Kirjoitettu: perjantai, 30. huhtikuuta 2010 klo 16.02
Lainaus:25.04.2010 MrToro kirjoitti:
MrToro Stories 70 - Season 7:
Easter Egg
No olipas nyt sitten pitkä. Samalla kylläkin niin pitkä, että väkisinkin pisteitä on siitä hyvästä vähennettävä. Johonkin se raja täytyy vetää, mutta sitten muita osa-alueita...
Lukuiset eri tapahtumat käydään syystä tai toisesta erikoisessa järjestyksessä, mutta ainakaan tarinaa ei ole toiminnan puutteella pilattu, kun useita asioita tapahtuu ympäri Stilwateria ja Libertyä... Hitauskin on vähitellen parantumassa, vaikka vielä saisi tarkemmin kuvata ja unohtaa sen nopeuden unholaan.
Vaikea tästä nyt on kummempaa arvosanaa antaa, mutta jatkaa pituutta lukuunottamatta samaa linjaa kuin aiemmatkin tarinat.
+ Parempi kerronta kuin aiemmin (hitaampaa)
+ Kirjoitusasu on paranemaan päin
Kirjoitettu: sunnuntai, 09. toukokuuta 2010 klo 15.22
Lainaus:09.04.2010 Schneider kirjoitti:
iha hyvä
+ peruskehut
+ toimintaa riitti
+ juoni
+ aloquinqin
+ juoni
- emt
10+
miqä ze emt oli??????????????
en tahjuu su siivstyskieltä. oot muude iha kuulli.
Nico bellic storyes osa ii
nico bellic heräsi suttuntai-aamula aldeyrdin kämpistään ja soitti romanille ett tuu pelaa motern vaarfeer kakkosta ja roman sano ett ookoo.
2 tunnin päästä roman tuli nicon kämbile ja he pelaz motern vaarfeer kakkosta 10 tuntii ja sit nico sekosi ja ampu romania m4 carvinen riflellä munile ja pähän ja lähti uloz ja ampu kaikki ukkelit ja akat pa+++++ks ja site tuli poliizit sano ett hei nyt sä lähet meiä mukkaan ja sit noco sano et ell lähde ja poliizit ampu se kun koiran ja sit nico heträs hosplitasista ja otti granaattin ja räjytti kaki tyypit sieltä mut yhes huoneez oli roman ja nico sano ett mitä sä tääl teet ja roman sano ett sä ammuit muo munille ja sit nico sano ett aha ja muistiki sitte ett oli ampunu romanii munille ja tajuz mitä oli tenhy ja antautui policelle ja ne hetti sen vankilaan.
sit jonny tuli sinne ja sano ett hahahaha!!!!! ja sit nico ampu silt pään irti,,
mut se selvizki.
Kirjoitettu: maanantai, 10. toukokuuta 2010 klo 20.27
Muokattu: 10.05.2010 klo 21.18
Lainaus:09.05.2010 granlund007 kirjoitti:
Nico bellic storyes osa ii
nico bellic heräsi suttuntai-aamula aldeyrdin kämpistään ja soitti romanille ett tuu pelaa motern vaarfeer kakkosta ja roman sano ett ookoo.
2 tunnin päästä roman tuli nicon kämbile ja he pelaz motern vaarfeer kakkosta 10 tuntii ja sit nico sekosi ja ampu romania m4 carvinen riflellä munile ja pähän ja lähti uloz ja ampu kaikki ukkelit ja akat pa+++++ks ja site tuli poliizit sano ett hei nyt sä lähet meiä mukkaan ja sit noco sano et ell lähde ja poliizit ampu se kun koiran ja sit nico heträs hosplitasista ja otti granaattin ja räjytti kaki tyypit sieltä mut yhes huoneez oli roman ja nico sano ett mitä sä tääl teet ja roman sano ett sä ammuit muo munille ja sit nico sano ett aha ja muistiki sitte ett oli ampunu romanii munille ja tajuz mitä oli tenhy ja antautui policelle ja ne hetti sen vankilaan.
sit jonny tuli sinne ja sano ett hahahaha!!!!! ja sit nico ampu silt pään irti,,
mut se selvizki.
LOPPULOPPULUIPIUOLIPPIOLOPPÅÅO
Parsa, melkee viel parempi ku edelline xd tee ihmees lisää!!!!
+ Peruskehut
+ Toimintaa
+ Nico bleic
+ aldeyrd vai mikä lie xd
+ m4 carvine
+ Juoni
+ Parsa tarina
+ Ei mitään huonoa
- Mut takaaajo kohtaus sais olla mukan ens kerral!!!!!! muute iha hyvä tarina, toimintaa ainakin riitti
Kirjoitettu: sunnuntai, 30. toukokuuta 2010 klo 17.49
Carbonox Stories:
CoD - Osa 6 - Reunion (1/2)
Kuten kaikki tiesivät, Ultor hallitsi Stilwateria... lähes yksin. Yhtiö oli kolmessa vuodessa järjestänyt Saints Rowin aivan uuteen uskoon ja tehnyt siitä kaupungin tärkeimmän liikekeskuksen, kun se ennen oli vielä jengien temmellyskenttä. Philips Building toimi Ultorin vallan symbolina - se näkyi korkeimpana talona kaikkialle Stilwateriin, ellei aivan naaman edessä sattunut olemaan muita rakennuksia tukkimassa näkymää. Noin 80 kerroksen huushollissa oli tietenkin myös kellarinsa, mutta oikeammin puhuttuna se oli itse asiassa bunkkeri. Olihan se niin vankka rakennelma, että sitä saattoi käyttää suojana sodan aikana aivan kaikessa rauhassa. Se sisälsi joitakin hyvin tärkeitä paikkoja, kuten sotahuoneen, ja oli aktiivisessa käytössä sotien ulkopuolellakin, koska siellä säilytettiin paremman paikan puutteessa tärkeimpiä vankeja. Myös ydinohjus, jota Stalker oli jahdannut itsepäisesti siitä pitäen, kun oli kuullut sen olemassaolosta, oli jossain päin bunkkeria, mutta nyt se oli täysin saavuttamattomissa Decon jäätyä ansaan Wisslerin painostuksen alle ja Stalkerin paetessa henkensä, tai ainakin vapautensa edestä Gamma-osastolta vihaisten SPEAR-joukkojen jahtaamana. Hän kantoi mukanaan erittäin tärkeää Ultorin sisäistä hahmoa, William Sharpia, joka pyristeli minkä kerkesi, mutta Stalker ei juurikaan välittänyt hänen onnettomista, jalkoihin kohdistuvista lyönneistä - nivusia ja reisiä suojaava ohuehko panssari ei ehkä pysäyttänyt luoteja täysin, mutta lyönnit eivät tepsineet siihen missään määrin ja Sharpin yritykset voitiin siksi tuomita toivottomiksi. Stalker piti yllä kokoonsa nähden ketterää juoksuvauhtia ja yritti pysyä Linin perässä, mutta tämä oli huomattavasti nopeampi kevyemmän massansa ansiosta ja hajaantuminen ehkä kuului tämän suunnitelmaan, etteivät molemmat jäisi huonoimmassa mahdollisessa tilanteessa kiinni. Tämän ymmärrettyään hän lopetti seuraamisen ja kulki ennemmin omia polkujaan epätoivoinen Sharp kyydissä ja kääntyi sattumalta samasta käytävän kulmasta kuin missä Deco oli paennut seurueesta puolisen tuntia sitten. Hän päätti masentavan ilmapiirin vahvistamana seurata samaa polkua ehkä jopa löytääkseen kaverinsa ja auttaakseen hänet pois täältä. Ydinohjuksella ei ollut mitään merkitystä, koska sen saaminen pois näin tiiviisti vartioidusta paikasta, joka kuhisi SPEAR-joukkoja ja vielä lisääkin vartijoita, oli sula mahdottomuus ilman paljon isompaa määrää tunkeilijoita. Stalker pinkaisi siis jälleen juoksuun, kääntyi käytävän kulman taakse ja tukki kämmenellään Sharpin suun, kun tämä yritti närkästyneenä elämöidä oikein kovaa johdattaakseen SPEAR:t suoraan oikeaan suuntaan.
Deco oli taas ongelmissa, mutta hänet tuntien se ei ollut mitään uutta auringon alla. Tällä kertaa hän oli junaillut itsensä ahtaaseen huoneeseen, joka kai oli tarkoitettu yksityiseen työskentelyyn tietokoneen parissa, ja ovea tukki parhaillaan rotevalla kehollaan Ultorin suurjohtaja, saksalainen Scott Wissler. Hän virnuili ärsyttävällä tavalla katsoessaan Decoa kohti ja koska tällä ei ollut pienintäkään mahdollisuutta päästä pakoon, hän varmasti aikoi tehdäniin kuin sarjakuvien pahiksetkin yleensä, eli selittää hullut suunnitelmansa tietäessään olevansa varmasti voitolla. Nämä suunnitelmat eivät vain olleet niin hulluja kuin tavallisesti, sillä maailmanvalloitus ei ollut hänellä mielessäkään, eikä edes Amerikan valloitus, vaan yksinkertaisesti vallan käyttö omiin rikollisiin tarkoituksiin. "Istahdapa alas ja lepuuta jalkaasi..." hän kehotti naurahtaen ja vartijat yhtyivät tähän, vahingoniloisina Decon loukkaantumisesta sotahuoneessa. "Kuten tiedät, tästä seuraa pitkä kakku. Et todennäköisesti näe päivänvaloa ennen kuin partasi on jo samanmittainen kuin joulupukilla, koska petturuutta ei koskaan katsota hyvällä meidän firmassamme. No mutta asiaan... vaikuttaa siltä, että sotahuoneen nuuskiminen ja vartijoiden tappo ei riittänytkään sinulle. Päätit sitten lähteä nuuskimaan vielä lisää ja päädyit samaan huoneeseen, johon meidän VIP-vieraamme näemmä oli paennut selliosastostaan. En tiedä, miten se sitten pääsi vapaaksi tyrmästään, mutta eipä pitkälle pötkinyt ei... ja kuten kaikki tietävät, ei-Ultorlaisten on varsin mahdoton poistua rakennuksesta näin suuren vartijamäärän kanssa." Wissler selitti osittain närkästyneenä, mutta silti kerskuen, koska oli selvällä voitolla Decoa vastaan. Hän säilytti vielä pokkansa jotenkuten, mutta puheensa perusteella se haparoi jo huomattavasti. "Vai pitkä kakku? Tuskin sinä sitä niin helposti teet, koska minulla on yleensä keinoni päästä pulasta missä tahansa tilanteessa. Ainoa asia, mikä juuri nyt pelottaa, on se, mitä mahdollisesti olisit valmis tekemään tullessasi... krhm, sille päälle." hän vastasi tähän viitaten Wisslerin pedofiliuteen, joka ei tosin sakemannia loukannut vähääkään, koska hän piti sitä aivan normaalina juttuna eikä minään oikkuna, kuten muut ihmiset ympärillä kuvittelivat. "Voimasuhteitako pitää alkaa kertaamaan? Meitä on tässä viisi, ja nähtävästi tämä kissa on tosiaan tuttujasi, joten..." hän aloitti, mutta sitten kuului kova rysähdys käytävältä ja hän kääntyi kannoillaan unohtaen Decon kokonaan, ja henkivartijatkin nostivat aseensa kohti Gamma-osastolle johtavaa käytävää, jota pitkin löntysteli erityisen iso hahmo kömpelöhköillä, mutta nopeilla juoksuaskeleilla.
"Odottakaa!" yksi huonetta lähimpänä seisovista sotilaista komensi ennen kuin yksikään ehti avata tulta, sillä mitä lähemmäksi hahmo tuli, sen selvemmin tämän niin sanottu kyytiläinen erottui. "Onko se... onko se komentaja Sharp?" toinen lähellä ase ojossa seisova mies kysyi ja tästä Wissler vasta havahtuikin, kun tajusi itsekin, mitä oli tekeillä. Siitä huolimatta hän pysyi rauhallisena ja jopa perääntyi takaisin huoneeseen, roikottaen vieläkin Assassinia, jonka kaulapanta elintärkeine osineen oli kaulassa ja jäisi ilman nopeita toimenpiteitä Wisslerille. "Se näyttää olevan... Stalker." hän murahti ilman mitään erikoisempia kummasteluja ja perääntyi sisälle huoneeseen siirtyen pois oviaukon edestä, mutta silti pysytellen esteenä Decon ulospääsylle. "Eikö se läski osaa koskaan tehdä mitään oikein?" Deco mietti vältellen nopeita liikkeitä, koska jalassa alkoi taas pistellä epämukavalla tavalla ja hän olisi varmistanut, tuleeko verta siteestä huolimatta ulos, mutta se ei ainakaan häntä auttaisi, jos Wissler saisi tietää tästäkin pikku yksityiskohdasta. "Käyttäkää lamauttimia! Tämä kaveri on minun." saksalainen käski ennen kuin yksikään sotilaista ehti käyttää aseitaan tappavaan tarkoitukseen, ja vastahakoisesti nämä vetivät lähes samaan aikaan pienet Taserit esiin asevyöltään. Stalker rynni näitä kohti kömpelöillä juoksuaskeleilla ja sotilaat kohottivat lamauttimensa, mutta pitkästä aikaa iso kaveri ajatteli päällään eikä lihaksillaan. Hän nosti rimpuilevan Sharpin kainalostaan suoraan eteensä ja mies hurjistui suuresti siitä, että häntä käytettiin ihmiskilpenä - hän potki Stalkeria vatsaan ja rintaan minkä kykeni, mutta ei saanut todennäköisesti aikaan edes mustelmia, koska potkut olivat harvinaisen heikkoja. "Mitä? Komentaja Sharp! Kuinka tämä páskiainen uskaltaakaan tehdä näin? Tähdätkää alaruumiiseen!" Wissler huusi vihaisena nähdessään, mitä tapahtui, ja pitkästä aikaa Decokin näki Stalkerin vauhdissa ikkunoiden läpi ja kieltämättä hän oli yllättynyt nähtyään, että tämä oli saanut Sharpin kaapattua ja osoitti muutenkin tavallisesta poikkeavaa älykkyyttä lähestyessään vihollisia. Stalker leikki hiukan vartijoiden kanssa ja pysähtyi niille sijoilleen liikuttaen Sharpia aina siihen suuntaan, mihin tähdättiin. "Äh, unohtakaa nyt turha kikkailu, ampukaa vain! Ei lamautin mitään kovin pahaa tee, mitä nyt vähän kirpaisee..." Wissler kehotti ystävällisellä äänellä, kun kukaan ei painanut liipaisimesta näinkin tiukan paikan edessä. "Ei, mitä tahanza muuta! Minulla on heikko zydän!" Sharp aneli kädet riz... ristissä ja lopettaen potkimisenkin, kun ymmärsi, ettei Stalker hätkähtänyt moisesta vähääkään.
"Heikko zydän, vai? Ziinä tapaukzezza on toizen taktiikan paikka." Stalker sanoi yhtä ystävällisesti kuin Wissler, toistaiseksi vielä jättäen itse pomomiehen huomiotta. Sharp aloitti taas rimpuilun, kun hänet nostettiin tavallista korkeammalle ja Stalker piti häntä nyt poikittain päänsä yläpuolella. "Tulta!" Wissler komensi ihmiskilven poistuessa edestä, mutta lähes samalla hetkellä, kun vartijat valmistautuivat jälleen ampumaan, Stalker heitti Sharpin kovan taisteluhuudon säestämänä suoraan päin vihollisjoukkoa. Wissler väisti äkisti Decon huoneeseen, kun Sharp lensi hillittömästi karjuen aikansa ja törmäsi kahteen vartijoista, joista kumpikaan ei onnistunut pysymään pystyssä ja niin molemmat jysähtivät selälleen lattian rajaan, Sharp edelleen poikittain heidän päällään ja voivotellen kovaan ääneen. Hän hieroi ryppyistä päätään ja häntä huimasi erittäin paljon, eikä hän siksi meinannut päästä edes seisomaan. Kaksi jäljelle jäänyttä vartijaa olivat päässeet pois alta, mutta toinen kaatui liian rankan liikkeen seurauksena - vain yksi oli jaloillaan ja tähtäsi nyt Stalkeriin kiväärillään toisen kömpiessä ylös ja kerätessä ympäriinsä lentäneitä varusteitaan takaisin kyytiin. "Odota! Etkö muista, mitä minä sanoin? Minun viholliseni, minun taisteluni..." Wissler tokaisi ja poistui nyt kokonaan komentohuoneesta - ensimmäistä kertaa yli 20 vuoteen hän ja Stalker katsoivat toisiaan silmiin, ja välit eivät ainakaan olleet menneet paremmiksi niistä ajoista. "Siitä on pitkä aika, venakko. Oletpa sinä kasvanut... vaikka tietysti olit jo tuohon aikaan hyvin ylipainoinen." Wissler sanoi eikä tervehdystä ollut kohteliaisuudella pilattu, mutta Stalkerillakaan ei ollut ystävällistä sanottavaa. "Niin, sinulla taas ei ole tainnut kasvaa juuri mikään muu kuin maha. Mitä olet oikein tehnyt, syönyt hampurilaisia ja ranskalaisia samalla kun nussit kadulta löytämiäsi lapsia? No, myönnäpäs nyt, natsirunkkaripáska..." hän sanoi suoraan päin Wisslerin naamaa ja tämä nyrpisti nenäänsä, mutta koottuaan itsensä hän alkoi taas hymyillä omahyväisesti. "Et ole sattumoisin kuullut sellaisesta käsitteestä kuin vatsalihakset? Voisi ehkä ennemminkin sanoa, että minä kuntoilen samalla kun nussin kadulta löytämiäni lapsia..." hän vastasi ja naurahti päälle Stalkerin pitäessä käsiä puuskassa ja miettiessä lisää loukkauksia, joita hän voisi näin jälleentapaamisen kunniaksi viskata ilmoille. Wissler kuitenkin ehti väliin ensin: "No niin, nyt kun kohteliaisuudet on hoidettu pois alta, on aika puhua bisnestä. Kuten tiedämme, emme ole päässeet sopuun vieläkään, vaikka emme kyllä ole tavanneetkaan, mutta se nyt ei ole pääasia. Eikö kukaan paikallinen pappi opettanut anteeksiantamisen taitoa?"
"En tunne ketään paikallisia pappeja, ja mitä sopuun tulee, niin luuletko, että minä muka suostuisin sokeasti hyväksymään kaiken, mitä menneisyydessä tapahtui? Ruoskimista, ylityötä vain koska et pitänyt minusta, pedofiilimaisuutta..." Stalker luetteli katkera ilme kasvoillaan, kun vartijat vähitellen nousivat ylös Sharpin alta, mutta pysyivät kaukana näistä kahdesta, joilla oli muistojen verestäminen hyvässä mallissa. Deco tajusi tilaisuutensa koittaneen nyt, kun Wissler oli tarpeeksi kaukana ovesta, että ulos mahtui koskematta häntä ja herättämättä huomiota, ja hänen piti saada Assassin kaulapantoineen pois bunkkerista mahdollisimman nopeasti. Stalkerkin tosin ajatteli samaa ja toisin kuin Deco, hän myös mainitsi siitä. "Okei, tarpeeksi puhetta. Kissa tänne, vai haluatko mieluummin turpaan?" hän kysyi Wissleriltä asettuen taisteluasentoon - hän oli saanut tarpeekseen menneisyydestä ja lähtisi nyt kostamaan kaiken, mitä hänelle ja hänen lähipiirilleen oli tehty. "Tule hakemaan!" Wissler huusi hullun oloisesti ja nosti tokkurassa olevan Assassinin melko lähelle Stalkeria, mutta juuri kun tämä yritti tarttua kissaan pitääkseen ydinohjuksen osan (ja tietysti myös Assassinin!) turvassa Wisslerin kynsistä, mutta viime hetkellä hän vetikin tämän takaisin ja heitti olkansa yli sisään komentohuoneeseen. Deco älähti tuskastuneena, sillä hän oli juuri päässyt ulos ja sitten hänen täytyikin perääntyä... vai täytyikö? Stalker karkasi oviaukolla seisovan Wisslerin kimppuun ja kahden suuren miehen tappelu ei ollut varsinaisesti kaunista katsottavaa. Molemmat mäiskivät toisiaan nyrkeillä minne pystyivät, ja Wisslerkään ei enää ollut sama omahyväinen ja virnuileva itsensä, vaan hän tappeli aivan tosissaan pitääkseen Stalkerin alakynnessä. Deco oli päässyt ulos huoneesta ja näki jotain, mitä hänen suurikokoinen ystävänsä ei - kolme hahmoa lähestymässä käytävän toisesta päästä. Suuri määrä ihmisiä yhdessä paikassa herätti varmasti näiden huomion ja Deco käsitti välittömästi, että näiden oli pakko olla samat SPEAR-agentit, jotka vain vähän aikaa sitten olivat pidättäneet hänet ja Stalkerin. Deco joutuikin äkkiä hankalan tilanteen eteen, sillä Stalkerilla oli kädet täynnä töitä ja vartijat näyttivät siltä, että heitäkin virkistäisi pieni tappelu. Kaikkein pahinta ei kuitenkaan ollut neljän vartijan ryhmä eikä edes Aida, Arnold tai Brad, vaan... juuri lattianrajasta ylös nouseva ryppynaamainen, puhevikainen, ruman hatun omaava, mutta silti erittäin häijy ja vakavasti otettava vihollinen. William Sharp.
Hän oli vieläkin lievästi tokkurassa sen jälkeen, kun Stalker heitti hänet keskelle vihollislaumaa, mutta nyt hänen kaatamansa vartijat olivat auttaneet hänet pystyyn. Sharp huomasi Decon vasta nyt ja hänen suupielensä kääntyivät ilkeään hymyyn, eikä hän voinut pidätellä sitä, mitä oli taas aikeissa sanoa. "Zaaztainen Zaint! Enää en haazkaa aikaa puhumizeen, nyt on taiztelun aika! Näytän zinulle, mitä olen Ultorizza oppinut, ja löylytän zinut ja koko jengizi!" Tähän Deco tuhahti kyllästyneesti ja vääntäisi mieluummin vaikka SPEAR:ia vastaan, mutta toisaalta olihan hänellä kalavelkoja maksettavana Sharpille vaikka mistä, ja tässä oli taas tilaisuus korjata asia. Sharp ryntäsi häntä kohti vetämättä edes asetta esiin ja Deco ei ehtinyt väistää ajoissa, mutta suojasi kehoaan käsillä ja aloitti vääntämisen, kuten Stalker ja Wissler, jotka yrittivät nostaa toisensa rinnuksista ja törmäsivät lukuisia kertoja seinään käytävän ja komentohuoneen välissä, kun jälkimmäinen taklasi ensimmäistä sitä vasten ja osa ikkunasta meni taistelun tiimellyksessä pirstaleiksi ja sirpaleet levisivät tietokonepöydälle, mutta yksikään niistä ei osunut Wisslerin käsissä loukkaantuneeseen Assassiniin. Stalker ei antanut periksi, ja lähestyvistä SPEAR-tiimin kolmesta jäsenestä tietämättä hän otti aavistuksen paremman otteen ja heivasi Wisslerin melkein kumoon - se olisikin voinut onnistua, ellei tämä olisi juuri potkaissut Stalkeria lantion seuduille ja viskannut häntä sitten ylitseen selälleen lattialle - moinen muistutti ehkä enemmän ninjataistelua kuin kahden ison ihmisen välistä painimista, mutta eipä ollut aihetta valittamiseen. "Ei, Stalker! Tuon huoneen sisältö on minun!" Wissler huusi vastustajansa kömpiessä pystyyn helponlaisesti painavista varusteista huolimatta. Tähän mennessä SPEAR-kolmikko oli ehtinyt saapua paikalle ja Arnold oli hetkellisesti pitänyt asetta osoitettuna tappelijoihin, mutta laski sen nyt hitaasti huomattuaan, että esimiehistä suurin ja voimakkain, Wissler, oli toinen osapuolista, ja jonkin matkan päässä Sharp ja Deco olivat vähintään yhtä kovasti napit vastakkain. Molemmat puolustivat itseään hyvin eivätkä edes kummemmin yrittäneet lyödä, vaan kaataa, jotta toinen olisi puolustuskyvyttömämpi. "Kaikki liikkumatta! Nyt voisitte vaikka vähän selittää, mistä täällä on kyse!" Arnold komensi, vaikka tiesi saavansa satikutia Wissleriltä jälkeenpäin pomon käskemisestä. Joka tapauksessa Deco ja Sharp lopettivat kiltisti tappelun nähdessään, että Arnold katsoi heitä kyllästyneellä katseella ja ase taas koholla, vaikka vastahakoisesti.
"Kapteeni Burnwood, saavuittekin juuri sopivaan aikaan! Nämä kaksi ovat täällä jo ehtineet aiheuttaa hélvetinmoisesti tuhoa ja minä Sharpin kanssa pidin heidät vaivoin poissa heidän jo haavoitettuaan vartijoitani!" Wissler ilmoitti ja kuulosti peräti hieman alamaiselta puhuessaan Arnoldille, mutta niin tai näin, hän pystyi juuri nyt saamaan Aidan ja Bradin kanssa aikaan paljon enemmän kuin pomot, pelkästään uhkailemalla aseilla. "Brad, käy sinä katsomassa tuo huone ja tuo kaikki sieltä tänne." hän käski Stalkerin noustessa lattiasta ja katsoessa SPEAR-tiimiä inhoten ja antaen murhaavalla ilmeellään ymmärtää, että viimeistä sanaa ei oltu vielä sanottu. "Jo oli aikakin saada tämä hullu lihaskimppu telkien taakse, mistä hän ei ihan heti pakene." Aida totesi ohimennen seinän vierestä ja Stalkerin mieltä häiritsi vielä hänen nöyryyttävä tappionsa aussikapteenille - toisen kerran hän ei antaisi saman tapahtua. Sharpin alle jääneet vartijat eivät tunteneet olevansa taistelukunnossa ja eivät siksi voineet avustaa SPEAR-kolmikkoa tappelijajoukon keräämisessä yhteen kasaan, mutta ihan hyvin nämä korkeasti koulutetut sotilaat hoitivat hommansa. Dice oli jo aikoja sitten ehtinyt hiipiä keskelle taistelun täyttämää käytävää, mutta pysytteli nyt paikoillaan Decon ja Stalkerin tehdessä samoin - tottelevaisuutta ei puuttunut. Brad avasi varovasti oven, joka oli jossain välissä mennyt raolleen, ja osoitteli omalla Desert Eaglellaan ympäri huonetta ennen kuin viimein suostui varmistumaan, ettei siellä kummemmin väkeä ollut. Kärpänen jäi tosin huomaamatta (tämä kykki edelleen katossa ja katseli ajankuluksi, mitä alapuolella tapahtui tällä kertaa). Assassin oli pahoin loukkaantunut ja osan karvoista oli värjännyt punaiseksi veri, mikä tarkoitti, ettei Wissler ollut juuri antanut armoa vakoojalle. Sina ei tiennyt kissoista paljon mitään, mutta yritti nyt edes jotain tehdä lievittääkseen Assassinin tuskia, ennen kuin Brad ilmaantui yläpuolelle vastenmielinen ilme kasvoillaan ja osoitellen häikäilemättä aseella. "En satuta ketään, jos nyt molemmat menevät tuonne käytävään." hän sanoi jäykästi ja avasi ovea enemmän päästäkseen huoneesta saman tien ulos, huomaamatta kärpäsen liitävän päänsä yli ulkopuolelle. Wissler perääntyi käytävän keskeltä SPEAR-joukkojensa lomaan, niin kuin teki myös Sharp, jonka tappelu Decon kanssa oli hänen helpotuksekseen päättynyt ennenaikaisesti. Stalker vilkaisi närkästyneenä yläpuolelleen kuullessaan kärpäsen surinaa, mutta koska hänellä oli tärkeämpiäkin asioita mietittävänä piirityksen jatkuessa, hän unohti asian varsin pian. "No niin, nyt alkaa porukka olla koossa." Brad totesi rennosti, mutta silti huolestuneesti esimiehelleen, joka tarkkaili tilannetta tyytyväisenä kärpäsen lentäessä yläpuolella ja häiriten etenkin Sharpia. "Tapaamme sitten taas." Stalker sanoi jopa yllättävän lyhyesti, kun Sina kantoi Assassinin ulos huoneesta. Jälleenkohtaaminen ei ollut kovin yksityiskohtainen, mutta paineen alla kävi näin.
"Aika varmaan viedä teidät sitten kuulusteluun." Wissler ehdotti ja Deco alkoi kyllästyä jatkuvaan ramppaamiseen suunnasta toiseen. Hän piti Dicen aloillaan, ettei tämä alkaisi raapia ilkeitä vihollisia, koska näillä oli suoraan sanottuna liian suuri etulyöntiasema heitä kaikkia vastaan. Vaikka tilanteesta ei ehkä ollut poispääsyä, viivytystaktiikka oli ainakin mahdollinen ja hän tunsi itsensä hyväksi sen käytössä. "Tuota noin, eikö meidän kahden välinen tappelu kuulostaisi kiinnostavammalta kuin tällainen saattaminen johonkin muualle?" Deco kysyi Wissleriltä itseltään suuren joukon kulkiessa saksalaisen määrittämää reittiä, ns. hyvikset keskellä ja sotilaat, niin tavalliset kuin SPEAR:laiset, ympärillä Sharpin pitäessä perää. "Hah, miksi sinä tuollaista ehdottelet? Ei läskistä ryssästäkään ollut vastusta, niin pitäisikö minun vielä liata käteni tuollaisen pikkuisen latinon kanssa? On minullakin nyt rajat sentään." Wissler totesi ryhmän juuri kääntyessä vasemmalle käytävän kulmasta ja taas kohti Gamma-osastoa, jossa kuulustelutilat varmastikin olivat. "No, minullapa ei ole rajoja." Deco huomautti, ja kun Wissler oli kääntymässä esittääkseen taas vastakommentin, espanjalainen olikin jo työn touhussa, ja sotilaiden juuri sopivasti rupatellessa keskenään hän syöksyi eteenpäin ja löi Wissleriä kyynärpäällä kylkeen syöksähtäen samalla tämän toiselle puolelle, jotta hän olisi suojassa tulitukselta. Sen sijaan, että hän olisi satuttanut pomomiestä ja pakottanut tämän jopa polvilleen, hän saikin naurut päälleen, kun Wissler yhtäkkiä nostikin hänet ylös, vaikka tarvitsi siihen itse asiassa kahta kättä. "Voi pikkuista! Tuollaisethan vain kutittavat minua! Etkö nyt oikeasti parempaan pysty?" hän kysyi säälitellen ja näytti toisella kämmenellään, että ampua ei saanut, hänellä kun oli sen verran hauskaa (eikös hänellä aina?). Kärpänen, joka nähtävästi oli päättänyt seurata käytävän valoisassa yläosassa seuruetta, onnistui peräti ajattelemaan jotain suomenkielistä lausetta Wisslerin puhuttua, ja mietti vain lyhyesti: "Odotas, kun minä tulen, niin sitten tiedät, mitä kutittaminen tarkoittaa." Mielessäkään ei tosin käynyt Wisslerin härnääminen, vaikka kärpäset yleensä kyllä olivat pelkkä riesa ihmisten läheisyydessä. Kaikki sotilaat ja ylipäätään koko seurue oli keskittynyt Wisslerin ja Decon 'taisteluun' eivätkä nämä siksi huomanneet, kuinka kohtuullisen valoisan käytävän nurkan takaa kurkisti varsin tuttu naama - Lin, joka siis oli yksi Sainteista ja hetkellisesti kaapattuna bunkkerissa, kunnes pääsi vapaaksi Sharpin vangitsemisen ansiosta. Hän oli mennyt eri suuntaan paetessaan kuin Stalker, mutta hahmotti kyllä nyt tilanteen varsin hyvin päästyään toiminnan keskelle.
"Tässä näette elävän esimerkin siitä, miten käy niille, jotka luulevat pärjäävänsä minulle, kun eivät todellisuudessa omaa tarvittavaa lihasmassaa sitten lainkaan." Wissler sanoi erityisen kuuluvasti ja vain Deco näki Linin tarkkailemassa, eikä takuulla aikonut kertoa saksalaispomolle mitään tästä - kärsiköön nyt vähän lisää, jos siis jokin keino oli yllättää koko joukko ja siten junailla Decon tiimille etulyöntiasema. Sharp oli otollinen kohde jo kostonkin takia, mutta hän kuiskasi parhaillaan jotain Arnoldille ja vaikkei sillä aluksi näyttänyt olevan merkitystä, pian sillä oli, sillä he vaihtoivat paikkaa ja Sharp pääsi kulkemaan Stalkerin vierellä niin ärsyttävä virne naamallaan, että ryssän teki taas mieli lyödä häntä, mutta turhaa oli edes yrittää, siitä kertoi miehen hetki sitten esille ottama konepistooli, ja lähietäisyydeltä Stalkerkaan ei ollut niin "luodinkestävä" kuin miltä saattoi normaalisti vaikuttaa. Linillä oli joka tapauksessa Arnoldillekin maksettavana kalavelkoja, sillä tämä sattui tulemaan hänen tielleen, kun hän oli pakenemassa palavasta tehtaasta, ja ilman tätä hän ei olisi nyt tässä. Hyökkäyksen kanssa ei auttanut aikailla loputtomiin, ja kun Lin oli varma, ettei kukaan ollut varuillaan ylimääräisestä seurasta, hän lähestyi Arnoldia nopein, mutta silti suhteellisen hiljaisin askelin ja Deco yritti olla ajattelematta koko asiaa ja piti itsensä vakavailmeisenä, kun Wissler ravisti häntä ja jatkoi uhkailujensa esittämistä. "Kuka nyt on kova tyyppi, hä? Hitler olisi ylpeä minusta!" hän totesi ja herätti inhoa Stalkerissa, joka ei venäläisenä voinut sietää natseja pennin vertaa. Kun Lin oli kohdilla, hän otti vauhtia ja hyppäsi äkkiarvaamatta Arnoldin niskaan vielä niin hiljaisesti, että sai parin tärkeän sekunnin ajan toimia rauhassa, ennen kuin kanadalainen SPEAR-kapteeni huusi kivusta Linin lyödessä häntä päähän tavoitteena yksinomaan kaataminen ja vaarattomaksi tekeminen. "Kadut sitä päivää, kun sinut tehtiin!" Arnold karjaisi tyypillisen raivostuneen pahiksen tapaan ja yritti ravistaa Linin pois niskastaan, mutta tämä löi häntä uudestaan päähän hillityllä voimalla ja Arnold tarttui jo ilman muita vastarintakeinoja aseeseensa. "Sitä sinä et kyllä tee!" Stalker karjahti ollen tilanteen tasalla, ja Sharpin keskityttyä liian tarkasti Linin käsittelyssä sätkivään apuriinsa, hän sai jälleen kyytiä, kun Stalker rymisteli veturin tavoin hänen ohitseen ja työnsi hänet kohti kahta "tusinasotilasta" hidastaen näidenkin menoa, kun he auttoivat Sharpia pysymään omilla jaloillaan eivätkä voineet ampua raskailla rynnäkkökivääreillään käyttäessään kahta kättä hommaan. Arnold yritti ampua pistoolilla selkäpuolelta tarkasti osumatta itseensä, kuten hänelle oli harjoituksissa opetettu, ja Lin olikin vaarassa jäädä tulilinjalle, mutta Stalker sattui pääsemään ajoissa väliin.
Hän oli kukistanut Arnoldin ennenkin, ja aikoi tehdä sen taatusti uudelleen. Nyrkki upposi suoraan kapteenin vatsaan ja hän tunsi, kuinka hänestä lensivät ilmat pihalle eikä hänessä sitten ollutkaan enää mitään voimaa, kun hän kaatui voiman täyttämän lyönnin vaikutuksesta ensin polvilleen vatsaansa pidellen ja siitä edelleen makuulle maahan kokoamaan itseään. Lin oli jo hypännyt pois kyydistä, mutta rauhassa hän ei saanut hetkeäkään olla, sillä nyt molemmat Sharpia auttaneet sotilaat kohottivat aseensa, ja Stalkerkin oli tekosensa jäljiltä tulilinjalla. Hän ei kuitenkaan juuri hätkähtänyt tästä, kun huomasi, että siinähän oli vanha tuttu ajalta noin tuntia sitten - Arnoldin tapaan SPEAR:n kapteeni, australialainen Aida, joka viime kerralla osoitti olevansa paljon Stalkeria taitavampi ja sai hänet kukistettua oveluudella, mutta nyt oli toinen ääni kellossa. Stalker oli päässyt eroon höpsöstä ja säheltävästä olemuksestaan bunkkerin ankean ja Siperiasta muistuttavan tunnelman vuoksi ja näki nyt tilanteen aivan uusin silmin - Aida oli nolannut hänet henkilökohtaisesti, ja revanssin paikka oli tullut, vaikka Wissler oli tietysti astetta tärkeämpi vastustaja hakattavaksi. "Mitäs mitäs, kyllä sitä esitetään niin kovaa nyt kun on iso pyssy kädessä, mutta käsirysyssä et pärjääkään niin helposti!" Stalker uhkaili nostamatta käsiään ylös ja arvasi jo ennalta sen, mitä Aida hänelle vastasi. "Etkö sinä viime kerrasta oppinut, ryssä, että äly menee yli voiman? Voin kyllä taas kukistaa sinut ja pistää sinut itkemään vauvojen lailla tuossa lattian tasossa, jos todellakin on niin pakottava tarve." aussikapteeni selitti aivan odotusten mukaan, mutta Stalkerin rentous kieltämättä vaikutti pelottavalta. "Se oli viimeinen taistelu, jossa vanha minä oli mukana. Nyt tässä seisoo se kivenkova heppu, joka ei ole epäröinyt käyttää omaa vertaan viestien kirjoittamiseen ja joka ei tottele kenen tahansa - etenkään sinun - käskyjä." hän vastasi tähän ja hieroi nyrkkejään yhteen esittäen lihaksiaan, jotka eivät olleet aivan joka sotilaan voitettavissa. "Huoh, tämän idiootin pidättämiseen vaaditaan selvästikin useita yrityksiä. No, hakkaa päälle sitten!" Aida käski ja laittoi vapaaehtoisesti konepistoolinsa takaisin vyölleen - hän ärsyyntyi helposti eikä halunnut kuulla Stalkerilta jatkuvaa haistattelua pelkuruudesta ja sellaisesta matkalla vankiselleihin. Brad näytti vastahakoiselta ja pyysi entiseltä työpariltaan (entinen, koska pareja oli sekoitettu jälkeenpäin parempien tulosten saavuttamiseksi): "Kapteeni, älä tee sitä! Hän voi olla oikeasti kovempi kuin ensi kerralla!" Aida ei tuntunut välittävän tällaisesta ja näytti kädellään "tule tänne"-merkkiä Stalkerille, varmaan odottaen, että tämä kävisi härän lailla päälle.
Sen sijaan Stalker kävelikin kaikessa rauhassa eteenpäin, mairea hymy kasvoillaan ja ilman pienintäkään vihanmerkkiä. Lin oli vaikeuksissa, sillä häneen oli keskittynyt suurin osa paikalla olevista vihollisista, paitsi luonnollisesti Arnold, Aida ja Wissler, vaikka jälkimmäisenä mainittu hetkellisesti vilkaisikin Decoa kovistellessaan, mitä tapahtui joukon takaosassa. Decosta puheen ollen hän alkoi löytää hetki hetkeltä samanlaista rauhallisuuden tunnetta kuin Stalkerkin, ja hänestä tuntui, että Wisslerin heikko kohta oli selvästikin hänen mahansa - vatsalihakset eivät tuolla tavoin pömpöttäneet, joten ehkä hänelle oli tehtävissä samanlainen tainnuttava lyönti kuin Arnoldille. Ongelma oli tietenkin se, että Deco oli Stalkeria pienempi ja heikompi ja Wissler taas Arnoldia voimakkaampi kohde, joten tämän piti mennä aivan nappiin suunnitelman onnistumiseksi. Aida kävi jo lähellä aseen osoittamista, kun Stalker lähestyi rauhallisesti kävellen, mutta hän muistikin taas, kuinka se leimaisi hänet "pelkuriksi", joten hän päätti tuhahtaen vain hoidella Stalkerin perinteisin keinoin. Hän lähti kävelemään takaperin samaa vauhtia kuin Stalker ja kaartoi hiukan Wisslerin kohdalla kohti käytävän seinää, jossa oli ilmiselvästi kuva Hitleristä sekä toisesta miehestä, joka oli tuntemattomampi ja jolla oli hatussaan hakaristi. Jos Deco ei olisi kiinnittänyt huomiotaan kuvaan, hän olisi tunnistanut hahmon Wisslerin isoisäksi, mutta Stalkeria ei kiinnostanut, kuka natsi kuvassa oli, turha heppu joka tapauksessa. Aidan oli pian tehtävä jotain, jottei "tappelu" menisi pelkäksi hidastetuksi kissa-hiiri-leikiksi, ja Decollakin alkoi tilanne käymään kuumana, mutta ainahan näistä tilanteista yleensä piti selvitä jollain konstilla...
Kirjoitettu: perjantai, 04. kesäkuuta 2010 klo 17.17
GTA TARINA #1 CARLIN KAKSI ENSIMMÄISTÄ PÄIVÄÄ SAN ANDREASISSA
1. LUKU.Maanantai
Oli kaunis päivä,maanantai, 30 astetta plussan puolella ja Carl Johnson päättä lahteä ulos. Ensimmäiseksi hän ottaa tallistaan hienon värisen Feltzerin ja alkaa pestä autoansa. eemisen jälkeen CJ menee Green Ten Bottlesiin ja juo pari kaljaa. Tämän jalkeen hän hakee tyttöystävänsä Denisen ja lähtee ajelulle. Ajelun jälkeen Denise kysyy, haluaako CJ harrastaa hänen kanssaan seksiä. CJ haluaa harrastaa hänen kansaan seksiä ja he menevät 5 minuutin pika panolle. Urhean paneskelun jälkeen CJ:n on aika mennä San Fierroon tapaamaan toista tyttöystäväänsä Katieta.
Hän on seksikkäämpi kuin kukaan muu. Taas tunnetun ravintola käynnin jälkeen on aika harrastella. Yhdynnän jälkeen CJ lähtee auto ostoksille. San Fierron lahteen. Hän ostaa Banshee-auton. Tällä hän huristelee Los Santosin kauppaan ja ostaa kaljaa iltaa varten. Kotiin pääsyään Cj avaa ensimmäisen pullon ja katselee televisiota. Yhtäkkiä CJ rupesi huutamaan. Leffan nimi oli "Nevadas' UFO Stories". Äänistä päätellen CJ otti kalsarikännit. Kello 2 yöllä Cj nukahti sohvalle.
Luku 2. Tiistai
Tänään CJ:n on tarkoitus hurjastella uudella autolla. Ensimmäisenä hän katsoi moottorin tehot. Johnson painoi kaasun pohjaan ja moottori alkoi huutamaan täydellä teholla. Pienen kaasuttelun jälkeen yksi sylintereistä lakkasi toimimasta. CJ avasi konepellin ja näki, että yksi mäntä oli löytänyt tiensä ulso moottorista. Hänen mielessään kävi ajatus "Millä ihmeelä pääsen töihin?".
Ei siinä muuta kuin ottaa lähin taksi ja mennä autokaupoille.
Luku 3. Auton osto.
CJ saapui kello 3.n maissa Käyttöauto-liikkeeseen. Hän osti itselleen ihan suoraan tehtaalta tulleen Mercedes-Benzin. Tällä hän hurjasteli poliisit perässä kotiin. Saavuttuaan kotiin CJ maksoi pollareille sakosta ja jatkoi päivää kaljapullo kädessä.
Kirjoitettu: maanantai, 14. kesäkuuta 2010 klo 21.38
No jos tänne saa nelosestakin kirjoittaa niin sitten
Olin kerran siinä tehtävässä missä mennään sinne museoon jossa on niitä pyssy miehiä sitten kun tehtävä loppu merkitsin kartalle muistoksi missä museo on tulin sen jälkeen kun olin vienyt olikohan se roman??? sinne uuteen kotiin kun vanha palo poroks xD menin takasin turismolla ja ajoin niitä rappusia alas missä on dinosauruksen luuranko jaksaakohan kirjoittaa =D ajoin sen luurangon päältä ja se tarttui turismoni katon päälle!!!! :D:D:DD:D:D:D:DD pistin sen parkkiin ja se on vieläkin parkki paikalle xDxDxDxDxDxDxDxD.
Kirjoitettu: maanantai, 21. kesäkuuta 2010 klo 13.11
Lainaus:18.06.2010 Rocks42 kirjoitti:
Hyviä nämä gta tarinat.
no olisi jos täällä kirjottaisi jotkut muutkin kuin nuo kaksi. (siis peikkoja ei lasketa). ja kun jätkät kirjoittaa koko hemmetin viestin täyteen niin ei sitä hullukaan jaksa lukea.
Kirjoitettu: tiistai, 22. kesäkuuta 2010 klo 23.28
Ohoh, tämä aihehan on herätetty uudelleen henkiin. Vaikkakin uusia tarinoita tuntuu tulevan niin vähän, että omaa on pakko yrittää tässä vielä vääntää.
(Kyllä, en ole lopettanut, vaikka edellisen tarinan ajankohta viittaakin siihen, että aktiivisuus karisee)
