Carbonox Stories:

What I've Done - Osa 8 - Ice & Fire

Sinä päivänä Algonquin oli yllättävän aurinkoinen, vaikka luvassa olikin jotain aivan muuta. Valonsäteet heijastuivat toinen toistaan korkeammista pilvenpiirtäjistä ja monilla oli tämän myötä yllään aurinkolasit tai muuten jotain suojaavaa. Huono asia tämä ei missään tapauksessa ollut, vaan fiilikset olivat siviilien keskuudessa erittäin korkealla. Kaupungin ainoa ongelma oli se, että kahdessa tärkeässä paikassa liikenne hidasteli pahasti. Brokerin silta oli muutenkin liian kapea, ja nyt sieltä ohjattiin liikenne muualle epäilyttävän näköisten mafiosojen toimesta. Kenelläkään ei ollut mitään sanomista tilanteessa, koska aseet näyttivät pelottavan voimakkailta. Toisaalta ainakin kaikki sivistyneet tiesivät oikein hyvin, että timanttisaattue oli kulkemassa kaupungissa, joten ehkä se toimi hyvänä syynä sillan tyhjentämiselle turhasta väestä. Toinen juttu oli kuitenkin Star Junction, jossa kohtasivat kaikista suunnista tulevat autot valtavassa kuuden tien risteyksessä, josta pääsi kaikkiin pääilmansuuntiin sekä vielä luoteeseen ja kaakkoon melko suoralla linjalla. Tämä keskusta-alue oli kuitenkin aika pahasti tukossa, koska mustia mafia-autoja oli parkissa joka puolella risteyksen keskiosaa ja hyvältä tilanne ei näyttänyt kaupungin kannalta. Täältäkin ihmiset ohjattiin muualle, joten tärkeitä osia Liberty Cityssä oli nyt tukossa pahemman kerran. Tuskin timanttilasti tarvitsi minkäänlaisia tiesulkuja onnistuakseen, varsinkin kun Brokerin sillaltakin löytyi sellainen, jonka toista puolta vapaasti käyttävä väki huomasi oikein loistavasti, mitä oikeastaan oli tekeillä. Kukaan ei kuitenkaan kutsunut poliisia, koska jos kyse olikin vain turvallisuudesta, se nähtäisiin poliisin häiritsemisenä, eikä Savage tykännyt siitä ollenkaan, itse asiassa siihen liittyvää lakia hän oli juuri tiukentanut merkittävästi saadakseen entistä varmemmin kiinni vihollisiaan. Nyt se toisaalta vaikeutti hänen uraansa, koska Pegorinon mobsterit saivat kaikessa rauhassa parannella tiesulkujensa laatua, eikä Nikon ohjastamaa panssarirekkaakaan helpolla pysäytetty, koska hän ajoi liikennesääntöjen mukaisesti, olkoonkin että jatkuvasti samalla alueella ja jo tutuksi tullutta korttelia myöten, mikä pisti ärsyttävään oikeasti kiireisiä ihmisiä. Tiesulut pistivät kyllä kaupungin järjestelmät täysin uusiksi, ja muutamat ihmiset riensivätkin valittamaan, mutta heidät käännytettiin viimeistään tähtäämällä aseilla, joskin se oli hillittyä puuhaa kaikenlaisten poliisivaarojen takia. Algonquinissa oli sentään seitsemän poliisiasemaa ja sen saaren kohdalla oli käytännössä mahdotonta olla kaukana niistä kaikista sekä niitä ympäröivistä partioista.

Tuskallinen odotus sai vihdoin tulosta, kun timanttilasti ilmeisesti saapui sillalle. Siellä muuan mobsteri, joka seisoi AK-47 toimintavalmiudessa Patriotinsa takana, piti mikrofonia päässään ja jakoi raportteja suoraan liikkuvalle partiolle. "Jää tulee! Sen edessä ja takana on vahtikoiria autoineen, joten tästä voi tulla tiukkaa, mutta me tehdään, mitä voidaan!" hän mutisi ja tutki tilannetta auton ikkunoiden läpi. Nähtävästi edessä kulkeneen auton kuljettaja oli huomannut, että kyseessä oli ansa, ja tämä painoi jarrut pohjaan, mutta siinä vaiheessa tiesulun tekijät olivat jo valmiina ja pääsivät täydellisiin asemiin jokaisen tyhjentäessä luotejaan suoraan edessä olevaan saattueautoon. Kuljettaja painoi kaasun pohjaan pyrkien vielä kamikazetyyliseen tappoon, mutta Pegorinon mafiosot olivat nopeampia ja siirtyivät pois tieltä ajoissa ennen mitään suuria ongelmia. Autossa olleet neljä ihmistä kuolivat vain muutaman sekunnin sisällä tehokkaan toiminnan seurauksena ennen kuin itse ehtivät edes hajottaa ikkunoita ampuakseen itse. Seuraavana liikkeensä teki kuitenkin perässä ajaneen suuren kuljetusrekan, samannäköisen kuin mitä Nikokin ajeli, kuljettaja, joka tähtäsi suoraan päin mobstereita tarkoituksenaan puskea läpi. Se, jolla oli mikki, heittäytyi nopeasti syrjään huutaen samalla raportteja: "Niillä on samannäkönen rekka kuin teillä! Nyt tarvitaan aikas varmasti järeempää kalustoa, se saattaa olla luodinkestävä! Niin, ja täällä näyttäis olevan ainakin kaks loukkaantunutta..." Hän juoksi uudelleen tien poikki takaisin aloituspisteeseen, kun myös "jäätä" kuljettava rekka kulki ohi. Sen pysäyttämisessä ei kannattanut ottaa mitään ylimääräistä riskiä, kuten sinkoa, koska muuten timantit menisivät vain murskaksi eikä kukaan hyötyisi. Kukaan ei onneksi ampunut kohti, sillä nähtävästi mobstereilla oli muutakin tekemistä, ja Samedeilla oli ehkä tiukka aikataulu. Maastonvärinen rekka katosi horisonttiin perässään paljon kirkkaamman vihreän värinen rekka, joka kuljetti timantteja sisässään, ja vielä sen jäljessä samanlainen kirkkaanvihreä vanhan mallin urheiluauto, jossa nähtävästi oli paljon kyytiläisiäkin. Tiedossa oli siis jotain aivan muuta kuin pelkkä kaappaus - pikemminkin pieni sota.

Niko painoi nyt tallan pohjaan töytäisten kevyesti edestään pienemmän auton syrjään. Tämän kuljettaja ei viitsinyt tehdä mitään vastarintaa, vaan lähti kauhuissaan pakoon luullen ehkä, että rekka oli syöksymässä hänen kimpussaan. Varsinkin McRearyjen harmiksi silloin oltiin melko kaukana sillasta, mutta ainakin Nikolla oli asianmukaisesti kaasu pohjassa. Francis meinasi kaatua penkiltä melko törttöilevien kääntyilyjen seurauksena ja heitti muutaman kirosanan, jotka eivät kuitenkaan kantautuneet veljien korviin. (Nämä olisivat muutenkin silloin alkaneet naureskella, mitä ei haluttu) Välimatka pienentyi yllättävän nopeasti huolimatta ehkä hivenen alhaisesta kiihtyvyydestä rekassa. Diabloille tuli kiire valita kätevin työkalu hyökkäystä varten ja stalker murjotti yhä nurkassa sitä, kuinka Deco sai aina parhaat hommat. "No niin, alkakaa nyt v*ttu ampua, ja varokaakin tuhoamasta niitä timantteja!" joku rääkyi Packien ja Gerryn korvissa oleviin mikrofoneihin - kyseessä oli epäilemättä Pegorino, joka näki oikein hyvin katoltaan, mitä oli tekeillä. Ensimmäisenä pystyyn nousi kuitenkin Francis, joka kääntyi katsomaan etuosan ohi nähden oikein hyvin lähestyvän saattueen. Tällä kertaa hänen raivoamisensa oli selkeästi kuultavissa: "S**tanan p*skiaiset! Niillä on kanssa tuommonen rekka suojaamassa! V*TTU!" Packie ja Gerry vaihtoivat mukapelkääviä katseita ja hörähtivät (Francis pyrki jättämään huomiotta), mutta tällä kertaa virkamerkkiä kantava veli olikin tehnyt paremman ratkaisun, sillä taas Pegorino aloitti huutamisen. "MIKÄ V*TTU TEILLÄ KESTÄÄ! PITÄÄKÖ AUTTAA KÄDESTÄ PITÄEN? P*RSEET YLÖS JA SOTAAN!" Molemmat veljekset pongahtivat pystyyn ja koettivat ladata aseensa ihan varmistellakseen, samalla kun he asettuivat suojaan kuljetuslavan reunaa vasten. Stalker koetti myös samaa, mutta eihän sellainen järkäle mahtunut edes makuulle ilman, että osa selästä pisti ulos, joten kai sitten piti luottaa vanhaan kunnon rynnäkköön. "Kyllä Dixon olis helevetin ylpee, mutta samalla kummastelis, minkä ihmeen takia oon samassa autossa kytän kanssa..." Lähinnä tuo lause pyöri hänen mielessään muiden aloittaessa jo hivenen etuajassa. Gerry ampui tapansa mukaisesti pari varoituslaukausta heti aluksi kohti rekkaa, osoittaen samalla yhä epäilevälle Pegorinolle olevansa täysin valmis.

Nyt muidenkin silmiin avautui tuo rekka, joka kääntyi tavallista reittiään kaikesta huolimatta mukaillen kohti Star Junctionia. Timantteja kuljettava panssariauto seurasi tämän perässä, mutta toistaiseksi ei McRearyja ja muita seurueen jäseniä kiinnostanut mikään muu kuin sen saattaja, koska itse timanttilastin kuljettaja näytti enemmänkin harmittomalta eikä välttämättä kantanut asetta, mutta perällä mahdollisesti oleva väki saattoi olla eri juttu. Joka tapauksessa helvetti riistäytyi valloilleen viimeistään siinä vaiheessa, kun Francis alkoi ampua omalla aseellaan kohti vihollisten rekan takaosaa pyrkien savustamaan viholliset sieltä ulos. ”Jumankauta, Frankie, sähän osaat jopa ampua!” Packie vitsaili tarkoituksellisen äänekkäästi, mutta ei suinkaan itse laiminlyönyt hommaa, vaan edisti sitä oikein mukavasti ampumalla itsekin pariin otteeseen. Vähän aikaa tuntui jopa siltä, että toinen rekka oli tyystin tyhjä, mutta sitten tapahtui yllätyksiä vähän ennen kuin Devil ehti tehdä yhtään mitään omalla vastaladatulla pistoolillaan. Ylös ponnahti vihollisrekan reunojen takaa lukuisia vihreään pukeutuneita ihmisiä, jotka eivät vaikuttaneet olevan aivan selvin päin, mutta aseita heillä kyllä oli oikein mukavasti. "Sons of Samedeja!" Derek huusi tunnistettuaan välittömästi ja syöksyi vuorostaan kumaraan ampuen parhaansa mukaan sokkona kaiteen takaa. Tilanne oli harvinaisen vaikea, koska Niko oletti muiden tekevän homman aivan normaalisti eikä tämän vuoksi vaivautunut edes kiilaamaan ollenkaan. Pegorinon rakennus tuli kohta vastaan, ja hyvällä tuurilla hänen kranaateilla varustamansa panokset tekisivät jopa kovaakin vahinkoa. Hän tähtäsi siististi keskelle valtavaa Samedi-joukkoa, jonka eliminoimiseen riitti ehkä vain muutama kuti. Kukaan ei aavistanut, että heitä tähdättiin katolta, ja kräkkipäät pyrkivätkin keskittymään surkeina taktikkoina vain niihin, jotka olivat tekemässä suoraa hyökkäystä. Pegorino liikutti varovasti tähtäintä, kunnes tunsi pystyvänsä siihen täysin, ja ampui sitten nopeasti kaksi kertaa kiikarikiväärillään, joka oli erityisen vikkelä ampumaan pari luotia peräjälkeen - hyvä varmisteluun. Pahaa-aavistamattomat Samedit saivat räjähdysryöppyjä niskaansa kranaattien ollessa väkivahvoja, ja koska ne keskittyivät rekan keskiosaan, maksimaalinen määrä sai oman osuutensa. Jotkut putosivat kyydistä ja yksinkertaisella tuurilla yksi jäi perästä tulleen timanttirekan alle, jolloin eturengas värjäytyi kirkkaan punaiseksi. Useimmat jäivät vain toisaalta lojumaan kyytiin, ja vain pari selviytyi, tosin hekin kärsivät vahinkoa eivätkä välttämättä kyenneet liikkumaan. Osa Samedeista silpoutui kranaattien seurauksena brutaalisti.

"Kenraali, me tarvitaan vara-autoa! Joku tuhos meidän joukkoja!" eräs erityisen loukkaantunut Samedi rääkyi omaan mikrofoniinsa, jolloin alkoi tuntua siltä, että kaikki kopioivat mafiankin uusia kommunikointitapoja. Huudon kuulivat kyllä Packie ja Gerry niin tyypillisellä haukankatseellaan, mutta Kenraalin toivotonta örähdystä ei kuullut kukaan muu kuin Samedi, joka ei jaksanut enää kauaa maata paikoillaan vertavuotavana ja tuskissaan kuolevana. Kuljettaja ei viitsinyt pysäyttää autoa, vaan jatkoi tasaisesti matkaansa, ja oikeastaan tämän naama näytti ohimennen Nikon viilettäessä tämän edelle siltä, että temppuilu ei ollut vielä päättynyt. Star Junctionin iso tiesulku lähestyi ja stalker piti katsettaan kiinni tiessä toisella puolella, koska saattoi vaikka vannoa, että jotain muuta liikkui lähistöllä hurjaa vauhtia, eikä Rayn suunnitelmaan ainakaan sisältynyt toista hyökkäysrekkaa tekemään työtä. Sellaisessa vauhdissa vain oli vaikea huomata mitään, ja asiat piti keskittää johonkin muuhun viimeistään silloin, kun kylkeen tuntui äkkiä törmäävän jotain suurta. Diablot kaatuivat osuman seurauksena lattialle ja McRearytkin kompastelivat aivan törmäilyautojen tyyliin poukkoillessaan holtittomasti sinne tänne. Ainoastaan stalker pysyi pystyssä erinomaisen tasapainonsa (ja aina yhtä painavien varusteidensa) ansiosta, toisin kuin vaikka Devil, jolla ei ollut käytössään mitään muuta kuin puukko, joka ei onneksi tehnyt vahinkoa mihinkään muuhun kuin lattiaan, johon se jäi törröttämään jättäen mukaansa hiljaisuuden. "Haista sinä p*ska, ei mua ilman kokemusta taltuteta!" stalker murahti mielessään rekkaa ohjanneelle Samedille ja alkoi nyt tähdätä singolla, joka oli kyllä suhteellisen helppo käyttää varsinkin pitkän aikaa sitten käydyn niin sanotun vapaan asepalveluksen jälkeen. Ase oli kyllä painava, mutta kalpeni kantajansa rinnalla ja toimikin vain tämän puolustajana. Stalker työnsi ilkeännäköisen silmänsä tähtäimen kohdalle ja liikutteli asetta varoen, mikä oli tärinästä johtuen vaikeaa. Vaikka vihollisauto ei juuri liikkunut suuntaan eikä toiseen Nikon rinnalta, ampuminen oli joka tapauksessa vaikeaa. "Mene sinnepäin!" stalker jyrähti heilautellen kättään, koska ei hän itse voinut ainakaan selvitä ehjänä parin metrin päässä olevan kohteen pamauttamisesta. Jotenkin kummassa vihollinen ilmeisesti tottelikin Star Junctionia lähestyttäessä, mutta ei toivottuun tapaan. Diablojen ja McRearyjen kiivetessä hiljalleen pystyyn taustalla Niko käänsi yhtäkkiä jyrkästi vasemmalle, kiertäen jalkakäytävän kautta Pegorinon miesten tiesulun ohi. Jalkakäytävän kiveystä ylitettäessä rekka tärähti ja stalker oli vahingossa ampua singolla ties minne, mutta hän kaatoi sen juuri ajoissa mukanaan ennen kuin itsekin tömähti mahalleen.

"Meitä seurataan, avatkaa tuli!" Niko komensi huutaen niin kovaa kuin kurkusta lähti. Tällä kertaa oli Gerryn vuoro nähdä ensimmäisenä, mitä oli tekeillä - toinen Samedeista koostuva rekka syöksyi suoraan takaapäin, ja se oli samaa mallia kuin edellinenkin, paitsi että tällä kertaa ei ollut sniper-apua. Devil kielsi näyn melkein heti kohotettuaan itsekin päätään. "Ei ne voi kutsua apua noin nopeasti! Tää menee luonnonlakien ohi, ja me ei edes nähty tuota missään!" hän huusi ja yritti saada muutkin yhtymään hänen mielipiteeseensä, mutta stalkerilla ei ollut juuri aikaa jäädä miettimään. Timantteja kuljettava rekka oli taas jättäytynyt saattajansa taakse, ja nyt sen takaa kaiken lisäksi kaasutti katumaasturi, joka vaikutti olevan niin ikään täynnä aseistautuneita miehiä. "Älkää välittäkö siitä tyhjästä rekasta, ääliöt!" stalker puolestaan komensi McRearyja, jotka haaskasivat aseidensa luoteja jatkuvasti loittonevaan rekkaan, jolla ei enää ollut aikeitakaan hyökätä ilman muita eläviä ihmisiä kuin kuljettaja. Kaikkein merkittävin saattaja, jossa oli nähtävissä vähän muitakin kuin pelkkiä tavallisia Samedi-sotilaita, kaartoi Nikon rinnalle tämän jatkaessa Middle Parkiin vievää viistoa tietä pitkin. "Me tehdään mitä tahdotaan, ja toi voi kaahata edestä!" Packie kiljui kuulostaen joltain hullulta maalaisjupilta, jonka pellolla oli tunkeilijoita. Hän oli kuitenkin aivan liian vainoharhainen tässä tilanteessa stalkerin toimiessa taktisemmin ja samalla järkevämmin. Hän ei tällä kertaa viitsinyt käyttää sinkoa, vaan poimi lattialta rynnäkkökiväärin (se oli yllättävän vaikea pitää valtavissa hanskoissa, painon kanssa ei toisaalta ongelmia syttynyt), jota päätti käyttää poimiakseen viholliset yksitellen. Koko ajan hänen piti turvautua edestakaisin kierimiseen, eikä hän jatkuvasti jaksanut kantaa tolkuttoman painavia varusteitaan, jotka tekivät hänestä jotain ihmisen ja elefantin välillä. Vihollisia oli vaikea nähdä, paitsi hyvällä tuurilla ehkä muutaman erittäin rumat kasvot. "Yäk! Tuota se kräkki saa aikaan!" stalker tokaisi ja melkein oksensi nähdessään erään Samedin, jota elämä oli varmaan aika paljon koetellut. Monien muiden vihollisten tapaan tämäkin toisaalta vain kierteli hätäpäissään ympäriinsä. Tilanne näytti yleisesti ottaen aika ärsyttävältä, mutta pahin oli vielä näkemättä. Franciksen yli-innokkaat laukaukset näet aiheuttivat sen, että joku kutsuvieras tai vastaava ilmaantui muiden takaa näyttämölle. "Kenen tuo hattu on?" Devil kysyi huomaten jotain vielä rumempaa kuin Samedien naamat. Packiekin kiinnitti huomionsa ja lateli vieläpä mielipiteensä. "Hirvee reuhka! Kirppikseltä ostettu vuonna 1966?" hän huusi kohti vihollisrekkaa saadakseen mieluusti vaikka vastauksen.

"Olipaz hazzua! Minähän zynnyin zilloin!" kuului vastahuuto erityisen huonolla engl... suomella. Stalker tunnisti heti, mutta kaikki muut olivat viettäneet aikaansa kaukana AIDS:sta, joten he eivät tienneet, kenestä oli kyse. Stalkerin käsi puristui muiden huomaamatta nyrkkiin, kun hän tajusi, että yksi hänen aivan liian monesta vihollisestaan oli jotenkin sattunut samalle polulle. Vähitellen muutakin tuli esiin kuin hattu, ja kaikki näkivät nyt William Sharpin yllättävän ryppyisen ja kuivan naaman sekä hiukan enemmänkin vartaloa. Tyypilliseen tapaansa hän oli pukeutunut oikein siististi ja oikoi nyt p*skanruskeaa kravattiaan, joka oli vielä kamalempi kuin Alanin kartanon väri. Hattu puolestaan oli jotain aivan sanoinkuvaamatonta. Likainen, kulunut, rapistunut, harmaa ja vaikka mitä... Ainoastaan stalker pystyi säilyttämään vakavuutensa, mutta ehkä sen takia häneen ei kiinnitettykään huomiota, vaan Sharp jakoi nopeasti ohjeita Samedeille. "Menkää, ampukaa ne, timantit ovat pahazza vaarazza ja Kenraali haluaa ne turvaan! Reittiä ei vaihdeta..." Lopun hän kuiskasi, koska tokihan hänellä oli pienoinen etu puolellaan McRearyjen ja muiden kuvitellessa, että he kiersivät nyt toista kautta. Samedit alkoivat vihdoin tehdäkin jotain muuta kuin pelkkää tyhjänpäiväistä kiertelyä, kun Sharp häippäisi perälle inahtamattakaan. Stalker oli niin raivoissaan, että aikoi saada hänet esiin vaikka väkisin, koska niin törkeä, Savagen kanssa joka asiasta samaa mieltä oleva mies oli kyseessä. Devilkin valmistautui kyllä innoissaan rähinään Samedien vasta ottaessa aseitaan esille, mutta vielä ennen välitöntä taistelua hän kysyi vielä tuntemattomalta stalkerilta: "Mikä sut muuten tuo tähän maahan? Sähän olit rys... venäläinen, ja vielä vanki?" Franciksen ammuskelu taustalla häiritsi stalkeria ja hän meinasi taas tulistua tyypilliseen tapaansa, mutta hän hillitsi itsensä kuin ihmeen kaupalla ja vastasi asiallisesti, vaikka vähän rähisten: "No, pääasiassa kosto ja tietysti Si... Sin... SINKO!!!!" Hän änkytti katsomatta edes Deviliä kohti, vaan pikemminkin Samedi-rekka kiinnitti jatkuvasti huomion. Hänen seuraava näkynsä kuitenkin oli niin järkyttävä, että lopussa pääsi asiaankuulumaton huuto, ja hän tarttui Deviliä äkkiä niskavilloista ja paiskasi tämän lattiaan syöksyen itsekin perässä. Samalla jostain yläkautta liisi "tunnistamaton lentävä esine", joka ei kuitenkaan osunut mihinkään muuhun kuin valtavaan Sprunk-mainoskylttiin, joka pamahti kappaleiksi ja jonka palaset ropisivat kaduille kuin sade. Devil oli aluksi käsittänyt liikkeen vastustavaksi, mutta jälkeenpäin hän kyllä tunsi jääneensä henkensä velkaa nopeareaktioiselle stalkerille.

"Kuka v*ttu se oli?" Packie kysyi maaten itsekin rähmällään näkemättä oikeastaan mitään muuta ennen laukausta kuin kummallisen, sateenkaaren värisen hatun ja sen alta yllättävänkin pitkät ja takkuiset hiukset. Stalker ja Devil olivat aivan yhtä äimänkäkenä, sillä laukaisija ei näyttänyt ollenkaan "tavalliselta ihmiseltä". Gerry kehtasi vihoissaan lähteä jopa huutelemaan, mikä johtui pohjimmiltaan kyllä säikähdyksestä, jota hän ei sulattanut. "V*tun wannabe-DJ! Esittäydy, sä et muuten osaa ampua ollenkaan, kertoo paljon susta!" Näytti siltä, että myös vastapuolella oli lyhyt pinna, sillä joku aloitti hurjan noitumisen säälittävällä äänellä rekkojen kiihdyttäessä jo pois Star Junctionista edelleen aivan rinnakkain. "Ei nyt, VZ, ammu uudeztaan, ääliö!" Sharp huusi yllättävän kiihtyneesti. Hänelläkään ei pokka pitänyt sen paremmin kuin sinkomiehellä, joka jäi aika tuntemattomaksi, koska varsinkin sellaisen puhevikaisen kuin Sharpin sanomana VZ ei kertonut mitään miehestä. "Derek, tee säkin jo jotain, tässä ei olla missään turistireissulla!" Devil komensi, kun tuntematon mies tähtäsi taas singolla. "Huusi teistä kuka tahansa minulle, hän ei ole ainakaan menestynyt ikinä platinalevyn arvoisesti! Siksi te ette olekaan mitään. Pelätkää... Veteran Childia!" Mies nousi paljon paremmin näkyville, ja kaikki näkivät hänet nyt paljon paremmin. Hän näyttikin kyllä vähän joltain DJ:ltä, mutta ei kuitenkaan ihan täysin. Hänellä oli aivan täysin nörttimäiset silmälasit, jollaiset eivät tehneet ainakaan hänestä miehekästä. Sateenkaaren näköinen hattu tai mikälie roikkui hänen päässään pysyvästi ja oli melkein yhtä ruma kuin Sharpin oma, mutta kirkas värimaailma pelasti tilanteen Veteran Childin hyväksi. Hänen pitkä, ruskea tukkansa roikkui siellä täällä epäsiististi ja vaatteet olivat hattua lukuunottamatta kirkkaanvihreitä, mikä tarkoitti sitä, että hänellä oli astetta merkittävämpiä yhteyksiä Sons of Samedeihin. Sinko ei muodostanut ollenkaan yhteensopivaa yhtälöä, mutta vaara eli sitä vastoin. "Veteran Child, aina yhtä kova, syöksyy nyt hyökkäykseen!" hän kuulutti räppityylillä, mikä ärsytti yhä enemmän. Devil alkoi ravistella veljeään, Derekiä, aina vain raivokkaammin, mutta tämä työnsi hänet ärtyneenä tiehensä. "Tässä pyydetään vähän apua! Jos Deco on jossain päin Liberty Cityä niin kuin hän sanokin, niin taidetaan kohta saada meidän oma yhden miehen armeijamme paikalle!" hän tokaisi kärsimättömänä ja pysyi visusti suojan takana, kun stalker puolestaan osoitti Veteran Childia kohti konepistoolillaan. "Älä pakota mua vahingoittamaan!" hän huusi. Mikään wannaberäppäri ei ainakaan päässyt helpolla seisomaan hänen ja Sharpin väliin.

Veteran Child oli juuri ampumassa singollaan, kun Niko päätti juuri parahiksi kääntyä päin rekkaa pakottaakseen sen kolaroimaan. Tilanne oli juuri täydellisen yhteensopiva, ja siitä lähti myös käyntiin suuri tapahtumaketju. Middle Parkin itäreunaa pitkin ajettaessa viholliset eivät päässeet kääntymään kohti poliisiasemaa, ja se aiheutti jo pieniä paineita. Tömäyksen seurauksena Veteran Childin muuten ehkä jopa kelvollisesti tähdätty singonpanos paiskautui viistossa ylöspäin, kauas taivaalle ja samalla täysin muualle kuin minne piti. Samalla muut tosin tekivät jo onnistuneesti liikkeensä. Stalker heitti aseen muualle, sillä hän päätti tarjota "super-DJ":lle unohtumattoman puhuttelun. Hän tarttui Veteran Childia rinnuksista pakottaen tämän pudottamaan painavan aseensa ja tehden hänestä samalla yllättävän helpon uhrin. Rekat olivat aivan kylki kyljessä ja siksi nyt oli tärkeintä osata lähitaistelua, paitsi jos sattui olemaan haulikko. Samedit olivat kuitenkin niin tyhmiä, etteivät olleet pakanneet mukaan mitään tilanteeseen sopivia aseita, ja tämäpäs vasta Sharpia ärsytti. Molemmat rekat kääntyivät hetken päästä lähes samaan aikaan irti toisistaan, mutta se oli vain niin sanotusti "calm before the storm", ja pian jytisi uudestaan. Tosin Veteran Child ei niin helpolla päässyt, sillä stalker piti häntä edelleen ilmassa kysyen raivoisasti: "Tietääkös rillipäinen platinalevynörtti Sina Swiftin kohtalosta?" Hän ravisteli DJ:tä ja uhkasi välillä jopa pudottaa tämän asvaltille kahden rekan väliin, mutta säästi raivonpurkauksensa johonkin muuhun. "Kenen? Tunnen vaan herra Sunshinen, ja se pistelee sun voodoonukkeas tosta hyvästä!" Veteran Child kiljui rekkojen lähestyessä jälleen toisiaan. "VASTAA TAI OOT KOHTA DJ-MUREKETTA!" stalker komensi ja laski häntä siten, että hän oli lähes kokonaan rekkojen välissä, ja hänestä tietämättömät kuskit käänsivät jo toisiaan kohti. "EI! EI! LOPETA! MÄ EN TIEDÄ, MUTTA KENRAALI TIETÄÄ!" VC kiljui ja pyristeli kaikkensa mukaan päästäkseen irti stalkerin kovasta otteesta. "Vai niin? Mitenkäs tavoittaisin tämän kenraalisi? Suosittelen myös varomaan, sillä minä olen ottanut aseharjoituksia Siperian päivinäni kuuluisalta kenraali Korpatsovilta, ja voin tarpeen tullen höykyttää tätä sinunkin esimiestäsi ihan miten vaan!" VC alkoi kiljua aina vain lisää rekkojen kerätessä enemmän vauhtia. "SE ON MEIDÄN TUKIKOHDASSA! Valtava hylätty tehdas Stilwaterin teollisuusalueilla... ette voi erehtyä, kun näette!" Hän pelkäsi hurjasti, mutta hänen onnekseen stalker nosti häntä ylöspäin samalla kun rekat alkoivat lähestyä, nyt myös tosiaan törmätäkseen.

Stalker paiskasi Veteran Childin yhdellä kädellä reunan yli takaisin omaan rekkaansa juuri ennen törmäystä, ja mies taisi henkisten kolhujen lisäksi saada myös hivenen päävammoja. Hänen pahaksi onnekseen Sharp oli kuullut kaiken ja se ei varmasti tehnyt hyvää DJ:n tulevaisuuden terveydelle, saati sitten tuntemattoman "Kenraalin" turvallisuudelle. Onnettomalla, kippurassa makaavalla miehellä ei kuitenkaan ollut vähään aikaan mitään huolehdittavaa itsestään, sillä törmäyksessä Sharp vuorostaan kompastui ennen kuin ehti tehdä mitään vihollisilleen. Hän oli saada käsillään kiinni lattiasta, mutta juuri silloin Veteran Child oli nousemassa takaisin seisomaan, ja Sharp lensi kokonaan kumoon käytännössä kampitettuna, kun nouseva DJ lensi vastapäistä kaidetta vasten. Kaikkein huonoimmin kävi Sharpin hatulle, joka nyt paiskautui hetkellisesti kiinni olevien kaiteiden yli McRearyjen keskelle kuin tarjottimella. "EI! EI TIMANTTEJA!" tämä karjaisi välittömästi (eikä tällä kertaa tarvinnut kärsiä ongelmista minkään S-kirjaimen kohdalla), mutta tajusi aivan liian myöhään, millaisen virheen oli itse asiassa tehnyt. McRearyt vaihtoivat aluksi (jopa Francis) iljettäviä katseita ja he ajattelivat viskata hatun muualle, mutta sitten he vasta tajusivatkin, mistä itse asiassa oli kysymys. Panssariauto olikin pelkkää hämäystä ja todellisuudessa timantit olivat Sharpin likaisessa, homeisessa ja kaikki huonot asiat mieleen tuovassa hatussa, joka nyt ainakin oli viimeinen säilytyspaikka, mikä saatettiin arvata. Koska ne olisivat muuten tietysti pudonneet, ne oli aseteltu vuorien alle, joten aluksi McRearyt näyttivät pettyneiltä, kun he karkasivat hatun kimppuun koluten timantteja, mutta kun he alkoivat vähän kaivella (kädet vain eivät näyttäneet sen jälkeen hyvältä), näkyviin alkoi tulla jotain mukavaa. "ÄÄH! ANTAKAA ZE TÄNNE! Zunzhine, käytä nyt zitä maankuulua voodootaz!" Sharp rääkyi ja näytti olevan tosissaan myös hatun eikä pelkästään timanttien suhteen. Devil oli suunnattoman vahingoniloinen nähdessään, millaisiin ongelmiin puhevikainen vihollinen oli joutunut, ja näytteli nyt iloisena pitkää nenää, mutta keskittyi myös Sunshine-nimiseen mieheen, jonka hän ja stalkerkin huomasivat vasta nyt Sharpin vierellä. Tämä oli mustaihoinen vanhahkon näköinen äijä, joka oli pukeutunut normaalisti Samediksi, mutta näytti jotenkin mystiseltä. Hänen silmissään oli syvä katse, mikä kieli siitä, että Sharpin puheet voodoosta eivät ehkä olleet pelkkää perätöntä p*skaa.

"Sori, Sharp, mutta... ööööh... voodoo toimii vain illalla!" Sunshine selitti matalalla ja möreällä äänellään, joka jokseenkin jopa pelotti Nikon kyytiläisseuruetta. Derek oli vihdoin viimeistellyt puhelunsa selitettyään lukuisia yksityiskohtia ja Deco oli luvannut tulla ”yllätysvieraan” kanssa, mutta kuka sitten oli kyseessä, sitä saatiin jäädä toistaiseksi odottelemaan. Varmaa oli vain, että Sunshinen kyvyt olivat vielä hämärän peitossa, mutta ainakin etulyöntiasema oli nyt saavutettu. Gerry ryömi jo kertomaan Nikolle, että oli heidän vuoronsa lähteä karkuteille, ja Samedit alkoivat ryntäillä ympäriinsä valmistellen vastahyökkäystä...

To Be Continued.

-

Heipähei rakkaat PP:laiset, oon taas täälla kirjoittelemassa tarinoita! On kulunut kaksi vuotta ja olen nyt vanhempi kuin ennen, joten kirjoitusvirheet pitäisivät vähentyä. Huumoria on myös lisätty (täällä Kiinas... kyllä, olen lomalla... niin v*tun nappaimistossa ei ole ää:ta ja öö:ta, joudun copypastemaan kaikki nää :X ) HUOM! 22. Kertomus on editoidu teknisistä syistä.

Lainaus:24.11.2007 GTA-F4N1 kirjoitti:
Yllätys!

GTA-F4N1N Tarinat
Seitsemäs tarina, 22. Kertomus
Carlin yllätys ja katastrofi

Kello 09:00 - 1. Marraskuu, 1999
Kohta elämme uutta aikaa, mutta ensin varsinaiseen tarinaan. Aurinko nousi hiljaa merestä, joka oli aivan tyyni. Jossain rähjäisen talon kellarissa Johnsonit nukkuivat rauhassa makeaa unta. Äkkiä he heräsivät Carlin kännykkään. Carl vastasi ja mutisi jotain hiljaa, kunnes karjui: "MITÄÄH!?" Kendl säikähdi hereille ja Sweet alkoi nousta. "Ette ikinä usko, mitä Grove Streetille on tapahtunut", kertoi Carl. "Se on täysin tuhoutunut." Sweet ampaisi pystyyn kysyi "MITÄ!?" Sweet otti Carlin kännykän ja alkoi puhua. Soittaja oli eräs Grovelainen, joka selvisi nipin napin tsunamin iskusta. Sweet rauhoittui, katsoi Kendlia ja Carlia kohti ja sanoi hiljaa: "Grove Street on tuhoutunut... uusi elämä alkaa tässä." Kendl alkoi purnata: "Ei saakelimanni! Siis taasko pitää aloittaa uusi elämä!? Ensin Losissa, sitten San Fierro, Las Venturas, Los Santos ja TAAS! Mitähän sitten mun ystäville, Deniselle, Garylle ja..." Carl keskeytti Kendlin karjuen: "DENISE!!! Voi v*ttu, mun pitää löytää Denisen heti! Käännän vaikka maan tasalle löydäkseen..." "Rauhoitu, CJ, kyllä me löydämme hänet. Ensin etsitään töitä, tiennataan jotain rahaa ja sitten koomme Groven kasaan ja Denisen. Voimme ehkä pyytää myös Woozien apuun, mutta vettä on niin paljon, että tiet pois Santosista ovat tukossa." Carl, Kendl ja Sweet tekivät sopimuksen ja he lähtivät etsimään töitä.

Kello 09:15
Sweetin päivä
Sweet käveli kadulla rauhallisesti ja gangsterimaisesti, kunnes huomasi pienen kaupan. Hän päätti ruveta kauppiaaksi, mutta alkoikin miettiä, mitä viimeksi tapahtui, kun hän oli kauppias. *"SAAT POTKUT!"* "Ei ei ei..." Sweet jankutti mielessä, mutta lopulta suostui ryhtyä kauppiaaksi taas. Aluksi sujui vähän huonosti, mutta vähän ajan päästä Sweet alkoi tienata rahaa. Hän aluksi sai 500 dollaria, mutta sitten joku tuli tietenkin ja sai ryöstettyä kaikki rahat kassasta. Sweet kuitenkin sai ryöstön jälkeen 200 dollaria. Hän janoi kuitenkin kostoa sille ryöstäjälle, joka selviää aivan pian...

Kendlin päivä
Kendl saapui suurelle All Saints General Hospitalille tyytyväisin mielin. Hän päätti ryhtyä sairaalan hoitajaksi. Kendlilla loisti heti, sillä hänellä oli ensiavun taitoja. Hän paransi monia ihmisiä sairaalassa, teki taidokkaasti leikkauksia jne... monet naishoitajat arvostelivat hänen taitojaan. Päivän päätteeksi hän meni kauppaan ostamaan jotain tavaroita, missä itse Sweet oli.

Carlin päivä
"Valitettavasti tämä tieto on TOP SECRET, joten menkää v*ttuun", huusi Carl päin kertojan naamaa ja ajoi kohti Ocean Docksia ryöstetyltä Alphalla. "No se oli tyly vastaus..." kertoi kertoja ja kertoi itsensä pois. (Käveli pois)

Kello 17:00
Kaikilla sujui hienosti, ainakin tähän saakka. Kendl päätti tulla kauppaan ostamaan tavaroita, missä Sweet oli. Hän on jo tienassut 500 dollaria, kunnes kuului ääni: "Kädet ylös! Tämä on ryöstö!" "Voi V*ttu, taas!" valitti Sweet mielessään. Kendl, Sweet ja 2 muuta ostajaa nostivat kädensä ylös (kauppa oli pieni) ja tuntematon ryösti kaikki rahat kassasta. Hän juoksi autolleen ja kaasutti pois. Sweet ei uskaltanut kutsua kyttiä, koska hän oli itse kyttien mustalla listalla. Sweet kuitenkin tienasi tapahtuman jälkeen 200 dollaria. Maksu oli tienatusta rahasta 10 prosenttia, joten Sweet sai 20 dollaria. Kendlin päivämaksu oli 20 dollaria. Päivän päätteeksi (kello on jo 19:00) Johnsonit palasivat kellariin. "Okei, kertokaapas, kuinka paljon tienasitte", kysyi Carl. "Minä sain 20 dollaria ja 5 dollaria bonusta" kuului Kendlin ääni. "Minä taas 20 dollaria" tokaisi Sweet. "Minä sain 500 dollaria yhdestä kaupasta, 10 tuhatta dollaria autosta ja..." Carl luetteli, mutta Sweet keskeytti ja karjui Carlia päin naamaa: "CJ! SINÄ SIIS OLIT SE TUNTEMATON, JOKA RYÖSTI TON KAUPAN KASSAN!?" "Ainakin 500 on parempi kuin 50" oli Carlin vastaus. Veljekset riitelivät, mutta Kendl viisaana poi... siis tyttönä huusi: "LOPETTAKAA! Tienasimme kuitenkin yli kymppitonnin, ja sillä saa ostettua jotain edes..." Carl ei jaksanut enää sotia Sweetin kanssa ja päätti lähteä ulos. Kendl lähti taas sairaalaan tekemään ylitöitä saadakseen lisää rahaa.

Kello 20:00
Carl käveli rauhaisella tiellä rauhallisesti, kunnes kuuli jotain ääntä. "... siis häh? Sanoitko, että Ballasit r*iskaavat Denise Robinsonin, jotta he saavat Carl Johnsonin ulos piilosta?" "Niin, he haluavat tappaa Carlin lopullisesti..." kuultuan tämän Carl tulistui ja päässä ikään kuin räjähdi ydinpommi. Mutta sitten Carl pysähtyikin ajattelemaan "Entä jos se olisi ansa? Ehkä he tietävät, että olen täällä." Carl pohdiskeli kävellen kohti rähjäistä taloa. Hän päätti pelastaa Denisen. Carl päätti mennä East Los Santosille, koska siellä on vielä Ballaseiden viimeinen alue Los Santosissa. Ballasit ovat muuttaneet Libertyyn Sindaccojen ja Forellien kanssa, joten L.S. :ssä Ballaseja on vain erittäin vähän. Carl käveli syrjäisellä kadulla, kunnes huomasi kaksi Ballasia. He polttivat röökiä, kunnes yksi alkoi jutella: "Hei, tiedätkös, että Denise Robinson on kaapattu Crack Houselle ja jotkut aikovat r***kata häntä." "Idiootti! Tämä ei saa levittäytyä eteenpäin, joku voi kuulla", kuiskasi takaisin, mutta sitten Carl tuli esille tokahtaen: "Kuulin jo, ja kiitoksia!" sen jälkeen Carl otti esille äänivaimennetun 9mm:n ja ampui Ballasien päät irti. Carl piilotti Ballasit, otti toisen Ballasin takit ja housut ja lähti juoksemaan kohti Crack Housea. Hän saapui Crack Houselle ja katsoi ovea. Ovella seisoi kaksi Ballasta polttaen röökiä. Carl ryhtistäytyi ja käveli kohti ovea. "Ai, hei Brad! Missäs olet ollut? Ja missä Pete on?", kysyi ensimmäinen Ballas. "Hän lähti tutkimaan jotain Glen Parkissa, ehkä aikoo hyökätä Grovelle..." kuului mutiseva ääni Carlilta. "Hmm, no, omapa on hänen ongelmansa. Tule sisään." sanoi toinen Ballas ja päästi Carlin sisälle. "Phew, sehän kävi hienosti!" tokaisi Carl mielessään ja jatkoi matkaa.

Kello 20:15
Kerros 1 - Security Area
Mutkia tulossa! Pienen käytävän päässä seisoi Kaksi Ballasta ja yksi jykevä panssariovi suoraan edessä! Carl otti äänivaimenetun 9mm:n. Carl meni varjoon piiloon. Ballasit vain polttivat röökiä (taas) ja juttelivat. Äkkiä ensimmäinen Ballas kaatuu ja kuolee. "Voi v*ttu! Pitää..." toisen Ballasin puhe jäi kesken, kun itse tunsi osuman ja kaatui maahan. Musta, tumma hahmo tuli varjon taa kävellen rauhallisesti kohti jykevää panssariovea. "Aijai, sekä kirjaimia että numeroita!" huolestui Carl ja alkoi miettiä, kunnes keksi sanan. "Ballas" ja PIM! Panssariovi aukesi hiljaa, ja savuja nousi ilmaan. Carl jatkoi matkaa kohti toista kerrosta.

Kerros 2 - Huume Labra
Huume Labrassa ollaan, tai siis vanhassa labrassa, kun nämä *köhv*tunköh* vanhat koneet räjähtivät jo kauan sitten. Carl käveli rauhallisesti kohti ovea, jossa seisoi yksi suurikokoinen Ballas. "Mitä asiaa?" kysyi Ballas. "Ei mitään", tokaisi Carl ja ampui haulikolla Ballasin pään irti. "Jaahas, tuo seinä on vielä rikki, kun silloin se SWAT tankki tuli ja murskasi sen", ajatteli Carl ja käveli sinne. Ulkona kuuli susien ulvontaa. "WTF? Oon varmaan juonut liikaa kaljaa", ajatteli Carl. Nyt kuului taas helikopterin ääntä. Sitten alkoi jokin outo ääni. Ääni oli naisen ja miehen ääni, kenties tuo nainen oli joku strippari. Carl käveli ulos rauhallisesti, kunnes tuo naisen ääni alkoi muistuttaa jotakuta tuttua. "Kendl? Ei. Cesa... eiku se oli mies, eikä nainen. Denise? Eeh... EIKU HETKINEN!" mietiskeli Carl ja kurkisti nurkan taa. Siellä oli 2 Ballasta r*iskamassa Deniseä. "Minun tyttöäni et r*iskaa!" karjui Carl ja alkoi räiskiä AK.47:llaan. Ballasit saivat monta osumaa ja suoraan lysähtivät kovaan maahan. Carl juoksi nopeasti Denisen luo. Hän oli tajuton. Onneksi lähellä oli Tahoma, joten Carl kantoi Denisen autoon ja ajoi kohti All Saints General Hospitalia. "V*ttu kun Los Santos General Hospital tuhoutui", mutisi Carl.

Kello 20:20 (Loppunäytös)
Kendl lähti suuresta sairaalasta taskussa 50 dollaria. Hän meni hänen keltaisen Primon luo, istuutui ajajan paikalle, starttasi moottorin ja lähti ajaamaan kohti ammunationia, kun yhtäkkiä kulman takaa tuli punainen auto driftaen. Kendl yritti väistää vasemmalta puolelta, mutta kuljettaja sen oikealta puolelta ja tuli iso CRASH! Punainen auto lensi ilmaan ja alkoi sitten tippua kohti työmaata. Tahoma rysähti Cement Truckin päälle ja molemmat autot alkoivat palata. Primolle ei käynyt mitään, paitsi moottori alkoi savuta ja auton pää oli aivan p*skana. Mutta miten punaiselle autolle ja sen ajajalle käy? Kuka tai ketä oli siellä? Se selviää seuraavassa episodissa.

To Be Continued...

E: Typo

GTA-F4N1N Tarinat
Kahdeksas tarina, 23. Kertomus!!!
Suuri pankkiryöstö, osa 1

PROLOGUE
Vähän yli vuosi sitten Carl ja Kendl kolaroivat Los Santosin asekaupan edessä. Kolarin seurauksena Carl joutui koomaan. Denise ja Kendl selvisivät vahingoitta, mutta joutuivat shokkiin kun huomasivat Carlin olevan tajuttomana. Pian onnettomuuden jälkeen Carl vietiin sairaalaan hoidettavaksi. Cesar löytyi jostain paikasta vammoitta.

Los Santos
Kului kolmetoista kuukautta edellisestä tapahtumasta. On jo Joulu. Carl Johnson, jota kutsutaan CJ:ksi, on ollut sairaalassa noin kolmetoista kuukautta, kun hän vihdoin pääsi sairaalasta. Ulkona odottivat Carlin rakkaat ystävät Cesar, Madd Dogg ja Denise ja perhe Sweet ja Kendl. "Carl! Olet herännyt!", huusivat Kendl ja Denise iloisesti ja ryntäsivät halaamaan Carlia. "Eihän täs... oo mennyt... kuin yks... vuosi", vastasi Carl änkyen kun tytöt puristi häntä liikaa. "Hei CJ, mennään takaisin Grovelle, meillä on paljon tekemistä", sanoi Sweet. "Hahaa, vieläkö sulla on sun vanha p*ska Greenwood", kysyi CJ nauraen ja he lähtivät takaisin Grovelle Sweeting vanhalla Greenwoodilla ja Cesarin Savannalla.

Kun CJ ja ystävät saapuivat Grove Streetille, CJ oli ihan äimänä. Johnsonien Talo oli poissa ja sen tilalla oli oikea kolmikerroksinen luksustalo. "Mistä vitusta te saitte tän talon?" kysyi Carl, joka oli ihan poissa tolaltaan. "Noo me voitettiin jossain Las Venturasin kasinossa jättipotti, noin kymmenen miljoonaa dollaria ja kun oli poissa, niin me päätettiin vähän muuttaa Grove Streetia", vastasi Cesar "Tässä on sun palases", sanoi Madd Dogg ja antoi Carlille puoli miljoonaa. "Voi v*ttu te ootte mun maailman parhaat kaverit", huusi Carl iloisesti. "Mennään sisään ja pistetään bileet pystyyn!", ehdotti Kendl. "No kyllä helvetissä! Menen hakemaan kaikki Groveläiset bilettämään. Talossa on myös suuri diskosali bileitä varten.

Sisällä The Johnsons Mansion:ssa alkoi rajut bileet. Kaikki joivat itteensä känniin ja bailasivat niin kovasti, että naapurinen tärykalvot melkein särkyivät. Bileissä oli myos suuri yllätys, kun Denise tuli nakuna strippaamaan ihan vain Carlin vuoksi. Tietysti kaikki (paitsi Kendl ja pari naista) olivat niin... en edes sano mitä he ajattelivat. Juhlan jälkeen ylimääräiset ihmiset lähtivät (Myös Cesar ja Madd Dogg) ja jäljelle jäivät Carl, Kendl, Sweet ja Carlin tyttöystävä Denise, joka oli pukeutunut niin, että alapää näkyi vielä. Kendl ja Sweet menivät nukkumaan, mutta Denise halusi vielä seksiä Carlin kanssa. He menivät Carlin huoneeseen ja talossa alkoi kuullua suorastaan järkyttäviä ääniä samalla kun punainen Aurinko laski meren taakse.

Seuraavana päivänä Carl alkoi palata tavalliseen arjeeseen, johon kuului hampaiden harjaaminen, aamiainen (erityisesti aamukahvi) ja riiteleminen Sweetin kanssa. Denise lähti pois samalla kun Carl ja Sweet riitelivät rahaongelmista. "Voi h****tti Carl me tarvitaan nyt rahaa jengiläisten ylläpitoon", huusi Sweet. "Ja mistä rahat?" kysyi Carl. "Jengiläiset vaativat nyt palkkojaan ja meidän täytyy maksaa ne ennen kuin he alkavat kapinoida. Me tarvitaan erittäin hyvä rahanlähde", hätäili Sweet. "Okei, annaskun mietin..." miettii Carl samalla kun Kendl toi keksit veljeksille. "Miten olisi pankkiryöstö? Kuulin uutisista että jotkut jätkät ryöstivät Liberty Cityn pankin ja sai noin miljoonan", sanoi Kendl samalla kun veljekset katsoivat Kendliä äimänä. "Oot v*tun nero, Kendl!" huusivat veljekset yhtä aikaa. "Tuu Sweet, mennään hakemaan Cesar ja muut ihmiset jotka mä tunnen!" sanoi Carl. "Hei, entäs keksit?" kysyi Kendl samalla kun veljekset jättivät taloon hirveän pölypilven.

Pari tuntia myöhemmin Cesar, Zero, Woozie ja veljekset tulivat Greenwoodilla Los Santosin Richmaniin. "Täällä se on. CB, jota tunnetaan myös City Bank tai Community Bank", esitteli Carl. "No, CJ, ryöstetäänks?" kysyi Cesar tyhmästi. "Idiootti. CB on yksi vartioituneimpiä pankkeja maailmassa. Eli sen ryöstäminen ei tule olemaan helppo. Kuten viimeksi Caligula's Casinon ryöstö, me tarvitaan suunnitelmat, aseet, ajoneuvot, naamarit, pankin heikko kohta, piilopaikka ja niin edespäin. Zero voi hoitaa älylliset ja tekniset puolet eli erilaiset koneet, kaukaiset vakoilut, radioyhdeydet ja matemaattiset laskut suunnitelmaa varten. Cesar, Woozie ja Sweet, kerätkää parhaat ja luotettavat jengiläiset, maksimissaan kolme per jengi. Minä hoidan kenttävakoilut ja suunitellun Zeron kanssa, onko selvä? Menkää valmistelemaan kaikki jutut ja tavataan viikon kuluttua Johnsonien Kartanossa. Onko selvä?" lopetti Carl puheen. "Selvä on", vastasivat kaikki ja he hajaantuivat.

Los Santos Police Department
"Herra Yttä, Carl Johnson on herännyt koomasta", raportoi nuori konstaapeli. "Selvä, kiitmos tiedmosta Patrick", kiitteli Yttä ja jatkoi donitsin pureskelua. "Carl Johnson... emme ole nähneet pitkään aikaan. Tunnen luissani, kuinka ketterä ja ovela olet, mutta kiitos onnettomuutesi, annoit minulle aikaa valmistella kostoa..." miettii Yttä kun yhtäkkiä toinen konstaapeli tuli ja raportoi Ytälle: "Herr Yttä, minä olen saanut raportin valmiiksi." "Voi s****na Felix keskeytit mun hienon ajatuksen", valitti Yttä. "Tämä raportti tulee olemaan erittäin excellent!" "Joo joo, mee nyt jatkamaan sun v*tun raporttias", komensi Yttä. "Gäh... selvä herr Yttä... schweinehund..." tokaisi konstaapeli. "Niin, että näin. Kuudes aistini sanoo, että valmistelet jotain todella suurta juttua. Mutta vastassasi on poliisipäälikkö Kovanaama Yttä. Ennemmin tai myöhemmin saan vihdoin kostoni, Carl Johnson.", lopetti Yttä unelmointin.

Flint Country
Pienessä talossa Carl ja Zero... tai oikeastaan vain Carl suunnitteli suunnitelmaa, kun Zero alkoi jo rakentaa varastosta löytaneistä romuista tavaroita. Carl toi myös mukavasti aseita ja räjähteitä pankkiryöstöä varten. Yhtäkkiä Carlin kännykkä soi. "Hello, this is Carl Johnson", sanoi Carl. "CJ, Sweet täällä, meillä on pikkuinen pieni ongelma", sanoi Sweet. "No minkäläinen ongelma Sweet?" kysyi Carl. "Ongelma on se, ETTÄ KAIKKI LUOTETTAVAT JENGILÄISET OVAT JOKO VIELÄ KÄNNISSÄ TAI SIT NE HALUU PALKKAA", karjui Sweet. "Okei, okei, rauhoitu Sweet, jos ne ei suostu yhteistyöhön, niin mee vaikka Emmetille ja hanki lisää aseita operaatioon varten", ehdotti Carl samalla kun toisesta huoneesta kuului paljon melua ja välillä Zeron muistelmia alakoulun kilpailuista. "Okei, onks jotain muuta?" kysyi Sweet. "Joo kyllä on. Aja Verdand Meadowsiin, jossa pitäis olla semmonen yksityiskenttä jota omistan. Siellä on aika paljon Groveläisiä ja Woozien jengiläisiä sekä semmoinen sinko, joka on varastettu area 51:sta. Mutta en voi olla varma, miten asiat siellä on, koska en oo tarkistanut tilannetta siellä puoleentoista vuoteen", neuvoi Carl. "No voi **** CJ... selvä, meen kattoo mitä siellä tapahtuu", manasi Sweet. Carl laittoi kännykän pois ja meni katsomaan mitä Zero on saanut valmiiksi kun hän ei voinut uskoa, mitä hän näki. Zeron työhuoneessa lenteli kaikenlaista automaattisia vakoilukameria ja tuhoaseita sekä paljon komponenttejä, jotka voivat liittää pakoautoon. Zero aloitti taas esseensä siitä, miten nämä koneet toimivät. Lyhyesti sanottuna:"Tämä nakymättömyyskone saa voimansa T-51-S.Uber.B-v69 voimansirusta, johon on liitetty useita mikrofuusiopalloja. Itse koneessa on paljon peilejä, kameroita ja virtuaalikoneita, jotka päästävät valonsäteitä kameroista ja aseista läpi niin, että sitä ei näy." "En tiedä mitä sä just sanoit, mutta oot luonnonlahjakkuus. Erittäin loistavaa työtä", kehui Carl. "Me tarvitaan nyt pankin pohjapiirustukset ja Los Santosin kartta. Zero, meen kaupungintalolle. Jospa sieltä löytyis jotain kiinnostavaa", sanoi Carl. "Odota!" huusi Zero. "Ota tämä laukku mukaasi. Tämä saattaa auttaa sinua kaupungintalossa", kertoi Zero. "Kiitos", sanoi Carl ja käveli Greenwoodin luokse. Ei kestänyt kauan kun CJ huristeli Greenwoodilla kohti Los Santosia.

Tuntematon paikka
On ilta ja Aurinko laskee. Pari Ballasia seisoskelivat pihalla ja polttivat röökiä. Yhtäkkiä kuului tuttu ääni: "Huomio kaikki ryhmän johtajat, tulkaa heti kokoushuoneeseen. Loppu." "Mitähän nyt tapahtuu?" kysyi yksi Ballas. "En tiedä, mutta lyön vaikka vetoa, että kyseessä on suuri juttu. Mennään!" sanoi toinen Ballas ja he menivät kohti vartioitua rakennusta. Sisällä kokoushuoneessa toisessa päässä istuivat parikymmentä Ballasta. Edessä istui mies, joka oli varjon peitossa. "Hyvät jengiläiset, minulla on hyviä ja huonoja uutisia. Hyvä uutinen on se, että saimme lahjoitettua pari Grove Streetin jengiläistä vakoilemaan muita Groveläisiä. Huono uutinen on se, että Carl Johnson on herännyt koomasta", sanoi tuntematon henkilö. "Miksi emme tappaneet hänet silloin, kun hän oli koomassa?", kysyi yksi Ballas. "Tyhmä, muistatko, miten Grove Street valtasi All Saintsin ja tappoi meidän ihmiset viisitoista kuukautta sitten?" muistutti tuntematon henkilö. "Tämä tsunamikone, joka saatiin Forelleilta ei toiminut niin kuin piti", valitti toinen Ballas. "Ei muistuteta sitä. Kun Carl Johnson oli poissa, me vallattiin Willowfield takaisin ja tapoimme paljon Grove Streetin p****aisia. Ei v***u se oli yksi parhaimmista hetkistämme", sanoi kolmas Ballas nauraen. "Mutta miten saamme Carlin hoidettua, hän on aina selvinnyt meidän yrityksistä tappaa hänet", kysyi neljäs Ballas. Kokoushuoneeseen täyttyi hiljaisuus. Kuului vain pari yskän ääntä ja kuiskauksia. Yhtäkkiä joku Ballas juoksi sisään ja sanoi: "Pomot, OG Balla kertoi meille, että Carlin veli Sean on ajamassa pois Losista." "No mitä me sitten odotamme, menoksi! Ryhmä A ja B, hoitakaa jengisodat sillä väliin kun minä ja ryhmä C yritämme kidnapata Seanin. Loput ryhmät tehkää mitä haluatte, avustakaa vaikka ryhmää A:ta ja B:ta jengisodassa. Kokous on päättynyt!", komensi tuntematon henkilö.

Mulholland Intersection
Sumu oli nousemassa. Sweet ajeli tummanvihreällä primolla, jonka hän ryösti äsken Idlewoodista. "Tyhmät ihmiset..." ajatteli Sweet kun hän huristeli ohi onnettomuuspaikan. Jonkin ajan kuluttua hän oli jo Montgomery Intersectionissa, kun yhtäkkiä rampista tuli tummanpunainen tahoma. "Mitä v*ttua!" huusi Sweet ja yritti väistää tahomaa. Sweet menetti autonsa hallinnan ja ajoi vastaantulevalle kaistalle. "V***un kus... AAAARGH!" kauhistui Sweet nähdessään bussin, joka oli ajamassa suoraan häneen päähän. Sweet väisti täpärästi bussin ja meni takaisin oikeaan ajorataan. Tummanpunaisesta tahomasta nousi kaksi päätä ikkunasta. He ottivat esille Tec-9:t ja tulittivat kohti Sweetiä. "V***N BALLASIT" valitti Sweet ja painoi kaasua. Primon huippunopeus ei ollut kuitenkaan parasta laatua, ja Tahoma oli selvästi nopeampi kuin Primo. Toinen Tahoma tuli myös mukaan takaa-ajoon. "CJ...CJ...CJ..." hätäili Sweet ja naputteli Carlin numeroa. "Hei, tässä on numero..." aloitti vastaaja, mutta Sweet löi luuriin ja valitti: "V***n Carl ja sen vastaaja!" Sweet naputteli Cesarin numeroa, mutta huomasi rekan hänen edessä. "VOE EIIIII!" huusi Sweet ja painoi jarrua, mutta liukkaalla tiellä se ei tehonnut. Sweet huomasi ettei jarrut toimi ja hyppäsi pois Primosta. Primo rysähti päin rekan lastia ja tuhoutui. Sweet oli iloinen ettei hän kuollut, mutta yhtäkkiä Sweetin naaman eteen laskeutui Adidas-kenkä. "Terve Sean, tässä on sulle yllätys", sanoi tuntematon henkilö ja pisti mustan hupun Sweetin päälle niin ettei Sweet nähnyt mitään. "Pomo, lähdetään ennen kuin Las Venturasin kytät tulevat", ehdotti joku Ballas ja he lähtivät renkaat sutien kohti Los Santosta. Maassa oli vielä Sweetin kännykkä ja Cesarin ääni: "Haloo, Sweet? Ootko kunnossa, Sweet? Haloo?"

Mitä julmat Ballasit haluavat Sweetiltä ja miten käy CJ:lle, kun hänen vastassa on Kovanaama Yttä. Se selviää jatkossa.

Tässä on vain vähän esimakua teille

Sori tuplapostaus, mutta tässä on osa 2

GTA-F4N1N Tarinat
Kahdeksas tarina, 24. Kertomus!!!
Suuri pankkiryöstö, osa 2

Oli pimeää. Mitään ei näkynyt. Mikä maailma tämä on? Pimeys? Hell? Mutta ääntä kuului. Joku puhui, mutta kuka? Yhtäkkiä jokin esine nousi.
Huone oli niin kirkas, että Sweet ei saanut silmiäänsä auki. "Hei Sean", sanoi tuntematon henkilö "Tuo ääni... Kane!" ajatteli Sweet. "Miten vitussa oot vielä elossa?" kysyi Sweet ääneen. "Olen hyvinkin elossa, Sean, ja nyt kostamme sinulle ja sinun veljelle. Olette tehneet paljon tuhoja meille. Nyt on meidän vuoro tehdä tuhoja teille. Balla, vartioi häntä! Tulemme pian takaisin", komensi Kane. Kotvan kuluttua Kane tuli akkuporakonen kanssa pieneen huoneeseen. "M-mitä te aiotte?" kysyi Sweet hädissään. "Aloitetaan kosto sinusta, tietysti", kuului tyly vastaus Kanelta. "Ei... e-ette s-s-saa, CJ, TUU PELASTAA, AAAAAaaaaa.........."

LSPD
"... eli siis mitä v***ua? Onnettomuus Mulholland Intersectionissa, ammuskeluja Red Countryn LS - LV moottoritiellä ja toinen onnettomuus Las Venturasissa? Ei LV oo Losissa, p*****e", valitti Yttä. "Ei niin, mutta eräs rahalasti, joka piti tulla Las Venturasista Losiin, on joutunut tähän onnettomuuteen, päälikkö", selitti etsivä. "Siinä se! Carl Johnson on varmasti pelissä mukana, MENOKSI!" komensi Yttä. "Patrick! Felix! Tulkaa mukaani. Sinä tulet myös mukaan, McReary." "Mitä nyt poliisipäälikkö Yttä?" kysyi Patrick. "Aika napata Carl Johnson." oli vastaus.

Pershing Square, kaupungintalo
Ulkona oli auringoista, mutta silti jäätävän kylmä. Carl Johnson pysäköi autonsa kaupungintalon eteen samalla kun Ytän auto huristeli sireenit ulvoen kohti päätietä. "Hurr, sanoi että nyt on "Global Warming", mutta tää on pikemminkin "Global Freezing", valitti Carl ja käveli nopeasti sisään. Los Santosin kaupungintalo oli melko suuri. "Suunittelu & kehitys..." miettii Carl, kun hän näki S&K osaston. "Anteeksi neiti, olen kaupungin tarkastaja. Minut on määrätty tänne tarkistamaan S&K osaston papereita", valehteli Carl. "Okei, saanko nähdä lupalappusi?" kysyi neiti. "Joo, totaa... odota pieni hetki", sanoi Carl ja miettii, miten pääsisi läpi. Hän avasi salkun ja huomasi lupapaperin sekä kirjeen. Carl avasi kirjeen ja siellä luki: "Hei Carl, tiesin, että menet Losin S&K osastolle. Tässä on feikattu lupalappu. Onnea. Tervesin Zero." "Vittu Zero oot niin mahtava", ajatteli Carl ja antoi lupapaperin neitille. "Olkaa hyvä, herra... Jackson", sanoi neiti. "Kiitoksia", vastasi Carl ja meni suureen huoneeseen jossa oli paljon, paljon papereita. "Kiva, nyt pitää löytää se pohjapiirrustus", manasi Carl ja aloitti penkomisen.

The Johnsons Mansion
Kendl oli kylvyssä. Hän luki kaikenlaista naisten- ja karatelehteä. "Aah, elämä on sittenkin ihanaa ja helppoa", ajatteli Kendl. Yhtäkkiä hänen kännykkänsä alkoi soida. Kendl nappasi kännykän ja sanoi: "Haloo, Kendl Johnson." "Kendl, Cesar täällä. Meillä on suuri ongelma, en saa Sweetiä käsiin ja luulen, että Sweet on pulassa", kertoi Cesar. "Kyllä Sweet selviää, hän ei ikinä vastaa mun puheluihin", sanoi Kendl. "Ei, mutta nyt kyseessä on jostain muusta. Telkusta tuli pari uutista. Yks oli se, että joku varasti tummanvihreän Primon. Kuljettaja kuvaili ryöstäjää ja kuvaukset täsmäsi Sweetiin. Toinen oli se, että onnettomuus oli sattunut LV:ssa. Onnettomuudessa yksi tummanvihreä Primo romuttui pahoin, mutta kuljettajaa ei löydy. Lisäksi ammuskeluja on kuultu Montgomery Intersectionissa, joka on lähellä LV:tä", selitti Cesar. "Mitä! Okei, anna mulle pari minuuttia, tuu hakee mut kartanolta", sanoi Kendl hätäisesti ja meni hakemaan vaatteita. "Tuun Josén ja Pedron kanssa, eihän se haittaa?" Cesar kysyi "Ei ei, ei haita. Nähdään pian!" sanoi Kendl ja pisti alusvaatteita päälle. Kendl avasi telkkarin ja uutisissa oli juuri se, mitä Cesar sanoi. Pari minuutin kuluttua Cesar saapui paikalle. "Siinä sä oot Kendl, tuu, mennään!" komensi Cesar. "Okei, täältä tullaan!" sanoi Kendl ja näppäili Carlin numeroa...
"Sitten muihin uutisiin. Lib... anteeksi mitä? Okei. Saimme juuri uuden tiedon, että vanhassa Liberty Cityssä on syntynyt täyskaaos, kun Forellit, Sindaccot, Yakuzat, Diablot ja Leonen mafiat aloittivat sodan. Ensimmäisessä yhteenotossa kuoli noin kolmekymmentä ihmistä ja pari kuuluisaa rakennusta sortuivat. Viranomaiset pyytävät apua nyt armeijasta ja vieraista osavaltioista kun vanhassa Liberty Cityssa on täysi kaaos. Muun muassa Vice City on tarjonnut apua. Sitten talousuutisiin...

San Fierro
Guppy ajeli ruskealla Sultanilla San Fierron märällä moottoritiellä. Ukkonen jyrisi ja tuuli oli melkoisen navakka. Hän ajoi kohti lentokentän ramppia, kun takaa tuli musta tunnistamaton auto ja kaksi SFPD:n poliisiautoa. "Outoa, en ole koskaan nähnyt tuollaista autoa", ajatteli Guppy samalla kun toinen SFPD:n auto menetti autonsa hallinnan ja törmäsi vaaleansiniseen cometiin. Guppy ei välittänyt tilanteesta ja kääntyi vasemmalle. Edessä näkyi Easter Bay Airportin sisäänmenotie ja tuttu vanha EBA:n logo. Guppy pysäytti autonsa tien viereen. Hän tuli ulos autosta ja näki vaaleanpunaisen Fortunen. "Sama vanha kilpa-auto, jolla pomo ajeli Red Countryn kisassa", ajatteli Guppy. Vaaleanpunainen Fortune kääntyi oikealle ja melkein törmäsi Guppyn Sultaniin mutta se pysähtyi juuri oikealla hetkellä. Sisältä astui mustassa kengissä, mustassa puvussa ja aurinkolasissa mies. "Terve, pomo", tervehtii Guppy. "Hei Guppy. Carl pyysi minut tulemaan tänne. Hän tarvitsee pari meijän poikaa johonkin suureen hommaan", kertoi Woozie. "Minä olen aina valmiina, pomo. Ootko hakemassa ne kaksi ihmistä, jotka tekivät pienen jobin Caligulan kasinossa?" arveli Guppy. "Napakymppi. Mennään Chinatowniin", sanoi Woozie. "En oo nyt onnellisella tuulella, joten pyydä pari poikaa tuomaan tän Fortunen takaisin toimistooni", komensi Woozie. "Okei", kuului vastaus Sultanin sisältä.

San Fierrossa tapahtui paljon outoja asioita. Muutama musta auto, jotka olivat samanlaisia kuin viimeksi Guppy näki, ajeli San Fierro teillä. Lisäksi San Fierron kaduilla näkyi tavallista enemmän poliiseja. "Mitä ajattelet näistä poliiseista ja mustista autoista?" kysyi Guppy samalla kun taas yksi musta auto ohitti heidät. "Mistä minä tietäisin, kun olen sokea", vastasi Woozie tylysti. "Anteeksi pomo. Niin San Fierron kaduilla on näkynyt outoja mustia autoja, joita ei ole näkynyt ennen San Fierron kaduilla. Lisäksi täällä on paljon enemmän kyttiä kuin ennen", selitti Guppy. "Jaa, en tiedä. Voisikohan tämä liittyä siihen LC:n jengisotaan?" kysyi Woozie samalla kun hänen kännykkänsä soi. "Haloo? Ai hei CJ. Mitä? Selvä, tulen heti kun pääsen! Guppy, aja täysillä Chinatowniin, CJ:llä on ongelma", komensi Woozie. "Okei. Voisit soittaa Ruolle ja Be Lille, että he valmistautuisivat", ehdotti Guppy, ohitti edessä olevan Buccaneerin ja väisti täpärästi edessä tulevan rekan. "Hyvä idea", sanoi Woozie ja naputteli Ruon numeroa samalla kun Guppy ohitteli autoja siksakmaisen tyyliin.

Liberty City, Portland
Katsotaan nyt tähän väliin jotain uutta
"Toni, tuu tänne nyt heti!" komensi Salvatore Leone. Pihalta kuului ammuskeluja ja räjähdyksiä. Leonen mafiat yrittivät parhaillaan puolustaa Salvatoren kartanoa, mutta Sindaccot ja Forellit ovat jo edenneet Leonien viimeiseen puolustuslinjaan. "En pysty, pitää puolustaa teitä", huusi Toni ja ampui M4:llä sindaccolaisen kuoliaaksi. "Lisää Forelleja takapihassa, he yrittävät kiertää!" huusi yksi Leonen mafia. "Meen hoitamaan heidät", sanoi Toni ja ampui muutaman tappavan luodin Sindacon päähän. "Salvis, hanki jostain apua, ihan mistä vain ulkopuolelta LC:ä, tarvitaan ulkopuolisten ihmisten apua!" ehdotti Toni, mutta eräs Forelli hyppäsi Tonin kimppuun. Salvis ryntäsi auttamaan ja heitti leikkuuveitsellä Forellin selkään. Toni viimeisteli Forellin kuoleman työntämällä Forellin pois alta ja kuristaen hänet. "Diablot ovat puolellamme, mutta se ei riitä, joten tarvitaan jotain toista... tunnen vain kaksi henkilöä, mutta pidän vain toisesta. Hänen nimensä on Tommy Vercetti. Palveli minulle ennen kuin joutui vankilaan. Toinen on Carl "CJ" Johnson, joka ryösti minun kasinoni", sanoi Salvatore. "Eli missä he asuvat?" kysyi Toni. "Yksi Vicessa ja yksi Andreaksessa", vastasi Salvatore ja heitti toisen veitsen taakse, joka osui Sindacon päälle ja se kuoli. "Mietitään nää myöhemmin nyt pitää päästä pakoon!", sanoi Toni ja lähti juoksemaan kohti viimeistä, käyttökelpoista Leonen Sentinelia. Salvatore ja pari mafiaa tulivat myös autoon. "Okei, turvavyöt kiinni, nyt mennään kovaa!" sanoi Toni ja tallasi kaasun pohjaan. "Mennään hakemaan Donald ja sit mennään lentokentälle!" sanoi Toni ja ajoi Forellien ja Sindaccojen tiesulujen läpi. "NAPATKAA NE, MUUTEN POMO RAIVOSTUU" huusi eräs Forelli ja muutama Sindacco Argento And Forelli Excess aloittivat takaa-ajon. "AMPUKAA NE!" huusi Salvatore ja mafiat hänen vieressä aloittivat tulituksen kohti vihollisia. Viholliset vastasivat tulituksiin autoihin asennetuilla konekivääreillä. "Mitä v*ttua, konekiväärit?" Ihmetteli Toni ja kääntyi Red Light Districtiin. "Varo kyttäkaaraa!" huusi Salvatore, mutta Toni tiesi mitä tehdä. Hän teki äkkikäännöksen vasemmalle. Sindacot ja Forellit tulivat perässä, mutta yksi niistä törmäsi kyttäkaaraan ja joutui pois pelistä. "Päätiellä ollaan... VARO TIESULKUA!" varoitti Salvatore. "Tiesulussa oli monta vihollista, mutta yhdellä oli lasertähtäimellä varustettu RPG. "Kuolkaa, p*skiaiset!" huusi vihollinen ja ampui.

Los Santos
CJ tuli ulos kaupungintalolta ja juoksi kadulle. Cesarin Savannaa ei näkynyt missään, vain pari autoa, jotka olivat jumissa lumessa. Yhtäkkiä Cesar tuli Kendlin ja muiden kanssa Savannalla. "Helvetti, mitä kesti?" kysyi Carl ja pisti salkun (jossa oli CB:n pohjapiirustukset) auton takakonttiin. "Kesärengas ja liukas tie, mitäs muuta? Hyppää kyytiin." tokaisi Cesar. Carl hyppäsi sisään ja Cesar lähti renkaat sutien. "Mikä on kohde?" kysyi Carl samalla kun Cesar väisti täpärästi mustan tunnistamattoman auton. "Saatiin puhelu joltakulta ja se pyys meijät menemaan jonnekkin itäiseen Losiin", selitti Cesar. "No sitten täysillä sinne", sanoi Carl ja näppäili Woozien numeroa. "Haloo", kuului ääni. "Woozie, CJ täällä, Tuu heti Johnsons Mansioon kun pääset, onko selvä?" komensi Carl. "Heti kun pääsen, meillä Triadeillakin on ongelmia. Täytyy mennä, tapaamisiin", sanoi Woozie hätäisesti ja lopetti puhelun. "Woozie, ei... voi v*ttu!" kiroili Carl. "Pistä radio päälle, haluun kuulla uutisia Libertystä", sanoi Kendl ja Cesar pisti radion päälle. "...Täällä linjassa A. C. Cident, joka raportoi Portlandin yllä LC:n sodasta. Kun katsotte alas, niin näette kuinka neljä miestä hyppää ulos autosta ennen kuin se räjähtää johonkin RPG:hen. Alhaalla näkee, kuinka raskaasti asettautuneet miehet alkavat ampua näitä kohti. Onneksi he pääsivät suojan taakse. Liberty Cityn sodasta raportoi Antti C. Cident, näemme taas myöhemmin." "Kiitos Antille ja hänen ryhmälle, jotka tekevät vaarallisia helikopterikuvauksia sodasta. Sitten muihin asioihin. Vaarallinen rikollinen David Anger Lind, jota tunnetaan myös Danger Lind, joka on Matthew Lindin veli, on karkanut Vice Cityn supermaxista (Maximum security Prison). Hän ja Matthew muodostavat vaarallisen parin ja voivat aiheuttaa semmoisen rikosalloon, jota kukaan ei pysty estäämään. Matthew Lind on etsintäkuulutettu 20 valtiossa muun muassa terrorismiin, huumerikoksiin ja massamurhiin. Sitten urheilu-uutisiin..." "Aika kiinnostavia uutisia", tokaisi Carl. "Jep, ja mitähän sitten tapahtuu, ydinpommi-isku?" aprikoi Pedro. "No joo... WHAT THE FUCK!" huusi Cesar kun tummanpunainen Tahoma ilmestyi Cesarin Savannan eteen. Cesar yritti väistää, mutta kesärenkailla ja liukkaalla tiellä se oli mahdotonda. Savanna iskeytyi Tahomaan täysillä ja kaikki hyvikset lensivät ilmaan. Tahomakin kärsii pahoja ongelmia ja takaovesta lensi joku tuttu hahmo ulos. Carl nousi pystyyn ja kun hän näki tämän hahmon, hän ei voinut uskoa, mitä hän näki.

Triplapostaus for the lose, mutta osa 3:n alku on valmis.

GTA-F4N1N Tarinat
Kahdeksas tarina, 25. Kertomus!!!
Suuri pankkiryöstö, osa 3

Ihmisiä kerääntyi katsomaan onnettomuutta. Taivaalla oli sysimustia pilvejä, jotka toivat pienenpieniä lumikiteitä maahan. Carl lähti juoksemaan kohti raskaasti kidudettua Sweetia. Sweet makasi tajuttomana maassa samalla. Kendl juoksi Carlin perässä samalla kun Cesar, José ja Pedro ryhtyivät nyrkkeilemään Ballaseja vastaan. "Tässä on vastaus, mitä te teitte Sweetille!" huusi Kendl kyynelet naamassa ja teki itämaisen karatepotkun Ballasin mahaan. Tästä iskusta Ballas lensi maahan ja oli taistelukelvoton. VLA:laiset hyppäsivät tyhmien Ballasien päälle ja syntyi melkoinen lumipaini. Carl yritti elevyttää Sweetia, mutta toistaiseksi tuloksetta. Kendl näppäili jo ysi-yks-ykköstä ja selitti viranomaisille, mitä tapahtui. "Cesar, ota kaikki aseet ja muut laittomat tavarat pois Savannasta ja kokeile saatko Tahoman käyntiin!" komensi Carl ja meni Ballasien kimppuun. "Okei. Hei gabron, menoks!" sanoi Cesar ja José ja Pedro lähtivät kohti Savannaa ja Tahomaa. "MISSÄ ON TEIDÄN PÄÄMAJANNE?!" karjui Carl suoraan loukkaantuneen Ballasiin naamaan niin, että tältä meinasi särkyä tärykalvot. "En ikinä kerro... ja toivon että saastainen n******veljesi kuolee." Se oli viimeinen pisara Carlille. Hän otti hopeisen veitsen taskustaan ja tungi sen syvälle Ballasin silmään. Se aiheutti Ballasille paljon tuskaa noin 3.696 sekuntia, ennen kuin hän kuoli. Carl otti verisen veitsen pois ja sanoi: "Häivytään täältä!" ja kantoi Kendlin kanssa Sweetin Tahoman luo. Cesar oli saanut Tahoman käynnistymään. "Autoon ei mahdu kuusi ihmistä, varsinkin kun yksi pitää makata!" valitti Pedro. "Okei, sit meen yksin takaisin Flint Countryyn, yrittäkää pärjäillä!" sanoi Carl ja heitti nuoren naisen pois Landstalkerin kuljettajan paikalta. "Nyt huristellaan tuhatta ja sataa", ajatteli Carl ja pisti kaasun pohjaan niin että naisen päälle kertyi noin kolme senttiä lunta.

San Fierro, Easter Basin Naval Station
Woozie ja Guppy joutuivat Da Nang Boysien väijytykseen. Ihmisiä juoksenteli paniikissa sinne tänne. Woozie yritti soittaa Carlille samalla kun Guppy vastasi Da Nang Boysien tuleen UZI:llansa. Yksi Da Nang Boy ampui MP5:lla, joka rikkoi auton lasit ja sirpaleet osuivat Woozien selkään. "V*TTU!" karjahti Woozie kivusta. "Pomo, oletteko kunnossa?" kysyi Guppy ja ampui taas yhden Da Nang Boysin päähän. "Toistaiseksi", kuului vastaus. Woozien puhelu meni Carlin vastaajalle. "P*rkele!* kiroili Woozie ja heitti kranaatin Da Nang Boysin Buccaneeriin, joka räjähti taivaaseen pari Da Nang Boys mukanaan.

Flint Country
Flint Countryssa satoi rankasti lunta. Sää oli yhtä huono kuin kesäinen Flint Countryn aavemainen sumu. Syvä lumi toi vaikeuksia jopa Landstalkerille, kun lunta oli tullut parikymmentä senttimetriä lisää. Carl ajoi nopeasti piilopaikalle, toivoen löytävän Zeron. Zero olikin nukkumassa suunnitelmapaperien päällä mumisten jotain unissa. Carl herätti Zeron, tosin hän sai iskun naamaan Zerolta, joka luuli Carlin olevan Berkley. "Midä biddua?" kysyi Carl pitäen kättää naamassa. "Ai, sori CJ", sanoi Zero ja nolostui. "No, mitäs siitä. Suunitelmiin tulee nyt pieni muutos. Sweet on poissa pelistä ja Cesar apurineen ovat auttamassa Sweetiä", selitti Carl. "No mitä me sitten teemme? Pyydetäänkö Woozie apuun?" kysyi Zero. "Hyvä ajatus, mutta missäs Woozie nyt on", aprikoi Carl ja pirautti Woozielle. Langan toisessä päässä kuului Guppyn ja aseiden ääntä. "Guppy, mitä *******ä sinä teet Woozien kännykällä?" ihmetteli Carl. "Totaa, CJ, Da Nang Boysit kävivät kimppuumme ja nytollaan vähän kusessa, sillä Woozie on haavoittunut, joten AUTA MEITÄ!" kuului Guppyn epätoivoinen ääni ennen kuin kuului räjähdyksen ääni ja puhelu katkesi. "Voi v*ttu. Nyt tarvitaan sun komponentteja Zero, mutta pankki saa odottaa", sanoi Carl hätäisesti ja juoksi ulos pihalle. Zero tuli mukana komponenttit sylissä. Carl yritti käynnistää Landstalkerin, mutta moottori ei vain käynnisty. "V***N V***U!" kiroili Carl ja yritti etsiä autoa. Piilopaikan pihassa sattui olemaan Rancher. "Zero, yritä asentaa komponentit tuohon Rancheriin kun minä yritän aurata lumet pois tieltä", sanoi Carl. "Ei tarvitse kahdesti käskeä", kuului vastaus Rancherin takaa. Parin minuutin kuluttua Rancher oli viritetty täyteen komponentteja. "Rancherissa on asennettu muun muassa..." aloitti Zero, mutta Carl keskeytti hänet ja käynnisti Rancherin. Zero kiipesi sisään ja Carl painoi kaasua. Rancher sutii vähän tyhjää, mutta viimein se pääsi irti lumesta ja jäästä. "Kuten oli sanomassa sanoin, Rancheriin on asennettu konekiväärejä ja auravälineitä, jotka voit aktivoida ne noista nappeista", selitti Zero. Carl nyökkäsi ja painoi kaasun pohjaa. Kuitenkin nopeutta oli vain noin 40 kilometriä tunnissa syvän lumen vuoksi. Zero painoi napin, ja sitten alkoi Rancherissa tapahtua jotain. Kattoon ilmestyi laserpari, jotka alkoivat sulattaa tietä. Lumet sulivat sekunnin murto-osassa ja vauhti kiihtyi erittäin paljon. Nopeutta oli jo 90 kilometriä tunnissa. "Täältä tullaan, SF!" huusi Carl ja Rancher jätti taakseen mustan, märän polkun, joka tosin jäätyi aika nopeasti.

San Fierro
Räjähdyksen voimasta Guppy oli iskenyt päänsä autoon ja menettänyt tajunsa. Wooziekin ei pystynyt tekemään mitään, sillä jos hän liikkui, niin selkä alkoi sattua niin v*tusti. Näyttää siltä, että Woozien peli oli pelattu. Da Nang Boysit lähestyivät uhkaavasti Woozieta, kunnes yhtäkkiä musta Sultan driftasi Guppyn Sultanin eteen. Ikkunasta ilmestyi kaksi kiinalaista, jotka tulittivat UZI:llaansa kohti Da Nang Boysia. Jotkut saivat kuolettavia luoteja rintaan ja päähän, kun jotkut saivat vain pari luotia jalkaan tai käteen. Kymmenestä Da Nang Boysista kahdeksan on kuollut, kiitos Ruolle ja Be Lille. Kaksi Da Nang Boysia jäljellä, ja he päättivät liueta paikalta ennen kuin hitaat ja kömpelöt kytät tulivat. He hyppäsivät Buccaneerin sisään ja kaasuttivat pois. Ruo ja Be Li tulivat ulos autosta ja juoksivat Woozien ja Guppyn luo. "Hoida Woozie, Li, minä hoidan Guppyn", sanoi Ruo ja heitti lasin kylmää vettä Guppyn päälle. Guppy hätkähti ja alkoi ampua ilmaan kiroillen, kunnes Ruo rauhoitti hänet. "Pläh, miten Woozie on?" kysyi Guppy ja katsoi Wooziea. "Annoin hänelle kipulääkettä, joka laimentaa kipua (tietysti). Mutta hän tarvitsee sairaalan hoitoa.", sanoi Li. "Hetkonen... mikäs tuolta tulee", ihmetteli Guppy. Tummanruskea Rancher hurjisteli tiellä, kunnes se pysähtyi Triadsien eteen. Rancherista käveli ulos Carl "CJ" Johnson ja Zero. "Saavuitte vähän myöhään", sanoi Ruo. "Ei se mitään. Kiva tavata taas Ruo ja Be Li", tervehtii Carl. "Miten Woozie jaksaa", kysyi Zero. "Hän sai paljon lasin sirpaleita selkään, kun eräs Da Nang Boy keksi ampua Guppyn auton lasit p*skaksi", kertoi Be Li. "Pystyyks Woozie tulemaan pankkiryöstölle?" kysyi Carl. "Todennäköisesti ei..." aloitti Be Li, mutta hänen puheensa keskeytti Woozie: "Ei vaan kyllä. Kyllä kipulääkkeillä ja siteillä pystyy", sanoi Woozie ja latasi MP5:nsa. "No ei kun sitten menoksi. Kytätkin tulevat kohta, mutta mitä niillä kestää?" Guppy. "Mietitään sitä myöhemmin. Triadit ajavat Sultanilla perässä. Me menemme edellä Rancherilla", sanoi Carl ja meni Rancherin sisään. Autot lähtivät kohti moottoritien ramppia, joka vie Losiin, mutta poliisien sireeniä ei vieläkään kuulu. Paikalle jäi vain kahdeksan ruumita jäätyneen verilammikon päällä sekä pari Buccaneeria. Oli hiirenhiljaista San Fierron kadulla arkkipäivällä.

Tuntematon paikka
"V*TUN IDIOOTIT!" kuului karjunta pienestä huoneesta. "Siis MITEN V*TUSSA Sweet pääsi pakoon?" kuului kysymys, johon ei kuitenkaan vastattu. "KUN KYSYTÄÄN JOTAIN, NIIN SIIHEN VASTATAAN!" kuului toinen karjunta. "Carl Johnson ja muut pääsivät meidän jengiläisten kimppuun keskellä matkaa. "S**TANA!" Nyt v*tuttaa niin v*tusti, että HÄIPYKÄÄ!" kuului karjunta ja pari Ballasta lensivät huoneesta ulos. "Voi p*rkele pomo oli raivona", sanoi yksi Ballas. "Ei ihme. Hänen kostosuunitelmansa meni piloile. Hänen piti vielä kostaa sille homon***ulle, mutta kas mikä sattuma he pelastivat ton homoveljen", selitti toinen Ballas. Huoneessa Kane mietiskeli vihaisesti: "Ei h*lvetti mitkät tolvanat. Mun pitää kyhätä jokin toinen suunnitelma, jotta saisin Johnsonin suvun pois elävien kirjoista. Ketkä ovat CJ:n vihollisia? Hmm... se pitää saada heti selville."

Los Santos, City Bank
Aurinko paistoi Los Santosin yllä rankan lumisateen jälkeen. Silti tiellä oli paljon lunta ja se haittasi monien ihmisten autoilua. Bulldozerit, jotka muutettiin aura-auton versioiksi alkoivat aurata lunta pois pääteiltä, jotta liikenne sujuisi ongelmitta. "...ja laivaliikenne Ocean Docksilla on saanut paljon haittoja, sillä lastattavia tavaroita ei ole saapunut ajoissa yllättävän rankan lumipyryn vuoksi. Viranomaiset kehottavat ihmisiä olemaan erityisen varovaisia, sillä jäitä on havaittu Ocean Docksiin johtavilla teillä. Vakavilta ongelmilta on vältety toistaiseksi Ocean Docksissa, mutta Idlewoodissa on tapahtunut raju kolari. Silminnäkijöiden mukaan kolarissa olleet ihmiset joutuivat tappeluun. Tappelussa kolme Ballasta kuoli, joista yhden Ballasin silmä oli puhkaistu rajusti. Silminnäkijät eivat pystyneet tunnistamaan tappajia, mutta poliisipäälikkö Yttä uskoo Carl Johnsonin tehneen murhat, ja poliisit ovat jo aloittaneet tutkimuksen. Poliisipäälikkö Yttä vannoi saavansa Carl Johnsonin kiinni, eläväna tai kuolleena. Sitten muihin uutisiin..." "Voi v*tun v*ttu toi Yttä", manaili Carl autossaan. "Nyt hyökätään ja ryöstetään toi v*tun pankki!" huusi Carl radioon. "Totaa, onks sulla suunnitelmia", kuului kysymys radiosta. Carl punastui ja vastasi: "Ei." "No mitä h*lvetin idea on sit mennä suoraan pankiin ja joutua vankilaan tai kuolla saman tien?" kuului taas kysymys radiosta. Carl pillastui ja melkein huusi radioon, mutta muutti mieltään ja kysyi Zerolta: "Onks suunnitelmat valmiit?" "Kyllä on, tutkin just äsken pohjapiirrustuksia ja vakoilukamerien avulla tein suunnitelman. Lyhyesti sanottuna te menette tuonne ja etsitte viemäriaukon, Sieltä menette alas ja kulkekaa... länteen. Teidän pitäis olla suoraan pankin alla. Ottakaa tämä vehje mukaanne, se on minun keksimä VRR-Timantti-titaaniteräpora, joka on suunniteltu poraamaan mitä tahansa metalleja ja muita esteitä... (kymmenen minuutin kuluttua)... kunnes siltä loppuu virta. Onko selvä?" "Mitä jos selittäisit samalla kun ryöstämme pankin? En oikein pysynyt kärryllä", sanoi Carl. "No okei. Pidetään radioyhteys niin kauan kunnes olette saanneet rahat. Menen tuonne ylös katsomaan teitä.", sanoi Zero. Carl virnisti ja nyökkäsi samalla. Oli aika toimia.

Liberty City, Portland
Sysimustia pilvejä leijui Liberty Cityn yllä. Salvatore, Toni, Donald ja kaksi Leonen mafiaa joutuivat alakynteen sen jälkeen kun heitä oli ammuttu RPG:llä. Sinkomies tosin ei osannut arvioida etäisyyttä oikein, ja paineaalto tuuppasi hänet suoraan Sindacco Argentoon, johon hän pyörtyi. "Me tarvitaan jokin menopeli, NYT HETI!" huusi Salvatore kännykkään, joka kuitenkin tuuttaili. "S**tanan romu!" valitti Salvatore ja heitti kännykän Sindaccoja kohti. Tulitaistelu jatkui vielä vähän aikaa, kunnes Tonilta ja muilta loppuivat ammukset. Sindaccot hurrasivat ja ryhtyivät kävelemään uhkaavasti kohti Leoneja, jotka eivät voineet tehdä mitään. Leonien onneksi sivukujalta tuli pari Diablo Stallionia, jotka drive-bysivat Sindaccoja, jotka kuolivat heti. Autosta astui ulos sinissä farkuissa ja mustassa villapaidassa oleva Diablo. "Terve tyypit, minun nimeni on Darren Diablo, mutta voitte kutsua minua Deviliksi.. Näytti siltä että te tarvitsitte vähän taustatukea.", tervehti Devil. "Suurkiitokset avusta, Devil. Ilman sinua ja kaveriasi emme olisi ehkä selvinneet", kiitti Toni. "Forellit ja Sindaccot ovat ajaneet meidät ahdinkoon, ja me tarvitaan heti apua." selitti Devil. "Tunteeko kukaan ketään ulkopuolista henkilöä, jotka ovat hyödyksi?" kysyi toinen Diablo. "Meillä on kaksi kontaktia, josta yksi on SA:ssa ja toinen Vicessa", kertoi Toni. "Annas kun arvaan, Carl Johnson ja Tommy Vercetti? Tunnen Carl Johnsonin. Hän oleskeli jossain 1980-luvun lopussa Libertyssä ja teki työtä Joey Leonelle ja minulle. Tommystä en tiedä paljon, mutta Carl Johnson saattaa olla hyvä apuri", selitti Devil. "Ei v*tussa, tämä k***pää ryösti minun kasinoni San Andreaksessa, ja nyt sen omistaa Forellien johtaja Sonny Forelli", kuului Salvatoren valitus. "Carl Johnson on tarpeeksi voimakas auttamaan meitä Forellejä ja Sindaccoja vastaan. Sinun täytyy hyväksyä se, että hän ryösti kasinosi", sanoi Devil tylysti. "Kannattaisi jo jatkaa matkaa, tässä ollaan hukattu jo liikaa aikaa keskusteluihin", ehdotti Donald. "Selvä. Devil, jos haluatte auttaa meitä, niin seuratkaa meitä", sanoi Toni ja otti Sindacco Argenton. Donald, Salvatore ja kaksi Leonen mafiaa menivät Argenton sisään ja he lähtivät matkaan Diablot perässä kohti Francis INTL Airportia.

Los Santos, viemäri
Neljä repullista, mustaan pukeutunut hyypiötä hiiviskeli Los Santosin viemärissä. Vettä loiskui jalkojen osuesa matalaan veteen. "Ei s**tana täällä haisee pahempi kuin meijän vessa Sweetin p*skatuokion jälkeen", valitti Carl. "Ja mun $300:n arvoiset kengät ovat nyt pilalla", valitti Woozie myös. "Okei, kartan mukaan olette nyt suoraan CB:n alapuolella. Aloittakaa poraaminen." kuului Zeron ääni. Carl otti Zeron antaman "VRR jotainjotainporan" ja alkoi porata City Bankin lattiaa. Carl porasi varovasti ja hiljaa, kunnes aukko oli riittävän suuri vakoilukameralle. Carl otti vakoilukameran esiin ja aktivoi sen. Vakoilukamerasta tuli esille roottori ja se alkoi pörrätä hitaasti ylös kohti aukkoa. "Okei, näyttää siltä, että olette aivan suoraan holven alla. Toisessa päässä on vartija, mutta se on parhaillaan nukkumassa." kuului Zeron ääni radiosta. Carl porasi vähän lisää, jotta hän mahtuisi ylös. Hän otti äänenvaimennetun Glock 17:n taskusta ja ampui kohti vartijaa. Luoti meni päästä läpi ja vartija kuoli veren valuen ulos luodin tekemästä reiästä. Carl kömpi ylös, katsoi holvia sekunnin ja sanoi Zerolle: "Zero, tää lukkosysteemi on pikkasen liian monimutkainen". "Ota repusta kamera, haluan nähdä tuon lukon." kuului ohjeita radiosta. Carl teki mitä käskettiin ja otti pienen kameran esille. Pitkän tauon jälkeen Zero sanoi: "Se täytyy purkata, joka kestää melko pitkään. Ota repusta L-14 mallinen Automaatti Lukon Murtaja ja pistä se holven eteen." Carl teki työn käskettynä ja pisti L-14 ALM:n holven eteen. ALM alkoi suristella hiljaa ja alkoi murtamaan lukkoa. Carl perääntyi taakse odottamaan, mutta kuuli yhtäkkiä askeleita. "Missä se Matt viipyy, sen olis pitänyt jo tulla ajat sitten", kuului vartijan ääni. Askelten ääni voimustui yhä enemmän ja enemmän. Carl tiesi, että hänen piti toimia. Hän meni oven (ei holven) taakse ja veti äänenvaiemmetun Glock 17:n esiin. Ovi avautui ja sisään astui lihavan näköinen vartija, "Jahas, täällä on näköjään murtovarkaita", tokaisi vartija itselleen ja kääntyi kohti portaita. Ennen kuin vartija otti ensimmäisen askeleensa, oli hän jo saanut luodin päähän. Carl raahasi kuolleen ruumiin takaisin holven ja portaiden väliseen huoneeseen. "Reitti selvä", kuiskasi Carl Triadeille ja he kiipesivät ylös. L-14 hoiti hommansa ja holvi avautui ystävien silmien edestä. "Voihan tutisevat dollarit", ajatteli Carl nähden tuhansia setelinippuja. Mutta holven päässä oli vielä parempi näky. Maailman suurin timantti, Donitsinreikä, seisoi heidän edessä . "Nyt kyllä iski jättipotti", miettii Ruo ja Be Li. Jopa Wooziekin tunsi jotain hienoa. He kaikki (paitsi Woozie) unelmoivat rikkaudesta, ja se oli vihdoin toteutumassa. Yhtäkkiä heidän ajatukset katkesivat, kun he kuuluivat askeleita portaista. "Täältä kuului epäilyttäviä ääniä", sanoi eräs vartija. "Verta maassa! Avatkaa ovi!" kuului toisen vartijan ääni. Vartijat juoksivat hätäisesti alas portaita ja avasivat oven, ja he näkivät vain kuolleet vartijat, reiän maassa sekä puuttuvan Donitsinreiän. "Voihan v*tun v*ttu", sanoi vartijapäälikkö ja ryntäsi ylös portaita.
__________________________________________________________________________
EDIT: Ja viel' arvostelu Carbonixin tarinalle.

+ Loistava juoni
+ Hyvä kirjoitusasu
+ Ei sekava

- Tarinasi on alkanut tulla vähän tylsäksi, ehkä sen syystä, että tarinasi ovat liian pitkiä. Mut tää ei oo mikään suuri probleemo, toivon vaan, että seuraava tarina oli sopivan pituinen.

Arvosana: 9 -

IDEOITA CARBONOXILLE
1. Kaikki nykyiset viholliset kuolevat ja hyvikset saavat levätä vähän aikaa, ennen kuin (ks 2.)
2. Vanha kunnon Ballas ja Vagos saavat uudet johtajat ja jengitaistelut Losissa alkavat taas. Lyhyesti sanottuna Grove + VLA versus Ballas + Vagos. Kuvioihin sekaantuu myös Triadit ja Da Nang Boysit
3. Matthew Lindin veli, David Anger Lind (D. Anger Lind tai Danger Lind) haluaa kostaa koko San Andreaskselle (erityisesti CJ:lle) siitä, mitä CJ teki Matthewille ja SC-MAD:ille tai mitä vain.
4. Pistetään kunnon draama päälle, kun joku CJ:m (Ei Sweet tai Kendl tai Cesar) läheisestä kuolee (vaikka Denise tai jotain)

Joo anteeksi, kun en oikein voi nyt arvostella. Pingviini on aika kiireinen tällä hetkellä, mutta sitten kun tulee seuraava osa, niin johan alkaa hommat paraneen. ^^

Ja sitten lista hyviksestä ja pahiksesta.

Hyvät
+ Johnsonien suku eli CJ, Sweet, Kendl ja Cesar (hän meni naimisiin edellisissä tarinoissa Kendlin kanssa).
+ Triadit, mukaan lukien Woozie, Guppy, Ruo ja Be Li (reference Robbery)
+ José ja Pedro - VLA:n jäsenet ja Cesarin kaverit.
+ Zero - Yliälykäs nortti, joka saa metallinpalasesta tehtyä ampumakoneen.

Neutraalit/Ei tietoa kenen puolella
Felix Biermann - Saksalainen poliisi
Patrick Correct - Englantilainen konstaapeli
Francis McReary - Tunnettu irlantilainen etsivä
Leonet ja Diablot eli Toni, Salvatore, Donald ja Devil
Sindaccot ja Forellit, mukaan lukien Sonny Forelli ja *salattu*

Pahat
- Kane - Ballasien johtaja, jonka piti kuolla Ballasin entisen johtajan hautajaisissa, mutta selviytyi jostain syystä.
- Poliisipäälikkö Kovanaama Yttä - Yrittänyt jo monta vuotta pidättää ja/tai tappaa CJ:n.
- *salattu*
- *salattu*

Carbonoxille: Miks piti Saint Row tulla sun tarinaas, ei Saint Row oikein ees liity GTA:han :X (ja se saattaa alentaa numeroa, sillä en oo ees kiinnostunut Saint Rowista pätkääkään.)

Lainaus:22.07.2009 GTA-F4N1 kirjoitti:

Carbonoxille: Miks piti Saint Row tulla sun tarinaas, ei Saint Row oikein ees liity GTA:han :X (ja se saattaa alentaa numeroa, sillä en oo ees kiinnostunut Saint Rowista pätkääkään.)

Ei voi mitään, mutta monipuolistuipahan juttu ^^

Lainaus:22.07.2009 Carbonox kirjoitti:

Lainaus:22.07.2009 GTA-F4N1 kirjoitti:

Carbonoxille: Miks piti Saint Row tulla sun tarinaas, ei Saint Row oikein ees liity GTA:han :X (ja se saattaa alentaa numeroa, sillä en oo ees kiinnostunut Saint Rowista pätkääkään.)

Ei voi mitään, mutta monipuolistuipahan juttu ^^

Meeh tää menee sit aika paljon offille

arvosteletko nyt osaa yhtä ja kahta? (kolmas on vielä v***n kesken)

No arvostellaan ihmeessä kun kauniisti pyysit :p Vaan ei kuitenkaan ihan vielä, mutta ainakin kahden jälkeen, kun aikaa löytyy.

Kyllä SR jokseenkin GTA:han liittyy, ja silläkin voi lohduttautua, että ainoastaan kolme hahmoa pelisarjasta on merkittävässä asemassa (Sharp, Kenraali ja Vogel), muut ovat enemmänkin harvemmin näkyviä sivuhahmoja...

Lainaus:22.07.2009 Carbonox kirjoitti:
No arvostellaan ihmeessä kun kauniisti pyysit :p Vaan ei kuitenkaan ihan vielä, mutta ainakin kahden jälkeen, kun aikaa löytyy.

Kyllä SR jokseenkin GTA:han liittyy, ja silläkin voi lohduttautua, että ainoastaan kolme hahmoa pelisarjasta on merkittävässä asemassa (Sharp, Kenraali ja Vogel), muut ovat enemmänkin harvemmin näkyviä sivuhahmoja...

Ok hyvä, en tiedä tosin kyl mitään SR:sta :X

EDIT: Sain osan 3:n valmiiksi, joten sulle tuli vähän lisää työtä :X

EDIT2: Minnes kaikki ovat hävinneet?

Doublen aika.

GTA-F4N1N Tarinat
Kahdeksas tarina, 26. Kertomus!!!
Suuri pankkiryöstö, osa 4

Los Santosin yllä hehkui keltainen Aurinko ja lumet heijastivat kiiltävästi auringonvaloa. Taivas oli miltei pilvetön ja sää oli erittäin selkeö. Los Santosin poliisiauto kaahasi lumisella tiellä ja perässä pari Enforceria kohti City Bankia. LS:n poliisiautossa kuului K. Ytän karjuntaa ja valitusta. Felix, Patrick ja Francis yrittivät rauhoittaa Yttää, mutta tämä vain jatkui riehumistaan. "Hei, mitä siellä oikein tapahtuu", kuului ääni radiosta. "Täällä on päälikkö Yttä saanut raivokohtauksen, koska City Bank on ryöstetty", vastasi Francis radioon. "Aha, okei. Tulkaa City Bankkiin ja selvittäkää kaikki mahdolliset pakotiet", kuului ohjeistusta radiosta. "Patrick yrittää parhaillaan ohjata autoa, mutta lumisella tiellä ja Ytän karjunnan alla se on vähän vaikeaa", kertoi Francis. "Rauhoittukaa, päälikkö Yttä, saamme varmasti Carl Johnsonin kiinni", lupasi Francis. "Ja sen teet", rauhoittui Yttä. Patrick kurvasi nurkan taakse ja hän kiihdytti eteenpäin. He tulivat Los Santos - Flint Country - Whetstone - San Fierro -moottoritien alkuun ja risteykseen, missä CB oli. Patrick teki hienon driftauksen, ja auto pysähtyi suoraan CB:n parkkipaikalle. Enforceritkin tulivat, mutta viimeinen Enforcer menetti auton hallinnan ja törmäsi puuhun. "Opetelkaa ajamaan!" huusi joku poliisi. "Haista sinä vaan p*ska, meillä on kriminaali jahdettavana", kuului vastaus. Poliisi vain nauroi, mutta liukastui ja kaatui ahteri edellä maahan. "Ruahahahaah, nyt ollaan tasoissa!" nauroi S.W.A.T. ja käveli kohti pankin etuovea.

Sisällä City Bankissa kuului pankin omistajan Ben Enkerin valitusta. Ihmiset olivat hämmentyneitä ja vartijat yrittivät rauhoittaa Enkeriä. Yttä ja muut kävelivät sisään ja näkivät, kuinka Enker itki maassa. Vartijapäälikkö käveli Ytän luokse ja kertoi, mitä tapahtui. Lyhyen tuokion jälkeen Yttä juoksi heti vetäen Patrickin mukaan. "McReary ja Biermann, jääkää etsimään sormenjälkiä tai muuta semmoista", kuului Ytän ääni. Ulkona Patrick meni LSPD:n auton kuljettajan paikalle, mutta Yttää ei näy. "Minne ihmeessä Yttä meni?" ihmetteli Patrick ja näki, kuinka Yttä makasi maassa rumputaen kättään maahan. Patrick yritti pitää nauruaansa, mutta ei pystynyt ja purskahti nauruun. Yttä nousi ylös, mutta kompastui saman tien omaan jalkaan. Patrickin nauru ylsi entisestään. Muuan S.W.A.T. juoksi ulos ja auttoi Ytän ylös. Yttä vain murahti vihaisesti, käveli LSPD:n autoon ja sanoi Patrickille: "Mennään." Patrick lopetti nauramisen ja painoi kaasua. Yhtäkkiä oikealta ajoi ruskea Rancher ja melkein törmäsi Ytän autoon, mutta Patrick taitavana kuskina painoi jarrut pohjaan (Päätie oli sula). "Saitko ajokorttisi sirkuksesta!" valitti Patrick ja jatkoi eteenpäin. Parin sekunnin radiosta kuului ilmoitus poliisiradiosta: "Kaikki partiot huomio, CB:n ryöstäjät on havaittu Los Santos - Flint Country - San Fierro moottoritiellä. Heillä on ryöstetty ruskea Rancher, kaikki partiot taka-ajoon!" "VOI V*TTU, NE OLI JUST MEIJÄN EDESSÄ! PERÄÄN!" karjui Yttä. Patrick teki taitavan U-käännöksen ja kääntyi moottoritielle.

"Carl, poliisit huomasivat teidät, joten AJAKAA! En pysty enää kommunikoimaan pitkään, tai muuten poliisit saavat minut kiinni!" "Okei Zero, nähdään siellä tiedät-missä-paikassa", vastasi Carl ja painoi kaasua entistä kovemmin. Hän pisti turbot päälle ja nopeus olikin jo 150km/h. Flint Countryn intersectionin rampista tuli Ytän viritetty auto, pari Enforcerta ja pitkä letka LSPD:n poliisiautoa ja Rangeria. "Meillä on nähtävästi koko LSPD perässämme", kertoi Carl samalla kun Woozie, Ruo ja Be Li latasivat MP vitosiaan. Yttä huusi megafoniin: "Antautukaa, teillä ei ole mitään mahdollisuuksia selviytyä!". Carl ei välittänyt Ytän puheista, vaan ohitti puoliperävaunuyhdistelmän, jonka sen kuljettaja puolestaan säikähti Carlin varomatonta ohitusta ja menetti kuorma-autonsa hallinnan. Patrick huomasi tilanteen nopeasti ja vaihtoi oikealle kaistalle samalla kun kuorma-auto kaatui kyljelleen. Patrick kurvasi taitavasti kuorma-auton oikealta puolelta pientareelta ohi kuorma-auton ilman mitään vahinkoa. Kaksi Enforcerta selvisi läpi, mutta loput ajoivat ojaan. Loput autot eivät saaneet autoaan pysäytettyä liukkaan tien vuoksi ja törmäsivät kaatuneeseen kuorma-autoon. "Helvetti mitkät idiootit", valitti Yttä mielessään ja otti tarkkuuskiväärin esille. "Unohdat, että olen koko USA:n yksi tarkeimpista tarkka-ampujista", huusi Yttä ja ampui kohti Rancherin oikeapuolista rengasta. Se osui Rancherin renkaaseen "Voi v*ttun toi Yttä", manaili Carl ja yritti epätoivoisesti palauttaa Rancherin hallinnan. Se ei onnistunut, vaan Rancher sinkoutui vastaantulevalle kaistalle. Eräs kuorma-auto sattui olemaan Rancherin ajolinjalla. Carl ei saanut Rancherinsa käännettyä, mutta onneksi kuorma-auton kuljettaja teki taitavan väistön, joka tosin suistui mereen. Carl palautti autonsa oikeaan kaistaan, mutta Yttä oli jo aivan Rancherin rinnalla. Patrick hidasti vähäsen ja teki tunnetun PIT Maneuverin. Carl menetti taas autonsa hallinnan ja ajautui kohti merta. Hän painoi jarrut pohjaan, mutta liukkaalla tiellä se ei ollut tehokasta ja Rancher sinkoutui jäiseen ja mustaan kylpyyn, josta ei ollut paluuta.

Grove Street
Vaurioitunut Tahoma mateli lumisella tiellä kohti The Johnsons Mansionia. Pari Grove Streetin jengiläistä huomasivat Tahoman ja valmistautuivat ampumaan kohti Tahomaa, mutta kun sisällä näkyi Cesarin ja Kendlin päät, laskivat groveläiset aseet. Cesar parkkeerasi Tahoman kartanon eteen ja he kantoivat Sweetin sisään. Pari groveläisiä hoksasivat avun tarven ja juoksivat kartanolle. Sweet kannettiin sisälle suureen, valkoisen olohuoneen sohvalle makaamaan. Kendl haki ensiapulaatikon ja he katsoivat ottivat Sweetin saman tummanvihreän paidan pois. Selässä oli kammottava näky. Hänen selässä on kolme tulehtunutta, syvää haavaa. Muita Grove Streetin jäseniäkin tulivat katsomaan, mitä oli meneillä, kun yhtäkkiä pari Majesticia kaasuttivat Grove Streetille. He ajoivat sillan alle ja pysähtyivät. Pian alkoi Ballaseja ilmestyä kaikkialta. Sillan päältä, sivukujalta, talojen takapihassa. "Olette piiritetty, Grove Streetin p*skiaiset! Antautukaa!" kuului ääni megafonista. "Se... sehän on Kanen ääni! Mehän tapoimme hänet!" ihmetteli yksi groveläinen ja latasi Desert Eagleaansa. "AMPUKAA!" huusi Kane ja kaikki Ballasit aloittivat tulituksen kohti The Johnsons Mansionia. Pari groveläistä kuoli Ballasien luoteihin, mutta loput piiloutuivat kartanon sisälle. Ikkunat rikkoontuivat luotien lentäessä ikkunoiden läpi. "Kuinka monta holmesia meillä on!" kysyi Cesar ja ampui Mac-10:lla yhden Ballasin kuoliaaksi. "Meillä on noin yhdeksän groveläistä täällä plus me viisi, eli kaksitoista taistelukykyistä ihmistä!" raportoi yksi groveläinen, joka tosin sai luotin päähän. "Siis yksitoista", korjasi Cesar ja heitti kranaatin yhtä Majesticia päin. Se räjähti taivan tuuliin mukanaan pari Ballasta. Kendl näppäili Carlin numeroa, mutta yhtäkkiä jossain räjähti. "IIIIK!", kiljahti Kendl ja meni pöydän alle piiloon. Pian alkoi savua täyttyä The Johnsons Mansionissa ja sitten kaikki pimeni.

Tuntematon paikka
Eräs kalastaja oli kalastamassa meren lähellä. Aurinko alkoi laskeutua meren taakse ja ilma kylmeni. Kalastaja oli jo melkein nukahtaa tylsyyteen, kunnes hän havaitsi jotain. Pinnalle kohosi jokin musta juttu. Kalastaja veti sen lähelle ja säikähti niin, että hän sai melkein sydänkohtauksen. Vähän ajan kuluttua hän ryhtyi toimeen ja raahasi sen kohti hänen pientä mökkiä. Rannalle ajautui myös jokin reppu ja kalastaja vei sen mökille. Mökissä kalastaja pisti sen sängylle ja pani takan päälle. Sitten hän pani radion päälle ja alkoi lukea sanomalehtiä. Vähän ajan kuluttua hän kuuli jotain ääntä. "Se" oli alkanut hereillä. Kuljettaja meni sen luokse ja kysyi "Kuka sinä olet?" "Tuotaa, olen Karl Juuhansson, missä minä olen?" kysyi Carl ja katsoi ympärille. "Olet minun mökissäni, huomasin sinun ajelehtivan meressä joten toin sinut tänne", selitti kalastaja ja pisti radion kiinni. "En tiedä mitä sanoisin, mutta olen sinulle velkaa. Kiitos kun pelastit minut", kitteli Carl. "Ei tuosta mitään. Muuten, olen Max, Max Fisherman", esitti Max Carlille. Carl nousi sängystä ja katsoi ympärille. "Oletko huomannut minun Do... ööh, reppuni?" kysyi Carl. "Onko se tämä?" kysyi Max ja nosti Carlin repun. "Kyllä se on, kiitos", sanoi Carl ja otti repunsa. Hän nousi pystyyn ja katsoi ulos. Aurinko oli jo kokonaan meren takana ja taivas oli alkanut pimetä. Carl päätti jäädä taloon ja kysyi Maxilta lupaa jäädä. Max nyökkäsi ja keitti iltateetä. Carl lysähti sohvalle ja katsoi kattolamppuun ajatellen "Woozie, missä olet?"

San Fierro
Oli pimeää Chinatownissa. Triadit patroilivat kolmen ja neljän hengen ryhmissä. "Woozien olisi pitänyt jo soittaa meille, mutta missä hän on?" ihmetteli eräs Triad. "Yep, ja meidän ystävät LC:ssa eivät ole olleet yhteyksissä meidän kanssa.", kertoi toinen Triad ja otti röökin esille. "Epäilen, että meille sattuu jotain pahaa. Tosin onnenkeksi kertoi minulle, että jos sattuu jotain erittäin kamalaa, niin sattuu jotain erittäin hyvää", sanoi kolmas Triad ja käveli Minivanin luokse. "Eiköhän mennä pienelle ajelulle?" ehdotti eräs Triad. Muut suostuivat ja menivät Minivanin sisälle. "Mikäs tämä auto on, ei ole ennen nähty San Fierrosta", ihmetteli ensimmäinen Triad taas kerran. "Tämä auto on tuotu uudesta Liberty Citysta, ei vanhasta", selitti toinen Triad. Ensimmäinen Triad nyökkäsi. Hän starttasi moottorin ja lähti ajamaan kohti keskustaa. Yhtäkkiä eräs Triad sai puhelun. Se oli Woozielta. "Woozie, missä olet? Ollaan jo yritetty soittaa sulle jo ajat sitten!" kysyi Triad. "Olen jotenkin ajautunut Ruon ja Be Lin mukana tänne Ocean Flatsiin, pari Triadia jotka tiedustelivat Ocean Flatsissa huomasivat meidät ja auttoivat meidät ylös. Jouduimme erään mafian väijytykseen ja tarvitaan heti apua!", selitti Woozie. "Okei, me tullaan auttamaan sut!" vastasi Triad ja latasi AK-47:a. "Taitaa olla actionin paikka", sanoi toinen Triad ja latasi MP5:sta. Kolmas Triad ei puhunut mitään, vaan latasi Combat Shotgunta. He ajoivat Big Pointy Buildingista (San Fierron korkein rakennus) ohitse ja oli vähällä törmätä erääseen mustaan autoon, joka kurvasi Big Pointy Buildingille. Eräs tumma hahmo tuli ulos autosta ja käveli sisään. Auto lähti pois renkaat sutien ja kääntyi kohti Dohertya.

Ocean Flats
Woozie, Ruo, Be Li ja pari muuta Triadia olivat saarroksissa. Mafiaa oli kaikkialla, jotka tulittivat kohti Triadeja. "V*ttu miten me päästään tästä allikosta pois!" valitti Ruo ja ampui yhden mafian kuoliaaksi kiväärillä. "Ei mitään hajua", vastasi Woozie, joka kantoi reppua, jossa oli paljon kastuneita setelinippuja. Mafiat lähenivät kokoajan Triadeita, sillä 50-5 ei ollut kovin reilua peliä ja näytti siltä, että peli oli menetetty, kunnes he kaikki lopettivat tulituksen, perääntyivät ja lähtivät mustilla autoilla kohti kaikkialle. Heti tämän jälkeen kaikki oli hiljaista. Mitään ei kuullut ja tapahtunut, kunnes yhtäkkiä he näkivät räjähdyksen Missionary Hillsissa. Kaikki katulamput sammuivat. "Näyttää siltä, että sähköt menivät poikki", selitti Be Li. Kaikki oli pimeää, ja heillä ei ollut mitään esineä, jotka tuottaisivat valoa. Paikka oli kuin pimeä, sumuinen Flint Country. Yhtäkkiä he näkivät jotain. San Fierro Medical Centeristä tuli jokin juttu, ja sen valot olivat pelokkaan näköiset. Auton etuvalot näyttivät kuin pirun silmiltä ja keskellä oleva valo pirun suulta. Kaikki paitsi Woozie pelottivat niin, että juoksivat heti aidan taakse piiloon ja kuului aseiden latauksia. Aidan takana kuului jotain supistuksia. Heitä pelotti niin, etteivät kyenneet puhumaan (ja varoittamaan Woozieta). Se esine pysähtyi Woozien viereen ja kuului oven ääntä. "Siinä sä oot Woozie, ootko kunnossa?" kuului Triadin ääni. "Ai sinä!" sanoi Woozie ja neljä päätä ilmestyi aidasta. "No mutta hei. Missä on Guppy ja muut?" kysyi Triad. "No, kun oltiin menossa Losiin, niin Guppy soitti mulle ja sanoi, että sen piti mennä takas Chinatowniin. Menikö se muuten Chinatowniin?" kysyi Woozie. "En oo nähnyt häntä sen jälkeen, kun hän lähti hakemaan teitä Easter Bay Airportista", sanoi Triad ja poltti röökiä. Woozie nyökkäsi ja meni Minivanin luokseja heti tuli kysymes: "Mikäs auto tämä on?" Toinen Triad selitti, että se on uusi auto, joka on tuodu uudesta Liberty Citysta. Autoon mahtuu tosin vain 7 ihmistä. "Eli jonkun pitää mennä katolle", sanoi Be Li. "Minä menen", sanoi Ruo, otti kiväärinsä esille ja kiipesi katolle makaamaan. Muut menivät Minivanin sisälle ja he alkoivat ajaa hitaasti kohti Chinatownia, jotta Ruo pysyisi katossa. "Muuten, miten pankkiryöstö sujui?" kysyi erös Triad. "En tiedä. Minulla on repussa monta setelinippua, mutta en tiedä Carlista mitään", selitti Woozie. "Toivottavasti hän selviää", toivoi Be Li ja alkoi ihailla ihania setelinippuja. He ajoivat vähän matkaa, kunnes he kuulivat suuremman räjähdyksen, joka tuli keskustasta.

Liberty City
Pimeässä ja synkässä Liberty Cityssä kuului vain ammuskeluja, räjähtyksiä ja ihmisten kiljumista. Diablot ja Leonet ovat päässeet vasta Staunton Islantiin, syynä Forellien ja Sindaccojen lukuisten tiesulkujen takia. "Etenemme liian hitaasti!" valitti Salvatore. "Relaa nyt, Salvis, ollaan melkein jo Shoreside Valen riippusillassa", sanoi Toni ja ajoi eteenpäin. "Hyvä, toivottavasti ei ole lisää yllätyksiä", sanoi Salvatore, kunnes yhtäkkiä Salvatoren Leone Sentinel teki äkkipysähdyksen. "Totaa, emme ehkä ihan pääse Shoreside Valeen", sanoi kuljettaja ja osoitti päin riippusillan ramppia. Ramppi oli tuhottu ja siltakin näytti epävakaalta. "Voi v*ttujen v*ttu!" valitti Donald ja käänsi katseensa taaksepäin. Nurkan takaa tuli pari Sindacco Argentoa, ja Sindaccot aloittivat tulituksen kohti Leonea ja Diabloja. "Lisää Sindaccoja, ULOS AUTOSTA!" komensi Toni ja syöksyi ulos autosta muurin taakse suojaan. Leonen Sentinel alkoi savuta uhkaavasti. He kaikki juoksivat ulos autosta ennen kuin se meni liekeihin ja räjähti tuhannen palasiksi. Toni otti M4:n esille ja vastasi Sindaccojen tuleen. Devil tuli Tonin viereen ja ampui Sindaccoja AK-47:lla. Sindacot kaatuilivat varsin nopeasti Devilin tarkan sihtin seuraksena. "Hieno sihti", sanoi Toni ja ampui Argenton bensatankkiin. Argento räjähti ja paineaalto nostatti loputkin Sindacot ilmaan. Osa lensivät päin rakennusta, osa päin nurmikkoa ja loput laskeutuivat epämukavasti kovalle asvalttitielle. Devilin pikkuveli Darren lähetti loput Sindacot *******in UZI:lla, mutta rampista alkoi ilmestyä tällä kertaa Forellien päitä. "Forelleita kello kuudessa!" ilmoitti Devil ja he kääntyivät ympäri. Forellit ampuivat melko tarkasti, ja Darren sai osuman käteen. "EI!" huusi Devil, mutta sai vastauksen: "Olen kunnossa!" Diablo Stallion otti osumia ja kohta sekin alkoi savuta. Muut eivät huomanneet savuavaa Stallionia vaan jatkoivat tulitusta. Eräs Forelli huomasi savuavan Diablo Stallionin lähellä Tonia ja Devilia ja ampui sitä kohti. Eipä aikaakaan kun se meni liekeihin. Vasta nyt Salvatore huomasi savuavan auton ja huusi: "POIS ALTA!", mutta oli liian myöhäistä ja Diablo Stallion räjähti. Räjähdyksen paineaalto viskasi Tonin, Devilin ja Salvatoren kohti erään rakennuksen seinää. Heiltä meni tajut pois. Jäljelle jäi Darren, Donald ja kaksi muuta taistelukykyistä miestä. "S**TANAN FORELLIT, ETTE TEE MINUN VELJELLENI MITAAN!" karjui Darren ja otti tarkkuuskiväärinsä esille. Donald juoksi Tonin, Devilin ja Salvatoren luo samalla kun Darren ampui Forelleita yksi toistensa jälkeen kuoliaiksi. Donald yritti elvyttää ja herättää Tonia ja Devilia, tuloksetta. Hän otti Tonin M4:n ja ampui Forelleja kohti. Yksi musta Argento ilmestyi vielä Leonien ja Devilien takaa ja pysähtyi. Sieltä tuli nahkatakissa ja auringonlasissa oleva mustatukkainen mies, joka latasi Stinger-raketinheittimensä ja ampui kohti epätoivoisia Leoneja ja Devileja.


To be Continued

Lainaus:22.07.2009 GTA-F4N1 kirjoitti:

Lainaus:22.07.2009 Carbonox kirjoitti:
No arvostellaan ihmeessä kun kauniisti pyysit :p Vaan ei kuitenkaan ihan vielä, mutta ainakin kahden jälkeen, kun aikaa löytyy.

Kyllä SR jokseenkin GTA:han liittyy, ja silläkin voi lohduttautua, että ainoastaan kolme hahmoa pelisarjasta on merkittävässä asemassa (Sharp, Kenraali ja Vogel), muut ovat enemmänkin harvemmin näkyviä sivuhahmoja...

Ok hyvä, en tiedä tosin kyl mitään SR:sta :X

EDIT: Sain osan 3:n valmiiksi, joten sulle tuli vähän lisää työtä :X

EDIT2: Minnes kaikki ovat hävinneet?

Ei tämä ole ollut kovin aktiivinen aihe siitä lähtien, kun Dirge lähti taas tiehensä. :S

Haittaako, jos arvostelen kaikki viimeisimmät tarinasi yhdessä suurehkossa arvostelussa?

Lainaus:23.07.2009 Carbonox kirjoitti:

Lainaus:22.07.2009 GTA-F4N1 kirjoitti:

Lainaus:22.07.2009 Carbonox kirjoitti:
No arvostellaan ihmeessä kun kauniisti pyysit :p Vaan ei kuitenkaan ihan vielä, mutta ainakin kahden jälkeen, kun aikaa löytyy.

Kyllä SR jokseenkin GTA:han liittyy, ja silläkin voi lohduttautua, että ainoastaan kolme hahmoa pelisarjasta on merkittävässä asemassa (Sharp, Kenraali ja Vogel), muut ovat enemmänkin harvemmin näkyviä sivuhahmoja...

Ok hyvä, en tiedä tosin kyl mitään SR:sta :X

EDIT: Sain osan 3:n valmiiksi, joten sulle tuli vähän lisää työtä :X

EDIT2: Minnes kaikki ovat hävinneet?

Ei tämä ole ollut kovin aktiivinen aihe siitä lähtien, kun Dirge lähti taas tiehensä. :S

Haittaako, jos arvostelen kaikki viimeisimmät tarinasi yhdessä suurehkossa arvostelussa?

Juu ei, paitsi se, että arvostele osa 4:n alku erikseen. Muuten ihan okei, sillä tunnen sen että vähän failasin osassa 1 - 3 :X

No niin, nyt on GF:n arvostelujen paikka, eiks jeh? Nykyään minua on kiinnostanut niin paljon kaikki muu, että en ole ehtinyt oikein tehdä mitään näille, mutta nyt on toisen sävelen paikka...

Osat 1-3:

Jos oikein muistan, niin jatkaa aika lailla samanlaista linjaa kuin entiset stoorisi silloin kultaisena vuonna 2007. Toimintaa piisaa, ehkä joskus vähän liikaakin, ja kerronnassa on edelleen ongelmia tilanteiden edetessä liian nopeasti, mutta tarinoita voi kuitenkin lukea, kiitos onnistuneesti jaettujen kappaleiden (jotka eivät tunnu nykyään olevan kenellekään ongelma). Pituus on tällä nykymittakaavalla lyhyehkö, mutta kelpaa nyt kuitenkin, koska en voi pakottaa ketään tekemään superpitkiä teoksia. Tapahtumia ainakin riittää senkin edestä.

+ Toimintaa jännästi
+ Aina tapahtuu, ja sen myötä jaksaa myöskin lukea
+ Kappalejako

+/- Pituus (tästä ei viitsi vähentää pisteitä)

- Tapahtumien liiallinen nopeus
- Kerronta puutteellista

7 +

Hyvä, nyt tiedän missä failasin ja voin korjata ne. En oo tosin jatkannut osa nelosta kiirellisuuden takia.

Spoilereita
1. Sweet tuodaan turvallisesti The Johnsons Mansioniin, mutta mikä yllätys, Ballasit hyökkäävät Grove Streetiin. Koska Carl ja Sweet ovat poissa pelistä, mahdollisuudet voittoon ovat häviävän pienet.
2. San Fierrossa tapahtuu jotain, en kerro mitä.

Ja taas doublen aika

GTA-F4N1N Tarinat
Yhdeksäs tarina, 27. Kertomus!!!
States in Conflict, Friends in Peace, osa 1

Seuraava sivu

Carbonox Stories:

What I've Done - Osa 9 - Storm Zone

Liberty City tuntui joskus olevan kaupunki, jossa epätavallisuus oli yllättävän yleistä. Kaiken lisäksi tällaiset tilanteet tuntuivat aina liittyvän AIDS:iin, Sindaccoihin ja peräti Sainteihin, vaikkei sen jengin päämaja sijainnut lähelläkään. Uutishelikopteri, jossa heilui kameran kanssa monelle tutuksi tullut A.C.Cident nappaamassa filmille viikon parasta pätkää. Keskuspuiston lähellä kaahasi nimittäin kaksi rekkaa, jotka olivat aika lailla samannäköisiä ja vaikuttivat olevan samaan aikaan sekä takaa-ajossa että sodassa, vaikkeivat ihan keskinäisessä ammuskelussa kuitenkaan. "Alemmas, pilotti, tästä tulee sellanen veto, jota kukaan ei usko!" A.C. käski jakaen sen jälkeen itselleen tyypillistä, salaperäisesti mietiskelevää raporttia, josta ihmiset pitivät ja siksi hänen ohjelmansa olikin Liberty Cityn suosituin jo pelkän mielekkyytensä vuoksi. Rekkojen kohdalla tunnelma tosin ei ollut niin korkealla kuin A.C.n studiossa, vaan kyseessä oli enemmänkin pelkkä sekasorto. "Veteran Zhild, kunpa oppizit ymmärtämään, kuinka zuuren virheen olet tehnyt! Löizin zinua, joz minulla olizi aikaa! Mutta odotaz, kun pääzet Kenraalin puhutteluun!" Sharp julisti ylimielisenä ja tomerana. Häntä ilostutti suuresti torua jotakuta suoraan päin naamaa, mutta Veteran Child ei vastannut mitään, makasi vain rekan lattialla ja uikutti kuin pieni koiranpentu. Samedien keskuudessa oli hätäistä, mutta oli liikettä Rayn omistamassa rekassakin, johon timantit olivat sattumoisin päätyneet oltuaan piilossa Sharpin päästä lentäneessä hatussa. "Niko!" Gerry huusi ja koputti takalasia varoen puhumasta liian kovaa. "NIKO! Meillä on timantit, tuo panssariauto oli huijausta! Käännä äkkiä poispäin poliisiasemasta, meidän pitää eksyttää nuo p*skat!" hän ärisi puoliksi kuiskaten ja puoliksi huutaen, mutta onneksi painottaen enemmän sitä kuiskaamispuolta. Sharp yritti saada Sunshinen lopettamaan turhanpäiväisen meditoinnin ja tekemään oikeasti jotain, tai muuten tämä ei olisi jumalten mestarin arvonimensä arvoinen. Stalker puolestaan selvitteli enemmän Kenraalista kyselemällä Francikselta, joka tiesi kyllä paljon näistä asioista. ”Kenraali!” hän höhähti ja yskäisi rekkojen pakokaasun myötä. "Niin, se! Aina hoitamassa asioita yhdessä Dane Vogelin kanssa, mutta aika yksityistä kyllä täytyy olla, kun niitä ei koskaan viedä eteenpäin, paitsi kontakteille. Wissler, Acosta ja kaikki saavat aina nuolla näppejään, Kenraali keskustelee vain Vogelin kanssa! Mutta osaa se muutakin kuin keskustella. Sillä on huhuttu olevan ankarat kasvatusmetodit uusille jengiläisille - päreitään se ei polta, mutta jos teet väärin, sulta lähtee mahdollisesti korva, tai sitten jotain muuta vähintään yhtä kamalaa tapahtuu."

"Mä teen v*ttu sen korvista soossia..." Stalker jupisi. Hänen tiellään ei ainakaan seisonut mikään itsestään liikoja luuleva puskajuppi ainakaan sen jälkeen, kun Veteran Child suostui kiltisti selvittelemään asioita. Hänen ajatustensa ulkopuolella Niko puolestaan kääntyi rajusti syrjään poliisiasemalta ja lähti sen sijaan ajamaan Alderneyhyn päin harhauttaen Samedi-kuljettajaa, jolle liike tuli yhtenä yllätyksenä. "KÄÄNNY! Vazemmalle, ääliö! Niillä on meidän timantit, ja Zavage nylkee teidät, joz niitä ei tuoda kozkaan!" Sharp komenteli paljon hurjemmin kuin aiemmin. Kuljettaja kyllä totteli ja käänsi rekan lähes ympäri hipoen katutolppia ja tien vieressä kasvavia puita, mutta yhtä ystävällinen ei kuitenkaan ollut Mr. Sunshine, jonka ilme muuttui mystiseksi ja närkästyneeksi samalla kertaa. "Entäsh shinä? Et voi pokkana väittää, etthä phääsisit yhtä helposhti täshtä läpi khuin me muut viattomat jengiläishet..." Hän sihisi puheessaan ja oli vaikea päättää, kumman ääntä oli vaikeampi ymmärtää, Sunshinen vai Sharpin, mutta joka tapauksessa jälkimmäinen tulistui. "V*TTUAKO ZINÄ ZELITÄT! Minä olen tuntenut Zavagen jo ziitä azti, kun tulin takaizin Amerikkaan Wizzlerin kezkityzleirin zulkemizen jälkeen! Zä olet paljon zuuremmazza vaarazza, mikään 'Kenraali' ei tarjoa zuojaa pomoni vihaztuezza..." Hän jätti ensin Sunshinen hiljaiseksi - nyt ei löytynyt vastapuolelta enää sopivaa herjaa heitettäväksi - ja osoittaakseen olevansa yhtä vihainen kuin aina ennenkin, hän sylkäisi suoraan päin Sunshinen naamaa ehkä yrittäen näyttää kovalta tai jotain. "Ei tätä khyllä shitten unohdeta, naamakhala..." Sunshine mutisi tarkoittaen puhua niin hiljaa, ettei Sharp kuullut. Hän kyllä erotti satunnaisia sanoja, mutta oli kiinnostuneempi timanttien takaisinsaannista. Samedit eivät viitsineet puuttua kahden huonosti puhuvan miehen riitaan ja pyrkivät typerinä kräkkipäinä nousemaan kaiteen päälle päästäkseen siitä edelleen vihollistensa seuraan, vaikkeivat he edes pärjänneet lähitaistelussa villien liikkeiden muistuttaessa enemmän tanssia kuin tappelemista. Stalker söi tuollaisia aamupalaksi (ainakin ajatuksissaan) ja pelotteli heitä pysymään visusti muualla näyttämällä aivan vihaiselta leijonalta, jota ei oltu ruokittu lihalla vähään aikaan...

"YRITÄ EDEZ OZOITTAA OLEVAZI HYÖDYKZI!" Sharp alkoi taas huutaa Sunshinelle juuri kun tilanne näytti hiljentyneen. Nikon rekka kääntyi sisäkaarteen kautta pois vihollisten rinnalta ja suuntasi kohti Alderneytä, jossa eksytys oli ehkä jokseenkin mahdollista, ainakin yleisillä teillä. "Kai zinulla on niitä p*rkeleen voodoonukkeja? Kaivahan nyt Ztalkerin oma ezille ja piztele zitä neuloilla, kunnez timantit ovat meidän omaizuuttamme!" Sharp jakoi ohjeita Sunshinelle ja oli aivan tolaltaan, mutta ehkä se oli odotettavissa, kun Samedit olivat ainoita hänen lisäkseen rekan kyydissä. Vastaus oli yhtä ytimekäs ja rauhallinen kuin ennenkin, kun Sunshine jupisi taivaisiin tuijotellen: "Voodoo ei thoimi käshkystä, hyvä miesh, ja nyt paishtaa aurinko..." hän sanoi salaperäisesti ja "hieroi" kämmentään ilmassa tehden taas jotain hengellistä. "EI ZITTEN! Perkule, kyllä nyt menee Ultorille azti tieto! Minulla on kontakteja!" Sharp huusi mahtipontisesti ja alkoi juuri esitellä lukuisia arvontunnustuksia, joita hänen työtakkinsa oli aivan täynnä, mutta sille ei ollut tarvetta, kun peräkkäin sillalla ajavat rekat saivat täysin yllättävää seuraa - ei A.C:n helikopterista, vaan takana pärisevästä Freeway-prätkästä, jossa istuvat henkilöt olivat kyllä omituisin näky koskaan. Etummaisena ei voinut ehkä aivan olla mies, koska vaikka tukka heilui motoristien tapaan, se oli kuitenkin vähän liian pitkä. Sharp sai heti omat aavistuksensakin asiasta ("Olen nähnyt tuon jozzain... ei kai vain min... Donnien auton takakontizza?"), mutta ihmeellisempää oli myös takana tuleva herra, jonka tukka ei puolestaan ollut tarpeeksi pitkä tullakseen kypärän alta. Hänen olkapäistään piti kuitenkin vielä kiinni arviolta viiden vanha musta kissa, jonka kynnet olivat painautuneet syvälle ajoasun sisään ja se rääkyi epäilemättä pelosta vauhtia kohtaan kaiken aikaa, mutta itsevarmasti tämä katsoi Sharpia silmiin ja tunnisti heti ilmeisen arkkivihollisensa. "Ei kai tuo ole Azzazzin?" tämä kysyi välittömästi jopa hivenen säikähtäen ja kaatui taaksepäin ottaen tukea rekan reunasta (Veteran Child siirtyi pois alta). Niko jatkoi suoraan eteenpäin Plumbers Skywayta pitkin, vaikka sieltä olikin vaikeaa päästä oikeastaan minnekään karkuun. "Onko nuo edessh puolulaishia vai vihollishia?" Sunshine ihmetteli katsomatta kuitenkaan ollenkaan prätkää kohti, vaan edelleen katse suoraan auringonpaisteessa. "Huoh... tehdään vaikka azelepo, vaikka onkin ihmeelliztä, kuinka voit katzoa tuonne ilman zilmäkipuja... Joku Zamedi ampumaan varotuzlaukaukzia, minä en tapa ketään, joka zaattaa olla oma!" Sharp kommentoi kuulostaen taas omalta itseltään, eli diivailevalta ja ylimieliseltä... pelleltä.

Lähin Samedi nosti lattiasta pistoolin (aseita siis oli vaikea tällaisessa vauhdissa pitää kädessä ja varsinkin tähdätä, joten monet keskittyivät vain pysymään kyydissä suoran rynnäkön sijaan) ja lähti kulkemaan takakulmaa kohti, jossa ajoikin tuntematon prätkä tuntemattomilla jäsenillä. "Ammu kizzaa, jätkä, ammu kizzaa, vihaan kizzoja!" Sharp yllytti, mutta Samedi ei viitsinyt tuhlata luoteja aseettomaan kohteeseen, vaan ampui pari kutia kuskin ohi. Se kuitenkin kostautui yllättävän nopeasti, kun moottoripyörän matkustaja otti puolestaan esille SMG:n ja tähtäsi sillä suoraan kohti näkyville tullutta Samedia. Täysin sanattomana ja samalla suojaten henkilöllisyyttään hän ampui luodin toisensa jälkeen päin epäonnista vihollista. Ensimmäiset osumat tiputtivat aseen Samedin kädestä, mutta seuraavat haavoittivat tappavasti osuen yksi kerrallaan ja kaataen vihollisen vähitellen reunaa vasten. Seuraavaksi ase tähdättiin jo päin Sharpia yhtään sen enempää miettimättä, mutta puhevikainen mies oli valmis ja hyppäsi taaksepäin kaataen samalla itsensä turvalliseen makuuasentoon lattiaa vasten. "Hyvät katsojat, tässä on varmaan kaikkien aikojen paras episodi!" A.C. huusi innoissaan kameran varressa helikopterin jatkaessa tasaista leijailua toiminnan yllä. "Liittymästä alas, siellä taitaa De... kaverit hidastaa vihollisia!" Devil opasti Nikoa korjaten nopeasti lauseensa johtuen kuitenkin siitä, kuinka lähellä Samedit olivat. "Ja kaikki ne, joilla on jotain kommentoitavaa, niin turpa kiinni! Nuo eivät tiedä totuutta siitä, ja me halutaan säilyttää se etu niin pitkään kuin mahdollista!" Hän hieroi silmälappuaan vähän aikaa ja keskittyi sitten tarkkailemaan tilannetta. Samedit olivat ainakin melkein tavoittamattomissa korkeudesta johtuen, ja kuljettajaa suojasi luodinkestävä lasi. Jumissa oltiin, mutta ainakin Niko ymmärsi viestin ja käytti liittymää ajaen nyt alaspäin ja kohti teollisuusaluetta, jossa eksytys oli helpompaa varsinkin, kun kyseessä oli rekka, paitsi että tavallisuudesta poikkeava sellainen. "Oliskohan syytä soitella vähän muillekin ja kertoa tosta tehtaasta, josta iso ystävämme mukavasti meille selvitti?" Derek puuttui puheeseen ja heilautti taas kännykkäänsä innoissaan siitä, että tulevaisuudessa oli ehkä tiedossa uusi ja entistäkin suurempi keikka keskellä Kenraalin "pyhintä". Stalker virnisti ajatukselle, että oli vihdoin, ehkä jopa osittain paikallaan polkeneiden 20 vuoden jälkeen pääsemässä lähemmäs elämän tavoitetta nyt, kun se vielä oli mahdollista. Toiminnan saralla nähtiin melkoista jännitystä, sillä Lin oli viimeisen päälle erinomainen kuski kaksipyöräisen selässä, aivan kuten edesmennyt Igor Petrela, ja kiusasi nyt jatkuvasti Samedeja läsnäolollaan sekä kyydissä istuvan Decon tulituksella.

Vartin kuluttua...

Takaa-ajo jatkui edelleen historiallisen kuumana, nyt Alderneyn teollisuusalueella. Viimeisten viidentoista minuutin aikana ei ollut käynyt mitään erikoista - Sunshine oli polttanut kylmänrauhallisesti tupakkaa välittämättä Sharpin komennoista, Deco jatkoi tulitustaan, A.C. pisti nauhalle joka ikisen sekunnin ja McRearyt tuulettivat pitäen hallussaan vanhaa reuhkaa, jonka arvo moninkertaistui silmänräpäyksessä timanttien löydyttyä sisältä. Nyt ongelmaksi tosin alkoi muuttua se, ettei etäisyyden pitämisestä ollut mitään hyötyä, koska tyhmä A.C. lensi helikopterillaan toistuvasti tapahtumapaikkojen yllä ja paljasti siis takaa-ajettujen sijainnin. "Okei, me ei voida ampua sitä, tai muuten se luulee meitä rikollisiksi, jotka eivät halua todistajia... te kuulitte, McRearyt..." Stalker selitti niin nopeasti kuin pystyi (jotta tylsyys ei levinnyt), mutta pasifismi ei oikein ollut irlantilaisen rikollisperheen alaa. "Kuulkaa nyt oikeasti! Meidän ei tarvi muuta kuin huiputtaa niitä, kuten vaikka viskaamalla niiden ja A.C:n väliin jotain räjähteen näköistä! Se toimii aina, Dixonkin oli tehnyt 70-luvulla selvää jälkeä vihollishelikoptereista käyttämällä sitä! Paitsi että meillä ei oikein ole mitään... minun varusteisiini ei kosketa, mutta ehkä tuo hattu olisi parempi?" Hän kumartui reuhkaa kohti katsoen viekkaasti pukunsa silmäaukkojen läpi, mutta Gerry tarttui siihen kuin lapsi leluunsa, kiertyi kerälle ja kitisi: "Et koske! Minun oma!" Paljonpa hän tiesi siitä, ettei lastina tietenkään tullut olemaan timantteja, saati sitten siitä, että Stalkerille kukaan ei sanonut "ei". Tuskin siinä edes tarvitsi yhtään mitään sanoa - joka tapauksessa Gerry nousi pian ilmaan Stalkerin nostaessa kauluksesta, tosin ei läheskään niin kovakouraisesti kuin yleensä. "Tunge vaikka taskuihis se sisältö, tähän viskataan vähän kuraa!" tämä tiuskaisi pudottaen timantit hatusta Gerryn käsille. Packie ymmärsi jo operaation toisen vaiheen ja alkoi kerätä rekan pohjalta kaikkea mahdollisimman likaista tavaraa, koska pitihän Sharpille järjestää likainen yllätys ja helikopterin poisto. "Toivottavasti Deco ei ehdi tappaa kaikkia kräkkipäitä ensin!" Devil murahti äkäisesti vilkaisten rakennusten välistä, kuinka Samedi-rekka oli yhä liikkeellä, ja äkkiliikkeistä päätellen nämäkin huomasivat heidät, koska taas viholliskuski teki nopean käännöksen ja takaa-ajo oli alkutekijöissään.

"Hyi perkule!" Francis kiljaisi, nyrpisti nenäänsä ja astui kauemmas hatusta, kun pikku yllätys oli saatu valmiiksi. Stalker oli yhä kumarassa sen edessä ja teki siihen pieniä virityksiä niin, että joku vihollisista varmasti huomasi ja luuli kyseessä olevan pommitus tai vastaava ansoittaminen. Ainakin reunan yli kumartunut Veteran Child katseli vähän joka suuntaan etsien pakotietä - edes sinko ei rohkaissut häntä jatkamaan, jos hän joutui haastamaan norsun kokoisen kaverin, joka oli jo nyt saanut tietää Kenraalin sijaintipaikan, ja sekös vasta hirvittikin seurauksia ajatellessa. "Kyllä tänne pieni pommi tulee, mutta ihan harmiton sellanen..." Stalker selitti kärsimättömän näköisille McRearyn veljeksille, jotka halusivat toimintaa eivätkä valmistelua. Mitään mainitsemisen arvoista ei tapahtunut noin puolen minuutin sisällä, mutta kun pommi oli saatu valmiiksi, oli aika ryhtyä toimeen. "Hyvästi helikopteri ja takaa-ajajat!" Stalker jyrähti päästäen jopa hymynpoikasen, jonka hän voimakkaasti kätki saman vanhan huppunsa alle, joka oli pitänyt naamaa piilossa jo toista vuosikymmentä. Hän asettui kunnolliseen heittoasentoon ja tilannetta jatkuvasti tarkkaillut Veteran Child kiljaisi kauhusta. "Tilanneraportti! Hyökkääkö ne?" Sharp kysyi ilman, että hänen tarvitsi vaivautua lausumaan elämän häpeäpilkkukirjainta kertaakaan. "NE HEITTÄÄ POMMEJA!" VC huusi ja syöksyi taaksepäin tietämättä enää ollenkaan, mitä tehdä. "Tuon halusinkin kuulla, rakas ystäväni!" Stalker murahti puoli-iloisella sävyllä ja paiskasi sen jälkeen hatun niin kovaa eteenpäin kuin kantoi. Dice-kissa maukaisi äänekkäästi ja peitti silmänsä tassuillaan luullen, että hyökkäys oli tarkoitettu moottoripyörää vastaan, mutta Sunshinen reaktio oli toisenlainen. "Joukhot - ampukhaa!" hän komensi rivissä kyyristeleville Samedeille, kun Sharpin hattu lensi kaaressa suoraan heidän keskelleen. Jengiläiset tekivät työtä käskettyä välittämättä hatun omistajan huolestuneista huudoista, kun hän pyysi näitä jättämään sen rauhaan, mutta turhaan. Koska kenelläkään ei ollut niin hyvää tarkkuutta, että hattuun oltaisi osuttu joka kudilla, muutama panos osui myös A.C:n helikopteriin. "Jopas nyt! Aika vetäytyä, tässä kaikki siis tältä erää! Laskeudu, pilotti, laskeudu johonkin turvalliseen paikkaan!" A.C. komensi heittäen kameran turhautuneena lattialle tietoisena hyvän ohjelman katkeamisesta aivan turhaan. Joka tapauksessa Samedit saivat omanlaisensa rangaistuksen, sillä he eivät onnistuneet osumaan mihinkään räjähtävään, ja niinpä hatun laskeutuessa lattialle heidän keskelleen sen keskellä posahti jotain, ja eilisessä kaatosateessa kostunutta kuraa oli jälkeenpäin joka puolella.

Homma teki tehtävänsä ja härnäsikin muita mukavasti. A.C.Cident ei enää vaivautunut jatkamaan seuraamista, joten nyt vihollisia selvästi nopeampi Niko pääsi ajamaan kunnolla poispäin. Samalla kun Samedit pyyhkivät likaa vaatteistaan, Sharp oli täysin hulluna ja purki vihaansa kaikkiin, jotka olivat liian lähellä. "MINUN HATTUNI! Oztin zen alennuzhintaan markkinoilta entizinä vuozikymmeninä, ja nyt ze on aivan... pazkazza! Kuka korvaa?" Hän pyyhki hattua puhtaaksi ja tarjosi sitä eri Samedeille haluten osoittaa, että maksu oli suoritettava nyt eikä viidestoista päivä. Kaikki nyrpistivät kuitenkin nokkaansa, vaikka olivatkin pohjimmiltaan likaista väkeä ja osoittivat samalla Sharpille, että hänen piti nyt ihan itse hoitaa kulut. "Aa, näen että 'mukhavalla' sheuralaishellamme ei ole helpphoa! Nyth hänkin thietää, mithen khäy, khun yrittää liikhoja..." Sunshine myhäili oman puhevikansa säestämänä ja Sharp katsoi häntä tulistuneesti, mutta päättikin sen sijaan kohdistaa kaiken raivonsa Veteran Childiin, jonka takia nyt tavoittamattomiin pakenevan rekan matkustajat tiesivät liikaa. Niinpä siinä kävi niin, että kun Samedien autoa kuljettava mies ei pystynyt ajamaan tarpeeksi kovaa saavuttaakseen Nikon, Sharpilla oli vielä selvittämättömiä asioita. Hän nosti hitaasti poispäin ryömivän Veteran Childin rinnuksista ilmaan aivan kuten Stalker, mutta pienemmällä voimalla, koska ”noilla pilleillä” ei edes VC:n kaltainen laiheliini kovin korkealle noussut. "Jaahaz, jaahaz! Mitähän Kenraali mahtaa zanoa, kun kuulee täztä? Ze oli tazan tarkkaan viimenen niitti! Leikkaizin zinulta korvat irti, joz minulla olizi lupa, ja tekizin zen aika rajuzti! Nyt tämä juna kulkee zuoraan pomozi luokze, niin ehkä tuletkin kohta hänen luotaan korvattomana!" hän kiljui mielipuolisesti aivan DJ:n korvan juuressa, koska pitihän tässä vaiheessa elämää kuulla asiat ja selvästi. "Mene hoitamaan takaa-ajajat, niin zelviät ehkä yhden korvan menetykzellä..." Sharp komensi väsyneenä ja laski Veteran Childin irti jatkaen sitten hatun putsaamista. DJ käveli pelokkaasti reunaa kohti epäillen, että häneen kuitenkin osuttaisiin ennen kuin hän edes näkisi ketään, mutta hänen yllätyksekseen reunan takana ei enää ollutkaan moottoripyörää. Se oli kokonaan kadonnut, kissoineen päivineen. Näytti siis siltä, että tämä kamppailu oli kokonaan hävitty, paitsi että Sharpin hattu sentään palautettiin takaisin oikealle omistajalleen. Kun Veteran Child alkoi avautua Sunshinelle takaa-ajajien katoamisesta, Sharp alkoi puhua puhelimessa surullisia uutisiaan myös Savagelle - mainiten siinä samalla VC:n, jonka piti kyllä maksaa tempauksestaan tässä ja nyt.

Muualla kyllä sen sijaan juhlittiin. Niko kaarsi suorinta tietä lähimmälle kujalle välttääkseen vihollisten viimeiset katseet, ja tämän jälkeenhän oli täysin selvää, mitä oli luvassa ainakin Stalkerille ja Diabloille - "ilmainen" reissu Stilwateriin Kenraalia tapaamaan. Sitä ennen piti kuitenkin ottaa vanhat, tutuksi tulleet puhelimet esille, sillä hommaan tarvittiin pätevää johtajaakin. Jos Veteran Childin kuvaus piti paikkansa, tehdasrakennuksen tutkiminen vaati aika suurta porukkaa yhdessä, vaikka melko varmasti jotkut tulivat hoitamaan aivotyötä paikan ulkopuolella. Ainakin piiritystä oli joka tapauksessa luvassa, sillä Sharp oli takuuvarmasti lähdössä varoittamaan Kenraalia tulevasta hyökkäyksestä, joten vähän useampikin kärpänen oli saatavilla yhdellä iskulla. Puhelinsoittoja oli tarkoitus tehdä ainakin Saintien, Sindaccojen (Alan oli vähän sellainen tulisielu, etteivät hajonneet jalat hänen tarmoaan pysäyttäneet) ja miksei vaikka Johnsonienkin suuntaan tulivoiman maksimoimiseksi. Timantitkin oli saatu haltuun, joten Ray ei jäänyt yhtään sen enempää tyhjin käsin kuin entisaikojen epätoivoisessa tavoittelussaan Wisslerin rinnalla. Deco varmaan tajusi palata Saintien luo ihan itse, kun häntä ei missään näkynyt, joten hänen salaperäinen kuskinsa jäi ainakin vähän pidemmäksi aikaa hämärän peittoon.

Los Santos, myrskyvyöhyke numero yksi

Pitkän matkan päässä tilanne oli hieman toisenlainen. Missään ei oikein osattu iloita, ainakaan ennen tulevia soittoja hommiin kutsumisen merkeissä. Ukkonen jyrisi kovaa kaupungin ja oikeastaan koko San Andreaksen yllä antamatta pienintäkään armoa. Kaikki täysjärkiset viettivätkin aikaa sisätiloissa, vaikka omakotitalot ja kerrostalojen ylimmät kerrokset olivatkin valtavia melusaastepaikkoja. Osa näistä henkilöistä asui ehkä osavaltion kaksijakoisimmassa asunnossa Templen kaupunginosassa. Se oli Swiftin enemmän tai vähemmän rehellisen perheyrityksen vieressä sijaitseva, hieman ympäröivien rakennusten kasaan painama asunto. Siitä löytyi vain yksi ikkuna ja sekin avautui tyypillisesti "betonihelvettiin", jossa ei ollut mitään nähtävää, mutta muuten paikka tuntui jopa kodikkaalta. Päivän erikoisvieras oli CJ, joka naposteli keksejä huomaamatta niiden katoamista pöydältä. Hän ei käyttäytynyt vieraissa aivan täydellisesti, mutta ei se tuntunut haittaavan perhettä, johon kuului kolme omaa persoonaansa. Kaikkein vanhin ja kahden muun setä, Sidney, oli aivan kuin puolijättiläinen, joka oli kuitenkin henkisesti heikompi ja ei ollut mitenkään erikoista, kun hän purskahti taas kyyneliin kertoillessaan tarinaansa. Sam oli Sidneyn vanhempi veljenpoika, jonka erikoisalaa tuntui olevan autojen muokkaaminen, mutta siinä samassa hän piti myös perheen salakuljetusfirmaa ylpeänä pystyssä. Hän oli myös ikään kuin "tavallinen jäsen", jolla ei ollut niinkään heikkouksia, mutta ei myöskään vahvuuksia. Viimeisenä, ja aika selvästi vähäisimpänä, oli tämän pikkuveli Sebastian, joka oli aina samanlainen masentunut ja pieni kivikasvo. Hän pysyi yleensä vakaasti poissa äänestä, ja Sidney kiusoitteli häntä aika usein, mutta lähinnä leikkimielisesti hehkuttaen samalla omia lihaksiaan ja verraten niitä Sebastianin omiin, jotka olivat kyllä melkoiset siimat. Nyt keskustelu oli hiljentynyt ärsyttävästi ja CJ yritti kröhäistä kiinnittääkseen Swiftien huomion, mutta se oli turhaa, koska Sidney jatkoi edelleen innokasta rupatteluaan siitä, kuinka dollareita oli kertynyt pari tonnia enemmän kuin viime vuonna ja siksi tili ei enää ollut kovin pahasti pakkasen puolella. "Kunnioittakaa nyt vierasta ja antakaa munkin osallistua!" CJ ärähti, kun ei saanut kröhäisyllään toivomaansa huomiota. Sidney hymyili kummallisesti ja lopetti raporttinsa tyhjään. "Arr, aivan niin, Sii Tsei! Kuules, jospa vaikka kertoisit nopeimman tien Wisslerin luo näin etukäteen? Haluan tehdä ruumiita..." hän selitti lyhyesti ja iski nyrkkinsä pöytään. "Taas se alkaa..." Sebastian huokaisi ja nousi pöydästä mennäkseen lepäämään vaikka sohvalle täksi aikaa. Mikä tahansa oli parempaa kuultavaa kuin Sidneyn tapposuunnitelmat.

"Jospa vaikka ottaisit itseäs niskasta kiinni? Näyttää siltä, että yrität pullistella asioita vähän liikaakin, ja niin se ei kulje. Itse onnistuin ainakin suuressa Liberty Cityn sodassa löytämään tieni eri sattumusten auttamana juuri oikeaan mestaan, ja niin kaadoin Dardan Petrelan ja... ainakin käytännössä McLaggeninkin sillä matkalla! Eikä siihen tarvita paperirahaa, vaan toimintaa! Paitsi että nyt on vaikeaa, kun Stalkerin ydinohjus on Sharpilla ja se varmaan kuvittelee nyt olevansa koko maailman yläpuolella, kun voi uhkailla melkein ketä tahansa, paitsi maiden päättäjiä, ja kaikki polvistuu sen edessä..." CJ selitti raudanlujalla kokemuksellaan vuosien (tai paremminkin ehkä kuukausien, olivathan hänen mainitsemansa tapaukset sattuneet aika lyhyen aikavälin sisällä) ajalta ja Sidney sai nähtävästi itseluottamusta. Hän olisi juuri aloittanut jaarittelun siitä, kuinka hän tekee ylimielisille ihmisille, mutta sille ei ollut tarvetta, kun kännykkä alkoi soida keittiön viereisessä olohuoneessa, jossa Sebastiankin makoili. "Poika! Tuopas se välittömästi tänne!" Sidney komensi äänellä, joka jyrisi vieläkin enemmän kuin ukkonen. CJ vilkaisi olohuoneeseen, jonka täyttivät kyllä vähän rikkaamman väen huonekalut. Sebastian oli parhaillaan eräällä erityisen pehmeän näköisellä sohvalla kuuntelemassa kuulokkeistaan musiikkia, joten ei hän ainakaan kuullut jyrinää mistään suunnalta. "Perkule, nyt tuli loppu sille!" Sidney ärähti ja nousi pöydästä niin rajusti, että tuoli oli kaatua. Ainakaan hänen ei tarvinnut ehkä mennä torumaan Sebastiania, koska kännykkä oli miesten välissä, joten sanasodalta vältyttiin. CJ:llä oli jonkinlainen aavistus, että kyseessä oli Alan, ja siksi hän halusi pysytellä poissa kuuluvilta mahdollisimman tehokkaasti. "Öö... mä lähden tästä tutustumaan tähän kämppään hetkeks aikaa. Tuun kohta!" hän tokaisi Sidneylle, vaikka se olikin aivan surkea tekosyy johtuen asunnon superpienestä koosta. Eteisen lisäksi siellä ei ollut kuin neljä huonetta ja vessakin ehkä jollain suunnalla, mutta kyllä se ainakin toimi Sidneyhin, joka ei osannut ajatella kuin yhtä asiaa kerrallaan. "Swiftin TränsFenderi, haluaakos herra, rouva tai neiti autoonsa superviritykset vai perussarjan?" hän kysyi aivan kuin olisi mainostamassa firmaansa televisiossa. Seurasi hiljaisuus, jonka aikana CJ odotti kiivaasti vastakkaisessa makuuhuoneessa Sidneyn vastausta soittajalle.

"Ai että Alan? Tämäpäs on hyvä sattuma! Tiedätkös mitä, kuulin tässä joku päivä hyvän vitsin Ladasta, BMW:stä ja Ferrarista, se menee jotenkin näin..." Hän alkoi ladella vitsiä aivan pokkana ja odottamatta edes Alanin vastausta. CJ oli kuullut tuon jutun ainakin sata kertaa Sweetiltä, joka oli aina esittänyt sitä uutena ja hohdokkaana, ja siksi hän löi kämmenensä otsaa vasten turhautuneena. Alan yritti toisessa päässä koko ajan selittää, että tilanne oli paljon tärkeämpi kuin jokin vitsi, mutta Sidney puhui armottomasti päälle ja osoitti samalla, että oli hänelläkin sitä huumorintajua jäljellä. Lopulta hänet saatiin hiljaiseksi ja CJ asettui mukavaan asentoon vaaleanvihreään nojatuoliin (jonka väri ainakin miellytti häntä, vaikka hän olikin vapaaehtoisesti lähtenyt Grove Streetiltä ja jättänyt vanhan elämän taakseen) odottamaan vastausta. Sidneyn huumorintaju oli ainakin erittäin rajallinen, joten kohta saattoi hymy hyytyä. "Ai niinkö? Mä taidan kuules tietää sen Kenraalin! Joo katos, kuulin kerran hyvän vitsin kenraalista ja upseerista... okei, mutta en taida kertoakaan sitä ennen ko vasta paikalla! Mutta soitit just oikeaan paikkaan, täältä järjestyy kyllä taustatukea vaikka millä mitalla! Sebastian, Sam ja sitten... tää on makee, tää on loistoyllätys! CJ!"

Oman nimen kuuleminen aivan väärässä tilanteessa aiheutti sen, että CJ ponnahti välittömästi seisomaan. Hän ei kyllä enää keksinyt, mitä tehdä. Oliko hän muka livauttanutkaan Sidneylle, että Alan oli jättänyt hänet taakseen ja etsi mahdollisesti jo uusia palkkasotureita? Oli miten oli, näin tämän ei pitänyt mennä, ei todellakaan. Varmasti Sidneykin sai jo mukavan raivoisan vastauksen esitettyään ehdotuksensa...

The End.

Kesti sitte kaks ja puol viikkoo :D Vaan parempi myöhään kuin ei milloinkaan, ja jatkon pitäis olla sujuvampi.

Hyvää työtä Carbonox, kuten aina.

Tarinasi ovat onnistuneet kuten ennenkin erittäin hyvin, mitään virheitä ei löydy ja kuvailua on erittäin paljon. Tunnelmaakin löytyy. Mutta jotenkuten tarina on jokseksin tylsä, en vain tiedä miksi

+ Onnistuneet juonet
+ Kuvailu
+ Tunnelma
+ Huumori

+/- Pituus aivan liian pitkä (oma mielipide, sais vähän lyhentää, ei miinusteta tästä pisteitä kun on oma mielipide)

- Jotenkin tylsä ja epäkiinnostava

8 puol - 9-

-

Ei oikein ole tässä tekemistä, joten silloinhan arvostellaan tarinoita :P Elikkäs nyt arvioitavana olis GTA-F4N1:n neljäs näistä uusista.

----

Yllättävän pitkä, sanoisinkos. Tulee jopa plussaa siitä, että olet näin paljon jaksanut kirjoittaa kuitenkin. :p Sitten kuitenkin siirrymmekin niihin muihin osa-alueisiin... Kirjoitusasu tuntuu olevan vähän mitä on. Tapahtumat kuvataan edelleen liian nopeasti, ja kuvailua yleensä nähdään vain silloin, kun jotain uutta tapahtuu. Pari kirjoitusvirhettäkin on tässä nähtävillä, kuten vaikka repla alussa "H*lvetti mitkät idiootit" tai sitten kertojan kertoma kohta "kaikki paitsi Woozie pelottivat niin että..." Vaan onhan se joskus niin, ettei täydellistä suomea ihan helppoakaan ole kirjotella.

Toimintaa on taas yllin kyllin, mutta taas ongelmaksi syntyy se, että toiminta / kerronta -suhde on kehnompi. Huumorin merkeissä taas mainittakoon, että on jopa yllättävää, kuinka poliisit voivatkin olla yhtä tyhmiä kuin itse pelissäkin. :D (San Andreaksessa siis)

Lyhyesti ihan toimiva tarina, joka ei kuitenkaan tunnu tarjoavan mitään uutta tai erikoista niinkään paljon kuin odotin, ehkä...

+ Toimintaa riittää
+ Pituus hyvä
+ Kappalejaot siinä samalla

- Kirjoitusasussa ongelmia (typot, tapahtumien nopeus, kerrontaongelmat...)

7 puol

Typot ovat niitä, jotka en ikinä saa korjattua, mutta kerro tarkemmin nopeudesta ja kuvailusta.

E: Ja ideoita plz

Hmm... no ota vaikka minulta mallia, niin eiköhän ongelmat ole jokseenkin ratkaistu. ^^

En ole hirveän useasti täälä näitä tarinoita lukenut. Tarinat ovat aika hyviä.

Voisit sinäkin Dakine kirjoitella tarinoita täällä

Juu Carbonoxille se, että oon vähän laittanut kuvailua lisää. Tosin en saanut jatkettua tarinani, kun tarina jäi toiselle koneelle eikä nettiä ole siellä koneella D:

Olis hyvä saada pari ideaa Carbonoxilta.

Spoilereita
1. Ystävämme Grove Streetilta ovat joutuneet tuntemattomaan paikkaan ja he yrittävät päästä sieltä pois. Mutta mutkiakin on matkalla, kun Sweet on vielä loukkaantunut.
2. Aloitetaan uusi juoni Uudesta LC:stä. Tutut kaverit Niko ja Roman Bellic ovat jälleen vauhdissa, jotka joutuvatkin heti ongelmiin Roman takia (En kerro enempää)