Iso peukku Carbonoxille, joka on kirjoittanut tarinoita jostain siitä tän aiheen puolivälistä
Itekki kirjoitin jonku pienen tarinan 07 aluilla ja se on kai edelleen jossain tossa sivulla.. Mut joo

Perhana soikoon en ehdikkään kirjoittamaan tarinaa tänään. Noh huomenna sitten.

Lainaus:25.10.2008 BulletProofMonk kirjoitti:
Perhana soikoon en ehdikkään kirjoittamaan tarinaa tänään. :( Noh huomenna sitten.

No hyvä kun kuitenkin on tulossa...? :) Kannattaa laittaa tuo juoni spoilerissa tähän, niin voidaan me muut sanoa etukäteen mielipiteemme ja antaa mahdollisia parannusehdotuksia.

Minulta tulossa tänään uutta!

Kyllä on huomenna tulossa.

Tässä vähän juonta. Tarinassa otettu vaikutteita erityisesti Gangs Of New York-elokuvasta josta pidin aika paljon.

Field Of Death

Sweet ja CJ ovat kuolleet traagisessa auto-onnettomuudessa. Sweetin vanha ystävä ja Groven pitkäaikainen jäsen Leroy Anderson (nopeasti keksitty nimi) on valittu Groven johtajaksi, koska hän on Sweetin ja CJ:n jälkeen Groven pitkäaikaisin jäsen.

Leroy astui isoihin saappaisiin, mutta täytti paikkansa hyvin. Grove on nyt San Andreasin osavaltion suurin ja pelätyin jengi. Vasta muutama päivä Leroyn valinnan jälkeen hänet yritetään murhata Ballasien johdosta, mutta Cesar joka oli sattunut paikalle, sai tämän Ballasin kiinni. Ballasia kidutettiin ja hänestä irti tietoja Sweetin ja CJ:n kuolemien oikeista tapahtumista.

B Dup, josta on tullut Ballasien johtaja oli murhauttanut nämä, jolloin Groven ja Ballasien välit kiristyivät entisestään. Leroyn mielestä tämä sota oli saatava päätökseen, ja se päätetään massiivisella joukkotaistelulla Verdant Meadowsin hylätyllä lentokentällä.

Tossa pähkinänkuoressa tarinan ensimmäisen osan juonta. Toivottavasti tykkäätte. Kyhäsin tota suunnitelmaa eilen yöllä aika kauan. Kertokaa ihmeessa jos jotain pitää parantaa ja antakaa rakentavaa palautetta.

Hmm... En minä keksi mitään huomautettavaa juonesta. Tuo kuulostaa jopa "ammattimaiselta", jos en sanoisi. Onko tämä ensimmäinen kerta kun kirjoitat?

Kannattaa ottaa mallia noista Carbonoxin viimeisimmistä tarinoista ja Solid_CJ:n tarinoista ihan yleensä. En minä sillä, etteivätkö kaikki Carbon tarinat olisi hyviä (tai loistavia), mutta noissa Revenge is Sweetin kaikissa osissa lienee se paras tunnetilojen sun muiden kuvailu tämän koko aiheen historiassa.

Panosta kerrontaan, kuvailuun (ympäristön, eisineiden, hahmojen), juoneen sekä juonenkerrontaan ja oikeinkirjoitukseen. Myöskään napakka dialogi ei olisi laisinkaan pahitteeksi.

Tässä tarpeellinen lainaus Carbonoxilta:

Juoni:

Mielestäni juoni on osa-alueista tärkein. Sen pitää olla toimiva ja siinä pitäisi olla ainakin jossain vaiheessa selitettynä kaikki avoimiksi jääneet kohdat. Jos juoni on typerä tai mitäänsanomaton, tulee miinusta armottomasti. Vain tarpeeksi hyvän juonen omaavat tarinat voivat nousta minunkin listojeni loistajiksi. Juoneen kuuluu myös kuolemia, joten älä epäröi tapattaa hahmoja - niin hyviä kuin pahoja.

Kuvailu ja tunnelma:

Tämä on se, mikä voi tuottaa hankaluuksia joillekin. Yleensä kuvailu tuppaa jäämään toiminnan seassa vähemmälle, mutta jotta lukija sentään pysyy hereillä tarinan aikana, kerro ympäristöstä, uusien hahmojen ulkonäöstä ja hahmojen tunnetiloista - jos Sweet kuolee, CJ ei vain ohita sitä olankohautuksella ja murahda: "Oho se kuoli", vaan siinä kohtaa pitää saada suru hyvin kuvattua. Kuvailu ei ole välttämätöntä joka kohdassa, mutta kohottaa arvosanaa ihan mukavasti.

Pituus:

Älä tee liian lyhyttä tarinaa, koska tapahtumien loppuminen kesken aivan äkkiarvaamatta ei tee siitä kovin mukavaa, mutta älä toisaalta myöskään kovin pitkää, koska sellaisen lukemiseen menee ikä ja terveys. Mitään minun tarinoideni mittaisia ei tarvitse vääntää, lyhempikin riittää minulle, mutta pituuden pitäminen kohtuumitoissa on taas yksi asia, joka nostaa arvosanoja.

Aloitus ja lopetus:

Jos mahdollista, aloita tarina mahdollisimman tunnelmallisesti vaikka jonkun muun kuin päähenkilön näkökulmasta, ja jos haluat parantaa asiaa, voit myös varmistaa, että vaikka hahmo olisi entuudestaan tuttu, hänen nimeään ei mainita alkukappaleen aikana (ks. Assassination - Osa 3). Myös lopetus on tärkeä - lopeta tarina jännään kohtaan, jotta lukijaa varmasti kiinnostaa tsekata ja arvostella myös seuraava osa.

Toiminta:

Jos vain on mahdollista, älä täytä tarinaasi toiminnalla. Liika toiminta tekee siitä puuduttavaa, koska sitä samaa ei jaksa koko stoorin ajan lukea (CJ tappaa 100 vihollista peräkanaan ja mitään muuta ei tapahdu = arvosana ei nouse ainakaan yhdeksikköön), mutta taas toisella tyylillä, älä laita myöskään liian vähäistä toimintaa äläkä varsinkaan täysin toiminnatonta tarinaa, sillä muuten lukija saattaa hyvinkin tylsistyä. Toiminta ei merkitse niin paljon kuin juoni ja kuvailu, mutta sitä on hyvä pistää kohtuullisissa määrin ja tietenkin hyvin kerrottuna eikä mitään sellaista kuin: "CJ juoksi Sonnyn luo ja ampui tätä pistoolilla päähän, sitten hän meni juhlimaan." Ei ei ei. Merkittävien hahmojen kuolemat kerrotaan aina tarkkaan.

Kappalejaot:

Tämä ei ole tuottanut vaikeuksia kovin monelle, mutta kertaus on opintojen äiti. Kappaleisiin teksti pitää ehdottomasti jakaa, koska muuten siitä ei saa mitään selvää. Kappaleiden pituuksilla ei ole niinkään väliä, mutta esim. samanaikaisia San Andreaksen ja Vice Cityn tapahtumia ei ole hyvä kertoa samassa kappaleessa. Jos aloitat kappaleen sillä, että CJ poistuu Four Dragonsin kasinolta ja mitä sitten tekeekään, pysyttelette hänen näkökulmassaan koko kappaleen ajan, muuten lukija sekoaa yllättävän nopeasta alueen vaihdoksesta.

Oikeinkirjoitus:

Tästä en ole kauheammin virhepisteitä antanut, mutta voin antaa, jos mikään ei ole oikeinkirjoituksessa kohdallaan. Jatkuvat yhdys sana virheet ja kijoitusvihreet haittaavat suunnattomasti, kun ei meinaa ymmärtää, mitä tarinassa oikein tapahtuu. Niistä voi mennä pari arvosanaa alaspäin, mutta tämä ei kuitenkaan ole mikään erityinen miinuspistetyyli. Yleensä kirjoitusvirheiden ollessa ainoa miinus tarina on kuitenkin ainakin kasipuolen arvoinen. Isommista virheistä rankaistaan enemmän.

Pari oikeinkirjoitusohjetta:

- CJ kirjoitetaan isoilla kirjaimilla, eli ei "Cj" mikä on nähty joissakin stooreissa. Eri asia jos häntä kutsutaan oikealla nimellä "Carl".
- Myös paikannimet, erisnimet, jengien nimet ym. kirjoitetaan isolla, mutta mafia pienellä.

ARVOSANOJA

4- -4puol: Ne, jotka kirjoittavat tällaisia tarinoita, ovat kyllä niitä, joiden juttu tämä kirjoittelu ei taida olla. Jos joku saa minulta 4-, silloin on jotain outoa tapahtunut. Vielä 4puolkin on sellainen arvosana, jonka saajalla ei ole kuvailutaitoa eikä hyvää juonta eikä mitään sellaista.

5- - 5puol: Vitosen saajat ovat jo parempia kuin neloset, mutta ei näissäkään tarinoissa ole silti mitään potkua. Kerronta on yleensä erittäin vähäistä, juonessa ei ole kauheammin järkeä (yleensä jotain Bigfoot ym. -juttuja) ja pituuskin on yleensä varsin lyhyt.

6- - 6puol: No kutosessa ei ole mielestäni mitään hävettävää, koska se on jo tyydyttävä ja yleensä osa-alueet ovat vain vähän siinä keskiarvon alapuolella. Eri asia on siinä tilanteessa, kun kirjoittajan muut arvosanat ovat olleet korkealla. 6puol on jo aika kohtalaisen puolelle menevä arvosana, joten jos sen saa, tietää, että osaa tehdä edes jonkinlaisen tarinan.

7- - 7puol: Seiska on ehkä yleisin arvosana, minkä antaisin tämän aiheen useimmille tarinoille. Kaikki tai ainakin suurin osa osa-alueista on keskinkertaisia, ja seiska osoittaa jo aika hyviä taitoja. Kerrontaa ei tosin yleensä ole näissä kauheasti käytetty, mutta uraa ei missään nimessä kannata lopettaa, jos saa seiskan ensimmäisestä tarinastaan.

8- - 8puol: Nyt aletaan jo puhua asiaa - kasi tarkoittaa minun asteikossani hyvää ja onnistunutta tarinaa, jossa pituus on kohdillaan kuten myös kappalejaot, juoni on mukiinmenevä ja kerrontaa löytyy, tunnelmaakin saattaa olla jossain määrin. Silti näiden arvosanojen stooreista löytyy aina jotain, joka erottaa ne vielä paremmista...

9- - 9puol: Ne, jotka onnistuvat saamaan jonkun näistä arvosanoista, ovat jo mestarillisia kirjoittajia. Yleensä heillä on joko juoni tai kuvailu mahtava, tai sitten kappalejaot ja muut tällaiset. Tunnelmaakin löytyy.

10- - 10+: Kymppistoorit ovat aivan mahtavia ja niistä ei löydy mitään huonoa! On toisaalta tosi harvinaista saada 10-, erittäin harvinaista saada 10 ja melkein tarunomaista saada 10+ minulta. Nämä tarinat myös kiinnostavat alusta loppuun saakka ja niille antaa aivan mielellään jonkun näistä arvosanoista. Jos te onnistutte saamaan minulta kaksinumeroisen arvosanan, tiedätte, että nyt on jotain mahtavaa tehty ja lisää samantyylistä halutaan.

Muita kirjoitusvihjeitä:

1. Älä käytä CJ-sanaa joka lauseessa, äläkä muidenkaan henkilöiden nimiä. Käytä "hän" -sanaa aina kun vain voit, kunhan varmistat, että lukija tietää, kenestä on kyse. Älä sekoita tilannetta liikaa kovinkaan monella "hän"-sanan käytöllä.
2. Älä tunge tekstiä täyteen dialogia, koska se alkaa nopeasti pitkästyttämään. Erityisen sekavaksi sen tekee se, kun puhujasta ei meinaa saada selvää. Itse en näe miinuspuolina lyhkäisiä allekkain asetettuja kommentteja, kunhan niistä selviää aina puhuja - tätä ei tarvitse mainita joka kerta, mutta jos puhuja ei ole itsestäänselvyys, laitat hänen nimensä.

Carbonox Stories:

Revenge is Sweet - Osa 5 - The Last Meeting

Siinä oli kestänyt jonkin aikaa, mutta nyt Niko istui taas sohvalla, mutta televisio ei ollut päällä yksinkertaisesti kiinnostumattomuuden vuoksi. McRearyt tutkailivat netin salaisuuksia ja aarteita ja pitivät silloin tällöin hauskaa omalaatuisesti. Heillä ei tuntunut olevan pienintäkään huolen häivää, joten he olivat aivan kuin Diablot, mutta eivät kantaneet ainakaan vielä korttaan kekoon hyökätäkseen muiden mukana kenenkään kimppuun. Niko tunsi itsensä väsyneeksi ja kyllästyneeksi, mutta samalla sellaiseksi, joka ei epäröisi käydä päälle, jos joku yrittäisi hyökätä hänen kimppuunsa. Elämä tuntui aivan arkipäiväiseltä siihen asti, kunnes ovi kopisi äänekkäästi ja vihaisella sävyllä. McRearyt reagoivat hämmästyttävän nopeasti. Gerry ryntäsi etummaisena pois tietokoneen ääreltä ja aina sängyn alle asti. Sinne tunki myöhemmin myös Derrick, mutta Packie näki komeron luotettavampana vaihtoehtona. Hän ahtautui väkisin keskelle tavarakasaa, kun Niko kulki varovasti ovelle, jota taottiin aina vain kovempaa. Hänen levottomuutensa yltyi ja hän puristi asetta tiiviisti kädessään, mutta heti kun hän raotti ovea, hän tunsi, kuinka se pamahti auki ja ase puuttui hänen näpistään. "Niko Bellic. Kerro ihmeessä, mikä sinulla kesti, vaikka uskoisin sinun kuulleen koputuksen heti ja lähteneen nopeasti ovelle." Angel mutisi kiukkuiseen sävyyn ja piti kahta pistoolia kädessään. Toinen kuului Nikolle, joka yritti ottaa omansa takaisin, mutta saikin vastaukseksi vain tekoystävällistä kihertelyä. Hän perääntyi vähän matkaa ja Angel tönäisi oven kiinni. "Mitä sä täällä nyt teet?" Niko kysyi uhmakkaasti, välittämättä siitä että hänen edessään oli yksi kovemman pään poliiseista, vaikka ulkomuoto antoikin ymmärtää jotain aivan muuta. "Minä ajattelin, että sinun kuulustelusi olisi paras tapa jäljittää poliisin käsistä karanneita henkilöitä." Angel sanoi kiertäen Nikoa ja pyöritellen samalla aseita. Odotukset keskustelun asiallisuudesta alkoivat pikkuhiljaa hälvetä, koska arvattavissa oli, mitä Angel halusi tietää. "Minä luulen, että tiedät Gerald McRearyn olinpaikan." hän jatkoi ärsyttävällä kirjakielellä, jota Niko ei kuitenkaan kommentoinut millään tyylillä. Hän oikeastaan tyrmistyi moisesta kommentista, sillä ennen Angel oli ollut ihan mukava ja kenties suhtautunut häneen vähän suopeammin McLaggenin pikkubunkkerissa tapahtuneen seurauksena, mutta nähtävästi mielipiteet muuttuivat nopeammin kuin saattoi arvata. "En tiedä!" Niko tokaisi tietäen, että sanat olivat tyhjiä ja epäluotettavia.

"Ai et tiedä?" Angel kysyi raivostuttavalla äänensävyllä, mutta alkoi itsekin nähdä punaista. "Etkö sinä tiedä sitä, että tässä ajetaan aika tärkeää asiaa parhaillaan? Rikollisia vaeltelee pitkin kaupungin katuja ja kehenkään ei voi luottaa! Minä luulin, että sinua kiinnostaisi AIDS: n kehitys ja Dimitri Rascalovin ja kaikkien muiden jäljittämisen helppous, kun itsekin haluat heidät kuolleena! Sinusta on joskus vaikea ottaa selvää, Niko Bellic. En edes tajua, miten saatat olla vapaalla jalalla tällaisella hetkellä!" Hän viskasi Nikon aseen niin kovaa kuin pystyi, ja se osui seinään kimmoten lattialle ja jääden siihen. Sen jälkeenkin Angel jatkoi vihaista puhettaan ja tökki etusormellaan kivuliaasti Nikon rintaa työntäen häntä edemmäs seinää vasten. "Onko kenties aina niin lainkuuliainen Niko Bellic vaihtanut puolta? Haluaako hän kenties sittenkin, että tästä tulee poliisivoimien loppu? Dardan Petrelan valitukset saivat jo riittää minun päiväni pilaamiseen, ja joudutaan ottamaan kokonaan uusi oikeudenkäynti aamulla! Oletko tosiaan niin naiivi, ettet käsitä, mitä kaikkea hyvää McRearyn sijaintipaikan kertominen meille poliiseille tekisi?" Niko yritti koko ajan sanoa jotain väliin, mutta ei onnistunut siinä, kun Angel puhui koko ajan hänen päälleen, vaikkakin ei samaan tyyliin kuin naiset yleensä. "Mun asiat ei sulle kuulu. Kasva aikuseks." Niko uhitteli uskomatta sen sanomisen jälkeen, että oli onnistunut puhumaan jotain tuollaista poliisille. Hänen seuraava muistonsa oli se, että Angel paiskasi hänet seinää vasten ja alkoi marssia tuohduksissaan oviaukkoa kohti. "TUO MENI JO LIIAN PITKÄLLE!" hän rääkyi vielä ennen poistumistaan, ja McRearyt (paitsi Packie, joka oli sopivasti kuuloalueen ulkopuolella) saivat tunkea sormet korviinsa. "TOIVON TOTISESTI, ETTEMME IKINÄ TAPAA, PUOLUEELLINEN KUSIPÄÄ!" Niko ei vastannut mitään, mulkoili vain takaisin, ja hetken hänestä tuntui siltä että Angel aikoisi käydä hänen päälleen, mutta sitten, kun hän palautti itsensä tajuihinsa, ovi pamahti kiinni sellaisella voimalla, että sen yläpuolella roikkunut maalaus oli pudota. Samalla kun McRearyt alkoivat ryömiä pois piiloistaan, Niko poimi aseensa lattialta ja potkaisi seinää niin vihaisena, ettei välittänyt, vaikka se menisi rikki ja hän kaatuisi kadulle ja kuolisi. Veljekset palasivat tietokoneelle hitusen pelosta täristen, kun taas Niko painui sänkyynsä makaamaan silmät yhä raivon täyttäminä.

CJ oli yhä tiukassa jamassa. Kaikki oli alkanut hänen lähiomaistensa kidnappaamisesta, jonka vuoksi hän oli lähtenyt ilman ketään muuta mukanaan ja ainoastaan muutamia neuvoja apunaan Flint Countyn metsiin, joihin menemisen ilman autoa hän tajusi saman tien typeräksi, kun oli päässyt viljapellolle. Nyt hän roikkui monien koettelemusten jälkeen pää alaspäin pienessä mökissä, jossa ympärillä oli valtavia lihakimpaleita, taistelussa loukkaantunut Forelli ja kaksi miestä, jotka olivat aiemmin piileskelleet hullulta vaikuttaneelta erakolta pienessä hökkelissä aukion laidalla. Samainen erakko oli heidät kaikki johdattanut tähän tilanteeseen, mutta vaikka kuolemanpelko moisen henkilön isännöimänä olikin yhä suuri, myös mielenkiinto lukuisia arvoituksia kohtaan kiinnosti CJ: tä. Hänen harmikseen niiden selvittäminen ja varsinainen tehtävä, eli Sweetin, Kendlin ja Cesarin löytäminen, eivät onnistuisi, jos hän ei pääsisi vapaaksi erakon kynsistä, ja se olikin vaikeampaa kuin hän luuli. Kaiken huipuksi loukkaantunut Forelli haukotteli äänekkäästi ja silmät olivat jo sirrissä, mutta tästä ei sentään ollut onneksi mitään vaaraa. Kaksi muuta miestä sentään olivat myös elävien kirjoissa lievähkön kuorsauksen perusteella. CJ odotti kiinnostuneena, mitä Forelli sanoisi, kun näkisi itsensä roikkumassa katosta, ja todellakin mieheen levisi sellainen säikähdys, ettei tämä edes nähnyt CJ: tä, jonka hiki valui ärsyttävästi lattialle muodostaen hitaasti pientä lammikkoa. "Mitä v*ttua minulle on tehty?" tämä kysyi ensimmäisinä sanoinaan sitten loukkaantumisen jälkeisen uhmaamisen. Forelli etsi syyllisiä ja tämän katse osui ennen pitkää CJ: hin, joka otti kaikesta huolimatta aivan rauhallisesti. "Sinäkö minut tähän ripustit? Oletko aivan hullu? Päästä minut alas, kusipää!" CJ ei voinut olla naurahtamatta pitkästä aikaa, vaikka hengenvaarassa olikin, ja murahti heti perään varmistaakseen, että hänen tyhmäksi arvioimansa Forelli varmasti tajuaisi koko kupletin juonen. "Ehkä en itsekin olisi roikkumassa tässä, jos olisin kerran vanginnut sinut? Luulisin, että nimittelyni sijasta voisit miettiä jotain konkreettista, kuten pakoonpääsysuunnitelmaa..." Kuten oli arvattavissa, sitä seurasi vain naurua ja sylkäisy lattialle, vaikkei se ollutkaan pää alaspäin helppoa. "Sori vaan, minä en lyöttäydy yhteen teikäläisenkaltasten kanssa! Tiiän kyllä, mitä yrität, ja tiedän sen, että Matt on vaan liian mahtava sulle, mutta sua se ei vaan ota harmittavasti joukkoihinsa!" Forelli kärisi naurunpärskähdysten säestämänä ja CJ vaikeni tietäen, että ennen pitkää hänenkin apuaan kaivattaisiin, koska tuohon ei Forelli varmasti aikonut jäädä roikkumaan siihen asti, kunnes hänestäkin tehtäisiin ihmislihaa...

Hän kuuli taas, kuinka ovi työnnettiin auki ja erakko astui kiukkuisesti muristen sisään. Nopeasti Forellikin käänsi pelonsekaisen katseensa ovelle ja nielaisi miltei äänettömästi. Se jotenkin huvitti CJ: tä, sillä hän oli kuvitellut vihollisjengien jäsenet pelottomiksi, vaaraa kaihtamattomiksi miehiksi, mutta tämä yksilö ei ainakaan ollut sitä. Hän itsekin kyllä vähän pelkäsi, eikä edes tiennyt vähän ajan päästä, mitä huvittavaa Forellin tuntemuksissa oli. Erakko jatkoi kiukkuista ääntelyä kulkiessaan hiljalleen ympäri mökkiä likaista verta täynnä oleva veitsi kädessään. Ensin tämä lähestyi CJ: tä ja nosti veistä ylemmäs. Forelli näytti voitonriemuiselta ainakin vähän aikaa, mutta sitten erakko murahti jotain sen kuuloista kuin "Ahaa", ja marssi huoneen reunalle hakemaan tyynyn, joka oli kyllä täynnä kaikkea, mitä metsässä yleensäkin lojui, mutta roskia hän ei vaivautunut siivoamaan. Hän vain laski tyynyn CJ: n pään alle ja alkoi leikata veitsellään köyttä, joka piti tämän jalat katossa. Forellin virne vaihtui kateelliseksi, mutta mitään hän ei erityisemmin sanonut, jottei kenties joutuisi olemaan seuraava ihmisen muotoisista lihakimpaleista. CJ tömähti köyden katkettua päälleen tyynylle, joka tuntui oudon pehmeältä, vaikkei erakko ollutkaan mikään niin sivistynyt, että hankkisi mitään höyhentyynyjä. Taas kuului murahdus, joka kuulosti käskyltä nousta ylös, ja jalat täristen CJ totteli, joskin oli kompastua pari kertaa yksinomaan jännityksen ja pelon vuoksi kompuroidessaan jaloilleen. Tunnetila oli outo hänen päästyään ylösalaisesta tilasta oikeinpäin, mutta vaistomaisesti hän seurasi erakkoa tämän viittoessa hänet peräänsä. Veri alkoi tasaantua ruumiin sisässä ja virtasi taas päästä jalkoihin, mikä aiheutti lievää huimaamista, ja yksinomaan kova kuolemanpelko piti hänet tajuissaan. Erakko tönäisi mökin oven taas kovaa auki ja marssi kohti takapihan tyylistä aluetta, mutta CJ pysähtyi äkisti. Hän näki joitakin ihmisiä edessäpäin hiipimässä pitkin edessä avautuvaa tiheikköä. Nämä nähtävästi asettuivat ruohikkoon makuulle ja miltei näkymättömiin jonkun arvattua, että CJ tuijotti heitä kohti. Hän alkoi katse tiheikössä perääntyä sinnepäin, minne erakko oli mennyt, mutta ei kestänyt kauaakaan, kun hän tunsi jotain kummaa keskellä kasvojaan. Huomattuaan, että tasainen punainen viiva johti hänen päästään suoraan tiheikköön, hän arvasi, että se ei voinut olla mikään muu kuin lasertähtäin, ja ymmärrettyään asian hän syöksyi todella nopeilla reflekseillä sivuun tietämättä yhtään, missä erakko mahtoikaan olla sillä hetkellä.

"Luovuta suosiolla meidän toverit!" kuului huuto, kun CJ hyppelehti joka puolelle lasertähtäintä pakoon, vaikkei luoteja tullutkaan. Ilmeisesti tähtäintä käytettiin lähinnä varoitteluun. Erakkoa ei sentään oltu huomattu, ja se oli toistamiseen CJ: n ainoa toivo. Hän perääntyi kierien mökin takapihalle ja kuuli, kuinka luoti viuhui hänen korvalehtensä vierestä ja taisi repäistä siitä palasenkin pienen kirvelyn myötä. Hänen teki mieli huutaa erakkoa apuun, mutta tiesi, ettei tämä ollut hänen palvelijansa, ja se herättäisi samalla vihollisten huomion, kun nämä saisivat tietää yhden Forellin tappaneesta ja yhtä haavoittaneesta erakosta, jonka lyöntiaseista ei välttämättä olisi mihinkään tuliaseita vastaan. CJ näki tämän hakkaamassa kirveellä valtavaa tukkia, johon tuli heti valtava rako siihen kohtaan, mihin kirves oli osunut. Se oli lopullinen todiste miehen voimille, jotka olivat takuuvarmasti kehittyneet metsätöissä ja kaikessa muussakin hommassa, jota hän joutui hoitamaan asuessaan yksin. Tietäen sen, että erakko sentään ymmärsi ainakin jotain hänen puheestaan, hän juoksi tukin toiselle puolelle ja kiinnitti viittomalla tämän huomion. "Mrah?" erakko kysyi nostaessaan katseensa kirves tukevasti kädessään. CJ sanoi niin hiljaa kuin pystyi, varmistaen tosin samalla että erakko kuuli: "Forelleja - tullut hyökkäämään!" Ääni oli vähän kähähtävä, mutta ilmeisesti erakko sai selvää, koska tämä nosti kirveensä ylös. CJ ei viitsinyt ryhtyä kyselemään, miksi juuri hänet oli laskettu alas, joten hän seurasi erakkoa varovasti takapihalle. "Tarvitsen aseen", hän murahti vielä ennen etupihalle pääsemistä, ja vastaus oli tyypillinen murahdus, tosin hyväksyvämmän kuuloinen kuin ennen. Erakko murahteli ja osoitteli mökkiä, mikä hermostutti CJ: tä niin kovasti, että hän unohti koko Forelli-hyökkäyksen kertaheitolla. "ETKÖ VOISI YSTÄVÄLLISESTI PUHUA, JOS KERRAN OSAAT!?" hän rääkyi ja Forellit, jotka olivat parastaikaa avaamassa mökin ovea, kääntyivät nyt katsomaan kulman taakse, josta CJ ja erakko parhaillaan tulivat, edellinen vihaisena ja jälkimmäinen hölmistyneenä. Mitään muuta vastausta CJ ei nytkään saanut kuin olankohautuksen, mutta samalla hän tiesi vain sen, että Forellien kimppuun oli parasta käydä ennen kuin vahinkoa tulisi, joten hän syöksyi takimmaisen päälle ja iski maata vasten kovalla raivolla.

"En suotta ole Pegorinon luottomies!" CJ murisi mätkiessään Forellia kaikkialle minne vain ylettyi, ja mustelmia kertyi nopeaan tahtiin melko lihaksikkaiden käsien käydessä kovaa vauhtia lyömässä joka ikiseen kohtaan. Erakon hän kuuli hyökänneen toisen Forellin kimppuun, mutta edes maata pitkin valuvaan verinoroon hän ei hirveämmin kiinnittänyt huomiota. "JOS TIEDÄT JOTAIN OMAISISTANI, KERRO KAIKKI!" hän huusi Forellin korvaan tietäen, että tämä oli yhä elossa hengityksen perusteella. "KERRO, NIIN EHKÄ SÄÄSTÄN HENKESI!" Hän tiesi, että sanat olivat jotenkuten tyhjiä, mutta Forelli vain hymyili, vaikka hieman vaivalloisesti. CJ oli mätkinyt häntä niin paljon, että haavat alkoivat vähentää elinvoimia sekunti sekunnilta, eikä hän enää mahtanut maassa kituvalle ruumiille, joka heitti vielä viimeisenä tekonaan huulta. "Okei, kerron heistä sen verran, että heidän nimensä ovat Sweet, Kendl ja Cesar..." tämä sanoi, mikä suututti CJ: tä kovin. "MISSÄ HE OVAT?" hän kysyi ja ravisteli Forellia, jonka oma-aloitteiset liikkeet tosin jatkuvasti hidastelivat, kunnes lakkasivat kokonaan täysin huomaamatta. "ÄLÄ VIELÄ KUOLE!" CJ rääkyi raivoissaan. "SAAT KUOLLA VASTA KUN KERROT MINULLE, MISSÄ OMAISENI OVAT!" Hänen tajuttuaan yrityksen turhaksi Forellin silmien ollessa jo kiinni ja vapautumisyritysten loppuessa, hän iski ruumiin kovalla voimalla ja raivolla maata vasten ja nousi pitkältä tuntuneen ajan kuluttua seisomaan. Hänen vastustajansa kohtalo ei ollut mitään verrattuna siihen, mitä erakko oli tehnyt toiselle Forellille. Tämän pää oli silpoutunut melkein kahtia ja syvä railo levisi suun ja nenän poikki, silmien välistä ja paljasti hurjana erittyneet verimassat sekä aivot, jotka lojuivat myös osumaa ottaneina pääkopan pohjalla. Toinen silmämuna puolestaan oli verilammikossa heti pään vieressä. CJ kurtisti kulmiaan nähtyään kaikkien aikojen kamalimman näköisen kuolleen ruumiin, jonka käsissä vähän aikaa sitten ollut AK-47 oli niin ikään verilammikossa, ja varovasti CJ nosti sen ylös. Aseeseen oli kyllä virrannut verta, mutta kun hän kokeili ampua sillä, kaikki näytti olevan aivan kunnossa. Erakko oli tosin kadonnut mökin oven taakse ja CJ mietti vähän aikaa, mitä tehdä. Tosin sisällä olevalla Forellilla voisi olla tietoa kidnapattujen olinpaikasta, mutta syy, miksi tämä kertoisi sen, oli jo asia erikseen. Toinen vaihtoehto oli toki myös pakeneminen, mutta silloin ei olisi mitään tietoja, ja Forellit saattaisivat saada hänet kiinni. Sisällemeno puolestaan voisi johtaa erakon yllätyshyökkäykseen, mutta koska ei ollut vaihtoehtoja, CJ työnsi oven auki ja meni itsekin mökkiin.

Hän näki, kuinka erakko istui puupenkillä mökin reunassa ja söi nähtävästi taas lihaa. Tämän katse kohosi heti, kun CJ tuli sisälle, ja hän kääntyi poispäin, esitti kysyvän katseen ja osoitti Forellia, joka riippui yhä elävien kirjoissa, mutta oli jo oksentanut lattialle. Erakko nyökkäsi ja työnsi taas varsin ison ja raa' an lihanpalasen suuhunsa röyhtäisten kovaäänisesti. CJ: n mielessä käväisi hupaisa ajatus Kendlistä, joka oli aina valitellut sitä, kun miehet olivat ottaneet silloin tällöin röyhtäilykilpailuja Johnson Housen pöydässä. Hän marssi Forellin eteen ja varmisti, että tämän kasvot osoittivat häneen päin. "Työskenteletkö sinä veljeni, siskoni ja ystäväni kidnappaajille?" hän kysyi hiljaa ja totisella äänellä, varmistaen ettei ainakaan vitsaillut. Forelli näytti sisukkaalta ja päästettyään taas vähän oksennusta, joka levisi pitkin puulattiaa, tämä sanoi tärisevästi: "No en v*tussa! Olin vaan siellä puunhakkuuhommissa, kun yks tulee taustatuen avulla, tappaa toverini ja mua ammutaan! Ei kivaa!" CJ näki Forellin silmistä, että tämä valehteli, joten hän otti keskiruumiista kiinni ja pyöräytti, jolloin Forelli pyöri kauhusta karjuen paikoillaan ja oksennus lenteli joka puolelle. CJ sai väisteltyä paakkuja, jotka pommittivat mökkiä joka puolelle ja osuivat muutamaan lihanpalaseen, mikä aiheutti erakon kasvoilla suurta närkästystä. Kaksi muuta miestä lepäsi yhä sikeästi nukkuen köysien varassa. Pyörimisen loputtua Forelli näytti aivan kalpealta ja värisi kovaa. "Uskallakin tehdä tuo uudestaan, kusipää!" hän huusi ja yritti sylkeä CJ: n päälle, mutta ylösalainen asento ei antanut hyvää tarkkuutta, ja sylki osui samaan lihanpalaseen, johon eräs suurennäköinen oksennuspallokin oli tarttunut. Erakko meni leikkaamaan likaiset kohdat irti ja kasvot tuijottivat mielivaltaisina kohti Forellia, joka näytti siltä kuin voisi vajota maan alle. CJ levitti kädet väliin. "Ei vielä." hän mutisi ja yritti saada erakon ymmärtämään, että hänen juttunsa oli nyt tärkeämpi kuin yksinkertainen väkivalta, ja kun erakko perääntyi takaisin penkille, hän kääntyi takaisin Forelliin. "Kerro, ellet halua samaa kohtaloa kuin joku kaveris tuolla ulkona. Pää tais mennä keskeltä vähäsen poikki." Hän laittoi kätensä näyttämään, mihin kohtaan railo oli levinnyt, ja Forellin irvistettyä tämä murahti lopulta: "No okei sitten, jos sitä haluat! Ihan ton lähitiheikön toisella puolella on maatila, jossa niitä säilytetään! Ja ole kiltti äläkä päästä tota hullua mun lähelle tai pyöritä, en tykkää tästä yhtään!" CJ vain nyökkäili ja marssi oviaukolle vilkaisten tiheikköä, joka avautui synkkänä ja sumuisena hänen eteensä. Sen takaa ei erottunut mitään maatilan näköistä, mutta toisaalta se näyttikin varsin laajalta. "Kauanko mun pitäis tota paikkaa tallata, että pääsen sille tilalle?" hän kysyi taas Forellilta, joka näytti pettyneeltä huomatessaan, että tiedot eivät riittäneetkään. "No ei kauaa, mutta turhaan vaivaudut! Andrei tappaa sut ennen ku ehdit..."

Forelli vaikeni, kun CJ pyöräytti hänet taas voimalla ympäri, mutta oksennusta ei sentään tällä kertaa tullut, sillä kaikki oli tainnut lennellä jo edellisten kieppien aikana. "No okei, ei ehkä, mutta onneekaan en toivota!" tämä huusi vauhdin hiljetessä, ja äänen epäselvyydestä huolimatta sen kaikuessa joka puolelle mökkiä CJ ymmärsi puheen oikein hyvin. "En käskekään sua, ja se on sun onnes. En tapa tällä kertaa, mutta vaadin sua johdattamaan mut oikeaan kohtaan!" hän komensi kiukkuisena. Sitä Forelli ei ainakaan ollut halunnut ja pudisti päätään toistuvasti, todella aggressiivisesti, mutta nopeasti sille tuli loppu, kun CJ nosti lattialle laskemansa verisen AK: n ja työnsi sen piipun Forellin suuaukkoon. Veritippa putosi nenän sieraimesta sisään ja äänekäs nielaisu oli ainut ääni seuraavien sekuntien aikana. Sitä seurasi pieni piipitys: "Okei, mennään sitten!" CJ käveli erakon luokse ja tämä katsoi häntä sellaisella ilmeellä, että vaikutti toivovansa hyökkäystä, mutta sen sijaan CJ nosti tyynyn pöydältä ja laski sen Forellin alle. "Tarvitsen tätä tyyppiä, saat tappaa myöhemmin." hän mutisi katkoessaan köyttä, mutta näki erakon pettyneen ja vihaa sisältävän ilmeen - kahden Forellin tapot eivät nähtävästi riittäneet. CJ ei vaivautunut sanomaan mitään, hän vain pudotti vihollisjenginsä jäsenen tyynyn päälle ja vetäisi tämän riuskasti ylös. "Kävele edeltä, ja jos johdatat mut väärään paikkaan, tämä ase on viimeinen muistosi." hän komensi ja Forelli ei kyennyt vastustelemaan, vaan marssi ulos ovesta CJ: n seuratessa. "EI PAKOYRITYKSIÄ!" hän jatkoi heti ovensuussa, kun vihollinen yritti juosta, ja hetkessä tämä ikään kuin jäätyi paikoilleen. Erakko ei näemmä tullut mökistään ulos, mutta CJ: stä tuntui jotenkin epäilyttävältä - oliko hän kenties suututtanut tämän niin, että kohta tämä tulisi hänen taakseen ja tappaisi kirveellä, moottorisahalla tai jollain teräaseella, mikä olisi sitten sattunut käteen? Hän poisti mielestään kuvottavan kuvan itsestään lojumassa kirves niskassaan ojassa keskellä sumuista metsää ja tökki Forellia aseellaan, kun matka tiheikön läpi kohti Sweetin, Kendlin ja Cesarin olinpaikkaa, joka oli kaiken järjen mukaan lähistöllä sijaitseva, toinen vanha maatila. Vaikka CJ: llä olikin nyt seuraa, mukana oleva tyyppi oli hänen tiukan valvontansa alla ja lähtisi varmasti juoksuun jättäen hänet yksin, jos jotain nyt hyökkäisi äkillisesti tavoitellen kummankin elämää. Sumu tuntui tiheämmältä tiheän kasvuston seassa, mutta CJ vain marssitti Forellia eteenpäin valvoen tämän tietämättä ympäristöä ja osoitellen aseellaan joka puolelle. Pari kertaa hänestä jo tuntui siltä, että hän näki jotain mustaa liikkumassa etäällä, mutta hermonsa hän silti hillitsi...

To Be Continued.

Lainaus:25.10.2008 Carbonox kirjoitti:
Carbonox Stories:

Revenge is Sweet - Osa 5 - The Last Meeting

Hän näki, kuinka erakko istui puupenkillä mökin reunassa ja söi nähtävästi taas v*ttua...

Odotuksen arvoinen, sillä tokihan jokainen osa on välttämätön jatkon ja kokonaisuuden kannalta. Vaan ei tämäkään yllä kakkos- tai edes kolmososan
tasolle. Nelosen kyllä potkii mennen tullen maan tasalle, vaan siinäpä se.

Periaatteessa tässä toimii kaikki, mutta mikään kohta (paitsi kirveellä silvottu naama) ei oikein erotu edukseen, että aika tasaharmaa tarina. Pituutta ihan hyvästi, mutta eipä tässäkään hirveästi juoni edennyt, mutta teki sen sijaan pari ihan sujuvaa käännöstä. Tylsähkö... ei juuri mitään poikkeuksellisen siistiä tai jännää kohtaa mukana. Perusasiat aika hyvällä mallilla ja edelleenkin Revenge is Sweetin perusvahvuudet kutakuinkin ennallaan.

Pari kohtaa voisi korjata. Tuossa kun Forelli ampui Carlia korvaan, niin eikö Forellilla ollut aseessa äänenvaimenninta, kun erakko ei laukauksesta liiemmin näkynyt välittävän? Toinen se, että mitenkä joku pystyy syömään raakaa lihaa, edes erakko? Ja kun eikös tämä samainen erakko sanonut muutaman sanasen viime tarinassa? Miksei hän nyt tehnyt muuta kuin murisi? No tuota viimeistä ei ainakaan tarvitse korjata.

+ CJ:n osuus edelleen tunnelmallinen.
+ Gorekohtaus!

- Tylsähkö, vähän mauton - mitäänsanomaton.

8+

-

-

Carbonox Stories:

Revenge is Sweet - Osa 6

CJ marssi eteenpäin synkässä ja sumuisessa tiheikössä pitäen AK-47: ta tiiviisti edessä kulkevan Forelli-jengiläisen selässä kiinni varmistaen, että tämä tiesi hänen olevan yhä lähistöllä eikä pyrkisi pakoon. Lisänä hän rapisteli kovaäänisesti kaikkea, mitä eteen sattui, ja se nähtävästi auttoi, sillä Forelli ei lähtenyt minnekään karkuun, vaan pysytteli edessäpäin ja seurasi erittäin pientä, lähes umpeenkasvanutta polkua tiheään metsään. CJ: n onneksi mitään kovin kummallista ei näkynyt ympärillä, lukuunottamatta hirveä, joka laukkasi yhdessä vaiheessa kovaa vauhtia ohi ja katosi sumuun yhtä nopeasti kuin oli sieltä ilmestynytkin. Forelli oli yrittänyt käyttää sitä tilannetta hyödykseen ja lähtenyt juoksuun, mutta CJ syöksyi välittömästi perään ja vetäisi aseensa tämän jalkojen alle, mikä kaatoi vihollisen nurin ja tämä jäi kiroilemaan maahan vihan täyttämänä, hätistellen ympärillä lenteleviä hyttysiä voimakkaiden kirosanojen säestämänä pois. CJ suuttui niin pahasti, että potkaisi Forellia kylkeen ja veti tämän väkivalloin pystyyn. "Tuon jos teet uusiksi, en ole yhtä ystävällinen!" hän sähisi parin sentin päässä Forellin naamasta ja alkoi tökkiä aseellaan tämän marssiessa taas eteenpäin metsäpolkua pitkin. Polku tosin alkoi jatkuvasti tulla huonommaksi erottaa, ja lopulta se päättyi pariin marjapuskaan, joiden seassa Forelli alkoi kahlata CJ: n seuratessa jatkuvasti alle metrin päässä tästä. Loppua ryteikölle ei näyttänyt koskaan tulevan, ja kaiken lisäksi maasto meni aina vain vaikeakulkuisemmaksi. Forelli näytti siltä kuin oli kulkenut tätä reittiä ennenkin, sillä nyt tämä poikkesi yllättävästi oikealle ja sieltä löytyikin hiekkapolku, joka oli paljon selkeämpi kuin edellinen. "Tämä on oikea, mutta tulen katumaan tätä päivää koko loppuelämäni." Forelli sanoi kiukkuisesti ja sai vastaukseksi sen, että CJ tökkäsi häntä taas aseella selkään. Polulla oli niin vaikea paeta, että Forelli tiesi siirtonsa heti virheeksi, mutta muuten maasto olikin liian vaikeakulkuista. Ainut ongelma oli vain se erakko, ja CJ tuijotteli usein taaksepäin varmistuttuaan, ettei Forelli tiennyt hänen päänsä liikkeistä mitään, mutta ei nähnyt ketään lähestymässä sen koommin metsästä kuin polkuakaan pitkin. Karmiva tunnelma paheni sekuntien kuluessa, mutta kauaa tätäkään metsäaluetta ei tarvinnut tallata, mikäli Forelli ei siis ollut johdattamassa häntä kuolemanansaan.

Vihdoin alkoi puiden määrä harventua, kun CJ ja Forelli tulivat uudelle aukealle. He olivat kyllä todella syvällä puolierämaassa siitä päätellen, ettei autojen ääniä kuulunut edes vaimeina, mutta jokin sentään ilostutti CJ: tä ensimmäistä kertaa oikeasti sitten hetken, jolloin hän oli tajunnut Vincentin olleen vihdoin ja viimein kuollut. Maatila, se josta Forelli oli puhunut, oli alapuolella, loivan alamäen juurella ja siellä paistoivat valot ainakin niissä ikkunoissa, jotka siitä kohdasta näkyivät. Forelli käänsi kasvonsa poispäin CJ: stä, joka ei kuitenkaan tästä välittänyt ollenkaan. Hän vain keskittyi tuijottamaan tilaa, josta tiesi ystäviensä löytyvän. Se näytti juuri sopivan syrjäiseltä paikalta kidnappaajien piilopaikaksi. Farmi oli kohtuullisen iso, sinne johti soratie, joka myös päättyi sen kohdalle, ja heti vastapäätä alamäen juuressa olevaa asuintaloa olivat ladot ja muut maatilarakennukset. Myös pari autotallia löytyi aivan tilan perältä. CJ ei voinut tutkimisestaan huolimatta irrottaa katsettaan Forellista, joka mulkoili suoraan häntä silmiin. "Sinä ensin." hän komensi ja osoitti alamäkeä silmät kapeina. Forelli näytti kummallisen ymmärtäväiseltä ja tottelevaiselta, ja alkoi varovasti kulkea mäkeä alas CJ: n seuratessa aivan perässä. Hän vilkaisi syrjäkarein ikkunaa, josta erottui melko modernin näköinen keittiö, joka oli lähes täysin valkoinen lattiaa, jääkaappia, laatikostoja ja uunia myöten, mutta ketään ei siellä ollut. Tästä syystä hän arvioikin, että kidnappaajat olivat jossain muussa huoneessa. Forelli oli kompastua tasapainon hävittyä mäen juurella, mutta pysyi pystyssä ja marssi eteenpäin. "Perässä vaan, sisäänkäynti on täällä toisella puolella." tämä murahti niin iloisella äänellä, että CJ: tä alkoi väkisinkin epäilyttää. Hänellä oli kuitenkin AK-47 turvanaan, joten vastahakoisuudesta huolimatta hän seurasi Forellia etuovelle. "Eikö täällä ole ketään vahtimassa?" hän ihmetteli. Vartijoiden puutteen hän huomasi vasta nyt, mutta Forelli vain virnuili. "Kuka nyt vartijoita tarttee?" hän kysäisi kylmäkiskoisesti ja potkaisi etuoven kovalla voimalla auki niin että se kolisi seinää vasten, ja sisältä kuului heti: "Kuka sieltä nyt tulee?" -huuto. CJ: n huomio herpaantui hetkeksi ja Forelli käytti tämän hetken hyödyksi, tönäisi hänet sisään, potkaisi täydellä voimalla persuksille ja veti AK: n tämän kädestä samalla kun eteiseen astui mies.

Miehellä oli vaaleansininen puku, joka oli viimeisen päälle siisti ja puhdas. Sen väri oli tismalleen samaa sävyä kuin useimpien Forellien autoissa, ja kun huomio kiintyi kasvoihin, ne olivat noin 30-40-vuotiaan näköiset, ilahtuneet mutta samalla jo melko rapistuneet. Arvailuja ei hirveämmin tarvittu, mutta hommaa nopeutti entisestään se, että AK: ta hänen selkäänsä vasten painanut Forelli sanoi ilahtuneena: "Tässä hän on, Andrei. CJ - elävänä." Hän tökkäisi aseellaan CJ: n selkää ja tämä ohjautui eteenpäin painaen samalla mieleensä tämän asunnon sisätilan. Eteinen oli melko pieni ja kapea, ja hattuhylly näkyi vasemmalla. Edessäpäin olivat oviaukot ilman ovia kahteen huoneeseen. Vasemmalta mentiin ilmeisesti keittiöön, ja oikealta olohuoneeseen, joissa molemmissa paistoivat valot, mutta eteinen oli pimeä. "Mahtavaa työtä, Trevor. Tää pidetään mielessä sillon ku palkkapäivä koittaa!" Andrei vastasi innostuneena ja alkoi kävellä eteenpäin Trevor-nimisen tyypin työntäessä CJ: tä perässä olohuoneeseen asti. Siellä oli kaksi miestä katselemassa väritelevisiota, josta tuli parhaillaan jotain komediaa, jonka katsomiseen ei valitettavasti ollut aikaa näinkin vakavassa jamassa. Huone oli tilava ja siellä oli vain muutamia huonekaluja siellä täällä. Se oli myös kohtalaisen puhdas ja rauhallisen oloinen sitä lukuunottamatta, että siellä olevilla miehillä ei ollt puhtaita jauhoja pusseissaan. "Katsokaas tätä, Giorgio ja Franco! Minähän sanoin, että me saadaan CJ samaan pussiin, jos napataan sen kaverit!" Andrei huudahti nojatuoleissa istuville miehille, jotka kummatkin vaikuttivat päälle 40-vuotiailta ja CJ: n kauhuksi kumpikin toi mieleen Sonnyn, joka oli kyllä ollut kuolleena jo pitkän aikaa, mutta jonka kasvot piirtyivät taas uudestaan mieleen, kun hän nyt tuijotti kahta miestä, jotka hän tiesi jo jäljelle jääneiksi Forellin veljeksiksi. Kun kumpikaan ei keksinyt mitään sanottavaa yllättävän vieraan sisääntuomisen jälkeen, Andrei jatkoi: "Trevor nappasi tän jätkän, vaikkette sitä niin vaan uskoiskaan! En tiedä, miten siinä kävi, mutta onnistu kuitenki jymäyttään sen tänne sisään! Aivan mahtavaa, mitä tehdään?" Hän tuntui siltä kuin voisi ratketa riemusta. Tuoleissa istuvat miehet katsoivat toisiaan hetken miettivillä katseilla, CJ ei uskaltanut edes hengittää, kunnes viimein heistä vasemmanpuoleinen sanoi syvällä äänellä: "Vie nyt ekaks muiden vankien seuraan, katotaan tarkemmin sit myöhemmässä vaiheessa." Trevor nyökkäsi ja työnsi CJ: tä hiljalleen pois huoneesta erääseen toiseen, jonka ovi oli nähtävästi lukossa. "Andrei, oisko avainnippua? Menetin sen yhessä hankalassa tilanteessa..." Trevor mutisi ja hetken päästä Andrei tulikin juoksujalkaa paikalle toinen nippu kädessään. "Paljon kerrottavaa kyllä, Trevor, mutta älä huoli, saat palkkiosi tästä!" hän mutisi etsiessään oikeaa avainta. Kun se vihdoin löytyi, hän avasi nopeasti oven, sysäsi CJ: n sisään ja läimäytti oven taas lukkoon.

CJ ei kauaa epäröinyt olinpaikkaansa. Valot olivat päällä ja ympärillään hän näki kolme ihmistä, jotka olivat vähän aikaa katselleet jännittyneinä, mutta keskimmäinen, jonka hän tunnisti saman tien Sweetiksi, osoitti häntä sormellaan ja käveli varovasti lähemmäs, toisin kuin Kendl ja Cesar, jotka näyttivät hämmästyttävän innostuneilta, vaikkei CJ sitä kauheammin epäröinytkään. Ensimmäiset tunnelmat olivat vain "Mitä..."-tyylisten kommenttien latomista, mikä antoi CJ: lle mukavasti aikaa tutkia huonetta katseellaan. Ympärillä oli aika vähän huonekaluja ja huone oli lähestulkoon tyhjä. Ikkuna löytyi, mutta se oli laudoitettu täysin umpeen lukuisilla lankuilla, joita ei enää saanut siitä irti, ellei olisi jonkinlaisia pihtejä, ja ainut pakoreitti sen lisäksi oli ovi, joka oli nyt lukossa. Se teki tilanteesta sangen vaikean, suunnilleen yhtä vaikean kuin siitä kun CJ oli ollut vankina Deadguy Estatessa. Vihdoin hän päätti vastata omaistensa kysymyksiin siitä, miten hän oli päässyt paikalle, jotta nämä eivät luulisi häntä aivan mykäksi. Seuraavat hetket kuluivat selittelyssä siitä, kuinka hän oli ensin käynyt huoltoasemalla ja sitten käynyt läpi lukuisten koettelemuksien, kohdannut mystisen erakon sekä kummallisen cowboy-hattuisen henkilön ja taivaalla päristelleen helikopterin ja oli lopulta Forellin opastamana päätynyt sinne, missä hänen omaisensa nyt olivat. Huomattavissa oli tosin se, että Sweetin kasvot näyttivät pahasti rapistuneilta, aivan kuten Andrein, eikä sillä ollut mitään tekemistä vanhentumisen kanssa, ottaen huomioon sen, että hänen veljensä oli vain 31-vuotias eikä suinkaan mikään vanha pappa. "Nyt on sun aikas kertoa, miten te jouduitte tänne." CJ sanoi välittämättä siitä, että Sweet, Cesar ja Kendl olivat suunniltaan järkytyksestä erakkotarinan seurauksena. "Noh, ei mitään kummempaa. Olin just lähdössä pois talosta hakemaan pyykit, kun Andrei tuli sisään." Sweet selitti. "Olin aluksi ilahtunut, mutta sitten näin, että sillä oli kaks gorillan kokosta tyyppiä mukanansa. Arvasin heti, mistä oli kyse, ja aloin huutaa, jolloin Kendl ja Cesar tuli alakertaan. Vaikka meitä oli tasavertanen määrä, ei se tappelu sujunut, ja Andrei sai mun pään paiskattua pöytää vasten - siitä sain tämän." hän jatkoi osoittaen otsaansa, johon oli tosiaan tullut jonkinlainen arpi, ja samalla selittyi veri Johnson Housessa olleen pöydän päällä. "Sen jälkeen pökerryin ja löysin itseni täältä Kendlin ja Cesarin kanssa. Heistä ei sitten vaan ollu yksinkertasesti vastusta niille turvamiehille, mutta turhaa väkivaltaa ne ei sentään saanu osakseen." hän jatkoi ja CJ nyökkäsi.

Niko Bellic makoili yhä Algonquinin asuntonsa sängyllä ja hänen päässään tulvi silmitön viha. Hän ei voinut uskoa, että kaiken sen hyvän jälkeen, mitä hän oli tehnyt, Angel oli tullut sillä tavalla öykkäröimään ja kyselemään Gerrystä, jonka sijainnin Niko kyllä hyvin tiesi, mutta ei voinut edes kuvitella paljastavansa sitä. Packie oli yrittänyt lohduttaa sillä tiedolla, että Angel oli virkaintoinen idiootti, joka oli vain nukkunut huonosti, mutta ei se Nikoa auttanut. Hän yritti painaa mieleensä menneisyyttä. Hän ja McRearyt olivat silloin aiemmin joutuneet vaikeuksiin Bulgarinin kanssa, mutta Angel oli silloin auttanut heidät pois tilanteesta, ja sitä seurannut tapaus jossain päin Star Junctionin kellarirakennusta oli myös muistettava, sillä tuolloin Niko ja Angel oli kidnapattu erikseen ja he olisivat joutuneet viettämään siellä pitkän aikaa, ellei Playboy X olisi saanut avunpyyntöviestiä ja hyökännyt paikalle poliisien seuratessa lopulta ja napatessa niin McLaggenin, Jeffin, Clarencen ja Eddien, joista kolme viimeisintä olivat Nikon vanhoja tuttuja Liberty Cityn kaduilta, eivätkä kohtaamiset olleet mitenkään erityisen ystävällisiä. Jälkeenpäin Angel oli sitten pitänytkin matalempaa profiilia, mutta ehkä lähinnä siksi, että suhtautui Nikoon vähän ystävällisemmin, mutta vain vähän aikaa. Virkaintoisuus todellakin kostautui kiukkuisen kohtaamisen merkeissä, mutta silti Nikon oli ajattelutuokion kuluessa yhä vaikeampi tuntea vihaa. Hän ei edes ymmärtänyt koko juttua aivan täydellisen hyvin ja alkoi oikeastaan tuntea lähinnä ystävällisyyttä. Angel kuitenkin ajatteli kaupungin parasta, mutta ehkä Dimitristä ja Matthew' sta luopuminen yhdellä kertaa lopettaisi Gerryn etsinnät, kun hän voisi lopulta kuuluttaa sen kaikelle kansalle ja McRearyt saisivat elää normaalisti, ilman mitään suuria ongelmia.

Lopulta Niko tiesi valintansa. Hän pomppasi sängyltä pystyyn niin nopeasti, että Derrick käänsi päänsä häntä kohti, mutta katsoi nopeasti uudestaan konetta, jolta Packie oli löytänyt sattumoisin upeanoloiset pornosivut, jotka eivät tällä kertaa Nikoa kuitenkaan kiinnostaneet. Katumus tuntui hänessä nopeammin kuin hän saattoi ajatella. "Missä on Liberty Cityn oikeussali?" hän kysyi McRearyn veljeksiltä, jotka kääntyivät hullunkurisen samanaikaisesti katsomaan, mitä asiaa Nikolla nyt oli. "Ai oikeussali vai?" Gerry kysyi. "Mun tietääkseni se on samassa rakennuksessa ku vankilakin, ainaki mua kuulusteltiin siellä, mutta mitä sä nyt sieltä? Todistat Dardania vastaan?" Niko nyökkäsi todella lyhyesti ja lähti jo juoksemaan ovelle, kunnes pysähtyi tajuttuaan, ettei hänellä ollut asetta. Derrick toisti Gerryn kysymyksen oikeudenkäynnistä, mutta aikaa vastaukseen ei ollut, kun Niko kolusi joka kolkkaa kämpästä. Hän kaivoi sohvatyynyn alta M4: n ja laski sen nojaamaan seinää vasten samalla kun hän käväisi katsomassa komeron. Lukuisten tavaroiden, joista osa kuului McRearyille, seasta oli vaikea löytää mitään sellaista, josta saattoi olla jotain hyötyä mahdollista hyökkäystä vastaan. Kaupungin kaduille ei enää uskaltanut mennä ilman kättä pidempää. Lopulta hän löysi Desert Eaglensa, tunki sen taskuun ja marssi M4: n luo. McRearyt katselivat pelokkaina, kunnes Packie uskaltautui kysymään: "Et kai sä vaan ole menossa tappamaan Angelia?" Nyt kuului pelokasta muminaa, eli nähtävästi nämä eivät kuitenkaan halunneet tämän kuolevan, vaikka olikin pistänyt kovan puhuttelun käyntiin vähän aikaa sitten. "En tietenkään!" Niko kähähti. "Valitettavasti kaduilla voi liikkua vaikka mitä tyyppejä, joten kaiken varalta!" hän jatkoi, mutta ei saanut nähtävästi sanoillaan pyyhittyä epäluuloa McRearyjen kasvoilta. "Luuletteko, että mä lähden ammuskelemaan vain, koska Angel raivos mulle? Tehän näätte, että ainoat, jotka löytyvät tappolistaltani, ovat Dardan Petrela, Bledar Morina..." Lista ei ehtinyt ihan loppua, kun Derrick tuli jo ohjaamaan hänet ovelle. "Ymmärretään, mene tekeen mitä sun pitää." hän kehotti rauhallisella äänellä, vaikka hänestäkin paistoi selvästi luulo siitä, että Niko olisi menossa hoitelemaan poliiseja. Hän ei yrittänyt enää vakuutella ketään, joten hän marssi ulos niine hyvineen ja jätti McRearyt koneelle.

CJ, Sweet, Cesar ja Kendl eivät oikein keksineet mitään kovin hyvää tekemistä, he vain kuljeskelivat pitkin huonetta, jossa heitä pidettiin vankeina, ilman mitään kunnollista tekemistä. Se oli tosin ehkä Forellien tarkoituskin - vankien tylsistyttäminen. CJ pohti, pidettäisiinkö heitä minkäänlaisessa nälässä siellä, mutta ainakaan kenenkään toverin vatsa ei kurninut, joten syytä hirveään pelkoon heidän puolestaan ei ollut. Lopulta Sweet aloitti puhumaan: "Miten sinä oikein tuolla tavalla kiinni jäit, veli? Lankesit yhden vaivasen Forelli-jengiläisen ansaan? Aika pöljää, jos multa kysytään!" Cesar näytti hätääntynyttä ilmettä, kun Sweet alkoi taas esittää raivostuneita kommenttejaan, eikä CJ voinut olla tuntematta lievää häpeää. Hän tosin alkoi mylviä välittömästi takaisin veljelleen. "Mitä sitten? Entäs itse, lankeat Andrein bisnessuunnitelmiin ku mikäkin idiootti!" Johnsonin veljekset loivat murhaavia katseita toisiinsa, kun herjanheitto alkoi oikein sydämen pohjasta, he nimittelivät toisiaan kaikilla nimillä mitä muutaman sekunnin miettimisaikojen aikana keksivät, kunnes viimein Kendl syöksyi heidän väliinsä, kun he ottivat askeleita lähemmäs toisiaan nyrkit pystyssä. "Nyt rauha teidän välille, aina saan hävetä teidän käytöstänne!" hän kiljui ja alkoi nyt muuttua kiukusta punaiseksi, mikä ei lupaillut hyvää, mutta totaalisen kovaäänistä tai kimeää huutoa ei tullutkaan. Hän pysytteli silti veljesten välissä, kunnes CJ heitti vielä Kendlin olan yli Sweetille viimeisen herjan: "Miten sä oikeen aina oot tommonen kusipäätosikko? Sua tuntuu v*tuttavan ihan kaikki!" Hetkessä kaikki hiljeni. Sweet ei sanonut mitään, eikä sen koommin yhä tiukasti välissä seisova Kendl kuin sivusta katseleva Cesar keksinyt myöskään mitään sanottavaa. Heti, kun veljesten ilmeet rauhoittuivat, Kendl liikkui varoen pois välistä ja Sweet alkoi puhua hiljaisella ja synkällä äänellä, josta tosin ei paistanut enää minkäänlaista vihaa, vaan pikemminkin kysymys. "Kuule CJ - muistatko vielä Aldrin-serkun?" hän kysyi varovasti eikä vihaista vastausta onneksi tullut, sen sijaan CJ näytti hämmästyneeltä, mietti pitkän hetken ajan ja vihdoin kysyi: "Ai se moderni tyyppi, joka ei halunnut asua gängstojen keskellä?" Sweet nyökkäsi ja painoi sitten päänsä alas.

"Mitä hänestä?" CJ kysyi. "Mä en oikein aina tajunnu sen juttuja, se tuntui vihaavan kaikkea gängstoihin liittyvää ja lähti oikein Bullworth Academyyn ollessaan kolmentoista, kun me muut opittiin muilta jengiläisiltä huonoja käytöstapoja!" Hän sai vastaukseksi vain toisen nyökkäyksen Sweetiltä, ja Kendlkin luopui valmiusasetelmista tappelun varalta. Cesar pysyi vaiti, kuten myös vastausta odotellut CJ, ja vihdoin Sweet alkoi puhua pyöritellen peukaloitaan tasaiseen tahtiin. "Sillon kun Aldrin lähti, tunsin itteni heti aika yksinäiseks. Tai siis, olin kyllä jo seittemäntoista ja se oli neljä vuotta nuorempi, mutta se heitti oikeesti hyvää huulta ja piti aina iloisena! Valitettavasti kouluun lähettyään en enää tavottanu sitä muuta ku puhelimitse, ja huomasin sen kehityksen aina vaan aikusemmaksi. Mutta ei se silti koskaan halunnu olla mikään tylsä sivistyny mies, ei sen enempää ku mekään. Gängsta oli tosin liian alhanen juttu sille. Sain kuulla paljon sen keppostelusta kavereittensa kanssa. Se kans asusteli lomilla jonku kaverinsa kartanossa Alderneyssä." hän selitti aina vain kolkommalla äänellä ja CJ arvasi, että tämä juttu ei ihan tuntunut järkeenkäypältä. "Miten Aldrin-serkku liittyy sun tosikkojuttuus - jos sä siis siitä aiot kertoo?" hän kysyi varoen, ja Sweet päästi myöntyvän äännähdyksen oitis. "Kyllä vaan, Al on syy siihen, etten naureskele asioille niin paljon ku sä. Siinä nimittäin kävi niin, että...no, miten mä nyt tämän selittäisin? Tää on vaan liian kauhee juttu, menettäisit siinä halus elää aivan ku minä ja Kendl sillon ku se tapahtu!" hän huusi itkuisesti ja näytti siltä kuin voisi kohta ruveta parkumaan. CJ kääntyi kysyvästi Kendliin päin, mutta tämäkin pudisti päätään ja laski sen alaspäin yrittäen nähtävästi peittää kaikki hiljalleen valuvat kyyneleet. "Okei, et voi sanoa sitä suoraan. Kerroppas joku yksityiskohta tähän liittyen. Kuka se kaveri oli?" hän kysyi Sweetiltä, joka näytti siltä, että sanottavaa oli vielä yllin kyllin jäljellä. "No emmää muista! Siitä on v*tusti aikaa, kun viimeks puhuin Aldrinille! Mutta ainoostaan yks muistikuva on mielessä reilun, oisko ollu kolmentoista vuoden takaa? Se soitti mulle taas kerran ja kerto, että siellä oli hauskaa, vaikka joku Harrison-niminen tyyppi olikin kiusaamas paikallisia oppilaita, mutta tais mainita sen kaverinsaki. Se oli joku Da...vai oliko sittenki jotain muuta...ei, Dani se oli! Mutta sukunimeä en vaan muista, D: llä seki tais alkaa, jos oikein muistan. Dead jotain..."

CJ mulkoili silmät hämmästyksestä ja vihasta selällään kohti Sweetiä.

To Be Continued.

Schneiderille: Kyllä, tämä on ensimmäinen kerta kun kirjoitan tarinaa täällä. Saattaa ehkä sittenkin olla että saan sen väsättyä vielä tänään, mutta se menee kyllä sitten jo aikas myöhään.

Ja kiitokset noista vinkeistä

Lainaus:25.10.2008 Carbonox kirjoitti:
Carbonox Stories:

Revenge is Sweet - Osa 6

No tulipa kyllä nopeesti uusi osa. Hyvä tämin on edellisen tapaan, mutta liian vähän kerkesi tapahtua.

+ Kerronta ja kuvailu - tunnelma toimii edelleen.

- Lyhyehkö tai paremminkin sisällöllisesti "lyhyt". Ei hirveästi tapahdu mitään.

8+

BulletProof Stories presents:

Field Of Death

''Liberty Cityn uutisista hyvää iltaa! Tämä on ylimääräinen uutislähetys koskien San Andreasin osavaltiota kohisuttanutta tragediaa. Tänä aamuna, noin kello seitsemän aikaan aamulla, oli Las Venturasin aavikon tunnettua hylättyä lentokenttää käytetty taistelukenttänä Los Santoslaisten Grove- ja Ballas-jengien välienselvittelyssä. Paikalla oli myös mitä ilmeisemmin ollut Vagos-jengin jäseniä, sillä heidän ruumiitaan oli myös kaikkialla. Mutta heidän syytään osallistua tähän kamppailuun ei tiedetä. Meidän palkittu reportterimme, Ned Burner on juuri paikan päällä Verdant Meadowsissa todistamassa tätä todellista murhenäytelmää. Ned, millainen tilanne siellä on tällä hetkellä? Onko tilanne yhtään rauhoittunut?''

''Kiitos, John. Täällä on tosiaan varsinainen hullunmylly käynnissä, sillä melkein koko San Andreasin poliisivoimat ovat täällä tällä hetkellä. Täällä on reporttereita ympäri maailmaa, mutta poliisi on pitänyt visusti suunsa kiinni. Ketään muita paitsi poliiseja ei tällä hetkellä päästetä rikospaikalle. Mutta sen verran mitä näen tuonne kiitoradalle, niin voin sanoa että en ole koskaan mitään näin hirveätä elämäni aikana. Nuoria kuolleita ihmisiä kaikkialla. Rata on veren ja aivojenpalasien peittämä. Tämä on...tämä on todella järkyttävää. Sain muuten juuri tiedon että kuolinuhreja on tällä hetkellä noin 250 ja luku vain kasvaa. Päivittelemme tietoja sitten kuin vain niitä lisää saamme. Takaisin studioon, John.''

''Kiitos sinulle Ned sinne Verdant Meadowsiin. Tässä oli meidän ylimääräinen uutislähetys tältä erää. Uutislähetyksiä seuraa vielä tämän päivän puolella, joten pysykää kanavalla.''

Palataan ajassa neljä päivää taaksepäin.

Kirkas kesäaurinko paistoi Grove Streetille, jossa on ollut parina viime päivänä todella elotonta. Koko Grove on elänyt syvässä hiljaisuudessa ja surussa, kun jengin pitkäaikainen johtaja Sean ''Sweet'' Johnson ja hänen
rakas veljensä Carl ''CJ'' Johnson olivat kuolleet traagisessa onnettomuudessa. Tämä raju auto-onnettomuus oli tapahtunut Idlewoodissa, joka jälleen kuului Ballasille. Tämä tosiasia, että onnettomuus tapahtui juuri Ballasien alueella, synnytti suurta vihaa ja hämmennystä moniin Groven asukkaisiin. Yksi näistä asukkaista oli Leroy ''Lee'' Anderson. Mies oli Sweetin vanha ystävä, ja hänen kuolemansa johdosta Groven pitkäaikaisin jäsen. Leroy on normaalisti rento kaveri, mutta tarpeen tullen hänellä on todella tulinen luonne. Mutta tänään hän on hiljainen, mietteliäs eikä välitä mistään. Tänään on Sweetin ja CJ:n hautajaiset. Noin tunti ennen hautajaisten alkua hän oli valmistautumassa pienikokoisessa asunnossaan hautajaisia varten. ''Hey Lee, miks sä olet noin hiljainen? Puhusit nyt jotain.'' Leen pikkuveli, joka asui hänen asunnossaan sen vuoksi koska heidän äitinsä hylkäsi hänet, pyysi häneltä. ''Mua ei nyt Mike kiinnosta. Mene pois. Mene vaikka ulos leikkimään kavereides kanssa.'' Lee käski ärtyneenä. ''Johtuuko se musta, koska mä joudun asumaan sun luonas?'' ''No ei, idiootti! Sä kyllä tiedät miksi. Hautajaiset on tänään ja mä haluan vaan saada ne pois alta mahdollisimman nopeasti. Okei? Mene nyt!''
Lee kävelee mielentuskissaan ulos asunnostaan ja astelee kohti kiiltävän mustapintaista Romeroa ja nousee autoon sisään. Auto lähtee liikkeelle lukuisat muut grovelaisten täyttämät autot perässään kohti kirkkoa. He ajoivat läpi monien Ballasien alueiden peläten sitä, että jotkut saattaisivat hyökätä heidän kimppuunsa. Mutta ihme kyllä, autot ja ihmiset säilyivät hengissä kirkolle asti, ja näin hautajaiset saadaan aloitettua. Lee ottaa oman aikansa noustakseen pois autosta, mutta pian hän kuitenkin tulee ulos sieltä. Hän kävelee kiviportaat ylös, ottaa hatun pois päästään, ja istuu ystäviensä viereen.

Pappi on juuri aloittanut puheensa, kunnes yhtäkkiä Lee purskahtaa itkuun, nousee ylös ja pahoittelee: ''Olen pahoillani, mutta en voi olla täällä enää hetkeäkään, tämä on liian raskasta minulle. Olen todella pahoillani. Joudutte jatkamaan ilman minua.'' Kyyneleet silmissään Lee kävelee ulos kirkosta, ottaa sinisen Greenwoodin ja lähtee takaisin Grovelle. Tultuaan Grovelle hän paukauttaa oven ja kävelee huoneeseensa. Hän on juuri riisumassa juhlavaatteita pois, kunnes lyö varpaansa sängyn jalkaan ja kiroaa julmetun lailla. ''Voisiko tästä enää päivä parantua?!'' mies huutaa tuntien murskaavaa kipua oikean jalan ukkovarpaassaan. Tämän kiroilemis/huutamisperiodin jälkeen mies lysähtää sängylle ja nukahtaa välittömästi. Noin 15 tunnin unen jälkeen hän herää ja kävelee tokkurassa olohuoneeseen. Olohuoneeseen on kokoontunut valtava joukko grovelaisia. ''Lee. Olemme nyt tässä yhdessä päättäneet, että sinusta pitäisi tulla Groven uusi johtaja. Uskomme, että sinä olisit paras mahdollinen johtaja Grovelle.'' Lee naurahti ja sanoi: ''Paras mahdollinen? Minä kun luulin että olen itse sekaisin. Ettekö te tajua että en ole tällä hetkellä kunnossa mihinkään johtajantyöhön?'' ''Mutta sä olet ainoa vaihtoehto, sä olet tämän porukan pitkäaikaisin jäsen, ja kokenein. Sitä paitsi, sitä Sweet olisi halunnut.'' ''Niin kai.'' Mies mietti ja myöntyi. ''Kai minun sitten on pakko. Mutta entäs Antwon, eikös hän ole ollut jäsen melkein yhtä kauan kuin minä?'' Joukon perältä kuului mutinaa: ''Ööh...Antwon kuoli 1,5 vuotta sitten, silloin Locin juhlissa kun Ballat hyökkäsivät.'' ''Ai perhana niin tekikin. Ei kait tässä sitten mikään muukaan auta.'' Loppupäivä sujui ryyppämällä. Leen johtajaksi valitsemista juhlittiin oikein urakalla.

Taas koitti yö Grove Streetillä. Yö oli hiljainen ja upea täysikuu paistoi kauniisti muuten pimeästä taivaasta. Ainoa ääni kuului Big Joen takapihalta, jossa hänen koiransa ulvoi täysikuuta. Mustaihoinen mies liikkui valkoinen huivi päässään kadulla menossa kohti Leen taloa. Samalla Cesar sattui kävelemään CJ:n äidin talon vieressä olevalta kujalta puhuen puhelimeen Kendlille. Mies oli nimittäin unohtanut lompakkonsa Leen luo, ja oli nyt hakemassa sitä. Hän sivusilmällä huomasi tumman, valkohuivisen miehen kävelemässä Leen taloon. Cesar lopetti puhelunsa: ''Hei beibi, mä soitan sulle kohta takaisin.'' Hän sulki puhelimen ja otti aseensa. Hän hiipi miehen taakse ja otti tämän kurkusta kiinni. ''Sä olet Balla p*rkele!'' hän huusi ja kolkkasi Ballan. Cesar otti tämän kauluksista kiinni, raahasi hänet Leen ovelle ja soitti ovikelloa. Lee tuli ovelle vihaisen ja väsyneen näköisenä ja kysyi: ''Kuka h*lvetti toi on? Ja mitä sä täällä Cesar teet?'' ''No mä unohdin lompakkoni ja olin tulossa hakeen sitä ja sit tämmönen sankari oli tulossa tappamaan sua. Sillä on äänenvaimennettu pistooli p*rseessä.'' ''No hemmetin hyvä että tulit. Vie se tonne alas, mä tuun kohta perässä.'' Cesar vei tajuttoman Ballan alas ja solmi hänet tuoliin, kun samalla Lee kävi keittiössä ja otti mukaansa terävän lihaveitsen. Lee käveli alas ja läimäytti miestä poskelle herättääkseen hänet. Hän heräsi, ja samantien kun hän oli aukaissut silmänsä, Lee leikkasi häneltä oikean käden peukalon. Mies huusi suurissa tuskissa. ''Jos et halua menettää enempää sormiasi, kerrot tällä sekunnilla, mitä teet täällä!'' Mies ei vastannut, joten Lee katkaisi etusormen. Mies huusi kyyneleet valuen: ''Kerron mitä haluatte, mutta älä leikkele minua enää! B Dup lähetti minut. Hän on Ballasin johtaja. Hän lähetti minut tappamaan sinut, ettet saisi tietää, mitä Sweetille ja CJ:lle oikeasti tapahtui.'' Lee hämmentyi vahvasti. Mies jatkoi: ''Heidän kuolemansa ei ollut mikään onnettomuus. B Dup itse ampui heidän autonsa renkaat, jotta auto suistuisi tieltä.'' Leellä napsahti. Hän nappasi Cesarin aseen ja ampui Ballasin aivot seinälle.

''Hävitä ruumis. Minulla on tekemistä.'' Lee sanoi vihoissaan. ''Miten?'' Cesar ulisi. ''Heitä se vaikka veteen, tai jotain. Hankkiudu nyt vain eroon siitä.'' Lee juoksi ulos talosta, hyppäsi autoonsa, ja lähti vauhdilla kohti B Dupin asuntoa. Hän laittoi aseeseensa äänenvaimentimen samalla kun ajoi paljon yli nopeusrajoitusten. Saavuttuaan paikalle hän istui hetken, ja astui ulos autostaan. Ensi teokseen hän ampui kaksi Ballaa portin eteen ja potkaisi portin eteen. Talon ulkopuolella oli kolme Ballaa vartiossa. Lee juoksi talon nurkalle, ja tarkasti tiputti heidät yksi kerrallaan huomaamattomasti. Hän juoksi ovelle, potkaisi sen saranat paukkuen maahan, heitti aseensa lattialle ja löi oikealla suoralla B Dupia. Sillä samalla sekunnilla kymmenen Desert Eaglen piippua liimautui Leen päähän kiinni. Mutta hän sai kuitenkin sanoa sanottavansa: ''Olen saanut tarpeekseni. Tälle sodalle tehdään loppu!''

To Be Continued.

Siinä oli nyt mun ensimmäisen tarinan ensimmäinen osa. Venyi kyllä tosi pitkään tää kirjoitus, joten siellä saattaa olla jotain kirjotusvirheitä, mutta korjailen niitä sitten päivemmällä

Toivottavasti se ei haittaa että tässä tarinassa ei ollut paljoa äksöniä, koska tässä tarinassa tavallaan kerrotaan mikä johti siihen valtavaan joukkotaisteluun joka tulee seuraavassa osassa (varmuuden vuoksi spoilereihin). Seuraavassa osassa on jo sitten varmasti enemmän toimintaa.

Mutta arvostelkaa ihmeessä, mä painun pehkuihin.

Lainaus:26.10.2008 BulletProofMonk kirjoitti:
BulletProof Stories presents:

Field Of Death

Hemmetti kun arvostelun kirjotettuani tää katosi, mutta uusiksi. Eli niin, hyvä aloitustarina kyllä oli, mutta joitakin ongelmia kyllä tästäkin löytyi, hyvänä esimerkkinä juuri tää lyhyys, olkoonkin että kappalejako sentäs toimii. Dialogi oli mielestäni ihan toimivaa, ja kyllähän tämä osottaa sen että kirjoituskykyjä löytyy siitäkin päästä.

+ Dialogi ihan hyvää
+ Kappaleet jaettu hyvin lyhyydestä huolimatta
+ Aloitustarinaksi parempi kuin useimmat

- Lyhyt
- Tapahtumat käydään välillä läpi liian nopeasti
- Aikamuodot heittelivät siellä täällä

7

Lainaus:26.10.2008 BulletProofMonk kirjoitti:
BulletProof Stories presents:

Field Of Death

''Liberty Cityn uutisista hyvää iltaa! Tämä on veren ja aivojenpalasien peittämä...

Tää on erittäin hyvä alotustarina. Itseasiassa toisiksi paras jonka tiedän, että ei yhtään hassumpi suoritus. :)

Lyhyehkö, mutta se ei hirveästi haittaa, alotustarinasta kun on kyse. Oikeastaan kaikki toimii, mutta nuo aikamuotojen heittelyt pikkuisen pistävät silmään, vaan olipahan niitä minullakin vielä ihan vähän aikaa sitten aika runsaastikin. Että voisit päättää, kerrotko tarinan preesensissä vaiko imperfektissä vai missä. Juonipuoli ihan jännä ja uutislähetys alkuun ihan toimiva ratkaisu. Kerronta kuivailuineen semmoista hyvää perustasoa, mutta varmaan parempaankin pystyttäisiin. Aika hankala neuvoa ketään näissä kuvailujutuissa, mutta jospa se siitä. Kerrontaa voisi ainakin joissakin kohdin vähän hidastaa ja sen semmoista...

Jatka ihmeessä kirjoitusta, jatka ihmeessä! :)

+ Melkein kaikki perusasiat kunnossa, ja tämä on aloitustarina!
+ Juoni ihan allright.

- Lyhyehkö.
- Aikamuotojen heittely joissakin kohdissa.
- Liikkuu välillä turhan nopeasti, kuvailu suht. vähäistä.

7

Lainaus:26.10.2008 Schneider kirjoitti:
Tää on erittäin hyvä alotustarina. Itseasiassa toisiksi paras jonka tiedän, että ei yhtään hassumpi suoritus. :)

Kenellä paras sitten? :P

E: Eiku taidanki jo arvata...BCRich?

Lainaus:26.10.2008 Carbonox kirjoitti:

Lainaus:26.10.2008 Schneider kirjoitti:
Tää on erittäin hyvä alotustarina. Itseasiassa toisiksi paras jonka tiedän, että ei yhtään hassumpi suoritus.

Kenellä paras sitten?

E: Eiku taidanki jo arvata...BCRich?

Nope, Exectan aloitus minusta ehottomasti paras koskaan. En edes muista Richin (vai tarkotatko Skypen ajan aloitus?) ekaa stooria.

Harmi, että jäi Exectan viimeiseksi tarinaksi tuo esikoisensa.

Ihmeellisesti on kyllä nämä yhden tarinan soturit ehtiny unohtua, vaikka hyviä stooreja muutamat onkin tehneet. :p

Minulta tulossa uutta tänään tai huomenna.

Joo meikäläinenki jatkaa tota tarinaa sitte ku vaan jaksaa. Nyt ei enään tänään kiinnosta kirjottaa, mut katotaan huomenna sitten ku pääsee koulusta-

Lainaus:26.10.2008 BulletProofMonk kirjoitti:
Joo meikäläinenki jatkaa tota tarinaa sitte ku vaan jaksaa. Nyt ei enään tänään kiinnosta kirjottaa, mut katotaan huomenna sitten ku pääsee koulusta-

No soon hiano homma. (Sori huono murre) Saa nähdä mihin suuntaan nämä tarinat tästä kehittyy. Jos ei jaksa kirjottaa koko stooria pötköön, suosittelen käyttämään Wordia. :D

Milloinkahan olen viimeksi tehnyt listan parhaimmista kirjoittajista...? Eiköhän voitaisi pitää tätä ajan tasalla ja päivittää se samalla kertaa.

1. Schneider, KA 9
2. Solid_CJ, KA 9-
3. BCRich, KA 9-
4. MrToro, KA 8puol
5. GTA-F4N1, KA 8

Veikkaanpas, että tällekin tulee vielä mukavasti muutoksia, mikäli tarinasi jatkavat parantumistaan...ja niin minä pikkusen luulenkin. Kaikki näistä eivät kyllä enää kirjottele, mutta aika vähän kunnollisen uran tekijöitä onkin tähän mennessä saatu.

Lainaus:26.10.2008 Carbonox kirjoitti:

Lainaus:26.10.2008 BulletProofMonk kirjoitti:
Joo meikäläinenki jatkaa tota tarinaa sitte ku vaan jaksaa. Nyt ei enään tänään kiinnosta kirjottaa, mut katotaan huomenna sitten ku pääsee koulusta-

No soon hiano homma. (Sori huono murre) Saa nähdä mihin suuntaan nämä tarinat tästä kehittyy. Jos ei jaksa kirjottaa koko stooria pötköön, suosittelen käyttämään Wordia.

Milloinkahan olen viimeksi tehnyt listan parhaimmista kirjoittajista...? Eiköhän voitaisi pitää tätä ajan tasalla ja päivittää se samalla kertaa.

1. Schneider, KA 9
2. Solid_CJ, KA 9-
3. BCRich, KA 9-
4. MrToro, KA 8puol
5. GTA-F4N1, KA 8

Veikkaanpas, että tällekin tulee vielä mukavasti muutoksia, mikäli tarinasi jatkavat parantumistaan...ja niin minä pikkusen luulenkin. Kaikki näistä eivät kyllä enää kirjottele, mutta aika vähän kunnollisen uran tekijöitä onkin tähän mennessä saatu.

Koitan sitten lisätä tohon seuraavaan ja sitä edeltäviin tarinoihin sitä pituutta, kun tosta ekasta sitä jäi puuttumaan.

Anteeksi, ettei tullutkaan eilen sitä lupaamaani tarinaa. Eipä kyllä tule tänäänkään, enkä tiedä koska tulee. Toivottavasi ennen seuraavaa viikonloppua saan sen valmiiksi...

Laitetaanpa itekkin tämmönen:

1. Carbonox, KA 9+
2. Solid_CJ, KA 9
3. BCRich, KA 9-
4. MrToro, KA 8puol
5. GTA-F4N1, KA 8+

En laittanut niitä ketkä ovat julkaiseet vasta/vain yhden tarinan. Tuo ei ehkä oo ihan justiisa, mutta ainakin sinnepäin. GF:n kanssa vääntöä, mutta joutui viimeiseksi. Kuitenkin aivan ainutlaatuinen ja todella mieleenpainuva kaveri. :)

Toivottavasti GTA-F4N1 teet vielä paluun.

Moi vaan kaikille ! Mult on tulossa uutta tarinaa ja koitan olla vähä parempi. Sain bannit vissiin sen Bellicin kaa riitelyst

-

Lainaus:26.10.2008 MrToro kirjoitti:
Eiks Bellicin olis ennemmin pitäny bannit saada? Ja nyt kun tuli tyyppi puheeksi, niin aikookohan se enää jatkaa vai onkohan sillä jo niin huono maine että lähti suosiolla?

Far Cry 2 -aiheessa PlayStation-alueella trollasi aiemmin tänä päivänä, mutta tuskin enää palaa - mutta jos palaa, niin varaudu v*ttuileen takas, mokoma ei nimittäin koskaan ota opikseen. Nimim. kokemusta on...