Tässä on ensinnäkin erittäin kiva nimi, joka onkin kappaleennimi, Cutting Crew:n kappaleen, joka löytyy mm. Vice Cityn soundtrackilta. Itse tarina on hauskaa luettavaa, varsinkin alkupuolella. Kerronta on erittäin toimivaa ja kaikilta osin taattua Carbonox-laatua. Ainoa tässä vaan on, että vähän enemmän tuota kuvailua toimintakohtiin ja pikkuisen sinne tänne muutoinkin. Pakko sanoa, että on hieman ärsyttävää lukea tarinasta toiseen sitä, kun niissä esiintyy hurjat määrät hahmoja, joita ei kuvailla juuri millään tavalla, ei ulkonäköään, ei juuri mitään. Toimintakohtauksista esimerkiksi tuohon Pavanojen kierimiseen portaat alas voisi listätä hieman karumpaa, häijympää otetta. ;)
Kirjoitettu: lauantai, 22. marraskuuta 2008 klo 09.23
Lainaus:17.11.2008 MrToro kirjoitti:
MrToro Stories 18 - Season 2:
VSV and URBS
Mjooh, aika kelpo tarina. Vieläkään en osaa sanoa mitään tuosta SR2: een liittyvästä juonenkäänteestä, mutta koska peli tulee olemaan ehkä jo tänään minun, en enää sekoa hahmojen kanssa, ellei turhan moni heistä ole keksittyjä. :D
Mutta itse arvosteluun. Suurinpiirtein samaa tasoa kuin aiemmatkin tarinasi, että ei sen enempää lisättävää. Toimintaa riitti taas ja pituus oli ookoo, että eipä tässä kait muuta. Parit kirjotusvirheet siellä täällä, mutta ei niistä miinusta tule.
+ Toimintaa taas sopiva määrä
+ Pituus ja kappaleet, eli samat peruskehut kuin edellä
+ Yleisesti samaa tasoa kuin aiemmatkin
- No en keksi oikeastaan mitään erityistä miinustettavaa
Kirjoitettu: lauantai, 22. marraskuuta 2008 klo 17.15
Carbonox Stories:
I Just Died In Your Arms Tonight - Osa 2 - Rage
CJ seisoi keskellä alas Pavanojen huumetehtaan päätiloihin johtavaa portaikkoa. Hän ei oikein kuitenkaan päässyt mihinkään, johtuen siitä, että häntä tuijotti liiankin tutuksi tullut mies, vaikka tämä olikin ensimmäinen kohtaaminen. Adam Dimayev ja hänen GG232: nsa vaikuttivat juuri niin tappavalta yhdistelmältä kuin jokin saattoi olla. Ja kaiken huipuksi CJ oli yhtäkkiä jäänyt yksin, kun hän oli hätäpäissään pyytänyt Pegorinoa menemään ja laittamaan räjähteen paikoilleen. Adam tosin itsekin CJ: n tapaan vain seisoskeli omalla rapullaan estäen kulkemisen sinne, missä huumeita valmistettiin, mutta CJ erotti hänen takaansa valtavan hallin, joka oli täynnä jos jonkinmoisia koneita sun muita, joilla huumeita näemmä tehtiinkin nopeammin kuin tavallisesti. "Kuvittelin teikäläisen viisaammaksi, joka jättää isojen kihojen sabotoinnit isoille kihoille." Adam sanoi hiljaa ja hänen huulensa eivät liikkuneet melkein yhtään, kun hänen kylmä äänensä kantautui CJ: n korviin. "Kovistelija vai? Sulla ei taida olla tietoakaan siitä, että on mullakin näitä taitoja! Sinä olet loppujen lopuksi vain yksi ihminen, joka tosin sattumoisin on Pavanojen palkkis. Kerrohan, miksi voittamisesi olisi tarkoitus olla hankalaa, jos se siis on pointtisi?" hän kysyi puhuen aivan kuin jollekin tyhmälle, ja nyt Adam alkoi näyttää vielä epäystävällisemmältä kuin äsken, samalla kun hän asettui kohtaan, josta esti CJ: n näkyvyyden huumeidenvalmistusalueeseen. "Ei käy, tämä on kiellettyä aluetta. Valitettavasti teit päätöksesi aivan liian myöhään. Emme olisi koskaan ehkä hyökänneetkään kimppuusi, jos olisit pitänyt pitkän nenäsi poissa meidän jutuistamme." hän mutisi kylmällä kirjakielellä ja puhuen varsin hiljaa, niin että hänen sanoistaan ei kovin hyvin saanut selvää muuten kuin höristämällä korvia. CJ oli tosin niin monta kertaa ollut tällaisessa tilanteessa, ettei häntä pelottanut niin paljon kuin vaikka silloin, kun hän oli ensimmäistä kertaa kuullut Devilin räjähdyksestä, vaikkei se nyt millään lailla liittynytkään jonkun palkkasoturin kohtaamiseen huumetehdasta sabotoidessa. Häntä kuitenkin kaikesta huolimatta jännitti, mutta sen hän peitti eikä antanut ainakaan Adamin nähdä sitä hänessä. "Tiedätkös mitä, palkkis? Ensimmäinen oppitunti on se, että vastustajaa ei sovi aliarvioida! Taidat olla hommassasi vielä melkonen aloittelija!" CJ huusi kiukkuisena ja Adamin ilme vääntyi vihaiseksi, vaikkei se hänessä oikein näkynytkään, lähinnä hänen sisuksissaan kihisi. CJ tuijotti häntä suoraan silmiin ja odotti sopivaa hetkeä. Kun Adam näytti keskittävän huomionsa vain raivokkaaseen takaisintuijotukseen, oli aika tehdä se. CJ hyppäsi ilmaan jalka ojennettuna suorana eteenpäin, ja hän potkaisi Adamia riuskasti kasvoihin samalla kun tämä tarttui puolestaan hänen jalastaan vetäisten molemmat portaista alas kerralla.
CJ vieri alas lyöden Adamia kasvoihin, jotta tämä päästäisi irti hänen jalastaan. Se ei ainakaan taittunut tällä tyylillä, mutta portaissa kaatuminen ei tuntunut silti mitenkään miellyttävältä. Adam hoippui pari rappua alempana ja lopulta portaiden alapäässä hän rojahti p*rseelleen lattialle ja jäi istumaan jotenkin mielenvikainen ilme vääristyneillä kasvoillaan. CJ: tä ei huvittanut tutkia ilmettä tarkemmin, sillä Grappling Gun oli yhä tiiviisti palkkasoturin kädessä. Tämä ei tehnyt mitään vähään aikaan, kunnes CJ oli saanut itsensä nostettua pystyyn. Joka paikkaan koski, kiitos Adamin viime hetken jalanvedon, mutta ainakaan hänen päänsä ei osunut mihinkään. Hän tosin erotti sivusilmällä jotain, mikä oli aivan liian helppo huomata. Adamin paidan vasen hiha oli vähän mennyt paikaltaan ja siinä, hänen kädessään, oli valtaisa arpi, joka ulottui kämmenselästä aina kyynärpäälle asti. Aluksi CJ kuvitteli sen tulleen siitä potkaisusta, mutta eihän se mahdollista voinut olla, tuo näytti jo päälle vuoden ikäiseltä haavalta. Sitä ei näkynyt Pegorinon valokuvassa, vaikka miehellä olikin ollut vain T-paita, koska arpi oli toisella puolella kättä. Sillä välin kun Adam istui nähtävästi yrittäen saada kokoon ajatuksia, CJ salli katseensa vaeltaa jättimäisen hallin poikki. Sen yläosassa oli muutamia reittejä (joissa luonnollisesti olivat turvakaiteet), jotka oli varmaankin tarkoitettu tehtaan tarkkailuun korkealta. Pavanoja ei paljoa näkynyt, lukuunottamatta muutamaa, jotka toisaalta olivat aseettomia, mutta jotka silti rynnivät nyt kohti huumepöytien ja parin koneen (joiden vieressä oli houkuttelevan näköisiä petroolitankkeja) luota. CJ ei meinannut erottaa vaaraa ennen kuin oli liian myöhäistä, mutta kun eräs Pavano oli enää parin metrin päässä, hän keskitti ajatuksensa ja laukaisi aseen pahaa-aavistamattoman mafialaisen päähän. Tämä ei lentänyt tavallisen pistoolin kudista mihinkään, mutta lysähti suoraan Adamin päälle ja se tuntui riittävän palkkasoturin virvoittamiseksi. CJ ei ollut uskaltanut ottaa Grappling Gunista kiinni, koska ehkä se olikin ollut vain Adamin salajuoni ja hän olisi ampunut sillä sekunnilla kun CJ olisi yrittänyt tarttua aseeseen, mutta nyt oli ainakin liian myöhäistä yrittää mitään. Tappelu alkoikin sitten siitä, kun Adam viskasi Pavanon sivuun, mutta ei aivan muiden reitille, ja syöksyi salamannopeasti pystyyn nyrkit ojossa ja Grappling Gun myös valmiudessa.
Kaksi muuta Pavanoa hyökkäsi sivulta. CJ: tä helpotti takaa kuulunut ääni, joka saattoi kieliä vain siitä, että Pegorino oli paiskannut huoneensa oven auki ja ryntäsi nyt kulman takaa ja portaita alas. Juuri kun yksi toinen Pavano yritti karata CJ: n päälle, tämä otti kaksi luotia kalloonsa samanaikaisesti, kun Pegorinokin ampui portaiden ylälaidasta. Mies kaatui ja hänen päänsä iskeytyi alimman portaan kulmaan, jonka jälkeen siitä alkoi valua pelottavasti verta ja kuolema oli viimeistään siinä vaiheessa varma. Kolmatta Pavanoa CJ ei tosin ehtinyt väistää ajoissa, ja Adamkin siirtyi vähän sivummalle, kun tämä syöksyi suoraan CJ: n päälle antamatta turhaan varoituksia. Pegorinon lipas oli loppunut sen viimeisen luodin vuoksi, joten hän ei voinut tulla ratkaisemaan kiistaa. CJ laittoi kätensä vaistomaisesti eteen, mutta kimppuun hyökännyt Pavano ei antanut periksi, vaan mätki kaikkiin kohtiin, mitä ei oltu suojattu. Hän oli aivan kuin Derrick Matthew Lindiä vastaan silloin ennen, mutta koska sitä tappelua oli seurannut voimakkaammin hakanneen kuolema, oli arvattavissa, että jotenkin tästä selviäisi. Pavano kyllä hakkasi, mutta ei kovin kovaa, ja tämän kädet eivät olleetkaan mitenkään erityisen voimakkaat. Pegorino oli tosin tullut jo portaiden alapäähän, ja kun hän kröhäisi kovaäänisesti, Pavano kohotti katseensa ja niin myös Adam hämmästyneen näköisenä, uskomatta silmiään. Hän ei varmastikaan ollut odottanut palkkaajiensa pahimman vihollisen ilmestymistä areenalle niin yllättävässä tilanteessa. CJ käytti hyödyksi Pavanon keskittymishäiriön ja iski tätä kovaa suoraan kasvoihin tilaisuuden tultua. Pegorinossa näkyi voitonriemuinen ilme, ja Adam ei edes kohottanut GG232: ta yksinomaan syvän hämmästyksen johdosta. Kun kerran kukaan ei ollut estelemässä, CJ liukui hitaasti pois Pavanon alta, kun tämän kasvoista tuli verta, ja Pegorino tallasi vihollisen pään päälle jotenkin vaistomaisen oloisesti. "MINÄ VIHAAN KAIKKIA PAVANOJA!" hän huusi kokemuksen äänellä eikä edes välittänyt siitä, että hänen viholliseltaan oli pirstoutunut ainakin nenä hänen jalkansa ja lattian väliin. Adam näytti aluksi siltä kuin olisi mieluummin missä tahansa muualla, mutta aikoi näemmä vielä yrittää pelottoman esittämistä. Hän alkoi uhitella esitellen lihaksiaan. "Et hei oikeesti jaksaisi, tuo on jo kulunut homma!" Pegorino murahti sen oloisena kuin Adam olisi tehnyt tuota aiemminkin hänen silmiensä edessä. Hän tosin ei yhtään hämmästellyt eikä edes häkeltynyt, pikemminkin tuijotti ärsyttävällä katseella. "Pikkutekijä puhuu! Mafiasi ei oikein ole mitään ollut missään vaiheessa, eikä tulekaan olemaan! Luovuta suosiolla, et ikinä pärjää Pavanoille, Ancelotteille sun muille, etkä varsinkaan silloin kun solmimme sopimuksen!" hän huusi.
Pegorino hymähti näyttäen siltä kuin Adamin sanat eivät olisi tehneet häneen mitään vaikutusta. CJ kyllä tiesi, että hänen uudella pomollaan oli vaikutusvaltaa melkoisen paljon, ja tässä oli jo melkoisen paljon aliarviointia pelissä, mutta se kai kuului sopimukseen, että työnantajien mafiaa väitettiin ylivoimaisesti parhaimmaksi. Kukaan ei kuitenkaan sanonut mitään, ja silloin kun Adam kuvitteli olevansa sanasodassa voitolla, Pegorino aloitti oman puheensa, joka mykisti myös CJ: n. "Nähtävästi sinulle pikkutekijä-termi on varsin tuntematon. Mikähän Mario Venturella mahtoi aikoinaan olla? Lisäksi yleensäkään mafiapomot eivät ole pikkutekijöitä, eivät varsinkaan silloin kun heillä on riittävästi tehokasta väkeä pysäyttämässä tuollaiset Pavanojen kaltaiset surkut." CJ arvasi kyllä, että Pegorino ei ihan totta puhunut, kun oli kerran varoitellut aiemmin Pavanoista oikein tosissaan, mutta heikensipä ainakin Adamin motivaatiota. Siinä seisottiin jonkinlaisessa kolmionmuotoisessa asetelmassa, eikä kukaan taaskaan keksinyt mitään, mitä päästää suusta ulos. Adamin katse oli lasittunut suoraan Pegorinon silmiin ja hän yritti keksiä jotain herjaavaa, mutta ei ehtinyt huutaa sitä kaikkien kuultavaksi, kun yhtäkkiä Pegorino karjaisi: "CJ, NYT!" Hieman myöhässä huudon kuullut CJ äkkäsi, mitä oli tekeillä, ja hyppäsi toista kertaa Adamin kimppuun, ja taas lopputulos oli tehokas. Hän ei tällä kertaa turhaan ojennellut jalkaansa, jottei sitä vedettäisi alta, mutta sen sijaan hänellä oli nyrkki ojossa, ja se iskeytyi suoraan Adamin kasvoihin. Hän kaatui taaksepäin lysähtäen vastapäätä olleeseen punaiseen konttiin ja Grappling Gun laukesi pelottavasti hänen käsissään. Koukku lensi kohti kattoa, mutta osuikin sitten siellä hallin yläpuolella kulkevien yläreittien kaiteeseen. Adam itse lojui istuma-asennossa konttia vasten ja hänellä taisi olla takamus jo aivan murskana, kiitos jatkuvan kaatuilun. CJ vilkaisi vaistomaisesti asetta vähän aikaa samalla kun Pegorino rynnisti ohi ottaen saman tien esille vähän lisää räjähteitä, joiden asettaminen pariin koneeseen olisi varmasti tappava tyyli kaataa huumetehdas. CJ ei paljoa tiennyt Grappling Guneista, ei varsinkaan niiden modifikaatioista, mutta yksi asia oli samanlainen kuin tavallisessa, johon hän oli perehtynyt hupisessioiden aikana Dimitrin kuoleman jälkeen. Aseen kyljessä liipaisimen vieressä oli kaksi nappia. Toinen oli punainen ja toinen sininen. Näiden nappien merkitykset olivat selvät ainakin sellaiselle, joka tiesi jotain Grappling Guneista. Punainen veti koukun takaisin sisään, sininen sinkosi aseen ja siitä kiinnipitävän ihmisen sinne, mihin koukku osoitti. Varmistaen, ettei ollut tiellä, CJ sohaisi sinistä nappia ja hyppäsi saman tien sivuun.
Ahteriaan hieronut Adam sinkoutui ilman halki, mutta ei valitettavasti lyönyt päätään kaiteeseen, sillä yllättävä ilmalento taisi pistää hänet uudelleen keskittymään. Koukku tosin veti häntä ylös jo sitä vauhtia, että hänellä ei ollut vaihtoehtoja, ja CJ: n pettymykseksi hän sai itsensä lingottua kaiteen yli ja suoraan yläkäytävälle. Vähän kömpelösti se kuitenkin tapahtui, sillä Adam ei nostanut jalkoja ylös tarpeeksi aikaisin ja kompastui kaiteeseen tumpsahtaen naamalleen käytävän päälle. Se näytti todella koomiselta, vaikkei sitä viimeistä kämmähdystä näkynytkään. Pegorino kytki kontin toisella puolella C4: a huumemasiinaan, joka varmasti oli riittävän tuhoutuvaista sorttia petroolitankkien myötä. Mahdollisuudet olivat vaikka kuinka hyvät, mutta taas se kaikki meni pilalle, kun Adam sopersi ylhäällä käytävällä: "Ai sinä, herra Venturella? Ja toit Joen ja Arthurin mukanasi? Aivan mahtavaa! Tuolla alhaalla on ystävämme Jimmy Pegorino ja sen uusin palkkis, tiedättehän, se CJ? Tyypit kuvittelee pitävänsä hauskaa meikäläisen kustannuksella!" Kuului hätkähtäviä ääniä ja siinä vaiheessa CJ tiesi aivan tarpeeksi. Adam ei puhunut ajatuksissaan, vaan Mario Venturella oli todellakin tullut paikalle, ja vieläpä huume-eksperttinsä ja neuvonantajansa, joista Pegorino oli varoitellut jo aiemmin, kanssa. "Vai että näin on käynyt, Dimayev? Tämähän on hienoa! Ajattelin jo, että pitääkö sinua rangaista loikoilusta työajalla, mutta jos kerran se on niiden tyyppien syytä, niin se muuttaa kaiken! Missä mahtavat nuo kaksi imbesilliä luurata?" kuului CJ: lle aiemmin tuntematon ääni, joka kuului Mario Venturellalle. Hän tosiaan kuulosti yllättävän nuorelta ollakseen niin korkealla minkään mafian arvojärjestyksessä, varsin varmasti hän oli jopa Adamia nuorempi, vaikkei suinkaan (ehkä) mikään vasta ajokortin hankkinut esiteini. Se ajatus oli kyllä CJ: tä aiemmin huvittanut, mutta nyt hän oli vakavissaan ja tiedettyään tulleensa paljastetuksi hän karjaisi: "PEG, HOIDA HOMMA JA HÄIVYTÄÄN ÄKKIÄ!" Toiselta puolelta konttia kuulunut asennushomma kuulosti nyt paljon nopeammalta ja Mario vetäisi asetta esille huomattuaan vähän aikaa sitten Pegorinon tekemässä työtään. "Tässä näette, mitä tehdään vihollisille." hän selitti Joelle, Arthurille ja Adamille aivan kuin jossain diaesityksessä.
Pegorino hoiti vielä viimeisen vaiheen ja syöksyi sitten äkkiä sivuun, kun luotisarja viuhui, ja CJ oli kuvitellut hänen jo jääneen sen sekaan, kunnes hän ilmaantui toiselta puolelta konttia näkyville, mikä oli helpottavaa. "Ottakaa tiukasti kiinni, nyt jahtiin!" Adam karjaisi, osoitti Grappling Gunin suoraan oveen ja Mario tarttui hänen käsivarteensa, samoin tekivät muut. CJ ja Pegorino juoksivat kaksoispääoville kovaa vauhtia samalla kun koukku lensi heidän vierestään ja osui oven viereen. Kuului viuhahdus, ja takaa tuli sumea kasa ihmisiä koukun perässä, joskin Pavanojen idea tehdä näyttävä piiritys oli kovin epäterveellisen näköistä, tai ei ehkä se ilmalento, mutta lähinnä muksahdus heidän laskeutuessaan oven viereen. Adam laskeutui siististi, mutta Marion jalat pettivät heti hänen laskeutuessaan ja hän kompastui palkkasoturinsa päälle, ja olivat Joe ja Arthurkin hoippuneet samaan kasaan - ilmeistä päätellen heidän ensimmäinen Grappling Gun-lentonsa ei tuntunut kovin hyvältä. CJ hörähti kovaäänisesti samalla kun Pegorino kaivoi laukaisinta esille. Vihainen Adam päätti nähtävästi ainakin varmistaa, että Pavanoista kaikki eivät jäisi sinne tehtaaseen. Hän näytti ampuvan pelkkää kattoa, mutta luoti osuikin hälyttimeen, joka alkoi heti ulvoa korviavihlovalla äänellä ja taustalta kantautui ihmisten juoksentelua. Mario rääkyi Joelle ja Arthurille ja komensi nämä nousemaan välittömästi pystyyn samalla kun hän karjui mikrofoniinsa: "ETSIKÄÄ JIMMY PEGORINO JA HÄNEN PALKKIKSENSA JA TAPPAKAA HEIDÄT!" Adam vääntäytyi jaloilleen vähän vaivalloisesti CJ: n ja Pegorinon rynniessä ovesta pihalle. Joukko Pavanoita ilmaantui hallia ympäröivistä ovista sisään. "Vielä minuutti, ja tää aktivoituu!" Pegorino huusi huolestuneena katsoessaan ajastinta. CJ perääntyi koko ajan ampuen vielä viimeiset kudit ja kääntyi sitten toisinpäin, kun Mario, Adam, Joe ja Arthur nousivat kunnolla pystyyn ja ilmeisesti jäljellä olevasta ajasta, jonka he olivat kuulleet, päätellen heille kertyi ylimääräistä kuntoakin lisää. Joukko Pavanoita säntäsi heidän perässään, kun CJ silmäili jatkuvasti laukaisimen jäljellä olevaa aikaa. Sitä oli vielä 45 sekuntia, mutta Mario ja kumppanit olivat jo tulleet ovesta ulos. "OTTAKAA NE KIINNI! OTTAKAA, KAUTTA PAVANON MAFIAN NIMEN!" hän huusi osoittaen kaksikkoa, joka pinkoi lähelle parkkeerattua PMP-600: a kohti luotisuihkun siivittäminä. Takana näkyi, kuinka Pavanoja rynni jokaisesta uloskäynnistä pihalle ja paloportaissakin oli muutamia. Heitä tosin tuli ulos paljon vähemmän kuin CJ oli nähnyt poistuessaan hallista, joten he ehkä yrittivät purkaa pommeja, mikä tosin taisi olla aika turhaa nyt kun ne laukeaisivat vain muutamien sekuntien kuluttua. Enää oli 15 jäljellä siinä vaiheessa kun Pegorino iski oven auki ja viittoi CJ: n kuskinpaikalle. Kiroileva Mario oli jo ottanut itselleen Intruderin vähän matkan päästä ja hänen kaverinsa tulivat vaistomaisesti kyytiin.
"NASTA LAUTAAN!" Pegorino karjaisi ja CJ iski jalkansa kaasupolkimelle samalla kun laukaisin alkoi piipata sekunti sekunnilta. Luvut pienenivät ja Pegorino kaivoi asetta esiin samalla tarkkaillen, mitä takana tapahtui. Viimeisen piippauksen jälkeen korviahuumaavan pamauksen siivittämänä Pavanojen huumetehdas peittyi räjähdyspilveen ja liian lähellä olleet viholliset lentelivät kuvottavan näköisissä asennoissa sinne tänne. Liekit kohosivat korkealle ja niitäkin korkeammalle kohonnut savu merkitsi tuhoutuneen tehtaan sijaintia, joten palokunta päätyisi ajoissa paikalle, mutta eipä tuosta rakennuksesta enää mitään saisi. Ohi operaatio ei kuitenkaan vielä ollut, ja sen myös taustapeiliä katsellut CJ tiesi. Heidän piti päästä pois paikalta, ja Pavanot olivat varmasti päättäneet kiristää jahtiaan oikein urakalla tuommoisen teon myötä. "Suuntaa lentokentälle, voidaan päästä siellä karkuun oma-aloitteisesti jollain koneella!" Pegorino käski, ja CJ: hän totteli. Häntä kyllä vähän pelotti se, että vaikka hän oli nähnyt Marion astuvan autoon, sitä ei näkynyt taustapeilissä ollenkaan. Kenties tiedossa oli ansa jossain edessä? Käsitettyään sen, CJ piti katseensa visusti tiessä ja kuvitteli jo kertaalleen Pavanojen tehneen tiesulun, mutta se olikin vain mutkasta kääntynyt Sprunk-juomaa kuljettanut rekka. Todellinen vaara oli siellä, minne rekka oli kääntymässä. Siitä suunnasta nimittäin tuli pelottavan olemuksen jo saanut kiiltävän musta Intruder, joka kiilasi rekan ohi tuhatta ja sataa suoraan CJ: n rinnalle. Hän hätkähti nähtyään, kuinka Mario vilkaisi häntä ohimennen auton ratista ja virnisti röyhkeällä ilmeellä, mikä ei ainakaan hyvää voinut enteillä. Autot olivat aivan kylki kyljessä kiitäessään pitkin Alderneyn katuja. Vähän aikaa kesti ihmettelyssä, mitä aikomuksia näilläkin tyypeillä oli, mutta vastaus tuli nopeasti siinä vaiheessa, kun Adam hakkasi kengällä Intruderin ovesta lasin rikki ja kohotti sen iskeäkseen myös CJ: n puoleisen ikkunan sirpaleiksi. Oliko aikeena sitten kyytiin kiipeäminen vai verenvuodon aiheuttaminen, tai kenties kengällä päähän pommittaminen, sitä ei tiennyt, mutta kaikki kuulostivat sen verran kamalalta, että CJ painoi hädissään kaasua. "Kovempaa, kulje nyt hemmetissä kovempaa!" hän patisti. Adamin kenkä huitoi eikä hänellä ollut tilaa kääntyä poispäinkään, mutta auto ei vain kiihtynyt yhtään sen paremmin kuin Intruderkaan. "Olisi minulla nyt edes jotain!" hän parkui ja penkoi ajankuluksi taskujaan ilman mitään erityistä tarkoitusta (tai ainakaan hän ei itse ajatellut, että olisi aikonut etsiä sieltä jotain nopeutta parantavaa), mutta sitten sormiin osui jotain pehmeää. Hän kummasteli vähän aikaa, kun yleensä taskujen sisältönä oli ollut vain kovaa tavaraa, kuten aseita ja kranaatteja. Hitaasti, mutta varmasti CJ veti pussilta tuntuvan esineen käteensä. Siinä luki "McRearyjen pippurisekoitus".
Erittäin syvä hiljaisuus. CJ ei parkunut tai mitään, vaikka ikkuna menikin jo lievästi säröiksi Adamin hakkaamisen myötä. Hän ojensi äkkiä pussia Pegorinolle. "Avaa tuo nopeasti!" hän patisti ja tunsi taas olonsa oudoksi käskiessään johtajaansa. Pegorino näytti kerrassaan kummastuneelta, mutta otti pussin käteensä ja alkoi vääntää auki. "Et kai sinä aio syödä jotain hemmetin pippuria tämmöiseen aikaan, ja vieläpä McRearyjen valmistamaa?" hän kysyi, mutta CJ vain pudisti päätään rajusti pitäen silti katseensa suoraan eteenpäin viilettävässä tiessä. Kun pussi oli auki, hän avasi varovasti reiän, josta pystyi kaatamaan tavaraa bensatankkiin. Pegorino näytti suorastaan tyrmistyneeltä, kun CJ tipautti vähän pippurisekoitusta tankkiin. Nopeusmittari näytti jonkin aikaa vielä mallin huippunopeutta (219 km/h) ja Adam hakkasi uudelleen kengällään, jolloin CJ joutui siirtymään, jotteivat sirpaleet osuisi häneen, ja hän painoi varovasti lisää kaasua. Kuinka ollakaan, kuului kovaa suihkautukselta kuulostavaa ääntä ja sitten auton pakoputkesta purkautui valtava sininen liekki. Joe ja Arthur tuijottivat sitä silmät pyöreinä auton alkaessa kiihdyttää vauhtia, ja niin myös Mario ja Adam, kun PMP-600 kiihtyi heidän silmiensä edessä pois ja kauas valtavan liekin siivittämänä. Derrick McReary oli ennen tehnyt niin Gerryn vapautusretkellä, ja sitä tarinaa CJ oli kuullutkin, mutta niin innokasta keskustelua ei oltu saatu sittemmin aikaan tilanteesta, yksinomaan Derrickin järisyttävästä kuolemasta johtuen. Auto kiihtyi kovaa, mutta nyt oli aika kääntyä. Huolimatta siitä, että jarrua piti painaa, sekin tuntui paljon helpommalta, aivan kuin McRearyjen oma erikoisaine olisi parantanut auton suorituskykyä joka alalla toisin kuin tavallinen NOS. Ja mikä ihmeellisintä, Pavanot eivät saaneet jarrutuksestakaan huolimatta CJ: tä kiinni. Siinä hän siis kiisi kovaa vauhtia valtatielle siihen asti, kunnes auton vauhti alkoi hidastua pippurin loputtua, mutta etäisyyttä oli kertynyt silti oikein hyvä määrä, eivätkä Pavanot enää pysyneet edes kunnolla perässä. Voitonriemu levisi CJ: hin lähestulkoon täysin, kun hän kaasutteli poispäin ajatellen, mitä muut sanoisivat nähdessään hänet taas Grove Streetillä hommansa hoitaneena. Se, mitä hän eniten kyllä toivoi, oli se, että Sweet ja Daniel olisivat sopineet riitansa siihen mennessä kun hän palaisi paikan päälle.
Oli kulunut jo pitkän aikaa, kun CJ ja Pegorino saapuivat lentokentälle. Uutta lentoa ei sopinut odotella tai mitään, ei tällaisella hetkellä kun Pavanot varmasti sinnittelivät vielä jossain. Ongelmana vain oli se, että matkustajakoneet olivat aivan liian hitaita käytettäväksi pakenemiseen, ja Pavanot ehtisivät jäniksinä kyytiin reilusti ennen kuin konetta saataisiin edes käyntiin. Pegorino tähysti ympäristöä SMG ojossa sen varalta, että joku yrittäisi tehdä jotain typerää. "Oikealla näkyy jotain!" hän kuulutti osoittaen kiitoradan päähän. CJ käänsi hätkähtäen päänsä ja näki itsekin jotain lentokoneen mallista, mikä ei ainakaan ollut matkustajakone. Innoissaan hän ohjasi auton lähemmäs ja näki, että lentokone oli punavalkoinen Dodo, joka sopi kerrassaan mainiosti upeaan pakoon. "Lensin nuorempana tällaista, tää on helppo homma!" Pegorino murahti ja hän poistui autosta. CJ vilkaisi ympärilleen ennen kuin teki mitään erityistä. Ilta oli jo pimenemässä ja Pavanojen auton äänenkin kuuleminen olisi varmasti hälytyskellot pirisemään laittava juttu, mutta mitään kummempaa ei vielä tapahtunut. "Ei pelkoa, kyllä taitoja on jäljellä!" Pegorino puuskutti, kun CJ nousi vierelle. Kojelauta näytti niin oudolta, että hän kummasteli, miten olikaan joskus onnistunut suorittamaan lentokonekoulutuksen hyväksyttävästi, mutta ainakin hänen tiimissään (vai pitäisikö sanoa kaksikossaan?) oli osaava lentäjä, joka ainakin käynnisti koneen onnistuneesti. Potkuri alkoi pyöriä aina vain nopeammin ja kone aloitti kiihdytyksen. CJ katseli Pegorinon yli, mitä tapahtui lentokentällä. Pari työntekijää keskusteli kaavioita tarkastellen toisella puolella kiitoratoja ja Ripley-mallinen, hopeanvärinen rekka, kurvasi pitkin aluetta kummallisen nopeasti, mutta ehkä sen kuskilla oli vain kiire. Sen katolla näytti olevan joku, mutta tuskin kukaan olisi niin tyhmä, että menisi moisen rekan katolle, varsinkaan silloin kun se tuollaista vauhtia kiihdytti. Jotain hämärää rekassa muutenkin oli. Kun Pegorino jatkoi suoraa kulkua kiitorataa pitkin, rekka alkoi vaihtaa linjaa ja kurvasi kovaa vauhtia heidän takanaan ruohikon yli suoraan kiitoradalle. Sieltähän oli juuri lentokone lähdössä, ja tuo nyt oli aivan kummallista käytöstä rekkakuskilta. Kuski näytti seuraavan heitä, kun Dodo vain jatkoi viivasuoraa kulkuaan, mutta Pegorino ei hätäillyt, sillä rataa oli vielä jäljellä. CJ: kin rauhoitti mielensä, kunnes kuuli kummallista naurua koneen pärinän yli. Hänen ei kauaa tarvinnut arvailla. Mario, Adam, Joe ja Arthur olivat jollain ilveellä päässeet heidän jäljilleen ja seurasivat nyt perässä Ripleyllään. Adam oli näemmä se, joka katolla seisoskeli, ainakin siitä päätellen, mitä hänen kädessään oli.
Taas sama vanha Grappling Gun, CJ ajatteli, vaikkakin ei kyllästyneesti, vaan pelonsekaisesti. Rekka tosin ei yrittänyt kiilata, sillä se piti samaa vauhtia kuin Dodo, vaikka tiedossa oli, että se varmasti pääsisi ainakin maassa kovempaa. Tällä kertaa aikeet tosin näyttivät olevan totiset. Adam laski GG232: n niin, että se oli rekassa jotenkin kiinni, ja näytti olevan sitä vähän liiankin tiukasti. "TÄSTÄ LÄHTEE!" hän karjaisi ja ampui, jolloin koukku osui Dodon siipeen ja vauhti laski hälyttävästi. Pavanot hekottivat murhanhimoisina ja Pegorino alkoi huutaa järkyttyneesti. Kone ei ainakaan nousisi ilmaan vetäessään perässä valtavaa rekkaa. CJ huusi suunnilleen yhtä kovaa ja yhtä pelokkaasti kuin Pegorinokin, kun hän kolusi salkkunsa sisältöä. Pistooli ei auttanut, kranaattikaan ei toiminut liian lyhyestä etäisyydestä johtuen, mutta veitsestä oli hyötyä. CJ tiesi, että paine oli melkoinen, mutta nyt oli henkiinjääminen tärkeämpää kuin lievä huono tunne. Hän veti oman puolensa ikkunan auki ja alkoi hakata köyttä, joka piti koukkua kiinni. Adam tuijotti hölmistyneenä vähän aikaa, kunnes Mario huusi: "VARASUUNNITELMA, PÖLJÄ!" Kuului hyväksyvää muminaa ja CJ hakkasi köyttä aina vain lisää, kunnes se vihdoin antoi periksi ja koukku tippui kiitoradalle. Mario joutui kurvaamaan vähän sivuun, jottei se olisi puhkonut rekan renkaita. Lentokone kulki taas normaalia vauhtia. Sekunnin huojennus, ja taas Adam ampui Grappling Gunilla tungettuaan siihen uuden koukun. Paniikki yltyi taas, kun kiitorata lähestyi loppuaan, ja CJ alkoi karjua entistä kovempaa. Adam näytti siltä kuin yrittäisi hypätä koneen kyytiin, vaikkei se varmaankaan ihan suositeltava temppu olisikaan. Köyden hakkaus oli vaikeaa sen sijainnin vuoksi. Hetkessä, kun vauhti alkoi laskea, CJ alkoi kuvitella taas kerran, aivan kuin aiemminkin hankalassa paikassa. Hänen mieleensä tulivat Sweet, Kendl ja Cesar. Kenties hän voisi saada Sweetin ja Danielin riidan loppumaan, jos hän selviäisi hengissä. Sekin tuntui toivottomalta, joten hän alkoi miettiä. "Jos kuolisin, niin mitä Diana - EIII!" hän karjaisi ja iski veitsen täydellä voimalla suoraan köyteen, joka katkesi kahtia ja hän kuuli, kuinka Adam karjui samalla tavalla kuin hänkin äsken, eikä ehtinyt ladata uutta koukkua ajoissa. Dodo irtosi kiitoradasta juuri ajoissa ja liisi sitten näyttävästi Pavanojen kiroilun säestämänä auringonlaskuun.
Ehkä johtuu tämänhetkisistä fiiliksistäni, mutta tuntui aika kaoottiselta paikoitellen. Kerronta on edelleen omalaatuista, "valtavirrasta" poikkeavaa ja suhteellisen vähän kuvailua sisältävää. Tätä lukiessa ei tylsistynyt, mutta ei myöskään viihtynyt mitenkään älyttömän hyvin. Periaatteessa kaikki kohdillaan.
Muuta sanottavaa ei irtoa nyt, mutta hyvä tarina tåkkiisa joo... :)
Plus ja miinus listaa en nyt laita, kun en keksi mitään mitä siihen kirjoittaisin.
Todella mukava kuulla, että odotellaan. :) Ikävä kyllä seuraavaa tarinaani en ole edes aloittanutkaan, koska tulee olemaan liian vaikea, liian monimutkainen. Nimi on jo selvillä, ja tulee olemaan niin sanottu biisitarina, jonka nimityksen Carbonox onkin jo ottanut virallisesti käyttöön.
Tarinan nimi on The Morning Never Came ja sille nimensä lainanneen kappaleen tekijä Swallow The Sun. Ennen näkemättömän synkkää, painostavaa ja kuolemanvakavaa menoa tuloillaan. Tarina saattaa venyä useampaankin osaan, jopa trilogiaksi eli kolmiosaiseksi. En tiijä siitä vielä, kun pitäisi ensteks saaha alkuun. : /
Ja Torolta senkun stooria satelee... Perskuta, kun mulla vain ei ole yksinkertaisesti fiilistä analysointiin. :( No mutta kyllä kooste ainakin on tuloillaan, se on aika p3rkeleen varma se.
