Kirjoitettu: sunnuntai, 27. helmikuuta 2011 klo 14.31
Muokattu: 27.02.2011 klo 16.46
mie en muista mitä tarinaa mina viikmeks aloitil nii pitäeen jatsaa sitä myömhemmin sitte joten eiku uuttaa tarinaa kehin.
gta hitman
niko oli kävelemässä kadulla kun hän tapasi sala peräisen sedän joka kysyi nikolta haluaako niko tedhä rahaa ja niko sanoi että ainhan sitä rahaa tarvii.
sitten niko ja sala peräinen setä ajoivat setän limisiinällä steän toimistolle ja setä tututustutti nikon agengylle joka toimitti talkkapappoja.
niko ihmetteli että tallaidsta peliä ja aikoi jo lähteä mutta sitten salaperäinen setä sanoi että setällä oli nikoa vatsaan asiokarjoja jotka toditsaisivat nikon syyllisyyten useisiin liberty citssä tapahtuneisiin rikoksiin joita niko oli tenhyt. niko sanoi että jatkuuvasti nikoa kiristettiin ja että hän oli jo tottunut siihen. mutta setä sitten sanoi että että saat limusiinin ja niko sanpoi että joo ja meni kämpille nukkuman. aamulla hän luki sähköpostinsa ja lähti matkustamaan kohti wash hinktonia ja siellä hän hän sitten kävi ensin matkamuistomyymälässä ja osdti paljon tavaraa sieltä ja meni sitten tapaamaan pretenttiä barac osamaa valkoiseen taloon.
hei sanoi presitentti ja hei sanoi niko ja he keskustelivat maailman asioista pari tuntia ja joivat sitten kahffin ja sitten barac sanoi että pitää lähteä keskustelemaan piolitiikasta muitten poliitikkojen kanssa. tylsää sanoi niko ja sitten presitentti lahjoitti nikolle lahjakortin ja niko lähti valkoisesta talosta ja osti kruger shchmichtilttä paljon pyssyköitä, muun muassa sniperrlifen ja hiljentimen ja meni kokeuilemaan sitä erään talon katolle ja sniputti muutaman lihavaa ukkelia kadulle. sitten niko meni etsimään kohteensa ja lähti stalkkaamaan tätä mutta kohde huomasi nikon kantavan snipua ja juoksi poliisiasemalle ja kertoi nähneensä jonkun venäläisen äijän kanniskelevan kivääriä puistossa. poliisit juoksivat puistoon etsimään tätä hiipparia ja kohde jäi poliisi asemalle turvaan odottelemaan. poliisiasemallejäi vielä yksi poliisi huomasi kohde kun takahuoneesta käveli parrakas poliisi kahvikuppi kädessään. sitten polissii heitti kahvit kohten naamalle ja otti disguisen pois ja paljasti olevansa niko ja otti konekiväärin ja maalasi poliisiaseman seinät punaisiksi. ennen kuin niko vielä ehti lähteä niko tokaisi:
kyllä he varmasti ymmärtävät että seinät kaipasivat hiemän väriä sanoi niko ja käveli arinkonlaskuun. hahahahahah! jatkua on tulossa.......
Kirjoitettu: keskiviikko, 02. maaliskuuta 2011 klo 23.06
Lainaus:27.02.2011 granlund007 kirjoitti:
mie en muista mitä tarinaa mina viikmeks aloitil nii pitäeen jatsaa sitä myömhemmin sitte joten eiku uuttaa tarinaa kehin.
gta hitman
niko oli kävelemässä kadulla kun hän tapasi sala peräisen sedän joka kysyi nikolta haluaako niko tedhä rahaa ja niko sanoi että ainhan sitä rahaa tarvii.
sitten niko ja sala peräinen setä ajoivat setän limisiinällä steän toimistolle ja setä tututustutti nikon agengylle joka toimitti talkkapappoja.
niko ihmetteli että tallaidsta peliä ja aikoi jo lähteä mutta sitten salaperäinen setä sanoi että setällä oli nikoa vatsaan asiokarjoja jotka toditsaisivat nikon syyllisyyten useisiin liberty citssä tapahtuneisiin rikoksiin joita niko oli tenhyt. niko sanoi että jatkuuvasti nikoa kiristettiin ja että hän oli jo tottunut siihen. mutta setä sitten sanoi että että saat limusiinin ja niko sanpoi että joo ja meni kämpille nukkuman. aamulla hän luki sähköpostinsa ja lähti matkustamaan kohti wash hinktonia ja siellä hän hän sitten kävi ensin matkamuistomyymälässä ja osdti paljon tavaraa sieltä ja meni sitten tapaamaan pretenttiä barac osamaa valkoiseen taloon.
hei sanoi presitentti ja hei sanoi niko ja he keskustelivat maailman asioista pari tuntia ja joivat sitten kahffin ja sitten barac sanoi että pitää lähteä keskustelemaan piolitiikasta muitten poliitikkojen kanssa. tylsää sanoi niko ja sitten presitentti lahjoitti nikolle lahjakortin ja niko lähti valkoisesta talosta ja osti kruger shchmichtilttä paljon pyssyköitä, muun muassa sniperrlifen ja hiljentimen ja meni kokeuilemaan sitä erään talon katolle ja sniputti muutaman lihavaa ukkelia kadulle. sitten niko meni etsimään kohteensa ja lähti stalkkaamaan tätä mutta kohde huomasi nikon kantavan snipua ja juoksi poliisiasemalle ja kertoi nähneensä jonkun venäläisen äijän kanniskelevan kivääriä puistossa. poliisit juoksivat puistoon etsimään tätä hiipparia ja kohde jäi poliisi asemalle turvaan odottelemaan. poliisiasemallejäi vielä yksi poliisi huomasi kohde kun takahuoneesta käveli parrakas poliisi kahvikuppi kädessään. sitten polissii heitti kahvit kohten naamalle ja otti disguisen pois ja paljasti olevansa niko ja otti konekiväärin ja maalasi poliisiaseman seinät punaisiksi. ennen kuin niko vielä ehti lähteä niko tokaisi:
kyllä he varmasti ymmärtävät että seinät kaipasivat hiemän väriä sanoi niko ja käveli arinkonlaskuun. hahahahahah! jatkua on tulossa.......
Kirjoitettu: perjantai, 04. maaliskuuta 2011 klo 13.35
Kirjoitusvirheet kruunaavat koko tarinan
Anteeksi, kun oma tarinani viivästyy aika paljon. En ole vain ollut kirjoituspäällä. Kyllä se jossain vaiheessa varmasti valmistuu. Ja olen siis aloittanut tarinan jo.
Kirjoitettu: lauantai, 05. maaliskuuta 2011 klo 13.32
Muokattu: 05.03.2011 klo 15.02
gta niko suo-messa
kerran ajattelipa niko että pitäälähteä maailmalle. ja niin niko sitten lähti ensin etelän lämpöön mutta siellä oli liian kuuma ja niko matkasi kaukoitään seximatkalle mutta matka oli kallis ja omankädenoikeutta piti soveltaa liikaa. sitten niko matkasi kuuhun. liian ky-ky-ky-kylmä sanoi niko ja matkasi takaisin maahan ja lähti kiertämään amerikkaa. liikaa läskejä sanoi niko ja matkasi pohjolaan. siellä hän kävi ensin ensin ruottissa, sen pääkaupungissa suomessa ja sanoi: tämä sopii minulle ja niko kruunattiin suomen kansalaiseksi. niko pääsi heti tapaamaan ruotsin suomen kuningasta tarja halosesta ja tarja sanoi että tervetuloa suomeen. niko muutti haminaan ja kävi kerran kuukaudessa turussa koska sieltä sai hyviä torrttuja. sitten kerran kun niko oli helsinkin buzziasemalla katselemassa aikataulutaulukkoja eräs pummi tönäisi nikoa että siirrä pylly pois eestä ja niko suuttui ja otti pyssyn taskusta ja ampui pummia päähän ja sanoi:
tats hou wi doo tings in amerika! ja poliisit pidättivät nikon mutta moottori tiellä niko hyppäsi poliisiautosta ja varasti jonkun harika tyypin mopedin ja lähti poliseja pakon. sitten niko karisti poliisit peträstään metsän simeksessä ja varasti joltain mökiltä veneen ja sitä ennen kävi saunomassa mökin saunassa. ennen saunomista oli pitänyt tehdä saunavihta ja niko meni metsään etsimään koivuja ja siellä nikoa rupesi ajamaan takaa iso karhu kun niko yritti varastaa siltä marjoja sen pensaasta. niko kiipesi puuhun ja karhu tuli perässä ja niko ja karhu kamppailivat puussa. niko olim jo alakynnessä kun hän tajusi että hänen taskussaan oli anttilasta ostettu taskumatti ja antoi sen karhulle että otappa hörpyt ja karhu joi kaiken nikon tekemän chateau bellicin ja tippui humalassaan alas puusta ja niko pääsi etsimään vihtaansa lisää koivun oksia ja vihdan tehtyään palasi mökille ja rupesi saunomaan. saunansta tuli påaljon savua ja se houkutteli ihmisiä paikalle. kun niko huomasi tämän niko sai ajtuksen: pidetäänpä pirskeet hänen lähtönsä kunniaksi. niko lähetti erään tyypin hakemaan paljon kaljaa ja vihtoja. sillon jupotiin paljon kaliaa ja saunottiin ja sehän tietty houkutteli virtsavaltaa paikaalle ja kun sireen kävivät soimaan jossain kaukana ajatteli niko että nyt pitää ottaa taas hatkat ja otti kalja ja lähti mökin rannassa olleella vemneellä pakoon. niko ei viitsinyt käynnistää veeneen mottoria vaan souti tarpeeksi kauas käynnistääkseen moottorin etteivät virkavaltaklaiset jkuullisi mitään. mutta veneessä ei ollutkaan moottoria vaan se oli soutuvene. niko kiroili ja joi kaljaa ja souti sitten itä merelle ja törmäsi siellä siellä valtavvaan risteilijään ja kiipesi sille. laivan baarista niko hurmasi erään naisen humalapäissään jotta päääsi jonnekin nukkumaaan. sänkyyn niko pääsi, nukkumaan ei ja kun niko aamulla heräsi erään 80-vuotiiaan mummelin vierestä niko tajusi mitä merisairaudella tarkoitettiin.
kun niko olki käynyt oksentamassa hieman laivan kannella hän nyysi eräältä rikkaalta äijältä smokin ja luottokortin ja kävisyömässä hieman kaviaaria ja muita herkkua, kuten hummeria ja viiniä rikkaan äijän luottokortilla. niko meni hyttiinsä ja otti torkut.
sillä aikaa asteroidi lensi taivaalta. laiva ehdittiin evakuoida mutta nikom jäi torkuillle ja asteroidi pamnautti laivan pask#ksi.
pari vuotta myöhemmin united libety paperissa nikon kärähtänyt ruumis tuotiin sisään ja hertätettiin eloon. kun niko heräsi hän ei muistanut mitään.
sittewn sisään käveli nainen. tämän naisen niko kuitenkin muisti. hänen nimensä oli michelle. michelle kävi kertomaan pitkää juttua nikolle:
olet ollut pari vuotta kuolleena mutta ULP herätti sinut eroon, ulp tuynnetaan paremmin nykyään myös SEPALUKSENA. SEPALUSTA johtaa hihhulivei man joka haluaa tavata sinut pian. osa muistiasi siirrettiin tälle levylle, michelle näytti cd-levyä ja jatkoi: mutta enää emme tarvitse sitä ja heitti levyn ikkunasta. se muisti mitä jätimme sinulle on vain erinomainen taistelu ja taktikointikykysi ja muitsat toki minut jotta luottaisit minuun ja muuta turhaa.
toimme sinut takaisin koska jotku alieniterroristit uhkaa maapalloa ja ihmiskunta tarvitsee sinun kaltaistasi päähenk... tai jotain joten sinulle tulee suuri tehtävä ja vastuu pelastaa ihmiskunta ja saatat jopa menettää henkesikin sitä yrittäessäsi mutta ihmiskunta tarvitsee sinua ja tiedämme että tekisit sen ihmiskunnalle. michelle lähti mutta tuli vielä takasin ja tokaisi:
ainiin olet nykyään komentaja Puudeli ja tuosa on siulle tietokone mistä voit määrittää itsellesi kaikksi statsit sun muut ja jonku etunimen vaikket ettsä semmosta tarvika kertakäyttökamaa ku oot.
kun michelle oli lähtenyt, puudeli mietti hetken ja määritti sitten haluamansa statsit ja puki päälle ja kävi tapaamssa hihhuli mania ja hihhuli man antoi nikolle oman buzzin. hihhlui man sanoi puudelille että rupeet sitte järjestää itelles semmosta tiimiä. puudeli oli vieläkin niin sekaISIN ettei tajunnut mistään mitään. kuten ei luultavasti lukijakaan täassä vaiheessa joten jatketaanpa tarinaa sitten myöhemmin...
Kirjoitettu: maanantai, 07. maaliskuuta 2011 klo 07.53
Lainaus:06.03.2011 MrToro kirjoitti:
MrToro Stories 79 - Season 8:
Wake up to the reality
No voe herrajeesus tosiaan, ihmettelen suuresti jos tää ei ole sun toiseksi pisin tarina. :D Eipä lukemiseen siitäkään huolimatta mennyt erityisen kauaa, ja nyt ensimmäisen arvosteluni paikka pitkään aikaan.
Tapahtumia tässä oli paljon, mukaan lukien eräänlainen "toisto" yhdestä SR1:n näytöksestä, vaikka lopputulos oli hivenen positiivisempi. :p Kuvaus oli paikoitellen sopivalla vauhdilla etenevää, mutta toisinaan taas liian nopeaa, joten tasaisuutta tarvittaisiin (tosin tasapaksu kuvaaminen olisi tehnyt tarinasta vieläkin pidemmän, joten en tiedä olisiko se niinkään ollut hyvä asia). Jää kuitenkin nähtäväksi, mitä edessä on.
+ Reilusti tapahtumia
+ Abauttirallaa ne samat vanhat peruskehut (ainakin kappalejako, pituudesta en ole varma)
+ En huomannut ensimmäistäkään virhemerkkiä, vaikka tämä oli ensimmäinen tarinasi Wordilla. Volá!
+/- Pituus, pitäähän sitä jonkin verran olla mutta tämä taisi olla liioittelua.
+/- Kuvailu, hiukan liian epätasaista kyllä nyt...
Kirjoitettu: lauantai, 12. maaliskuuta 2011 klo 10.44
Lainaus:06.03.2011 Carbonox kirjoitti:
Onhan se hienoa kun vihdoin löytyy muitakin kirjoittajia sillä aikaa kun erään toisen tarina odottaa odottamistaan. :p Jatka jatka...
No, jos tarkoitit minun tarinaani.. Siinä saattaa kestää. Mutta tee sinäkin tarinoita, kun et ole vähään aikaa tehnyt.
Mutta lupaan vielä, että joskus tarinani valmistuu. Ei ole vain ollut aikaa kirjoittaa. Tämä tilanne on osittain uusien pelien ja menojen syytä. Mutta jooh, jatkakaa vain tarinoiden kirjoitusta.
Kirjoitettu: lauantai, 12. maaliskuuta 2011 klo 12.06
No tarkemmin sanottuna puhuin Torosta mutta nyt sen tarina onkin sitten tullut julki... Enää en sitten lupaile yhtään mitään omieni tuloajoista, kun ei yksinkertaisesti meinaa jaksaa. En silti tarkoita että olisin lopettamassa, juonihan on kokonaan kesken ja sellaiseksi sitä ei voi jättää.
Kirjoitettu: sunnuntai, 13. maaliskuuta 2011 klo 01.58
Niko's Revenge
Uskomaton paluu on tapahtunut!! Esipuheessa pitäisi puhua tietysti tarinan kehityksestä, mutta nyt olen liian väsynyt väsäämään kiitospuhetta tuotantoryhmälle, ja paperiprinttereille. Huumori on tosiaan ollut joskus erittäinkin... tyhjäkäynnillä kehiteltyä, ja tuskin tämäkään sen parempi on...
On kulunut 2 päivää Niko Bellicin käsittämättömästä liikkeestä, jossa hän tappoi samaan aikaan kaksi henkilöä, ja toisen kahdesti... Puoli miljoonaa kassissa, ja tyttöystävä vainaa. Yksi pulma kumminkin sattui maan pinnalle lillumaan: serkkupoika Roman "porvari" Bellic. Hän oli erittäin ärsyttävä yhteistyökumppani, koska nirsoili jokaisessa vuokramaksussa, jota he maksoivat yläkerran Pertille. Niko ei pitänyt myöskään Romanin härskistä tavasta katsoa pornoa Nikon ollessa hereillä, sillä hänen pienehkö työkalusarja häpäisi hänen filosofiansa mukaan koko Bellicin suvun, ja niistä olisi päästävä eroon. Niko päätti tehdä radikaalin päätöksen: Hoitaa Roman päiviltä (D44?). Hän päätti soittaa ystävälleen CJ:lle, joka oli nykyään sellainen ihraperse, ettei mahtunut ovesta ulos, ja joutui mätänemään Groven hoodeilla, missä pienet lapset iloisesti juoksentelivat ysimilliset kädessä ammuskellen mummeleita jalkoihin. Carl olisi itse omasta mielestään voinut mennä kouluttamaan lapsia, mutta kun ei vain pääse tuolista ylös. Miehen puolikkaat suunnittelivat koko yön, miten hoitaa porvari päiviltä, niin ettei Niko joudu vankilaan.
Seuraavana aamuna suunnitelma oli tulossa loppusuoralle. Monen rypistetyn paperin jälkeen suunnitelma oli valmis toteutettavaksi. Ensimmäisenä Niko kilautti kannettavalla lankapuhelimella Romanin pilvepiirtäjälle, jossa he voisivat katsella Aurinkoa, ja ihastella lokin paskomia slummikerrostaloja. Tapaamisaika olisi 16reikäreikä, ja niin tapahtuikin. Niko odotti sydäntykyttäen Romanin saapumista, ja kun Roman tupsahti kulman takaa, ampui Niko häntä AK-neljäseiskalla suoraan jaloille. Niko huutaa kiljui serbiä, minkä kerkesi, mutta porvari se vain ei kuollut. Oli aikaa ottaa järeet esiin. Niko kaivoi RPG-7:n takin taskusta, ja laukaisi panoksen vauhtiin. Yhtäkkiä kaikki muuttui mustavalkoiseksi, ja miehet lensi ihan ehjinä katolta yläilmoihin, ja mätkähti puolen kilometrin korkeudesta asfaltille.
Seuraavana päivänä Niko tuli täysin terveenä sairaalasta, maksaen sossupäivärahansa hoitotädille, ja kukas muukaan, kuin Roman soittaa hänelle, että hänet pitäisi hakea sairaalasta. Loppu onkin pelkkää historiaa.
Näin loppupuheena haluaisin kiittää myös Niko Belliciä, joka inspiroi minua kirjoittamaan hänestä 14 riviä silkkaa kuraa. Nyt en voi muuta kuin painaa pään hiekkaan. Haluaisin myös kiittää apulaiskäsikirjoittaja Romania, joka auttoi minua idean tuottamisessa. Hänenhän taksifirman rahoillahan tämäkin schaisse tuotettiin. Nobelin kirjallisuuspalkintoa odotellessa. Suurin kiitos kumminkin kuuluu Carl Johnsonille, joka rohkeni vielä viimeisillä happinaamaripattereillaan osallistua projektiin, ja osoitti jälleen, kuinka joku voi omistautua 110% työhön. Valitettavasti 10% oli liikaa, sillä noustessaan tuolilta CJ:llä loppui happi, ja loput varmaan arvaattekin. Sitä ääntä kyllä kukaan ei voinut olla kuulematta. Smokeltakin sen verran terveisiä, että mies on aloittanut hampurilaisravintolaketjun. Salaisena aseenaan hänellä on Carlin ihrakerrostumat, sillä omasta mielestään hän on timmissä kunnossa (ja vitut?). Ei minulla ole muuta. Pitäkää lippu korkealla ja muistakaa juoda ja pyyhkiä perseet!
Kirjoitettu: torstai, 17. maaliskuuta 2011 klo 17.40
Muokattu: 17.03.2011 klo 17.42
Niko Bellic and his friends from all over world
Niko oli asunut yksin kaksi vuotta, kunnes sai vitutuksen multihuipennuksen ja päätti lähteä Liberty cityn kaduille cruisailemaan BMW:llään. Niko siinä ajeli puoli tuntia radion volume täysillä hyräillen musiikin tahdissa -"Mikan faijan hiv..."
Jonka jälkeen keksi että hänellähän on hiv? No ei kuitenkaan vielä, vaan Niko keksi että pistetään porukka kasaan, hän meni kotiin ja soittin Skypessä Vice cityyn, Tommy Vercetille, ja pyysi häntä tulemaan nikon luokse. Los Santosiin päin yhteys oli heikko, mutta Niko otti ja soitti Carl Johnsonille kännykällä, ja kutsui tämänkin tapaamiseen.
Tapaaminen oli sovittu The 69th Street Dinerissä, lähellä Nikon kämppää.
Niko oli odottanut yli tunnin, eikä kumpaakaan näkynyt kunnes hetken kuluttua kuului helikopterin ääni. Niko meni ulos ja näki Carl Johnsonin 30 metriä yläpuolella laskuvarjon varassa. Niko sanoi Carlille, että eikö tämä jo saatan* voisi käyttää sivistyneempää liikkumista kuin ainaista helikopterin källimistä kansainvälisiltä lentokentiltä. Hetken odoteltuaan Niko kaatui selälleen sillä hänen jalkojensa alla ollut viemäriluukku lensi ylös, ja sieltä astui Tommy.
"Long time no see"
yhden dollarin juustohampparin jälkeen porukka lähti Nikon BMW:llä keskustaa päin, ja sillalla pari taksia hieman kolhia toisiaan ja Carl huuti ikkunasta: "-Did you get your license from Kellogg's cereal package or what?"
BMW:llä ajettiin keskustassa sijaitsevaan Perseus- vaatemyymälään, jossa Carl meni puhumaan myyjälle siksi aikaa kun Niko ja Tommy pistivät aurinkolaseja taskuunsa. Vartija kuitenkin huomasi touhun ja porukalle tuli kiirel. Ulos astuttuuaan he kaahasivat BMW:llä kotia päin, ja luulivat selvinneensä kunnes paikallisen LCPD:n poliisi-auton megafonista tärähti taiviaisiin "-This is LCPD, stop or we will shoot you". Kaverukset painoivat kaasujalkaa kovemmalle aina sillalle asti, jossa oli poliisin tiesulku.
Ajettuaan lähemmäksi, lähes 15 metrin päähän kaikki painoivat päänsä alas samalla kun Niko pisti Bemariin tehoja alle. Ei muuta käynyt kuin vähän kolhaisi bemari oikeassa laidassa lojunutta poliisiautoa.
Kaverukset piilottelivat yön Nikon luukussa, ja aamulla oli tarkoitus lähteä käymään Vice Cityssä, Tommyn kotikaupungissa. Aamun lehteä lukiessaan Tommy huomasi poliisin antamat tuntomerkit ja tilanneselvityksen:
Mustan BMW:n kolme matkustajaa ryöstivät arvokasta omaisuutta Perseus- vaateliikkeestä edellisyönä. Poliisi ei ole vielä tunnistanut kyseisiä rikollisia. Tommy huomasi myös häntä koskevan jutun lehdestä: poliisin tietojen mukaan jonkun kolmesta matkustajasta kuultiin huutaneen tiesulun kohdalla "-get out of the way you Motherfuckers".
To the Vice City
Aamulla BMW:llä ajettiin lentokentälle, suoraan portista läpi kiitoradan alueelle, jossa Niko spottasi sopivan jetin tätä matkaa varten.
He pysäyttivät auton lentokoneen taakse ja menivät sisään, heittivät pilotin pellolle ja sanoivat tälle: "-Maybe another time then."
Niko, Tommy ja Carl rullasivat koneen kiitoradalle, jonka jälkeen nostivat sen taivaalle. Radiolaitteeseen tuli hetken kuluttua viesti: Niko Bellic and his friends from all over world
Niko oli asunut yksin kaksi vuotta, kunnes sai vitutuksen multihuipennuksen ja päätti lähteä Liberty cityn kaduille cruisailemaan BMW:llään. Niko siinä ajeli puoli tuntia radion volume täysillä hyräillen musiikin tahdissa -"Mikan faijan hiv..."
Jonka jälkeen keksi että hänellähän on hiv? No ei kuitenkaan vielä, vaan Niko keksi että pistetään porukka kasaan, hän meni kotiin ja soittin Skypessä Vice cityyn, Tommy Vercetille, ja pyysi häntä tulemaan nikon luokse. Los Santosiin päin yhteys oli heikko, mutta Niko otti ja soitti Carl Johnsonille kännykällä, ja kutsui tämänkin tapaamiseen.
Tapaaminen oli sovittu The 69th Street Dinerissä, lähellä Nikon kämppää.
Niko oli odottanut yli tunnin, eikä kumpaakaan näkynyt kunnes hetken kuluttua kuului helikopterin ääni. Niko meni ulos ja näki Carl Johnsonin 30 metriä yläpuolella laskuvarjon varassa. Niko sanoi Carlille, että eikö tämä jo saatan* voisi käyttää sivistyneempää liikkumista kuin ainaista helikopterin källimistä kansainvälisiltä lentokentiltä. Hetken odoteltuaan Niko kaatui selälleen sillä hänen jalkojensa alla ollut viemäriluukku lensi ylös, ja sieltä astui Tommy.
"Long time no see"
yhden dollarin juustohampparin jälkeen porukka lähti Nikon BMW:llä keskustaa päin, ja sillalla pari taksia hieman kolhia toisiaan ja Carl huuti ikkunasta: "-Did you get your license from Kellogg's cereal package or what?"
BMW:llä ajettiin keskustassa sijaitsevaan Perseus- vaatemyymälään, jossa Carl meni puhumaan myyjälle siksi aikaa kun Niko ja Tommy pistivät aurinkolaseja taskuunsa. Vartija kuitenkin huomasi touhun ja porukalle tuli kiirel. Ulos astuttuuaan he kaahasivat BMW:llä kotia päin, ja luulivat selvinneensä kunnes paikallisen LCPD:n poliisi-auton megafonista tärähti taiviaisiin "-This is LCPD, stop or we will shoot you". Kaverukset painoivat kaasujalkaa kovemmalle aina sillalle asti, jossa oli poliisin tiesulku.
Ajettuaan lähemmäksi, lähes 15 metrin päähän kaikki painoivat päänsä alas samalla kun Niko pisti Bemariin tehoja alle. Ei muuta käynyt kuin vähän kolhaisi bemari oikeassa laidassa lojunutta poliisiautoa.
Kaverukset piilottelivat yön Nikon luukussa, ja aamulla oli tarkoitus lähteä käymään Vice Cityssä, Tommyn kotikaupungissa. Aamun lehteä lukiessaan Tommy huomasi poliisin antamat tuntomerkit ja tilanneselvityksen:
Mustan BMW:n kolme matkustajaa ryöstivät arvokasta omaisuutta Perseus- vaateliikkeestä edellisyönä. Poliisi ei ole vielä tunnistanut kyseisiä rikollisia. Tommy huomasi myös häntä koskevan jutun lehdestä: poliisin tietojen mukaan jonkun kolmesta matkustajasta kuultiin huutaneen tiesulun kohdalla "-get out of the way you Motherfuckers".
To the Vice City
Aamulla BMW:llä ajettiin lentokentälle, suoraan portista läpi kiitoradan alueelle, jossa Niko spottasi sopivan jetin tätä matkaa varten.
He pysäyttivät auton lentokoneen taakse ja menivät sisään, heittivät pilotin pellolle ja sanoivat tälle: "-Maybe another time then."
Niko, Tommy ja Carl rullasivat koneen kiitoradalle, jonka jälkeen nostivat sen taivaalle. Radiolaitteeseen tuli hetken kuluttua viesti: Niko Bellic and his friends from all over world
Niko oli asunut yksin kaksi vuotta, kunnes sai vitutuksen multihuipennuksen ja päätti lähteä Liberty cityn kaduille cruisailemaan BMW:llään. Niko siinä ajeli puoli tuntia radion volume täysillä hyräillen musiikin tahdissa -"Mikan faijan hiv..."
Jonka jälkeen keksi että hänellähän on hiv? No ei kuitenkaan vielä, vaan Niko keksi että pistetään porukka kasaan, hän meni kotiin ja soittin Skypessä Vice cityyn, Tommy Vercetille, ja pyysi häntä tulemaan nikon luokse. Los Santosiin päin yhteys oli heikko, mutta Niko otti ja soitti Carl Johnsonille kännykällä, ja kutsui tämänkin tapaamiseen.
Tapaaminen oli sovittu The 69th Street Dinerissä, lähellä Nikon kämppää.
Niko oli odottanut yli tunnin, eikä kumpaakaan näkynyt kunnes hetken kuluttua kuului helikopterin ääni. Niko meni ulos ja näki Carl Johnsonin 30 metriä yläpuolella laskuvarjon varassa. Niko sanoi Carlille, että eikö tämä jo saatan* voisi käyttää sivistyneempää liikkumista kuin ainaista helikopterin källimistä kansainvälisiltä lentokentiltä. Hetken odoteltuaan Niko kaatui selälleen sillä hänen jalkojensa alla ollut viemäriluukku lensi ylös, ja sieltä astui Tommy.
"Long time no see"
yhden dollarin juustohampparin jälkeen porukka lähti Nikon BMW:llä keskustaa päin, ja sillalla pari taksia hieman kolhia toisiaan ja Carl huuti ikkunasta: "-Did you get your license from Kellogg's cereal package or what?"
BMW:llä ajettiin keskustassa sijaitsevaan Perseus- vaatemyymälään, jossa Carl meni puhumaan myyjälle siksi aikaa kun Niko ja Tommy pistivät aurinkolaseja taskuunsa. Vartija kuitenkin huomasi touhun ja porukalle tuli kiirel. Ulos astuttuuaan he kaahasivat BMW:llä kotia päin, ja luulivat selvinneensä kunnes paikallisen LCPD:n poliisi-auton megafonista tärähti taiviaisiin "-This is LCPD, stop or we will shoot you". Kaverukset painoivat kaasujalkaa kovemmalle aina sillalle asti, jossa oli poliisin tiesulku.
Ajettuaan lähemmäksi, lähes 15 metrin päähän kaikki painoivat päänsä alas samalla kun Niko pisti Bemariin tehoja alle. Ei muuta käynyt kuin vähän kolhaisi bemari oikeassa laidassa lojunutta poliisiautoa.
Kaverukset piilottelivat yön Nikon luukussa, ja aamulla oli tarkoitus lähteä käymään Vice Cityssä, Tommyn kotikaupungissa. Aamun lehteä lukiessaan Tommy huomasi poliisin antamat tuntomerkit ja tilanneselvityksen:
Mustan BMW:n kolme matkustajaa ryöstivät arvokasta omaisuutta Perseus- vaateliikkeestä edellisyönä. Poliisi ei ole vielä tunnistanut kyseisiä rikollisia. Tommy huomasi myös häntä koskevan jutun lehdestä: poliisin tietojen mukaan jonkun kolmesta matkustajasta kuultiin huutaneen tiesulun kohdalla "-get out of the way you Motherfuckers".
To the Vice City
Aamulla BMW:llä ajettiin lentokentälle, suoraan portista läpi kiitoradan alueelle, jossa Niko spottasi sopivan jetin tätä matkaa varten.
He pysäyttivät auton lentokoneen taakse ja menivät sisään, heittivät pilotin pellolle ja sanoivat tälle: "-Maybe another time then."
Niko, Tommy ja Carl rullasivat koneen kiitoradalle, jonka jälkeen nostivat sen taivaalle. Radiolaitteeseen tuli hetken kuluttua viesti: Bombardier 1123, you we're not cleared for takeoff" Johon Carl vastasi: "-kiss my ass beibe"
At the vice city
Bombardier C300 laskeutui pellolle, lähelle Vice cityn kaupunkia. He kävelivät tien laitaan, ja seuraavan auton lähestyessä he menivät seisomaan keskelle tietä huitoen autoa päin. Auto pysähtyi ja he menivät heittämään kuskin pellolle, ja sanoivat: "-Let's make a deal, we take this car and you take that plane over there." Kuski jäi seisomaan tienlaitaan ja sanoi itsekseen: What the hell just happened, and where that jet came here?"
He pääsivät onnistuneesti kaupunkiin, jossa heidän vanha tuttu oli myös tullut käymään, Smoke käveli heitä vastaan lähellä Tommyn asuntoa Starfish island- saarella.
Illalla alkoi biletys Tommyn talolla, joka kesti kahteen asti yöllä, jolloin pihalta kuului epäselvästi: "-This is the police, we have the building surrounded, come out whit your hands up in the air!"
Kaverukset eivät tietyistä ja pakottavista syistä menneet ulos, vaan katolle jossa Tommyllä oli Helikopteri. Helikopterilla he lähtivät Los Santosiin päin, jossa ei poliisi heti vainonnut heitä. Los Santosissa Carlilla oli asunto, jossa pileet jatkuivat kuin niin olisi aina ollut. Tommy kuitenkin muistutti muita menneistä ajoista: "Even we have no anything to worry about now, we can't cry the pain away, only find a temporarily place to stay."
Kirjoitettu: keskiviikko, 23. maaliskuuta 2011 klo 23.57
Muokattu: 24.03.2011 klo 00.00
"Tiedättekös, lukijat, jos teillä on joskus koskaan mahdollisuus pitää suunne kiinni vakavasta asiasta puhuttaessa... tehkää niin! Minun nimeni on Frank ja kuulun Ballasien jengiin, jonka päämäärät olemme ovelasti piilottaneet niin Wissleriltä kuin Johnsonien veljeksiltäkin. Aiomme nimittäin vallata Grove Streetin ja vähitellen koko Losin itsellemme! Kuulostaa toki kivalta, mutta silti... joskus päästäisiin helpommalla, jos oikeasti olisin pitänyt sen suuni kiinni. Menin ehdottamaan, että voitaisiin pölliä Wisslerin niin kovasti haluamat timantit naamioitumalla ravintolakriitikoiksi ja nappaamalla ne sitten Ray Boccinon huomaamatta. Ainoa ongelma on, että näin paikan päällä... suunnitelma ei toden totta kuulosta niin hyvältä kuin kuvittelin, ja se johtokunnan tarjoama kakunpala ei taida nyt riittää vaivanpalkaksi!"
Carbonox Stories:
Diamonds Forever - Osa 2 - Constructive Criticism
Algonquinia melkeinpä kaikki pitivät Liberty Cityn turvallisimpana alueena. Tämä pilvenpiirtäjien peitossa oleva keskussaari oli myös kaupungin poliisitoiminnan keskus, ja useimmat rikolliset ymmärsivätkin pysyä poissa lain mittavan kouran tieltä varsinkin nyt, kun Francis McReary oli palannut tehokkaalla johtamistyylillään päällikön asemaan Savagen pudottua valtaistuimeltaan ryminällä. Jotkut uskaltautuivat silti tästäkin huolimatta toimimaan lain väärällä puolella, ja siitä loistavia esimerkkejä olivat kolme Ballasia, jotka juuri ylittivät katua vihreän valon palaessa kohti Ray Boccinon ravintolaa. Silläkään miehellä ei ollut puhtaita jauhoja pussissaan, ja oikeastaan hänen rikosrekisterinsä oli Frankin johtaman Ballas-kolmikon vastaavaa paljon suurempi, mutta silti hänen varsinaiset aikeensa olivat paremmat, sillä hän tuki Sindaccojen menestystä Alderneyn mafioiden joukossa yhdessä johtajansa, Jimmy Pegorinon, kanssa. Kolmikon viimeisenä kulkeva höröhampainen kätyri suoristi asuaan, joka oli kieltämättä epämukava, kun oli tottunut monta kokoa liian suuriin huppareihin ja housuihin, mutta seurasi kuitenkin kuuliaisesti tovereitaan väsyneiden taksikuskien odotellessa pysähdyksissä omaa vuoroaan liikkua risteyksestä eteenpäin. Kun eräs painoi tööttiä valojen näytettyä autoille punaista jo kymmenisen sekuntia, keskimmäisenä kävellyt Ballas rupesi raivostuneena heristämään keskisormia tätä kohti. "Vítun horonpenikka! Tule tänne sanomaan asias, niin katotaan, kuinka kohta makaat verilätäkössä!" tämä karjui ja Frank veti hänet kiireesti pois ennen kuin suurempaa konfliktia syntyisi. "Lopeta nyt tuo! Pariin tuntiin me ei olla jengiläisiä, mutta kyllä sitten aikanaan pääset taas piilopaikkaan vetämään olutta ja kiroilemaan." hän vakuutteli huolestuneena taksikuskin puidessa avatusta ikkunasta nyrkkiä, ja lopulta kadun yli päästyään äsken riitaa haastanut Ballas avasi raivostuneena oven, jonka yläpuolella olevaa tekstiä hän ei edes vaivautunut lukemaan ennen kuin Frank veti hänet taas yllättäen pois. "Väärä ravintola! Tuon omistaa joku espanjalainen... joo, en taida edes viitsiä yrittää lausua tuota nimeä." tämä tokaisi luettuaan pikaisesti koko tekstin, ja kolmas, ehkä hiukan vähemmän jengiläismielinen Ballas oli jo odottamassa oikean paikan ovella. "Tästä se lähtee! Toivotaan, ettei tarvitse maistaa mitään." Frank tokaisi ja työnsi ryhmän johtajana oven auki, ja kaverit seurasivat heti vanavedessä jälkimmäisen vilkaistessa, että taksikuski ei lähtisi enää selvittämään asioita, mutta tämä oli jo muiden muassa kaahannut pois.
Ray sattui parhaillaan olemaan takahuoneessa, jossa hän jutteli varsin tärkeistä asioista Niko Bellicin kanssa, joka ei varmasti esittelyjä sen kummemmin kaivannut. Tilan ahtaudesta huolimatta Niko ei päättänyt valitella kovin hirveästi ja pyrki sen sijaan olemaan ystävällinen, jotta välttyisi miltään kovin suurilta hommilta. Hän oli jo tasannut tilinsä Matthewin ja Dimitrin kanssa, vaikka jälkimmäisen kuolemassa hänellä ei minkäänlaista osuutta ollutkaan. "Kuules nyt tarkkaan! On taas se aika, jolloin timantit täytyy toimittaa uusille ostajille! Ja kuinkas ollakaan, nämä ovatkin lähimenneisyydestä tuttuja. Stilwaterin omat voodoohullut, nimittäin Sons of Samedit, ovat saapuneet tänne ostaakseen timantit meiltä kunnon kahisevalla. Kohtaamispaikaksi on sovittu Libertonianin museo, ja koska homma on omalta osaltaan vaarallinen, suosittelenkin sinua ottamaan mukaasi jonkun turvaamaan selustaa. Samedeiltahan ne timantit itse asiassa ryöstettiin, kun ne yrittivät toimittaa niitä Savagelle, mutta idiootit ovat autuaan tietämättömiä siitä, että mehän ne itse asiassa pöllittiin, ja nyt ne saavat maksaa todella paljon saadakseen ne takaisin." Ray naureskeli ja tunsi selvästi ylpeyttä kieroudestaan, kun "jää" oli vieläkin hänen hyppysissään, vaikka sitä oli jo henkilöltä toiselle kuljetettu. "Etköhän sinä kohta haukkaa vähän liian suurta palaa kerralla? Mitä jos joku kohta huomaa, että nuo kiertävät jatkuvasti takaisin sinulle etkä joudu maksamaan siitä penniäkään? Sitten olet aika kusessa, ja vaikka Samedit ovatkin tuollaisia... titityy-heppuja, niin ovat ne myös vaarallisia. Jos Stalker tai kukaan muukaan ei ole siitä kertonut, niin ne kantoivat sinkoja sun muuta hengenvaarallista meidän rekka-ansamme ja sitä seuranneen tietaistelun aikana! Vaikka toisaalta kuulin Stalkerilta, että se sinkoa käyttänyt heppu oli joku täysin säälittävä diskoheppu, josta olisi voinut tehdä vaikka meetvurstia pelkillä paljailla käsillä, mutta ei sellaisten pyssyjen kanssa ole silti leikkimistä!" Niko ärähti uhkaavasti, mutta kääntyi sitten hiljaisena kuuntelemaan, koska halusi varmistua, ettei kukaan saisi vahingossakaan tietää, mistä puhuttiin. Hetken päästä kuitenkin askeleet lähestyivät takahuoneen ovea ja sitten se riuhtaistiin auki, jolloin Phil Bell, toinen Pegorinon mafian luottojäsen, joka oli pukeutunut siistiin, ruskeaan takkiin ja oli ulkonäöltään varsin tyypillinen keski-ikää lähestyvä kaveri, jolla oli kuitenkin vielä taisteluenergiaakin jossain määrin jäljellä, vilkaisi hiukan epämääräisesti kaksikkoa, joka seisoskeli normaalin näköisesti nojaten takahuoneen vastakkaisiin seiniin. "Okei, mitä nyt?" Ray kysyi tympääntyneenä ja koetti viitata kädellään merkiksi siitä, ettei kaivannut häiriöitä.
"Kuule, Boccino, tänne on tullut nyt niitä ravintolakriitikoita. Puoli kolmeltahan niiden piti tulla, mutta ovatkin näemmä etuajassa." Phil vastasi ja katsahti nopeasti rannekelloa, jonka mukaan kello oli vasta kaksikymmentä yli, mutta "kriitikoiden" asut eivät valehdelleet. He näyttivät kyllä jokseenkin typeriltä ja epäilyttäviltäkin katsellessaan ympärilleen aivan kuin eivät olisi ravintolaa ennen nähneetkään. Ray nyrpisti nenäänsä ja vetäytyi äkkiä peremmälle takahuoneeseen siistimään tukkaansa ja solmiotaan, jottei antaisi itsestään minkäänlaista resuista kuvaa, mille Niko hörähti lievästi seuraten Philiä varsinaisen ravintolan puolelle. Ballasit istuivat kiireesti yhteen sopivasti varaamattomaan pöytään ja yrittivät totutella siihen, että ilma oli tunkkaista ja jostain levisi kärvähtänyt haju. Muuten paikka oli sopivan viihtyisä ja valaistusta oli sopivan paljon luomaan hyvää tunnelmaa, josta nämä kriitikot eivät tietenkään ymmärtäneet enempää kuin sika hopealusikasta. "No niin, vielä ehditään tehdä viime hetken suunnitelmat, kun ei omistajaa näy missään. Te kaksi saatte luvan hoitaa arvostelun. Ette löytäisi timantteja, vaikka Wissler tanssisi ballerinapuvussa teidän edessänne ja heiluttaisi niitä nenänne edessä. Mä pidän silmäni auki ja pöllin ne hyvissä ajoin, ja sitten kävellään vain ulos etuovesta, kun tulee valmista." Frank selitti vielä, kun aikaa oli, ja kumpikaan Ballas-toveri ei hirveämmin loukkaantunut äskeisestä töykeydestä, sillä ne olivat jengin sisällä arkipäivää ja kertoivat vain miesten kovuudesta. Juuri, kun Frank oli nousemassa mennäkseen nuuskimaan paikkoja, Phil ja Niko saapuivatkin Ballasien pöydän ääreen ja toinen vähäpätöisemmistä jengiläisistä örähti hermostuneesti, mutta hän jäi melkein huomiotta, Nikon pikaista katsetta lukuunottamatta. "Hyvää päivää, arvon herrat. Te näytättekin olevan siitä firmasta, jonka miehiä oli tänään määrä tulla arvostelemaan tämän upean paikan ruoka. Ovatko arvon kulinaristit jo päättäneet, mistä aloittaisivat?" Phil kysyi ystävällisesti ja kumarsikin vähän. Eräs Ballas oli juuri vastaamassa ja olisi varmasti sanonut jotain hampurilaisista, mutta ehkä kriitikkojoukon onneksi Frank ehti väliin. "Tuota, minun toverini voisivat aloittaa vaikka kaviaarista, jos teillä sellaista on, mutta jos teitä ei haittaa, niin minä tarkkailisin vähän ympärilleni ja varmistaisin, että paikka on kunnossa. Oletteko te muuten Ray Boccino?" hän kysyi noustessaan hyvän tekosyyn varjolla pöydästä ja Nikon häivyttyä tämän helpotukseksi juttelemaan erään toisen pöydän miehille, sillä hän tuntui jotenkin nähneen Ballasien todellisen luonteen asujen läpi, vaikka kyseessä saattoi tietenkin olla muuten vain tiukka katse, jolla tämä arvioi tulokkaita.
"Ei, minä olen itse asiassa Phil Bell, ja herra Boccino on vielä hetken aikaa toisaalla, mutta hauska kuitenkin tutustua..." Phil aloitti ja ojensi oikean kätensä kätelläkseen Frankia, mutta silloin takahuoneen ovi pamahti auki ja koko paikan väki kääntyi katsomaan, kun Ray käveli muina miehinä pois takahuoneesta suoristellen samalla mustaa takkia, ja piakkoin ihmiset jatkoivat normaaleja syöntiaskareitaan Rayn kiirehtiessä Philin ja Frankin luo. "Eihän se näin mene, johtaja kätellään ensiksi! Niin, minä tosiaan olen Ray Boccino. Hauska nähdä, että tulitte jopa ennen aikataulua. Näin me saadaan hommat suoritettua nopeammin ja mahdollisesti jopa vaivattomammin, hehe." tämä sanoi hyvin nopeasti ja kättelikin vain lyhyen aikaa hien valuessa otsaa pitkin, kun hän kuvitteli tilannetta, jossa ravintola menettäisi tähtiä, sillä se ei missään nimessä tekisi hyvää tuloille. "Mähän tolkutin, että meidän piti tulla vasta kymmenen minuutin päästä, pönttö!" toinen Ballas huusi silloin kolmannelle, joka nojasi laiskan näköisenä seinään ja odotti kyllästyneenä ruokaa, vaikkei Frankin mainitsema kaviaari kuulostanut millään lailla hyvältä. "No mikset sitten voinut sanoa siitä Frankille sen sijaan, että olisit nuollut minun persettäni ja osoittanut sillä, että osaat paremmin kuin mä? Mä sulle väärät aikataulut näytän koska haluan!" kolmas vastasi siirtyen heti räväkämpään asentoon tuolissa ja nyrkit pystyssä, mitä Phil katsoi huolissaan, mutta Frank kiirehti äkkiä väliin. "No niin, rauhoittukaas! Ei ole mitään syytä kiihtyä, parempi aikaisin kuin myöhään! Niin mutta joo, se ravintolan tarkastus... heti alkuun pitää kysyä, että miksi ilma on täynnä pölyä?" Frank kysyi epäluuloisesti hänen poistuessaan Philin kanssa pöydän luota, kun Ray oli jo kipaissut hakemaan ensimmäiset ruuat arvosteltavaksi ja ohi kulkiessaan oli sähähtänyt Nikolle: "Muistahan sitten viedä roskat ulos ajoissa!", mutta tätä Frank ei kuullut, mikä olikin ehkä ratkaiseva tekijä hänen suunnitelmassaan. "Täynnä pölyä? Onko noin? No, ehkäpä tänne tarvittaisiin parempi siivooja. Tuo nykyinen näyttää jotenkin hämärähemmolta, eikö sinustakin?" Phil supatti osoittaessaan pikaisesti kohti aukinaisessa siivouskomerossa hääräilevää miestä, jonka itsetyytyväinen ilmekin kieltämättä kieli siitä, että hänellä oli jotain laitonta mielessään, mutta ilman sen parempia todisteita oli paha ryhtyä mihinkään isompiin toimiin. "Mutta hyvä muotoseikka, ei siinä mitään. Se pitää ottaa huomioon jatkossa, mutta toivon mukaan se nyt ei ainakaan laske tähtiä. Sitten... hetkinen, onko Raylla jotain asiaa?" Phil kysyi itsekseen nähdessään toverinsa viittomassa hätäisesti tiskin takana, ja hän jätti Frankin omiin oloihinsa, mikä sopi tälle täydellisesti samalla, kun Phil harppoi nopeasti Rayn luo tämän juuri kantaessa kulhollista kaviaaria molemmille pöytään jääneille Ballaseille.
"Se vítun Johnny tuli taas käymään! Mene käännyttämään se ovella! Me ei nyt haluta mitään motskajengejä häiritsemään, kun täällä on ensimmäistä kertaa kymmeneen kuukauteen arvovieraita!" Ray supatti ja varmisti, ettei kukaan ollut kuulemassa, sillä muuten lausahduksella olisi voinut olla ikäviä seuraamuksia. "Mitä, eikö neiti Weinstock muka ole tarpeeksi arvokas? Mummelihan käy täällä joka päivä ja on upporikas." Phil naurahti myös kuiskaten, mutta aika oli käymässä väliin, sillä ikkunasta näkyi, kuinka Johnny nousi juuri moottoripyöränsä päältä. "Olen itse sitä mieltä, että se on kusipää. Nyt painu sinne ovelle!" Ray ärisi ja lähti kiireesti kuljettamaan kaviaariaan Ballaseille, joista seinän vieressä istuva parhaillaan raapi tapettia tylsistyneenä ja toinen pelasi peukkupainia itseään vastaan ja katseli aina välillä Frankin tutkimuksia, kun tämä varsin uskottavan näköisesti tutki ympäristöä kaikenlaisen kiiltävän varalta samalla, kun Phil oli rynnännyt ovelle ja Niko kadonnut johonkin, mahdollisesti vessaan. Ray kompuroi astioineen Ballasien pöydän ääreen ja laski alkupalat kummankin eteen juhlallisesti kumartaen, mutta vastareaktio ei ollut yhtä kohtelias. "Hyi saakeli! Mitä hittoa tämä on, jäniksenpapanoitako nykyään tarjoillaan niille, joilla on varaa käydä ulkona syömässä?" seinää raapinut Ballas ihmetteli kauhistuneena, mutta Ray säilytti malttinsa, vaikka vilkuili hermostuneesti olkansa yli varmistuakseen, ettei Johnny vain ilmestyisi näkyviin. "Se on itse asiassa sammen kutua, ja oikein hyvää sellaista. Minun valmistamaani, nähkääs. Niin, Boccinon Ray valmistaa parhaat ateriat koko saarella. Maistakaa nyt!" hän maanitteli ja Ballasit katsoivat hetken aikaa vaivaantuneesti toisiinsa, mutta ajateltuaan hetken aikaa Grove Streetin kukistavia Ultor-aseita, he kiirehtivät kumpikin maistamaan lusikallisen kaviaaria ja alkoivat pureskella pitkään saadakseen maun selville, että ainakin jonkinlainen arvostelu olisi tehtävissä. Pahaksi onneksi (ainakin Rayn kannalta) kaduilla varttuneiden jengiläisten makuhermot eivät olleet tottuneet vastaavaan ruokaan, ja vähältä piti, etteivät he oksentaneet sitä pihalle, mutta saivat kuin saivatkin kaiken nieltyä. "Huh huijaa! Onko seurapiiriruoka aina tämmöistä? Minä taisin kyllä saada jo tarpeekseni!" äskenkin äänessä ollut Ballas murahti kovalla, tiukalla äänensävyllä ja Ray nielaisi, koska hän ei ollut odottanut näin negatiivisia reaktioita miltään kriitikoilta. Frank vilkaisi tympääntyneenä taakseen katsoen, mitä ruokaa jengitovereiden tarjottimilta oikein löytyi, ja tuhahti hiljaa sille, etteivät he saaneet edes kaviaaria alas, vaikka se kuului melkeinpä perusruokiin.
Hänen etsimishommansa eivät menneet erityisen hyvin. Eräs erityisen lupaava kohde oli savinen ruukku, jonka sisään ei pystynyt näkemään nostamatta sitä paikaltaan, mutta sieltä löytyikin vain avainnippu eikä mitään sen kiiltävämpää. Tyytymättömänä Frank laski avaimet siististi ruukkuun herättämättä vielä toiveita paremmasta arvostelusta elättelevän Rayn huomiota ja laski lopuksi astian takaisin paikoilleen ääntä päästämättä. Seuraavana hän näki akvaarion, joka oli täynnä monennäköisiä ja kirjavia kaloja, ja sen Ray oli mahdollisesti ostanut vasta vähän aikaa sitten, koska se ei ollut yhtä paljon pölyn peitossa kuin muut esineet ympärillä. Hyvä kätköpaikka timanteille, mutta Frankin harmiksi sen tonkiminen herättäisi jo aivan liikaa epäilyksiä, joten hän päätti jättää kalat rauhaan ja muutenkin mieleen juolahti, että edes Ray ei tunkisi timantteja paikkaan, joista ne saattoi saada vain kätensä kastelemalla. Kun Frank hivuttautui kohti seuraavaa tutkittavaa paikkaa, hänen puuhansa kuitenkin keskeytti kova huuto, joka kiinnitti kaikkien muidenkin ravintolassa olleiden, kuten puoliksi oviaukossa seisovan ja nopeasti juttelevan Philin, huomion. Huudon aiheutti eräs ikkunan viereisessä pöydässä istuva pyylevä nainen, ja Ray kääntyi kauhistuneena tämän puoleen samalla kun Ballasit vilkuilivat epävarmoina kaviaariannoksiaan ja ottivat lopulta rohkeasti toisenkin makupalan alettuaan jo jonkin verran tottua jälkimakuun. "Neiti Weinstock, onko jokin vialla? Kyllä, kyllä minä tietenkin palvelen teitä mielelläni, mutta tässä on vain näitä ravintolakriitikoita ja... eh heh..." Ray selitti pelokkaana ja siihen oli hyvä syy, koska tämä vanhanpuoleinen, ehkä jo eläkeiässä oleva naikkonen ei lainkaan pitänyt epäkohteliaisuudesta ja tällä oli yleensä tapana soimata julkisesti kaikkea sellaista, mikä ei häntä vaativana ihmisenä miellyttänyt. "Tässä sopassa on kärpänen! Hellanlettas soikoon, minä kun luulin, että täällä tarjoiltaisiin edes vähän parempaa ruokaa kuin niissä muissa sontapaikoissa, joissa olen käynyt!" Weinstock kiljui ja Frank tajusi tilaisuutensa koittaneen, koska sillä välin kun Ray selvitti välejään muorin kanssa, hän ehtisi hiippailla sopivasti takahuoneeseen, josta omistaja oli tullut melko erikoisesti ulos ottaakseen "kriitikot" aluksi vastaan. "Kä-kärpänen? Ei, ei siellä mitään hyönteisiä voi olla, sehän on vain iso pippuri!" Ray loksautti huolettomasti ja nyökkäsi nopeasti kahta Ballasia kohti, jotka vilkaisivat puolestaan pikaisesti Frankin hiipimistä kaikkien katseiden ohi takahuoneen puolelle, jättäen oven perässään juuri sen verran raolleen kuin se oli ennen hänen tuloaan.
"Kuka olet ja mitä haet täältä?" kuului tiukka kysymys heti Frankin tullessa sisään, ja hän kirjaimellisesti järkyttyi huomatessaan, että Niko ei ollutkaan vessassa, vaan oli jossain välissä hiipinyt takahuoneeseen, jossa hän oli juuri kantamassa roskapönttöä ja yritti tuntemattomasta syystä pitää sen kaukana Frankista. "Tu-tuota... eikö tämä olekaan vessa?" tämä kysyi pikaisesti seisoessaan paikoillaan oven edessä, ja Niko mörähti kovaan ääneen sanomatta kuitenkaan mitään, koska hänestä tuntui, että Frank ei ollut paikalla aivan puhtaissa aikeissa. "Vaikeneminen taitaa olla myöntymisen merkki, vai? Eh heh hee... No tuota, sinähän työskentelet tämän ravintolan pitäjälle, eikö vain?" Frank kysyi naurettuaan sitä ennen hyvin vaivautuneesti ennen kuin muutti äänensävyään virallisemmaksi, eläytyen taas ravintolakriitikon rooliinsa. Nikon epävarmasta ilmeestä näki, ettei hän ottanut Frankia erityisen vakavasti, mutta lopulta hän päätti ainakin jonkin verran leikkiä tämän mukana paljastamatta todellisia epäilyksiään, jottei aiheuttaisi turhia vaaratilanteita. "Kyllähän niinkin voisi sanoa. En ole mikään vakituinen auttaja täällä ravintolassa, ja nytkin olen vain tekemässä pientä hommaa Rayn pyynnöstä." hän selitti kertomatta yhtään enempää kuin oli tarpeen, ja Frankin kiinnostus kasvoi yhä suuremmaksi. "Millaista pientä hommaa? Vastaatko kenties ruokien valmistuksesta sen aikaa, kun hänellä on kädet täynnä töitä tuollaisten ärsyttävien mummeleiden palvelemisessa?" tämä kysyi hitusen rennommin ja Niko hörähti, kun parahiksi Weinstock ärjyi taas Raylle jotain siitä, että tämän pitäisi hommata rillit ja keitossa todella oli suuri, musta kärpänen. Frank havaitsi rennon käyttäytymisen olevan selvästi paras keino epäilysten kadottamiseksi ja alkoi heti jatkaa kaverillista keskustelua nyt, kun alkuun pääsi. "Oletkos muuten kuullut uusinta huhua siitä, että Elizabeta Torres on taas vapaalla jalalla? On se todella jännää, kun ensin mennään poseen, sitten vapaaksi, sattumoisin tapetaan kuuluisa mafiapomo, mutta joudutaan palkkiorahojen huonon käytön takia vankilaan, ja nyt taas on syyte rauennut. On se jännä tämä oikeuslaitos..." Frank mutisi ja Niko nyökkäili tönäisten roskapönttöä sivummalle, koska ei jaksanut kaiken aikaa kannatella sitä, vaikkei sen sisältö yhteensä kovin paljoa voinutkaan painaa. "Niin, on se joskus. Mutta onhan tämä selitettävissä silläkin, että Savage terrorisoi poliisivoimia kaikin mahdollisin keinoin ja oli 'parannuksineen' oikeastaan vähän samaa luokkaa kuin Stalin. Viholliset saivat kyllä tutista pelosta, mutta pahimmat kärsijät olivat omassa leirissä." Niko vastasi hieman ylpeänä siitä, että Savagen ajat olivat menneet ohi.
"Asiasta uudempaan... olen kuullut vähän epämääräistä juttua siitä, ettei Pavanojen taru kuulemma olisikaan vielä lopussa. En tarkoita, ettäkö tästä olisi mitään uhkaa Pegorinolle, joka muistaakseni on tuon Rayn pomo, mutta viime aikoina aika moni entinen mafian jäsen on bongailtu ties mistä, etsimästä uudempia töitä ikään kuin jättäen koko menneisyytensä taakseen. Erikoista kyllä, että Deadguyt antavat niiden näemmä elää kaikessa rauhassa, mutta ehkä ne sitten vain saivat tarvittavan kostonsa silloin, kun Adam ja kumppanit ammuttiin alas." Frank selitti yllättävän yksityiskohtaisesti ja Niko siristi silmiään. "Anteeksi nyt, mutta eikös teikäläisen pitänyt olla ravintolakriitikko? Kuulostaa siltä, että olet perehtynyt aika tavalla Liberty Cityn alamaailmaan, jopa paremmin kuin minä!" hän murahti ja Frank ymmärsi nopeasti mokanneensa, mutta keksi vähintään yhtä nopeasti vastarepliikin. "Katos, se on aika välttämätöntä tietoa näin vaarallisella seudulla. Koskaan ei tiedä, milloin joku rikollinen vaanii seuraavan kulman takana. Siksi on hyvä olla vähän taustatietoa. Ja kun meidän firmahan työskentelee tässä kaupungissa, niin tiedoista on hyötyä ihan pitkällä tähtäimelläkin. Kun tuntee - tai pikemminkin tietää - paljon kohteita (Frank vaihtoi äkkiä sanavalintaansa annettuaan taas liian totuudenmukaisen kuvan itsestään), niin osaa varautua niihin ja siihen, että saa poliisit siirtämään mokomat páskat telkien taakse. Joten älä nyt herranjestas luule, että minä olisin jokin roisto! Ehei, rehellisyyshän maan perii, joten miksi rupeaisin tekemään mitään moraalisesti väärää?" Frank kysyi huolettomasti ja naurahti jopa vähän, vaikka se oli ehkä jopa täysin asiaankuulumatonta. "Moraalisesti väärä... ei, et sinä sitä koskaan kykene pakenemaan. Itse olen monesti joutunut tässä paikassa toimimaan oman tahtoni vastaisesti ja tappamaan ihmisiä, jotka eivät ehkä olisi sitä ansainneet. Mutta nyt kun ajatellaan, niin sama homma se oli menneisyydessäkin... Ei elämä Amerikassa ole sen kummempaa kuin muualla. Muuten vilkaisin ihan sattumalta tuota sinun paitaasi, ja siinä näkyykin lukevan 'San Fierro' joten millä perusteella väität, että firmanne toimiikin Libertyssä?" Niko kysyi jo hermostuneena lyhyen saarnansa jälkeen ja osoitti Frankin paitaa, josta oli jäänyt yksityiskohta huomioimatta. "Hitto! Tarkoitan siis... ei, kyllä minä kuulun ihan LC:n yksikköön, mutta San Fierrossa on meidän firman päämaja. Juuri niin, näin se menee!" Frank vakuutteli pää pystyssä itsevarmalla puheella.
"Jokin sinussa on vikana, ja saat selittää täsmälleen nyt, mistä on kyse." Niko sanoi epäystävällisesti ja ennen kuin Frank ehti tajutakaan sitä, tämä oli ottanut povitaskusta pistoolin ja osoitti sen nyt hänen ohimolleen uhkaavan näköisenä, eikä hetkeen kuulunut muuta kuin eri ihmisten puhetta ja Rayn matalaa jupinaa. "Tiedätkö mitä? Tajusin heti alusta lähtien, että teissä oli jotain epäilyttävää. En viitsi turhaan vuodattaa vertasi, koska olen jo tappanut aivan tarpeeksi väkeä viime aikoina, mutta saat kyllä henkilökohtaisesti ilmoittaa, mitä hittoa oikein yrität surkeiden kätyreidesi kanssa tehdä? Ne ovat katujengiläisiä, erottuvat täältä vähänkin kelvollisen väen seasta helposti kuin nörtti kovisten keskeltä." Niko sanoi melko kömpelön vertauskuvan säestämänä, ja Frank päätti aluksi vastata uhkaavasti, ettei missään nimessä aikoisi laverrella suunnitelmistaan mitään, mutta muuttikin ideaa viime hetkellä ja esitti hämmästyneimmän ilmeen, minkä pystyi saamaan aikaan nauramatta vahingossakaan huijaukselle. "Anteeksi nyt, herra, mutta minä olen aivan ansioitunut ravintolakriitikko, ja etsiskelen vessaa, kuten sanoin juuri vähän aikaa sitten." Frank sanoi fiinillä kirjakielellä ja pyyhki pöyhkeästi pölyä puvustaan olkapään kohdalta. Niko ei aluksi ainakaan reagoinut mitenkään yllättävään luonteenmuutokseen, jos hölmistynyttä tuijotusta ei laskettu. Frank haroi hiuksiaan ja varmisti peilistä, että ne olivat kunnossa, ennen kuin säpsähti Nikon yllättävään puheeseen. "Minua et kyllä huijaa tuolla käytökselläsi. Mitä varten olit aluksi noin järkyttynyt, sitten yhtäkkiä taas ystävällinen, sitten aloit peittelemään totuutta - siis sitä, että et todellakaan ole mikään ravintolakriitikko - ja nyt käyttäydyt aivan kuin olisit tosiaan arvostelemassa ruokaa täällä. Taatusti olet joku vieraan mafian vakooja, mitä häh? Vastaa!" Niko komensi ja tarttui Frankia yhtäkkiä rinnuksista, jolloin tämä meinasi unohtaa herrasmiespersoonansa ja aikoi lyödä Nikoa naamalle, mutta viime hetkessä hillitsi itsensä ja keksi vaihteeksi jotain sanottavaakin. "Entä sinä? Millainen työntekijä pukeutuu noin sopimattomasti ja häärää jotain epämääräistä takahuoneen puolella? Sinulla itselläsi ei tässä taida olla niitä puhtaita jauhoja pussissa, vai mitä? Ehkä syyttelet minunkaltaisiani rehellisiä kriitikoita vain, jotta voisit itse ryöstää koko ravintolan putipuhtaaksi, eikö niin?" Frank kysyi tehden Nikon aivan sanattomaksi, koska sellaista sontaa hän ei ollut koskaan... tai ainakaan pitkään aikaan kuullut.
Hetken aikaa molemmat pysyivät vaiti, kun ulkopuolelta kuului äkkiä todella kova, useamman prätkän käynnistyksestä lähtevä ääni ja sitten hurjasti pärisevät moottoripyörät ilmeisesti kiihdyttivät tiehensä, ja lähes automaattisesti Weinstock alkoi rääkyä raivostuneena moiselle menolle. Kun tämä uhkasi jättää ravintolassa käynnit tältä erää tähän, Rayn rauhoittelut seurasivat tunnetusti tämän perässä ja hän vannoi päästävänsä Weinstockin vaikka puolella hinnalla, jos tämä jatkaisi vastaisuudessakin käyntiä hänen "hienossa paikassaan". Niko esitteli taas Frankille tutuksi tullutta nyrkkiä ja entistäkin hurjempaa katsetta, kun hän mutisi miltei kuiskaten: "Lopettaisit jo suosiolla tuollaisen. Sano, mitä teet täällä, niin pääset ehkä hengissä poiskin. Oikea ravintolakriitikko on varmasti sen verran älykäs, että huomaa itsekin vessakyltin oikean oven yläpuolella!" Loppuosan hän karjaisi jo hiukan korotetulla äänellä, mutta ainakaan ravintolan puolella sitä ei ehkä kuultu, sillä Weinstock oli taas puhjennut huutamaan, tällä kertaa näemmä kärvähtäneestä pihvistä, ja Phil huusi puolestaan Weinstockin yli, että hän sai Johnnyn ja Nikolle melko tuntemattomat Clayn ja Terryn lähtemään paikalta edes muutamaksi hetkeksi, vaikka nämä olivatkin epäilleet jonkinlaista huijausta. "Joo, hyvä, pidä sinä seuraa noille kriitikoille hetkeksi! Weinstock, ota rauhallisesti, tekaisen uuden pihvin tuossa tuokiossa!" Ray selitti nopeasti ja ennen kuin Niko ehti huomatakaan, takahuoneen ovi aukeni taas ja Ray harppoi sisään katsoen yhä taakseen, vaikkei siellä ollut juuri mitään nähtävää, hän kun oli äskettäin kääntynyt kulmasta. "Niko, nyt vauhdilla! Meillä ei ole tässä koko päivää aikaa, haluan että menet heti paikalla roska-auton rattiin ja viet ne timantit museolle! Samedit kuulemma siirsivät aikataulua, niiden mielestä... hei, hetkonen!" Ray huudahti sanottuaan ensimmäisen lauseen hiljaisella äänellä, joka oli pelkästään Nikolle tarkoitettu, mutta nyt hän vaikeni hetkessä nähdessään Frankin, joka oli juuri saanut kunnon tietopläjäyksen haltuunsa ilman, että niin oli todellakaan tarkoitus tapahtua. Ennen kuin mitään ehti tapahtua, Niko veti pistoolinsa vyöltä ja osoitti sen välittömästi Frankin otsaan kaiken varalta, eikä tämä toden totta pystynytkään pakenemaan. "Voi sun kanssas, Ray! Tämä kaveri tietää liikaa eikä todellakaan ole mikään kriitikko, pitäisikö pistää kuula kalloon?" Niko kysyi hermostuneena miettien kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja, Frankin virnistäessä vaivaantuneesti aseesta huolimatta.
"Ä-älä huoli, Niko! En kyllä yhtään käsitä, miten rehellinen kriitikko rupeaisikin yhtäkkiä vakoojaksi, mutta ainakaan hän ei tiedä, että diili on kaikista LC:n museoista juuri Libertonianissa!" Ray supatti sellaisella äänellä, ettei se kuulunut ravintolan puolelle, mutta huomasi hetkessä taas epäonnistuneensa, kun katsoi Frankia, joka hymyili entistä leveämmin taas uutta tietoa vastaanottaneena. "Olet todellinen kävelevä tietopankki! No niin, tapetaan tämä mulkero, niin minä voin sitten mennä sinne museolle." Niko mutisi närkästyneenä, mutta Ray oli tästä eri mieltä, ja kuulosteli hetken aikaa ruokalan puolta, jossa lusikat kilisivät välillä lautasia vasten ja Phil hoiti tarjoilua asiakkaille, myös kahdelle Ballasille, joiden todellinen luonne ei vieläkään ollut paljastunut. "Äläs hötkyile. Jos rupeat ammuskelemaan täällä, niin se kuuluu tuonne ulkopuolelle, ja sitten käy kehnosti. Ehkä joudutaan jopa poliisitutkinnan alaisiksi. Ei, meidän pitää lukita tämä tyyppi tänne, ja sun pitää kadota maisemista välittömästi." Ray selitti vakavana hyvittääkseen äsköiset virheensä, ja idea kuulosti hyvältä, mutta sitä piti hioa vielä jonkin verran. "Entä jos kriitikkomme rupeaakin hakkaamaan seiniä? Parempi sitoa, hae jostain köyttä." Niko lisäsi ja Frank nielaisi, sillä hänen täytyi keksiä jokin pakokeino mahdollisimman nopeasti, jotta voisi käyttää Rayn toilailut hyväkseen. Hän vaihtoi pari epäystävällistä katsetta Nikon kanssa ja mietti, millainen tulisi olemaan kahden muun Ballasin kohtalo, jos he joutuisivat tekemään homman yksin ilman johtajaa. Ray tonki tavaroita takahuoneen perältä, jossa niitä kyllä riitti kuin pienessä kylässä, mutta kunnon köyttä ei meinannut löytää mistään. Niko jatkoi Frankin tähtäämistä aseellaan, joskin käsi alkoi jo vähitellen puutua tuhovälineen jatkuvan kannattelun vuoksi, ja Frank näytti epämukavasti odottavan tilaisuuttaan.
Pahaksi onneksi tilaisuus myös tuli. Juuri, kun Ray sai jonkinlaista narua kaivettua esiin, ravintolan puolelta kuului karmea kirkaisu, kenenkäs muunkaan kuin Weinstockin suusta, ja se kuului osapuilleen näin: "HYÖÄÄÄÄÄÄÄKH! AMPIAISIA! AMPIAISIA MINUN PIIRAKASSANI! MITÄ HÉLVETTIÄ TÄMÄ OIKEIN ON?!" Se kaikki tuli niin yllättäen, että Ray kompuroi säikähtäessään naruunsa ja lensi suoraan tarvikelaatikkoon, jossa hän kärsi melko epämukavaa kipua laskeutuessaan epätasaisesti järjesteltyjen esineiden päälle. Tästä lähti liikkeelle melkoinen kolina, jonka varmasti kuuli suuri osa ulkonakin kävelevistä ihmisistä, mutta se ei ollut ainoa seuraus kiljaisusta. Niko nimittäin hätkähti myös, vaikkei keskittymisen menettäminen kuulunut hänen yleisiin tapoihinsa, ja meinasi pudottaa aseen, jota piteli muutenkin heikosti ennen säikähdystä. Frank karkasi viimeisenä oljenkortenaan suoraan häntä päin ja hän tömähti päistikkaa lattialle ennen kuin ehti torjua rynnäkköhyökkäyksen. Ase sinkoutui ilmaan ja laukesi, mutta luoti lensi vain Frankin jalkojen välistä ovea päin ja jäi siihen paikkaan. Ray yritti kömpelösti vapautua tarvikelaatikosta ja Niko nousi polvilleen pidellen päätään, joka oli kolahtanut lattiaan kaatumisen yhteydessä, mutta kumpikin oli auttamattomasti myöhässä. Frank poimi kiireesti pistoolin ja juoksi ulos takahuoneesta ennen kuin aiheuttaisi yhtään enempää meteliä, ja huomasi onnekseen "kriitikko"toverinsa kreivin aikaan istumassa pöydässä, ja jotenkin nämä olivat saaneet kaiken kaviaarin syödyksi ja ahmivat nyt arvioivasti pizzaa, joka näytti jotenkin tietyllä tavalla erikoiselta ja sisälsi varmasti melko paljon harvinaisia täytteitä, joita Ray käytti nimenomaan omassa ravintolassaan. "Hmm... alkumaku ihan ok, mutta jälkimaku varsin pistävä. Mitäs sinä tuumaat, ystäväiseni?" ikkunan puolella istuva Ballas kysyi arvokkaaseen ääneen, kun Frank spurttasi näiden pöydän ääreen huohottaen. "Nyt aika loppui! Häivytään täältä, minä tiedän nyt timanteista! Niitä aiotaan kuljettaa roska-autolla Libertonian-museoon, jossa ne tekevät vaihdon joidenkin Samedien kanssa. Jos saadaan ne varastettua kesken matkan, meidän ei tarvitse välttämättä kestää minkään outojen jengiläisten vihaa, ja voidaan palata heti paikalla Wisslerin luokse!" hän selosti huohottaen niin hiljaa kuin pystyi, sillä Weinstockin pöydästä ampiaisia häätänyt Phil oli epäillen kääntänyt katseensa.
"Eikö voida mitenkään jäädä? Tämä on oikeastaan aika hyvää. Tai parasta oli tuo kaviaari, santsaaminen olisi ihan mukavaa nyt." toinen Ballaseista murahti, mutta Frank teki nuorisokulttuurissakin tunnetun facepalmin ja riuhtaisi samaan aikaan molempia tovereitaan ranteesta. "Myöhemmin voitte tulla tänne vaikka uudestaan, mutta nyt on työn vuoro!" hän ärähti kiukkuisesti ja vihdoin kaverikaksikko ymmärsi, että tosi oli kyseessä, mutta he olivat Frankin mielestä kyllä nyt omistautuneet valetyölleen liiankin innokkaasti. Kun he lähtivät juoksemaan pöytien ohi kohti ulko-ovea, he joutuivat vielä viimeiseen koitokseen, sillä Weinstock sattui juuri vilkaisemaan Frankia kohti ja näki hyvin selvästi, mikä tämän vasemmassa kädessä oli. "IIK! TUOLLA MIEHELLÄ ON ASE! VOI LUOJA, TEHKÄÄ NYT JO JOTAIN!" hän rääkyi tavalliseen tapaansa niin kovaa kuin kurkusta lähti, ja vaikka Phil ei takuulla mielellään palvellut moisia räyhähenkiä, hän kuitenkin asettui viime hetkessä etuoven ja Ballasien väliin, ja yritti pidätellä heitä niin hyvin kuin onnistui. "Ehei! Tästä ei poistuta, nyt saatte luvan kertoa, keitä oikein olette ja mitä haette täält..." hän huudahti tomerasti, mutta kukaan ei yllättäen edes pysähtynyt, ja toinen Frankin kätyreistä juoksi suoraan häntä päin kaataen hänet suoraan lattialle, samaan tapaan kuin Nikokin oli kaatunut, mutta Phil pystyi välttämään päähän kohdistunutta vahinkoa. Kaikki kolme Ballasia kuitenkin pääsivät ravintolasta ulos ja spurttasivat kohti pohjoista, luultavasti välittämättä niinkään suunnasta, kunhan pääsisivät pois alueelta suunnittelemaan kaikessa rauhassa suunnitelmaa B, josta tulisi varmasti edellistä paljon hurjempi ja enemmän toimintaa sisältävä.
To Be Continued.
Jooh, uskokaa tai älkää, tässä se vihdoin on. Kuvailuun en tässä hirveästi pystynyt panostamaan, mutta yritetään sitten ensi kerralla uudestaan.
