-

Carbonox Stories:

Assassination - Osa 3

Brokerin ja Dukesin välimaastossa katuja tallasi mies, joka käveli aggressiivisin askelin kohti Francisin kansainvälistä lentokenttää. Hän ei ollut kovin hyväkuntoinen, mutta ei sentään tuntenut oloaan mielisairaaksi tai muuten vain muistinsa menettäneeksi. Hän vain puristi kourassaan sanomalehteä, jossa luki kissankokoisin kirjaimin: "PEGORINO JOUTUI SAIRAALAAN HYÖKKÄYKSESSÄ" Mies tulvi vihaa, mutta hän joutui hidastamaan vauhtiaan, kun veri alkoi taas kiertää kovaa ja sitä erittyi hieman otsassa olevasta pitkästä ja kamalannäköisestä haavasta. Hän hieroi sitä kädellään ja joku ihminen katsoi hiukan yököttyneen näköisenä. Mies käveli aivan kuin seitsenkymppinen pappa näkymättömän kävelykepin kanssa, mutta todellisuudessa hänellä ei ollut ikää melkein ollenkaan - hänen 20-vuotispäivänsä oli tiettävästi koittanut joskus kuukausi sitten, ja sen jälkeen hän oli joutunut sairaalaan ja lueskellut kaikenlaisia uutisia ydinpommeista ja kaikesta, mitä ympärillä oli tapahtunut. Ehkä sairaalasta karkaaminen oli väärin, hän ajatteli, mutta ei se häntä kiinnostanut. Lehtiotsikkoon vilkaiseminen sai hänet taas tärisemään raivosta. Lentokenttä lähestyi yllättävääkin vauhtia ja hän otti melkein juoksuaskeleita heikoilla kintuillaan. Ympärillä ihmiset keskustelivat huolestuneina jatkosta - mutta se oli ymmärrettävissä, sillä kukaan ei halunnut saada LR-eliittejä kimppuunsa - se oli uusi äskettäin perustettu järjestö, joka tuli isojen kihojen sukunimien alkukirjaimista ja koostui vain parhaista mahdollisista agenteista. Kovimmat nimet vain olivat jossain muualla kuin toiminnan keskellä, mutta tämä mies ei siitä välittänyt. Hän puristi kätensä nyrkkiin. "Tiedoksi vain," hän sanoi aivan kuin ajatellen, että sanat tavoittaisivat Armando Mendezin tämän kartanolla Prawn Islandissa, "minua voit satuttaa mielin määrin, mutta Pegorinoa et, et todellakaan, se jää sinun viimeiseksi teoksesi."

Vic, CJ ja muut olivat jääneet jumiin Prawn Islandin kohdalle luotimyrskyn keskelle. He olivat luodinkestävien autojen takana suojassa, mutta silti he eivät päässeet etenemään, koska Armandon kartanossa taisi olla loputtomasti vihollisia tai ainakin erittäin paljon niitä, koska jatkuvasti lisää syöksyi taisteluun ja vastasi tuleen, jota tarjottiin laajalti joka suunnalta. Vic hyppäsi juuri ajoissa sivuun, kun eräs tyyppi ampui RPG: llä, ja CJ kosti raa' an tappoyrityksen ampumalla ampujan tarkkuuskiväärillä parvekkeelta alas ja Armandon auton päälle tuoden sen kattoon samalla aivan uutta väriä. Armandoa itseään ei näkynyt, mutta joku oli huomannut Sparrow' n laskeutuvan kartanon takapihalle, ja kyydissä oli ollut joku erehdyttävän paljon pomomiehen näköinen tyyppi - toisin sanoen juuri oikea kohde. CJ tappoi kaikki heitä kohti juoksevat apurit auton takaa huutaen samalla joka laukauksella: "TE - ETTE - SELVIÄ - SIITÄ - MITÄ - TEITTE - DEVILILLE - JA - KAIKILLE - MUILLE - JOTKA - OVAT - SAIRAALASSA - TEIDÄN - TAKIANNE!" Koko rykmentti makasi melkein samassa kohtaa kaatuneina ja raajat hajallaan, ja toisen auton takaa Sweet näytti peukkua ja viskeli polttopulloja vihollisten niskaan, jolloin näiden rivit hajosivat ja kaikki yrittivät päästä pois palavien läheltä - jotkut eivät onnistuneet, ja ne, jotka pääsivät pakoon, kuolivat luoteihin. Kartanolta kuului ärjymistä ja CJ arvasi Armandon olevan siellä vihaisena apureidensa kaatuessa. Vic oli saanut pelkän nenäverenvuodon ja yksi luoti oli osunut Peten jalkaan, mutta kumpikaan ei ollut yhtään heikossa kunnossa, kiitos nopeiden hoitokeinojen, joita ainakin CJ oli opetellut joskus viitisentoista vuotta sitten ensiapukurssillaan. Taistelun jatkuttua jo hämmästyttävän pitkään matkustajakone liisi yli ja monet luulivat sitä aivan tavalliseksi, joka toi turisteja kaupunkiin, mutta todellisuudessa sen merkitys oli paljon suurempi kuin kukaan olisi voinut aavistaa. Armando näytti olevan kiinnostunut vain niistä, jotka sillä hetkellä kamppailivat kartanon ulkopuolella ja etenivät pikkuhiljaa apureiden käydessä vähiin. Takapihalle olivat hiippailleet myös albanialaiset Dardan, Bledar ja Kalem, jotka etsivät keinoa liittoutua Armandon kanssa ennen kuin olisi liian myöhäistä - nämä eivät halunneet jäädä Pegorinonkaan leiriin, koska heidän mielestään SC-(M)A(D) oli paljon voimakkaampi, olkoonkin että Mendezin sukua oli harvennettu ja Martynkin ruumis lepäsi Tommyn puutarhassa.

Playboy X ei viitsinyt kauaa epäröidä - hän oli hypännyt luukun päälle niin kovaa, että se kolisi totaalisen kovaäänisesti ja aiheutti ihmisten valituksia, mutta temppu sentään toimi. "Mitäh - kuka siellä on? MINÄ VAROITAN, MINULLA ON ASE!" kuului äkäinen huuto. Playboy odotti kärsivällisenä. Askeleet lähestyivät luukkua maan alta ja mies kirosi taas: "AUKEA, P*RKELE, AUKEA!" Playboy piti asetta esillä, kunnes luukku aukesi. Silloin hän juuri jänistikin, kun McLaggenin julmat kasvot ilmaantuivat hänen eteensä. Hän potkaisi tätä nopeasti päähän kaataen tämän ja syöksyi sitten käytävään. Hän ei jäänyt katselemaan taaksepäin, mutta heti kun hän tuli ovesta sisään, hän huomasi, että bunkkeri oli aika tilava ja hyvä paikka asua. Hän seisoi isossa huoneessa, jossa oli kaikki amerikkalaisen peruskodin tavarat, mutta ei ainoatakaan ihmistä. Seuraava huone oli pimeä ja Playboy liikkui varoen, pitäen asetta ja nyrkkejä valmiina. Hän tunnusteli kaikkea ympärillään ja varmisti, ettei astuisi ansalankaan tai johonkin muuhun. Valo kajasti jonkin matkan päästä ja sinnepäin hän suuntasi hitaasti, testaten ympäristöä joka metrillä, ja siksi ovikin tuli lähemmäs todella hitaasti. Oikealla hän näki jonkun puhuvan puhelimessa ja hänestä tuntui siltä, että hänen sydämensä löisi liian kovaa, mutta ihmeen kaupalla mies ei kuullut häntä. Hänen sisuksensa tuntuivat jakaantuvan kahtia - toinen puoli halusi hänen ampuvan, toinen jatkavan hiipimistä. Juuri kun hän pääsi ovesta sisään valoisaan käytävään, hän lähti niin nopeasti, mutta niin hiljaa kuin suinkin, kävelemään eteenpäin. Vasemmalla oli siivouskomero, mutta hän ei viitsinyt vilkaista sinne, vaan meni eteenpäin eikä kuullut kenenkään seuraavan häntä. Edessäpäin oli pienehkö haarakohta, jossa vasemmalle vievä ovi oli auki ja eteenpäin vievä kiinni, mutta vasemmalla oli tosin pimeämpää. Playboy puristi asetta tärisevissä käsissään, kun hän meni huoneeseen eikä nähnyt ketään, mutta kuuli kyllä askeleita jossain päin huonetta. Koska seinät eivät kuitenkaan erottuneet, hän joutui arvioimaan askeltajan sijainnin - kunnes törmäsi johonkin, ja se jokin kirkaisi kovaäänisesti ja paiskasi hänet lattiaan. Hetkessä kuului huuto ja valot menivät päälle, ja Playboy näki yläpuolellaan Angel Cougarin, joka näytti siltä kuin olisi halunnut vaipua vielä syvemmälle maan alle idioottimaisen tekonsa johdosta. Oikealta paikalle syöksyi Jeff.

Tämän kasvoille levisi hymy, kun hän näki Playboy X: än. Hän raahasi tämän pystyyn vaikka väkisin ja löi aseen tämän kädestä. "Mmm...etkös sinä ole kartanonomistaja Trey Stewart? Mitä h*lvettiä sinä täällä oikein olet tekemässä?" Playboy yritti saada äänen tulemaan, mutta se ei onnistunut. Hän ei edes keksinyt mitään sanottavaa, kunnes sanoi lopulta: "Minä tulin tänne tappamaan sinut!" Jeff katsoi häntä hetken ja alkoi sitten nauraa niin kovaa, että varmasti kuului. Angel ei keksinyt mitään tekemistä vieressä, mutta hetken päästä Jeffin hymy muuttui hieman ärjynnäksi. "Missä Joey tämmöisellä hetkellä nyt piileskelee? TULE TÄNNE, JOS OLET LÄHETTYVILLÄ!" Kukaan ei tullut, ei oikealta eikä vasemmalta. Playboy X alkoi hymyillä siitä tietoisena, ettei McLaggen ainakaan vähään aikaan tunkeutuisi paikalle. Jeff näytti tosin siltä, että haluaisi kohta tappaa kaikki, jotka olivat samassa huoneessa hänen kanssaan, ja sitten Playboy teki jotain, minkä totesi myöhemmin typeräksi, mutta tiesi ainoaksi ratkaisuksi tähän. Juuri kun Jeff karjaisi: "MCLAGGEN, ALA TULLA, S**TANAN PERVO!", hän sai iskuja naamaansa, kun Playboy syöksyi hänen päälleen ja nyrkit pommittivat Jeffiä kaikkialle minne vain ulottuivat. Ase laukesi monta kertaa ja herätti apureiden huomiota entistäkin enemmän, mutta lopulta Playboy sai sen paiskattua pois ja suoraan Angelin jalkoihin. Tämä nosti sen, mutta ei ollut varma tilanteesta - tappelu jatkui jatkumistaan, Jeffin kasvot alkoivat täyttyä verestä hänen ollessaan kykenemätön puolustautumaan alakynnessä, ja lopulta Angel huusi: "Pidättele sitä, vapautan Nikon täältä..." Hänen juoksunsa tosin keskeytyi, kun hetken kuluttua yläpuolelta kuului vilkkujen ääntä ja kaksi poliisiautoa taisi parkkeerata äänistä päätellen hetki sitten bunkkerin edustalle. Playboyn suu vääntyi väkisinkin hymyyn, koska McLaggenilla olisi tiedossa vankilareissu aivan lähiaikoina. Angel lähti juoksemaan pois huoneesta sinne, missä tiesi Nikon olevan, mutta ei ehtinyt edetä kuin muutaman metrin, kun joku syöksyi sivulta ja kampitti hänet.

Hän löi päänsä seinään ja oli pyörtyä, mutta piti itsensä vaivoin tajuissaan. Hyökkääjää ei ollut vaikea tunnistaa - poliisien tuttu, Clarence Little, oli maassa hänen edessään ja näytti nauravaiselta puristaessaan Desert Eaglea toisessa kädessään. "Sinä et lähde täältä minnekään - et varsinkaan vapauttamaan vankiamme." Clarence sanoi ja nousi pystyyn. Angelkin yritti, mutta sai melkein heti potkun naamaansa ja kaatui seinää vasten tuntien veren valuvan pitkin lattioita. Hän ei kyennyt liikkumaan sietämättömän kivun vuoksi ja nyt eivät auttaneet poliisihyökkäyksetkään. Niko takoi ovea huoneen toisessa päädyssä ja karjui: "PÄÄSTÄKÄÄ MINUT ULOS! PÄÄSTÄKÄÄ!" Playboy ja Jeff syöksyivät samaan huoneeseen kuin Clarence ja Angel, ja he mätkivät toisiaan mihin vain ylettyivät ja pystyivät osumaan. Poliisien megafonihuudot kantautuivat jossain läheisissä huoneissa, ja kohta olohuoneen tapaisesta ryntäsikin tähän huoneeseen neljä virka-asuista, aseistautunutta miestä, joista ensimmäisenä tuli Francis McReary, joka ei meinannut uskoa näkemäänsä. Hän yritti hajottaa mellakkaa ampumalla ilmaan, mutta se johti vain siihen, että Playboy heitti Jeffin pöydälle ja potki toisella jalalla Clarencea, joka yritti saada tappelun ratkaistua omilla keinoillaan. Lopulta poliisit tulivat hajottamaan rivejä ja eräs meni avaamaan ovea, jota Niko takoi nyrkeillään kuin viimeistä päivää. Heti kun se avautui, hän juoksi sieltä ulos kummallisen vapauden tunteen säestämänä, välittämättä huoneen tapahtumista jonkin aikaa, kunnes vihdoin alkoi selvitä, mitä tapahtui. Francis oli mennyt hajottamaan tappelua, toinen poliisi järjesti Angelia tappelukuntoon, kolmas katseli hölmistyneenä aivan kuten Nikokin ja neljäs retuutti McLaggenia, joka rimpuili niin kovaa kuin pystyi, mutta ei päässyt poliisin otteesta irti, ja lopulta häntä lyötiin pampulla kalloon, mikä tainnutti hänet ainakin joksikin aikaa. Viereisestä huoneesta syöksyi vielä neljäskin pahis paikalle, ja tämä oli taas yksi Nikon tuttu ja myös poliisien yksi etsityimpiä henkilöitä - alderneylainen sarjamurhaaja Eddie Low, joka tuijotti hölmistyneenä ensin Clarencea, joka puristi kättään, josta ilmeisesti valui verta, sitten Jeffiä, joka huohotti pöydän päällä kädet roikkuen reunojen yli, sitten Nikoa, joka oli laihtunut silmissä istuttuaan vankisellissä pari päivää, sitten Playboy X: ää, joka oli aivan mustelmilla mutta seisoi silti, sitten Angelia, joka nousi vaivoin pystyyn ja huohotti, ja lopuksi McLaggenia, joka seisoi velttona yhden poliisin tukemana. Kaikki seisoivat hiljaa vähän aikaa, kunnes Francis huusi: "OTTAKAA SE SARJAMURHAAJA KIINNI!" Eddie arvasi, mistä oli kyse, ja syöksyi pois sen poliisin tieltä, joka oli vapauttanut Nikon ja yritti nyt napata Eddien. Francis kuvitteli mielessään loistavaa mainosta poliiseille - Angel Cougar löytyi ja Alderneyn vankila täyttyisi kohta ainakin kolmesta, mutta ehkä jopa neljännestäkin vangista. "Mitä me tehdään noille kahdelle?" kysyi se kyttä, joka oli kantanut McLaggenia ja joka nyt laski tämän seinää vasten nojaamaan - hän osoitti Nikoa ja Playboyta, jotka vilkaisivat toisiaan. Edellisen ilme oli järkyttyneen hämmästynyt, mutta jälkimmäinen vain virnuili aivan kuin olisi odottanutkin jotain tuollaista ilmettä Nikon kasvoilla. "Nääh...en minä pistäisi ainakaan tätä vankilaan," sanoi Francisia lähinnä oleva poliisi, "hän oli sentään McLaggenin tyrmässä. Vaikkakin sanoisin, että meidän vankilassa on paljon mukavemmat olot kuin täällä..." Hetken kuluttua kuului kova rysähdys ja kymmenisen sekuntia myöhemmin poliiseista yksi retuutti Eddie Low' ta, jolla oli nähtävästi taju kankaalla. "Neljä vankia! Mikä lottovoitto!" Francis huusi. "Te kaksi pääsette tällä erää pois, ette ole tehneet mitään väärin. Vaikkakin olisin toivonut, että Stewart ei olisi tehnyt mitään tällaista, koska hengenvaaralliset jutut jätetään sitten meille." Hän katsoi toruvalla katseella Playboy X: ää, mutta sitten koko rykmentti lähtikin jo pois bunkkerista.

Nikon elämä kääntyi kohtalaisen hyvään suuntaan tämän tapauksen jälkeen. Häntä ei haitannut edes se, että paikalle kutsutun ylimääräisen partioauton (koska väkeä oli poistuttaessa enemmän kuin tultaessa) kyydissä ollut McLaggen oli vannonut hänelle kostoa ja kivuliasta kuolemaa silloin, kun hän pääsisi vankilasta. Oloa huojensi sentään se, että kaikki saivat kohtuullisen pitkät tuomiot ja joutuisivat elämään vankilaelämää. Francisin iljettävä suhtautuminen Packiehen, Gerryyn ja Derrickiin ei valitettavasti ollut muuttunut, ja Niko oli tuntenut huojentanutta kiitollisuutta tätä kohtaan hetki sitten, mutta mielipide muuttui taas nopeasti, kun hän näki kotonaan lehdessä seuraavan uutisen:

FRANCIS MCREARY: VAARALLISIMMAT ROISTOT YHÄ KARKUTEILLÄ

Algonquinin piirin poliisipäälliköksi nostettu Francis McReary, 39, on saanut runsaasti positiivista julkisuutta sen jälkeen, mitä tapahtui Star Junctionin alla jokin aikaa sitten. Kadonneet Niko Bellic, 30, ja Angel Cougar, 22, löytyivät elävinä, ja Alderneyn vankilaan on saatu runsaasti lisäystä peräti neljän uuden vangin voimin, joista tunnetuimpana 27-vuotias terrorismin kannattaja Joey McLaggen. Paikalla tavattiin myös Trey "Playboy X" Stewart, joka oli tullut omin päin pelastamaan vankeja, ja hän selvisi hengissä nyrkkitappeluista, mutta McReary on pyytänyt häntä pitämään hieman matalampaa profiilia jatkossa, koska hän on suuressa vaarassa, jos jatkaa samaa rataa ja järjestää Joey McLaggenin kaltaisia miehiä telkien taakse. McReary kertoi tosin myöhemmin haastattelussa harmittelunsa siitä, että hänen kanssaan saman sukunimen jakavat Patrick (29), Gerald (35) ja Derrick (40) McReary ovat yhä karkuteillä. Kukaan heistä ei ollut napattujen vankien joukossa ja erityisesti Gerald McReary on henkilö, jonka monet varmasti toivovat jäävän kiinni. Valitettavasti tulosta ei ole vieläkään syntynyt, mutta ainakin tietyn aikaa Francis McReary uskoo pysyttelevänsä hyvässä maineessa, kiitos pidätystensä.

CJ ja muut olivat raivanneet tiensä barrikadien läpi kartanon ulkoportaille, ja nyt Armandon apurit alkoivat ymmärtää tilanteen, sillä nämä perääntyivät sisälle nopeasti barrikadit rikkovan ja sotahuutoja karjuvan joukon tieltä. Albanialaiset olivat hakeutuneet nopeasti suojaan johonkin lähistölle, mutta heistä CJ ei edes tiennyt. Hän vain asettui kartanon ovelle ja asetti siihen C4: sta, jonka teho näkyi silmissä. Ovi räjähti sisäänpäin muutaman apurin päälle ja kaatoi pari seinääkin, mutta koko kartano ei aivan siinä mennyt. Armando oli ilmeisesti kasannut portaikkoon kaikkea, mitä vain oli löytänyt, sillä ne olivat aivan tukossa. Vic oli jo yrittänyt tunkeutua läpi, mutta ylhäältä kuului huuto: "VAROITAN, MINULLA ON TÄÄLLÄ PALJON HUONEKALUJA!" Hetken kuluttua lipasto rymisi portaista alas ja Vic joutui hyppäämään kauas ennen kuin olisi liian myöhäistä. CJ heitti yhden kätyrin kirjahyllyä päin ja karjaisi: "KAATUU!", kun hylly keikkui ja putosi sitten rymisten lattialle ja Armando rääkäisi vihasta. Sisään ryntäsi nyt myös hieman myöhässä ollut Adriano Mendez, joka raivasi tietä CJ: n luo - tämä kyykki yhä paikoillaan olevan lipaston takana ja heitteli kranaatteja varoittaen aina ystäviään, jotka olisivat muuten joutuneet räjähdysten uhreiksi. "Ad, tämä ei ole sinun paikkasi. Mene pois, minä en halua että sinä..." hän sanoi pelokkaalla äänensävyllä ja heitti taas yhden kranaatin, joka kaatoi toisenkin kirjahyllyn. Adriano ei kuitenkaan tuntunut välittävän siitä, kuoleeko hän vai ei. "Minä en kuule tullut tähän maailmaan siksi, että voisin piileskellä veljiltäni ja heidän loputtomalta tuntuvalta armeijaltaan. Minä jahtaan Armandoa vaikka vintille asti ja sieltä maailman ääriin, mutta hän kuolee vielä joskus, luonnolliseen kuolemaan hänellä ei ole enää varaa. Hän on tehnyt liikaa väärää. Älä unohda Phil Cassidya, Deviliä, Cesaria, Pegorinoa..." CJ nyökkäsi joka nimen kohdalla, mutta ei voinut jättää tilannetta siihen. "Minä en vaan halua, että sinä joudut siihen kuolonlistalle! Olet vasta 30, sinulla on elämää edessäsi!" hän tokaisi pystymättä keksimään parempiakaan sanoja. "Hei oikeasti, tuo voi tepsiä ehkä likkoihin, mutta ei minuun. Sinä olet sitä paitsi minua nuorempi, joten on ihan turhaa kuvitella, että voit vedota minuun. Jos haluat, että minä en kuole, et halua kai sitä itsellesikään? Ja Daniel on vielä nuorempi kuin sinä, joten tuntuu siltä, että sinun ikäperiaatteellasi ei ole päätä eikä häntää. Minä menen." Mutta juuri kun hän nousi ylös, hän näki jotain, mikä sai Sweetin juoksemaan hädissään ja henkensä kaupalla - Domestobot.

"DOMESTOBOT, POLTA NE!" Armando kärisi yläkerrasta Vicin murtaessa barrikadia. CJ: kin hyppäsi lipaston yli ja seurasi perässään myös Adriano. Sweet väisteli epätoivoissaan robottia, jonka sytytystoiminto oli päällä ja siihen oli ilmeisesti asennettu joku komponentti, joka sai sen kokeilemaan elävien olentojen polttamista. Lance herätti robotin huomion ja piti tuolia edessään, ja kun Domestobot tuli hänen kohdalleen, hän viskasi tuolin sitä päin. Se pysähtyi hetkeksi, mutta sitten se alkoi taas lähestyä ja Lance alkoi panikoida hypäten pöydälle. Albanialaisetkin olivat liittyneet taistoon hetkeksi, mutta pakenivat nyt henkensä kaupalla robotin kiinnitettyä hetkeksi huomionsa heihin. "Missä Tommy on?" Lance kysyi hypätessään taas häntä kohti tulleen Domestobotin yli. Vastaus tuli parin sekunnin jälkeen, kun kartanon suljettu ulko-ovi paiskattiin auki ja Tommy syöksyi puutarhaletku kädessään sinne, missä robotti yritti polttaa muita. Se kiinnitti huomionsa häneen sekunnin murto-osan ajaksi, kunnes vesisuihku lensi sitä päin ja ensin tuli sammui, sitten robotin virtapiirit alkoivat kärähtää ja se alkoi liikkua hullunoloisena. Kaikki väistivät pois sen tieltä, kunnes se sammui ja jäi paikoilleen. Armando karjui yläkerrassa juosten jo kohti vinttiä, kun Vicillä oli enää pari huonekalua raivattavana ennen vapaata pääsyä portaikkoon. "DOMESTOBOT! POLTA NE! DOMESTOBOT! TEE SE TAI MINÄ TUHOAN SINUT!" Adriano salli itsensä hekotella jonkin aikaa, kun Armando kasasi samanlaista barrikadia vintin portaille - hän potkaisi kaiken mitä näki riippumatta siitä, mitä siellä oli. Vic veti huonekalut pois portaikosta, jotta sinne olisi vapaa pääsy, ja kun ensimmäiset portaat olivat vapaat, hän viittoi muita mukaansa ja heti tulivat CJ, Adriano ja Sweet perässä Tommyn, Lancen, Peten ja muiden jäädessä puolustamaan alakertaa.

Yläkerrassa oli luonnollisesti myös vihollisia, mutta ei niin suurissa määrin kuin alhaalla. CJ syöksyi tällä kertaa ensimmäisenä murtamaan portaikon puolustusta, kun Vic, Adriano ja Sweet tyhjensivät huoneita kaikista, jotka olivat sattuneet tulemaan heidän tielleen. Armando karjui ja potkaisi jalkapallonkin alas - se oli tosin pieni ongelma ja CJ vieritti sen kohti apureita, joita vastaan Vic taisteli sillä hetkellä, ja siistiä jälkeä tuli kuin keilaradalla. Hänen silmänsä täyttyivät koko ajan vihasta, kun hän siirsi huonekaluja pois alta yhä vain enemmän. Sweet tuli apuun ja yhdessä he hoitivat homman paljon nopeammin kuin tavallisesti. Armando käytti vielä viimeiset tavarat, mitä löysi sieltä ja yritti heittää CJ: tä kukkamaljakolla, mutta sihti oli huono ja maljakko vain pirstoutui seinään veden ruiskutessa. Sweet karjaisi: "Apua tarvitaan, apurit tunkee meidän puolustuksen läpi!" Alakerrasta alkoi tosiaan tulla taustatukea Armandolle, ja heidät Vic ja Adriano huijasivat tulemaan sinne, missä he olivat, kun he karjuivat: "ARMANDO, ÄLÄ YRITÄ PÄÄSTÄ KARKUUN SIELTÄ!" Apurit tosiaan ryntäsivät sinne, missä Vic oli, mutta se vain koitui heidän kohtalokseen. Adriano käytännössä käänsi huoneet ylösalaisin etsien kaikkea hyödyllistä ennen Mendezeille kuulunutta, mitä voisi käyttää myöhemmin. Samaan aikaan CJ oli päässyt vintille ja kohtasi nyt Armandon silmästä silmään - tätä hän oli odottanut jo vaikka kuinka pitkän aikaa. He olivat yksin - jos ympäristö olisi vain ollut satama, hänestä olisi tuntunut aivan samalta kuin Devilistä aikoinaan. Nyt hän tekisi vihollisestaan lopun tehokkaammin kuin voisi uskoakaan. "Eikö ole yksisilmää apuna?" Armando härnäsi. He kiersivät kehää ja pitivät aseita koholla, kumpikin valmiina ampumaan heti kun toinen tekisi niin, ja siksi kiertäminen kestikin kauan. "Eikö sinulla ole velipoikaa apuna?" CJ sinkautti, ja silloin Armando näytti parin sekunnin ajan mielipuolelta - sitten tämä hyökkäsi päin aseensa unohtaneena ja he jäivät siihen tappelevaksi kasaksi. CJ potkaisi Armandoa käteen, mutta otti itse osuman kasvoihinsa ja kaatui taaksepäin ottaen tukea seinästä. "Sinä - et - minua - TAPA!" hän huusi, mutta turhaan, sillä leveästi hymyilevä Armando käveli hänen eteensä, nappasi sellaisen otteen, josta ei irti meinannut päästä ja johdatti hänet lähemmäs portaikkoa. "Näin tehdään yhdestä Johnsonista loppu!" hän mutisi ja painoi aseensa CJ: n otsaan. "Tekisi mieli näyttää se ystävillesi, mutta ei ehkä sittenkään...odotas vain, mitä Matthew ja Dimitri sanovat...pääsevät eroon ehkä pahimmasta ongelmasta..." Hän melkein jo painoi liipaisinta, mutta ei tehnytkään sitä ihan vielä - ilmeisesti vain pelottaakseen CJ: n henkihieveriin. Ammu jo, hän ajatteli, niin pääsen pois täältä paljon nopeammin, mutta luotia ei tullut. Sen sijaan portaikosta kuului askellusta heitä kohti. "Kuka sieltä tulee...kenties Daniel? Vincent?" Armando kysyi nauraen. Hän kääntyi poispäin portaikosta ikään kuin aikoen näyttää CJ: n suurenakin yllätyksenä - mutta sitten hän kuuli nuorekkaan äänen: "Tapaamme pitkästä aikaa, Armando Mendez."

CJ haukkoi henkeä, kun Armando kääntyi portaikkoa kohti. Kuinka ollakaan, siinä seisoi Devil Diablo. Hänellä oli vieläkin toinen silmä irronnut, mutta sitä ei voinutkaan saada takaisin. Otsassa oleva arpi näkyi selvänä ja muutenkin kasvot olivat kehnossa kunnossa, mutta siinä hän silti oli. Hänessä ei näkynyt iloa, vihaa, surua eikä oikeastaan mitään tunnetilaa. Armando hämmästyi niin pahasti, että irrotti nyt otteensa CJ: stä ja perääntyi lähemmäs portaikkoa Devilin kävellessä hänen ohitseen. Hän otti kaiteesta kiinni ja jäi portaiden yläpäähän. "Sinä tuskin osasit odottaakaan minua?" Devil kysyi hienoinen inho puheessaan. CJ istui seinän viereen rentoutumaan ja ase kädessään, valmiina ampumaan jos jotain tapahtuisi. "No en todellakaan! Sinun olisi pitänyt kuolla! Sinun olisi pitänyt räjähtää tuusannuuskaksi, aivan kuin Salvatore Leone! Tai vaikka Donald Love! Mikset ottanut heistä mallia?" Armando kysyi äkkipikaisesti. "Kuule, sinun kannattaa aina varmistaa, että uhrisi tosiaan kuoli." Devil sanoi pitkäpiimäisesti. "Ja jos haluat saada selvemmän selityksen, niin jäin henkiin yksinomaan siksi, koska Adriano Mendez kustansi vielä uuden hoidon, joka sitten minut toi uudestaan tähän kuntoon." CJ kyllä näki, että Devil hieman tärisi, eli tämä oli ilmeisesti karannut sairaalasta, mutta silti tämä sentään seisoi ryhdikkäästi. "MITÄH?" Armando kysyi nyt niin kovaa, että se varmasti kuului alas. "MINÄ - EN - ENÄÄ - IKINÄ - HALUA - KUULLA - SITÄ - NIMEÄ!" hän raivosi ja tömisti lattiaa vimmoissaan. "Hän häpäisi meidän suvun! Hän on meidän valkoinen lammas! Hän tappoi Diegon ja kehtaa vielä tehdä tuollaisen - niin ällöttävän hyvän teon, että MINÄ HÄPEÄN HÄNTÄ ENEMMÄN KUIN KETÄÄN MUUTA! EN ENÄÄ HALUA NÄHDÄ HÄNEN ÄRSYTTÄVÄÄ NAAMAANSA, PAITSI TIETENKIN HÄNEN KUOLINHETKELLÄÄN!" hän huusi taas kuuluvalla äänellä. "Et todellakaan näe häntä enää koskaan - kaikkien kannalta hyvä juttu, pölkkypää." Devil sanoi. Nyt jokin kilahti Armandon päässä - hän veti aseensa esille ja kohotti sen, mutta Devil oli nopeampi - hän ampui kaksi luotia suoraan tämän rintaan MP5: llaan. Hetken aikaa Armandon kasvoilla vieraili tyrmistys, kun hän katsoi kohti Deviliä, ja sitten hän kaatui taaksepäin suoraan portaikkoon, pudoten rymisten suoraan alas ja rusahti kuvottavalla äänellä seinää vasten.

The End.

-

Minun tarinani on nyt valmis. Jos nyt ei tule hyvää arvosanaa, niin ihme, koska nyt pistin todellakin parastani.

=)

East Los Santos, Los Santos 10:26AM
Big Smoke oli katsomassa telkkaria kaverinsa luona, kunnes näki, että CJ käveli hänen etupihallaan. Hän huuteli: "Saakelin läski, ULOS SIELTÄ!" ja alkoi lyödä pesismailalla ovea.

Ideoita, mitä tohon vois pistää?

-

Lainaus:27.09.2008 MrToro kirjoitti:
Sen kyllä huomaa joten ei arvosana muutu edellisistä.

+Peruskehut.
+Lisää pituutta.
+Armandon kuolema ja vihollisten pidätys.

-Eipä mitään.

10

En muista että mitä muuten Phil Cassidylle tapahtui?

Shadow6 pistä vaikka että Smoke alkaisi ammuskelemaan CJ:tä kaverinsa kanssa jonka jälkeen CJ tunkeutuisi siään ja alkaisi hutkia pesismailallaan.

Kiitti ideasta

Shadow6 Series 2
It's time for revenge, Niko!
"TÄH?" Niko huusi raivostuneena ja katsoi Catalinaa päin kuin olisi ollut vihainen. Muttei hän ollut naisille koskaan vihainen, nyt hän kaipasi vain kaveria tappamaan koko sotkun aiheuttajaa, Pegorinoa. Oli jo selvää että Pegorino oli kaiken takana, mutta Niko ei oikein uskonut, että hän oli saanut lavastettua siltajutun. "Jos sopii, niin hoidetaan tämä siltajuttu erittäin iisisti. Saisinko mä tuolta yhden moottoripyörän niin mennään!" Niko sanoi vihaisella ja harkitsevalla ilmeellä jonka jälkeen hän juoksi suorinta tietä moottoripyöräkauppaan ja varasti NRG-900:sen. "Se on menoa, Claude ja Catalina, TULKAA!" hän huusi ja käynnisti moottoripyöränsä. Se oli punainen ja hienosti pimpattu versio, jonka bensatankkiin oli kätketty Desert Eagle. Kultainen sellainen. Niko kaasutti ja rymisti lasin läpi.

Takaa-ajo alkoi heti. "Oli niin helppoa kutsua sinut tänne, MUTTA NYT OLET KUIN KALA KUKOSSA!" Catalina kirkui ja puoliksi karjui Nikolle, jonka jälkeen he ottivat taskustaan UZI:t ja lähtivät tämän perään. "Damn, girl!" Niko huusi vihaisena ja lähti kohti Brokeria. Takaa-ajo jatkui ja jatkui, kunnes jotain merkittävää tapahtui. Claude ei pysynyt Catalinan perässä ja mitä siitä seurasikaan. "Ei... EIIIIIIII!" Claude huusi pelästyneenä kun näki rekan ajavan suoraan tätä päin. *pellin kolinaa ja vaikerointia* Hän oli juuri ajanut rekkaa päin, minkä takia hän makasi maassa likaisena ja vihaisena. Joksenkin hän oli selvinnyt elossa, mutta se ei kauaa kestänyt se elossa olon ilo... nimittäin eräs herra nimeltä Niko oli soittanut poliisit viemään Clauden talteen. "Saakeli, olis pitäny tappaa se sillon sillä saamarin haulikolla mut nyt se on myöhästä! V*TTU!" Catalina kirkui vihaisena ja alkoi kiihdyttämään. Hän ampui Nikolta renkaan puhki ja nyt kaikki tiesivät mitä seuraavaksi tapahtuisi. Niko kiljui kuin tyttö ja yritti jarruttaa ajaessaan kohti hyppyriä moottoritielle. Hän ei tiennyt että oli painanut kokoajan kaasua, mutta sen tajuaminen olisikin jo liian myöhäistä. Hän näki kuinka hän lensi autojen yli Catalina perässään. "VITTU, OOTKO SÄ NOIN HULLUUUUUUUUU?" Catalina karjui äimistyneenä ja näki kuinka hän menetti korkeutta ja vauhtia. Hän ei voinut estää sitä, mutta kas kummaa, ei aikaakaan kun Catalina rysähti keskelle motaria ja lensi moottoripyöränsä kyydistä kuin kala haavista. "Hah!" Niko huusi ja katsoi Catalinaa päin. Hän oli juuri lopettanut takaa-ajon mutta yksi ongelma oli vielä edessä: voiko hän selvitä elossa näin suuresta hypystä? "EI TIETENKÄÄN!" elokuvaohjaaja karjui kuin gorilla ja paiskoi tavaroita ympäri ämpäri. "Tainiinjo, sori ku keskeytin!" hän sanoi rauhoittuneena ja jatkoi sikarinsa polttamista. Niko oli jo lähellä maata ja pian hänen eturengas osui maahan. Hän huusi toiveikkaana "Kaikki alta po--!" ja lensi NRG-900:sensa kyydistä ja kaatui asvaltille. "Soittakaa ambulanssi!" Mike Moneyroe huusi peloissaan ja otti kännykän taskustaan. Hän yritti soittaa 911:seen mutta hänen puhelimestaan loppui akku juuri ratkaisevalla hetkellä. "Minulla on kännykkä, Mike!" Miken kaveri huusi etäältä ja heitti puhelimensa tälle.

Muutaman minuutin kuluttua ambulanssi saapui paikalle ja näki maassa naisen ja miehen. "Te katsotte tuon naisen, me hoidamme tätä miestä täällä. Luulen että tuo beibi kuolee, tai on jo kuollut. Mutta mitä väliä?" yksi hoitajista sanoi surullisella ilmeellä, mutta joksenkin hymäilevällä äänellä. Hän katsoi Nikoa silmiin ja näki kuinka hän hengitti tuskissaan ja yritti sanoa jotain, mistä ei saanut selvää: "M--ä -l-- h-h-h-h--voi--nut..." Pian paikalle saapui paloauto ja muutama poliisi. Kytät aloittivat tutkimukset ja huomasivat moottoripyörän bensatankissa olevan pistooli, mutta he eivät välittäneet siitä, sillä oli tärkeämpääkin tekemistä. Nimittäin Catalinan konepistooli oli heti tämän vieressä. "Hm... tuhma tyttö kiltin pojan perässä?" yksi poliiseista hymäili ja otti aseen talteen. Tämän poliisin nimi oli Heng Zee. Hän oli japanilainen, mutta oli muuttanut jo kolmevuotiaana Liberty Cityyn. Heng oli sukua Mikelle, joten ei ollut vaikeaa arvata kenelle Mike oli soittanut kun hän sai kaverinsa kännykän. Heng katsoi Nikoa ja tämän veristä päätä. Hän katsoi vielä hetken Nikoa ja lähti juoksemaan moottoritien kaiteeen luo. Heng hyppäsi kaiteen yli ja veti hienoilla takaperinvolteilla veteen. "Heng, EI!" Mike huusi äimistyneenä sukulaisensa perään ja lähti juoksemaan kohti kaidetta. Hän ehti nähdä, kuinka Heng osui kirkkaansiniseen meriveteen kivi jalassaan. "Mafia-tyylinen itsemurha, miKSI?" Mike karjui vihaisena ja käveli takaisin muiden luo. Oli kaunis ilma, aurinko paistoi ja oli noin 30 astetta lämmintä. "Että osaakin olla k-k-kuuma!" yksi poliiseista nauroi ja meni Nikon luo katsomaan miten asiat sujuvat. "Jos kaikki menee hyvin, hän pääsee noin kahden viikon sisällä sairaalasta pois" yksi hoitajista sanoi ja pisti Nikolle niskatuen, jonka jälkeen hän vei tämän ambulanssiin. "Toivottavasti hän pääsee pois nopeasti, joo..." Mike sanoi hiljaisella äänellä ja katsoi Nikoa silmiin. Sen jälkeen hän lähti kävelemään pois paikalta ja heitti kännykkänsä veteen, joka oli jo alkanut tummua auringon kadottua jonnekkin.

Seuraavana aamuna Niko voi jo paljon paremmin. Hänellä oli mennyt viime yö hyvin, katsellessa Painajainen Perheessä-elokuvaa. "Se koira pani kissaa!" Roman huusi nauraen ja yritti pidättää naurun takia tulevaa itkua. Leffa taisi olla Romanille liikaa, mutta Niko vain katsoi jäykkänä kuin apina ja nauroi aina kun jotain erittäin hauskaa tapahtui. "Ei tää noin hauska oo, Roman." hän sanoi hymyillen ja tönäisi serkkuaan.

East Los Santos, Los Santos 10:26AM
Big Smoke oli katsomassa telkkaria kaverinsa luona, kunnes näki, että CJ käveli hänen etupihallaan. Hän huuteli: "Saakelin läski, ULOS SIELTÄ!" ja alkoi lyödä pesismailalla ovea. Miten on mahdollista että CJ tiesi hänen vihollisensa olevan täällä? Hän jatkoi oven lyömistä ja sai sen parin iskun jälkeen rikki. Hän juoksi sisälle kuin SWAT-leaderi aikoinaan, kun sellainen oli vielä elossa. Hän juoksi olohuoneen poikki keittiöön jossa hän näki, ikävä kyllä, Denisen pussailemassa toisen miehen kanssa. CJ:llä ei ollut aikaa pysähtyä, hän vain hymähti ja jatkoi juoksemista yläkertaan päin. Kun hän oli päässyt yläkertaan, hän ei huomannut yhtään hänen selkäänsä tulevaa luotia. CJ oli luotisateen keskellä. Hän ei ehtinyt ajatella mitään muuta kuin mailaansa ja katsoi pikaisesti ympärilleen. Smoke istui sohvalla AK-47 kädessään ja nousi seisomaan kuin olisi menossa hakemaan ruokaa. "Kas, kas. Mun frendihän se siinä." tämä sanoi nauraen muttei hymyillen ja latasi rynnäkkökiväärinsä. Hän oli valmis ampumaan CJ:n, mutta sitä ennen hän katsoi Ryderia, joka sattumoisin oli Smoken "kaveri". "Tässä huoneessa, tähän aikaan," Ryder hymähti ja jatkoi "vai sitten vähän myöhemmin, mutta täällä kuitenkin?". CJ seisoi paikallaan ja kuunteli kun hänen vihollisensa kinasivat mitä tehdään. Hän päätti toimia nopeasti ja hyökkäsi Smoken selkään ja napsautti tältä niskat nurin. CJ ei ehtinyt katsoakaan Smokea päin kun hän jo oli ottanut tältä AK:n ja juossut sohvan taakse piiloon Ryderia. "Tiedän, että olet siellä, herra East Coast!" tämä huusi nauraen Desert Eagle kädessään ja lähti juoksemaan rappusille. Samaan aikaan hän heitti taakseen kranaatin joka lensi suoraan sohvan taakse. "V*ttu... VI*TUUUUUUU!" CJ karjui pelästyneenä ja lähti juoksemaan ikkunaa päin. "Hyvästi, *****pää!" Ryder kikatti rappusten luota ja lähti hänkin kiirehtimään alakertaan jottei hänelle kävisi paljon mitään. CJ juoksi kunnes oli tarpeeksi lähellä ikkunaa. Hän hyppäsi ikkunaa päin ja karjui jännittyneenä. Kuului lasin särkyminen ja CJ tipahti toisesta kerroksesta alas etupihalle. "Ha!" hän huusi helpottuneena ja lähti juoksemaan autonsa luo. Hänen piti lähteä pois, koska Smoke oli syönyt, tai tehnyt jotain, AK:n lippaalle. CJ avasi autonsa oven ja näki Ryderin juoksevan ovesta ulos. "Sa*tanan Grove-paska!" tämä karjui vihaisena kuin karhu ja juoksi Desert Eagle kädessään kohti CJ:n autoa. Mutta sitten tapahtui jotain outoa. Smoke veti itseään ovesta ulos AK:n lipas kädessään. Hän heitti sen Ryderin yli suoraan CJ:n syliin ja huusi tuskissaan "Ammu toi ***** nyt!". CJ latasi kiväärin ja tähtäsi Ryderia päin. Hän laski kolmeen ja ampui. "H*moooooo!" Ryder karjui ja kaatui maahan erittäin kuolleena. Samaan aikaan CJ kaasutti autollaan pois paikalta ja heitti AK:n jollekkin pummille lahjaksi.

jotain jatkoa kirjotin

-

Shadow6 Series 2
It's time for revenge, Niko! part 2
"TÄH?" Niko huusi raivostuneena ja katsoi Catalinaa päin kuin olisi ollut vihainen. Muttei hän ollut naisille koskaan vihainen, nyt hän kaipasi vain kaveria tappamaan koko sotkun aiheuttajaa, Pegorinoa. Oli jo selvää että Pegorino oli kaiken takana, mutta Niko ei oikein uskonut, että hän oli saanut lavastettua siltajutun. "Jos sopii, niin hoidetaan tämä siltajuttu erittäin iisisti. Saisinko mä tuolta yhden moottoripyörän niin mennään!" Niko sanoi vihaisella ja harkitsevalla ilmeellä jonka jälkeen hän juoksi suorinta tietä moottoripyöräkauppaan ja varasti NRG-900:sen. "Se on menoa, Claude ja Catalina, TULKAA!" hän huusi ja käynnisti moottoripyöränsä. Se oli punainen ja hienosti pimpattu versio, jonka bensatankkiin oli kätketty Desert Eagle. Kultainen sellainen. Niko kaasutti ja rymisti lasin läpi.

Takaa-ajo alkoi heti. "Oli niin helppoa kutsua sinut tänne, MUTTA NYT OLET KUIN KALA KUKOSSA!" Catalina kirkui ja puoliksi karjui Nikolle, jonka jälkeen he ottivat taskustaan UZI:t ja lähtivät tämän perään. "Damn, girl!" Niko huusi vihaisena ja lähti kohti Brokeria. Takaa-ajo jatkui ja jatkui, kunnes jotain merkittävää tapahtui. Claude ei pysynyt Catalinan perässä ja mitä siitä seurasikaan. "Ei... EIIIIIIII!" Claude huusi pelästyneenä kun näki rekan ajavan suoraan tätä päin. *pellin kolinaa ja vaikerointia* Hän oli juuri ajanut rekkaa päin, minkä takia hän makasi maassa likaisena ja vihaisena. Joksenkin hän oli selvinnyt elossa, mutta se ei kauaa kestänyt se elossa olon ilo... nimittäin eräs herra nimeltä Niko oli soittanut poliisit viemään Clauden talteen. "Saakeli, olis pitäny tappaa se sillon sillä saamarin haulikolla mut nyt se on myöhästä! V*TTU!" Catalina kirkui vihaisena ja alkoi kiihdyttämään. Hän ampui Nikolta renkaan puhki ja nyt kaikki tiesivät mitä seuraavaksi tapahtuisi. Niko kiljui kuin tyttö ja yritti jarruttaa ajaessaan kohti hyppyriä moottoritielle. Hän ei tiennyt että oli painanut kokoajan kaasua, mutta sen tajuaminen olisikin jo liian myöhäistä. Hän näki kuinka hän lensi autojen yli Catalina perässään. "VITTU, OOTKO SÄ NOIN HULLUUUUUUUUU?" Catalina karjui äimistyneenä ja näki kuinka hän menetti korkeutta ja vauhtia. Hän ei voinut estää sitä, mutta kas kummaa, ei aikaakaan kun Catalina rysähti keskelle motaria ja lensi moottoripyöränsä kyydistä kuin kala haavista. "Hah!" Niko huusi ja katsoi Catalinaa päin. Hän oli juuri lopettanut takaa-ajon mutta yksi ongelma oli vielä edessä: voiko hän selvitä elossa näin suuresta hypystä? "EI TIETENKÄÄN!" elokuvaohjaaja karjui kuin gorilla ja paiskoi tavaroita ympäri ämpäri. "Tainiinjo, sori ku keskeytin!" hän sanoi rauhoittuneena ja jatkoi sikarinsa polttamista. Niko oli jo lähellä maata ja pian hänen eturengas osui maahan. Hän huusi toiveikkaana "Kaikki alta po--!" ja lensi NRG-900:sensa kyydistä ja kaatui asvaltille. "Soittakaa ambulanssi!" Mike Moneyroe huusi peloissaan ja otti kännykän taskustaan. Hän yritti soittaa 911:seen mutta hänen puhelimestaan loppui akku juuri ratkaisevalla hetkellä. "Minulla on kännykkä, Mike!" Miken kaveri huusi etäältä ja heitti puhelimensa tälle.

Muutaman minuutin kuluttua ambulanssi saapui paikalle ja näki maassa naisen ja miehen. "Te katsotte tuon naisen, me hoidamme tätä miestä täällä. Luulen että tuo beibi kuolee, tai on jo kuollut. Mutta mitä väliä?" yksi hoitajista sanoi surullisella ilmeellä, mutta joksenkin hymäilevällä äänellä. Hän katsoi Nikoa silmiin ja näki kuinka hän hengitti tuskissaan ja yritti sanoa jotain, mistä ei saanut selvää: "M--ä -l-- h-h-h-h--voi--nut..." Pian paikalle saapui paloauto ja muutama poliisi. Kytät aloittivat tutkimukset ja huomasivat moottoripyörän bensatankissa olevan pistooli, mutta he eivät välittäneet siitä, sillä oli tärkeämpääkin tekemistä. Nimittäin Catalinan konepistooli oli heti tämän vieressä. "Hm... tuhma tyttö kiltin pojan perässä?" yksi poliiseista hymäili ja otti aseen talteen. Tämän poliisin nimi oli Heng Zee. Hän oli japanilainen, mutta oli muuttanut jo kolmevuotiaana Liberty Cityyn. Heng oli sukua Mikelle, joten ei ollut vaikeaa arvata kenelle Mike oli soittanut kun hän sai kaverinsa kännykän. Heng katsoi Nikoa ja tämän veristä päätä. Hän katsoi vielä hetken Nikoa ja lähti juoksemaan moottoritien kaiteeen luo. Heng hyppäsi kaiteen yli ja veti hienoilla takaperinvolteilla veteen. "Heng, EI!" Mike huusi äimistyneenä sukulaisensa perään ja lähti juoksemaan kohti kaidetta. Hän ehti nähdä, kuinka Heng osui kirkkaansiniseen meriveteen kivi jalassaan. "Mafia-tyylinen itsemurha, miKSI?" Mike karjui vihaisena ja käveli takaisin muiden luo. Oli kaunis ilma, aurinko paistoi ja oli noin 30 astetta lämmintä. "Että osaakin olla k-k-kuuma!" yksi poliiseista nauroi ja meni Nikon luo katsomaan miten asiat sujuvat. "Jos kaikki menee hyvin, hän pääsee noin kahden viikon sisällä sairaalasta pois" yksi hoitajista sanoi ja pisti Nikolle niskatuen, jonka jälkeen hän vei tämän ambulanssiin. "Toivottavasti hän pääsee pois nopeasti, joo..." Mike sanoi hiljaisella äänellä ja katsoi Nikoa silmiin. Sen jälkeen hän lähti kävelemään pois paikalta ja heitti kännykkänsä veteen, joka oli jo alkanut tummua auringon kadottua jonnekkin.

Seuraavana aamuna Niko voi jo paljon paremmin. Hänellä oli mennyt viime yö hyvin, katsellessa Painajainen Perheessä-elokuvaa. "Se koira pani kissaa!" Roman huusi nauraen ja yritti pidättää naurun takia tulevaa itkua. Leffa taisi olla Romanille liikaa, mutta Niko vain katsoi jäykkänä kuin apina ja nauroi aina kun jotain erittäin hauskaa tapahtui. "Ei tää noin hauska oo, Roman." hän sanoi hymyillen ja tönäisi serkkuaan.

East Los Santos, Los Santos 10:26AM
Big Smoke oli katsomassa telkkaria kaverinsa luona, kunnes näki, että CJ käveli hänen etupihallaan. Hän huuteli: "Saakelin läski, ULOS SIELTÄ!" ja alkoi lyödä pesismailalla ovea. Miten on mahdollista että CJ tiesi hänen vihollisensa olevan täällä? Hän jatkoi oven lyömistä ja sai sen parin iskun jälkeen rikki. Hän juoksi sisälle kuin SWAT-leaderi aikoinaan, kun sellainen oli vielä elossa. Hän juoksi olohuoneen poikki keittiöön jossa hän näki, ikävä kyllä, Denisen pussailemassa toisen miehen kanssa. CJ:llä ei ollut aikaa pysähtyä, hän vain hymähti ja jatkoi juoksemista yläkertaan päin. Kun hän oli päässyt yläkertaan, hän ei huomannut yhtään hänen selkäänsä tulevaa luotia. CJ oli luotisateen keskellä. Hän ei ehtinyt ajatella mitään muuta kuin mailaansa ja katsoi pikaisesti ympärilleen. Smoke istui sohvalla AK-47 kädessään ja nousi seisomaan kuin olisi menossa hakemaan ruokaa. "Kas, kas. Mun frendihän se siinä." tämä sanoi nauraen muttei hymyillen ja latasi rynnäkkökiväärinsä. Hän oli valmis ampumaan CJ:n, mutta sitä ennen hän katsoi Ryderia, joka sattumoisin oli Smoken "kaveri". "Tässä huoneessa, tähän aikaan," Ryder hymähti ja jatkoi "vai sitten vähän myöhemmin, mutta täällä kuitenkin?". CJ seisoi paikallaan ja kuunteli kun hänen vihollisensa kinasivat mitä tehdään. Hän päätti toimia nopeasti ja hyökkäsi Smoken selkään ja napsautti tältä niskat nurin. CJ ei ehtinyt katsoakaan Smokea päin kun hän jo oli ottanut tältä AK:n ja juossut sohvan taakse piiloon Ryderia. "Tiedän, että olet siellä, herra East Coast!" tämä huusi nauraen Desert Eagle kädessään ja lähti juoksemaan rappusille. Samaan aikaan hän heitti taakseen kranaatin joka lensi suoraan sohvan taakse. "V*ttu... VI*TUUUUUUU!" CJ karjui pelästyneenä ja lähti juoksemaan ikkunaa päin. "Hyvästi, *****pää!" Ryder kikatti rappusten luota ja lähti hänkin kiirehtimään alakertaan jottei hänelle kävisi paljon mitään. CJ juoksi kunnes oli tarpeeksi lähellä ikkunaa. Hän hyppäsi ikkunaa päin ja karjui jännittyneenä. Kuului lasin särkyminen ja CJ tipahti toisesta kerroksesta alas etupihalle. "Ha!" hän huusi helpottuneena ja lähti juoksemaan autonsa luo. Hänen piti lähteä pois, koska Smoke oli syönyt, tai tehnyt jotain, AK:n lippaalle. CJ avasi autonsa oven ja näki Ryderin juoksevan ovesta ulos. "Sa*tanan Grove-paska!" tämä karjui vihaisena kuin karhu ja juoksi Desert Eagle kädessään kohti CJ:n autoa. Mutta sitten tapahtui jotain outoa. Smoke veti itseään ovesta ulos AK:n lipas kädessään. Hän heitti sen Ryderin yli suoraan CJ:n syliin ja huusi tuskissaan "Ammu toi ***** nyt!". CJ latasi kiväärin ja tähtäsi Ryderia päin. Hän laski kolmeen ja ampui. "H*moooooo!" Ryder karjui ja kaatui maahan erittäin kuolleena. Samaan aikaan CJ kaasutti autollaan pois paikalta ja heitti AK:n jollekkin pummille lahjaksi.

Niko oli samana päivänä muuttanut Los Santosiin, koska Liberty Cityssä kaikki oli vain taksi-helitour-matkoja. Myös Pegorino oli tullut San Andreakseen, seuraten Nikoa. Mitä tästäkin seuraisi? Pian Pegorino näki Nikon ja Niko näki Pegorinon, jonka jälkeen he sopivat etteivät koskaan aloittaisi riitaa.

The End

Coming next: San Fast San Furious
Spoilers: Päähenkilön nimi on Paul O'Cannor. Hän on vanha gangsta, nykyään hän on kuitenkin katukisailija. Hänellä on Jester autonansa. Hänen pitää yhtäkkiä löytää salkullinen rahaa ja viedä se Vagos-jengiläisille tai hänet tapetaan, kaveri myös... kuulostaako jo kiinnostavalta? EI! Lisää tunnelmaa luo suuri kuvailu!

Lainaus:27.09.2008 MrToro kirjoitti:
Sen kyllä huomaa joten ei arvosana muutu edellisistä.

+Peruskehut.
+Lisää pituutta.
+Armandon kuolema ja vihollisten pidätys.

-Eipä mitään.

10

En muista että mitä muuten Phil Cassidylle tapahtui?

Shadow6 pistä vaikka että Smoke alkaisi ammuskelemaan CJ:tä kaverinsa kanssa jonka jälkeen CJ tunkeutuisi siään ja alkaisi hutkia pesismailallaan.

Phil kuoli ennen kuin liityit tänne, Armando ampui hänet kartanon edustalla käydyssä pikkukamppailussa.

Seuraavana voisin kertoa sen verran, että:

1. CJ: n yhteistyö Pegorinon kanssa alkaa.
2. Poliisivoimien merkitys kasvaa entisestään.

Voin myös kertoa, että tarinoita on jäljellä enää viisi.

-

Kolmas edelleen ja kyllä alkaa, mutta kaikkia kuolemia ei sitten ole todellakaan vielä nähty. Voitte vain arvailla, ketkä kuolevat seuraavina, mutta vain minä tiedän sen. ;)

Lainaus:27.09.2008 MrToro kirjoitti:
Ja sittenkö alkaa se toinen tuotantokausi?

No varmaan, eikukaantiedämitäCarbonoxaikoo

Arvosteluja tolle mun tarinani part 2 ^^ ja sitten voi myös kertoo onko toi tulevan tarinani idea hyvä

Enää ei tätäkään viestiä tarvita

Schneiderin tarinat:

Carl Johnson's & Friends Adventures - In The Garden Of Suicide


Kello on 07:17 Grove Streetillä. Sweet löntystelee kahvikuppi kädessään olohuoneeseensa. Hän istuutuu huokaisten sohvalle ja laskee kahvin pöydälle viikkoja vanhojen sanomalehtien viereen. Hän tarttuu hieman hapuiltuaan aivan pöydän toisessa reunassa olevaan television kaukosäätimeen, katse jossain aivan muualla. Sweetin päässä ovat pyörineet koko viimeisen vuorokauden CJ:hin liittyvät huolet. Tokihan Los Santosia runnellut hirmumyrsky masensi myös, mutta veljensä toistaiseksi tuntematon kohtalo painoi mieltä eniten. "V*ttu... Oiskohan sittenkin pitäny mennä ehtimään CJ:tä...? Mä kyllä tiijän, että se selvii itekkin, mutta ihan varmuuden vuoks vaa", hän ajatteli laitettuaan telkkarin päälle ja neloskanavalle. Tv:stä tulivat aamun kolmannet uutiset, jotka Sweet päätti tapittaa, vaikkei yleensä edes kotimaansa menoista niin kiinnostunut ole ollutkaan. Hyvää huomenta nelosen uutisista. Pääaiheenamme on tänään ja varmastikin monena muunakin tulevana päivänä Liberty Cityn lentoturma. Muita aiheitamme mm. Los Santosin hirmumyrsky. Nyt kuitenkin pääaiheeseemme. Eli, tänä aamuna n. kello 06:40 keskikokoinen vankienkuljetuskone putosi Liberty Cityn Staunton Islandin keskustaan. Kone halkesi toistaiseksi tuntemattomasta syystä kahtia suunnilleen Belleville Parkin yllä. Koneen peräosa putosi puiston läntiseen reunaan tappaen ja haavoittaen tämänhetkisten arvioiden mukaan satoja. Etuosa putosi tästä muutaman sadan metrin päähän Stauntonin keskustaan. Putoamispaikka on pankin ja pesulan välissä Lorimar St:llä. Siellä kuolonuhrien määrä on arvioiden mukaan viittäkymmentä ja haavoittuneiden ainakin puolta enemmän. Koneesta ei uskota kenenkään selvinneen... Sweet, joka oli tarttumassa kahvikuppiinsa, sai inhottavan rytmihäiriön, ja jäi suu auki siihen paikkaan.

Sama aika, sama paikka, Liberty City...vaiko jokin ihan muu paikka...?

Carl "CJ" Johnson seisoa napottaa edelleen siinä samassa kohden, katse kohti edessä siintävää merta. "Pakko tämän on olla unta tai jotain. Tai sitten tämä on kuolemanjälkeistä elämää", Carl ajatteli järkyttyneenä, ja otti muutaman hitaan askeleen kohti lentokoneen romua. Hän kosketti koneen nokkaa, joka oli miltei tulikuuma. Carl voihkaisi ja kiskaisi kätensä salamana irti. Hän lähti koneeseen enää koskematta päinvastaiseen suntaan, ja joutui kulkemaan maassa makaavien miesten vierestä. "Jonkinmoinen ase olisi ollut tarpeen, kun kerta tuonne pöpellikköön pitäisi nenänsä tunkea", hän harmitteli mielessään samalla kuin raahusti hiitasti kohti edessä olevaa viidakkoa.

Carlin tie kulki läpi sankan kasvuston, joka sisälsi mitä ihmeellisempiä kasveja, kuitenkin ihan peruspalmusta lähtien. Liikkuminen kivuista heikkona muutenkin vaikeakulkuisessa sademetsässä ei ollut mitenkään mieltä ylentävää. Vastaan ei ensimmäisen noin parinsadan kuljetun metrin varrella tullut mitään kovin ihmeellistä. Ei koneen putouksesta selvinneitä, ei ketään, ei mitään. Edes eläimiä ei näkynyt, mitä nyt joitakin eksoottisia itikoita. Taivallettuaan noin kaksisataa metriä tiheässä viidakossa, päätti Carl pysähtyä lepotauolle hieman aukeamman alueen reunalla olevalle kivelle. Hän istuutui varoen tasaiselle kivelle ja hieroi kipeää ohimoaan. Ei vain monimuotoisista kivuista johtuen, vaan myöskin huterasta henkisestä olostaan, hän alkoi epäillä, ettei kaikki olisi kotona. Näkö oli paikoitellen heikko ja välillä meinasi oksettaa pelkkä pään kääntäminen ylös tai alas.
Mutta pahinta oli se, ettei Carl saanut ajatuksiaan kunnolla kokoon. Hän kumartui jonkin verran alemmas ja oli jo painamassa päänsä käsiinsä, mutta hätkähtikin suoraksi pulssi kahdessasadassa. Hätkähtämisen aiheutti äkillinen, kova rysähdys takaapäin viidakosta. Edessä oli siis ehkä noin 20 neliön aukeampi alue pitkine vaaleine heinineen ja ohuine sekä lyhyine puineen. Carl nousi seisomaan ja kääntyi täristen äänen suuntaan. Suunnilleen kuuden metrin päässä hänestä seisoi tutunnäköinen, pitkähiuksinen ja parrakas mies. Tällä oli Carlin tapaan yllään oranssi vankihaalari, ja äkkiä Carl muistikin, ketä hän tuijotti juuri nyt epäluuloisena ja jonkin verran pelokkaanakin; lentokoneessa hänen vieressään istunut hiljainen, mutta sitäkin uhkaavammanoloinen vanki, jolla oli tapana näyttää korulla lävistettyä kieltään ja ilveillä ihan muuten vain.

Kumpikaan ei sanonut mitään. Oli aivan hiljaista lukuunottamatta tuulen huminaa kasvustossa. Molemmat, sekä Carl että pitkätukkainen kaveri, seisoivat selkä suorana paikoillaan, toisiaan silmäillen. Erona oli pelkästään se, että Carlin ilme oli epäluuloinen ja että hän hengitti huomattavasti raskaammin kuin toinen kaveri. Pitkähiuksinen mies taas näytti täysin päinvastaiselta jo ihan senkin puolesta, etteivät hänen vaatteensa olleet kovinkaan nuhjuiset eikä hänellä ollut mitään näkyviä vammoja. Hän kasvonsa olivat tyynet ja hiuksensa hulmusivat kevyesti tuulessa. Nyt hän teki ainoan liikkeensä koko menneeseen muutamaan minuuttiin: siirsi hiuksiaan hieman pois naamaltaan. Carl oli valmiina puolustautumaan, jos tappelutilanteeseen jouduttaisiin. Ja jos häneltä kysyttäisiin, niin melko varmaan jouduttaisinkin. Pitkältä tuntuva hiljaisuus rikkoontui vihdoin, kun Carl päätti avata suunsa: "Mitäs sitä ollaan miehiään ja oletko ainoa eloonjäänyt minun lisäkseni? Sen minä tiedän, että istuit vieressäni koneessa, mutta muuta en. Nimeni on Carl, enkä tahdo ongelmia". Hetken oli aivan kuin mitään ei kukaan olisi sanonutkaan. Molemmat olivat edelleen siinä samassa asennossa, missä aikaisemminkin. Sitten n. 30 sekunnin kuluttua toinen mies virnisti pikkuisen ja avasi suunsa: "Miehiään ollaan entinen USA:n armeijan tankkijoukkojen upseeri, nykyään "linnalainen" erään "työtapaturman" johdosta. Nimi on Alexander ja kyllä, uskon olevani teikäläisen kanssa ainoa selvinnyt. Ja kun tuo meikän "lääkityksen" vaikutus on jo haihtunut, en minäkään tahdo ongelmia." Carl oli nyt entistäkin hämmästyneempi katsottuaan ja kuunneltuaan miehen vastauksen, jonka tämä oli esittänyt tehden kolmessa kohtaa sormillaan lainausmerkit. Carl istahti jonkin verran helpottuneena takaisin kivelle. Alexanderiksi itsensä paljastanut vankitoveri asteli kivelle ja istui hänkin. Molemmat olivat taas hetkisen paikoillaan sanomatta yhtikäs mitään. Sitten Carl aloitti: "Mukava kuulla, ettet olekaan vihamies. En sellaista varsinkaan nyt olisi halunnutkaan. Mistäs lääkityksestä sinä oikein puhuit? Ja osaatko yhtään sanoa, että mikä tämä saari on ja mitenkä pääsemme täältä pois?" "Taitaisit itse olla lääkityksen tarpeessa! Mistä saaresta oikein jauhat? Mehän istumme jonkin pubin takaoven rappusilla ja paikka on Liberty City! Ja ihan tiedoks vaan, että kannattaisi varmaan lähteä liikkeelle, kun putoamispaikka ei vielä ole kovin kaukana. Poliisien pillien ulina kuuluu läheltä, että kannattaisin liikekannalle lähtemistä! Ei toistaseksi kovin ole aikaa tauoille", Alexander vastasi korottaen ja painottaen ääntään äkisti. Sitten hän nousi seisomaan ja ampaisi hölkkäämään kohti viidakkoaukeaa edes viittomatta hämmästyksestä pyörtymäisillään olevalle Carlille. Hänkin nousi seisomaan ja rupesi tähyilemään ympärilleen. "Viidakkoa ja viidakkoa", hän ajatteli hieman paniikissa. Hän veti syvään henkeä ja hieraisi silmiään. "Ei vieläkään mitään muuta kuin viidakkoa!" Sen ääneen sanottuaan Carlin säntäsi juoksuun kohti aukeaa ja Alexanderin perään. Tätä ei enää edes näkynyt, mutta Carl pystyi erottamaan tämän maahan jättämät jäljet.


Kello on 08:02. Grove Streetillä Sweet on soittanut vähän aikaa sitten Cesarille kysyäkseen, että olisiko Carl voinut olla siinä pudonneessa koneessa. Cesar ei osannut sanoa mitään, mutta arveli kuitenkin itsekin, että Carl olisi joutunut kyttien käsiin ja lähetetty lentokoneella Liberty Cityn vankilaan. Tällä hetkellä Sweet pyörii levottomana ympäri olohuonettaan. "Pakko mun on jotain tehdä! Mutta kun se putouspaikka on Libertyssä asti, enkä mä sinne tähän hätään pääse, ja voihan CJ olla jo mennyttä", Sweet valitti itsekseen, epävarmalla ja kovalla äänellä. Hän pysähtyi sohvaa vastapäätä olevan pöydän viereen ja potkaisi sitä samalla karjaisten kuuluvasti. Pöytä lensi kumoon heittäen sen päällä olleet lehdet pitkin huonetta. Tämän jälkeen Sweet lysähti sohvalle ja jäi tyhjin silmin tuijottamaan seinää.


Samalla Los Santosin poliisipäälikkö saapuu helikopterilla Liberty Cityyn lentokoneen putoamispaikalle. Alue on suljettu sivullisilta noin sadan metrin säteellä. Pankin ja pesulan välissä makaava koneen etuosa on palanut melkein kokonaan, mutta rakennuksille ei edelleenkään ole tapahtunut mitään kovin vakavaa, kuten sortumista. Kopterissa istuva poliisipäälikkö vastaanottaa soiton kännykkäänsä. Sir, partioautomme paikansi kaksi koneesta selvinneiksi epäiltyä miestä Belleville Parkin eteläosan liepeiltä. Toinen vastaa kuvauksiinne Carl Johnson -nimisestä rikollisesta, jonka tapaukseen olette viime aikoina paneutuneet. Toinen on joku toistaiseksi tunnistamaton pitkätukkainen mies. Otammeko heidät talteen? "Älkää, mutta pitäkää huoli siitä, että he tai varsinkaan Johnson ei pääse pakenemaan puistosta. Haen hänet... heidät itse", vastasi päälikkö omahyväinen hymy huulillaan, ja sulki puhelun. Sitten hän käski lentäjää viemään heidät puiston ylle.

Kello on 08:20. Viidakkoaukean jälkeen tuli pieni pätkä tiheämpää viidakkoa, jonka jälkeen taas entistäkin aukeampi alue. Nyt hengähtämään pysähtynyt Carl arvioi sen laajuudeksi n. 150 neliötä. Suoraan edessään hän näkee loivan kallion vieressä paikallaan kyykkivän ja ympärillensä tähyilevän Alexanderin, jolla on oikeassa kädessään veitsi. "Hei! Mistä sinä tuon puukon hommasit? Ja sanopa, että puhuitko tuossa äsken p*skaa, vai olenko minä menettänyt järkeni, Alex?" kysyi Carl. Alex Kääntyi pois kurkkaamasta kallion oikealta reunalta, ja viittoi Carlin luokseen. Tämä teki työtä käskettyä ja tuli matalana Alexin luo. "Veitsen nappasin yheltä vankikaverilta heti koneen pudottua. Tiedä sitten, mitenkä se olis saanu veitsen kuletettua koneeseen. Kyllä sinulla ei ihan kaikki tunnu kotona olevan, kun kuvittelet tämän puiston joksikin viidakoksi. Olemme siis tällä hetkellä melkein Belleville Parkin keskellä ja piilossa tuolta kyttäkopterilta", hän selitti hiljaa ja osoitti ylös. Carl ei nähnyt taivaalla mitään. Se oli aivan kirkas ja melkein pilvetön. Hän oli aikeissa vastata, mutta ei ehtinyt, koska Alex painoi hänen päänsä alemmas. "Etkö muka näe sitä? Siinä tapauksessa en oikein osaa sinua auttaa millään tavalla. Jos nyt et sattumalta kuulekaan mitään, niin kopteri laskeutuu koko aika lähemmäs ja on kohta vaan kymmenen metrin korkeudella meistä. Suositteletko, että pistetään juoksuksi vai että puolustaudutaan yhdellä veitsellä", Alex kysyi puhettaan nopeuttaen.

Samassa Carlilla naksahti päässä. Hän löi taivaalle tähyävää Alexia naamaan ja nappasi veitsen tämän löysästä otteesta. Sitten hän juoksi kymmenen metrin päähän tästä. "En tiedä enää yhtään, mikä on totta ja mikä ei tai mitä oikein pitäisi tehdä! Se on kuitenkin ***** selvä, että haluan pois tästä painajaisesta", Carl huusi katse maasta juuri nousseessa Alexissa ja veitsi terä alaspäin oikeassa kädessään. Alex oli jo ampaisemassa Carlia pysäyttämään, mutta tämä ehti toimia. Carl otti veitsestä molemmilla käsillä kiinni, kohotti sen terä edelleen alaspäin ylös, ja survaisi sitten voimalla rintaansa. Alex ehti juosta vain pari metriä, kunnes pysähtyi järkyttyneen näköisenä. Carl makasi elottomana kyljellään maassa... veitsi syvällä keuhkojen välissä... veri noruen likaiselle asfaltille.


The End.

Lainaus:28.09.2008 Schneider kirjoitti:
Schneiderin tarinat:

Carl Johnson's & Friends Adventures - In The Garden Of Suicide

Mielestäni ihan hyvä tarina, mutta epäselväksi jäi se, oltiinko viidakossa vai kaupungissa, ja kuoliko CJ lopussa. Joka tapauksessa mitään erityisiä miinuspuolia ei satu löytymään.

+ Kerronta
+ Pituus
+ Kaikki muukin kohdallaan

- Ei mainittavan arvoisia asioita

9

Juuh, ja mun tarina jatkuu siinä tunnin sisällä...Ehkä.

Lainaus:28.09.2008 Carbonox kirjoitti:

Lainaus:28.09.2008 Schneider kirjoitti:
Schneiderin tarinat:

Carl Johnson's & Friends Adventures - In The Garden Of Suicide

Mielestäni ihan hyvä tarina, mutta epäselväksi jäi se, oltiinko viidakossa vai kaupungissa, ja kuoliko CJ lopussa. Joka tapauksessa mitään erityisiä miinuspuolia ei satu löytymään.

+ Kerronta
+ Pituus
+ Kaikki muukin kohdallaan

- Ei mainittavan arvoisia asioita

9

Juuh, ja mun tarina jatkuu siinä tunnin sisällä...Ehkä.

"Ihan hyvä" viittaisi minusta ysin sijasta johonkin ehkä seiskaan, mutta kiitosta paljon. Aika nopesti muuten luit, kun minusta tarinasta tuli aika pitkä.

Tiedä sitten taas, että milloinka saan uutta tarinaa ulos, vai jätänkö koko homman tähän. Nyt sitten hirveä kädenvääntö siitä, että jatkanko CJ:n seikkailuja enää ollenkaan, vai oliko tämä hänen loppunsa. Se on ainakin selevä, että on vaikiata sitä jatkoa saaha tehtyä. Ideat olisivat tervetulleita.

Ja pakko kyllä vastata tuohon, että liikuttiinko tarinassa nyt siellä "paratiisisaarella" vaiko Liberty Cityn vähemmän paratiisimmalla saarella. Elikä jälkimäisessä tapahtui kaikki. Carl vain sai lentokoneen putouksesta jonkinsorttisen aivovamman, jonka johdosta hän oli aivan sekaisin paikasta ja muistinsa temppuili. Sitten loppupuolella pettivät vielä hermot.

Ideoita!

Olen maailman nopein lukija. :d

Njooh, minulla itselläni on ollut jo omien tarinoideni kanssa niin paljon hankaluuksia (vaikka onnistuin kirjoittamaan poikkeuksellisen nopeaan tahtiin Assassinationin kolmososan), että ideoiden antaminen muille on jäänyt toissijaiseen asemaan (en ole kyllä mikään huippukaan siinä). Toisaalta kyllä jotain voisi löytyä, kun alkaa vähän pinnistämään kovempaa ja miettimään aivan oikeasti. En ole pitkään aikaan päässyt rauhassa mietiskelemään muiden tarinoita, aina on ollut mielessä se, että mitä minä seuraavaksi teen, kuka seuraavana kaatuu ja kuoleeko oikeasti, ja mitä CJ seuraavaksi nyt aikookaan hoitaa ja kaikkea muuta sellaista.

Perusjengisotaideat ovat kyllä sen verran kuluneita, että nyt minun pitää vaivata aivosolujani vielä enemmän, jotta pystyisin itse vaikuttamaan positiivisella tavalla omien stooriesi juoneen - riippuen siitä, jatkuvatko ne ensi viikolla, joskus lokakuun aikana vai helmikuussa 2009.

-

Lainaus:28.09.2008 MrToro kirjoitti:
Schneider! Sinua ei olekkaan vähään aikaan näkynyt. Tulee ihan noin vuoden takaiset vanhat muistot mieleen.

Mukava kuulla, että on vähän kaivattukin.

Olitkos sinä silloin vuosi sitten "vielä kuvioissa"? Enpä tähän hätään muistakaan.

Kyllähän sen rekkausajasta näkee, eli ei ihan, mutta saattoi olla lukenut tarinoita jo ennen liittymistään (?)

-

Ja älä Snaider ihmeessä lopeta, jos sinulla vain on motivaatiota jatkaa kirjoittamista jostain. Tarvitsemme lisää kirjoittajia, jotka ovat aktiivisesti paikalla.

Ja kun jaksat, voit arvostella Assassinationin kolmososan, kiitos.

-