Lainaus:12.11.2008 Carbonox kirjoitti:
Sheesh, patzziizin tarinan otsikko on sama kuin erään stoorin, minkä minä kirjotin joku puoltoista vuotta sitten.

Arvatkaa keneltä tulee tänään uutta? :]

No en varmana tienny sitää!!!!!!!

Sanoinko että se on absoluuttisen huono juttu? Tee mitä teet, se tarinani olikin todella keskinkertainen.

Ookoo :D. Luitkos mun Loma Las Venturasissa osa 1?

Loma Las Venturasissa 1-2

Kehittynyt olet, patzziiz. :) Kirjoitusasu ja kaikki puolet näissä kahdessa tarinan osassa ovat huomattavasti aiempaa paremmalla tolalla.

Oliko tässä mitään varsinaista juonta? Tapahtuuhan tässä jotain, mutta en huomannut mitään kunnollista juonta. Juonettomuus ei koskaan voi olla hyvä asia, kuten se ei ole tässäkään. Tekstiasu ja kerronta ovat kokonaisuutena lopulta hädin tuskin keskinkertaista luokkaa, mutta näitä oli ihan hauska lukea. Pituus aika riittämätön, varsinkin toisessa osassa, mutta vaikka jos tekstiä olisikin ollut enemmän, se ei välttämättä olisi ollut hyvä juttu. Tämä siksi, että jos tarinassa ei tapahdu mitään mielenkiintoista tai se ei herätä minkäänlaisia tunteita, ei sitä varsinkaan pitkänä tee mieli lukea.

Tästä löytyy kaiken mualiman hömppäjuttuja, kuten että Yhdysvalloissa katsotaan Muulikaakson tarinoita ja syödään ruisleipää. :D Mutta joo...

+ Kaikilta osin kahta edellistä tarinaa parempaa jälkeä: kerronta, dialogi, kirjoitusasu ja muut.

- Ei herätä mielenkiintoa tai mitään tunteita.
- Tekstiasu edelleen kökköä ja paikoin lapsellista.
- Juoneton(?).

6-

juuh, voisi kait joskus lukea nuo patzziizin stoorit, nyt en tosin sillä tuulella ole...

(PS3: lla kirjotettu :])

Lainaus:12.11.2008 DirgeInferno kirjoitti:
Tästä löytyy kaiken mualiman hömppäjuttuja, kuten että Yhdysvalloissa katsotaan Muulikaakson tarinoita ja syödään ruisleipää. Mutta joo...

Joo, ja siel syödää lenkkimakkaraa viinerinpääl. Oon tyytyväinen arvosanaan, koska en käyttäny noien tekoon paljon aikaa. Osa ykkösest odottelin jo paljon nimittäin SEISKA MIIKKAA. Oliko se ylläri kun Ryder putkahti kehiin?

No olis ollut isompi, jos minä ja Dirge ei oltaisi myös aikanamme käytetty Ryderia. :D Mulla se tosin kuoli kidutukseen, mutta se kiduttajakin (Vincent) kuoli jälkeenpäin... :P

Lainaus:12.11.2008 Carbonox kirjoitti:
No olis ollut isompi, jos minä ja Dirge ei oltaisi myös aikanamme käytetty Ryderia. Mulla se tosin kuoli kidutukseen, mutta se kiduttajakin (Vincent) kuoli jälkeenpäin...

Joo, mä en kyl yhtään tienny noist teijän omiist mitään. Mut mitäs sanoisitte jos
CJ ja Ryder ystävystyis taas?

No minullahan Ryder on esiintynyt vain yhdessä tarinassa, Black Mondayssa. Siinä hän toimii tarinan pääpahiksena, vaan ei välttämättä ollutkaan ihan sitä miltä vaikutti... ;) Toistaiseksi häntä ei ole nähty uudestaan, mutta saattaa ilmaantua joskus.

patzziiz, laitapa vaan niin, jos siltä tuntuu. :)

Olkoot vaan vain yhdessä tarinassa, mutta kyllä hän taisi käytännössä jonkinmoisen paluun tehä...? Vai ymmärränkö oikein, että Dirgen tarinoissa SA: n juoni on kokonaan käyty läpi, mutta Tenpenny ja muut ovat jotenkin selvinneet hengissä...

Täytyy kyllä tähän väliin vielä murahtaa, että kun ajattelee, niin tarina pelkillä SA: n hahmoilla tuntuu sisältävän jotain erikoista fiilistä, jota ei tavallisesti synny... :]

Lainaus:12.11.2008 Carbonox kirjoitti:
Olkoot vaan vain yhdessä tarinassa, mutta kyllä hän taisi käytännössä jonkinmoisen paluun tehä...? Vai ymmärränkö oikein, että Dirgen tarinoissa SA: n juoni on kokonaan käyty läpi, mutta Tenpenny ja muut ovat jotenkin selvinneet hengissä...

Täytyy kyllä tähän väliin vielä murahtaa, että kun ajattelee, niin tarina pelkillä SA: n hahmoilla tuntuu sisältävän jotain erikoista fiilistä, jota ei tavallisesti synny... :]

Kyllä se tekee paluun, sen voin kyllä luvata. :) Ehkä jopa hyvinkin pian... ;)

Joo, elikkä mulla tuota pääjuonta ei olla käyty sellaisenaan. Big Smokea ei olla nähty ollenkaan ja hän on vieläkin täysin teillä tietämättömillä, mutta tekee melko varmaan hänkin vielä paluun. En ainakaan suunnitellut ole, että tulisi "pahis" olemaan.

Tenpennyt sun muut on elossa sekä pidättivät ja lavastivat CJ:n murhaan samalla tavoin kuin SA:n alussa.

Hankala selittää tarkkaan, mutta sanotaanko, että oma juonijatkumoni mukailee ja ei mukaile Grand Theft Auto: San Andreaksen juonta - tai paremminkin mukaili ja ei mukaillut. ;)

Tällä selvä. Minun tarinoideni ajanjakso on semmoinen, että SA on läpi, mutta IV ei, koska muuten Dimmu olisi jo kuollut ja niin myös Pegorino. Ajanjakso on tosin vaikea määritellä. Jossain siinä kohdin kun Elizabeta ja Gerry päätyvät poseen, joskin kummatkin ajan myötä vapautuvat omissa tarinoissani...ks. Prison Break & Gone With the Wind

Lainaus:12.11.2008 MrToro kirjoitti:

Lainaus:12.11.2008 Ege94 kirjoitti:

Lainaus:12.11.2008 MrToro kirjoitti:
MrToro Stories 17 - Season 2:

One Problem Is Still Problem

Noniin ensimmäinen arvosteluni.

+ Pituus
+ Jaksoi lukea loppuun

- Ensimmäiset rivit oli miten sen sanoisi... Hieman "sekavia"

9

Jep se oli tarkoituksella erilaista kerrontaa. Ja jos et tiennyt niin tuo tarina jatkuu vielä, ellei tuo ollut vähän niinkuin alkuarvostelu.

Tiedossa on, mutta arvostelin, sillä perusteella, että jaksaako esim. toista osaa lukea, eli toisin sanoen alkuarvostelu oli.

Noniin hyvät ihmiset. Attacking to San Fierro saa jatkoa! Julkaisu TBA, mutta latausta on enemmän, ja tuo ensimmäinen osa oli vast niin sanotusti johdanto.

patzziiz stories 5: Loma Las Venturasissa osa 3.


Edellinen tarina.


Kerron tässä jälleen hyvin lyhyesti mitä edellisessä tarinnassa tapahtui. Woozien "vainoaja" tappoi luultavasti Woozien, CJ tapasi Ryderin ja CJ lyyhistyi kapakan lattialle eikä hengittänyt. Saa nähdä että menettämekkö CJ:n.


Nykyhetki.


Sweet on hädissään, hän soittaa ambulanssin kiireen vilkkaan. Ainoa ensiaputaitoinen Kendl yrittää elvyttää CJ:tä. Ulkona alkaa pyryttää lunta hullusti. Pian Sweet näkee televisiosta, että ambullansi on ajanut rajun kolarin lähistöllä. Sweet kiroaa. "Pe*kele sentään eikö tässä maailmassa ole ajotaitoisia ihmisiä?" Mutta myöhemmin hän kuulee samasta lähetyksestä, että mystinen valkoinen Cadillacin tapainen auto oli kiillanut ambulanssin tieltä. CJ heräsi, kaikki huokaisivat helpotuksesta. Pian kuitenkiin kapakasta meni sähköt, mutta puolen minuutin päästä sähköt olivat kunnossa. Cesar huomasi: KENDL ON KADONNUT OF FU*K!!! CJ mumisi. "Viekää minut sairaalaan en halua kuolla vielä!" Niin Sweet varasti läheisen auton ja lähti ajamaan hirveässä lumisateessa kohti sairaalaa. Kuitenkin pian Sweet huomasi. "AUTOSSA ON KESÄRENKAAT APUAAA!" Ja siinä samassa auto syöksyi tieltä.


Kaikki heräsivät pian sairaalasta, paitsi Kendl joka oli "kidnapattu"? Hoitaja tuli sanomaan CJ:lle, että hänelle oli tulossa vieras. CJ käski hoitajan päästämään tämän sisään. Sieltä saapuikin kukapa muu kun vanha tuttu RYDER! Ryder kysyi. "Mitä sinä täällä teet vanha ystävä?" CJ vastaa tähän vihaisesti. "Mäkö sun ystäväs etkö tajuu et petit oman lapsuudenystäväs ja jengis?" Ryder vastaa selitellen. "Mä ja Smoke tehtiin mitä käskettiin, muuten jos ei oltas toteltu sut, Sweet ja Kendl ois tapettu". Samantien Ryder ehdottaa ystävyyttä. CJ sanoo, että miettii mutta mielessään hän on jo antanut anteeksi Ryderille. Pian hän muistaa: KENDL, MINUN PITÄÄ LÖYTÄÄ KENDL!!! Kohta hän riuhtaisee itsensä sängystä ylös ja hän ja Ryder lähtevät etsimään Kendliä. Ryder ajattelee mielessään. "Miten voisimme löytää Kendlin tässä lumisateessa ja myrskyssä?" CJ ajattelee samoin ja hänen mielessään pyörii monia ketkä haluaisivat Kendlistä eroon.


Samaan aikaan sairaalassa.


The Truth:



The Truth vaatii hoitajia ostamaan hänelle askin tupakkaa, mutta hoitajat eivät kuunnelleet ja toivat TT:lle sairaalapöperöä mitä TT vihaa yli kaiken.


Sweet:


Sweet on aivan raivona, kun hän näkee käytävillä Ballas jengin väreihin pukeutuneen miehen, Sweet rupeaa hakkaamaan päätän seinään kunnes sairaala työntekijät vievät hänet pehmustettuun koppiin.


Cesar:


Cesar tekee aivan samat temput kun Sweet, ja nyt hänkin on pehmustetussa kopissa Sweetin kanssa.


Noh, meneekö sankareillamme sinun mielestäsi hyvin?


Hieman lyhyt tarina arvosana 5?

Lainaus:13.11.2008 patzziiz kirjoitti:
patzziiz stories 5: Loma Las Venturasissa osa 3.

Cesar huomasi: KENDL ON KADONNUT OF FU*K!!!

Viitaten tuohon Cesarin kommenttiin, niin anteeksi mitä? "OF FUCK"? :]

Joo'o... Tuossako on koko tarina? Todella, todella lyhyenläntä, mutta mikäs siinä, jos ei jaksa enempää kirjoittaa.

Ensimmäisenä iski silmään se, että kun edelliset on kuvattu imperfektissä, tämä on kuvattu preesensissä. Mutta joo, muuten ihan jees siun asteikolla. Tästä tuloo mieleen meikäläisen ikivanhat tarinat. Liian lyhyt on, eikait tässä muuta niin kauhean surkeata ole, jos tuota nopeaa kerrontaa ja hieman keskitason alapuolella keikkuvaa kirjoitusasua ei lasketa semmoiseksi.

+ Ihan kiva...

- Tavanomainen juonikuvio (jos nyt sellasta edelleenkään on?).
- Lyhyt, p3rkeleen lyhyt.
- Tekstiasu edelleen kököhkö.

5

Nii joo, ei ollu tekemist nii tein vaan noin.

Pitkän odotuksen jälkeen multakin tulee tänään tarinaa.

Toisen tuotantokauteni viimeinen tarina!

Carbonox Stories:

Final Showdown - Osa 3 - The Official Return of G.G!

Ei se päivä upein mahdollinen ollut, vaikka toisaalta oli sisältänyt upeita ja siistejäkin hetkiä. Melkein koko Forelli-imperiumi oli kaatunut yhden päivän aikana Joey McLaggenia myöten, ja enää tarvitsi huolehtia Dimitri Rascalovista ja (mahdollisesti) Daniel Deadguysta. He tosin tuntuivat kaukaisilta murheilta CJ: n silmissä, olkoonkin että hänen aavistuksensa oli käymässä toteen. McLaggen ei ollut jättänyt asiaa sikseen, vaan oli raportoinut välittömästi radiopuhelimella tai jollain Dimitrille, mikä oli tilanne, ja saattoi olla varjostanut CJ: tä suhteellisen pitkään ennen kimppuunkäymistään. Ainakaan hänestä ei tarvinnut huolehtia enää, saati sitten mistään kostoista Johnsonin suvun hajottamisesta, sillä McLaggenin myötä vihaiset aikeet oli saatu pois alta. Nyt CJ oli hakenut pikaisesti M9: n, joka oli paiskautunut tappelussa kujalle, ja nyt hän kipitti Dianan perässä kerrostalokolossiin, jonka sisällä Deadguy Suiten oli tarkoitus sijaita. Daniel ei varmaan siellä elellyt, joten se oli ikään kuin viimeinen turvapaikka ennen häipymistä. "Haetaas jotain järeää tavaraa sen varalta, että joudutaan tappelemaan tiemme pois täältä!" Diana jupisi vetäessään taskustaan avainnipun ja alkaessaan kokeilla eri avaimia oveen. CJ odotti kärsivällisesti takana ja oven auettua hän oli varsin kiireisenä menossa sisälle. Asunto oli suhteellisen siisti ja lähes täysin tahraton, siellä oli kaikki perusamerikkalaisen huonekalut ja ikkunasta avautui näkymä ulos. Katumaisemassa näkyi pari tankkia kiertelemässä, mutta sodankäynti tuntui rauhoittuneen ajan myötä niistäkin huolimatta. Empire State Buildingin käsirysystä ei ollut ainakaan tietoa, saati sitten siitä, että Daniel ja Dimitri saattoivat olla jo todella lähellä. CJ laski katseensa mattoon ja yritti keskittyä johonkin rauhalliseen pitääkseen mielensä tasaisena, mutta ei kestänyt aikaakaan, kun Diana lykkäsi haulikon hänen käteensä. "Otas tosta nyt tommonen aluksi, pitää kattoo jos parempaakin löytyy!" hän tokaisi ja CJ vain tuijotti asetta aivan kuin ei olisi koskaan ennen pitänyt sellaista kädessä, saati sitten käyttänyt. Se näytti kummallisesti aivan modatulta ja jotkut osat olivat aivan erilaiset kuin hänen tavallisesti näkemässään perusversiossa. Ase näytti olevan enemmän käsiteltävyyteen kuin tehoon panostettu, koska se oli kevyempikin kuin tavallinen versio, ja tuntui paljon tarkemmalta. CJ odotteli kärsivällisesti, kun Diana etsi itselleen eniten sopivaa asetta, kunnes lopulta tyytyi kummallisimman näköiseen SMG: hen, mitä CJ oli koskaan nähnyt. Siinä oli ties mitä lisäosia ja se näytti vähän epäluotettavalta, mutta ei tainnut kuitenkaan ihan olla sitä, koska muuten se olisi varmasti saanut osakseen reilusti korjailua ennen käyttöä. Lyhyt aseoppitunti tosin loppui siihen, kun ovi avautui hitaasti.

Ovensuussa oli kaksi miestä, jotka nähdessään CJ perääntyi taaksepäin säikähtäneesti eikä Dianakaan paikoilleen jäänyt, vaan otti pari askelta lähemmäs ikkunaa. Miehistä toinen, vasemmanpuoleinen, oli silmälasipäinen ja melko rapistuneen näköinen. Hänen tukkansa repsotti varsin ruman näköisenä joka puolelle. Siinä missä hän näytti innostuneelta, hänen vieressään seisoneen miehen katse oli paljon vastahakoisempi. Tämä mies oli myös vähän kärsinyt, mutta todella selvästi hänestä silti paistoi se, että hän oli päälle kymmenen vuotta nuorempi kuin johtajatyylinen toverinsa. Hänen hiuksensa olivat siistit ja hän näytti kummallisen rauhoittavalta, toisin kuin ennen. Nenä oli kyllä lievästi murtunut ja hänessä oli aivan vähän aikaa sitten tapahtuneen tappelun jälkiä, mutta hän ei näyttänyt yhtään niin pahansisuiselta kuin miehiä mätkiessään. Siinä olivat Dimitri Rascalov ja Daniel Deadguy. Diana siristi muutenkin kapeat silmänsä lähinnä vihan vuoksi nähdessään veljensä, mutta samanlaista vihaa ei Daniel tuntunut tuntevan ainakaan enää. Täysin erilaiset katseet olivat ensimmäinen tavallisuudesta poikkeava juttu, minkä CJ näki kahdessa Deadguyssa. Hän oli kyllä jotain oppinut kuluneiden kuukausien aikana näiden väleistä, mutta ei kyllä saattanut ihan tätä uskoa kaiken sen jälkeen, ei ainakaan Danielista. Katse tosin kiinnittyi nopeasti Dimitrin käsien varassa olevaan esineeseen, tai pikemminkin aseeseen. Se näytti hämmästyttävän tutulta, mutta CJ ei vain tiennyt, mikä se oli. Hän yritti pinnistää muistiaan, ja aluksi hän pääsi vain niin pitkälle kuin Grove Streetin traagisiin tapahtumiin, mutta yhtäkkiä hänelle tuli mieleen joku muukin kuin Vincent ja McLaggen - Keith Robinson, ja heti perään tämän kohtalo. Rintaan osunut koukku ja sen aiheuttama häikäilemätön verenvuoto. "Grappling Gun!" hän karjaisi kovaa ja oli kaatua taaksepäin hämmästyksestä. Dimitri vain virnuili omahyväisesti. "Aivan oikein, CJ. Tämä on tosiaan Grappling Gun, ja se on erittäin tehokas ase varsinkin silloin, kun sitä käytetään oikein, eikä mihinkään paikasta toiseen sinkoutumiseen ynnä muuhun p*skaan!" Hän hymähti hiljaa omalle jutulleen, mutta Daniel pysyi vaiti. Siitä Dimitri ei tosin näyttänyt välittävän, koska hän vain jatkoi huvittuneena: "Pitihän sitä käväistä asevarastolla, ja pohjalle oli unohtunut yksi tämmöinen! Tuntuu siltä, että vain harvat ovat ymmärtäneet, kuinka sitä oikeasti pitää käyttää! Onneksi sain teidät oikein tyylillä kiinni!" CJ: llä ja Dianalla ei ollut mitään sanottavaa siihen, mutta vihaiset katseet kyllä osoittivat yhä Dimitriä kohti.

"Noh, mitäs nyt sitten? Sano sinäkin jotain, Dani!" Dimitri murahti lievästi kiihtyneenä, mutta Daniel ei tehnyt mitään, vaikka häntä vähän töytäistiinkin kylkeen. Hän vain seisoi paikallaan ja odotti nähtävästi, että Dimitri sanoisi jotain. Tämä tosin kohotti jo Grappling Gunin valmiiksi pystyyn kohti CJ: tä, joka alkoi heti panikoida ja alkoi keksiä keinoja viivyttää tappoyrityksiä ainakin mahdollisimman paljon. "Miten te löysitte tänne?" hän kysyi kiireesti koukkupelkoisena ja tuijottaen varovasti Dimitrin sormia, jotka liikkuivat liipaisimen päällä, mutta laskeutuivat sitten alas ja asekin jäi osoittamaan lattiaa. "Hyvä kysymys kyllä!" Dimitri tokaisi innokkaasti ja Danielkin näytti innokkaalta, kun hänellä saattoi olla vielä tilaisuus. "Olin päättänyt poistua vaihteeks toimistostani, koska ketään ei vois vähempää kiinnostaa vaan seurata toimintaa monitoreista! Kuulin tosin melkein heti McLaggenilta radion välityksellä, että se oli joutunut kärsimään mitä suurinta nöyryytystä GetaLifessa ja kertoi lähteneensä jahtaamaan teitä! Mä kohtasin Danin, joka oli lähtenyt juoksemaan kovaa vauhtia, kerroin sille nopeasti, mitä oli tapahtunut, ja McLaggen piti yhteyttä yllä, jotta me päästäisiin kätevästi varjostamaan teitä! Mutta kuinkas kävikään? Sen ruumis lojui kuolleena maassa!" Dimitri näytti kiukkuiselta, mutta Daniel ei tuntenut minkäänlaista surua sitäkään Sindaccoa kohtaan, ei yhtään sen enempää kuin aikanaan Vincentiä kohtaan tämän kaaduttua kuolleena. "Sen Vincentin kuolema oli vaan ajan kysymys, mutta että McLaggen! Taisitte kuulkaas nyt yrittää pikkusen liikoja! Kumpi teistä teki sen?" Dimitri tivasi osoitellen Grappling Gunilla vuorotellen CJ: hin ja Dianaan, mutta he eivät hätkähdelleet, koska Dimitri ei näemmä uskaltanut vielä ampua. Daniel jurotti nurkassa, mutta ei vieläkään tokaissut mitään - hän taisi tehdä claudet ainakin toistaiseksi. Kun kukaan ei vähään aikaan myöntänyt tappoa, Dimitri alkoi jo tosissaan suuttua. "Hiljaisuus! Silläkö kuvittelette selviävänne? Hämmästyttävää, kuinka monet tuota yrittävät, vaikka toisaalta ovat tuhoon tuomittuja tehdessään niin! Minulle tunnustetaan aina! Kysyn teiltä uudelleen, jos aivonne eivät vain käsittäneet yksinkertaista kysymystä: kumpi teistä tappoi Joeyn?" Hän suhtautui tällä kertaa asiaan esittäen tyyntä, vaikkei todellisuudessa ollut lähelläkään sellaista. "Ehkä kumpikaan ei sitten tehnyt sitä?" Daniel kysyi vihdoin ja viimein ja CJ: n tunnetilat alkoivat rauhoittua ja tasaantua. Mitä ihmettä nytkin oli tekeillä? Hän itse ei sanonut mitään, ettei pilaisi juonta. Dimitri kääntyi pilkkaavan näköisenä Danielia kohti ja röyhisti rintaansa yrittäen pelotella häntä, mutta Daniel oli kuin hän olisi ollut aivan normaalissa asennossa. "Eikö aivosolut pelitä? Sanoin, että kumpikaan ei ehkä tehnyt sitä." hän murahti ja nojautui taas seinää vasten.

Dimitri näytti suunnattoman vihaiselta ja alkoi välittömästi rähjätä. "Mitä säkin siinä nyt sönkötät? Tekis mieli tappaa koko kaksikko tässä ja nyt, koska ne takuulla yrittää kapinoida meidän valtaa vastaan! Ajattele vähän ennen ku sanot jotain, vai yritätkö petturoida? Varoitan sua, että mun valtaani on turha vastustaa!" Daniel ei kuitenkaan reagoinut pelonsekaisesti, mikä ärsytti Dimitriä entisestään. "Mitä järkeä tappaa? Sitä paitsi tääkin imperiumi lainausmerkeissä taitaa olla jo rapistumassa, jos on uskominen siihen, että Dardan Petrelan otsaan kumahti luodinreikä ja se henkäs ittensä kuoliaaksi. Ja kyllä nuo kaks on paljon arvokkaampia ihmisiä tässä maailmassa ku sinä. Oot pelkkä valtaa himoava ryssä, jolla ei tunnu olevan parempaa tekemistä ku sotiminen, sotiminen, ydinpommitus, sotimisen jatkaminen ja toimistotöiden tekeminen! Onpas jännittävää!" Hänen palopuheensa vaikutti välittömästi siten, että Dimitri suoristautui taas niin korkeaksi kuin mahdollista. "Älä v*ttuile mulle! Sä tiedät, mitä siitä seuraa, Dani! Mun kanssa ei ole leikkimistä! Voin olla valtaa himoava ryssä, mutta aika paljon valtaa saanut sellanen, joka ei epäröi lähettää palkkasotureitaan kimppuus, jos siis selviät tästä kämpästä hengissä!" Se ei ollut läheskään niin vaikuttavaa kuin Danielin puhe, ja nyt hän alkoi taas vuorostaan huutaa korotetulla äänellä: "Mitkä palkkasoturit? Kaikki niistä taitaa maata kuolleina! Jos haluat tietää, niin Forelleja on kuollut mun käsissä aika monia tuolla ESB: n käsirysyssä, ja niitä ei taida enempää olla? Muutki Sindaccot on alkanu kapinoida sua vastaan - siis kaikki muut paitsi McLaggenin jengi, mutta koko porukka on nyt maassa, ja loput on parhaillaan hoitelemassa niitä viimesiä, jotka ottaa vastaan käskyjä sulta! Olet yksin kolmea vastaan nyt!" CJ uskalsi tuskin hengittää. Hän vain katsoi kahta toisilleen pullistelevaa miestä, jotka eivät näyttäneet sellaisilta, jotka luovuttaisivat kovin helposti. "Ole ihmeessä järkevä, Dani! Mulla on sentään Grappling Gun, ja toi haulikonp*ska ei kuules kanna pitkän matkan päähän, toisin ku tämmönen koukkupyssy! Tehdään nyt vaikka edes diili niin ehkä mieles muuttuu! Sä saat tappaa siskosi ja mulle lankeaa CJ!" Sitä ei vain kannattanut sanoa, sillä kohta Daniel tönäisi Dimitriä voimakkaasti taaksepäin. "KUVITTELETKO SÄ, ETTÄ MÄ NIIN VAAN MENISIN TOSTA JA TAPPAISIN SEN? AINUT, JOKA MUN TAPPAMANA TULEE KUOLEMAAN, TAIDAT OLLA KUULE SINÄ!" Enää hän ei pystynyt edes esittämään tyyntä, vaan kaikki viha kuukausien ajalta, Dimitrin Forelli-imperiumin ajalta, purkautui kertaheitolla kirosanojen täyttämänä virtana, joka ei koskaan meinannut loppua. Dimitri ei saanut sanaa suustaan, eikä saanut oikein kukaan muukaan.

Daniel tökkäsi Dimitriä rintaan sormellaan aika kovaa, aivan kuin Angel oli aiemmin tehnyt Nikolle näiden viimeisen virallisen kohtaamisen aikana. Dimitri juojahti taaksepäin ja tuijotti todella vihaisesti Grappling Gun ojennettuna eteenpäin. "Minä varoitan viimeisen kerran, Dani! Saat valita elinikäisen palveluksen ja ennenaikaisen kuoleman välillä! Voin vielä antaa sulle anteeksi, jos nyt otat aseen kauniiseen käteen ja ammut sen kohti noita idiootteja!" hän huusi, mutta otti vastaan vain toisen tökkäisyn, eikä Daniel tuntunut välittävän hänen sanoistaan. "On myös kolmas vaihtoehto! Se on se, että sä makoilet lattiassa kuolleena ja mä olen vapaa sun surkeista joukoistasi! Olet omillasi tästä hetkestä eteenpäin!" hän ärisi Dimitrille, joka osoitti häntä yhä Grappling Gunilla. "Uskallatko sä edes ampua tuolla? Ton aseen käyttöön tarvitaan sisua, jota sulla ei ole!" Daniel jatkoi valmistautuen kunnon käsirysyyn hetkenä minä hyvänsä. CJ ja Diana olivat jääneet statisteiksi, sillä nyt pääpaino oli Danielilla ja Dimitrillä, jotka kiersivät ympyrää ja olivat valmiina hyökkäämään silloin, kun toinen niin tekisi. "Dardan kuollut! Mistä tuokin väite on repästy? Aika typerää kyllä, että keksit tommosia valheita minun kuulteni! Minun, maailman pääjohtajan, joka on enää kolmen kapinoijan päässä sodan lopullisesta voitosta! Lyön vaikka vetoa, että ne teidän Ian Mitchellit sun muut on jo kaadettu joukkovoiman alle!" Daniel ei reagoinut mitenkään uudella tavalla, hän vain painoi Dimitriä koko ajan seinää kohti. "Lienee aika sullekkin paljastaa, miten asiat on OIKEASTI menneet aikojen saatossa! Lojaaliuttani on kestänyt paljon vähemmän kuin uskotkaan!" Hän kääntyi hetkeksi aikaa kohti CJ: tä ja iski silmää, jonka jälkeen alkoi kiertää pitkin asuntoa, ja jopa Dimitri hiljeni kuuntelemaan. "Koitti tuo aika, jolloin Armando hautoi kostoa veljensä kuolemasta. Niko Bellic oli kidnapattuna Joey McLaggenin bunkkerintyylisessä kellarissa. Mä menin sinne henkilökohtaisesti kattomaan ja varmistin, että se saa hätäviestin lähetettyä, tiputtamalla sille kynän ja paperia. En voinu kylläkään viestiä sille mitenkään, koska se olis ollu vaan liian ilmeistä. Yritin myös pitää mainettani yllä." Dimitri kurtisti kulmiaan sennäköisenä kuin ei olisi uskonut, mitä oli selityksen alaisena. "Sitten huomasin, että pilottini yrittivät tappaa CJ: n. Yritin puhua niille järkeä, mutta ei onnannut. Pyysin Dardania apuun, halusin että hän hoitaa ongelman puolestani, mutta se oli liian terroristimainen kätyri, ja se melkein tappo CJ: n. Taas käytiin lähellä kuolemaa."

Nyt CJ keskeytti puheen. "No entäs se kidnappaus? Sun äänes kuului puhelimesta! Eli et ollut kovinkaan hyväntahtoinen sillä hetkellä vielä!" hän jupisi, mutta hänen yllätyksekseen Diana puuttui puheeseen. "No ei oikein ihan...se oli Vincent. Mutta kun en tiennyt, että se oli tullu kartanon sisään, ja sen ääni kuulosti aivan Danilta, joten sitä ei voinut tietää!" Ensimmäistä kertaa hän todisti veljensä puolesta, ja Dimitri alkoi mököttää. Daniel jatkoi: "Aivan niin, ja luulin sitä kidnappausta Vincentin pilaksi, mutta kun sain tietää, että CJ ja Gary ovat täällä, tiesin, että oli aika toimia. Valitettavasti tiesin sen liian myöhään, ja kun tulin sinne, Gary oli jo ehtinyt kuolla. En pystynyt niin vaan ampumaan Vincentiä, koska sillä oli lähes jatkuvasti radio päällä, joka välitti tapahtumia suoraan Dimitrin toimistoon, ja se olisi herättänyt turhia aavistuksia. Siksi käytinkin apureita. Onneksi Vincent sitten kuoli, mutta vain pari päivää sen jälkeen alkoi suuri sota, joka sai luvan jäädä viimeiseksi niitiksi. Kuitenkin mua ilahdutti teidän sisu. Tapoitte McLaggenin jengin kokonaan, pomomies mukaan lukien, Matthew Lindin, albanialaiset ja muutkin, ja jäljelle jäi enää Dimitri, joka nyt onkin täällä seurananne! Tosin mulle tuli pienehköä käsikähmää Forellien kanssa ESB: llä ja tulin siinä tappaneeksi jonkun mykän, joka oli hakannut Iania mahaan, mutta sitten saikin riittää tappaminen ainakin vähäksi aikaa." Taas hämmästys levisi hiljaisuuden mukana, kun CJ muisteli kaikkia tilanteita, mitä oli aikojen saatossa tapahtunut. Ne saatiin aivan uuteen valoon tämän tapauksen myötä. Daniel ei ollutkaan kutsunut Dardania siinä tarkoituksessa kuin mitä CJ oli ajatellut, mutta yritys oli mennyt hukkaan väärän ihmisen takia. Muutkin tilanteet hämmästyttivät häntä suuresti. "Nyt tulee tosin vielä yksi murha ennen sodan täydellistä päätöstä. Sano hyvästit." Daniel sanoi taas Dimitrille, joka nousi taas seisomaan suoraksi ja Grappling Gun ojossa. "Unohtuiko tämä tykki näin nopeasti? No, kuitenkin..." Danielin viimeinen kyllästyneisyys tapahtui viimeistään nyt. Hän syöksyi suoraan eteenpäin, kohti Dimitriä, ja kolkkasi tämän lattiaa vasten. Siitä alkoi saman tien käsirysy, jota piristivät entisestään sanat. Enimmäkseen miehet vain karjuivat toisilleen haukkumasanoja, mutta välillä tuli jotain muutakin. "KUINKA USKALLAT?" Dimitri kysyi vihaisesti lyödessään Danielia nyrkillä vatsaan, mutta se lyönti oli turhan hiljainen saadakseen aikaiseksi mitään riittävän suurta vahinkoa. Hän heilutteli Grappling Gunia vaarallisesti painiotteessa ja yritti hakata ja potkia Danielin pois kimpustaan. Tämä puolestaan hakkasi asekättä. "IRTI SIITÄ KUOLEMANVÄLINEESTÄ!" hän rääkäisi ja hakkasi Dimitriä lattiaa vasten. Grappling Gun heilui, mutta Daniel oli jo melkein saanut sen. Hän onnistui riuhtaisemaan sitä tuntuvasti itseensä päin, mutta Dimitri huusi vielä yhden vahingoniloisen äännähdyksen: "EI ONNAA!" Hän ampui aseella tappelun tuoksinassa sattumanvaraisesti eteenpäin juuri ennen kuin Daniel sai sen riuhtaistua itselleen ja lyötyä häntä kovaa kasseille.

Kukaan ei voinut pysäyttää koukkua ennen kuin oli liian myöhäistä. Daniel yritti hakata köyden poikki, mutta se ei vain ollut mahdollista ilman apuvälineitä. CJ heittäytyi eteenpäin, mutta ei saanut mitään muuta aikaan kuin kompastumisen jännittyneeseen köyteen. Pahinta ei ollut kipu jaloissa sen jälkeen, vaan näky, mikä häntä odotti siellä, minne koukku oli lentänyt, ja se oli johtanut myös siihen, että Daniel oli tönäissyt Dimitriä taaemmas ja alkanut kauhuissaan laahustaa eteenpäin. Dimitrissä sen sijaan näkyi onnistumisen tunne. Koukku oli sujahtanut Dianan vasempaa kättä päin ja lopputulos oli se, että se oli lähtenyt melkein kokonaan poikki, ja pari sormeakin roikkui näemmä enää pelkkien luiden varassa. Se oli niin kuvottava näky kuin saattoi olla, mutta Danielilla ei vain ollut aikaa oksentamiseen. Käsi roikkui vain muutamien sisäelimien, kuten jänteiden, varassa, mutta ihoa yhden kohdan päällä ei enää ollut. Oli kait selvää, että kohdasta tuli vaikka kuinka paljon verta. Dimitri oli aseettomana, mutta vahingoniloisena makaamassa lattialla, kun CJ juoksi hakemaan talouspaperia kiireen vilkkaa ja Danielin hätäiset hoputukset kaikuivat ympärillä. Hän itse tarttui koukkuun ja kokeili kääntää sitä. Se ei toiminut, vaan melkein musta veri tirskui pienistä aukoista siellä täällä käden murtunutta osaa. CJ oli onneksi jo paikalla ja alkoi pyyhkiä suurimpia verimassoja, vaikkei voinutkaan estää sitä, että suuri osa siitä oli jo loiskunut matolle. Danielin mietittyä aikansa hän ei voinut muutakaan. "Kerran tää vaan kirpasee." hän murahti, tarttui koukkuun kaikin voimin pitämättä kuitenkaan kiinni aseesta, ainoastaan köydestä, ja riuhtaisi. Hän kaatui vetovoiman myötä taaksepäin, mutta vetäisi aseen poispäin Dimitristä ennen kuin lisää vahinkoa ehtisi tapahtua. Se kaikki oli yhtä sekasortoa, toisin kuin oli tarkoitus olla. Diana nyyhkytti, CJ hätäili, Dimitri nauroi ja Daniel manaili, ja kun tuo kaikki tapahtui todella äänekkäästi, ei tapahtumista saanut mitään tolkkua. CJ alkoi kauhoa poispäin valuvaa verta takaisin ruumiin sisään, vaikkei se kauheammin tulosta tuonut. Samalla kun hän hoiteli haavoja, hän kuitenkin näki sivusilmällä, kuinka Dimitri nousi seisomaan ylös. Tämä lähti nyt hiipimään kohti suurta ikkunaa, josta avautui maisema kadulle. Pienimuotoinen räjähdys kuului jostain sieltä, mutta sillä ei ollut niin paljon merkitystä. Päästyään Danielin luo Dimitri tönäisi häntä kovakouraisesti ja hulluna nauraen. Se oli niin säikäyttävää, että Daniel oli pudottaa Grappling Gunin, ja taas syntyi lievä tappelu näiden välille, kun Dimitri yritti napata omansa (vai oliko se hänen?) takaisin. CJ olisi rynnännyt välittömästi apuun, jos hänellä ei olisi niin paljon haavoja hoidettavana.

Nähtävästi Dimitri oli kyllästynyt myös Grappling Guniin, koska nyt hän tönäisi Danielin kumoon vielä kerran ja juoksi ikkunalle. Sota läheni loppuaan, siihen ei olisi enää pitkä aika. Ei ainakaan silloin, kun toisen puolen joukkoja johtanut mies kaatuisi kuolleena. Hän kääntyi toisinpäin katsomaan Danielia, joka taisi menettää juuri hermonsa lopullisesti. CJ ei ollut nähnyt häntä koskaan niin vihaisena, ei ainakaan (entisille) pahistovereilleen. Hänen tavallisesti syvänsiniset silmänsä olivat kapeutuneet jo sen verran, että niistä juuri ja juuri oli nähtävissä tunnetila. "SINÄ ET KOSKAAN ENÄÄ YRITÄ HAJOTTAA MINUN PERHETTÄNI!" hän mylvi. Hänelle ei enää ollut olemassa ketään muuta kuin Dimitri, joka vain seisoi ikkunalla ja ei näyttänyt niin vihaiselta, pikemminkin hän näytti nauttivan Danielin kiukusta. "KUVITTELETKO, ETTÄ MINÄ PELKÄÄN KUOLEMAA? PELKÄISIN SITÄ, KUN MARIO VENTURELLA TAPPAA TEIDÄT KAIKKI PAVANO-MAFIANSA KANSSA MINUN KUOLTUANI?" CJ ei ymmärtänyt sitä jälkimmäistä lausetta ollenkaan, mutta Daniel vain toisti palopuheen sönköttävällä ja kimeällä äänellä. "ETTÄ HAISTA SINÄ DANI PITKÄ P*SKA! MULLA ON AINA KANNATTAJIA JÄLJELLÄ KYMMENENKIN VUODEN PÄÄSTÄ!" Dimitri jatkoi. Häntä ei pysäyttänyt edes se, että Daniel kohotti Grappling Gunin häntä kohti. "Oli miten oli, mä en tykkää susta. Enkä ole koskaan tykännykkään, koska olet vain liian julma ollaksesi millään tavalla johtajahahmo mulle." hän mutisi. Dimitri ei sanonut vieläkään mitään, hän vain tuijotti Danielia. "Deadguyt ovat tätä menoa maassa nopeammin kuin arvaatkaan!" hän huusi vielä melkoisen vakavalla äänellä. "Teidän perhe ja Sindaccot saavat kaikki vielä jonain päivänä maksaa!" Lankesi epämiellyttävä hiljaisuus ja CJ: kin alkoi pelätä uuden, ennen vihaamansa ystävän puolesta tulevaisuutta. "Sait viimeset sanasi, kiitoksia." Daniel tokaisi, kumarsi japanilaistyyliin ja koukku lensi.

Kuului CJ: llekin tuttu suihkaus, kun vetokoukku lensi suunnattomalla vauhdilla eteenpäin ja iskeytyi paikoilleen jääneen Dimitrin rintaan. Hänen liikkeensä oli lievästi hätkähtänyttä jäljittelevä, ja koukku porautui hänen sisuksiinsa, jolloin veret lähtivät taas roiskumaan, mutta vielä hän sinnitteli jollain ilveellä hengissä, ehkä koukku ei vain osunut suoraan sydämeen. Seuraava kohtaus kuitenkin toi vielä pelonsekaisen kunnioituksen Danielia kohtaan esille CJ: ssäkin, kun Dimitri kaatui taaksepäin ja suoraan ikkunaruudusta läpi pudottaen sirpaleita alhaalla käydyn taistelun päälle, ja perässä hänkin putosi. Koukku irtosi hänen rinnastaan putoamisen myötä, ja CJ lähti heti innokkaasti katsomaan, mitä oli tapahtumassa. Daniel pysyi paikallaan tekemättä mitään erityistä samalla kun koukku palasi napinpainalluksella aseen sisään. Dimitrin ruumis, jonka takaosastakin tuli verta ilmeisesti sirpaleiden vuoksi, putosi alas kadulle, jota pitkin tallasi myös tankki. Siinä vaiheessa mies oli kyllä jo kuollut koukun, lasinsirpaleiden ja verenhukan seurauksena, mutta loppu oli silti traumaattinen hänen viimeisille kannattajilleen, joiden pelko tosin oli nyt päätynyt CJ: n isoimmaksi ongelmaksi. Dimitri lysähti katuun ja raajat levisivät hetkessä joka puolelle niin, että hän näytti olevan jossain kummallisessa venyttelyasennossa. Ja paria sekuntia myöhemmin tankki, joka jatkoi normaalia etenemistään, jyräsi koko painollaan Dimitri Rascalovin ylitse, krusauttaen kehon koko luuston rikki kertaheitolla ja samalla varmistellen koko homman kunnolla. Tasaisen hitaasti urbaaninvärinen tankki rullasi ruumiin päältä, ja kun se tuli taas näkyviin, se oli jo sellaisessa asennossa, johon edes mestarillinen joogaaja ei olisi pystynyt hakkaamatta kaikkia luitaan murskaksi. Kaikki sillä hetkellä vaikuttaneet ongelmat olivat lopullisesti ohi. CJ: n mieleen tuli taas mielenkiintoinen flashback tapahtuneista. Ensin oli Paulie Sindacco ammuttu haulikolla, sitten Martinez räjäytetty, Keith repäisty samalla koukkuaseella, Dirk hakattu kuoliaaksi, Sonny ammuttu pistoolilla, Diego kuollut tankkinsa sisään, Jizzy puukotettu, Bulgarinia pommitettu, Armando ammuttu talonsa portaikosta alas, Vincent kuollut luotisarjaan, Matthew katkaistu kahtia, Dardan kärsinyt perusammuntakuoleman, McLaggen ottanut kuulan kalloonsa ja nyt Dimitri heittänyt henkensä Grappling Gunin myötä, puhumattakaan muutamasta pienemmästä tekijästä, kuten Jeffistä, Clarencesta ja Eddiestä, jotka eivät myöskään enää elossa sinnitelleet. Kaikki nuo olivat nyt kuolleet, ja vaikka Danielkin oli CJ: n vihollinen ainakin ennen, enää hänen eliminoimisensa ei käynyt edes mielessä. Tämä murha oli vakuuttanut täydellisesti siitä, että hän oli vihdoin päättänyt täydellisesti parantaa.

CJ: n mielialat poistuttaessa taistelutantereelta olivat omalaatuisensa. Kaupunkiin jääneet lehtimiehet olivat oitis saaneet aihetta uutisointiin ja kaikkialla ylistettiin Danielin parannusta ja koko Forelli-imperiumin romahdusta kerralla. Hän oli saanut itselleen lahjaksi Danielin nappaaman Grappling Gunin, joka oli kerrassaan upea, muuta ei voinut sanoa. Koukun käyttö normaalisti, eli kiipeilyyn, ei ollut vielä käynyt hänen mielessään, sillä se saattoi olla vaarallista, vaikka sairaalahoitoon nopeasti kuljetettu Diana olikin väittänyt, että helppoa se on jopa aloittelijalle. Sodan jälkiseuraukset kyllä näkyivät muutamien hänelle tuttujen henkilöiden puuttumisena, mutta rentouttavaa oli sentään ollut Sweetin ja Devilin ilmaantuminen kadulle hänen poistuttuaan Deadguy Suitesta, ja Iankin oli kohtuullisen hyvässä kunnossa, vaikka hän ei ollutkaan vähään aikaan liikuntakykyinen otettuaan osumaa Clauden nyrkistä. Hän sentään pystyi yhä käyttämään asetta, mutta ainakaan vielä sille ei ollut käyttöä, koska ketään vihamielistä ei ainakaan vielä ollut. Hän oli tosin maininnut siitä, että Pegorinolla olisi jotain hommaa CJ: lle myöhemmin, ja sehän oli kuulostanut kertakaikkisen kiintoisalta. Seuraavat päivät kuitenkin olivat aika tasaista menoa, johon sisältyi CJ: n, Sweetin, Cesarin ja Danielin paluu Los Santosiin. Kendl oli hätkähtänyt: "Mitä TUO tekee teidän seurassanne?" ja rientänyt hakemaan paistinpannun, jolla kumauttaa Danielia otsaan kaikista vääryyksistä, mutta onneksi hänet saatiin taltutettua ajoissa ja asiat selviteltyä perinpohjaisesti, jonka jälkeen hän hyväksyi Danielin "perheeseen". Hän oli kyllä huolestunut kertomuksesta Dimitrin viimeisistä sanoista ja mahdollisesta uhasta. Pavano-mafiaa CJ ei kyllä tiennyt, eikä näemmä Sweetkään, joka ei ollut Andrein opetuksessa ihan niin pitkälle päässyt, että olisi ehtinyt kuulla sanaakaan tuosta sakista. Epäilemättä kyse oli kuitenkin hämärästä porukasta jossain päin Alderneytä. Olisi vain ajan kysymys, koska CJ päätyisi taas toimintaan, mutta seuraava viikko oli hänelle yhtä juhlaa, kun hän ystäväpiirinsä kanssa keskittyi mukavaan hauskanpitoon. Voitonjuhliin ja Forelli-imperiumin kaatumiseen otti osaa melkoisen suuri joukko, joskin Devil ja muut Liberty Cityn asukkaat eivät aivan sinne päässeet, vaan päätyivät bilettämään Pegorinon kartanolle, joka kyllä oli mennyt vähän sotkuiseksi niiden juhlien myötä, mutta hauskaa kaikilla kyllä oli. CJ otti vihdoin elämästä kaiken irti oikein olan takaa eikä huolehtinut Pavanoista, ei ainakaan vielä...

The End.

Olen itse kyllä todella iloinen, että on sellaisia ihmisiä täälläkin, jotka "uskaltavat" antaa kritiikkiä. Itseäni aina on kalvanut negatiiviisen - vaikkakin rakentavan ja realistisen - kritiikin antaminen, varsinkin näin "suoraan" kirjoittajalle. Tulee sellainen fiilis nääs aina, että vaikka toinen sanoo toista, niin että sillä tulisi tästä surku mieli, että se toinen alkaisi harmittelemaan omia "vikojaan", entä jos se alkaa aukomaan päätään?

Mut joo, ehkä se perustuu siihen, kun lukiossa taannoin reilu 15v. sitten tehtiin esitelmiä tai jotain ja meidän kuului sanoa rehelliset mielipiteemme, niin hyvässä kuin pahassakin, eikä siis siten miten kuulee nyky päivänä pojaltani että koulussa luokkatoverit arvostelevat tekijän perusteella! Naurettavaa! Mut joo, tohon liittyen oli joku luokallani (tuolloin oli vielä luokat) tehnyt oman esityksensä, mikä oli lähes kaikinpuolin kelpo tuotos, ja olin sanonut siitä melkeimpä vaikka mitä hyvää mitä siitä löytyi. Sitten maikka kysyi negatiivisia puolia, ja mainittuani jonkun "negatiivisen" asian, joka oli jäänyt kalvamaan, oli tämä kaverini mennyt ihan sekaisin..

No jaa, enpä usko että kaikki ovat tällaisia, mutta itselleni on aina ollut vaikea antaa kritiikkiä

No joo, ehkä siinä on pohjalla pelko siitä, että toinen ottaa sen henkilökohtaisesti.

Lainaus:12.11.2008 Carbonox kirjoitti:
Täytyy kyllä tähän väliin vielä murahtaa, että kun ajattelee, niin tarina pelkillä SA: n hahmoilla tuntuu sisältävän jotain erikoista fiilistä, jota ei tavallisesti synny... :]

Tuta olen itsekin kelannut. Johtuu varmaan yksinkertaisesti siitä, että silloin tulee fiilis paluusta vanhaan ka tuttuun, kun taas on hieman erikoisempaa lähteä yhdistelemään pelejä/hahmoja, tosin ei siinäkään mitään vikaa ole, tuo nyt vain saa sellaisen hengen tyyliin "Hei näinhän se vois oikeesti jatkua", tai jotain, eli tavallaan tulis fiilis jatko-osasta/sen käsikirjoituksesta. Mut joo..

-

Bulletproof Stories:


Old Enemy

''Tervetuloa Venturas Airlinen lennolle 352 Vice Cityyn. Pyydämme teitä lennon ajaksi sulkemaan kaikki elektroniset laitteenne, kuten kannettavat tietokoneet ja kännykät.'' Lee havahtui ja sammutti kännykkänsä. ''Kiinnittäkää turvavyönne nousun ajaksi, ja avatkaa se vasta kun yläpuolellanne näkyvä turvavyövalo on sammunut. Minä olen tämän lennon perämies, Mark Watkins, ja toivotan teille mukavaa ja rauhallista lentoa. Kiitos.'' Turvavyövalo Leen pään yläpuolella syttyi ja hän laittoi pikaisesti turvavyönsä kiinni. Jälleen kuului kuulutus. ''Lento Vice Cityyn lähtee kahden minuutin kuluttua.'' Lee yritti kaikin mahdollisin tavoin tehdä olonsa mahdollisimman mukavaksi mutta ei vain pystynyt siihen. Hän naputti likaisilla sormillaan polviaan, ja mietti millaista elämä Vicessä olisi. Saisiko hän aloitettua kaiken alusta? Vai joutuisiko hän häpeämään koko loppuelämänsä koska jätti ystävänsä kuolemaan Verdant Meadowsiin ja lähti läheistensä luota Los Santosista. Ajatuksissaan hän kuitenkin toivoi, että hänen läheisensä tajuaisivat tämän olevan kaikille parasta. ''Kyllä minä heidät ainakin sinne kutsun. Aloitan elämäni uudestaan. Yhtäkkiä alkoi tapahtua. Lentokoneen moottorit käynnistyivät ja kone alkoi hiljaa liikkua. Sitten hän tunsi painetta korvissaan. Hänen korvat menivät lukkoon eikä hän kuullut mitään. Katosta nousi pienikokoinen näyttö, jossa näkyi ulkona oleva lämpötila, koneen korkeus, maanopeus ja kuinka pitkä matka kohteeseen on. Silloin tällöin ruudulla välähti myös kartta, jossa oli pieni lentokoneen kuva, ja kuvasta näki etäisyyden kohteeseen. Pikkuhiljaa, metri metriltä, kilometri kilometriltä koneen korkeus nousi. Jonkun ajan kuluttua kone oli saavuttanut 10 000 metrin korkeuden ja Leen korvatkin aukesivat. Hän katsoi ulos ikkunasta ja näki todella upeat maisemat pilvien yläpuolelta. Turvavyövalo napsahti pois päältä ja hän avasi turvavyönsä. Vihdoinkin hän sai rentouduttua ja päätti yrittää nukkua jotta matka kuluisi nopeammin. Hän nukahtikin saman tien.

Vice Citystä oli tullut viimeisten vajaan kymmenen vuoden aikana todellinen mafiakaupunki. Mafia oli ottanut vallan vuoden 1986 tapahtumien jälkeen, kun elävä legenda, Tommy Vercetti tappoi tunnetun mafiapomon Sonny Forellin omassa kartanossaan. Hän otti mafian johtajuuden haltuunsa, ja samalla koko Vicen haltuunsa. Vicessä ei tapahtunut yhtikäs mitään ilman että hän olisi tietänyt siitä. Nyt lähenneltiin jo 90-luvun puoliväliä eikä hänen valtansa ole pienentynyt yhtään. Päinvastoin. Se on kasvanut kasvamistaan, ja jatkaa edelleen. Mutta vaikka mafia olikin ottanut kaupungin suurin piirtein kokonaan valtaansa, ei se tarkoittanut sitä etteikö Vicessä enää olisi elämää ollut. Vice City oli edelleenkin todellinen rock-kulttuurin kehto. V-Rock kasvoi yhdeksi Yhdysvaltojen suurimmaksi radio-kanavaksi. Little Havanan poliisiasema purettiin ja siihen tilalle rakennettiin suuri V-Rock-hotelli, samanlainen kuin Las Venturasissa. Hip-hop ja pop ottivat myös omaa paikkaansa kaupungin musiikkimaailmassa, mutta eivät mahtaneet mitään jatkuvalle rock-vyörylle. Ainoat kaksi enää elossa olevaa jengiä olivat haitilaiset ja kuubalaiset. Kaikki muut jengit Vercetti joko hääsi kaupungista tai tapatti. Syy, miksi hän säästi nämä kaksi mafiaan verrattuna todella pientä jengiä oli se, että hän halusi seurata heidän sotaansa toistensa välillä. Hänen mukaansa se sota tuo väriä tähän kaupunkiin. Mutta kaiken kaikkiaan, Vice City on nyt muuttunut rajusti, ja Lee tulee huomaamaan tämän muutoksen.

Ennen kuin Lee ehti hädin tuskin edes nukkua yhtään, kuului uusi ilmoitus: ''Saavumme pienen hetken kuluttua Vice Cityyn. Pian aloitamme laskeutumisen, joten kiinnittäkää turvavyönne valon sytyttyä.'' Hän kirosi mielessään, koska ei ehtinyt nukkua kunnolla. Hän säikähti, kun valo napsahti yhtäkkiä päälle. Hän hengitti vähän aikaa, ja alkoi etsiä turvavyötä mutta pienessä tokkurassa ei löytänyt sitä. Huomattuaan vyön makaavan hänen jalkojensa päällä, hän hymähti ja kiinnitti sen. Jälleen hänen korvansa menivät lukkoon ja kone alkoi laskeutua. Hän odotti innolla pääsyä ulos koneesta. Pienen odotuksen jälkeen kone onnistuneesti laskeutui ja ihmiset alkoivat taputtaa railakkaasti onnistuneesta lennosta. Lee alkoi keräillä tavaroitaan, samoin kuin monet muut matkustajat. Yksi kerrallaan ihmisiä päästettiin ulos ja kun Leen vuoro tuli, hän astui ulos, venytteli vähän aikaa puutuneita paikkojaan ja paistatteli Vicen korkealta ja kuumasti paistavassa auringossa. Hän käveli terminaaliin ja kävi kahvilassa ostamassa pullollisen lähdevettä. Ennen kuin hän edes ehti ulos terminaalista, hän oli juonut pullon ja heittänyt sen roskikseen. Käveltyään ulos terminaalista, hän alkoi etsiä taksia. Muutaman minuutin etsimisen jälkeen hän löysi taksin, jossa oli kuskina nuori espanjalaismies punaisessa puvussa. ''Minne mentäisiin?'' kuski kysyi. ''Jos nyt vaikka hotellille aluksi.'' Lee vastasi. ''Olet ilmeisesti juuri saapunut kaupunkiin.'' kuski arvuutteli samalla kun ajoi kohti hotellia. ''Niin, tulinhan mä juuri tuolta terminaalista, että mitäs luulisit?'' Lee kysyi hieman hämmentyneenä. ''Ääh, minulla on vain sellainen vaisto.'' kuski naurahti ja hiljeni keskittyäkseen ajamiseen. Juuri saavuttuaan Sunshine Autosille, kaksi mustaa Washingtonia kiilasi taksin eteen tukkien tien. ''Mitä h*lvettiä tämä nyt on?!'' kuski ärähti ja astui ulos autosta. Hän alkoi huutaa jotain espanjaksi ja kaksi miestä astui ulos molemmista autoista. Yhdellä miehistä oli mukanaan M4 Carbine, ja kolmella muulla oli konepistoolit. Kuski huomasi nämä aseet ja alkoi pyydellä kiroiluaan ja haukkumistaan anteeksi. Se ei kuitenkaan auttanut, sillä iso, mustapukuinen mies M4 kädessään ampui miehen siltä seisomalta. Leetä säälitti, sillä tämä kuski joutui kuolemaan niin nuorena. Tumma mies käski miehiä vierellään käydä katsomassa auto. Juuri kun yksi miehistä oli Leen oven kohdalla, hän löi oven miestä päin, ja hän kaatui maahan aseen lentäessä parin metrin päähän. Lee ryntäsi ulos autosta ja hyppäsi aseen luokse. Hän nosti aseen maasta ja ampui kaksi miestä. Kaveri, jolla oli M4, alkoi hätäisesti tulittaa Leetä, mutta ei osunut. Miehen lipas loppui, ja Lee käytti tilanteen hyväkseen. Lee ampui tarkasti miestä päähän, jättämättä pieniäkään mahdollisuuksia miehelle pelastaa itsensä. Nopeasti Lee juoksi taksiin ja lähti kohti hotellia.

Hän ei tiennyt mitä ajatella. Hän mietti, että asiat olisivat ilmeisesti täälläpäin vain paljon huonommin. Yhtäkkiä hänen päähänsä pamahti muistikuva ajoista jolloin hän asui Vice Cityssä. Hän pakeni 80-luvun lopulla Viceen Los Santosin tapahtumia. Grovella meni huonosti ja ihmisiä tapettiin. Hän ei vain kestänyt sitä. Mutta miksi hän oli niin huolestunut muistaessaan tämän. Siksi, koska hän oli tietämättään tappanut Tommy Vercettin veljen, Tonyn. Tommy oli vannonut kostoa Leelle siitä lähtien. ''Perhana, miksi en ajatellut yhtään? Täällähän asiat ovat vielä huonommalla mallilla.'' Lee huusi ja hieroi otsaansa. Hän ajoi hotellille ja oli juuri astumassa sisään ovesta kunnes toisesta ovesta astunut mies otti povitaskustaan pistoolin ja ampui häntä jalkaan. Lee kaatui maahan ja kiemurteli tuskissaan. Muutamat sivustakatsojat hämmästelivät ja järkyttyivät kun mies kantoi Leetä autoonsa. Mies heitti hänet auton takapenkille ja kolautti häneltä pistoolinkahvalla tajun kankaalle. Salaperäinen mies astui autoon ja ajoi sen valtavalle kartanolle jonka Lee tuntee vähän liiankin hyvin.

Herättyään Leen päätä jomotti järkyttävän paljon. Tuntui kuin joku olisi porannut hänen päähänsä. Hän tunsi makaavansa jollain kovalla alustalla. Huone oli pimeä eikä huoneessa ollut yhtäkään ikkunaa josta valo olisi päässyt huoneeseen. Yhtäkkiä hän kuuli oven aukeavan. Hän kääntyi kohti ääntä ja näki parin metrin päässä jonkun olemattoman ihmisen näköisen kuvion. Valot lyötiin päälle ja kirkkaus otti häntä pahasti silmiin. Kolme miestä käveli sisään, kaikilla pistoolit kädessä. Viimeisenä huoneeseen asteli lihava mies harmaassa puvussa ja mustissa, juuri kiillotetuissa kengissä. ''Tommyy!'' Lee nousi ylös ja naurahti hieman pelästyneenä. ''Sinähän olet kerännyt pari lisäkiloa.'' Tommy käveli Leen luokse ja potkaisi tätä mahaan. Lee kaatui ähkyen polvilleen ja hiljeni kun Tommy tähtäsi aseellaan hänen ohimoaan. ''Minä käskin sinun olla tulematta Vice Cityyn enää koskaan. Vaikutat siltä että oikein haluaisit kokeilla onneasi. Lupasin tappaa sinut, jos näen sinut täällä vielä, ja aion sen todellakin tehdä!'' Tommy huusi tuntien suurta vihaa Leetä kohtaan. Kuului laukaus. Yksi Tommyn henkivartijoista säikähti kun verta lensi hänen naamalleen. Henkivartijan vierellä seisonut Tommyn henkilökohtainen juoksupoika kaatui maahan reikä päässään. ''Mutta en tee sitä vielä. Mike, jää tänne ja tapa hänet jos hän liikahtaakaan.'' Tommy sanoi ja lähti paikalta. Yksi hänen henkivartijoistaan alkoi raahata juoksupojan ruumista mukanaan jättäen jälkeensä verivanan joka ulottui ulos asti. Lee nousi ylös ja tuijotti Mikeä, mutta hän ei suostunut ottamaan silmiään irti hänestä. Mike tiesi, että jos ryssisi tämän homman, hänet tapettaisiin aivan varmasti. Hän on nähnyt mitä sääntöjen rikkojille tehdään. Kiusaantuneen oloinen tilanne rikkoutui kun hän päätti katsoa olivatko Tommy ja Andrei jo häipyneet. Tämä oli virhe. Lee juoksi häntä kohti ja pamautti häntä nyrkillään. Mike heilahti ja huomaamattaan Lee otti hänen aseensa ja kolkkasi hänet. Hän pisti aseen talteen ja lähti kohti uloskäyntiä. Päästyään ulos rakennuksesta kaksi aseistettua miestä tuli häntä vastaan ja hänen oli valitettavasti pakko käyttää asettaan. Hän ei halunnut ampua heitä koska se olisi todennäköisesti herättänyt koko alueen. Hän ampui miehet ja juoksi talon eteen. Hän hyppäsi ensimmäiseen Sentineliin joka tuli vastaan ja lähti täyttä päätä karkuun. Neljä miestä lähti Infernuksillaan hänen peräänsä, mutta hän ei huomannut sitä. Hän huokasi jo helpotuksesta koska luuli päässeensä karkuun. Ilo loppui kuitenkin lyhyeen kun takaa tullut Infernus törmäsi häneen ja hän löi suurella voimalla päänsä rattiin. Hän menetti tajuntansa ja auto lähti heittelehtimään minne sattui. Hänen jalkansa oli jäänyt kaasupolkimelle ja auton vauhti vain kiihtyi. Auto törmäsi kovalla vauhdilla puuhun aiheuttaen sen, että Lee lensi tajuttomana läpi tuulilasin. Hetken kuluttua auto räjähti ja hän makasi hengettömän näköisenä maassa. Tommyn kätyrit lähtivät kohti kartanoa luullen Leen olevan kuollut.

Suuri joukko ihmisiä oli kokoontunut katsomaan palavaa autoa ja veristä, maassa makaavaa Leetä. Eräs mies töni häntä, yrittäen herättää hänet. ''Hei kaveri, ootko sä kunnossa?'' Samainen mies kysyi Leeltä, joka alkoi pikkuhiljaa availemaan silmiään. ''Mitä...mitä täällä oikein tapahtui?'' Lee kysyi naama verissään. ''Sä olit onnettomuudessa. Aika vakavassakin sellaisessa. Sua ajoi takaa jotkut tyypit Infernuksissa. Tunsitko sä ne?'' ''Joo...?'' Muisti alkoi pikkuhiljaa palailla hänen päähänsä. Hän havahtui kuultuaan kaukaa kuuluvat poliisiautojen ja ambulanssin äänet. Hän nousi ylös ja lähti nilkuttaen kävelemään pois paikalta. Poliisit ja ambulanssi saapuivat paikalle mutta Lee oli jo kaukana poissa. Käveltyään jonkun aikaa Vicen kujilla, tutunkuuloinen ääni kantautui hänen korvaansa oikealta. ''Hei, ystävä.'' hän kääntyi äänen suuntaan ja hymy nousi hänen kasvoilleen. ''Truth!'' Miehet halasivat ja alkoivat jutella. ''Mitä sä täällä teet? Sullahan on maatila ja kaikki Fierrossa.'' Lee kysyi hämmästyneenä. ''Hahah! Samaa mä voisin kysyä sulta. Kaikkea *****a tapahtui Santosissa ja mä lähdin niitä pahoja viboja karkuun. Se meno oli vähän liikaa mulle. Mut kyllä tää Vice Citykin on upee paikka. Mutta mitä sä täällä sitten teet?'' ''Mä tulin tänne, koska Grovea ei ole enää. Ballasit otti vallan. Tappoivat kaikki grovet. Ja mikä pahempaa, tää on kaikki mun syytä. Mä menin omaa typeryyttäni haastamaan B Dupin ja Ballasit joukkotaisteluun Verdant Meadowsilla, ja me saatiin pahasti selkäämme. Mä käskin jo Cesarin, Kendlin ja Maryn häipyä San Andreasista mahdollisimman nopeasti. Toivon vaan, että ne eivät tule tänne. ''Miksi he eivät saisi tänne tulla? Kyllä ne nyt täällä turvas olis.'' Truth kysyi. ''Eivät todellakaan olisi!'' Lee huudahti. ''Minä olen todella pahoissa riidoissa Tommy Vercettin kanssa. Muutama vuosi sitten, kun asuin vielä Vicessä, työskentelin Tommyn veljen, Tonyn kanssa, ja pankkiryöstön yhteydessä ammuin vahingossa hänet kun kamppailin erään vartijan hänen yrittäessä painaa hälytintä. Tommy sai hyvin nopeasti kuulla tapahtuneesta, ja minä karkasin Vicestä takaisin Santosiin. Jos Cesar ja Kendl tulisivat tyttärensä kanssa tänne, he olisivat vain entistä suuremmassa vaarassa. En halua että he joutuvat kärsimään mun takia enää.'' Hän jatkoi tarinaansa vielä vähän aikaa Truthin ihmetellessä vieressä. ''Huhhuh! Aikamoinen stoori. Saat olla aikalailla varuillas. Tää kaupunki kun on mafian täyttämä. Niitä on kaikkialla. Mihin ikinä meetkään niin siellä on niitä h*lvetin mafiosoja. Että ole varovainen. Mutta mitä me tässä seisoskellaan? Mulla on yksi paikka jossa voidaan ottaa rennosti ja sä voit vähän levätä. Tule, se on vähän matkan päässä.''

Saavuttuaan lyhyen kävelymatkan jälkeen Truthin vaatimattomalle asunnolle, Lee rojahti Truthin rikkinäiselle sohvalle ja huokasi. ''Haluutko kaljan?'' Truth kysyi Leeltä ja avasi jääkaapin oven. ''En mä tarvi, kiitti vaan, mutta lasillinen vettä kyllä kelpaisi.'' hän vastasi ja nosti jalkansa ylös sohvalle. Truth käveli keittiöstä olohuoneeseen olutpullo ja lasillinen kylmää vettä kädessään. Lee kiitti vedestä ja joi sen heti. Truth istahti nojatuolille ja kysyi Leeltä: ''Haluutko että tuon jotain siteitä tai jotain tuohon sun päähäs? Se on aika pahannäköinen.'' Ei tarvitse. Mä olen ihan kunnossa.'' hän vastasi ja jatkoi. ''Mitäs me nyt sitten tehdään?'' ''No meidän täytyy ainakin pysyä erossa mafiasta. Jos ne näkee meidät, niin me ollaan aika varmasti kuolleita. Me voitaisiin mennä yhden mun kaverin luokse. Se asuu yhdessä kerrostalossa lähellä Malibua. Jos tarttet aseita, niin tää on oikea kaveri. Sillä on pyssyjä joka lähtöön. Sen nimi on Jack Thomason. Se ei tunne sua, joten mun on ehkä parempi tulla sun kanssa koska se on vähän hullu. Tappo oman perheensä. Mutta lukuun ottamatta tuota, ihan luotettava sälli.'' Truth joi oluensa ja painoi television päälle. Sieltä tuli uutisia, jossa kerrottiin Verdant Meadowsin tapahtumista. Samalla musta auto ajoi talon pihaan ja Truth huomasi tämän. Hän juoksi keittiön ikkunalle ja huusi: ''Mafia! Ne on täällä.'' Hän juoksi vessaan ja tuli sieltä haulikko kädessä. Hän latasi haulikon ja käski Leen häipyä talosta. ''En mä sua voi tänne jättää.'' hän sanoi peloissaan. ''Sun täytyy lähteä nyt. Kyllä mä nuo saan hoideltua. Pari mafiosoa. Pyh!'' Truth sylkäisi lattialle ja käveli ulos. Lee poistui samalla ovenavauksella ja juoksi poispäin mafiosoista. Kuului laukauksia ja huutoja. Hän ei kuullut ketkä huusivat. Kuului vain laukauksia. Yhtäkkiä hiljeni, ja hän pysähtyi. Hän kääntyi ja juoksi takaisin talolle. ''Truuuth! Ootko sä hengissä vielä?'' Hän huusi ja huomasi Truthin makaamassa autotallin edessä. Autojensa vieressä makasi myös viisi mafiosoa jotka hän oli tappanut. ''Sua on ammuttu. Anna mä nostan sut autoon. Mä vien sut sairaalaan.'' Lee nosti heikkokuntoisen Truthin autoon ja lähti ajamaan kohti Little Havanan sairaalaa. Truth kaivoi taskustaan lapun jossa oli puhelinnumero. ''Kun lähdet sairaalasta, soita tähän numeroon. Se on Jackin numero. Mene sen luokse, se voi auttaa sua. Toivottavasti. Otan suhun yhteyttä sitten kun pääsen sieltä hullujenhuoneelta.'' Lee otti numeron, ja saavuttuaan sairaalalle ja annettuaan Truthin hoitajien hoiviin, hän soitti Jackille.

To Be Continued.

Aaargh en vaan jaksa kirjoittaa niin pitkää tarinaa kun Carbonox haluaisi mutta toivottavasti kelpaa.

Lainaus:13.11.2008 BulletProofMonk kirjoitti:
Old Enemy

No joo, oikein hitsin hyvä tarina pidin! Se oli hyvä keksintö laittaa Lee Kohtaamaan TT. Täs tarinas oli just sellanen meininki mun makuun. Pääsin hyvin mukaan ja silleen. Meikäpoika täräyttää sulle arvosanaks tasan 10+!!!.


Perusteet:


+Lee tapasi Truthin.


+Toimintaa oli.


+Ihan hauska. Esim. TT huutaa mafia! Ne on täällä! Ja hakee haulikon vessasta. Toi oli yks hauska kohta, kuka säilyttää haulikkoo veskis?


-Ei mitään miinustettavaa.

Lainaus:13.11.2008 BulletProofMonk kirjoitti:
Bulletproof Stories:


Old Enemy

Hieno tarina, koska oli se pituus aika hyvällä mallilla ja sitä kautta tarinasta saattoi nauttia alusta loppuun. Kerronta oli hyvää ja tarinaa luki ilokseen. Mitään erityisiä huonoja puolia ei kuuleppas löydy.

+ Kerronta
+ Kerronta toimintakohtauksissa
+ Pituus

- Eip' mitään mainittavaa, sen verran onnistunut tarina.

9

Arvosteleppas sinäkin tuo minun tarinani, olihan se sentään tähän mennessä viimeinen. :]