Lainaus:28.09.2008 MrToro kirjoitti:
Niin. On se aina mukava mitä enemmän krjoittajia löytyy ja varsinkin kun sinulla on taito hallussasi. Ja on mukava nähdä että tämäkin aihe on nyt aktiivinen eikä ihan kuollut niinkuin muutamia kuukausia sitten. Tämäkin sivu vaihtui kahdessa päivässä.

Kiitoksia.

Arvostelen teijän tarinoita, mutta en nytten. Kohan jaksan, niin tulee kyllä palautetta.

Ja niitä ideoita otan edelleen vastaan ihan keltä tahansa. Jos ei muista, mitä on tapahtunut aiemmin, kaksi edellistä tarinaani löydätte sivuilta 146 ja 156.

Kyllä tää on hämmästyttävää. Kirjotin varmaan viitisen viestiä putkeen aiempina päivinä ja kesti kuukausi sivunvaihdossa, mutta ei enää. Mutta Snaideri kyllä sitten arvostelee joskus Assassinationin, koska se on se tarina, jossa ehdottomasti pistin parastani joka osa-alueella, mutta mielipiteesi tulee olemaan varmasti mielenkiintoinen.

Lainaus:28.09.2008 Carbonox kirjoitti:
Kyllä tää on hämmästyttävää. Kirjotin varmaan viitisen viestiä putkeen aiempina päivinä ja kesti kuukausi sivunvaihdossa, mutta ei enää. Mutta Snaideri kyllä sitten arvostelee joskus Assassinationin, koska se on se tarina, jossa ehdottomasti pistin parastani joka osa-alueella, mutta mielipiteesi tulee olemaan varmasti mielenkiintoinen.

Mitä nyt tuota Assassination kolmosta silmäilin, niin vaikutti ihan jännältä, mutta nyt en jaksa lukea tarkemmin, joten en kyllä ala arvostelemaankaan. Pitäisi kai kaikki Assassinationit lukea, niin älyäisi vähän paremmin, mistä on kyse.

Sen sanon jo nyt, että heti ihan alkupuolella tuntuu siltä, että tyylisi on vähän muuttunut sitten viimenäkemän. En oikein osaa sanoa miten, mutta jotenkin tuntuu aika erilaiselta, mikä ei tietysti huono asia ole. Palataan asiaan vaikka huomenna.

Juuh, ja tähän viestiin kokoan taas infoa edellisistä tarinoistani, jotka ovat saattaneet jäädä Snaiderilta väliin.

Prison Break: Tässä tarinassa pääpaino oli Nikolla, Packiella ja Derrickillä, jotka vapauttavat Gerryn Alderneyn vankilasta, eipä oikein mitään juonellisesti erikoista tapahdu. Kukaan päähenkilö ei kuole.
Blood Brothers: Tästä toiminta alkoi yhteishyökkäyksen merkeissä Viceen, Saniin ja Libertyyn. Ensimmäisessä, eli Vice Cityssä, Diego Mendez oli hyökkääjä ja hän kokeili taas vaihteeksi tankkia, joka oli tällä kertaa vähän poikkeava aiemmista malleista. Vic, Lance ja Pete olivat kaikki jäädä tämän uhreiksi, mutta kuinka ollakaan, Adriano Mendezilläkin on tankki ja leikki alkaa. Se päättyy Diegon kuolemaan.
San Andreaksessa on Jizzy, jota CJ, Sweet, Toni, Donald, Gary ja Woozie lähtevät hoitelemaan - neljä ensiksi mainittua etenevät pidemmälle tämän bunkkeriin. Donald tosin kuolee kranaattiin ja Jizzy ampuu Toninkin ennen kuin CJ saa vihdoin veitsen upotettua tämän rintaan, Jizzy kuolee.
Liberty Cityssä on Bulgarin hyökkääjänä, ja Niko lähtee McRearyjen (paitsi Franciksen) kanssa Algonquiniin hyökkäykseen McRearyjen talon tuhouduttua. Peliä sekoittaa myös uusi hahmo, agentti Angel Cougar, joka on kuin mikäkin lähitaisteluekspertti, mutta hänen kanssaan joudutaan liittoutumaan. Kukaan hyvis ei kuole, mutta Bulgarin iskeytyy helikoptereineen talon seinää päin Packien räjäyttämien pommien vaikutuksesta ja kuolee.
Assassination: Enpäs kerro mitään muuta kuin että lue...

Mutta kaikki tarinat olisi hyvä lukea itse, että saisi vielä enemmän niistä irti. Daniel Deadguyn raivokohtauksia en valitettavasti voi kommentoida, ne selitetään kunnolla vasta myöhemmin aivan kuten myös hänen vihansa Vincent Westwoodia aka feikki-Briania kohtaan.

Spoilereihin sittenkin koko lysti.

-

Carbonox Stories:

Grand Theft Aero - Osa 1

ARMANDO MENDEZ KUOLI, VICE CITY ONGELMATON

Vice City on vapautunut kaikista ongelmistaan viimeisimpien päivien aikana täysin odottamattomasti, kun SC-MAD -jengi tuhoutui lopullisesti kaupungissa käydyssä taistelussa, joka päättyi Armando Mendezin (34) kuolemaan oman kartanonsa vintin rappusissa. Tappajaksi epäiltiin ensin Carl Johnsonia, jolla on tilillään aiemmin mm. Paulie Sindaccon ja Sonny Forellin murhat, mutta jälkeenpäin selvisi shokkiuutisena koko kansalle, että todellisuudessa Mendezin tappoi Darren Diablo (yleisesti tunnettu nimellä Devil), joka oli karannut Brokerin sairaalasta ja matkasi Vice Cityyn. Johnson ilmoitti, että hän olisi kuollut ilman Diablon väliintuloa, joten tilanne ei olisi voinut olla parempi. Myös Marty J. Williams on ilmoitettu kuolleeksi ja hänet on löydetty Starfish Islandin yleisestä roskatynnyristä.

JIMMY PEGORINO TOIPUMAAN PÄIN

51-vuotias mafiapomo, Jimmy Pegorino, on hiljalleen toipumaan päin. Äskettäin surmattu Armando Mendez osui häntä silminnäkijän mukaan käteen, mutta nopea toiminta pelasti Pegorinon varmalta kuolemalta. Jotkut epäilevät Mendezin tehneen yhteistyötä Dardan Petrela -nimisen albanialaisgangsterin kanssa, mutta nämä väitteet on sittemmin todettu todennäköisimmin perättömiksi. Pegorino makaa tällä hetkellä Ocean View' n sairaalassa ja toipumisajaksi arvioidaan pari viikkoa.

Päivän uutisanti tarjosi todellakin paljon herkkua CJ: lle, joka oli päässyt vetämään viivan Armandon nimen yli. Enää oli muutamia pahiksia jäljellä ennen hommien lopullista hoitumista ja täydellistä hermolomaa. Hänen uransa ei ollut siltikään vielä ohi - sillä hetkellä hän istui Ocean View' n sairaalassa Jimmy Pegorinon vuoteen äärellä. Hänet oli kutsuttu sinne työasioiden merkeissä ja hän oli suostunut, koska tiesi, että odotettavissa olisi ehkä Salvatoren korvaaja. Sal oli ollut kuollut hämmästyttävän kauan ja CJ oli ihmeissään, kuinka hän oli pärjännyt yksin, ilman selkeää johtajaa, niinkin pitkään kuin Armandon kuoleman jälkeen. Pegorino alkoi nyt puhua hänelle ja hän joutui kuuntelemaan tarkasti. "Tiedän, että tulet San Andreaksesta...palaa kotikonnuillesi jälleen kerran. Olen kuullut, että Daniel Deadguy on levittänyt bisnestään Las Venturasin alueille ja hallitsee nyt alueita ässälentäjien kiertueellaan. Minun mahdollisuuteni valuvat kuiviin, sillä he ovat loistavia syöksypommittajia ja tuhoavat kaikki, jotka uskaltavat kettuilla...minä en tykkää sellaisesta! Venturas oli ennen minun reviiriäni, mutta se on nyt napattu! Ja jos jollekin se ei kuulu, niin Deadguylle! Jos vain kykenet, niin tee se, ja jos pystyt, nappaa mukaasi heidän kallisarvoista teknologiaansa antaaksesi heille totaalisen opetuksen. Jätä Pegorinon merkki Las Venturasin ja sen viereisen aavikon ylle ja varmista, että me kontrolloimme ilmoja. Vesien herruudesta ei ole paljon hyötyä sen rinnalla, koska laskujeni mukaan seitsemän helikopteriani pudotettiin viime viikon aikana kesken bisneshommien. Pilotteja on kymmenen - jos he kaikki päätyvät hautausmaalle, olet voittaja." CJ: n teki kovasti mieli sanoa: "Tajusin jo, ei tartte kerrata!", mutta hän ei halunnut suututtaa Pegorinoa, joka sentään oli erehdyttävästi Salvatoren tyylinen. Tätä miestä en jätä singonpanoksen eteen, CJ ajatteli päässään, muuten minulla ei ole ketään, joka voisi näyttää suuntaa. Kun Pegorino viittoi hänet poistumaan, hän teki kunniaa ja lähti pois huoneesta.

Eräällä Algonquinin poliisiasemalla Francis McReary kolusi papereita vihainen ilme kasvoillaan. Välillä hän siemaisi teetä, mutta muuten hän mulkoili tekstiä sen näköisenä kuin olisi halunnut polttaa kaikki laput. Huoneen oveen koputettiin ja hän laski paperit pöytään ja karjaisi kovaa: "KUKA SIELTÄ NYT TULEE!" Käytävältä kuului huolestunutta supinaa ja sitten ovi aukesi, mutta sulkeutui melkein heti. Siinä välissä Angel Cougar oli kuitenkin jo ehtinyt tulla sisään. "Pyydän - älä karju tuolla tavalla, siitä muut eivät tykkää." hän sanoi ja Francis vaikeni. Hän ei missään nimessä olisi halunnut antaa Angelille väärää kuvaa itsestään, vieläpä kun tämä oli nuorin ja lupaavin poliisi koko Algonquinin alueella ja sympaattinen persoona. "Mitä tämä tarkoittaa? Viisi armeijan sotajettiä ammuttu taivaalta alas Las Venturasissa? Mitä peliä siellä oikein pelataan?" hän kysyi vimmoissaan, mutta melko hillityllä vihalla. Angel istui vastapäätä olevaan tuoliin, otti mukavan asennon ja sanoi: "Jos minulta kysytään, tämän voi aina yhdistää Rascaloviin tai johonkuhun sellaiseen...mutta ehkä Daniel Deadguy olisi ykkösepäilty minun mielestäni." Francis kimpaantui taas. "Ei ikinä! Jos joku tämän on tehnyt, niin Gerald McReary! Hän on napannut jonkun tykin tai sellaisen, hän on ampunut kaikki jetit taivaalta ja..." Loppu lauseesta jäi kuulematta, kun Angel nousi tuolillaan pystyyn ja tuijotti Francisia silmiin loimuavalla katseella ja osoitti etusormella tämän kasvoja. "Sinä - et - voi - syyttää - Gerald - McRearya - kaikesta. Nyt rauhoitu ja myönnä kaikessa rauhassa, että te olette veljeksiä. Sinä, Gerry, Derrick, Packie - neljä McRearya yhdessä paketissa, käytännössä vielä viideskin, jos teidän siskonne lasketaan, mutta kuitenkin...et sinä voi väittää, ettäkö olisit joku aivan muu. Miksi muuten syyttäisitkään häntä? Koska hänen pakenemisensa ärsytti sinua?" Francis ei saanut sanaa suustaan. "Kuulepas nyt, isokiho, minä hoidan tämän operaation. selvitän jettien tuhoutumiset ja tuon raportin tänne täydellisenä ja kattavana. Okei?" Francis nyökkäsi, mutta ei tuntenut oloaan helpottuneeksi, kun Angel lähti huoneesta, sillä hän mietti, mahtoiko Gerryn syyttely tuottaa tulosta enää kovin pitkään.

CJ: n matkatessa lentokoneella kohti San Andreasta Sweetin ja Kendlin kanssa hän mietti muitakin tapahtumia, joita oli viime aikoina kasaantunut. Devil oli käynyt Vice Cityssä lääkärin vastaanotolla, mutta hän oli terve kuin pukki, ja kuinka ollakaan, tämän veli Derek oli niin ikään päässyt sairaalasta - hänen selkäänsä oli räjähtänyt valtava aukko joskus vanhan Liberty Cityn aikoihin ja henkiinjääminen oli epävarmaa, mutta kuinka ollakaan, lääkärit onnistuivat hommassaan paremmin kuin oltaisi uskottu, ja Derek ja Devil olivat nyt lähteneet niin ikään San Andreaksen maille jo parisen tuntia sitten, koska siellä oli yksinkertaisesti Las Venturasia lukuunottamatta turvallisinta. Kun lentokone lähestyi Los Santosin kansainvälistä lentokenttää, CJ kiinnitti istuinvyöt kehotuksen kantautuessa ja poistui kyydistä muiden matkustajien mukana jonkin ajan kuluttua. Kaikki kolme Johnsonia ottivat matkalaukkunsa mukaan ja nousivat ohikulkevaan taksiin, joka vei heidät Grove Streetille - tunnelma oli samantyylinen kuin kauan ennen, kun CJ oli saapunut ensimmäistä kertaa San Andreakseen viiden vuoden Liberty City -seikkailun jälkeen, mutta tällä kertaa hänellä oli seuraa ja enemmän hyviä kuin huonoja uutisia. Myöskään pahat poliisit Tenpenny ja Pulaski eivät enää ahdistelleet häntä hänen päästyään kotikonnuilleen. Aamu oli alkanut jo sarastaa, ja CJ päätti, että hän viettäisi sen päivän parhaiden ystäviensä kanssa - kuinka ollakaan, Devil ja Derek eivät olleet ainoita, jotka olivat päässeet sairaalasta. Myös Cesar oli tervehtynyt entiseen kuntoonsa - hän olisi kuollut ilman luotiliiviään Armandon ammuskelun yhteydessä, ja sen päivän he viettivät Johnson Housessa tekemässä kaikkea kivaa, kuten katsomassa viimeisimpiä pikku-uutisia ja imitoimalla vihollisia, niin kuolleita kuin eläviä - Sweet oli painavinaan jotain nappia ja sitten levitti kätensä räjähdykseen, ja naureskelun jälkeen CJ arvasi henkilön Matthew Lindiksi. Cesar näytti hauskannäköistä portaista putoamista ja muut alkoivat taas nauraa kovaäänisinä, ja CJ: n ja Sweetin oli vaikea sanoa "Armando Mendez" yksinoaman hilpeän tunteensa vuoksi. Lopulta illan koittaessa hupi oli kuitenkin ohi, kun kaikki pahikset oli imitoitu monta kertaa ja naurut olivat alkaneet vähentyä tuntuvasti. CJ selitti kaikille olohuoneessa, mitä Pegorino oli häntä pyytänyt tekemään ("Täysin kohtuutonta!" karjaisi Sweet), mutta hän itse ei välittänyt, sillä hän osasi lentää hävittäjää. Ongelma oli vain se, että häntä vastassa oli kymmenen lentäjä-ässää, jotka kaikki työskentelivät vihollisten laskuun, mutta ilman Las Venturasin hallintaa ei Pegorinonkaan mafia koskaan kasvaisi, ja uusi yhteistyökumppani Salvatore-vainaan tilalle oli jotain sellaista, mitä CJ toivoi vielä enemmän kuin kauppojen uusimpia Infernus-malleja. Hän lähti kahdeksan maissa illalla ja otti taksin Las Venturasiin.

Noin tunnin kuluttua taksi pysähtyi sinne, minne CJ halusikin - Verdant Meadowsin lähistölle. Taksikuski oli vain ollut hieman näreissään, kun CJ oli juuri päässyt kaupungin taajamaan, kun tämä olikin päättänyt, että halusikin hylätylle lentokentälle, ja kenties siksi hän joutui maksamaan hiukan enemmän kuin matkasta oli tarkoitus maksaa. Hän ei kuitenkaan välittänyt pikkurahojen tuhlaamisesta, sillä suurempiakin ongelmia oli. Verdant Meadowsista oli tulossa hänelle jonkinlainen tukikohta - siellä hän näki paljon omaa väkeään työskentelemässä ja tekemässä kaikenlaista. Hän käveli kohti hangaarissa olevaa Hydraa, kun joku tuli suoraan hänen oikealta puoleltaan ja taputti häntä olkapäälle. "CJ! Miten sinä tänne..." Hän käveli pari askelta eteenpäin, pysähtyi ja tokaisi: "Gary...minulla on bisnestä Pegorinon kanssa. Pitäis tiputtaa Danielin lentäjä-ässät..." Hän kääntyi takaisin vain nähdäkseen Garyn järkyttyneen ilmeen - tämän silmät olivat selällään ja hän näytti aivan siltä kuin maailmanloppu olisi tulossa. "Et kai sinä vaan vitsaile...tuo on jo vakavaa...Danielin lentäjä-ässät..." Ennen kuin CJ ehti kysyä, mitä ihmeellistä niissä oli, hän näki mustan Hydran lentävän yli ja tekevän pari tyylikästä kieppiä, joiden tekeminen olisi jo tavallisella Stuntplanellakin riittävän vaikeaa. Todistaakseen taitonsa alla oleville katsojille lentäjä ampui vielä pari ohjustakin, jotka osuivat suoraan kallioon, joka oli edessäpäin, ja kumpikin osui melko täydellisesti 90 asteen kulmassa kyseiseen kallioon. Lentäjä liisi Verdant Meadowsin yli aavistamatta, että sieltä lähtisi kohta hyökkäys hänen kimppuunsa ja palasi Las Venturasin taivaille. "Joko nyt ymmärrät?" Gary kysyi ja hänen äänessään oli sama vaivaantunut sävy kuin CJ: ssäkin silloin kun tämä oli pyytänyt Adrianoa vetäytymään kartanotaistelusta, mikä ei kuitenkaan ollut auttanut tilannetta juuri yhtään ja hänen sanansa olivatkin kaikuneet kuuroille korville. "Sinä kuolet, jos nouset nyt tuolla hävittäjällä ilmaan, anna poliisien hoitaa tuo ongelma, he ovat härnänneet matkustajakoneita ja uhanneet ampua ne alas, mikä on yksinkertaisen laitonta! Heidät saadaan vielä kiinni, he eivät ole ilmassa 24/7!" Mutta CJ oli yhtä välinpitämätön kuin Adrianokin aiemmin. "Kuules nyt, kaveri, minä ymmärrän sinua, mutta nuo ovat Pegorinon kontaktien mukaan aina jossain liian hyvässä piilossa, kun he ovat jossain muualla kuin ilmassa, koska heidät halutaan pitää hengissä. Helpompaa on nousta nyt ilmaan ja ampua koko sakki alas kuin kääntää San Andreas ympäri ilman mitään varsinaista tulosta." hän selitti ja jäi sitten odottamaan Garyn vastausta. Tämä mietti hetken, mutta sanoi sitten: "Jos sinun on kerran pakko. Me viritetään hävittäjä valmiiksi, kuulet meiltä kun se on valmis." Hän viittoi pari miestä auttamaan hävittäjän kanssa ja CJ istui laatikolle tietäen, ettei hänellä kohta olisi varaa pienimpäänkään virheeseen - mutta jos hän tekisi tämän, hän voisi päästä Pegorinon suosioon ja saada itselleen enemmän turvaa elämässä, kun hänellä olisi taas vaihteeksi mafia tukenaan...

Lopulta, lähes ikuisuudelta tuntuneen ajan päätteeksi, jossa CJ hyvästeli valmiiksi mielessään kaikki tuttunsa, Gary huikkasi hangaarilta: "Kone on valmis, tule tai älä tule - itse suosittelisin sitä jälkimmäistä -" CJ nousi vapisevin jaloin laatikon päältä ja käveli kohti hävittäjää, mutta Gary pysäytti hänet vielä kerran ennen kuin hän pääsi ohjaamoon asti. "Kuule, oletko sinä oikeasti sitä mieltä, että sinun pitää tehdä tämä vain yhden mafiapomon takia? Kyllä niitä löytyy, Pavanot ei ehkä ole hyvä vaihtoehto, mutta eiköhän Giovanni Ancelottin tai jonkun muun kanssa voisi päästä hyvään sopimukseen ilman mitään hävittäjäjuttuja! Käsken viimesen kerran, luovuta nyt, kun vielä voit - vielä kun elät." CJ ei sanonut hetkeen mitään, hän vain valmisteli sanoja suussaan. Lopulta hän keksi sopivat sanat. "Kuule, oletko sinä oikeasti sitä mieltä, että minun tarpeeni on turha? Minä olen ollut epävakaa siitä asti kun Salvatore kuoli, en osaa tehdä kunnon päätöksiä! Tarvitsen mafiapomoa enemmän kuin apureita, enemmän kuin komeita autoja, enemmän kuin tyttöystäviä...Ymmärrätkö?" Gary katsoi häntä hetken, sitten hän sanoi: "No...jos sinun on pakko. Jos jäät henkiin, niin silloin minä kyllä alan ihmetellä." CJ vapisi yhä päälaesta varpaisiin, mutta silti hän otti askeleen kerrallaan lähemmäs hävittäjää, kunnes oli aivan sen vieressä. Hän avasi sen ohjaamon luukun ja kiipesi sisään. Sen lentäminen ei ollut hänelle uusi juttu, mutta toista oli kunnon taistelu, sillä hän oli käyttänyt sitä vain muutamaan armeijan sekundapilottiin...mutta nyt vastassa olivat Danielin joukot, jotka olisivat varmasti kovempi luu. Hiljalleen hän kuitenkin käynnisti hävittäjän ja Gary ja muut väistivät tieltä. CJ näytti peukkua epävarmana ja Gary näytti takaisin, mutta lähti sitten kauemmas lentoonlähdön tieltä. CJ leijaili varovasti pois hangaarista ja nosti laskeutumistelineet ylös. Kun hän oli tarpeeksi korkealla kiitoradan yläpuolella, hän oli jo valmis säätämään Hydran lentämään normaalisti, mutta juuri silloin hän huomasi alapuolellaan jotain kummallista. Gary ja muut olivat ottaneet aseet esiin ja ampuivat nyt kohti lentokoneen hylkyjä, joita lojui pitkin Verdant Meadowsin kiitorataa ja joiden seassa CJ arveli olevan vihollisia. Hän teki äkkinäisen liikkeen, kallisti hävittäjän ja ampui pari ohjusta eteenpäin. Ne eivät osuneet vihollisiin, mutta niiden lähelle kyllä, ja paine paiskasi nämä ilmaan ja osa heistä kuoli heti, jotkut jäivät tuskissaan makaamaan. Huojentunut CJ lähti lentämään itään, Las Venturasia kohti iltahämärässä ja etsi merkkejä vihollisesta.

Täysin yllättävästi, melkein heti kun hän pääsi etenemään muutama sata metriä, hänet saarrettiin; hän näki ainakin kuusi muuta hävittäjää ympärillään. Nyt hän alkoi arvella, että lentokentällä olleet viholliset olivat kai ilmoittaneet hävittäjäpiloteille, että hän oli tulossa, ja siinä hän nyt oli, maalitauluna yli puolelle vihollisista. Aluksi pelko virtasi CJ: n suoniin ja hän odotti epätoivoisesti, että joku ampuisi häntä - mutta vasta silloin hän alkoi muistella aivan kuin vahingossa. Hän näki sielunsa silmin Salvatoren lentävän taaksepäin Martinezin singonpanoksen paiskaamana, sitten Donaldin räjähtävän hänen silmiensä edessä ja Tonin kuolevan Jizzyn luoteihin, ja sen jälkeen Sweetin, Kendlin ja Cesarin kasvot piirtyivät hänen päähänsä niin että hän olisi voinut luulla heidän olleen juuri siinä, hänen edessään - ja nyt hän tajusi, ettei hän voisi jättää asiaa tähän, vaan kaarsi ylöspäin jyrkästi. Yksi vihollisista ampui ohjuksia, mutta CJ tiesi, etteivät hakeutuvatkaan ohjukset pystyisi häntä niin helposti nitistämään - hän kiersi hävittäjän kerran ympäri, korjasi linjan ja nousi sitten ylös niin kauan, kunnes kone oli ylösalaisin, ja hän näki yhden vihollishävittäjistä yllään - tai siis allaan - hän kaarsi voimakkaasti sitä kohti, ohjus pysytteli edelleen perässä ja hän ohjasi pahaa-aavistamattoman hävittäjän taakse. Ohjuksella ei ollut aivoja tai vaistoa, niinpä se ei väistänyt, ja se osui ensimmäistä hävittäjää siipeen, joka sinkoutui irti ja yksi oli poissa pelistä lentäessään nyt rajussa kaaressa alas, kohti Las Venturasin katuja, joissa varmasti ihmiset panikoivat jo muutenkin ilmojen taistelun alettua...ja kohta tulisi varmasti lisää lentokoneenraatoja, CJ ajatteli. Hän yritti uskoa itseensä mahdollisimman hyvin - hänen perässään oli yhä viiden lentokoneen kiertue, mutta neljä puuttui vielä. Ne olivat ehkä piilottelemassa jossain rakennusten takana yllätyshyökkäysten merkeissä. Muutama laukaisi taas ohjuksia, mutta CJ tiesi, mitä tehdä, ja ampui kuumia valopalloja taaksepäin, jolloin ohjukset lensivät niitä kohti. Hän suoristi koneen ja lensi korkealla The Stripin yläpuolella viisi muuta kurkiauran muotoisessa kuviossa suoraan hänen takanaan, ja sitten hän näki sen - yksi lentäjistä syöksyi edestäpäin suoraan häntä kohti. Kaiketi nämä tekisivät vaikka kamikaze-temppuja, kunhan saisivat hänet alas, mutta se yritys meni sivu suun. CJ nousi niin korkealle kuin pystyi siinä ajassa ja reaktionopeus oli kohdallaan - kamikazelentäjä iskeytyi suoraan toista päin ja valtava pamahdus halkoi ilmaa, kun kaksi lentokoneenraatoa putosivat toisiinsa törmänneinä ja nyt aivan rikki menneinä alaspäin. Viimeisetkin ihmiset tajusivat mennä pois tieltä, kun nämä ymmärsivät tilanteen menneen todelliseksi sodaksi...

Samaan aikaan Las Venturasin kaduilla Angel Cougar oli tekemässä raporttia tilanteesta ja sattui olemaan todistajana lentokoneiden yhteentörmäykselle. Hän näki mustien koneiden seassa yhden valkoisen, jonka hän arvasi melkein heti niitä vastaan taistelevaksi. Siinä missä muissa ihmisissä moinen olisi herättänyt suurtakin ihailua, Angel pudisti päätään. "Miten joku voikaan olla noin tyhmä..." hän mietti jopa ääneen samalla kun pari uskaliasta alkoi hurrata ja he osoittivat kohti CJ: n konetta, joka liisi taas yli ja neljä yhä ilmassa olevaa ja lähistöllä lentelevää hävittäjää seurasivat sen perässä. Ihmisten tukittua korvansa he yltyivät taas kannustushuutoihin lentokoneiden kadotessa näkyvistä, ja joku jo hieman hölmistyi Angelin pysytellessä vaiti miettiväisenä. "Hei, eikö tuo tyyppi olekin aivan mahtava?" joku mies kysyi innokkaalla äänellä. "Toivoisin, että hän selviää...kuunteletko sinä minua edes, pikkulikka?" Jokin hirviö ärisi Angelin sisuksissa, kun hän syöksyi miestä kohti ja paiskasi tämän yhdellä rivakalla liikkeellä maahan. "Varoitan sinua, olen poliisi, agentti numero 005 tarkalleen ottaen. Angel Cougar. Kuka tuo tyyppi taivaalla on?" hän kysyi mieheltä, joka vääntelehti yhä maassa pystymättä nousemaan kunnolla. "En mää tiedä, mutta ole nyt kiltti äläkä tee tota uudestaan, mua oikein hävettää kun päätä lyhyempi naisihminen tekee tolleen..." Pian CJ lensi taas yli todella matalalla ja maassa makaava mies karjaisi kauhusta, mutta sitten tämä ohjasikin taas korkealle ja yksi vihollishävittäjä sinkoutui suoraan palmuun - tilanne oli 4-0 CJ: lle. Tämä teki pari surmansilmukkaa juhlistaen taas yhtä pudotusta ja lensi nyt etelään kohti Four Dragonsia seuraten yhä The Stripiä. Angel kirjasi muistikirjaan: "Valkoisen jetin lentäjä, kuka liekään, on hullu tyyppi, joka kyllä osaa lentää, mutta kaikkia hän ei välttämättä kestä." Viimein joku ihminen huusi: "Mä veikkaan, että siellä on Carl Johnson...tiedättehän, se heppu joka tappoi aika paljon ihmisiä ja todisti Armando Mendezin murhaa!" Kuului yksimielistä muminaa ihmisten keskellä, kun CJ lensi taas yli, kaikki hurrasivat ja buuasivat melkein heti, kun kolme vihollishävittäjää lensi yli. Erään pilotti näytti hermostuvan, tai ainakin hän kääntyi ympäri ja osoitti suoraan kohti ihmisiä, jotka näyttivät nyt kauhistuneilta. Valitettavasti pilotti ei ehtinyt tarpeeksi nopeasti pois alta, vaan CJ: n ampuma ohjus löysi paikkansa ja iskeytyi tämän lentokoneeseen, joka räjähti katsojien silmien edessä. Angel jatkoi taas kirjaamista: "Saattaa olla satunnaisesti tunnettu CJ eli Carl Johnson, tuhonnut puolet ilmassa lentelevistä hävittäjistä."

Samaan aikaan pidemmän matkan päässä, jossain päin Liberty Cityä (tarkka sijainti oli salattu kaikilta) Dimitri Rascalov istui työhuoneessaan jalat pöydällä ja tyytymätön ilme kasvoillaan. Hän lueskeli lehdestä vielä hetken Armandon kuolemasta kertovaa raporttia sekä Devilin haastattelua, kunnes hän heitti sen vieressään olevaan roskakoriin ja tuhahti. Hän ei ollut huoneessa yksin; Sindaccon mafiaperheen hallitsija, Daniel Deadguy, nojasi seinää vasten ja odotti Dimitrin sanovan jotain. "Armando oli vain liian tyhmä pärjätäkseen tuollaisessa tilanteessa!" tämä huusi viimein kärsimättömänä ja laski jalkansa lattiaan varsin kovan paukauksen säestämänä. "Hei otas nyt ihan rauhassa, Dimmu..." Daniel vaikeni ja virnisti nähdessään Dimitrin varsin äkäisenä. "Juujuu en minä enää...minä tulin vain kertomaan siitä, että CJ lähti avittamaan Pegorinoa. Se yrittää tuhota mun lentäjiä, ja kuulin radiopuhelimella, että puolet lentueesta on jo pudonnut! Miten se voi olla mahdollista? Mä luotin niihin tyyppeihin!" Daniel kiroili ja purki nyt vuorostaan aggressiotaan iskemällä nyrkkinsä seinään. Sen jälkeen edessä olikin kymmeniä sekunteja kestävää rystysten hieromista ja puhaltamista, koska seinä oli kovempi kuin Daniel oli antanut odottaa. "Nooh...minä oon tullut siihen tulokseen, että kohta ei ole muuta ratkaisua että me tehdään tämä itse." Dimitri sanoi. "Matthew ei vieläkään suostu tulemaan ulos maan alta, hän on ennakkoluuloinen...kaikki ihmiset on opetettu tunnistamaan hänen naamansa, ja heti kun hän poistuu linnoituksestaan, miljoonat ihmiset pyrkivät nappaamaan hänet, joten helppoa ei ole!" Daniel kohautti olkiaan - hän ei ollut nähnyt CJ: tä silmästä silmään pitkään aikaan, hän oli vain antanut käskyjä ja tehnyt sellaisia 'pomon juttuja'. "Meidän kannattaa nyt vain aloittaa puhtaalta pöydältä." hän sanoi. "CJ on kovis ihan niin kuin vaikka Matthew...olisin ylpeä siitä, jos en inhoaisi sitä niin paljon...mutta kaikissa on heikko kohtansa." Danielin äänensävy muuttui jo häijyksi. "Kuinka ollakaan, minun taloudessani elää joku, jolla voin järkätä hänelle ilmasen loman kuolinvuoteelle." Dimitri nousi seisomaan ja näytti äärettömän kiinnostuneelta. "Kuka? Ian Mitchell? Tehän olitte kavereita..." Daniel tuhahti melkein heti viimeisimmän sanan kohdalla. "Kavereita? Juu, mutta sit meni välit poikki, kun mokoma päätti jänistää Matthew' n takia! Ei, ei, ei..." Hänen äänensä oli nyt niin häijy, että hänet olisi voinut sekoittaa vaikka hulluun tiedemieheen. Dimitri oli työntänyt päätään aina vain edemmäs kuunnellakseen jutun tarkalleen. "Ei - vaan siskoni, Diana Deadguy." Daniel sanoi.

To Be Continued.

-

Jooh, elikkäs lupailin semmosta pientä kirjotuksen FAQ: ia, kun se BCRichin vastaava katosi joskus...eli yleinen opas niin come-backin tehneille kuin muillekin aktiivisille kirjoittajille.

Juoni:

Mielestäni juoni on osa-alueista tärkein. Sen pitää olla toimiva ja siinä pitäisi olla ainakin jossain vaiheessa selitettynä kaikki avoimiksi jääneet kohdat. Jos juoni on typerä tai mitäänsanomaton, tulee miinusta armottomasti. Vain tarpeeksi hyvän juonen omaavat tarinat voivat nousta minunkin listojeni loistajiksi. Juoneen kuuluu myös kuolemia, joten älä epäröi tapattaa hahmoja - niin hyviä kuin pahoja.

Kuvailu ja tunnelma:

Tämä on se, mikä voi tuottaa hankaluuksia joillekin. Yleensä kuvailu tuppaa jäämään toiminnan seassa vähemmälle, mutta jotta lukija sentään pysyy hereillä tarinan aikana, kerro ympäristöstä, uusien hahmojen ulkonäöstä ja hahmojen tunnetiloista - jos Sweet kuolee, CJ ei vain ohita sitä olankohautuksella ja murahda: "Oho se kuoli", vaan siinä kohtaa pitää saada suru hyvin kuvattua. Kuvailu ei ole välttämätöntä joka kohdassa, mutta kohottaa arvosanaa ihan mukavasti.

Pituus:

Älä tee liian lyhyttä tarinaa, koska tapahtumien loppuminen kesken aivan äkkiarvaamatta ei tee siitä kovin mukavaa, mutta älä toisaalta myöskään kovin pitkää, koska sellaisen lukemiseen menee ikä ja terveys. Mitään minun tarinoideni mittaisia ei tarvitse vääntää, lyhempikin riittää minulle, mutta pituuden pitäminen kohtuumitoissa on taas yksi asia, joka nostaa arvosanoja.

Aloitus ja lopetus:

Jos mahdollista, aloita tarina mahdollisimman tunnelmallisesti vaikka jonkun muun kuin päähenkilön näkökulmasta, ja jos haluat parantaa asiaa, voit myös varmistaa, että vaikka hahmo olisi entuudestaan tuttu, hänen nimeään ei mainita alkukappaleen aikana (ks. Assassination - Osa 3). Myös lopetus on tärkeä - lopeta tarina jännään kohtaan, jotta lukijaa varmasti kiinnostaa tsekata ja arvostella myös seuraava osa.

Toiminta:

Jos vain on mahdollista, älä täytä tarinaasi toiminnalla. Liika toiminta tekee siitä puuduttavaa, koska sitä samaa ei jaksa koko stoorin ajan lukea (CJ tappaa 100 vihollista peräkanaan ja mitään muuta ei tapahdu = arvosana ei nouse ainakaan yhdeksikköön), mutta taas toisella tyylillä, älä laita myöskään liian vähäistä toimintaa äläkä varsinkaan täysin toiminnatonta tarinaa, sillä muuten lukija saattaa hyvinkin tylsistyä. Toiminta ei merkitse niin paljon kuin juoni ja kuvailu, mutta sitä on hyvä pistää kohtuullisissa määrin ja tietenkin hyvin kerrottuna eikä mitään sellaista kuin: "CJ juoksi Sonnyn luo ja ampui tätä pistoolilla päähän, sitten hän meni juhlimaan." Ei ei ei. Merkittävien hahmojen kuolemat kerrotaan aina tarkkaan.

Kappalejaot:

Tämä ei ole tuottanut vaikeuksia kovin monelle, mutta kertaus on opintojen äiti. Kappaleisiin teksti pitää ehdottomasti jakaa, koska muuten siitä ei saa mitään selvää. Kappaleiden pituuksilla ei ole niinkään väliä, mutta esim. samanaikaisia San Andreaksen ja Vice Cityn tapahtumia ei ole hyvä kertoa samassa kappaleessa. Jos aloitat kappaleen sillä, että CJ poistuu Four Dragonsin kasinolta ja mitä sitten tekeekään, pysyttelette hänen näkökulmassaan koko kappaleen ajan, muuten lukija sekoaa yllättävän nopeasta alueen vaihdoksesta.

Oikeinkirjoitus:

Tästä en ole kauheammin virhepisteitä antanut, mutta voin antaa, jos mikään ei ole oikeinkirjoituksessa kohdallaan. Jatkuvat yhdys sana virheet ja kijoitusvihreet haittaavat suunnattomasti, kun ei meinaa ymmärtää, mitä tarinassa oikein tapahtuu. Niistä voi mennä pari arvosanaa alaspäin, mutta tämä ei kuitenkaan ole mikään erityinen miinuspistetyyli. Yleensä kirjoitusvirheiden ollessa ainoa miinus tarina on kuitenkin ainakin kasipuolen arvoinen. Isommista virheistä rankaistaan enemmän.

Pari oikeinkirjoitusohjetta:

- CJ kirjoitetaan isoilla kirjaimilla, eli ei "Cj" mikä on nähty joissakin stooreissa. Eri asia jos häntä kutsutaan oikealla nimellä "Carl".
- Myös paikannimet, erisnimet, jengien nimet ym. kirjoitetaan isolla, mutta mafia pienellä.

ARVOSANOJA

4- -4puol: Ne, jotka kirjoittavat tällaisia tarinoita, ovat kyllä niitä, joiden juttu tämä kirjoittelu ei taida olla. Jos joku saa minulta 4-, silloin on jotain outoa tapahtunut. Vielä 4puolkin on sellainen arvosana, jonka saajalla ei ole kuvailutaitoa eikä hyvää juonta eikä mitään sellaista.

5- - 5puol: Vitosen saajat ovat jo parempia kuin neloset, mutta ei näissäkään tarinoissa ole silti mitään potkua. Kerronta on yleensä erittäin vähäistä, juonessa ei ole kauheammin järkeä (yleensä jotain Bigfoot ym. -juttuja) ja pituuskin on yleensä varsin lyhyt.

6- - 6puol: No kutosessa ei ole mielestäni mitään hävettävää, koska se on jo tyydyttävä ja yleensä osa-alueet ovat vain vähän siinä keskiarvon alapuolella. Eri asia on siinä tilanteessa, kun kirjoittajan muut arvosanat ovat olleet korkealla. 6puol on jo aika kohtalaisen puolelle menevä arvosana, joten jos sen saa, tietää, että osaa tehdä edes jonkinlaisen tarinan.

7- - 7puol: Seiska on ehkä yleisin arvosana, minkä antaisin tämän aiheen useimmille tarinoille. Kaikki tai ainakin suurin osa osa-alueista on keskinkertaisia, ja seiska osoittaa jo aika hyviä taitoja. Kerrontaa ei tosin yleensä ole näissä kauheasti käytetty, mutta uraa ei missään nimessä kannata lopettaa, jos saa seiskan ensimmäisestä tarinastaan.

8- - 8puol: Nyt aletaan jo puhua asiaa - kasi tarkoittaa minun asteikossani hyvää ja onnistunutta tarinaa, jossa pituus on kohdillaan kuten myös kappalejaot, juoni on mukiinmenevä ja kerrontaa löytyy, tunnelmaakin saattaa olla jossain määrin. Silti näiden arvosanojen stooreista löytyy aina jotain, joka erottaa ne vielä paremmista...

9- - 9puol: Ne, jotka onnistuvat saamaan jonkun näistä arvosanoista, ovat jo mestarillisia kirjoittajia. Yleensä heillä on joko juoni tai kuvailu mahtava, tai sitten kappalejaot ja muut tällaiset. Tunnelmaakin löytyy.

10- - 10+: Kymppistoorit ovat aivan mahtavia ja niistä ei löydy mitään huonoa! On toisaalta tosi harvinaista saada 10-, erittäin harvinaista saada 10 ja melkein tarunomaista saada 10+ minulta. Nämä tarinat myös kiinnostavat alusta loppuun saakka ja niille antaa aivan mielellään jonkun näistä arvosanoista. Jos te onnistutte saamaan minulta kaksinumeroisen arvosanan, tiedätte, että nyt on jotain mahtavaa tehty ja lisää samantyylistä halutaan.

Muita kirjoitusvihjeitä:

1. Älä käytä CJ-sanaa joka lauseessa, äläkä muidenkaan henkilöiden nimiä. Käytä "hän" -sanaa aina kun vain voit, kunhan varmistat, että lukija tietää, kenestä on kyse. Älä sekoita tilannetta liikaa kovinkaan monella "hän"-sanan käytöllä.
2. Älä tunge tekstiä täyteen dialogia, koska se alkaa nopeasti pitkästyttämään. Erityisen sekavaksi sen tekee se, kun puhujasta ei meinaa saada selvää. Itse en näe miinuspuolina lyhkäisiä allekkain asetettuja kommentteja, kunhan niistä selviää aina puhuja - tätä ei tarvitse mainita joka kerta, mutta jos puhuja ei ole itsestäänselvyys, laitat hänen nimensä.

Mukavia kirjoitushetkiä.

^Tuossa on jo aika kattava ohje. Voisi muokata aloitusviestiin, kun näyttää olevan aika huonolla tolalla tällä hetkellä.

Pistän kohta ainakin Assassinationeista arvostelua, ja ehken vähän myöhemmin MrToron parista edellisestä. Pitää nuo Carbonoxin tarinat ensteks lukea, kun kerta niin kauniisti pyydettiin. :D

Omaa tarinaani kehittelen sitten niitten jälkeen. Kiitoksia kaikille YV:llä ideoita antaneille.

Nopeesti arvosteluja tai tiput kyydistä, kohta nimittäin tulee taas uutta ulos :)

Carbonox Stories:

Grand Theft Aero - Osa 2

Dimitri ja Daniel hekottivat Liberty Cityn toimistossa murhanhimoisina ajatellen, että kohta CJ saisikin kärsiä, kun he huijaisivat tämän tulemaan suoraan heidän päämajaansa - jos tämä siis selviäisi hävittäjistä. Toiveikas Daniel soitti puhelimella numeroon, joka oli lapulla aivan hänen edessään ja Dimitri jäi innokkaana odottelemaan pöytänsä ääreen. Pian puhelimesta kuului kysymys: "Mitä nyt?" Daniel virnisti nopeasti ja arvasi soiton menneen oikeaan paikkaan. "Dardan Petrela, oletan? Mikäli oikein arvasin, olet jossain päin San Andreasta?" hän kysyi. "Juu kyllä olen, Las Venturasin kasinoelämästä nauttimassa. Mitenkä niin, ja miksi ihmeessä saan puhelun maankuululta Sindaccolta?" Dardan kysyi ihmeissään. Hetken kuluttua niin Danielin ja Dimitrin korvaan kantautui laukaistun ohjuksen ääni, joka lensi muutamia metrejä Dardanin yläpuolella ja törmäsi mainoskylttiin. "MIKÄ V*TTU SE OLI!?" tämä karjaisi, kääntyi kylttiä kohti ja syöksyi pois alta. Daniel yritti rauhoitella häntä parhaansa mukaan. "Se valkonen jetti ahdistelee omia pilottejani, joten voisikkos hoitaa sen? Ei se ole ollenkaan vaikea homma, Vince voi antaa sulle tarvittavan aseen niitä vastaan. Pirautan sille ja käsken tavata sut aavikolla..." Yllättävästä soitosta yhä ihmettynyt Dardan ei aluksi keksinyt sanottavaa, mutta sitten Daniel sanoi nopeasti: "Tee se, niin saat palkkiosi siitä." Hän lopetti puhelun ja kääntyi takaisin Dimitriin päin, joka näytti siltä kuin voisi katketa kahtia. "Onpas mielenkiintoista...kjehehehe...kerrassaan mielenkiintoista nähdä, miten ystävämme CJ tuosta selviää! Ja jos hän jotenkin onnistuu omissa operaatioissaan, niin tiedät varmaan, miten käy, Dan..." Hän oli jo liian innokas voidakseen edes puhua enempää, joten Daniel joutui jatkamaan siitä. "Ehdottomasti! Hän tulee saamaan pikkuisen yllätyksen, kun minä menen ihan kohta kotiin, sitten siellä varmistan, että CJ: n tempaukset kuuluvat välittömästi, sitten vain odotan, että Di soittaa hänelle, ja..." Hän käkätti taas yhä murhanhimoisempana. "Nappaan sen takaapäin, varmistan että CJ kuulee, ja katkasen puhelun, jonka jälkeen se tulee juoksujalkaa...mutta minäpäs otan sen vastaan tyylillä, jota kukaan ei voisi ikuna aavistaakaan...Deadguyn nimi piirtyy historiankirjoihin, mutta vain sen suvun jäsenen, joka SAI jotain aikaan..." Taas alkoi nauru, ja Daniel alkoi kääntyä huoneesta pois kohti omaa kotiaan.

CJ hoiti hommaa yhä taidolla. Hän ei tiennyt mitään Dardanista, mutta sen verran hän kyllä tiesi, että hän lenteli Camel' s Toe -kasinon yläpuolella ja vältteli ohjuksia sellaisella taidolla, että ässäpilotit eivät tuntuneetkaan siltä, mitä heidän oli tarkoitus olla. Hän myös hoiti kuudennen heistä pois pelistä näyttävällä harhautuksella, joka johti lentokoneen iskeytymiseen pyramidikasinon seinää vasten ja sitä seuranneeseen kuolonliukuun aina maan tasalle asti näyttävän tulipalon säestämänä. Kaupungille kertyneitä vahinkoja mietittäisiin sitten kun Pegorino antaisi hänelle palkkion hommasta, mutta vielä oli vihollisia neljä jäljellä, ja kun vähän aikaa vain yksi jahtasi häntä, pian toinen liittyi jahtiin, joka jatkui nyt Las Venturasin vieressä olevien kallioiden yllä, maan ja avomeren rajalla. Hän esitti taas tyylikkäitä harhautuksia kaartamalla alas ja sitten suoraan ylös, ja perästä tulevat lentäjät toistivat jokaisen liikkeen sokeina, älyämättä mitään ansoituksista. "Odotin näiltä parempaa!" CJ murahti kaartaessaan Prickle Pinen yläpuolelle ja muutaman metrin Millien talon yläpuolella, ja lentäjät näkyivät lähellä hänen takanaan...toinen otti jo riskin ja ampui ohjuksen, mutta sen hän sivuutti olankohautuksella ja lensi nyt niin matalalle kuin mahtui, aivan rautatien päälle. Kaksi muuta lentokonetta tuli aivan hänen kannoillaan, hän piti niin matalaa korkeutta kuin saattoi, mutta varoi visusti osumasta aitoihin. Kun ne päättyivät, hän pääsi vähän aikaa lentämään vapaasti, kunnes eteen tuli tunneli. Hän lensi kallion yli, laskeutui takaisin ja seurasi rautatietä melkein kiinni siinä. Ohjus yritettiin ampua, mutta sitä ei lukittu kunnolla ja se osuikin tielle, jota pitkin ajanut poliisiauto joutui väistämään ojaan ja sen kyydissä olleet karjuivat kirosanoja, mutta näkivät samalla melko laittomalta vaikuttavan ilmojen sodan meneillään. CJ näki junan tulossa, lähestyi sitä koko ajan ja nousi viime tingassa ylös kaartaen samalla koneen sivuttain. Muutkin tekivät niin, mutta unohtivat ylösnousun. Toinen ehti kääntää pois raiteiden päältä, mutta toisen vasen siipi repeytyi junaan osuessaan irti ja lentokone iskeytyi tiehen, jota pitkin se liukui pysähtymättä ja kimposi edessä olevasta kalliosta kuin hyppyristä ikään, lensi latoon ja syttyi sinne, heinien sekaan.

Kaksi tähän mennessä poissa kuvioista ollutta hävittäjää tuli nyt Hunter Quarryn suunnalta - nämä olivat ilmeisesti sitä mieltä, että nyt tuli avun tarve, kun seitsemän lentäjää kymmenestä oli pudonnut, mutta CJ pysytteli edelleen ilmassa. Hän oikeastaan nautti siitä, kun hän nyt alkoi taas sukeltaa kohti Fort Carsonia, jonka asukkaat kiljuivat ja karjuivat koneen liitäessä taas korkealle heidän yläpuolelleen. "Tykkäättekö märästä, kuonat?" hän kysyi iloisella äänellä syöksyessään seuraavaksi sillan ali - kaksi konetta selvisi, mutta kolmas, se joka oli seurannut häntä kaikkein pisimpään, ei saanut sopivaa korkeutta, törmäsi sillan pohjaan ja syöksyi siitä veteen, jolloin vain kaksi tuoreinta jahtaajaa olivat jäljellä. CJ käänsi nyt kohti El Castillo Del Diabloa, jota kohti hän lensi sellaisella voimalla, että oli saada muut törmäämään patoon, mutta se harhautus ei tällä kertaa tepsinyt - mutta hänelle oli tuttua se, että parhaat säästettiin viimeiseksi. Kun kylää ylitettiin, hän käänsi vuorelle, jonka päällä oli puinen ramppi. Nyt tarvittiin jo refleksejä, jotta saataisiin pudotettua taas yksi - hän laskeutui varovasti, mutta silti kovaa, ja lensi ramppia pitkin eteenpäin, kaksi muuta konetta ottivat hänestä mallia sokeina, mutta kun CJ pääsi korkealle ilmaan osuttuaan ramppiin, toinen kone heitti ikään kuin sivuttaisvoltin ja sinkoutui kohti kallionkielekettä, joka oli toisella puolella vettä - kone törmäsi siihen, räjähti miljooniksi kappaleiksi ja aiheutti pienen kivivyöryn palasten sinkoillessa veteen. Enää yksi oli perässä ja tämä näytti jotenkin aggressiivisilta - ainakin sen pilotti laukoi paljon ohjuksia ja yritti jopa tönäistä CJ: tä, joka ei kuitenkaan suostunut helpoksi maalitauluksi tai törmäyskohteeksi, vaan vetäisi surmansilmukalla pois alta, ylitti taas padon ja käänsi keulan kohti Las Venturasia kiertäen tosin Area 69: n kaukaa. Toinen hävittäjä pysytteli tiiviisti perässä kaupungin lähestyessä, mutta sitten CJ käänsikin suoraan Hunter Quarryyn ja lensi sen sisään. Vastustaja seurasi perässä ja yritti lukita ohjuksensa, olisi ehkä muussa tapauksessa saanutkin jotain aikaan, jos olisi muistanut ohjata lukituksen aikana. Tämän kone nimittäin lensi suoraan nosturia päin ja putosi maahan räjähdetynnyreiden päälle, jotka posahtivat niinkin massiivisesti, että keskelle kaivosta syntyi syvä kuoppa, jonka pohjalla olivat ne pienet palaset, joita koneesta oli jäljellä. "Gary?" hän kysyi koneen radiolla. "Mä hoitelin ne kaikki! WOHOO!" Toisesta päästä kuului rätinän seasta niin yllättynyttä puhetta, että se jotenkin ärsytti häntä, mutta sitten Gary sanoi viimein jotain muutakin kuin onnittelua. "Tulehan nyt tänne Verdantiin, niin me siirrytään operaatioiden seuraavaan vaiheeseen! Täytyy kyllä kertoa Pegorinolle..." CJ sulki ennen pitkää yhteyden, mutta lentäessään varoen Area 69: n sivulta, hän näki jonkun kaahaavan pitkin aavikkoa Rancherilla. Jos hän olisi ollut Niko tai Roman, hän olisi tunnistanut henkilön, mutta koska näin eivät olleet näreet, hän ei keskittänyt mitään huomiota. Onnellisuudentunne oli tulvinut jokaiseen soluun, ja se poisti kaikki vähäisetkin mietiskelyt.

Valitettavasti se kaikki oli kadota, kun hän teki aloittelijamaisen virheen; hänen ja lentokentän välissä oli korkea kallio, ja kun hän veti jo laskeutumistelineet ylös, hän luuli lentävänsä riittävän korkealla kallion yläpuolella, mutta se arvio meni väärin, ja häpeäntunne levisi sillä sekunnilla, kun laskeutumistelineistä kuului outo ääni ja sitten niitä ei enää ollut, vaan ne olivat raapautuneet kallioon törmättyään irti, ja nyt koneella ei pystynyt laskeutumaan - tai ei ainakaan pystynyt ilman kilometrin mittaista kiitorataa. Hän ei sanonut mitään vähään aikaan, mutta kun muutakaan ratkaisua ei ollut ja kone leijaili poispäin Verdant Meadowsista, hän keksi nopean valeen, pisti yhteyden päälle ja tunki kuulokkeet päähänsä. "Gary? GARY! Mulle sattui pieni onnettomuus, kun...ööh...viimeinen kone repäsi laskeutumistelineet irti, ja nyt en voi laskeutua! Olisiko apua saatavilla?" Sympaattinen ääni radion toisesta päästä antoi ymmärtää, että hänen tarinaansa oli uskottu. "Tietenkin, CJ. Yritä saada kone pysähtymään kiitoradalle, jos se ei meinaa suostua niin sitten...hmm...mietitään sitä! Tänne tuli justiinsa joku!" Ennen kuin CJ ehti vastata yhtään mihinkään, radio napsahti pois päältä ja hän näki pikkiriikkisten hahmojen liikkuvan kiitorataa pitkin samalla kun se sama maasturi kaahasi lentokoneenraatojen ohi ja sinne, missä nämä ihmiset olivat. Sen enempää CJ ei tosin nähnytkään, koska kone tuntui ohjailevan itseään aivan väärään suuntaan, ja laskeutumistelineiden lisäksi taisi mennä rikki jotain muuta. Ohjailu oli ärsyttävän vaikeaa, ja hän ihmetteli, pystyisikö koskaan pääsemään yläilmoista pois, vielä kun kone kaiken huipuksi jumittui helikopterin tyyliseen laskeutumislentoon. Vika tosin näkyi selvästi - nähtävästi kone ohjasi jatkuvasti vasempaan, joten hän käänteli sitä oikealle niin tasaiseen tahtiin kuin pystyi ja yritti kääntää sen ympäri, jotta näkisi, mitä lentokentällä tapahtui. Seuraavaksi perä oli tosin lähteä irti, kun hän lensi lähelle kalliota ja törmäsi melkein siihen, mutta ehti lentää poispäin siitä. Hän yritti vääntää vivun matkalentoasentoon niin kovaa kuin pystyi, mutta se oli vain jumissa, ja tämä alkoi tuntua jo idioottimaiselta. Kone kääntyi kyllä ympäri, mutta vain vähäksi aikaa, eikä hän paljoa saanut irti näkemästään.

Verdant Meadowsissa Gary oli vetänyt aseen esille Rancherin pysähdyttyä hänen ja muiden luokse ja hän pysytteli nyt niin valppaana kuin saattoi. Dardan poistui kyydistä, hän ei ehkä nauttinut siitä elämänsä vaiheesta kaikkein eniten, mutta hän lähti hitaasti kävelemään välittämättä ympärillä olevista osoitetuista aseista. Hän puhutteli Garya suoraan: "Onko CJ ilmassa?" hän kysyi äkäisesti ja halveksivalla katseella, joka olisi ehkä saanut Garyn jättämään vastaamatta, mutta hän oli silti melko kohtelias. "Kyllä on, ja hänen laskeutumistelineensä taisivat juuri mennä poikki, mutta jahka me järjestetään hänelle kunnolla tilaa, hänen pitäisi tulla ihan hyvin alas - mutta etkös sinä ole se, jonka kanssa Pegorino diilasi?" Hän tutkaili Dardanin asusteita. "Jep - kaikki täsmää - aika järkyttävä se salamurhayritys, vai mitä?" hän kysyi. Vastausta siihen ei kuitenkaan koskaan saatu, sillä juuri silloin Dardan karkasi hänen kimppuunsa ja iski hänet kovaa maahan. Gary karjaisi kauhusta ja hänen aseensa liukui kiitorataa pitkin kauemmas. Dardan vetäisi hänet pystyyn ja tönäisi apureita päin, jotka kaatuivat yksinkertaisen paineen alle. "NAPATKAA SE!" ainut pystyyn jäänyt karjui, ja hetkessä Gary hyppäsi jaloilleen ja hyökkäsi Dardania päin, mutta tämä puristi nyt kahta asetta poimittuaan kiitoradalle pudonneen pistoolin. Hän kuitenkin ehti kimppuun ennen kuin Dardan ehti ampua laukaustakaan, ja yritti kaataa tämän maahan hyppäämällä selkään, mutta seuraavaksi hän lensikin niskalenkillä Dardanin yli. "Mikä pikkuveikko sinä olet? Suthan kaataa ihan leikiten!" tämä härnäsi mielipuolisesti ja nappasi Garyn, osoitti toisella pistoolilla kohti apureita, jotka eivät uskaltaneet tehdä mitään ja piti toista tiiviisti Garyn ohimolla. "Älkää ampuko tai tää kuolee!" hän mylvi. "Yksikään lentokone ei laskeudu tänne ainakaan ennen kuin me vallataan tämä paikka...sinut pitää kai pistää pakettiin, kun et osaa pysyä paikoillasi!" hän jatkoi heti perään, kun Gary potki häntä polviin minkä kykeni, mutta sitä ei voinut estää, että tämä oli alimittainen ja alipainoinen - pituutta oli vain 170 senttiä ja painoa suurinpiirtein 65 kiloa, kun Dardan oli selvästi rotevampi. Hän kaivoi köyttä taskustaan ja sitoi Garyn kädet tämän selän taakse niin kovaa, että se tuntui ikävältä, mutta kiristys nähtävästi olikin hänen alaansa - niin fyysisesti kuin henkisesti, kuten Roman Bellic varmasti tiesi. "Nyt katsotaas - Vincent Westwoodin pitäisi saapua tänne ihan lähiaikoina. Te pysytte siinä ja vieritätte aseet minulle, kiitos." hän murahti apureille, jotka näyttivät epäileväisiltä. "Tehkää se tai heitätte hyvästit pikkuveikolle." Garyn silmistä paistoi viha, mutta hän ei voinut tehdä mitään muuta kuin olla siinä polvillaan kuin mikäkin munkki, ja hänellä oli inhottava olo; CJ ei välttämättä tiennyt hänen vaikeuksistaan, ja nyt tämä oli vielä tulossa laskeutumaan ilman telineitä - mitä tästäkin tulisi? Jonkin ajan kuluttua helikopterin ääntä kantautui ja sellainen laskeutui aivan lähelle.

Rehvän näköinen Daniel potkaisi kotiovensa auki ja käveli sisään kuin mikäkin maailman hallitsija. Hän otti mukavan asennon sohvalta ja avasi TV: n, josta olisi paras tulla jotain juttua lentokoneista, koska muuten juoni ei ainakaan toimisi. Urheilu-uutiset tosin näyttivät toimittajan mielestä mielenkiintoisemmilta, koska lentokoneita ei mainittu ensimmäisenä. Urheilu-uutistenkin jälkeen tuli vain juttua kanarialintujen hoitoleiristä, mikä ei ainakaan voinut merkitä kenellekään niin paljon kuin Las Venturasin ja aavikon taivailla käyty ilmojen sota. Hän nappasi pöydältä karkkipussin, jonka sisältöä hän tunki suuhunsa lohdutuksena pettymyksestä, olkoonkin ettei pussi hänen ollut. Juuri kun hän oli tunkemassa erään erityisen herkullisen näköisen karkin suuhunsa, yläkerran portaista alkoi kuulua askellusta, hän alkoi syödä karkkia nopeasti ja nielaisi sen pettyneenä, sillä se tosiaan oli hyvänmakuinen. Uutiset jatkuivat vielä hetken aikaa, mutta siinäkin kerrottiin veturinkuljettajien lakosta jonkin törmäilyn myötä..."Hetkinen, törmäilyn?" Daniel kysyi innostuneena ja katsoi yhä tarkemmin. "DI, TÄÄLLÄ ON JOTAIN KIVAA!" hän huusi ja portaiden askellus alkoi kiihtyä entisestään. Kuvassa näkyi selvästi, kuinka valkoinen hävittäjä väisti täpärästi junan, sitä seurasi kaksi mustaa, joista toinen pääsi seuraamaan, mutta toinen iskeytyi siipi edellä junaa päin. Sitten kuva tosin vaihtui junan kuvaamiseen - se pysähtyi ja veturinkuljettaja otti suosiolla lopputilin ja sai muutkin yhtymään mielipiteeseensä. Kaiken tämän keskellä Daniel nauhoitti tilanteen, jotta voisi katsoa sen hidastettuna. "Vähän zoomia ja noin...näyttääkö tutulta?" hän kysyi pysäyttäessään kuvan ja siirtäessään zoomin valkoisen hävittäjän päälle. "Ettei vaan olisi...kyllä se vain siltä näyttää, mitä minä ajattelen!" Hän pakottautui vaivoin nauramasta, mutta Diana oli paljon vakavampi. "CJ? Eihän...eihän noin voi olla...EI IKINÄ! SINÄKÖ TÄMÄN JÄRJESTIT, S**TANAN MULKERO!" Daniel pidätteli taas nauruaan ja sanoi vain iloisesti: "En tiedä, mistä opit noin tuhmia sanoja...Elizabetalta kenties? Sääli että on kaltereiden takana..." Hän ei nyt voinut estellä, vaan purskahti röhönauruun ja taipui melkein kaksin kerroin, mutta sitten hänen päänsä yhtäkkiä painui kovaa tahtia pöytää vasten. "AI V*TTU! MISTÄ TOI OLI?!" hän kysyi ja melkeinpä hyppäsi pystyyn sohaisten samalla nappia, joka pisti tilanteen taas jatkumaan täydellä voimalla, ja CJ väisti junan uudestaan ja uudestaan, toisen mustan hävittäjän liitäessä pois näkyvistä törmättyään siihen samaiseen junaan... "Sinä et pilkkaa ystäviäni. Et ikinä." Diana sanoi tärisevällä äänellä, mutta Daniel ei siitä piitannut, vaan zoomasi taas kohti mustaa hävittäjää. "Katso nyt, mitä tuhoa CJ tekee! Eihän tuollaista voi hyväksyä...suosittelen pyytämään lopettamista! Sillähän on kännykkä, sullakin on, pirautappas sille ja kerro asioiden oikea laita!" Hän yritti sanoa sen mahdollisimman viattomalla äänellä ja taisi onnistua. "No ihan sama." Diana ärjähti. "Mutta ei vielä. Se taitaa olla vähän uupunut tosta hommasta..." Daniel nappasi lisää karkkeja jäätyään taas huoneeseen yksin.

CJ oli vihdoin korjannut kontrollit ja lensi nyt lähemmäs lentokenttää. Hän näki juuri silloin Maverickin poistuvan sieltä ja ajatteli, että se oli joku Garylle apuvälineitä tuonut pilotti, mutta kuinka väärässä hän olikaan...hän näki jonkun polvillaan maassa ja muiden seisovan ympärillä ja yhden tämän takana. "Kukas siellä nyt on kidnapattu?" hän mietti erottamatta kuitenkaan kenenkään kasvoja. Hän yritti vieläkin saada koneen menemään eteenpäin, mutta siitä ei vain meinannut tulla yhtään mitään. Niinpä hän sai tyytyä leijailemaan vasemmalle ohjaavalla, laskeutumistelineettömällä koneella. Ainakin laskeutuminen oli hieman helpompaa kuin matkalentotilaan jumittuneella koneella, mutta lentäminen ärsyttävän tuntuista. Aivan kiitoradan päässä hän laski konetta alaspäin ja painoi hidastusnappia pohjaan niin kovaa kuin pystyi, laskematta irti. Lentokone liukui pitkin kiitorataa, mutta nyt hän ihmetteli...mikseivät Gary ja muut alkaneet siirtyä pois tieltä? Hiekkamyrsky alkoi velloa pitkin aluetta ja näkyvyys meni koko ajan huonommaksi, mutta hän yritti pitää hävittäjän kurssissa ja nousta heti ylös, jos joku erottuisi hänen edessään. Myrskyssä ei kuitenkaan meinannut nähdä mitään, mutta kukaan ei tainnut olla hänen allaan ainakaan vielä. Lopulta, kun kone oli liukunut suurinpiirtein samaa vauhtia melkein kiitoradan päähän asti, hän kyllästyi turhaan yritykseen ja nousi ylemmäs, mutta juuri silloin hän näki taas kaikki - polvillaan makasi yksi, hänen takanaan seisoi toinen ja loput olivat sen ilmeisesti sidotun yläpuolella. Hetken aikaa CJ joutui katsomaan tarkasti ja sitten hän karjaisi kauhusta. "GARY!? MITÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU?" Vastaus saatiin miltei heti, sillä hiekkamyrskyn seassa hän näki Dardanin ottavan jotain suurta esille maasta ja osoittavan sen hänen konettaan kohti. Hän kirkaisi ja yritti saada konetta poispäin paikalta nopeasti, mutta ei vain onnistunut. Maasta kuului kova ääni ja sitten kävikin niin, että kone alkoi mennä ennennäkemättömän kovaa - kuinka ollakaan, hän oli huomaamattaan nojannut vipuun koko painollaan ja se oli vihdoin vääntynyt matkalentotilaan, mutta samalla hän kuuli sen kovan äänen takaapäin. Sen aiheuttajaa hän ei kuitenkaan ehtinyt aivan nähdä, koska seuraava muisto oli se, että koneen perä tärähti voimakkaasti ja takaosasta kuului kova räjähdys. Sitten hänen selässään alkoi tuntua kuumuus, kun koneen takaosa oli syttynyt liekkeihin ja ne levisivät kohti ohjaamoa - hän ohjasi alaspäin panikoiden, mutta siellä oli jo Las Venturasin kaupunki. Hän nosti konetta ja etsi epätoivoissaan laskuvarjoa aivan kuin Bulgarin aikoinaan, vaikkei tiennytkään paljoa tämän yrityksistä, ja sitten kun sellainen löytyi, hän syöksyi kyydistä.

Hävittäjä lensi suoraan rakennusta päin ja räjähti sellaisella voimalla, että talosta osa sortui voiman alla. CJ puolestaan leijaili hiljalleen The Stripiä kohti tietäen, että hänen pitäisi päästä Verdant Meadowsille äkkiä...

To Be Continued.

-

Minulla ei oikein ole kauheammin lukufiiliksiä ollut luettuani Schneiderin uusimman, mutta nyt tulee sitten arvostelua MrToron uusimmista.

Erased:

Mielestäni ihan kohtalaisen monipuolinen tarina, jossa kerrottiin riittävästi tapahtumia ainakin minun makuuni. Keksittyjä hahmoja pyöri mukana aika reilusti, mikä on aika mielenkiintonen fakta, jota en sitten keksi, onko plussa vai miinus, kummallekin mahdollisuudelle omat perustelut.

+ Tapahtumia kerrotaan ihan riittävästi
+ Kaikki samat peruskehut mitä ennenkin (kappalejaot, pituus)

- Saman kappaleen sisällä oltiin välillä useammassa paikassa

9 -

FGH-08:

Taas semmonen Erasedin kanssa samaa linjaa vetävä stoori, jossa päästiin näkemään tankki, joka lienee ehkä jokseenkin napattu minun tarinoistani (ehkä :D). Mutta hyvähän se vaan, miinuspuoleksi äkkäisin yhden liiankin pitkän kappaleen, jonka olisi voinut selvyyden nimessä napsaista kahtia.

+ Kutakuinkin samat plussat kuin edellisessä
+ Tankki

- Ylipitkä kakkoskappale

9 -

Omaa tarinaani alan ehkä kehitellä tänään, toinen vaihtoehto olisi ehkä sitten kirjoittaminen Wordilla ja kopsaaminen tänne, mutta luultavasti en huomista ennen ehdi viimeistellä sitä ihan loppuun saakka.

Huoh nyt jo joka ikiselle kirjoittajalle. Eikö ole sanoma mennyt perille. Älkää pliis postatko keskeneräisiä tarinoita vaan kirjoittakaa ne Abiwordilla ja postatkaa valmiina tänne. Kyseinen ohjelma on täysin ilmainen ja todella helppokäyttöinen. Itse olen käyttänyt tuota ja hyväksi todennut.

Älä nyt ihmeessä noin äkäisesti sitä ota, oli minulla tuo aikeissakin, mutta en ollut varma siitä loppuviimeksi, koska kappaleet saattaa helposti venyä liian pitkiksi, mikä haittaa lukemista, tai liian lyhyiksi, mikä vaan näyttää tyhmältä. Nooh, tämähän nähdään kohta.

-

Lainaus:01.10.2008 MrToro kirjoitti:
Kyllä minun mielestäni olisi parempi josedelleen postattaisiin keskeneräisisä tänne. Ei tarvi odottaa niin pitkään että koko tarina olisi valmis, ja saa edes kappaleen tai pari lukemista silloin tällöin. Ja itseltäni tulee ehkä tarinaa jo tänään tai huomenna, mutta viimeistään perjantaina tulee.

Jos on niin addiktoitunut näihin tarinoihin niin tuolla yläkulmassa on nappi nimeltä log out. Sitten voit vaikka mennä ulos pyöräilemään kavereiden kanssa.

Miks logata ulos, itse en ole koskaan tainnut tehdä niin :D

Ehkä ite kyllä kannattaisin tota Wordia. Jännitys on vähän korkeammalla kun tarina tulee kokonaisena saman tien ulos.

Tai siis, jos tulee vaan muutama kappale kerrallaan, niin silloin ei jännitys pysy yllä yhtä hyvin, kun tietää koko ajan että mitä parhaillaan tapaht...no ei väkisin, en minä osaa! Ei sitä voi selittää sanoin!

-

Ei minulla ole teitä vastaan mitään. Tässä todiste :) :

Prologia:

Chapter One:


New life.


Niko katseli lompakosta perheenjäseniensä kuvia. Hän ei edes kerennyt hyvästellä heitä kaikkia kun hänet lähes pakotettiin lähtemään omasta maasta. Nyt hän istuu halvimmassa laivassa jonka hän löysi. Matkustaen kohti hänelle tuntematonta Amerikkaa. Taskuissa hänellä vain muutama satainen rahaa, tiirikointivälineet ja pistooli jossa täysi lipas. Hytti oli kovin vaatimaton, pieni pyöreän muotoinen ikkuna josta näkyi aavemainen merimaisema, pimeää ja aallokko suuri. Seinät olivat maalattu valkoisella joka oli ajan kuluessa muuttunut likaiseksi, jopa hieman kellertäväksi. Kolme kerros-sänkyä jotka olivat miehistön tiloja varten, mutta Nico oli saanut luvan käyttää kyseistä hyttiä omiin tarpeisiinsa. Laiva oli muutenkin kovin rähjäinen, ruoka ja juoma olivat halvinta mahdollista luokkaa ja matkan pituus oli todella pitkä, melkein kahdeksan kuukautta. Nikolla ei vain yksinkertaisesti ollut varaa maksaa lentolippua. Mutta matka oli aivan lopussa, tuona päivänä hän haistelisi Liberty Cityn saasteista ilmaa. Kovaääninen räsähti, kuuluttajanääni ilmoitti että laiva saapuisi satamaan noin puolen tunnin sisällä. Niko laittoi lompakon taskuunsa ja poistui hytistä kevein askelin. Kannella satoi rankasti vettä ja oli liukasta. Niko katseli sumun läpi, Liberty Cityn valot näkyivät jo etäisesti, vaikka kontit estivätkin näkyvyyttä. Niko käveli S.S Platypusken komentosillalle jossa hän pyysi kupin kahvia. Kapteeni ojensi kupillisen Nikolle joka istahti pienelle tuolille puhumatta mitään. Samalla kun Nico hörppi kahvia kapteeni sai radioviestejä Brokerin satamasta, ne olivat vain sumuvaroituksia ja satamatilanteita.


Niko astui Brokerin sataman kolkolle kadulle. Ei ollut paljoa liikennettä, vain pari ränsyistä pakua ajoi ohitse kyljessään rakennusfirman logo. Samaisen firman konttori sijaitsi pienessä vanhassa rakennuksessa jossa ihme ja kyllä paloi vielä valot. Kadun vastapäätä oli jonkinlainen autofirma jonka pihalla oli parkissa kaksi punaiseksi maalattua urheiluautoa. Niko ei tohtinut varastaa kumpaakaan, rikosrekisteri uudessa alussa ei olisi kovin mukava lisä tähän kaikkeen muuhun huonoon. Joten hän vain jatkoi matkaa kohti Car Expressiä joka sijaitsi Delaware Avenuen ja Cisco Streetin kulmassa. Roman saattaisi vielä töissä tähän aikaan tekemässä kirjanpitolaskelmia ja muita sihteerinsä kanssa. Nikolla ei ollut varaa puhelimeen joten hän ei voinut mitenkään etukäteen ilmoittaa tulostaan, joten hän vain käveli ovesta sisään. Car Expressin toimiston vastaanotto tilat olivat mukavat. Sprunk automaatti, keltaiset seinät ja mukava sohva ja vielä erittäin kaunis vastaanotto virkailija, ilmeisesti samalla myös romanin sihteeri. Hän näpytteli tietokoneelle tekstiä kunnes huomasi Nikon. "Kuinka voin auttaa, herra?". "Niko Bellic, etsin Romania, onko hän vielä täällä". Virkailija nousi ja käveli ripeästi taka huoneeseen ja toi mukanaan romanin joka oli selvästi tehnyt liikaa töitä, silmäpussit roikkuivat ja askellus oli kovin epävarmaa. "Nikooo, mitä sä täällä? Hauska nähdä". Roman kiljahti ja halasi Nikoa. "Pitkä tarina, hei onko tässä lähellä kahvilaa tai muuta vastaavaa, olisi aivan *******moinen nälkä". Roman ei vastannut vaan otti takkinsa naulakosta ja viittasi seuraamaan. Niko seurasi kiltisti Romania hänen mustaan taksi autoonsa. "Tälläkö *****lla sä ajat kaikki päivät?" Niko totesi naurahtaen. "HAH, tää kulkee enemmän kun luuletkaan" Roman tokaisi takaisin hieman suivaantuneena ja polkaisi kaasun pohjaan. Kumit sutivat hetken mutta nappasivat pitoa vetisestä maasta suht nopeasti ja auto läksi kiitoon eteenpäin, Roman vaihteli vaihteita kun ammattilainen ja ei kestänyt kauaakaan kun he olivat 69:th Streetin kuppilalla. Serkukset nousivat autosta, Roman vinkkasi Nikolle silmää ja molemmat astuivat sisään pieneen kuppilaan. He istuivat nurkimmaiseen pöytään ja vinkkasivat tarjoilijan paikalle. Roman tilasi kahvin mustana ja Niko kahvin ja munakkaan huonolla englannillaan. Tarjoilija katosi pieneen keittiöön. Niko vilkuili ympärilleen ja katsoi että ei ollut muita ihmisiä kuulolla ja alkoi selittää tämänhetkistä tilannettaan. Roman nyökkäili kerta toisensa perään välillä yllättyneellä ilmeellä. Ruoka ja kahvit tuotiin pöytään. Niko lopetti selostamisen ja kävi munakkaan kimppuun ahneesti. Syönnin lopetettuaan Niko pyysi laskun, vaikka Roman olisi tahtonut maksaa. He poistuivat kahvilasta hyvin mielin ja ajoivat Romanin vuokra-asunnolle. Niko vilkaisi kelloa joka näytti tasan yhtä yöllä ja ilmoitti Romanille että käy nukkumaan. Hän purkasi taskujensa sisällön sohvan viereiselle pöydälle ja kävi makuulle sohvalle. Ulkona satoi ja ukkosti. Oli hieman kummallinen tunnelma...

Katsoo jos jaksaisi kirjoitella huomiseksi jotain hieman pidempää.

Lainaus:01.10.2008 Solid_CJ kirjoitti:
Ei minulla ole teitä vastaan mitään. Tässä todiste :) :

Prologia:

Chapter One:


New life.

Näemmä ei ole, niin kuin ei ollut vuosina 2006-2007. :d No juuh, prologeista en yleensä anna suuria arvosanoja, ja tässä näin kaikki oli käytännössä kohdallaan, mutta kirjotusvirheitä löytyi sieltä täältä. Niiden merkitys tosin oli pieni, koska tarinasta sai sentään selvää.

+ Kerronta
+ Jaettu kappaleisiin
+ Yleisotteeltaan hyvä prologi

- Jonkin verran kirjoitusvirheitä

8

Tätä parempaa on vaikea siis antaa prologista, katotaas sillon kun koko stoori tulee :)

-

New life

Solid_CJ:n tarinaa en olekaan pitkään, pitään aikaan päässyt lukemaan. Näissä on kyllä edelleen jotain "maagista"... Jotain sellaista, mitä ei oikein kenenkään muun tarinoista löydy. Vaikea selittää tarkemmin, mutta New life on hyvä tarinan alku. Kirjoitus/kielioppivirheitä toki löytyy, mutta kaikillahan niitä on eri syistä. Kuten tuossa aiemmin mainittiinkin, ne eivät kuitenkaan haittaa kokonaisuuden hahmottamista saati lukemista itsessään. Teksti soljuu mukavasti näitä pieniä kirjoitusvirheitä lukuunottamatta ja juoni pelaa. Mukailee näemmä IV:n alkua, muttei kopioi sitä täysin. Sekin on mukava juttu.

Solidin omaperäinen ote on yhä läsnä. Halleluja!

+ Samalla sekä rento, että napakka ote kerronnassa.

- Melko turhaa valittamista, mutta nämä kirjoitusvirheet.

8
_____________


Assassination 1-3

Jaa'a... Edelleen todella hankala näistä nauttia täydellä sydämmellä, kun ei ole lukenut kaikkia edellisiä sitten 2007 syksyn. Oikeastaan mitään en ymmärtänyt aiemmin tapahtuneesta, kun nämä kuitenkin ovat kutakuinkin suoraa jatkumoa toisilleen, vaikka tarinan nimi vaihtuisikin. Liikaa täysin mitäänsanomattomia hahmoja, mutta minkäs teet. Itse tarinatrilogia on kuitenkin mukavaa luettavaa monipuolisen kerronnan ja Carbonoxin sanavaraston vuoksi. Dialogi on ihan jees, mutta joistakin jutuista puuttuu se parahin terä. Plussaa vielä kakkosen karusta lopusta.

+ Monipuolista tekstiä.
+ Sattuu ja tapahtuu paljon.
+ Hiottua tavaraa oikeastaan kaikilta osin.

- En minä tiedä, ehkä se, etten tiedä kunnolla, mitä on tapahtunut aiemmin.

Trilogian kokonaisarvosana 9. Sen verran priimalaatua tämän aiheen asteikolla, ettei voi valittaa.

Loput kaksi Carbonoxin tarinaa arvostelen... tulevaisuudessa. MrToron tarinoita en ole koskaan ennen lukenut, että näiden uusien juonista on vaikea ottaa selkoa. Katsellaan, että jos edes muutamasta tulisi arvostelua. ;) Mutta sujuvalta tekstiltähän tuokin vaikuttaa.

Mitäs nämä "mitäänsanomattomat" hahmot ovat? Tommya, Sweetiä ynnä muita en kyllä hirveämmin tunkenut koko stooriin ja Marty ohitettiin ehkä pikkusen olankohautuksella, tai sitten ymmärsin koko jutun väärin.

E: Tänään saan aikaan ainakin alkua.

Lainaus:03.10.2008 Carbonox kirjoitti:
Mitäs nämä "mitäänsanomattomat" hahmot ovat? Tommya, Sweetiä ynnä muita en kyllä hirveämmin tunkenut koko stooriin ja Marty ohitettiin ehkä pikkusen olankohautuksella, tai sitten ymmärsin koko jutun väärin.

E: Tänään saan aikaan ainakin alkua.

Olihan noissa noita kaikenmualiman Pegorinoja sun muita, joista en ole ikävä kyllä koskaan kuullutkaan.

Noh, uutta kamaa täältäkin suunnalta tuloillaan.

Ihme kyllä. :D