Jos haluatte nähdä Suomalaisen kriitikon niin käykää herranjumala tässä osoitteessa kiireesti jo:

http://www.youtube.com/watch?v=u1CBGz4ocyQ

Siinä on tyly arvostelutyyli

Onhan tuossa kunnon arvostelija mutta moinen meininki ei kyllä toimisi kunnolla kuin pelien kanssa. :p Keneltäkään tulossa uutta tarinaa? Siitä onkin aikaa kun viimeksi kysyin tässä aiheessa...

Lainaus:28.04.2011 Carbonox kirjoitti:
Onhan tuossa kunnon arvostelija mutta moinen meininki ei kyllä toimisi kunnolla kuin pelien kanssa. :p Keneltäkään tulossa uutta tarinaa? Siitä onkin aikaa kun viimeksi kysyin tässä aiheessa...

Minulla on tarina vieläkin työnalla. Mutta ei ole tässä oikein ollut aikaa jatkaa tarinaa. Mutta kyllä se jossain vaiheessa valmistuu, ainakin luulisin.

"Nuo Ballazit ovat kyllä zemmoizia jänniä. Tupzahtavat yhtäkkiä kuin tyhjäztä ja zuoztuvat tekemään meidän kanzza yhteiztyötä ilman, että meidän täytyy juuri tuoleiztamme nouzta, heitä kun kiinnoztaa vain zen toizen jengin, Grove Ztreetin tai jonkun zellaizen tuho. Mikäz täzzä voizi enää mennä vikaan ilman Wizzlerin mahdollizta petturuutta? Korkeintaan ze, että ne palaavatkin Liberty Zityztä tyhjin käsin, zanon minä. Olen jo kerran taiztellut timanteizta Rayn joukkoja vaztaan ja ne olivat tozi pahoja, mutta ei todellakaan pitäizi olla mahdoton haazte, kunhan Ballazit kykenevät pitämään itzeluottamukzenza ylhäällä."

Carbonox Stories:

Diamonds Forever - Osa 3 - Treasure in a Dumpster

Philips Building, Saints Row, Stilwater

Ultorin johtokunnan kokoustiloissa meno oli taas tiheimmillään, vaikkei koko johtokuntaa oltukaan tällä kertaa edes kutsuttu paikalle. Yllättäen pitkän pöydän ääreen, jonka toinen pää oli aivan ikkunan vieressä ja siinä istui koko yhtiön tärkein johtaja, jo eläkeikää lähestyvä saksalaismies Scott Wissler. Tämä tarkkaili hyvin paksujen kulmakarvojensa alta kaikkia muita paikalla olevia miehiä, joita istui vain siellä täällä pöytää heille määrätyillä paikoilla, eikä kukaan heistä hymähtänytkään mitään, vaan jokainen odotti johtajansa repliikkiä. Kaikki olivat uppoutuneet joko keksien syömiseen tai puhelimilla tekstiviestien näpyttelyyn, kunnes miettiväisen näköisenä pöytään kyynärpäällä nojaava Wissler kröhäisi lujaan ääneen ja nousi seisomaan, pitäen silti molemmat kämmenensä pöydässä kiinni, ja kaikkien katseet kääntyivät kuin kauko-ohjattuina. Seisoma-asennossa pomon suuri koko sekä uhkaava asenne (ja tämän harmiksi myös pulskaksi ehtinyt vatsa) näkyivät selvimmin, ja ne olivat tehokas pelote kaikille, jotka eivät olleet yhteistyöhalukkaita. "Me olemme nyt odottaneet hyvän aikaa sitä, että Ballasit tuovat timantit meille. Soiton pitäisi tulla parin tunnin sisällä, ja heti kun he ilmoittavat tilanteestaan, me voimmekin alkaa varustamaan heitä jämerimmillä aseilla, mitä näiltä nurkilta löytyy. Nyt ennen menestykseen johtavaa sopimusta minä haluan kiittää teitä kaikkia sydämeni pohjasta. Enrique, William, Dane - kyllä, jopa sinä, vaikka oletkin epäonnistunut Brotherhoodin suostuttelussa..." Wissler aloitti ylpeästi ja hänen tapaansa paksukulmakarvainen ja -viiksinen, noin 40-vuotias latino, SPEAR-kenraali Enrique Acosta nyökkäsi tyytyväisenä saamiinsa kehuihin, ja saman teki tätä vastapäätä istuva ryppynaamainen englantilaismies William Sharp, joka oli Acostan tapaan selvästi puheongelmainen, mutta se ei näkynyt neuvottelutaidoissa ja taistelukentällä. Sen sijaan Ultorin julkisuudessa esiintyvä johtaja Dane Vogel, joka oli lähinnä varjo noin päätä pidemmästä ja enemmän valtaa keränneestä Wissleristä, näytti vaivautuneelta ja haroi vaaleahkoa tukkaansa varoen katsomasta johtokuntatovereitaan silmiin. Ennen kuin Wissler ehti kiitosten loppuun, tilassa oleva viides mies kuitenkin keskeytti hänet, mihin ei oltu normaalisti totuttu. "Anteeksi nyt vain, mutta minä en oikein tiedä, onko Ballasien kanssa toimiminen niin järkevää kuin eräät luulevat." tämä töksäytti yllättäen ja välittömästi kaikki muut pöydässä olevat kääntyivät häntä päin.

Mies oli vähän päälle 40-vuotias, siistitukkainen ja kaikin puolin tyypillisen näköinen johtajahahmo, jonka naamaa koristivat myös hopeasankaiset silmälasit, joiden takaa erottuivat vihreät silmät, jotka olivat ehkä Stalkerinkin vastaavia pienemmät ja niistä paistoi suden katse, mutta tällaisessa tilanteessa hänkin jäi tuijottamisessa selvästi kakkoseksi Wisslerille, jonka onnistui kuin ihmeen kaupalla estää raivokohtaus ja aloittaa puhe jopa siedettävällä äänellä. "Joaquin Keyes, sinä olet palvellut Ultoria jo monta vuotta ja selvittänyt tiesi johtokunnan alaportaaseen saakka. Uskotko oikeasti, että sinun sanasi merkitsee tässä nyt enemmän kuin minun?" hän kysyi estelemättä pilkallisen sävyn pääsyä puheääneeseen ja hymyili viekkaasti kuin kettu, kun Acosta, Sharp ja Vogel pysyivät vakavina ja katsoivat kaikki Keyesiä, joka ei osoittanut pienintäkään pelon merkkiä, vaan nojasi hiukan itsestään katsoen vasemmalle ja katse porautui Wisslerin silmiin. "Kyllä nyt jotain vikaa täytyy tästä järjestelmästä löytyä. Ballasit eivät tee tätä diiliä pelkästään siksi, että pääsisivät Grove Streetiin käsiksi. Niiden johtaja, OG Loc, voi vaikuttaa pelkältä harmittomalta, surkealta räppäriltä, mutta hänellä on kuulemma erityisen vallanhimoisia kontakteja ja kätyreitäkin, ja niinpä Ballasien tarkoitus on ainoastaan Ultorin luhistaminen tällä hetkellä." Keyes sanoi järkyttäen avoimesti kaikkia. Sharpin pureskelema keksi meinasi mennä väärään kurkkuun ja hän yski lujasti, mutta se ei riittänyt, vaan Vogelin piti mennä taputtamaan häntä selkään, jotta keksi pääsi pois henkitorvesta ja takaisin ruuansulatukseen. "Mita sina nyt oikein selitat? Jatka on kahdeksastoista johtokunnan jasen arvojarjestyksessa ja vaittaa tietavansa Ballaseista enemmän kuin mina, Sharp tai Wissler?" Acosta kysyi raivoissaan hiukan ontuvalla englannin kielellä, mutta Wissler viittoi hänet kohteliaasti hiljenemään. "Pyydän anteeksi hänen puolestaan, Enrique, mutta älä turhaan suutu äläkä varsinkaan puhu noin huonosti, koska eihän tätä kukaan ymmärrä." hän tokaisi tyynesti ja katsoi ympärilleen hetken, ennen kuin Sharp tajusi, että kyseessä oli vitsi, jolle oli paras nauraa saadakseen positiivista huomiota, ja hän hörähtikin kovaan ääneen muiden pysyessä vaiti. "Tarkoitukseni ei ollut olla hauska, William, mutta nyt ei mennä siihen. Joaquin! Pyydän sinua menemään nyt mietiskelemään asioita tarkemmin. Sait juuri tunnin ylimääräistä työaikaa ilman ekstrapalkkaa tänään." Wissler sanoi aiempaa epäystävällisemmin ja Sharp närkästyi ymmärrettyään pomoa tapansa mukaan väärin, mutta Keyes ei ollut moksiskaan työajan lisääntymisestä, vaan itse asiassa nousi oikein mielellään pöydän äärestä ja marssi pää pystyssä ulos huoneesta, mutta kääntyi vielä ovella katsomaan muita jokseenkin pelottavasti ennen kuin pamautti oven kiinni ja hiljaisuus laskeutui tehokkaasti ympäristöön.

Liberty Cityssä, hyvin kaukana näistä herroista, oli puolestaan hätätilanne päällä. Ray Boccino istui jalat levällään jakkaralla pidellen toista olkapäätään, joka otti vastaan paljon kipua hänen lentäessään tarvikelaatikkoon Frankin ansiosta. Hänen edessään seisoi vakavana Bellicin Niko, jolla oli myös epämiellyttävä olo äsken sattuneen takahuonehässäkän jäljiltä, mutta hän pystyi oman arvionsa mukaan silti ajamaan ja ampumaankin tarpeen tullen. Myös Rayn ilme oli vakava, kun hän kertoi asiansa selvästi ja ytimekkäästi: "Siirto pitää tehdä nyt heti. Mene roska-autoon ja lähde ajamaan ympäri kaupunkia. Ota vaikka joku kaveri mukaan, tämä tehtävä on vaarallinen. Minä jään tänne keräämään voimia, vaikken olisi kyllä tullut riskien vuoksi muutenkaan mukaan." Niko vain nyökkäsi kehotukselle ja päätti saman tien soittaa puhelimellaan Packien apuun, koska tämä oli ennenkin auttanut Rayta, vaikka toisaalta Jacob olisi puolestaan ollut kokeneempi diilien kanssa. "Ja hei! Ota tästä tämmöinen mukaasi, jos vaikka sattuu jotain." Ray sanoi vielä Nikon kääntyessä poispäin huoneesta, ja ojensi melko tavallisen näköisen, mutta kuitenkin toimivan SMG:n hänen käteensä. Niko vilkaisi sitä hetken aikaa ja kääntyi sitten takaisin Rayhin päin, joka nyökkäsi ja viittoi hänet poistumaan mahdollisimman nopeasti, ja sen hän myös teki pistäen luurin samalla korvaansa. Ravintolan puolelle astuessaan hän laittoi aseen äkkiä piiloon takin alle, jottei Weinstock rupeaisi herättämään mahdollisten lainvalvojien huomiota kirkunallaan. Mummeli oli nyt jo sekona äskeisen välikohtauksen jälkeen, ja Philistä ei juuri ollut rauhoittamaan häntä, sillä tämä oli ottanut melkoisen tällin Ballasien kaadettua hänet, ja nyt hän nojasi kyynärpäällään pöytään molemmat kädet otsalla. Niko nyökkäsi hänelle lyhyesti ja Phil vain katsoi häntä käsiensä takaa, mutta ei ollut siinä kunnossa, että voisi tehdä elettäkään. "Terse! Mitäs soittelet, haluatko kenties kännittelemään?" Packien normaalista poikkeava pirteä ääni kysyi kännykästä, ja Niko odotti ulospääsyä ennen kuin pystyi vastaamaan kunnolla. "Itse asiassa ei. Sen sijaan meillä on tietynlainen keikka tiedossa. Ei mikään pankkiryöstö, vaikka tiedän että pidät niistä, vaan ystävämme Ray Boccinon timanttien kuljetus johonkin diiliin roska-autolla." Niko selitti lyhyesti ja Packie jäi ilmeisesti miettimään hetkeksi, samalla kun Niko vetäytyi vielä kauemmas jalkakäytävästä, tarkemmin sanottuna viereiselle kujalle, jossa ei kukaan parhaillaan ollut kuulemassa keskustelua. "No sopii se mulle, mutta auta armias jos se diili menee vielä jotenkin pieleen. Niillä on nimittäin paha tapa mennä tässä hyvin páskaisessa kaupungissa." hän varoitti Nikon kulkiessa kujan poikki aina roska-auton luo, jonka kyytiin eräs Rayn kätyri oli jo lastannut "jään".

Odottelua kesti reilut puoli tuntia, koska keskustelun loppupuolelta kävi ilmi, että Packie oli viettämässä laatuaikaa Bohanissa strippiklubilla ja häntä piti suostutella hyvän aikaa ennen kuin hän uskoi, että asialla oli tulenpalava kiire ja Samedit nylkisivät Rayn - ja ehkä vähän muitakin - jos eivät saisi määräajan kuluessa timantteja itselleen. Kun Packie vihdoin ilmestyi hurjaa vauhtia kaahaavan taksin kyydissä, joka pysähtyi kuitenkin melko siististi tien reunaan ja mies hyppäsi sulavasti takapenkiltä pois, hän kuitenkin näytti selvästi valmiilta timanttikeikkaan, aseenkin pilkistäessä osittain vyöltä, ja tälle Niko hymähti, sillä se ei ainakaan antanut kovin hyvää kuvaa ohikulkijoille, Weinstockista puhumattakaan. Packien ei kuitenkaan ollut tarve mennä ravintolan puolelle eikä edes vaihtaa roskakuskin vaatteisiin, sillä ajo oli lyhyt ja auton ikkunat oli tarkoituksella tummennettu, jottei tehtävä olisi kuskien pukeutumisesta kiinni. "Sä ajat, tunnet vaihteiston paremmin. Niin se varmaan sujuu sutjakkaasti, kun toimit sillon ennenkin keikkakuskina." Packie tokaisi muistuttaen Nikoa vanhoista hyvistä pankkiryöstöajoista. Tämä ei vaivautunut vastaamaan mitenkään erityisesti, vaan kiipesi kuskin paikalle ja laittoi varmuuden varalta turvavyön kiinni, mutta Packie ei, koska hänen tarvitsi mahdollisten vihollisten varalta pystyä kurkottamaan ikkunasta ulos.

Nikon tietämättä heitä tarkkailtiin. Ballasit eivät suinkaan olleet täysin karanneet ravintolan ympäristöstä, vaan istuivat luonnollisesti varastetussa harmaassa DF8-90:ssa lähikujalla, tunnistettuaan pihassa seisovan roska-auton heti oikeaksi vähän aikaa sitten. Frankin kaverit istuivat närkästyneinä takapenkillä, sillä heitä oli oikeastaan kiinnostanut äskeinen kosketus rehelliseen työhön, mutta nyt he joutuivat siitä eroon hujauksessa. "Lakatkaa murjottamasta! Jos vain jaksatte uskoa, niin tästä tulee vielä ennennäkemätön palkkapäivä. Pyysin juuri Brucea kertomaan jotain niistä Samedeista, ja ilmeisesti ne kyllä ovat Ultorin kanssa kaikkein lähin jengi, joka saa elantonsa myymällä Loa Dust-nimistä huumetta." Frank kertoi selvittääkseen tilannetta, samalla kun kurvasi kujalta kadulle roska-auton lähdettyä ajamaan kohti pohjoista. "Miksi Wissler sitten haluaa meidän varastavan timantit, jos kerran ne kumminkin menevät hänen liittolaisilleen?" toinen vähemmän merkittävistä Ballaseista hämmästeli ja Frank huokaisi. "Koska se nyt vain tarvitsee niitä enemmän kuin Samedit, tai ainakin luulee tarvitsevansa, ja tuo jengi on kuulemma kaupankäynnin suhteen vähän kieroa. Eihän se olisi Ultorille ongelma vain ottaa ne väkivalloin Samedeilta myöhemmin, mutta eivät ne halua rikkoa ystävyyssuhteitaan, kun kuulemma Samedeista on heille jollain tavalla korvaamatonta hyötyä, vaikka se huumetehdas tuhoutuikin muutama viikko sitten." hän vastasi jaaritellen, mutta liian vähäinen selittely tuntui aiheuttavan kavereissa aina vain lisäkysymyksiä. "No mikä pakko niiden olisi sitten ottaa ne väkivalloin, kun voisivat vain pyytääkin?" kysyi puolestaan taas toinen kaveri, jonka etutukka roikkui silmillä ja lippiskin oli jostain löytynyt, jota hän piti rehvakkaasti väärinpäin. "En minä tiedä! Nyt vain tehdään tämä kunnolla! Kai aseet ovat valmiita?" Frank kysyi kiihtyneesti ja molemmat Ballasit kokeilivat omia konepistooleitaan varmistaakseen, että ne todella olivat täydessä toiminnassa. "Okei, eteenpäin! Varokaa lastia ja yrittäkää vain pudottaa kuljettajat." Frank sanoi viimeisenä ohjeistuksena ja lähti kaasuttamaan vähän kovempaa päästäkseen roska-auton rinnalle ja varmisti, että omakin ase oli toimintakykyisenä. Niko ja Packie kuuntelivat kömpelöä musiikkia autoradiosta ja silloin tällöin hytkyivät sen tahdissa, ja meinasivat jopa kääntyä vikasuuntaan huomaamatta tarkalleen samaa reittiä käyttävää Ballasien autoa.

"Niko, heitä siitä väliköstä se keksipaketti." Packie pyysi hitusen nälkäisenä lähdettyään klubilta ilman kunnon muonitusta, ja alkoikin heti pureskella, mutta huomasi saman tien oudon sivumaun. "Eivät kai nämä ole Ultor-keksejä?" hän kysyi tympääntyneenä ja vilkaisi osittain syötyä keksiä näyttäen aivan nirppanokkaiselta aateliselta. "Jos pakkauksessa lukee niin." Niko vastasi osuvasti ja pysähdyttyään taas yksiin liikennevaloihin, hän kumartui katsomaan tarkemmin pakettia. "Tosiaan. Kukahan noita keksejä tekee, kun niissä aina tuntuu tuo jännä sivumaku?" hän kysyi ihmetteleväisempänä kuin tapana oli, mutta ei arvannutkaan, että näin hyödytön asia pelasti hänen henkensä. Samalla hetkellä rinnalle kaartaneesta Ballasien autosta nimittäin lähti liikkeelle tulitus, kun Frankin molemmat apurit räiskivät avonaisista ikkunoista kuljettajan puoleista ovea kohti, ja reikiä syntyi tummennettuun lasiin kertaheitolla valtava määrä. Jalankulkijat lähtivät kiljuen juoksemaan joka suuntaan, tyhmimmät jopa keskelle tietä säikähdettyään ammuskelua, ja muut autotkin kaahasivat eteenpäin piittaamatta liikennesäännöistä. Tästä oli taas seurauksena joukkokolari, kun poikittaistietä kulkeva, enimmäkseen takseista koostuva virta syöksyi suoraan päin pitkittäistien autoja ja romua lensi todella herkästi, minkä jälkeen joka puolella olikin vihaisia kuljettajia syyttelemässä toinen toistaan nyrkit pystyssä. Nikokaan ei jäänyt aikailemaan, vaan lähti sokkona kaasuttamaan ja käänsi vasemmalle kohti puistoa. "Packie, toimi silminäni! Minä en juuri nyt voi oikein nousta!" Niko huusi, kun luotien tulo vain jatkui jatkumistaan Ballasien roikkuessa rinnalla, ja yhden kudin mennessä jopa hänen tukkaansa hipoen yli. "Käännä pikkuisen vasemmalle, siinä on taksi... noin... ja sitten pidä vain kaasu pohjassa!" Packie ohjasi ja Niko sai juuri ja juuri sokeana väistettyä taksin, jonka toista sivua hän tosin kolisteli ja siinä rytäkässä putosi taustapeilikin, mutta kuljettaja ei sentään raivonpurkauksestaan huolimatta mennyt perään. "Nyt minä kyllä pistän lopun tälle touhulle! Packie, saatko mitenkään nähtyä, missä kohtaa ne ovat?" Niko kysyi, mutta pari seuraavaa luotisuihkua kertoikin jo vastauksen, ne kun tulivat tarkalleen vasemmalta. "Eli rinnalla." Niko vastasi heti itselleen ennen kuin Packie ehti edes ottaa riskiä ja nousta ylemmäs. Hän kääntyi aluksi vähän oikealle, jossa ei ainakaan kaverin ohjeiden perusteella ollut mitään, ja väänsi rattia sitten täysillä vasemmalle pitäen kaasunkin pohjassa, ja onnistui kuin onnistuikin osumaan Ballasien autoon.

DF8-90 ei ollut mitään verrattuna roska-autoon, ja siksi ajojahdille tulikin varsin ketterä päätös, kun auto kellahti hitaasti, mutta varmasti katolleen jalkakäytävän ja tien välimaastoon. Frank ei pystynyt tekemään mitään tälle yllättävälle liikkeelle ja saikin nyt katsella lähes aitiopaikalta, miten väärinpäin oleva roska-auto suuntasi taas ilman mitään ongelmia puistoon päin. "Nyt me ei enää koskaan saada niitä kiinni!" toinen Ballas-apureista huusi melkein itku kurkussa takapenkillä samalla kun kolmikko alkoi hiljalleen irrottaa turvavöitään ja ryömiä ulos autosta. Frank, jota kismitti edelleen kavereiden pessimistinen asenne, potkaisi turhautuneena ikkunan hajalle ja mateli sitten varsin pienestä raosta ulos koleaan ja vähän myös tuuliseen ilmaan. "Älkää marisko! Me tiedetäänkin, minne ne ovat menossa, nimittäin Libertonianin museoon." hän sanoi puoliksi lohduttavalla ja puoliksi turhaantuneella äänellä, mutta tunnetusti nimi ei sanonut mitään tovereille. "Huoh! Se on museo, joka sijaitsee tuolla keskuspuistossa! Suunnitelmassa C me mennään sinne ja bustataan näiden jätkien ja Samedien diili, tappaen mahdollisimman monta kerralla, ja sitten lähdetään hittoon sieltä ennen kuin Kenraalin porukka tajuaa, ketkä olivat asialla." hän selvensi ja lähti johtamaan kolmikkoa eteenpäin jalkakäytävää pitkin jättäen auton viranomaisten huoleksi. "Jos tämäkään ei toimi, niin mikä on suunnitelma D?" kysyi puolestaan kaikkein vähiten äänessä toistaiseksi ollut Ballas, jolla ei riittänyt luottoa edes suunnitelman varasuunnitelman varasuunnitelmalle. "Jos ollaan tosiaan selvitty Samedien ja noiden kahden yhteishyökkäyksestä, niin suunnitelmaa D ei ole, paitsi jos ne huumeveikot lähtevät kuljettamaan timantteja ympäri kaupunkia, niin ehkä siinä on taas tilaisuus. Muistatte kai, kuinka Rayn miehet pöllivät jään noilta samoilta tyypeiltä liikkuvien rekkojen taistelussa?" Frank kysyi ottaen melko nopeita askeleita ja pakottaen kaveritkin vähän liikkumaan. "Öö... siis koska?" toinen, lippistä pitävä Ballas kysyi nolostuneena tietämättömyydelleen. "Siis oikeasti, olenko minä ainoa koko jengistä, joka on katsonut A.C:n ohjelmaa? Sehän näytti livenä koko tilanteen, kun rekkalastillinen miehiä hoiteli pari rekallista Samedeja ja jollain ihmeellisellä sattumalla saivat timantit pysähtymättä. En muista nyt, miten, mutta A.C. ainakin otsikoi sen tarinan 'Nyt Samedeja varmasti hatuttaa'..." Frank mietiskeli ja käveli kädet taskuissa suoraan suojatielle, jolloin muutama vihainen taksikuski alkoi heti tööttäillä, mutta Ballas-kaverit luonnollisesti vastasivat tähän heristämällä keskisormiaan.

Libertonian-museo, vartti myöhemmin

"En uskonutkaan, että timanttikuskin työ on näin raskasta!" Packie jupisi nostaessaan yhdessä Nikon kanssa hyvin painavaa roska-astiaa ulos auton uumenista suuren museorakennuksen edustalla. Kadunmiehet eivät toisaalta epäilleet mitään, mutta valeasuille olisi ehkä sittenkin ollut käyttöä, koska siviilivaatteissa koko homma näytti aivan pöhköltä. "Hyh, haisen aivan páskalta! Edes kolme suihkukertaa ei varmaan teekään minusta enää siedettävää seuraa huomisen treffikumppanille." Packie valitteli laskettuaan roska-astian kolisten museon eteen, ja Nikon piti pitää sitä vähän aikaa itse toiselta puolelta pystyssä, kunnes hänkin päästi irti ja lisää kolinaa kuului. "Nyt vain se pussi, sen pitäisi olla päälimmäisenä." hän totesi ja ojensi kätensä siihen malliin, että pussin ottaminenkin oli Packien homma. Kun tämä avasi kannen kaikista katseista huolimatta, mitään ei ollut kuitenkaan näkyvissä. "Voi helevetin kuustoista, se on tainnut tippua jätteiden sekaan. Pakko kai kaivaa se esiin..." tämä murahti ja viimeistään nyt ihmisten katseet kiinnittyivät, kun roska-astia olikin aivan täynnä, vaikka sen kuuluisi olla kaatopaikkavierailun jälkeen tyhjä. Yksi miehistä uskaltautui jopa kysymään Packien kaivuuta katselevalta Nikolta, mitä oikein oli tekeillä, muiden pysyessä hiukan kauempana. "No tuota... me ollaan kaupungin lähettämiä erikoismiehiä, joiden mielestä tässä astiassa on radioaktiivista ainetta, ja siksi se on syytä tutkia perinpohjin." Niko keksi niin hyvin kuin osasi, ja heti kaikki peruuttivat tiehensä. "Ettekö edes käytä suojapukuja? Tai edes hanskoja, kun käsittelette tuollaisia aineita? Niistähän saa kaikkea syöpää ja sellaista..." yksi huolestunut nainen paapatti, mutta yhtä kaikki jokainen perääntyi astian luota. "Löytyi!" Packie sanoi kovaan ääneen ja kaikki hätkähtivät, odottaen jo että hänen kädestään löytyisi vihreänä hohtavaa jätettä käden paljastumisen jälkeen, mutta kaikki olikin vain pieni pussi. "Mitä? Hetkinen, onko meitä huijattu?" yksi jalankulkija kysyi pöllämystyneenä ja kaksikkoa alettiin jo epäillä rikollisiksi, joten pikaselitys oli taas tarpeen. Niko ja Packie silmäilivät toisiaan toivoen, että jompikumpi keksisi jotain karkottaakseen ihmiset, ja lopulta päätettiin ilman suullisia sopimuksia, että oli Packien vuoro. "Varokaa, lentokone putoaa!" hän karjui niin äkillisesti, että kaikki tarttuivat helposti syöttiin, ja silloin 'timanttikaksikko' pinkaisikin jo juoksuun ja pääsi eroon turhan intensiivisestä kadunmiesmassasta. Kummatkin juoksivat museon pääovista sisään ja laittoivat sen varmuuden vuoksi lukkoon ennen kuin lähtivät eteenpäin kohti päähallia.

"Olette myöhässä." kuului kovana kumiseva ääni heidän mentyään vielä toisesta ovesta pienen varastotilan läpi itse halliin, jota koristivat jättimäiset dinosauruksen luut ja useat ikivanhat vaasit, maljakot ja muutkin herkästi särkyvät esineet, joiden pudottaminen ei varmasti tekisi hyvää kummankaan lompakolle. Packie säikähti ääntä ja meinasi tiputtaa puolestaan timanttipussin, mutta Niko sentään pysyi valppaana. "Missä te olette?" hän kysyi viileästi ja katseli ympärilleen tasaisen harmaita seiniä ja lattioita pitkin, mutta vilaustakaan vihreäpukuisista miehistä ei näkynyt. "No täällä ylhäällä tietysti! Vauhtia nyt, hoidetaan tämä pois alta ennen kuin joku ylimääräinen tulee!" yksi Samedi karjaisi nyt vähän näkyvämmältä paikalta nojaten kaiteeseen kaksikon yläpuolella. Nikolla oli huonoja muistoja museosta ja varsinkin tuolla kohtaa käydyistä diileistä, koska viime kerralla hänet ja Johnny Klebitzin oli yllättänyt juurikin samojen timanttien kanssa pelehdittäessä muuan Luis Lopez. Huonot muistot saivat kuitenkin nyt jäädä, kun hän otti puoliksi juoksuaskeleita Packien hyppiessä perässä pussi kädessään. He joutuivat kiertämään ylätasanteelle toisella puolella museota olevien leveiden portaiden kautta, ja koko ajan Niko tunsi lievää vainoharhaisuutta siihen liittyen, että Samedit ampuisivat heitä ylhäältä selkään ottaakseen 'jään' helpommin suoraan itselleen, mutta onneksi he olivatkin rehellisellä päällä eikä edes aseiden vetämisen ääniä kuulunut. Portaista Niko ja Packie kääntyivät oikealle useiden lasivitriinien ja useampien maljakoiden ohitse, ja melkein heti taas oikealle. Täältä Nikolla oli muistoja, ja hän oikeastaan kulki nyt vanhan taistelureittinsä väärinpäin läpi aina siihen paikkaan, jossa timanttien vaihto tapahtui, aivan kuin ennen vanhaan. Packie puristi pussia jatkaessaan Nikon perässä roikkumista, kun he ohittivat lukuisat käytävän reunalla olevat laatikot, joiden takana tämä paljon kokenut serbi oli hakenut suojaa vihollisilta aikoinaan. Nyt oltiin kuitenkin tekemässä vaihtoa Samedien kanssa, jotka odottivat jonkinlaisessa muodostelmassa yläkäytävien nurkassa. Gabby, jengin oma huume-ekspertti, seisoi keskellä kädet puuskassa ja jalat laiskan näköisinä, kun taas ympärillä joka nurkassa oli yksi Samedi, eli näemmä viideskin jäsen oli saatu kahmittua diiliin mukaan - Nikon mielestä tämä oli kuitenkin pelkkä tyyliseikka, koska kuvio näytti näin paljon täydellisemmältä, ja se saattoi hyvinkin olla Samedien päätavoite. Eniten huomiota kiinnitti kuitenkin se sama pikkuruinen ikkuna suoraan Gabbyn yläpuolella, josta Luis oli viime kerralla tullut ammuskelemaan ja joka oli aivan yhtä suojaamaton kuin ennenkin.

"Hyvää päivää." Niko sanoi muodollisesti pysähtyen muutaman metrin päähän Gabbysta ja Packiekin saapui hänen rinnalleen. "Säästä ylimääräisiltä muodollisuuksilta. Anna timantit, niin me luovutetaan tuo rahasalkku." Gabby käski tyytymättömänä luista tehty koru kaulassaan ja viittasi päällään vasemmalle, jossa yksi Samedeista veti näkyville ainakin koon puolesta sopivan salkun. "Ensin minä kylläkin tarkistan, että teillä on oikea määrä rahaa." Niko huomautti, sillä ei todellakaan halunnut antaa Samedien viedä häntä kuin pässiä narussa. "Ettekö luota meihin?" Gabby kysyi ihmetellen puoliksi sarkastisesti. "No arvaa kaksi kertaa..." Niko tuhahti ja piti kättä Packien edessä, jottei tämä vahingossakaan tarjoaisi timanttipussia liian aikaisin. "Jos tälle linjalle mennään, niin meidänkin pitää kyllä sitten nähdä, että kaikki jää on tallessa niin kuin pitää." Gabby muistutti pitäen myös kiinni lujasta asemastaan, ja lopulta hetken mietintätauon jälkeen Packie avasi pussin ja näytti sen sisältöä kunnolla Samedeille, samalla kun rahasalkun kantaja puolestaan näytti, mitä heillä oli tarjottavana, ja kahisevaahan siellä oli tukkukaupalla, vain odottamassa käyttöön pääsemistä Rayn ja edelleen Pegorinon toiminnassa. Tästä huolimatta Niko ei ollut täysin tyytyväinen. "Mistä tiedän, ettei se ole väärää rahaa?" hän kysyi varovasti, ja lasittuneella katseella timantteja tutkaileva Gabby nosti päänsä häntä kohti hyvin nopeasti. "Mitä hélvettiä tämä oikein tarkoittaa? Minä kun kuvittelin, että tämä voitaisiin viedä läpi nopeammin! Meillä on vakava kiire, huomenna pitää olla jo Stilwaterissa!" hän karjaisi vihaisena niin, että se kaikui koko museoon, mutta onneksi kukaan ei ilmeisesti ollut sitä kuulemassa, eivätkä hälyttimetkään värähtäneet päälle. "Niko, meilläkään ei kyllä ole koko päivää aikaa. Sitä paitsi meidän kotona syödään puolen tunnin päästä." Packie muistutti ja laittoi pussin taas kiinni, jolloin Gabby peräytyi vähän taaksepäin. "Joten miten on? Tehdäänkö jo se vaihto vai poistutaanko kummatkin häviäjinä? Minä ainakin kyllä olisin iloinen, jos voisin käydä kauppaa vähän muidenkin kuin Ultorin kanssa." hän murahti ja Niko hivuttautui lähemmäs, jolloin Samedit varautuivat taisteluun, mutta Gabby hörähti kovaan ääneen ja viittoi heidät rauhoittumaan. "Mitä sinä tiedät Ultorista?" Niko kysyi osuttuaan juuri kultakaivokseen, koska hän itse ei tiennyt siitä juuri muuta kuin että sitä johti (ainakin näennäisesti, kuten tiedämme) Dane Vogel ja se oli lähes kaikkien nykyongelmien alku ja juuri.

"Vai vaatefirmasta halutaan tietää? Heheh, totta puhuen minun ei pitäisi jatkaa keskustelua tämän pidemmälle, mutta koska vaikutatte ihan kelvollisilta bisneskumppaneilta, niin..." Gabby aloitti, mutta enempää hän ei saanut sanaa suustaan. Kesken puheen nimittäin Nikon ja Packien takaa sinkoutui esille luotisuihku, joka meni vain lievästi ohi kaksikosta ja Gabbystakin, mutta sitä vastoin yksi Samedeista kaatui kuolleena lattialle monta veristä luodinreikää rinnassaan. "Väijytys! Suojautukaa!" Niko huudahti ja vetäytyi lähimmän laatikon taakse ladaten konepistoolinsa samalla kun Packie liittyi toiselle puolelle hänen seuraansa ja tunnusteli omia taskujaan aseiden varalta. "Nuo seurasivat teitä tänne! Tämä muistetaan vielä!" Gabby karjui raivostuneena ja vetäisi odottamatta timanttipussin Packien kädestä, eikä tämä voinut tehdä juuri mitään, koska kumpaakin uhattiin samaan aikaan aseilla. "Toinen reitti!" Gabby huomautti kavereilleen ja he jättivät tylysti kaksikon taakseen suunnatessaan toiselle puolelle ylempää kerrosta, eikä Nikolle jäänyt aikaa selittää totuutta, kun lisää luoteja lensi tulosuunnalta ja Packie kurkisti jälkeenpäin taakseen. Totta kai sieltä piti tulla juuri se Ballas-kolmikko, joka oli aiemminkin aiheuttanut aivan kylliksi haittaa, ja Frank oli näiden johdossa. "Tappakaa kaikki ja ottakaa timantit!" tämä ohjasi molempia kavereitaan näiden kyyristyessä myös laatikoiden taakse, Gabbyn ja kolmen henkiin jääneen Samedin juostessa äkkiä toiselle puolelle ylempää kerrosta välttääkseen osumia. "Niko, pussi jäi Samedeille! Ne eivät edes jättäneet maksua meille, mitä nyt tehdään?" Packie valitti eikä viitsinyt edes yrittää niin kauas asti kurottamista. "Murehdi sitä myöhemmin, me saatettiin juuri jäädä kahden tulen väliin. Mistä vetoa, että Samedit eivät katso tätä hyvällä?" Niko kysyi Ballasien ampuessa taas tarkasti suunnattuja laukauksia heitä kohti, mutta kumpikin piti edelleen pintansa laatikoiden takana. Samedit puolestaan olivat myös toisella puolella ehtineet laatikoiden taakse ja yrittivät nyt sieltä saada osumaa Ballaseihin, mutta konepistoolien kantama oli heikko, ja tarkkuuskin kärsi pitkillä matkoilla. "Unohtakaa nyt ne! Tärkeintä on päästä pois täältä, ja jos ei muuten onnistu, niin meillä on jätkiä tässä kaupungissa vähän enemmänkin." Gabby sanoi laittaen oman aseensa vyölle helpottaakseen vähän liikkumista. Ballasit olivat kahden vaiheilla, sillä he eivät huomanneet, keille timanttipussi oli jäänyt, mutta selvästi he eivät olleet sitä vastaan, että koko joukko pistettäisiin halki, poikki ja pinoon.

To Be Continued.

-

Joo'oh, taas pöytäkone rikki eli tarinaa ei ainakaan seuraavien päivien aikana pysty edes jatkamaan kunnolla. Toivon mukaan edes joku kirjoittaja (krhm) onnistuisi pitämään aihetta vähän aktiivisempana...

-

Syntymäpäivä on loppumaisillaan, mutta arvostelu tulee. Valitettavasti täytyy kuitenkin sanoa, että pisteitä vähentää tämä, että GTA:illa ei juurikaan enää ole tekemistä tarinoiden kanssa... Muilla osa-alueilla on sitten taas onnistuttu siihen tavalliseen tapaan. Kerronta jees ja niin päin pois, ei oikein tunnu nyt löytyvän paljon tekstiä sanalliseen arvosteluun...

+ Jooh, se kerronta
+ Edessä on laadukasta toimintaa (sen satun tietämään jo etukäteen...)
+ Pituus sama kuin aiemminkin, eli sopiva

- GTA:maisuus jää jo selkeästi pois stooreista
- Ja tuntuu, että se vaikuttaa myöskin tunnelmaan vähän negatiivisesti...

8

En haluaisi että pidätte minua valittajana, mutta silti ensiksi miten ihmeessä nuo kaikenmaailman Saints Rowit ja tämmöset liittyy GTA Tarinoihin? Saints Row on ihan eri peli kuin Gta. Ja pliis, rajoittakaa noitten liian pitkien tarinoitten kirjoittamista. En pääse mukaan

Kaipa se SR on vain niin samantapainen peli(sarja) että siitä saa kivasti ideoita sitten kun vanhat jäävät käytetyiksi. Mikäli kuitenkin olet kiinnostunut tarinoiden lukemisesta, niin en suosittele pelkäämään, koska kunhan vire tästä parantuu, minulla on luvassa paljon SA-aiheisia tarinoita. Ainakin viiden hahmon paluuta olen suunnitellut OG Locin lisäksi, ja aika varmasti lisääkin nähdään jonain päivänä :)

The Shady
Osa 1 - Turistit

"Usko nyt, siitä tulee hauskaa! Älä ole aina noin ennakkoluuloinen!" kertoo Roman innoissaan. "Hmh....en vain tiedä viitsinkö mennä lähellekään paikkaa josta tulee tilastollisesti eniten peliriippuvaisia ja peliriippuvaisia alkoholisteja, jotka voittavat kasinolla ja tuhlaavat rahansa viinaan. Ei sillä, ettenkö itse nauttisi alkoholia silloin tällöin...mutta kohtuus kaikessa." vastaa Niko. "Ääh, mehän olemme menossa San Fierroon! Las Venturaksesta niitä juoppohulluja äkkirikkaita tulee. Lähde nyt mukaan, saisit nähdä Amerikkaa." vastaa Roman naureskellen. "No...lähden, jos lupaat että me emme mene lähellekään Venturasia. Muistat kai että sinulla oli jonkin sortin ongelma pelihimojesi kanssa?" vastaa Niko. "Älä viitsi muistuttaa minua siitä. Se on mennyttä. Lupaan, että ainoa asia mitä teemme, on se, että noudamme sen Blista Compactin Los Santosista, minkä Brucie netin välityksellä osti virityskilpailuun aihioksi, ja ajamme sitten San Fierron satamaan, jossa ajamme auton matkustajalaivan autokannelle ja seilaamme San Andreaksesta takaisin tänne. Aivan kuten sovimme." selittää Roman. "No, jos asiat todella menevät noin...kai minä sitten voin lähteä." suostuu Niko. "Hyvä, serkkupoika! Tiesin että suostuisit." vastaa Roman ja juo kahvinsa loppuun. "Nähdään huomenna aamulla lentokentällä!" huikkaa Roman ja lähtee pois nettikahvilan pöydästä. Niko nyökkää ja vastaa "Selvä, moro!". Hän jää vielä istumaan kahvilan pöytään ja vilkaisee viereisellä pöydällä olevan lehden kantta. Kannessa on kuva pikkukaupunki Angel Pinen sahasta, ja suurin kirjaimin kirjoitettu otsikko "Suuri puuntuottaja Angel Pine Sawmill hakeutuu velkasaneeraukseen". Niko mutisee itsekseen "Niinpä niin, toivottavasti tuon sahan johtajan huono tuuri ei tartu meihinkin."

Pari päivää kuluu. Niko ja Roman ovat jo saapuneet San Andreakseen. On jo melko myöhäinen ilta ja serkukset ovat juttelemassa viime hetken keskusteluja Blista Compactin myyjän kanssa. Kaupat on jo solmittu kun myyjä kertoo "Joo tota, tässä toi moottoripuoli voi joskus alkaa keittään, kun jäähdyttimes on jonkin sortin halkeamaa, mut mää paikkasin sen halkeaman korkeimman omakätisesti, että sen kyllä pitäis kestää ajoa tonne Fierroon asti. Katastuksestaki menee kyllä läpi, ku antavat noista vaan korjaussuosituksen.". "Joo, ei meillä varmaankaan ole tämän kanssa ongelmia." naurahtaa Roman. Niko katsoo autoa hieman epäillen; vaikka myyjä sanoo toista, repaileiset ja nuhjuiset sisätilat, runsaat halkeamat ikkunoissa, naarmuuntunut ja ruosteinen kori, puuttuvat etulokasuoja ja etupuskuri , vanhasta Sabresta otettu ruosteinen takaspoileri ja itse rälläköity ilmanottoaukko nokkapellissä eivät lupaa hyvää. Ja mitä tapahtuukaan kun Niko käynnistää auton. Pakoputkesta läjähtää ilmoille harmaa nokipilvi melkoisen pamauksen saattelemana. Käyntiääni muistuttaa enempi ruohonleikkuria. "Toi käyntiääni on ollu tollanen jo siitä asti kun mää tämän sadalla taalalla ostin aihioks silloin vuonna 1999. Emmää siitä oo isompaa vikaa löytäny, varmaan vaan vähän roskia kaasuttimessa." selittelee myyjä Nikolle. "Asia on tällä selvä. Kiitoksia vain, me taidetaankin tästä lähteä kohti Fierroa." Roman sanoo ja istuu auton etupenkille. Serkukset lähtevät liikkeelle ja kurvaavat pian moottoritielle joka johtaa San Fierroon.

"Helvetti, enpä ole kuunaan näin räsää autoa ajanut." päivittelee Niko ja jatkaa "Vaatii työtä pitää auto siinä nopeudessa että pysymme muiden mukana. Onneksi liikennettä ei ole paljoa." "Älä nyt, ota tämä seikkailun kannalta." vastaa Roman. "Minua alkaa huolestuttaa tuo moottorin ääni. Pitäisikö kurvata tuohon kaupan pihalle katsomaan sitä?" kysyy Niko Romanilta kun he ohittavat moottoritien vieressä olevan pienen 24/7 kaupan. "Mitä suotta, aikaa menee vain hukkaan. On jo keskiyö, ja jos meinaamme päästä aamu kuuden laivaan, ei ole aikaa ylimääräisiin pysähdyksiin. Myyjähän sanoi että ääni johtuu kenties vain harmittomasta pikkujutusta, kuten esimerkiksi roskista kaasuttimessa." vastaa Roman. Juuri kun huoltoaseman ääriviivat sulautuvat kauas taakse horisonttiin, kuuluu valtava räsähdys konepellin alta. Auton nopeus laskee hiljalleen ja Nikon on pakko ohjata auto tien sivuun. "Voi jumaliste! Milläs tämän selität?" karjaisee Niko. "Mitä hemmettiä tapahtui?" kysyy Roman ihmeissään. "Vai muka roskia kaasarissa...voi perseen suti!" jatkaa Niko. "Älä hikeenny. Koeta käynnistää uudelleen." neuvoo Roman. Niko kääntää virta-avainta mutta mitään ei tapahdu. "Mitä? Nytkö tästä tyhjeni jo akkukin?" ihmettelee Niko ja jatkaa "Keksipäs nyt, herra ei-tarvitse-pysähtyä-kaupan-pihaan, mitä me teemme tämän lotjan kanssa?" "Kävellään sinne kaupalle. Jos siellä olisi joku." ehdottaa Roman. Serkukset lähtevät kävelemään kohti huoltamoa. Kesken kävelymatkan alkaa sataa ja ukkostaa rajusti. "Tämäkin vielä!" manaa Niko. Serkukset saapuvat kaupan pihaan. Sade alkaa muistuttaa jo monsuunia, kun Roman sanoo "Jes! Siellä on valot! Ja tuolla on toinenkin auto! Kauppa on auki!"

Niko koputtaa kaupan oveen. Nuori, vaaleahiuksinen nainen kävelee oven toiselle puolelle. Nainen raottaa kaupan ovea ja sanoo "O-olemme kiinni...". "Mutta kun meiltä hajosi auto. Tietäisitkö sinä mistä saisi apua?" vastaa Nikon vieressä seisova Roman. "Ööh...A-angel Pinessä on Ma-marty Deanin autokorjaamo...se on siellä romuttamon luona...a-anteeksi...minun pitää mennä..." vastaa nainen pelokkaan oloisena ja läimäisee oven kiinni. "Olen kyllä kuullut oudosti käyttäytyvistä maalaisista, mutta tuo oli jotain uutta" ihmettelee Roman ääneen. "Totta puhut...tuolla naisella ei ollut kyllä kaikki kunnossa. Näitkö miten hän pälyili ympärilleen pelokkaana?" vastaa Niko, ja lähtee etenemään hiippaillen kaupan taakse. "Niko...Niko? Mihin sinä menet? Tule takaisin!" kysyy Roman hämmästellen. "Hys...katson vain pikaisesti tuolta takaikkunasta sisään. Minulla on epäilys että kaikki ei ole nyt niin kuin pitäisi..." vastaa Niko. "Niko! Niko! Äsh...pentele...pakko kai seurata" mutisee Roman. Niko ja Roman kävelevät hiljalleen hirsistä rakennetun kaupparakennuksen taakse. Pienen generaattorin vieressä on ikkuna. Niko vilkaisee sisään ja näkee kuinka tumma hahmo uhkailee naista revolverilla. "Mitä sieltä näkyy?" kysyy Roman kuiskaten. "Ryöstäjä." vastaa Niko ja juuri sillä hetkellä kuuluu naisen huudahdus ja laukaus. "Voi hyvä jumala!" parkaisee Roman. Serkukset ovat lähdössä poispäin kun tiheästä pusikosta heidän takaansa nousee toinenkin tumma hahmo. Hahmolla on mukanaan kirves, ja hän lyö Romania kirveen hamaralla päähän. Niko kääntyy katsomaan mutta ehtii nähdä vain kasvojen ääriviivat kun hahmo lyö häntäkin. Niko kaatuu maahan Romanin tavoin ja menettää tajuntansa. Myrskyn yltyessä entisestään hahmo raahaa serkukset parkkipaikalla olevan vanhan Rancherin takatilaan. Revolverilla varustautunut ampuja astuu ulos kaupasta raahaten naismyyjää. Serkukset kolkannut hahmo huutaa ampujalle "Paskapää! Ammuit sitten sen myyjän! Emmekö me sopineet...". Ampuja vastaa "Rauhoitu. Luoti osui jalkaan. Kolkkasin hänet. Kaikki menee aivan kuten pitääkin.". "Ei mene. Täällä on kaksi ylimääräistä. Löin heiltäkin tajun kankaalle. Nosta tyttö heidän päälleen tuonne takatilaan, niin lähdetään." Ampuja nostaa pökertyneen tytön Romanin ja Nikon jalkojen päälle. Ampuja ja serkusten kolkkaaja astuvat autoon. "Mitä me tehdään noille kahdelle?" kysyy ampuja kuskin paikalla istuvalta kolkkaajalta. "Kyllä me jotain keksimme. Luota minuun." Auto kurvaa pois renkaat ulvoen.

To Be Continued...

Tervetuloa takaisin :] Siitä taitaa ollakin jo vuosikaupalla aikaa kun viimeksi teit tarinoita, mutta hyvä nähdä että en näköjään ole täysin yksin... Kieltämättä oudolta kuulostaa Bellicien kuvitteleminen San Andreaksessa seikkailemaan, mutta tunnetustihan tarinoissa kaikki on mahdollista :p

Jatko-ossoo odotellessha.

Kävelyretki

Olipa kerran Tommy Vercetti joka meni pizzalle. Mopolla ajaessaan hän vahingossa törmäsi Niko Bellicin autoon ja lensi kyydistä puuhun. Niko Bellic oli vihainen kun autoon tuli iso lommo joten hän päätti tappaa Mopoilijan vaikka se olisi hänen viimeinen tekonsa. Nio Bellic viskasi kranaatteja ympäriinsä ja toivoi niitten osuvan mopoilijaan. Poliisit tuli paikalle ja pidätti Niko Bellicin. Tommy tuli alas puusta ja nauroi Niko BEllicille päin naamaa hänen ollessaan käsiraudoissa.
Niko Bellic rikkoi käsi raudat ja tappoi lähimmät poliisit ja juoksi Tommyn perään. Tommy otti auton ja lähti moottoritien suuntaan. Niko Bellic otti mopon ja lähti perään. Niko Bellic saavutti Tommyn nopeasti. Tommy keksi, että hän voisi pysähtyä ja niin hän teki. Niko Bellic lensi kuin keihäs kauas *******in.
Tommy oli iloinen ja päätti lähteä pizzalle mopollaan. Matkalla hän törmäsi CJ:n autoon...

THE END

arvostelkaa

Dude619:n tarina oli juuri sopiva, ei liian pitkä, mutta kuitenkin hyvä. Jatkoa odottelen kuumeisesti tälle The Shadylle, saas nähdä miten Bellicit selviävät.

Hppelaajan tarina on arvosanaltaan 10+, eikä perusteluja kaipaa.

Kirjoitan itsekin lähipäivinä tarinan. idea on jo valmiina, mutta aikaa ei oikein ole kirjoitella....

The cousins Bellic

Pirrr pirrr, pirrr pirrr!

"Kuka ******* siellä oikein soittaa? Ja enkö muka sammuttanut luuria?" Nikon käsi alkaa tavoittelemaan puhelinta yöpöydältä.
"Tuntematon numero soittaa kahdeksalta lauantaiaamuna. En varmasti vastaa!" hän ajattelee.

Nikolla oli mennyt edellisenä iltana myöhään Kasiklubilla Dwaynen, Jacobin, Romanin ja Brucien kanssa.
Niko päättää nousta ylös. Hän nuosee istumaan sängyn laidalle.
"Hitto mikä päänsärky!"
Hän katselee ympärilleen ja huomaa olevansa Bohanin kämpässään. Niko oli voittanut pari viikkoa sitten lotossa 2,5 miljoonaa dollaria, ei siis mikään kovin suuri summa, mutta hänellä oli jo tekemistään freelance-töistään jäljellä vielä 3 miljoonaa dollaria. Loppujen lopuksi ihan sievoinen summa. Niko oli päättänyt remontoida Romanin kanssa voittorahoillaan Bohanin asunnon uudelleen. Asuntoon tehtiin kaikki uusiksi; keittiö, olohuone ja asuntoon tehtiin myös WC-tilat.
Niko nousee ylös ja pukeutuu. Hän napsauttaa television päälle ja menee keittämään kahvia, jonka jälkeen hän menee katsomaan uutiset. Uutisissa kerrotaan, kuinka Middle Parkista oli löydetty prostutioidun ja sivullisen jalankulkijan paloitellut ruumiit.
"Murhia tapahtuu koko ajan." Niko päivittelee itsekseen.
Hän menee hakemaan kupin kahvia ja hörppäsee kupistaan.
"Hyi hitto, teetäkö minä keitinkin?" Niko kaataa kahvit pois ja keittää uudelleen.
"On sen verran mukava päänsärky, että täytyy laittaa puolet kahvia ja puolet vettä." Saatuaan uudet sumpit tulemaan, hän vilkaisee kelloa, joka näyttää viittä vaille yhdeksän.

Hetken päästä puhelin soi uudelleen.
"Hmm, taas tuntematon soittaja." hän ajattelee. Niko vastaa hieman epäröiden puhelimeen:
"Haloo?"
"Herra Bellic. Kuuntele tarkkaan. Jos haluat tienata hieman ylimääräistä, olen jättänyt Chase Pointissa sijaitsevalle kujalle punaisen Cavalcaden. Auton avaimet ovat kuljettajan puoleisen eturenkaan yläpuolella. Apukuljettajan istuimen alta löydät seuraavat ohjeet. Ja muista, ei sanaakaan kenellekään. Tehtävä on vapaaehtoinen. Olen kuitenkin varma, että jos kieltäydyt tehtävästä, et elä enää seuraavana aamuna."
Samassa puhelu katkeaa. Puhelun soittaja oli muuttanut äänensä digitaalisesti.

"Olipas ihmeellinen puhelu." Niko ajattelee.
Hän menee vaatekaapilleen. Hän avaa vaatekaapin oven ja avaa välipohjan. Hän kaivaa välipohjasta Glock 17 -pistoolinsa ja neljä lipasta. Samalla hän ottaa sieltä patruunalaatikon.
"Luulin, että en tulisi tarvitsemaan tätä enää. Täytyynee samalla puhdistaa ase."
Niko menee uudelleen vaatekaapilleen, ja kaivaa välipohjasta patruunapesän puhdistuspuikon. Sen jälkeen hän menee keittiön pöydälle ja alkaa puhdistamaan asetta. Puhdistettuaan aseen, hän alkaa lataamaan patruunoita lippaaseen. Niko saa neljästä lippaasta kaksi täyteen. Hän kaivaa jälleen puhelimen taskusta ja valitsee puheluvalikosta Jacobin numeron. Niko painaa vihreää luuria ja nostaa puhelimen korvalleen. Puhelin hälyttää pitkään mutta viimein Jacob vastaa:
"Jacob, anteeksi, että soitan näin aikaisin, mutta tarvitsen 9-millisiä patruunoita, mieluiten teflonkärkisiä."
Puhelimesta ei kuulu mitään.
"Jacob, oletko siellä?"
"Ööh, juu, juu, olen. Ei se haittaa kaveri, ei haittaa. Tuota, minne tulen?" Jacob vastaa unisena ja hieman krapulaisena.
"Voisitko tulla Bohanin asunnolleni?" Niko vastaa.
"Juu onnistuu, onnistuu, Tulen sinne, äh, sanotaanko puolen tunnin päästä. Ellei poliisit sitten taas ratsaa kärryäni..." Jacob vastaa unisena.
"Selvä juttu, odottelen täällä." Niko vastaa ja lopettaa puhelun.

Ovi kello soi. Niko avaa oven ja Jacob seisoo oven takana kahden matkalaukun kanssa.
"Terve, mitä äijä?" Niko kysyy selvästi krapulaiselta Jacobilta.
"Hyvää, kiitti, ihan ok." Jacob vastaa ja horjahtaa oven karmia päin.
"Oletko vieläkin pienessä sievässä" Niko kysyy Jacobilta naurahtaen.
"En tiedä, en todellakaan. Mutta kun äsken kun tulin autolla, joku meksikaanisuhari ajoi melkein eteeni taksillaan. En nähnyt yhtään sitä" Jacob vastaa ja jatkaa samalla:
"Niin, mitä halusitkaan?"
"Ei sinulla sattuisi olemaan teflonkärkisiä?" Niko kysyy nostaen samalla matkalaukut pöydälle.
"Juu on, (örp) on. Siinä laukussa, siinä laukussa. Missäs vessa olikaan, taitaa tulla pitkät sylet." Jacob tokaisee pidätellen oksennustaan.
"Tuossa on ovi" Niko osoittaa sormellaan ovea.
Hetken päästä Jacob tulee ulos:
"Kas niin, nyt voimme hieroa kauppaa. Montako patruunaa haluat?
"Riippuu siitä, montako sinulla on." Niko vastaa naurahtaen.
"Tefloneita minulla on 8 501 patruunaa." Jacob sanoo.
"Otan niitä sitten 4 000 kappaletta. Paljonko haluat rahaa?" Niko kysyy.
"500 dollaria ja olemme sujut." Jacob vastaa nopeasti.
"500 dollaria? Ethän sinä edes ole saanut neljää tuhatta patruunaa viidelläsadalla." Niko ihmettelee.
"En olekaan, eikä sillä ole juuri nyt väliäkään. Kannattaa ottaa ne viidellä sadalla, ennen kuin tulen järkiini. Ja sitten tulen seuraavana päivänä perimään saataviani." Jacob jaksaa vääntä vielä vitsiä.
"Öh, selvähän se sitten on."
Niko sanoo ja ojentaa Jacobille 500 dollaria, jotka Jacob ottaa vastaan. Tämän jälkeen Jacob antaa patruunat Nikolle, ja lähtee.




Niko saapuu kujalle, jolla olettaa Cavalcaden olevan. Autoa ei kuitenkaan näy missään. Niko ylittää kadun ja huomaa läheisellä kujalla olevan kuvausta vastaavan maasturin. Hän kävelee auton viereen katsoo eturengasta. Avaimia ei näy missään. Niko tarkistaa myös eturenkaan ripustukset ja renkaan ympärystän. Avaimia ei kuitenkaan näy missään.
"Ehkä tämä on väärä auto." Hän ajattelee.
Niko ei ole huomannut, että eräs tummaihoinen poliisi on seurannut tämän touhuja.
"Mitähän ihmettä teet siellä auton lähellä? Onko auto sinun?" Poliisi kysyy Nikolta.
"Etsin vain autoni avaimia." Niko vastaa säikähtäen. Hän työtää pistoolin syvemälle huosujen sisään vyötäröltä.
"Ahaa. Tiedät kai, että tuo sinun etsiskely näytti hieman epämääräiseltä." Poliisi tiuskii.
"Toki." Niko sanoo.
"Hyvää päivänjatkoa sitten vaan ja onnea etsiskelyyn." Poliisi toivotti ja lähtee kävelemään poispäin.
"Saakelin *****lakki!" Niko ajattelee huokaisten samalla helpotuksesta.

Hän miettii soittajan sanoja:
"Auton avaimet ovat kuljettajan puoleisen eturenkaan yläpuolella."
"Hmm..." Niko mumisee ääneen.
Hän kurottaa kätensä lokasuojaan. Lokasuojassa on irtonainen lista, jonka sisäpuolelta avaimet löytyvät.
"Jes" Hän sanoo ääneen.
Niko avaa auton ovet, mutta ennenkuin nousee autoon istumaan, hän tarkastaa, ettei kukaan ole autossa. Varmistuttuaan asiasta, Niko nousee autoon. Hän paukauttaa oven kiinni ja laittaa avaimet virtalukkoon. Sen jälkeen hän kurottautuu matkustajan penkin alle ja hänen käsi osuu kirjekuoreen.
Niko avaa kirjekuoren, jossa on lappu:
"Herra Bellic. Lue tarkkaan. Olet nyt työsuhdeautossasi. Auto toimii ikään kuin viestin viejänä. Tämän kertaisen tehtäväsi loputtua, vie auto Northwoodissa olevalle parkkipaikalle. Laita avaimet sinne, mistä ne löysitkin. Auton takapenkin alla on työkalusi. Mene South Bohanissa olevalle rakennustyömaalle. Työmaalla on nosturi. Kiipeä nosturiin ja nosturin päässä on laatikko, jossa on seuraavat ohjeesi. Ja muista, ei sanaakaan kenellekään. Tehtävä on vapaaehtoinen. Olen kuitenkin varma, että jos kieltäydyt tehtävästä, et elä enää seuraavana aamuna."

Niko saapuu rakennustyömaalle. Hän sammuttaa auton ja lukitsee ovet, jonka jälkeen hän kiipeää nosturiin. Päästyään nosturin, hän avaa laatikon. Laatikossa näkyy kirjekuori, jonka hän ottaa käteensä.
Kirjekuoressa olevassa lapussa lukee:
"Herra Bellic. Lue tarkkaan. Näet rakennustyömään vieressä olevan kadun. Kadulla on koruliike. Liikkeen vierellä on seinä, johon nojaa hienosti pukeutunut mies. Mene autollesi ja hae työkalusi. Tiedät, mitä pitää tehdä. Ja muista, ei sanaakaan kenellekään. Tehtävä on vapaaehtoinen. Olen kuitenkin varma, että jos kieltäydyt tehtävästä, et elä enää seuraavana aamuna."

"Kuka ******* tämä kaveri oiken on?!" Niko ärsyyntyy. Hän laskeutuu nosturista ja hakee autostaan työkalunsa. Hänen käteensä osuu lipas. Lippaassa on kymmenen patruunaa. Nikon kurottautuu jälleen ja hänen käteensä osuu jotakin kovaa ja kylmää. Hän tarttuu siihen ja ottaa esineen pois penkin alta. Se on PSG-1 tarkkuuskivääri. Niko nousee nosturiin, ja tähtää kohdettaan päähän.
"Mitä *******ä, sehän on Roman?!" Niko ajattelee.
"Romanko minun pitäisi tappaa? Ei jumalauta, työnantajani on päästänsä sekaisin." Hän laskee aseen ja soittaa Romanille.
"Niko, tahdotko lähteä uudestaan bilettämään ja tapaamaan sen kivan naisen johon tutustuit illalla?" Roman kysyy naurahtaen.
"Roman, nyt ei ole aikaa *****njauhantaan. Kuuntele tarkkaan! Minut on käsketty tappaa sinut rahaa vastaan. Lähde välittömästi Little Jacobin luokse ja selitä hänelle tilanne. Jos en suorita tehtäviä, jotka minulle annetaan, minut tapetaan seuraavaan aamuun mennessä. Kuulitko ja ymmärsitkö?!"
"Niko, mitä ihmettä sinä höpötät?"
"Minähän ******* käskin sinun kuunella tarkkaan! Hae Bohanin kämpästä minun Coquette ja lähde sinne Jacobille"
"Se-selvä juttu... Kuka sinulle antoi tehtävän?"
"En tiedä, mutta lupaan ottaa siitä selvää!" Niko vastaa ja katkaisee puhelun.
Hän seuraa, kuinka Roman lähtee juoksemaan asunnolle.

Jatkoa seuraa myöhemmin!

Kiva että tännekin on pesiytynyt vaihteeksi kirjureita. Voisin vaikka arvostella joskus myöhemmin, juuri nyt ei keskittyminen tosin riitä.

The cousins Bellic

Jatkoa edelliseen tarinaani.

Niko laskeutuu nosturista alas ja juoksee autolle. Hän kääntää avaimia virtalukossa ja ajaa Bohanin asunnolleen. Niko jättää auton kadulle parkkiin ja menee kämppään sisään. Samassa puhelin soi: "Herra Bellic. Suorititko tehtävän, niinkuin pyysin?" soittaja kysyy. "Minulla ei ole haluja tappaa omaa serkkuani, joten kerro missä olet, niin selvitetään tämä kahden kesken!" Niko raivostuu. "Herra Bellic, hyvästi." soittaja ilmoittaa ja sulkee puhelimen. Sekunnin päästä kuuluu valtaisa räjähdys ja koko talo tärisee. Niko juoksee ikkunalle ja huomaa, kuinka hänen äsken ajamansa Cavalcade palaa kadulla. Yhtäkkiä joku alkaa tulittamaan asunnon ikkunaa kohti. Niko suojautuu ja kurkkaa varovasti kuka ampuu ja mistä. Ketään ei kuitenkaan näy. Kadulla on paljon paniikissa juoksevia ihmisiä ja Niko nousee ylös. Hän juoksee kadulle, jossa joku kysyy häneltä jotain, mutta Niko ei kuuntele. Hän huomaa kauempana tyhjän auton ovet auki ja keksii nerokkaan suunnitelman. Niko juoksee autolle ja kaasuttaa tiehensä.

"Niko, onko kaikki hyvin? Seuraamme Jacobin kanssa uutisia, jossa kerrotaan jostain räjähdyksestä." Roman kertoo hätääntyneenä. "Tulen kohta sinne." Niko vastaa ja sulkee puhelimen. Hän huomaa taustapeilistä tumman maasturin tulevan kovaa vauhtia kohti. Niko painaa kaasun pohjaan ja ajaa suoraan poliisin tietullista läpi. Poliisit viittoilevat jotain, ja takaa tuleva auto alkaa tulittaa hänen lainaamaansa autoa. Hän menee matalaksi ja kurkkaa sivupeiliin ja huomaa, kuinka pari poliisiautoa lähtee perään. "Pitikin herätä tänään." Niko kiroaa. Hän on saanut jonkin verran kurottua välimatkaa maasturiin ja poliiseihin. Puhelin soi taas. Soittaja on Roman, mutta Niko ei vastaa puhelimeen. Hän katsoo taustapeiliin, eikä maasturia näy enää missään.

Niko saapuu Jacobin asunnolle. Hän selittää nopeasti Romanille ja Jacobille tilanteen. "Mitä me nyt tehdään?" Roman huutaa, johon Niko vastaa tylysti: "Meidän on lähdettävä kaupungista." "Mitä? Minne me muka menisimme? Sinun äitisikö luokse?" Roman kysyy hämmästyneenä. "Ei, vaan me menemme johonkin, missä on rauhallisempaa." Niko vastaa tyynesti. "Jacob, onko sinun pakko polttaa tuota kamaa juuri nyt?" Roman tiuskaisee. "Se on se riippuvuus. Mutta taidan tietää, minne te voisitte mennä." Kerro ihmeessä, koska minä menen ainakin Middle Parkin asunnolle!" Roman ilmoittaa ja Niko vastaa: "Älä ole idiootti. Etkö tajua, että joku haluaa tappaa meidät?! Haluatko kuolla velkaisena ja lihavana?" "Ensinnäkin, en ole enää veloissani. Toiseksi, olen laihtunut 5 kiloa. Kolmanneksi, Jacob, kertoisitko minne me menisimme?" "San Andreasiin. Tarkemmin sanottuna Los Santosiin. Siellä on rauhallista, lukuun ottamatta jengisotia." "Jacob, avaa netti, niin minä varaan lentoliput. Lähdemme Romanin kanssa mahdollisimman pian." Niko tilaa liput ja lento lähtee parin päivän päästä. "Mitä...?" Roman on sanomassa jotain mutta keskeyttää sitten kuultuaan jonkun koputtavan oveen.

Jatkuu...

Huolimatta tämän hetken tilanteesta, jossa aihe on erittäin pahasti ehtinyt kuolla kupsahtaa, olen päättänyt jatkaa tarinoitani viimeistään ensi vuoden puolella, kunhan kiireistä on päästy. On kuitenkin sen verran paljon juonikuvioita, ettei niitä nyt kehtaa haaskatakaan. Ja kuka tietää, ehkä lukijoitakin alkaa taas liittyä mukaan jossain välissä, vaikkei muutaman vuoden takaiselle tasolle enää päästäkään...

Lainaus:23.10.2008 Patzziiz kirjoitti:
patzziiz stories 1: vaarallinen päivä osa 1


Seuraavana päivänä Big smoken tapon ja Tenpennyn kuoleman jälkeen kaikki olivat suuressa kännissä. Cesar ja Kendl olivat viettäneet kuuman yön. Cj oli Vienyt Denisen treffeille ja hän oli mennyt sen jälkeen jatkoille Deniselle. The truth oli aivan pilvessä hölmöilemässä ten green bottlen lähellä. Sweet soitti Carlille että hän on ballasien ympäröimänä ja että he uhkaavat tappaa hänet ja ja kaikki ystävänsä.Carl soitti heti cesarille ja kertoi kamalan totuuden he sopivat tapaamassa ten green botllessa(läheinen baari Gantonilla). Kun he tulivat niin Carlilla oli varastettu pyörä, Cesar ja Kendl tulivat Cesarin lowriderillä.He löysivät The truthin joka luuli kolmikkoa poliiseiksi ja alkoi haukkumaan heitä pilvessä. Niin Carl, Cesar ja kendl päättivät yhteistuumin että Carl ryöstää auton läheisen auton takakontista jotakin millä The truth saataisiin piristettyä.Niin Carl murtautui läheisen auto takakonttiin ja löysi sieltä pulkan.Carl, Cesar ja Kendl päättivät köyttää pulkan lowriderin perään ja laittaa The truthin siihen.Niin he tekivät ja TT:een huumeiden vaikutus alkoi laskea mutta silti hän joutui pulkkaan. Cesar ojensi hänelle M4:än ja he lähtivät kohti tuntematonta. Pian Carl soitti Sweetille ja hän kertoi olevansa lähempänä kun luulimme mutta ei voinut kertoa enempää koska ballasit olivat vartiossa.Carl ja Cesar vilkuilivat kaikkialle, The truth ammuskeli Los santos Vagoseja.Pian he ajautuivat Grove street familiesin aluleelle ja huomasivat kuinka korkean hylätyn kerrostalon ikkunasta lensi kivi johon oli kirjoitettu: Jos näit mistä tämä viesti tuli niin tule pelastamaan minut siihen paikkaan T: Sweet. Carl - Ok, menoksi mutta muistakaa olla varuillane sillä tämä saattaa olla ansa.The truth poltti tupakkaa pulkassa ja Carl sanoi hänelle että ala tulla meillä on kiire. Niin he menivät sisään vanhasta rikkinisestä ikkunasta, he näkivät vartioita Carl sanoi - älkää ampuko ,mutta the truth ehti jo ampua kaikilta M4:llä päät irti. Carl sanoi - Vit*n tyhmä etkö tajua että muut ballasit kuulevat laukaukset ja veti TT:tä turpaan. Niin Ballaseja tulikin Cesar ampui suurimman osan Desert eaglellaan, potki muutamalta hampaat kurkkuun ja Carl eteni kohti Sweetiä. Kun Carl oli Sweetin lähellä niin muu porukkakin tuli lähelle ja yht äkkiä kaikki sumeni ja kaikki heräsivät autiosta huoneesta, myös Sweet! Pian huoneeseen tuli eräs tuntemamme ihminen mutta hänen henkilöllisyys selviää seuraavassa jaksossa. Kommenttia kiitos!

Tällasta se oli sillon -08. Oli pakko tonkia vanjoja juttuja, ai että repesin!

Lainaus:02.12.2011 Patzziiz kirjoitti:

Lainaus:23.10.2008 Patzziiz kirjoitti:
patzziiz stories 1: vaarallinen päivä osa 1

Tällasta se oli sillon -08. Oli pakko tonkia vanjoja juttuja, ai että repesin!

Heh, kyllä vain puhut asiaa. Paras oli kyllä se, missä TT laittoi lapion povariinsa aivan kuin pelissäkin eikä sitä löydetty. :D

-

Lainaus:13.12.2011 MrToro kirjoitti:
MrToro Stories 81 - Season 9:

Happy Reunion

Nääzz. Sanallisissa arvosteluissa minusta on tullut jo sen verran huono, että siirryn suoraan plussiin ja miinuksiin (katotaan jos oma jaksaminen ajan kanssa paranee):

+ Jeesbox, kuten arvata saattaa niin pituus on sopiva. Ja jos tämä nykyinen kappalemitta pysyy, niin hyvä.
+ Kerronta siellä missä dialogia ei ole ^^

- Edelleen melko selvästi ohi aiheen (vaikkakin tätä aihetta voi jo surutta pitää yleisenä sandbox-pelien tarina-aiheena)
- Vähän toimintaa (olenkohan liian tottunut näkemään sitä?)

8

Uuuu matafaka. Olen palannut.

"Nimi Joaquin Keyes, Ultor-tunnus S1R-4P. Aloitetaan nauhoitus... nyt. Siinä se Wisslerin tyhmyys taas nähdään. Eikä pelkästään hänen, vaan myös niiden, jotka hänen yläkätyreinään tunnetaan. Acosta, Sharp, Vogel... eihän niiden talutusnuorassa pitämiseen tarvita muuta kuin vähän normaalia kovempi komento! Kaikki sokeasti luulevat, että Ballasit oikeasti tarjoutuvat tekemään meille tällaista vain kaataakseen Grove Streetin. Totuus on kuitenkin tarua ihmeellisempää, ja jos ei nyt, niin viimeistään joskus Wissler saa huomata sen kantapään kautta. Hän on jo aivan liian höperö ymmärtääkseen ystävikseen luulemiensa todellisia suunnitelmia..."

Carbonox Stories:

Diamonds Forever - Osa 4 - Consequences

Niko piti Rayn hänelle antamasta SMG:stä lujasti kiinni ja jatkoi sydän pampattaen kyykkimistä ison laatikon takana. Lyhyesti sanottuna vähän aikaa sitten hän ja Packie olivat aivan normaalin tuntuisessa diilissä Samedien kanssa, kun yhtäkkiä Ballasit sattuivat huonoimpaan mahdolliseen aikaan jälleen paikalle ja tulittivat nyt heitä kohti Samedien puolestaan omittua timantit itselleen - he yrittivät pakoa toiselta puolelta, mutta olivat myös maalitauluna eivätkä siten päässeet liikkumaan niinkään nopeasti pois alueelta. Kyseessä olisi voinut sanoa olevan pattitilanne (mikä muuten pätee myös kirjoittajaan - tämän kappaleen tekemiseenkin meni uskomaton määrä aikaa) mutta onneksi sellaiseen ei kovin pitkäksi aikaa jouduttu, sillä apuvoimia oli tulossa - Gabby oli kaiken varalta kutsunut toisenkin satsin Samedeja kaupunkiin varmistamaan selustaa, ja nyt hän kyykki puhelin kourassa tehden selväksi, että timantit täytyi saada pois alueelta mahdollisimman nopeasti, mutta hänen tietämättään Ballasit olivat jo tekemässä siirtoa. "Menkää te kaksi ja yrittäkää napata jää saman tien, niin minä pidän heidät paikoillaan." Frank ohjeisti kavereitaan ja ampui muutamia laukauksia lisää kohti Samedien suojaa, jotta nämä tajusivat pysyä aloillaan. Kaksi muuta Ballasia juoksi kömpelösti käytävään konepistoolit valmiina ja toinen liukastui erityisen hyvin vahattuun lattian osaan kääntäessään vasemmalle, mutta lopulta kummatkin onnistuivat pääsemään Samedien ja ulko-oven sekä alas johtavan portaikon väliin, joten vihreäpaidat olivat varsinaisessa sumpussa, puhumattakaan Nikosta ja Packiesta. "Okei, yritetään nyt jotenkin kiertää tästä..." Packie maanitteli ja lähti kyyryssä matkaan pyrkien käytävää pitkin samalle puolelle museon yläkertaa kuin Samedit, mutta Niko veti hänet taaksepäin. "Jos et ole kiinnittänyt huomiota, niin tässä on todella huono suoja, ja tuo yksi sotkutukka katsoo koko ajan tännepäin rynnäkkökiväärinsä kanssa. Parempi nyt vain pelata varman päälle ja odottaa, että nuo oudot tyypit - siis nuo, jotka viimeksi tulivat sisään - tekevät jotain." hän selitti vähän hätäisesti Frankin jatkaessa tasaisen sarjan ampumista, jotta kolmas aurinkolasipäinen ja muita lihavampi Samedi, joka heilutteli typerän näköisesti suojan takaa machetea ennen kuin vaihtoi hivenen vakuuttavampaan pistooliin, lakkaisi kärkkymästä pakomahdollisuutta. Hetken päästä Samedi huomasi itsestään katsoen vasemmalla puolella epäilyttävää liikettä ja hakeutui heti laatikon ja kaiteen muodostamaan nurkkaan, kun Frankin Ballas-kaveritkin aloittivat varoitustulituksen.

"Vítun violettipaidat! Onko tämä Saintien väijytys?" Gabby kysyi itseltään sukellettuaan melko näyttävästi toiseen suojapaikkaan, ja jätti alempiarvoiset Samedit hakemaan itselleen parempaa kohtaa. "Painakaa päälle! Ei meidän tarvitse kauaa kestää!" hän komensi tovereitaan, jotka pakottivat omilla kudeillaan Ballasit vetäytymään niin ikään alas. "K-kamu, mua aivastuttaa tää lattiapöly." toinen Samedien luo pyrkivä Ballas valitti kyyristeltyään hiukan liian kauan pitkin lattioita ja varoi samalla, ettei kukaan osunut hänen turhan koholla olevaan selkäänsä. "Nenä kiinni! Ei ole aikaa..." toinen komensi, mutta hitusen liian myöhään, sillä Ballas päästi kovan pärskähdyksen lauseen ollessa vielä kesken, ja tämän pistooli laukesi suoraan päin viereistä lasivitriiniä, jossa säilytettiin jotain muinaista arvoesinettä. Frank ei edes ehtinyt tajuta, mitä tapahtui, kun museon hälytin pärähti lujasti soimaan ja signaali varmasti välittyi lähimmälle poliisiasemalle saman tien. Gabby vilkaisi vain ohimennen metelin aiheuttajaa kohti eikä tuntunut kummemmin siitä välittävän, mutta hänen Samedi-toverinsa sen sijaan karjuivat, että hälyttimet pitäisi sammuttaa ja että he eivät pystyneet edes käyttämään aseita tässä metelissä. Nikoa ja Packieta ääni ei haitannut, mutta se tarkoitti ongelmia, joten he päättivät pyrkiä mahdollisimman nopeasti pois. Packie kuitenkin hakeutui jälleen timanttien perään, koska ei kestänyt ajatusta Raysta karjumassa heille niiden menetyksestä. "Anna olla! Tästä ei ihan oikeasti pääse, ja parempi poistua epäonnistuneina kuin ruumissäkeissä tai käsiraudoissa!" Niko komensi, mutta Packie oli itsepäinen. "Tuo meitä pidätellyt tyyppikin pitelee korviaan! Mehän hankitaan noilta joko jää tai rahat, koska epäonnistumista ei tueta!" hän huusi hermostuneesti ja lähti Nikon estelyistä huolimatta juoksemaan kovaa vauhtia välikäytävää pitkin Samedien luo, Ballasien katsoessa hämmästyneinä, mitä oikein oli tekeillä. "Hei, mitä tämä on? AMPUKAA!" Gabby karjaisi, mutta Packie syöksyi jo rynnäkkökivääriä pitäneen vihollisen luo ja ampui häntä nopeasti pistoolillaan kaulaan, ja kun Samedi tuntui jotenkin vielä sinnittelevän hengissä, hän potkaisi lujaa päähän ja tämä lensi taaksepäin veren roiskuessa joka puolelle. "Sinä! Kuka sitten ikinä oletkin, sait juuri Samedin kirouksen päällesi!" Gabby rääkyi Packien tullessa jo esiin, ja hypätessä lähimmän laatikon taakse suojautumaan tulitukselta. Nikokin alkoi lähestyä, tosin kaveriaan paljon varovaisemmin kyyryssä, koska hyvässä tulituspaikassa olevista Ballaseista ei voinut olla varma. "Ei voi vähempää kiinnostaa! Timantit tai rahat tänne!" Packie vaati ja ampui nyt puolestaan päin Gabbyn vieressä olevaa Samedia jalkaan, ja tämä lysähti äkkinäistä luotihaavaa pitelemään.

"Tämä tyyppihän on hullu!" Gabby karjaisi, mutta Packie osoitti pistoolinsa häntä päin ja näytti todellakin siltä, että voisi ampua minä hetkenä hyvänsä. "Minä en tuhlaa aikaa mihinkään selityksiin! Timantit tähän käteen, tai muuten ruumiinosiasi alkaa olla vähän siellä täällä!" hän komensi raivostuneena Gabbyn istuessa loukkaantuneen kaverinsa vieressä, joka uikutti kuin teurastettava sika veren valuessa pitkin jalkaa. "Meillä Stilwaterissa sinunlaisillasi ei olisi mitään mahdollisuutta. Teillä tulisi páskaa lahkeesta jo silloin, kun meidän pahimmat kovikset pikkuisen katsovat teitä silmiin tympeästi." Gabby sanoi käheästi ja piti lujasti kiinni timanttipussista, konepistooli toisessa kädessä. "Miten on? Jos uskallat ampua kerrankin minua kohti, niin epäonnistunut osuma tarkoittaa, että sinusta löytyy pian enemmän reikiä kuin minusta." hän kysyi hampaat irvessä ja ainoa täydessä kunnossa oleva Samedi ampui välillä varoituslaukauksia päin Ballaseja, jotka tulivat koko ajan lähemmäs ja lähemmäs, eikä välittänyt näemmä Gabbyn tilanteesta yhtään. Nikokin ilmaantui nyt Packien rinnalle ja potkaisi kuolleen Samedin ruumista syrjemmälle, ja nyt huume-ekspertillä alkoi olla tiukempi tilanne.

Kuitenkin asetelma muuttui hyvin nopeasti. Yhtäkkiä kuului monen konepistoolin ammuntaa samaan aikaan alakerrasta, ja kuin tyhjästä paikalle oli ilmestynyt lukuisia Samedeja lisää - kaikilla vaikutti lisäksi olevan hyvä sihti suoraan Nikoa ja Packieta kohti, jotka joutuivat sukeltamaan kiireesti turvaan. Samedit etsivät suojapaikkoja alakerrasta ja heitä näytti ainakin luotisuihkujen määrän perusteella olevan neljä, eli Gabbyn luutnanttien määrä kolminkertaistui hetkessä. Nämäkin jengiläiset olivat aiemmin paikalla olleiden tapaan huolimattoman näköisiä, mitä ampumataitoihin tuli, ja kaikilla oli huonosti leikatut hiukset, repeytyneet ja likaiset vaatteet sekä mahdollisesti lukuisissa tappeluissa vahingoittuneet kasvot. Gabby ampui vielä heitä kohti sarjan omasta konepistoolistaan, mutta tauoton räiskintä tarkoitti tietenkin sitä, että luodit lentelivät minne sattuu, eikä hänen tärisevillä käsillään tähtääminen tehnyt tilanteesta yhtään helpompaa. "Pelkurit! Tulkaa tänne sieltä!" hän rääkyi hien valuessa pitkin otsaa lievässä stressitilassa, Nikon ja Packien vetäydyttyä läheisen, melko korkean laatikon taakse. "Minä varmistan, ettei kukaan pääse yllättämään meitä. Sinä... pysyt siinä ja olet ihan hiljaa!" Niko kuiskasi paremman suunnitelman puutteessa, ja tähysti välillä kaiteen yli alakertaan, varoen menemästä turhan lähelle. Samedi-taustajoukkojen huonoksi onneksi he olivat sijoittuneet paikkaan, josta ehkä Niko ja Packie eivät heihin voineet osua, mutta vastapäisellä tasolla pysytellyt Frank pystyi sitäkin paremmin. Ei mennytkään kuin hyvin lyhyt aika, kun yhtäkkiä yksi apujoukkolainen sai pari konepistoolin luotia niskaansa ladatessaan asetta, jonka lippaan hän oli enimmäkseen tyhjentänyt kaiteeseen ja seinille, ja putosi räsynukkemaisesti heti naamalleen lattialle liikkumatta enää. Muut Samedit huomasivat tilanteen ja kääntyivät äkkiä tähtäämään aseensa siihen suuntaan, josta osumat olivat tulleet, mutta Frank jatkoi turvallisesta paikastaan ampumista ja sai tapettua vielä kaksi lisää, jotka eivät huomanneet häntä ajoissa ja saivat osansa osumista niin rintaan kuin päähänkin. Gabby oli aitiopaikalla todistamassa taustatuen kaatumista ja viimeinen Samedi ryntäsi aseensa tiputtaen, kädet päätä vasten painautuneena ja hurjasti kiljuen Frankin hallitseman tason alapuolelle ennen kuin puoliksi hyppäsi, puoliksi kaatui laatikkopinon taakse eikä varmaan uskaltanut tulla sieltä pois vähään aikaan.

"Pelkuri! Runkkari! Tule tänne haastamaan riitaa, jos sinussa on miestä edes Samedien 4. ylintä miestä vastaan!" Gabby karjui raivostuneena museon toiselta puolelta Frankille, joka sai hyvin selvää joka sanasta kaiun ansiosta, mutta säilytti malttinsa ja odotti, että Gabby nostaisi päätään kaiteen takaa päätyäkseen tulilinjalle. Niko ja Packie keskittyivät laatikkojen takana varmistamaan, että ketään ei ollut ampumassa heitä päin, ja ollessaan melko toimettomina he säpsähtivät kunnolla, kun pistooli laukesi jossain lähettyvillä ja äänestä päätellen se osui johonkin. Parhaiten tästä kärryillä olivat Frankin Ballas-apurit, sillä he olivat juuri onnistuneet pomonsa taustatuen avulla nousemaan lähemmäs Samedien "aluetta" ja edempänä kulkenut ampui ainoaa Gabbyn kanssa yhä olevaa Samedia suoraan naamavärkkiin, kun tämä oli kurkistanut laatikkopinon takaa, kuinka lähellä he olivat. Ruumiin pudottua luodinreikä päässään lattialle kovaa muksahtaen, Gabbykin huomasi, mitä oli tapahtunut. "RAAH! Kelvottomat víttupäät! Nyt tämä pelleily sai riittää!" hän rääkyi mielipuolisesti, ampui pari SMG:n luotia Frankin arvioimaansa sijaintia kohti ja lähti juoksemaan laatikkopinon takaa Ballasien tulosuuntaa kohti pitäen liipaisinta pohjassa ja rekyylin heitellessä luoteja sinne tänne, ennen kuin Ballasit astuivat hänen näköpiiriinsä ja näyttivät totisesti kauhistuneilta, kun tulitukseen lisättiin vielä Gabbyn hullun näköinen ilme sekä moottorisahamurhaajamainen nauru. Hetken jo molemmat luulivat, että loppu oli lähellä, mutta heillä kävi hyvä onni, että luodit tosiaan menivät minne sattuu, sillä nyt yksikään ei osunut muualle paitsi joihinkin lasivitriineihin ennen kuin lipas loppui kesken. Gabbyn nauru pysähtyi kuin seinään ja hän alkoi äänekkäästi kiroilla samalla kun Ballasit loivat nopean vilauksen toisiinsa ja tähtäsivät yhdessä aseensa Gabbya kohti ennen kuin hän ehti tehdä mitään. "Tiputa se, muthafucka! Muuten me tehdään susta spraymaalia meidän seuraavaa graffitia varten!" ylisuurta hupparia pitävä Ballas komensi kovalla äänellä ja oli typerästä gangsta-aksentista huolimatta tosissaan. "Joo! Ja sitten heitä se pussi tänne!" toinen jatkoi jännittyneenä ja Gabby oli juuri päässyt lataamasta asettaan, kun tajusi olevansa alakynnessä. "Samedi kostaa tämän teille vielä." hän sanoi hiljaa ja matalalta, Frankin tarkkaillessa tilannetta ylpeänä toiselta tasanteelta samalla kun Gabby nosti toisen kätensä ilmaan ja toisella laski aseen hitaasti lattialle jalkojensa juureen varoen painamasta turhaan liipaisinta, koska hänellekin monien muiden tapaan oma henkikulta merkitsi viime kädessä enemmän kuin arvotavara.

"OG Loc räppää sut suohon, jos uskallat enää ikinä lähestyä meitä!" isoa hupparia pitävä Ballas huusi ärsyynnyttyään Gabbyn uhittelusta, mutta säilytti sentään malttinsa, samalla kun toinen, vähemmän puhelias asteli hänen luokseen innostuneena siitä, että juuri hänellä oli kunnia lunastaa Ultorin tavoittelema timanttipussi. Sitä ei tarvinnut juuri edes etsiä, sillä se löytyi sopivasti Gabbyn povitaskusta, jossa sen ehkä oli tarkoitus olla turvassa kuin lintu pesässä, mutta näin ei tällä kertaa käynyt. "Kiitos oikein paljon, gangsta. Ehkä me voidaan korvata tää mukava ele jonain päivänä. Kuten vaikka..." toinen Ballaseista sanoi, mutta toinen taputti häntä olalle ja osoitti toista tasannetta kohti, jossa Frank viittoi kärsimättömästi, että lähdön aika oli koittanut ennen kuin poliisit ehtisivät paikalle. "Ai niin joo! Noh, lähetä ihmeessä terveisiä Generalélle!" Ballas tokaisi vielä ennen kuin otti Gabbyn SMG:n lattialta ja laittoi sen omaan taskuunsa ennen kuin lähti juoksuun toisen seuratessa pussi kädessään perässä. Gabby laski kätensä alas heti kun häntä oltiin lakattu tähtäämästä, mutta pahin mahdollinen oli jo tapahtunut, ja raivostuneena hän löi nyrkkinsä päin laatikoita ja päästi ilmoille voimakkaan karjaisun.

"Mitäs täällä tapahtuu?" Niko kysyi, kun hän ja Packie saapuivat myös paikalle voimakkailla aseilla varustautuneina, ja ainakin se oli selvää, että Samedeista ei ollut enää vaaraa - viimeinenkin taustatukelainen oli mahdollisesti paennut alueelta, koska häntä ei ainakaan ollut näkyvissä missään päin alakertaa. Gabby nojasi nyrkissä olevalla kädellään laatikkopinoon ja hengitti syvään ja puhisten katse lattiassa, ennen kuin vihdoin kykeni nostamaan päänsä kohti kaksikkoa. "Jos tulitte hakemaan timantteja, olette jo myöhässä. Ne violettipaidat veivät ne jo." hän sanoi hengästyneenä äskeisen raivokohtauksen jälkeen ja vähitellen vääntäytyi suoraan seisoma-asentoon, samalla kun Niko ja Packie katsoivat toisiaan epämukavin ilmein. "Minähän sanoin, että meidän olisi pitänyt tulla ulos heti kun mahdollista!" Niko murahti pettyneenä ja potkaisi viereistä laatikkoa päästäen itsekin vähän ilmoja pihalle. "No siellä oli se pääjehu ammuskelemassa meitä kohti! Ja sinä, idiootti, jos et kerran pysty antamaan timantteja, niin rahat siinä tapauksessa! Mehän ei täältä tyhjin käsin lähdetä, se oli perusajatus alusta lähtien!" Packie komensi ärtyneenä Ballasien tulosta ja siitä seuranneesta välikohtauksesta. "Aivan kuten haluatte, kusipäät. Tuo kaiteen vieressä lojuva ruumis, joku takintasku." Gabby ohjeisti ja lähti kävelemään pois alueelta selvästi pyrkien unohtamaan välikohtauksen mahdollisimman nopeasti ja keksimään jonkin tekosyyn Kenraalille kerrottavaksi. "Ammunko hänet?" Packie kysyi uteliaasti tähdäten aseensa kohti Gabbyn selkää, joskin mies ei kääntynyt katsomaan taakseen ollen näin tietämätön tähtäyksestä. "Äh, anna hänen mennä. Hän on jo menettänyt maineensa, ja jos olen minkäänlaista kuvaa saanut Samedeista, heidän johtajansa kyllä rankaisee häntä pahemmalla kuin kuolemalla." Niko vastasi tonkiessaan kuolleen Samedin taskuja ennen kuin löysi vihdoin rahat, jotka kaikki olivat tallella, vaikkakin niitä oli vaikea saada lukuisten sätkien joukosta ulos. "Aika hämäräperäinen jengi kyllä. Harjoittavatko ne oikeasti voodoota?" Packie kysyi tutkiessaan ylimääräisen rahan varalta alapuolellaan makaavan ruumiin taskuja, ja löysikin sieltä noin kymmenen dollaria, mutta myös pussillisen Loa Dustia. "Hmm? Tästä saisi ehkä hyvät rahat." hän ajatteli, mutta vain mielessään, koska Niko ei takuulla innostuisi huumediilistä kaiken tämän jälkeen, joten Packie piilotti pussin nopeasti omaan taskuunsa. "Okei, lähdetään mekin pois ennen kuin poliisit ehtivät paikalle." Niko tokaisi melkeinpä samalla hetkellä noustuaan kunnolla seisomaan, ja hän lähti juoksemaan Packien jäljessä kohti takaovea, jonka kautta he pääsisivät turvallisemmin ulos ja sitä kautta lähimpään turvapaikkaan vaihtamaan roskakuskin vaatteet mukavampiin.

Seuraavana aamuna Philips Buildingissa

Arnold Burnwood pureskeli hillitysti juuri äsken suuhunsa pistämää keksiä samalla kun marssi kovinkin ylpeän näköisesti Philips Buildingin käytävää pitkin ollessaan matkalla kohti johtokunnan kokoushuonetta. Ballasit olivat saaneet yöaikaan ilmoitettua, että timantit olivat heillä ja he pääsisivät ennen pitkää Stilwateriin antamaan ne Ultorin aseita ja muita varusteita vastaan. Hänellä oli syytäkin olla itsestään ylpeä, sillä vain pari päivää sitten hän oli saanut ylennyksen SPEAR-erikoisryhmän majuriksi osoitettuaan ainakin Wisslerin silmissä "erinomaista päättäväisyyttä, taistelutahtoa ja johtajamaisuutta" - tuota puhetta hän ei varmaan koskaan tulisi unohtamaan. Ylennyksen ansiosta hänen sinistä SPEAR-univormuaan koristi nyt uusi tunnus, joka viimeistään osoitti hänen arvonsa, jos se jollekulle oli epäselvä. Hän kulki kohti kaksoisovia, jotka johtivat suoraan kokoushuoneeseen, ja vilkaisi vielä nopeasti taskussaan olevasta peilistä, että viikset ja parta olivat mallikkaasti ajetut, ennen kuin ovet automaattisesti avautuivat hänen tultuaan tarpeeksi lähelle.

Sisällä odotti koko Ultorin johtokunta, valmiina h-hetkeä varten. Wissler istui taas tunnetusti paikallaan pöydän päässä ja näytti innokkaalta katsellessaan pöydän antimia, joita hän ei kuitenkaan kohteliaisuuden nimessä syönyt sen kummemmin kuin muutkaan. "Kappas, Burnwood! Sopivasti olet ajoissa, siitä vain entistä enemmän plussaa. SPEAR:n istumapaikat ovat tuolla, mene ihmeessä tarkistamaan että kaikki on kunnossa." Wissler kehotti muiden johtokuntalaisten tuijottaessa Arnoldia silmä kovana, mistä hän ei oikein pitänyt, mutta kulki kuitenkin osoitettuun suuntaan. Kuten arvata saattoi, SPEAR:laisille ei oltu varattu tilaa juhlapöydästä, vaan he kaikki istuivat siistissä rivissä tuoleilla (jotka sentään oli pehmustettu) seinän vieressä ja pitivät lautasia sylissään, kun taas juomat heidän piti käytännössä itse hakea ja juoda läheiseltä pöydältä, koska lasin pitäminen kädessä kaiken aikaa oli hyvin epämiellyttävää. Kaikki muut SPEAR:laiset olivatkin jo tuoleissa istumassa paitsi Arnold, jonka oli täytynyt tehdä hieman paperihommia ylennyksensä myötä ennen kuin pääsi kokoustilaan asti. "Jaahas, minun tiimini näköjään on hyvässä hapessa! Ovathan kaikki paikalla?" hän kysyi kuuluvasti sotilasäänellä pitäen hyvää ryhtiä yllä, vaikka tiesi oikein hyvin vastauksen kysymykseensä. "No joo..." Aida mutisi ärtyneenä katsoen kohti lattiaa ja antaen takuulla hyvin huonoa esimerkkiä. "Anteeksi, ei kuulunut tänne asti!" Arnold sanoi jo niin vakavaa esittävästi, että Brad tyrskähteli naurusta ja joutui vaivoin pidättelemään todellista repeämistä. "Kyllä ovat, majuri." Aida sanoi happamasti ja katsoi vihdoin Arnoldia silmiin mahdollisimman ystävällisellä ilmeellä, joka sekin tosin näytti enemmän joltain, jolla oli sontaa nenänsä alla. "Parempi. Mutta katsokin, että ryhtisi paranee ensi kerralla!" Arnold komensi samalla kovalla armeijaäänellä kuin ennenkin, ja melko tahallaan varmisti, että Wissler kuuli joka sanan. Aida heitti tummaa tukkaansa enemmän sivulle ja mietti ärtyneenä, miksi Wissler ja Sharp selvästi syrjivät häntä antaessaan Arnoldille majurin aseman hänen sijaansa. Tälläkin hetkellä Arnold kun istuutui paljon äskeistä rennomman näköisenä Bradin viereen ja he alkoivat kertoa pervoja juttuja, joilla viihdyttää itseään ennen Ballasien saapumista Masako-saattueen kanssa, joka antaisi heille avoimesti Ultorin varusteita kaikkien edessä samalla kun nämä antaisivat timantit. Ainakin se oli tarkoitus.

Minuuttikaupalla siinä kului, ainakin puolen tunnin verran, mutta millään sillä ei ollut merkitystä tulevan kannalta. Wissler kertoi johtokunnalle vanhoja ja moneen kertaan kuultuja juutalaisvitsejä, juoksupoika-Daryl teki viime hetken valmisteluja, kuten pöytäliinan täydellistä suoristamista moneen otteeseen ja SPEAR:ssa juteltiin siitä, mikä olisi Ultorin seuraava siirto kasvavan Saint- ja Brotherhood-ongelman suhteen, vaikkei heillä kovin suurta päätäntävaltaa edes ollutkaan. Pian puhe kuitenkin taukosi, kun kaksoisovet lennähtivät auki ja Wisslerin viimeisin vitsi jäi puolitiehen, eikä hän kehdannut sanoa sitä loppuun asti ollen tietämätön Ballasien uskonnosta. Joukko Masakoja saapui ryhdikkäästi kävellen ja kiväärit olallaan ovista sisään ja melko lailla heidän ympäröiminään tulivat Ballasit, joiden etummaisena kulki kukas muukaan kuin OG Loc. Tämän kömpelöt juhlavaatteet paistoivat melko selvästi läpi, sillä puku oli rispaantunut milloin mistäkin ja housuissa oli monia paikkoja, mutta siitä huolimatta hän yritti varmaan ensimmäistä kertaa elämässään näyttää arvokkaalta ja kulki selkä suorana kuten muutkin. Wissler nousi huolimattomasti tuoliltaan seisomaan ja viittoi hätäisesti muitakin johtokuntalaisia sekä reunalla olevia SPEAR:eja tekemään samoin. Kaikki nousivat melkein samanaikaisesti tuoleistaan, paitsi Keyes, joka huokaisi kovaan ääneen ennen kuin nousi viimeisenä ja katseli Ballaseja epämukavan näköisesti. "Tervetuloa, arvoisat toverit! Timantit ovat näemmä teidän hallussanne, ja sekös tekeekin tästä päivästä ikimuistoisen! Minulla on ollut ilo työskennellä yhdessä teidän kanssanne, ja olette luultavasti kaikki saaneet jo varusteenne, joten..." Wissler aloitti juhlallisesti Ballaseiden liikkuessa erikoisen näköisesti joka puolelle huonetta, sen sijaan että olisivat pysyneet ryhmittymässä Masakojen ympäröimänä. "Tuota, mitä tämä nyt on?" Wissler kysyi hämmentyneenä, mutta ei saanut kunnollista vastausta. "Tama nayttaa vahintaankin kummalliselta." Acosta murahti odottaen Ballasien vastausta yhtä paljon kuin muutkin. "Kuinka typerä sinä oikein olet, vanha natsi? Luulisi, että olisit ymmärtänyt olla varovaisempi jengiläisten kanssa, sen jälkeen kun Saintit ovat alkaneet nousta." OG Loc naureskeli puoliksi räppäämällä ja se kommentti vavahdutti jo johtokuntaa melko tavalla, mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun hän osoitti oman uuden XM8 Carbine-kiväärinsä kohti lähintä Masakoa ja ampui sarjan tämän yläruumiiseen aiheuttaen hyvin varman kuoleman, kaikki ymmärsivät, että oli tosi kyseessä.

"Tästä on leikki kaukana, pojat!" Wissler karjaisi ja suojautui kiireesti tuolin taakse ampuen sokkona kohti Ballaseja, mutta vain heikolla ja varsin epätarkallakin vanhalla pistoolilla, josta ei ollut paljon apua. "Timantit kuuluvat meille! Samoin teidän varusteenne! Meillä on tälläkin hetkellä miehiä ryöväämässä teidän bunkkerianne ylimääräisestä tavarasta!" eräs mustaan paitaan ja violettiin huiviin pukeutunut Ballas huusi räiskiessään aseellaan kohti johtokunnan alempia jäseniä. Masakot olivat tosin suurimmaksi osaksi edessä ja jopa uhrautuivat muutamien puolesta, mutta se ei aivan kaikkia pelastanut, vaan eräs vanha, harmaahapsinen ja äkäisen näköinen johtohahmo sai luodin päähänsä ja valahti tuolistaan lattialle epämieluisan näköisesti eikä enää noussut siitä. "Te olette zäälittäviä! Nuoruudezzani tuollaizet jengiläizet ammuttiin kyzelemättä..." Sharp aloitti raivoisan saarnansa ennen kuin joku luoti liisi niukin naukin hänen päänsä yläpuolelta päin ikkunalasia, joka hajosi. "Tuokaa äkkiä lisää Masakoja! Tai vaikka SHOUT-tiimi! Nyt ovat hyvät keinot tarpeen!" Wissler rääkyi ja yritti etsiä pöydän alta, jälleen sokkona, punaista nappia ja ammuskeli pistoolillaan sinne tänne, kunnes vihdoin osui jotakuta Ballasia jalkaan ja tämä kaatui, räiskien kuitenkin samalla kiväärillään minne sattui ja osuen erästä johtokuntalaista kahdesti käteen. Tämä rääkäisi nähdessään verta vuotavat reiät kämmenessään ja ranteessaan, ja katseltuaan niitä tarpeeksi kauan, hän lopulta pyörtyi, mutta ainakin pääsi samalla suojaan pöydän taakse useammilta luodeilta. "Rauhassa, pomo! Unohditko jo tärkeimmän valttikorttisi?" Arnold kysyi ja ennen kuin kukaan ehti sanoa juuri mitään, SPEAR-tiimi oli jo valmiudessa taisteluun ja kaikilla kymmenellä oli omat huippumodernit kiväärinsä ladattuina ja viritettyinä. Tiimi aloitti jonkinlaisen muodostelman kehityksen, jossa kaikki menivät eri suojan taakse - mikäli Arnoldia ja Bradia, jotka olivat suuren pöydän molemmilla puolilla, ei laskettu. "Pomo, meiltä alkaa loppua panokset!" yksi Ballas huusi hädissään ladatessaan jo ties kuinka monetta kertaa kivääriään, eikä jäljellä olevien lippaiden määrä luvannut hyvää. OG Loc ei ehtinyt vastata, sillä hänellä oli lipas vielä kesken, vaikka hän ei kyllä kehenkään osunut, mutta timantteja ryöstämässä ollut Frank oli ajan tasalla. "Hélvetti! Okei, pojat, ehkä me ei saada kaikkia johtokuntalaisia hengiltä tällä kertaa, mutta ainakin jätettiin merkki tälle hyödyttömälle firmalle! Palataan San Andreakseen ja katsotaan, auttavatko varusteet uusien miesten rekrytoinnissa. Jos näin on, meillä on mahdollisuudet vallata tämä rakennus vielä." hän selitti ampuessaan vielä viimeiset panokset kohti Wisslerin oletettua sijaintia.

SPEAR ei kuitenkaan ollut vielä jäänyt tähän. Kun Ballasit olivat jo poistumaisillaan suurimmaksi osaksi jätettyään lukuisia Masakojen ruumiita makaamaan pitkin huonetta, erikoisyksikkö oli sitä mieltä, etteivät he olleet vielä ansainneet paluulippua kotikaupunkiinsa. "Ottakaa rauhassa, me lähestytään niitä koko ajan..." Arnold kuulutti joukkojen ampuessa toistuvia varoituslaukauksia Ballasien suuntaan, jotka perääntyivät kaksoisovien suuntaan. "Meidän pitää saada panttivanki, että tästä taistelusta olisi meillekin hyötyä!" tehtaassakin nähty Iso-Kroko ärisi kokemuksen syvällä rintaäänellä, kun Ballaseja oli jäljellä enää noin puoli tusinaa kokoushuoneen puolella. "Panttivankiko? Antakaa minun hoitaa se asia!" Aida vastasi salamannopeasti ja lähti sitten SPEAR:n järjestelmästä täysin poiketen rynnäkköhyökkäykseen. Hän ampui ampumistaan nopealla SMG:llä kohti loittonevaa Ballas-rypästä ja osui kahta vihollista päähän melko lyhyen ajan sisään, ja kauempana kolmas violettipaita sai osuman selkäänsä ja lysähti käytävälle tuskissaan makaamaan, toverinsa pyrkiessä auttamaan häntä eteenpäin. "Mitä hélvettiä tuo on olevinaan?!" Arnold kysyi itseltään kovaan ääneen eikä kenelläkään muulla ollut mitään lisättävää. Ilmeisesti vasta nyt alue oli tarpeeksi vapaa jonkun eristämiseen muista, ja Frank, joka oli kauimpana muista, sopi hyvin tarkoitukseen. "Pudota aseesi, pelle!" Aida komensi juostessaan koko ajan häntä kohti ja oli varma, että Frank olisi jo jotenkuten järkyttynyt äskeisestä tuhotyöstä, jonka lopputulos näytti olevan kolme ruumista selkään ammutun lyyhistyessä räsynukkemaisesti keskelle käytävää, kun häntä oli tarpeeksi pitkälle raahattu. "Et selvästikään tiedä, keitä vastassasi on!" Frank vastasi ja piti asettaan yhtä lailla tähdättynä kuin Aidakin. Välimatka lyheni kaiken aikaa ja kun sitä oli enää pari metriä, Brad nousi jo omasta suojastaan ulos kyetäkseen antamaan taustatukea, mutta siitä ei ollutkaan mitään apua. Kävi nimittäin niinkin kehnosti, että päästyään Frankin luo, Aida yritti potkaista häntä lujasti mahaan niin kuin hänen lamautustekniikkaansa kuului, mutta menikin sen sijaan reilusti hutiin ja rysäytti jalkapohja edellä päin seinää, mikä ei selvästi siinä vauhdissa ollut maailman mukavin tunne. Frank ei ollut edes tehnyt väistöliikettä ja tilanne oli siksi hyvin yllättävä erityisesti hänelle, mutta hän tiesi, että tämä oli ainutkertainen tilaisuus ja sitä ei pitänyt jäädä taivastelemaan lopun ikäänsä. Kun Aida vielä toipui äskeisestä 'kengurupotkusta', Frank löi häneltä aseen käsistä varsin helposti ja asetti sitten toisen kätensä voimakkaasti tämän kurkulle, osoittaen aseensa yhdellä kädellä Ultor-joukkoja kohti.

"Liikkumatta! Ettehän halua, että likka saa vakavia henkisiä, saati sitten fyysisiä vaurioita?" Frank kysyi tekoystävällisesti vihollisiltaan muiden Ballasien viittoessa häntä lähtemään jo paikalta niin pian kuin suinkin. Kun Aida tajusi, mitä oli tekeillä, hän alkoi heti rimpuilemaan erittäin raivokkaasti, mutta tämän nähtyään Frank potkaisi häntä lujasti polvella selkään - eipä sekään ollut mikään huono lamauttamistapa. "Hélvetin Ballasit, vai vielä ystävällismielisiä olette... Tästä me vielä kostetaan!" Wissler karjui Frankin perään samalla kun tämä perääntyi taaemmas kohti lähintä hissiä. "Älkääkä edes yrittäkö seurata. Jos näen yhdenkin teistä vielä perässämme, muijalta on nirri pois." Frank uhkasi ollen lähes täysin välittämättä Wisslerin omista uhkauksista, kaksoisovien sulkeutuessa ja kaikkien jäädessä lähinnä kertailemaan tilannetta mielessään. Lopulta, kun hankala tilanne oli rauhoittunut ja joukko oli ollut hiljaa jo hyvän aikaa, Wissler kääntyi katsomaan Keyesiä, joka latasi tympääntyneen näköisenä asettaan. "Ja tässä, miehet, meillä on hyvä esimerkki niistä, jotka totisesti erottavat hyvät ja huonot liittolaiset." hän sanoi sataprosenttisen vakavasti tajuten vihdoin virheensä Ballasien kanssa, mutta myös sen, että Keyes oli ainoa, jolla oli alunperinkin mitään tätä epäonnistunutta sopimusta vastaan.

The End.

-