Kirjoitettu: tiistai, 16. syyskuuta 2008 klo 17.30
Lainaus:15.09.2008 Carbonox kirjoitti:
Hyvä alku, mutta vähän korjausta tarvittaisiin; minua haittaa aika paljon se, että "sitten" -sanaa toistellaan jatkuvasti. Sen voi ihan hyvin jättää pois ja korvata vaikka kerronnalla.
Tämmöstä vinkkiä tällä erää.
Pitää vissiin quotettaa toi munkin stoori kohta, koska sivu vaihtuu seuraavassa postissa...
Kirjoitettu: tiistai, 16. syyskuuta 2008 klo 19.11
Muokattu: 20.09.2008 klo 10.08
Just sen. :F No eniwei...
Carbonox Stories:
Blood Brothers - Osa 4
Niko oli niin tyrmistynyt, ettei pahempaa olotilaa oikein voinut ollakaan. Hän ei voinut uskoa sitä; sen hän olisi uskonut, että Francis olisi käskenyt heidät sivuun poliisien ja Bulgarinin sotilaiden välistä, mutta se, että tämä ampui Derrickiä käteen...se oli jotain sellaista, mitä hän ei missään tapauksessa halunnut uskoa. Se oli aivan liikaa, ja nyt Francis näytti siltä kuin olisi juuri nauttimassa herkullisesta gourmet-illallisesta ampuessaan Bulgarinin miehiä. Aina välillä hänen katseensa käväisi Derrickissä, mutta Niko, sen kummemmin kuin Packie tai Gerry, ei erottanut mitään kummallisempaa myötätuntoa, mikä pahensi asiaa entisestään. Vihaakaan katseesta ei erottunut, ja Nikon teki kovasti mieli hyökätä Francista päin, raastaa nuo syvää inhoa häneen tuovat kasvot ja tuhota ne läpikotaisin - mutta Gerry pysäytti hänet. "Älä tee sitä, Angel on tuolla myös, se tappaa...tai siis...ei suoranaisesti tapa, mutta siltikin..." hän selitti. Nikoa ei voinut vähempää kiinnostaa, eikä nähtävästi Packietakaan, joka kohotti aseensa Francikseen. Derrick kohotti peukkua, Niko teki samoin...mutta he eivät ehtineet tehdä juuri mitään, kun Packien sormeen osui kivulias osuma, joka pudotti hänen kädestään aseen. Francis lähti juoksemaan poispäin, Gerry syöksyi auttamaan Derrickiä lisää ja Niko peitti kasvonsa käsillä tirkistellen kuitenkin sormien välistä. "V*tun v*ttu." hän älähti nähtyään sekuntia myöhemmin Angel Cougarin naaman suoraan hänen omansa edessä ja sitten ympäristö vaihtui, kun hänen jalkansa lensivät alta ja hän pläjähti selälleen asvaltille. Packie raahasi Derrickiä ja piti asetta koholla. "PÄÄSTÄ SE YLÖS, TAI TÄÄLTÄ PESEE!" hän huusi ja Gerry oli tällä kertaa vahvasti hänen tukenaan. Derrick laskettiin suojaisempaan paikkaan ja kaksi muuta McRearya hyökkäsi Angelia päin, ja silloin kun nämä tappelivat, Niko syöksyi pystyyn ja juoksi kohti Derrickiä, jonka kuolemaa hän ei ainakaan suostuisi hyväksymään - ei missään nimessä, ei ainakaan tämän oman veljen ampuman laukauksen takia. Hän näki Packien kaatuvan seinää vasten oikealla, mutta sillä ei ollut nyt merkitystä - hän nosti Derrickin ja alkoi raahata häntä kauemmas. "Sinä et ole taistelukunnossa, sinut pitää viedä johonkin muualle, mitä jos talo kaatuu sinun pääll..." Niko sai vastaukseksi tönäisyn kauemmas. "Älä hei viitsi. Mun toinen käsi on surkeassa kunnossa, mutta kyllä tällä toisella pystyy vaikka Uzia pitämään. Ja muutenkin Gerryllä sattui olemaan vähän laastariksi kelpaavaa paperia mukanaan, mikä helpotti asiaa. Mä hoidan tappelemisen, ja niin teet myös sinä. Nyt katotaas, miten veljillä men..." Hänen kurkattuaan kulman taakse hän alkoi kiroilemaan niin kovalla raivolla, että oli ihme, jos muut eivät sitä kuulleet, vaikkakin Bulgarinin joukot olivat mystisesti lähteneet kauemmas. Nikokin katsoi kadulle ja näki Angelin raahaavan tainnutettuja Packieta ja Gerryä kohti poliisiautoa. Hän lähti Derrick perässään juoksuun aikoen ainakin yrittää vapautusta...
San Andreaksessa CJ, Sweet, Toni ja Donald hiippailivat Jizzyn bunkkerissa, jota tämä oli varmasti alkanut koosta päätellen rakentaa jo klubin valmistumisen aikoihin. He kulkivat käytäviä pitkin, kurkistivat joka oven ja joka kulman taakse ja varmistivat kahdesti ennen kuin kulkivat vaarallisen näköisten kohtien läpi. Erään infrapunalaserseinän he onnistuivat selvittämään Sweetin avulla, sillä tämän sikarinsavu näytti laserien olinpaikan. Hän antoi yhden jokaiselle ja kaikki pääsivät tällä tyylillä yli ilman hälytyksiä. Epäilyttävän tilanteesta tosin teki se, että Jizzyn kätyreitä ei näkynyt missään - eikö heidän ollut tarkoitus partioida bunkkeria ja hyökätä toivomattomien vieraiden kimppuun? Tämä askarrutti CJ: tä kovasti, mutta U.L. Paperin nimessä hän käveli eteenpäin ja vannoi, että heti kun yhtiö oli teettänyt hänellä tarpeeksi vaarallisia operaatioita, hän luovuttaisi ja jättäisi leikin sikseen. Toni oli alkanut kertoa omaa tarinaansa 'Secret Islandilta' jossa hän oli Donaldin ja Devilin kanssa aiemmin hiipinyt Sonnyn ja Martinezin (jotka sillä hetkellä olivat kumpikin vainaita) valvovien silmien alla huumefarmilla. CJ: tä tosin kuvotti taas kerran ajatuskin, sillä oli tultu Deviliin ja tämän tekoihin, jotka saattoivat yhtä hyvin olla nyt historiaa. CJ ei ollut kuullut hänestä sitten Mendezien aloittaman sodan, ja nimenomaan Portland Harbourissa, kuuluisaksi tulleessa satamasodassa, Devil oli räjähtänyt Armandon silmien edessä niin epäreilusti, että CJ vannoi Armandostakin tulevan vielä kuollut ruumis, jahka tämä ensin tunkisi naamansa pihalle bisneksistään. "Mendezit ja Jizzy ensin, sitten Daniel ja Dimitri..." hän mutisi suunnitellen tulevaisuutta. He jatkoivat matkaa, kunnes tulivat varsin pitkän käytävän päähän. He kulkivat aina keskiväliin asti hitusen varovaisina, mutta sitten Donald ja Toni pysäyttivät koko joukon ja osoittivat valvontakameraa, jonka näyttöön he melkein päätyivät. "Mitä me nyt oikein tehdään..." CJ ajatteli, sillä kamera oli toisellakin puolella käytävää, eikä ohitse pääsisi juuri millään. Sweet meni nojaamaan seinää vasten ja pohtimaan, Toni ja Donald vierekkäiselle. Siinä he olivat hetken aikaa, kunnes Sweetin silmät alkoivat pullistua järkytyksestä. CJ ei aluksi huomannut tätä, mutta kun hänen veljensä katse kääntyi käytävän toiseen päähän, tämä katseli niin ihmeissään kuin pystyi. Toni ja Donald vahtivat sitä suuntaa, mistä he olivat tulleet, eivätkä ehtineet katsoa, mikä Sweetiä ihmetytti. Siinä oltiin muutama sekunti, ja sitten Sweet huusi aivan äkillisesti: "A..." Se jäi kesken - CJ yritti katsoa veljensä ohi, mutta silloin tapahtui.
Räjähdys halkoi käytävän seiniä ja Johnsonit reagoivat nopeasti. CJ hyppäsi taaksepäin, mutta räjähdysvoima paiskasi hänet kovalla vauhdilla selälleen, ja kun hänen selkänsä ei Matthew Lindin järjestämän veneonnettomuuden myötä ollut parhaassa kunnossa, hän ulvahti tuskasta. Sweetkin oli hypännyt sivuun, mutta oli lentänyt naama edellä päin seinää ja kaatunut maahan, mutta kumpikin Johnson tunsi olevansa hengissä. Sen sijaan CJ: n vieressä makasi joku toinen, ja sitten hän kuuli Tonin hätääntyneen huudon: "DONALD! DONALD! EIIIII!" Kun hän nosti päätään kykenemättä juuri muuhun koko vartaloa vaivaavan kivun takia, hän näki Donaldin makaavan vieressään silmät täynnä järkytystä ja Tonin vähintään yhtä järkyttyneenä huutamassa vieressä. Sweet nousi tärisevin jaloin pystyyn ja alkoi auttaa CJ: tä ylös, mutta tämä ei halunnut uskoa, mitä oli nähnyt; Donald oli kuollut, ei noussut ollenkaan ylös ja oli räjähtänyt pois elämästä suurinpiirtein samalla tavalla kuin Salvatore aikoinaan...ja ehkä Devilkin...CJ ei halunnut ajatella kaikkia räjähdyksen uhreja vaan käänsi päänsä pois ja yritti tavoittaa Sweetin katseen näyttäen itse kysyvältä, mutta nähtävästi hän ei saanut koskaan vastausta A-alkuisiin tyyppeihin. Hän ei tiennyt, mitä Armando tai Adriano tekisivät sillä hetkellä San Fierrossa ja juuri siinä bunkkerissa, missä he olivat, eikä hän tuntenut muita sillä kirjaimella alkavia tyyppejä - eikä varmaan Sweetkään. CJ vannoi hiljaa selvittävänsä tämän ja hänenkin jalkansa värisivät - mutta toisaalta, keskellä räjähdystä, valvontakamerat olivat menneet rikki, ja he olivat nyt vapaita menemään eteenpäin. Sweetin silmissä tosin killui sillä hetkellä kova raivo, ja katsoessaan käytävän toiseen päähän - siihen, minne he olivat menossa - he näkivät Jizzyn naureskelevan siellä hiljaa. Sweet alkoi huutaa silkasta vihasta, hän laukoi kirosanoja Jizzylle, mutta tämä ei ollenkaan välittänyt vaan nauroi entistäkin huolettomammin, huusi eloonjääneelle kolmikolle: "Adios, pönttöpäät!" ja kääntyi kulman taakse. Vähän ajan päästä Toni viimein suostui irrottamaan otteensa Donaldista, otti aseensa itsekin yhtä vihaisena kuin Sweet ja CJ, ja sitten he kolme lähtivät juoksuun kohti Jizzyä...
He juoksivat kulman taakse ja CJ katsoi Sweetiä uudestaan kysyvällä ilmeellä, mutta tämän kasvoilla ei ollut muuta kuin silmitöntä vihaa, ja se oli yleisesti tiedossa, että viha heikensi usein mahdollisuuksia voittaa; ei ihmekään, kun Armando oli aina päässyt luikahtamaan, liian suuri viha häntä kohtaan oli ottanut vallan...mutta enää ei ollut myöskään aikaa leikkiä. Aivan tarpeeksi moni oli Mendezien, Dimitrin ja lukuisten muiden takia jo jättänyt maailman, ja ilman Jizzyn kuolemista nuo eivät ikinä jäisi kiinni, koska Jizzy oli heidän yksi parhaita agenttejaan eritoten kiristyksessä. "Se meni tuonne!" CJ huusi ja osoitti käytävää vasemmalle, jolle Sweetkin kääntyi - Toni tuli heidän perässään, mutta juoksi nyt ensimmäiseksi ja ampui pari laukausta kohti Jizzyä. Ne eivät osuneet, mutta kun he juoksivat pitkin käytävää niin kovaa kuin jaloista lähti, he näkivät, että Jizzy hymyili leveästi ennen poistumistaan. Kun he ryntäsivät seuraavaan käytävään, he ymmärsivät; se haarautui aivan liian moneen osaan, ja jokainen oli täynnä ovia. "Tasan tarkkaan - minne h*lvettiin se meni?" Sweet kysyi. CJ kohautti olkiaan ja kokeili yhtä ovea, mutta siinä samassa, kun hän veti sen aggressiivisesti auki, kaikki mustui...hänen kimppuunsa käytiin saman tien ja Jizzyn naama erottui selvänä, mutta hän tappeli vastaan ja iski vastustajaansa kerran kasvoihin kaataen tämän taaemmas. Sen jälkeen alkoi luotisuihku, mutta CJ potkaisi Jizzyä polveen ennen kuin tämä ehti osua yhtään kehenkään. Nyt tuli pöydän takaa yksi viholliskätyri, joka yritti taas kerran saada lyönnin osumaan, mutta nyt CJ kohotti taas jalkansa potkuun. Jizzy tosin tarrasi kiinni siitä ja he kaikki kaatuivat lattiaan, kaksi luotia sinkoutui samalla kun Sweet syöksyi mukaan tappelevaan ihmiskasaan taustatukena...mutta samalla hän kuuli Jizzyn kuiskaavan: "Hän kuoli." Sweet ei uskonut, sillä sekä CJ että apuri olivat selvästi hengissä, koska kumpikin oli puhjennut lattiapainimatsiin, mutta Jizzy, joka oli jo naurun partaalla, osoitti taaksepäin, ja täysin vastahakoisena Sweet katsoi ja näki Tonin, joka nyt vuorostaan makasi liikkumattomana seinää vasten, oikeastaan istui, mutta asennolla ei ollut väliä, Toni oli kuollut siihen paikkaan, ja vain sen takia, koska Jizzy oli yrittänyt tappaa CJ: n, mutta ammukset eivät osuneet; niin tai näin, surullisen vilkaisun jälkeen Sweet kävi juuri seisomaan nousseen Jizzyn päälle, ja he yrittivät saada toisensa kaatumaan samalla kun CJ yritti pärjätä puukkoa heiluttelevalle apurille.
Adrianon ja Diegon tankit mätkivät toisiaan yhä, tuhoten samalla ympäristöä Little Haitin alueella ja murskaten kansalaisia, jotka eivät olleet riittävän nopeita poistumaan tappelualueelta. Vic lensi vierellä ja hänen aivoissaan oli vain yksi sanoma: "älä sekaannu tähän...älä sekaannu tähän, tämä on Mendezien välinen asia...", mutta silti hänestä tuntui, että hän halusi ampua Diegon ohjuksilla, tehdä hänestä oitis selvää. Adriano kuitenkin näytti hiukan vakaammalta aikeissaan, ja nyt hän perääntyi, kun Diego kohotti tankkinsa toisen jalan potkuun - mutta se ei meinannut pysyä pystyssä, joten hän syöksyi taas kohti. Adriano ampui ohjuksia, mutta ne lensivät pilvenpiirtäjää päin, ja nyt hän tarttui Diegon tankkiin niin kovaa kuin pystyi. Kuinka ollakaan, Liberator V2 oli kevyempi kuin Striker, ja se lensi päin seuraavaa taloa, mutta Diego nosti sen äkkiä pystyyn. Samaan aikaan barrikadi alkoi hiljalleen murtua sillalla; muutama hyökkäyshelikopteri viiletti tuhatta ja sataa yli, jotkut ottivat osumaa ohjuksista, mutta jotkut pääsivät läpi ja yrittivät hyökätä Adrianon kimppuun. Hän kiroili ohjaamossa vastusten tylsyyttä ja kohotti tankkinsa konekiväärit, jotka raastoivat helikoptereita kuin mitäkin puuroa ja pudottivat ne alas taivaalta kuin kärpäset. Sen jälkeen olikin aika keskittyä Diegoon, joka yritti tosin härnätä minkä kerkesi, kun tankit tappelivat tiensä Downtowniin. "Miten Vicin ja muiden käy sitten kun olet kuollut? Kun meillä on kaksi tankkia ja teillä ei yhtään? Voipi olla, että aika huonosti käy...minusta tulee meidän avaintyyppi...MUAHHAHHAHHAH!" Vic melkein painoi ohjusnappia, mutta hillitsi itsensä. Tankit jatkoivat tappelua ja muutama helikopteri tuhosi autoja kaduilla. Vic unohti Diegon ja Adrianon ja hyökkäsi kätyreitä päin, mutta ei ehtinyt kuin vähän matkaa, kun läheisestä rakennuksesta lähti ohjus suoraan häntä kohti.
Hunter menetti hetkessä korkeutta; Vic karjui kauhusta ohjaamossa ja tiesi kyllä oikein hyvin, mistä ohjus oli laukaistu. Hän näki helikopterin korkealla yläpuolella lentämässä mainoszeppeliiniä kohti samalla, kun lisää ohjuksia sinkoutui: yksi osui Hyman Memorialin stadioniin ja yksi VCN-rakennukseen, mutta zeppeliinin häipyessä alkoi korkeus laskea jo hälyttävästi. Vic etsi hädissään laskuvarjoa, löysi yhden ja hyppäsi...samalla, kun helikopteri räjähti miljooniksi kappaleiksi. Propellit osuivat Greasy Chopperin baariin ja jäivät siihen törröttämään typerännäköisesti, Vic käänsi niistä pois niiden vielä pyöriessä ja laskeutui turvallisesti kadulle, joka ei tosin ollut kauhean turvallinen. Zeppeliini meni jo pois kaupungista, ja varmasti monet huomasivatkin sen, mutta poliiseilla oli sillä hetkellä muita hommia - he rauhoittelivat siviilejä, jotka tarttuivat aseisiin ja hyökkäsivät Diegon tankkia päin. Kymmenkunta sai surmansa, sillä lapiot eivät tehneet pientäkään vahinkoa, toisin kuin timanttikärkiset konekiväärit. Edes Railgun ei olisi riittänyt moiseen jättituhovempeleeseen, joka tähtäsi ohjuksen Adrianoon, mutta tämäpä tarttui ohjukseen tankkinsa vasemmalla 'kädellä' ja lähetti pikapostina takaisin. Diego väisti, mutta ohjus oli osua moottoripyöräjengiläisiin, jotka kaasuttivat ohi ampuen samalla kohti Sharkeja, jotka yrittivät varmistaa, ettei kukaan päässyt Diegon luo. Vic tiesi yritykset turhiksi, sillä tankin tuhoamiseen vaadittu mörssäri olisi vähän liiankin vaikea hankkia. FGM-148 Javelin voisikin toimia, mutta sellaisen löytäminen sodan rikkomasta kaupungista ei ollutkaan maailman helpoin homma. Myös jonkinasteinen bazooka voisi olla järeänsorttinen ase, mutta muuten ei oikein ollut mitään lähistöltä löytyvää. Hän keskittyi vain katselemaan tappelijoita, jotka etenivät paloasemaa kohti. Palomiehet juoksivat kiireessä autojaan kohti, mutta Diego käänsi toiset konekiväärit niitä kohti ja varmisti vain enemmän tuhoa kaupungille - autot murskaantuivat hetkessä timanttikärkien tuhoamana.
Kun tappelua oli jatkunut jo jonkin aikaa, Diego jatkoi härnäystään. "ETTE IKINÄ SAA MATTHEW' IA KIINNI!" hän huusi ja hekotti kuin viimeistä päivää tankkinsa sisällä. "Ja mikä parasta," hän tokaisi, "jos minä kuolen, kosto elää, ja Armando on varmasti innokas tekemään sukumme valkoisesta lampaasta selvää! VAI MITÄ? VAI MITÄ? Silloin ei mikään auta, minä saan joka tapauksessa viimeisen naurun! Ja kun te kuolette ja sota loppuu, minä lähetän ydinohjuksen San Andreakseen ja tuhoan sen! Saan kaiken kunnioituksen ja Dimitri ymmärtää kykyni..." Hän puhkesi niin huolettomaan nauruun, että Vicille tuli selväksi yksi asia, jonka hän arvasi jo paljon ennen kuin se tapahtui.
Adriano iski Diegon tankin voimakkaasti taaksepäin suoraan takana olevaa bensa-asemaa päin kohtalokkain seurauksin.
Diegon hymy hyytyi silmänräpäyksessä; sekunnin murto-osan ajan hän tajusi tilanteen ja sitten tankki räjähti massiivisella pamauksella sorruttaen viereiset rakennukset ja kaatuen tanteretta täristäen katuun tuhoutuneena lopullisesti. Adriano lopetti oitis ja Vic juoksi paikalle pystymättä uskomaan näkemäänsä. Diego Mendezin tarina oli lopussa, hän oli murskaantunut tuhoutuneen tankkinsa ohjaamoon ja jäljelle jäi vain palasia, kuten pari varvasta, jotka löytyivät lähistöltä, mutta muuten ruumis oli murskaantunut sortuneiden osien alle. Diego oli silti onnekas, ettei kärsinyt, mutta silti - tältä lopullisuus siis tuntui, Vic ajatteli. Adriano huohotti - kukaan ei ehkä olisi vielä parisenkymmentä vuotta sitten uskonut hänen tappavan oman veljensä jättitankilla, mutta niin siinä vain kävi ja Diegon 36 elinvuotta jäivät siihen. Vic otti varpaat muistona kaatuneesta vihollisestaan ja alkoi kävelemään poispäin alueelta, jossa ammuskelu ja räjähdykset lopahtivat hiljalleen. Ilmeisesti uutinen Diegon kuolemasta oli jo levinnyt Sharkien ja Cholojen tietoon, ja varmasti pian myös Dimitrin, joka takuulla kumppaninsa Matthew Lindin kanssa kihisisi kiukusta. Hän lähettäisi varmasti salamurhaajia Adrianon perään, joten Vic päätti oitis järjestää suojelua. Jotkut Cholot olivat myös joutuneet antamaan periksi ja heitä kiduttaneet Bikerit saivat lopulta kuulla, että Tommy oli siinä pilvenpiirtäjässä, mistä Dimitri oli ampunut Vicin Hunterin alas - ja ennen pitkää hänet oli vapautettu, jolloin myös sota oli loppunut. Vastustajat oli ajettu alas ja nämä päätyivät nyt joko vangeiksi tai tapetuiksi, suurimmalle osalle koitti jälkimmäinen kohtalo vaarattomuuden varmistamiseksi.
Niko loikkasi. Angel Cougar oli napannut Packien ja Gerryn ja oli varmasti jo voitonriemuinen raahatessaan näitä poliisiautoon, mutta se ei käynyt Nikolle, hän ei halunnut vankilapaon uusiutuvan, kun edellinenkin oli ollut aivan tarpeeksi tiukka hänelle. Hän yritti työntää Angelin kumoon, mutta siinä silmänräpäyksessä kyynärpää osui häntä sukupuolielimiin ja hän lyyhistyi polvilleen. Hän yritti nousta, mutta kunto oli lopussa - Packie ja Gerry tosin olivat nyt maassa makaamassa ja Angel tappeluasennossa. "Et sinä minulle pärjää, Bellic. Sinun armeijataidoistasi ei ole mihinkään. Luovuta, niin Bulgarinista päästään helpommin." hän selitti, mutta Niko ei kuunnellut, hän halusi käydä päälle. Siinä silmänräpäyksessä Derrick juoksi takaapäin nyrkki osoitettuna eteenpäin, mutta se vain nauratti Angelia, joka tarttui käteen ja väänsi sen niin kovaa kuin pystyi poispäin. Derrick ulvoi kivusta ja nyt oli Nikon vuoro hyökätä. Hän kuuli Francisin huutavan taas jotain samalla, kun hän yritti käyttää armeijassa opeteltua tainnutusiskua, mutta se tuntui tepsivän vain miehiin, hän ajatteli, kun hänen seuraava muistonsa oli se, että maailma kääntyi ylösalaisin ja hän lysähti kovalla voimalla katuun. Packie ryömi kauemmas kohti pistoolia ja Niko yritti keskittää Angelin huomion itseensä, hän nousi nopeasti ylös ja otti nyt esille puukon. "Pitääkö käyttää teräaseita vai menetkö pois?" hän kysyi yrittäen olla niin pelottava kuin mahdollista. Packie sai otteen pistoolista ja osoitti sillä huutaen kovaa: "MINULLA ON ASE! YKSIKIN LIIKE JA KUOLET!" Nikokin alkoi viimein näyttää vahingoniloiselta ja suunnitelma olisi ehkä onnistunut ilman sen heikkoa lenkkiä - Bulgarinia, joka lensi helikopterillaan yläpuolelle. "NIKO! SINUA MINÄ ETSINKIN! TULE TÄNNE, LEIKITÄÄN!" hän huusi riemuissaan. Helikopterin "Gatling Gunit" alkoivat jo käynnistyä ja Niko veti äkkiä Gerryn ja Derrickin maasta ja alkoi raahata kujalle. "PACKIE, LIIKETTÄ!" hän älähti - konekiväärit alkoivat jo laulaa. Francis ampui helikopteria kohti ja huusi taas jotain, josta erottui: "Älä ammu...", mutta ei enempää. Kuja olisi turvallinen, mutta ehtisivätkö he sinne ajoissa? Derrick pistettiin nojaamaan seinään, kuten myös Gerry, mutta Bulgarinkin lähestyi. Helikopteri oli jokseenkin pelottava ilmestys siinä kohtaa, ja mahdollisuuksia selviytymiseen ei ollut - Angel yritti osua tainnutuspistoolilla Bulgariniin, mutta se ei osunut häneen, ja Niko oli valmis viimeiseen rukoukseen, kunnes tunsi outoa värinää taskussaan ja hetken päästä äänen: "Niko? Huomasin että soitit Brucielle! Taidatte olla vaarassa? Me tullaan apuun!" Sen enempää värinää tai puhettakaan ei tuntunut, ja nyt Niko jopa hymyili katsoessaan Bulgarinia suoraan silmiin.
Noin näitä tarinoita pitäisikin tehdä. Muista toki jatkossakin sitten jättää dialogia suunnilleen yhtä vähälle ja kertoa ympäristöstä ym. niin hyvin menee.
+ Pituus
+ Kappaleet
+ Juoni
+ Enemmän kerrontaa
+ Ongelmat tiessään
- Ei mitään mainittavaa
9
Tarinani on nyt valmis, tänään alkanen kehittelemään viimeistä osaa.
Kirjoitettu: lauantai, 20. syyskuuta 2008 klo 12.00
Muokattu: 20.09.2008 klo 12.12
Shadow6 Series 2 It's time for revenge, Niko!
Oli aikainen aamu Brokerissa, lähellä Romanin taksifirmaa. Kaikki oli näyttänyt jo keskiyöstä asti kauniilta, sillä Broker oli niihin aikoihin erittäin tyhjä, vaikkakin Liberty City oli ruuhkainen paikka. "Mennäänpäs vähän tarkempaa lookia vetelemään tuonne baariin." Michelle sanoi ryhmälleen. Hän oli nimittäin baarin uusi mainostaja ja hän oli nyt aikeissa myydä baarin jotta kasaan saataisiin vielä hienompi kapakka. Michelle oli muuttunut parissa viikossa paljon, hän oli vihdoinkin saanut ostettua Nikolle uusia vaatteita Perseuksesta, jota kaikki sanovat persukseksi. Niko olikin parhaillaan kotonaan vaihtamassa vaatteitaan smokkiin ja samalla hän aikoi heittää nuo vanhat silmälasit pois, olihan hän jo niitä käytellyt aika kauan. "Roman, missä kaikki AXE:n dödöt on?" Niko huusi pukuhuoneesta Romanille. "Mistä minä tiedän, sinähän sen jonnekkin illalla pistit!" kuului ankea vastaus köökin puolelta. Roman oli hyvä kokki, ainakin Nikon mielestä...
Samaan aikaan Bohanissa Pegorino oli aikeissa lähteä Romanin taksifirmaa päin, hänen aikeisiinsa kuului nimittäin ankea yllätys serkuksille. "Mennään eka tonne saakelin kapakkaan siellä lähellä ettei meitä epäillä!" Pegorino sanoi henkivartijoilleen. "KYLLÄ!" henkivartijat huusivat kuorossa ja lähtivät limusiinia kohti. Pegorino oli rikas, muttei älykäs joten hän ei tiennyt mistä kaupasta voi ostaa bensaa tai tulitikkuja, mutta ajan myötä hän löysi bensa-aseman jossa myytiin bensakanistereita. "50 litraa ja sassiin!" Pegorino huusi naama punaisena myyjän korvaan. "M-mm-mi-mihin sä niin paljon tarvitset?" myyjä kysyi peloissaan häneltä. "PIDÄ SE TURPA KIINNI!" Pegorino karjui naama vielä punempana ja otti aseen takataskustaan ja osoitti sillä myyjää päin näköä. Hän otti takkinsa taskusta äänenvaimentimen ja pisti sen 9milliseen kiinni. "Sanakin niin ammun sun aivot *****ks!" Pegorino sanoi rauhoittuneena ja odotti... hän odotti, kunnes myyjä alkoi huudella "Ä-ä-älä amm-u-u-u!". Mitäköhän siitä seurasi, niinpä, kuului pieni pamahdus ja Pegorinon miehet lähtivät nopeasti kohti Brokeria ennen kuin poliisit tulisivat partioimaan ympäri Bohania. "Nyt sinne kapakkaan, miehet!" hän nauroi vartijoilleen ja otti minibaaristaan kaljan.
Starfish Island, Vice City 12:34PM
"Kyllä tämä Vice City ihan hyvältä paikalta vaikuttaa, mutta jengiläisiä on liikaa... ja vartijoita." CJ nauroi Sweetin kanssa kun he olivat käymässä Vice Cityssä ensimmäistä ja mahdollisesti viimeistä kertaa. Siellä oli liikaa jengiläisiä, armeijan poikia ja muita pompelipimpeleitä. "No... mennään sen Ken Rosenbergin luo käymään, jos nähtäis se Tommy, miten on?" Sweet sanoi veljelleen kuunneltuaan sen höpinöitä kuin mikäkin apina. Ajeltuaan vähän matkaa eteenpäin, oli kartanon varressa kyltti jossa luki: "Olen pahoillani, mutta CJ, sinä olet turha tyyppi. Haista home ja mee muualle haisemaan! T. T0mm1 PeRs3tt1"
"Mitä vit...?" CJ huusi ihmeissään kun oli lukenut kyltin kokonaan, mutta hän ei kylttiä pelännyt vaan ampui sitä päin ja ajoi kartanon pihalle. "Öh... se on moi. Mukavasti vartijoitako?" Sweet kiljaisi äimistyneenä ja tuli pois auton kyydistä. Hän otti Desert Eaglen taskustaan ja latasi sen. "Se on menoa, CJ!" hän huusi veljelleen ja käveli kohti kartanon pääovea. "Hei, et sä tänne kuulu, gÄnGsTä!" yksi vartijoista vinetti Sweetille ja tähtäsi häntä aseella. "Vit*u vähänkö mä pelkään sua!" Sweet karjaisi ja ampui vartijan nurin. "Tuli kiire sisälle..." hän puhui itselleen ja lähti juoksuun, mutta edessä oli yksi mutka. "Kas, kas... herra Johnsonhan se siinä. Miten menee?" Tommy sanoi Sweetille rauhallisesti ja tähtäsi tätä krugerilla. Viisi minuuttia myöhemmin CJ heräsi, kun hän oli "vahingossa" nukahtanut autoon. "Häh? ONKO TOI JÄTKÄ TOMMY? JA MITÄ SE TEKEE TOLLA ASEELLA?" hän karjaisi naama punaisena ja otti takapenkiltä hänen uskollisen RPG:nsä. Oli aika kostaa Tommylle, mutta myös Kenille. "Vi*un *****housu! Uskallatki koskee Sweetiin niin saat täältä panoksen päähäs!" CJ karjaisi vihaisena mutta myös pelästyneenä. "Jos ammun ton jäbän, kuolee mun bro kans... damn!" hän sanoi itselleen ja otti RPG:nsä takapenkiltä ja tähtäsi kartanon etuovea päin. "Hmnmn... jos tapan ton Tommi Paerssetin ni saan tän kartanon, JIHAA!" CJ kiljaisi mietittyään hetken kartanoa ja sen pääovea. "Hei sä siellä! Miten menee? Kohta kuuluu pam ja sä oot maassa" joku huusi Tommylle tämän takaata vihaisena. "Häh?" Tommy äimistyi ja päästi Sweetin menemään. Kartanossa oli sisällä Ken Rosenberg ja hänen uskollinen kaverinsa Avery. "Hahahaha-HAHAHAH-ha!" kuului taasen oikealta, Infernuksen vierestä, tarkalleen sanottuna CJ:n takaata. Siellä oli kaikille tuttu Phil Cassidy. Hänellä oli kädessään M249, jonka hän oli aikonut antaa Tommylle, mutta kukapas muukaan kuin Ken oli soittanut tulla apuun. "Nyt hoidellaan tä tyylillä, Sweet, CJ, Avery ja sä Ken!" Phil huusi naurahtaen, muttei hymyillen. Kaikki ottivat aseen käteensä, mukaan laskien vartijat jotka kunnioittavat Philiä. "Se on moi." kuului kaikkialta ja Tommy kaatui maahan haavoittuneena muttei kuolleena. Hänellä oli ollut taas kaikenkestävä luotiliivi, mutta RPG:tä se ei estänyt. "Suojautukaa!" kuului Greenwoodin vierestä ja kuului iso pamaus, jonka jälkeen Tommystä oli jäljellä vain luun sirpaleita...
"Huh... hA-HHAHAH!" Phil huudahti iloisena ja hymyillen kun Tommy oli vihdoinkin kuollut. Vaikka he olivat parhaita ystäviä, silti suhteet loppuu aina. Jompikumpi kuolee, toinen elää vielä hetken ja kuolee perässä surullisena. Mutta näin asiat eivät olleet, Phil ei surenut, eikä Ken ollut edes äimistynyt.
"Miksi, miksi juuri Tommy? MIKSI?" Pegorino karjui raivostuneena kun kuuli kaverinsa kuolleen. Kukaan ei tiennyt että Tommy oli Pegorinon kaveri, mutta kuka siitä enää haluaisi tietääkään? Ei kukaan. Eikä kukaan tiennyt edes sitä, että herra Pegorino oli syntynyt Vice Cityssä... ja käynyt samaa koulua kuin Tommy aikoinaan. "Pomo! Joku hullu ***** oli tuol ja se sai yhen meirän pojista maahan! Mitä me tehään?" yksi henkivartijoista huusi hengästyneenä ja kaatui maahan erittäin kuolleena, todella kuolleena. Kahteen Pegorinon vartijoihin oli saatu luoti ja he kuolivat heti paikalla. Ainakin melkein.
Nikon asunto, Broker 09:22PM
Nikolla oli pahat mielessä, sillä hän oli nähnyt Dimitrin ajelemassa ympäri tämän asuntoaan. Oliko sinne hyökätty? Oliko Dimitriä vedetty nenästä niin paljon että hän ei enää mahtunut sisään? *Bring, bring, bring* "Niko Bellic... kuka siellä?" Niko vastasi ihmettelevällä ilmeellä puhelimeen. Vastausta ei kuulunut muutamaan sekuntiin joten hän oli aikeissa sulkea puhelimen, mutta juuri ennen sitä outo naisääni vastasi "Tule Alderneyn parhaaseen moottoripyöräkauppaan. Minulla on tärkeää asiaa sinulle. Tule mahdollisimman pian!". Niko sulki puhelimen ja kirjoitti lapulle "Parhain moottoripyöräkauppa - Alderney." jonka jälkeen hän heitti smokkinsa sohvalle ja lähti aurinkolasit päässä kohti ulko-ovea. "Minne oot menossa? Tiiät että teen chili con carnea, joten sun on syötävä eka! Lempiruokaas, nääs." Roman huusi hämmästyneenä Nikon perään, mutta vastausta ei kuulunut, tosin ei Nikoakaan. Kuului vain auton moottorin hurinaa ja Roman pomppasi köökistä ikkunan eteen ja katsoi kun hänen rakas serkkunsa lähti Cometilla Alderneyhyn. Matkan varrella Niko pysähtyi Cluckin' Belliin syömään kanaa ja kävi tankkaamassa noin 2 kertaa matkan aikana. Comet ei nimittäin tehnyt muuta kuin söi bensaa kuin hevonen. "Voiko olla mahdollista että tuo *****nen kauppa on paras näillä main? JA MISSÄ SE AKKA ON?" Niko karjui päästyään perille. Hän oli niin vihainen, että aloitti pakittamisen ja oli jo melkein lähdössä, mutta se nainen tuli paikalle. Tämän nimi oli Catalina...
Niko nousi Cometin kyydistä ja katsoi hämmästyneenä Catalinaa päin. Ei voinut olla totta että ärsyttävin nainen maailmassa oli nyt täällä, Nikon vieressä huutamassa ja vielä rumana kuin hevosen pallit. Yhtä iso hän ei kuitenkaan ollut kuin hevosen pallit mutta kuitenkin. "Back to back, if we love it like that, Z-MC... YAY!" kuului Catalinan takaata Clauden suusta. "M-m-m-utta ethän sä osaa puhuu?" Niko lausui hiljaisena ja erittäin hämmästyneenä. Jos tämä oli totta, niin seuraava ei varmanakaan ole totta. Nimittäin Cometin radiosta kuului tuore ilmoitus:
"Kaikki sillat Brokeriin on tuhottu! Tämä on hätätilanne, joten kaikki poliisit ja agentit tulkaa Bohaniin, niin tutkitaan tämä juttu. Luulemme että kaiken takana on Niko ja Roman Bellic. ETSIKÄÄ HEIDÄT, SA*TANA!"...
-------
ALKUA TÄÄ VIELÄ ON ^^ oli pakko tunkee tää tänne ^^ saa antaa arvosanaa täst alusta
Lainaus:And I fucked your mother just like your father did.
Kirjoitettu: lauantai, 20. syyskuuta 2008 klo 12.25
Muokattu: 21.09.2008 klo 12.53
Carbonox Stories:
Blood Brothers - Osa 5
CJ ja Sweet olivat tappelevassa ihmiskasassa, jossa olivat heidän lisäkseen Jizzy ja tämän apuri, jolla oli terävä ja vähän jopa verinen puukko. Tavallisista asemista poiketen Sweet tappeli itse pääjehua vastaan ja CJ: llä oli vastassaan apuri. Tämä sivalsi ja yritti osua arkoihin paikkoihin, mutta nepä eivät olleetkaan kovin helppoja maaleja, ja kun CJ syöksyi yhden aika aggressiivisen, joskin aivan väärään kohtaan osoittaneen iskun alta pois, hän syöksyi apurin alle ja veti jalat alta niin kovaa kuin lihaksista lähti, ja tulos oli nähtävissä. Apuri kaatui, löi päänsä ja veitsi putosi. CJ poimi sen ja hyökkäsi nyt vuorostaan Jizzyä päin samalla kun hänen päässään pyörivät Tonin ja Donaldin ruumiit lattiassa, molemmat hänen vastustajansa uhreina. "Et pääse pakoon niin kuin Joey." hän kuiskasi, mutta Jizzy ei julmana miehenä tietenkään suostunut tunteilemaan, vaan hänelle oli tärkeintä, että mahdollisimman moni U.L. Paperille työskennellyt henkilö kuolisi hänen tappamanaan. Kaksi yhtä vastaan oli tosin Johnsoneille parempi, mutta hetken päästä Jizzy sai otteen Sweetistä ja heitti hänet taaksepäin, suoraan seinään. CJ käytti kostona veistä ja leikkasi Jizzyltä keskisormen poikki yrittäen kyllä tähdätä silmään. He kävivät kiinni toisiinsa ja aloittivat alle 100-kiloisten sumopainiottelun. Sweet vääntelehti hiljalleen seisoma-asentoon samalla kun Jizzy otti taskustaan veitsen. CJ otti omankin ja nyt he taistelivat niin kuin Armando ja Devil satamasodassa. 'Flashbackit' vilkkuivat CJ: n päässä siitä, kuinka nämä kaksi olivat taistelleet, blokanneet jatkuvasti, kunnes Devil oli lentänyt räjähdyksen voimasta varaston seinää vasten. Seuraava flashback liittyi Martineziin, siihen kuinka hän ja Vic onnistuivat tekemään loistokasta tiimityötä tämän tappamiseksi. Sitten hän muisti Mount Chiliadin, tilanteen jossa hän oli kohdannut Dirkin ja Keithin, ja sen, kuinka kaksi vastaan kuusi-tappelun päätteeksi Diana oli ampunut vaarallisella Grappling Gunilla Keithin kuoliaaksi, ja sitten hän siirtyi nykypäivään Jizzyä vastaan. Hän tajusi hetkensä koittaneen ja iski veitsen eteenpäin.
Se tapahtui; veitsi iskeytyi Jizzyn rintaan ja hän kavahti, ja sen jälkeen hän vaipui taaksepäin kuin tönäistynä CJ: n irrotettua otteensa rinnassa törröttävästä veitsestä. Kidutusta ei tarvittu, ei siinä tilanteessa, kun veren roiskuessa pitkin lattioita ja seiniä Jizzy kuoli U.L. Paperin kukistamana ja kaksi murhaa elämänsä viimeisenä elinpäivänä tehneenä. Se oli vakava asia, mutta olipa sentään pahiksia alettu taas niittää toden teolla: Paulie, Martinez, Keith, Dirk ja Sonny eivät vain riittäneet, ja pienen tappotauon jälkeen hän oli unohtanut, kuinka hyvältä se tuntui - se tuntui siltä, että oli viimein antanut palkkion elämän niistä teoista, jotka olivat saaneet pelkkää pahaa aikaan. Silti hänellä oli vielä kaunoja maksamatta, sillä Armando oli aiheuttanut rutosti vahinkoa, Vincent ja Joey olivat vielä hengissä ja Liberty Cityn ydinpommittanut Matthew Lind oli Dimitrin kanssa pakosalla. Diegosta tai Bulgarinista hän ei tiennyt mitään, mutta arveli, että hänen ystävänsä olivat muissa kaupungeissa kohtuullisen hyvässä jamassa. Sweet nousi hiljalleen ylös ja näki Jizzyn. "Jo oli aikakin." hän murahti ja sylkäisi ruumiin päälle, jota CJ: kin kävi potkaisemassa. Heidän tämäkin seikkailunsa oli saatu päätökseen, mutta se ei vain päättynyt niin kuin piti - tragedia oli ottanut vallan ennen kohokohtaa. Nyt he kuulivat kahdet juoksuaskeleet takaapäin ja kohottivat aseensa hädissään mahdollisten vieläkin kovempien pääjehujen varalta, mutta sieltä tulikin Gary Perkins, Woozie kannoillaan. Heidän (tai siis Garyn) katse osui melkein heti Jizzyn ruumiiseen ja hän sanoi hölmistyneelle Woozielle, kun kaikki kuulostivat iloisilta: "Se tapettiin." Hetken kuluttua koko nelikko olikin valtava halaustakku, ja he tekivät kaikkea mitä keksivät Jizzyn ruumiille, kunnes U.L. Paperin agentit tulivat hakemaan heidät pois alueelta ennen poliisien saapumista. Tehtävä oli suoritettu ja CJ pääsisi rauhalliselle hermolomalle.
Liberty City oli ainut kaupunki, jossa yhä tapahtui, ja siellä tapahtui paljon. Bulgarin oli ilmeisesti varmistunut, ettei hän helikopterilla saisi Nikoa ja McRearyja napattua, joten hän laskeutui lähistölle ja komensi kätyrinsä hakemaan heidät. "Minä en viitsi tahria itseäni heillä, joten tuokaa heidät tänne, niin minä teloitan ne!" hän komensi, ja apurit nyökkäsivät. Hetken aikaa Niko harkitsi menemistä kujan toisesta päästä, mutta siellä oli talojen sortuneita osia tientukkeena. Francis oli joukkoineen kaikonnut jo kauemmas, joten häneltä ei apua tullut, ja mikä pahinta, kaikki kolme rehellisesti rikollista McRearyn veljestä eivät olleet kunnossa. Packie ja Gerry olivat toipumassa kovista tainnutuslyönneistä ja Derrickin käsi oli vieläkin ikävän tuntuinen, vaikkei se nyt ihan nurinniskoin vääntynyt. Tämä tarkoitti sitä, että Niko ja Angel olivat ainoat tajuissaan olevat, mutta taustatuki - Roman, Jacob ja Brucie - oli jo matkalla, joten ongelmia ei löytynyt niin paljon kuin olisi annettu ymmärtää. Niko piiloutui roskatynnyriin ja odotti apureiden saapumista - melkein heti, kun ensimmäinen tuli paikalle, hän osui tätä päähän tappaen ensimmäisen melkein heti. Tämä tosin herätti huomiota, joten hän syöksyi ramboilemaan tielle ja paiskoi eteen tulevia vihollisia kadulle syöksyessään parkissa olevan auton taakse suojaan. Hän odotti kärsivällisesti, kunnes kuuli Bulgarinin huudon: "ANTAKAA SE TÄNNE!" Joku apuri luopui omasta aseestaan ja nyt Bulgarin tähtäsi auton bensatankkiin. Niko älysi sen jo hyvissä ajoin ja hyppäsi taas pois alta. "ANGEL, JOS AIOT OLLA HYÖDYKSI, NIIN YRITÄ AUTTAA NIITÄ MUITA!" Niko rääkyi osoittaen Packieta, Gerryä ja Derrickiä. Bulgarinin seuraava valinta oli M203-kranaatinheitin, mutta 50-vuotiaan tarkkuus oli niin käsittämättömän huono kuin se vain saattoi olla, ja hänen kranaattinsa menivät kauas hutiin. Niko iski erään apurin seinään ja heitti hänet kohti Bulgarinia, joka kirkaisi ja kumartui kätyrin lentäessä eteenpäin ja lysähtäessä katuun. "Ei auta, Bellic! Minulla on paljon sotureita!" hän huusi, mutta Niko ei jaksanut kuunnella selittelyä. "Adrianmeren tapaus...eikös olekin mukavaa muistella menneitä? Nyt minä teen sinulle palveluksen. Sinä kuolet, minä jään henkiin! Eikös olekin mahtava suunnitelma? Parempaakaan ei ole - olisit miettinyt kahdesti, mitä teit siellä." Bulgarin sanoi, mutta se kaikui kuuroille korville. Niko syöksyi kujalle luotisuihkun alkaessa lentää muutaman vihollisen ampumana. Bulgarinkin meni suojaan, ja hänen luokseen pääsemisestä ja tappamisesta muotoutuisi melkoinen ongelma - erityisesti silloin, kun mietittiin myös poispääsemistä elävien kirjoissa.
Gerry oli viimein tajuissaan ja nojasi seinää vasten. Hänen vasemmalla puolellaan oli Packie ja oikealla Derrick, ja kaikki kolme olivat heikkokuntoisia ja joka paikkaan sattui ankarasti. "Jo oli aikakin." kuului murahdus, ja Gerry kohotti saman tien päätään vain nähdäkseen Angelin virittävän pistooliaan hänen edessään. "EI KÄY! MINÄ EN MENE VANKILAAN!" hän raivosi ja yritti kohottaa nyrkkinsä, mutta se vaipui alas ja tuntui lyijynraskaalta. "SINÄ ET PIDÄTÄ MINUA! MINÄ KIELLÄN!" hän jatkoi ja yritti herättää kenen tahansa muun huomion, mutta edes poliiseja ei ollut näkyvissä, ja Niko, joka kyllä kuuli, oli tilanteessa, josta ei päässyt niin vain pelastamaan Gerryä, joka ei tosin apua tarvinnut. "Pidä se s**tanan turpas kiinni, vankikarkuri, ja yritä ottaa rauhassa, koska ryssä ei Bulgarinia yksin voita." Angel ärjyi ja ampui pistoolilla, mutta ei tähdännyt kehenkään McRearyyn vaan kokeili sitä yhteen kätyriin, joka yritti hyökätä kulman takaa Packien kimppuun. "Hmmh...vielä voisi vähän säädellä..." Myös Derrick oli alkanut toipua ja hänen kätensä tuntui vihdoin taas normaalilta. "Packie? Gerry? Mitä te oikein...MINÄ EN MENE VANKILAAN!" hän huusi, kun Angel käveli hitaasti kohti ja latasi asetta. "Sinä, sama homma, turpa kiinni ja rauhotu. Päästän teidät tän kerran, jos Bulgarinista tulee vainaa. Jos ei, niin Alderneyn vankila saa kolme, ehkä neljä uutta vankia." Derrick nojasi uudestaan seinään ja yritti rentoutua, mutta se oli vaikeaa.
Pian kuului helikopterin ääntä. Bulgarin panikoi ja lähti juoksuun kohti autoa, joka odotti kadunkulmassa. Brucie lensi paikalle saapunutta Maverickiä ja hänen kyydissään olivat Roman ja Little Jacob, jotka kummatkin tulittivat yläilmoista kohti vihollisia. Niko näki jonkun ottavan jo Javelinin käteensä ja lähti äkisti juoksuun - Jacob tappoi hänen tieltään vihollisia M4: lla samalla kun hän potkaisi sinkomiestä leukaan. Tämä tosin sai otteen Nikon jalasta ja molemmat kaatuivat. Tappelu syntyi - mies yritti tähdätä Javelinin uudestaan, mutta Niko hyppäsi hänen mahansa päälle ja veti käytännössä ilmat pihalle, jolloin vastustaja kuoli siihen paikkaan. Bulgarin näytti tosin kiertävän Oraclellaan vain lähikortteleita, ilmeisesti siksi että voisi palata helikopterilleen ja lähteä pakoon heti kun Brucie olisi karistettu. Se vain oli helpommin sanottu kuin tehty. Niko juoksi takaisin McRearyjen ja Angelin luo ja ilmoitti ehdotuksensa viedä Bulgarinin helikopteri piiloon ja jättää hänet oman onnensa nojaan. Angel ei ollut innostunut, sillä hänen mielestään Bulgarinilla voisi silti olla mahdollisuuksia. Packie nousi hitaasti istuma-asennosta ylös ja Niko huomasi hänet vasta nyt; nouseminen oli vaikeaa ja tuskallista, mutta kun Packie oli pystyssä, hän sanoi suoraan: "Minulla on idea, ja se tulee varmasti toimimaan, mutta varasuunnitelmaa tarvitaan aina. Sinä haluat tappaa Bulgarinin, vai mitä? Tehdäänpä sitten näin..." Hän alkoi supattaa Nikon korvaan jotakin ja tämä keskittyi nyökkäilemään yrittäen pitää kaiken koko ajan mielessään. Lopulta Packie vetäytyi taaemmas hymyssä suin Gerryn ja Derrickin vielä nojatessa seinään. Oli koittanut tekojen aika, ja samalla kun Packie syöksyi Bulgarinin helikopterille, Niko varasti Bansheen kadunkulmasta ja alkoi jäljittää pääjehua. Se oli helppoa, koska Brucien helikopteri ja siitä ammutut luodit kuuluivat varsin selkeinä. Niko kierteli kortteleita, kunnes näki sen - Bulgarin kaasutti ohi ja hänen apurinsa ampui kranaatinheittimellä kohti, mutta laukaus meni hutiin ja murskasi sen sijaan katutolppia ja liikennemerkkejä sieltä missä räjähti. Niko käänsi auton nopeasti ja alkoi ampua kohti Bulgarinia autoineen, kunnes yksi laukaus osui bensatankkiin ja liekit alkoivat lennellä samalla kun bensa valui tasaisesti kadulle. Hän vältti ajamasta siihen ja näki Bulgarinin syöksyvän kyydistä helikopterinsa luo. Apurit eivät reagoineet yhtä nopeasti, vaan auto lensi rakennusta päin, tielle levinnyt bensa syttyi palamaan ja se aiheutti pamahduksen, jossa auto lensi ilmaan ja paiskautui takaisin tiehen käsittämättömän liekin siivittämänä. Auton palava rengas pyöri kohti Nikoa, mutta hän väisti sen samalla kun rengas levitti tulipaloa yhä vain eteenpäin napattuaan vähän bensaa mukaan. Bulgarinin noustessa yläilmoihin Niko tiesi, että Packie ei ollut välttämättä saanut suunnitelmaansa täytäntöön, ja hän hyppäsi autonsa konepellille ja tarttui helikopterin laskeutumistelineihin.
Kopteri liisi eteenpäin ja Bulgarin näki Nikon vasta nyt. "SINÄ! Miten sinä aina onnistutkaan pilaamaan minun suunnitelmani? Tässä me lennämme kohti Dukesia, mutta minulla onkin vapaamatkustaja! Kuinka aina voi käydä näin?" Niko ei vastannut mitään, vaan huohotti ja tarttui kiinni helikopterin takapenkistä. Sinne hän myös pääsi ja alkoi sitten huutaa: "JOS SINÄ YHTÄÄN KALLISTELET HELIKOPTERIA, TÖRMÄÄT VARMASTI JA ME MOLEMMAT KUOLLAAN!" Bulgarin ei välittänyt ja Nikokin alkoi panikoida: mitä hän tekisi, jos Bulgarin nyt päättäisi ryhtyä kamikazeksi ja tappaa sekä itsensä että pahimman vihollisensa? "Eikö me voitaisi unohtaa sitä jupakkaa? Siitä on j*malauta yhdeksäntoista vuotta! Yhdeksäntoista pitkää vuotta! Ja se ei edes ollut niin kovin merkittävä asia, että siitä pitäisi kantaa kaunaa näin pitkän ajan jälkeenkin!" Niko karjui niin kovaa, että Bulgarin kuuli sen helikopterin propellienkin äänen takaa. Brucie lensi vierellä ja Roman huusi radiopuhelimella, jonka hän oli aiemmin antanut Nikolle: "Kun hän lentää jonkun talon yli, hyppää katolle! Luota vain minuun, Packie hoiti operaation!" Bulgarin ei sitä kuullut ja Niko tyytyi nyökkäämään, mutta hän oli horjahtaa kyydistä kopterin kallistellessa koko ajan vain kovempaa ja kovempaa. Eräs talo tuli juuri silloin tielle ja Bulgarin nousi ylemmäs ylittääkseen sen: nyt Niko tajusi mahdollisuutensa tulleen, mutta hän ei ollut varma - hän saattaisi rikkoa kaikki luunsa. Kun Bulgarin huusi vielä: "DIMITRIN EI AINAKAAN TARVITSE HOIDELLA SINUA ITSE, MOKOMA LIKAINEN P*SKIAINEN! HYVÄKSY SE, ETTÄ OLEN OVELAMPI KUIN SINÄ!" Niko tajusi, ettei hän voinut jäädä mielenvikaisen kanssa samaan helikopteriin, hän hyppäsi.
Hänestä tuntui aika kovalta, kun hän kaatui talon katolle, mutta hengissä hän yhtä kaikki oli. Kauempana, siellä mistä hän oli lähtenyt liikkeelle, Angel katsoi kiikareilla ja huusi Packielle: "TEE SE!" Hetkeä myöhemmin Niko katsoi katon kaiteen yli, kuinka Bulgarinin helikopteri oli lentämässä pois kohti Dukesin lentokenttää, mutta sitten jysähti. Kopterin peräpää sinkoutui irti ja se oli muutenkin kehnossa kunnossa. Bulgarin jylisi pelokkaalla äänellä, vaikkei Niko sitä kuullutkaan, ja kopteri menetti korkeutta. Hän etsi laskuvarjoa, yritti löytää keinon selviytyä täysin arvaamattomasta tilanteesta, mutta ei sanonut mitään, halusi pitää aiemmin sanomansa asiat viimeisinä sanoinaan. Liekit alkoivat levitä helikopterin etuosaan ja propelleihin oli tarttunut jotain, mikä hidasti niitä - ja juuri silloin kun Bulgarin oli onnistunut löytämään itselleen laskuvarjon, helikopteri iskeytyi kovalla voimalla päin rakennusta ja räjähti miljooniksi pikkupalasiksi propellien kieppuessa ja veren suihkutessa liekkimeren keskellä. Siellä oli Ray Bulgarin, joka oli epätoivoisesti yrittänyt saada koston tehtyä, mutta se ei ollut koskaan onnistunut aivan suunnitelmien mukaisesti, ja siinä menivät hänen viimeiset mahdollisuutensa tuhota Niko - siinä kävi toisinpäin. Niko oli kuitenkin heikossa kunnossa, ja nähtyään räjähdyksen hän kaatui polvilleen, mutisi: "Hyvää työtä, Packie..." ja pyörtyi, vaikkei tosin kuollutkaan.
Daniel nappasi kadulta jotain käteensä. Vincent Westwood käveli aivan hänen takanaan ja näytti hämmästyneeltä, mutta niin kuin häntä oli käskettykin, hän pysytteli hiljaa. Hänen olisi tehnyt mieli kysyä: "Koska me hoidetaan se diili?", mutta hän ei voinut, koska Sindaccojen johtajan keskeyttäminen hänen keskittyessään johonkin oli ankarasti kielletty. "Hyvänen aika!" Daniel parkaisi luettuaan koko helahoidon, ja nyt hän kääntyi Vincentiin päin. Hänen sinisissä silmissään ei ollut enää sitä samaa hohtoa ollenkaan - nyt ne olivat punamustat ja näyttivät siltä, että koko henkilö voisi kohta räjähtää, jos se vain olisi mahdollista. "Öh...Dan?" Vincent kysyi hitusen pelokkaana. "Minä kun luulin, että...että sinä..." Mutta se keskeytyi äkisti ja Vincentkin kavahti taaksepäin, kun Daniel karjui: "MITEN SINÄ SAATOIT? TÄMÄ EI VOI OLLA MAHDOLLISTA! MINÄ OLIN AINA PITÄNYT SINUA LOJAALINA MINULLE, MUTTA TÄMMÖINEN SAI NYT RIITTÄÄ! MINÄ ODOTIN SINULTA PAREMPAA SILLOIN, KUN TEIT SITÄ MURHAA KOLME VUOTTA SITTEN!" Kaiken tuon hän huusi täysillä ja aggressiivisesti. Hän todisti sen, että hänen silmänsä eivät aina olleet siniset kaikille: eivätkä nyt varsinkaan Vincentille. "MINÄ TAPPAISIN SINUT, JOS OLISIT JOKU MUU KUIN SINÄ!" Ankea ajatus hiipi vähitellen Vincentinkin mieleen - ilmeisesti jotakin oli alkanut selvitä kolme vuotta sitten tapahtuneesta tilanteesta, jossa Grove Streetille lähetettiin Ballasien pukuihin pukeutuneita murhaajia vihreällä Sabrella, tavoitteenaan eliminoida Sweet. Pienessä esineessä, jota Vincent ei oikein osannut kuvata, luki:
"Hän kuoli puolustaessaan Sean Johnsonia ja onnistuikin siinä, mutta valitettavasti hän itse ei siitä selvinnyt hengissä. Hän tappoi yhden murhaajan, joka paikalle oli lähetetty, Will Smithin, mutta melkein heti Vincent Westwood kukisti hänet ja paiskasi ruumiin Grove Streetin asvaltille osoituksena siitä, mitä hänestä oli jäänyt jäljelle. Sekä Sean että Kendl puhkesivat kyyneleihin ja Sean kutsui veljensä Carlin paikalle, mutta ei voinut kertoa sitä, se oli liian kamalaa. Hän oli poissa, kadotettu, ja hän oli vieläpä Daniel Deadguyn ja Ian Mitchellin läheinen ystävä...hirvittävää..."
"Rangaistus tiedossa." Daniel sanoi kylmästi ja veti sähkökairan esille.
Kirjoitettu: lauantai, 20. syyskuuta 2008 klo 15.08
Shadow6 Series 2 It's time for revenge, Niko!
Oli aikainen aamu Brokerissa, lähellä Romanin taksifirmaa. Kaikki oli näyttänyt jo keskiyöstä asti kauniilta, sillä Broker oli niihin aikoihin erittäin tyhjä, vaikkakin Liberty City oli ruuhkainen paikka. "Mennäänpäs vähän tarkempaa lookia vetelemään tuonne baariin." Michelle sanoi ryhmälleen. Hän oli nimittäin baarin uusi mainostaja ja hän oli nyt aikeissa myydä baarin jotta kasaan saataisiin vielä hienompi kapakka. Michelle oli muuttunut parissa viikossa paljon, hän oli vihdoinkin saanut ostettua Nikolle uusia vaatteita Perseuksesta, jota kaikki sanovat persukseksi. Niko olikin parhaillaan kotonaan vaihtamassa vaatteitaan smokkiin ja samalla hän aikoi heittää nuo vanhat silmälasit pois, olihan hän jo niitä käytellyt aika kauan. "Roman, missä kaikki AXE:n dödöt on?" Niko huusi pukuhuoneesta Romanille. "Mistä minä tiedän, sinähän sen jonnekkin illalla pistit!" kuului ankea vastaus köökin puolelta. Roman oli hyvä kokki, ainakin Nikon mielestä...
Samaan aikaan Bohanissa Pegorino oli aikeissa lähteä Romanin taksifirmaa päin, hänen aikeisiinsa kuului nimittäin ankea yllätys serkuksille. "Mennään eka tonne saakelin kapakkaan siellä lähellä ettei meitä epäillä!" Pegorino sanoi henkivartijoilleen. "KYLLÄ!" henkivartijat huusivat kuorossa ja lähtivät limusiinia kohti. Pegorino oli rikas, muttei älykäs joten hän ei tiennyt mistä kaupasta voi ostaa bensaa tai tulitikkuja, mutta ajan myötä hän löysi bensa-aseman jossa myytiin bensakanistereita. "50 litraa ja sassiin!" Pegorino huusi naama punaisena myyjän korvaan. "M-mm-mi-mihin sä niin paljon tarvitset?" myyjä kysyi peloissaan häneltä. "PIDÄ SE TURPA KIINNI!" Pegorino karjui naama vielä punempana ja otti aseen takataskustaan ja osoitti sillä myyjää päin näköä. Hän otti takkinsa taskusta äänenvaimentimen ja pisti sen 9milliseen kiinni. "Sanakin niin ammun sun aivot *****ks!" Pegorino sanoi rauhoittuneena ja odotti... hän odotti, kunnes myyjä alkoi huudella "Ä-ä-älä amm-u-u-u!". Mitäköhän siitä seurasi, niinpä, kuului pieni pamahdus ja Pegorinon miehet lähtivät nopeasti kohti Brokeria ennen kuin poliisit tulisivat partioimaan ympäri Bohania. "Nyt sinne kapakkaan, miehet!" hän nauroi vartijoilleen ja otti minibaaristaan kaljan.
Starfish Island, Vice City 12:34PM
"Kyllä tämä Vice City ihan hyvältä paikalta vaikuttaa, mutta jengiläisiä on liikaa... ja vartijoita." CJ nauroi Sweetin kanssa kun he olivat käymässä Vice Cityssä ensimmäistä ja mahdollisesti viimeistä kertaa. Siellä oli liikaa jengiläisiä, armeijan poikia ja muita pompelipimpeleitä. "No... mennään sen Ken Rosenbergin luo käymään, jos nähtäis se Tommy, miten on?" Sweet sanoi veljelleen kuunneltuaan sen höpinöitä kuin mikäkin apina. Ajeltuaan vähän matkaa eteenpäin, oli kartanon varressa kyltti jossa luki: "Olen pahoillani, mutta CJ, sinä olet turha tyyppi. Haista home ja mee muualle haisemaan! T. T0mm1 PeRs3tt1"
"Mitä vit...?" CJ huusi ihmeissään kun oli lukenut kyltin kokonaan, mutta hän ei kylttiä pelännyt vaan ampui sitä päin ja ajoi kartanon pihalle. "Öh... se on moi. Mukavasti vartijoitako?" Sweet kiljaisi äimistyneenä ja tuli pois auton kyydistä. Hän otti Desert Eaglen taskustaan ja latasi sen. "Se on menoa, CJ!" hän huusi veljelleen ja käveli kohti kartanon pääovea. "Hei, et sä tänne kuulu, gÄnGsTä!" yksi vartijoista vinetti Sweetille ja tähtäsi häntä aseella. "Vit*u vähänkö mä pelkään sua!" Sweet karjaisi ja ampui vartijan nurin. "Tuli kiire sisälle..." hän puhui itselleen ja lähti juoksuun, mutta edessä oli yksi mutka. "Kas, kas... herra Johnsonhan se siinä. Miten menee?" Tommy sanoi Sweetille rauhallisesti ja tähtäsi tätä krugerilla. Viisi minuuttia myöhemmin CJ heräsi, kun hän oli "vahingossa" nukahtanut autoon. "Häh? ONKO TOI JÄTKÄ TOMMY? JA MITÄ SE TEKEE TOLLA ASEELLA?" hän karjaisi naama punaisena ja otti takapenkiltä hänen uskollisen RPG:nsä. Oli aika kostaa Tommylle, mutta myös Kenille. "Vi*un *****housu! Uskallatki koskee Sweetiin niin saat täältä panoksen päähäs!" CJ karjaisi vihaisena mutta myös pelästyneenä. "Jos ammun ton jäbän, kuolee mun bro kans... damn!" hän sanoi itselleen ja otti RPG:nsä takapenkiltä ja tähtäsi kartanon etuovea päin. "Hmnmn... jos tapan ton Tommi Paerssetin ni saan tän kartanon, JIHAA!" CJ kiljaisi mietittyään hetken kartanoa ja sen pääovea. "Hei sä siellä! Miten menee? Kohta kuuluu pam ja sä oot maassa" joku huusi Tommylle tämän takaata vihaisena. "Häh?" Tommy äimistyi ja päästi Sweetin menemään. Kartanossa oli sisällä Ken Rosenberg ja hänen uskollinen kaverinsa Avery. "Hahahaha-HAHAHAH-ha!" kuului taasen oikealta, Infernuksen vierestä, tarkalleen sanottuna CJ:n takaata. Siellä oli kaikille tuttu Phil Cassidy. Hänellä oli kädessään M249, jonka hän oli aikonut antaa Tommylle, mutta kukapas muukaan kuin Ken oli soittanut tulla apuun. "Nyt hoidellaan tä tyylillä, Sweet, CJ, Avery ja sä Ken!" Phil huusi naurahtaen, muttei hymyillen. Kaikki ottivat aseen käteensä, mukaan laskien vartijat jotka kunnioittavat Philiä. "Se on moi." kuului kaikkialta ja Tommy kaatui maahan haavoittuneena muttei kuolleena. Hänellä oli ollut taas kaikenkestävä luotiliivi, mutta RPG:tä se ei estänyt. "Suojautukaa!" kuului Greenwoodin vierestä ja kuului iso pamaus, jonka jälkeen Tommystä oli jäljellä vain luun sirpaleita...
"Huh... hA-HHAHAH!" Phil huudahti iloisena ja hymyillen kun Tommy oli vihdoinkin kuollut. Vaikka he olivat parhaita ystäviä, silti suhteet loppuu aina. Jompikumpi kuolee, toinen elää vielä hetken ja kuolee perässä surullisena. Mutta näin asiat eivät olleet, Phil ei surenut, eikä Ken ollut edes äimistynyt.
"Miksi, miksi juuri Tommy? MIKSI?" Pegorino karjui raivostuneena kun kuuli kaverinsa kuolleen. Kukaan ei tiennyt että Tommy oli Pegorinon kaveri, mutta kuka siitä enää haluaisi tietääkään? Ei kukaan. Eikä kukaan tiennyt edes sitä, että herra Pegorino oli syntynyt Vice Cityssä... ja käynyt samaa koulua kuin Tommy aikoinaan. "Pomo! Joku hullu ***** oli tuol ja se sai yhen meirän pojista maahan! Mitä me tehään?" yksi henkivartijoista huusi hengästyneenä ja kaatui maahan erittäin kuolleena, todella kuolleena. Kahteen Pegorinon vartijoihin oli saatu luoti ja he kuolivat heti paikalla. Ainakin melkein.
Nikon asunto, Broker 09:22PM
Nikolla oli pahat mielessä, sillä hän oli nähnyt Dimitrin ajelemassa ympäri tämän asuntoaan. Oliko sinne hyökätty? Oliko Dimitriä vedetty nenästä niin paljon että hän ei enää mahtunut sisään? *Bring, bring, bring* "Niko Bellic... kuka siellä?" Niko vastasi ihmettelevällä ilmeellä puhelimeen. Vastausta ei kuulunut muutamaan sekuntiin joten hän oli aikeissa sulkea puhelimen, mutta juuri ennen sitä outo naisääni vastasi "Tule Alderneyn parhaaseen moottoripyöräkauppaan. Minulla on tärkeää asiaa sinulle. Tule mahdollisimman pian!". Niko sulki puhelimen ja kirjoitti lapulle "Parhain moottoripyöräkauppa - Alderney." jonka jälkeen hän heitti smokkinsa sohvalle ja lähti aurinkolasit päässä kohti ulko-ovea. "Minne oot menossa? Tiiät että teen chili con carnea, joten sun on syötävä eka! Lempiruokaas, nääs." Roman huusi hämmästyneenä Nikon perään, mutta vastausta ei kuulunut, tosin ei Nikoakaan. Kuului vain auton moottorin hurinaa ja Roman pomppasi köökistä ikkunan eteen ja katsoi kun hänen rakas serkkunsa lähti Cometilla Alderneyhyn. Matkan varrella Niko pysähtyi Cluckin' Belliin syömään kanaa ja kävi tankkaamassa noin 2 kertaa matkan aikana. Comet ei nimittäin tehnyt muuta kuin söi bensaa kuin hevonen. "Voiko olla mahdollista että tuo *****nen kauppa on paras näillä main? JA MISSÄ SE AKKA ON?" Niko karjui päästyään perille. Hän oli niin vihainen, että aloitti pakittamisen ja oli jo melkein lähdössä, mutta se nainen tuli paikalle. Tämän nimi oli Catalina...
Niko nousi Cometin kyydistä ja katsoi hämmästyneenä Catalinaa päin. Ei voinut olla totta että ärsyttävin nainen maailmassa oli nyt täällä, Nikon vieressä huutamassa ja vielä rumana kuin hevosen pallit. Yhtä iso hän ei kuitenkaan ollut kuin hevosen pallit mutta kuitenkin. "Back to back, if we love it like that, Z-MC... YAY!" kuului Catalinan takaata Clauden suusta. "M-m-m-utta ethän sä osaa puhuu?" Niko lausui hiljaisena ja erittäin hämmästyneenä. Jos tämä oli totta, niin seuraava ei varmanakaan ole totta. Nimittäin Cometin radiosta kuului tuore ilmoitus:
"Kaikki sillat Brokeriin on tuhottu! Tämä on hätätilanne, joten kaikki poliisit ja agentit tulkaa Bohaniin, niin tutkitaan tämä juttu. Luulemme että kaiken takana on Niko ja Roman Bellic. ETSIKÄÄ HEIDÄT, SA*TANA!"...
TO BE CONTINUED...
Lainaus:And I fucked your mother just like your father did.
Kirjoitettu: lauantai, 20. syyskuuta 2008 klo 20.02
Kiristystä. :F
Lainaus:20.09.2008 Shadow6 kirjoitti:
Shadow6 Series 2 It's time for revenge, Niko!
Mielestäni ihan ok tuotos, joskin lyhkäisen pituuden takia ei oikein yllä sinne, minne tuo Toron edellisin puolestansa ylsi. Mutta muuten menee kutakuinkin hyvin.
Kirjoitettu: sunnuntai, 21. syyskuuta 2008 klo 16.08
Muokattu: 22.09.2008 klo 17.06
Carbonox Stories:
Assassination - Osa 1
RÄISKETTÄ JA KUOLEMIA
Toiminnalta ei ole vältytty viimeisimpinä aikoina, ja kaiken tämän myötä sekä Vice City että Liberty City ovat merkittävien korjauksien alla. Edellisestä on raportoitu Diego Mendezin menehtyneen veljensä Adrianon tappamana, ja jälkimmäisessä henkensä heitti Ray Bulgarin. Kaupungit ovat siis päässeet eroon lukuisista vaaroista, ja San Andreaksessa on kerrottu, että Jizzy B -niminen klubinomistaja on niin ikään surmattu. Hänet oli ilmeisesti puukotettu, mutta enempää tietoa ei ole. Joudutaan kuitenkin valitettavasti toteamaan, että Toni Cipriani, 35, ja Donald Love, 36, on murhattu saman klubin alla sijaitsevassa bunkkerissa. Heidät on tunnettu siitä, että he selvisivät hengissä pois ydinpommin räjäyttämästä vanhasta Liberty Citystä.
POLIISEILLA VAIKEUKSIA - MISTÄ KIIKASTAA?
Poliisien korkea-arvoinen henkilö Francis McReary, 39, on todella häpeissään taistelusta, jossa Ray Bulgarin sai surmansa. Lopputulos oli osittain hyvä, mutta terrorismista epäilty Gerald "Gerry" McReary ja tämän veljet Patrick "Packie" ja Derrick pääsivät jollain konstilla karkuun alueelta. Francis McReary on kuitenkin kiistänyt olevansa kenenkään näistä sukulainen. "Minulla on vain sama sukunimi, maailmassa on monta McRearya", hän kertoi haastattelijoille. Valitettavasti se ei ole poliisien ainut ongelma, sillä Angel Cougar, 22, katosi palattuaan poliisiasemalta kotiaan kohti kolme päivää Bulgarin-tapauksen jälkeen. McReary ei tiedä asiasta mitään, mutta kertoi, että jos jotakin tästä pitää syyttää, niin hänen kanssaan saman sukunimen jakavaa Gerald McRearya.
DIABLO HANKALASSA TILANTEESSA
Vanhan Liberty Cityn mukana tuhoutuneen Diablo-jengin johtaja, Darren "Devil" Diablo, makaa yhä sairaalan pedillä ja loppua hänen surkealle olotilalleen ei tunnu löytyvän. Vasta 20-vuotias Diablo oli tapellut aiemmin tapahtuneessa satamasodassa Armando Mendezin, 34, kanssa, kun hänen vastustajansa räjäytti kranaatilla hänet päin varaston seinää ja irrotti häneltä samalla lukuisia sormia, mutta muuten Diablo on saatu kohtalaisen hyvään kuntoon. Sitä tosin edellytti se, että 85-vuotias Jon Gravelli luovutti vertaan hänelle ja menehtyi itse verensiirron seurauksena. Vaikka hän on paranemaan päin, hän tulee pääsemään arvioiden mukaan sairaalasta ensi vuonna, ellei jotain ihmettä tapahdu.
Uutisshow levisi Liberty Cityn, San Andreaksen ja Vice Cityn jokaiseen kolkkaan ja monet ottivat uutiset vastaan häkeltyneinä. Kukaan ei ollut uskonut Diegon, Jizzyn ja Bulgarinin kuolevan saman päivän aikana, mutta niinpä oli vain käynyt, ja McRearyt seurasivat Nikon kanssa kyseistä ohjelmaa Algonquinissa - tämä oli joutunut jakamaan huoneistonsa näiden kanssa heidän entisen talonsa ollessa korjaustöiden alaisena. Veljeksissä oli se hyvä puoli, että heitä hauskempia kämppiksiä oli vaikea löytyä. Packie imitoi Francista ("Ne ei oo mun sukulaisia!"), mikä pisti muut nauramaan oikein olan takaa, myös Nikon, joka tavallisesti otti tällaiset tilanteet hitusen vakavasti. Mikään uutinen ei ollut hänelle itselleen mikään tavaton yllätys, ja hän keskittyi vain kertaamaan tapahtumia. Hän oli maannut pyörtyneenä katolla, kunnes Brucie oli hakenut hänet helikopterilla ja vienyt Alderneyn keskussairaalaan, jonka jälkeen hän oli palannut lyhyehkön toipumisen jälkeen Algonquiniin ja saanut sitten tietää, että McRearyt asustivat hänen kanssaan kohtuullisen pitkään. Yksi hyvä puoli tosin löytyi - veljeksille oli kertynyt sellainen pankkitili, että heidän äitinsä vanha Vigero sai nyt jäädä autotalliin, kun jokainen osti itselleen uuden auton. Ihan loistokkaisiin vempeleisiin rahat eivät riittäneet, mutta Packie osti Sentinelin, Gerry (joka tosin joutui esiintymään salanimellä) Sultanin ja Derrick Feltzerin. Nämä autot eivät meinanneet mahtua Nikon talon edustalle, kun muutkin asukkaat halusivat asumatilaa. Kaiken huipuksi veljesten yhteinen Patriot oli myös parkissa siinä, ja Derrick oli välttämättä halunnut perustaa tuunausfirman ja ryhtyä valmistamaan roppakaupalla lisää pippurisekoitusta, joka oli todella ärhäkkää ainetta ainakin Patriotin tankissa. Hän oli kokeillut sitä myös Packien Sentineliin, joka tuntui hetkessä saaneen tuplasti hevosvoimia ainakin kiihtyvyydestä päätellen. Niko oli kyllästynyt veljesten autointoiluun ja poistui kämpästä lähtien taas mietiskelemään syntyjä syviä auton ratissa.
Francis oli yleisesti kovassa epäsuosiossa. Kaikkien mielestä hänen oli turha yrittääkään peitellä sukulaisuuttaan Packien, Gerryn ja Derrickin kanssa, ja monet syyttivät juuri häntä vankikarkurin paosta, vaikka hän kuinka yritti pitää kansan totuudessa. Niko ei ollut auttamistuulella. Hänellä oli riittävästi huonoja muistoja Franciksesta, jonka Derrickin käteen ampuma laukaus sai kyllä hyvinkin riittää, ja veljesvihaa oli selvästi havaittavissa. Kaiken huipuksi Angel ei ollutkaan hänen tukenaan katoamisen myötä, ja poliisit olivat jo järjestäneet etsintäpartioita. Kännykkään ei ollut kuitenkaan vastannut kukaan, ja asunto oli tyhjä. Viimeisin ihminen, joka hänet oli nähnyt, oli kertonut jonkun oudonnäköisen miehen ohjanneen hänet kujalle, mutta koska tämä ei ollut millään muotoa kiinnostunut asiasta, ei varsinaisia silminnäkijöitä löytynyt, ja kuja oli tyhjä, paitsi että yhteen seinään oli osunut luoti ja roskapönttö oli kaatunut. Niko tiesi todella hyvin, että asialla oli vanha tuttu Dimitri, joka puolestaan oli erittäin vihainen. Tämä oli ollut niin varma suunnitelmastaan ottaa ylivalta nopeasti, mutta Diegon, Jizzyn ja Bulgarinin kuolemat tulivat tälle shokkeina, ja hän oli alkanut rikkoa tavaroita niin vihaisena kuin suinkin. Suunnilleen yhtä vihainen oli Matthew Lind, joka oli vannonut piilopaikassaan Adrianolle, CJ: lle, Nikolle ja kaikille McRearyille hitaan ja tuskallisen kuoleman. Niko ei vähästä hätkähtänyt. Hän tiesi, että Matthew oli painunut maan alle etsintäpartioiden alta - ydinpommia ei unohdettaisi moneen vuoteen - mutta tämän kätyreissä ei ollut oikein mitään erikoista, ja vasta silloin hän alkaisi pelätä, kun nämä saisivat käsiinsä Grappling Gunit, jotka saisivat välittömästi aikaan pelonsekaista kunnioitusta yksinomaan tuskallisuutensa vuoksi - ne oli alunperin tarkoitettu kyllä linkoutumiseen, mutta valitettavasti joku oli myöhemmin saanut sellaisen idean, että vetokoukulla voi repiä ihmisen elävältä, ja jos se osuisi käteen tai jalkaan, olo olisi varmasti mitä kamalin. Niko nielaisi ajatellessaan sitä - hän vain toivoi, että jos hän kuolisi, hän kuolisi räjähdyksessä tai minigunilla ammuttuna eikä todellakaan ainakaan niin, että Dimitri ampuisi häntä Grappling Gunilla johonkin arkaan paikkaan...hän kampesi itsensä takaisin nykyhetkeen ja huomasi aiheuttaneensa pahemman sorttisen liikenneruuhkan oltuaan pysähdyksissä ajatuksiensa ajan. Hän nolostui ja lähti ajamaan nopeasti poispäin ihmisten mulkoillessa takana. "Älkääs te mitään, minua te kiitätte vielä." hän murisi kiertäessään Middle Parkia.
Jossain lukuisien kilometrien päässä CJ kampesi itsensä hereille. Selässä oli vieläkin epämiellyttävää tunnetta ja se johtui yksinomaan Matthew Lindistä. Hän oli sentään nähnyt pitkästä aikaa hyvää unta - siinä hän oli iskenyt Armandoa rintaan veitsellä ja tämä oli kaatunut taaksepäin veren valuessa. Häntä vain harmitti se, että kyseessä oli pelkkä uni, kun hän heräsi. Sweet oli juuri astunut hänen huoneeseensa ja peruutti sieltä nyt hitaasti pois huutaen kuitenkin portaikossa: "Ui juma, Kendl on tehnyt lättyjä! Nopeat syövät hitaat!" CJ puki äkkiä vaatteet päälleen ja juoksi alakertaan, jossa Sweet istui jo mutustamassa lättyä, joka ei millään mahtunut hänen suuhunsa, mutta jota hän kuitenkin töni haarukalla. Lopputulos ei vain ollut mukava, sillä hän vahingossa tökkäsi itseään haarukalla leukaan ja alkoi työntää veitsellä. Kendl käveli keittiöön mutisten samalla jotain porsaista ja CJ: n silmät osuivat lehtiartikkeliin Jizzystä. Hän oli kyllä nähnyt uutisshow' n, mutta nyt tietoa avautui paljon enemmän. Se sisälsi myös Gary Perkinsin haastattelun, jossa hän oli tosin selkeästi valehdellut asiat ja ilmoittanut, että hän oli kuullut Jizzyn pimeistä suunnitelmista ja kertoi siitä oitis CJ: lle, joka oli mennyt ja surmannut pääpahiksen itsensä veitsellä, joka oli nyt keittiössä. Hän oli välttämättä halunnut jättää sen sellaiseksi kuin se oli, veriseksi, kun taas Kendliä kuvotti aina kun hän käveli veitsen ohi, eikä hän halunnut laittaa sitä muidenkaan sekaan, koska muuten ne likaantuisivat. Sweet oli vihdoin saanut tungettua lätyn lättyynsä ja katseli nyt toiveikkaana muropakettia, josta CJ kaatoi tarkoituksella mahdollisimman paljon kippoonsa, kunnes se oli ääriään myöten täynnä ja hän sai antaa periksi, vaikkakin lappoi vähän suuhunsa ennen Sweetille antamista. Kendl palasi keittiöstä ja sanoi: "Sivumennen sanoen Vic kutsui teidät Vice Cityyn nauttimaan yöelämästä." Sweet sylkäisi ensimmäiset muronsa suusta ja ne tippuivat matolle. "VOI P*RKELE, MINÄ JUSTIINSA PUHDISTIN SEN!" Kendl huusi, mutta katsoi sitten veljiään nolona ja vetäytyi alemmas siivoamaan muroja. "Että oikein Vice Cityyn?" CJ kysyi. "Mulla on huonoja muistoja siitä edelliskerralta, mutta koska Matthew vetäytyi sieltä zeppeliineineen, saadaan kai olla rauhassa tällä kertaa - vai?" Hän yritti tavoittaa Sweetin katseen, mutta tämä tyytyi nyökkäilemään. "Minä tiedän myös Vice Cityn kuumimman mestan!" Sweet huusi yllättäen ja nyt CJ ja Kendl katsoivat häntä toiveikkaina. "Pole Position? Malibu Club?" he ehdottelivat, mutta lopettivat sitten - muita yöklubeja he eivät muistaneet. Sweet pudisti päätään. "Ei tietenkään, vaan Miken Muromesta!" Hän löi lapun pöytään ja osoitti mainosta. "Mike myy kaikenlaisia muroja kaupassaan! Tässä on osoitekin, Bayshore Avenue 116..." Hän vaikeni nähtyään CJ: n ja Kendlin tyrmistyneet ilmeet ja jatkoi syömistä.
Brokerin sairaala oli yleisesti ottaen peruspaikka, jossa oli kaikenlaisia potilaita pikkulapsista (jotka eivät olleet missään kuolemanvaarassa) sellaisiin kuin Devil Diablo, joka lepäsi omalla sängyllään toisen jalan roikkuessa sen reunojen yli. Hänen kasvonsa olivat arpiset ja toinen silmä oli yhä sitä mitä aiemminkin - Daniel Deadguyn ampuma ja irronnut. Otsassa oli vielä leveä arpi, josta oli muutama viikko sitten valunut verta hillittömästi, mutta nyt sen tulo oli alkanut tyrehtyä, ja ainoastaan muutaman kerran viikossa piti hoitaa taas puhdistushommia veren valuessa kasvoille. Devil ei ollut enää sitä mitä hän oli ollut ennen - aiemmin hän oli ollut oikein sileäkasvoinen tyyppi, joka oli suosittu ja kaikkea. Räjähdys muutti hänen elämänsä täysin. Kaikki eivät edes tienneet, että hän eli, mutta oli käsittämättömän surkeassa kunnossa. Nyt hän heräsi taas, ja joka paikkaan koski vieläkin. Hänen vatsallaan oli sanomalehti, jota hän muisti lukeneensa ennen nukahtamistaan ja nyt hän nosti sen varovasti tärisevillä käsillään ja alkoi lukea:
"Armando Mendez on järkyttynyt tyystin veljensä Diegon kuolemasta. Mendezin veljekset ovat diilanneet päälle kymmenen vuotta, mutta sille on tullut loppu yksinkertaisesti heidän ahneutensa vuoksi. Armandon vainoharhaisuus on lisääntynyt ja hän on lisännyt S.A.M. -tykkejä kartanonsa takapihalle sekä miinoja ja syvyyspommeja laiturinsa lähelle. Tätä on kritisoitu, sillä eräs veneilijä oli saada surmansa osuttuaan melkein erääseen miinaan. Mendez ei kuitenkaan suostu poistamaan mitään, ja entinen SC-MAD, nykyinen SC-MA, on alkanut heikentyä jatkuvasti. On vain ajan kysymys, koska imperiumi murtuu alkutekijöihinsä."
Niko oli päättänyt poiketa pankissa tarkastamassa oman tilinsä, joka oli, kuten aina, täynnä rahaa, jota riitti köyhillekin jaettavaksi. Hän oli juuri poistumassa, kun hän kuuli jonkun kuiskaavan toiselle: "...siirtäkää Cougar, kytät taitaa tietää..." Siinä silmänräpäyksessä hän käänsi katseensa kuiskaileviin miehiin, jotka keskittivät kuitenkin nopeasti huomionsa häneen. "Tää ei oo sun bisnestäs, mee h*lvettiin." toinen sanoi ja supatti jotain niin hiljaa, ettei Niko sitä kuullut. "Kuulkaapas juntit, minulla on pari asiaa teille. Yksi: kukaan ei puhu minulle noin. Kaksi: kerrotte kaiken, mitä kuiskitte vähän aikaa sitten minulle, tai lätty lätisee." Hän heristi nyrkkejään, jotka ilmeisesti saivat miehet uskomaan tilanteen. "Öö...okei. Tulehan tänne kujalle, niin me...öh...kerrotaan kaikki." toinen mies sanoi pelokkaalla äänensävyllä ja johdatti Nikon syrjäkujalle, jossa ei ollut muuta kuin pari kissaa tonkimassa roskapönttöjä. "Sssshh! Menkää pois!" miehet käskivät ja kissat häipyivät äänekkäästi maukuen. "No niin...mehän sanoimme juuri äsken, että kytät on alkanu nuuskia, koska ne tietää, missä Di...öö...Diego pitää Angel Cougaria vankina." Miehen seuraava muisto oli se, että Niko nosti hänet rinnuksista ilmaan ja iski seinää vasten. "Käsittääkseni Diego Mendez on kuollut, joten kerropas vähän tarkemmin. Jatka 'Di...' -kohdasta, kiitos..." hän murahti ja löi miestä, jolloin tämä kaatui seinää vasten ja jäi istumaan siihen. "No okei okei!" toinen huusi. "Eli siis, kytät on alkanu nuuskia, koska ne tietää, missä Di...Di..." Niko katsoi häntä kysyvän vihaisella ilmeellä, mies änkytti "Di...Di..." koko ajan, kunnes kolmas mies käveli kujalle. "Mitäs tässä? Änkytysfestivaalit?" hän kysyi ja purskahti äänekkääseen röhönauruun, mutta kukaan muu ei nauranut. "Juu vitsi vitsinä poijat...onkos tää Niko Bellic?" mies kysyi ja käveli Nikon eteen uskaltamatta nähtävästi kääntää häntä itseensä päin nähtyään kovakouraisen kohtelun. "Jos aiot joskus tehdäkin jotain, McLaggen, tee se nyt!" seinään paiskattu mies murahti, ja kun Niko älysi, mistä oli kyse, hän kohotti nyrkkinsä, mutta pian hänen päähänsä kolahti pesäpallomaila, kaikki pimeni ja hän kaatui...
Kun hän heräsi, oli pimeää. Ainoastaan korkealla yläpuolella olevasta pienestä ikkunasta tuli valoa huoneeseen, jossa hän oli ja ilmeisesti istuma-asennossa. Hän ei tajunnut mitään ympäristöstään pimeyden vuoksi, mutta tunsi kyllä kätensä ilmeisesti sidotuiksi selän taakse. Kaiken huipuksi joku hengitti hänen vieressään ja hän ei tiennyt, uskalsiko vilkaista. Siinä hän istui parisen tuntia vieressään toinen hengittäjä, joka ei kuitenkaan osoittanut mitään merkkiä siitä, että olisi huomannut hänet. Viimein joku tuli viereisestä ovesta sisään ja valo alkoi levitä. Niko siristi silmiään ja näki Joey McLaggenin kävelevän häntä kohti ahnas ilme kasvoillaan. "Sinulla on tuuria, sillä pomo ei uskalla tulla tänne juuri nyt. Mutta silti sinä saat oppia, ettet saa ikinä uskollisia sotureita mainitsemaan johtajansa nimeä. Parasta jättää valot päälle, en ole ihan niin julma kuin uskoit." Hän painoi valokatkaisinta poistuessaan ja näki huoneen, joka oli laaja ja korkea, mutta melko tyhjä. Siellä oli kyllä jotain tuoleja siellä täällä, mutta hän itse istui kädet ja jalat tiukasti sidottuina seinää vasten ja viereinen henkilö erottui nyt riittävän selvänä. "Angel?" Niko kysyi hiljaa, muttei saanut vastausta. Hän alkoi tökkiä Angelia kyynärpäillään. "Ylös siitä!" hän patisti ja alkoi käydä kärsimättömäksi. Ylhäältä kuului kävelyn ääniä, mutta kukaan ei tullut huoneen sisäosiin. Niko alkoi panikoida ja huusi niin hillityn kovaa kuin pystyi: "ANGEL COUGAR, SANO JOTAIN!" Sillä hetkellä hänkin vähän hätkähti, kun Angel heräsi aivan äkillisesti ja siristeli silmiään. "Kuka sinä olet...ja mitä teet minun asunnossani, minä asun yksin...hetkonen vaan! Ei tämä ole minun taloni! Kuka...mitä..." Hänen katseensa osui Nikoon. "Ai mutta niinhän se menee! Kuvittelit onnistuvasi hoitamaan operaatiot kidnappaamalla minut pois altasi? Ei onnistu..." Niko olisi lyönyt kämmenellä otsaansa, jos olisi voinut. "Käsittääkseni minä en olisi tässä sidottuna, jos olisin itse kidnappaaja. Dimitri Rascalov on tämän takana, hän on aloittanut koko operaation, ja minut nappasi Joey McLaggen, se roteva heppu, jolla on tatska kädessä..." Angel ei sanonut mitään, tuijotti vain häntä silmät selällään. Ovi aukesi sitten yhtäkkiä taas ja McLaggen kantoi jotain. Tässä teille syötävää...harmi, etten minä jaksanut syödä enempää keittoa, saatte enemmän kuin olisi pitänyt, mutta minähän en ruokaa haaskaa. Siinä pillit, enempää on turha vonkua." Hän työnsi pillit kummankin suuhun ja laittoi lautasen heidän väliinsä. Keitto haisi oudolta, eli McLaggen ei varmaankaan ollut tuonut sitä ihan heti omien syöminkiensä jälkeen paikalle. Muuta ei kuitenkaan ollut tarjolla, joten Niko alkoi imeä. Se ei ollut hassumpaa, mutta maistui vain aika pilaantuneelta. Kurnivan vatsan se ainakin täytti, mutta hetken päästä Angel alkoi valittaa: "Älä omi kaikkea!", ja hieman virnistävä Niko lopetti keiton juomisen hetkeksi, kunnes aloitti taas Angelin imettyä suunnilleen viitisen sekuntia yhteen menoon ja lautasen sisällön vähettyä. Hän tiesi, ettei vankeus jatkuisi ikuisesti, mutta yhteyden saaminen McRearyihin oli sen verran hankalaa, että tilanne ei ollut paras mahdollinen.
Armando Mendez istui talonsa olohuoneessa ja kuuli jonkun kävelevän sisään. "Astu tänne ja vähän äkkiä." hän ärjyi ja vastaus oli hieman pelokas, mutta askeleet lähestyivät ja mies käveli hänen eteensä. "Istu." Armando sanoi ja osoitti nojatuolia. Aurinko paistoi juuri siihen kohtaan, ja nyt Vincent Westwoodin valtavat palohaavat näkyivät joka puolella ihoa. Hänen vasen poskensa oli aivan erityisen tummunut ja kädetkin näyttivät vahingoittuneilta. Armandoa ei näyttänyt kuitenkaan kiinnostavan ollenkaan tilanne, sillä hän oli joko kuullut siitä aiemmin tai sitten hän ei kunnioittanut muita pahiksia enää yhtään. "Johnsonit ovat kaupungissa." Vincent sanoi lyhyesti, joskin melko vaatimattomasti ja otti lisää tukea tuolista nojaten siihen koko painollaan. "Erinomaista. Vic ei tiedä, että johdatti heidät tuhoon. Nyt kun Devil Diablo on poissa pelistä ja CJ tulee suoraan minun ansaani, minun ei enää tarvitse tehdä mitään. Ihan oikeasti, loput hommasta ovat muiden alaa. Marty on sitä paitsi lähtenyt jo kartanolle vakoilemaan heitä. Hänen pitäisi tulla ihan kohta, ja silloin me saamme kostomme. Minä omistan tämän taistelun velivainaalleni, Diegolle." Armando sanoi surullisena ja katsoi ikkunasta ulos, mutta siinä vaiheessa hänen silmissään kuulsi jo kylmä viha. "Ad, sinut tullaan pian noutamaan. Etkä ole ainoa...CJ: kin saa tuta Mendezin vihan." hän jatkoi Vincentin väristessä tuolissa, vaikkei se johtunutkaan millään lailla pelosta. Hänkin odotti varmasti innolla taistelua.
