Pelaa IV: tä eteenpäin niin tulee Peggyt tutuiksi. :d

Teen uutta kohta, ainakin pari kipaletta.

Carbonox Stories:

Grand Theft Aero - Osa 3

CJ leijui hiljalleen laskuvarjolla kohti leveää Las Venturasin pääkatua, The Stripiä, jonka yläpuolella oli jokin aikaa sitten nähty huima taisto. Hän vältti osumasta palmuun ja laskeutui lähelle Starfishin kasinoa neonvalojen keskelle tietäen tarkalleen, mitä tarvitsi - poliisia. Hän ei olisi voinut uskoa sellaista, mutta ilman viranomaisten apua hän ei varmaan edes olisi siinä, vaikka ilkeitäkin poliiseja oli tullut elämän aikana aiemmin vastaan. Hän käänteli itseään joka puolelle, kunnes viimein näki erään rotevan miespoliisin, joka keskusteli järkyttyneiden jalankulkijoiden kanssa ja näytti juuri sellaiselta, jolle uskoudutaan. Hän ei vain ehtinyt kävellä kuin pari askelta, kun hänet pysäytettiin ja hän kääntyi toisinpäin. "Kuka h*lvetti sinä...oho...sori..." hän sanoi äkisti nähdessään, että naishenkilöllä oli poliisin virkamerkki. Pamppu ja pistooli olivat kyllä naispoliisin molemmissa käsissä, mutta CJ tarvitsi kyllä jotain isompaa. "Öh...minä olin kyllä menossa tuon isomman poliisin luo..." Nainen pudisti päätään. "Minkä voit kertoa Tylerille, voit kertoa minullekin." CJ näytti epävarmalta, sillä tämän henkilön lihakset eivät olleet taattua laatua ja koko oli myös jokin aika pieni. "Öh...tässä tarvitaan voimaa, ja sellaista tuolla näyttää olevan..." Hän astui taas isompaa poliisia kohti, mutta taas naispoliisi pysäytti hänet. "Ei nyt käy, kuules, minä osaan hoitaa hommat. Kerro tarkalleen, mitä pitää tehdä." CJ alkoi jo suuttua. "Kuules nyt, minä tarvitsen kyttää, en partiotyttöä!" Se sai riittää, ja hetkessä hän huomasi, että jalat katosivat hänen altaan ja hän kaatui tielle säikähtäneenä. Luultuaan jo joutuneensa pidätetyksi poliisi ojensi kätensä ja hän tempaisi itsensä uudestaan ylös. "Taidat nyt uskoa taitoihini?" tämä kysyi. "Nimi?" CJ näytti hetken epävarmalta, kunnes viimein tokaisi: "Carl Johnson..." Hän luetteli lisää tietojaan, kunnes poliisi kysyi: "Mikä siis on ongelma?" CJ mietti taas vähän aikaa tietämättä, kertoako nyt tälle vai etsiä isompi poliisi. "Kertoisitko sinä ensin, kuka oikein olet?" hän kysyi lopulta. Vastaus oli nopea ja siitä ei meinannut edes saada selvää. "Angelina Michelle Cougar, Liberty Cityn piiristä. Nyt kerro!" CJ perääntyi taaksepäin sormen osoittaessa häntä kohti uhkaavasti. "Juuh...minut ammuttiin alas, eli toi ei ollut terroriteko...en tunnistanut ampujaa, mutta hän on Verdant Meadowsilla ja kidnapannut Garyn, minun kaverini...se on kaikista pienin tyyppi, se minun ampujani taas oli roteva mies..." Poliisi kirjasi loput tekstit muistikirjaan ja viittoi CJ: n mukaansa, kun he nousivat partioautoon.

Viha ja jännitys huokui CJ: n jokaiseen ruumiinosaan, kun hän istui partioauton takapenkillä. Hän ei pystynyt estämään sitä, että hän tärisi hervottomasti ja tunsi sisimmässään paljon kovempia tuskia kuin minkään sähkökairan tai vastaavan aiheuttamat, sillä nyt oli kyse yhdestä hänen parhaasta ystävästään vaarallisemmassa tilanteessa kuin hän olisi halunnut. Syytä koko hommalle ei edes ollut tiedossa, ja se häntä pelottikin. Minkä ihmeen takia ampuja oli hyökännyt Garyn kimppuun, sitonut hänet ja sitten vielä ampunut CJ: n lentokoneen alas? Sitä kaikkea hän mietti poliisiauton kääntyessä Julius Thru Way Westille ja sieltä aavikolle johtavalle tielle. Kuljettaja ärisi vihaisena: "Jos tämä on sitten hukkareissu, niin me kyllä tiedetään, kuka sakot maksaa." CJ ei edes kuunnellut, vaan hän ajatteli yksinomaan sitä, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Hän istui takapenkillä kuin mikäkin vanki, vaikkei mitään suoranaista hätää nyt ollutkaan, ja ilkeä tunne paheni pahenemistaan auton kurvatessa sivupolulle, joka veikin sopivasti Verdant Meadowsin hylätylle kiitoradalle. Kuljettaja näytti ilmeisesti huojentuneelta nähdessään, että ei ajanut aivan turhaan paikan päälle, sillä edessäpäin oli Gary polvillaan ja sidottuna, ja Dardan hänen takanaan, vierellään apureita, jotka olivat nähtävästi saapuneet aivan lähellä parkissa olevalla sinimustalla Admiralilla. Garyn apurit olivat nähtävästi päättäneet ottaa hatkat mieluummin kuin jäädä nalkkiin, ja se hieman hävetti CJ: tä, joka sentään näki Garyn päänkohotuksesta (jonka hän teki nähdäkseen, keitä oli tulossa) että tämä oli vielä elävien kirjoissa. Kuski pisti vilkut päälle ja Angel (ainakin niin luki virkamerkissä) avasi ikkunan megafoni suun edessä. "HUOMIO! LASKEKAA VÄLITTÖMÄSTI ASEENNE, TÄMÄ ON POLIISI!" hän jylisi Dardanille ja tämän kavereille, jotka kuitenkin vain naureskelivat ja yksi sylki maahan. CJ tunsi vain entisestään kasvavaa vihaa ja ennen kuin hän ehti hillitä itseään, hän vetäisi auton oven auki huolimatta kuljettajan hätääntyneestä huudosta ja kaivoi taskustaan M9-pistoolinsa, joka oli pelastanut hänet monesta tilanteesta. Hän piti sitä osoitettuna suoraan Dardanin rintaan hänen kävellessään hitaasti eteenpäin. Nyt hänestä tuntui siltä, että kunhan hän saisi Dardanin (nimeä hän ei kyllä tiennyt, mutta vihasi sentään täydestä sydämestään) napattua tai tapettua, omalla henkiinjäämisellä ei olisi niinkään väliä. Poliisiauton kuljettaja poistui autosta ja otti itsekin pistoolin esiin, mutta se vain ampui tainnutuspanoksia toisin kuin CJ: n oma. Myös Angel kampesi itsensä turvavöistä, mutta viipyi vielä vähän aikaa, kunnes vihdoin poistui silmät melkein punaisina raivosta ja jokin epäilyttävästi pumppuhaulikolta näyttävä käsissään - ja sehän se oli. "Terroriteko näemmä - eikö herra Petrelan nuppiin tunnu sitten uppoavan, että semmoisista tulee elinkautinen Liberty Cityn vankilassa? Ei, ei hän sellaista voi ymmärtää..." Dardan perääntyi jo pari askelta, mutta ei hänkään aseestaan irrottanut, ja CJ oli valmis ampumaan koska tahansa. Hän ilahtui hieman nähdessään tämän kasvoilla selkeää pelkoa...

Grove Streetillä oli hiljaista. Seinäkellon takutus tuntui sohvallaan makaavasta Sweetistä piinaavalta. Hän oli maannut ajantajunsa kadottaneena paikoillaan jo toista tuntia. Hän tuijotti vain kohti kattoa ja sivusilmällä muotokuvia Johnsoneiden menneisyydestä - eräässä näkyi koko alkuperäinen perhe, toisessa taas heille aiemmin kuulunut kissa ja kolmannessa heidän vanha autonsa. Se kaikki oli muuttunut muutamassa vuodessa. Vincent Westwood kun oli hajottanut perhettä ja kääntänyt samalla elämän aivan toiseen suuntaan. Sweet ei kuitenkaan saanut edes ajatuksia tulemaan jatkuvan mietiskelyn vuoksi. Hän oli huolissaan CJ: stä, joka oli ollut poissa jo kohtuullisen pitkään. Uutisissa oli kerrottu joskus aiemmin lentokonesodasta Las Venturasin ja aavikon yllä, mutta hän ei vain tiennyt, kauanko oli maannut siinä, joten hän ei voinut tietää mitään erityisempää CJ: hin liittyvää. Vihdoin hän liikahti ja se tuntui aika hölmöltä, mutta sellaista hän ei vain jaksanut miettiä. CJ oli ottanut vallan hänen päässään aivan täysin. "Jos sinä et tule takaisin tänään," hän mutisi peloissaan, "tulen sitten sinne, ja varmistan että olet turvassa..." Hän kampesi itsensä pystyyn. Jalat tuntuivat vähän aikaa siltä kuin hänellä olisi kramppi, mutta vähitellen olo alkoi helpottua, kun hän istui sohvalle vähäksi aikaa ja huohotti. Hätiköinti ei ollut paras ratkaisu, vieläpä kun väsymys oli sietämätöntä ja hänen teki mieli asettua uudestaan makuulle. Hiljalleen Sweet kuitenkin meni ulko-oven luokse ja näki siinä Kendlin kirjoittaman lapun: "Olen ostoksilla." Hän hymähti, työnsi oven auki ja sanoi ulos päästyään: "Niin Kendlin tapaista..." Greenwood oli suoraan hänen edessään ja jengiläiset juttelivat sen vieressä iloisesti hymähdellen ja autoon nojaillen. Cesarin punainen Savanna oli parkissa sen takana, ja sitä oli tultu oikein kunnon porukalla ihastelemaan - autonmerkki ei ollut mitenkään erikoinen Grove Streetin piireissä, mutta näyttävät tuunaukset ja muut kyllä vakuuttivat innokkaimmat autoharrastajat. Sweet meni oman autonsa luo - se ei näyttänyt kovin luotettavalta ja oli pikkuisia lommoja täynnä. "Menkääs pois nojailemasta, mä meen työmatkalle!" hän murisi jengiläisille, jotka kyllä tajusivat seistä ilman tukea, mutta jotka silti vinoilivat: "Tuolla rämälläkö? Kauanko veikkaatte, että se kulkee? Mä epäilen, että tuonne sillalle asti..." Muut jengiläiset nauroivat ja Sweet oli väittämässä vastaan, mutta toinen ehti sanoa ensin: "Ei se nyt niin huono ole, kyllä sillä pitäis päästä Ten Green Bottlesiin hakemaan oluet!" Joukko nauroi taas. "Mitä turhia, rautatielle vaan ja junalla kohteeseen." sanoi kolmas ja jengiläiset alkoivat räkättää niin että tupakka putosi yhden sormista ja yksi oli kusta housuunsa. Sweet sen sijaan näytti totiselta. "Jos te yhtään viittisitte tehdä muutakin kuin maalailla talojen seiniä ja olla gängstoja, voisitte tietää, että CJ ei ole tullut omasta jopistaan kotiin, ja se voi olla vaikka kuollut tai vangittu!" Jengiläisten ilmeet menivät totisemmiksi heti, mutta vääntyivät taas virneeseen, kun puhiseva Sweet astui Greenwoodinsa sisään. Hän käänsi avainta ja auto päästi kovaa "PRUUUUUM"-ääntä. Vihdoin, noin kymmenen sekunnin jälkeen, johon sisältyi voimakkaita kirosanoja ratin takana ja naurunpurskahduksia auton vieressä, se lähti käyntiin ja jengiläiset esittivät hämmästyneitä ilmeitä. Sweet ei heitä enää jaksanut katsoa, vaan kurvasi eteenpäin. "Oho, se pääsi sillan ali!" sanoi se jengiläinen, joka oli ensimmäisenä puuttunut puheeseen, kun Sweet oli jo kadonnut näkyvistä.

Eipä kestänyt kauaakaan, kun hän oli ohittanut myös baarin ja rautatien, joten hän veti pidemmän korren kuin yksikään jengiläinen. Jokin vain päästi autossa inhottavaa, kolisevaa ääntä ja ihmisetkin taisivat huomata sen, mutta Sweet ei siitä välittänyt. Hän vain tarvitsi mitä tahansa, mikä vihjaisi hänelle jotain CJ: stä. Poliisilta hän voisi ehkä kysyä, mutta hänen rikosrekisterinsä oli sen verran suuri, ettei se tullut suinkaan kysymykseen. Siksi hän ohitti donitsia syömään pysähtyneet poliisit, jotka tuijottivat hetken hänen autoaan (hän käänsi tässä vaiheessa kasvonsa poispäin) ja jatkoi matkaa. Heti kulman takana lähtivät kuitenkin ongelmat käyntiin - kolina yltyi yltymistään, hän yritti rauhoittaa vauhtia, mutta se ei onnistunut, ja sitten pamahti. Seuraavat viisi sekuntia hän vietti silmät apposen auki shokissa savupilven pöllähtäessä konepellin alta. Jotkut huutelivat hänelle jotain vaarallisesta liikennekäytöksestä, mutta ravisteltuaan itsensä 'hereille' hän poistui kyydistä välittämättä ihmisistä. "Se lopahti sit tähän!" hän karjui vihaisena ja väki alkoi kaikota hänen ympäriltään sen varalta, että hän purkaisi raivonsa johonkuhun viattomaan. "Kiitos kauheasti kaikista kivoista kokemuksista! Siinä hieno KKKKK-lausahdus sinulle, surkea romumetallikasa...kelvoton...SURKEA..." Hän kohotti jalkansa potkuun, mutta ei päässyt puusta pitkään, kun joku kröhäisi hänen takanaan. "JA KUKA V*TTU SINÄ OLET? JOS ET OLE JONKINLAINEN MEKAANIKKO, PAINU V*TTUUN!" hän noitui oikein sydämen pohjasta, mutta mies vain nauroi. "Aika hyvä asenne sulla, mutta jos olisin ollu joku tuollainen sivistynyt ihminen (hän osoitti kohti tärkeilevän näköistä miesjoukkoa naurahtaen) en ois varmaan jääny luokses paria sekuntia pidemmäs aikaa. Sanottavaa riittää." Sweet näytti vieläkin hämmästyneeltä ja yhä hitusen raivoisalta. "Kuka...sinä...olet?" hän kysyi yrittäen säilyttää rauhallisuutensa koko ajan. "Varoitan - en - tykkää - viisastelusta..." Hän nosti molemmat nyrkkinsä näkyville, mutta mies ei näyttänyt tappelua hakevalta, joten hän jätti sen sikseen. "Okei kovis, Andrei on nimi, ja en ole mekaanikko, vaikka olin kyllä hyvä teknisessä, mutta se ei vaan ollut mun lopullista alaa...Asetta osaan käyttää, armeija on käyty ja kokemusta on Mikhail Faustinille työskentelystä. Mitäpäs sanoisit siitä?" Sweet ei keksinyt mitään sanottavaa. Hän häpesi kertoa sen, mutta sanoi silti: "Ööh...mä en kyllä tiedä mitään Faustoa...vai kuka se oli..." Andrei näytti sarkastisesti vihaiselta. "Tän siitä saa, kun ei seuraa uutisia kunnolla! Ekkö kuullu siitä Liberty Cityn isokihosta, joka sattumoisin kuoli, kun sen kätyri petti sen? Tapahtu jotaan muutama kuukaus sitte..." Sweet keskittyi vain nyökkäilemään ja yritti pysyä kärryillä tapahtumista. "Meikästä sais hyvän yhteistyökumppanin...joten onko diili?" Andrei kysyi. Sweet mietti vähän aikaa - tässäpä hänellä oli hyvä tilaisuus nousta vaikka minne - joten hän ja Andrei puristivat kättä ja menivät läheisellä huoltoasemalla odottavaan Stallioniin. "Tässä sulle siisti peli! 426 heppaa ja V8, samalla pistetty vähän kivoja ominaisuuksia...mulla on tuningiautoja enemmänkin, joten saat yhen. Tossa avaimet, ja jos kaipaat vanhaa kaaraas, mää soitan korjaajat." Sweet arveli tilanteen olevan liian hyvää ollakseen totta siinä silmänräpäyksessä kun hän nousi Stallionin rattiin.

Auto tuntui pehmeältä ajettavalta heti kun hän sai ohjaimet käsiinsä. Andrei esitteli vaikka mitä vempeleitä heidän ajaessaan kohti Grove Streetiä, jonka hän oli halunnut välttämättä nähdä. Jo ennen kotiinpääsyä Sweet tunsi kaikki tärkeimmät osat autosta, ja sehän oli kerrassaan mukiinmenevää. Hän käänsi kujan poikki ja CJ: n talon vierestä suoraan kotikatuaukiolleen, joka oli kyllä likainen ja graffiteja oli joka puolella, mutta ei se suoranaisesti Andreita haitannut. Samat jengiläiset, jotka olivat naureskelleet Greenwoodille hänen lähtiessään, näyttivät nyt aivan puulla päähän lyödyiltä, kun Sweet käänteli autoa kahva edellä pitkin aukiota ja pysäköi lopuksi siihen, missä vanha auto oli tavallisesti ollut. "Nooh, mitäs pidätte?" hän kysyi. Jengiläiset näyttivät kyllä aivan selvästi siltä kuin että heillä olisi satoja kysymyksiä autosta, mutta joku päätti ivata: "Kestikö Greenwood? Pitikö varastaa uusi?" Hän nauroi, mutta heikosti, eivätkä kaksi muuta kuin hymähtäneet. "Kuulkaapas nyt, te likaiset juopot - minä, aivan niin, minä, Sean Johnson eli Sweet, olen hankkinut itselleni uuden yhteistyökumppanin, joka luovutti minulle upouuden auton ja samalla pääsylipun piireihin! Ballasit ja Vagosit saavat jäädä pikkurikollisten hoideltavaksi, nyt minä suuntaan huipulle! Suoraan ylös!" Hän käveli ympyrää jengiläisten edessä, eivätkä nämä keksineet mitään sanomista. "Ennen minut saattoi löytää maalailemasta töhryjä Ballasien alueilla tai rikkomasta niiden autoja, mutta nyt minä hoitelen bisneksiä! Tämä Andrei tässä on luvannut vähän avittaa, ja hän todistaa teille, että vain lahjakkaat ihmiset nousevat huipulle - tässä tapauksessa minä." Andrei virnisti hiukan, mutta jengiläiset eivät näyttäneet kateellisilta tai miltään sellaisilta. "Anteeksi vain, mutta minun täytyy nyt mennä aloittelemaan suurta operaatiota..." hän sanoi. Juuri kun hän oli poistumassa omaan taloonsa, joku vihdoin keksi sanoa jotain: "Näinkö nopeasti sinä unohdit CJ: n?" Sweet järkyttyi melkein heti, kun hän kääntyi hitaasti taaksepäin. Hiki valui lippiksen alta kasvoille ja jengiläisten kasvoilla näkyi epävarmuutta. Sitten hän kuitenkin ryhdistäytyi. "Pyh! Hän on turvassa! Minä en ole sanonut mitään siitä, että hän olisi...Ajattele nyt vähän ennen kuin puhut, McAmmond! CJ hengenvaarassa...Voi jeesus!" Hän kääntyi taloaan päin Andrein kanssa, mutta juuri kun hän oli katoamassa sisään, se sama jengiläinen mumisi: "Odotas vaan, kyllä sinä pian alat kaivata pikkuhommia..."

Verdant Meadowsilla CJ oli kyllä jokseenkin turvassa, mutta jokseenkin vaarassa. Hän ei kyllä olisi mieluusti ollut siinä - Dardan neljän kaverinsa kera seisoi maassa polvillaan olevan, sidotun Garyn takana ja CJ oli hyökännyt alueelle tuntemattoman poliisikonstaapelin sekä Garyakin pienemmän Angel Cougar -nimisen naisagentin (luotettavuus taitoihin karisi jo siinä kohtaa lähes täysin) kanssa. Hän itse piti asetta koholla kohti Dardania, joka ei sanonut mitään, mulkoili vain takaisin ärtyneenä. "Terroritekoja on pidetty tarkkaan silmällä siitä asti kun Matthew Lind räjäytti itsensä historiankirjoihin, eikös asiat ole näin, Dardan Petrela?" Angel kysyi ja kuiskasi erittäin hiljaa CJ: tä kohti: "Älä ammu." Tämä nyökkäsi suunnilleen yhtä näkymättömästi, mutta kääntyi sitten taas kohti Dardania, kun tämä puhui. "Todisteita kyllä voisi olla jaossa siitä, että minä tein sen! Täysin kohtuutonta syyttää viattomia!" Virne kasvoilla kertoi kyllä jostain aivan muusta, ja nyt CJ käveli lähemmäs ase yhä ojossa. "Mikäs sun takanasi maassa oikein on?" hän kysyi äänekkäästi ja apureita silmällä pitäneet Angel ja toinen poliisi kääntyivät nyt häntä kohti. "Savage, sä katsot." Angel komensi ja poliisi katsoi Dardanin taakse CJ: n kääntäessä aseensa kohti yhtä tupakoivaa apuria, joka näytti kaikkein vaarallisimmalta arpeutuneiden kasvojensa myötä. Dardanin kasvoille levisi viha, kun Savage nosti maasta hänen jalkojensa juuresta ilmatorjuntasingon. "Ei kai tämä ole mitenkään ihmeellisesti ilmestynyt sinun viereesi?" Angel kysyi. "Taisit tehdä niin, että ammuit ohjuksen tätä miestä kohti ja hänen lentokoneensa törmäsi suoraan Las Venturasissa olevaa taloa päin!" Äänensävy kiihtyi joka sanan kohdalla, mutta Dardan väänteli ilmettään niin vakavaksi kuin pystyi ja yritti peitellä syyllisyyttään. "Tää pikkumies sen teki, me sidottiin se heti kun se sai sen tehtyä! Hän on vaara valtiolle, hänet pitää teljetä..." Angel ja Savage kuuntelivat lievähköllä kiinnostuksella, mutta kuinka ollakaan, CJ astui äkisti eteenpäin ja Gary nosti taas päätään. Angel huusi: "ÄLÄ TEE MITÄÄN HÄTIKÖITYÄ!", mutta CJ syöksyi suoraan Dardania kohti ja potkaisi tätä suoraan munille niin kovaa kuin pystyi, ja se aiheutti heti sen, että neljä asetta osoitti häntä kohti. Dardan ulvaisi kivusta ja kaatui selälleen hiekalle. "AI V*TTU! Enää en taida pystyä kusemaan ollenkaan..." Hän väänsi jopa itkua, mikä oli kyllä raavaalle miehelle häpeällistä, mutta iloisena pysyminen oli vain sula mahdottomuus. Tupakkaa polttanut, arpeutunut mies, käänsi katseensa poliiseihin kolmen muun yhä osoittaessa CJ: tä. "Tiedoksenne, että me ei ainakaan tanssita sinivuokkojen pillin mukaan!" hän huusi. "Tuo gängstanekru todisti jo sen, että te ootte valinnu puolulaisenne pikkusen huonosti!" Mies astui eteenpäin ja Savage huusi: "Älä sinä nyt rupea idiootiksi, Bledar!" Dardanin maanmies ja kumppani kuitenkin jatkoi askellustaan eteenpäin, ja kun hän oli vain puolen metrin päässä Savagesta, tämä kohotti nyrkkinsä ja iski sen suoraan hänen naamaansa, mutta se riitti Savagelle, joka teki pari sulavaa liikettä ja heitti Bledarin maahan makuulle. "Poliisin pahoinpitelystä tykätään aika vähän, joten älä tee toiste! Tuosta tulee kyllä jo ainakin pari päivää putkaa...ellei enemmänkin, jos muutkin lainrikkomiset ynnätään siihen..." Toisaalla CJ oli vapauttanut Garyn köysistä ja he paiskasivat kättä aivan kuin eivät olisi nähneet toisiaan kymmeneen vuoteen, ja sitten he karjaisivat ehkä vähän lapsekkaasti, mutta joka tapauksessa innokkaina kuin leikkiin ryhtyvät pojat: "TURBOKAKSIKKO TULEE!" Dardanin apurit katsoivat hölmistyneinä ja sitten CJ ja Gary karkasivat näiden päälle täysin äkkiarvaamatta. Aseita laukesi, mutta panokset lentelivät taivaalle. Tappelevassa kasassa oli neljä miestä, ja Gary osoitti todelliset voimansa iskemällä erään apurin päätä kiitorataa vasten. "ONKO KIVAA? HÄ? ONKO?" hän kysyi innostuneella ja vihaisella äänellä. CJ: kin höykytti omaa vastustajaansa innoissaan ja päästyään lopulta seisoma-asentoon nosti tämän kaksin käsin ilmaan ja iski suoraan maahan, johon apuri jäikin makuulle hervottomana. "Ei se kuollu!" hän sanoi Angelille, joka näytti huolestuneelta. "Tainnutin vaan, valmis putkaan vietäväks." Gary viskasi oman vastustajansa niin pitkälle kuin vain pystyi ja sai itsekin yhden tainnutuksen aikaan - hän ja CJ paiskasivat kättä taas. Tilanne oli nyt mukavampi kuin vähän aikaa sitten - Savage oli laittanut Bledarin käsirautoihin ja jätti tämän makaamaan selälleen, jotta tämä ei varmasti karkaisi, ja Angel vangitsi kahta muuta. Dardan piteli yhä muniaan, mutta hivuttautui kaikkien huomaamatta kauemmas, ja yksi mies oli vielä pystyssä. "Sinun vuorosi kaiketi vielä, Kalem?" Angel kysyi kohteliaasti. "Käsirautoja riittää onneksi paketissa...mukavaa muuten, kun ei tarvinnut mitään haulikonkuteja tuhlata, ne kun maksaa nykyään aika paljon..." Kalem ei kuunnellut, vaan näytti pikemminkin aika äkäiseltä.

Hän piti yhä pistoolia kädessään eikä kuunnellut Angelin käskyä laskea ase maahan. Kun se oli huudettu kolme kertaa, hän sai sekunnin varoitusajan, ja sen hän käytti turhuuksiin seisomalla vain paikallaan. Seuraava muisto oli se, että Angel käveli häntä kohti. Kalem aloitti puolestaan juoksun ja piti nyrkkejä koholla. "Nyt minä ton pikkupartiotytön kaadan!" hän huusi. CJ ja Gary kääntyivät katsomaan, kuinka Kalem syöksyi kohti, mutta Angel teki jonkin aika kummallisen liikkeen, joka oli jotain sumopainin ja karaten väliltä, mutta joka yhtä kaikki aiheutti sen, että tämä makasi hetken kuluttua maassa liikkumattomana, kasvot kohti taivasta, mutta silti silmät auki. "P*RKELE! Mikä hitto tuo oli olevinaan?" hän kysyi kiukkuisena. Hän ei saanut ruumiinosiaan liikutettua mihinkään suuntaan. "Yksinkertainen raajakramppiheitto...helppo isoilla tyypeillä, ei niin helppo pienempiä vastaan. Tän takia en koskaan suosittele hommaamaan turhia muskeleita..." Angel selitti koleasti ja raahasi Savagen avustuksella tämän autoon. "Kramppi loppuu yleensä siinä tunnin sisällä, jos vaan otat rauhassa ja hengität syvään." hän muistutti istutettuaan Kalemin kaikkein eniten istumista vastaavaan asentoon, mihin hänen ruumiinsa sillä hetkellä sai. CJ hykerteli itsekseen ja auttoi vetämään Bledariakin samaan autoon Savagen soittaessa ylimääräisen maijan paikalle. Kun albanialaisgangstereista kaksi oli saatu kyytiin, hän kääntyi toiseen suuntaan ja näki sitten jotain, joka sai hänet säikähtämään olan takaa - Dardan raahasi itseään parin sentin päässä maassa lojuvasta pistoolista. Toinen käsi oli yhä sukuelinten päällä, joihin koski vietävästi, mutta toisella hän vieritti itseään eteenpäin todella hitaasti kuin kilpikonna. CJ ryntäsi tätä kohti Gary vanavedessään tietäen, että kaikki saattoi vielä olla menetetty...Dardan sai kätensä kiinni pistooliin samalla kun CJ oli aivan lähellä, mutta se aika sentään riitti juuri ja juuri. Ennen kuin ainutkaan luoti sinkoutui aseesta, CJ liukui tämän käden yli ja ase lensi pari metriä kauemmas. "V*TUN V*TTU!" Dardan huusi. "TUO OLI SAMA KÄSI, MINKÄ NIKO BELLIC MULTA MURSI AIEMMIN! S**TANAN IDIOOTTI!" Hän jatkoi haukkumasanojen laukomista vielä silloinkin, kun Angel oli jo tullut pistämään hänelle käsirautoja. "HALUAN VANKILAN SAIRAALAAN! MULLA ON KAMALA OLO!" hän karjui, kun hänet istutettiin kahden pökertyneen apurinsa kanssa Enforcerin takaosaan. Savage meni sinne vahtimaan vangiksi otettuja, kun Angel kuskasi krampattua Kalemia sekä vihaisen näköistä Bledaria, joka heitteli rumimman näköisiä ilmeitään, mutta niistä välittäminen oli turhaa. CJ ja Gary jäivät yksin Verdantille vihollisten kukistuttua.

He asettuivat istumaan laatikoiden päälle, mutta kumpikin oli vaiti. Shokeeraava kohtaus lentokentällä ei varmaan pyyhkiytyisi koskaan kummankaan mielestä, vaikka se hyvin päättyikin ja Dardan sai terroriteosta kaikkein kovimman tuomion ja paikan Alderney State Correctional Facilityssä. Muut joutuivat istumaan Las Venturasin selleissä muiden pienempien tekijöiden kanssa, vaikka CJ: n mielestä kukin apuri oli tehnyt sen verran paljon väärää, että nämä olivat ansainneet paikat Liberty Cityn vankilan muurien sisäpuolelta. "Kuule...mä vähän luulen, että meidän olis hyvä käydä Grovella." Gary selitti. "Turvallisin paikka tämmösellä hetkellä - lyön vetoo, että Daniel kuuli tuosta sun tempauksestas, ja mä veikkaan, että se yrittää järjestää hyökkäyksiä joka puolelle sun sijaintias. Grovella sä sulaudut hyvin muiden katujengiläisten joukkoon - ei se ole huono asia!" hän lisäsi nähtyään CJ: n erikoisen ilmeen. "Juu...mutta olisko nyt sitten rahaakin tiedossa, kun tein mitä piti?" hän kysyi. Gary kohautti olkiaan. "Kyllä tosta nyt jotain pitää saada...kuinka moni riskeeraa henkensä hyökkäämällä kymmenen kovan pilotin kimppuun ja tekee sen ilmaiseksi? Kunnioitusta ja kiitollisuutta tästä kyllä saa, mutta se ei aina vaan riitä." CJ vain nyökkäsi ja sitä seurasi hiljaisuus, jonka rikkoi kännykän soiminen. "OnkosePegorinoonkosePegorino?" Gary kysyi nopeasti ja tärisi innosta. CJ katsoi vähän aikaa kännykkää ja sanoi nopeasti: "Ei - Diana se siellä, kummallista että sekin on vielä elossa, ei ole pitäny yhteyttä pitkään aikaan..." Gary käänsi itsensä poispäin vähäksi aikaa tyrehdyttääkseen hekotuksen, mutta työnsi sitten korvansa aivan kännykän lähelle, jotta kuulisi varmasti. "CJ? Sinäkö siellä? Mulla on paljon sanottavaa...näin sut tv: ssä!" Gary kääntyi taas poispäin ja pärski niin äänettömästi kuin saattoi. "Juu, minä se oon." CJ murahti välinpitämättömästi, vaikkakin syy siihen puhetyyliin oli yksinomaan Gary, joka tuli taas kuuntelemaan. "No kun...no kun minä ajattelin, että Daniel voi tehdä jotain pahaa sin..." CJ: n vierestä kuului muksahdus, kun Gary kaatui laatikon päältä ja vesi valui hänen silmistään. Hänen suunsa oli vääntynyt niin leveään hymyyn kuin suinkin mahdollista. "Ei se mua saa, mulla on pettämätön vaisto!" CJ sanoi itsekeskeisesti ja Garylla oli täysi työ pitää itsensä totisena, mutta nopeasti hän huomasi tuijottavansa CJ: tä silmiin ja tämä loi häneen niin vihaisen katseen, että hän keskittyi kuuntelemiseen. "Niin tietysti...no mutta, mä kun olen täällä Sindaccojen keskellä, tieto luonnollisesti kulkee korvastani sisään, ja niinpä voisin kertoa, että Dimitrillä on jonkinmoinen projekti...en tiedä, millainen, mutta paha aivan varmasti, hänet tuntien...ja Daniel suunnittelee McLaggenin vapautusta vankilasta. Sillä on tällä kertaa oma kopla. Joeylla siis...siihen kuuluu ainakin joku sarjamurhaaja Eddie Low, ja pari muuta yhtä pahaa tyyppiä. Ei tämä oikeasti voisi tän pahemmaksi mennä, ihme kun suora sodankäynti ei ole vielä edes alkanut. Mutta on minulla jotain muutakin..." Ääni muuttui yhä huolestuneemmaksi ja Gary hymyili, mutta ei sentään kihertänyt. "Katsos kun minä...mites sen sanoisi..." Mutta sitä, mitä Diana oli, ei vain sen soiton aikana kuultu, sillä seuraavaksi kävikin niin, että kuului kova muksahdus - Daniel oli nimittäin kaatanut hänet talon lattialle ja Garyn ilme muuttui nopeasti järkyttyneeksi. CJ ei tiennyt, mitä sanoa, hän vain kuunteli kärsivällisesti. Diana huusi jotain epäselvää puhelimeen, mutta sen jälkeen Daniel ilmeisesti otti sen itselleen, päästi ulos julmimman nauruäänen, mitä sai, ja sulki sen jälkeen puhelun jättäen CJ: n ja Garyn mulkoilemaan toisiaan.

The End.

SE ABIWORD NYT ******* :D

No ei, tee noin ihan sama minulle.

Ei jumalauta!! Justiisa kerkesin melkein saaha tarinani valmiiksi, kun perseilin pahimman kerran. Nyt sitten on tarina kadonnut, enkä saa enää uutta sen veroista tehtyä. Siitä tuli nimittäin sen verran monimutkaisesti kerrottu, että ette uskokaan.
Ei ois pitäny suoraan tänne ruveta kirjottamaan, niin tarina olisikin varmaan kohtapuoliin valmis.

Voipi olla, etten enää kirjoitakaan uutta tarinaa. Lopetan koko homman tähän paikkaan, ja olkoon In The Garden Of Suicide joutsenlauluni. Varmaan aika tyly päätös ainakin toistakymmentä tarinaa kattavalle tarinajatkumolleni, mutta minkäs teet.

Se on sitten moro, ehkä...

Tähän väliin en keksi mitään uutta ja mielenkiintoista sanottavaa ;p

Grand Theft Aero 1-2

Näitä oli kiva lukea, ja jo jokinmoinen kokonaiskuva juonijatkumon tämänhetkisestä kokonaistilanteesta on alkanut syntyä. Näissäkin on mukavasti fiilistä, eikä meno ole täyttä synkistelyä. Dialogi varsinkin on joissakin kohdin hupaisaa, kuten esim. siinä, kun Angel takoo sen erään äijän kadulle Venturasissa. :D Eipä näistä oikeen hakemallakaan löydy huonoja puolia. Ehkä joissaki kohti aluksi vähän hankalan puoleista saaha selvää, kuka puhuu. Mutta joo...

+ Monipuolinen kerronta.
+ Kuvailua jokseenkin sopivasti.
+ Kaikilta osin viihdyttäviä lukea.

- Pittääkö sitä nyt väkisellä jotain huonoakin keksiä? En nimittäin keksi mitään, mistä pitäisi huomauttaa.

9

Saimpas tarinan kirjoitettua, varoitan kuitenkin että kerronta voi olla hyvin karkeaa ja kielikukkasia saattaa löytyä.


Chapter One:


Don't get into trouble, cousin.


Niko katseli lompakosta perheenjäseniensä kuvia. Hän ei edes kerennyt hyvästellä heitä kaikkia kun hänet lähes pakotettiin lähtemään omasta maasta. Nyt hän istuu halvimmassa laivassa jonka hän löysi. Matkustaen kohti hänelle tuntematonta Amerikkaa. Taskuissa hänellä vain muutama satainen rahaa, tiirikointivälineet ja pistooli jossa täysi lipas. Hytti oli kovin vaatimaton, pieni pyöreän muotoinen ikkuna josta näkyi aavemainen merimaisema, pimeää ja aallokko suuri. Seinät olivat maalattu valkoisella joka oli ajan kuluessa muuttunut likaiseksi, jopa hieman kellertäväksi. Kolme kerros-sänkyä jotka olivat miehistön tiloja varten, mutta Nico oli saanut luvan käyttää kyseistä hyttiä omiin tarpeisiinsa. Laiva oli muutenkin kovin rähjäinen, ruoka ja juoma olivat halvinta mahdollista luokkaa ja matkan pituus oli todella pitkä, melkein kahdeksan kuukautta. Nikolla ei vain yksinkertaisesti ollut varaa maksaa lentolippua. Mutta matka oli aivan lopussa, tuona päivänä hän haistelisi Liberty Cityn saasteista ilmaa. Kovaääninen räsähti, kuuluttajanääni ilmoitti että laiva saapuisi satamaan noin puolen tunnin sisällä. Niko laittoi lompakon taskuunsa ja poistui hytistä kevein askelin. Kannella satoi rankasti vettä ja oli liukasta. Niko katseli sumun läpi, Liberty Cityn valot näkyivät jo etäisesti, vaikka kontit estivätkin näkyvyyttä. Niko käveli S.S Platypusken komentosillalle jossa hän pyysi kupin kahvia. Kapteeni ojensi kupillisen Nikolle joka istahti pienelle tuolille puhumatta mitään. Samalla kun Nico hörppi kahvia kapteeni sai radioviestejä Brokerin satamasta, ne olivat vain sumuvaroituksia ja satamatilanteita.


Niko astui Brokerin sataman kolkolle kadulle. Ei ollut paljoa liikennettä, vain pari ränsyistä pakua ajoi ohitse kyljessään rakennusfirman logo. Samaisen firman konttori sijaitsi pienessä vanhassa rakennuksessa jossa ihme ja kyllä paloi vielä valot. Kadun vastapäätä oli jonkinlainen autofirma jonka pihalla oli parkissa kaksi punaiseksi maalattua urheiluautoa. Niko ei tohtinut varastaa kumpaakaan, rikosrekisteri uudessa alussa ei olisi kovin mukava lisä tähän kaikkeen muuhun huonoon. Joten hän vain jatkoi matkaa kohti Car Expressiä joka sijaitsi Delaware Avenuen ja Cisco Streetin kulmassa. Roman saattaisi vielä töissä tähän aikaan tekemässä kirjanpitolaskelmia ja muita sihteerinsä kanssa. Nikolla ei ollut varaa puhelimeen joten hän ei voinut mitenkään etukäteen ilmoittaa tulostaan, joten hän vain käveli ovesta sisään. Car Expressin toimiston vastaanotto tilat olivat mukavat. Sprunk automaatti, keltaiset seinät ja mukava sohva ja vielä erittäin kaunis vastaanotto virkailija, ilmeisesti samalla myös romanin sihteeri. Hän näpytteli tietokoneelle tekstiä kunnes huomasi Nikon. "Kuinka voin auttaa, herra?". "Niko Bellic, etsin Romania, onko hän vielä täällä". Virkailija nousi ja käveli ripeästi taka huoneeseen ja toi mukanaan romanin joka oli selvästi tehnyt liikaa töitä, silmäpussit roikkuivat ja askellus oli kovin epävarmaa. "Nikooo, mitä sä täällä? Hauska nähdä". Roman kiljahti ja halasi Nikoa. "Pitkä tarina, hei onko tässä lähellä kahvilaa tai muuta vastaavaa, olisi aivan *******moinen nälkä". Roman ei vastannut vaan otti takkinsa naulakosta ja viittasi seuraamaan. Niko seurasi kiltisti Romania hänen mustaan taksi autoonsa. "Tälläkö *****lla sä ajat kaikki päivät?" Niko totesi naurahtaen. "HAH, tää kulkee enemmän kun luuletkaan" Roman tokaisi takaisin hieman suivaantuneena ja polkaisi kaasun pohjaan. Kumit sutivat hetken mutta nappasivat pitoa vetisestä maasta suht nopeasti ja auto läksi kiitoon eteenpäin, Roman vaihteli vaihteita kun ammattilainen ja ei kestänyt kauaakaan kun he olivat 69:th Streetin kuppilalla. Serkukset nousivat autosta, Roman vinkkasi Nikolle silmää ja molemmat astuivat sisään pieneen kuppilaan. He istuivat nurkimmaiseen pöytään ja vinkkasivat tarjoilijan paikalle. Roman tilasi kahvin mustana ja Niko kahvin ja munakkaan huonolla englannillaan. Tarjoilija katosi pieneen keittiöön. Niko vilkuili ympärilleen ja katsoi että ei ollut muita ihmisiä kuulolla ja alkoi selittää tämänhetkistä tilannettaan. Roman nyökkäili kerta toisensa perään välillä yllättyneellä ilmeellä. Ruoka ja kahvit tuotiin pöytään. Niko lopetti selostamisen ja kävi munakkaan kimppuun ahneesti. Syönnin lopetettuaan Niko pyysi laskun, vaikka Roman olisi tahtonut maksaa. He poistuivat kahvilasta hyvin mielin ja ajoivat Romanin vuokra-asunnolle. Niko vilkaisi kelloa joka näytti tasan yhtä yöllä ja ilmoitti Romanille että käy nukkumaan. Hän purkasi taskujensa sisällön sohvan viereiselle pöydälle ja kävi makuulle sohvalle. Ulkona satoi ja ukkosti. Oli hieman kummallinen tunnelma...




Niko heräsi sohvalta johon hän oli aikaisemminmmin nukahtanut. Hän nousi ylös raajojansa venytellen ja katsoi kelloa. Se oli vain muutamaa minuuttia vaille kolmen. Hän oli siis nukkunut reilut kaksitoista tuntia. Enemmän kuin riittävästi. Niko keräsi tavaransa pöydältä ja huomasi kettiön tiskipöydällä kirjekuoren, avainnipun ja kuluneen läppäpuhelimen jonka kantta koristi Whiz- logo. Kirjekuori oli tarkoituksella jätetty auki ja se oli suunnattu Nikolle. Niko otti paperin pois kuoresta, samalla hän sai myös käsiinsä kuminauhalla kiinnitetyn setelitukun jossa oli nopeasti laskettuna lähemmäs 1500 dollaria. Kirjeessä luki:

Rakas Niko

Toivottavasti nämä auttavat sinua uudessa elämässäsi, ne ovat ihan pientä, on aivan turha kiittää. Avainnipussa on avain tähän vuokra-asuntoon, autooni ja Sanchez- krossimopoon joka löytyy alakerran varastosta, nipussa on avain myös sinne. Samaisesta varastosta löydät myös kypärän ja ajohanskat. Tämä Sanchez on sinulle tarkoitettu, pidä huolta siitä. Kännykkä on minun vanha, siellä ovat tärkeimmät puhelinnumerot ja tiedot. Ainiin, eteisen senkin laatikossa on kartta, se kattaa koko Liberty Cityn. Siihen on merkitty myös tärkeimmät paikat, esimerkiksi lentokentät, ruokalat nettikahvilat jne.

-Roman

Niko taitteli kirjeen taskuun, rahat lompakkoon. Avaimet taskuun ja puhelinta hän rupesi tutkimaan. Puhelimessa oli muutemia eri numeroita, Romanin, Mallorien, Poliisin ym. numerot oli tallennettu. Mutta puhelimessa oli myös merkitty eräs Li'l Jakob, hänen tietokorttiin oli merkitty "Asekauppias", osoitteet ja muut vastaavat löytyivät. Niko hymähti, taittoi läpän kiinni ja tunki puhelimen verkkatakkinsa povitaskuun ja hölkkäsi alakerran varastolle, ja kuinka ollakkaan Romanin suhtkoht vanha Sanchez löytyi sieltä. Siihen oli vaihdettu hiilikuitukatteet ja kone oli ilmeisesti vaihdettu astetta järeämpään. Niko löysi kypäränkin ja hanskat, kypärä oli tumma jossa oli sinisiä liekkejä. Kypärä oli kovin narmuuntunut, oli ollut ilmeisesti kovassa käytössä. Niko kokeili hölskyttämällä että onko tankissa bensaa, tankki oli lähes täysi joten hän talutti pyörän ulos tarkempaa tarkastelua varten.

Krossipyörä oli Nikosta yllättävän hyvässä kunnossa, katteet olivat kuin uudet, ketjut oli rasvattu ja muutenkin yleiskuntoa pidetty yllä, ainut asia joka Nikoa pisti silmään oli huonossa kunnossa oleva äänenvaimennin. Niko ajatteli ostavansa uuden. Hän puki nopesti kypärän ja ajohanskat päälle, työnsi avaimen virtalukkoon ja varmisti että pyörä oli vapaalla. Sanchez oli yllättävän mukava istua, Roman oli tainnut vaihtaa alkuperäisen penkin parempaan geelillä täytettyyn. Niko painoi jännittyneenä käynnistysnappia. Starttimoottori pyörähti pari kertaa kunnes Sanchezin 125 kuutioinen moottori käynnistyi kirkkaasti. Niko vaihtoi ensimmäiselle vaihteelle, päästi kytkimen ja lähti ajamaan kohti nettikahvilaa jonka hän oli aijemmin katsonut kartasta, matka ei olisi pitkä varsinkaan Sanchezilla ajettuna. Hetki vain ja Niko parkkeerasikin Tw@:n eteen. Jätti kypärän sarveen roikkumaan ja painui sisälle. Tw@ oli hillitysti sisustettu, vaikkakin punaiset tapetit valkoisine raitoineen pistivät hieman silmään. Ylempänä oli pieni kahvila ja alempana oli rivistö tietokoneita, joita käyttivät jo muutamat henkilöt. Erään henkilön ulkonäkö pisti silmään, hän oli ehkä noin kolmekymmentä vuotta vanha. Päällään kalliin näköinen puku. Pieni parta leuassa, neliskanttiset silmälasit ja fauxhawk- tyylinen kampaus. Hänen kasvonpiirteet poikkesivat jotenkin, tuijotus oli kylmä ja tunteeton. Aivan kuin ammattitappaja. Nikon ajatusketju katkesi kun virkailija, jonka puseroa koristi nimilaatta "Marie" kysyi "Kuinka voin auttaa herra?". "Koneelle tahtoisin päästä, pari juttua pitäisi katsoa.". "Ahaa, ok. Viisi dollaria yksittäiskäynneistä, mutta jos ostat tämän kausikortin, joka muuten käy Liberty Cityn kaikissa Tw@ nettikahviloissa, pääset halvemmalla jos olet aktiivinen käyttäjä. Kyseisellä kortilla saat my...". "En kuuntele mainospuheita, paljon tuo kyseinen kortti maksaa" Niko keskeytti tökerösti ja katsoi Marieta kysyvällä ilmeellä ja kaivoi lompakkoa valmiiksi esille. "Öh, sata dollaria". Niko löi sadan dollarin setelin pöytään . "Kiitos, herra?". "Niko, Niko Bellic". "Okei herra Bellic, tässä kestää hetki, istukaa alas." Niko nyökkäsi, käännähti ympäri ja istui kahvilan puolelle. Hän tilasi kahvin mustana kolikoilla jota hänellä oli. Pöydällä oli kyseisen päivän Liberty City Post, etusivua koristi uutinen joka julisti:

Mafialiiga selvisi kiristyssyytteistä.

Eilen illalla päättynyt oikeusjuttu vapautti Pegorino perheen jäseniä vankeus rangaistuksesta. Syytteet olivat langetettu jo kuukausia sitten, mutta oikeudessa ei päästy eteenpäin, kunnes eilen tuomari vapautti syytteet Pegorino perheen jäsenten yltä. Itse herra Pegorino ei suostunut haastatteluihin, vaan puski lehdistönjäsenet syrjään. (Sivut 9-12)

Nikoa ei asia enempään kiinnostanut vaan hän jatkoi kahvin juontia. Kunnes Marie ilmoitti kortin olevan käyttökelpoinen. Niko kiitti, nousi pöydästä ja istahti erään tietokoneen ääreen. Hän meni hakupalveluun ja etsi sanoilla "työvoimapalvelu, Liberty City". Hakukone ilmoitti ensimmäisenä Liberty Cityn työvoimapalvelun sivut. Niko klikkaili linkkejä eteenpäin kunnes pääsi avoimien työpaikkojen sivulle. Ensimmäisenä oli ilmoitus LSD:n työhausta, jätehuolto ei Nikoa kiinnostanut joten hän selasi eteenpäin kunnes löysi Liberty Cityn maahantuontiyhtiön työnhakuilmoituksen jossa etsittiin tavarankuljettajaa, maksu tulisi käteisenä ja täytyi vain osata ajaa pakettiautoa ja kuorma-autoa ym. raskaita kuljetusvälineitä. Niko kiinnostui ilmoituksesta joten hän tallensi firman tiedot kännykkään. Konttori sijaitsi Bohanin satamassa Mohanet Avenuella. Oli lauantai joten konttoritilat menisivät kiinni parin tunnin sisällä. Niko sulki selaimen, kirjautui ulos ja nousi ylös tietokoneelta. Erikoisen näköinen mieskin oli juuri tekemässä lähtöä. Hän pyyhälsi Nikon ohitse puolijuosten salkku käsissään. Vastaanottovirkailija hyvästeli hänet nimellä Dim joten Niko päätteli että mies oli varmasti ulkomaalainen, vaikkakaan hän ei uskonut että nimi oli Dim, vaan jonkinsortin lyhenne. Hän myös päätteli että kyseinen "Dim" oli tämän Tw@:n kanta-asiakas. Niko käveli ulos ja huomasi Dimin puhuvan kännykkään "Niin, tule hakemaan nyt... Viisi minuuttia, pistä vähän vauhtia vielä, minun pitää olla Algonquinissa ajoissa... Tule nyt vain nopeaa". Dim lopetti puhelun ilmeisen suuttuneena, Niko huomasi miehen puhuvan itäisellä aksentilla joten hän päätteli miehen olevan Venäjältä, tai muualta aasiasta. Niko käynnisti Sanchezin ja lähti kohti satamaa jossa LCI(Liberty City Import):n konttori sijaitsi. Samalla hän huomasi kun musta Cognoscenti pysähtyi Tw@:n eteen ja näki kun tämä mysteerinen "Dim" nousi kyytiin. Niko tuijotti jonkin aikaa tummaa autoa mutta jatkoi matkaa Cisco Streetiä pitkin kunnes kääntyi Mohanet Avenuelle. Hän laski kaasua hieman irti että huomaisi paremmin LCI:n konttorin. Joka tulikin vastaan yllättävän äkkiä. Niko kaartoi sen eteen ja nousi Sanchezin kyydistä ja käveli konttoriin. Konttori oli sisustettu firman värein ja useita seiniä koristi firman logo, jossa oli kuorma-auto jonka kyljessä lukee punaisella fontilla LCI. Niko ilmoitti vastaanottovirkailijalle tahtovansa työhaastatteluun, virkailija puhui sisäpuhelimeen hiljaisella äänellä, vastaukseksi kuului bassoääninen örinä jota Niko ei tarkemmin kuunnellut. Vastaanotto virkailija ohjasi Nikon johtajan toimistohuoneeseen. LCI:n johtajan toimisto oli aivan eri tyylisuuntaan sisustettu kuin muu konttori. Huoneen seiniä koristi tammiset paneelit, kirjahyllyt ja ruskeahko tapetti seinän yläosassa. Mutta huoneen hallitseva piirre oli kuitenkin suuri jalopuutyöpöytä jonka edessä oli kaksi tuolia ja pöydän toisella puolella taas nahkainen, suuri nojatuoli. Niko käveli eteenpäin pöydän ääreen ja istuutui alas. Tuoli pyörähti nopeasti ympäri. Mies oli hieman pullea noin neljissäkymmenissä. Hänellä oli ilmeisesti Kuubalainen sikari huulen pielessä. Mies puhalteli vähän väliä savuja, kunnes laski sikarin alas ja esittäytyi. "Morjes, työtä hakemassa vai? Minä olen Tom Bjerkvist." Hän puhui ja ojensi samalla käden pöydän yli kättelyn merkeiksi. "Niko, Niko Bellic. Joo työtä tänne tulin katselemaan". Molemmat istuutuivat alas. Tom nosti työpöydän laatikosta pullollisen laadukasta konjakkia ja lasin. "Otatko lasillisen? Laatu tavaraa". "Kiitos". Tom täytti molemmat lasit puoleenväliin ja ojensi toisen lasin Nikolle. Näin alkoi pitkä työhaastattelu.


Kahden tunnin päästä Niko käveli tyytyväisenä LCI:n konttorista. Työt alkaisivat virallisesti vasta seuraavan viikon alusta mutta Tom saattaisi silti soittaa Nikolle kuljetustehtäviä tunnin varoitusajalla. Se oli täysin sopivaa Nikolle, olihan hän sentään laiton maahanmuuttaja. Sanchez hyrähti taas käyntiin pehmeästi. Äänenvaimentimen kolina alkoi jo hieman ärsyttää Nikoa, mutta hän lupasi itselleen jälleen että ostaisi uuden heti kun löytäisi sopivan. Yhtäkkiä Nikon puhelin soi, se tärisi taskussa joten Niko pysähtyi jalkakäytävälle ja vastasi puheluun, se oli Roman. "Nikoo, serkku. Soitin vain kysyäkseni miten menee? Tänään baariin, tiedän yhe hyvän paikan ihan asunnon lähellä". "Örh, hyvin menee. Sain just töitä älseeiiltä, mukavan oloinen firma. Ja se baarireissu kuulostaa oikein mukavalta. Monelta nähään ja missä?". "Noh, nähdään ysiltä Bart Streetin ja Mohawk Avenuen risteyksessä sijaitsevan baarin edessä". "Okei, nähään" Niko tunki puhelimensa taskuun muun roinan sekaan ja lähti ajamaan kohti asuntoa.

Iltayhdeksältä Niko odotteli Romania baarin edustalla rennosti seinään nojaten. Hänellä oli ase mukana, mutta piilossa selän puolella, eihän sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu. Baari oli ulospäin näyttäen siisti. Mutta yleensä pienet juottolat olivat sotkuisia sisältä, mutta mistäs sitä tietää. Roman saapuikin juuri, kävellen. Hänellä oli yllättävän siistit vaatteet. Aivan erilaiset kuin edellisenä päivänä jona Niko oli Liberty Cityyn saapunut. Roman viittoi Nikon peräänsä, he molemmat kävelivät baariin sisälle, Niko yllättyi kuinka siistissä kunnossa kyseinen juottola oli. Erittäin siistin näköinen, väriteemana oli selvästi punainen ja musta. Valaistus oli erittäin hyvin suunniteltu, pöydät olivat pultattu kiinni lattiaan ja jokaisen pöydän alla oli suht kirkas punainen tunnelma valo, täten korkealla katossa sijaitsevat lamput eivät olleet niin kirkkaan keltaisia kun normaalisti. Niko ja Roman valitsivat syrjäisen pöydän, molemmat tilasivat vodkaa. He jutustelivat kiivasti eri asioista vodkalasien ääressä. Niko muunmuassa kertoi edellisen illan kertomuksen vielä tarkemmin, ja ennenkaikkea totuudenmukaisesti. Niko ei ollut aijemmin viitsinyt kertoa Romanille koko totuutta, mut nyt vodkan vaikutuksen alaisena hän uskalsi avata sydämensä. Roman oli joko jo hieman kännissä tai sitten hän ei vaan välittänyt. Niko lopetti juttunsa ja hörppi lasistaan usein kunnes eräästä toisesta pöydästä kuului huuto. "OTTAAKO HOMO LISÄÄ VOTKAA VIELÄ". Niko kääntyi ympäri ja huomasi nurkkapöydässä istuvan porukan. Yhden hän niistä tunnisti, Dim oli siellä ja joku isolta kiholta näyttävä henkilö. Pöydässä oli myös ilmeisesti henkivartijoita ja ilotyttöjä. Niko nousi ylös pöydästä ja käveli rauhallisesti, mutta päättäväisesti kohti pöytää. Yhtäkkiä pöydästä nousi ylös yksi henkivartijoista nousi ylös ja yhtäkkiä Niko tuijottikin Beretta M9 SF- pistoolin piippuun. Niko katseli henkivartijaa hetken ja huusi kovaan ääneen. "Palkkaa parempia turvamiehiä jos henkesi on noin kallis sinulle". Niko lopetti lauseensa nopeasti ja teki jotain erittäin yllättävää. Hän siirtyi sivuun pistoolin piipun edestä ja tarttui henkivartijan pistoolia pitelevästä kädestä ja potkaisi häntä mahaan. Vartijan ote pistoolista kirposi ja hän kaatui velttona maahan. Niko otti omiin käsiinsä Beretan, irroitti siitä luistin ja heitti aseen maahan. Seuraavaksi hän tarttuikin ison kihon riveleistä ja hän veti miehen pöydästä. "Kukas se homo nyt on" Niko pilkkasi ivallisesti ja löi miestä naamaan muutaman kerran ja nosti hänet seinälle "Et taida tietää kuka olen, Mikhail on nimi olen maf...". Niko lopetti miehen puheen lyömällä tätä mahaan. Mikhail yritti rimpuilla Nikon otteesta irti mutta ote oli kivenkova. Tässä vaiheessa Dim nousi pöydästä ylös ja tarttui Nikoa selästä ja käänsi tämän ympäri. Niko löi Dimiä mahaan ja suoritti heti perään potkun kylkeen. Hän heitti Dimin kohti sisäänkäyntiä, Dim ilmeisesti menetti tajuntansa koska ei noussut ylös. Niko oli juuri tarttumassa Mikhailia, joka oli lysähtäny maahan naama verisenä, uudestaan riveleistä kiinni mutta kuuli kaksi ääntä jotka hän tunnistaisi missä vain. Ensimmäinen ääni oli pillien ulina, joku oli kutsunut poliisin. Seuraava ääni oli eräänlainen sihinä, haulikon pumpun ääni. Niko kääntyi ympäri ja huomasi baarimikon pitelevänä haulikkoa ojossa. "Soitin poliisit, älkää lähtekö mihinkään tai ammun. Täällä ei tapella jumalauta sentään.". Niko tutki katseellaan miestä. Hän oli noin kolmekymmentäviisi vuotta vanha ja ei selvästi ollut koskaan ampunut asetta kohti ihmistä. Asento oli kovin epävarma ja kädet tärisivät. Täten Niko käveli rennosti kohti baarimikkoa, joka uhkasi ampua, mutta ei silti laukaissut asetta, kun pääsi tarpeeksi lähelle hän taittoi aseen pois miehen kädestä, joka hieman pelästyi. Niko huomasi aseen olevan Benellin M3- haulikko. Se oli erittäin varmatoiminen ja helppokäyttöinen. Tukki oli valmistettu synteettisestä muovista, joten ase oli kevyt ja helppo käsitellä. Plussana vielä se seikka, että aseen lukon päällä oli kisko, johon pystyisi kiinnittämään erilaisia tähtäimiä. Niko pumppasi patruunat ulos, ne kilahtelivat lattialle kirkkaalla äänellä. Niko otti haulikon mukaan ajatellen että saattaisi joskus tarvita sitä. Hän juoksi ulos baarista hieman hilpein mielin, hänen ei tarvitsinut edes ottaa omaa asetta missään välissä esille. Niko juoksi kadun yli nopeasti ja juoksi vuokra-asuntoon. Siellä hän rauhoittui hieman, tunki haulikon sohvan alle ja katseli verhojen raosta kun poliisin partioauto pysähtyi pillit ja kumit vinkuen baarin eteen. Nikoa huvitti kyseinen tilanne, olihan tämä Mikhail itse alkoi *****ilemaan, pitää kestää seuraukset.


Samaan aikaan kadun toisella puolella konstaapeli Jack Hunnington astui baariin sisälle. Hän huomasi heti maassa makaavan miehen, Dimin. Dim oli juuri saanut tajuntansa takaisin ja nousi ylös kylkeään pidellen. Hän sylkäisi lattialle verta ja huomasi samalla juuri sisään astuneen konstaapelin. Dim sylki uudestaan ja kohotti kätensä ja sanoi hiljaisella äänellä "Viekää mut... Sairaalaan. Kylkiluita". Dim veti syvään henkeä ja jatkoi "poikki". Hän kaatui maahan. Jack soitti ambulanssin radiolla paikalle ja löysi muutkin uhrit. Mikhail Faustin makasi takauloskäynnin vieressä naama verellä. Mutta silti hän nauroi samalla sylkien verta ja mumisi "Tämän se kusipää saa maksaa". Hän päätti lauseensa mojovaan röhönauruun mutta lopetti yskimiskohtauksen vuoksi. Jack huomasi vielä baarimikon joka sytytti savuketta tärisevin käsin. Jack istui baarituolille tiskin eteen ja kyseli baarimikolta tilanteesta. Jackia ihmetytti minne tämän kaiken tehnyt oli kadonnut. Hän oli myös ilmeisesti varastanut baarimikon haulikon, mutta henkivartijan pistoolin hän oli jättänyt. Romankin oli kadonnut johonkin. Jack odotti ambulanssin tuloon asti ja lähti sen jälkeen kamarile.


Roman syöksyi asuntoon ovet paukkuen ja huusi Nikolle siitä mitä hän oli tehnyt. Roman oli selvästi alkoholin vaikutuksen alainen joten Niko ei välittänyt hänen puheistaan vaan kävi nukkumaan rankan päivän jälkeen...

Lainaus:06.10.2008 Solid_CJ kirjoitti:
Saimpas tarinan kirjoitettua, varoitan kuitenkin että kerronta voi olla hyvin karkeaa ja kielikukkasia saattaa löytyä.


Chapter One:


Don't get into trouble, cousin.

Tykkäsin yllättävänkin paljon. Kerronta oli yllättävänkin loistavaa, pituus kohdillaan ja mielestäni mukavan rauhallinen useiden toimintatarinoiden jälkeen. En oikein löydä muuta huonoa kuin pari kielioppiasiaa.

+ Hieno kerronta
+ Pituus ja kappalejaot sitä mitä pitää
+ Sopivan rauhallinen

- Kirjoitusvirheitä
- Erisnimiä toistellaan siellä täällä

9 -

Lainaus:06.10.2008 Solid_CJ kirjoitti:
Saimpas tarinan kirjoitettua, varoitan kuitenkin että kerronta voi olla hyvin karkeaa ja kielikukkasia saattaa löytyä.


Chapter One:


Don't get into trouble, cousin.

Hyvä, mutta kirjoitusvirheitä paljon. Vaikuttaa siltä, että olisi kireessä kirjoitettu. Eipähän tuo edelleenkään ymmärtämistä hirveästi haitannut, että sen puoleen ihan allright. Sellainen mukavan rauhallinen tarina vaihteeksi, kuten Carbonox tuossa jo sanoikin. Pituus kohdillaan, joskin ehkä tekstiä joissakin kohden turhan tiuhaan. Kuvailut sun muut jees. Periaatteessa kaikki on kohdillaan, että pointsit sulle, vaikka tosiaan noita kirjoitusvirheitä on enempi kuin laki sallii. ;)

+ Sopivan yksityiskohtaisesti kerrottu
+ Rauhallinen fiilis

- Huolimattomanoloisesti kirjoitettu, kirjoitusvirheet

8puol

Kiitos kiitos, nuo kielioppi virheet ja typot johtuu siitä että kirjoitan tarinaa erittäin nopeasti. Koitan yleensä nuo suurimmat kirjoitusvirheet "fixata" mutta aina ei silmä kaikkea löydä. Koitan toki jatkossa parantaa kirjoitusasua. On vielä hieman kummallista kirjoittaa kun en ole pitkään aikaan kirjoittanut.

Lainaus:06.10.2008 Solid_CJ kirjoitti:
Kiitos kiitos, nuo kielioppi virheet ja typot johtuu siitä että kirjoitan tarinaa erittäin nopeasti. Koitan yleensä nuo suurimmat kirjoitusvirheet "fixata" mutta aina ei silmä kaikkea löydä. Koitan toki jatkossa parantaa kirjoitusasua. On vielä hieman kummallista kirjoittaa kun en ole pitkään aikaan kirjoittanut.

Jep, niin arvelinkin.

Et varmaan ole meikäläisen tarinoita pitkilleen lukenut? Meinaan, että ei taija uusimmastakaan arvostelua tulla...? Suotavaa olisi. :)

Edelliseni löytyy parin sivun takaa.

Lainaus:06.10.2008 Solid_CJ kirjoitti:
Kiitos kiitos, nuo kielioppi virheet ja typot johtuu siitä että kirjoitan tarinaa erittäin nopeasti. Koitan yleensä nuo suurimmat kirjoitusvirheet "fixata" mutta aina ei silmä kaikkea löydä. Koitan toki jatkossa parantaa kirjoitusasua. On vielä hieman kummallista kirjoittaa kun en ole pitkään aikaan kirjoittanut.

Rauhoita nyt ihmeessä sitä kirjoitusvauhtia ;) Ei se vähän pitkäkestoisempi aika niin paljon haittaa, jos vaan hyvät arvosanat kiinnostaa. Ilman lukuisia kielioppivirheitä tuo tarina olisi oikeastaan voinut nousta vaikka kuinka korkealle, ehkä jopa ysipuoleen...?

Ja itse kirjotan huomenna :) Kuvailen niin paljon, että tylsistytte ;)

Lainaus:28.09.2008 Schneider kirjoitti:
Schneiderin tarinat:

Carl Johnson's & Friends Adventures - In The Garden Of Suicide

O_o.

Olipas aivan järkyttävän mahtavan loistavan voitokkaasti kerrottu tarina. Wau, tuo oli jo aivan mahtava tarina. Kerronta, kuvailu, juoni, kaikki nuo seikat oli punottu yhdeksi isoksi (loistavaksi) tarinaksi. Pitäähän itsekin alkaa treenaamaan kirjoittelua että pysyn tuollaisen kuvailun perässä.

+ Pitääkö näitä nyt alkaa listaamaan.

- Ei ole.
9 ja puoli.

En vaan keksi mitään huonoa sanottavaa. Jatka sitä kirjoittamista ihmeessä.

S6 SERIES - TRYING TO MAKE EVERYTHING POSSIBLE

S6 SERIES and CmAd presents a new story named
Don't blow your cover
*moottorin pärinää, kiljumista, kuminpolttoa* Oli kaunis lauantai-ilta San Fierrossa. Ihmisiä juoksenteli kadulla kuin mikäkin mielenosoituslauma, mutta ei, he eivät olleet täällä osoittaakseen mieltä, he kaikki odottivat alkavaa katukisayötä. Poliisit oli saatu kaikki pois jaloista, vihdoinkin, tottakai Brian Steeelerin avulla. Brian oli jo kauan auttanut katukisailijoita houkuttelemaan poliisisedät pois nurkilta. Aina keskiyön iskiessä kisat alkaa, lauantaina, jos ei silloin niin sunnuntaina. "Haluuks tulla vähän ajamaan?" kisojen järjestäjä Victor puhui puhelimeen etsien enemmän kisaajia. Hän oli itse yksi niistä, mutta vielä kaksi tarvittaisiin lisää. "Mä tapan sut jos jään kiinni,VT!" Brian puhui epäröivällä äänellä puhelimeen, hän ei ollut varma pitäisikö ottaa riski ja jäädä pomon kaverina katukisoista kiinni, mutta koska nyt ei ollut aikaa miettiä asiaa, Brian kysyi Victorilta: "Paljon mulla on aikaa tulla sinne?" ja kuunteli kunnes kuuli vastauksen "Seitsemän minuuttia, äkkiä sitten!". Brian heitti puhelimensa sängylle ja otti takkinsa naulakosta. Hän juoksi vihreän pirun kuvalla varustetun Jesterin luo ja hyppäsi sisään kuin mikäkin pupupasi. "Nos-pullot täynnä, kumit ehjinä, vaihteisto pelaa..." *moottorin pärinää, wrumwrum*

S6 IS BACK AND HE IS BETTER THAN EVER!
alkua

Lainaus:03.10.2008 Carbonox kirjoitti:
Carbonox Stories:

Grand Theft Aero - Osa 3

Paljon kiitosta Solid_CJ:n kehuille. :)

Noh, tämä Carbonoxin uusin ei uponnut. Jotenkin tarinassa ei ole tarttumapintaa, mikä johtunee kunnollisen kuvailun puutteesta(?). Tästä syystä kunnollista kokonaiskuvaa kuvattavasta tilanteesta ei synny, kun kestitytään lähinnä dialogiin ja kertomaan, kuinka henkilö ottaa askeleen tai pari johonkin suuntaan. Yksi ärsyttävimmistä vioista yleensä tarinoissa on se, ettei aina saa selvää, kuka puhuu. Tässä on näitä ongelmia jonkin verran, mikä pistää inhottavasti silmään. Luin pariinkin otteseen tiettyä virkettä ainakin viiteen kertaan, ennenkö tajusin. Esimerkkejä ei jaksa ruveta latomaan, mutta kumminkin. Dialogi on kanssa aika tylsää, mikä ei ole hyvä juttu ei sitten niin ollenkaan. Plussana se, että Sweetin osion kolme ensimmäistä lausetta on lainattu suoraan meikäläiseltä. :D

Hämmentävä tarina, vähän ylipitkäkin...? Pettymys, ja osaksi ihan siksi, ettei juonikuvio oikein ole meikäläisen mielenkiintoa herättävä.

+ Lukeehan tällaisia mielummin kuin tylsistyy kuoliaaksi.

- Vähäinen ympäristön ja taistelutilanteiden kuvailu.
- Tylsä, johtuen dialogista ja kuvailun vähäisyyden aiheuttamasta sekavuudesta.
- Juoni ei tarjoa mitään uutta tai mielenkiintoista.
- Turhan pitkiin kappaleisiin jaettu ja ylipitkähkö.

7

Ei sitten pidä järkyttyä, sanon vain asiat suoraan. Ensi kerralla sitten parannetaan, vai mitä? ;)

Grand Theft Aero 1-3



Hieman liikaa toimintaa sisältävä tarinasarja. Kuvailu oli ihan hyvää mutta jotain ns. Maagista kosketusta jäi puuttumaan. Viimeisestä osasta löytyi pari kohtaa jotka olivat mielestäni hieman tökerösti ja lapsellisesti kirjoitettu. Kuitenkin oli suht hyvä toimintapläjäys jonka jaksoi lukea The Endiin saakka.

+Erittäin mielenkiintoinen juoni
+Kuvailu oli suuressa osassa aika hyvin tehty

-Pari tökerösti kirjoitettua kohtaa
-Ehkä liikaakin toimintaa.

7+.

Äläkä käsitä väärin. Tarinaa kyllä lukee, mutta jotenkin ei nappannut pintaa syvemmältä.

Pala saapasta osa 1.!

Sädetikun sähinää, thunderkingin rätinää, pinaattiletun sätinää. Tältä tuntui meno sgung paolossa. CJ ja Herald Casse olivat kahvilla Palo Kulo nimisessä aamupalaravintolassa. Aamupala maistui molemmille. Aamupala oli vihreä, sävykäs, maukas ja samaanaikaan karvas. CJ ja Herald olivat Sgung Paolon tunnetuinpia gängstereitä. Heitä pidettiin pelotittavaini. Ei riittänyt heille uzi, heidän pitäisi saada tupla-uzi. Niin alkoi heidän päivä. He kävelivät sggang paolon kaduilla räiskien kukkahattutätejä. Sateenvarjon alla värjöttelevät Pina Kula ja Pala nula olivat heidän protestotijia. Heillä oli aseenansa pari pussia marihuanaa ja macheteet. Ei kauaa kestänyt kun alkoi jo jengisota. Paha, paha paha ja paha jengisota jossa ei ollut armoa. Neljä hullua gänsteriä maruhahnha pööllyissä aikoivat ampua ja lyödä. Pian´piakkalle saapui poliisit jotka tulivat rauhoittamaan tilannetta joka rauhoittui. Oli sellainen päivä mitä ei kuunaan unophdottu. Sitten kaikille annettiin unohduspilleri jonka keksi kelle meloton..

-

Lainaus:07.10.2008 jokke-pappa06 kirjoitti:
Pala saapasta osa 1.!

Mikä helskutin idea tälläkin muka oli? Kirjoittaminen ei näemmä ole sinun hommasi, joten suosittelen jättämään sen sikseen.

+ Tässä se ropleema onkin, että hyvää ei keksi

- Typerä
- Tylsä
- Hölmö juoni
- Lyhyt

4

Ai, Toro ei olekaan kuollu...

Juu ja en järkyttyny arvosanoista...Seuraava tarina tulee Wordin avustuksella :)

Carbonox Stories:

Mercenaries - Osa 1

Kello oli suurinpiirtein kaksi yöllä. CJ puristi oikeassa nyrkissään palkkashekkiä, jonka hän oli saanut Jimmy Pegorinolta, mutta se tuntui jotenkin vain hyvin etäiseltä hienolta jutulta. Hänen koko ruumiinsa vapisi hillittömästi, vaikkei hänellä ollutkaan yhtään kylmä - ikkunat olivat kiinni ja peitto tiiviisti hänen ympärillään, päätä lukuunottamatta. Hän katseli kelloa yhä vain kamalemman olon vaivatessa ruumiin joka solua ja nousi varovasti istuma-asentoon. Alakerran seinäkello jatkoi vanhaa tuttua tikitystään, joka oli koko talon ainut ääni, jos ei laskettu Cesarin ja Kendlin tuhinaa. CJ otti sänkynsä vierestä lattialta vesilasin ja joi huikan. Se ei auttanut kovinkaan paljon, sillä vieläkin hän tärisi hillittömästi. Hän ei ollut tulossa kipeäksi, mutta eilispäivän tapahtumat vain aiheuttivat hänelle shokeeraavan olon. Hän ei ollut saanut unenpäästä kunnolla kiinni, joten heti laskettuaan lasin takaisin lattiaan hän alkoi taas retkottaa sängyllä. Vihdoin ja viimein hän laski palkkashekin yöpöydälle ja työnsi peiton takaisin päälleen. Nukuttava olo alkoi tulla vasta nyt, mutta kamalat ajatukset tunkeutuivat silti hänen muistikuviinsa koko ajan. Hän kertasi pelokkaana mielessään aiempia tapahtumia vain pysytelläkseen rauhallisena. Hän ei ollut tehnyt mitään kummempaa, Pegorino oli pyytänyt häntä tuhoamaan kymmenen taistelujettiä ja se ei ollut kova ongelma, mutta sen jälkeen hänet oli ammuttu alas, hän oli palannut Verdant Meadowsille parin poliisin kanssa ja hoidellut Dardanin kumppaneineen, mutta sen jälkeen hän yritti vain skipata siihen, kun Pegorino oli luovuttanut shekin hänelle. Hän ei kyennyt olemaan ajattelematta mieleensyöpynyttä puhelinkeskustelua, jonka päätös oli ollut kerrassaan dramaattinen ja aukkoja jättänyt. "Liberty City odottaa..." hän mumisi niin hiljaa, ettei se mitenkään kuulunut edes huoneen ulkopuolelle. Sen jälkeen hän nukahti.

Aamulla hän istui tuttuun tyyliin aamiaispöydässä. Hän ei ollut kertonut yhtikäs mitään keskustelusta ja Danielin pikayllätyksestä. Gary oli tullut Grove Streetille yöksi ja oli tiettävästi ottanut Ryderin asunnon itselleen. Jos jonkun kanssa piti keskustella, niin hänen - CJ ei viitsinyt häiritä Sweetiä, joka ihasteli itseään peilistä Andrein hänelle valitsema puku yllään. "Tämmöinen miehen olla pitää!" tämä oli todennut ja silloin kun hän ei ollut peilin edessä, hän piinasi Kendliä, Cesaria ja vähän CJ: täkin kertomalla kaikesta, mitä Andrei oli puolestaan hänelle kertonut. "Milloin te menette naimisiin?" Cesar kysyi muroja kaataessaan, mutta CJ: tä se ei vain naurattanut, toisin kuin normaalitilanteessa, ja tästä johtuen Kendl oli ainut, joka hihitti, kun Cesar ei itse kehdannut omalle jutulleen mitään nauraa. CJ oli muutenkin vakavalla päällä nähtyään painajaisia, joissa Daniel oli pistänyt hänet piinapenkkiin ja kiduttanut äärettömän hitaasti. Se tuska tuntui aidommalta kuin koskaan ennen, ja siksi uni olikin niin järkyttävä. Vain Gary oli kuitenkin sellainen, jolle uskouduttiin tällaisissa asioissa. Niinpä hän sanoi "moro" Sweetille, Kendlille ja Cesarille, jotka "vaihteeksi" kiistelivät muroista. Nämä olivat kuitenkin pari sekuntia myöhemmin pommittamassa CJ: tä kysymyksillä ennen kuin tämä ehti astua ulko-ovesta pihalle. "Hei oikeesti!" hän murahti. "Mä haluan nyt olla, tämä on tärkeää!" Sweet ei ollut kovin ilahtuneen näköinen, mutta alkoi taas kertoa siitä, mitä Andrei oli hänelle kertonut. "Hei odotas nyt CJ! Tää on aika hyvä juttu! Se kertoo Mikhail Faustinista, silloin kun se oli 38-vuotias! Et muuten voi uskoa, että tiedän sen olleen 45 murhahetkellä! Tunnen olevani niin viisas!" CJ ei enää tiennyt, mitä sanoa, joten hän tuuppasi veljensä kovakouraisesti sivuun ja jätti tämän seisomaan oviaukon lähelle mitä kummallisimman ilmeen kera.

Johnson Housesta CJ ja Sweet lähtivät eri suuntiin, kun jälkimmäisellä oli omia tuttuja juttuja bisneshaiden parissa. Hän hyppäsi Stallioninsa kyytiin ja yritti epätoivoisesti pyytää CJ: n kokeilemaan autoa, mutta tämä väitti sinnikkäästi vastaan, kunnes vihdoin sai tahtonsa läpi ja jäi yksin Grove Streetille seuranaan vain pari jengiläistä, jotka olivat uponneet keskusteluun Sweetin Greenwoodista. Hän katseli hetken aikaa ympärilleen, päästi pari kirosanaa ulos ja lähti kohti taloa, joka oli ennen kuulunut Ryderille, joka oli harmittavasti kuollut Vincent Westwoodin kidutukseen. Hän koputti oveen kovaäänisesti ja perääntyi taaksepäin odottamaan. Sisältä kuului kova huuto: "P*rkele!", jonka jälkeen Gary Perkins ilmaantui oviaukkoon silmät sirrissä ja pyjamassa. Hänellä oli kädessä Sprunk-tölkki, josta hän siemaisi ennen kuin sanoi mitään. "Kuule, tulitko sä kenties tänne siksi, koska meidän pitäis mennä Liberty Cityyn? Oon mukana, mutta tää on silti kiva riskioperaatio." hän mutisi. CJ ei välittänyt mistään sellaisista. "Sulle tiedokses, että Daniel on uhka koko Amerikalle niin kauan kuin hän hengissä sinnittelee, ja niin on myös Dimitri. Jos ne saavat lisää terroritekoja tehtyä, saadaan heittää hyvästit mukavalle elämälle..." Gary ei keksinyt, mitä tehdä, mutta meni sitten vaihtamaan vaatteita ja tuli hetken kuluttua takaisin perusasussaan, johon kuului harmaa lippis, samanvärinen paita, tyypilliset siniset farkut ja tavalliset kengät. Käsissään hänellä oli SMG: t. "Kyllä tästä taitaa kivaa tulla! Se, joka tappaa vähemmän vihollisia, saa tarjota kaljat Ten Green Bottlesissa, okei?" CJ naurahti ensimmäistä kertaa. "Selvä, mutta valmistaudu tappioon!" He lähtivät poispäin Grove Streetiltä valmiina kovempiin tekoihin kuin koskaan ennen. Tarkoituksena oli aluksi käydä Ammu-Nationissa ja kertoa Pegorinolle tilanteesta. Niiden jälkeen hommattaisiin lentoliput ja lähdettäisiin Liberty Cityyn. "Kaiken järjen mukaan Daniel ei ole häipynyt kartanoltaan minnekkään, mikä helpottaa asioita tuntuvasti!" CJ tokaisi. Gary kaivoi jo oman Whiz-kännykkänsä esiin ja soitti Pegorinon numeroon heidän kävellessään lyhyttä matkaa Willowfieldin asekauppaan...

Asekaupassa käyntiin, Pegorinon sanomisiin ja lentoon ei liittynyt mitään kummallisempaa, mutta kun CJ ja Gary astuivat pitkästä aikaa Liberty Cityn kaduille, he olivat valmiita toimintaan. Molemmilla oli mukanaan samanlainen paketti: puukot, pistoolit, kranaatit, M4: t ja luotiliivit. He olivat kuin kaksi palkkasoturia, etsimässä kohdettaan ja aikeissa tehdä mitä vain, kunhan hinnasta neuvoteltaisiin. Alotetaanpas perusasioista." Gary tokaisi ja vihelsi taksikuskille, joka oli ajamassa ohi, mutta käänsi nyt kyytiin haluavan kaksikon nähtyään pientareelle. Toisen jetin laskeutuessa taustalla kiitoradalle he nousivat kyytiin. "Onkos herra valmiina pitkään matkaan?" CJ kysyi kuljettajalta, joka näytti melko kummastuneelta ja nyrpisti nenäänsä, jolloin hän näytti aivan kärttyiseltä vanhukselta. "Miten niin?" taksikuski kysyi paksusti. "Meidän pitäis päästä niin nopeasti kuin suinkin tuonne Deadguy Estateen Alderneyssä." Gary sanoi huolettomalla ja arkipäiväisellä äänellä ja taksikuski näytti siltä kuin voisi pyörtyä onnesta. "Nyt tulee kyllä sitten hyvä tippi..." hän sanoi hiljaa, mutta kun CJ katsoi häntä äkäisellä ilmeellä, tämä käänsi päänsä taas eteenpäin ja lähti ajamaan kohti Algonquiniin vievää valtatietä. "Nopeinta reittiä kai sitten..." kuski tokaisi. CJ varmisteli, että sai kaikki tarvikkeet nopeasti esille; ne kun oli tungettu joka puolelle hänen monitaskuista pukuaan, joka oli ainut tilanteeseen sopiva. Enimmäkseen hän ja Gary kuitenkin vain katselivat maisemia, sillä eivät olleet liiemmin Liberty Cityssä olleet, ja CJ muisteli sitä ainoaa kertaa, kun hän oli ollut siellä. Hänen harmikseen reissu ei ollut kovin mukava, ja Elizabeta Torres oli epämiellyttävä uusi tuttu. Nyt hän näki paljon enemmän kuin ennen auton ajaessa nopeinta reittiä kohti Alderneytä. Kuski vain ajoi kaikessa rauhassa sillan yli, käänteli autoa muutamissa risteyksissä ja ylitti toisen sillan. "Täällä me ollaan! Haluatteko ihan varmasti Deadguy Estatelle? Tietääkseni kovin moni ei ole kovin halukas menemään lähelle sen omistajaa..." hän kysyi. CJ ja Gary alkoivat jo kyllästyä henkilön luonteeseen. "No kyllä halutaan, ja jos viet meidät sinne asti, saat ekstratippiä!" Kuski innostui heti jatkamaan matkaa eikä kysellyt enempää.

Samaan aikaan, kun CJ ja Gary jatkoivat hankalanpuoleista matkaansa kohti Danielin kartanoa, Niko Bellic istui Tw@-nettikahvilassa lukemassa viimeisimpiä uutisia. Niissä ei kerrottu kauheammin mistään muusta mielenkiintoisesta kuin CJ: n lentokonesodasta ja hän hymähti hieman lukiessaan sitä. "Kova olet, mutta lyön vetoa, että luonteesi ei ole niin hyvä, ja se tekee sinusta valitettavan epätäydellisen." hän puhui itsekseen omistaen sanansa kuitenkin CJ: lle. Hän katseli ympärilleen - kahvilaan oli saapunut joku muu, joka katseli ympärilleen ikään kuin etsien jotakuta. Niko käänsi nopeasti naamansa takaisin tietokoneen ruutuun ja oli löytävinään jotain mielenkiintoisia uutisia. Kahvilaan saapunut mies käveli hänen ohitseen ja hän huoahti helpotuksesta, mutta tiesi silti, että tuo henkilö oli erittäin tuttu, eikä todellakaan hyvässä mielessä. Vincent Westwood ärjyi jotain kahvilan perällä olevalle työntekijälle, mutta Niko ei saanut läheisessä pöydässä istuvien rouvien pälpätykseltä selvää tästä. Hän ei uskaltanut hivuttautua lähemmäskään, koska takuulla Vincent huomaisi ja lähtisi oitis johonkin muuhun kahvilaan, mikäli tällä siis olisi jotain tärkeää nettiin liittyvää asiaa. Työntekijä sanoi takaisin jotain muuta ja ohjasi Vincentin tietokoneelle, jonka näyttöä ei näkynyt muiden tuoleista. Se kismitti Nikoa vähän aikaa. Hän yritti olla välittämättä Vincentistä, mutta uutisten seasta ei vain löytynyt mitään. Lentokenttäautojen kolari ei vain häntä kiinnostanut, ja kaikki muut uutiset olivat täysin väkivallattomia, kuten raportti lukuisten henkilöiden koulunkäyntiongelmista. Hän katsoi taas koneensa yli Vincentiä, joka siirteli ensin hiirtä vähän aikaa ja alkoi sitten näpytellä kiihtyneesti, korjaten välillä kirjoitusvirheitä. Ainoastaan näppäimistön reuna kuitenkin näkyi Nikolle, jonka sietämätön uteliaisuus ei vain suostunut katoamaan millään. Hetken kuluttua Vincent painoi hiiren nappia ja Niko epäili, että tämä oli lähettänyt sähköpostia jollekulle.

Hänen piti ehdottomasti hivuttautua jotenkin lähemmäksi. Se ei ollut yhtään helppoa, sillä kaikki huomaisivat, jos hän yrittäisi nähdä Vincentin näytön, ja työntekijät varmasti ajaisivat hänet pois kahvilasta, mitä hän ei todellakaan toivoisi. Siksi hän sammutti koneen katsottuaan vielä viimeisimmät sähköpostit, joiden joukossa oli vain yksi roskaposti, jonka Niko poisti armottomasti. Vincent näytti yhä vihaiselta katsoessaan konetta. Niko kulki tätä varsin lähellä olevan työntekijän luo ja keksi nopeasti tekosyyn, joten kun työntekijä kääntyi pois asiakkaasta, joka oli ollut pienissä ongelmissa koneensa jumittumisen vuoksi, tämä kysyi: "Mitäs sinä haluat?" "Sprunk-juomaa!" Niko sanoi nopeasti yrittäen hiljalleen hiipiä eteenpäin. Työntekijä nyökkäsi ja lähti kauemmas - nyt olisi tilaisuus. Vincentin takana oli riittävästi tilaa, mutta ennen kuin Niko ehti sinne asti, heidän katseensa kohtasivat ja hän pysähtyi äkisti. Vincentin silmät olivat kuin viirut, kun hän tuijotti syvälle Nikon silmiin vastenmielisen ilmeen kera. "Mitä sä mahdat haluta, ryssä?" hän kysyi hiljaa ja halveksivasti. Niko perääntyi pari askelta taaemmas. "En mitään, en mitään, odottelen tässä vaan Sprunkiani." Hän arvasi jo valmiiksi, että Vincent ei uskonut häntä, mutta piti silti itsensä ryhdikkäänä ja valmiina tekemään mitä vain, kunhan se ei menisi laittomuuden piikkiin. "Tässä ei ole vapaata istumapaikkaa." Vincent sähisi. "Ja minun sähk...öö...tietokoneasiani eivät mitenkään kuulu sinulle! MENE!" Niko ei liikahtanut paikoiltaan, hän vain odotti juomaa. "Minä en tietääkseni ota käskyjä vastaan kaltaisiltasi, joiden pinna on häkellyttävän lyhyt. Ja seison missä tahdon." hän mutisi lyhyesti ja niin, että kukaan ihminen ympäriltä ei kuullut. "V*tun idiootti..." hän lisäsi vielä, ja Vincent suuttui jo niin pahasti, että otti aseen esille ja tähtäsi sen tarkalleen Nikoa kohti. "Tässä kuules palkkio viisauksistas! Mä en oo eilisen teeren poika!" Ennen kuin mitään pahaa ehti kuitenkaan tapahtua, työntekijä tuli Sprunk-tölkin kanssa, mutta oli pudottaa sen nähdessään Glock 18 -pistoolin tiiviisti Vincentin kädessä. "ASE! ASE ASIAKKAALLA!" hän huusi kimeällä äänellä ja hälytys pärähti oitis päälle. Vincent tunki nopeasti aseen taskuun ja sammutti tietokoneensa pitäen huolen siitä, ettei Niko vain nähnyt sen sisältöä. Kiukkuisempana kuin koskaan hän marssi kohti ulko-ovea ja näytti vielä keskisormea ennen poistumistaan, välittämättä siitä että poliisit oli soitettu paikalle.

Deadguy Estaten ulkopuolella ei ollut mitenkään mukava olo, vaan pikemminkin jännittävä, kun CJ ja Gary seisoivat jalkakäytävällä ja tuijottivat kartanoa. Se kohosi kolmikerroksisena korkealle ja näytti melko pelottavalta. Kumpikaan ei jaksanut edes ajatella, miltä se näyttäisi ukkosen keskellä ja yöllä. Puutarha oli myös laaja ja ulottui joka puolelle tonttia, mutta siellä ei kauheammin tavaraa kasvanut, lähinnä se oli vain laajanpuoleinen nurmikenttä. Kartanolle johtava asvalttipintainen tie päättyi autotalliin, joka oli laaja ja takuulla useammalle kuin kahdelle autolle suunnattu. Puutarhan reunalla oli jokin varastontapainen rakennus, jonka vieressä oli joitain arkiesineitä, kuten ruohonleikkuri. Siinä oli kaikki, mitä näkyi suurten, vanhanaikaisen näköisten porttien takaa. Mitään tietä sisään ei näyttänyt löytyvän, koska niin portti kuin tonttia ympäröivä aita olivat vankkatekoisia ja todella vaikean näköisiä kiivetä. CJ ei silti halunnut panikoida, vaan hän ja Gary asettuivat toisella puolella katua olevalle penkille istumaan ja he pyrkivät näyttämään tavallisilta ihmisiltä, mikä vain oli vaikeaa varusteita täynnä olevien takkien ja housujen takia. Molemmat olivat kuitenkin muun pukeutumisen perusteella niin armeijalaisten näköisiä, että kauheaa hätää epäilyksistä ei ollut. Gary alkoi selittää suunnitelmaa ja CJ käänsi korvaansa lähemmäs. "Okei, näin me tehdään. Ensiksi me pöllitään pikkusen köyttä jostain läheltä, veikkaan että helppo löytää. Sitten kun ollaan valmiita, mennään kalliopuolelle, koska sieltä ihmiset ei näe meitä, ja viskataan köysi aidan yli. Mennään pihaan, järjestetään tie sisään...veikkaisin että näillä on kellariin johtava luukku ulkopuolella, ja sehän meille sopii...sitten etsitään Di, ja mahdollisesti Daniel, ja tehdään mitä voidaan. Ja vielä yksi juttu..." hän jatkoi CJ: n lähtiessä jo eteenpäin. "Jos me hoidetaan tää, niin mä vannon, etten v*ttuile tai naura sulle enää mistään, mitä Di sanoo." CJ naurahti vähän ja he nousivat penkiltä, valmiina tosimiesten tekoihin.

To Be Continued.

Lainaus:08.10.2008 Carbonox kirjoitti:
Carbonox Stories:

Mercenaries - Osa 1

Tämä on jo ihan jees, varsinkin nimi on onnistunut. Tarina on alusta loppuun huomattavasti mukavampi lukea kuin edellinen - kaikki on parempaa kuin ennen. En haluasi näin sanoa, mutta parannuksesta huolimatta meno on edelleen vähän tylsänpulleaa yllättävänkin suuren osan ajasta. En oikein osaa tätä perustella, mutta ainakin sitä niin kovin puhuttua kuvailua on enempi ja paremmin kuin aikasemmin. Kerronta soljuu muutenkin mukavemmin, mutta jotenkin mitäänsanomatonta menoa edelleen, mutten oikein osaa sanoa miksi.
Nimi lupaa toimintaa, ja emmeköhän sitä saakin tulevissa osissa. Kunhan räiskettä seuratessa ei tylsisty, kaiken luulisikin olevan kertaheitolla kunnossa. ;D Yritäpä siis saada toimintaan vauhtia ja kuvailu on toki todella tärkeää. Kuvaa iskut sun muut ilkeästi ja silleen sopivan tarkasti.

+ Nimi.
+ Kaikin puolin Grand Theft Aeron osia sujuvampaa jälkeä.
+ Aika sopivan mittainen ja sopivan mittaisiin kappaleisiin jaettu.

- Tylsähkö, mutten oikein osaa sanoa miksi. :(

8

Mercenaries - Osa 1


Oli parannusta jo Grand Theft Aeron kolmanteen osaan, mutta siltikään. Jotain puuttuu, tarinaa kyllä luki ja luin nauttien mutta jotain kerronnan palaista jäin kaipaamaan. Juoni oli taas sitä parasta A luokkaa mutta kerronta mätti hieman.

+Juoni

-Kerronta tökki hieman.

8+

-

eimtn.

Lainaus:08.10.2008 Solid_CJ kirjoitti:
Ainiin, vielä näin jälkikäteen viilattuna. Dimitri on syntynyt vuonna 1969, eli 2008-1969 = 39.v Eli tarinoissasi ei Dimitri voi olla 45.v. Ahh tulipas taas viilailtua.

Sehän oli Mikhail Faustin :d