Kirjoitettu: maanantai, 08. syyskuuta 2008 klo 16.32
Muokattu: 11.09.2008 klo 21.27
Carbonox Stories:
Blood Brothers - Osa 2
Aamuaurinko oli noussut taivaisiin Liberty Cityssä, Star Junctionista sammutettiin kaikki neonvalot, ja kaupungin ihmiset aloittivat taas arkirutiinit, vaikkakin lähes jokainen Dukesissa, Brokerissa tai Bohanissa asunut oli lähtenyt kohti McRearyjen asuntoa siinä toivossa, että juuri he saisivat vankikarkurin pidätetyksi. Se ei vain ollut niin helppoa kuin mitä olisi luullut, ja joku hiipi heidän keskellään poispäin sillasta, jonka ylitti lukematon määrä palkkionmetsästäjiä, jotkut jopa haavien kanssa. Daniel Deadguyta ei kiinnostanut mikään palkkio, sillä hänen aikeensa olivat jossain aivan muussa. Hän livahti vaivihkaa kujalle ja toinen mies seisoi siellä kahden suuren salkun kanssa. Miehellä oli aurinkolasit, ei siisteyden vaan tunnistamattomuuden takia, ja hänen piirteensä olivat rajut. Hän näytti siltä kuin hän olisi ollut tuhannessa tappelussa, niin paljon hänen kasvoissaan oli viiltoja, mustelmia ja muuta. Nenä oli murtunut ja hampaita puuttui. Mies käveli lähemmäs Danielia salkut yhä käsissään, mutta kohtaaminen oli kaikkea muuta kuin liikuttava - pikemminkin aggressiivinen. "Tasan tarkkaan, Dan, missä H*LVETISSÄ sinä oikein olet ollut? Minä aloin jo huolestua, että poliisit ovat sekaantuneet asiaan tai sitten jotain muuta samanlaista p*skaa, jota mun niskaan lapettiin jo pari vuotta sitten Grove Streetillä, etkö muista!?" Mies huohotti raivosta, mutta Daniel säilytti malttinsa kuten Deadguyilla oli yleensäkin tapana. "Poliiseja eivät kiinnosta meidän bisnekset, Vince, ne haluavat vain Gerald McRearyn. Me saadaan olla ihan rauhassa - kerropa sen sijaan, onko rahat salkuissa?" Vincent Westwood nyökkäsi ja laittoi aurinkolasit pois silmiltään - ne olivat taisteluiden tuhoamat ja mustat, ne eivät näyttäisi iloisilta, vaikka Vincent olisikin tappanut CJ: n tai tehnyt jotain vastaavaa, ne olivat niin tuhoutuneet, mutta silti paikoillaan olevat kuin silmät saattoivat olla. "Sinä teit niin kuin piti. Olit lojaali. Menit tappamaan Sweetiä, ja vaikket onnistunut, tuhosit silti Johnsonin perhettä. En hauku sinua." Daniel mutisi, vaikkakin vähän vastahakoisesti. "Eiköhän me sitten olla menossa siihen diiliin...kuulemma saadaan hyvät tavarat, jos vaan maksetaan." hän jatkoi ja Vincent nyökkäsi, jonka jälkeen he jatkoivat matkaansa kaksin, Bohanin syrjäisimmissä lähiöissä...
Vic ja Lance istuivat valkoisessa Perennialissa Ocean Beachin sairaalan edessä. Kummatkin olivat niin tylsistyneitä kuin saattoivat, ja he nojasivat autosta ulos hiestä märkinä auringon paahtaessa heidän yläpuolellaan varsin totaalisesti. "Koska se tulee?" Lance kysyi vislatessaan samalla ohikulkeville bikinipukuisille naisille, jotka kuitenkin kävelivät ohi yrittäen olla huomaamattakaan häntä. Viimein sairaalan ovesta astui tuttu henkilö, ja Vic nosti päätään ylöspäin - sitten, kun hän tajusi viimein, että odotus oli ohi, hän poistui auton kyydistä riemuissaan. "PETE! Siitä onkin jo pitkä aika, kun viimeksi nähtiin sut elämänkunnossa! Mites menee?" Pete ja Vic tekivät jengitervehdykset, ja nyt Lancekin tajusi viimein tilanteen ja poistui itsekin autosta. "Järkättiin velipojalle kyyti Clymenus Suiteen." hän sanoi hymyileväisenä ja osoitti autoa. Pete nosti salkkunsa takapenkille ja istui sitten itsekin sinne huoahtaen helpotuksesta. "Enpäs kuollutkaan mihinkään astmaan, kun kaksi ystävällistä veljeäni sattuivat maksamaan melkosen paljon sairaalalaskuja, ja ne eivät menneetkään mihinkään turhaan!" hän murahti Vicin käynnistäessä auton. "Tää on seisonu tässä puolen tuntia, toivon mukaan ei nyt hajonnu miksikään..." hän totesi, mutta hienosti Perennial lähti käyntiin, ja he alkoivat ajaa. "Ajellaanpas vähän ympäri kaupunkia ensiksi...haluan nähdä Ocean Driven ja vähän muutakin. Vieläkö on Mendezit bisneksien ykkösinä?" Vic nyökkäsi ärtynyt ilme kasvoillaan. "Mokomat ei kauaa sitä sijaa pidä, mä ja Lance tullaan apinanraivolla, ja meillä on sentään moottoripyöräjengi puolellamme, ei me anneta MAD: n saada ylivaltaa..." "Niin minkä?" Pete kysyi hitusen hämmästyneenä ja katsoi vuorotellen kumpaankin veljeen. Lance puuttui puheeseen ennen Viciä: "Se on SC-MAD, pönttöpää! Shark, Cholo, Marty, Armando, Diego...meiän pahimmat painajaiset yhdessä nipussa. Äläkä kysele, kuka Marty on", hän sanoi nähtyään Peten ihmettyneen katseen, "sä et halua tietää sitä. Oikeestaan Vic järkkäs ite itelleen vaikeuksia sen kanssa, mä en edes ollu vielä Vicessa silloin kun se tapahtui...alko vaan kyllästymään Martyyn ja sitten meni ja kävi päälle...mutta eipäs tullut Marty Jay Williamsista ruumista, ei, ei, Mendezit hoiti sen kuntoon ja tässä sitä ollaan. Pelattiin sen kans kissaa ja hiirtäkin aiemmin, mutta ei se sitä erää voittanu, vaan Tommy tuli sopivasti siihen väl...Hei, Vic, missä hemmetissä Tommy edes on?" Vasta nyt pitkin Ocean Drivea ajava Vic muisti tilanteen - hän ei ollut nähnyt Tommya pitkään aikaan, ja pieni huolenhäivä alkoi jo hänetkin vallata. Oliko Tommy vaikeuksissa? Hän saattoi olla kidnapattu, ja se ei tekisi tilanteesta hyvää...mutta taas toisaalta tietoja mahdollisesta vankeuspaikasta ei ollut, joten olisi hölmöä hutkia ennen tutkimista. "Onko jokin vialla?" Pete kysyi, kun hän näki Vicin ahdistuneen katseen, mutta Lance viittoi häntä olemaan hiljaa. He eivät puhuneet enää loppumatkalla.
Clymenus Suiteen päästyään veljekset nostivat Peten matkatavarat olohuoneeseen ja alkoivat avata salkkua. "Katos vaan, velipoika hommannu kahisevaa käteistä tonneittain!" selvästi ilahtunut Lance sanoi vilkaistessaan sisältöä ohimennen. "Älä nyt oo noin rahapainotteinen, katso muutakin." Vic sanoi ja vinkkasi silmää. Salkusta löytyi kolme pistoolia, jotka olivat ehdottomasti pienimpiä, mitä Vic oli koskaan nähnyt, mutta jotka silti vaikuttivat varsin jämeriltä, sorkkarauta, salakuuntelulaite, puukko, pari valokranaattia ja nukutusnuolia. "Lienee parasta kertoa, että näinä päivinä hiippailijoille on luvassa paljon rahaa. Nää käteiset tuli yhdeltä tyypiltä, joka antoi ne sen varalta, että tarttisin jotain ekstraakin tai hoitaisin diilin - hän myös antoi tämmösen kivan paketin." Pete selitti, eikä kulunut kuin noin sekunti, kun Vic ja Lance katsoivat häntä "Kuka"-ilmeellä. "Umm...en mää sitä tarkalleen muista, oli joku Pekorono tai sinnepäin..." Pete mumisi ja kokeili pistoolia kädessään. Se oli yllättävän painava kokoisekseen ja siinä tuntui olevan aika paljon viritettyjä osia. "Tässä on paketti niille, jotka eivät ole valmiita suoraan toimintaan!" hän tokaisi, mutta huomasi Vicin siirtyneen TV: n ääreen. "Uutisia tulossa, vilkaistaanpa." hän totesi.
SC-MAD ETENEE RAUHASSA
Sharkien, Cholojen, Marty J. Williamsin, Armando Mendezin ja Diego Mendezin yhteisjengi etenee bisnessaralla kaikessa rauhassa. He omistavat tällä hetkellä varsin paljon erityyppisiä bisneksiä, joiden arvioidaan tekevän jengin johtajista Vice Cityn rikkaimmat henkilöt. Valitettavasti heihin tuntuu liittyvän myös kauhea uutinen, joka koskee huhujen ilmoittamaa jättitankkia. Uutista ei ole todistettu todeksi, mutta sitä ei toisaalta voi suoraan tuomita huijaukseksikaan, eikä pidetä mahdottomuutena, että Vice City joutunee kylpemään pelossa. Mendezit on tunnettu ihmisinä, jotka tekevät mitä vain voittaakseen bisneskisan, ja he aikovat yleisesti hoitaa kilpakumppaninsa pois tieltä. Jos Vancen veljekset katsovat tätä - suosittelen olemaan varovainen!
"Voi p*ska." Lance murahti äänekkäästi ja nousi tuolilta. Vic ajatteli samoin, eikä Petekään nähtävästi ollut kovin ikionnellinen. "Tuli ihan hyvä demonstraatio Mendezeistä, vai kuinka, jätkät?" hän kysyi, mutta kumpikaan ei vastannut. "Mä oon kuullu huhuja," Vic sanoi, "siitä, että Mendezeillä olis jotain suurta suunnitelmaa taas kerran. Älkää kysykö, mitä, mua hirvittää jo ajatuskin uudesta tankista..." "Uudesta?" Pete kysyi huolestuneena, ja samalta näytti myös Lance, joka pudisteli päätään. "Jep. Se oli kuulkaas niin, että Forellit teki ekan...mutta ne ei tajunnut, ettei BOT-932: n prototyyppi kestänyt kuin yhden singonpadin. Seuraavaa ohjasi Paulie Sindacco Libertyssä - CJ tosin tappoi hänet - sitten tuli Liberator-niminen uusi versio, jonka tosin itse kaappasin kesken tuhotöiden täällä, ja neljättä ei voisi edes kuvitella. Liberator V2 tai jotain - ei, ei, ei, ei, minä en HALUA enää! Minä etsin Tommyn ja sitten me häivytään täältä...iäksi." Vic alkoi jo kyynelehtiä kuolemanpelossa, mutta Lance näytti ensimmäistä kertaa veljesten yhteisten hetkien aikana rohkeammalta ja sanoi: "Hätä ei kuulkaas ole tämännäköinen. Jos me ollaan selvitty kaikesta tähän mennessä, niin eikös yksi tankki hoidu taas yksinkertasesti?" Veljekset katselivat toisiaan, Pete mykistyneenä, Vic ja Lance taas keksimättä mitään sanomista.
CJ: n, Sweetin, Garyn, Woozien, Tonin ja Donaldin välinen kokous pidettiin Johnson Housessa. Pohjapiirustukset oli levitetty pitkin pöytää ja Kendl toi koko porukalle kahvia (Woozieta tosin piti auttaa, hän kun ei nähnyt omaansa missään). "No niin, eiköhän nyt päästä sitten asiaan, kamut. U.L. Paper on liian voimakas yhtiö, jotta voisimme pistää hanttiin, mutta operaatio on yksinkertainen. Jizzyn klubi on yhdistetty hänen maanalaiseen bunkkeriinsa, johon hän varmasti pakenee silloin, kun saa tietää meidän hyökänneen häntä kohti. Bunkkerin pohjapiirustukset ovat kuitenkin selvät, sain ne joltakin häiskältä, joka ilmoitti työskentelevänsä 'paperiyhtiölle' niin ikään..." CJ selitti koko joukolle, ja Sweet pyöritteli kynää. Sen jälkeen hän alkoi merkitä lisämerkintöjä. "Okei - tämä tikku-ukko on Jizzy. Oletetaan, että hän lähtee meidät huomattuaan juoksemaan tänne - tuohon luukkuun - mennään perään ja seurataan punaista viivaa, kolutaan kaikki huoneet. Bunkkeria on vissiinkin rakennettu vuosikausia sen koon perusteella, mutta ei anneta sen olla haitaksi. Jizzy piileskelee jossain siellä, ja siitä huolimatta, että siellä on toinenkin uloskäynti, se on sellainen kohta, että siitä pääseminen kestää tolkuttomasti. Siksi hän on ansassa tuolla. Onko suunnitelma selvä?" Eri suunnilta kuului yksimielistä muminaa, jonka jälkeen CJ taitteli pohjapiirustukset. "Nyt pistetään menoksi - tyylillä!" hän huusi. Muut hurrasivat innoissaan, ja Sweet huikkasi vielä perään Kendlille: "Tuodaan Jizzyn pää tuliaisiks!" Se ei ollut mitenkään kohtelias kommentti, mutta muutamat silti hekottivat, ja nyt CJ soitti jo kyytiä, joka heille oli luvattu aiemmin. Samaisesta rekasta tulisi myös löytymään reilusti hyödyllisiä tarvikkeita, jotka helpottaisivat hommaa entisestään. Joukko istuutui odottamaan - rekan saapumisajaksi oli ennustettu noin kymmenen minuuttia.
Mendezien kartanolla Armando istui työhuoneessaan jalat pöydällä ja nojaten tuolilla taaksepäin miettien seuraavaa siirtoaan. Hän katseli jotain papereita ja hymyili leveästi. "Domestobot! Tuo sikareita!" hän huusi olohuoneeseen, jossa kodinhoitorobotti oli, ja robotti lähti heti liikkeelle yläkertaa kohti ja oli törmätä Diegoon, joka tuli portaat alas. "VAROVASTI - Armando, minkä takia meidän piti hommata tuo? Ei sille ole mitään käyttöä, ja vielä kun sitä ei ole ohjelmoitu väistämään..." hän manasi. "Rauha, veli, rauha. Kaikilla porhoilla on tommoset. Äläkä unohda sitä, että sä pääset kohta duunaamaan kivan jättitankin kanssa. Talot sortuu, sillat sortuu, kaupunki kalpenee kauhusta - TUMTUMTUMTUM!" Armando lisäsi loppuun ampuen sormillaan joka puolelle huonetta. Diego nyökkäsi. "No juu, mutta mä en luota tähän operaatioon. Nuo ekstrakomponentit, ne oli riski. Ne ei välttämättä tuo parempaa lopputulosta, ja tankki on epävakaampi niillä." Armando nousi seisomaan ja lähti kävelemään pitkin huonetta, johon auringonvalo paistoi aukinaisen ikkunan läpi. Kun hän oli tullut varjoon, hän sanoi: "Mene tekemään se, älä kysele. Sitä paitsi sinä et ole siellä yksin. Sharkit ja Cholot sattumoisin lupasivat tarjota pikkuisen apua, ja Vancen veljeksistä ei edes ole mitään, oli niitä kaksi tai kolme." Diego sadatteli hetken, mutta lähti sitten pois huoneesta. "Kun näemme uudestaan, Vice City on maan tasalla!" hän huusi kannustavasti, mutta ainut, jota hän oikeastaan yritti kannustaa, oli hän itse - Armando nosti peukkua pystyyn ja Diego käveli pois talosta. Sodan alku oli tulossa, hän nousi autoonsa ja apurit tulivat perässä, jonka jälkeen hän lähti ajamaan kohti Downtownia, johon tankki oli kuulemma tuotu.
CJ ja muut jäivät katselemaan poiskiihdyttävää rekkaa Pleasure Domesin edustalla. Oli sinänsä jonkinlainen ihme, ettei heidän kimppuunsa oltu hyökätty esimerkiksi tarkka-ampujien tai ilmahyökkääjien toimesta. Klubi oli kyllä tarkkaan vartioitu, mutta etuovilla olevat kaksi vartijaa eivät näyttäneet kovinkaan viisailta. Koska CJ: tä varten oli varmasti annettu tarkat ohjeet, Donald käveli heidän luokseen. "Hei poijat, pomonne kutsui mut tänne, eli antaa heittää oviaukolta!" Vartijat katsoivat toisiaan hetken ja kohottivat sitten kumpikin aseensa Donaldin rintaan. "EI KÄY!" he karjahtivat. "Me kyllä tiedetään, ketkä on kutsuttu ja ketkä ei!" Donald alkoi hiljalleen perääntyä, mutta samalla kun vartijat osoittivat häntä, Sweet ja CJ syöksyivät sivuilta ja tinttasivat kumpaakin turpaan niin äkillisesti, ettei kummallakaan ollut aikaa reagoida tilanteeseen. "Jätetään ne tähän seinän viereen ja mennään sisään. Alotetaan suora rynnäkkö ja yritetään päästä Jizzyn luo." CJ selitti, ja muut juoksivat ovista sisään hänen seuratessaan. Sisällä oli varsin hyvä meininki, tanssijoita oli joka puolella ja ihmisiä oli katselemassa heitä ja heittämässä rahaa, kun baaritiskeillä istui joitakin humalahakuisia miehiä. Kaikki se fiilis rikkoontui aivan yhtäkkiä, kun kaikki kuusi sisään tullutta miestä karjaisivat: "HUOMIO! JIZZY B ETUOVELLE KÄDET YLHÄÄLLÄ!" Kaikki säikähtivät nyt nähdessään aseistautuneen joukon, ja he näkivät liikettä jonkin matkan päässä - he kuulivat Jizzyn huutavan: "Ette koskaan saa minua!" ja hyppäävän lattiassa olevaan luukkuun ennen kuin kukaan ehti osua häneen luodeillaan, jotka kyllä osuivat muutamaan vieraaseen. Jizzyn henkivartijat alkoivat tulittaa, mutta heidän ammuskelunsa jäi lyhyeksi, ja matka jatkui. CJ avasi luukun ja hyppäsi alas ensimmäisenä. Häntä seurasi koko muu ryhmä, ja ennen pitkää he olivat pimeässä käytävässä. "Mistä valot laitetaan päälle?" Sweet kysyi pelokkaana. Kaikki alkoivat hapuilla seiniä löytääkseen valokatkaisimet, kunnes vihdoin Woozien kyynärpää osui siihen, ja kaikki tuli näkyviin. Käytävä näytti vielä rakennetulta, eikä sillä ollut mitään erikoisempaa, ainoastaan samaa valkoista käytävää eteenpäin ja joka suuntaan. "Gary - Woozie - teidän kannattaa ehkä yrittää pyytää paperiyhtiöltä taustatukea. Jääkää muutenkin pitämään tätä kohtaa, ettei kukaan pääse tulemaan takaapäin, ja me muut mennään eteenpäin etsimään Jizzy." CJ ärähti, ja hetken päästä heitä oli enää neljä juoksemassa valkoista käytävää eteenpäin. Sweet oli jo näkevinään liikettä edessäpäin, mutta se ei voinut olla Jizzy, ainakaan CJ: n mielestä, joka käski tutkia kaikki huoneet. Niiden erottaminen vain oli vaikeaa, koska ovetkin olivat valkoisia, ja jos kaikkia ei tutkittaisi, Jizzy voisi kurkistaa yhdestä esiin ja yllättää heidät ampumalla koko joukon kuoliaiksi nopeammin kuin nämä ehtisivät edes kääntyä etsimään hänet. Se ajatus pelotti häntä enemmän kuin mikään muu sillä hetkellä.
McRearyt ja Niko kaasuttivat Patriotilla niin kovaa kuin pääsivät pitkin Liberty Cityn katuja. Heillä oli joukko palkkionmetsästäjiä kimpussaan, Kate ei vastannut puhelimeen, Bulgarin oli hyökännyt ja Algonquinissa oli sillä hetkellä sellainen sekasorto, ettei pahempaa päivää voisi ehkä kuvitellakaan. "Minä pahoin veikkaan," Gerry murahti Derrickin käännellessä autoa mielivaltaisen oloisesti joka suuntaan eksyttääkseen takaa-ajajat, "että kohta saadaan elää Bulgarinin komennossa, jos hän onnistuu saamaan pormestarin napatuksi!" Niko kieltäytyi uskomasta moista, mutta sai itsekin vähän pelätä kaikkein pahinta, kun he ajoivat Algonquiniin siltaa pitkin. Palkkionmetsästäjät huutelivat tavallisille työpäivää aloitteleville ihmisille autojensa ikkunoista: "GERALD MCREARY ON TUOSSA PATRIOTISSA!" Tällä tyylillä nämä saivat vain lisää kannattajia ja takaa-ajo yltyi, mutta enää ei palkkionmetsästäjiä otettu vakavasti - ainoastaan Bulgarin sekä todennäköisesti asiaan suhtautuvat poliisit olisivat ongelmana. "Francis ei mahda olla tyytyväinen! Myös sitä salaista agenttia, Angel Cougaria, on syytä varoa..." Packie murisi kaaduttuaan takapenkillä makuuasentoon ja uskaltamatta nousta siitä mihinkään sen pelossa, että Derrick kolaroisi. Niko tiputteli nauloja palkkionmetsästäjien renkaisiin, mutta näiden takaa-ajo vain yltyi, ja lopulta Derrick ei voinut muutakaan. Hän otti pikkuisen pussin, sekoitti sen sisältöä vähän ja kaikki arvasivat, mitä oli edessä - vähän ajan kuluttua McRearyjen pippurisekoitus leimahti valtavaan liekkiin ja sinisen tulen roihutessa pakoputkesta Patriot kiihdytti aivan uskomattomaan vauhtiin, josta olisi ollut kateellinen jopa Ricky R. Acer, jolla oli sentään takana voittoja autokilpailuista vaikka kuinka paljon. Eteen ei nähnyt, mutta toisaalta vauhti oli niin huimaa, että pienin paha oli hoidettu pois alta, ja nyt oltiin jo matkalla kaupungintalolle. "Meidän pitää saada Bulgarin ennen poliiseja, koska Francis takuuvarmasti sählää koko homman ja hän pääsee karkuun koko tapahtumapaikalta...Angelin luulisi saavan jotain aikaan, mutta kun kyse on Bulgarinista, niin me tiedetään, ettei tästä helppoa tule!" Niko huusi jauheen hiljalleen hiipuessa ja vauhdinkin laskiessa koko ajan alemmas aina normaalille tasolle. "Toi oli niin p*rkeleenmoinen kyyti, että enää ei tartte käydä huvipuistossa, kun voi järkätä ittelleen kunnon McRearyn paukun!" Packie huusi iloissaan auton ajaessa muiden kansalaisten välistä Algonquinin ahtailla kaduilla yhä lähemmäs kaupungintaloa - poliisiautojen vilkut kantautuivat jo etäämpänä...
Mielestäni jatkoi suunnilleen samaa kaavaa kuin edelliset. Tosin dialogi yhä peitti tarinan alleen, mutta muuten mitään huonoa puolta ei käytännössä löytynyt.
+ Pitkä
+ Tapahtumia monessa paikassa
- Dialogia liikaa
8 +
Ja oma tarinani tulee sitten lähiaikoina valmiiksi...toisaalta ehkä vähän vielä spoilereita, jos jotkut haluavat:
1. Blood Brothers-tarinasarjan aikana kuolee yhteensä viisi merkittävää hahmoa.
2. Sweetille tapahtuu jotain kummallista San Fierrossa hänen, CJ: n ja muiden lähdettyä metsästämään Jizzyä.
3. Bulgarin ottaa valtaa kaappaamalla Liberty Cityn pormestarin. McRearyt ja Niko ryhtyvät taistoon, mutta myös poliisit ovat pelissä mukana eivätkä puolusta kumpaakaan sodan osapuolta - Franciksen johdolla!
Kirjoitettu: perjantai, 12. syyskuuta 2008 klo 15.42
Muokattu: 13.09.2008 klo 12.49
Carbonox Stories:
Blood Brothers - Osa 3
Vice City näytti niin rauhalliselta kuin kaupunki saattoi ollakaan. Siellä ei tapahtunut kerrassaan mitään erikoista, ihmiset ajoivat pitkin kaupunkia omissa aikeissaan, poliisit partioivat kaduilla ja jengiläiset keskustelivat bisnestalojen edustalla. Vic, Lance ja Pete poistuivat Clymenus Suitesta ja kuumuus alkoi samantien tuntumaan hirvittävältä. "Koittakaa veljet kestää, mun Infernuksessa on ilmastointi...ai niin, se on kakspaikkanen. No, Lance ottaa tosta Streetfighterin, ihan tuliterä sekin, ja saa sentään enempi tuuletusta kuin me. Ajetaan Starfishin kautta ja käydään tapaamassa Mitch Bakeria Downtownissa. Meillä voi olla jopa mahdollisuuksia hyökätä Cholojen kimppuun..." Vic päätti lauseensa haaveilevaan sävyyn, mutta Lance näytti äkäiseltä. "Tämä ei ole työmatka! Ja minä aattelin ostaa ittelleni uusia huumeita, ne katsokaas pääs loppumaan..." Nyt hän sai osakseen murhaavia katseita, jotka saivat hänet oitis lopettamaan puhumisen. Vic ja Pete menivät autoon ja Lance moottoripyörään, jonka jälkeen koko joukko ajoi Starfish Islandin poikki. Vasemmalla näkyi Tommy Vercetin kartano, joka heidän harmikseen oli sillä hetkellä ilman omistajaa. Lance oli itse käynyt asian tarkistamassa jokin aikaa sitten ja Tommysta ei ollut siellä merkkiäkään. Kukaan ei vaivautunut menemään sinne uudestaan, ja ennen pitkää he käänsivät Bayshore Avenuelle ja lähtivät ajamaan kohti pohjoista ja Greasy Chopperin baaria. Liikenneruuhkia ei ollut, joten he pääsivät baarille sangen nopeasti. Se sijaitsi vastapäätä moottoripyöräkauppaa ja erossa muista rakennuksista, mikä teki siitä näkyvämmän kuin useimmista muista Vice Cityn taloista, Tommyn kartanoa ja Malibu Clubia lukuunottamatta. He pysähtyivät baarin pihaan ja menivät sisään. Sisällä oli samanlainen tunnelma kuin aina: moottoripyöräjengiläiset väänsivät kättä, joivat alkoholia ja pelasivat biljardia. "Hävisit, Russell! Oot parikymppiä auki!" joku huusi yhden biljardipöydän äärestä ja turhautuneen näköinen jengiläinen kaivoi taskustaan rahaa pelin voittajalle. Vancet istuivat yhteen pöydistä, mutta eivät onnistuneet erottamaan Mitchiä joukosta, vaikka tavallisesti tämä olisi ollut baaritiskin tai biljardipöydän ääressä ja täysin helppo huomata. "Ehkä se on moottoripyöräkiertueella?" Lance kysyi. Arvailut jäivät kesken, kun joku tuli haastamaan Vicin peliin, ja hän lähti mutisematta. Hän ei ehtinyt huomata, että Sentinel XS kaahasi baarin ohi Diego Mendez kyydissään, kun hän aloitti pelin.
Niko ja muut pysähtyivät Liberty Cityn kaupungintalon eteen. Heillä oli aikeena päästä sisään ennen kuin Bulgarin saisi aikaan juuri mitään hirvittävää, mutta he tiesivät olevansa ainakin jossain määrin myöhässä. Poliiseja ei tosin paikalla vielä näkynyt, mutta hälytystorvien ääni kyllä kuului, ja pikkuhiljaa alkoivat palkkionmetsästäjätkin hätääntyä. Nämä kaikkosivat yksi toisensa jälkeen maisemista tietäen, ettei haavi ja joku kotoa löydetty lyömäase olisi tarpeeksi Bulgarinin lyömiseen. McRearyt ja Niko jäivät yksin paikalle ja lähtivät juoksemaan portaita ylös. Jalankulkijat saivat nähtävästi nopeasti viestin, sillä pikkuhiljaa kaikki alkoivat poistua katukuvasta siinä uskossa, että kaupungintalo saattaisi räjähtää tappavasti koska tahansa. Niko veti oven auki - sisällä ovivahti oli kaatunut kyljelleen lattiaan ja edessäpäin seinille oli töhritty vaikka mitä tekstiä, enimmäkseen jotain rumia kuvia, mutta löytyi sieltä sellaistakin kuin "BULGARIN RULEZ!", "RASCALOV FTW!" tai "KUOLE, BELLIC, KUOLE!". Sisäportaikossa oli myös tehty sabotaasia ja ansalankoja oli viritelty. "Varokaa astumasta..." Niko ehti jo aloittaa, kun Derrick käveli yhtä päin ja siinä silmänräpäyksessä portaikon yläpäästä alkoi kuulua ryminää. He juoksivat kauemmas ja suojautuivat portaiden taakse, kun yläpäästä putosi kovaa vauhtia valtava tynnyri, joka tosin katkoi kaikki ansalangat mennessään alas rappuja. Se olisi murskannut heidät, elleivät he olisi siirtyneet pois edestä, ja nyt oli vielä mahdollisuuksia. He juoksivat innoissaan portaat ylös tynnyrin jäätyä eteiskäytävään, mutta eivät ehtineet kuin puoleenväliin, kun tällä kertaa Packie astui jonkin punaisen napin päälle ja sama ryminä kuului taas. Jotkut juoksivat turvallisiin kohtiin, mutta Niko ja Gerry hyppäsivät roikkumaan kaiteesta ja uskalsivat kiivetä ylös vasta, kun ryminää ei enää kantautunut, aivan kuin he olisivat pelänneet sitä, että tynnyri olisi yhtäkkiä muuttanut suuntaa ja vierinyt heitä päin. Packie ja Derrick liittyivät kohta seuraan, ja he tulivat toimistokäytäville. Eräs ovi oli irronnut paikoiltaan ja toimistohuone oli niin sotkuinen, ettei siitä voinut ottaa mitään selvää. Papereita oli hajallaan lattialla, pöytä väärinpäin ja tuoli sen päällä kyljellään. "Bulgarin ei näemmä tykkää pormestarista...tai sitten sillä on sabotaasikuume päällä." Gerry murahti heidän poistuttuaan tyhjästä huoneesta...
Ulkoapäin kuului räiskimistä ja ammuskelua, mutta Niko ja McRearyt jatkoivat eteenpäin. "Nyt saa Kate luvan vastata..." Packie ärjyi ja näppäili puhelimeen varmasti oikean numeron, jonka jälkeen hän soitti. Oikea puhelin kyllä soi, mutta se oli sairaalan työntekijöiden hallussa, ja nämä eivät tienneet, mitä tehdä nähtyään aivan tuntemattoman 'Packien' soittavan kännykkään. Lopulta nämä lopettivat puhelun ja tämä sai sen aikaan, että Packien viimeinenkin mutteri taisi irrota. "MIKÄ SE KUVITTELEE OLEVANSA? EIKÖ NYT VOI VÄHEMPÄÄ KIINNOSTAA? S**TANA, VASTAA, VASTAA!" hän huusi ja ravisteli kännykkää, vaikkei puhelu ollut enää edes päällä. Niko juoksi rauhoittamaan häntä, mutta kesti jonkin aikaa tyynnytellä Packie. Hänen kasvoillaan oli sen jälkeen mielipuolinen virnistys, mistä kaikki saattoivat päätellä, että kaikki ei edelleenkään ollut kohdallaan. Gerry johti joukkoa käytäviä pitkin etsien pormestarin toimistoa, jossa hän oli käynyt kertaalleen, jolloin hänestä oli ilmoitettu ja hänet oli viety kaiken varalta mukaan. Lopulta se löytyi, mutta se oli inhottavan näköinen paikka. Puhelinvastaaja toisti samaa viestiä monta kertaa peräkkäin, kirjahylly oli kaatunut ja työpöydällä oli pelottavasti hieman verta, mutta todisteita taposta ei ollut. Siivouskomerossa oli muuten normaalia, mutta sielläkin oli hieman läträtty verellä, ja Derrick paukautti oven nopeasti kiinni. "Näyttää siltä, että poliisit löysi tiensä paikalle!" Gerry huusi katsoen ikkunasta ulos - hän näki helikopterin saapuvan, mutta siinä samassa sen valokeila osui ikkunaan ja joku huusi megafonilla: "Se on hän! Gerald McReary! Kyllä Francis nyt ilahtuu!" Derrick kiroili huoneen nurkassa, johon hän oli vetäytynyt heti kun oli huomannut valokeilan tulevan ikkunaa kohti, ja kun helikopteri kääntyi osoittamaan muualle, hän kiskoi Gerryn mukaansa ja juoksi Packien ja Nikon perässä huoneesta pois. "Meidän - täytyy - todistaa - että - Bulgarin - on - syyllinen!" hän läähätti. He etsivät takaovea poliisien lähestyessä vimmatusti. "Minä en jaksa enää! Kaksitoista erikoisagenttia oli kyttien uusin villitys! Niitä koulutettiin ja vaikka mitä, ja ne on täysin tunteettomia koviksia - ainakin yksitoista!" Gerry huusi. Niko ei ehtinyt kysyä enempää, kun Packie jo paiskasi takaoven auki ja he tulivat kujalle, joka ei näyttänyt pormestarin lempireitiltä kaupungintalolta pois, mutta heille se kelpasi mainiosti. "Varokaa valonheitintä ja hiipikää tuonne." Derrick kuiskasi. Niko ja muut nyökkäsivät, ja kun helikopteri kääntyi poispäin, he lähtivät varovasti liikkumaan kauemmas. Bulgarinia tai tämän apureita ei vielä näkynyt, mutta niidenkin aika olisi varmasti edessä, jos samaa tahtia jatkettaisiin. "Paljon olisi kerrottavaa teille, veljet ja Niko, mutta nyt ei ole aikaa." Packie ärjyi heidän syöksyessään nyt roskatynnyreiden taakse poliisien juostessa kaupungintalon takaovesta pihalle. Nämä kuitenkin lähtivät aivan väärään suuntaan, mikä antoi nelikolle uuden mahdollisuuden paeta.
He juoksivat kujan halki, kunnes viimein pääsivät aukealle. Poliiseja ei näkynyt missään, mutta eipä näkynyt tavallisiakaan ihmisiä. He lähtivät nyt kulkemaan katua pitkin yrittäen löytää edes jotain merkkejä Bulgarinista, mikä oli helpommin sanottu kuin tehty. Ja sitten, täysin äkkiarvaamatta, he kuulivat räjähdyksen - rakennus heidän vieressään alkoi pahaenteisesti sortua, ja he lähtivät nopeaan juoksuun. "P*RKELEEN BULGARIIIIIN!" Packie rääkyi juostessaan joukon ensimmäisenä pois sortuvan talon alta, ja sen takana tosiaan olikin Bulgarinin helikopteri. "MINÄ EN JAKSA ENÄÄ!" Nikokin alkoi jo huutaa, mutta seuraavaksi he joutuivat syöksymään sivuun konekivääreiden tulittaessa heitä kohti. "Suojaudu, Niko, ja soita taustatukea! Soita mitä vaan, kunhan tuo ei enää jahtaa meitä!" Derrick huusi yrittäen suojautua minkä tahansa taakse. Bulgarin huomasi tämän ja alkoi nyt ampua ohjuksia, mutta ne olivat epätarkkoja ja lentelivät minne sattuivat tehden kuitenkin pahaa jälkeä - yksi pilvenpiirtäjä sai osuman keskelle ja sen yläosa alkoi uhkaavasti horjua. Niko oli juossut kahden talon väliselle kujalle ja näpytteli nyt Brucien numeroa. Hän ei tosin ehtinyt saada mitään soittoa aikaan, kun hetken kuluttua alkoi taas räjähdellä ja hän juoksi nopeasti pois kujalta talon kaatuessa sen päälle - jos hän ei olisi reagoinut ajoissa, hän olisi jäänyt romujen alle. Niko juoksi takaisin McRearyjen luo ja uskoi jo menettäneensä toivonsa, mutta sitten kuului taas jotain, joka tuntui pelastavalta enkeliltä - poliisiautojen vilkut. Myös helikopteri tuli näkyviin taivaalla, ja Niko huoahti - he olivat turvassa, vaikkeivat poliisit heitä kovin mielellään näkisikään. Bulgarin ilmeisesti ymmärsi tilanteen, mutta ei silti voinut vastustaa kiusausta ampua kohti poliisihelikopteria, jonka perään tuli massiivisia vahinkoja. "Nyt häivytään!" Gerry huusi Bulgarinin sotilaiden alkaessa tulittaa poliiseja kohti, ja poliisien vastatessa tuleen. Nelikko alkoi taas juosta. "Kohta on erikoisagenttiryhmä pelissä - niitä on kaksitoista!" Packie huohotti. "Koulutettu ihan p*rkeleen hyviksi, ja ykstoista kahdestatoista on silmittömiä koviksia - Scott Lawson ja Gavin Ritchie kaikista pahimpia - mutta se viimenen on kaikista v*tuttavin!" He suojautuivat rakennuksen seinän taakse. "Niin, mitäs minä olinkaan sanomassa...siinä missä kaikki muut on kovistelijamiehiä, tämä viimenen on niin ärsyttävä, ettei pahempaa voisi kuvitellakaan - Angel(ina) Cougar (Packie sanoi suluissa olevat kirjaimet nopeasti ja hiljaa)." Niko näytti hetken aikaa tyrmistyneeltä. "Mä kun luulin että se on mies..." hän mutisi ja arvasi tilanteen olevan jossain määrin pahempi. "Niin mäki!" Derrick sanoi ja tarina oli taas tiedossa, joten Gerry tukki korvansa, mutta nähtyään Nikon murhaavan katseen hän lopetti. "Tai siis...eikös siinä 'San Andreas täynnä suohirviöitä' -leffassa oli pääosassa joku Angel Arantes vai kuka se nyt oli...ja ihan äijä se oli, mutta se oli joko kutsumanimi tai sitten..." Nyt puheen keskeytti Packie, joka näytti kyllästyneeltä. "TAJUATTEKO TE, ETTÄ ME OLLAAN KAHDEN TULEN VÄLISSÄ? MEILLÄ EI OLE AIKAA RUPATTELUUN? NYT MENNÄÄN JÄRJESTÄMÄÄN ASIAT JA YRITETÄÄN TAPPAA BULGARIN!" Sitä seurasi noin viiden sekunnin hiljaisuus, jonka päätti Gerry: "Ei kiinnosta, mutta tossa lähellä olevasta ravintolasta saatais pullakahvit..." Kuului kolme läimäystä, kun Niko, Packie ja Derrick paiskasivat kämmenensä otsaan, ja Gerry näytti nololta.
He juoksivat katua pitkin, kunnes näkivät sen etäällä; poliisiautot olivat muodostaneet tiesulun vasemmalle puolelle ja Bulgarinin joukot oikealle ja siellä he taistelivat tarmokkaasti, vailla armoa. Poliisit luottivat käytännöllisyyteen ja miesylivoimaan, Bulgarinin joukot tehokkaampiin aseisiin, ja siitä johtuen kamppailu oli tasaista. Joku heilutteli sinkoa ja räiski poliisiautoja maan tasalle, mutta poliisit pääsivät ajoissa suojaan jo nähtyään tuon aseen, jonka kohdalla komento oli selvä: 'Pois alta!' Niko ja McRearyt hivuttautuivat kujalle ja hiipivät Bulgarinin joukkojen selustaan. "LISÄÄ ASEITA! LISÄÄ ASEITA!" joku huusi ja juoksi heitä kohti - apuri tosin katsoi taakseen ja törmäsi suoraan Nikoon. "Terve poka - et sattuis kuule tietämään, missä Bulgarin on?" tämä kysyi saman tien ystävällisesti. Apuri näytti pelokkaalta. "E-e-e-enhän minä..." Nyt puheeseen puuttui Packie, joka otti parista roskapöntöstä kannet. "JOKO KERROT TAI LÄIMÄSEN NÄILLÄ SUN PÄÄS MUUSSIKSI!" hän karjui apinanraivolla, ja apuri säikähti niin paljon, että jalkoväliin tuli jotain märkää. "Tu-tuolla katolla..." hän sanoi vapisten ja osoitti taloa, jonka päällä tosiaan oli helikopteri. Niko nosti kevyen apurin roskapönttöön ja sulki kannen jättäen tämän jalat sätkimään ulkopuolelle, ja he menivät aivan Bulgarinin joukkojen taakse. Gerry hyppäsi pakun taakse ja Niko puolestaan jäi kujan kulman taa. Bulgarinin joukot aloittivat kuitenkin yllätyksellisen perääntymisen, jolloin joku heistä näki Gerryn, mutta ei muita. Tämä ei kuitenkaan ampunut. "Hei, vankikarkuri! Tulitkos antamaan taustatukea? Se on tosimiesten hommaa! Tehdään pieni harhautus - kohta jepet saa yllättyä, kun me rynnitään päälle! Eiks jeh?" Gerry ei tiennyt, mitä sanoa, ja pian poliisit ehtivät jo paikalle. Bulgarinin apuri viittoi häntä seuraamaan, mutta hän ei liikkunut mihinkään. "N - Y - T - NYT!" Packie huusi ja siinä silmänräpäyksessä kolme McRearya ja yksi Bellic vetivät aseet esiin ja aloittivat tulituksen, Bulgarinin apureita kaatui kuin ammattitaidottomia luistelijoita, eivätkä nämä antaneet ollenkaan armoa. Yllätyshyökkäys käynnistyi melkein saman tien, ja pakuillaan poliiseja kohti rynnivien vihollisten seassa jotkut onnistuivat löytämään tiensä sankariemme kimppuun. Derrick iski erästä kasvoihin ja tämä kaatui puhelintolppaa päin, Niko heitti yhdellä lähitaisteluliikkeellä vihollisen selälleen, Packie löi aseellaan omaa vastustajaansa sukupuolielimiin ja Gerry potkaisi häntä aiemmin puhutelleelta mieheltä jalat alta. He pitivät pitkästä aikaa hauskaa, kuten oli tarkoituskin välillä pitää..
Vic oli poistunut jo jokin aikaa sitten Greasy Chopperista Lancen ja Peten kanssa yhden biljardipelin voittaneena ja viittäkymppiä rikkaampana. Hän ei tehnyt pikkusummilla juuri mitään, mutta sai sentään voittajan tunteen ja oli nyt bisnestentarkastusretkellä. Se oli tarkkaa puuhaa ja mikäli kassakone ei kilissyt, jotain oli pielessä. Prostituutio tuotti kohtuullisen hyvin, huumeita tuotettiin ja kaikki muukin oli kohdallaan kutakuinkin täydellisesti. Hän oli juuri poistunut autosta ja aikoi katsoa lähempää Tommyn omistamaa taksiyhtiötä, kun tanner alkoi täristä niin äkillisesti, että Lance ja Pete hätkähtivät puolikuoliaiksi. He pakkautuivat Vicin kanssa yhteen ja ottivat aseet esiin - tärinä yltyi yltymistään ja muutkin ihmiset huomasivat sen ainakin pelosta päätellen, mutta sen aiheuttajaa ei näkynyt missään. Oliko se vain jokin uusi superpora, jolla oli tarkoitus hoitaa rakennushommat paljon tehokkaammin ja nopeammin? Se oli ainakin liian kovaääninen poraksi, ja Vancet pistivät jo käsiä korvilleen äänen kohotessa sietämättömäksi. Sitten tärinä alkoi loppua ja he huokaisivat helpotuksesta; kunnes valtavat telaketjujen äänet kaikuivat seuraavina ja sitten heitä kohti ajoi jättimäinen tankki, joka ei ollut edes verrattavissa sellaiseen, mikä armeijalla oli, sillä tämä oli paljon isompi ja korkeampi. Telaketjut olivat erillään muista osista ja pyörivät häikäisevän kovaa, mutta tankki pysähtyi heidän viereensä. Vicin radiopuhelin alkoi piipata ja hän painoi nappia hädissään. "HAHAA! Löysin viimein oikean taajuuden, vaikka se onkin jo kestänyt! Tervehtikää minua, Diego Mendeziä, jumalallisesti kunnioittaen, sekä hänen uutta Liberator V2: staan!" kuului radiopuhelimesta, ja silloin Vic, Lance ja Pete tajusivat, kuka oli ohjaimissa; heidän yksi arkkivihollisensa, Diego Mendez. "Miksi Liberator V2: n piti toteutua juuri tänään?" Vic voihkaisi. Tankkiin ei näyttänyt tepsivän edes RPG, sillä sen panssari näytti voimakkaammalta kuin mikään siihen mennessä. "Aika hieno, eikö?" Diego kysyi. "Tässä ei kylläkään ole vielä läheskään kaikki, mutta sen kaiken ajattelin näyttää teille nyt!" Hän painoi jotain punaista nappia, jonka jälkeen Vic katseli kauhusta kankeana, kuinka telaketjut vaipuivat hiljaa tankin panssarin sisään ja se alkoi kohota - se kohosi kohoamistaan, kunnes oli viimein pystyssä. Nyt he näkivät, että sillä oli telaketjujen sijaan jalat - valtavat, korkeat jalat, jotka olivat vähintäänkin yhtä kestävällä panssarilla varustettuja kuin itse runko. Myös joitain kädentapaisia näytti löytyvän, ja 'olkapäissä' oli kaksi valtavaa tykkiä. "Te ette mahda mitään timanttikärkisille konekivääreilleni!" Diego huusi voitonriemuisena. "Ja muutenkin, minulla on tässä kiva ohjuksenlaukaisin..." Hän painoi jotain nappia ja ohjus lensi, lukittui taksiasemaan ja räjäytti sen valtavalla pamauksella, josta jäi jäljelle vain valtava tulipalo. "Nyt on teidän vuoronne...Millaisen muistokirjoituksen haluatte? Kävisikö vaikka 'Häviäjäveljeksille' tai 'Heille, jotka eivät vain pärjää nykyteknologialle'..." Diego alkoi nauraa ja se raivostutti kaikkia Vancen veljeksiä, jotka eivät kuitenkaan mitään mahtaneet Diegon tankille...
He odottivat rauhallisesti. Diegon keskittymiskyky tuntui kaikonneen, ja sitten täysin yllättävästi - ehkä tajuamattaan, mitä teki, Vic hyppäsi sivuun. Diego ampui välittömästi konekivääreillä, mutta ne eivät toimineet oikein, sillä ne ylikuumenivat nopeasti eivätkä ehtineet osua. Lance ja Pete lähtivät eri suuntiin ja kohta oli Diegolla vaikeuksia löytää heitä...kunnes jotain tapahtui. Aivan samanlaista ryminää kuului kuin Liberatorinkin saavuttua paikalle ja Lance menetti järkensä. "ARMANDOLLAKIN ON TANKKI!" hän rääkyi. "Älä hölmöile, ääliö!" Pete huusi ja lähti itse suojautumaan Well Stacked Pizzaan, jossa tuntui ainakin turvalliselta. Hän ei tosin jäänyt sisään norkoilemaan lähinnä siksi, koska hän voisi jäädä ansaan, jos Diego ampuisi sitä päin ohjuksen. Ryminä voimistui voimistumistaan, ja pian kuului huuto: "MITÄ V*TTUA SINÄ LUULET TEKEVÄSI?" Vic ei uskaltanut katsoa, mutta näki pian, että lähestulkoon identtinen tankki oli myös saapunut paikalle, ja kun hän näki ohjaamoon, hän tunnisti Adriano Mendezin ja tämän aksentin ennen kuin ehti edes kuulla Diegon vastausta, jossa tämä huusi veljeään nimeltä.
Adriano oli Diegon ja Armandon veli, heitä nuorempi ja käytännössä suvun valkoinen lammas, mutta siitä hän ei välittänyt, miksikä häntä kutsuttiin. Hänen tankkinsa kylkeen oli kirjoitettu isoilla kirjaimilla "Striker" ja hänellä näytti olevan samanlaiset aseistukset kuin Diegolla, ja yhtä tehokas panssari. 'Ad' ja Diego kiersivät kehää jälkimmäisen ampuessa välillä joitakin taloja kohti. "Sinun viimeinen terroritekoksi, veli!" Adriano huusi katkaisten itse ainoastaan sähkötolppia, mutta jättäen rakennukset rauhaan. Diego vain nauroi mielipuolisesti. "Katsotaanpas, mitä aiot tehdä!" hän murahti ja valmistautui taisteluun. Vic oli nähnyt niin ikään jotain mielenkiintoista; Tommyn jengiläisiä oli laskeutunut paikalle Hunterilla ja nämä alkoivat tehdä tiesulkuja Leaf Linksin sillalle - joku oli siis tulossa sieltä. Hunter oli tyhjillään ja Vic juoksi tankkien ohi sitä kohti - mutta sitten hän kuuli Adrianon huutavan hänelle: "OTA HELIKOPTERI, JOS HALUAT - MUTTA S**TANAN NIMESSÄ, ÄLÄ SEKAANNU TÄHÄN!" Vic näytti vähän murheelliselta juostessaan kopterille, Lance ja Pete liittyivät tiesulun tehneisiin jengiläisiin ja vähitellen Vic alkoi nousta ilmaan ja lähti partioimaan siltaa, jolta oli epäilemättä tulossa taustatukea Diegolle.
Derrick McRearylla oli hauskaa. Hän oli viskonut Bulgarinin miehiä tieltään kuin raivopäinen härkä, ja vieressä kranaatteja vihollisia päin viskelevä Gerry oli jo antanut hänelle lempinimen "El Toro". Derrick jatkoi mätkimistä kovemmalla raivolla kuin koskaan ennen, Niko ja Packie olivat kiivenneet paloportaille ampuakseen sieltä käsin kaikki kimppuun hyökkäävät kätyrit, ja kaikki näytti aivan erinomaiselta, kunnes...yhtäkkiä, kesken kovan tappelun, kesken Bulgarinin apureiden ajaman Patriotin komean räjähdyksen ja sinkoutumisen päin puuta, kesken Nikon 'headshotin', Derrick lopetti tappelemisen ja hänen vastustajansa hyökkäsi heti päälle - katsottuaan sekunnin murto-osan ajan veljeään Gerry huomasi, että tämän käteen oli tullut syvä ampumahaava. Niko syöksyi ränniä pitkin paloportaista alas ja tainnutti Derrickin kimpussa olevan tyypin yhdellä tehokkaalla potkulla, mutta vahinko oli jo tapahtunut; Packie, joka ei ollut samalla stunttituulella kuin Niko, oli juossut paloportaat kokonaan alas asti, loi vilkaisun poliisien tiesululle, ja siellä oli Francis ase kourassa. Hän laski sen nähtyään kaikkien kolmen veljensä ja Nikon tuijottavan häntä ja huusi jotain, mutta juuri silloin tapahtunut ilmahyökkäys peitti sanat alleen. Gerry laski Derrickin makaamaan seinää vasten, missä tämä sanoi heikosti: "Hän vihaa minua. Minun veljeni vihaa minua..."
Hyvä tarina kyllä ja samat peruskehut edelleen, mutta huomasin yhden epäloogisuuden: etkös maininnut Toron iäksi aiemmin 32 vuotta? Tuskinpa hän on siinä tapauksessa saanut lapsia 8-vuotiaana ja aloittanut työskentelyn FBI: lle 12-vuotiaana? Muuten jatkaa samaa linjaa.
+ Samat peruskehut kuin aiemmin (pituus, kappaleet)
+ Enemmän kerrontaa kuin viimeksi
- Nopea
- Sanallisessa perustelussa mainitsemani epäloogisuus
Kirjoitettu: lauantai, 13. syyskuuta 2008 klo 12.12
Muokattu: 13.09.2008 klo 12.49
Lainaus:13.09.2008 MrToro kirjoitti:
Hups. Enpäs huomannut tuota. Noh muutin hänen ikänsä 43 vuotiaaksi. Muuten tuleeko sinulta jatkoa tänään? Itse ainakin kirjoitan kappaleen tai pari.
Tuli jo vähän, ja kohta tulee loput. Pian tulee sitten yhä lisää, ja myöhemmissä osissa nähdään sitten jo enemmän CJ: n ja Vicin omia kommelluksia.
Spoilers:
1. Taisin jo mainita, mutta kummiskin, Sweetille tapahtuu jotain outoa.
2. Tarinan nimelle saadaan selityksiä seuraavissa osissa.
3. Taustatuen saavuttua Nikon ja McRearyjen luo alkaa tuhoa tulla.
Kirjoitettu: lauantai, 13. syyskuuta 2008 klo 18.16
Muokattu: 14.09.2008 klo 09.43
Carbonox Stories:
Blood Brothers - Osa 4
Niko oli niin tyrmistynyt, ettei pahempaa olotilaa oikein voinut ollakaan. Hän ei voinut uskoa sitä; sen hän olisi uskonut, että Francis olisi käskenyt heidät sivuun poliisien ja Bulgarinin sotilaiden välistä, mutta se, että tämä ampui Derrickiä käteen...se oli jotain sellaista, mitä hän ei missään tapauksessa halunnut uskoa. Se oli aivan liikaa, ja nyt Francis näytti siltä kuin olisi juuri nauttimassa herkullisesta gourmet-illallisesta ampuessaan Bulgarinin miehiä. Aina välillä hänen katseensa käväisi Derrickissä, mutta Niko, sen kummemmin kuin Packie tai Gerry, ei erottanut mitään kummallisempaa myötätuntoa, mikä pahensi asiaa entisestään. Vihaakaan katseesta ei erottunut, ja Nikon teki kovasti mieli hyökätä Francista päin, raastaa nuo syvää inhoa häneen tuovat kasvot ja tuhota ne läpikotaisin - mutta Gerry pysäytti hänet. "Älä tee sitä, Angel on tuolla myös, se tappaa...tai siis...ei suoranaisesti tapa, mutta siltikin..." hän selitti. Nikoa ei voinut vähempää kiinnostaa, eikä nähtävästi Packietakaan, joka kohotti aseensa Francikseen. Derrick kohotti peukkua, Niko teki samoin...mutta he eivät ehtineet tehdä juuri mitään, kun Packien sormeen osui kivulias osuma, joka pudotti hänen kädestään aseen. Francis lähti juoksemaan poispäin, Gerry syöksyi auttamaan Derrickiä lisää ja Niko peitti kasvonsa käsillä tirkistellen kuitenkin sormien välistä. "V*tun v*ttu." hän älähti nähtyään sekuntia myöhemmin Angel Cougarin naaman suoraan hänen omansa edessä ja sitten ympäristö vaihtui, kun hänen jalkansa lensivät alta ja hän pläjähti selälleen asvaltille. Packie raahasi Derrickiä ja piti asetta koholla. "PÄÄSTÄ SE YLÖS, TAI TÄÄLTÄ PESEE!" hän huusi ja Gerry oli tällä kertaa vahvasti hänen tukenaan. Derrick laskettiin suojaisempaan paikkaan ja kaksi muuta McRearya hyökkäsi Angelia päin, ja silloin kun nämä tappelivat, Niko syöksyi pystyyn ja juoksi kohti Derrickiä, jonka kuolemaa hän ei ainakaan suostuisi hyväksymään - ei missään nimessä, ei ainakaan tämän oman veljen ampuman laukauksen takia. Hän näki Packien kaatuvan seinää vasten oikealla, mutta sillä ei ollut nyt merkitystä - hän nosti Derrickin ja alkoi raahata häntä kauemmas. "Sinä et ole taistelukunnossa, sinut pitää viedä johonkin muualle, mitä jos talo kaatuu sinun pääll..." Niko sai vastaukseksi tönäisyn kauemmas. "Älä hei viitsi. Mun toinen käsi on surkeassa kunnossa, mutta kyllä tällä toisella pystyy vaikka Uzia pitämään. Ja muutenkin Gerryllä sattui olemaan vähän laastariksi kelpaavaa paperia mukanaan, mikä helpotti asiaa. Mä hoidan tappelemisen, ja niin teet myös sinä. Nyt katotaas, miten veljillä men..." Hänen kurkattuaan kulman taakse hän alkoi kiroilemaan niin kovalla raivolla, että oli ihme, jos muut eivät sitä kuulleet, vaikkakin Bulgarinin joukot olivat mystisesti lähteneet kauemmas. Nikokin katsoi kadulle ja näki Angelin raahaavan tainnutettuja Packieta ja Gerryä kohti poliisiautoa. Hän lähti Derrick perässään juoksuun aikoen ainakin yrittää vapautusta...
San Andreaksessa CJ, Sweet, Toni ja Donald hiippailivat Jizzyn bunkkerissa, jota tämä oli varmasti alkanut koosta päätellen rakentaa jo klubin valmistumisen aikoihin. He kulkivat käytäviä pitkin, kurkistivat joka oven ja joka kulman taakse ja varmistivat kahdesti ennen kuin kulkivat vaarallisen näköisten kohtien läpi. Erään infrapunalaserseinän he onnistuivat selvittämään Sweetin avulla, sillä tämän sikarinsavu näytti laserien olinpaikan. Hän antoi yhden jokaiselle ja kaikki pääsivät tällä tyylillä yli ilman hälytyksiä. Epäilyttävän tilanteesta tosin teki se, että Jizzyn kätyreitä ei näkynyt missään - eikö heidän ollut tarkoitus partioida bunkkeria ja hyökätä toivomattomien vieraiden kimppuun? Tämä askarrutti CJ: tä kovasti, mutta U.L. Paperin nimessä hän käveli eteenpäin ja vannoi, että heti kun yhtiö oli teettänyt hänellä tarpeeksi vaarallisia operaatioita, hän luovuttaisi ja jättäisi leikin sikseen. Toni oli alkanut kertoa omaa tarinaansa 'Secret Islandilta' jossa hän oli Donaldin ja Devilin kanssa aiemmin hiipinyt Sonnyn ja Martinezin (jotka sillä hetkellä olivat kumpikin vainaita) valvovien silmien alla huumefarmilla. CJ: tä tosin kuvotti taas kerran ajatuskin, sillä oli tultu Deviliin ja tämän tekoihin, jotka saattoivat yhtä hyvin olla nyt historiaa. CJ ei ollut kuullut hänestä sitten Mendezien aloittaman sodan, ja nimenomaan Portland Harbourissa, kuuluisaksi tulleessa satamasodassa, Devil oli räjähtänyt Armandon silmien edessä niin epäreilusti, että CJ vannoi Armandostakin tulevan vielä kuollut ruumis, jahka tämä ensin tunkisi naamansa pihalle bisneksistään. "Mendezit ja Jizzy ensin, sitten Daniel ja Dimitri..." hän mutisi suunnitellen tulevaisuutta. He jatkoivat matkaa, kunnes tulivat varsin pitkän käytävän päähän. He kulkivat aina keskiväliin asti hitusen varovaisina, mutta sitten Donald ja Toni pysäyttivät koko joukon ja osoittivat valvontakameraa, jonka näyttöön he melkein päätyivät. "Mitä me nyt oikein tehdään..." CJ ajatteli, sillä kamera oli toisellakin puolella käytävää, eikä ohitse pääsisi juuri millään. Sweet meni nojaamaan seinää vasten ja pohtimaan, Toni ja Donald vierekkäiselle. Siinä he olivat hetken aikaa, kunnes Sweetin silmät alkoivat pullistua järkytyksestä. CJ ei aluksi huomannut tätä, mutta kun hänen veljensä katse kääntyi käytävän toiseen päähän, tämä katseli niin ihmeissään kuin pystyi. Toni ja Donald vahtivat sitä suuntaa, mistä he olivat tulleet, eivätkä ehtineet katsoa, mikä Sweetiä ihmetytti. Siinä oltiin muutama sekunti, ja sitten Sweet huusi aivan äkillisesti: "A..." Se jäi kesken - CJ yritti katsoa veljensä ohi, mutta silloin tapahtui.
Räjähdys halkoi käytävän seiniä ja Johnsonit reagoivat nopeasti. CJ hyppäsi taaksepäin, mutta räjähdysvoima paiskasi hänet kovalla vauhdilla selälleen, ja kun hänen selkänsä ei Matthew Lindin järjestämän veneonnettomuuden myötä ollut parhaassa kunnossa, hän ulvahti tuskasta. Sweetkin oli hypännyt sivuun, mutta oli lentänyt naama edellä päin seinää ja kaatunut maahan, mutta kumpikin Johnson tunsi olevansa hengissä. Sen sijaan CJ: n vieressä makasi joku toinen, ja sitten hän kuuli Tonin hätääntyneen huudon: "DONALD! DONALD! EIIIII!" Kun hän nosti päätään kykenemättä juuri muuhun koko vartaloa vaivaavan kivun takia, hän näki Donaldin makaavan vieressään silmät täynnä järkytystä ja Tonin vähintään yhtä järkyttyneenä huutamassa vieressä. Sweet nousi tärisevin jaloin pystyyn ja alkoi auttaa CJ: tä ylös, mutta tämä ei halunnut uskoa, mitä oli nähnyt; Donald oli kuollut, ei noussut ollenkaan ylös ja oli räjähtänyt pois elämästä suurinpiirtein samalla tavalla kuin Salvatore aikoinaan...ja ehkä Devilkin...CJ ei halunnut ajatella kaikkia räjähdyksen uhreja vaan käänsi päänsä pois ja yritti tavoittaa Sweetin katseen näyttäen itse kysyvältä, mutta nähtävästi hän ei saanut koskaan vastausta A-alkuisiin tyyppeihin. Hän ei tiennyt, mitä Armando tai Adriano tekisivät sillä hetkellä San Fierrossa ja juuri siinä bunkkerissa, missä he olivat, eikä hän tuntenut muita sillä kirjaimella alkavia tyyppejä - eikä varmaan Sweetkään. CJ vannoi hiljaa selvittävänsä tämän ja hänenkin jalkansa värisivät - mutta toisaalta, keskellä räjähdystä, valvontakamerat olivat menneet rikki, ja he olivat nyt vapaita menemään eteenpäin. Sweetin silmissä tosin killui sillä hetkellä kova raivo, ja katsoessaan käytävän toiseen päähän - siihen, minne he olivat menossa - he näkivät Jizzyn naureskelevan siellä hiljaa. Sweet alkoi huutaa silkasta vihasta, hän laukoi kirosanoja Jizzylle, mutta tämä ei ollenkaan välittänyt vaan nauroi entistäkin huolettomammin, huusi eloonjääneelle kolmikolle: "Adios, pönttöpäät!" ja kääntyi kulman taakse. Vähän ajan päästä Toni viimein suostui irrottamaan otteensa Donaldista, otti aseensa itsekin yhtä vihaisena kuin Sweet ja CJ, ja sitten he kolme lähtivät juoksuun kohti Jizzyä...
Kirjoitettu: lauantai, 13. syyskuuta 2008 klo 21.06
Lainaus:13.09.2008 kurr3 kirjoitti:
Carbonox nyt kun näytät täällä olevan niin missä IV:ssä on niitä skeittipuistoja? Olis hauskaa ajella siellä Sanzhesilla
Vaikka sitä olis voinut kysyä IV-aiheessa, niin vastaan nyt kuiteskin, eli Algonquinin länsipuolella (keilahallin takana) on ainakin yksi. Toinenkin oli siellä saman saaren länsiosassa, mutta vähän pohjoisempana, jos oikein muistan.
Kirjoitettu: lauantai, 13. syyskuuta 2008 klo 21.10
Lainaus:13.09.2008 Carbonox kirjoitti:
Lainaus:13.09.2008 kurr3 kirjoitti:
Carbonox nyt kun näytät täällä olevan niin missä IV:ssä on niitä skeittipuistoja? Olis hauskaa ajella siellä Sanzhesilla
Vaikka sitä olis voinut kysyä IV-aiheessa, niin vastaan nyt kuiteskin, eli Algonquinin länsipuolella (keilahallin takana) on ainakin yksi. Toinenkin oli siellä saman saaren länsiosassa, mutta vähän pohjoisempana, jos oikein muistan.
Kiitos.
Ajattelin, että kyttäät tätä aihetta sen takia jos tulisi arvosteluja tarinallesi. Se on muuten ihan 8 1/2 arvoinen.
Define R3 | Crosshair IV Formula | Phenom II X6 1090T @ 4.0GHz + Xigmatek Aegir | Club 3D HD 6970 2Gb ref. | 4x2Gb G.Skill 2000MHz CL9 | Corsair TX750 v2 | WD 1Tb | Sennheiser PC 360 G4ME
Kirjoitettu: lauantai, 13. syyskuuta 2008 klo 21.48
Alku vaikuttaa sujuvalta, keep going.
Ja jos Toro joskus vaikka arvostelisi tarinani kolmannen osan ja kertoisi, jos haluaa jotain tiettyä tapahtuvan jatkossa, niin olisin ihan tyytyväinen. :p
Onnistunut tarina, ja onnistuneempi kuin pari edellistä. Dialogia oli tällä kertaa juuri sopiva määrä, mikä nostaa arvosanaa aivan varmasti.
+ Taas ne samat peruskehut
+ Enemmän kerrontaa
- Silti vähän nopea
8 puol
Mjaa, tuo nopeus on itteäni haitannut jo pitkän tovin. Johtuneeko siitä, että itse yritän aina kuvata kaiken mahd hitaasti...Noh, jatkoa kuiteskin tulossa ja tämänpäiväisessä jaksossa päästään näkemään enemmän San Andreasta.
Kirjoitettu: maanantai, 15. syyskuuta 2008 klo 21.18
Hyvä alku, mutta vähän korjausta tarvittaisiin; minua haittaa aika paljon se, että "sitten" -sanaa toistellaan jatkuvasti. Sen voi ihan hyvin jättää pois ja korvata vaikka kerronnalla.
Tämmöstä vinkkiä tällä erää.
Pitää vissiin quotettaa toi munkin stoori kohta, koska sivu vaihtuu seuraavassa postissa...
