Tämä onkin taas vaihteeksi rauhallisempi ja sanotaanko... selittelevämpi. Alkupuolella kaikki soljuu kuvailua myöten mukavasti, joskin paskomisesta ynnä muusta puuttuu se parahin terä. Ihmettelin kanssa pikkusen tuota, että mikä Kendliä ynnä muita nauratti siinä, kun CJ kävelee omassa kodissaan pelkissä alushousuissa? :D No mutta joo, hyvä tarina, joskaan ei taas ihan se terävin kokonaisuus, eikä tarkoitus olekaan. Jatkolta odottaa paljon.
Kirjoitettu: tiistai, 30. joulukuuta 2008 klo 12.53
Vuosi sitten pelasin Grand Theft Auto San Andreasia kaverin kanssa. Pelasimme vuoroilla ja oli minun vuoroni pelata.
Lähdin etsimään autoa sairaalan liepeiltä, mutta 10 metriä käveltyäni, huomasin yhden potkurikoneen savuttavan n. 15 metriä ilmasta. Äkkiä potkurikone alkoi palaa ilmassa, ja tuli suoraan itseni eteen.
Ajatus kun kone oli 2 metrissä maasta oli "WTF????!?!?"...
No, tietysti kone räjähti nenäni edessä, takaisin sairaalaan ja vuoro kaverille.
Kirjoitettu: tiistai, 30. joulukuuta 2008 klo 20.23
Lainaus:30.12.2008 MrToro kirjoitti:
MrToro Stories 34 - Season 4:
The Five Of Liberty City
Siä osaat kyllä tehdä tarinoita. :p Juu että eipä tässä mitään, kutakuinkin sama homma kuin ennenkin. Plussaa siitä, että nähtiin aika paljon minun henkilökohtaista suosikkihahmoani. :]
+ Toimintaa
+ Pituus ja kappaleet, kuten aina
+ Jaksaa kiinnostaa
- No en tiedä, mutta vieläkin pikkusen nopea... :d
Kirjoitettu: keskiviikko, 31. joulukuuta 2008 klo 14.11
Ballat tahtoo päästää ilmat CJstä
On aamu, ja CJ herää siihen kun Sweet koputtelee singolla ohtaan. "AI!! Sweetti p*rkele, elä lyö!" CJ huutaa. "No en, mutta kun Ballat hyökkää!" Sweet sanoo. CJ ottaa aakelineliseiskansa ja lähtee ulos. Hän ampuu Ballasit ja Sweet tulee sanomaan "Voitto tuli kotiin". "Tuliko?" CJ sanoo ja molemmat nauravat. Sitten CJn puhelin soi ja siellä soittaa Cesar. "Haloo mitä asiaa?" Cesar sanoo. "Haista v*ttu" CJ sanoo ja sulkee puhelun. Sitten Johnsonit järjestivät suuret juhlat ja menivät kotiin juhlimaan.
Seuraavana aamuna CJ herää kun Sweet pieree. "Ääh!!! Sweetti älä piere!" CJ huutaa ja Sweet sanoo "Haista v*ttu". CJ ottaa kahet rynnärit ja menee sotimaan. CJ voittaa sodan ja TheTruth soittaa. CJ sanoo "Haista p*ska v*tun homo mä tapoin Ballat lol". TheTruth sanoo "Kiinnostaisikos hommat, poika". Sitten CJ ottaa pihalta auton ja lähtee TheTruthin luokse. TheTruth sanoo, että huijasin ja CJ ampuu TheTruthilta päänirti. Sitten officer Tenpenny tulee ja sanoo Mitäpä Ciitsei. "Haista homo" CJ sanoo ja menee kotiin kakkimaan.
Kirjoitettu: keskiviikko, 31. joulukuuta 2008 klo 16.28
Muokattu: 31.12.2008 klo 16.36
Jos vaikka kirjottas uuden vuoden kunniaks uutta...
Lainaus:30.12.2008 MrToro kirjoitti:
MrToro Stories 35 - Season 4:
Wedding
Tämä oli suhteellisen hyvä ja peruskehut taas kerran pelissä, mutta toisaalta huonojakin puolia löytyi enemmänkin tapahtumien osalta - Sainteista kun ei hirveämmin kerrottu enää jälkipuoliskolla (olisi se varmaan tuonut omaa lisämaustettaan jos vaikka olisi ollut kappale lisää, jossa heitä nähdään mukana) ja pappi ei ollut ihan samanlainen kuin yhden pingviiniavaisen heebon kirjoittamassa Sorrow-nimisessä stoorissa. :[ Mutta muuten, juuh...
+ Peruskehut (á la pituus and kappalejaot)
+ Sainteja nähtiin mukavasti alkupuoliskolla...
- ...vaan ei loppupuoliskolla
- Vähän enempi huumoria olisi voinut tunkea tohon hääkohtaan
Kirjoitettu: keskiviikko, 31. joulukuuta 2008 klo 23.52
Carbonox Stories:
That's What You Get - Osa 2 - Bomb Da Base III
Vaikka CJ oli ollut Alanin alaisuudessa vain muutaman minuutin (plus pari vuotta ajalta ennen Beverlyn kuolemaa), jo nyt hän päätyi yllättävään, tosin mieltä keventävään hommaan. Melkein heti uhan tultua selväksi Alan oli pistänyt CJ:n, Danielin, Ianin, Aldrinin sekä vähän yllättävästi paikalle tulleen Daronin pikapalaveriin, jossa todettiin yksiselitteisesti, että Adam ja Maria olivat kumpikin miljoonan arvoisia, kunhan vain olivat kuolleita. Näiden nykyinen päämaja oli paikannettu kyllä Bohaniin, ja Daron oli esittänyt omaa pommitusideaansa, mutta muut (paitsi asiasta mitään tietämätön CJ) olivat heti muistuttaneet AD Command Centerin ylimmästä säännöstä: "Siviilejä ei kuole meidän takiamme." Siinä vaiheessa CJ:kin oli vähän enemmän ymmärtänyt Sindaccoja nykyään hallitsevan ryhmän toimintatavoista, jotka olivat varmasti tuoneetkin Alanille aika paljon kunniaa vuosien aikana pokaalien merkeissä. Hänellä ei tosin ollut vielä siinä vaiheessa muuta vaihtoehtoa kuin kuunnella, kuinka suunnitelmat kävivät kiihkeänä, mutta silti nopeasti, koska aikaa ei välttämättä ollut paljon ennen kuin Pavanot saisivat aikaan jotain ilkeää. Lopulta päädyttiin siihen tulokseen, että mukaan otettaisiin erikoispommi, jonka Alan tilasi jo etukäteen parilta luotettavalta pimeän tavaran myyjältä, mutta sitä käytettäisiin vasta alueen perusteellisen evakuoinnin jälkeen, jos edes silloinkaan. Iskuryhmästä ei valitettavasti millään saatu kymmenen eliitin kokoista, joten tyytyminen oli kuuteen, kun myös johtajat päättivät tulla mukaan tälle matkalle. Siinä mielessä homma oli tietenkin vähän niin ja näin, että jos Alan ja Daron tappaisivat Adamin ja Marian, heidän pussiinsa tipahtaisi vain pikkiriikkinen osa heidän nykyisestä omaisuudestaan, kun taas CJ, Daniel, Ian ja Aldrin rikastuisivat todella merkittävästi veriteoista. Nyt kaikki alkoivat vähitellen olla valmiita, kun joukko puki ylleen palkkasoturin vetimiä (Alankin kyllä, mutta hän tosin valitteli ääneen sitä, että varusteet painoivat enemmän kuin vielä parikymmentä vuotta sitten) ja kukin otti itselleen varusteita, joista piti eniten. Aldrin oli käväissyt keittiössä ja oli pyytänyt ottaa sieltä pari veistä mukaansa, mutta Alan ei todennut sitä kovin hyväksi ideaksi, ja varmaan siksi Aldrin saikin lähteä ulos ensimmäisenä. Ian tuli seuraavana, mutta Danielilla kesti, koska hän yritti ahtaa epätoivoisesti kenkiä jalkaansa ilman, että joutuisi avaamaan nauhat ja solmimaan ne uudelleen (CJ naureskeli äänettömästi vieressä). Alan oli vähän vaivaantunut ennen lähtöä, mutta yritti saada edes jotain sanotuksi ennen kuin itsekin meni ovesta pihalle. "Okei, no, hyvästit toistaseksi, Al, älä tee aidaneja ja muista ruokkia Assassin..." hän mutisi kiireisesti hapuillen ovenkahvaa selkänsä takana. Al näytti huomattavasti surullisemmalta kuin Alan, ainakin CJ:n nopean katseen perusteella, mutta kunnon katsekontaktia hän itse ei saanut, joten hän vain lähti mutisten pihalle Danielin perässä.
Koko kuusikko kipusi valtavan, mustan Patriotin kyytiin. Autoa oli näemmä vähän tuunailtu sieltä täältä, sillä siitä löytyi minikokoinen juoma-automaatti ja penkit olivat ikään kuin isot ilmatyynyt, sekä samalla todella pehmeät. Myös takasiipi oli melkoisen valtava ja moottorista lähti melkoisen kova pärinä sillä sekunnilla, kun Aldrin käynnisti sen (hän sai kunnian ajaa autoa, kun kerran oli ensimmäinen, joka sen ohjaimiin pääsi). CJ tunsi oudon nytkähdyksen Patriotin lähtiessä liikkeelle, mutta taisikin sitten ymmärtää, ettei Aldrin viitsinyt ihan tavalliseen tahtiin mennä. Hän nimittäin alkoi sutia voimakkaasti lumen lentäessä auton renkaiden alta joka puolelle (tässä vaiheessa kartanon ovi paiskaantui kiinni ilmeisesti kyllästymisen vuoksi) ja sen jälkeen "Alanin ylpeys" lähti toden teolla liikkeelle. CJ tunki hätäpäissään turvavyöt päälle, kun Aldrin liukui seuraavassa kurvissa oikein kunnolla ja penkan kautta sutien palasi takaisin tielle. Siinä vaiheessa kun valittavia ääniä kuului kaikkien muiden suusta, Aldrin alkoi kyllästyneenä ajella kuin tavallinen ihminen, ja siinä oli samalla CJ:lläkin aikaa katsella maisemia. Hänen sylissään oli M249, jossa kyllä riitti mukavasti tulivoimaa, mutta sitä hän ei tiennyt, millaisen vastuksen Pavanot olisivat tarjoamassa. Tottahan se oli, että CJ oli kostonhimoisempi, mutta toisaalta turha viha oli karsittava mahdollisesti pois. Hänen mieleensä tuli jotain, jota Alan oli saattanut sanoa vuosia takaperin: "Älä koskaan hyökkää vihaisena." Hän saattoi vain kuvitella, millaisen lopputuloksen epäonnistunut vihahyökkäys toisi, sillä normaalisti hän oli ollut aika onnekas ystäviensä ansiosta.
Matka jatkui, Aldrin ajoi tunnelin läpi Algonquiniin ja sieltä edelleen kohti Bohania pohjoissiltaa pitkin, joka oli aika jäässä ja siksi saikin varoa vähän ajotyylinsä kanssa. CJ katseli omalta penkiltään maisemia ja oli jo melkein meinannut unohtaa, että hän olisi matkalla tuhoamaan Pavanoja. Auto kulki hiljaista vauhtia eteenpäin ja se tuntui omalla tavallaan jopa unettavalta. Yllättävää tosin oli, kuinka sillalla ei ollut ainoatakaan muuta kulkupeliä, ei edes jalankulkijoita. Oliko tämä kenties vältelty alue sen jäisyyden vuoksi? CJ voi vain miettiä sitäkin juttua, mutta nopeasti huomio taas keskittyi muualle, kun Ian huusi: "Hei, mikä tuo laiva on? Eihän Bohanissa ennen ole semmosia ollut!" Daniel kääntyi katsomaan ja länttäsi siinä samalla naamansa ikkunalasiin, jolloin vieressä ollut Daron repesi aika kovaan nauruun. Todellakin siellä etelä-Bohanin vaarallisten kerrostalojen takana oli ankkurissa valtava laiva, joka muistutti sitä, jolla Niko Bellic oli aikanaan Liberty Cityyn saapunut. Sen alkuperästä ei ollut vähäistäkään tietoa, ja siksi sen ilmestyminen olikin kummallista.
Se saattoi olla Pavanojen omaisuutta ainakin sen perusteella, että nämä olivat varmaan nykyään epätoivoisesti valtaamassa Bohania saadakseen itselleen lisää turvapaikkoja, joihin piiloutua. Se ei kyllä käynyt järkeen siinä mielessä, että kyseessä oli sentään voimakas mafia, mutta ehkä CJ:n yhteistyö Sindaccojen kanssa oli ehtinyt päästä julkisuuteen ja nyt hänen valtaansa pelättiin jo, vaikka hän oli yksinkertainen palkkasoturi, yksi neljästä, jotka Alanilla oli enää nykypäivänä jäljellä. Tosin kesken ajatusten hänelle taisi tulla kertaheitolla selväksi, miksi sillalla ei oikeastaan ketään ollut. Kukaan muu ei sitä huomannut, mutta tarkasti katseellaan kohti laivaa osoittanut CJ näki, kuinka eräs valtavan suuri tykki näytti tasaisesti kääntyvän kohti siltaa. Se oli vähintäänkin epäilyttävää, ja hän tökkäisi vieressään istuvaa Alania kylkeen saadakseen tämän katsomaan myös siihen suuntaan. "VOI V*TTU!" hän rääkäisi heti ja nyt vähitellen kaikki alkoivat yksi kerrallaan nähdä, kuinka pelottavan suuri ja hiukan jopa kiiltävä tykki osoitti suoraan siltaa kohti ja laivan kannella näkyi jonkinlaista liikettä, kun ihmisiä ryntäili siellä täällä. "KAASUA, ALDRIN!" CJ komensi juuri kun tykki laukesi kohti siltaa ja Ian, joka näytti olevan yhtä kovassa paniikissa kuin CJ:kin, työnsi jalkansa suoraan kaasupolkimelle ja Aldrin käänsi hätäpäissään rattia oikealle, jottei törmäisi sillan keskellä olevaan aitaan. Kuului raju pamahdus, kun siltaan osui heidän takanaan ja Patriot pomppasi ilmaan eturitilä osoittaen suoraan kohti taivasta ja takaspoilerin raapiessa jäistä siltaa. Auto käytännössä keuli eikä suostunut kunnolla kääntymään, ei vaikka Aldrin ja Ian molemmat väänsivätkin rattia kaikella voimalla oikealle. Lopulta he tajusivat työntää jalkansa jarrupolkimelle ja vauhti hiljeni, mutta silti CJ ei uskaltanut kunnolla katsoa, sillä auto oli syöksymässä tieltä pois kohti jalkakäytävää, jossa ei onneksi kulkenut (tosin jo hieman pelottavaahan tämä meininki oli) ainoatakaan epäonnista uhria. Takana oli nähtävissä, kuinka silta romahti todella voimakkaan räjähdyksen myötä ja katkesi aika pahaenteisen oloisesti taittuen sijoiltaan ja huojuen ja täristen kovaäänisesti. Aldrin syöksyi kylki edellä päin auton etuosaa sisällä, jolloin se alkoi oikaistua kunnolla ja hän löi käsijarrunkin pohjaan, kun Patriot vihdoin ja viimein pysähtyi kärsimättä mitään merkittävää vahinkoa. Syntyi hiljaisuus, jota rikkoi vain auton tasainen hurina sen seisoessa paikoillaan. Takapenkkiläiset hengittivät syvään Aldrinin ja Ianin katsoessa toisiaan hätkähtäneinä. Lopulta, noin ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen, he alkoivat virnistää ja paiskasivat kättä tokaisten samalla: "Meitähän ei yhdet Pavanot pysäytä! Ei edes jättipommin muodossa! Nyt voitais sitten varmaan käydä kattomassa hiukan lähempää, vai kuinka?" Aldrin painoi kaasua, mutta mitään ei tapahtunut. Kaikki näyttivät hieman pettyneiltä, myös Alan - olihan tuo auto sentään ollut hänen tuunaamansa. "P*rkele tähän ainakaa jäädä!" Ian mutisi ja kumautti nyrkillään kojelautaa. Kuului kummallinen ääni, ikään kuin jäätä olisi mennyt rikki. Aldrin laittoi jalkansa uudestaan polkimelle ja kas kummaa, auto lähtikin käyntiin.
He olivat ajaneet South Bohanin kerrostalolähiöön, jossa oli aseteltuna samannäköisiä rakennuksia aika vierekkäin kadun ja meren välissä. CJ kyllä tunnisti alueen ensimmäisestä visiitistä, mutta laiva muutti kyllä kuvaa paikasta ja paljon. Hän toivoi täydestä sydämestään, ettei heidän henkiinjäämisestään tiedetty, sillä pahasti näytti siltä, että Pavanot olivat joko karkottaneet tai tappaneet siviilejä alueelta melkoiset määrät. Aldrin pysäköi kadun reunaan ja oli sennäköinen, että nyt oli parasta poistua autosta ja hiippailla lähemmäksi. Kaikki muut poistuivat paitsi Alan, joka selitti, että hän hoitaa vaivihkaa pommin tilauksen paikalle. Turvallisuuden merkeissä hän tosin kertoi käskevänsä tuojat tulemaan kaikkein kauimmaista siltaa pitkin Meadows Parkista, ellei pommia sitten Bohanissa jo säilytetty. CJ ja muut sen sijaan kulkivat portaita ylös hiljaa, päästämättä pienintäkään ääntä millään askeleella. Kaikki kokeilivat koko ajan, että aseet olisivat varmasti tallessa ja ladattuina. Kun he pääsivät portaat ylös, Daron tähysti vähän sinne tänne ja yritti löytää elonmerkkejä aivan aavekaupungin näköisestä, jäisestä piha-alueesta. Ketään ei kuitenkaan näkynyt, ei paloportaissa, leikkipuistossa eikä puskissakaan näkynyt liikettä. Daron kohotti peukkunsa vähän arasti pystyyn ja osoitti kohti kerrostaloa, jonka ovi näytti olevan raollaan. CJ nyökkäsi ja alkoi hiipiä hänen perässään. Takaa kuului Alanin ääntä, kun hän yritti toivottoman huonosti hänen ylleen soveltuvissa varusteissa hiipiä perässä äänettömästi. Ainakaan mistään ei kuulunut mitään "Kuka siellä nyt kulkee?"-tyylisiä kysymyksiä, vaan näkymättömissä olevista (jos niitä nyt edes alueella oli) Pavanoista selvittiin ilman ongelmia ja Alan liittyi joukkoon samalla kun Daron ja CJ jäivät kyttäämään raollaan olevan oven molemmille puolille. Jonkun hengitys tuntui kuuluvan sen toiselta puolelta ja kaikki seisoivat aivan vaiti. Ovi oli hivenen jäässä ja niin taisi olla myös Ian, joka vapisi sen verran kovaa, että vaihtoehtoja ei ollut. Kun joku murahti: "Nyt sitten varmaan pitää mennä kattoon sitä laivaa..." avaten samalla ovea, CJ vetäisi sen auki ja syöksyi tuntemattoman hepun kimppuun ojentaen samalla kämmenensä kohti takanaan olevia henkilöitä tarkoittaen, että hänen piti hoitaa se. Kuitenkin vastustajalla oli yllättävästi enemmän ruista ranteessa, ja hän tunsi, kuinka hänet nostettiin ylös ja heitettiin lattialle. Lämmin olo kyllä tuli, mutta samalla myös kivulias. Jostain kuului huutoa, epäilemättä ehkä vihaisten Pavanojen ääntä, mutta samalla CJ:n lattiaan paiskannut mies käski: "Äkkiä sisälle, nyt pitää mennä piiloon!" Se jos mikä oli kummallista, mutta ennen kuin CJ ehti edes kunnolla tuntea minkäänlaista kipua, hänet vedettiin pystyyn ruskealta lattialta ja joku kuiskutti aika nolon anteeksipyynnön hänen korvaansa. Arvaamattomasti, mutta silti oikeasti, Diablot olivat jotenkin ainoat ei-Pavanot Bohanin maisemissa.
CJ käänsi katseensa ympärilleen. Kerrostalo, jossa hän nyt oli, oli ainakin tuttu, sillä sinne hän oli mennyt aiemminkin tavatakseen Danielin, joka oli kouluttanut bohanilaisia vihaamaan Pavanoja. Kaksi käytävää johti etuoven luota eri suuntiin, toinen vasemmalle ja toinen eteenpäin, ja niiden välisessä kulmassa oli portaikko, joka johti ylempiin kerroksiin. Käytävät olivat tällä kertaa aika täynnä tavaraa ja näemmä sisälsivät jotain Pavanojen omaisuutta. CJ:tä lähinnä seisoi nyt hänet kampittanut Darren "Devil" Diablo, jolla oli huojentavasti kaksoisveitset tukevasti taskussa. Niiden voima tiedettiin aivan liian hyvin, eikä uhriksi joutuminen olisi koskaan mukavaa, joten siksi oli elintärkeää pitää Deviliin hyvät välit. Hänen oikea silmänsä puuttui, ja se oli johtunut ammuskelusta vuoden alkupuolella, mutta hyvin hän oli siitäkin huolimatta menestynyt. Arpia hänellä tosin oli myös siellä täällä, ja ne olivat tulleet melkein kuolettavasta kranaattionnettomuudesta satamasodassa. Hänen kaksosveljensä Derek puolestaan oli vähän kuin puhtaampi versio Devilistä, sillä hänen naamansa oli arveton ja hänellä oli kaksi silmää, mutta selästä ei sitten taas voinutkaan sanoa samaa, koska hänenkin vieressään oli kranaatti räjähtänyt. Alan katsoi kaksikkoa vähän sillä silmällä (tosin ei nyt tietenkään missään pervossa mielessä), kun nämä jakoivat jo ohjeita taloon saapuneelle rykmentille. "Okei, Pavanot tais huomata meidät, mutta ei tässä vielä mitään hätää, me piiloudutaan käytävillä olevien kamojen taakse ja edetään sitten kohti niiden laivaa. Ne ei varmaan tykkää siitä, että tunkeillaan niiden nykyisellä yksityisalueella, hemmot kun kuvitteli olevansa kovia valtaamalla Bohania aika reilusti, mutta jos ollaan ennenkin pärjätty, niin miksei nytkin! Ja CJ varmaan tulee nauttimaan aika lailla sen vanhan lepakon ja apurinaan toimivan simpanssin taposta." Devil selitti ja lopussa hän vinkkasi silmää CJ:lle piiloutuessaan erään tynnyrin taakse. Koko joukko asettui omiin paikkoihinsa milloin minnekin, kunnes täydellinen ansa olikin jo valmis. Kohta joku Pavano taisikin jo olla jupinan perusteella tulossa. "Taasko se h*lvetin Torres pitää meteliä täällä? Jumaliste mä en edes tajua, miten se voi vieläkin uhmata meitä, vaikka se on vaan yks kräkkipää vastassaan voimakas mafia! S**tana!" Ovi vedettiin auki ja CJ tunsi jonkinlaista kihelmöintiä heti nähdessään Pavanot ja heidän raivostuttavan logonsa, kaikki heihin liittyvä suututti aivan julmetusti. "Okei, Elizabeta, nyt leikki loppui, me ei enää jaks..." Leikki tosin loppui myös CJ:n kannalta, kun hän pomppasi suojasta ja avasi tulen suoraan päin Pavanoja, jotka eivät voineet tehdä muuta kuin kääntyä häntä kohti, mutta M249:n voima tuli parhaimmillaan esille nyt, ja molemmat kaatuivat taaksepäin veren lentäessä. Takimmainen Pavano horjahti patterin päälle ja hänen päänsä raapautui ikävän kuuloisella äänellä sitä vasten. CJ tärisi vihasta.
"Toi oli aika hyvä!" Devil tokaisi oikein ääneen tarkistaessaan Pavanojen ruumiita. Kukaan muu kuin CJ ei ollut tehnyt mitään, mutta molemmat olivat kyllä silti ottaneet mukavasti luoteja kehoihinsa, eikä selviytymisen mahdollisuutta siitä sitten tietenkään ollut, ei ainakaan patteriin osuneelle. "Menkää te taas vaihteeksi edeltä, minulla on sanottavaa näille kahdelle!" Alan murahti ja sekä Derek että Devil näyttivät kummastuneilta, mutta jäivät silti talon sisälle, ja CJ arveli, että Sindaccojen neljän palkkasoturin tehokkaasta iskuryhmästä oli pian tulossa kuuden joukko, ja siinä vaiheessa varmaan olisi leikki kaukana ainakin vihollisten näkökulmasta. Diablot kun olivat CJ:n tietojen perusteella viime aikoina alkaneet käytellä veitsiä taas melko lailla aktiivisemmin, ja sehän passasi. Hän astui Danielin perässä ulko-ovesta taas kylmään pihaan (Aldrin ja Ian olivat uppoutuneet johonkin muuhun kuin työhön vähäksi aikaa, sillä he kuiskuttelivat jotain ilmeisesti Danieliin liittyvää ja nauroivat), mutta Daron kröhäisi heidän takanaan ja he olivat taas vaiti, kun Pavanojen laiva tuli kunnolla näkyviin. Syy siihen, miksei vartijoita ehkä liikkunutkaan niin tuhkatiheään alueella, oli aita, joka oli suoraan heidän edessään. Se oli melkoisen korkea verkkoaita, jonka yläosassa oli piikkilankaa, ja terävää sellaista. Se ympäröi aika laajaa aluetta estäen pääsyn kunnolla laivan luokse, mutta vaikka Daron olikin jo kieltänyt naureskelemasta työaikana, Aldrin hymyili silti aika leveästi kaivaessaan taskujaan. "Miten voi olla mahdollista, että minä kuitenkin onnistuin jotenkin nappaamaan itselleni tämmöset sakset?" hän nauroi, vaikkakin vähän hiljaa, sillä edessäpäin laiturilla (Sindaccot seisoivat puolestaan nurmikolla loivan mäen päällä) oli muutamia Pavanoja juttelemassa, tosin kenenkään katse ei ollut osoitettuna Sindaccoihin. Laivan kannella taas näkyi paljon enemmän liikettä, joten aseille ainakin oli tulossa käyttöä. CJ katsoi, kuinka Aldrin alkoi saksilla vääntää aitaa vähän läpikulkuun sopivammaksi, ja vaikka se oli hiukan hidasta puuhaa, ainakin se oli luotettavampaa kuin suora rynniminen (Ian oli tylsistyksissään ajatellut vain heittää pari kranaattia Pavanojen niskaan, mutta koska he eivät pääsisi sillä tavalla mihinkään ja saisivat vain viholliset peräänsä, idea tyrmättiin). Kun Aldrin oli saanut miehenmentävän aukon tehtyä, hän kuitenkin ajatteli vähän positiivisemmin sen kranaatin suhteen, joten hän nyökkäsi muille (jopa Daronkin esitti lievää kannanottoa nyt, kun oltiin aidan paremmalla puolella), ja sen tehtyään hän paiskasi kranaatin.
Kaikki ottivat heti aseensa esille odotellessaan pamahdusta. CJ tähtäsi oikein huolellisesti laivasta parhaillaan poistuvaa Pavanoa, jolla oli kädessään jonkinlainen pahvilaatikko. Kun kranaatti posahti, mafiosojen keskustelu jäi keskeneräiseksi, kun he paiskautuivat räjähdyksen voimasta kumpikin eri suuntiin, ja vasemmanpuoleisen kohtaloksi koitui se, että hän liukui laiturilta aivan kuin joku ninjaheittotähti ja tippui suoraan mereen päätyen Vlad Glebovin tapaan kalanruoaksi. Oikeanpuolimmainen puolestaan osoittautui aika hyödylliseksi, kun hän paiskautui suoraan päin Pavanojen laatikkokasaa, joka oli laiturilla, ja osa laatikoista lensi mereen niiden muiden lennellessä sotkuisena kasana ympäriinsä. Samalla kertaa CJ aloitti M249:n tulituksen ja liukui puun taakse samalla kun laivasta poistuva Pavano kaatui epäonnisten toveriensa tapaan kuolleena. Daron hyppäsi puskaan, josta häntä ei nähty, samalla kun Aldrin, Ian ja Daniel hakivat asemia muualta vähän epätoivoisen oloisina ja keskittyivät lähinnä tulittamaan aseillaan kaikkialle, minne ylsivät, liikkuen samalla parhaansa mukaan pois Pavanojen luotien alta. CJ heitteli Alanin hänelle antamia kranaatteja aina tarpeen tullen puun takaa Daronin hoidellessa tarkka-ampumista, mutta se ei vain meinannut auttaa, kun Pavanoja oli kimpussa enemmän kuin jaksoi olettaa. "Tämän se lepakko kyllä maksaa, kun päästään sen luokse!" Daron murahti vihaisesti ja tähtäsi taas huolellisesti osuen erään Pavanon päähän. Veret räiskähtivät, kun tämä horjahti laiturilta plumpsahtaen veteen, joka taisi CJ:n näkemän perusteella saada lievän punaisen värisävyn. Epätoivoisuus taisteltaessa oli lopulta niin kovaa, että Daniel päätti ottaa riskin ja pinkoa tulilinjan läpi erääseen hyvään suojapaikkaan kontin taakse. Hän valmistautui kuin mikäkin pikajuoksija, napaten tupla-SMG:t taskustaan ja harjoitellen hivenen tähtäystä. Kun Ianin ase laukesi vähän matkan päässä kohti Pavanoja, hän lähti syöksyyn, vaikkei se lähtömerkkinä toiminutkaan, ja aloitti toisella aseella hurjan tulituksen sivulle vaivautumatta katselemaan, osuiko mikään kuti vai ei, kunhan hän vain pääsisi luotisuihkun läpi. Pavanot kyllä huomasivat hänen etenemisensä ja yrittivät pysäyttää hänet, ja eräs oli suoraan Danielin edessä lataamassa asettaan. "HUONO AJANKOHTA!" tämä karjahti, ja ennen kuin Pavano ehti kääntyä häneen päin hyökätäkseen kimppuun, Daniel oli nopeampi ja iski nyrkkinsä vaistomaisesti eteenpäin potkaisten myös jalallaan siinä samalla. Nyrkki osui naamaan ja jalka haaraväliin, eli tappava kombohan siitä tuli, eikä Pavano-parka sille mitään mahtanut, vaan tämä iskeytyi ilmaan lyöden päänsä laiturin reunaan, jolloin verta lensi taas ja sitä erittyi meriveteen.
"Kaivattiinko täällä apua?" kuului kysymys CJ:n takaa ja hän ehti säikähtää toden teolla, kun luuli, että Pavanot yrittivät todella huonoa yllätyshyökkäystä, mutta hänen helpotuksekseen siinä olivat taas Diablot, joilla molemmilla komeili käsissä kiiltäviä hopeaveitsiä kaksi kappaletta. "Tuodaan kaksi uutista hyökkäystarmomme kera. Yksi, Alan odottaa pommilähetystä, että vielä se ei ole tulossa. Ja kaksi, taidetaan olla samassa tiimissä." Devil iski silmää kiepauttaen veistä pari kertaa ympäri ja ihaillen sen upeaa ja äärimmäisen tappavaa terää, joka saattoi kieliä vain ennenaikaista kuolemaa joillekin toivomattomille ihmisille, joiden ryhtyminen säälliseen ammattiin, kuten vaikka jäätelönmyyjäksi, olisi ollut paljon edullisempaa ainakin Sindaccojen kannalta. "Katotaas kenestä tulee miljonäärejä." Derek murahti vielä ennen kuin kaksoset kohottivat veitsensä ja laittoivat ne jo valmiiseen taisteluasentoon. Sen jälkeen alkoi rynnäkkö, kun he säntäsivät kohti mäkeä ylös CJ:n tappamista havittelevien Pavanojen päälle. Isku tuli näille todellisena yllätyksenä. Heitä oli kyllä yhteensä neljä kappaletta, mutta Devil syöksähti jo ensimmäistä kohti molemmat veitset koholla. Hän käänsi toisen vasemmalle ja toisen oikealle ja sen jälkeen, päästyään aivan vihollisen eteen, hän huitaisi molemmilla vastakkaisiin suuntiin ja gore tuli rajuimmalla mahdollisella tavalla esille, kun Pavanon pää lennähti ilmaan ja tuli sieltä yhtä nopeasti takaisin kuin oli irronnutkin. Veitset olivat leikanneet mafiosolta kaulan siististi kahtia ja lopputulos oli nyt nähtävissä, kun verinen pää lojui maassa. Aika lähellä Derek oli puolestaan tehnyt selvää toisesta työntämällä veitset tämän mahasta läpi ja kaivamalla toisella niistä limaisen ja vähän verisenkin (iskun johdosta) maksan ulos. Se jos mikä oli kuvottavaa, mutta koska Pavano oli yrittänyt kohottaa aseensa CJ:hin, se merkitsi tappoyritystä, ja moisten tekijöillehän ei armoa suvaittaisi. Kun ei Pavano meinannut kuolla, Derek sai luvan upottaa toisen veitsensä naaman läpi, mikä viimeistään viimeisteli koko homman. Tappelu oli äärimmäisen veristä, kiitos Diablojen hyvien veitsenkäsittelytaitojen, mutta silti CJ oli hieman epävarma, olivatko Adam ja Maria edes laivan sisällä. Jos eivät, se olisi sitten aika huono homma, koska muuten tämäkin tappelu tehtäisiin turhaan, lukuunottamatta tietenkään niitä kostontyydytyksiä, joita oli jo ehditty saada Pavanojen veren muodossa. Kukaan klubiammuskelun tekijöiden alaisuudessa työskentelevä ja heidän tapaansa yhtä paha henkilö ei vain ansainnut elää, se oli CJ:n motto hänen upottaessaan lisää luoteja hyökkäävien Pavanoiden sekaan, vaikkakin heidän ei pitänyt puolustaa nykyistä sijaintiaan, vaan päästä lähemmäs vihollisten tukialusta varsinkin, jos pommi oli asetettava tiettyyn kohtaan.
To Be Continued.
Omistettu legendaariselle GTA-tehtävälle!
Kerronta voi olla vähän keskinkertaista, mutta kolmas osa tulee olemaan paras, sen minä sanon! 8]
Tästä ei löydy mitään huomautettavaa. Tietenkään ei käytä hyväkseen läheskään kaikkia pieniä juonellisia ja kerronnallisia mahdollisuuksiaan, mutta toimii silti erittäin hyvin. Kaikki on jopa keskiverto-Carbonoxia korkeatasoisempaa, mutta tokihan kuvailu voisi olla siellä täällä hieman koreampaa. Kuitenkin mainiota viihdettä.
+ Kerronta ja juonenkuljetus.
+ Tasaisen laadukas ja toiminnallinen.
Kirjoitettu: torstai, 01. tammikuuta 2009 klo 23.42
Muokattu: 01.01.2009 klo 23.44
S6 presents... Don't Blow Your Cover
*moottorin pärinää, kiljumista, kuminpolttoa* Oli kaunis lauantai-ilta San Fierrossa. Ihmisiä juoksenteli kadulla kuin mikäkin mielenosoituslauma, mutta ei, he eivät olleet täällä osoittaakseen mieltä, he kaikki odottivat alkavaa katukisayötä. Poliisit oli saatu kaikki pois jaloista, vihdoinkin, tottakai Brian Steeelerin avulla. Brian oli jo kauan auttanut katukisailijoita houkuttelemaan poliisisedät pois nurkilta. Aina keskiyön iskiessä kisat alkaa, lauantaina, jos ei silloin, niin sunnuntaina. "Haluuks tulla vähän ajamaan?" kisojen järjestäjä Victor puhui puhelimeen etsien enemmän kisaajia. Hän oli itse yksi niistä, mutta vielä kaksi tarvittaisiin lisää. "Mä tapan sut jos jään kiinni, VT!" Brian puhui epäröivällä äänellä puhelimeen, hän ei ollut varma pitäisikö ottaa riski ja jäädä pomon kaverina katukisoista kiinni, mutta koska nyt ei ollut aikaa miettiä asiaa, Brian kysyi Victorilta: "Paljon mulla on aikaa tulla sinne?" ja kuunteli kunnes kuuli vastauksen "Seitsemän minuuttia, äkkiä sitten!". Brian heitti puhelimensa sängylle ja otti takkinsa naulakosta. Hän juoksi vihreän pirun kuvalla varustetun Jesterin luo ja hyppäsi sisään tyylikkäästi ja vauhdikkaasti. "Nitrot täynnä, kumit ehjinä, vaihteisto... toimii kai." Brian hymähti nauraen ja otti avaimet taskustaan. Jester ei käynnistynyt.
"Mitä hemmettiä? MITÄ HEM-METTIÄ?" Brian karjui vihaisena kuin härkä ja löi käsiään rattiin. Hän heitti avaimet pelkääjän paikalle ja nousi vihaisena autosta. Hän tarkisti, että ovet menivät lukkoon ja juoksi kiireessä vara-autonsa luokse. "Testataan sitte sutkin, beibi!" Brian vinkkasi vihaisena Super GT:lle ja suuteli konepeltiä. Hän avasi oven ja astui sisään. Hän käynnisti vihreän Super GT:nsä ja kaasutti pois autotallista. "Se on menoa!" Brian huusi nauraen ja vaihteita vaihtaen. Hän kääntyi vasemmalle ja sitten oikealle. Matka tyssäsi kuitenkin siihen, sillä paikalla oli siviilipoliiseja. Brian oli metrin päässä mustasta Washingtonista, kunnes painoi käsijarrun pohjaan, vapautti sen ja alkoi pakittaa. Samalla hän näytti keskisormea siviilipoliiseille. "Voi v*ttu, 2 minsaa. Nyt tuli kiire!" hän yllättyi nauraen ja teki J-käännöksen jatkaakseen matkaa nopeasti. Hän kääntyi Downtowniin päin ja iski käsijarrun pohjaan. "Perillä." Brian huokaisi ja nousi autostaan. Paikalla oli autoja jos jonkinmoisia. Infernuksia, Feltzereitä, kaikkea, mitä katukisailija tarvitsee. "Yo, Vic!" Brian huusi kaukaa ja heilutti käsiään. "Heei, sä selvisit!" Victor huusi naisporukasta Brianille ja juoksi tämän luo. "Let's go!" kuului molempien suusta samaan aikaan aloitusviivalla.
"Kolme, kaksi, yksi... AJA!"
"Uh, mitä helv...? Oliks se unta?" Brian sanoi unisena ja vähän jo vihaisena. "Hei dude, sä törmäsit puuhun, eksä muista?" Victor sanoi tälle vierestä. Brian avasi silmänsä ja näki ympärillään pari hänen kaveriaan ja sairaalan. Sen valkoiset seinät vihreillä raidoillaan, se ei voinut olla totta. "Sinun niskasi murtui ja vasen jalkasi. Menee tovi että toivut." yksi sairaanhoitajista sanoi lempeällä äänellä, mutta vähän surullisena. "Mun auto..." Brian kuiskasi surullisena ja katsoi Victoria silmiin. "Mä tiedän. Mä oon pahoillani, B." tämä sanoi syyllisen ilmeellä. Vähän ajan kuluttua kaikki lähtivät Brianin luota. Brian sai olla rauhassa ja miettiä asioita, mitä oli tapahtunut. Sitten hän muisti mitä hänelle todellakin oli tapahtunut, ehkä. Hän todellakin törmäsi isoon puuhun kun menetti hallintansa viimeisessä mutkassa, Dohertyssa...
Vähän aikaa myöhemmin, Liberty City
"Oli hyvä idea sabotoida B:n autoa ku se jutteli muiden kanssa, kamu." yksi Victorin miehistä sanoi nauraen ja pilkaten. "Jep, se ei ikinä saa meitä kiinni." Victor sanoi miehelleen ja kiihdytti punaisella Cometillaan Hove Beachilla. Pian eteen kuitenkin ajoi, mikäpä muukaan, kuin vihreällä pirulla varustettu Jester. "Mitä helkkaria? B!" yksi Victorin miehistä karjui Desert Eagle kädessään ja löi sivulasin rikki. Samaan aikaan taakse ilmestyi samanlainen Jester, sisällään Brian ja Packie McReary. "Mä hoidan tän, dude!" Brian sanoi Packielle ja otti hansikaslokerosta SMG:n. Hän nousi autosta ja pysyi Jesterin takana piilossa. Hän nousi pystyyn, ja alkoi ampua Cometia. "Takana!" Victor huusi vihaisena ja otti pelkääjän paikalta pistoolinsa. "Kiitos ihan v*tusti, Vic!" Brian karjui Jesterin takaa ja ampui sokkona punaista Cometia. Victor tuli ulos autosta nopeasti ja juoksi suojaan. Hän ei ehtinyt reagoidakaan kun jo huomasi takanaan olevan kaksi aseistautunutta miestä SMG:t kädessään. "F*uuck!" hän karjui pelokkaana ja lähti juoksemaan luotisateessa autolleen, mutta epäonnistui. Hän kompastui kaatuneeseen moottoripyörään ja söi muutaman luodin vatsaansa. "Gotcha!" Brian huusi nähdessään tämän ja juoksi nauraen Victorin luo. "You're done, BITCH!" Brian sanoi vihaisena ja tähtäsi Victoria päähän. "Se on ohi. *****pää." Victor sanoi köhivällä äänellä ja valmistautui kuolemaan. Samaan aikaan Brian kuulee aseen latautuvan oikealla puolella ja hän kääntyy, lataa aseensa kääntyessään ja ampuu yhden Victorin miehistä. Heti tämän jälkeen hän tähtää uudestaan vihollistaan ja ampuu...
Muutaman päivän kuluttua yhdessä Brokerin varastossa Brian sai puhelun oudolta mieheltä, joka kertoi Victorin miehistä, jotka ovat aikeissa lähteä takaisin San Fierroon. Brian ei uskonut miestä, mutta heti kun hän sai videon Victorin ja yhden tämän miehen keskustelun, hän ryhtyi toimeen. "V*tun Victor Dictor!" hän huusi vihaisempana kuin koskaan ja juoksi autolleen. Samaan aikaan N.O.O.S.E-tiimi juoksee varastoon sisään, jonka seurauksena Jester räjähtää ja Brian juoksee suojaan. Poliiseja juoksee varastoon kuin sieniä nousee syksyllä pystyyn. "Packie, kytät on täällä!" Brian huusi puhelimeen kuin karhu ja heitti puhelimensa pois. Samalla hän älysi jotain... Ainoa keino päästä varastosta pois, oli takaovi, joka oli huonosti vartioitu. Brianilla oli vain yksi vaihtoehto, odottaa sopivaa hetkeä ja juosta. Se osoittautui kuitenkin vaikeaksi, koska poliiseja oli niin paljon, että niitä oli pakko ampua. Samassa Brian näki suhteellisen lähellä NRG-900:sen. Hän ampui lopun lippaan sokkona ja juoksi punaisen moottoripyörän luo. Hän kiihdytti ja ajoi muutaman poliisin päältä. Brian oli päässyt varastosta ulos. Hänen piti vielä kadottaa poliisit sun muut hökötykset perästään. Sitä vaikeutti Annihilator hänen perässään. Takaa-ajoon liittyi heti satamasta pois päästyä Victorin miehiä, joka ei helpottanut hommaa ollenkaan. Brian katsoi taakseen nähdäkseen kuinka monta takaa-ajajaa hänellä on perässään. Hän ei kuitenkaan ehtinyt tajutakaan törmäävänsä rekkaan. Brian lensi moottoripyörän kyydistä kadulle ja yrittää päästä pystyyn, mutta ei onnistunut siinä. Hän totesi, että hänen jalkansa ja niska ovat murtuneet uudelleen, mutta paljon pahemmin. Erittäin paljon pahemmin. "Get him to hospital, now!"...
lyhyt, nopeahko, ym ym...
Lainaus:And I fucked your mother just like your father did.
Kirjoitettu: perjantai, 02. tammikuuta 2009 klo 10.00
Don't Blow You Cover
Joo, oli tää parempaa kun minun 5 alkutarinaani, tiiän tiiän oot kirjotellu ennnenkin... Huomasin kyllä että juoni oli 2Fast2Furious elokuvasta, mikä ei ollu ollenkaan huono juttu, mut oisit voinu tehä sen silleen, että Brian olis romurallikisasta hakenu entisen "ystävänsä" selvittämään juttua, mut et oo kirjotellu aikoihin muutenkaan, et ainakaan mun aikana...
+Ihan hyvää aamulukemista...
+Pidin juonesta, vaikka melkeen saman olin oikeestaan kokenu 2Fast2Furious leffasta.
Kirjoitettu: perjantai, 02. tammikuuta 2009 klo 11.37
Muokattu: 02.01.2009 klo 12.00
Lainaus:02.01.2009 Patzziiz kirjoitti: Don't Blow You Cover
juoni oli 2Fast2Furious...
Katukisailuidea ja päähenkilön etunimi oli kys. leffasta. Muu oli täyttä hevonpuppua
ps. jatko-osaaa ei ole tulossa, juonta en jaksa jatkaa
pss. kirjotin viimeks vuonna 2008
Lainaus:And I fucked your mother just like your father did.
