Lainaus:13.11.2008 Carbonox kirjoitti:
Carbonox Stories:

Final Showdown - Osa 3 - The Official Return of G.G!

Tykkäsin tästä todella paljon. Kerronta on hyvää ja jännittävää ja pituuttakin on roimasti. Dimitrin brutaali kuolema toi vähän lisää nautittavuutta lukemiseen.

+Hyvä ja jännittävä kerronta
+Pituus
+Dimitrin brutaali kuolema

-Ei juuri mainittavaa, loppu ehkä hieman tylsähkö, mutta ei haittaa lukemista yhtään.

9+

Btw, olisi muuten kiva saada DirgeInfernonkin arvostelu tosta mun tarinasta. Olin aika yllättynyt Carbon ysistä.

Lisäänpä nyt tähän sitten tuon patzziizin tarinan arvostelun:

patzziiz stories 5: Loma Las Venturasissa osa 3

En ole todellakaan ainoa kenelle tämä tarina oli pettymys. Tekstiasu oli aika huono, pituutta ei juuri nimeksikään eikä sen puoleen kuvailuakaan. Tee vaikka niin että aseta seuraavaan tarinaasi tavoitteeksi vähän isompi pistemäärä, ja panosta siihen pituuteen ja kuvailuun ja juoneenkin. Johan alkaa numerokin varmasti nousemaan.

+Ihan hauska

-Lyhyt kuin mikä
-Ei kuvailua juuri ollenkaan
-Huono tekstiasu
-Olematon juoni

5

No Dirge kyllä lähetti YV: llä minulle, että arvosteluja tarinoihin tulee ehkä vasta lauantain puolella...

Viikonloppuna minä, tuo upea, mahtava, loistava, erinomainen, käsittämätön, ihmeellinen, hämmästyttävä, jumalallinen kirjoittaja, julkaisen kaikkien luettavaksi uuden Season #3: n ensimmäisen tarinan! :]

Ja jos joku ei ymmärtänyt, niin tekstistä osa on sarkasmia

No joo, kyl toi oli huono munkii mielest. Lupaan olla ens kerral much better.

Lainaus:13.11.2008 Carbonox kirjoitti:
Toisen tuotantokauteni viimeinen tarina!

Carbonox Stories:

Final Showdown - Osa 3 - The Official Return of G.G!

Minulla olikin jo ajat sitten tiedossa, että tämän tuotantokauden viimeinen tarina on tässä. Carbon kanssa ollaan YV:tä käyttäen selvitelty näitä juttuja... ;)

Täytyy kyllä sanoa, että tämä jopa yllätti. Ehdottomasti paras tarina ainakin kolmen aiemmin ilmestyneen. Kaikki tuntuu taas olevan miltei niin kohdillaan kuin Carbonoxilta vain voi odottaa.

Parasta tässä on pitkästä aikaa kuvailu, varsinkin tunnetilojen kuvailu. Kerrontapuoli muutoinkin korkeatasoista. Pitkästä aikaa nähdään kunnon gorea, mikä miellytti todella! Tuli oikein nälkä, kun lueskelin Dianan kohtaloa... Ja tässäpä sitä kinkkusämpylää vedetään. :D Toisaalta kohtaus, kuten Dimmunkin vastaava, on kuvattu hyvin ilkeästi ja saa jopa tuntemaan sääliä uhria kohtaan. Näin sitä perhana vie pitää, näin!

Danin kääntyminen "hyvien" puolelle on mukava ratkaisu ja loppu jätti sopivan raukean fiiliksen... Eikun vain jatkoa suu vaahdoten odottamaan! -->

+ Kerronta kaikilta osin loistotasoa.
+ Gore.
+ Juonen kulku ja tarinan päätös sujuvia.

- Ehkäpä otsikko vähän mauton, tylsä...

9+
_________

BulletProofMonkin tarinan arvio tulossa...

Prologue For Season #3

Carbonox Stories:

The Boss' s Order

Aamu tuntui tulevan sen yön päätteeksi yhtäkkiä. CJ: n käsi hapuili herätyskelloa, joka soi todella äänekkäästi, mutta jota hän ei jaksanut katsoa, vaan käsi vain heilui ympäriinsä, kunnes viimein osui sammutusnappiin ja hän huoahti. Tuntui kummalliselta, että Dimitrin ja koko hänen joukkojensa kaatumisesta oli kulunut niinkin pitkä aika kuin viikko, vaikka hän olikin siitä ajasta kyennyt kunnolla nauttimaan ilman kuolemanpelkoa. CJ: n aamu ei tosin siinä mielessä ollut paras mahdollinen, sillä hänellä oli todella kova kakkahätä, ja hänelle tuli heti ensimmäisenä mieleen McLaggen. Hän tyrskähti äänekkäästi ajatukselle tämän p*skaisesta kärsimyksestä silloin aikanaan ja väänsi itsensä ylös. Vaikka pierettävä olo tuntuikin typerältä, hän sai vaatteet puettua ylleen ilman suurempia ongelmia ja avasi verhot. Niiden takaa avautui syksymaisema ja varisevia lehtiä joka puolella ympärillä. Tuuli puhalsi kovalla voimalla ja lämpömittari näytti pakkasasteita, joten miellyttävä kokemus ulosmeno ei ainakaan vielä olisi. Onneksi sentään Johnson Housen sisäpuolella oli mukavan lämmintä yhä. CJ oli astelemassa alakertaan normaalisti, kun se sama kakkahätä iski taas kahta kauheampana. Hän ei voinut sitä pidätellä, mutta hän alkoi juosta portaita alas tuntien, kuinka jotain valui hänen suolistossaan jatkuvasti alaspäin. Sweet latki muroja kuin viimeistä päivää ja hänen suunsa oli täynnä niitä, kun hän kohotti katseensa ja murahti jotain tervehdyksen kuuloista pärskäyttäen samalla kuitenkin puolet muroista takaisin lautaselle liian pienen tilan vuoksi, ja Cesar tyrski vieressä hänen epäonnistumiselleen. CJ: llä ei kuitenkaan ollut aikaa edes huikata mitään. Hän juoksi vessaan, avasi pöntön kannen nopeasti ja istui sen päälle hätääntyneenä. Massat tulisivat ulos hetkenä minä hyvänsä. Suolistossa tuntui inhottavalta ja hän ajatteli lähinnä sitä onnellisuudentunnetta, ettei ollut nainen, sillä synnyttäminen oli varmasti vielä pahempaa kuin tämä. Hän yritti kaikkensa saadakseen ulostulevan makkaran vessanpönttöön, mutta lopputuloksena oli vain todella vetinen pieru, jonka seurauksena p*skat levisivät pitkin vessanpönttöä ja mitään ei tullut ulos. Hän yritti uudestaan, mutta tuloksena oli nyt äänekäs ja McLaggenin vastaavaa muistuttava pirisevä pieru, joka ei auttanut asiaa yhtään. Raollaan olevan oven takaa kuului Kendlin kikatusta ja Sweetin räkätystä, samalla kun häneltä taisi taas tippua muroja suusta. Cesarinkin hekottelu kuului selvänä, ja koska kukaan heistä ei ollut sanonut mitään, naurukohtaukset johtuivat CJ: n epätoivoisesta vessakäynnistä. Hän hikoili yrittäessään tasaannuttaa ulosteentuloa, mutta tuloksetta.

Vessaan oli onneksi kerätty vähän lehtiä, ja ajankuluksi hän lueskeli niitä. Autot kiinnostivat luonnollisesti eniten, ja tällä kertaa etusivulla oli pari uutta automallia (joita näemmä valmistettiin nopeaan tahtiin) - kullanvärinen Infernus Adamantine V12, joka oli kutakuinkin Liberty Cityn nopein koskaan valmistettu sarjavalmisteinen auto sekä Turismo GT, jossa oli satakunta hevosvoimaa enemmän kuin vakioversiossaan ja erinomainen ajettavuus. Niitä hän ajatteli laskeskellen minuutteja ja täräyttäessään silloin tällöin paukkuja. Aiemmat unelmat huippuautosta olivat lähinnä menneet sivu suun varanpuutteen vuoksi, mutta varsinkin tuo kultainen superauto houkutteli. Ajatukset katkesivat, kun vihdoin ja viimein jotain alkoi tapahtua. CJ väänsi vääntämistään, makkara tuli jo näkyviin ja hän pinnisti aina vain kovempaa. Se oli hänelle kuin seikkailu, jonka loppupuolella tuskat tuntuivat, mutta aivan viimeiseksi tulisi tyydytyksen tunne. Kokkare näytti kuitenkin jääneen jumiin vähän matkan päästä, ja olo oli mitä typerin. Nyt CJ ei jaksanut enää ajatella edes seuraavan sivun Black GTR-limusiinia nopeaa kyytiä haluaville rikkaille, vaan yritti keksittää suolensa tönäisemään tuon inhottavan kokkareen pihalle. Hän alkoi muuttua punaiseksi ja ilme vääntyi jotenkin kummalliseksi, kun ovi vedettiin kovaa auki. Hän säikähti niin kovaa, että lehti putosi käsistä ja siinä samassa kuului kova plumpsahdus, kun hänen elämänsä suurin p*skakikkare läsähti vessanpönttöön ja järjesti samalla ahterin pesun veden loiskuessa laajalti ympäriinsä. Ovensuussa oli Daniel Deadguy, joka näytti kerrassaan tyrmistyneeltä nähdessään CJ: n istumassa siinä. "Te sanoitte että vessa on vapaa!" hän huusi aamiaispöydän suuntaan, ja taas Kendl kikatti niin, että oli tukehtua leipäänsä (hän oli nähtävästi liian sivistynyt syödäkseen muroja samaan aikaan Sweetin ja Cesarin kanssa). Kunnolla tyydyttynyt CJ (ei siinä tietyssä mielessä, vaan makkaran päästyä vihdoin ulos) vain poistui tyynesti vessasta ja virnuili Danielille lätkäisten samalla autolehden tämän käteen. "Mikäs tää on? Miljoona ja kakssataa tonnia päälle? Kuka hullu nyt vaivasesta autosta tämmösen summan pulittaa?" hän mutisi marssien vessaan.

CJ istui aamiaispöytään ja nosti kyynärpäät vaistomaisesti sen päälle, mutta hänen suureksi yllätyksekseen Sweet puuttui tähän, vaikka tällä oli yleensä tapana kyllä olla vähät välittämättä lievästi huonoista käytöstavoista. "Äläs nyt käyttäydy noin kovismaisesti, tänään on tiedossa jännä juttu, jonka takia piti kutsua kunnon määrä porukkaa! Ja kuulemma Pegorino haluaa siinä samassa puhua sulle siitä duunista!" hän tokaisi ja uppoutui taas muronsyöntiin, vaikka CJ yrittikin häntä houkutella kertomaan jutun alusta alkaen. "Siis mitä? Kaveritko muka on tulossa tänne? Koko sakki? Selitä nyt vähän!" Sweet ei kuitenkaan tehnyt mitään, hän vain hymyili leveästi murot suussa ja Cesar katsoi häntä vähän ällöttävästi, kun tämä tunki suuhunsa muroja, jotka olivat varmaan käyneet siellä jo kahdesti, mutta olivat molemmilla kerroilla pudonneet sieltä alas naurun tai pelkän puheen takia. CJ hymähti, vaikka vähän epäileväisesti, ja alkoi kaataa kunnon satsin muroja lautaselleen. Hän ei ollut varautunut melkoisen porukan saapumiseen hänen keskikokoiseen taloonsa yhdellä kertaa jostain syystä, jota Sweet ei suostunut paljastamaan, ja nähtävästi Kendl ja Cesarkin sen tiesivät, ainakin sen perusteella, että Kendl loi kieltävän katseen CJ: hin tämän yritettyä kysyä häneltä silmillään, mitä oli tekeillä. Sen jälkeen ainut ääni vähään aikaan oli Danielin satunnainen jupina vessassa. Siihen lukeutui muun muassa sellaista puhetta kuin: "V*tun idiootteja täälläpäin, täytyy myöntää ainakin sen perusteella, että tämäkin jännä auto maksaa tuplasti enemmän ku mä suostuisin maksamaan, vaikka massia kyllä löytyykin ihan kivasti..." Tämän päätti Cesarin haukotus ja nojaaminen taaksepäin. "Pitäiskö pistää jo pöydät yhteen ja kaikki sohvat ja tuolit ympärille? Meidän kaveriseurue saapuu koska hyvänsä!" Kendl alkoi kerätä tavaraa pois pöydästä ja Sweet alkoi siirtää TV: n eteen asetettua sohvaa. "Tule säkin nyt apuun, CJ! Ei huolta, asiat selviää sitten kun kaikki on paikalla!" hän ärisi ja veljekset raahasivat sohvan kohtaan, johon se parhaiten sopi. Cesar haki pari jakkaraa keittiöstä samalla kun Daniel tuli vessasta, laski autolehden pöydälle ja nojasi seinään ottaen savukkeen taskustaan esille. Hän oli juuri sytyttämässä sitä, mutta päätyi keskeytetyksi. "Voi luoja sentään, Dani, älä nyt täällä rupea!" Kendl kimitti tultuaan keittiöstä laseja mukanaan. Daniel näytti vähän pettyneeltä, mutta työnsi sen takaisin taskuunsa ja meni omaan huoneeseensa, joka oli alakerrassa. "Johonkin tänne mä sen pullon pistin, se oli niin hyvää että piti maistaa!" hän tokaisi sivuuttaen Kendlin katseen, kun hän mulkoili vihaisesti kädet puuskassa. Daniel kuitenkin meni aivan tyynesti hakemaan juomapulloa samalla, kun CJ raijasi tuolia yläkerrasta perässään Sweet, jolla oli myös oma lasti.

Tuskin he olivat saaneet hommaa loppuun asti, kun ovikello pirahti monta kertaa ja Kendl hätkähti tehden samalla Johnsonin suvun korkeushyppyennätyksen, mutta rauhoittui sentään nopeasti. Nyt häntä kuitenkin tuntui hermostuttavan jokin aivan muu kuin yllättävä pirinä, ehkä väenpaljous tai jotain. CJ lähti avaamaan ovea samalla kun Daniel istui jo valmiiksi yhteen tuoliin ja nosti jalat pöydälle nojaten rennosti taaksepäin. Pirinä jatkui yhä vain kovempana, kunnes CJ vetäisi oven auki ja heti takana olleen jonon ensimmäisenä ollut Pegorino näytti rauhoittuneelta. Jono kuitenkin oli odotettua pidempi. Siinä näytti olevan todella suuri joukko ihmisiä. Pegorino, joka sitä johti, kantoi jonkinlaista matkalaukkua, jonka CJ arveli liittyvän siihen hommaan. He kättelivät jokseenkin vaistomaisesti ja seuraavina tulivat Devil ja Derek, jotka kummatkin kohottivat kätensä ja hymyilivät leveästi. He kyllä olivat todella erinäköiset, vaikka alun perin olivatkin identtiset. Diablojen perässä oli Ian Mitchell, jonka vatsassa taisi tuntua jo vähän paremmalta, mutta ei hän silti näyttänyt erityisen hyvässä kunnossa olevan Clauden jäljiltä (olkoonkin että CJ ei tarkalleen ottaen tiennyt täydellisesti, mitä siellä oli tapahtunut). Ianin perässä oli Diana, jonka vasen käsi oli kyllä vieläkin vähän huononnäköinen ja haavoja siinä oli, vaikkei se tällä kertaa roikkunutkaan niin kuin Deadguy Suiten tapahtumien aikana. Sitten tulivat Packie ja Gerry, jotka virnistivät lievästi CJ: lle. Heidän perässään tuli huomattavasti vaivaantuneen näköinen Francis, joka ei ollut varmasti vieläkään päässyt yli Derrickin menehtymisestä Matthew Lindin käsissä. Nikon, Romanin, Little Jacobin ja Brucien neljän hengen ryhmä nähtävästi päätti jonon, ja heidän perässään CJ sulki oven samalla kun Roman hörähti äänekkääseen nauruun jonkin vitsin kuultuaan. Sweet, Kendl ja Cesar pitivät neljää paikkaa pöydän päässä varattuina ja he viittoivat CJ: n tulemaan sinne. Hän alkoi liikkua vaistomaisesti sinnepäin samalla kun muutkin asettuivat tuoleihin. Daniel ja Ian paiskasivat kättä ja alkoivat supista innokkaasti, eivätkä olleet ainoita, sillä muutamat muutkin, kuten McRearyt, olivat uppoutuneet keskusteluun (joskin ei Francis, joka vain tuijotti tyhjyyteen sellainen ilme kasvoillaan, ettei kukaan häirinnyt häntä). Kun puheensorinaa oli jatkunut jo jonkin verran, Sweet hakkasi pöytää vähän turhankin aggressiivisesti nyrkillään käskien hiljaisuutta. Kaikki kääntyivät häntä kohti ("Ei kovin kohteliasta menoa!" Pegorino tokaisi) ja hän kröhäisi nousten samalla seisomaan, jotta kaikki näkivät hänet.

"Hyvät naiset ja herrat", hän aloitti ja kröhäisi taas uudelleen. Daniel kallisti lievästi päätään odottaen puheen alkamista. Hiljaisuutta kesti suhteellisen pitkään ja sen keskelle ajoittui ainoastaan Romanin äänekäs röyhtäisy ja muutama naurunpärskähdys viereisiltä paikoilta. Devil kysyi muutaman tuolin päässä Romanista: "Saako juoda?" katse visusti hänen omassa lasissaan. Vihdoin Sweet kuitenkin sai jotain puhettakin aikaiseksi. "No niin! Eli siis, kutsuin teidät tänne, koska te kaikki olette virallisesti tervetulleita...Kendlin ja Cesarin häihin! Kyllä vaan, kuulitte oikein!" Hetkessä koko porukka käänteli katseitaan hämmästyksen täyttäminä, jopa Francis, joka näytti erityisen kummastuneelta. Samalla kun muut hurrasivat, Devil kittasi salaa huikan omasta lasistaan ja laski sen nopeasti takaisin pöytään yltyen sitten mukaan ilonpitoon. Sweetin molemmilla puolilla istuneet Kendl ja Cesar vilkuttivat vähän arasti muulle väelle. Taas vähän ajan päästä hiljeni, kun Sweet kumautti nyrkillä pöytää. "Okei okei, asia on nyt tullut selväksi, ja teidän kaikkien iloksi voin kertoa, että ne pidetään kolmen päivän kuluttua ja sijaintina on Los Santosin upea yökerho, jonka varasin koko yöksi!" Taas kuului äänekästä hurrausta, kun kaikki nostivat kätensä ylös ja mylvivät ilosta. CJ: kin tiesi, että edessä olisi jotain upeaa, sillä jos kyseessä oli tosiaan se Little Mexicossa sijaitseva klubi, tiedossa olisivat siisteimmät häät ikinä (aiemmat, missä hän oli joskus ollut, olivat tappavan tylsiä, mutta laajan kaveripiirin keskinäinen biletys kuulosti houkuttelevalta). Taas Sweet hakkasi joukon hiljaiseksi (ei tosin ihmisiä, vaan edelleen pöytää) ja huusi: "Nyt voi pistää kyssäreitä, jos jokin on epäselvää! Käsi pystyyn vaan!" Kovin monella ei ollut nähtävästi mitään epäselvyyksiä, sillä ainoastaan Dianan ja Derekin kädet nousivat pystyyn. Sweetin katse kiersi vähän aikaa ja hän näytti odottavan, että joku muukin vielä nostaisi omansa, mutta kun kukaan ei tehnyt sitä, hän kysyi rauhassa: "No mitä, Di?" Saman tien Diana nousi aggressiivisesti ylös. "Miksei Elizabetaa ole kutsuttu? Olisitpas kuule nähnyt, kuinka taidokkaasti se tappeli yksin kymmentä Forellia vastaan! Erittäin tärkeä apu kyllä sodassa, täytyy myöntää!" Taas alkoi supina, joka tosin jäi Sweetin kuulutuksen alle. "Täytyy kuitenkin huomata, että jos nyt puhutaan siitä bohanilaisesta, niin kyseessä on huumeaddikti, joka voi olla pahimmassa tapauksessa melkoinen vaara, jos yhtäkkiä menettää hermonsa! Ja me emme halua, että kukaan loukkaantuu, saati sitten kuolee, näissä häissä."

Diana väänsi silmänsä viiruiksi ja yritti näemmä keksiä jotain vastalausetta, mutta ennen kuin hän ehti sanoa mitään, Sweet osoitti sormellaan Derekiä, joka kysyi heti nopeasti, mutta lujalla äänellä: "Miksei Adriano tule?" Se johti vaivaantuneeseen ilmeeseen Sweetin kasvoilla, kun hän kaikkien yllätykseksi kaivoi kännykkänsä esille. "Lienee parasta myöntää tämä, mutta juttu on se, että se kyllästyi tällaiseen elämään ja lähetti vielä tekstarinkin. Joita kiinnostaa, lukekoot täältä." Hetkessä todella moni ponkaisi pystyyn ja he juoksivat hänen luokseen, kun hän kaivoi viestin (tai viestit, koska teksti ei mahtunut yhteen) esille.

Sori vaan, mutta tää meni jo liian pitkälle. Tommonen sotiminen ei vaan ole mun alaa. Ensin hyvä ystävä kuolee ja sitten mua pidetään kitumassa säkissä. Lähden takasin Portugaliin, siellä ei tarvinnu kärsiä näin. Pärjäilkää.
- Ad

Oli kait selvää, että monet järkyttyivät suuresti tuosta viestistä, ja muun muassa Diablot palasivat paikoilleen todella närkästyneinä. Kukaan ei näyttänyt iloiselta siinä vaiheessa, kun Adrianon häipyminen oli tullut tietoon, ja kaikki alkoivat taas supista toisilleen Sweetin sulkiessa taas kerran kännykkäänsä. Hänen katseensa kiersi taas ympäri huonetta, mutta kenelläkään ei ollut enempää kysymyksiä. CJ istui omalle tuolilleen syvästi järkyttyneenä, sillä Adrianon hän oli ennen tuntenut vahvaksi ja pelottomaksi, mutta nyt tämä oli tainnut itsekin järkyttyä aivan liikaa, ja ennen kuin kukaan ehti estellä lähtemistä. Hän ajatteli taas syvällisesti, kunnes Pegorino istahti hänen vieressään ja otti matkalaukustaan jotain. "Nyt se homma varmaankin, vai kuinkas?" hän kysyi ja CJ nyökkäsi lyhyesti odottaen laukun avaamista jännittyneesti. Ainakaan homma ei ollut mitään turvallista, se oli arvattavissa. "Alderneyn mafiat ei ole kovinkaan hyvissä väleissä enää. Sota jätti kireät fiilikset, ja nyt on levotonta meininkiä meneillään. Jos mafiasota puhkeaa, niin se voi johtaa erittäin laajaan katastrofiin, ja kaikkein kovimmat sodanlietsojat ovat nämä." Hän otti yksinkertaisen valokuvan esille ja länttäsi sen pöytään, jolloin ympärillä olevat ihmiset kääntyivät katsomaan ja kurottautuivat lähemmäs. Kuvassa oli viisi ihmistä, joista yksi oli nainen ja loput miehiä. Koko sakki näytti todella härskiltä, ja nähtävästi jonkinlaisen mafian pääjehuista oli kyse. Keskellä seisoi kaksi henkilöä - se nainen, joka näytti aika vanhalta, vielä vanhemmalta kuin Pegorino, ja hänen vieressään nuoren oloinen mies.

"Nuo ovat Maria Valvona ja Mario Venturella." Pegorino murahti nähtyään, minne CJ katsoi. "Mafian kärjessä olevat. Maria on käytännössä pomo, mutta Mario on myös aika korkealla oleva, vähän niin kuin muiden komentaja tai silleen. Ja semmonen jänskä juttu, että Valvona kuulemma tuli vallanhimossaan myrkyttäneeksi miehensä muutama vuosi takaperin. Ei kyllä tiedetä, mitä miehelle oli tapahtunut, mutta kuollut se kummiskin oli, ja Valvona, hänen vaimonaan, päätyi sitten johtoon, mutta vieläkään häntä ei ole saatu kiinni myrkytyksestä. Sittemmin sen rakastajat on aktiivisesti vaihdellut, mutta Venturella on tähän mennessä kaikkein pitkäaikasin. Se oli ennen pikkutekijä Algonquinissa, enkä tiedä, miten se Valvonan kohtasi, mutta yhtä kaikki yhteen päätyivät. Tosin veikkaan, että Venturella liittyi häneen vain päästäkseen Pavanojen kärkeen, sillä Valvonan ulkonäkö ei ole ollut oikein mitään vuosikymmeniin." Pegorino naurahti kömpelösti ja CJ: kin pystyi myöntämään, että Marian ja Marion ikäero oli todella merkittävä. Mario näytti oikeastaan aika nuorelta, hän ei varmasti ollut vielä kolmeakymmentäkään täyttänyt. Hänellä oli lyhkäiset viikset italialaiseen tyyliin ja myös varsin lyhyt tukka. Marian tukka oli pidempi, mutta se oli peittynyt valtavan hatun alle, ja se hattu aiheutti CJ: ssä naurunpärskähdyksen, sillä sen päällä oli kumista tehty varis. Kaiken huipuksi hatun väri oli kauttaaltaan pinkki. Muutamat muutkin, kuten Ian, naurahtivat sille, mutta Pegorino pysyi vakavana. "Älkää nyt vielä aliarvioiko, aika vaarallinen se yhä on, pitänyt ittensä huippukunnossa iästä huolimatta. Joka tapauksessa sitten..." Nyt CJ: kin katsoi kuvan oikeaan reunaan, jossa seisoi arviolta nelikymppinen mies, jolla oli arpi poskessa ja aika sotkuinen, joka puolelle resottava tukka. "Joe Corrola." Pegorino esitteli. "Pavanojen mafian huume-ekspertti, joka ei käsittääkseni itse niitä käytä, mutta tietää kyllä, miten käsitellä bisnestä. Huhutaan, että sillä on satoja eri tekosyitä, joilla tinkiä huumeiden hintaa, ja yhä vaan enemmän tekosyitä nostaa hintaa silloin, kun he myyvät sitä. Vaarallinen se on, ehkä pahempi kuin kukaan muu mafiassa, ja pitää asetta aina mukanaan, joskin vähän vainoharhaiseksi on herra mennyt vuosien kuluessa. Ja on ollut mukana mafian alkuajoista lähtien, mielenkiintoisena yksityiskohtana. Sitten tuo", Pegorino jatkoi osoittaen sormellaan johtajakaksikon vasemmalla puolella seisovaa miestä, joka näytti Joen tapaan noin nelikymppiseltä. Hänen paras tuntomerkkinsä oli murtunut nenä, mutta hiukset olivat siistimmät kuin Joella. "Siinä on Arthur Zepulla, neuvonantaja. Sillä on kivasti kokemusta, ollut myös mukana mafian alkuajoista lähtien. Aika erinomainen bisnesneuvoja, joka tietää, suostuakko ylipäätänsä koko ehdotettuun diiliin tai silleen. Myös aluevaihdoksia se valvoo tarkkaan. Yksinkertasesti kaikkitietävä, mutta valitettavasti Joen tapaan vaarallinen aseen kanssa."

"Kukas tuossa alhaalla sitten on?" CJ kysäisi. Marian ja Marion välissä, tosin heitä alempana, seisoi itäeurooppalainen mies, jonka päällä ei ollut muista poiketen Pavano-mafian asua, vaan aivan normaali vaaleanvihreä T-paita. Hän näytti jonkinlaiselta palkkasoturilta ainakin jo pelkkien kasvonpiirteiden ja todella ryhdikkään asennon vuoksi. "Adam Dimayev. Se on tunnettu terroristi, joka on sabotoinut merkittävien firmojen hommia. Yhteistyössä Pavanojen kanssa, mutta ei millään lailla kuulu mafiaan. Ja sillä on yleensä aika raskas aseistus mukana, ihmettelen miten se jaksaa kantaa sen kaiken! Sillä on yksinkertasesti Micro SMG, AK-47, RPG, kranuja ja joku ihmevehje mukanaan melkein aina, ja tappava tyyppi ehdottomasti!" CJ ei viitsinyt kysyä, millainen se "ihmevehje" oikeastaan oli, sillä hän vain ajatteli kummasti, mitä heidän piti tehdä tuolle viisikolle. Tappaa heidät kaikki? Se kuulosti todennäköiseltä, mutta lähellä olevan mafiasodan vuoksi se täytyi varmaan tehdä salassa. "Vielä ei tapeta muuta ku pakon edessä, mutta nyt meidän pitää lähinnä varmistaa, että mokomat ei levitä bisnestään Alderneyn teollisuusalueelle! Ne on parhaillaan alkanu levittäytyä, ja meidän täytyy estää se posauttamalla niiden huumetehdas. Paras tyyli on räjäytellä öljysiiloja sen ympäriltä..." Hän otti matkalaukustaan esille paperin, joka näytti pieneltä, mutta olikin vain taiteltu todella pieneksi ja oli todellisuudessa valtavan suuri. Nekin, jotka eivät olleet seuranneet keskustelua, katsoivat nyt kiinnostuneina ja siirsivät lasejaan pois alta. "Me voidaan toki alustavasti varmistella ja pistää pommeja ympäriinsä, mutta se täytyis hoitaa ilman, että Plumbers Skyway sortuu, koska muuten saadaan ihmisten viha, mafiat alkaa syytellä kulkuyhteyksien katkeamisesta ja sota lähtee meidän takia käyntiin! Tämä on riski, mutta Pavanot pitää vaan pysäyttää, sillä ne tykkää haastaa riitaa. Mullakin oli kerran hankalaa yhdessä diilissä, jota menin Nikon kanssa tekemään, mutta Pavanot petti meidät, ja melkein epäonnistuttiin totaalisesti. Onneksi ei kuitenkaan ihan. Sittemmin mokomat on tosin vaan haistatellu muille mafioille ja yrittää takuuvarmasti saada Ancelottit hyökkäämään, voin vaikka vannoa sen! Giovannin pinna on lyhyt, ja se voi vaikka aiheuttaa sen, että Alderney ja koko Liberty on mahdollisesti maan tasalla kaikkien mafioiden myötä...mitäs niitä nyt taas olikaan?" hän mietti.

"Kyllä sivistynyt ihminen osaa luetella kaikki Alderneyn mafiat", Ian tokaisi läheltä. "Katotaas, ensiksikin on luonnollisesti Pegorinon oma, sitten nuo Pavanot, ja Sindaccoillakin on vielä jotain valtaa jäljellä ainakin muistaakseni." CJ kuunteli tarkkaavaisesti vierestä, kun Ian laski sormillaan. "Ancelottitkin, vaikka itse en tykkää yhtään, ne vaan on pakko laskea. Sitten Albania, jotenkin nekin on pystyssä, vaikka tietääkseni kaikista pienin mafia tähän mennessä. Gambettit ei taida ihan Alderneyssä pyöriä, mutta Kenny Petrovicilla taitaa olla omien ryssiensä kanssa jotain valtaa sielläpäin. Juu, muuta ei taida olla." hän murahti ja ryyppäsi lasistaan taas vähän. CJ päätti liittyä innokkaasti keskustelevien Sweetin, Cesarin ja Kendlin seuraan Pegorinon merkitsevän ja hyväksyväisen nyökkäyksen jälkeen. Hän oli näemmä odotettu ihminen heidän keskuudessaan, sillä he tervehtivät innokkaasti ja Sweet läimäytti selkään. "No niin, veliseni! Tässä puhuttiin vähän mahdollisesta häämatkasta Vice Cityyn! Ja me, kaikista läheisimpinä henkilöinä näille, päästään mukaan! Helkutin loistavaa, harmi ettei Beverly ole paikalla todistamassa..." Loput sanoista taisivat hukkua hänen kurkkuunsa, ja CJ: kin hiljeni. Hän ei vieläkään pystynyt puhumaan, saati sitten kuuntelemaan puhetta kuolleista sukulaisistaan. "No mielelläni tulen, mutta mulla on vaan...pikkunen ongelma." hän sanoi ja kakoi lievästi lysähtäen nojatuoliin vieressään. Sweet, joka sai puhekykynsä takaisin siirrettyään keskustelun aiheen pois Beverlystä, alkoi heti kysyä: "No millanen ongelma? Tuskin siinä räjäyttelyhommassa kauaa kestää! Pääset ihan mukavasti takas Pegorinon kanssa ja sitten alkaa bileet, joita seuraa kaksi viikkoa lomaa Vicessa!" CJ kyllä nyökkäsi, mutta näytti silti vastahakoiselta. "En mä tiedä, viihdynkö enää pelkästään teidän kanssanne, vaikka olettekin tietysti mun perhe, mutta kun mäkin olen alkanut ajatella, että...no..." Ulos hän ei saanut enempää. Sweet yritti seurata hänen silmiensä liikettä, vaikka hänellä menikin aika lailla mistiin. "Daninko sä haluat mukaan?" hän kysyi samalla kun Devil höristi korvaansa lähempänä asiasta kiinnostuneena, mutta häneen ei kiinnitetty niin paljon huomiota, vaikkei hän varsinaisesti siihen kiinteimpään perheeseen kuulunutkaan. CJ pudisti päätään todella hitaasti. Sweet etsi pöydästä ehkä sopivimmin kuvausta vastaavia ihmisiä. "Dev...ei, ehkä Pe...tai ei nyt sekään. Ehkä Nik...ei - vaan - Diana?" Hän oli jo aivan CJ: n naaman edessä, odotti pienintäkin liikettä samalla kun Devil jäi siihen lähelle hengailemaan odottaen myös kiinnostuneena vastausta. Äärimmäisen lyhyesti, joskin jotenkin arvattavasti, CJ nyökkäsi, ja koko salin täytti Sweetin kova huuto: "BUSTED!", mutta jotkut, kuten Kendl ja Cesar, mulkoilivat pahasti ja muut eivät tajunneet mitään, katsoivat vain mitääntajuamattomina. Devil ulvoi naurusta, mutta ei CJ: lle vaan Sweetin reaktiolle.

"No tee mitä haluat, mutta ehkä mieles muuttuu siinä välissä kun pari Kendlin kaveria tulee paikalle, tai Cesarin mummo." Sweet sanoi hiljaa välittämättä siitä, että Devilin piti ottaa tukea nojatuolista ja kunnolla, jotta hän ei kompastuisi nurin. CJ ei tehnyt mitään, tuijotti tyhjästi, irvisti sen jälkeen rumasti veljelleen ja katse meni taas tyhjäksi hänen ajatellessaan tulevaisuutta. Ensimmäinen este, eli Pegorinon homma, oli jo riittävän hankala hänelle.

To Be Continued.

Lainaus:15.11.2008 Carbonox kirjoitti:
Prologue For Season #3

Carbonox Stories:

The Boss' s Order

Uutta pukkas taas ja ihan hyvähän sieltä tuli, vaikkakaan et tällä ihan tuon edellisesi tasolle pääse. Kaksi ensimmäistä kappaletta oli vessajuttuineen hauskaa luettavaa ja loppuun asti tarina jatkui tasaisesti ja todella hyvin kuvattuna. Ainoa asia mikä vain harmitti, että tarinassa ei oikein tapahtunut paljoa mitään. Juteltiin vain pöydän ääressä eri asioista. Mutta hyvä tarina kaikenkaikkiaan.

+Hyvä ja tarkka kuvailu
+Kakka- ja vessajutut nauratti
+Pituus kohdillaan

-Seisoi ikävästi paikoillaan.

8

Mutta se oli luultavasti tarkoituskin että tässä prologissa ei sitä äksöniä niinkään ole. Oonko oikeassa?

Aivan oikeassa kyllä olet, prologiin ei yleensä toimintaa asetella. Lähinnä oli tommosta "tulevaisuuden tapahtumien selittelyä" tai jotain semmosta... Seuraavassa stoorissa sitten toimintaakin alkaa tulla, sen voin vannoa.

Yks kysymys tosta sun tarinastasi että onko noi Valvanot ja Venturellat sun muut Corrolat sun itse keksimiäsi hahmoja. Itellä kun tuottaa suuria vaikeuksia keksiä hahmoille nimiä.

Lainaus:15.11.2008 BulletProofMonk kirjoitti:
Yks kysymys tosta sun tarinastasi että onko noi Valvanot ja Venturellat sun muut Corrolat sun itse keksimiäsi hahmoja. Itellä kun tuottaa suuria vaikeuksia keksiä hahmoille nimiä. :lol:

GTAWikistä MrToron avustuksella hankittu sakki. :D

-

Millos BulletProofilt tulee uutta? Odotan innolla, kun tarinas on nii hyvii.

Lainaus:15.11.2008 Carbonox kirjoitti:
Prologue For Season #3

Carbonox Stories:

The Boss' s Order

Pakko sanoa näin alkuun, että MrToro, miten Carbonoxin tarina voi olla vain ihan hyvä aloitus kolmannelle kaudelle, jos annat numeroksi täydet kymmenen? :D

No, tämä on kyllä hyvä aloitus. Alkupuoli varsinkin toimii aivan älyttömän hyvin p*skallakäymisineen sun muineen. Nauratti ihan oikeasti loistavan kuvailun vuoksi. :]

Muu tarina ei jää paljoa jälkeen millään tavalla paitsi mitään hirveitä nauruja ei enää tule. Kuvailua saisi olla pikkuisen enempi jo ihan henkilöiden ulkonäön osalta jne... Mutta loistoaloitus tuotantokaudelle! :)

+ Kerronta.
+ Huumori.

- Sinne tänne hiukan enemmän kuvailua.

8puol

Lainaus:16.11.2008 patzziiz kirjoitti:
Millos BulletProofilt tulee uutta? Odotan innolla, kun tarinas on nii hyvii.

Kyllä ensi viikoksi koitan saada jatkoa.

Koskas muuten Dirge ajattelit arvostella ton mun tarinan?

Lainaus:13.11.2008 BulletProofMonk kirjoitti:
Bulletproof Stories:

Old Enemy

Tässäpä nyt tätä arviota.

Kyllähän tämä on hyvä, mutta en tiedä, onko se siinä, että kun ei näitä CJ:tä sun muita vilise tarina, niin tuntuu jotenkin tyhjältä... Ei välttämättä todellakaan mikään huono homma, mutta minä en ainakaan oikein päässyt hirveän hyvin mukaan tunnelmaan. Osasyynä voisi olla myös tuo hitusen tylsähkö juonikuvio, jos minä siitä vielä olen mitään selkoa ottanutkaan... Kuitenkin ihan ok-tason kerronnalla kuorrutettu tarina, vaan ei ehkä vielä sitä parasta mitä sulta ois mahollista saaha...? Mutta kohan tarinoita kertyy lisää, alkaa varmaan tämä juonikuviokin selvetä ja tunnelma kiristyä sekä liikkua muutoinkin parempaan suuntaan. :)

+ Kaikilta osin ihan hyvää jälkeä.

- Jostakin syystä tylsä, ei herätä kovin suurta mielenkiintoa tai lukuintoa.
- Kuvailua enemmän tähänkin, varsinkin hahmoihin ja jonkin verran ympäristöön.

8

Monk, oletkos miun edellisen lueskellut? Vähän turhan pitkä voi olla, mutta ois kyllä ihanaa, jos lukisit ja jonkinmoista analysointia jakelisit siitä. ;]

-

Mutkun siis kymmenenhän on käytännössä paras numero mitä voidaan näistä antaa arvosanaksi. Ja minä ainakin ymmärrän tuon ihan hyvä tarkoittavan tarinan olevan sellainen ihan jees-tasoinen, eikä mikään täydellinen. Tällöinhän numerokin olisi ehkä jotain kasia.

Sanoisin, että BulletProofMonkin edellinen on ihan hyvä, mutta Carbonoxin on erinomainen. Kummallekaan ei kympillä alkavaa tullut, joten kumpainenkaan ei IMO ole täydellinen.

Mutta jepulista...

Jees, keskustelua saatu! :] Kai sitten voin itsekkin kertoa, että neljä seuraavaa tarinasarjaa mukailevat lempibiisieni nimiä - mutta ensin LBP: tä pelaamaan! :]

Lainaus:16.11.2008 BulletProofMonk kirjoitti:

Lainaus:16.11.2008 patzziiz kirjoitti:
Millos BulletProofilt tulee uutta? Odotan innolla, kun tarinas on nii hyvii.

Kyllä ensi viikoksi koitan saada jatkoa.

Koskas muuten Dirge ajattelit arvostella ton mun tarinan?

En vaan yksinkertasesti jaksa oottaa niin pitkään! Must tuntuu ettei Loma Las Venturasissa osa nelosta ei tuu. Lopetan tarinan kirjotuksen varmaankiin tähän. Huomasin yksinkertasesti ettei tää oo mun juttu.. Odotan myös Dirgeltä uutta, millon ois tulossa?

Lainaus:16.11.2008 patzziiz kirjoitti:

Lainaus:16.11.2008 BulletProofMonk kirjoitti:

Lainaus:16.11.2008 patzziiz kirjoitti:
Millos BulletProofilt tulee uutta? Odotan innolla, kun tarinas on nii hyvii.

Kyllä ensi viikoksi koitan saada jatkoa.

Koskas muuten Dirge ajattelit arvostella ton mun tarinan?

En vaan yksinkertasesti jaksa oottaa niin pitkään! Must tuntuu ettei Loma Las Venturasissa osa nelosta ei tuu. Lopetan tarinan kirjotuksen varmaankiin tähän. Huomasin yksinkertasesti ettei tää oo mun juttu.

No, jos tota mieltä oot, mutta ainaskin mun mielestä sun kohdallas on tapahtunut kehitystä, kuhan vaan malttaisit keskittyä enmmän ja suunnitella niin pidemmän päälle homma kehittyisi, tulee meinaan useimmiten aika lyhyttä settiä, mutta ite en sanoisi että ihan mahoton olet

Carbonox storiesin kolmannen kauen avaus suoriutui ihan mukavasti.

Yllättää hauskuudellaan ja kuvailullaan toimintaa tässä tuskin edes on tosin ei yleensäkkään avaus storyssa ole toimintaa oikein paljoa, kaikki tapahtumat menevät oikean ajanmittaisesti etkä hypi turhasta turhaa.

+Mukavan hauska.
+Kuvailtuja juttuja paljon
+Hienoja kuvailuja
+Tämä tarina saa minut odottamaan seuraavaa
+Jopas jotain sopivan mittainenki
+ei pitkitetty

- kakka jutut ei oikeen naurattanu
- Me want's äksön!(vaikkei sitä oikein saas tähän avaustarinaan puserrettua.

tidii ja THADAA lopulline arvosana Herra carbonox herra 9

-

Ohhoh! Toron tarina onkin jo valmis. Vielä ei ole hirveämmin enää aikaa arvostella, mutta huomenna sitten.

Ja huomenna tulee sivumennen sanoen minulta uutta, jos ketään kiinnostaa...

-

Lainaus:12.11.2008 MrToro kirjoitti:
MrToro Stories 17 - Season 2:

One Problem Is Still Problem

Alotetaas tällä. Elikkä kuvailu onnistunutta, mutta mielestäni harmittavasti vaan liian nopea ja tilanteesta toiseen hypitään siellä täällä vähän liikaakin, mistä en oikeen tykännyt... En sitten tiedä, onko SR2: n jengien tunkeminen tarinaan loppujen lopuksi hyvä vai huono asia, mutta vielä ei tule siitä miinuspisteitä - vaan ei plussaakaan toisaalta.

+ Kerronta yleiskuvauksissa
+ Suhteellisen pitkä ja kappalejakoakin näkyy

- Nopea
- Paikasta toiseen hyppimistä esiintyy, mutta ei onneksi kovin paljon...

8 +

Juuh, kohta luvassa arvostelua myös kahdesta uusimmasta (tuo jälkimmäinen tuli muutes perskutan nopeesti! :P)

Carbonox Stories:

I Just Died In Your Arms Tonight - Osa 1 - Fear

CJ nukkui sinä yönä huonosti. Hän käänteli jatkuvasti kylkeä puolelta toiselle ja yritti ajatella jotain onnellista, kuten vaikka edessä olevaa Vice Cityä, mutta ei vain voinut. Pelko ja jännitys vaivasivat häntä todella paljon. Hänen ajatuksensa olivat keskittyneet Pegorinon hommaan sekä vaarallisen oloiseen Adam Dimayeviin, jonka kylmä rauhallisuudentunne valokuvassa tuntui hermostuttavalta. Hän ei edes ollut varma, selviäisikö hommasta kunnolla, vieläpä kun se piti tehdä niinsanotusti oikein, eli kaatamatta Plumbers Skywayta. Pegorinolla oli kyllä suunnitelma hanskassa jo pidemmän aikaa ja sen oli ainakin tarkoitus olla aukoton, mutta CJ tiesi, ettei mikään toimisi aivan täydellisesti, aina jotain oli aiemminkin mennyt pieleen. Hän painoi päänsä tyynyyn ja keskitti ajatuksensa kuunteluun. Sweet kuorsasi äänekkäästi omassa makuuhuoneessaan, mikä vaikeutti unensaantia entisestään. Hän alkoi ajankuluksi muistella eilispäivää, joka oli kyllä lievästä pelosta huolimatta sujunut ihan mukavasti, ja Daniel sekä muut olivat päivän aikana heitelleet hyvää läppää, kunnes porukat lähtivät nukkumaan ympäristön taloihin, kun Johnson Housessa ei ollut tilaa. Ian oli tosin päättänyt mennä talon keittiöön patjalle, ja se ei kuulostanut kovin hyvältä, koska murojen ropinaa oli kuultavissa lattian alta. CJ kirosi itsekseen tietoisena siitä, että hänen lempiruokaansa kulutettiin tuolla tavalla, ja Ianin äänekäs pureskelu vaikeutti nukkumista aina vain. Huomenna olisi tiedossa lähtö ja samalla mahdollisesti Sweetin ja muiden hyvästely. Pelottava kuva siitä, että joku räjäyttäisi C4: t ennen CJ: n ja Pegorinon ehtimistä turvapaikkaan, oli aina vain mielessä uudestaan, ja CJ kuvitteli itsensä jatkuvasti lojumassa palasina pitkin alueen raunioita. Kendl ja Cesarkin päästivät omassa sängyssään kovaa kuorsausääntä, mutta eivät sentään muhinoineet, toisin kuin heillä oli yleensä tapana. CJ heittäytyi vihdoin ja viimein kunnolla raajat levällään sängylle ja sulki silmänsä. Hiljalleen alkoi Sweetin, Kendlin ja Cesarin kuorsaus ja Ianin muronsyöntiääni vaieta, kun hän sai viimein unenpäästä kiinni, mutta ei kuitenkaan sitten lopullisesti, kun alakerrasta kuului askellusta ja hetken päästä Daniel huusi: "Hei, ei tuo reilua ole! Annappas tännekin niitä muroja!" Peiton alla CJ manasi sitä, että juuri nuo kaksi viettivät sen yön Grove Streetillä. Jopa McRearyt olisivat varmaan sivistyneempää seuraa, ja sille tuli vahvistus silloin, kun Daniel ja Ian mässyttivät oikein kunnolla, ja vaikka he eivät (varmaan) mitään kiusaa tehneetkään, oli se silti aika typerän tuntuista CJ: lle.

Oli kulunut jo hyvän aikaa nukahtamisesta, kun häntä ravisteltiin kovaa. Hän yritti kääntää kylkensä merkiksi siitä, ettei ainakaan suostunut nousemaan vielä, mutta ravistelu yltyi entisestään. "KUKA SÄ OOT?" CJ huusi ja huitaisi kädellään mitään sen kummempia ajattelematta kohti. Kuului lievä rääkäisy ja hetkessä valot syttyivät päälle. Häpeän tunne alkoi heti, kun CJ näki Pegorinon seisovan hänen sänkynsä edessä. "Öö...sori, mutta kun mä en voinut tietää, en tietenkään olis tehnyt sitä jos olisin tiennyt että se olet sinä, ihan oikeasti, älä aliarvioi, kyllä minä jaksan..." hän sopersi nopeasti ja pelokkaasti melkein pompaten pystyyn ja aloittaen pukemisen. Pegorino kuitenkin vain nauroi ja taputti CJ: tä selkään ehkä vähän kovempaa kuin tavallisesti, mutta ei mitenkään kivuliaasti. "Juu ei sun tartte mitään selitellä! Kyllä oon kuullu susta sen verran paljon Salilta silloin ennen, että ymmärrän sun reaktios tommosina herätyshetkinä. Sal kerto kerran, että sille ja sulle tuli pientä kiistaa yhtenä sunnuntaipäivänä, kun se pyysi sua töihin. Ihan kiva, juu, mutta meidän täytyy mennä. Tää on koko Liberty Cityn asukkaiden hyväksi." hän selitti ja lähti jo kulkemaan alakertaan samalla kun Sweetin makuuhuoneen ovi meni jo raolleen ja hän kurkisti yömyssy päässään silmät puoliummessa oviaukosta, kun Pegorino kulki alakertaan perässään CJ, jonka pukeutuminen oli vielä kesken ja hän kiskoi housuja jalkaansa kävellessään ohi ja samalla paitaa ylleen, joskin pysähtyi ennen portaikkoa. Sweetin leuka loksahti, sillä tämä oli ensimmäinen kerta todella pitkään aikaan, kun hänen veljensä heräsi häntä aikaisemmin. Tavallisesti CJ: n myöhäinen herääminen oli vakiojuttu, mutta siihenkin oli tullut muutos. Väsynyt hän silti oli, sitä ei voinut peitellä täysin, vaikka hän yrittikin esitellä todella pirteää Pegorinolle. Ian vääntelehti keittiön makuupussissaan hereille päästäen kummallisia ääniä samalla kun Pegorino pisti aamupalaa pöytään. "Tyhjällä vatsalla ei tyyppejä kukisteta." hän mutisi, kun Danielkin ilmestyi omasta makuuhuoneestaan kännisen näköisesti hoipertelevana ja nähtävästi unohtaneena, mihin taloon oli nukahtanut.

Olohuoneeseen alkoi virrata yhä vain lisää väkeä, kun Sweet, Kendl ja Cesar eivät voineet enää nukkua muiden alettua jo syödä (hämmästyttävästi vähentyneitä) muroja aamiaispöydässä, olkoonkin että Danielille ja Ianille ei hirveämmin maistunut, ja he mieluummin vain kyhjöttivät sohvan ääressä käännellen kanavaa joka kymmenes sekunti. Edes ohjelma, jossa avaruutta tutkimaan lähteneiden miesten alus syöksyi kohti aurinkoa, ei kiinnostanut, koska he olivat nähneet sen jo parikymmentä kertaa uusintana TV: stä. Ulko-ovesta sisälle tulivat Derek ja Devil, jotka näyttivät unisilta ja joutuivat ottamaan toisistaan tukea pysyäkseen pystyssä, mutta siitäkin huolimatta kumpikin kaatui, kun he ottivat liian nopeita askeleita. Se tosin vain nauratti heitä ja Sweet oli hitusen ymmällään tajuamatta joidenkin hupia, mutta ei sentään alkanut huutaa. Hän käveli vain suoraan pöydän ääreen, nappasi muropaketin ja alkoi kylmästi kaataa sen sisältöä omaan kuppiinsa. Melkein kaikki olivat hetken aikaa ääneti, ja hiljaisuutta rikkoivat vain CJ: n ahnas muronsyönti ja Ianin Sprunk-tölkin avautuminen. Pegorino söi sivistyneesti, toisin kuin Johnsonit, jotka näyttivät ottaneen jonkinlaisen porsastelukilpailun, jota Sweet johti parhaillaan läikytettyään muroja pöytäliinalle (Kendl vilkaisi sivusilmällä närkästyneenä), ja tähän CJ vastasi täräyttämällä valtavan ja kovaäänisen röyhtäyksen juuri kun etuovi aukesi taas. Pegorino käänsi katseensa pidätettyään omaa röyhtäystään täydellä voimalla ja onnistuikin estämään sen. Vaikka hän olikin ehkä herännyt vasta äsken, Diana näytti pirteämmältä kuin Devil, jonka silmät eivät pysyneet auki ja nyt hän loikoili matolla. Hän tuijotti äänettömästi CJ: tä, jonka röyhtäys oli ollut kyllä totaalisen kuuluva. Sweet odotti rähjäystä nähtävästi oikein innolla, mutta laski päänsä kyynärpäiden varaan pettyneenä, kun Diana aloitti naurunrämäkän ja Ian liittyi siihen hitusen myöhässä, mutta lopetti heti, kun Sprunkia alkoi tulla nenän kautta. Sille alkoi puolestaan hekottaa Daniel, joka sai vastaukseksi sen, että Ian heilautti tölkkiä häntä päin läikyttäen juomaa hänen vaatteilleen. Molemmat alkoivat räkättämään (Ian sai jo juomansa alas kurkusta), ja tuo kaikki oli tapahtunut ketjureaktion myötä. "Miks noin alakulonen, Sweet?" Derek kysyi ja lysähti vieressään olevaan, lähimpään tuoliin. "Eikö kisa enää sujunut?" Hän ei saanut humoristista vastausta, Sweetin murjotus vain paheni entisestään ja hän taisi luovuttaa kilpailunkin. Kendl ja Cesar vaihtoivat huolestuneita katseita ja Devil katsoi Sweetin alaspainunutta päätä (jolla oli mitä masentunein ilme) tyhjällä katseella lattianrajasta.

"Eiköhän sitten lähdetä?" Pegorino kysyi ja Daniel ponnahti heti pystyyn sohvalta hätkähtäneenä. "Nytkö jo? Ettekö mieluummin vaikka jäis vielä tänne, kenties saadaan oikein hauska päivä heti kun Diablot jaksaa tehdä jotain!" hän kuulutti, mutta CJ: kin taisi olla sitä mieltä, että lähtee mieluusti jo nyt, ja siinä vaiheessa hän sai Deviliinkin jotain eloa, kun hän nousi pystyyn matolta. "Sen matkalaukku on keittiössä, minä haen!" Sweet tokaisi ja viiletti lievästi Cesariin osuen poispäin jättäen muut eteiseen. Daniel ja CJ paiskasivat kättä aivan kuin vanhat kaverit, vaikka ystävyyttä olikin kestänyt melkoisen vähän. Devil ja Derek pyysivät tuliaisia, vaikkakin niiden hankkiminen ei tainnut olla mikään helpoin homma ainakaan työaikana. Pegorino odotteli autuaasti ovella ja lueskeli sen aikaa Johnsonien monen monituisia lehtiä, joita pöydällä oli vain odottamassa, että hän vilkaisisi. Devil meni salaa Ianin Sprunk-tölkille ja pyysi CJ: tä kiinnittämään tämän huomion muualle, ja leveästi hymyillen hän vihjasikin säilyttävänsä pornolehtikokoelmaansa yläkerrassa omassa huoneessaan. Lähtö olisi tosin onnistunut paljon paremmin, jos erästä välikohtausta ei olisi sattunut. Diana oli perusmorjestelusta poiketen nimittäin lähennellyt vähän ehkä liikaakin, ja siinä missä Kendl, Cesar ja Daniel näyttivät toiveikkailta, matkalaukkua kantanut Sweet jäätyi paikoilleen ja tiputti sen lattiaan, jolloin Pegorino hätkähti pudottaen lehtensä, mutta nopeasti matkalaukku nousi taas. "EI MUUTES KÄY!" Sweet huusi, tyrkkäsi sen CJ: n käteen ja alkoi töniä häntä ovelle. Hän näytti paljon vihaisemmalta kuin oli tarpeen. "Ajatukset ei saa harhailla muualle tuolla tavalla! Älä ole typerys!" hän käski kiukkuisena ja Kendlin ja Cesarin katseet muuttuivat paheksuviksi, mutta Danielin ei. Hän oli suorastaan uhmakkaan näköinen suoristautuessaan niin pitkäksi kuin pystyi ja mennessään suoraan Sweetin eteen. Pituutta hänellä oli melko selvästi enemmän. "Älä kontrolloi tuolla tavalla CJ: n asioita!" hän käski kylmään sävyyn, mutta Sweet ei ollutkaan mikään pelkuri, vaan hän hieroi rystysiään jo valmiiksi. Pegorino näytti siltä kuin että paikan rauhattomuus ei ollut yhtään hänen mieleensä ja CJ ei tiennyt mitä tehdä, vaikka hän kyllä mieluummin lähtisi kuin jäisi seuraamaan Danielin ja Sweetin tappelua. "Mene. Mä hoidan!" Daniel käski, mutta heti perään kuului Sweetin huuto: "En ehkä välttämättä yritäkkään kontrolloida sen asioita! Mutta sen ajatukset voi harhailla kesken toiminnan, ja se vasta v*ttumaista olisi! Ajattele nyt, ehkä mä sain pelastettua sen hengen tolla tyylillä!" Daniel vain nauroi kylmästi aivan kuin entisinä ilkimysaikoinaan. "Juu sori vaan, mutta se taidan olla minä, jolla on enempi valtaa tässä asiassa! Ja mitä CJ: n sitten pitäis ajatella tiukassa paikassa? Sinua vai?" Miehet suoristautuivat aina vain välittämättä siitä, että Kendl ja Diana heitä yrittivätkin rauhoitella. CJ paiskasi oven kiinni ja meni menojaan, mutta ilman että kukaan sitä huomasi.

Oli kulunut jo hyvän aikaa, mutta Johnson Housessa käydyn riidan jälkeen CJ: lle ei ollut oikein mitään tapahtunut. Hän ja Pegorino olivat nousseet matkustajakoneeseen ja menneet Liberty Cityyn sillä, ja sen jälkeen ottaneet taksin lentokentältä ja kulkeneet sodan tuhoaman, mutta jo vähitellen uudelleen asutetun, Algonquinin halki aina Alderneyn teollisuusalueelle, jossa Pavanojen kontrolloimaa tehdasta ei meinannut erottaa. Se sulautui joukkoon todella hyvin, mutta Pegorino tunsi paikan kuin omat taskunsa. Näköpiirissä oli kolme tehdasta, jotka näyttivät toisiltaan, mutta se Pavanojen omistama oli nähtävästi kaikkein lähimpänä öljysiiloa sijaitseva. CJ katsoi siilon huipulle ja tunsi äkkiä pelkoa, sillä tuon räjähdyksestä ei kuka tahansa selviäisi - ja miten se oli ylipäätään tarkoitus tuhota varovaisesti, jottei Plumbers Skyway kaatuisi yläpuolelta? Sitä hän siinä mietiskeli seisoskellen jalkakäytävällä autojen huristaessa ohi ja tuijottaessa tehdasrakennusta, joka ei ollut ainakaan millään lailla vihollismafialle kuuluvan näköinen, mutta ehkä nykyisin juoneen kuuluikin tehtaiden naamioiminen. Rakennus oli kauttaaltaan punainen eikä siinä ollut ainoatakaan ikkunaa, ainoastaan ajoneuvoille tarkoitetut suuret kaksoisovet, kellariin johtava ovi sekä etuovi, jota tosin, kuten saattoi jo arvatakin, vahdittiin herkeämättä ja se oli takuulla lukossakin. Toivottomuus täytti CJ: n mielen lähes täysin. "Auta nyt edes vähän, Aldrin!" hän huusi mielessään, mutta ravisti melkein heti kiukun pois, sillä se nyt oli täysin turhaa. Pegorino istui jalkakäytävän viereiselle penkille samalla kun CJ keskitti katseensa. Hän oli juuri huomannut jotain kiintoisaa, ja se kiintoisa oli paloportaikko, joka johti aina katolle asti, ja katolla puolestaan oli rakennelma, joka näytti siltä kuin siellä oli ovi tehtaan sisätiloihin. Hän olisi hihkaissut innosta, jos ei olisi unohtanut todella lievää arvokkuuttaan. Aiemmin hän ei ollut kiinnittänyt mitään huomiota paloportaisiin, vaikka katse oli mennyt niiden ohi monta kertaa, epäilemättä niiden tavallisuuden vuoksi. Jokaisessa tavallista omakotitaloa suuremmassa rakennuksessa näet oli nykyään paloportaat, mutta joskus näemmä tavallinenkin asia saattoi toimia hyvin. Hän lähti suoranaisesti juoksuun ja Pegorino seurasi ensin katseellaan ihmeissään, mutta alkoi sitten itsekin kulkea omaan tahtiinsa paloportaita kohti. CJ nosti peukkunsa pystyyn hihojen sisällä.

Portaita ei ollut helppo kavuta varsinkin, kun 51-vuotiaan Pegorinon kunto ei ollut paras mahdollinen, toisin kuin vetreän ja helposti ylöskiivenneen CJ: n. Tämän vuoksi heidän pitikin tehdä yhteistyötä, ja Pegorinon paino oli olla liikaa kannettavaksi, mutta onneksi hän pääsi vihdoin portaita ylös, ja kun CJ oli hieronut selkäänsä tarpeeksi paljon, hän loikkasi (vähän rajoitetun näköisesti tosin) ja kampesi itsensä ylös portaita, vaikka tunsikin itsensä vähän heikoksi. Liikuntaa hän oli kyllä harrastanut säännöllisesti ennen hommaa hauskanpidon yhteydessä, mutta ei hän ollut aiemmin kantanut Pegorinoa tai ketään muutakaan suoranaisesti selässään. "Sori, mutta pitihän munkin herkutella hampurilaisilla voiton kunniaksi!" Pegorino huudahti pari porrasta ylempää ja CJ vain jupisi itsekseen hiljaa kiivetessään perässä. Hän tunsi itsensä nöyryytetyksi, vaikkei sentään kompastunut missään välissä, käveli vain ylös kylmän rauhallisesti, kunnes oli huipulla Pegorinon perässä. Hänen teoriansa oli osunut siinä määrin oikeaan, että katolla oli pienempi rakennelma, ja jos kerran tänne johti paloportaat, sen piti tarkoittaa ilmaista sisäänkäyntiä. Hän tosin sai kiertää sitä hetken aikaa, kunnes näki oven, mutta hätkähti miltei heti kuljettuaan sitä kohti ja kuultuaan raukeaa kuorsausta toiselta puolelta. Pegorinokin hiljensi askeleitaan oitis ja kumpikaan ei uskaltanut tehdä vähään aikaan mitään. Ruskean oven, joka oli melko selvästi auki, yläosassa olleesta pienestä ikkunasta näkyi siihen nojaava mies, jonka rynnäkkökivääri sojotti ylöspäin ja hän nukkui todella sikeästi. Mies vain aukaisi suutaan kuorsauksen yhteydessä ja sulki sen uudestaan. Sisältö (viimeksi ehkä kaksi viikkoa sitten harjatut hampaat) ei ollut miellyttävää katsottavaa, ja ensimmäinen este tuli heti. Jos ovi riuhtaistaisiin auki, tuokin mies heräisi heti ja saisi ehkä hälytyksen aikaan, tai ehkä joku tulisi katsomaan jo pelkästään kolinaa kuultuaan? Tai sitten oveen oli kiinnitetty hälytin? Tai se ei ollutkaan mahdollista, koska muutenhan ne pärähtäisivät päälle sillä sekunnilla kun jotkut Pavanoista juoksisivat tulipalon takia pihalle…CJ mietti miettimistään ja piti katseensa kaukana vartijan suusta. Hänen piti hoitaa homma nopeasti, mutta hiljaisesti. "Mitä mulla edes onkaan mukanani?" hän murahti avaten salkkunsa. Sen sisältä löytyi ainakin veitsi, jonka voisi ehkä iskeä ikkunan läpi vartijan suuhun, mutta se ei ehkä kuitenkaan ollut se paras tyyli, joten CJ hyllytti idean. Äänenvaimennin ja pistooli kyllä löytyivät, mutta ne olivat erikseen eikä hän osannut viritellä aseita. Hän katsoi kysyvästi Pegorinoa, joka kuitenkin vain kohautti olkiaan hämmästyneenä ja hiljaisena.

Vaihtoehtoja ei ollut, koska Diana oli ainoa, joka aseita osasi virittää. CJ kohotti pistoolin suoraan vartijan päähän ja laukaisi. Ääni oli aivan näkyvästi liian kova, vaikkakin vihollinen hoiperteli taaksepäin ja kaatui luodin voimasta takana olevat portaat alas. Vaihtoehtoja ei ollut, joten CJ vetäisi veitsen uudelleen salkusta, laittoi sen toiseen käteensä ja tunki muut varusteet taskuihinsa jättäen tyhjän salkun katolle. Hän potkaisi oven täydellä voimalla auki ja Pegorino seurasi perässä ladaten Micro SMG: tä. Juoksuaskeleet kaikuivat alempana portaikossa ja tarkalleen sillä sekunnilla kun risteyskohta tuli, CJ antoi luotisuihkun virrata pompaten kulman taakse ja siitä edelleen seinänsyvennyksen taakse. Pegorino pysyi piilossa ja ampui satunnaisesti kulman taakse katsomatta, mihin räiski, mutta eipähän sentään CJ: hin osunut. Pari Pavanoa oli ottanut osumaa, ja heidän toverinsa yrittivät nyt tyrehdyttää verenvuotoja ampuessaan samalla kohti niitä kohtia, joissa CJ ja Pegorino olivat. "EI TÄMÄ TÄHÄN JÄÄ, LIKAISET -" Pegorino aloitti, mutta sitten jokin ääni täytti koko joukon korvat, kun eräs Pavano oli vääntänyt seinässä olleesta vivusta. Hälytinten ulina kaikui joka puolella ja se ääni oli niin kova, että CJ tunki sormet korviinsa ja Pegorino seurasi esimerkkiä. Ääni yltyi ja alakerrasta oli kuultavissa ikään kuin jotain kiukkuisten mehiläisten surinaa, niin paljon Pavanoja oli tuon äänen kuullut. CJ oli kuitenkin valmistautunut tällaiseen. Kun hälytysääni viimein loppui, hän vetäisi taskustaan kranaatin, irrotti sokan ja viskasi sen tovereitaan elvyttävien Pavanojen keskelle. Nämä olivat niin keskittyneitä, että eivät huomanneet, vaikka kranaatti laskeutui heidän väliinsä. Huomiota alettiin antaa siinä vaiheessa, kun koko joukko lensi seinille sun muualle äkkipamahduksen seurauksena. CJ ja Pegorino tulivat kulmien takaa ja avasivat tulen. Liian aikaisin käytävän toiselta puolelta tulleita Pavanoita kaatui luotisuihkuun, mutta mafialaisten tulo loppui ennen kuin heitä ehti viittäkään kuolla. He olivat näemmä päättäneet taktikoida jossain määrin, vaikka Pegorino jupisikin jotain senkuuloista kuin: "Nuo nyt ei ainakaan tiedä mitään kunnollisesta taktiikasta!" He kohottivat peukkua ja potkaisivat käytävän molemmilla puolilla olleet ovet auki. CJ kohotteli asettaan joka puolelle, mutta laski sen nopeasti alas. Hän oli päätynyt pienimuotoiseen varastohuoneeseen, jossa löyhkäsi vahvasti pilaantuneelta juustolta, mutta vihollisia ei näkynyt, ainoastaan jotain epämääräisen näköistä nestettä lattialla. CJ sivuutti nesteen varovaisesti ja avasi seuraavan oven, joka johti huoneeseen, jossa tuoksui paljon paremmalta ja sinne oli näemmä säilötty melkoinen joukko hampurilaisia. Ketään ei kuitenkaan täälläkään ollut, ainoastaan suuri määrä ruokaa. CJ kiherteli itsekseen tunkiessaan pari hampurilaista paitansa alle evääksi. Ennen kuin Pavanot ehtisivät tutkia sen huoneen, jossa hän olisi pahanpäiväisesti ansassa, jos nämä saapuisivat, hän poistui ja tyrkkäsi oven auki ja sitä kautta edelleen sen juustonhajuisen huoneen poikki.

Joku Pavano potki kiroillen ovea toisella puolella käytävää, ainakin sen CJ kuuli. Se oli se huone, mihin Pegorino oli mennyt, ja tämä oli ainakin tämän perusteella kunnossa, ellei siinä huoneessa sitten ollut ainoatakaan Pavanoa jo valmiiksi. Hän raotti ovea ja näki, kuinka kolme tyyppiä kyttäsi sen oven luona, mutta kukaan ei ollut nähnyt hänen raotustaan, ja hän kiitti mielessään sitä, joka oli viimeksi tämän oven saranat öljynnyt. Hän kokeili taskujaan. Sopivimmin tilanteeseen soveltui yksinkertaisesti kolme todella nopeaa laukausta, joten hän vetäisi pistoolin, osoitti sen reunimmaiseen ja antoi laulaa. Juuri samalla hetkellä kun laukaus osui Pavanoon, joka kavahti heti ja lysähti seinää vasten veren siivittämänä, aivan kuin homma olisi suunniteltu etukäteen, Pegorino iski oven täysillä auki ja kaksi muuta Pavanoa kaatui taaksepäin, joskin kumpikaan ei ihan jaloiltaan kaatunut. Keskimmäisenä ovea kolkutellut vihollinen yritti kaivaa asetta esiin, mutta CJ syöksyi jo veitsi ojossa eteenpäin ja upotti sen suoraan tämän selkään. Tuskainen karjaisu täytti käytävän vähäksi aikaa ja lisää kuhinaa kuului seuraavasta portaikosta. Pegorino potkaisi vielä yhtä Pavanoa samalla kun CJ: n veitsellä kukistama kaatui eteenpäin kasvoillaan vääristynyt ilme. 51-vuotiaaksi mafiapomoksi Pegorinon potku oli suhteellisen tehokas osuessaan Pavanon vatsaan. Tämä piti osumakohdasta kiinni kaksin käsin hoippuessaan taaksepäin käytävän kulman taakse ja kompastuen sitten siinä portaiden tullessa vastaan. Kaiken huipuksi portaista kuului juoksua, kun Pavanoja syöksyi melun lähteeseen, mutta nyt yksi heidän toverinsa kaatui niitä alas tönkkönä ja vetäisi useammalta kuin yhdeltä jalat alta. Selvää jälkeä tuli kuin keilaradalla konsanaan, kun suuri joukko Pavanoja kaatui alas. Sieltä alhaalta kuului myös, kuinka joku kiroili äänekkäästi ja hyppäsi sivuun ihmiskasan vieriessä alas asti. "Peg, pistä kaiken varalta räjähde tuonne mistä tulit, mä yritän varmistaa, että reitti on selvä!" CJ tokaisi ja länttäsi C4: n pomonsa käteen. Arvojärjestys oli vähän muuttunut käskyn perusteella, mutta sitä ei sovinnut katsoa tällaisella hetkellä. Pegorino ampaisi huoneeseen ja CJ lähti varovasti kulkemaan kohti portaikkoa pistooli oikeassa ja veitsi vasemmassa kädessä, kun ovi hänen takanaan pamahti kiinni. Hän oli jo melkein portaiden keskivälissä, kun kuului kulman takaa tokaisu: "Carl Johnson? Nähtävästi tavataan vihdoin!"

CJ säikähti ja osoitti aseensa kulman taakse. Hänen edessään seisoi mies, jonka hän oli nähnyt aiemminkin, vaan ei silmästä silmään. Miehen kasvot näyttivät kylmän rauhallisilta, mutta ne eivät tuoneet samanlaista rauhoittavaa tunnetta kuin vaikka Daniel. Päinvastoin, rauhallisuus pelotti. Hänellä oli kädessään jotain omituisinta, mitä CJ oli koskaan nähnyt, ja kun hän näki, mihin katse oli keskittynyt, hän nosti sen näkyville paremmin. Adam Dimayevin kädessä oli ase, jossa oli kiikarikiväärin tähtäin, mutta jonka rakenne näytti oudolta. Ei lipasta ollenkaan, eikä se edes näyttänyt miltään. Sen hopeaiseen kylkeen tosin oli kaiverrettu teksti "GG232", ja CJ: n huulet muodostivat lähes äänettömästi sanat: "Grappling Gun. Viritetty Grappling Gun."

To Be Continued.

Ehkä vähän huano, mutta...