Kirjoitettu: lauantai, 01. elokuuta 2009 klo 18.21
Lainaus:01.08.2009 GTA-F4N1 kirjoitti:
Voisit sinäkin Dakine kirjoitella tarinoita täällä
Juu Carbonoxille se, että oon vähän laittanut kuvailua lisää. Tosin en saanut jatkettua tarinani, kun tarina jäi toiselle koneelle eikä nettiä ole siellä koneella D:
Olis hyvä saada pari ideaa Carbonoxilta.
Spoilereita 1. Ystävämme Grove Streetilta ovat joutuneet tuntemattomaan paikkaan ja he yrittävät päästä sieltä pois. Mutta mutkiakin on matkalla, kun Sweet on vielä loukkaantunut.
2. Aloitetaan uusi juoni Uudesta LC:stä. Tutut kaverit Niko ja Roman Bellic ovat jälleen vauhdissa, jotka joutuvatkin heti ongelmiin Roman takia (En kerro enempää)
Niin voisinkin mutta en keksi aihetta ja olisin aikas huono varmastikkin.
Kiva lueskella muiden.
i5 3570k @4.2Ghz / Asus GeForce GTX 660 Ti / Kingston + G.Skill Ripjaws 16 Gb 1600Mhz DDR3 / 120 Gb SSD + 3 TB HDD / ASUS P8Z77-V LX2, Z77 / XFX Core Edition PRO 550W
Kirjoitettu: sunnuntai, 02. elokuuta 2009 klo 16.47
Lainaus:02.08.2009 GTA-F4N1 kirjoitti:
Voisit Dakine sitten liittyä arvostelijoiden paikalle, aina tarvitaan lisää arvostelijoita ja ehkä ideoita. MrToro voisit arvostella mun osa 4:n
Tuo käy paremmin mutta älkää haukkuko ensimmäisempiä arvosteluja
kun ne menevät jokaisella joskus munilleen.
i5 3570k @4.2Ghz / Asus GeForce GTX 660 Ti / Kingston + G.Skill Ripjaws 16 Gb 1600Mhz DDR3 / 120 Gb SSD + 3 TB HDD / ASUS P8Z77-V LX2, Z77 / XFX Core Edition PRO 550W
Kirjoitettu: maanantai, 03. elokuuta 2009 klo 09.34
Muokattu: 09.08.2009 klo 11.44
GTA-F4N1N Tarinat
Yhdeksäs tarina, 27. Kertomus!!! States in Conflict, Friends in Peace, osa 1
*Los Santosin City Bank ryöstettiin elokuvamaisen tyylillä - Missä olivat poliisit?
Los Santosin City Bank oli tänä päivänä joutunut ryöstön kohteeksi. Vartijat havaitsivat holvia ja portaita yhdistävässä käytävässä suuren reiän, josta ryöstäjät tulivat ja menivät. He murhasivat myös yhden miehen, joka hoiti vartiohommeja. Holven lukkojärjestelmä, joka on eräs maailman monimutkaisimmista ja vaikeimmista lukoista on murrettu läpi ennennäkemättömällä teknologialla. Holvesta ryöstettiin kasapäin rahoja ja maailman suurin timantti Donitsinreikä. Pääryöstäjää epäillään olevan tunnettu Grove Streetiin kuuluva Carl Johnson, jolla on erittäin pitkä rikosrekisteri. S.W.A.T. ja FBI ovat parhaillaan etsimässä johtolankoja. Pankinomistaja, Ben Enker ei ole kommentoinut asiasta mitään.
Los Santos - Flint Country - San Fierro moottoritiellä on tapahtunut erittäin vaarallinen ketjukolari, kun poliisit jahtasivat CB:n ryöstäjiä. Ketjukolari alkoi, kun eräs rekkakuski menetti kuorma-autonsa hallinnan ryöstäjien holtittomasta ajosta. Sen seuraksena rekkakuskin puoliperävaunuyhdistelmä kaatui kyljelleen ja liukkaan tien vuoksi monet autot, mukaan lukien kymmenen poliisiautoa, ovat saaneet erittäin paljon vahinkoa ja jotkut tuhoutuneet täysin. Toinen kuorma-auto suistui mereen, kun kuorma-auton kuljettaja väisti täpärästi ryöstäjät. Lopulta poliisipäälikkö Ytän avustaja konstaapeli Patrick Correct suistutti ryöstäjien auton mereen. Ryöstäjiä ei ole sen jälkeen löydetty, ja poliisipäälikkö Yttä epäilee, että ryöstäjät kuolivat. Noin kaksikymmentakaksi ihmistä kuoli ja yli neljäkymmentä ihmistä loukkaanttuivat kolarissa, joista kymmenen on viety teho-osastolle.
*San Fierrossa monta terrori-iskua, Big Pointy Building historiaa ja Missionary Hillsin voimalaitos tuhottu - Sähköt poikki kaikkialla San Fierrossa.
San Fierrossa eletään nyt synkkiä hetkiä, kun maan korkein rakennus Big Pointy Building on romahtunut perustuksien tuhoutumisen vuoksi. Myös Missionary Hillsin voimalaitos on maan tasalla, ja tämän seurauksena San Fierrosta on tullut aavekaupunki. Sadattuhannet asukkaat ovat paenneet San Fierrosta rajusti lisääntyneen terrori-iskujen vuoksi, joka alkoi viime viikolla. San Fierron hallitus ja viranomaiset, jotka ovat nyt salaisessa piilopaikassa, epäilevät terroristien olevan Sindacco-niminen mafia, joka on levinnyt Las Venturaksesta koko San Fierroon ja vanhaan Liberty Cityyn. Matthew Lind, joka karkasi Vice Cityn supermaxista on myös epäiltyjen listassa. Hänen arvellaan liittyneen Sindaccoihin.
*Uuden Liberty Cityn timantti nimeltä "Jää" on yhä kateissa - Kadonnut lopullisesti?
Uuden Liberty Cityn timantti, jota kutsutaan "jääksi" on yhä kateissa. Tapaus alkoi siitä, kun Anthony Prince ryösti Jään Liberty City Diamondista. Muun muassa The Lost Brotherhood, Ancelotti, albanialaiset ja irlantilaiset mobsterit ja jopa LSD olivat sotkeutuneet asiaan. Viimeisin tapahtuma tapahtui Colony Islandissa, ja sen jälkeen Jäästä ei ole kuultu mitään. Viranomaiset ovat yhä etsimässä mahdollisia johtolankoja.
*Liberty Cityn sota jatkuu - Forellit ja Sindaccot voitolla!
Liberty Cityn sota oli alkanut vain päivä sitten, ja nyt Forellien ja Sindaccojen muodostama liitto Foresin ovat jo vallanneet KOKO Portlandin, Stauton Islandin satama-alueet ja Francis INTL Airportin. Asukkaat ovat tämän vuoksi jumissa, sillä kaikki tärkeät kulkuvälineet ovat Foresingin hallussa. Jopa armeijakaan ei pysty pysäyttämään heitä, ja armeijaa epäillään ottaneen lahjuksia Foresingilta. Liberty City on aika pahassa jamassa. San Andreas on tarjonnut apua, mutta joutuvat vetämään avunannon pois, sillä San Andreaskin on joutunut hyökkäyksen kohteeksi. San Fierron Big Pointy Building ja Missionary Hillsin voimalaitos tuhoutuivat ja Los Santosin City Bank on ryöstetty. Los Santosin jengisodat jatkuvat edelleen, ja Ballasit ovat jo ottaneet Grove Streetin hallintaan. The Johnsons Mansion on maan tasal... *KLIK*
"MITÄ V*TTUA!" karjui Carl, joka kuuli radiosta Grove Streetin tilanteen. Max Fisherman juoksi paikalle haulikko kädessä ja ihmetteli Carlin karjaisua. "Mitä tapahtui?" kysyi Max äimänä. "Eeh, ei mitään", sanoi Carl ja nolostui. "Taidat olla vähän hermostunut. Juo vähän teetä ja rauhoitu", ehdotti Max ja pisti haulikon takaisin paikalleen. "Kiitos, Max." kiitti Carl ja otti teekupin ja joi kertakulauksella kaikki tee. Hän pisti teekupin pöytään ja meni vierashuoneeseen. Hän lysähti sängylle ja otti V7-autolehden viereisestä pöydästä ja selaili sitä. Uuden Liberty Cityn ajoneuvot olivat erittäin kiinnostavia. NRG-900, joka väitetään olevan nopeampi kuin NRG-500, on totta. Carl selaili lehtiä, kunnes ei tullut enään mitään kiinnostavia juttuja. Hän viskasi lehden kohti seinää. "Mikään ei sitten onnistu", manaili Carl ja nousi pystyyn. Yhtäkkiä hänen katseensa kääntyi ruskeassa kirjahyllyssä olevan valokuvaan, jossa on Max Fisherman. Hänen vieressä seisoi tunnistamaton mies. Carl tunsi jonkinlaisen oudon tunteen ja hän käveli kohti kirjahyllyä. Hän otti kuvan ja katsoi sitä tarkasti. Maxin vieressä seisova mies näytti oudon tutulta, mutta Carl ei tunnistanut tätä miestä. Hän pani kuvan takaisin hyllylle ja lysähti taas kerran sängylle. Sänky narisi, mutta kesti Carlin lysähdyksen. "Sweet, Kendl, Cesar, Woozie... kaikki kadonneet jäljettömiin.", valitti Carl. Yhtäkkiä kuului oven narinaa. Max käveli sisälle pehmein askelin haulikko kädessä. "Karl Juuhansson, tunnettu nimellä myös Carl Johnson", sanoi Max hiljaa. Carl pomppasi pystyyn ja kysyi: "Mitä? En ole Carl Johnson, sekoitatte minut johonkin toiseen tyypp..." "Lopeta nyt, CJ. Etkö muista, kuka oikein olen?" kysyi Max. "E-en, kuka?", kuului vastaus. Max Fisherman kertoi Carlille kuka hän oikein oli pienessä vierashuoneessa, ja Carl säpsähti niin että veti maailman suurimman ja äänekkäimän pierun, jonka iljettävä haju täytti pian vierashuoneen. Pierun täydensi vielä se, että huoneessa oleva sänky romahti ja sai aikaan likaisen pölypilven.
Pimeässä huoneessa ei näkynyt mitään. Cesar alkoi heräillä ja hänen päähän sattui. Hän yritti liikutella käsiään, mutta huomasi niiden olevan sidottu tiukkaan köyteen. Huoneessa oli pilkkopimeää eikä yhtään ääntä kuullut. "Psst, onks ketään täällä?" kuiskasi Cesar. Parin sekunnin kuluttua kuului Kendlin ääni: "Minä olen täällä!" "Kendl! Oletko kunnossa?" kysyi Cesar ja yritti päästä köysistä. "Ihan okei. Täällä on ihan hirveän pimeää", valitti Kendl. Yhtäkkiä he kuulivat askelia, jotka lähestyivät huonetta, jossa he olivat. Oven kahvaa käännettiin ja ovi avautui, josta tuli hitusen valoa huoneeseen.. Sieltä asteli sisään voimakkaan näköinen mies, joka heitti Josén ja Pedron kohti Kendliä ja Cesarta. He tippuivat kädet sidottuina kovaan maahan, joka aiheutti heille ikävän ja hetkellisen kivun. Mies pamautti oven kiinni ja lähti viheltäen pois. Huoneessa oli jälleen pilkkopimeää. Cesar nousi ylös, meni seinää vasten ja yritti katkaista köydet hankalamma koko ajan seinää vasten. Muut kävivät sillä väliin keskustelua miten paeta täältä. Noin tuskallisen kymmenenen minuutin kuluttua Cesar sai vihdoin köydet irti ja meni heti irroittamaan muut köysistä. "Se tais unohtaa sulkea ovet", arveli Pedro. Cesar ja muut yrittivät etsiä oven kahvaa pilkkopimeässä huoneessa, jossa ei näkynyt mitään. Hän huomasi jotain ja yritti kääntää sitä. "Hei, toi on mun vasen käsi!" valitti José. "Ai, sori", pahoitteli Cesar ja jatkoi kahvan etsimistä. He jatkoivat vähän aikaa, kunnes Kendl tunnisti jotain ja käänsi sitä. Ovi avautui ja toi valoa ja eloa huoneeseen. Cesar meni oven luokse ja katsoi raosta ulos. "Ei ketään", sanoi Cesar ja nelikko käveli ulos. He hiiviskelivät vähän matkaa, kunnes he tulivat nurkan taakse. He kuulivat askeleita, jotka voimistuivat kokoajan. Kahden ihmisen varjot ilmestyivät nurkan takaa, joka läheni uhkaavasti kokoajan. "Piiloon!" käski Cesar ja he kaikki menivät seinää vasten. "...mitä sitten tapahtui?" "Sitten me pakotettiin se äijä kertomaan meille, missä ne rahat olivat...", kuului miesten keskustelua. Nelikko oli valmiina yllättämään vartijat. Vartijat kääntyivät nurkassa ja kävelivät kohti nelikon selliä. Kendl ojensi jalansa, ja vartijat kompastuivat. Ennen kuin he ehtivät huutaa apua, olivat Cesar, José ja Pedro heidän kimpussa. Cesar kuristi ensimmäisen vartijan, ja José piti toista vartijaa paikallaan kun Pedro pisti hänen suuren kätensä toisen vartijan naaman päälle. Molemmat vartijat kukistettu ilman hälytystä. José käveli nurkan taakse ja huomasi käytävän haarautuvan kahteen eri suuntaan. "Edessä oleva käytävä haarautuu Y:mäisesti, joten meidän pitää hajaantua", sanoi José. "Minä menen Cesarin kanssa", sanoi Kendl ja tarttui Cesarin käteen. "Okei, sit mä meen Pedron kanssa", sanoi José ja otti kuolleelta vartijalta Glock 17 pistoolin. Cesar otti toiseelta vartijalta äänenvaimennetun M14 pistoolin ja "bunkkerin" pohjapiirrustuksen. He yhdessä tutkivat bunkkerin pohjapiirrustusta ja päättyivät siihen tulokseen, että heidän pitäisi hajaantua. Cesar ja Kendl päättivät etsiä Sweet, ja José ja Pedro päättivät löytää suoran tien ulos. Sen jälkeen he tapaisivat yhdessä bunkkerin ulkopuolella. He kävelivät siihen kohtaan, josta käytävä haarautuu. "No, tästä jakaantudaan. Onnea matkaan, holmesit. Tavataan sitten ulkona", sanoi Pedro. "Samoin teille", vastasi Cesar ja käveli Kendlin kanssa kohti oikeanpuolista käytävää.
Kaksi tummaa varjoa hiiviskelivät valoisassa käytävässä. Cesar ja Kendl, jotka päättivät pelastaa Sweetin, ovat matkalla kohti syvempää bunkkeria. He kääntyivät nurkasta ja huomasivat yhden vartijan polttavan tupakkaa. "Minä kiinnitän sen huomion muhun, ja sä sitten ammut sen", sanoi Kendl ja nousi seisomaan. Cesar nyökkäsi ja näki, kuinka Kendl käveli hitaasti, mutta rohkeasti kohti vartijaa. "Hei, komistus..." sanoi Kendl ihanalla äänellä. Vartija lopetti tupakan polttamisen, otti aseensa esiin ja käänsi katseensa Kendliin, joka oli hitaasti riisuutumassa T-paidansa pois. Vartija katsoi Kendliä ja pani aseensa takaisin kainalolle. T-paidan alta paljastui 5-Exi 6-Irlin rintaliivit. Vartija hymyili hiljaa ja käveli kohti Kendlia, joka alkoi pikkuhiljaa löysentää rintaliivinsä naruja. Vartijan silmät liikkuivat Kendlin rinnan osissa, kun yhtäkkiä Cesar pomppasi nurkan takaa ja ampui pari luotia vartijan päähän. Vartija kaatui maahan ja verilammikko alkoi muodostua vartijan pään alla. Cesar pisti M14:n takaisin taskuun ja katsoi Kendliä, joka kiristi rintaliivinsä naruja ja laittoi T-paitansa takaisin päällensä. "Harmi, et valitettavasti päässyt loppuun asti", harmitteli Kendl ja halasi Cesaria. Pienen kuhertelutuokion jälkeen Kendl ja Cesar jatkoivat eteenpäin. "Onks täällä mitään karttaa tai jotain muuta vastaavaa?" kysyi Kendl ja katsoi ympärille. "Pitänee katsoa... hei, tuossa on infokartta!" sanoi Cesar ja osoitti seinässä olevaa karttaa. He juoksivat sinne ja katsoivat sitä. "Katsotaan... eli me ollaan nyt tässä -4A:n kohdassa, joten veikkaan, että Sweet on jossain täällä", tuumi Cesar ja osoitti kohtaa -5A. "Eli meidän pitää mennä alas?" kysyi Kendl. "Juu. Meidän pitää löytää portaat, jotta päästään alas", sanoi Cesar ja tutkaili tarkasti karttaa. "Eikö hissi kelpaa?" kysyi Kendl ja osoitti hissiä. "No joo, kai sekin kelpaa", sanoi Cesar nolostuen samalla ja käveli Kendlin kanssa kohti hissiä. Käytävässä oli oudon hiljaista, mutta Cesar ja Kendl eivät välittäneet siitä ja painoivat alas-nappia. Yhtäkkiä he kuulivat askeleita taas kerran. Vartijoita tuli sekä oikealta että vasemmalta. "Nopeasti hissi, nopeasti!" valitti Cesar samalla kun Kendl alkoi panikoida. Hissi saapui -4:seen ja he menivät sisään juuri ennen kuin vartijoiden silmät näkivät hissin ulkopuolen. Cesar ja Kendl huokaisivat helpotuksesta ja he menivät yhtä kerrosta alemmas. Samalla Cesar huomasi hississä olevan valvontakameran, ja kameran toisessa päässä vartijat huomasivat hänet ja Kendlin. Molemmat vartijat ja Cesar huusivat samaan aikaan: "Voi v*ttu!" ja hälytys alkoi soida. "Koodi punainen, tuntemattomia vieraita kerroksessa miinus viisi, sektori A, eliminoikaa heidät heti!" kuului kuulutus. Hissi saapui -5 kerrokseen ja oven avaudutta Cesar ja Kendl pinkoivat juoksuun kohti eteenpäin tietämättään minne he olivat menossa.
"V*ttu ne huomas Cesarin", valitti Pedro ja kuuli, kuinka vartijat juoksivat kohti portaita ja hissiä. "Katotaan, ollaan nyt kerroksessa... miinus neljä ja sektorissa C, joten meidän pitää mennä ylös, päätteli José. "No terävä havainto, nerokas päättelijä", sanoi Pedro sarkastisesti ja he lähtivät kohti Josén osoittamaa paikkaa. "Go go go!" kuului vartijoiden ääntä. "Seurataan vartijoita, ehkä ne vievät meidät portaikolle", ehdotti José. Pedro nyökkäsi ja he seurasivat vartijoiden ääntä. Kaikki meni hyvin, kunnes he menivät paikalle, missä ei kuulunut enää vartijoiden ääntä. Pedro katsoi nurkan takaa ja he huomasivat oven jossa oli pari vartijaa vartioimassa ovea. "Lyön vaikka vetoa, että tuo ovi johtaa portaikolle", sanoi Pedro. José veti hänen pikimustan Glock 17:nsa esille, mutta heidän takana ilmestyi vartija, joka huomasi heidät. "Hei, mitä te teette täällä..." ennen kuin vartija ehti kysyä loppuun asti, oli hän jo saanut luodin Josén Glock 17:lta. José hyppäsi vartijoiden eteen, jotka eivät ehtineet reagoida ennen kuin José ampui heidät kuoliaaksi. Samalla kuului toinen kuulutus: "Koodi musta, neljä vankia on paennut sellisektorista -4B, eliminoikaa heidät ja sulkekaa pääovi!" Lisää vartijoita ryntäsi kohti Joséa ja Pedroa, jotka livahtivat nopeasti portaikkoon ja sulkivat ruosteisen oven. He kiipesivät kerrosta ylemmäs ja kuulivat, kuinka vartijat oikein pamauttivat alhaalla olevan oven auki ja juoksivat alas. Myös ylhäältä kuului askeleita. "Alas ja äkkiä ennen kuin se tyttö ja ne meksikolaiset livahtavat!" kuului vartijan komentelua. "Lindin veljekset pillastuvat varmasti, jos ne huomaavat vankien katoavan." José ja Pedro olivat nyt kuin hiiri loukussa, sillä alas ei päässyt ja ylhäältä oli tulossa lauma kissaa... siis vartijaa. "Rotat pois loukusta ilmanvaihtokanavan kautta!" komensi José. Pedro nyökkäsi ja he menivät sisälle juuri ennen kuin vartijat tulivat kolmanteen kerrokseen. "Me ei ollaan mitään rottia, mutta täällä ON rottia!" valitti Pedro. "Shhh! Vartijoita on vielä portaikossa", sanoi José tutkaillen tilannetta. Viimeisen vartijan mentyä alas tulivat José ja Pedro ilmanvaihtokanavalta. "Tutkitaan toi negatiivinen kolmas kerros", ehdotti Pedro. "Yep, tarvitaan vähän lisää tulivoimaa", sanoi José. He putsasivat pölyt vaatteista ja avasivat metallisen oven hiljaa ja jättivät pienen raon. "Katsotaan, mitä tuossa lukee", sanoi Pedro. "Clear..." "Okei, sit mennään!" sanoi José ja avasi oven. Oven toisella puolella olevat ihmiset käänsivät päänsä ja tähtäsivät kaikenlaisilla aseilla kohti Joséa ja Pedroa. "Hyvin tehty kusipää, saatoit meidät pienelle vaikeukselle", valitti Pedro. "Iste sanoit että siellä ei ollut ketään, ääliö!" valitti José takaisin. Pedro menetti lopullisesti malttinsa ja karjui: "NO EN LUKENUT LOPPUUN S**TANA! SIELLÄ LUKI 'NUCLEAR WEAP..." ennen kuin Pedro lopetti karjunnansa, oli häntä jo lyöty pampulla päähän.
Liberty City, Stauton Island - 23:00
Uusi Liberty Ben näytti pimeässä illassa viisareillaan yhtätoistaa aseiden ampumaäänien yllä. Love Media Center paloi kirkkaasti liekit liikkuillen sinne tänne. Mustatukkainen mies käveli kohti räjähtynyttä Diablo Stallionia ja Leone Sentineliä. Liberty Suspension Bridge, joka yhdisti Stauton Islandin ja Shoreside Valen, oli epävakaassa tilassa. Stauton Islandin rampissa olivat mustat Forelli Excessit ja Sindacco Argentot. Rampissa olevat Foresingit osoittivat aseilla kohti tajuttomia Leoneja ja Diabloja. Darren Devil nosti päänsä ylös miettien mitä tapahtui äsken. Katsottua ympärille hänelle selvisi että hän ja ystävät olivat piiritetty ja Foresinin ansassa. Vaihtoehdot olivat joko paeta tai antautua. Darren odotti oikeaa hetkeä paeta. Samalla tapahtui iso ja räjähdys Shoreside Valen puolelta, joka nostatti ilmaan keskikokoisen savupilven. Foresingit käänsivät päänsä kohti Shoreside Valea, ja Darren tiesi, että se on nyt tai ei koskaan. Darren nousi ylös ja pinkosi juoksuun kohti Stauton Islandia ja Shoreside Valea halkaisevaa jokia. "Hei, toi Diablo pakenee!" kuului Foresingin ääni ja kaikki alkoivat ampua kohti Darrenia, joka sukelsi mustaan kylpyyn. Mustatukkainen mies ja Foresingit juoksivat laiturille, josta Darren hyppäsi mereen. "Se nousee varmasti pintaan. Odotetaan tässä hetken, herra Sindacco", sanoi yksi Foresin. Kului kymmeniä sekuntia eikä mitään tapahtunut. "Se on jo varmaan hukkunut, otetaan muut messiin ja palataan tukikohdalle", sanoi herra Sindacco. Heti kun Foresinit kävelivät pois laiturilta, tummasta jokivedestä ilmestyi Darrenin pää. Darren veti nopeasti raikasta ilmaa keuhkoihinsa, sillä jos Foresingit olivat olleet pidempää laiturissa katsomassa, hän olisi hukkunut. Hän kiipesi ylös laiturille ja katsoi, kun Foresingit raahasivat Devilin, Tonin ja muita kohti heidän Excessiä. "Nyt pitää nopeasti kyhätä joku suunnitelma", miettii Darren kuumeisesti palelten jokiveden kylmyyden vuoksi. Hän otti kännykänsä esille, joka ei kuitenkaan toiminut altistuttuaan vedelle. Darren alkoi nopeasti pelätä Devilin kohtaloa ja lysähti laiturille.
San Andreas, Los Santos - 23:30
Pyöreä kuu heijasti pimeässä taivaassa auringonvaloa kohti maata, ja meri heijasti kuun heijastamaa auringonvaloa. Pienestä mökin ikkunasta tuli valonsäteitä ulos. Kaksi hahmoa liikkuivat sinne tänne ja puhuivat niin kovaa, että ääntä tuli ulos ikkunasta. Sisällä mökissä Carl Johnson ja vanha Max Fisherman keskustelivat jostakin asiasta. "Kakista ulos, mitä tiedät isästäni, MITÄ TIEDÄT JAMESISTA?" kysyi Carl hätäillen ja ravisti Maxia. "Rauhoitu poika, istutaan alas ja kerron sinulle, minne hän oli kadonnut", sanoi Max tyynesti ja istahti nojatuolille. Carl rauhoittui vähäsen ja istahti romahtaneelle sängylle. "Kuten olin sanomassa, isäsi lähti vuonna 80- luvun lopulta minun kanssani Liberty Cityyn. Hän yritti organisoida jengiä LC:ssä, niin kuin sinun veljesi. Olin hänen kumppaninsa. Hänen organisoima jengi alkoi rakkoila jossain 1985 ja muodostui Ballas-niminen jengi, joka toimii nykyään Losissa..." Carl keskeytti Maxin kysyen: "V*ttuun noi historiat, mitä faijalleni tapahtui?" kysyi Carl. Max joi vähän teetä ja jatkoi: "Isällesi... *huokaus* kun minä ja Ballasit olivat ajautuneet riitaan ja he uhkasivat tappaa minut heidän 9mm:llä, James tuli auttamaan minua. Hän tuuppasi minut pois alta samalla kun Ballasien 9mm:n luoti osui häneen. Lähdin pakoon koska en voinut heille mitään. Sen jälkeen en ole kuullunut hänestä mitään." "Ballasit... Ballasit... VOI V*TUN BALLASIT AINA TEKEMÄSSÄ HANKALUUKSIA MEILLE, MIKSI, MIKSI, MIKSI!" vollotti Carl ja pamautti päällä kokoajan seinään. "Rauhoitu Carl, rauhoitu nyt!" yritti Max rauhoittaa Carlia... turhaan. Lopulta Maxilta paloi pinta, otti Carlista kiinni ja viskasi häntä kohti nojatuolia. Carl istahti tuolille ja Max huusi hänelle: "OLE NYT IHMEESSÄ MIEHEKSI JA LAKKAA VOLLOITTAMASTA!" Carl rauhoittui nopeasti ja katsoi Maxia silmään. "Isäsi oli oikea sankari. Minäkin vihaan Ballaseja ympäri päivän sen jälkeen kun he veivat minun PARHAAN ja AINOAN ystävän jonnekkin *******in*, sanoi Max ja katsoi ulos ikkunasta. Carl oli jähmettynyt kiinni nojatuoliin eikä puhunut ja edes tehnyt mitään. "James... missä sinä olet." Carl ryhdistäytyi, nousi ylös ja sanoi suoraan Maxille: "Me ollaan kärsitty paljon, kiitos Ballasien, mutta meidän pitää jatkaa elämämme. Kostetaan Ballaseille ja tuhotaan heidät pysyvästi", ehdotti Carl. "No jopas jotain, vaihtuiko ääni kellossa? Kun kerran olet täällä, niin voidaan suunnitella jotain Ballaseja vastaan", ehdotti Max ja joi taas vähän teetä. "Voisit saattaa minut takaisin Losiin, tiedän pari tyyppiä, jotka voivat auttaa meitä..." Carl kuunteli innolla, mitä Max selitti. Selityksen jälkeen Carl ilahtui ja juoksi ulos Maxin kanssa ja he menivät pieneen varastoon ottamaan varusteita.
Tuntematon paikka
"Miten NEILA-projekti menee?", kysyi eräs professori. "Erittäin hyvin, professori Savage, olemme valmiit", vastasi eräs tutkija, joka tutkaili papereita. "Erinomaista, kun kykenemme kommunikoimaan "heidän" kanssa, niin olemme ylivoimaisia ja voittamattomia! Lind-herra tulee ilahtumaan tästä." ilahtui professori Savage ja käveli kohti ovea. Tutkija lähestyi kevein askelin kohti kryokapselia, jossa oli tuntematon olento, jolla oli suurehko pää. Tutkija katseli kryokapselissa olevaa olentoa ja painoi nappia, joka käynnisti jonkinlaisen mekanismin. Hetken kuluttua ovesta astuivat sisälle kymmenen henkilöä ja muutama henkivartija, jotka istahtivat katsomaan Savagen esitystä. Tuokion kuluttua Savage sanoi iloisena: "Tämä on pieni painaus meille, mutta suuri painaus maailmalle!" Savage liikutti sorminsa hitaasti kohti punaista nappia ja painoi sitä, jota ei voitu enää peruuttaa.
To be Continued
__________________________________________________________________________
Ideoita "Ei Shadowdudelle, vaan Carbonoxille"
1. AIDS ja timantti jutut yhdistyvät jotekin ja ihmiset päättyvät lopulta K.A.C.C. Military Fuelille, joka paljastuu AIDSIN ydinvoimalaksi (tai jotain muuta semmoista vastaavaa). AIDS uhkaa Las Venturasta ja koko San Andreasta ydinpommeilla, ja CJ:llä on oiva tilaisuus puhdistaa maineensa... kytiltä.
2. Matthew Lindin joku sukulainen (tai D. Rascalovin) haluaa kostaa Niko Bellicille, ja uusi seikkailu alkaa. Jäillä taas tekemistä heidän kanssa.
Oli aamu. Kello oli tuskin ehtinyt lyödä seitsemää, kun monet olivat raahautuneet sängyistään ylös ja työpaikalle. Stilwaterissa oli taas ruuhka-aika, varsinkin Saints Rowin rikkaassa kaupunginosassa, jossa työskenteli kaikkein eniten väkeä. Suuri autojono tungetteli monesta eri suunnasta ja kuljettajat yrittivät omia parhaat parkkipaikat yli 80-kerroksisen Philips Buildingin edestä. Tuo paikka oli selvästi Stilwaterin tärkein, sillä kyseessä oli ikään kuin "silmä", joka valvoi kaupungin jokaista paikkaa tarkasti. Rakennusta hallitsi Ultor, joka oli muutaman viime vuoden aikana ehtinyt kaappaamaan koko kaupungin haltuunsa ilman, että siviilit edes älysivät yhtiön käyttävän likaisiakin konsteja. Sen yleisölle avoin, mutta pimeän puolensa visusti piilossa pitävä johtaja, Dane Vogel, oli istunut jo parin tunnin ajan työpöytänsä ääressä ihaillen hidasta auringonlaskuprosessia ikkunoidensa läpi ja hoidellen tärkeitä asioita, joihin kuului allekirjoituksen tunkeminen satoihin papereihin, joista piti koko ajan lukea pienellä präntätty osuus. Se oli rasittavaa ja Vogel olisi mieluummin lähtenyt tarkastuskierrokselle ympäri rakennusta saadakseen ainakin liikuntaa jaloilleen, mutta tietysti hommat oli siirretty McLaggenille, joka ei varmaankaan tiennyt, millaista oli työskennellä toimistossa päivät pitkät. Vogelin päivä oli sentään saanut vähän piristystä, kun hänen kännykkänsä oli pirissyt ja soittajana oli hänen bisneskumppaninsa ja ehkä ainoa oikea ystävänsä, Sons of Samedien Kenraali. Harmittavasti asiat olivat äärimmäisen vakavia, kuten mies ilmoitti jo tervehdyksensä äänensävyllä. Vogel lopetti puumerkkien tylsän tunkemisen ja otti tunnetusti hyvän asennon tuolistaan, jota hän myös pyöritti iloiseen sävyyn ja vailla huolen häivää, välittämättä ikkunoiden huonosta kestävyydestä törmäystilanteessa. "Kuules nyt, kaveri, sain tänä yönä aivan kamalia uutisia, ja sen takia me joudutaankin ehkä nyt pitämään yllä maksimihälytystilaa! Sharp kertoi mulle, että joku... en saanut nimestä selvää, mutta joku Stapleton oli kovistellut meidän Veteran Childia, joka oli kertonut mun tehtaani sijainnin! Tämä on aivan hirveää! Jätin jostain syystä äijän ilman rangaistusta, vaikka Sharp sitä kivenkovaan vaati. Tällasessa tilanteessa turvaudun ennemmin omieni kuin vieraiden sanaan, ja meidän DJ kertoi, että se jätkä oli iso kuin sarvikuono, ja yhtä pillastunutkin! Olisko ratkasua?" Kenraalin pitkää puhetta seurasi Vogelin huokaisu, kun hän pyöräytti jälleen tuolinsa pari kertaa ympäri ja tuli samalla noin puoli metriä lähemmäs ikkunaa, mutta pitäen silti riittävän turvallisen välin siitä.
"Niin joo, ja toinenkin huono uutinen..." Kenraali tokaisi melkein heti perään vieläkin masentuneemmin. Vogel ei ollut tottunut niin suureen huonojen uutisten paukkuun, joten nyt hän vasta kauhistui toden teolla. "Siinä samassa hässäkässä joukkoni menettivät timantit. Ne oli piilotettu huijauksen merkeissä Sharpin hattuun, mutta törmäilyjen merkeissä viholliset sai ne haltuunsa. Stafford lähetti kyllä hatun takasin, mutta Sharp vaati rahat sen putsaamisesta ja..." Tässä vaiheessa Vogel keskeytti hänet saaden jo pienimuotoisen aggression. "Odotas vähän! KENELLE NE TIMANTIT MENI?" hän kysyi korottaen harvinaiseen tapaan ääntään (yleensä hän oli aivan tyyni äijä, joka ennemmin poistui paikalta kuin alkoi selvitellä välejään) ja nousten tässä vaiheessa jo seisomaan. Tuoli liukui aivan ikkunaan kiinni, mutta Vogelia ei haitannut nyt mikään muu kuin timantit. "No siis, kuten juuri sanoin, Stafford ja hänen kaverinsa saivat ne yhteistoimin haltuunsa ja kaikin puolin pyörittelivät Samedeja..." Kenraali kertoi mahdollisimman yksityiskohtaisesti. "Kuvaile niitä kavereita! Ne kuuluvat etsintäkuulutettujen listalle juuri nyt!" Vogel komensi salamannopeasti, joskin hillitysti, sillä hän ei halunnut osoittaa olevansa nimenomaan tilanteen kannalta viattomalle Kenraalille vihainen, vaan ainoastaan timanttivarkaille. "No, Veteran Childin mukaan yhdellä oli silmälappu..." tämä muisteli saaden ainakin parhaiten mieleen jääneen herran mieleensä. Enempää ei tarvittu, kun Vogel jo iski nyrkkinsä kovalla voimalla pöytään. Se oli ehkä vähän liikaa, koska häntä alkoi sattua olemattomien lihasten takia epämiellyttävän kovasti. "Oletko siellä? Dane? Kuka se silmälappukaveri on, joku sun tuttus?" Kenraali kyseli puhelimessa, mutta Vogel tunsi olevansa kyllä nyt aivan liian vihainen vastatakseen toverilleen millään tavalla. Hän löi uudestaan pöytää, nyt hieman hillitymmin, ja veti tuolia selkänsä takaa takaisin luokseen saadakseen edes hiukan istumarauhaa. Juuri, kun hän oli taas uudestaan laittamassa kännykkää korvaansa, ovi kävi ja hän kääntyi katsomaan edessä aukenevaa käytävää, jota pitkin tallasi heti Vogelille tuttu gorillan kokoinen ja pelottavasti Brotherhood-Maeron näköinen mies, jonka tukka ulottui silmille ja joka oli mitä ilmeisimmin tuttuun tyyliinsä vihainen. Hän askelsi hurjaa vauhtia kohti Vogelin työpöytää sen näköisenä, että taas oli sanottavaa tämän toimintatavoista.
"VOOOOO-GEEEEEEEL!" Huuto kaikui pitkin huonetta ja siitä Vogel viimeistään arvasi, että tuttu, mutta ei läheskään turvallinen Maero oli taas päättänyt käväistä. Hänen naamansa ja käsivartensa olivat täynnä tatuointeja ja hän näytti todella häijyltä katsoessaan alaspäin häntä paljon pienempää, vaikkakin suuremman arvon omaavaa miestä. "U-Ultor Corporation, miten voimme palvella?" Vogel kysyi ääni väristen ja Kenraali kyseli vieläkin kännykkäänsä, oliko hän edes paikalla, mutta vastausta ei kuulunut sitten lainkaan. "NYT EI OLE AIKAA VITSAILLA!" Maero karjaisi ja yhtään sen enempää epäröimättä hän nosti Vogelin rinnuksista suoraan ilmaan käyttäen tarkoituksellisen kovia otteita. "Sinä varmaankin tiedät, mistä voisi johtua mekaanikkoni salaperäinen katoaminen? Tajuatko, että Brotherhoodin maaliikenne seisoo paikoillaan niin kauan, kunnes hänet löydetään?!" Hän ravisteli Vogelia joka suuntaan, mutta tämä ei yrittänytkään vastustella, koska tiesi olevansa aina lopussa kaikkein vahvin, kävi miten tahansa. Tyypilliseen tapaansa hän pysyi tästä johtuen tyynenä ja esitti asiat mahdollisimman valoisalla tavalla. "Hyvä ihminen, nauttisin kovasti auttamisesta, mutta Ultor ei ole vastuussa kadonneista tovereista, ja meillä ei ole pienintäkään aavistusta hänen tilanteestaan, joten ole hyvä ja..." Rauhoittelu ei ollut oikea tapa puhua, ja Maero suuttui aina vain enemmän, nostaen Vogelia aina vain lähemmäs ikkunaa. "Kuuleppas nyt tarkkaan, pikkumies", hän selitti matalalla murinallaan, "minua ei kiinnosta, kuka on tehnyt tämän minulle, mutta se on kyllä ilmiselvää, että sun firmasi saa luvan tarjota apua, tai muuten minä tarjoan sulle ilmaisen matkan tuonne alas, kestää vain 20 sekuntia..." Vieläkään Vogel ei antanut periksi, vaan jatkoi oman tyylinsä mukaista kommentointia. "Kuulehan nyt, toimistoni ulkopuolisella hissillä pääsee alakertaan viidessätoista sek..." Nyt Maerolta pettivät hermot, kun hän käveli Vogel edelleen tiukassa otteessaan lähemmäs ikkunaa ja iski tämän enempää miettimättä ikkunalasista läpi, jolloin tämä roikkui enää pelkästään Maeron nyrkkiin puristuneen käden varassa. "Viimeinen mahdollisuutesi, näsäviisastelija! Epäilen vahvasti, että asialla ovat Saintit, jotka kieltäytyivät taannoin jengialuetarjouksestani ja ovat nyt kääntymässä minua vastaan. Selviät pudotukselta, jos vain suostut, vai päätitkö olla yhtä itsepäinen kuin Gordon...?" Hän hölläsi hivenen otettaan, mutta ei läheskään tarpeeksi, jotta Vogelilla olisi edes putoamisvaaraa. Mies päätti lopettaa leikkimisen ja hoitaa jutun pois päiväjärjestyksestä, joten hän sanoi tyynesti: "Ultor palvelee mielellään, kun kerran kyseessä ovat Saintit." Maero näytti edelleen tyytymättömältä, mutta ainakin hän luuli saaneensa tahtonsa läpi, joten hän veti Vogelin takaisin sisälle rikkoutuneesta ikkunasta ja istutti takaisin tuoliin. Sen enempää sanomatta hän marssi jo tiehensä...
Maeron ohi tuli toimistoon mentäessä toinen henkilö, jonka Vogel niin ikään tunnisti, vaikkakin positiivisemmassa mielessä. Kyseessä oli tietysti hänen paras assistanttinsa, nyt keksilautasta tapansa mukaan kantava Daryl "Spencer", joka ei ollut vieläkään tehnyt mitään repsottavalle tukalleen ja piti yllään samoja vanhoja Ultor-vaatteita, jotka olivat liian isot ja rikkinäisetkin. "Aa, keksejä! Laske ne pöydälle, minä yritän saada Kenraalin uudelleen kiinni, jätkä ei nähtävästi jaksanut enää odottaa..." Vogel mutisi välinpitämättömästi. Vaikka Darylin näkeminen ilahdutti aina enemmän kuin Maeron, ainakin hänen tarkoituksensa oli toistuvasti hyvä. Saintit oli parempi pitää poissa Kenraalin luota kuin metsästää oma-aloitteisesti, joten hän päättikin varmistaa tästä eteenpäin, ettei Maerolle järjestetty sisäänpääsyä toimistoon. "Saako olla jotain muuta... söör?" Daryl kysyi jäätyään melko lailla kokonaan huomiotta, vaikka hän toikin Vogelin lempikeksejä tämän pyynnöstä. "Ei kiitos, minulla on nyt kiire... mutta soita vaikka korjaaja paikalle, täällä on reikä ikkunassa. Ja selvitä edelleen tietoja McLaggenista, mieleni ei ole ollenkaan muuttunut. Se yrittää jo vakuutella Sharpillekin, että mussa olisi jotain hämärää." Vogel kertoi jääden taas jaarittelemaan niitä ja näitä räplätessään kännykkävalikkoa. Nimilista oli sen verran pitkä, että hänellä kesti jonkin aikaa päästä Kenraalin kohdalle, mutta juuri parahiksi, kun hän vihdoin jo löysi parhaan kaverinsa nimen, se puhelin alkoi soida, eikä soittajana todellakaan ollut kukaan muu kuin Wissler. "HAISTA V*TTU!" Vogel ärähti ja näytti keskisormea kännykälle, se kun oli parasta, mihin hän pystyi Wisslerin ollessa vastassa. "Niiiiiiiiin?" hän kysyi tahallisen närkästyneesti ja tärkeilevästi, toivoen puhelun loppuvan mieluusti siihen paikkaan. "Perkule, Vogel, yritäppäs miettiä sitä kunnioitusta! Taas lähti viisi pistettä taulukostasi... olet pian miinuksen puolella, McLaggenilla onkin kohta jo maksimipisteet. Mutta itse asiaan, yritäppäs muistaa vähän aikatauluja. Mä lähden bisnesmatkalle nyt, ja siksi tää rakennus jää - valitettavasti - sun komentoosi. Se ei tarkoita lorvailua, vaan sun pitää tehdä tarkalleen, mitä käsken. Siihen kuuluu nyt vaikkapa bunkkerin ylläpito ja tämmönen..." Wissler selitteli, mutta Vogel painoi väliin sinnikkäästi. "Ai se kostea ja likanen alamaailma? En muuten varmana mene sen lähellekkään!" Hän jo melkeinpä unohti asemansa Ultorin tärkeysjärjestyksessä, ja kettuilevaa vinoilua tulikin melko nopeasti. "Voi kuules, etkö sinä tiedä, että ylijohtajan käskystä kieltäytyminen vie toiset viisi pistettä? Ja ylläpito on tärkeää, koska ei sitä ikinä tiedä, jos joku vanki pääsee karkuun. Varsinkin, jos pakenija on minun erityinen..." Vogel ei jaksanut kuunnella enempää, vaan lopetti puhelun siihen paikkaan, sillä hän ei jaksanut kuunnella Wisslerin ylpeilyä pedofiliallaan. "Yks hailee, jotku hemmetin pisteet..." hän jupisi ja alkoi uudestaan etsiä Kenraalin numeroa.
Stilwater Industrial Area
Yllättävän merkittävä tapaaminen oli meneillään jonkin matkaa etelään päin Saints Rowista. Joen toisella puolella maisema muuttui täydellisesti ja rikkaiden pilvenpiirtäjien täyttämä alue vaihtuikin teollisuusalueeksi, joka kuhisi kaiken aikaa toimintaa, ja samalla tärkeää sellaista. Sieltä löytyi toisaalta myös muutamia hylättyjä ja käytöstä poistettuja tehtaita, ja kaikkein merkittävin oli vanha rakennus, joka oli ikään kuin Philips Building, eli toimiston ja tehtaan sekoitus, mutta kyseessä oli kuitenkin sen sijaan ympärysmitaltaan valtavan suuri paikka. Kerroksia siinä oli maanpinnan yläpuolella kymmenen ja alapuolellakin varmasti muutama. Sieltä täältä se oli ehtinyt rapistua ja osa ovista sekä ikkunoista oli laudoitettu umpeen, mutta sisäänpääsy oli silti täysin mahdollista. Lukuisat ihmiset kuitenkin kiersivät sen kaukaa enemmän pelon vuoksi - Stilwateriin oli päässyt kiertämään huhuja tehtaan sisältä kuuluvista salaperäisistä äänistä, ikään kuin vanhat masiinat olisivat käynnistyneet uudelleen itsestään. Haamuja oli esitetty varsinaisena syynä tälle, mutta aivan kaikki eivät moista potaskaa nielleet, ja heidän mielestään tämä johtui ennemminkin keppostelevista nuorista, jotka olivat päättäneet käynnistää kojeita ryömittyään ensin laudoittamattomista aukoista sisälle ja pistettyään sitten ranttaliksi. Oli miten oli, nyt tuota rakennusta lähestyi ehkä jopa vähän yllättävästi laajanpuoleinen joukko ihmisiä monestakin suunnasta. Kyseessä näet oli suuroperaatio, joka vaati kaikessa yksinkertaisuudessaan joukkovoimaa - ja reilusti! Rakennuksen mysteerien takana kun saattoi aivan mainiosti olla Veteran Childin vihjeen perusteella Sons of Samedi -jengiä hallitseva mies, joka yleisesti tunnettiin vain Kenraalina, mutta jokin teki hänestä paljon voimakkaamman kuin miltä hän tavallisesti vaikutti. Pohjapiirustuksia ei ollut selvillä, mutta ainakin kuvissa ulkoapäin se oli niin suuri paikka, että vaadittiin merkittävää määrää henkilöitä. Suunnitelma oli ehkä jo valmiina tämän ryhmän aivoilla, joka parhaillaan poistuikin taas uuden luksusautonsa kyydistä - olkoonkin, että hän oli vieläkin puolikunnossa! Tämä mies oli tietysti Mulhollandin sillalla noin viikko sitten pahoin loukkaantunut Alan.
Hänen lääkärinsä olivat olleet yhtä mieltä siitä, ettei hänellä ollut pääsyä sairaalan ulkopuolelle, mutta tällaisessa tilanteessa ei vain voinut totella, ei sitten millään. Hän ei ollut aivan ainoa vajaakuntoinen jäsen joukossa, koska myös Daniel oli hankaluuksissa sekä kävelyn että aseen pitämisen kanssa, hänen molemmat kätensä kun tuntuivat surkastuneen, mutta todellisuudessa voimat vain olivat lähteneet harakoille eikä parannusta ollut luvassa seuraavienkaan viikkojen aikana. Joka tapauksessa massan kokoa katsottaessa oli selvää, että kaksi vasta sairaalasta noussutta herraa ei ehkä toiminut minään ongelmana. Alanin "superlimusiinista" nousi Ison Pomon ja Danielin lisäksi jälkimmäisen isäpappa Daron, edellisen suojatti Aldrin ja tietysti pieni, mutta sitäkin aggressiivisempi Assassin-kissa. Tuonkokoinen limusiini oli lähinnä tilanhaaskausta ja sen kyytiin olisi mahtunut pari Saintiakin - nyt jengin kärkipää joutui tulemaan kolmella erillisellä autolla. Nämä saapuivat toisina ja pysäköivät siistiin riviin nousten sitten lähes samanaikaisesti autoistaan. Puheensorina oli melkoinen, eikä aivan syyttä, sillä joukkoon oli tullut palaaja kolmen vuoden takaa. Taas jotain tukalleen tehnyt Gordon oli joutunut kyselemään aina vain samalla tavalla velmusti virnistävältä Decolta, oliko kyseessä varmasti oikea Lin eikä mikään naamioitu kätyri, joka uskoi tällä tavalla saavansa Saintit kaadettua. Koska hän ei suostunut ottamaan opikseen, hän päätti ennemmin testata saman tien juttua, jonka hän oli kerran leikkimielessä tehnyt vanhan jengin aikaan ja aiheuttanut sillä hurjan tappelun, jossa mustilta silmiltä ei vältytty. "Anteeksi." hän sanoi jo valmiiksi ja vetäisi sitten lähellä seissyttä Liniä nenästä yllättävästi, mutta tarkoittamatta ainakaan mitään suurta kipua. Tästä seurasi uusi tulistuminen ja ennen kuin kukaan ehti sanoa sanaakaan, Lin oli vetänyt pistoolin taskustaan ja ampunut sillä tapansa mukaisesti suoraan ilmaan merkkinä siitä, että taas jokin ärsytti oikein toden teolla (eli tarkemmin sanotusti puolet maailman asioista). "Joo, on se oikea." Gordon tokaisi naureskellen ja kääntyi poispäin ennen kuin joutui kärsimään pienestä testistään, mutta nyt oli hänen vuoronsa tulla ärsytetyksi, kun Lin kysyi vielä ohimennen hänen jo poistuessaan muiden seuraan: "Onhan siitä toki jo kolme vuotta, mutta oletko tehnyt jotain tukallesi?" Hän valmistautui vuorostaan ampumaan itsekin ilmaan, mutta hillitsi itsensä, koska hän oli sentään mallinantajana muulle jengille. Donniekin oli vaivautunut paikalle, mutta ei uskaltanut edes katsoa kohti tehdasta ja olisi valmis pyytämään vapautusta hommasta Gordonilta, jos ei siis pelkäisi häntäkin.
Pian tuli lisää autoja, ja sen merkeissä lisää porukkaa "pitämään hauskaa", vaikka Alan oli painottanut jokaiselle erityisesti sitä, ettei kyseessä ollut mikään huviretki. Nyt tulivat Diablot uudella katumaasturillaan, jonka kyvyt oli aivan välttämättä pakko saada näkyville, ja kuskina toiminut Devil pistikin auton liukumaan "tyylikkäästi" ja jotkut taputtivat lähinnä kohteliaasti, mutta eivät kyllä olleet millään tapaa erityisen ihmeissään tai muutakaan. Stalker istui yhtä kiukkuisen näköisenä kuin ennenkin takapenkillä, mutta hänenkään murjottamisensa ei ollut minkäänlainen yllätys kenellekään, eikä varsinkaan Decolle. Neljäs kyytiläinen, Angel, ei ollut ehkä yhtä vihainen, mutta ei kyllä tyytyväinenkään, varsinkin aivan liian suuren joukon takia. Alan ehkä halusi tehdä asioista selvän Kenraalille, mutta samalla hän ei tainnut tajuta riskeeraavansa monia ihmishenkiä yrityksessään, varsinkin jos Samedit huomaisivat heidän tulonsa, evakuoisivat rakennuksen ja räjäyttäisivät sen. Melkein heti Diablojen ajaman katumaasturin jälkeen saatiin lisää porukkaa, kun limusiinin tapaan lentokoneella Stilwateriin viety Sweetin rämä Greenwood kolisteli puskuri kiinni tiessä muiden joukkoon. Kyydissä istuivat yksinkertaisesti auton omistaja sekä Cesar, jotka olivat viimeisen päälle varustautuneet Grove Streetiltä löydetyillä tarvikkeilla ja näyttivät siksi muiden mielestä enemmän huvittavilta kuin tosi hyökkääjiltä. Alan pudisti päätään kyllästyneenä hänen liittolaistensa tasoon, vaikkei hänelläkään järki päätä pakottanut, kännimatkat huomioon ottaen. "Onkos tässä nyt sitten kaikki?" Johnny kysyi Saintien keskeltä haluten jo kiivaasti toimintaan - odottelu oli kaikkien muiden paitsi Donnien mielestä varmasti tylsin ja turhin vaihe. "Ei, kun vielä tulee pari kaveria, joiden mukana ei saisi olla sitä maanpetturia..." Alan vastasi korottaen ääntään lopussa vihaisesti. Varsinkin Sweet ja Cesar tiesivät nopeasti, että kyseessä oli pakko olla CJ, johon hekin olivat ehkä hiukan liian raisusti katkaisseet välinsä. Silti monet jäivät sanattomiksi, sillä kukaan ei tiennyt edes, kamppailiko heidän puolellaan yhtään tämän enempää väkeä. Niko ja McRearyt olivat ainakin suosiolla jääneet Liberty Cityyn vastaanottamaan käteistä Pegorinon ja Rayn taskuista timanttijahdin myötä. Stalker oli puolestaan kieltäytynyt, sillä hän ei tehnyt mitään rahalla, ainoastaan tiedoilla. Niitä kenelläkään palkanmaksajalla ei ollut tarjota, joten hän jäi tyhjin käsin, mutta ei se haitannut yhtään. Kohta muiden hiljainen hetki päättyi, kun pihaan kaarsi vielä viimeinenkin auto, jota ei ainakaan oltu ulkonäöllä pilattu.
Väri oli Sindaccojen tapaan p*skanruskea, ja kunto oli suunnilleen yhtä kehno kuin Sweetin autossa. Puskuri ei laahannut maata, mutta sepäs päätti kolistella muuten vain auton osia olemalla melkein irtonainen. Kyljessä oli tummansininen ympyrä, joka toimi heidän yhtiönsä logona. Kuvassa oli valkoinen auto, joka oli tappiin asti viritetty ja aiheutti päänvaivaa, sillä kaiken järjen mukaan tuunaajilla pitäisi olla omasta takaa vähän parempi menopeli. Ympyrän reunoja koristeli liiankin epäselvällä käsialalla tehty "Swift", joka ei tuonut juuri kenellekään mitään mieleen, paitsi eräälle. Stalker harppasi nopeasti eteenpäin kohti autoa välittämättä Decon estoyrityksistä, sillä mikään 20 vuotta etsitty ei pomppinut ainakaan tuolla tavalla suoraan silmille, ainakin kaiken järjen mukaan. Kukaan muu ei oikein käsittänyt hänen reaktiotaan, paitsi että ehkä Devil oli kuullut nimen Veteran Childia uhkaillessa - tiedä sitten, liittyikö se tähän mitenkään. Autosta nousi joka tapauksessa heti ensimmäisenä ulos pieni kivikasvo, jolla oli huonoin koskaan nähty ryhti (vähintään leikkimielessä). "Ääh..." Stalker tokaisi melkein heti, sillä hän huomasi nopeasti myös kaikki muut matkustajat ja käsitti samalla, että Deco oli taas oikeassa ja hän ei. (Vaan olihan se niin, että taisteluparissa kukaan ei voinut olla sekä aivot että voimat) Daron myhäili suunnilleen samaan tahtiin kuin Alan, kun he tarkastelivat myös Samin ja Sidneyn nousua auton kyydistä. Sebastian sai taas kerran nostaa matkatavarat takakontista ja murjotti siksi tänään kahta kauheammin, mutta se ei ollut mitään siihen verrattuna, mitä niin Alan, Daron kuin Danielkin ajattelivat viimeisen matkustajan, CJ:n, noustessa niin ikään Swiftien kyydistä. Sweet ja Cesarkin hätkähtivät tämän tultua sittenkin paikalle, mutta he sentään jäivät paikalleen keksimättä mitään tekemistä, kun taas Alan alkoi kävellä vihaisen näköistä tahtia kohti entistä työntekijäänsä, joka oli myös huomannut nopeasti, että hänen olisi ollut parempi jäädä pois, jos hän olisi vain voinut sanoa Sidneylle "ei". Paineet kasaantuivat, kun Alan nilkutti sanoakseen pari harvinaisen hyvin valittua sanaa. Hän tervehti lyhyesti muita, jotka lähtivät jo odottelemaan konfliktin ratkaisua muiden seuraan, mutta päähuomio oli CJ:ssä. "Miksei maa vois nielaista minua?" hän mietti ja katseli ympärilleen nähdäkseen muutkin, jotka olivat paikalle vaivautuneet, kukin lähinnä omasta persoonallisesta syystään. Sweetiltä ja Cesarilta ei ainakaan herunut sympatiaa.
"Paskiainen! Mitähän sä mahdat täällä tuunata?! Miljoonani odottaa edelleen sun hallussas, ja kohta tästä tulee kuules oikeusjuttu, ja sen jälkeen ei auta enää yhtään mikään! Menet vankilaan etkä palaa sieltä ennen kuin partas ulottuu kivilattiaan!" Alan sihisi suoraan päin CJ:n naamaa ja tilannetta kohti kääntynyt Sidney järkyttyi katsoessaan moista menoa. Daron kuitenkin esti häntä menemästä nyt väliin, koska kaikki eivät selvästikään ymmärtäneet inhimillisiä virheitä. CJ ei sanonut mitään, hän vain värisi ja hikoili, kun Alan huusi kaikenlaisia uhkauksia kidutuksesta ja kaikesta mahdollisesta. Sidney, Sam ja Sebastian menivät Daronin käskystä tekemään tuttavuutta muiden kanssa eikä heistä ollut apua sen enempää kuin Sweetistä tai Cesarista - kummatkin olivat oikeastaan aika vahingoniloisia, ja heidän mielensä ei ollut muuttunut. Yksi herra kuitenkin päätti tehdä liikkeensä ainoana, jolla oli siihen mahdollisuudet. Deco ei viitsinyt jäädä katsomaan tilannetta puuttumatta siihen, ja ennen kuin salakuljettajat ehtivät hänen kohdalleen, hän tönäisi jo suunnattomasti häntä vahingoniloisuudellaan ärsyttävät Sweetin ja Cesarin pois alta mennäkseen pukareiden, tai ehkä sittenkin pukarin ja uhrin väliin. Alan oli juuri päättänyt ottaa puheeksi sellaisenkin asiaan liittymättömän asian kuin CJ:n likaiset ja haisevat, Bincosta ostetut vaatteet, kun Deco täysin tyynenä käveli suoraan miesten väliin ja ojensi molemmat kätensä sivuille pakottaen heidät kauemmas toisistaan. "Okei, nyt loppui. Herra A.A. d'Lamónt on varmasti sitä mieltä, että CJ:n olisi pitänyt pysyä poissa täältä, mutta tässä tilanteessa pitää tehdä kompromissi asioiden selvittämiseksi, tai muuten emme koskaan pääse toimintaan sisälle. Mene sinä kertomaan suunnitelma joukoille ja jaa heidät ulkopuolen monitorimiehiin ja hyökkääjiin, kun minä vaihdan pari sanaa herra C.B. Johnsonin kanssa tuolla nurkan takana." hän selitti korottamatta ääntänsä ollenkaan. Alan ei ollut tyytyväinen, ja kun Deco työnsi CJ:tä eteenpäin vaihtaakseen ne pari sanaa, hän huusi perään: "Kuka sä oikeastaan olet? Ja miksi sä puhut noin?" Hän jopa toivoi aiheuttavansa huutokonsertin, koska oli juuri nyt sellaisella tuulella, mutta Deco vain hymyili entistäkin leveämmin kääntyessään häntä kohti. "Olen vain tällainen ihminen... johon liittyvillä asioilla sinun ei tarvitse vaivata pikku päätäsi sitten ollenkaan." Pakko oli myöntää, että hän oli temperamenttista Alania vastaan selvästi voitolla sanasodassa. Virneellään voittoa juhlien hän tökki ilmeisen halutonta CJ:tä yhä vain edemmäs, kun Alan palasi muiden luo. "Krhm... niin, nyt onkin tullut aika päättää siitä, ketkä oikeastaan menevät tuonne tehtaaseen sisälle..."
Stalker huusi: "MINÄ!" ennen kuin kukaan ehti tehdä yhtään mitään, ja möreän äänen tehokkaasti tunnistanut Alan kääntyi Assassin sylissään häntä kohti. "Joo... minulla on selvä oikeus mennä sisään, koska ilman minua te ette tietäisi tästä paikasta yhtään mitään, ja minä olen täällä etsimässä tietoa, jonka avulla elämäni muuttaminen on täysin mahdollista!" Alan ei sanonut mitään, mutta hän nyökytti päätään sen merkkinä, ettei sitä tarvinnut enempää epäröidä. Seuraavana itseään "äänesti" Lin lähes yhtä aggressiiviseen tapaan kuin Stalker, mutta hän ei saanut yhtä hyväksyvää vastausta. "Ehei, nyt taisi jäädä tärkeä kohta mainitsematta! Tämä on vastuullista hommaa ja ei siksi sovellu ämmille lukuisten riskien ja vaaratilanteiden vuoksi!" Tästä seurasi närkästynyttä supinaa etenkin Saintien keskuudessa, sillä Lin oli takuuvarmasti osoittanut kykynsä jo vähintään kolme vuotta sitten vanhan jengin aikaan. Hän ei jättänyt asiaa tähän, vaan sähähti hurjasti ja alkoi liikkua Alania kohti sormi varoittavasti ojossa. Jo äännähdyksen kohdalla Assassin rääkäisi, hyppäsi pois Alanin sylistä ja heittäytyi Danielin jalkojen taakse piiloon. "Minä taidan olla muiden mukana tuolla sisällä sinun hyväksyntäsi myötä, tai muuten löydät itsesi pyörätuolista jo huomenna..." Lin uhkasi paljon tehokkaammin kuin Alan oli tehnyt CJ:lle, ja hän ei voinut tehdä oikein muuta kuin nielaista pelosta. "Okei, okei!" hän huusi hysteerisesti. "Jatketaan listaa... minä tulen mukaan luonnollisesti, koska me saatetaan löytää Savage-kusipää täältä, ja sitä varten mulla onkin pieni lahja... Daron ja Daniel, teidän on ehkä syytä jäädä tänne ulkopuolelle, koska ainakaan Danin kunto ei taida olla paras mahdollinen ja näin... Azi tulkoot myös, sekin varmasti haluaa antaa Savagelle pikkusen muiston?" Hän viittoi kädellään Assassinia tulemaan takaisin, sillä enää ei välttämättä tarvinnut pelätä mitään Linin peräännyttyä. "Joo, ehkä me tehdään niin, että jaetaan joukko ryhmiin. Diablot, te olette yksi ryhmä, ja sitten..." Hän antoi eri tyypeille omia hommiaan ja päätti lopulta, että koska sekä Lin että "se yksi, joka tuli mun ja CJ:n väliin" olivat epäilyttävän oloisia, hänen oli ehkä syytä mennä heidän kanssaan, kun Stalker oli "yhden miehen armeija" ja Gordon ja Johnny toimivat tiedustelijoina. Swiftien oli tarkoitus toimia kolmen miehen armeijana, mutta Sam ei halunnut tulla mukaan vedoten huonoon aseenkäyttötaitoonsa. Sidney vahvisti asian hitusen jopa nolona vanhimman veljenpoikansa puolesta, sillä Sebastian oli osunut 7 kertaa ja Sam vain viisi, kun luoteja oli annettu sata. Alan hyväksyi perustelut, ja Donnieta ei tarvinnut kahdesti käskeä, kun hänet todettiin liian taidottomaksi aseen käyttämisessä ja hänkin siis joutui "varikolle". Suurin osa Sainteista joutui pois toiminnasta, mutta eivät he sitä ainakaan katuneet. Angel näytti liian pieneltä ja mitäänsanomattomalta, että oli joutua myös sivuun, mutta eipä sitä uhkailua paljon vaadittu, kun Alan oli jo toista mieltä.
Vaan mitä tapahtui peränurkalla? Deco ei todellakaan mennyt sinne tappaakseen CJ:tä, vaan tehdäkseen jotain mukavempaa. Vielä hän ei antanut mitään ilmi, ja sen takia CJ ei tiennyt, mitä ajatella, mutta ainakin hän pysytteli kaiken aikaa valmiina itsepuolustukseen. Kovin kauaa ei tarvinnut kulkea seinän vierellä, kun Deco jo pysähtyi kellariluukun kohdalle. "No niin, Johnsonin poika... tuossa on sun sisäänkäyntisi. Tiedän, että haluat kovasti auttaa tässä jahdissa, mutta Alan ei sovi sun työnantajaksi, joten sun pitää mennä alakautta. Varo törmäämästä siihen matkalla ja yritä jotenkin löytää tiesi ylempiin kerroksiin, kellarissa voi olla aika kosteaa ja muuten vaan epämiellyttävää. Jos löydät Savagen ensimmäisenä, niin yritä ihmeessä hoidella se, me ei tarvita sitä mihinkään ihmeelliseen. Kenraalia ei kuitenkaan sovi tappaa, Stalker haluaa sen käsiinsä, koska se tietää ainakin tarpeeksi. Siinä varmaan kaikki ohjeet... oletko kunnossa?" hän kysyi huomatessaan, kuinka CJ alkoi yhtäkkiä nytkähdellä suuntaan jos toiseen pidellen päätään ja sulkien silmänsä tuskastuneen näköisesti. "Mitä? Ei... ei mitään... mulle taisi varmaan vaan tulla päänsärkyä Alanin huutelusta... ehkä mun on paras mennä jo heti!" hän selitteli etsien syytä yllättäville pääkivuille. Hän alkoi vetää kellariin vievää luukkua auki kaikin voimin ja Deco tuli apuun hoitamaan hommaa, kyseessä kun oli raskas homma, joka vaati kahta miestä. "Mitä sä aiot tehdä?" CJ kysyi huohotuksen lomassa, kun ruosteinen luukku ei ollut mitenkään helppo avata. "Hankkiudun johonkin ryhmään, mieluiten samaan kuin Alan, jotta voin pitää silmällä sen liikkeitä kaiken aikaa. Älä sinä minusta huolehdi, pärjään vaikka tarpeen tullen pelkällä kynällä ja pystyn osoittamaan sen muutenkin kuin teoriassa." Deco kuulosti ihmeen mahtipontiselta eikä järin uskottavalta, koska kynällä ei ollut CJ:n tietojen mukaan mahdollista tehdä juuri mitään muuta kuin pistää, ja pitkällä tähtäimellä se ei auttanut mitään. "No, pitemmittä puheitta pärjäile, ja vältä liiallista toimintaa, pääs kunto näyttää huolestuttavasti yhtä huonolta kuin Stalkiella, jolta tuntuu puuttuvan joskus aivot." CJ tyrskähti, vaikkakin laiskasti, ja kömpi sitten auki viimein saamastaan luukusta alas pimeään kellariin. Hän tarkisti varusteensa, jotka olivat aina olleet mukana ja olivat nytkin, ja kaikki oli kunnossa. Deco taputti häntä selkään onnea toivottaen, sulki sitten luukun hänen perässään ja lähti takaisin muiden seuraan miettien samalla mahdollisimman ovelaa valetta Alanille.
Kirjoitettu: lauantai, 08. elokuuta 2009 klo 15.42
Samaa rataa mennään kuin ennen. Juoni on ihan hyvää-kiitettävää tasoa ja kuvailu ja tunnelma toimivat. Jotenkin tarina ei vain kiinnosta, en tiiä miksi. Pituuskin on ihan hyvä.
Kirjoitettu: lauantai, 15. elokuuta 2009 klo 12.59
Muokattu: 15.08.2009 klo 19.27
Täällä on sen sijaan ongelmia juonen kehittelyssä. Ideoita ei meinaa tulla päähän
EDIT: Nyt alkaa ideoita tulla. Vähän spoilereita teille.
1. Uusi Mafia ilmestyy San Andreakseen ja valtaa vähitellen kaikki Las Venturasin ja San Fierron alueet ja joutuukin piankkoin sotaan Foresinin ja muiden paikallisjengien kanssa.
2. Carl saa tietää enemmän hänen isästään ja menee kostamaan Ballaseille.
3. Pedro ja José ovat jumissa salaisessa paikassa ja heitä odottaa kuolema, miten heille käy?
Extra. NEILA-Projektin hallinta karkaa käsistä ja uusi uhka uhkaa koko ihmiskuntaa.
Hylätyssä tehtaassa oli pimeää. Aamu oli juuri sarastamassa, mutta sitä ei kyllä näkynyt sisätiloista ikkunoiden ollessa laudoitettuja melkein joka paikassa. Tehtaan sydämessä, kymmenennen kerroksen keskimmäisessä huoneessa, oli ehkä ainoa sellainen paikka, jossa näki eteensä ilman minkäännäköisiä ongelmia. Se ei ollut aivan autio huone, vaan siellä todellakin tapahtui. Valtava joukko Sons of Samedeja partioi ympäri noin neljän huoneen muodostamaa alaa, ja heille oli annettu tiukat ohjeet kaikista tunkeilijoista, vaikka oli suoranainen ihme, jos joku pääsisi erittäin ansoitettujen muiden kerrosten läpi aina kaikkein pyhimpään. Pelkkiä vartijoita ei ympäriinsä vaeltanut, vaan yhdessä näistä neljästä huoneesta, josta johti portaat niin ylös katolle kuin alemmiin kerroksiin, näkyi kaikkiaan viisi Samedeiksi pukeutumatonta henkilöä. Jokainen istui tuoleissa, neljä puoliympyrän muodostaen ja yksi ikään kuin johtajana suoraan heidän edessään. Tämä johtajamies, joka poltti samalla savuketta, oli pukeutunut valkoiseen takkiin ja valmistautui jutustelemaan neljän muun henkilön kanssa, jotka olivat vielä toistaiseksi pimeydessä valojen ollessa pois päältä. "No niin... te tiedätte varmasti, miksi olen kutsunut teidät tänne tänään. Olen saanut tietoa luotettavasta lähteestä, että tänne ollaan hyökkäämässä. Veteran Child painostettiin lavertelemaan ja hänet on saatu ymmärtämään tekonsa vääryys, mutta se ei auta, kun minusta tiedetään jo. Muuan sotanorsun kokoinen friikki näyttää haluavan minut elävänä, ja koska kuolema ei tule kysymykseenkään, ainoa keinomme on puolustaa tätä paikkaa viimeiseen mieheen..." Eräs miehistä tuoleissa nosti kätensä pystyyn pyytäen puheenvuoroa kesken Kenraalin selityksen ja tämä kyllä huomasi, mutta epäröi silti hetken aikaa, koska kenenkään ei ollut missään nimessä tarkoitus keskeyttää hänen "pyhää puheenvuoroaan". Hän hapuili kädellään oikealle puolelle tuolia, jossa oli todellakin nähtävissä jonkinlainen laite. Sen jälkeen, kun hän sai kunnon tuntuman eri kohtien sijaintiin, hän löysi tehokkaasti oikean napin ja painoi siitä, jolloin valtava valo levittäytyi ympäri huonetta tuoden selvästi näkyville kaikki muissa tuoleissa istuneet miehet. Kaikki laittoivat kädet silmille valtavan valon takia ja Kenraali hymyili jopa vähän pilkallisesti, mutta kenenkään huomaamatta, samalla kun hän liikutti jo laitetta sivummalle, jolloin valo keskittyi tyhjään seinään, mutta jätti kuitenkin riittävästi näkyvyyttä, jolloin kaikki näkyivät joka tapauksessa aivan normaalisti.
"Täztä alkaa puuttua hauzkuuz! Alan kohta katua zitä, että zuoztuin kutzuuzi!" vasemmanpuoleisin huusi heti närkästyneenä. Hän oli lievästi ryppyinen mies, joka oikoi mahdollisesti vinoon mennyttä hattuaan. Sen kunto ei ollut läheskään paras mahdollinen edelliskerran kurapelleilyn jälkeen, mutta ainakin se oli siinä kunnossa, että mokoma reuhka soveltui päässä pidettäväksi juuri ja juuri. Hän oli toisaalta ainoa kärsivällisyytensä menettänyt, sillä hänen vieressään sinisessä AIDS-asussa istuva tärkeän näköinen kaveri ei ollut moksiskaan. "Hah, sangen vakuuttavaa, mutta jospa siirryttäisiin itse asiaan? Sharpilla menee helposti pip... siis hattu kireälle tämmösistä tempauksista, eiks jeh, vanhapoika?" Leveästi virnuileva Savage painoi kätensä Sharpin hatun päälle ja siitä edelleen miehen silmille, jolloin alkoi nopea rimpuilu. Se sai Kenraalinkin jo hörähtämään, mutta koska aika oli kortilla, kepposet oli parempi tehdä muuhun aikaan. Toisin kuin kaksi ensimmäistä, ne jälkimmäiset eivät yksinkertaisesti kehdanneet tehdä mitään, koska he olivat painostavassa tilanteessa. He olivat kaikessa yksinkertaisuudessaan kaksi resupekkaa, jotka olivat lähteneet Arabian ankaraa lakia pakoon Amerikkaan etsimään kokonaan uutta ja parempaa elämää, mutta harmittavasti siitä olikin tullut pannukakku, kun heidät saatiin kiinni vuosisadan huumediilistä. Miesten yllätykseksi Savage oli kuitenkin tarjonnut heille hommia Sindaccojen (ja ehkäpä vähän useammankin tahon) kadottamiseksi, ja koska se oli ainoa vaihtoehto vankeustuomion ohella, eivät he voineet kieltäytyäkään tarjouksesta. Viime aikoina oli pidetty melko matalaa profiilia, kun Savage antoi Roninien ja Samedien edistää asioita eteenpäin, tosin huonolla menestyksellä, mutta nyt oli arabialaistoverusten, Muhammedin ja Amirin, vuoro sekoittaa pakkaa, eivätkä he näyttäneet nyt tosipaikan tullen innostuneilta. Vaikka Muhammedilla oli kokoa kuin tankilla, ei hänestä ollut ottamaan ainakaan mitään vapaapainierää Stalkerin kanssa, ja laiha ja (tavallisesti) häijy Amir näytti yhtä haluttomalta aseiden tullessa kysymykseen. He eivät olleet koskaan edes kuulleet Sindaccoista asuttuaan toisella puolella maapalloa, eikä tuntemattomien ampuminen tuntunut oikealta. Kenraali oli kuitenkin niin vaikutusvaltainen mies, että hänen sanansa oli melkeinpä laki Stilwaterin alamaailmassa, johon ulottui jopa poliisivoimien johtoporras...
Huomattavasti alempana
Kaikki olivat hajaantuneet omille teilleen. Ryhmät koostuivat muuten yhdestä tai kahdesta jäsenestä, mutta yhteen mahtui reilut kolme, koska se vain oli paras keino järjestellä asiat pomolle sopiviksi. Deco, Lin ja Alan olivat kaikki yhdessä ryppäässä menneet ensimmäisestä ovesta vasemmalle, josta löytyi täynnä hämähäkinseittejä, pölyä ja pettäneitä kattoparruja oleva huone, joka oli puoliksi ehtinyt sortua, mutta turvallinen reitti kulki edelleen kaikkien romujen seasta eteenpäin. Rakennuksen ulkopuolella välittynyt mukava tunnelma tuntui jo tässä vaiheessa karmivan etäiseltä, vaikkei oltu päästy edes kovin kauas etuovesta. Alan oli toisaalta ainoa, joka pelkäsi ainakin vähän ja tarkkaili kaiken aikaa hermostuneena puolelta toiselle. Lin sen sijaan osoitti suoraan eteenpäin eikä kiinnittänyt huomiota sellaisiin pikkuseikkoihin kuten rottiin, joita talo oli mitä ilmeisimmin tupaten täynnä, kun romujen seassa olevasta kolosta syöksyi niitä melkoinen määrä viimeisenä jonossa kulkeneen Decon takaa, epäilemättä etsimään itselleen syötävää, joka vain taisi tällaisessa melkein hylätyssä paikassa olla turhan vähäistä. Huoneesta ei löytynyt mitään ihmisiäkään kiinnostavaa, joten tie vei heti seuraavan kulman taakse, jossa oli yläpuolelta täysin hajonnut ovi. Matkantekoa se ei katkaissut, vaan nyt piti simppelisti kiivetä yli. Alan ei ollut mitenkään erityisen innokas, mutta oven alaosa oli vankasti kiinni seinissä ja hajonneen yläosan mukana oli mennyt myös kahva. "Ala painua jo, pelkuri." Deco naurahti ja potkaisi Alania saadakseen hänet liikkumaan vikkelämmin. Lin oli jo toisella puolella paljon siistimmän näköisessä huoneessa, jossa sielläkin oli pölyä, mutta niin vähän, ettei se näkynyt muuten kuin jalanjälkinä lattiassa. Sieltä johti jo reittejä useampaan kuin pelkästään yhteen suuntaan, joten valinnanvaraa oli parempi löytyä. Decon järkkymättömällä logiikalla he törmäisivät pian muihin ryhmän jäseniin, jos menisivät liikaa oikealle, joten siksi täytyikin ehkä pysytellä vasemmalla ja löytää tie ylemmäs. Lähes heti päästyään hankalasta ovesta läpi Alan alkoi punnita vaihtoehtoja omalla logiikallaan ja esitti pitkän esseen siitä, mitä hänen arvionsa perusteella kunkin kolmen oven - kahden edessä ja yhden oikealla olevan - takana saattoi olla. Koska ketään ei kiinnostanut, Deco päätti vain suoraan siirtyä lähimmän, eli yksinäisen oikealle johtavan oven, puoleen. Se oli, kuten kaikki muukin huoneessa, ohuen pölykerroksen peitossa, mutta sentään helposti avattavissa, koska kahva toimi moitteettomasti. Pääsyä ei kuitenkaan enää ollut ainakaan siihen suuntaan, koska suoraan oven takana oli valtaisa rojukasa, joka oli täysin läpipääsemätön. Hän perääntyi taaksepäin, kun muutamat likaiset tavarat kaatuivat hänen jalkoihinsa.
"No mitäs nyt, perkule?" hän kysyi Liniltä, koska Alan jatkoi edelleen ääneen miettimistään eikä huomioinut muita läsnäolijoita juuri yhtään, mutta ainakin hän oli nähnyt, kuinka oikealle ei päässyt, joten nyt hän keskittyi vain ja ainoastaan eteenpäin meneviin reitteihin. "Ei se noin vaikeaa voi olla, vatipää, meidän ei tarvitse kuin avata muut ovet!" Lin murahti ja siirtyi itse kokeilemaan kaikkein vasemmanpuoleisinta ovea, kun Decolle lankesi vielä myös keskimmäinen, Alanin näkyvän toimintahaluttomuuden tai -kyvyttömyyden vuoksi. Hän toivoi löytävänsä jotain, josta oli edes piirun verran hyötyä eteenpääsemiseksi, kuten vaikka ovia avaava vipu, mutta sellaisia ei tainnut löytyä tästä paikasta. Tämä ovi, jota hän nyt kokeili, oli kummallisen raskas, vaikkei sen ulkomuoto antanut moista ymmärtää. "Jo on, kun voimat ei... lääh... riitä!" Deco noitui ja kiskoi minkä kiskoi, mutta ovi pysyi tiiviisti paikoillaan eikä tainnut edes huomioida, että sitä yritettiin saada auki. Toinen ovi, jonka parissa Lin työskenteli, oli auennut vain muutamalla yrityksellä ja se ei tuntunut olevan mahdollista. "Miten h*lvetissä sää ton teit?" Deco ärähti ja veti kahta kauheammin, mutta seurauksena oli vain arveluttavaa narinaa, kun ovi alkoi pyrkiä jo irti saranoistaan eikä siitä tullut kauhean kivaa. "Mitä sä nyt tarkotat? Mähän vaan työnsin normaalisti..." Lin vastasi tajuamatta kysymystä kunnollisesti. Deco tajusi vasta nyt tehneensä järisyttävän virheen, lopetti oven epätoivoisen kiskomisen ja käänsi kahvasta uudelleen työntäen samalla sitä eteenpäin. Kun homma onnistui, hän tunsi itsensä kummallisen noloksi, koska tämä oli ainoa epäonnistuminen moneen vuoteen elämän asioissa. Seuraava ongelma vain olikin se, kummasta ovesta mentäisiin, kun Alan teki vuorostaan tasapuolisia päätelmiä tilanteesta. Linin avaaman oven takana avautui erittäin pimeä paikka, jossa ei varmasti nähnyt nenäänsä pidemmälle, mutta heillä ainakin piti olla mukanaan taskulamppuja. Alan oli silti mieluummin menossa Decon ovesta, vaikka reitti oli huomattavasti vaarallisempi. Sielläkin oli käytävää sortunut, mutta juuri ja juuri läpiryömittävä aukko löytyi rojujen alta ja, mikä tärkeintä, siellä oli valoisampaa kattolampun palaessa, tosin hiukan välkkyen ja samalla epämiellyttävää tunnelmaa luoden. Kaikkien romujen takana sentään näkyi "pelastus", eli hissi, joka varmasti tulisi viemään korkeampiin kerroksiin, ehkä jopa aivan ylhäälle saakka kertaheitolla. Mistään ei voinut vain olla varma, kun oli kyse Kenraalista, joka halusi taatusti kiusata tunkeilijoita asettamalla nämä todelliseen puzzleen.
Samalla kerrosta alempana B1:ssä oli huomattavasti pimeämpää. Ainoastaan yksinäisen kulkijan taskulamppu valaisi paikkaa, ja kun valo lähestyi kosteissa ja pelottavissa tunneleissa, rotat kiisivät rääkyen tiehensä välttäen joutumasta hirviöksi luulemansa olennon kitaan. Eihän kellarissa tietenkään liikkunut mikään sellainen, vaan tuo kaveri totteli puhtaasti nimeä Carl Johnson, tai lyhyemmin vain CJ. Hän tunsi olonsa aivan samanlaiseksi kuin aavekaupungissa katsellessaan kauhuissaan ympärilleen. Siinä hän nyt oli, etsimässä tietä ylemmäs säkkipimeästä kellarista, jossa saattoi olla vaikka mitä pelottavaa häntä odottamassa. Lapsellistahan tuo ajatustyyli oli, mutta muutakaan ei voinut, kun taskulampun valokeilan ulkopuolella ei näkynyt mitään muuta kuin pimeyttä. CJ:llä oli kylmä ja nälkä, eli toisin sanoen kaikki oli huonosti, mutta olivatpahan varusteet nopeasti saatavilla kummastakin taskusta. "Miksi, miksi, miksi..." hän kyseli itseltään katuen täysillä lähtöään kentälle. Uudet ja edellistä ilkeämmät stalkerit tuskin tulisivat vastaan, mutta kaikki muu alkoi kummitella mielessä. Päätä särki yllättävän kovasti, vaikkei hän muistanut kärsineensä viime viikkojen aikana ainoatakaan onnettomuutta, joka olisi aiheuttanut moista tuskaa. "En halua olla mikään oikean elämän Harry Potter!" hänen onnistui sanoa jotenkuten käden pidellessä hurjasti "salamoivaa" otsaa, joka tuntui räjähtävän kappaleiksi ennemmin tai myöhemmin. Mieleen palautui ikävä muisto siltaonnettomuudesta, joka oli ehkä ainoa mahdollisuus päänsatuttajaksi, vaikkei CJ itse tuntenut asian olevan niin - hänhän ei saanut minkäänlaisia vammoja lääkärien mukaan, ei sisäisiä eikä ulkoisia, mitä pidettiin yhtenä suurena ihmeenä. Kipu yltyi jo niin hurjaksi, että CJ tarvitsi molempia käsiä lievittämään sitä parhaansa mukaan, ja taskulamppu tippui kädestä lattialle. Rikki se ei mennyt, mutta ainakin jäi osoittamaan maata pitkin kohti käytävää, jota ei olisi muuten siitä kohdasta pystynyt näkemään. "Ei!" CJ huusi yrittäen kurottua kohti taskulamppua, kun hänen päänsä sisällä mylläsi kuin viimeistä päivää eikä mikään vaikuttanut auttavan. "Haluan tietää! MIKSI??" hän raivosi näyttäen rottien silmissä erittäin uhkaavalta pedolta, joka valmistautui lataamaan voimia päästäkseen tuhoamaan. Kipu ei hellittänyt ja hän yritti kohottaa päätään nähdäkseen, minne taskulamppu osoitti, mutta sitten kävi köpelösti.
CJ kirkaisi. Vain, koska hän luuli olleensa ainoa ihminen paikalla, hän rohkeni päästää naismaisen huudon, joka toisaalta kantoi kaiun merkeissä joka puolelle ahdasta kellaria. Kipu sentään unohtui, kun hän heittäytyi taaksepäin kädet suojaavassa asennossa, turvaan siltä, mikä häntä lähestyi. Kuinka ollakaan, kyseessä oli hitain, ehkä peräti hidastetuin liikkein kävelevä Dardan Petrela, johon liittyvät muistot olivat kaukana hyvistä. Miehen kasvot olivat täysin rapistuneet ja kammottavan näköiset taskulampun valossa . otsassa olevasta aukosta norui verta, joka peitti vasemmanpuoleisen silmän kokonaisuudessaan ja kulki siitä edelleen suun yli kohti leukaa, josta se tippa kerrallaan putosi lattiaan. "PYSY KAUKANA MINUSTA!" CJ kiljui, mutta täysin tuloksetta, sillä Dardan ei edes reagoinut hänen huutoonsa minkäänlaisella tavalla. Hänen ainoa näkyvä silmänsä oli tyystin valkoinen ja täten myös ilmeetön, kuten suukin. Kädet oli ojennettu eteenpäin kuin zombilla ja keskellä rintaa oli selkeästi nähtävissä kaksi luodinreikää, joista tuli myös verta, joka tahri vaatteet käyttökelvottomiksi. CJ etääntyi aina vain taskulampusta, kun Dardan ohitti sen erikoisen tyhjästi kävelemällä, mutta aikoi silti pitää sen näkyvissä löytääkseen takaisin, perääntyi sitten kuinka kauas tahansa. "En tarkoittanut tappaa sinua! Älä!" hän rukoili ja tunsi taaksepäin tunnustelevalla kädellään, että seinä tuli jo vastaan, vaikkei sitä näkynytkään. Nyt hän oli ansassa, sillä vielä jatkuneen tunnustelun perusteella hän ehti päätyä kulmaan, eikä Dardan osoittanut pysähtymisen merkkiä, vaan jatkoi armotonta lähestymistään. Vanha tuttu aavekaupunki pomppasi jotenkin CJ:n mieleen kiinni samalla kertaa, kun koko elämä pyöri yhtenä nopeana diaesityksenä silmissä. Tähän se sitten oli loppumassa, kukaan ei häntä koskaan löytäisi, olihan Deco ainoa, joka tiesi hänen lähteneen kellariin... Mutta samalla kun elämän esityksessä tultiin Beverlyn kuoleman kohdalle, jokin naksahti hänessä. "Olet omien sukulaistesi murhaaja." Sweetin puhe kaikui aivojen sisällä ja siitä CJ sai äkkiseltään kummasti puhtia miettien sitä kaikkea p*skaa, mitä hänen niskaansa oli kasattu. Sille sai nyt tulla loppu, ja vaikka hän kaatuisi, hän veisi oikein mielellään Dardanin mukanaan. Siispä CJ nosti päänsä kunnianhimoisesti ylemmäs ja katsoi täysillä vihaamaansa ja tappamaansa miestä silmään. Katseet eivät kohdanneet kuin sekunnin murto-osan ajan, kun Dardan jatkoi lähestymistä ja tavoittelua, mutta CJ oli jo valmiina nyrkki ojossa. Kesken hidastetun liikkeen hän iski albanialaista suoraan kohti veren peittämää silmää...
Erittäin nopea ja alle sekunnin murto-osan ajan kestänyt poksahdus täytti huoneen. CJ lensi uudestaan taaksepäin, mutta nyt tuli sentään seinä vastaan. Hän oli erittäin järkyttynyt, kun hänet oli säikytetty sillä tavalla, mutta toisaalta vaara oli tiessään. Dardan oli hävinnyt tiehensä, mitä todennäköisimmin sen pamahduksen saattelemana, ja jäljelle ei jäänyt yhtään mitään - ei verisiä jälkiä eikä edes kuolaa, ainoastaan tavallista ilmaa, mikä kieli vain yhdestä asiasta. Se oli pelkkä näky, aivan kuten aavekaupungista tutut Matthew, Mario ja lukuisat kumppanit. CJ ei voinut uskoa todeksikaan, että samat näyt olisivat taas palanneet häntä kiusaamaan, pahimmalla mahdollisella tavalla - ja koska yksi ei tietenkään riittänyt, lisää oli varmasti tulossa ja siksi oli pysyttävä varuillaan. Soppaa sekoitti vielä se, että Aldrin ja Stalker olivat olleet aavekaupunkiseikkailussa aivan oikeita herroja ja siksi kaikki näyt eivät välttämättä olleetkaan niitä... CJ lähti raahautumaan kohti taskulamppua selviydyttyään lievällä säikähdyksellä Dardanista. Kivutkin olivat aivan huomaamatta kaikonneet sinä hetkenä, kun niihin ei voinut keskittyä. "Matka jatkuu kait sitten!" CJ tokaisi tarkoituksellisen kovaa yrittäen ehkä osoittaa mahdollisille muille ihmisille alueella, että häntä oli syytä pelätä, samalla kun hän lähti puukko ojossa kohti taskulamppua ja samalla sen osoittamaa suuntaa.
Olisipa hän vain tiennyt olevansa yksin - nimittäin lähellä seisovan ruosteisen pylvään takaa kurkki tuntematon ihminen, joka tarkasteli hänen varovaista liikehdintäänsä. CJ:n vastustelu tuntemattomalle näkymätöntä Dardania vastaan oli melkein tuonut tämän näkyville, mutta visusti hän pysyi piilossaan eikä sieltä liikahtanut mihinkään. Hengityskin oli niin hiljaista, ettei hän tuonut sijaintiaan ilmi edes sillä. "Arvasinhan jo, että tiemme kohtaavat, mutta minun vuoroni ei ole vielä tullut. Kohtauksistasi tosin olisi syytä päästä jo eroon." tämä tuntematon ihminen ajatteli pystymättä kuiskaamaan asiaa itsekseen, niin helposti ääni kun kulki kellarissa. Kun CJ poimi taskulampun lattialta ja aloitti tarkan etenemisen käytävällä tarkkaillen samalla kertaa kaikkiin muihin suuntiin paitsi sinne taakse, jossa tuntematon seisoi. Tämä lähti erittäin hitaasti kulkemaan omalla taktisella tavallaan CJ:n perässä kulkien siinä samalla ohi yksinäisestä ikkunasta, josta meni erittäin vähän valoa sisään. Tuntemattoman kävellessä sen ohi, auringonvalo osui hänen oikeaan käteensä, jossa näkyi ainoastaan kolme sormea etusormen ja keskisormen loistaessa poissaolollaan, pieniä tynkiä lukuunottamatta. Irtoamistapaa oli vain vaikea määritellä, sillä ne olivat katkenneet niin siististi juuri samalta kohtaa. Moottorisaha toisaalta oli todennäköinen...
Samaan aikaan jossain muualla...
Vihreä Samedi-logoilla koristeltu numero 2 näkyi sokkeloisen alueen seinällä ensimmäisenä näkynä. Stalker oli kiivennyt tavallista jyrkempiä portaita pitkin hissin kieltäydyttyä toimimasta ja hengästynyt siinä matkalla, kun varusteitakin piti kantaa mukana jatkuvasti eikä reitti suosinut sellaisia. Tämä monesta pienestä kopperosta koostuva huone oli mitä ilmeisimmin toimistotila, josta eteenpäin pääseminen olikin tavallista vaikeampaa, koska seinät kopperoiden välillä ulottuivat jopa Stalkerin mittojen yläpuolelle ja siitä oli varmasti tarkoituksellakin tehty sellainen, jotteivat tunkeilijat löytäisi tietä eteenpäin. Decolle tällaiset arvoitukset olivat pässinlihaa, mutta Stalkerin aivot eivät olleet aivan yhtä suuret kuin olisi voinut odottaa, ja hän jäikin nyt yksin pähkäilemään ratkaisua sekä sitä, miksei hänelle annettu älykästä kaveria mukaan, kuten vaikka Carlosia, jonka päättötodistus Stilwaterin yliopistosta oli kuulemma vilissyt huippuarvosanoja. Koska kaiken järjen mukaan ovi pois toimistohuoneistosta löytyi joko edestäpäin tai vasemmalta (koska oikealla puolella oli Stalkerin muistin perusteella ikkuna), hän päätti pitää etusormeaan jatkuvasti osoitettuna samaan suuntaan kompassin tapaan ja sillä tapaa edetä sen osoittamaan suuntaan parhaalla mahdollisella tavalla. Älykkäin mahdollinen tapa se ei ollut, mutta taatusti toimiva - siispä tuumasta toimeen. Stalker lähti kävelemään eteenpäin ja työnsi sitten ensimmäisen vaaleanharmaan oven auki astuakseen erikoiseen paikkaan, jonka työntekijöillä oli taatusti täytynyt olla vaikeaa. Oven toiselta puolelta paljastui pikkuinen koppi, johon ei meinannut tällaisella massalla mahtua sitten yhtään. Kopin ainoa sisältö oli Stalkerin itsensä lisäksi yksinäinen työpöytä, jonka päältä löytyi vanhanaikainen ja pölyä kerännyt iso tietokone. Myös muut toimistotarvikkeet olivat kätevästi saatavilla koneen molemmilta puolilta, vaan eivät tietenkään enää, kun kukaan ei ollut työskentelemässä. Stalker piti sormeaan visusti osoitettuna samaan suuntaan kuin ennenkin, sillä jo eteen- ja taaksepäin johtavat ovet olivat keskenään täysin identtisiä. Hän tarkasteli muistiota, joka oli jäänyt pöydälle lojumaan ja joka oli täynnä kaikenlaisia merkintöjä tärkeistä päivistä, mutta ne olivat jo 1990-luvun alkupuolelta, eli siltä ajalta, jolloin hän oli vain työtön ja merkityksetön mies, jota yhteiskunta ei elättänyt ja josta ei pitänyt kukaan muu kuin hänen paras ja ainoa ystävänsä.
Stalker oli uppoutunut muistelemaan vanhoja aikoja, joista ei löytynyt hakemallakaan mitään positiivista, ja hän tirautti hupun alta muutamia kyyneleitä, mutta peitti ne välittömästi aivan sen varalta, että Deco putkahtaisi yhtäkkiä huoneeseen - hänen läsnäollessaan ei ollut kovin sopivaa kyynelehtiä pelkän nolouden takia. Sormen pitäminen paikoillaan alkoi tuntua tuskastuttavalta, ja niinpä Stalker lähti liikkeelle kuntouttaakseen samalla muitakin ruumiinosia ja ehkä vähentääkseen väsymystä. Paras reitti vei luonnollisesti eteenpäin, joten hän tönäisi taas uutta ovea pois alta. Siinä vaiheessa vain meinasi tulla nopeasti pala kurkkuun, sillä toiseltakin puolelta sitä yritettiin saada auki työntämällä, ja tuloksena oli se, ettei se kääntynyt mihinkään suuntaan. "Mitä v*ttua?" kysyi karhea ääni toiselta puolelta ja Stalker asettui salamannopeasti toimintavalmiuteen yrittäen muistaa ulkoa oikean suunnan, sillä sormea piti nyt pitää muiden mukana tappeluasennossa. Koska hän tiesi olevansa vastustajaa vahvempi, hän työnsi oven reippaalla liikkeellä kokonaan auki ja yllätti kokonaan Samedin, joka hyppäsi hurjasti taaksepäin nähtyään, kuka oli sattunut paikalle. "KENRAALI! Punainen hälytys, toistan, punainen hälytys, täällä on tunk..." laiha ja joltain aivan muulta kuin karhealta kuulostavalta näyttävä Samedi huusi mikkiinsä, mutta siinä vaiheessa Stalker oli jo hänen kimpussaan ja vetäisi rivakasti mikin pois hänen suultaan, jolloin kommunikointi meni mahdottomaksi. Hän viskasi sen olkansa yli niin kovaa, että se varmasti laskeutui korkean seinän toiselle puolelle, ja kääntyi sen jälkeen kaikin voimin pyristelevän, mutta turhaan niin tekevän Samedin puoleen katsoen tätä silmiin ilkeällä katseellaan. "Nopein reitti Kenraalisi luokse?" hän kysyi vilauttaen jopa hymynpoikasta, tosin vahingoniloista sellaista. "Hahaa! Sinä et tiedä, mitä yrität löytää, sotanorsu! Kenraali hallitsee tätä rakennusta täysin, hän on täyttänyt tämän paikan ansoilla ja palkkasotureilla, et selviä edes tästä labyrintista, lyön siitä vetoa!" Samedi huusi innokkaasti ja ihaillen johtajansa kekseliäisyyttä suuresti. "No voivoi... Ainakin olen tästä eteenpäin varovaisempi, kiitos sun. Ja koska sanoit mua sotanorsuksi, taidat tarvita pientä käsittelyä..." Stalker painoi Samedin nenää sormillaan niin kovaa, että sekin riitti aiheuttamaan oikein mukavasti kipua. "Kuinkas nyt suu... tai siis nenä pannaan? Huvittaisiko kenties myös kertoa Philips Buildingin alla olevasta bunkkerista? Sehän olisi sun päiväsi pelastava asia, koska tässä maailmassa ei ole mitään niin vaarallista kuin minä." Hänen valtava massansa oli niin lähellä, että Samedilla ei kai ollut vaihtoehtoja, kun häntä puristettiin kovasti seinän ja Stalkerin väliin.
"E-en mä tiedä siitä niin... mutta se on varmaa, että pääsyä ei ole ilman Ultor ID:tä!" Samedi änkytti Stalkerin laskettua irti hänen nenästään, mutta pitäen nyt jättimäistä rautakouraansa tämän kurkulla. "Vai niin, vai niin... kerropas, sinä kun et taida Ultorin piiriin kuulua, niin mitenkäs mahdat tästä tietää?" hän kysyi ravistaen Samedia aina vain kovemmin, päästessään lähemmäksi vastausta. "En ku-kuulukkaan, mutta kerran kävin si-siellä Kenraalin pyynnöstä ja... ja... sä et tahdo sinne, siellä on kosteaa ja pelottavaa, paikka on yksi labyrintti, vielä pahempi kuin tämä!" Samedi yritti irrottaa nyrkkiä kaulastaan sen tehdessä vähän kipeää, ja Stalker hellittikin otettaan vähän, mutta painoi sitä vastoin miehen entistä lähemmäs seinää ja aiheutti aina vain kovempaa kipua. "Se lienee minun asiani, ja sinä olet juuri osoittanut olevasi niin hyödyllinen, että osoittaudut ehkä jopa Kenraaliakin hyödyllisemmäksi!" hän nauroi voitonriemuisesti ja mietti samalla, oliko hänellä vielä jotain kysyttävää, mutta koska hänellä oli aina Decon aivot, ei varmaankaan bunkkerissa luoviminen ollut mikään ongelma. "Niin joo, nyt kun olen tässä ilman D... erästä kontaktiani, sinä olet juuri ansainnut itsellesi paikan minun oppaanani tässä toimistopaikassa. Ja varokin kusettamasta, sillä jos johdatat minut ansaan tai johonkin muuhun epämiellyttävään, tiedät seuraukset oikein hyvin..." Hän hieroi kovakouraisesti Samedin leukaa tehden siinä samalla sanomansa täysin selväksi. Kieltäytymisen mahdollisuutta ei ollut, ja matka oli juuri alkamassa (Stalker nosti Samedin kauluksesta ylös ja työnsi sitten liikkeelle), kun taas kuului ääniä harmaan oven takaa. Nopealla liikkeellä Stalker tarttui Samediin ihmiskilven merkeissä ja vetäisi pistoolinsa esille, mutta jotenkin tilanne ei tuntunut aivan normaalilta. Nykyisessä huoneessa ei ollut tietokonetta eikä kirjoituspöytääkään, ainoastaan neljä ovea eri suuntiin, ja kolmesta - edessä ja sivuilla olevista oli juuri nyt tulossa väkeä sisälle askeleiden perusteella. "Ä-älä satuta..." Samedi pyysi, mutta sille ei ollut juuri nyt mitään tarvettakaan. Ihmiskilveksi hän ei laihuutensa takia soveltunut, mutta huono sellainen oli parempi kuin ei mitään. Stalker piti aseensa koholla jokaista ovea kohti, kun ne kaikki avautuivat yhtä aikaa ja kustakin marssi sisään rinnakkain kaksi palkkasoturia. Nämä eivät olleet ulkomuotonsa perusteella Samedeja nähneetkään, sillä kaverit olivat lihaksikkaita, tummanharmaisiin huppareihin pukeutuneita sotilaita, joilla kullakin oli konepistooli. Ehkä heidän perusteellinen tarkoituksensa oli vahtia labyrinttia ja aivan sattumalta he päätyivät yhteen huoneeseen, mutta joka tapauksessa he alkoivat nyt enemmänkin hymyillä kuin kauhistella, vaikka Stalker olikin napannut yhden Kenraalin apureista. Hän itse ei vaikuttanut ymmärtävän syytä rennolle reaktiolle.
"Aijai, että näin!" tokaisi toinen edestä tulleista sotilaista, joka oli Stalkerista poiketen laiha ja pieni. Hänen äänensä oli viekas ja kimeähkö, ja toisin kuin muilla, hän piti päässään verenpunaista päähinettä, jossa luki kultaisilla kirjaimilla "SPEAR". Stalker tuijotti kaveria välittömästi inhoten, vaikkei tiennyt mitään tämän pohjimmaisesta ammatista. Keihästäminen ei ehkä ollut tarkoitus muuten kuin syvällisessä mielessä, kuten konepistooli kertoi olennaisesti. "Vai että niin, todellakin tämä sotanorsu kuvittelee olevansa niin mainio, että pärjää Kenraalin yksityiselle vartiolle puhumattakaan SPEARista! Saanen esittäytyä, olen Julius Little. Saatat tunnistaa minut Saintien entisenä johtajana ja nykyään yhtenä kymmenestä SPEAR-agentista." hän selitti rehvästi, mikä suututti entistäkin kovemmin. Stalker tiesi välittömästi, että Julius ei voinut olla enempää eikä vähempää kuin Decon nimeämä johtajahahmo, johon tämä ei ollut koskaan edes luottanut kunnolla, ja se oli nähtävästi ollut suositeltavaakin. "Pitemmittä puheitta, annetaan ihmeessä aplodit kohtuuhyvästä suorituksesta ja tänne asti pääsystä." Julius tokaisi vahingoniloisesti ja alkoi taputtaa sarkastisella innokkuudella Stalkerille, muiden liittyessä yksi kerrallaan siihen mukaan. Hän itse ei vieläkään tajunnut, mistä nyt oli kyse, mutta sai piakkoin tietää, kun ovi aukesi myös hänen takanaan (mikä tuntui mahdottomalta, koska hän ei ollut vaistonnut ketään takanapäin missään vaiheessa) ja ennen minkäänlaista reaktiota hänen selkäänsä osoitti taas yhden aseen piippu. Enää hän ei voinut enää liikkua mihinkään suuntaan, kun ihmiskilvestä ei ollut varsinkaan nyt mitään apua. "Oli virhe tulla tänne. Tämän siitä nyt saa... päästä ihmeessä Samedi-panttivankisi vapaaksi ja ojenna sitten käsiaseesi hitaasti tänne suuntaan." vakava ja tavallista kovempi naisääni puhutteli takaa. Tilanne oli suunnattoman törkeä, mutta ei edes Stalker voinut muuta kuin totella, hän kun ei ollut mikään luodinkestävä...
Kirjoitettu: keskiviikko, 19. elokuuta 2009 klo 21.55
Muokattu: 20.08.2009 klo 07.10
Silwater
Osa 1
Silwaterissa nousi juuri aurinko.Kaupungissa oli ruuhkaa.Ihmiset menivät mm. ostoksille,töihin tai kouluun.
Lentokentälläkin oli ruuhkaa.CJ katseli ihmisiä,jotka kiirehtivät lennoille.
CJ:n veli Roman,tuli CJ:tä vastaan.
Roman:"Moro.Mitäs velipoika ? Ei olla nähty moneen vuoteen.Mitenkäs perhe voi ?"
CJ:"Ihan hyvin."
Roma:"Hyvä.Mennääs mun autoon."
CJ:"Joo"
He lähtivät Romanin autolle.
Roman käynnisti moottorin,ja ajoi vähän matkaa metsö tielle kunnes: Moottori levisi.
Roman:"Voi hitto !!!!"
CJ: "Mitä nyt ?"
Roman:"Mun auto kai levisi.Meen kattomaan"
Roman meni katsomaan,mikä auton moottorissa oli.
Heidän viereen ajo outo auto.Autosta nousi mies,joka oli pitkä ja naama oli täynnä "tatsokoja"
Mies:"Moro roman.Milloin aijot maksaa velkasi ? Pomo jo haluaa ne rahat."
Roman:"Öö minulla ei ole tällä hetkellä rahaa."
Mies otti aseensa esille.
Mies:"Anna ne rahat.Tai ammun sun aivosi tohon hiekkatielle"
CJ nousi autosta ja huusi:
CJ:"Anna hänen olla !"
Mies:"Kuka hitto sinä oot ?"
Olen Romanin veli...
Mies"Jaa.Sinuna pysyisin toisten asiossa erossa."
CJ:"Romanin asiat,ovat minun asioitani."
Mies:Jaa.Tuuppas James moikkamaan Romanin velikultaa.
Toinen mies nousi autosta.Hänellä oli utzi.
Roman:"Eikö me voitais sopia tätä ?"
Mies:"Ei.Me ammutaan sut, jollet anna niitä rahoja".
CJ: "Sitten saatte ampua minutkin."
Roman:CJ pakene....
Mies löi romania aseella.Roman kaatui maahan tajuttomana.CJ hyökkäsi miehen kimmppuun ja koitti ottaa Pistoolia pois.CJ onnistui ja ampu miestä jalkaa.Juuri sinä hetkenä toinen mies ampui CJ:tä kohti uzilla.CJ väisti ja meni suojaan Romanin auton taakse.He tulittivat pitkään toisiinsa.Kunnes mieheltä loppui ammukset lippaasta ja hänen piti vaihtaa lipas.Juuri sillä hetkellä CJ ampui häntä 2 kertaa.Ensiksi rintaan,sitten päähän.Mies kaatui kuolleena maahan.
Mies "Älä tapa mua" !
CJ:"Miksen ?"
Mies:Ööh...
CJ:"Kuinka paljon Roman on velkaa sun pomollesi ?"
Mies:"Ööh..."
Mies ei saanut sanaansa suusta.
CJ: Kerro !
Mis:En mä tiedä.Ainakin jotakin 2 tonnia...
CJ:"Niin paljon ?"
Mies:"Joo.Älä ammu !"
CJ:"Hmm"
Roman heräsi ja nousi.
Roman:"Mitä tapahtui ?"
CJ ei vastannut kysymykseen,vaan jatkoi miehen puhuttelua.
CJ:"Mikä on pomonne nimi ?"
Mies:"En voi kertoa."
CJ: "Okei ammun sitten..."
Roman äkkiä huutaa:
Roman:"Älä ammu !"
CJ:"Miksen ?"
Roman:"Hänellä saattaa ola tietoja rahojen siannista..."
CJ:"Minkä rahojen ?"
Mies vastaa Romanin puolesta:
"Mies:"Ne rahat on lainaa."
-CJ:Kenen lainaa?"
Mies:"Romanin
joka lainasi pomoltamme 10000 dollaria"
CJ:"Mitä" ?
Roman vastaa hiljaa:
Roman:"Minun piti lainata koska...."
Mies keskeytti Romanin.Ja koitti ottaa CJ:n aseen pois.Mutta CJ ehti potkasta häntä kasseille.Ja mies kaatui taas maahan.
"Mikä on sun nimi ?"
Mies:"John"
CJ:"Sukunimi ?"
John:"En voi kertoa".
CJ:"Niinpä tietysti.Minun pitää siis ampua sinut.
John:"Älä ammu !"
-Sano terveisiä pomollesi:
CJ ampu miestä keskelle otsaa.Miehen päästä tuli verta vähän aikaan,kunnes veren vuoto lakkasi.
Roman kysyy huutaen:
Roman:"Miksi sinä noin teit???"
CJ:"Hän antsaisi sen."
Roman:Mitä siitä ?"Nyt koko jengi on mun perässä !"
CJ:"Oli hän jengiläinen ?"
Roman:"Oli"
CJ:"Mahtavaa.Otetaan Jengiläisten auto."
Roman:"Mutta..."
CJ:"Tottele."
CJ otti kuolleen miehen taskusta autonavaimen ja hän meni jengiläisten autoon.Roman tuli nopeasti kyytiin.CJ käynnisti moottorin,ja läti ajamaan kohti Romanin taloa....
Jos haluatte 2 osaa sanokaa.Tämä tarina oli sekoitus IV:n,Santun ja Saints row 2:sta
Kirjoitettu: keskiviikko, 19. elokuuta 2009 klo 22.08
Jaa, no... Eniten häiritsi se, että vuorosanoissa ei kerrota, kuka puhuu. Voisi vaikka käyttää jotain sellasta, että laittaa puhujan nimen siihen eteen, sitten kaksoispiste ja teksti vaikka lainausmerkkeihin, niin presto.
Tapahtumia voisi myös kuvata hiukan enemmän ja dialogi jättää hitusen väehmmälle. Tuo yksi tappelukohta erottui kyllä ihan soveliaasti välistä, mutta sellaisia kohtia saisi olla vähäsen lisää.
Arvostelua ei nyt oikein tule, kun tarina oli sen verta erilainen kuin nämä, mitä olen tottunut näkemään, mutta älä ihmeessä lopeta alkuun, niin kuin monet ovat tehneet. :P
Lainaus:19.08.2009 Carbonox kirjoitti:
Jaa, no... Eniten häiritsi se, että vuorosanoissa ei kerrota, kuka puhuu. Voisi vaikka käyttää jotain sellasta, että laittaa puhujan nimen siihen eteen, sitten kaksoispiste ja teksti vaikka lainausmerkkeihin, niin presto.
Tapahtumia voisi myös kuvata hiukan enemmän ja dialogi jättää hitusen väehmmälle. Tuo yksi tappelukohta erottui kyllä ihan soveliaasti välistä, mutta sellaisia kohtia saisi olla vähäsen lisää.
Arvostelua ei nyt oikein tule, kun tarina oli sen verta erilainen kuin nämä, mitä olen tottunut näkemään, mutta älä ihmeessä lopeta alkuun, niin kuin monet ovat tehneet.
E:Noihan oli tossa metsätiellä melkein koko 1 osan ajan.Miten metsätietä voi kuvailla ? Kyllä minä parannan vuoro sanoja...
Hmm.Voisin kyllä pistää ne vuorosanoihin kuka puhuu...
Minä korjaan ton tarinan ja sitten rupean tekemään 2 osaa.
Jollette tykkää tollisista tarinoista niin,voin tehdä iteleni vaan tarinoita
Edit:Miten metsätietä voi kuvailla ? Nehän on melkein koko 1 osan tolla metsätiellä....
Lainaus:19.08.2009 Carbonox kirjoitti:
Jaa, no... Eniten häiritsi se, että vuorosanoissa ei kerrota, kuka puhuu. Voisi vaikka käyttää jotain sellasta, että laittaa puhujan nimen siihen eteen, sitten kaksoispiste ja teksti vaikka lainausmerkkeihin, niin presto.
Tapahtumia voisi myös kuvata hiukan enemmän ja dialogi jättää hitusen väehmmälle. Tuo yksi tappelukohta erottui kyllä ihan soveliaasti välistä, mutta sellaisia kohtia saisi olla vähäsen lisää.
Arvostelua ei nyt oikein tule, kun tarina oli sen verta erilainen kuin nämä, mitä olen tottunut näkemään, mutta älä ihmeessä lopeta alkuun, niin kuin monet ovat tehneet. :P
E:Noihan oli tossa metsätiellä melkein koko 1 osan ajan.Miten metsätietä voi kuvailla ? Kyllä minä parannan vuoro sanoja...
Hmm.Voisin kyllä pistää ne vuorosanoihin kuka puhuu...
Minä korjaan ton tarinan ja sitten rupean tekemään 2 osaa.
Jollette tykkää tollisista tarinoista niin,voin tehdä iteleni vaan tarinoita :D
Edit:Miten metsätietä voi kuvailla ? Nehän on melkein koko 1 osan tolla metsätiellä....
Eikös metsätiet ole yleensä aika... umm... synkkiä ja ahdistavia? ;D
[/quote]
Eikös metsätiet ole yleensä aika... umm... synkkiä ja ahdistavia? ;D
[/quote]
Jep.Mutta en enään jaksa korjailla.Tohon äsköseekin meni ainakin 20 minuuttia,kun korjasin noi vuorosanat.Koulun jälkeen alan tekemään 2 osaa.
Mutta minun pitäisi tietää pidätekö edes tosta 1 osasta.Muuten en voi "Julkaista" 2 osaa...
Lainaus:20.08.2009 MrToro kirjoitti:
Eiköhän se onnistu kun otat hieman kuvailua ja muuta jännää mukaan. Ehkäpä juonestakin saisi 2 osassa selvää ja hidastat vähän tapahtumia. Taas kerran neuvon että ota mallia minun ja Carbonoxin tarinoista. Pituutta en vaadi hirveästi koska tuo oli käsittääkseni ensimmäinen tarinasi, (vaikka minun toisesta tarinastani lähtien ne ovat olleet samaa pituutta kuin nytkin ) mutta voisi olla sitä vähän enemmän jos mahdollista.
Totta.Se oli minun ensimmäinen tarina.
Siksi 1 osassa ei kerrottu juonesta,koska juoni paljastuu tavallaan 2 tai 3 osassa.Lupaan että tulee lisää kuvailua ja toimintaa.Pituuttakin varmaan tulee ja uusia henkilöitä.
Noh,katsoo nyt milloin jaksaa aloittaa.
