"Olisihan pitänyt arvata! Minä olen Sean Johnson, kutsumanimeltäni Sweet, mutta juuri nyt ei ole aikaa muodollisuuksiin. Olen nimittäin Ballasien vankina jossain rautatieaseman lähellä olevassa varastossa, sen jälkeen kun he saivat minut kiinni varjostettuani niitä. Tämä on vakavampaa kuin miltä näyttää! Olen ollut täällä jo pari päivää, ja se hélvetin CJ aloittaa liittoutumisjuhlan varmasti hetkenä minä hyvänsä! Olen kuullut juttua uusista varusteista, joita nuo ovat hamstranneet haltuunsa jollain tavalla, ja sen perusteella hyvältä ei näytä Grove Streetin tulevaisuus. Pahinta on se, että edes CJ:n pään selventäminen ei välttämättä riitä, eli nyt tarvitaan apujoukkoja jos joskus!"

Carbonox Stories:

Double Crossed - Osa 1 - Got 2 GTFO

Sweet hakkasi sellinsä ovea lähes mielipuolisesti. Hänet oli lukittu melko pieneen ja tyhjään huoneeseen, jossa oli yksi ainoa ikkuna (tosin liian korkealla kiivettäväksi sekä muutenkin liian pieni läpäistäväksi) ja modernin vankilan sellinovea muistuttava ovi, joka oli vahvaa metallia ja jossa oli pieni, kalteroitu aukko, josta vangit ja vartijat saattoivat nähdä toisensa. Rakennus, jossa hän oli, oli vanha varasto, jonka Ballasit olivat jossain välissä käyneet omimassa itselleen - siellä säilytettiin aiemmin muun muassa Beverlyn tappoon käytettyä vihreää Sabrea. Sweetin oli vaikea säilyttää hermonsa sellaisessa paikassa, koska koko ajan aika kului ja tultiin lähemmäksi sitä väistämätöntä hetkeä, kun Ballasit ja Grove Street solmisivat "liiton". Hän tiesi aivan liian hyvin, että kyse oli oikeasti salahyökkäyksestä, jota vastaan CJ:llä, Smokella tai muillakaan jengiläisillä ei olisi mitään mahdollisuutta. Vartijat olivat usein jättäneet Sweetin karjumiset huomiotta, mutta välillä sellin ovella oli käynyt muutamia, joilla olikin jotain sanottavaa. Erityisen mieleenpainuva tilanne oli eilinen, jolloin Chad ja Bruce, ensimmäiset Ballasit, jotka Johnsonit tapasivat Losissa jengin paluun jälkeen, tulivat varta vasten Sweetiä tapaamaan ja esittelivät uusia aseitaan, joita riitti vaikka useammalle jengille. He eivät paljastaneet, mistä saivat ne, mutta se riitti, että ne olivat selvästi parempia kuin Grovelaisten käyttämät, usein jopa vähän ruosteiset pistoolit ja konepistoolit, ja lisäksi erittäin tarkkoja. He olivat poistuneet räkäisesti naureskellen ja antaneet Sweetille lisää aihetta rähjäämiseen, mutta nyt tapahtui jälleen jotain uutta. Oli juuri se päivä, kun Ballasien oli tarkoitus mennä Grove Streetille tapaamaan uusia "ystäviään", kun Sweet kuuli läheiseltä käytävältä kiivasta puhetta sekä lukuisten ihmisten askelia. Hän takertui jälleen kummallakin kädellä oven kaltereihin ja kuunteli tarkasti, sillä selvästi nämä Ballasit olivat tulossa sinnepäin. "Jo on hankala tapaus todellakin. Puraisi Frankia sormeenkin lentokoneessa! Tuntuu, että hänet pitää pistää jäähdyttämään tunteitaan johonkin muualle." yksi Ballas sanoi katkerasti. "Et kai vain tarkoita, että..." toinen kysyi selvästi innostusta pidätellen. "Kyllä! Siitä tulee upeaa katsottavaa, tai ainakin kuunneltavaa, kun ne pääsevät tekemään tuttavuutta. Hitto, ehkä päästään parhaassa tapauksessa jommastakummasta eroon." ensimmäinen vastasi ja Sweet vetäytyi pois oven luota. Selvästi jotakuta oltiin tuomassa hänen selliinsä, ja siitä hän ei pitänyt sitten ollenkaan.

"Peräänny, Johnson! Pois oven luota, meillä on sitten aseet!" kuului jälleen sen ensimmäisen Ballasin ääni ja Sweet teki työtä käskettyä, vaikka hän olisikin mieluiten rynnännyt Ballasin luokse ja työntänyt aseen tämän hanuriin osoittaakseen mielipiteensä koko violetista jengistä. Avain kääntyi lukossa, minkä jälkeen ovi työnnettiin sisään ja - ennen kuin Sweet ehti käsitellä asioita päässään juuri yhtään - keskustelunaiheena ollut vanki heitettiin tylysti sisälle ja Ballasit kiskoivat oven nopeasti taas kiinni ja lukkoon. He eivät edes sanoneet mitään, vaan lähtivät melkein juoksemaan käytävää eteenpäin, luultavasti keräämään lisää yleisöä. Sweet ei kauaa välittänyt heistä, vaan kääntyi katsomaan vatsallaan makaavaa tyyppiä, jolla oli päässään ruskea pahvipussi ja yllään hyvin tutulta näyttävät vaatteet. Sweet oli nähnyt tämän tummansinisen sävyn joskus aiemminkin, ja melko nopeasti palaset loksahtivat kohdalleen, kun hän hiukan kertasi viime viikkojen tapahtumia. "SPEAR!" hän älähti ja potkaisi uutta sellitoveriaan kylkeen, jolloin tämä kääntyi makaamaan toisinpäin ja päästi tuskaiselta kuulostavan huudon, jota pussi tosin vaimensi jonkin verran. "Arvasinpas oikein... ja kyseessä on rintavarustuksen perusteella ämmä, eli hiukan eri tavalla sanottuna..." Sweet analysoi käytyään nopeasti läpi sotilaan ruumiinrakennetta ennen kuin tämä yhtäkkiä nousi maasta ja kiskaisi pussin päästään. Sweet ei ehtinyt kissaa sanoa, kun tämä nainen syöksyi häntä päin ja lennätti hänet seinää vasten, otti lujasti toisella kädellä kurkusta kiinni ja kohotti toisen polvensa Sweetin mahaa vasten estääkseen liikehdinnän ja heitti vapaalla kädellä taas naaman eteen mennyttä tummaa tukkaa syrjemmälle. "...Aida." Sweet lopetti lauseensa naurahtaen väkinäisesti, mistä seurasi entistä lujempi kuristus. "Sano vielä yksikin sana liittyen minun ruumiilliseen olemukseeni, niin vedän sinulta silmät päästä ja pakotan sinut syömään ne." Aida sanoi uhkaavasti matalalla äänellä, kyllästyttyään pervoiluun jo tehdastapahtumien jälkeen. "Eivät ne meikäläisen silmät kurkulla ole, joten voit yhtä hyvin luovuttaa, kun et tunne edes miehen anatomiaa." Sweet nauroi ollen yhtäkkiä täynnä itseluottamusta, koska hän tiesi, että Aida oli helposti murrettavissa paineen alla. Vielä niin ei tapahtunut, vaan sen sijaan Sweet sai kovan potkun polveensa ja Aida löi hänen päänsä taas seinää vasten. "Haluatko muka vielä lisää? Takaan kyllä, että ennen kuin informoin johtajiani tämän varaston sijainnista, muistan kutsua hautausurakoitsijan paikalle. Olet varmaan ensimmäinen, joka pääsee ruumisarkkuun pieninä palasina." hän uhkaili ja Sweet pisti merkille, että muutama Ballas oli kerääntynyt sellin ulkopuolelle selvästi seuraamaan tilanteen kehittymistä.

Ballasit eivät sanoneet mitään, vaan päinvastoin yrittivät olla mahdollisimman hiljaa osoitellessaan ovessa olevasta aukosta sellin tapahtumia. "Kyllä vain tosipaikan tullen perse heiluu." yksi kuiskasi muille aiheuttaen hermostunutta, lapsellista hihitystä. Sweet halusi jo pikkuhiljaa päästä liikkumaan vapaammin, joten hän päätti taas pelata korttinsa ovelasti. Kun Ballasit taas aloittivat osoittelun ja erilaisten pilkkaavien ilmeiden näyttämisen, Sweet irvisteli takaisin ja näytti kieltäkin. Ballasit vain virnuilivat toisilleen eivätkä loukkaantuneet tästä yhtään, mutta se ei ollut tarkoituskaan. "Mitä víttua sinä nyt teet? Onko siellä muka joku?" Aida kysyi Sweetiltä ja käänsi päänsä ovelle, jolloin hän heti huomasi ainakin viisi Ballasia, joilla oli selviä vaikeuksia pitää yllä vakavaa perusilmettä. "Menkää pois! Ei teillä ole mitään asiaa tänne! Vítun pervot!" hän huusi kiivastuen jälleen yhtä herkästi kuin aina, mutta siinä vaiheessa Sweetin tilaisuus koitti, ja hän ei kauaa epäröinyt, vaan löi nyrkillä rajusti Aidan mahaa, jolloin tämä lensi hiukan taaksepäin, ja heti sen jälkeen seurasi Sweetin raju potku vasempaan reiteen. Tästä huolimatta Aida yritti edelleen kuristaa häntä, ennen kuin Sweet väänsi turhautuneena yllättävän voimakkaat sormet yksi kerrallaan pois kurkkunsa ympäriltä. Ballasit näyttivät jännittyneiltä seuratessaan tappelua, joka jatkui edelleen hurjana, kun Sweet otti Aidan ranteesta kiinni ja löi tämän omalla nyrkillä häntä kasvoihin. Se oli vihdoin tarpeeksi taistelun väliaikaiseen voittoon, ja Ballasien suosionosoitukset raikuivat taputuksien muodossa, vaikka Sweet oli heille mahdollisesti vihatumpi vihollinen. "Anna palaa! Kosta Frankin puolesta!" eräs poikkeuksellisen innokas violettipaita rääkyi huutojen seasta, Aidan kaaduttua polvilleen lattialle naamaansa pidellen. "Minkä vítun Frankin? Minä ainakin teen tämän itseni takia!" Sweet vastasi ärtyneesti takaisin, mutta Ballasit huusivat koko ajan päälle eivätkä edes kuunnelleet tämän vastarepliikkejä. "Tapa se! Vedä niskat poikki!" toinen mustapaitainen, violettia huivia pitävä jengiläinen kannusti nyrkit ilmassa ja Sweet mietti vakavasti asiaa. "Et hélvetti vieköön tee sitä! Jos sen teet, niin Ultor järjestää sinut vielä kidutuspenkille!" Aida kiljui epätoivoisena maasta tuntien kipua lähes joka puolella, Ballasien huutaessa edelleen hurjina. "Mä olen jo paikassa, josta on lähes mahdoton päästä pois, ja sä silti uhkaat jollain kidutuspenkillä? Jätän sut henkiin vain siksi, koska noin kärsit enemmän." Sweet totesi kylmästi ja istui läheiseen nurkkaan rentoutumaan tappelun jäljiltä. Ballasit olivat pettyneitä, kun eivät saaneet haluamaansa tapahtumaan, ja poistuivat alueelta ilman sen enempää sanomisia.

Grove Streetillä meno oli hiukan toisenlainen. Monet jengiläiset kiipeilivät hiukan hataran näköisillä tikkailla, joita toiset kuitenkin pitivät alhaalta käsin pystyssä, kiinnittäessään Groven yli kulkevaan siltaan isoa julistetta. Kuten arvata saattaa, siinä oli huomattavan paljon niin vihreää kuin violettia, ja paikasta oltiin todella tekemässä mahdollisimman juhlallisen näköistä Ballasien vastaanottamista varten. Jengiin kuulumattomat köyhälistöläiset oli ajettu pois alueelta, etteivät he antaisi huonoa kuvaa enää parin tunnin päästä saapuville Ballaseille - CJ oli ollut jonkin verran Chadin kanssa yhteydessä ja tämä oli ilmaissut halukkuutensa vetää huumeaddiktit ja vastaavat pois kaduilta, joita nämä kaksi jengiä aikoivat pian hallita yhdessä. "Hyvin menee! Paitsi että siirtäkää vähän enemmän vasemmalle!" Cesar huusi jengiläisille, ja nämä alkoivat heti ottaa juoksuaskelia tikkaita kannatellen. Luonnollisesti ylhäällä olevat miehet, joilla oli muutenkin vaikeaa heidän pitäessä nauloja suussaan ja vasaraa kädessä yrittäen samalla pitää mahdollisimman lujaa otetta tikkaista, horjahtelivat vaarallisesti ja toinen melkein putosi monta askelmaa alaspäin, mutta sai kuin saikin tilanteen korjattua. "Missähän Sweet muuten on? Hänellä alkaa olla kiire, jos häntä ei pian kuulu." CJ mietti jengiläisten hakatessa nyt julistetta kiinni sillan kylkeen. "Enpä yllättyisi, jos se jättää koko tapahtuman väliin. Oli niin víttuuntunut ajatuksesta liittoutua." Big Smoke örähti jättimäinen Burger Shotin pussi kädessään. "Mistä sinä tuonkin vedit? Etkä kyllä syö kaikkea, muuten tuo läski pursuu jo takista läpi." CJ tokaisi ärsyyntyneesti ja otti pussin itselleen, mutta Smoke loukkaantui tästä eikä kestänyt kuin hetken, kun hän kiskaisi sen takaisin ja lähti kantamaan sitä sisälle CJ:n taloon. "Ei Sweet voi jäädä pois! Kummankin jengin pitää tuoda kaikki tärkeimmät jäsenensä paikalle, ja hänhän on käytännössä ylin johtaja!" CJ huusi hysteerisenä ja levitteli käsiään sen tuntuisesti, että menisi kohta järjiltään. "Rauhoitu, kamu. Vielä ei ole liian myöhäistä. Jos häntä ei ala kuulua tunnin sisällä, niin käsken omaa jengiäni etsimään hänet, hän ei voi olla poistunut kaupungista." Cesar selitti rauhallisena, kuten hän aina oli, valvoen samalla toisella silmällä julisteoperaatiota, joka sujui hyvin aina siihen asti, kunnes vasemmanpuoleiset tikkaat lähtivät kaatumaan väärään suuntaan, ja vaikka ylhäällä keikkunut kaveri onnistuikin loikkaamaan kyydistä juuri ennen törmäystä ja laskeutumaan jaloilleen, tuloksena oli silti epämiellyttävä rysähdys. "Siinä on silti tunti liikaa. Käske ne liikkeelle saman tien. Sweet muuten lähti näemmä pois autollaan, kun sitäkään ei näy missään, joten voisivat ensisijaisesti keskittyä löytämään sen. Sweet ei koskaan jätä sitä kauas taakseen, vaikka se olisi kuinka páskana." CJ mietiskeli ja lähti kävelemään ympyrää keskellä katua kädet selän takana, kun Cesar kaivoi puhelimensa esiin komentaakseen Aztecasit liikkeelle.

Sweetin (ja Aidan) pienessä vankilassa oli edelleen hankalat oltavat. Sweet ei pystynyt pysymään paikoillaan hetkeäkään, kun hän jatkuvasti ajatteli sitä kauheaa kohtaloa, joka odotti koko hänen jengiään aina vain lyhyemmän ajan päässä. Hänen oli keksittävä jotain, eikä kaunaa kantavan Aidan läsnäolo auttanut siinä yhtään. Aina välillä ohi kulki muutama vartija rynnäkkökivääreineen, joten vaikka hän saisikin sellin oven auki, hänet ammuttaisiin siihen paikkaan todella nopeasti. Sweet koetti pohtia myös muita suunnitelmia, mutta aina ne kaatuivat johonkin, yleensä aktiiviseen vartiointiin. Hän jäi taas nojaamaan voimakkaan oven pieniin kaltereihin ja kiskoi niitä edelleen, ikään kuin toivoen että ne ennen pitkää antaisivat periksi. Aida oli jonkin verran toipunut loukkaantumisistaan ja istui nurkassa tuijottaen vihaisena Sweetiä, joka oli nyt jo kahdesti parin viikon sisällä "tullut hänen tielleen" (kuten hän itse asian näki), mutta uuteen hyökkäykseen hänellä ei ollut juuri motivaatiota. Taas yksi vartija näytti kävelevän normaalisti sellin ohi, mutta yhtäkkiä hän tulikin suoraan sen eteen ja huitaisi aseella Sweetiä sormille niin, että hän lennähti taaksepäin, pois oven luota. "Mitä víttua tuo nyt oli olevinaan?" tämä kysyi ollen samaan aikaan sekä vihainen että hämmästynyt, mutta vartija vain naurahti ja jatkoi matkaansa. Sweetin sormissa tuntui sietämätön, palava kipu äskeisen johdosta, ja hän alkoi imeä niitä lievittääkseen sitä. Tässä vaiheessa Aida päästi jo varsin kovan naurahduksen ilmoille, ja imeminen loppui kuin seinään. "Ja entäs sinä sitten? Oliko jotain asiaakin?" Sweet kysyi äkäisesti tuntien itsensä taas valmiiksi antamaan turpaan vaikka uudestaankin. "Älä sinä puhu kunnialliselle kapteenille noin!" Aida rääkäisi ja pomppasi seisomaan tuiman näköisenä. "Etkös sinä vielä viime kerralla ollut luutnantti? Ja älä sinä kehtaa katsoa minua päin tuolla tavalla, lunttu!" Sweet karjaisi antaen raivon taas ottaa itsestään kunnolla vallan. "Jaa, jätkällä on oikein mielessä vielä edellinen kerta! Ajatuskin siitä on varmaan saanut sinut masturboimaan päivittäin, niinkö? Asia on kuitenkin niin, että minä sain ylennyksen oltuani mukana jonkun Saintin pidätyksessä, kun taas sinulla ei ole käsittääkseni sotilasarvoa ollenkaan." Aida vastasi omahyväisesti, jolloin Sweetiltä viimeistään alkoi palaa pinna. "Entä sitten, nulikka? Mulla on kokonainen jengi hallinnassani, ja sun SPEAR-tiimi ei pysy koossa edes kahta minuuttia, kun niitä on käsitelty Grove Streetin tyyliin!" hän älähti.

"Ole hiljaa, vauva! Ime vaikka sitä kýrpääsi mieluummin kuin noita sormia, kun et ymmärrä, mistä puhut!" Aida vastasi ja kaksikon huomaamatta Ballaseja alkoi taas kerääntyä sellin ulkopuolelle kuuntelemaan sanasotaa. "Mä ymmärrän aivan tarpeeksi siinä vaiheessa, kun huomaan, että niin sanottuun spesialistiryhmään on palkattu yliarvostettu kenguru, joka on pelottavimmillaan epäonnistuessaan, koska silloin hän alkaa rääkyä kuin pieni prinsessa!" Sweet huusi niin että sylki lensi suusta, ja vähitellen kaksikon välimatkakin alkoi vähentyä, eli tappelun merkkejä oli ilmassa koko ajan enemmän. "Varohan nyt käyttämästä noin pitkiä sanoja, kun et edes ymmärrä niistä kuin hyvällä tuurilla pari. Vaan mikä minä olenkaan opettamaan sinulle sujuvaa puhetta? Olethan loppujen lopuksi pelkkä jengiläinen, jonka saastainen äiti luultavasti opetti sinut jo alakouluiässä huutelemaan motherfuckeria ja assholea vastaantulijoille!" Aida huusi jo erittäin loukkaavasti ja muutama Ballaskin tokaisi jo ääneen "Oho, oho!", mutta kumpikaan vanki ei edelleenkään välittänyt heistä. "Nyt riitti! Sä kuolet, äpärä!" Sweet karjaisi ja syöksyi siltä seisomalta Aidan kimppuun. Hän ei enää välittänyt muusta kuin siitä, että saisi mahdollisimman paljon kipua aikaan tuolle ärsyttävistä ärsyttävimmälle SPEAR-kapteenille, mutta alku meni vielä vähän takkuisesti. Viimeisenä puolustuskeinonaan Aida otti lujasti kiinni Sweetin molemmista ranteista estääkseen häntä lyömästä niillä mitenkään. "Tappele reilusti, narttu! Etkö uskalla ottaa selkään mieheltä?!" Sweet ärsytti yrittäessään saada tilaa edes yhdelle lyönnille, mutta Aida jatkoi niiden estämistä eikä edes sanonut mitään. Sweet ei viitsinyt juuri potkia, koska siinä tilanteessa häneltä oli helppo vetää toinen jalka alta. "Niinpä niin, ole nyt vain kovaa poikaa siinä. Olen voittanut paljon pahempiakin tyyppejä kuin sinut - eräs kaksimetrinen venäläinen tulee ensimmäisenä mieleen - joten ainakaan sinun ei tarvitse hävetä. Ei kyllä muutenkaan, koska minä olen harjoitellut hyvin monenlaisia taistelutyylejä, kuten..." Aida selitti tylsällä opettajamaisella tavalla, ja lopulta Sweet onnistui tekemään jotain. Häntä raivostutti niin paljon, että hän riuhtaisi kätensä yhdellä nopealla, yllättävällä liikkeellä irti ja hyökkäsi sitten kaikella voimalla Aidan päälle työntäen hänet seinää vasten ja alkoi kuristaa nyt vuorostaan häntä sormilla, joilla oli rautainen ote, vaikka äskeinen vartijan lyönti tekikin edelleen vähän kipeää. "Kukaan ei puhu noin äidistäni! Ei kukaan! Et varsinkaan... SINÄ!" hän huusi ja veti Aidan pään hetkeksi seinästä irti, vain lyödäkseen sen heti uudestaan sitä vasten.

"Mikä minussa on vikana? Kun mietitään, että olen SPEAR:n tällä hetkellä arvostetuin sotilas ja muutenkin luonteeltani aina yhtä mukava sen ansaitsevia kohtaan, en kyllä ymmärrä, miksi olisin sen pahempi jotakuta loukatessani kuin vaikka nuo Ballasit tuolla." Aida pohdiskeli perusäänensävyllä, jossa ei ollut minkäänlaista tunnetta tai vaihtelua, ärsyttääkseen Sweetiä aina vain lisää, koska hän oli jo varma, ettei Sweet loppujen lopuksi pystynyt tappamaan niin helposti kuin miltä hän ulkopuolisen silmissä näytti. "Hei, pojat, ei nyt kyllä ehdi seurata tätä mielenkiintoista väittelyä tämän enempää. Pitää valmistautua suureen hetkeen. Älä huoli, Sean-poju, saat pitää veljesi pään sitten kun homma on hoidossa. Siskoasi ei viitsitä tappaa, koska tällä hetkellä meillä ei oikein ole huoraa omasta takaa." yksi Ballaseista sanoi kuuluvasti oven läpi ja se jos mikä siirsi Sweetin huomion muualle. Hän heitti niin ikään hiljentyneen Aidan sivummalle päästäen hänestä irti, ja tuli uhkaavan näköisesti lähemmäs ovea. "Kuulkaas nyt, runkkarit, en yhtään ole yllättynyt siitä, koska maailman kiimaisinkaan ämmä ei antaisi teille, vaan nauraisi itsensä kuoliaaksi." Sweet vastasi Ballasien uhitteluun matalasti ja möreästi, ja melkein odotti jo, että edes joku ärsyyntyisi hänen puheistaan. "Haista sinä páska, mulkero! Jos ei hyvällä, niin kyllä viimeistään pahalla. Ja mitä tulee siihen sun vanhaan ystävääsi, 'Isoon Savukkeeseen', niin hänestä voidaan tehdä vaikka joulukinkku ajan koittaessa." eräs taaempana olevista Ballaseista, jolla oli toisista poiketen iso, violetti tribaali paitansa etupuolella. "Hei! Juuri sinä! Olet..." Sweet huusi etusormi ojossa tunnistaen tämän kasvonpiirteistä ja paidasta kertaheitolla. "Aivan. Se olen minä! Chad Chapman! Sinä jos kuka, Sweet, satuit olemaan melkeinpä arvostettava tapaus. Ainoa, joka näki meidän lävitsemme! Harmi vain, että otit ohjat omiin käsiisi ja lähdit seuraamaan meitä, koska nyt susta ei ole mitään apua tovereillesi. Eikö olekin hienoja aseita? Niin, ja paras on vielä näkemättä! Se me säästetään viimeiseksi ihan niitä harvoja varten, jotka vielä eivät ymmärrä kunnioittaa jengiämme, kun aseet ovat alkaneet laulaa. Siitä tulee niin ihanaa, että käy melkeinpä sääliksi, kun et pääse näkemään sitä." Chad selitti pitkästi aivan kuin osoituksena sille, että hän kyllä oli keskivertojengiläistä nokkelampi (aivan jokainen Ballas ei yli kymmenen sanan lausetta luultavasti osannut muodostaa), mutta jos Sweet tunsi jotain häntä kohtaan, se ei ainakaan ollut kunnioitusta, vaan täysin puhdasta vihaa.

"Jou! Ny me ei ehitä venata, poitsu! Meil on teijjän hima vallattavana! Pum pum pum pum!" Chadin vieressä oleva mustaan huppariin pukeutunut Ballas sanoi typerällä slangilla, eikä ollut epäilystäkään, että tässä oli jälleen hänen hyvä ystävänsä, vajaaälyinen mutta toisaalta tappeluissa aina yhtä tehokas Bruce, joka tähtäsi aseellaan ilmaan ja teeskenteli ampuvansa. "Ihmisten kielellä sanottuna menemme muuttamaan alueidenne väriä kartalla vihreästä hiukan hienompaan sävyyn. Niin kuin vaikka violettiin. Ta ta!" Chad sanoi ja vilkutti toisella kädellään ennen kuin Ballasit lähtivät kävelemään kohti lähintä uloskäyntiä kuin jonkinlainen iskuryhmä. "Muistakaa pitää aseet piilossa ennen kuin toiminta alkaa!" joku Sweetille tuntematon tyyppi sanoi edempänä, kun Ballasit katosivat nopeasti näköpiiristä, mutta sen verran puhetta Sweet ehti vielä saada selville ennen kuin ulko-ovi avattiin vain lyhyen matkan päässä ja sitten suljettiin. "Hélvetin kivaa! Ja jos sä siinä kommentoit tilannetta yhtään, niin kyllä sitten taas kipu korjaa!" hän karjui päättäen purkaa osan vihasta Aidaan, joka oli sellin takaseinältä vain seurannut tilanteen kehittymistä kommentoimatta mitenkään. "Äh, tuon lapsellisuuden voisi jo jättää väliin. Pidän Ballaseista ihan yhtä vähän kuin sinä, niin jos säilytät hermosi edes lyhyen aikaa, niin keksin ehkä keinon päästä ulos täältä." Aida vastasi lievästi pissismäisesti, mutta kuitenkin yllättäen Sweetin. "Tarkoitatko muka että... tai siis, miten muka aiot päästä pois näin hyvin vartioidusta sellistä?" hän kysyi pilkallisesti, mutta päätti kuitenkin olla antamatta Aidalle turpaan tällä kertaa, jos hän tosiaan oli ainoa pääsylippu ulos. "Mikä tahansa homma on SPEAR:laisen hoidettavissa." tämä sanoi edelleen vähän tärkeilevästi, mutta äänensävy ei ollut tässä vaiheessa mitenkään tärkein asia. "Hei, VARTIJA! Koska täällä oikein saa ruokaa?" Aida huusi käveltyään oven viereen ja koputti sitä jatkuvasti toisella nyrkillä, samalla kun kaivoi SPEAR-takkinsa taskua, eikä näemmä aivan mitä tahansa taskua, vaan piilotettua sellaista. "Lopeta tuo kolkutus, ämmä, ruokaa tulee sitten kun me päätetään niin!" juuri silloin ohi kulkeva vartija vastasi tylsästi jatkaen kävelyään hyvän matkan päässä sellistä. "Parempi tulla sitten saman tien, tai sinulla ei pian ole enää suuta, jolla puhua, saati syödä!" Aida rääkyi ja Sweet ei voinut olla huomaamatta, että tämä raivostuminen oli tahallinen. Se kuitenkin toimi, ja vartija saapui sellin ovelle katsoen naureskellen kalteroidusta aukosta sisään. "Ei sieltä käsin tuollaisia uhkauksia voida toteuttaa. Nyt vain olet kiltisti tai sinut raiskataan seuraavaksi." tämä nauroi omahyväisesti.

Juuri silloin Aida veti taskustaan esille sen, mitä oli hakenutkin, nimittäin jonkinlaisen ketjun, jonka päässä oli valkoinen kortti, jossa oli jotain merkintöjä, mutta ne eivät olleet asian kannalta olennaisia. Sen sijaan se oli, että Aida laittoi salamannopeasti ketjun vartijan kaulan ympäri ja alkoi hurjasti puristaa sitä, niin että tämä ei saanut enää henkeä. Ballas yritti huutaa apua, mutta ketju oli jo liian tiukasti hänen ympärillään, että hän pystyisi saamaan ääntään kuuluville, eikä lähellä varmaan ollutkaan juuri ketään, koska kaikki olivat menneet Grove Streetiä kohti. Ei mennyt kuin lyhyt aika, ja Ballas oli kuollut kuin kivi, mutta Aida piti ketjulla hänen päätään edelleen pystyssä. "Tule nyt vähän auttamaan, poju! Yritä saada tuon takki pois päältä!" hän käski Sweetiä kissamaisesti sähähtäen ja tämä tuli tekemään työtä käskettyä, vaikka sitten hiukan vihaisena siitä, että vihollinen komenteli häntä. "Käännäpäs miekkosta vähän, että tämä hoituu paremmin. Onneksi sillä on takki auki." Sweet naurahti samalla kun Aida vuorostaan teki niin kuin kehotettiin, ja Sweet sai vähitellen takkia kiskottua pois kuolleen vartijan päältä pienen aukon läpi. "Sitten kun onnistut, niin yritä saada se tänne sisälle." Aida jatkoi ohjeistustaan, ja hankalan ähkimisen ja pujottamisen jälkeen Sweetin onnistui lopulta saada takki sisälle selliin, kun Aida päästi vihdoin ketjunsa ruumiin kaulasta irti ja tämä lysähti oven ulkopuolelle makaamaan naamalleen. "Jossain sen taskussa pitäisi olla avain." hän selitti ja Sweet alkoi kaivella kaikkia mahdollisia taskuja, mikä toi mieleen ne ajat, kun hän vielä ansaitsi elantoaan tällä tavalla pystyäkseen rahoittamaan jengiään sen vaikeina aikoina. "Entä jos ei ole?" Sweet kysyi käytyään povitaskut läpi löytämättä muuta kuin puoliksi syödyn luumun, ja jatkoi alemmas. "Sitten kutsutaan uusi vartija sanoen, että tuo äskeinen kuoli ruokamyrkytykseen ja uhataan syöttää sille tuo toinen puolikas luumusta, ellei se avaa sellin ovea." Aida vastasi täysin vakavalla äänellä ja Sweet olisi varmasti tyrskähtänyt kovaankin ääneen, jos puhuja olisi ollut joku muu tai jos tilanne olisi hiukan vähemmän vakava. Onneksi varasuunnitelmaan ei tarvinnut turvautua, sillä avain löytyi kuin löytyikin muiden tarvikkeiden seasta viimeisestä taskusta, ja innostuksissaan Sweet lähti heti tunkemaan kättään oven aukosta läpi etsiäkseen avaimenreikää. "Hei, odotas nyt vähän, mämmikoura! Eikö minun tarvitsisi tehdä tuo, sinähän voit vaikka tiputtaa sen lattialle?" Aida kysyi ja yritti ottaa avainta itselleen vielä sen jälkeen, kun se oli Sweetin kädessä toisella puolella ovea. "Älä töni!" Sweet huusi kauhistuneena ja melkein pudotti avaimen, mutta sai juuri ajoissa tukevan otteen siitä ja puristi sen nyrkkiinsä.

"Taaemmas! Se reikä taitaakin olla tuolla toisella puolella..." Sweet mutisi kääntyen yrittämään itsestään katsottuna oven oikeaa reunaa, ja Aida perääntyi närkästyneenä, samalla kun avaimenreikä vihdoin löytyi pitkän sokean kokeilun jälkeen. "Tästä se lähtee... vielä viimeinen vääntö ja ovi on auki!" Sweet huudahti jotenkin erityisen juhlallisesti, kun hän käänsi avainta lukossa ja ovi avautui sisäänpäin. "Mehän ollaan ihan kelvollinen tiimi silloin, kun ei tapella. Valitettavaa, että olet kuitenkin edelleen tappolistallamme sen tehtaan jälkeen." Aida sanoi ollen ensimmäistä kertaa jotenkin ystävällinen Sweetiä kohtaan, joka poistui sellistä ensin. "Niin, kerrassaan valitettavaa. Siksi pitääkin pelata varman päälle." hän vastasi salaperäisesti, ja sitten yhtäkkiä, Aidan kannalta aivan liian aikaisin, hän paiskasi oven taas kiinni ja käänsi avainta lukossa, niin että ovikin meni taas lukkoon, ennen kuin hän veti sen ulos ja laittoi omien farkkujensa taskuun. "MITÄ TÄMÄ TARKOITTAA?!" Aida kiljui syöksyen heti vasten oven kaltereita ja kiskoen niitä raivostuneena, mutta ne eivät liikahtaneetkaan mihinkään. "Ai, luulin että se oli aivan itsestäänselvä juttu. Enhän minä voi sinua päästää ulos. Olisit tappanut minut heti ulos päästyäsi, ja vieläpä ilman että minä olisin edes odottanut moista. Ongelmasi olikin se, että näin lävitsesi vallan hienosti." Sweet selitti ollessaan jo poistumassa paikalta, kunnes muisti kuolleen vartijan, jolla oli hänelle jokin muukin lahja annettavana kuin pelkkä sellin avain. "Tämän jälkeen toivot, että olisinkin tappanut sinut nopeasti taittamalla niskat! Tästä hyvästä vielä maksat, Sweet Johnson, niin totta kuin..." Aida uhkaili perusteellisen matalalla äänellä, Sweetin nostaessa maasta XM8 Carbine -kiväärin, ja osoitti sen kohti Aidaa, joka perääntyi kauemmas sellin ovesta. "Ihan sivistääkseni sinua, se ei ole etunimeni... mutta Ballasien täyshoidossa luultavasti et koskaan palaa täyttämään uhkaustasi. Voisin tietysti tappaa sut juuri tässä, juuri nyt..." Sweet mietiskeli ja piti asetta koholla Aidaa kohti hyvän aikaa, ikään kuin punniten vaihtoehtoja. "Nääh, en viitsi turhaan kiinnittää noiden tyyppien huomiota. Mutta jää sinä vaikka jyystämään luumua, etpä ainakaan voi väittää etteikö aika kävisi pitkäksi." hän totesi lopulta ja laski aseen, mutta lähti pois sellin luota katsomatta enää taakseen, ja Aida yritti saada hänet muuttamaan mielensä huutamalla vielä lisää uhkauksia. Sweet ohitti ne kaikki yksinkertaisella olankohautuksella kävellessään kohti samaa uloskäyntiä, jota Chad, Bruce ja muut olivat hetki sitten käyttäneet.

Grove Streetin muu jengi oli vielä aivan tietämätön tulevasta, ja nyt oli jo varsin myöhäistä muutenkaan saada totuutta selville. Kaikki saatavilla olevat - toisin sanoen ne, jotka eivät olleet sekavassa tilassa tai Sweetin tapaan muissa maisemissa - olivat kerääntyneet ympäri Grove Streetiä juhlimaan paljon puhuttua liittoa Ballasien kanssa. Täsmälleen keskelle aluetta oli asetettu lava, jonka tarkoituksena oli toimia näkyvänä paikkana jengin johtajien kättelytilaisuudelle. Normaalisti sinne olisi pitänyt lähettää Sweet, mutta koska kukaan ei ollut onnistunut löytämään häntä ja Cesarin Aztecasitkin olivat ilmoittaneet, että autosta ei näkynyt jälkeäkään, oli pakko aloittaa ilman häntä, mikä oli tosin monien mielestä helpotus, koska hänen negatiivinen asenteensa Ballaseja kohtaan ei olisi taatusti sopinut tapahtumaan. Niin Grovelaiset kuin Ballasitkin hurrasivat ympärillä nyt, kun eri puolilta katua lavalle nousivat CJ siisteissä vihreissä vaatteissa sekä OG Loc, jolla oli ensimmäistä kertaa miesmuistiin jonkinlainen paita päällään, mutta melko rispaantunut se oli. "Nyt me sitten tapaamme. Onhan siitä viime kerrasta jo aikaa, vai kuinka, Loc?" CJ kysyi rennosti OG Locin katsellessa levottomana ympärilleen, ennen kuin tämä nyökytti päätään hytkyen oudon näköisesti. "Aivan, aivan! Anteeksi aivan kamalasti, mutta en ole tottunut esiintymään näin ison yleisön edessä!" tämä hihkui perinteisellä kimeällä räppäysäänellä, ja CJ yritti vain kestää sitä parhaansa mukaan, vaikka se ärsytti yhtä paljon kuin ennenkin. "Ahehehehehehem! Me Ballasit tässä - jou - olemme tulleet tänne Grove Streetille - erittäin hyvästä syystä! Tänään kun on erittäin suuri päivä, kuten me oikein hyvin tiedämme!" OG Loc kuulutti aloittaen niin ikään tutulla typerän kuuloisella tavalla, ja pitihän sinne vielä "jou"kin tunkea - siitä huolimatta Grovelaiset innostuivat yhtä suuresti taputtamaan ja huutamaan kuin Ballasitkin. "Ja tässä se suuri yllätys tulee! Tämä jengi tietenkin on jo pitkään halunnut hallita koko Los Santosia, mutta jos ei Vagos, niin viimeistään Grove Street on onnistunut estämään sen! Lopulta päätimme uuden johtajan - eli siis minun - alaisuudessa, että tällainen ei voi enää jatkua! Sillä tänä päivänä..." Loc aloitti ennen kuin hiljeni aivan yhtäkkiä, hölmistyttäen melko tavalla kaikki samaan aikaan. Muutama Grovelainen kyseli toisiltaan heti kärsimättöminä "Niin?", mutta sitten totuus valkenikin kaikille.

Yhtäkkiä, ilman pienintäkään varoitusta, Ballasit vetivät esille rynnäkkökivääreitä toistensa jälkeen ja aloittivat rajun tulituksen. Muutamalla jengiläisellä, erityisesti CJ:llä, kesti hetki ymmärtää, etteivät he ampuneet mitään ulkoista hyökkääjää, vaan nimenomaan heitä, ja kuolonuhreja syntyi heti ensimmäisestä tulituksesta. Täysi rähinä puhkesi niin arvaamattomasti kuin vain saattoi, ja CJ sukelsi äkkiä lavalta alas ennen kuin joku osuisi häneen, niin kuin ehkä olikin tarkoitus. "TÄNÄ PÄIVÄNÄ BALLASIEN UNELMA VIHDOIN TOTEUTUU! HIHIHIHIHII!" Loc rääkyi mikkiin korvia raastavasti samalla kun Grovelaiset, mukaan lukien CJ, Cesar ja Smoke, hakivat kauhistuneina suojaa itselleen tulitukselta. Nämä modernit aseet, joita Ballaseilla nyt oli, olivat todellinen shokki kaikille - jopa niin paha, että muutamat jäivät epähuomiossa kertailemaan asioita päässään keskelle aluetta ja saivat kuulan jos toisenkin kalloonsa jo seuraavassa silmänräpäyksessä. Vaikka tilanne näytti toivottomalta, CJ, joka nyt oli Smoken, Cesarin ja erään kätyrinsä kanssa Johnsonien talon etuaidan takana suojassa, otti vyöltään vanhan kunnon pistoolinsa ja latasi sen tietäen, että tulisi taistelemaan kotinsa puolesta kuolemaan asti.

To Be Continued.

-

Jep, tuon Carbonoxin edellisen lukaisin ja tykkäsin, kun kaiken h*lvetinlaiset Toorot oli jätetty pois. SPEAR-pelleily hämäsi vielä ja tuo Aida, mutta muuten mukavaa luettavaa. Jatkoa odotellessa, kunhan Toorot sun muut jätetään takavasemmalle.

9

Selvennäs mua hieman, että pääsen tapahtumiin kiinni. OG Ballasina, sun muut jutut.

Haha, no OG Locia teki mieli käyttää tarinoissa, mutta mietin että tuskin kukaan siitä enää tykkää Grovella räppinsä takia, niin olkoon vaikka Ballasi. ;D

Mutta mitä tarkoitat "Tooroilla"? :p

Ja selvennyksenä jos joku ei ole näitä aiempia lukenut, niin SPEAR on eräänlainen iskuryhmä pahisten leiristä, josta voin paljastaa että piakkoin se nähdään kokonaisuudessaan San Andreaksen maaperällä ^^

Tooroilla tarkoitan niitä teidän keksimiä sivuhahmoja ja Saints Rowin porukkaa. En ymmärrä hölkäsen pöläystä niistä, tykkään enemmin ihan normi GTA-setistä.

Lainaus:01.01.2012 Patzziiz kirjoitti:
Tooroilla tarkoitan niitä teidän keksimiä sivuhahmoja ja Saints Rowin porukkaa. En ymmärrä hölkäsen pöläystä niistä, tykkään enemmin ihan normi GTA-setistä.

Hmm, no sinun onneksesi tarinoissa nähdään nyt aika paljon CJ:tä tästä eteenpäin päähenkilönä ^^

Tuntuu aika väkinäiseltä touhulta tuo teidän jatkon keksiminen kun uutta vain pukkaa vaikkei kukaan näitä edes lue ja tarinoita tulee pitkillä aikaväleillä satunnaisesti eikä lähellekään ensimmäisten sivujen tasoa päästä. Tehkää nyt jo jumalauta tälle ikivanhalle *****lle lopetus älkääkä nolatko itseänne enempää pitämällä aihetta pystyssä kahden hemmon viesteillä. Ihmetyttää kyllä että eikö tätä jo ole lukotettu.

Mitähän tuohonkin vois sanoa... yritetääs kummiski jotain.

Ehkä tämä ei ole sen takia lukossa, koska kyseessä ei voi sanoa olevan spämmiaihe - sitä paitsi mihinkäs PP oikein olisi menossa jos kaiken pitäisi olla haudanvakavaa? Kyllä sitä nyt jossain pitää päästä mielikuvitustaan toteuttamaan, ja kuinka ollakaan, tämä on se paras paikka sitä varten. Jos ei ole mitään asiallista sanottavaa (tuollaista vihapuhetta on mahdoton pitää missään muodossa asiallisena) niin lärvin voi pitää kiinni ilman että tarvitsee turhaan lietsoa epäsopua.

BTW, minä en ainakaan tulis tuollaista puhumaan alle kuukauden PP-kokemuksella ja peräti kolmella kirjotetulla viestillä...

Kunhan sanoin mielipiteeni, enkä vihaiseen sävyyn vaikka voimasanainen tehostukseni saattoi vakavuuden painoituksen sijaan sellaisen kuvan antaa. Näköjään olet taas sellainen jonne joka ottaa ihmiset vakavasti keskustelufoorumin jäsenyysajan perusteella. Äläkä ota nokkiisi jos palautin sinut maanpinnalle ylemmästä asemastasi jonka olit kuvitellut saavuttavasi kokemuksella. Enkä ole aikeissa nimitellä(kään) vaan kiteytin sinun luonteesi ja järjenjuoksusi sitä vastaavaan sanaan.

BTW minä kyllä tulen, ja koska ylempänä kerroin miksi, jätänkin nyt sekä perustelut että aivosolujesi toiminnan kyseenalaistamisen.

Hoh. Yleensä kyllä uudempien käyttäjien pitäisi ymmärtää, että kokeneemmat tietävät asioista erityisesti tässä aiheessa selvästi enemmän eikä heidän siksi kuuluisi aloittaa valittamista, paitsi tietenkin jos olet sattumoisin käynyt lukemassa kaikki 200 sivua ennen tai jälkeen rekkaamisen.

Annoit jo itsestäsi fiksun kuvan seurusteluaiheessa, äläs nyt turhaan pilaa mainettasi provoamisella vaikka täällä käykin paljon harvemmin ihmisiä kuin pari vuotta takaperin.

Olen lukenut ainakin viimeisimmät sivut vuodelta 2006 lähtien eikä maineeni ole mihinkään muuttumassa. Huvittavaa ajatella että tällaisessa paikassa sellaista edes olisi. Ei, kyse ei ole valittamisesta tai provosoimisesta vaan näkökulmasta. Tarinoinnista tiedät ehkä enemmän kuin minä sitä en kiellä mutta mitä olen tässä melkein vuoden seurannut niin omasta mielestäni vanhalle tasolle pääsemisprosentti vähenee tarina tarinalta kunnes teiltäkin loppuu into tai tarinat ovat siinä pisteessä että juonellisesti loogista ulospääsyä ei ole.

Viittaan siis nykyisiin hahmoihin ja paikkoihin jotka eivät ole gta sarjasta, eli sitä lähinnä tässä haen mikäli tason laskemisen syy on epäselvä. Toki mielikuvitusta voi käyttää rajattomasti mutta ei sitä sovi tieten tahtoen lukijoiden pinnaa koetella vaan pysykää ihan alkuperäisessä sarjassa tai lopettakaa koko touhu. Oma asiani tosin on lukea näitä, voin häipyä, sen ymmärrän mutta lukisin mielelläni sitä mitä tämä oli ennen tai sitten tälle on syytä pistää loppu tai lukko, sillä te oikeasti vain nolaatte itsenne mikä on tullut selväksi aiemmista kommenttiviesteistä.

Ei sillä että.. miten sanoitkaan.. mielikuvituksesi käyttämistä pitäisi lopettaa mutta alaspäin aihe menee sellaista vauhtia että kun pohja tulee vastaan tavalla tai toisella niin siitä ei enää omin avuin nousta jos vertauskuvallisesti sanotaan.

Se on kyllä totta että juonellisesti tästä asemasta ei voi päästä pois mitenkään järkevästi kirjoittamatta juttuja loppuun, mutta itse asiassa tällä hetkellä oma kirjoitusnopeus ja -motivaatio on kyllä nousussa, viime vuosi tosin oli kiinnostuksen kannalta köyhä ja sen voin myöntää.

Mitä tulee siihen että haen hahmoni eri pelisarjoista tai keksin niitä itse, siihen syynä taitaa olla pelkästään se, kuinka tarinoiden kuluessa oon tapattanut niitä pelien alkuperäishahmoja, ja mieli teki jatkaa niin piti innoitusta hakea syvemmältä mielikuvituksesta. Saints Rowi nyt on alkanut vallata näkyvyyttä GTA:lta entistä enemmän mutta kai sitten vain itse en näe sitä minkäänlaisena "uhkana" tarina-aiheen tulevaisuudelle. Päinvastoin, kun ideat tyrehtyy toisaalta niin looginen vaihtoehtohan tämä taitaa olla. Esim. GTA IV:n Liberty Citystä minun on erittäin vaikea keksiä juuri mitään jännää, ehkä siksi kun ei pelikään nyt loppujen lopuksi ollut muuta kuin itsensä toistaja, jossa 75% tehtävistä oli parinkymmenen vihollisen tappamista.

Huhheijjaa, siinä tavallista pidempi viesti minulta. (jos tarinoita ei lasketa)

Joo no Gta 4:n ideattomuudesta olen melko samoilla linjoilla että sitä ei oikein varmaan pysty käyttämään kuin tapahtumapaikkana, paitsi hyvin olet onnistunut vaikka ulkopuolisia hahmoja onkin ollut mukana viime aikoina, ja senkin olettaisin olevan vaikeampaa kuin San Andreaksen tai Vice Cityn joissa tuntuisi olevan loputtomasti uusia juonikuvioita. No kuten mainitsit aikaisemmin niin tuleva Gta painotteisuus on hyvä juttu ja viimeisin tarinasi loi nostalagiaa vanhalle kunnon San Andreaksen jengijutuille.

The cousins Bellic

Tarina jatkuu

"Jaakoppi, onko siellä kaikki hyvin?" kysyi ääni oven takaa. Niko säntäsi oven taakse ja kaivoi pistoolinsa käsiinsä. "Älä hätäile, se on Badman." Jacob sanoi katsoen Nikoa. Jacob avasi oven ja Badman tuli sisään. "Mikä täällä on meininki? Näin, kuinka joku nahkatukka säntäsi tänne, kun olin tekemässä kauppoja." Jacob kertoi. "Mutta onhan Nikolla hiuksia!" Roman vastasi hieman hermostuksissa. "Ai, se olit sinä! Mikä meiniki äijä?" "No ei se nyt niin hyvä ole. Ei sinulla sattuisi olla mitään tietoa siitä, kuka yrittää tappaa minua ja Romania?" Niko vastaa Badmanille. "Ei minulla kyllä oikein ole..." Badman vastasi mietteliäänä. "Mutta mitäs me tehdään Losissa? Minne me majoitumme?" Roman kyseli kaikilta, enimmäkseen kuitenkin Jacobilta. "Minulla ja Badmanilla on yhteyksiä sinne päin, varmasti nämä meidän "yhteydet" voivat auttaa teitä saamaan jonkin kämpän, ainakin ensi alkuun." Jacob vastasi. "Mitä, minne te olette menossa?" Badman kysyi ihmeissään? "Minä voin selittää." Roman sanoi. Hän ja Badman menivät istumaan sohvalle, kun Niko kävi Jacobin kanssa tuulesta temmattua suunnitelmaa. "Keitäs nämä teidän yhteydet ovat?" Niko kyseli Jacobilta. "Kaksi pahamaineista jengiä, Grove Street Families ja Ballas, jotka ovat vihamielisiä toisilleen. Molemmat jengit ostavat minulta aseita ja Ballasit ostavat Badmanilta huumeita, pääasiassa heroiinia, kokaiinia ja... Badman! Mitäs kaikkia huumeita nämä Ballasit ostivat viimeksi?" "Viime erässä sinne lähti heroiinia, kokaiinia ja kannabista, taisi sinne lähtä jotain crackiä myöskin" Badman vastasi. "Joo, milloinkas erä lähti?" Jacob kysyi taas Badmanilta. "Itseasiassa se lähtee vasta tänä yönä, syynä oli merivartiosto, oli pakko siirtää lähetystä ja johan sieltä Santosin Ballas -mulkuilta tuli ärräpäitä lukematon määrä." hän vastasi. "Millä te kuljettatte lähetykset sinne?" Niko kysyi. "Platypus kuljettaa ne San Andreasin edustalle kansainvälisille vesille, josta häivekone hakee kamat ja pudottaa ne joko Las Venturasin aavikolle, tai sitten Los Santosin maaseudelle." Badman vastasi. Onhan tämä tuttua toimintaa hänelle. "Tuota, mitä on häivekone?" Roman kysyi katsoen Badmania. "Häivekone on lentokone, joka ei näy tutkassa. Sen runko ja pinta hajoittaa tutkasäteet." Niko selitti. "Varsin kätevä näissä touhuissa." hän jatkoi. "Mitä Ballasit sitten tekevät huumeille?" Roman kysyi ihmeissään." "He sotkevat Groven jengialueen huumeilla, myyvät kuulemma lapsillekin." Badman selitti haikeana.


Niko ja Roman pakkasi mukaan välttämättömät tavarat ja Jacob lähti viemään heitä lentokentälle. Niko ojentaa Jacobille pistoolinsa ja kysyi samalla: "Voisitko jotenkin auttaa minua saamaan tämän turvatarkastuksen ohi?" "Ei ole tarpeen, lähetän sen sinulle saman lennon ruumassa." Jacob vastasi ja jatkoi: "Kun pääsette Los Santosin kentälle, nouskaa taksiin ja menkää Gantonille. Olen järjestänyt teille sieltä asunnon, joka tosin on Grove Street Familiesin hallinnoimalla alueellla. Tulette kuitenkin toimeen, kunhan vain nöyristelette kaikille. Heti kun olette nousseet koneeseen, alan selvittämään, kuka yrittää tappaa teidät. Ai niin, yrittäkää löytää joko Carl Johnson, joka tunnetaan paremmin nimellä CJ, tai Sean Johnson ja hänet taas tunnetaan nimellä Sweet, he ovat Grove Street Familiesin johtajat." "Kiitos Jacob." Niko kiitti.
Saavuttuaan lentokentälle he pääsivät suht nopeasti koneeseen. "Lento lähtee siis 15 minuutin kuluttua? Roman kysyi Nikolta. "Juurikin näin." hän vastasi. "Mihin hintaan sait myytyä firmasi?" Niko kysyi Romanilta kuiskaten. "Joku pösilö osti sen ja maksoi siitä 50 000 dollaria." hän vastasi. "Oho!" Niko huudahti ja joku mies kääntyi katsomaan. "Sait siitä enemmän kuin olin ajatellut. No, hyvä niin." hän jatkoi.
Tunnin päästä he olivat jo matkalla kohti San Andreasin osavaltiota, kun lentoemäntä tuli Nikon kohdalle ja ilmoitti: "Herra Niko Bellic. Teille on puhelu Liberty Citystä." "Selvä juttu" Niko vastasi. "En tiennytkään, että homma toimisi näin." Roman sanoi Nikolle, johon tämä vastasi: "En minäkään." Niko nosti puhelimen kuulokkeen korvalleen: "Haloo?" "Niko, minä tässä, Jacob. Sain selville, kuka yrittää tappaa teidät." Jacob ilmoitti. "No kuka se k*sipää on? Niko kysyi raivoissaan. "Tulet yllättymään. Olet tehnyt töitä hänelle ja hän on nyt menettänyt työpaikkansa sen johdosta, kun teki likaisi töitä ja ylitti valtuuksensa. Kaverin nimi on Francis McReary." Jacob kertoi vakavissaan. "Ei j*malauta!" Niko raivosi kuulokkeeseen. Matkustajat alkoivat tuijotella Nikoa ja kun tämä huomasi tilanteen, hän vain katsoi vihaisesti matkustajia, jotka käänsivät nopeasti katseensa muualle, useimmat sanomalehtiin. Mitä v*ttua hän aikoo seuraavaksi?" Niko kysyi edelleen raivoissaan, nyt tosin hieman hiljemmalla äänellä. "Ilmeisesti tulee seuraavalla koneella peräänne, tosin kone lähtee vasta 8 tunnin päästä." "Okei, kiitos informaatiosta." Niko vastasi, sulki puhelun, palasi paikalleen ja selitti Romanille tilanteen.


Bellicien lento laskeutui kahdeksalta aamulla paikallista aikaa. He nousivat taksiin ja antoivat kuskille talonsa osoitteen. Taksi ajoi Cesar Vialpandon johtaman Varrios Los Aztecas -jengialueen läpi. Niko muistutti Romanille, että ketään ei saa tuijottaa pitkään, ellei halua vaikeuksia. Kun taksi ajoi määränpäähänsä, Niko antoi kuljettajalle vaatimansa rahasumman matkasta ja jatkoi matkaa. "Huhhuh, onpa täällä lämmin." Roman päivitteli. "Niin, täällä on vähän toisenlainen ilmasto. Mutta minua huolettaa rakkaan k*sipään tulo tänne." Niko sanoi. "Minne tänne?" "No Los Santosiin! Niko alkoi jo hermostua." "Mutta mitä me teemme seuraavaksi?" Roman kysyi Nikolta. "Kuten Jacob sanoi, meidän tulisi seuraavaksi tutustua näihin Jacobin kontakteihin." hän ilmoitti. "Mistä löydämme nämä kaverit?" Roman jatkoi kyselyä. "Etkö kuunnellut ollenkaan, mitä Jacob neuvoi?" Niko kysyi naurahtaen. "Ei oikein ollut aikaa, kun minun piti selittää Badmanille matkaamme. "Roman sanoi. "Lähdetään kaljalla tuohon läheiseen baariin. Katso, tuossahan taitaa olla niitä Grove Street Familiesin äijiä!" "No niinpäs onkin." Niko sanoi ja lähti ulos. Hän painoi pistoolinsa syvemmälle koteloonsa ja suuntai kohti baaria. Hän astui Romanin kanssa baariin ja tilasi juomat molemmille. Baarissa oli yllättävät rauhallinen meno, muutamat istuivat pöydässä ja pari kaverusta pelasi biljardia. Olihan siellä muutama "siviilikin". Vähän ajan päästä sisään astui pari lihaksista musta ihoista miestä ja nainen, joka oli heidän seurassaan. Roman oli ilmiselvästi hieman peloissaan. Niko huomasi tämän ja kuiskasi Romanille: "Ole rento, äläkä tuijota heitä." "Mitä äijä?" Toinen tummista miehistä kysyi Nikolta. "Ei tässä sen kummempaa." hän vastasi rennosti. "Emme olekaan tainneet ennen nähdä teitä täällä, vai oletko sinä, Sweet? "En ole." toinen tummista miehistä vastasi. Niko empi hetken, mutta kysyi kuitenkin: "Oletteko te Carl Johnson ja Sean Johnson? hän kysyi. "Kyllä vain, mutta mistäs sinä valkonaama meidät tunnet?" "Minä serkkuni kanssa tunnemme teidän asediilerinne Liberty Citystä. Jacob Huges, joka tunnetaan paremmin nimellä LJ." Niko vastasi. "Aivan niin, mutta miten voimme olla varmoja, että LJ tuntee teidät?" Carl kysyi. "Sinun ei auta kuin soittaa LJ:lle ja kysyä asiaa." "Niinhän me aijommekin tehdä. Teidän on syytä lähteä täältä ennenkuin tulee pipi." Sean sanoi hermostuneena. Niko kumosi tuoppinsa kurkkuunsa ja nykäisi Romania hihasta. Kadulla Roman vilkuili useita kertoja taaksensa. "Älä vilkuile! He voivat hermostua enemmän." Niko komensi.
"Miksi ihmeessä sinä noin kimmastuit?" Carl kysyi Seanilta. "Emme voi olla varmoja heistä. Hehän voivat olla liittynyt Ballaseihin ja levittää huumeitaan alueillemme. Soita heti LJ:lle ja kysy asiaa. Jos he ovat Ballasien leivissä, teemme pienen attackin heidän tönöönsä. Kendl, minne he menivät?" "Tuohon kämppään kadun toisella puolella" nainen vastasi.


Illalla Niko ja Roman olivat käymässä nukkumaan, kun talon takaa kuului ääniä. Niko pinkaisi sängystä ylös ja katsoi varovasti ikkunasta. Samat herrat, jotka he olivat nähneet päivemmällä baarissa olivat nyt selvästi suunnittelemassa jotain. Niko kiskaisi äkkiä vaatteet yllensä ja sanoi Romanille: "Pysy täällä, äläkä avaa ovea kenellekään!" "Minne sinä menet?" Roman kysyi hätääntyneenä. "Ulos opettamaan kavereille tapoja." Niko vastasi. "Ei ole totta! Tulen mukaasi." Roman vastasi. Niko sulki oven lähes äänettömästi ja kiersi talon taakse. Kulmalla hän kurkkasi nopeasti ja näki toisen kavereista, ilmeisesti Carlin seisomassa kulman takana. Kauempana hän näki Seanin menevän baariin. "Tätä ei opetettu sodassa." hän kuiskasi Romanille ja hiipi Carlin taakse ja potkaisi häntä polvitaipeeseen, jolloin Carl kaatui taaksepäin. Salaman nopeasti Niko kietoi kätensä Carlin kaulan ympäri ja otti tukevasti toisella kädellä Carlin kaulaa kuristavan käden ranteesta kiinni. "Sweet!" Carl ähkäisi, mutta tämä ei kuullut. "Sweet!" Carl yritti huutaa ja nyt mies kadun toisella puolella kuuli. "Apua!" Carl sai enää vaivoin vinguttua. Sean nappasi pistoolinsa käteensä ja tähtäsi ääntä kohti. "Mitä v*ttua hiivit talomme takana?!" Niko kysyi kovalla äänellä. Carl yritti puhua, mutta ei saanut sanaakaan suustaan ja niinpä Niko hellitti otettaan, mutta vain sen verran, että Carl sai puhuttua: "Sweet! Älä ammu! Rauhoitu kaveri, voin selittää!" "No p*rkele! Alahan sitten selittää! Minulla on koko v*tun yö aikaa!" Niko karjui Carlin korvaan. "Eräs herrasmies. Hän... Hän maksoi minulle hyvän summan sinun ja... Kaverisi päästä." Carl köhisi. "Ei kai vain tämän niin sanotun herrasmiehen nimi vain ole Francis McReary?!" Niko karjui edelleen. "Hän juuri! Mutta pääsen varmasti veljeni kanssa jonkinlaiseen sopimukseen asiasta. Annan sinulle ja ystävällesi puolet summasta." "En halua sen k*sipään rahoja. Käske veljesi pudottaa ase!" Niko sanoi hermostuksissaan. "Sweet! Pudota ase!" Carl huusi. Sean laittoi aseen housunlahkeeseensa ja Niko hellitti otteensa. Hän nousi ylös ja auttoi yskivän Carlin seisomaan. "Anteeksi välikohtauksesta, minä ja McReary emme ole ylimpiä ystäviä." Niko selitti ja pyyteli vielä anteeksi. "Eihän tuo mitään, mutta sopimus on sopimus." Carl sanoi. "Paljonko minun on maksettava teille, ettette tapa meitä?" Roman kysyi. "Ei mitään. Yhteinen ystävämme LJ Liberty Citystä vahvisti meille, että olette hänen kavereita. Joten jätämme teidät eloon." Carl kertoi. "Mutta miksi sitten yrititte tappaa meitä jo nyt?" Roman jatkoi kyselyä. "Itseasiassa aikomuksemme ei ollut tappaa teitä, kun saimme tietää keitä olette. CJ." Carl sanoi ja ojensi kätensä Nikolle" "Niko ja hän on serkkuni Roman." Niko selitti. "Juu ja tuo tuossa on veljeni Sweet" Carl esitteli. "Kuis panee?" Sweet kysyi. "Eihän tässä mitään. Saanko tarjota kaljat, ikään kuin anteeksipyyntönä äskeisestä?" Niko kysyi. "Kyllähän se käy, ilmainen kalja kelpaa aina!" CJ sanoi.

Juotuaan oluen jos toisenkin Niko alkoi kysellä McRearystä. "Missä hän mahtaa olla nyt?" "Ilmeisesti motellissa, joka on junaradan vieressä." Sweet sanoi. "Ja hän siis maksoi teille, että tappaisi meidät?" "Niin, 10 000 dollaria." Sweet vastasi edelleen. "Voisiko hänelle jotenkin järjestää väijytyksen?" Niko mietti. "Eiköhän se onnistu, mutta tarvitsen Cesarin apua. Hänellä on hyvä, syrjäinen varasto, jossa on väijytetty useampi vasikka." CJ vastasi. "Cesar, kukas hän on?" Roman kysyi hieman sammaltaen. "Hän on siskomme poikaystävä, tai jotain vastaavaa. Hän on hyvä jätkä ja johtaa Varrios Los Aztecas -jengiä." CJ jatkoi. Taidamme nyt lähteä selvittämään päitämme. Niko ilmoitti ja herätteli Romania. "Mitä hän on oikein juonut?" Niko kysyi ihmeissään. "Ilmeisesti muutaman tiukemman." Sweet naurahti ja osoitti tyhjiksi juotuja paukkulaseja." "Hienoa." Niko sanoi ja lähti taluttamaan Romania kotiin.

Lainaus:08.01.2012 GTA_IV_player kirjoitti:
The cousins Bellic

Ei sinulla sattuisi olla mitään tietoa siitä, kuka yrittää tappaa minua ja Romania?" Niko vastaa Badmanille. "Ei minulla kyllä oikein ole..." Badman vastasi mietteliäänä.

Yo. Hyvä nähdä että joku muukin tekee, niin ei kaikkien tarvitse päteä mitään "kahdesta kirjoittajasta". :)

Niin no joo, mitä tähän stooriin tulee, niin kivasti olet näemmä saanut tungettua Nikon ja CJ:n samaan "universumiin" tässä keskipitkässä, varsin dialogipainotteisessa tarinassa. Yksi huono juttu, minkä huomasin, oli se, että aikamuodot heittelivät (ks. lainaus tarinan alkupuolelta yllä). Enimmäkseen käytettiin kyllä imperfektiä, mutta tuossa sekä vähän muissakin kohdissa oli preesens käytössä. Vaikka sitten yhden lauseen ajan, mutta kyllä jokseenkin ikävästi pisti silmään.

Joo eli tosiaan paljon dialogia oli, eli kerronnalle ei sinänsä jäänyt paljon tilaa, mutta noin muuten kyllä hyvin tehty.

+ Sopivan pitkä
+ Kappalejako
+ Tarina edistää juonta melko paljon

- Tuo mainitsemani aikamuotohässäkkä siellä sun täällä
- Kerrontaa ei kovin paljon.

7 +

Asd, sähläsin graafisen hymiön viestiini. :s

En tiedä, onko joitain tarinoitani täällä, ja ajattelin nyt pistää omani.

Tarinassa on mukana kaikkien tuntema CJ ja IV:stä tuttu Nico Bellic ja
heidän ystävät/viholliset, paikkana San Andreas ja Liberty City.

Saatan käyttää tarinoissani paikkojen oikean elämän nimityksiä,
esim. Los Santos = Los Angeles, joten älkää ihmetelkö niitä, autojen nimet
ovat myös IRL nimityksiä.

P.S. Saattaa olla, että tarinassa on kirjoitusvierheitä, mutta älkää niistä murehtiko.
Palautetta saa myös laittaa ja pitääkin, koska muuten en saa kehitettävää (kieliopillisesti) tarinoihini
ja samat virheet toistuvat .

Lainaus:08.02.2012 GroveStreet kirjoitti:
En tiedä, onko joitain tarinoitani täällä, ja ajattelin nyt pistää omani.

Tarinassa on mukana kaikkien tuntema CJ ja IV:stä tuttu Nico Bellic ja
heidän ystävät/viholliset, paikkana San Andreas ja Liberty City.

Saatan käyttää tarinoissani paikkojen oikean elämän nimityksiä,
esim. Los Santos = Los Angeles, joten älkää ihmetelkö niitä, autojen nimet
ovat myös IRL nimityksiä.

P.S. Saattaa olla, että tarinassa on kirjoitusvierheitä, mutta älkää niistä murehtiko.
Palautetta saa myös laittaa ja pitääkin, koska muuten en saa kehitettävää (kieliopillisesti) tarinoihini
ja samat virheet toistuvat :oops: .

Hmm, nimimerkkisi kuulostaa tutulta mutta rekkauspäivämäärän perusteella et ole luultavasti niitä, jotka silloin 2006-2007 olivat kirjoittelemassa. :p

Oli miten oli, niin hyvähän se on edelleen, kun saadaan uusia kirjailijoita. Minä taas tunnetusti olen asettanut niin paljon asioita tarinoinnin edelle, että paluuta entiseen ei vieläkään kunnolla tule. :|

Lainaus:10.02.2012 Carbonox kirjoitti:

Lainaus:08.02.2012 GroveStreet kirjoitti:
En tiedä, onko joitain tarinoitani täällä, ja ajattelin nyt pistää omani.

Tarinassa on mukana kaikkien tuntema CJ ja IV:stä tuttu Nico Bellic ja
heidän ystävät/viholliset, paikkana San Andreas ja Liberty City.

Saatan käyttää tarinoissani paikkojen oikean elämän nimityksiä,
esim. Los Santos = Los Angeles, joten älkää ihmetelkö niitä, autojen nimet
ovat myös IRL nimityksiä.

P.S. Saattaa olla, että tarinassa on kirjoitusvierheitä, mutta älkää niistä murehtiko.
Palautetta saa myös laittaa ja pitääkin, koska muuten en saa kehitettävää (kieliopillisesti) tarinoihini
ja samat virheet toistuvat .

Hmm, nimimerkkisi kuulostaa tutulta mutta rekkauspäivämäärän perusteella et ole luultavasti niitä, jotka silloin 2006-2007 olivat kirjoittelemassa. :p

Oli miten oli, niin hyvähän se on edelleen, kun saadaan uusia kirjailijoita. Minä taas tunnetusti olen asettanut niin paljon asioita tarinoinnin edelle, että paluuta entiseen ei vieläkään kunnolla tule. :|

Anteeksi, kun kestää tämä tarinan julkaisu tänne... Olen kirjoittamassa sitä A4:lle mut ei oikein luonnistu. Pittää kai ruveta käyttämään Wordiä, jos onnistuisi paremmin.. Saa sen tarinan tänne sitte Copy-Pastellä, eli kopioi ja liitä-hommelilla

Lainaus:11.02.2012 GroveStreet kirjoitti:

Lainaus:10.02.2012 Carbonox kirjoitti:

Lainaus:08.02.2012 GroveStreet kirjoitti:
En tiedä, onko joitain tarinoitani täällä, ja ajattelin nyt pistää omani.

Tarinassa on mukana kaikkien tuntema CJ ja IV:stä tuttu Nico Bellic ja
heidän ystävät/viholliset, paikkana San Andreas ja Liberty City.

Saatan käyttää tarinoissani paikkojen oikean elämän nimityksiä,
esim. Los Santos = Los Angeles, joten älkää ihmetelkö niitä, autojen nimet
ovat myös IRL nimityksiä.

P.S. Saattaa olla, että tarinassa on kirjoitusvierheitä, mutta älkää niistä murehtiko.
Palautetta saa myös laittaa ja pitääkin, koska muuten en saa kehitettävää (kieliopillisesti) tarinoihini
ja samat virheet toistuvat :oops: .

Hmm, nimimerkkisi kuulostaa tutulta mutta rekkauspäivämäärän perusteella et ole luultavasti niitä, jotka silloin 2006-2007 olivat kirjoittelemassa. :p

Oli miten oli, niin hyvähän se on edelleen, kun saadaan uusia kirjailijoita. Minä taas tunnetusti olen asettanut niin paljon asioita tarinoinnin edelle, että paluuta entiseen ei vieläkään kunnolla tule. :|

Anteeksi, kun kestää tämä tarinan julkaisu tänne... Olen kirjoittamassa sitä A4:lle mut ei oikein luonnistu. Pittää kai ruveta käyttämään Wordiä, jos onnistuisi paremmin.. Saa sen tarinan tänne sitte Copy-Pastellä, eli kopioi ja liitä-hommelilla

Heh, no noin kannattaa tehdä. Itse kun olen tietokoneisiin tutustuttuani ehtinyt huomata, kuinka hidasta se paperille kirjoittaminen oikeasti on. ;)

Assassination


Sweet (Sean) Johnson tuli ulos talostaan ja katseli ympärilleen ennen kuin jatkoi matkaansa autolleen joka oli paikallaan katukivetyksen vieressä. Kaikki tuntui normaalilta; vihreisiin pukeutuneet jengiläiset tekivät normaaleja rutiineitaan joko pelaten noppaa kadulla (mistä Sweet oli joutunut muutaman kerran huomauttamaan autotorven muodossa palatessaan milloin mistäkin), kuunnellen musiikkia tai muuten vain "hengaillen". Samaa tekivät myös kaupunkilaiset tai ainakin nuoremmat sellaiset, sillä vanhempi sukupolvi ei juurikaan BMX:llä ajelusta perustanut vaan otti rennosti muun muuassa kuistiensa päällä oleillen, istumisen ja makaamisen välimuodossa.

"Ryder! Mistä kiikastaa?" Sweet kääntyi kannoillaan ja levitti käsiään. "Tullaan tullaan, relaa nyt vähän mies." Ryder vastasi sikari suussa, eikä tullut selväksi saiko Sweet sen takia muminasta selvää vai ei mutta ei siitä kummempaa seurannut. Ryder avasi Greenwoodin vasemman takaoven Sweetille ja oli käsi tyrkyllä. "Tippiä? Auton oven avaamisesta ja vieläpä sen jälkeen kun jouduin huutelemaan sinua? Älä viitsi." Sweet sanoi ja astui autoon, mihin Ryder ei vastannut mitään mutta hänen suuttumuksensa ilmeni kyllä epätavallisen kovasta oven paiskomisesta. "Glen Parkkiin." Sweet sanoi nojaten takapenkkiin rennolla tyylillä. "Selvä on." jengiläinen vastasi ja antoi kädellä merkin autoa ajavalle kaverilleen, joka käynnisti sen, käytti vaihdekeppiä ja lähti liikkeelle. Ryder jäi seisomaan pihalle ja jatkoi pian matkaa talolleen polttaen yhä sikaria.

Auton poistuessa Grove Streetille johtavalle pitkältä tieltä vasemmalta ja oikealta tuli kaksi autoa lisää. Sivulliset luulivat Ballasien tai Vagosien yrittävän jengi-iskua mutta autot menivätkin Sweetin auton eteen ja taakse. Kaikki kolme autoa jatkoivat matkaa baarin ohi minkä vieressä eräs huppupäinen mies laittoi kolikoita limsakoneeseen ja alkoi puhua puhelimeen. "Minä tässä. He ovat liikkeellä." mies sanoi ja laittoi puhelimen takaisin taskuunsa, otti limsatölkin ja jatkoi matkaansa tien toiselle puolelle. "Jarruta nyt helvetissä!" jengiläinen sanoi ja kuljettaja pysäytti juuri ennen ohi menevää junaa ja Sweetin edessä oleva auto jäi radan toiselle puolelle. "Idiootti etkö sinä yhtään katso eteesi! Saitko ajokorttisi arpajaisista!" jengiläinen huusi kaverilleen. "No sori." kuljettaja sanoi hiljaa. Lopulta juna meni ohi ja kaikkien jännitys helpottui kun mistään ei hyökännytkään violettivaatteisia Ballas-jengiläisiä.

Sairaalan luona liikennevaloissa puskista ja kujalta pomppasi pystyyn Ballaseja jotka alkoivat ampua Uzeilla kohti kolmea autoa. Sweet meni heti matalaksi ja osa heidän ympärillä olevista ajajista hylkäsi autonsa. Takana ajaneet Grove Streetiläiset näkivät parhaaksi nousta autosta ja ampua takaisin mutta lähimpänä Ballaseita ollut ei ehtinyt kuin nousta ulos ja kaatua kuolleena maahan, verta vuotavana. Hetkeksi tulitus lakkasi heidän vaihtaessaan lippaita ja kuolleen jengiläisen kuljettaja nousi auton takaa ja ampui kaksi Ballasia. Kolmas kyllä ehti suojautua ja Grove Streetiläisen nyt vaihtaessa pistooliin lisää panoksia, Ballas-jengiläinen ampui hänetkin. "Aja pois täältä äkkiä!" Sweetin autossa oleva jengiläinen huusi taas kuljettajalle, ja tämä totteli. Auton edessä ajanut jengiläisauto oli jo tuusan nuuskana sairaalan puskien luona ampuvien Ballasien takia. "Saatanan sáatana! Ettekö te osaa tähdätä!" Ballas huusi muille, joista yksi näytti keskisormea. Sitten kaikki palasivat kujalla odottaviin autoihin ja lähtivät pois ennen kuin poliisit saapuisivat.

Grove Streetillä oli yhä täysi tohina päällä mutta kaikki lopettivat puuhansa ja katsoivat melkein suu auki kun enemmän reikäjuustoa kuin autoa muistuttava auto saapui takaisin paikalleen Sweetin talon eteen. Kaksi jengiläistä nousi välittömästi pois autosta ja avasivat Sweetille oven. "Sweet? Mitä on tapahtunut?" Big Smoke kysyi astellen Johnson's Housesta ulos. "Ei mitään mistä sinun tulisi huolehtia." Sweet vastasi tympeästi. "Ei tulisi huolehtia? Sweet, minä olen sinun turvallisuuspäällikkösi jos sinut yritettiin ampua niin kyllä se huolestuttaa minua." Smoke sanoi. "Mistä sinä tiedät että minut yritettiin ampua?" Sweet kysyi epäilevästi. "No.. kai minä nyt sen näen että ei sinua kivitettykään yritetty." Smoke sanoi nolona ja nauroi hieman voimatta sille mitään vaikka se ei ehkä sopinut tilanteeseen. "Älä sitten kysy mitä on ja mitä ei ole tapahtunut. Missä on Ryder?" Sweet kysyi. "Täh?" Smoke ihmetteli. "Ryder! Missä on Ryder?" Sweet kysyi uudestaan sylki lentäen. "Kotonaan kai en minä tiedä." Smoke mietti. "Käske hänen tulla talooni ei sitten kun pääsee vaan heti." Sweet komensi ja käveli taloonsa pulssin alkaessa vasta nyt tasaantua äskeisestä kuolemanläheisestä kokemuksesta.

Tämä ei nyt sitten ollut kauhean pitkä mutta pitää vielä tuota kuvailua ja "pitkittämistä" harjoitella ettei tarina vaikuta lähinnä tiivistelmältä kuin tarinalta.

Lainaus:23.02.2012 Assassin47 kirjoitti:
Pakkohan tälle aiheelle jotakin on tehdä joten miksen siis minäkin yrittäisi. Ja pahoittelen ylempiä möläytyksiäni kun taisin olla liian raju nykyistä tasoa kohtaan:)

SUURI JENGISOTA, OSA 1

Sinänsä erikoinen mielen / asenteenmuutos, etten ole vastaavaa nähnyt käsittääkseni koskaan aiemmin, mutta kyllähän se minulle kelpaa.

Asiaan. Tarina oli lyhyt, mutta kuitenkin vasta ensimmäinen osa. CJ:tä ei (ainakaan vielä, vaikka mikäs minä nyt olen juonta spekuloimaan) stoorissa nähty, mutta ihan hyvin sait kuitenkin homman kulkemaan pelkästään hänen kolmea kaveriaan päähahmoina käyttäen. Otsikkoa olisi tosin voinut miettiä vähän enemmän, kun nyt se näyttää vähän lapselliselta... :P

Mitä nyt silmäilin tuota kerrontaa, niin keskivertoa paremminhan se toimii. Ei vain mennä suoraan toimintaan niin kuin olen monesti nähnyt tehtävän jopa kokeneiden kirjureiden toimesta, vaan väliin mahtuu niin kerrontaa kuin repliikkejäkin. Hienoa, hienoa.

No joo, mitäs minä olen ennenkin sanonut. Kiva nähdä uusia kirjoittajia edelleen, koska omien tarinoiden tiellä on parhaillaan muita aktiviteetteja. Yritän tässä edelleen ainakin arvostella kaiken mitä teiltä muilta tulee, koska ainakaan se ei jää yhtä helposti taka-alalle kuin itse stoorinteko.

+ Kerronta
+ San Andreakseen ja erityisesti Losiin sijoittuvat tapahtumat, joista lukemiseen en vieläkään ole kyllä kyllästynyt. Legendaarista tavaraa.

- Vähäsen lyhyt tosiaan, mutta ehkei kannata liikaa takertua tämmöisiin.
- Otsikko tosiaan vähän tavanomainen...

7 +

Olen yleensä kyllä vähän huono kääntämään +/- -listoja arvosanoiksi, mutta eiköhän tuo suhteellisen lähellä totuutta ollut. Nyt tästä vain takaisin Runes... ei kun sittenkin RDR:n pariin.

Joo otsikko on vähän.. hakusessa vielä kun yritän päästä tarinaan kiinni

Jooh, voisi herätellä tätäkin aihetta herätellä eloon.
Eli minulla on tulossa uusi tarina, mutta siihen saattaa mennä jonkun aikaa. Enkä jatka edellisiä tarinoita vaan keksin kokonaan uuden.
Sen verran voin paljastaa että se tarina sijoittuu Stilwateriin, joten siinä on siis Saints Roweista ja GTA:sta tuttuja hahmoja.
Mutta kuten sanoin, älkää odottako tarinaa lähipäivinä, sillä aijon tehdä tästä suht pitkän. En sitten ole varma että, jatkuuko se tarina vai päättyykö se siihen yhteen.

Päivä joka ei koskaan kuole.

Tämä tapahtui, kun olin hoitanut kaikki tarinatehtävät ja pelipäiviä oli kulunut 365. Sinä päivänä, kun 365 pelipäivä täyttyi, soi puhelin. Vastasin ja siellä oli CJ:n sisko, joka pyysi CJ:tä käymään kotona Grove Streetillä. Suostuin, sillä tämä tuli yllätyksenä ja kun saavuin Grove Streetille, oli hiljaista. Ei ketään. Lopulta tulin talon sisälle ja siellä mua odotti Sweet, Kendl, Cesar, The Truth ja "kaikkien rakastama" Mike Toreno. Olin yllättynyt kuten CJ:kin. Kaikki onnittelivat ja CJ oli iihan ymmällään, mutta itse olin jo tajunnut tilanteen. Tasan vuosi sitten CJ saapui San Andreakseen! Alkuvideo oli pitkä.
Ensin Sweet halasi tapansa mukaan ja hoki: "Onneksi olkoon my brother".
Saman tien kaikki muutkin onnittelivat CJ:tä omilla tavoillaan. Sitten oli lahjojen vuoro. Kuten arvata saattaa, Mike Toreno lahjoitti helikopterin, anastetun totta kai. Sweet kullatun revolverin, Kendl suklaata, Cesar hienon tuunatun auton ja The Truth antoi savukkeita, vaikka CJ ei polta...
CJ puki päähänsä erittäin naurettavan paperihatun, puhalsi kakun kynttilät ja juhlaruokailu pystyi vihdoinkin alkamaan.

Parin tunnin päästä The Truth ja Mike Toreno lähtivät. CJ päätti kokeilla tuunattua autoa. Kaikki "hyppäsivät" kyytiin ja ajoin Las Venturakseen.
Matkan varrella kuuntelin Bounce FM:mää, mutta se loppui lyhyeen, sillä Sweet yhtäkkiä huusi: "S****na CJ! Älä koskaan kuuntele muuta kuin
Radio Los Santosia läsnäollessani! Ymmärsitkö?!". CJ vain vastasi "juu" ja olin revetä naurusta. Hieno repliikki. Matkan varrella ajoin myös Bambin ja Lambin yli, Sweet kävi kepillisellä, Cesar kertoi (huonoja) blondi vitsejä ja
Kendl huomautteli koko ajan: "Ystäväni on blondi!". Matka päättyi Four Dragon Casinon edustalle. Menin sisään poppoo mukana ja tuli taas video.
CJ huomasi Woozien ja Woozie kätteli vahingossa ensin Kendliä ja sitten vasta CJ:tä (sokea parka, cry). Woozie antoi lahjaksi 100.000.000 dollaria. Oli kuulemma voittanut lotossa 100 kertaisesti panoksensa. CJ innostui ja haastoi Sweetin, Kendlin ja Cesarin rulettiin. Rahat jaettiin tietenkin kristiillisesti. CJ vain sanoi: "Voittaja pitää rahat". Hämmästyin. Sata miltsiä!
Nyt pistin paremmaksi kuin viime kerralla, jolloin hävisin miljoonan. Sijoituin toiselle sijalle. Harmi. Rahat meni voittajalle, Cesarille. Noh, aina ei voi voittaa, vaikka se kyllä harmitti. Voi v****! Mun rahat! OK. CJ sanoi, että jää Las Venturakseen. Sweet kyllä pisti parastaan, muttei saanut CJ:tä lähtemään.

CJ soitti jokaiselle tyttöystävälle, ja vietti laatuaikaa jokaisen kanssa, erikseen, sillä he eivät tiedä toisistaan. Kun näin oli tapahtunut, matkasin San Fierroon, koska piti kerätä vielä muutama auto. Valitettavasti Ballasit (tai siis ne violetit jengiläiset) pysäyttivät CJ:n, eivät tappaneet vaan löivät tajun kankaalle. Hetken päästä tuli taas video. CJ oli sidottu puuhun alueella, joka oli valloittamatta, vaikka olin vallannut sen. Kummaa...
He päättivät viillellä veitsellä CJ:tä, mutta kuulivat CJ:n vuosipäivästä. Heidän silmiinsä tuli surullinen ja säälivä katse. He armahtivat CJ:n, eivätkä viillelleet CJ:tä. He vain veivät CJ:n vaatteet! Kalliit, hienot vaatteet! Kun CJ päästettiin vapaaksi, luki: tehtävä suoritettu, ja sain kaipaamani sata miljoonaa takaisin. Sen jälkeen luki: Hyvää vuosipäivää CJ!
Yllätyin kovasti menneestä päivästä. Tallensin ja sammutin pelin, sillä kello oli vaikka mitä.

Tarinan opetus: Pelaa San Andreasia ainakin 365 päivää. Saatat nähdä tuon "tehtävän"...Mielipiteitä?

The cousins Bellic

Tarina jatkuu

Seuraavana aamuna Niko herää peitto tippuneena lattialle. On sunnuntaiaamu ja yöpöydällä oleva kello kertoo ajaksi puoli kymmenen. Aamu Los Santosissa on sateinen. Säätiedotus on luvannut sadetta täksi ja seuraaviksi päiviksi. Ajatus Francisksen väijyttämiseksi saa toistaiseksi jäädä hautumaan. Niko nousee ylös, nostaa peittonsa lattialta ja sijaa sänkynsä. Hän pukee päällensä ja vilkaisee Romania, joka nukkuu viereisessä sängyssä selällään kuorsaten.
Nikon keittäessään aamukahvia, Roman herää krapulaisena. "Huh huh mikä olo. Eilisestä on vain muutama muistikuva." hän ilmoittaa, ja suuntaa askeleensa vessaan. Niko avaa uuden taulutelevisionsa ja valitsee uutiskanavan, jossa vaaleahiuksinen nuori nainen lukee päivän uutisaiheita. "Hirmumyrsky Evelyn lähestyy San Andreasin osavaltiota kaakosta. Luvassa on kovia tuulia, jotka voivat paikoin puhaltaa jopa 40m/s. Sadetta voi tulla jopa 50 milliä vuorokaudessa." Niko vilkaisee ikkunasta ulos ja näky on hurja: palmu heiluvat sinne tänne, tuulen mukana lentelee roskia ja vettä tulee rajusti. Roman tulee vessasta ulos ja menee tekemään aamupuuhiaan sanaakaan sanomatta. Nikon päätä vihloo vähän, kuten varmasti Romaninkin.

Ovikello soi. Roman avaa oven ja ulkona seisovat CJ ja Sweet. Vaikka he tulivat Sweetin tummalla Chevyllä ja kävelivät pari metriä ovelle, he ovat jo läpimärkiä. Roman suorastaan käskee heidät sisään ja ripustaa heidän takkinsa kuivumaan. Niko tervehtii vieraita ja vilkaisee ikkunasta ulos. "Komea auto sinulla, Impalako tuo on?" Niko kysäisee. "Juu, Impalahan se, oikein SS. Vuosimallia 1996. Osta pois, halvalla lähtee." Sweet vastaa istuutuen samalla sohvalle ja siemaisee Romanilta saamastaan kahvikupistaan. "Nättihän tuo on, mutta on minun makuuni "väärä" vuosimalli, saisi olla sieltä 60-luvun loppupuolelta." Niko vastaa ja tarkistaa Sweetin reaktion, joka on ymmärtäväinen. "Jep, etenkin '68 on minun mieleeni. Ja se saisi olla isolla koneella. Mutta eipä tämän hetkisillä tuloilla sellaisia ostella. Siitähän me tänne tultiinkin juttelemaan." Sweet vastaa hieman arvoituksellisesti. Kaikki neljä kaverusta istuvat keittiön pöydän ääressä, Nikon ja Romanin syödessä aamupalaa. Jokaisella on suora näkymä televisioon, josta tulee edelleenkin uutisia, jotka tosin ovat siirtyneet talouteen.
"Mitäs, onko teillä taloudellisia ongelmia? Niistä minullakin on valitettavasti kokemuksia." Roman vastaa vaimealla äänellä ja haukkaisee samalla voileivästään. "Joo, liittyy meidän bisneksiin. Pelkkä asekauppa ei tuota enää niin hyvin, joten päätimme laajentaa huumekauppaan, kaman välittäjänä toimii tuttu ja turvallinen Jacob. Haluamme teidät mukaan. Mitäs sanotte?" CJ vastaa rauhallisesti ja vaimealla äänellään. Roman on tukehtua leivänmuruihin näiden mennessä väärään kurkkuun. Sweet ensin taputtaa Romanin selkää, mutta koska tämä ei auta, hän suorastaan hakkaa sitä. Viimein Roman saa kurkkunsa järjestykseen ja hörppää tuoremehua. "Anteeksi, en varmaan kuullut oikein. Ettäkö huumekauppaa?" Roman kysyy ja kohdistaa katseensa Sweetiin. "Enpä oikein tiedä. Mikä mahtaisi olla meidän osuutemme ja mitkä ovat riskit jäädä kiinni?" Niko kysyy päättäväisesti ja jatkaa: "Mitenkäs se väijytys?" "Noh, raha on todella hyvää, itse asiassa erinomaista. Yhdestä keikasta voi saada jopa... muutamasta sadasta tuhannesta muutamaan kymmeneen miljoonaan. Riski on vielä tässä vaiheessa pieni, koska meidän lisäksi vain Ballasit pyörittävät huumekauppaa, eivätkä poliisit seuraa niin kovalla innolla heidän touhujaan. Olen tosin kuullut huhua, että Arjalaiset pyörittävät omaa kauppaansa aavikolla, mutta se kama ei tule tänne, eivätkä he vielä ole keksineet tulla Losiin. Ja mitä väijytykseen tulee, matkaan tuli iso mutka. Kuulimme, että Los Santosin uusi komisario on, kukapa muukaan, kuin Francis McReary." Sweet vastaa siirrellen katsettaan Romanin ja Nikon välillä. "Ei h*lvetti! Ei j*malauta voi olla totta!" Niko huudahtaa ja nousee ylös. "Mutta, saammeko me vielä mietintä aikaa?" Roman kysäisee nopeasti ja hämillään. "Joo, ensimmäinen lasti tulee keskiviikkona. Siihen mennessä olisi hyvä, jos osaisitte vastata. Lasti tulee kuten aseet: ensin rahtilaivalla, ja sen jälkeen häivekoneella se tiputeen johonkin. Tiputuspaikka emme ole vielä päättäneet" CJ kertoo ja tekee eleen lähteäkseen. "Me mietimme vielä." Niko sanoo ja hyvästelee veljekset. Roman kysäisee Nikolta hämmästyneenä: "Menemmekö heidän bisneksiin mukaan?" Niko vastaa: "En tiedä vielä, mutta sinähän voit kieltäytyä, minä saatan todennäköisesti mennä mukaan. Enkä varmaankaan tee kuin yhden kaupan."

Tiistai-iltana tuulee ja sataa entistä kovemmin. Niko ei ole Romanin kanssa poistunut talosta ollenkaan koko päivänä. Päivemmällä Nikolle tuli CJ:ltä viesti: "Platypus on saapunut Los Santosin edustalle mukanaan meidän huume- ja aselasti. Oletteko jo päättäneet?" Niko kävelee hermostuneesti edes takaisin, eikä osaa vieläkään päättää lähteäkö mukaan, vaiko ei. Roman ilmoitti jo, ettei lähde touhuihin mukaan, vaan yrittää kaikin keinoin pysyä kaidalla tiellä. Kuluu tunti, kuluu toinen. Viimein Niko ottaa puhelimensa käteensä ja soittaa CJ:lle. "Olen mukana, mutta Roman ei. Missä ja milloin?" "Tunnin päästä Losin satamassa. Tulet Kennyn kyydillä." CJ vastaa hiljaisesti. "Kukas hän on?" Niko kysyy ihmeissään. "Meidän jengimme taksi. Hän on tummaihoinen, rastahiuksinen kaveri. Hän on hyvä jätkä ja kuuluu meihin." CJ vastaa ja sulkee puhelimen. Puolen tunnin kuluttua talon eteen ajaa tumma Cadillac soittaen torvea kaksi kertaa. Niko on varustaunut kahden pistoolin ja luotiliivien kanssa. Pistooleina Nikolla palvelevat hänen Glock 17 ja juuri ostamansa Smith & Wesson Bodyguard 38, joka on vara-aseena kiinnitettynä oikeaan sääreensä. Hän nousee Käkkylään, joka suuntaa kohti satamaa.
Satamassa auto ajaa suuren varaston taakse, jossa autoissaan istuvat Sweet ja CJ. Satama-altaassa odottaa vihreä V-pohjainen moottorivene, joka on varustettu raskaalla konekiväärillä ja remmiahdetulla 508-kuutiotuumaisella V8:lla. Niko laskee nopeasti päässään tämän tekevän suurin piirtein 8,3 litraa. Hevosvoimia hän ei edes uskalla arvata, mutta propulsiona näyttäisi olevan vesisuihku, joten veneellä pääsee potkurivenettä matalempiin vesistöihin. Sweet kertoo Nikolle ja Kennylle suunnitelman: "Ajamme tuolla veneellä Platypusille, jolla on siis meidän elantomme. Platypusin vieressä odottaa lentovene. Lastaamme kamat koneeseen ja tiputamme ne maaseudelle. Niko, CJ ja minä hyppäämme kaman perässä Kennyn ottaessa koneen lennettäväkseen. Maassa ollessamme lastaamme lastin rekkaan ja ajamme Gantonille, jossa piilotamme ne CJ:n talon kellariin. Odottelemme pari viikkoa ja myymme kaman eteenpäin. Kysyttävää?" "Kyllä. Kuka on ostaja?" Kenny kysyy. "Myymme osan kamoista Ballaseille niin, että olemme muka arjalaisia. Loput myymme eräälle kaverille USA:n hallitukseen. Yhtä rikollinen kuin me; sotkee kaman ja myy pienissä erissä lopullisille käyttäjille. Muuta?" Sweet sanelee ja kun vastaus on pään pyöritys, kaverukset nousevat GSF:n työsuhdeautosta ja kävelevät kohti venettä. CJ ohjaa, Sweet siirtyy konekiväärin käyttäjäksi ja Niko ja Kenny saavat Sweetiltä rynnäkkökiväärit, mallia Colt M4A1. He lataavat aseensa, ja CJ käynnistää moottorin. Ilmoille murahtaa ison V8:n moottorin ääni. Hiljalleen vene lähtee suurehkossa aallokossa liikkeelle. Ohjaajana toimiva CJ kääntää veneen keulan kohti aaltoja ja nostaa moottorin kierroksia vähän. On tulossa iso aalto ja CJ:n on pakko nostaa moottorin kierroksia vielä vähän selvittääkseen tämän. Vene nousee nätisti aallon päälle ja ylittää sen. Hän löysää kaasua ja ohjaa veneen keulan nyt kohti ulkomerta. "Onko pitkäkin matka?" Niko kysyy naama märkänä sateesta ja merivedestä. "Tässä aallokossa tunnista puoleen toista tuntiin." CJ vastaa vakavana seuraten samalla aaltoja. Moottori on nyt lämmennyt tarpeeksi ja hän nostaa kierroksia varovasti. Ahtimesta alkaa kuulua ulvontaa ja tuntuu, kuinka vene alkaa liikkua suurella nopeudella aaltojen yli.

Tunnin ja viidentoista minuutin kuluttua vene saapuu Platypusin viereen. Kello on tasan 11 illalla. Lentovene on sijoitettu laivan toiselle puolelle ja laivalta heitetään köysitikkaat, joita pitkin Kenny kiipeää ensimmäisenä, sitten Niko, Sweet ja CJ. Kiipeäminen kovassa tuulessa ei ole helppoa, mutta kaikki selviävät siitä kunnialla. Myös vene nostetaan kahdella vinssillä laivan kannelle. Kauppatavara on vielä laivan ruumassa suojassa sateelta. Laivan miehistöllä ei ole hajuakaan, mitä laivalla kuljetetaan, tai on tekeillä. Heille on vain sanottu, että riisinjyvät täytyy saada nopeasti perille. Aluksen rahtiluukut avataan ja jokapaikan Kenny kiipeää nosturiin. Niko katselee taivaanrantaan, jossa näkyy rajua salamointia. "Tuoko on tulossa tänne? Ei hittolainen." hän ajattelee mietteliäänä. Lasti on jaettu neljään vedenpitävään ja kelluvaan laatikkoon. Kenny tiputtaa laatikon lentoveneen viereen, josta Sweet ja CJ lastaavat sen koneen ruumaan. Niko avustaa laatikoiden kiinnityksessä nosturin vinssiin. Kova aallokko, tuuli ja sade tekevät operaatiosta hankalan. Nikoa arveluttaa, kuinka lentovene pääsee matkaan kovassa aallokossa. Kun viimeinenkin laatikko on lastattu koneeseen, rahtiluukut suljetaan ja kaikki nousevat lentoveneeseen. Sweet on sopinut laivan päällikön kanssa, että heidän käyttämänsä moottorivene lasketaan samaan paikaan, josta se lähtikin.
Lentovene on siis Grumman HU-16 Albatross. Koneessa on kaksi Wrightin 9-sylinteristä ilmajäähdytteistä tähtimoottoria, joista kumpikin antaa 1425 hevosvoimaa. Kyseinen koneyksilö on muutettu häivekoneeksi, joka ei siis näy tutkassa. Koneen runko ja materiaalit hajottavat tutkasäteet niin, etteivät ne enää palaa itse tutkaan. Kuten moottorivenekin, tämä on myös aseistettu raskaasti. Koneessa on kaksi raskasta, .50-kaliiperista konekivääriä, sekä ilmasta ilmaan-, sekä ilmasta maahan-ohjuksia. Tämän lisäksi koneessa on useita pommeja. Puolustusaseistuksena koneessa on useita eri soihtuja, jotka ohjaavat lämpöhakeutuvat ohjukset peräänsä.
Lentovene kiihdyttää aallokossa. Lentoonlähtö on pomppuista ja siten epämiellyttävää. Vauhdin ollessa riittävä, Kenny nostaa koneen nokkaa hiljalleen ylöspäin. Koneen lentäjänä toimii siis jokapaikan mies Kenny ja ampujana Sweet. CJ ja Niko valmistelevat lastin tiputettavaksi. Viimein pompotus lakkaa, ja kone on ilmassa. Nyt Kenny ohjaa keulan kohti maaseutua. Pian he saapuvat Los Santosin maaseudun ylle, jossa Niko tarkistaa heidän, sekä lastin laskuvarjot. Niko pukee ylleen laskuvarjoreppunsa ja antaa CJ:lle ja Sweetille omansa. CJ avaa lastiluukun ja hän yhdessä Nikon kanssa pudottavat lastin ja merkitsevät sen karttaan. Lastissa on mukana GPS-lähetin joka lähettää signaaleja Sweetille, jotta hän tietää missä lasti on. Lentovene on tällä hetkellä 7 kilometrin korkeudessa ja nyt tulee miesten vuoro poistua koneesta. Sweet saapuu rahtiruumaan ja hän hyppää ensimmäisenä. Tämän jälkeen hyppää CJ ja sitten Niko. Kaikki on mustaa. Eteensä ei näe kuin 10 metriä. Vesipisaroiden osuessa kasvoille, tuntuu kuin joku ampuisi kuulapyssyllä kuulia 10 senttimetrin päästä. Niko vilkaisee korkeusmittariinsa. 4,5 kilometriä. Hän huomaa, kuinka jompi kumpi veljeksistä avaa varjonsa. Varjon erottaa hyvin tämän ollessa punainen. Samassa hän tajuaa; hän on liian lähellä veljeksiä, ja suhahtaa näiden ohi muutaman metrin päästä. Hän laskeutuu vielä alemmas, jottei osuisi veljeksiin avatessaan varjonsa. Niko näkee alapuolellaan metsikköä. Lopulta hän avaa laskuvarjonsa ja on muutaman kymmenen metrin alapuolella Sweetistä. CJ on ylempänä.

Niko, Sweet ja CJ ovat keskellä ei mitään. Sweet tarkistaa kaman sijainnin. "0,7 kilometriä länteen. Ei onneksi mennyt sen kauemmaksi." hän ilmoittaa. "Missä se meidän kuorma-auto on?" CJ kysyy samalla survoessaan varjoansa takaisin reppuun Nikon tehdessä samoin. "Se on, hetkinen... Voi Paavin pallit! Täältä sinne on 0,7 kilometriä itään. Mutta onneksi kaman vieressä menee tie, jonne toivottavasti voi auton ajaa." Sweet sanoo suuttuneena. "Tehdään työnjako; joku käy hakemassa auton ja muut menee kaman luokse." Niko ehdottaa. "Tehdään vain. Mutta kuka menee ja minne?" Sweet kysyy ottaessaa suuresta männystä tukea. "Tai tehdään niin, että menkää te kaman luokse, niin minä haen auton." Sweet jatkaa pyyhkien märkiä kasvojaan takkiinsa. "Selvä, tehdään niin. " CJ sanoo ja nyökkää. Hän ja Niko lähtevät kävelemään kohti länttä, ja Sweet kohti itää. Sweet vielä neuvoo heitä menemään suoraan, etteivät eksy reitiltä sivuun. "Sää on ihan p*rseestä. Mutta töitäkin on pakko tehdä." CJ manaa hengästyneenä Nikolle, joka tarkkailee taivasta. Vettä sataa edelleen, kuin kaatamalla.

Niko avaa Sweetin tuoman puoliperävaunuyhdistelmän takaovet ja Sweet ja CJ ottavat ensimmäisen laatikon kannettavaksi. Sitten toisen, kolmannen ja neljännen Nikon avustaessa. "Voisi tuo tie kyllä olla parempikin. Meinasin jäädä jumiin kahteen paikkaan. Mutta voisi se toki olla huonompikin." Sweet kertoo hengästyneille Nikolle ja CJ:lle. "Kuka ajaa?" CJ kysyy katsoen ensin Nikoa ja sitten Sweetiä. "Aja sinä Niko. Minä en oikein osaa ajaa kuorma-autoa." Sweet kertoo hiljaisesti. "Mikäs siinä on vaikeaa?" Niko kysyy hämmästyneenä ja jatkaa: "Saithan sinä sen ajettua tännekin." "Tuo vaihteistohan sen tekee. En oikein ymmärrä niitä "puolikkaita" ja sitä toista..." Sweet kertoo nolona. "Sehän on ihan helppoa. Ajaa vain kokonaisilla vaihteilla, eikä puolikkailla." Niko selittää, ehkä vähän innoissaan. "No mutta mikäs se toinen juttu on?" Sweet utelee. "Kuorma-auton vaihteistossa on aluevaihteisto ja jakovaihteisto. Aluevaihteistolla vaihdetaan pieneltä alueelta isolle alueelle ja toisinpäin ja jakovaihteistolla voi puolittaa jokaisen vaihteen." Niko kiipeää auton ohjaamoon kuljettajan paikalle. "Tämä vaihteistohan on vieläpä synkronoitu, jolla ajo on h*lvetin paljon helpompaa, kuin synkronoimattoman vaihteiston. Synkronoimattomassa vaihteistossa kytkintä kaytetään yleensä vain liikkeellelähdössä. Kuten näet, tässä vaihteistossa on 4-perusvaihdetta ja käytännössä niiden välityksiä vaihdetaan aluevaihteistolla ja jakovaihteistolla, joten vaihteita on yhteensä 16." "Aha" Sweet vastaa hiljaisesti. Kuorma-auto on merkiltään Peterbilt ja malli on 379. Moottori on kaksitahtinen Detroit Diesel, joka kehittää 600 hevoismaa ja vääntöä vajaat 2800 Nm. Niko lähtee liikkeelle hitaasti pienellä ykkösellä. Hän seuraa tietä aina päätielle asti. "Eli nyt siis ajetaan Gantonille?" hän kysäisee. "Jep, näin suunniteltiin. Lastin purku täytyy tapahtua vielä tänä yönä." CJ informoi. Lopulta Niko pääsee moottoritielle ja Sweet seuraa tarkasti, kuinka Niko vaihtaa vaihteita. "Katso, nyt vaihdan isolle alueelle. Painan tämän napin alas, joka siis sijaitsee tässä vaihteistossa vaihdekepin etuosassa. Näin. Nyt vaihdan periaatteessa neloselta takaisin ykköselle, mutta tosiasiassa vaihteena on viisi."
Sweet on aivan pyörällä päästään, kun he viimein pääsevät Gantonille. Niko peruuttaa perävaunun CJ talon etuoven eteen, ja lasti purku alkaa. "Sinä voit mennä nukkumaan, me hoidamme loput. Tule aamulla käymään luonani." Sweet ilmoittaa Nikolle.

Seuraavana aamuna vettä sataa edelleen. Niko astuu ovesta ulos Romanin tulessa mukaan ja he suuntaavat nopeat askeleet kohti Sweetin kämppää. Perillä he soittavat ovikelloa ja Kendl avaa oven. Niko huikkaa tervehdykset ja serkukset astuvat sisään. "Hyvä keikka! Tässä alkumaksu." Sweet ojentaa ruskean kirjekuoren, jossa lukee "Nikon osuus". Niko sujauttaa kuoren povitaskuunsa ja CJ tuo kahvikupit olohuoneeseen ja tarjoilee jokaiselle. Samassa ovikello soi. Kadulla näkyy tumma maasturi, josta ei oikein saa selvää, mikä on kyseessä. Jälleen Kendl avaa oven. "Päivää." Ovelta kuuluu. "Kukas te olette?" Kendl kysyy vieraalta. "Saanko tulla sisään?" Ääni kysyy. Samassa vieras astuu olohuoneeseen. "Päivää." Tulija on Francis McReary. "Mitäs sinä täältä haet?" Sweet kysyy vihaisesti katsoen Francista murhaavasti. "Haluaisin keskustella. Saanko istua?" Francis kysyy ja istuutuu samantien alas lupaa saamatta. Kaikki istuvat hiljaa ja tuijottavat Francista. "Mitäpä kuuluu?" tämä kysyy. Seuraa pitkä hiljaisuus ja lopulta Niko vastaa: "Hyvää..." "Kertokaas minulle, mitä te puuhailette nykyään." Francis jatkaa uteluaan, johon Niko vastaa: "Syödään ja... Piereskellään." Kaikki muut Francista lukuun ottamatta hymähtävät Nikon vastaukselle. "Ja siinä kaikki vai?" Francis kyselee arvoituksellisesti. "Puhu suoraan jos sinulla on asiaa tai painu v*ttuun!" Sweet ärähtää. "Oletteko te alkaneet tehdä huumekauppaa?" Francis kysyy terävästi. Roman hörppää kupistaan kahvia ja näyttää mietteliäältä ja vastaa lopulta: "Ei." Francis kaivaa povitaskustaan kuvia ja heittää ne pöydälle. Samalla hän antaa kuvien negatiivit ja muistikortin Romanille. CJ nappaa kuvat käteensä ja katsoo jokaista kuvaa tarkasti. "Mitä h*lvettiä te oikein teette?" Francis kysyy vihaisesti. "Mistähän tuollaiset kuvat ovat tulleet?" CJ kysäisee rauhallisesti. "AWACS kuvasi ne." Francis vastaa edelleen vihaisesti ja määrätietoisesti.
Kaikki kuvat on kuvattu ilmasta käsin. Ensimmäisessä kuvassa näkyy Platypus, lentovene, sekä kaksi lastilaatikkoa meressä lentoveneen vieressä, Niko, Kenny ja laivan miehistöä. Toisessa kuvassa näkyy, kuinka lentovene on nousukiidossa. Kolmannessa kuvassa näkyy, kuinka CJ, Niko ja Sweet lastaavat laatikoita perävaunuun. "Mikäs se AWACS on?" Kendl kysyy ja Franciksen katse viipyy Kendlissä useamman sekunnin ennenkuin tämä vastaa: "Se on lentokoneessa olevaan tutkaan perustuva ilmavalvonta- ja taistelunjohtokone, joka pystyy kuvaamaan tarkkaa kuvaa muutaman kilometrin korkeudesta. Eräs Los Santosin edustalle pysähtynyt laiva herätti meidän mielenkiintomme ja päätimme ottaa asiasta selvää. Joko te hävitätte sen lastin, tai minä teen teistä ilmoituksen ja häkki heilahtaa komeasti!" Francis ilmoittaa ja repii samalla kuvat. "Ja tämä oli sitten viimeinen kerta, ja te lupaatte sen." hän sanoi vaativasti. "Me mitään luvata!" Sweet ärähti uudelleen samainen murhaava katse silmissään. "Varsinkaan nyt, kun sinulla ei ole enää mitään..." Niko ottaa Romanilta negatiivit, sekä muistikortin, jotka tämä tuhoaa ja jatkaa: "Todisteitakaan." Kaikki henkilöt edelleen Francista lukuun ottamatta repeävät kovaan nauruun. Francis lähtee naama punaisena talosta ulos ja nousee tummaan maasturiinsa. Hän istuu autossaan kymmenisen minuuttia ja ajaa sitten tiehensä.