Tapen tarinat:

Carl Johnson's & Friends Adventures - Carl and Vic Vance become friends osa 1/3

Huom! Katso tarinat "The Army isn't over" ja "We are same blood, sivu 60".


Kello on 12.37, 13.6.1999 (nykyhetki San Andreasissa ja Vice Cityssä). Vice Cityn lähettyvillä on juuri äskettäin uponnut suuri armeijan alus helikopterin tulitellua sitä ohjuksilla. Kopterin puikoissa olivat olleet Victor Vancen veli Pete ja Vicin entinen työnantaja, kersantti Jerry Martinez. Vic oli ollut laivalla Martinezin kutsumana, ja oli saanut pian tietää Peten olleen laivassa, ja että Martinez oli hänen liittolaisensa ja petturi, kuten kostonhimoinen Petekin. Vic oli huomattu ja Pete sekä Martinez olivat paenneet ennen Vicin käsittelyä kopterilla Vicin jäätyä taistelemaan laivalla olevia sotilaita vastaan. Nyt laiva on tuhottu, ja Vicin luullaan kuolleen...

Pete ja Martinez ovat jo kaukana luullen Vicin todella kuolleen laivan upotessa.
Äkkiä tuttu tummaihoinen sankarimme pulpahtaa vedestä pinnalle oltuaan veden alla piilottelemassa Peteä ja Martinezia jonkin aikaa heidän tarkkaillessaan merta kopterista käsin. Vic on aivan lopussa jouduttuaan taistelemaan, juoksemaan ja uimaan. Kädestäkin vuotaa yhä hiukan verta, ja se kirvelee ikävän kivuliaasti. Vic yrittää parhaansa mukaan pysytellä pinalla ja päättä lähteä uimaan kaukana oikealla häämöttävää rantaa kohti.
Uiminen ei juuri suju uupumuksen takia, mutta Vic on sinnikäs ja hyväkuntoinen.

Vic ui ja ui, mutta ranta ei tunnu tulevan yhtään lähemmäs. Ihmekkös tuo, kun sinne on matkaa yli kymmenen kilometriä. Vic alkaa jo luopua selviytymisentoivosta, kunnes huomaa vasemmalla kelluvan suuren laatikon. Hän ui laatikon luo kiipeää sen päälle istumaan. Laatikko ei onneksi ole kovin hutera, mikä helpottaa merkittävästi sen päällä pysymistä. Nyt Vicin on jäätävä odottelemaan kärsivällisesti apua.


Samaan aikaan Los Santosissa sijaitsevalla Grove Streetillä Carl on juuri herännyt oltuaan eilen juhlimassa Cesarin luona. Heillä oli ollut todella hauskaa, ja pitkään. Carl oli hiukan väsähtänyt, mutta erittäin onnellinen Cesarin paluusta. Tenpennykin oli Pulaski mukanaan Vice Cityssä lomalla, eikä luultavasti ollut tulossa aivan pian takaisin Losiin. Carl kävelee valko-punaraidallinen aamutakki yllään käytyään juuri suihkussa alakertaan.
Talossa näyttäisi aluksi olevan autiota, kunnes Carl kuulee pienen rysäyksen Kendlin huoneesta juuri päästyään kettiöön. "Mitä nyt? Eikös täällä pitänyt olla tänään ainoastaan minä", kysyi Carl itsekseen epäluuloisena ja lähti katsomaan mitä oli tapahtunut. Kendlin oli nimittäin ollut määrä mennä jo edellisenä iltana Carlin ollessa juhlimassa käymään erään ystävänsä luona Marinalla. Hän oli kuitenkin ilmeisesti sittenkin vielä Johnsoneilla. Carl käveli yläkertaan ja koputti Kendlin oveen. Hetken oli hiljaista, kunnes kuului Kendlin ääni, joka antoi luvan tulla sisään. Carl avasi oven, ja näki Kendlin seisovan pienillä työtikkailla korkeaa vaatekaappiaan vasten. Kendl hymyili, kuten tavallisestikin ja toivotti hyvät huomenet. Carl teki samoin, ja kysyi sitten mitä tämä puuhaa. "No, olin kyllä jo Karenin (Kendlin ystävä) luona, mutta tajusin äskettäin juuri kun olimme heränneet unohtaneeni toisen hameeni, jota minun oli tarkoitus käyttää meidän mennessämme keskustaan shoppailemaan. Tulin vain hakemaan sen", vastasi Kendl. Carl nyökkäsi ja sanoi lähtevänsä syömään aamiaista, vaikka olikin jo keskipäivä. Kendl kuittasi ja jatkoi kaappinsa penkomista. Carl jätti oven raolleen siltä varalta, että Kendl ovesta kohta tulisi. Carl mietti alakertaan kävellessään, että eikö Kendl käytä koskaan housuja?

Alakerrassa Carl alkoi keittämään kahvia ja laittoi paahtoleivät paahtimeen. Sillä aikaa, kun aamupala valmistui, kävi hän noutamassa ulkoa postin. Ulkona on melko lämmintä, joskaan ei helteistä. Carl käveli sisälle ja törmäsi takaisin kaverinsa luo lähtevään siskoonsa. "Löysin hameeni, ja lähdenkin tästä sitten takaisin. Palaan sitten illalla. Moido!" Sitten Kendl lähti ovesta. Carl hiukkasi vielä leikkimielisesti takaisin: "Voisit ostaa edes kokeeksi itsellesi housut", ja lähti sitten keittiöön syömään ja juomaan, sekä lukemaan lehteä.

Kello on 12.38. Vic on nukahtanut uupuneena laatikon päälle. Pian hän kuitenkin herää kuullessään huutoja ja laineiden osuessa laatikkoon. Hän näkee vieressään noin kymmenen metrin päässä rahtialuksen, jonka kannella joku mies huuta. Vic nousee seisomaan varovasti innoissaan, ja huutaa miehelle: "Hei! Ottakaa minut kyytiinne! Olen haavoittunut ja uupunut!". Mies huutaa takaisin: "Selvä! Koitahan kestää, poika!". Vic jää odottamaan pelastajia, jotka noukkisivat hänet laivaan.

Viimein laivaan päästyään Vic kysyi kapteenilta, että mihin he olivat menossa. Kapteeni sanoi heidän menevän Los Santosin satamaan viemään sinne tavaraa. Vic sanoi menevänsä sinne myös, koska halusi nyt pysytellä hetken aikaa mahdollisimman kaukana Petestä ja Martinezista, muttei tietenkään kertonut sitä kapteenille. Sitten Vic sai itselleen hytin matkan ajaksi, johon Vic meni heti ja aseittui uudestaan nukkumaan.

JATKUU...

Tape, tuo tarina ei oikein "maistunut". En tiedä miksi mutta jotenkin se kertoi liian arkisista asioista, tosin jossain minun tarinoissani on vähän samaa ongelmaa mutta kuitenkin. .:_-* 8- *-_:./


P.S Minulta tänään uutta

Adventures in SA & VC, Part 1/4

Lance istui sellissään ja mökötti. Salvatoren pirskeet kuuluivat poliisiasemalle asti, mikä oli raivostuksen syy. Vic oli vahingossa saanut aikaan sen, että hänet oli pidätetty, ja nyt hän istui toimettomana vankilassa, kun muut juhlivat. Hän oli väsynyt tähän. Vartija kävi tuomassa hänelle ruokaa, jossa oli(taas) viila. Lance oli saanut viilattua kalterit melkein poikki, ja nyt hän sai taas onnekseen uuden viilan. Yksi kalteri poikki, toinen ruoka-annos......toinenkin........nyt Lance onnistui pakenemaan. Hän kiipesi ikkunasta, mutta liukastui märkään ikkunalautaan ja tömähti niljaiselle nurmikolle. Sää oli hyvin sateinen, eikä oloa yhtään helpottanut se, että hän ei onnistunut varastamaan autoja, joten oli tyytyminen moottoripyörään.

Läpimärkä Lance astui sisään kartanoon, jossa bailattiin oikein kunnolla. Vic näki hänet ensimmäisenä ja meni Lancen luo. "Vihdoinkin pääsit tulemaan! Pidetään vähän hauskaa! Ou jeah!" Mutta Lance tuijotti Viciä yhä vain raivostuneempana ja karjui sitten: "MITEN KEHTASIT! KUN SINÄ JA CJ MENITTE PELASTAMAAN SALVATOREA, MINÄ ISTUIN TOIMETTOMANA VANKILASSA! ETKÄ TEHNYT MITÄÄN PELASTAAKSESI MINUT!" Koko kartano vaikeni ja kaikki katsoivat nyt Lancea, joka ei näyttänyt kovin iloiselta. Salvatore tuli rauhoittelemaan häntä, ja kun Vic sanoi olevansa hyvin pahoillaan siitä, ettei pystynyt tulemaan vapauttaakseen häntä, ja että Salvatore on vapaa, Sindaccojen tukikohta tuhottu ja Martinez kuollut, Lance tyyntyi ja liittyi mukaan juhliin.

Aamulla kännisiä mafialaisia astui ulos Salvatoren kartanosta. Heidän todellisuudentajunsa oli aika heikko, ja he eivät pystyneet kävelemään kunnolla. Jotkut pääsivät pois kartanon mailta, jotkut tippuivat kallioilta alas. Onneksi kukaan ei sentään kuollut. Salvatore, CJ, Vic ja Lance olivat ainoat, jotka jäivät vielä kartanoon. "Haluatteko että vien teidät lentokentälle?" Salvatore kysyi. Kaikki kolme vastasivat positiivisesti, ja he nousivat Salvatoren autoon. Kuitenkin, kun he tulivat Staunton Islandiin, vaaleansininen auto tuli heidän rinnalleen. "FORELLEJA! Pakoon!" Salvatore huusi ja kiihdytti autoa kovempaan vauhtiin. CJ otti revolverinsa ja ampui autosta renkaat puhki. Ohjaus oli mennyttä ja se syöksyi veteen. Kaksi muuta autoa tuli kuitenkin toiselta suunnalta. Myös helikopteri tuli mukaan jahtiin. "Mikä niillä on meitä vastaan?" Vic ihmetteli ampuessaan vihollisia MP5: lla, kuten myös Lance. Helikopteri oli kylläkin luodinkestävä, joten CJ etsi jotain järeämpää kalustoa. Hän löysi singon, jolla hän ampui suoraan kuljettajaa naamaan. Kopteri rysähti vielä siltaa päin, ja molemmat Forellien autot jäivät sen alle, kun se tippui.

Loppumatka lentokentälle oli ongelmaton. CJ, Vic ja Lance ottivat kukin matkalaukkunsa ja kävelivät lentokoneisiinsa. CJ lähti kohti San Andreasia, Vic ja Lance Vice Cityyn. Heillä oli omat tavoitteensa; CJ halusi varmistaa, että Grove St. jengi on hyvässä tilanteessa, kun Vic ja Lance lähtivät katsastamaan bisneksiään.

CJ: n kone saapui Los Santosiin ja hän astui siitä ulos. Ennen kuin hän ehti edes taksia tilata, joku soitti hänelle. Siinä luki "Sweet" eli jengiasioihin soitto todennäköisesti liittyi. CJ vastasi puhelimeen. "Morjes veli, nyt on kyllä paha tilanne! Toivottavasti olet jo Los Santosissa!" CJ ihmetteli Sweetin hätäännystä ja kysyi: "Miksi? Mitä on tapahtunut?" Sweet selosti mahdollisimman tarkkaan: "Kun lähdit, Ballasit käyttivät tilannetta hyväkseen. Meillä ei ollut johtajaa, joten olimme lyhyesti sanottuna vaikeuksissa! Jouduimme luovuttamaan jengialueemme ja piileskelemme tällä hetkellä kaukana Los Santosista!" CJ raivosi: "Miksi? Ottakaa itseänne niskasta kiinni ja sotikaa vaikka väkisin!" Sweet pudisti päätään, vaikkei CJ sitä nähnytkään, ja selitti: "Ballaseja on liian monta. Useat kansalaiset ovat liittyneet heihin. Saimme vain muutamia tapettua, mutta emme pärjää niille." "Mutta mitä jos tapaisimme jossakin, ja hoitaisimme homman kotiin? Minulla on aseita ja rahaa vaikka muille jakaa!" CJ ehdotti. Sweetkin alkoi saada vähän elämänintoa ja tokaisi: "Sopii! Tavataan Angel Pinessa!"

Sillä välin Vice Cityssä Vancen veljesten kone oli laskeutunut. He päättivät aivan ensimmäisenä varmistaa, että heidän Little Havanassa sijaitseva High-Roller-huumebisnes olisi kunnossa, koska se oli heidän tuottavin bisneksensä sillä hetkellä. Kun he tulivat paikalle, he näkivät, että paikka oli entisellään - mutta mitä ihmettä? Forelli Exsess oli paikan pihassa! Sama oli kaikkien bisnesten - jopa niiden, jotka olivat aiemmin kuuluneet Bikereille tai Sharkeille - edessä: Forelli Exsess sekä Forelleja bisneksen pihassa. "Mitä hel*ettiä täällä oikein tapahtuu?" Lance kysyi, mutta Vic viittoi häntä tulemaan mukaan. He selvittäisivät tämän asian - ja he tarvitsivat tietoa. Kaupungin bisneskeisarit, Mendezit, olivat ajan tasalla.

"Ymmärrämme kyllä, mutta mitenkäs me mahtaisimme mitään Forelleille? Heitä on liikaa ja he ovat erittäin rikkaita - onhan heillä sentään kaikki kaupungin bisnekset nimissään tällä hetkellä. Se kävi niin yhtäkkiä - he hyökkäsivät kaikkien jengien kimppuun, eikä heistä ollut mitään vastusta. Forellit ovat niin rikkaita, että heillä on jopa Minigunit tai M60: t." Diego Mendez selitti ja sytytti sikarinsa. "Mutta jos teillä on raskaampaa aseistusta - tai luodinkestäviä autoja - voisimme ehkä hoitaa homman tyylillä." Armando sanoi ja otti hänkin sikarin. "Luodinkestäviä autoja? Hei Lance, hoidetaanko homma tänä yönä?" Lance nyökkäsi ja veljekset poistuivat kartanosta. He tiesivät, että luodinkestäviä autoja oli - Forellien bisneksien luona! Jos he pääsisivät yhteen, olisivat he turvassa.

Vic ja Lance tarkkailivat erästä Forellien bisnestä, jonka he totesivat vähiten vartioiduksi. Ainoastaan muutama tyyppi oli sisällä. Heillä oli tilaisuus snaipata joka ikinen. Molemmat makasivat erään talon katolla, mikä oli erinomainen paikka tutkia tilannetta. Vic, joka oli parempi snaippaamaan, tappoi kaikki Forellit sisältä. "Aja sinä tuo auto talollesi, niin minä valtaan tämän paikan" Vic sanoi ja meni sisään. Hän tuhosi Forellien huumeet sisältä ja keräsi rahat, jotka olivat heidän kassakaapissaan(räjäytettyään sen tietysti ensin). Sitten hän korjautti rakennuksen, ja mietti millaista bisnestä hän tekisi. "Bisnesnikkari aloittaa aina pohjalta" Vic mietti. Viimein hän keksi sen. Hän päätti, että bisnestyyppi olisi prostituutio. Rahaa riitti High-Rollerin rakentamiseen, joten hän valitsi isoimman koon.

Rakennusfirman miehet tulivat rakentamaan paikan uusiksi. Vic kutsui henkiin jääneet jengiläisensä vahtimaan bisnestä. Se oli aika hyvä uutinen heille, sillä he olivat jääneet työttömiksi menetettyään kaikki bisnekset. Lance kertoi, että luodinkestävä Forelli Exsess oli hankittu ja että autotalli oli onnistuneesti lukittu. "Erinomaista." Vic sanoi. "Pian tämä paikka alkaa tuottaa, mutta sitä ennen meidän täytyy keksiä keino murtaa Forellien ylivalta. Tavataan hylätyllä varastolla huomisaamuna."

Sillä välin San Andreaksessa CJ oli saapunut Sweetin ja muiden luokse Angel Pinen kylään. Heillä ei ollut rahaa ja harvoilla oli aseita, niilläkin vain pistoolit. Kylässä oli sopivasti Ammu-Nation. CJ osti sieltä isolla rahalla tehokkaita aseita ja antoi sitten jengiläisilleen haulikot, Desert Eaglet ja M4: t, joissa oli myös riittävästi panoksia. "Minne sinä nyt menet?" Sweet kysyi kun CJ meni autoonsa ja oli lähdössä poispäin, kohti San Fierroa. "Etsin töitä, jotta saan lisää rahaa." CJ vastasi ja lähti ajamaan. "Nyt täytyy löytää joku hyvä homma, josta saa kunnon palkkaa." CJ mietti. Kun hän saapui San Fierroon, oli paljon hommia, ja hän päätti valita niistä sen, joka olisi A: miellyttävää ja B: suuripalkkaista. "Tämäpä näyttää hyvältä!" hän sanoi lukiessaan työpaikkailmoituksia. "Vapaa työpaikka RS Haulissa. Viikottainen palkka vaihtelee 1500 ja 10 000 dollarin välillä!"

CJ saapui RS Haulille, jossa hän näki erään parrakkaan, noin nelikymppisen miehen. "Ahaa, sinä taidat olla yksi uusi työntekijämme! Tämä homma on vaarallista ja vaativaa, mutta katsotaan, pärjäätkö sinä. Oletko ennen ajanut rekkaa?" CJ katsoi ihmeissään miestä ja sanoi: "Olen." Työnantaja johdatti CJ: n valtavan rekan luo, jonka takana oli bensiiniä sisältävä lasti. "Tuon kun viet San Fierron bensa-asemalle niin palkka on 7000 dollaria. Mutta ole varovainen......se lasti ei kestä ihan kaikkea, joten älä törmäile. Ja sen pitää olla perillä klo 16. 55." CJ katsoi kelloaan; se näytti tällä hetkellä 12. 25. Aikaa oli siis kolme ja puoli tuntia. Hän lähti heti matkaan tietämättä, että tästä rekkahommasta tuli hänen elämänsä vaativin.

Kuinka CJ: n käy? Se selviää seuraavassa osassa!

ShadowDude, tarinasi oli muuten aika loistotyötä mutta, tajusin yhden epäloogisuuden, minä pyrin kirjoittamaan tarinani mahd. realistisen kaavan mukaan. Tuo kohta jossa Cj menee ostamaan M-4:ää asekaupasta, on jotenkin epälooginen minun "silmääni". On erittäin epätodennäköistä että edes Amerikassa siviilit saa ostettua rynnäkkökiväärin asekaupasta
Mutta anyways, kuten jo sanottua tarinasi oli loistotyötä tuota yhtä kohtaa lukuun ottamatta. * 9 puoli *


Ainiin: Jatkoa seuraavassa viestissä

Solid_Cj:iin Kertomuksia: 14 Kertomus



Gone



Savu leijui keittiössä kun Salvatore poltti piippuansa. Hän vilkaisi kelloaan joka näytti 20.45, ilta alkoi jo hämärtyä. Missä perkëleessä se Sweet kuhnailee Salvatore mietti samalla kun imaisi savut keuhkoihinsa. Samassa ulko-ovi avautui ja Sweet astui sisälle. "No saitko ne ammukset?". "Juu, ostin myös jotain itselleni" Sweet sanoi kun käveli pöydän äärelle. Hänellä oli toisessa kädessä musta hiilikuitu salkku ja toisessa pieni paketti ammuksia. Sweet heitti ammukset hienossa kaaressa Salvatorelle joka ei selvästikkään tajunnut että Sweet heitti ammukset, näinpä paketti osui Salvatorea otsaan, josta johtuen Salvatore kaatui lattialle. Sweetin pokka ei pitänyt vaan hän alkoi nauraa oikein sydämensä kyllyydestä. Salvatore nousi ylös ja karjaisi "Sweet PERKELË!, nyt alat käyttäytyä tai..."."Niin mitä pappa?" Sweet lausui yhä nauraen. Salvatore keräsi kamansa lattialta ja istahti penkille. "No mitä ostit ittelles?"."Tämmösiä" Sweet vastasi ja avasi salkun: Sen sisältä paljastui: ammuksia, pari lipasta ja metallinen noin kaksikymmentä senttiä pitkä lieriö "Mikä tuo lieriö on?" Salvatore sanoi pieni "WaTaFak" ilme kasvoillaan. "Etkö ole ennen äänenvaimenninta nähnyt?" Sweet vastasi Salvatorelle "Änkkäri Ammunationista? Epäilen". "En ostanutkaan sitä sieltä, minulla on kontaktini" Sweet iski silmää Salvatorelle. Salvatore tuijotti Sweetiä hetken. Sweet jatkoi "Pimeiltä markkinoilta saa vaikka mitä" Salvatore nyökkäsi ja vilkaisi nopeasti Luminoxin kelloaan ja sanoi Sweetille "Lähen käväseen LV:eessä, tuukko mukaan?". Sweet mietti nanosekunnin verran ja vastasi "Ok, voinhan mä" Salvatore nappasi tummanruskean pikkutakkinsa ja käveli jo ovelle "Tule jo kyyti on jo pihassa" Sweet piilotti kamansa ja lähti Salvatoren perään.
Pihalla oli musta Sentinel joka näytti todella edustavalta Sweetin silmissä. Kuski nousi ulos autosta avamaan ovia Salvatorelle kun Salvatore huomasi; "Kuka piru sinä olet? Missä perhanassa normaali kuskini on?". Hän ei kerennyt saada vastausta kun "kuski" veti esille Colt M1911- pistoolin. Samalla sekunnilla auton takapenkiltä nousi kaksi aseistettua miestä, toisella käsissänsä Mp-5 ja toisella äänenvaimennettu Galil- kivääri. "Mitä helkkaria tämä meinaa " Salvatore huusi. "Brian oli hyvä pomo" McKayn mies sanoi. Ennenkö Salvatore kerkesi sanoa mitään Sweet kuiskasi hänelle huuliaan liikuttamatta "Minun merkistäni juostaan sisälle, se on kyllä itsemurha mutta..." Sweet jännitti lihaksensa valmiiksi ja valmistautui juoksemaan sisälle. Hän tökkäsi Salvatorea, se oli merkki, molemmat juoksivat ovea kohti. Sweet kerkesi juuri ja juuri suojaan kun yhden miehen ampuma viiden laukauksen sarja viuhui ohi vain senttien päässä. Salvatore kaiveli jo revolveriään esille. Samalla Sweet etsi rynnäkkökiväärinsä, ammukset ja äänenvaimentimen. Sweet pysyi suojassaan samalla kun Salvatore ampui parhaansa mukaan McKayn miehiä. Sweet vilkaisi nopeasti onko McKayn gorillat tulossa. Hän laittoi lippaan kiinni ja veti latasimesta, lukko rasahti joka kertoi siitä että ase viritetty. Hän nousi suojastaan ja tähtäsi oviaukkoa kohti, samassa Sweet huomasi että Salvatorea oli osunut vasempaan olkapäähän. Sweet siirty Salvatoren luokse jonka henki kulki vielä ja pulssi tuntui mutta tuntui olevan tajuton. Samassa Sweet havahtui hiekan rapinaan. Hän ei millään pärjäisi kolmelle hyvin aseistautuneille miehelle yksin, jos Salvatore olisi vielä tajuissaan homma olisi toisenlainen. Sweet otti kamat reppuunsa (lippaan ja ammukset), heitti repun selkäänsä ja löi kiväärinperällä lähimmän ikkuna lasin paskäksi ja hyppäsi ulos. Hän pelastaisi Salvatoren McKayn miesten kynsistä niin pian kun kerkeäisi. Hän pakeni metsään illan pimeyden turvin...
McKayn mies löysivät haavoittuneen Salvatoren. "Häntä pitäisi vissiin hoitaa?" Yksi miehistä sanoi. "Totta, minä vien hänet Country General sairaalaan... Jack ja Mark lähtekää te sen toisen perään, olette paremmin aseistautuneet!" Toinen vastasi. Miehet kantoivat Salvatoren Sentineliin. Yksi miehistä, ilmeisesti pomo, lähti ajamaan Salvatorea hoitoon. Jack ja Mark lähtivät juoksemaan Sweetin perään...

To Be Continued

Part Two Coming Soon...

Lainaus:13.06.2007 Solid_CJ kirjoitti:
Solid_Cj:iin Kertomuksia: 14 Kertomus



Gone

Kohtuullisen hyvähän tuo oli. Pituus oli aika lailla sopivaa ja toimintaakin löytyi. 9-

Lainaus:13.06.2007 shadowdude73 kirjoitti:

Lainaus:13.06.2007 Solid_CJ kirjoitti:
Solid_Cj:iin Kertomuksia: 14 Kertomus



Gone

Kohtuullisen hyvähän tuo oli. Pituus oli aika lailla sopivaa ja toimintaakin löytyi. 9-

Kiitosta, kohta alan väsäämään jatkoa

Jep, anteeksi, kun jouduin eilen lähtemään varoittamatta. Oli ukkosta tulossa, joten piti sammuttaa kone loppuillaksi, ettei se mene rikki.

No, sitten asiaan. Molempien tarinat olivat hyviä. En osaa sanoa, kumman oli parempi, sillä ne olivat molemmat melko samantasoisia. Shadowduden tarinaa vain oli helpompi ja hauskempi lukea, koska kappalejakoa oli edelleen käytetty sopivan usein. Solid taas kirjoitti minun mielestäni tapansa mukaan hitusen realistisemmin.

Shadowdude73: 9, Solid_CJ: 9-.

Itse alan ihan kohta kirjoittaa jatkoa. Olisiko joitain parannusehdotuksia?

Lainaus:14.06.2007 Tape kirjoitti:
Jep, anteeksi, kun jouduin eilen lähtemään varoittamatta. Oli ukkosta tulossa, joten piti sammuttaa kone loppuillaksi, ettei se mene rikki.

No, sitten asiaan. Molempien tarinat olivat hyviä. En osaa sanoa, kumman oli parempi, sillä ne olivat molemmat melko samantasoisia. Shadowduden tarinaa vain oli helpompi ja hauskempi lukea, koska kappalejakoa oli edelleen käytetty sopivan usein. Solid taas kirjoitti minun mielestäni tapansa mukaan hitusen realistisemmin.

Shadowdude73: 9, Solid_CJ: 9-.

Itse alan ihan kohta kirjoittaa jatkoa. Olisiko joitain parannusehdotuksia?

KIITOS kerrankin rakentavaa palautetta!!! Ei oikeastaan, muista vain kielioppi ja realistisuus (minun mieleeni). Tänään minulta jatkoa...

Tapen tarinat:

Carl Johnson's & Friends Adventures - Carl and Vic become friends osa 2/3


Kello on 14.45. Rahtialus saapuu Vic kyydissään Los Santosin satamaan. Vic nukkuu yhä hytissään side haavoittuneessa kädessään. Silloin kapteeni tulee hytiin, ja sanoo: "No niin poika, olemme nyt perillä". Vic hätkähtää hereille ja käpristää kulmiaan. "Mitä? Nytkö jo? Luulin matkan kestävän koko loppupäivän." "Me olemme nopeita", sanoi kapteeni ja lähti pois. Vic oli hiukan hämillään noustessaan ylös. Silloin hänen mieleensä muistui eräs tärkeä asia - hän ei muistanut aikaisemmin, että Lance ja Janet ovat vaarassa. Pete ja Martinez aikova tappaa heidät. Silloin Vic alkoi hätääntyä hiukan ja yritti järkeillä. Hän juoksi niin nopeasti kuin pystyi laivan kannelle, ja sai huomata sään muuttuneen sateiseksi ja tuuliseksi. Vic kiroaa ja lähtee etsimään siltaa rannalle. Hän löytääkin sen pian, ja näkee laivan miehistön kantavan joitakin pienempiä laatikoita maalle. Vic kiittää saapuessaan kuivalle maalle kapteenia avusta, ja lähtee sitten kävelemään huolissaan pois satamasta, joka on huonosta säästä huolimatta täynnä liikettä siviileistä sataman työntekijöihin. "Hei, poika! Olisiko sinulla ollut antaa hiukan rahaa palkkioksi matkasta", kysyi kapteeni vielä. Vic huokaisi ja vastasi laiskasti: "Ei ole". Kapteeni ärähti ja lähti takaisin laivaan. "Toista kertaa en sitten sinua kyytiini ota, muistahan se, poika", huikkasi kapteeni laivan kannelta. "Ihan sama minulle", murahti Vic. Hän oli jo muutaman minuutin käveltyään ihan likomärkä. Häntä huoletti äitinsä ja veljensä kohtalo. "Taisi olla virhe lähteä tänne, mutta kun en muistanut asiaa sillon", harmitteli Vic itsekseen surullisena. "Minne minä nyt menen?"

Kello on 14.58. Carl on huoneessaan kuuntelemassa musiikkia ja lukemassa pornoa. "Äh, huono lehti tämäkin! Eikö Sweetillä ole enää kunnon pornoakaan", totesi Carl hieman turhautuneena, ja heitti Sweetin lainaaman Playboy-lehden nurkaan homehtumaan. Hän päätti sen sijaan käväistä kaupassa hakemassa uutta luettavaa, ja sammutti CD-soittimesta kuuluvan Iron Maidenin. Hän nappasi vaatekaapistaan nopsasti biker jacketinsa ja ampaisi alakertaan. Hän otti alhaalta vielä autonavaimensa ja astui ulko-ovesta sateeseen. "No voi perseen suti, sanon minä", huudahti Carl huomatessaan tuulessa heiluvat palmut ja kaatosateen. Hän astui jotain hiljaa itsekseen mutisten pois katoksen alta. Carl ei pitänyt yleensä kovin paljoa sateesta, eikä säätiedotus ollut luvannut täksi päiväksi sadetta. Hän avasi kodikkaan autotallinsa oven, ja näki oman, punaisen Turismonsa seisovan tallissa kiltisti, kuten aina. Carl tervehti autoaan rennosti ja hyppäsi sen kyytiin. Hän käynnisti radion ja ajoi ulos tallista oven lukkiutuessa itsestään. Hän pisti vielä lasinpyyhkijät töihin ja lähti ajamaan kaatosateessa ja tuulessa kohti El Coronaa.

Samaan aikaan satamasta moottoritielle juuri päässyt Vic oli kylmissään ja likomärkä. Hänellä ei ollut rahaa tai asetta. Hän jäi bussipysäkille odottamaan bussia, vaikkei rahaa ollutkaan. Hän istuutui penkille kuivattelemaan katoksen alle. Hänen vierellään istui joku noin 40-vuotias mieshenkilö, jolla oli hieno puku päällään. Hän ei kiinnittänyt lainkaan huomiota vieressä istuvaan Viciin , vaan näppäili jotain kännykkäänsä. Silloin Vic keksi idean... Hän päätti ryöstää miehen, sillä hänellä oli Vicin tarvitsema kännykkä ja puvusta päätellen rahaa. Vic hivuttautui hiukan lähemmäs miestä, joka ei vieläkään tajunnut Vicin olevan lähellä. Juuri kun Vic oli tarraamassa miestä kurkusta, tämä käännähtikin äkisti. Vic säikähti ja meni hiukan taaksepäin. Mies katsoi tätä hetken hölmistyneenä, ja kysyi sitten: "Öh... Voinko auttaa jotenkin". Vic melkein punastui ja keksi äkkiä jotain. "No kun teidän puvussanne on jokin ötökkä, ja ajattelin ottaa sen pois." Silloin mies säikähti ja alkoi riuhtoa ja heilua vimmatusti. "Ota se pois, ota se pois", hän huusi. Silloin Vic käytti tilaisuutta hyväkseen - hän löi miestä niin kovaa kuin pystyi leukaan. Kuului vain "krunts", ja mies putosi penkiltä. "Aaaah!! Mitä pirua sinä teet?" Vic ei vastannut, vaan alkoi takoa jätkää naamatauluun. "Anna kännykkäsi ja rahasi, niin en tapa sinua", huusi Vic hakattuaan miestä ensin vähän. "Okei, okei! Ota tämä puhelin ja lompakkoni povitaskustani!" Vic teki kuten käskettiin, ja jätti miehen maahan. Hän avasi lompakon, tarkisti sen sisällon ja laittoi sen housuntaskuunsa. Kännykkä oli yhä päällä, ja Vic sammutti sen. Mies nousi silla aikaa ylös ja lähti juoksemaan sateeseen. Vic katsahti juoksevaa miestä, mutta ei jaksanut lähteä perään. Samassa bussi pysähtyikin pysäkille Vicin viereen. Hän astui sisään ja sanoi kuljettajalle: "Vie lähimpään kauppaan".

Kello on 15.15. Carl pysäköi Turismonsa El Coronassa sijaitsevan marketin pihaan. Hän juoksee äkkiä pois sateesta sisälle kauppaan, ja suuntaa sitten lehtihyllylle. Erilaisia lehtiä on valtavat valikoimat, joista valita. Carl silmäilee hyllykköä, ja huomaa pian vasemmassa yläkulmassa hakemansa aikuisviihteen. "Haa! Olisikos jotain uutta ja kuumaa?" Carlin silmäillessä lehtiä, saapuu Vic kauppaan. Hän ei koskaan ole ennen ollut Los Santosissa, mutta Las Venturasissa ja San Fierrossa kyllä pari kertaa. Häntä ei ole pahemmin nimittäin innostanut mennä jengien temmellyskentälle lomailemaan, vaikka kaupunki häntä on aina kiehtonutkin. Hän tutkii valtavan kokoista markettia ruoan tarpeessa. Hän kulkee lehtilyllyn ja Carlin ohi etsiessään ruokaosastoa. Carl on napannut itselleen juuri uusimman Playboyn, jonka kannessa komeilee, kukas muukan kuin kuuluisa Pamela Anderson. "Ei vittù! Eikai taas tuota silikonihuoraa koko lehden täydeltä?! Jotain uutta välillä", kiroaa Pamelaan kyllästynyt Carl, ja heittää lehden takaisin. Silloin hänen vierelleen ilmestyy Vic, joka kysyy: "Anteeksi, mutta mahdatko tietää missä on ruokaosasto?". Carl hätkähtää hiukan, katsahtaa Viciä. "Joo, tuolla edessäpäin se kai on!" "Minä katsoin jo, mutten löytänyt", vastasi Vic. Carl valitsi summassa jonkun toisen "aikuisten lehden", ja sanoi samalla: "Jaa, no en minä sitten tiedä. Tulin tänne vain hakemaan lisää öh, luettavaa". Vic nyökkää ja sanoo tarjoten kättä: "Minun nimeni on muuten Vic. Kukas sinä olet?". Carl avaa silmänsä ja huomaa pitävänsä kädessään homopornoa. Hän heittää sen äkkiä pois Vicin naurahtaessa vierellä ja kättelee tätä. "Terve vaan. Mua voit kutsua CJ:ks, jos haluat, mutta Carl mun oikea nimi sit on", kertoo Carl. "Lähdetäänkö yhdessä etsimään sitä ruokaosastoa? Minä voin tarjota sinulle jotain", ehdottaa Vic. Carl nyökkää myöntymyksen merkiksi, ja kiskaisee taas summan mutikassa jonkun lehden. "No jes, Pamelahan se siinä dildo kädessä. On kai sitten tyydyttävä tähän akkaan." Sitten sen sanottuaan Carl lähtee Vicin perään. He kävelevät ympäri kauppaa, mutta ruokaosastoa ei tunnu löytyvän sitten millään. He toteavat molemmat, ettei näin isoja kauppoja tarvitsisi edes olla.

Noin vartin etsittyään he kuitenkin vihdoin löytävät ruokaa. "No niin... Otatko pizzan vai hampurilaisen", kysyy Vic. "Molemmat käy mulle", vastaa Carl. He päättävät kuitenkin ottaa pizzan, koska se on suurempi. Vic ottaa vielä sixpackin kylmää olutta, ja sen jälkeen he päättävät lähteä maksamaan.

Maksettuaan he menevät ulos sateeseen. "Hei, Vic. Haluisitko tulla mun kämpille Gantoniin joksikin aikaa? Olet ilmeisesti uusi täällä", sanoo Carl istuutuessaan autoonsa. "Voinkai minä tullakin." Sen sanottuaan Vic hyppäsi kyytiin, ja he ajoivat pois. "Noh, kerroppas mitä teet täällä", kysyi Carl kohta. Vic alkoi kertoa olevansa Vice Citystä tuleva rikollinen jne...

Kello on 16.00. Uudet kaverukset pääsevät Carlin kämpille Grove Streetille. Carl peruuttaa Turismon talliin, ja he lähtevät ovesta sisälle taloon. Siellä Carl näyttää hieman paikkoja, jonka jälkeen he alkavat jutella, syödä, juoda ja katsoa telkkaria. Vic ei kuitenkaan ole vielä kertonut äitinsä ja veljensä Lancen olevan vaarassa...

Samaan aikaan Vice Cityssä. Martinez ja Pete ovat armeijan tukikohdassa suunnittelemassa hyökkäystä Vicin perheen kimppuun. "Noin, ystäväni... Olemme nyt valmiita", sanoi Martinez soitettuaan juuri sotilailleen. "Mainiota työtä! Nyt aseet mukaan, jotta ei tarvitse kuristaa heitä", vastaa Peten kylmähkö ääni...

JATKUU...

Lainaus:14.06.2007 Tape kirjoitti:

Tapen tarinat:

Carl Johnson's & Friends Adventures - Carl and Vic become friends osa 2/3

Pituus oli kohdallaan ja muutenkin juoni oli kohtuullisen hyvä.

9

Vieläkös tänään sitten joltain tulee uutta tarinaa?

Lainaus:14.06.2007 shadowdude73 kirjoitti:

Lainaus:14.06.2007 Tape kirjoitti:

Tapen tarinat:

Carl Johnson's & Friends Adventures - Carl and Vic become friends osa 2/3

Pituus oli kohdallaan ja muutenkin juoni oli kohtuullisen hyvä.

9

Jep jep, tarina oli muuten hyvä mutta ainut mikä puuttui oli toiminta. Mutta jees tarina. 8puol...

Tänään minulta ehkä kaksi (?!) tarinaa

Kiitokset hyvistä arvosanoista. Pitääpä yriittää tehdä tässä lähipäivinä oikein kunnon vauhdikas toimintapainotteinen tarina. Huumoriakin saisi omasta mielestäni olla mukana tarinoissani enemmän.

Juoni-ideoita saa esittää, koska juuri tällä hetkellä minua vaivaa (taas) inspiraation puute.

Lainaus:14.06.2007 Tape kirjoitti:
Vieläkös tänään sitten joltain tulee uutta tarinaa?

Jep.

Juttu ei varsinaisesti liity Grand Theft Autoon, mutta viitteitä on. Mikäli se siis riittää. Jutussa saataa olla typoja tai muita virheitä.

Ryöstöretki
20. Marraskuuta 1996, Kuopio.

Lauri Sten, Tommi Verssinen, Kari Johakainen ja Toni Siipponen istuvat oluella keskustassa olevan ravintolan nurkkapöydässä. Miehet olivat pari kuukautta aikaisemmin päässeet vapaalle suoritettuaan asevelvollisuutensa, ja näin väliaikaisesti työttöminä miehet kuluttivat aikaa ravintoloissa lähes päivittäin, kun ei muutakaan ajanvietettä siihen hätään löytynyt. Työttömyystuki ei ollut muutamaa sataa markkaa suurempi, joten pojat miettivät kuumeisesti keinoa saada lisää rahaa ja pian. Kaikki miehet olivat ahkeria lottomiehiä, ja usein oli tullut kohtalaisiakin voittoja, mutta nekin rahat menivät ennemmin tai myöhemmin olueen.

Pian Kari saa oluthuuruissa pohtimisen jälkeen aluksi hyvinkin leikkimielisen ajatuksen läheisen postin ryöstöstä. Kuitenkin, mitä enemmän ryöstöretkestä puheltiin, sitä mielenkiintoisammalta se tuntui. Pian pojat päättävät lähteä Tommin asunnolle, mikä oli parin kilometrin päästä ravintolasta. Lauri on porukasta sen verran selvin päin, että hän voisi ajaa autolla ilman suurempia ongelmia. Pojat nukahtavat hyvin pian milloin minnekin päin Tommin rivitaloasuntoa, ilman sen tarkempaa mietiskelyä postiryöstöstä.

On torstaiaamu, 21. marraskuuta. Miehet alkavat nyt tosissaan suunnitella keikkaa keskustassa sijaitsevan postikonttorin ryöstöstä. Osat selviteltiin nopeasti: Lauri Sten varastaa pakoauton ja ajaa sitä koko keikan ajan. Tommi Verssinen hommaa jostain aseita ryöstöön - pitäähän ryöstön olla vakuuttava. Kari Johakainen hommaa sekalaisia ryöstötarvikkeita; hansikkaita, ryöstökasseja, naamioita. Tusinakeikka ei riittäisi pojille, se on varmaa. Toni Siipponen kerää rahoja, Tommin pitäessä vahtia ovella. Keikka suoritettaisiin maanantaiaamuna, 25. marraskuuta.

Samana torstaipäivänä tapahtuu vaikka mitä. Lauri Sten kävelee Anttilan luona olevalle parkkipaikalle. Hän irrottaa eräästä punaisesta Volvosta rekisterikilvet, tarkastettuaan toki, ettei lähellä ole silminnäkijöitä tai valvontakameroita. Sten kävelee Volvon vieressä olevan smaragdinvihreän Hondan luokse, hajottaa sen ikkunan metalliputkella, avaa lukon ja istahtaa kuljettajan penkille. Autossa ei ollut murtohälytintä eikä rattilukkoa. Sten on tottunut siihen, mitä hän nyt tekee - käynnistää auton johdoilla ja huristelee pois Volvon rekisterikilvet mukanaan. Myöhemmin Sten vaihtaa Hondan kilvet Volvon kilpiin.

Tommi Verssinen oli saanut rikollisystävältään lainaksi Jatimatic -konepistoolin ja pari ysimillistä Coltia. Kari Johakainen oli päivän mittaan ostanut näppylähansikkaita, putkikasseja, kommandopipoja ja verryttelypukuja ryötövaatetukseksi. Toni Siipponen jäi ilman suurempia hommia.

Maanantai, 25. marraskuuta 1996. Kello on 10:22. On tositoimen aika. Verssinen ja Siipponen vetävät kommandopipot kasvoillensa. Kaksi tummaan verryttelypukuun pukeutunutta miestä kävelee rauhallisesti postiin sisään. Molemmilla on käsissään näppylähanskat, ja toisella on kädessään Jatimatic -konepistooli, ja toisella on kaksi putkikassia ja Colt takin alla. Postin ovi pamahtaa auki. Konttorissa on sisällä muutama asiakas. Verssinen töräyttää Jatimaticin esille, huutaen "Ryöstö, kaikki maahan!" Toni Siipponen hyppää kassatiskien yli, ja tyhjentää kolme kassakonetta kahteen putkikassiin. "Ei sitten hälytyksiä, ei mitään väripaukkuja, *******!" hän mutisee latoessaan sadan ja tuhannen markan seteleitä putkikasseihin. Siipponen ei huomaa väripanosta, joka menee eräiden setelien mukana Nike -kassiin… Ryöstö on tähän menneessä kestänyt melkein minuutin. Viimein Siipponen hyppää tiskin yli ja ryntää ulko-ovea päin. Yksi tai kaksi asiakasta on nousemassa lattialta, kun Verssinen täräyttää pienen sarjatulen konttorin seinään ja kattoon. "Sanoin maahan, *******!" Tämän jälkeen ei kestänyt montaa sekuntia, kun sekä Verssinen, että Siipponen juoksevat ulos putiikista. Saaliin arvo oli noin 125 000 markkaa. Kun ovi pamahtaa kovaäänisesti kiinni, eräs kassaneideistä painaa hälytysnappulaa, mikä yhdistää suoraan poliisille…

Kaksi verryttelypukuista miestä juoksee kovaa vauhtia kohti smaragdinvihreää Hondaa. Verssinen hyppää etupenkille, Siipponen hänen taakseen takapenkille. Sten painaa erittäin lujasti kaasua ja kolmikko kiihdyttää pois paikalta. Satama-alueen kohdalla ajaessa kohti kotia, tapahtuu jotain hyvin odottamatonta. Väripanos räjähti toisessa Siipposen putkikassissa. Panos oli viiveen perusteella viallinen, mutta posahti se kuitenkin. Siipponen heittää kaarteessa savuavan kassin ikkunasta ulos. Ja siitäkös Verssinen oikein silminnähden riemastui. "Mitä, mitä, mitä *******ä sinä juippi menit tekemään? Siinä meni puolet rahoista! *******, *******, tuohan on todisteena siitä, että me ollaan ajettu täältä, mitä jos ne ovatkin perässä olleet koko ajan ja tuo savuava ***** on vihjeenä, todisteena..! Voi ******* sinun kanssasi, Toni, voi *******!" Verssinen oli suorastaan paniikissa, jopa shokissa. Vainoharhaisena ja pelokkaana hän otti Coltin vyötäröltään, kääntyi Tonia kohden, asetti aseen Siipposen silmien väliin. Ja laukaisi. Sten säikähti tilannetta ja ajoi hyvin suurella vauhdilla kohti Tommin asuntoa, ilman jälkeäkään poliiseista.

Mutta ei rikosta ilman seurausta. Kaarteessa ajaneelle smaragdinvihreälle Hondalle, ulos lentävästä savuavalle urheilukassille, ja jopa itse ampumistapaukselle oli erittäin paljon silminnäkijöitä siihen aikaan päivästä. Silminnäkijät pystyivät myös kertomaan, mistä suunnasta auto oli tullut, minne se oli mennyt ja jopa naamiottoman kuljettajan tuntomerkit pystyttiin tunnistamaan.

Jutun tutkinta pääsi liikkeelle nopeasti. Aluksi tutkittiin itse ryöstötapausta. Postin valvontanauhalta pystyttiin seuraamaan tarkasti ryöstötapahtumia. Tukevahko, lyhyt mies Jatimatic-konepistoolin kanssa tunnistettiin ruumiinrakenteen, äänen ja Armeijan henkilöstötietojen perusteella 22-vuotiaaksi Tommi Verssiseksi. Samoin perustein oli myös syytä epäillä, että 23-vuotias Toni Siipponen on ollut rahankerääjän hommissa. Siipposen ruumis kuitenkin löydettiin ja tunnistettiin erään puistikon pensaikosta. Tommi Verssinen ei tunnustanut murhaa missään vaiheessa. Verssinen ilmoitti kuitenkin myös Kari Johakaisen olleen suunnittelemassa juttua, sillä hän ei halunnut päästää häntä ilman tuomiota. Autonkuljettaja Lauri Sten saatiin kiinni yleisövihjeiden perusteella. Hänet myös tunnistettiin tunnistusrivissä smaragdinvihreän Hondan kuljettajaksi, hän kun oli ajanut ilman naamiota. Sten myös kertoi autossa sattuneesta välikohtauksesta. Hylättynä löydetyssä autossa olevien jäänteiden perusteella pystyttiin todistamaan, että väripanos oli räjähtänyt autossa, ja että autossa oli myös surmattu henkilö ampumalla.

Tapausta käsiteltiin oikeudessa kuusi kertaa. Tammikuussa 1997 tuomiot julistettiin. Kari Johakainen tuomittiin avunannosta törkeän ryöstöön vuodeksi ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Lauri Sten tuomittiin auton luvattomasta haltuunotosta ja avunannosta törkeään ryöstöön neljäksi vuodeksi, kymmeneksi kuukaudeksi ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Tommi Verssinen tuomittiin törkeästä ryöstöstä, ampuma-aserikoksesta ja täyttä ymmärrystä vailla tehdystä Toni Siipposen taposta yli neljäksitoista vuodeksi ehdottomaan vankeusrangaistukseen.


LOPPU

Lainaus:14.06.2007 shadowdude73 kirjoitti:

Lainaus:14.06.2007 Tape kirjoitti:
Vieläkös tänään sitten joltain tulee uutta tarinaa?

Jep.

Olen pahoillani ettei tullut, mutta nyt oli aikamoinen myräkkä täälläpäin, niin en voinut kirjoittaa..Ehkä tänään.

Ookkei... Minultakin tulee tänään. Tiedä sitten, tuleeko Solid_CJ:ltä.

Wattu, tarinasihan ei varsinaisesti liittynyt GTA:aihin, mutta silti se oli ihan hyvä. Hyvin olit keksinyt nuo nimetkin, ja juoni oli kerrottu yksityiskohtaisesti ja hyvin.
Tuo ei vain ehkä olisi kuulunut tänne.

7 puol

NO KYLLÄ TULEE SOLIDILTA


Solid_Cj:iin Kertomuksia: 15 Kertomus



The Chase (Gone Part 2)


Sweet hölkkäsi metikön polkuja pitkin. Hän vilkaisi nopeasti takseen mutta ei huomannut mitään poikkeavaa pimeydestä johtuen. Kun hän palautti katseensa eteen hän huomasi tulleensa tiensä päähän, edessänsä melkein pystysuora kallio. Voihan ******* Sweet kirosi mielessänsä kun lähti kiertämään kalliota. Hän kuuli jo takaa-ajajiensa äänet. Hän löysi paikan johon kallio loppui ja lähti nousemaan jyrkkää ruohomäkeä ylös.
Jack ja Mark saapuivat myös kalliolle "Minne *******in se kaveri katosi" Jack kysyi samalla kun katseli paikkaa josta pääsisi yli tai kierrettyä kallion. "Luultavasti kiertää kalliota, tule jo, kierretään mekin". He jatkoivat matkaa kevyesti hölkäten.
Samaan aikaan Sweet oli noussut ruohomäen ylös ja saapunut autotielle. Hän huomasi lähestyvän maastoauto tyyppisen poliisi auton. Hän muisti Salvatoren sanat Olet pääeipäilty Area 69 tunkeutumisesta Sweet painui äkkiä maatan vasten ettei poliisit vahingossakaan huomaisi häntä. Sweetin harmiksi poliisi auto ajoi harvinaisen verkkaista vauhtia johtuen suuretsinnöistä.
Poliisiiauto eteni Sweet kohdan ohi joten Sweet rupesi juoksemaan täyttä vauhtia tietä pitkin kohti Palomino Creekiä. Sweet oli menettänyt paljon kallista aikaa. Hän ei voinut varastaa ajoneuvoa koska liikennettä ei yksinkertaisesti ollut näin myöhään. Hänen arvionsa kello oli noin yhdeksän illalla.
Jack ja Mark pääsivät tielle asti. "Minnekköhän suuntaan tämä kaveri on lähtenyt?" Mark ihmetteli. "Luultavasti BlueBerryyn kohti eiköhän mekin" Jack ja Mark molemmat lähtivät sillan yli kohti Blue Berryä, eli täysin vastakkaiseen suuntaan kun Sweet.



Seuraavana päivänä


Salvatore alkoi heräillä unilääkkeen vaikutuksesta. Hänen vasempaan olkapäähän oli sidottu side. Hän alkoi pukea omia vaatteitansa päälle. Salvatorella kesti hetki ennenkuin sai vaatteet päälle koska hänen olkapäähänsä sattui ihan kiitettävästi.
Salvatore ei osannut aavistaa kuka viereisellä vuodepaikalla lepäsi; Carl "Cj" Johnson. Cj:iin luut olivat jo suurimmaksi osaksi parantuneet parempien hoitotekniikoiden ansiosta. Jalat olivat ainoastaan huonossa hapessa ja nekin parantunee muutamassa päivässä.
Salvatore otti takkinsa ja lähti kävelemään pois vuodeosastolta. Hän käveli ulos sairaalasta hoitajien ja lääkäreitten estelyistä huolimatta. Hänen teki heti mieli piippuansa mutta tajusi että salkku oli jäänyt Hilltopin farmille. Samassa hänen mieleen muistui McKayn miehet ja ampumavälikohtaus.
Salvatore vilkuili ympärilleen ja huomasi mustan Sentinelin. Ei kai taas. Salvatoren onneksi hän huomasi että yksi McKayn mies nähtävästi torkkui kuskin paikalla. Mies oli kai nukahtanut kun oli odottanut Salvatorea sairaalasta. Salvatore sai idean joka kääntäisi hänet tässä Kissa ja Hiiri- leikissä hänet kissaksi. Hän käveli kuljettajan puoleisen oven luo ja avasi sen niin hiljaa kun pystyi ja nyt, Salvatore otti miehen taskusta salamannopeasti pistoolin.
Salvatore kopautti miestä kevyesti pistoolilla. Mies murahti ja avasi silmänsä. "SINÄ, ulos autosta heti paikalla" Salvatore karjaisi.
McKayn mies vilkaisi Salvatorea ja huomasi että hän piteli käsissänsä pistoolia, Pakkohan se on hän mietti samalla kun nousi autosta ulos.
Salvatore löi mieheltä tajun pois ja jätti hänet parkkipaikalle makaamaan. Salvatore itse hurautti Sentinelillä pois paikalta.


Sweet oli saanut varastettua Bobcatin yön aikan ja on nyt Leafy Hollowsissa. Hän oli kertonut tapahtumat Truthille, Cesarille ja Kendlille. Cesar sanoi heti kertomuksen loputtua "Olet saanut nyt niin paljon negatiivista "huomiota" että kannattaa pitää pari päivää "riil lou"- profiilia, eikö totta". Sweet myönteli samalla kun hyppäsi heinäpaalilta alas.

Loppu

Ei ehkä parasta jälkeä mutta menköön

Lainaus:15.06.2007 Solid_CJ kirjoitti:
NO KYLLÄ TULEE SOLIDILTA


Solid_Cj:iin Kertomuksia: 15 Kertomus



The Chase (Gone Part 2)

Ihan hyvä taas kerran, muttei kauhean pitkä.

7 puol

Btw, koskas Carl tulee takaisin kuvijoihin?

Lainaus:15.06.2007 Tape kirjoitti:

Lainaus:15.06.2007 Solid_CJ kirjoitti:
NO KYLLÄ TULEE SOLIDILTA


Solid_Cj:iin Kertomuksia: 15 Kertomus



The Chase (Gone Part 2)

Ihan hyvä taas kerran, muttei kauhean pitkä.

7 puol

Btw, koskas Carl tulee takaisin kuvijoihin?

Seuraava stoori (ehkä tänään).

Nyt olen täällä taas! Ensin mun 10. kertomuksens juoni, sitten lähen arvostelemaan teijän 7+ - 10- arvoiset tarinat!!! En jaksanut tehdä 9. kertomuksen ja mulla tuli päähän 10. kertomuksen idea.

GTA-F4N1N Tarinat
Neljäs tarina, Jo Kymmenes Kertomus
Suunitelma Caligulias

Juoni
Viime tarinassa CJ saa tietää, että Salvatore petti CJ:n ja tämä tekee kostoksi ryöstää hänen casinonsa. Tehtävä on sama kuin se Heist Las Venturaksessa. Kuitenkin, Dam and Blast tehtävässä muuttuu pikkasen ja myös Breaking Bank at Caligulias. Dam and Blast muuttuu Dam And Wlastiksi (Water ja Blast -sanojen yhteenkirjoitus). Ajattelin sen pelin sekoamisessa, mutta en piitannut. Siinä CJ laittaa ne reppupommit patoon, mutta laittaa yhden huomaamatta C4:n, kun eräs vartija huomaa hänet. Sitten kun hän ryöstää Caligulian ja kun Zero räjäyttää padon, niin Sherman Dam tuhoutuu. Seurauksena on vedenpaisumus San Fierrossa ja Las Venturaksen länsi-osassa. Lance saa vastalääkettä vähän myöhään, koska hurrikaani, kytät ja Forellit estivät vielä Jamesin, Jôsen ja Tommyn tietä. Selviääkö Lance? Se selviää 10. Kertomuksessa!

Mitäs sanotte? Tässä arvostelut
Tapen CJ & Friends Adventures Osa 1 7puol
Shadowduden Adventures in SA & VC 9-
Solid_CJ:n Gone 8+ koska oli jotenkuten lyhyt...
Tapen CJ & Friends Adventures Osa 2 8puol
Watun ensimmäinen tarina 7- Meni Off-Topicsi...
Solid_CJ:n The Chase(Gone part 2) 8+

Ite annan 10. Kertomuksen juoneen jonkun surkean 5+. Oon teihin verrattuna N00B... toivottavasti 9. kertomuksessa tulee edes yli 8...

EDIT: Korjasin vähän juonia.

Hyvä kun tulit takaisin, GTA-F4N1.

Minusta tuo juoni kuullostaa varsin hyvälle. Katsotaan sitten, että miten on toteutuksen laita...

Mitäs kirjoitusvinkkejä antaisit mulle? Muuten, mun pitää tehä ensi 9. kertomuksen, että pääsen jatkamaan

Sori tuplapostaus, mutta en nyt tänää ehi tehä sitä 9. Kertomusta. on vähän kiiretta.