Lainaus:14.07.2007 Tape kirjoitti:

Lainaus:14.07.2007 GTA-F4N1 kirjoitti:
Ei hätää, sisältö ratkaisee eniten.

No näinhän se yleensä on.

Koska tarina tulee?

Se tulee, kun on tullakseen. Haluatteko "ylimääräistä" juonipaljastusta?

ÄSSÄ HERRA CJ OSA 2

Samalla kun Carl ajaa Mitchellen kanssa Vegasiin Sweet ammuskelee Ballaseja Grove streetillä.
-Panokset loppui! Sweet huutaa.
-Antaudutaanko? yksi jengiläinen huutaa.
-Olet sä hullu? ne tappais meiät kuitenki! toinen huutaa.
Samalla paikalle saapuu poliiseja:
-Mitäs täällä on meneillään? yksi kysyy.
poliisi ampuu yhtä ballasia päähän:
-Että mä kärsin! ballas huutaa.
Sweet juoksee luotisateessa poliisiauton luo varastaa sen ja kaasuttaa pois mukanaan pari jengiläistä.
-Missä Carl ja Cesar ovat? sweet kysyy.
-En mie tiiä! jengiläinen vastaa.
-Hmm... taidanpa tietää missä Cesar on. Sweet huomauttaa.
Sweet ajaa madd doggin kartanon eteen ja kävelee sisään.
Cesar ja kendl ovat muhinoimassa keittiössä Sweet kävelee sisään:
-Jaahas taas muhinoimassa! Sweet huomauttaa.
Cesar nousee ylös:
-Mitä nyt? Cesar kysyy.
-Ballasit ovat hyökänneet Grove streetille emmekä tiedä missä CJ. on Sweet kertoo.
-Carl sanoi lähtevänsä Vegasiin jonkun tyttönsä kanssa. Cesar kertoo.
-Mitä!? Sweet huutaa.
Cesar juoksee autolle:
-Odota! Sweet huutaa.
He lähtevät ajamaan kohti lentokenttää.
Aamulla Carl ja Mitchelle saapuvat Vegasiin:
-Tarvitsen juotavaa! mitch valittaa.
-Olemme aivan kohta perillä kultu! Carl vastaa.
He saapuvat Starfishin casinon eteen jättävät auton parkkiin ja kävelevät sisään:
-tuolla on juotavia kultu. Carl sanoo.
Carl antaa Mitchille 10 dollaria ja menee itse pelaamaan pokeria
mutta Carl yllättyy nimittäin samassa pöydässä istuu Catalina!
-Hei cowboy olet minulle velkaa jo kolme tonnia! Catalina huutaa yhdelle pokerinpelaajalle.
-Turpa kiinni ämmä! pokerinpelaaja huutaa takaisin.
yhtäkkiä turvamiehet tulevat:
-Onko täällä ongelmia? mies kysyy.
-Minulta paloi päreet! Catalina huutaa.
Carl seuraa Cataliinaa kolmanteen kerrokseen:
-Kerran äkäpussi aina äkäpussi. Carl vitsailee.
-Sinä! Catalina huutaa Carlille.
-Luulin että olit Liberty cityssä. Carl sanoo.
-Tuli ongelmia Clauden kanssa. Catalina kertoo.
Catalina ottaa veitsen taskustaan ja yrittää iskeä sillä Carlia mutta Carl ottaa Catalinaa kädestä ja tiputtaa hänet vahingossa portaita alas...

to be continued...
jatkuu...

Lainaus:14.07.2007 granlund007 kirjoitti:
ÄSSÄ HERRA CJ OSA 2

Ei kyllä mikään paras mahdollinen, mutta paikoin menettelee...

+ Paikoin ihan hauskaa luettavaa


- Liian lyhyt ja sisällötön
- Yli puolet tarinasta pelkkää dialogiaa
- Kirjoitusvirheitä yms jonkin verran

5

Ja shadow, voit laittaa sen juonen tänne.

Eli siis, kaikki sujuu hyvin, kunnes rakennus posahtaa. Toni ja Donald ovat harvojen selviytyjien joukossa, mutta CJ tippuu vanhaan metrotunneliin. Hänellä ei ole aseita - hänellä ei ole mitään muuta kuin vaatteet yllä, eikä ulospääsyä löydy. Kun hän löytää aavekaupungin, hän ei näe siellä mitään, mutta kun hän nukkuu, kauhutapahtumat alkavat......

Aave-juttu ei kiinosta. Sitä paitsi se aave-kaupunki on LC:n alkuvideon paikka.

Kuitenkin, juonen arvosana: 8

Lainaus:14.07.2007 GTA-F4N1 kirjoitti:


Kuitenkin, juonen arvosana: 8

Näin. Aavekaupungilla tarkoitin niissä juoni-ideoissa kylläkin sitä, että se on hylätty 1800-luvulta peräisin oleva kaupunki Liberty Cityn alapuolella, eli 1800-lukulainen Liberty City. En tarkoittanut sitä, että siellä on mitään aaveita, mutta itsehän päätät.

Kyllä minä tiedän, mutta minä taisin luulla sitä sellaseks, tiedätkö?

Lainaus:14.07.2007 GTA-F4N1 kirjoitti:
Kyllä minä tiedän, mutta minä taisin luulla sitä sellaseks, tiedätkö?

En puhunut sinulle silloin, vaan shadowille, mutta samapa tuo.

Death of a Wiseguy, Osa 4

CJ: n kädet tärisivät vahvemmin kuin koskaan ennen, kun hän ajoi kohti Sindaccojen rakennusta Justin, Johnny ja Nico kyydissään. Perillä hän näki valtavan määrän Leoneja, ja seuraavalla sekunnilla CJ huusi: "OVI AUKI!" Toni ja Donald juoksivat muurinmurtaja kädessään ovesta läpi ja aloittivat tulituksen. Pari Sindaccoa sai heti surmansa, ja CJ: n johdolla muutkin ryntäsivät sisälle. Verinen sota alkoi, eikä yksikään sillä hetkellä aulassa ollut Sindacco selvinnyt. CJ meni asettamaan pommeja, kun muut suojaisivat tämän selustaa. Hän astui eräästä ovesta sisään ja totesi innoissaan: "Asevarasto!" Hän laittoi yhden neljästä pommista sinne, jonka jälkeen sisään kuitenkin astui kaksi Sindaccoa. CJ tappoi heidät huutaen molemmilla kerroilla: "Headshot!" ja tuli ovelle. Hän murskasi sen haulikolla, ja sen takana ollut Sindacco, joka varmaan yritti yllättää, jäi oven alle. Kun CJ vielä astui hänen päälleen, oli hän vaaraton.

Seuraavassa huoneessa Leonet kävivät jo kovaa sotaa Sindaccojen kanssa. Mike, hangaarin tuhonneen pommin asettaja, otti luoteja vastaan, mutta onneksi pelastus tapahtui heti ja muutama Leone meni hoitelemaan häntä muiden antaessa taustatukea. CJ: kin osallistui sotaan, kunnes muisti, että aikaa ei ollut paljoa ennen pommien räjähdystä, joten piti toimia ripeästi. "Hmm, aikaa on kaksi tuntia." hän sanoi ja suuntasi nyt toimistoon, jossa ei ollut onneksi ketään. Hän laittoi pommin kirjahyllyyn ja käveli vahingoniloinen ilme naamallaan pois. Tämän jälkeen oli huumelabran vuoro. CJ löysi tiedemiespuvun eräästä vaatekaapista, hiipi labraan ja asetti pommin tiedemiesten huomaamatta erään huumesäkin sisälle ja piilotti säkin kaiken varalta, jottei kukaan löytäisi sitä. Viimeinen pommi piti laittaa valvomoon, joka oli ylimmässä kerroksessa - CJ pääsi sinne nopeasti, ja aikaa oli vielä 1 tunti 12 minuuttia jäljellä. Vartija oli huoneessa, mutta CJ kaatoi hänet ja löi tämän pään lattiaa vasten niin kauan, kunnes hän pyörtyi. CJ laittoi viimeisen pommin tutkaan. "Aitiopaikka!" hän sanoi nauraen ilkeästi ja tuli seitsemässä minuutissa alakertaan. "Homma hoidettu!" hän huusi ja Leonet alkoivat tulla paikalle kutsuen toinen toistaan. "Pomo, muutama meistä kuoli, mutta voitimme sodan!" Justin sanoi. "Hyvää työtä teiltä kaikilta. Ja nyt mennään pois ja lukitaan Sindaccot sisään, jolloin voimme varmistaa, etteivät he pakene!" CJ käski ja kaikki alkoivat mennä etuovea kohti.

"Ei niin nopeasti!" kuului ääni takaa ja CJ hätkähti. Paulie Sindacco tuli portaisiin ja mukana oli joukko Sindaccojen eliittisotureita. "Ampukaa ne! Meillä on aikaa!" CJ huusi ja Leonet tekivät työtä käskettyä. Kun Leonet olivat suojassa laatikoiden takana, Sindaccoihin oli helppo osua, kun he olivat portaikossa. Pian paikalle tuli lisää sotilaita, joilla oli suojukset. Juuri sodan keskellä CJ: n ranteessa oleva pommiajastin alkoi piipittää. "Mitä! Aika on lopussa! JUOSKAA!!!" CJ komensi ja joukko Leoneja juoksi poispäin, kunnes rakennus räjähti valtavalla voimalla, ja selviytyjiä oli ainoastaan 10. Kaikki muut jäivät rakennukseen, mukaan lukien Sindaccot, lukuisat Leonet ja CJ, jonka pää iskeytyi pöytään ja hän menetti tajuntansa.

Moottoritiellä oli kova ruuhka. Kello oli jo sen verran, että oli aika lähteä töihin, mutta kaikki olivat panneet merkille hoippuvan rakennuksen. Ja lopulta se sortui tuhoisin seurauksin tippuen keskelle moottoritietä. Muutama auto liiskaantui alle ja muut jarruttivat saaden aikaan ketjukolarin. Rakennus oli tiellä, ja ihmisiä oli kuollut ainakin toistasataa, vaikkei sen sisällä olleita uhreja laskettaisikaan.

CJ oli elämän ja kuoleman rajamailla, kunnes hän yhtäkkiä heräsi. Hän säpsähti - paikka oli pimeä, mutta hän tunsi olevansa kiskojen päällä. Siinä tosiaan olivat rautatiekiskot, ja hän käveli niitä eteenpäin, kunnes hän näki maassa pelottavan näyn - ruumiita. Mafialaisten ja Sindaccojen ruumiita. CJ alkoi hätääntyä ja ajatteli: "Minun täytyy soittaa Salvatorelle." Valitettavasti kännykkää ei ollut. Eikä hänellä ollut myöskään aseita - kaikki muut puuttuivat paitsi vaatteet. "Tämän täytyy olla unta! Todella kamalaa unta!" hän sanoi ja hoiperteli ympäriinsä, kunnes kuuli ääntä. "Nyt me tapamme sen kirotun vandaalin!" Joku valaisi paikan, ja CJ näki kaksi Sindaccoa edessään, molemmilla aseet, ja he alkoivat jahdata CJ: tä, joka juoksi pakoon niin pitkälle kuin mahdollista. "Unta! Unta!" hän hoki samalla, kun kompastui kiveen ja lensi seinää päin. Mutta se ei tehnytkään kipeää - seinä sen sijaan repeytyi irti, aivan kuin se olisi ollut pahvia. Sen takana CJ näki mitä kummallisimman näyn - valtavan kaupungin. Se oli selkeästi hylätty, mutta se oli hyvin kummallinen. Aavekaupunki levittäytyi CJ: n edessä, ja hän käveli eteenpäin. Paikka oli tosiaan aivan autio, eikä missään näkynyt ruumiita eikä muuta.....ainoastaan rakennuksia ja rautatie, joka oli kylläkin jo umpeenkasvanut. "Vanha Liberty City." hän sanoi ääneen ja käveli eteenpäin.

Pian hän muisti koko kaupungin ulkoa, ja hän löysi itselleen turvapaikan - vanha saluuna suoraan kaupungin keskellä. "Tämän paikan kun siivoaa, niin täällä voi asua." CJ sanoi jopa hiukan tyytyväisenä harjatessaan paikkaa(harja löytyi tiskin takaa) ja sitten hän alkoi miettiä, mistä ruoka tulisi. "Pakko miettiä myöhemmin." hän sanoi aivan unisena ja nukahti pölyiselle sängylle, vaikkakin likaisuus ei haitannut.

Uni ei ollut paras mahdollinen. Hän näki unta siitä, että oli saapumassa San Andreakseen lentokoneella ja sai Sweetiltä puhelinsoiton - kaikki tietävät mistä. Sen jälkeen uni yhtäkkiä vaihtui - hän oli Las Venturasissa ja valtava Avery Carrington jahtasi häntä - taas häntä jahdattiin ja jahtaajana oli aavejuna - hän oli peloissaan sumuisessa Flint Countyn metsässä - Grove Street oli menettänyt jengialueitaan Ballasille -
Hän heräsi viimein ja totesi: "Pahimmat painajaiseni." noustessaan ylös. Siinä silmänräpäyksessä kun hän nousi, hän kuuli keskustelua ulkoa.
"Kuulitko, että kaupunkiimme on tullut joku?"
"ARGH! Piilopaikkamme on tuhoutumaisillaan! Meidän pitää estää se, ja ainoa tapa tehdä se on tuhota hänet!"
"Mennään, hän saattaa yhä nukkua!"
CJ kuuli kaiken ja ajatteli: "Äkkiä piiloon! Keitä v*ttuja nuo oikein ovat?" Hän piiloutui kaappiin ja odotti. Ovi alkoi narista ja se aukeni hitaasti.

To Be Continued.

Hienoa Shadow. Haluan tänään jatkoa!

Lainaus:14.07.2007 shadowdude73 kirjoitti:
Death of a Wiseguy, Osa 4

Täytyy ikävä kyllä sanoa, että pienoinen petymys. Varsinkin loppu oli omituinen ja jopa huono. Asioitakin olisi voinut selitellä enemmän.

+ Vauhdikas ja paikoin tunnelmallinen

- Hieman heikko juonenkerronta, mikä kummastuttaa edellisen tarinan jälkeen
- Monikin asia (varsinkin tarinan loppupuolella) olisi kaivannut enemmän selittelyjä
- Vähän liian lyhyehkö

7 puol

Päätinpä yllättää teidät ja laittamalla tänne puuttuneen tarinani. nyt se on täydellinen. Voisin melkein kirjoittaa kirjan Ei sentään. En pidä kirjojen lukemisesta, mutta tarinoita on hauska tehdä.
Jos huomaatte että tarinassa on kysymysmerkkejä joissakin epämääräisissä paikoissa niin ilmoittakaa. Selitän joskus myöhemmin, että miksi oudoissa paikoissa on kysymysmerkkejä.

RUNNING MAN

Kello oli melkein 22.00. Carl käveli San Fierron ns. "kujatalossaan" ympäriinsä miettien, kuinka pääsisi pakoon kaikelta. Valeasu tuskin auttaisi. Tai ei se auttaisi ainakaan kovin paljoa. Carl mietti ratkaisua ongelmaan tuntien ajan. Hän pelastuisi ainoastaan olemalla valkoihoinen. Carlille tuli siitä lähinnä mieleen Michael Jackson, joten hän antoi asian olla. Hän ei haluaisi kävellä kadulla, kunnes yhtäkkiä nenä putoaisi maahan. Carl sai kylmiä väreitä ,ja päätti ottaa kupin kuumaa kahvia. Hän istuuntui pöydän ääreen ja jatkoi pakosuunitelman pohtimista. Carl ei saanut mieleensä minkäänlaista ideaa, kunnes hän huomasi seinällä taulun. Taulu oli hyvin alkeellinen kirpputorilta ostettu töherrys. Se esitti purjevenettä avomerellä. "Meri", Carl tokaisi ja jatkoi, "siinä on vastaus!" Hän sieppasi taulun mukaansa ja juoksi ulos. Carl avasi autotallinsa oven. "Muistaakseni täällä piti olla auto", hän mutisi itsekseen. Ja niin olikin. Siellä oli vihreä-punainen Phoenix! Vieläpä viritettynä. "Tästä se lähtee", Carl totesi pelokkaana.

Tallista kuului raskas moottorin karjaisu ja Carl peruutti Phoenixin ulos. Hän kävi sulkemassa tallinsa oven, ja kiipesi takaisin Phoenixin kyytiin. Carl päätti ajaa aivan normaalisti, kunnes hänet äkättäisiin. Ei hänen tarvitsisi kuin päästä Bayside Marinalle. Carl muisteli näkevänsä siellä Marquisin (purjeveneen). Oli onneksi pimeä, joka vaikeutti Carlin tunnistamista. Muuten ilta oli hyvin lämmin ja tyyni. Mainio sää pakomatkaan...

Ilman minkäänlaisia esteitä Carl pääsi Gant Bridgelle. Siellä taas odotti tiesulku. Rohkeasti Carl ajoi tiesulun luo. Poliisit pysäyttivät hänet. Yksi poliiseista tuli Carlin auton luo koputtaen ikkunaan pampulla. Carl aukaisi ikkunan. Poliisi kysyi: "Minne matka?" "El Quebradokseen konstaapeli", Carl vastasi yrittäen naamioida ääntänsä. "Näyttäkää ajokorttinne!", poliisi käski. Carl vastasi: "Toki konstaapeli. Heti paikalla, kunhan saan kaivettua sen lompakostani..." Sitten Carl pysähtyi. Hänen lompakkonsa oli kadonnut, vaikka hän ei siitä mitään hyötyisi, koska hänet tunnistettaisiin heti. "Joo tuota...Lompakkoni taisi jäädä kotiin, mutta minäpä haen sen konstaapeli", Carl sanoi poliisille, joka myöntyi. Poliisi poistui auton luota ja Carl laittoi ikkunan kiinni. Sitten hän painoi kaasun pohjaan, ja ajoi läpi tiellä olevien puomien. Poliisit huutelivat jotain perään ja osoittelivat aseilla, mutta eivät ampuneet. Pian Carl olisi Bayside Marinalla ja melkein turvassa. Mutta minne hän oli kadottanut lompakkonsa?

Carl muisteli kamppailua rekkakuskin kanssa tällä samalla sillalla. Hän muisti kolarin ja räjähdyksen. Sen, kuinka hän oli hypännyt sillalta pakoon sitä valtavaa räjähdystä, joka aiheutui toisen rekka-auton bensasäiliön vuodon ja tulen yhdistelmästä ( Lue tarina "Muodonmuutos" ). Lompakko todennäköisesti katosi siinä rytäkässä.

Carl saapui Bayside Marinalle. Hän rupesi piilottamaan Phoenixiaan läheiseen varastoon rojujen alle. Kello oli reilusti yli keskiyön, kun Carl sai piilotettua autonsa. Hän sulki varaston oven ja juoksi satamaan. Carl näki laiturissa Marquisin. Hän hyppäsi kyytiin ja tarkasti veneen tilanteen. Ruokakaappi oli yli puolillaan ruokaa, kaasuhellalle oli kaksi vajaa täyttä kaasupulloa, ja jääkaapissa oli sprunkia?. "Hetkonen... kukaan ei jätä kaasujääkaappia päälle pitkäksi aikaa", Carl pohti. Hän vilkaisi ulos ja näki lihavan miehen kävelevän veneelle päin jokin laatikko kädessään. Carl meni nopeasti piiloon ruokakaappiin, kun sinne vielä mahtui. Hän toivoi, ettei lihavalla miehellä ollut enää asiaa kaappiin. Carl kuuli askelia, joita seurasi raskas kolahdus. Lihava mies oli todennäköisesti laskenut kantamansa laatikon pöydälle. Askeleet lähtivät pois päin. Carl pysyi aivan paikallaan komerossa, kunnes tunsi veneen liikkuvan...

Carl tuli pois komerosta. Häntä mietitytti, minne veneen omistaja oli matkalla. Carl katsoi laatikkoon, jonka mies oli jättänyt pöydälle. Siinä oli sisällä outo metallimötikkä, joka näytti aivan moottorilta. Mikä se oli? Carl pohti asiaa hetken, muttei keksinyt esineen käyttötarkoitusta. Hän kuuli kannelta kännykän pirinää. Laivan omistaja vastasi siihen, ja Carl kuunteli tarkkaan...

Hän oli kuulevinaan omistajan sanovan: "Olemme jo Gant Bridgen alla." Mies siis seilasi avomerelle päin. Se oli Carlinkin tarkoitus, mutta ei toisten ollessa kyydissä. "Miten selviäisin tästä?", Carl mietti hiljaa mielessään. Sitten hän katsahti tiskipöydällä olevaan veitseen. Carl mietti hetken ja sieppasi veitsen pöydältä. Sitten hän hipsi ulos.

Carl piilotti veitsen selkänsä taakse housun kaulukseen ja käveli kohti laivan omistajaa esittäen: "Miten olen tänne joutunut? Nukuin vielä äsken sängyssäni" Mies oli lihavempi kuin Carl kuvittelikaan. Miehellä oli musta parta ja lyhyet hiukset. Hänellä oli myös puna-musta ruutupaita yllään ja siniset farkut. Mies otti maasta vierestään haulikon ja osoitti Carlia sillä. "Et ole sattumalta tällä veneellä. Mitä teet täällä?! Yritätkö varastaa projektin 69?", mies huusi ärtyneenä Carlille. "Projekti 69?", Carl vastasi, "Mikä se on?" Mies vastasi: "Etkö muka ole kuullut projekti 69:ä" Sillä saa minkä tahansa kulkupelin kulkemaan ja ohjautumaan suihkukoneen lailla. Se myös antaa eräänlaisen suojakentän kukupelille." "Miksi kerrot tämän minulle?" Carl kysyi hämmästyneenä. Mies vastasi ivallisesti: "Koska sinua ei kohta enää ole. Hahahahahahahaaaa!" Carl otti veitsen selkänsä takaa ja pisti lihavaa miestä käsivarteen. Mies huusi kurkku suorana ja pudotti haulikon kädestään. Carl nappasi aseen käteensä ja osoitti lihavaa miestä kysyen: "Mikä on nimesi?" "Olen James...", mies vastasi vaivalloisesti pidellen käsivarrestaan. "Se mikä sinun nimesi on, ei kiinosta pätkääkään", mies jatkoi, ja hyökkäsi Carlia kohti. Kuului laukaisu, jota seurasi pitkä hiljaisuus...

Carl istui veneen kannella ruumiin vieressä haulikko kädessään. Hän oli aivan hiljaa ja liikumatta. Carl katsoi, kun auringon ensimmäiset säteet osuivat veneen hytin ikkunoihin. Ikkunat kimalsivat kauniisti...
Tai no kauniisti ja kauniisti. Heijastus nimittäin osui Carlia silmään, jonka ansioista hän nousi pystyyn ja hajotti ikkunan. Carl tutki hyttiä, ja löysi dynamiittia. "Tällä voisin päättää päiväni", Carl ajatteli. Hän katsoi projekti 69:ää. Hän muisti Jamesin höpinät projektin voimista. Carl mietti hetken ja kaivoi metallimötikän laatikosta. Hän meni konehuoneeseen ja kytki mötikän moottoriin. Carl painoi projektin nappia? Yhtäkkiä kone alkoi hyrrätä todella nopeasti. Ääni oli korvia huumaava. Carl juoksi pois konehuoneesta. Hän käveli ruorin luo, ja antoi hitaasti kaasua... Vene ampaisi liikkeelle, ja Carl meinasi pudota kyydistä nykäyksessä. Vene kulki todella kovaa, mutta oli yllättävän helppo hallita. Carl huomasi että nopeus oli vasta minimissään. hän käänsi keulan kohti San Fierroa. Hän voisi samalla kokeilla projektin todellisia tehoja...

Carl käänsi kaasun täysille, ja kaikki tuntui sumenevan. Lähdössä matkaa maalle tuntui olevan ainakin 30 km:ä, mutta pianpa hän oli vain kilometrin päässä rannasta. Carl hiljensi vauhtia ajaessaan ali Gant Bridgen. Pian hän olikin jo Bayside Marinalla. Carl pysähtyi paikalle, josta hän oli veneen ottanut. Hän irroitti projekti 69:n veneen moottorista ja juoksi varastoon, jossa oli hänen phoenexinsa. Carl kaivoi phoenixin esille romujen alta, ja kytki projektin moottoriin. Hän ajoi valtatielle pahat mielessään...

Carl pysähtyi valtatien varteen. Hän hyppäsi autosta ja kytki moottoriin kiinnitetyn projekti 69:n päälle. Carl kiipesi auton kyytiin ja painoi hitaasti kaasua. Auto suorastaan lensi! Carlin onneksi oli jo valoisaa, jotta hän näki eteensä. Vauhtia oli 200 Km/h ykkösvaihteella! Autoa oli vaikea ohjata toisten autojen ollessa tiellä. Hän ei enää pystynyt väistämään edessä tulevaa ruuhkaa. Carl sulki silmänsä. Mitään ei tapahtunut. Hän avasi silmänsä, ja näki toisten autojen lentelevän ympäriinsä Phoenixin voimasta. Tämä kaikki tuntui hänestä hyvin yliluonnolliselta, mutta olihan kyseessä armeijan keksintö. Carl oli jo unohtanut suojaavan voimakentän projektissa. Projekti ilmeisesti lisäsi myös kulkuneuvojen kestävyyttä. Eihän mikään mikään tavallinen auto kestäisi tätä kovempaa vauhtia. Carl pysähtyi lentäen melkein samalla tuulilasin läpi. Hän sammutti projektin ja otti sen sisälle autoon. Sitten Carl ajoi poliisiasemalle.

Kun poliisit huomasivat Carlin saapumisen poliisi asemalle, löytyi aseita joka suunnalta osoittamassa häntä. "Idiootti tuli poliisiasemalle! Pikaruokapaikaksiko tätä luulit?", poliisipäälikkö nauroi. "Jos tapatte minut, tapatte itsenne", Carl sanoi ja näytti kaukolaukaisimen. Poliisit perääntyivät piiloon. Poliisipäälikkö kysyi: "Mitä haluat?" "Jos puhdistatte rikosrekisterini, saatte laatikon sisällön", Carl vastasi kysymykseen sanoen ehdot. Poliisipäälikkö mietti, mikä voisi olla niin tärkeää pienessä pahvilaatikossa. Carl näytti laatikon sisällön. Poliisipäälikkö katsoi silmät pyöreinä: "Projekti 69!" Hän ei mahtanut, mitään. Projekti oli 1 000 000:aa dollariakin arvokkaampi. Poliisipäälikkö lupasi puhdistaa Carlin rikosrekisterin. Sitten vasta Carl antaisi projektin takaisin. Kun Carl oli poistumassa rakennuksesta, ojensi poliisipäälikkö hänelle lompakkonsa ja sanoi hänelle vielä yhden asian: "Me tapaamme vielä. Olen siitä varma." Carl avasi oven ja sanoi poliisipäälikölle hymyillen: "Tapaamme pikemmin kuin arvaatkaan..." ja hän poistui asemalta.

Pian Carl olisi vapaa rikollisuudesta. Voisi mennä töihin, kukaan ei vainoaisi. Olisi turvassa. Voisi elää kuin normaali ihminen. Ilman huolen häivää. Mitähän maailma tuo vielä tullessaan. Kenties vielä uusia seikkailuja. Kuka tietää.

KOKO TARINAN OPETUS: Älä jää kotiin, vaan lähde jonnekkin jos siltä tuntuu. Voit kokea paljon uusia asioita kotisi ulkopuolella.

Shadowdude, en halua nyt antaa +/- listaa, mutt se oli kuitenkin melko hyvä. 7+

BCRich
Lyhyesti: Tarinasi rokkaavat jälleen ja kiitoksia, kun palasit!
+ Melko, mutta riittävän pitkä
+ Juoni
+ Onnistunut oikeinkirjoitus
+ Vauhdikasta menoa!

- Ei toimintaa
- Jotenkin vähän epärealistinen ja -looginen
- Tylsää, vähäsen, mutta näin...

Arvosana: 8puol tai 9-

EDIT: Pahoittelen kovasti, ettei multa tullutkaan tarinoita. BCRich voisi sen sijaan arvostella mun tarinoita.

Haluatteko jatkoa vielä tänään? Lähden kohta pelaamaan ja siinä saattaa kulua koko ilta, mutta nyt olisi vielä aikaa tehdä seuraava tarina.

BCRich

Aika mahti (toinen) come back. 8 sanon mina, minusta vahan eparealistinen mutta muuten aivan hyva.

Jep, ja Solid on tullut takaisin. Mitäs sanot KA mun tsunamin hyökkäyksestä? (osa 1 ja 2 ja 3:n juoni)

Hienoa, BCRich on tullut vihdoin takaisin. Minä kun luulin, ettei häneltä enää koskaan tule uutta tarinaa.

Minusta tässä tarinassa oli sitä jotakin... Sitä jotakin, joka puuttuu melkein kaikista muista tarinoista. Tässä oli vähän sellaista samanlaista "aitoa" tunnelmaa, jota oli myöskin Solid_CJ:n tarinoissa. Tarinankerrontasi on myös erinomaista, kuten Solidillakin. Toimintaa ei kummemmin ollut, mutta jotenkin sitä ei jäänyt kaipaamaankaan.

+ Mainio tunnelma
+ Erinomaisesti kerrottu
+ Vauhdikasta menoa
+ Juuri sopivan mittainen

- Ei kuitenkaan paljoa toimintaa
- Pieniä kirjoitusvirheitä muutamia

9 +

Huh, hetken jo luulin, että olisin surkea tarinankirjoittaja teihin verrattuna, mutt mä sain rohkaisua joltain. Taidampa heti miettiä, miten mä kirjoitan täydellisen tarinan.

Lainaus:15.07.2007 GTA-F4N1 kirjoitti:
Huh, hetken jo luulin, että olisin surkea tarinankirjoittaja teihin verrattuna, mutt mä sain rohkaisua joltain. Taidampa heti miettiä, miten mä kirjoitan täydellisen tarinan.

Mitä sä nyt sellaisia edes menet luulemaan? Nykyäänkin saat ysejä ja kaseja, niin et ole meihin verratuna yhtään huono. Et varsinkaan minuun.

Oletko jo alkanut kehitellä juonta tuohon täydelliseen tarinaasi?

En ihan, en oikein pysty keskittymään, kun on niin paljon tekemistä. Sen sijaan haluan kiittää vielä BCRichiä kirjoituksen FAQista. Tarina tulee joko tänään tai viimeistään huomenna.

Sori tuplapostaus, mutta tarina on nyt 50% valmis. Teen ja hion sitä vielä

Hyvä! Saadaan nähdä GTA-F4N1: n uusia tarinoita jälleen kerran!

PS: Olet varmaan jo päätynyt Top 5-listalle....

Poistettu

No tulihan se vihdoinkin...

HUOMIO!!! Saattaa olla melko lyhyt, mutta sisältö ratkaisee. BCRichin tunnelmasta otin kyllä, joten tarinassa pitäisi olla tunnelmaa.

GTA-F4N1N Tarinat
Kuudes tarina, 18. Kertomus!!!
Tsunamin hyökkäys, osa 3

Kello 10:00
Carl makaa tajuttomana hiekassa lähellä pyramidia. Tuhannet ihmiset kerääntyivät katsomaan tätä terrori-iskua. Ikkunoita säpäleissä ja tulessa ja tiellä makaa tuhonnut shamal ja pari autoa. Äkkiä yksi mies kuulee äänen. Se oli Carlin puhelin ja tämä mies juoksi sinne nopeasti. "Jaaha, mitäs täällä on... haa!" mies näppäilee 911 ja sanoo puhelimeen: "Terrori-isku The Camel's Toessa. Yksi mustaihoinen mies loukkaantunut vakavasti, arvelen aivotärähdystä, nopeasti ambulanssit tänne!" Poliisit, ambulanssit ja palo-autot saapuivat heti viiden minuutin kuluttua Camelin Toelle. Carl ja useita loukkaantuneita ihmisiä vietiin nopeasti sairaalaan.

Kello 20:00
*pip...... pip...... pip......* Carl herää piippaukseen, mutta oli vielä hyvin väsynyt. Carl sai silmät auki ja huomasi olevan teholla. "Hei, hän herää!" yksi hoitaja sanoo. "Pahus, operaatio on vielä kesken, nukutan hänet." toinen hoitaja sanoo ja nukuttaa Carlin taas. Jonkin ajan kuluttua Carl heräsi taas. "Aiih, päässä sattuu vielä ja... huhhuh, olen siis teholla." Carl ajatteli ja tohtori sanoi hänen vieressä: "Mukavaa, että olet kunnossa. Sinulla oli kohtalainen aivotärähdys ja vakava verenvuoto, mutta saimme teidät kuntoon. Pääset kuitenkin vasta huomenna kello noin 08:00 pois. "Kiitoksia, tohtori..." "Tohtori Smiley, kutsukaa vain Kimiksi" (Kim Smiley, eikä Kimi R.).
"Ei zaatana, toihan on niin v*tun nätti tyttö! Noh, nyt nukkumaan, olen vielä hyvin vä zzzzzzz... kro..." Carl ajatteli ja alkoi heti kuorsata.

Kello 08:00
Carl pääsi sairaalasta ja lähti ulos. Yhtäkkiä joku kosketti häntä. "Äk, kuka siellä!?!" "Kim tässä, haluaisitko... mennä treffeille?" Kim kysyi. Carl alkoi nolostuttamaan ja miettii, kunnes hän vastasi suloisesti: "J-joo, mennään vaa, jos minulla ei ole kiiret..." *Priing, priing!* "Yees? Ai, Woozie! Mitä? Oota hetki. Kim, minulla taitaa olla sittenkin kiirettä, ethän pahastu?" "Ei mitään, oon itsekin kiireinen. Tässä on puhelinnumeroni." Kim sanoi, käveli meni hänen Flashille ja lähti. "Okei, mitä?" "JOTKUT V*TUN P*SKAPÄÄT RYÖSTIVÄT MINUN KASINONI JA VEIVÄT NOIN 1 MILJOONAA! NE SAAKELIN IDIOOTIT PUKEUTUIVAT PINKIKSI JA LÄHTIVÄT NOPEASTI NITROILLA VARUSTETULLA V*TUN TAHOMALLA!"Woozie karjui niin, että Carl kuuroutui melkein. "Okei okei, taidan tietää, ketkä he ovat, meen lentokentälle odottamaan, näin juuri pinkin andromadan siellä." Carl vastasi ja Woozie vastasi tällä kertaa rauhallisemmin: " Okei. Lupaat, että saat heidät." "Jep jep, morjens!" Carl vastasi ja ryösti Elegyn. Lentokentällä Carl ajoi normaalisti, kunnes meinasi törmätä kahteen tahomaan kytät perässä. "S**tana, siinä ne v*tut ovat!" Carl kiroili, teki 180:n ja kaasutti niin, että teki maailman suurimman kumipolton tiehen.

Kello 08:20
Kaksi tahomaa ajoivat nopeasti sisään andromadaan ja se alkoi kiihdyttämään. Andromada nousi nopeasti ilmaan, mutta Carl ajoi hänen elegynsä salaiselle tallille ja otti hänen hydransa. "Tästä saatte!" Carl huusi ja ampui raketin (hän oli siis jo ilmassa.) andromadaan. Siitä tippui hyvin paljon räjähteitä ja andromada itsekin tippui SUORAAN Carlin yksityislentokentälle ja räjähti niin voimakkaasti, että puolet Carlin yksityislentokentästä tuhoutui. (Useat räjähdeet siis menivät/lensivät erille suunille, jotka tekivät täystuhon Carlin lentokentälle.) "KRÄÄÄÄH, V*TUN BALLASIT!!!" Carl karjui ja laskeutui lentokentälle. Hän hyppäsi ulos ja katsoi tuhoutunutta, tulessa olevaa lentokenttää. "Ei VOI olla totta... lentokenttäni... korjauksiin menisi vähintään miljoonia..." Carl sanoi ja hänen silmästä tuli kyynel. Äkkiä Carlin jalalle lensi rahasäkki. "... AIIH! V*TUN... hei, tässähän on niiden saalis! Nyt pitää..." samalla Carlin kännykkä soi. "Haloo?" Carl sanoi. "CARL, Tässä Sweet!" Sweet sanoi. "Sweet! Luojan kiitos, että oot elossa, missä oot?" Carl kysyi. "Oon LSPD:ssä, kytät saivat meidät, kun olimme jengisodassa Glen Parkissa. Olen sellissä, ja näyttää siltä, että tsunami on riehunut San Andreakseen. Olemme veden pohjassa ja hukumme ehkä pian, auta meitä!" Sweet selitti ja Carl sanoi: "Okei, tulossa!" Carl kiipesi salamannopeasti hydraan, nousi nopeasti ilmaan ja lähti kohti uponnutta Los Santosia.

Kello 08:40
Los Santos oli vedenpohjassa. Carl lensi ja käytti hydran GPS-paikantinta. "LSPD, hyvä, siinä se!" Carl laskeutui erään rakennuksen yläpuolelle ja sukelsi veteen. "Plup! V*ttu, tää vesi on niin v*tun mutainen ja sakea! Carl kiroili mielessä ja nousi takaisin pinnalle. Carl miettii suunitelmia niin, että pääkin oikein savuaa. Lopulta hehkulamppu iski. "HEUREKA!" Carl huusi ja jatkoi: "Tuossahan on vielä LSPDn katto, joka ei ole vielä vedenpeitossa! Miks en älynnyt tota!? Carl hyppäsi hydran sisään ja teki katolle reiän viimeisellä raketilla. Sen jälkeen Carl laskeutui moottoritielle, joka oli osakseen tuhoutunut. Carl hyppäsi sisään ja tippui ilmastoinnin kanavalle. "Whoa, onpas tää raketti tehokas!" Carl ihmetteli ja näki yhden kuollun vangin. "Oho, hän taisi jo tehdä aukon, mutta tapoin hänet raketilla." Carl ajatteli, otti kuollun vangin pohjapiirustukset ja lähti ryömimään. Hetken kuluttua hän oli suoraan sellin yläpuolella. "Ainakin kartan mukaan olen suoraan Sweetin sellin yläpuolella." Hän kuiskasi hiljaa: "Sweet? Sweet!" "M-mitäh? Carl! Tulit siis sittenkin pelastamaan minut! Hyvä juttu!" Sweet sanoi, mutta hän kuuli kolahduksen. "Carl, onko kaikki hyvin?" Sweet kysyi, ja kuuli ärsyttävän vastauksen. "No oliko se v*tun hyvä, p*skapää? Kolautin pääni suoraan ilmanstoinnin kanavaan." "Sweet oli melkein suuttua, mutta kuuli äänen käytävällä: "Hei, kuulin jotain sellistä, tule!" "Carl, kytät ovat tulossa, piiloudu!" Sweet sanoi ja Carl hiljentyi. Kytät juoksivat salamasti Sweetin selliin ja sanoi: "Kuule jäbä, kuulimme ääniä sun sellistä, ethän vain yritä pakoa?" "En minä, konstaapeli." Sweet sanoi. "Hyvä, kos..." *KLONK KRÄÄK! PAM!!!* "...MITÄ HEMM..." *TUSK*" Konstaapelin sanat loppuivat, kun Carl rysähtää rikkoutuneen ilmastoinnin kanavasta alas. Hän osuu suoraan kahteen kyttiin ja he kaatuivat tajuttomana alas. Carlin päähän tippuu vielä muutama ruuvi. "Oho, taisin vahingossa rikkoa tämän..." Carl sanoi, mutta huomaa taas kyttien tulevan. "HÄLYTYS, TUOSSA SE CARL JOHNSON ON!" joku kytästä sanoi ja he alkoivat ampua Carlia. Carl väisteli luodit, juoksi niin nopeasti kuin pystyi ja piiloutui suureen huoneen. Carl vain katsoi käytävää, läähätti ja näki, kuinka kytät juoksivat. Nyt Carl helpottui, mutta kun käänsi naamansa huoneen, oli kaikkia aseita osoittamassa Carlia kytiltä. "Jassoo, uskaaltaakin nyt Carl "CJ" Johnson tulla FBI-kokouksiin LSPD:ssa. Toivon TODELLA, että tuo tsunami olisi sinun tekemä, koska nyt olet ERITTÄIN MUSTASSA LISTASSA KOKO SAN ANDREAKSES..." johtajan sanat loppuivat, kun joku huusi: "HÄLYTYS, OVET AVAUTUIVAT, VETTÄ TULVII!" "... selvitämme asiat teillä myöhemmin, Carl Johnson... ja nyt yksinkertaisesti: PAKOOOOON, PANIIKKIA!!!" johtaja huusi ja kaikki kytät huoneessa alkoivat ampua ja törmätä toisiinsa. "No huhhuh, enpä ole nähnyt näin tyhmiä FBI:läisiä ja... SWEET!" Carl kauhistui, kun muisti Sweetin vielä sellissä. Mutta kun Carl katsoo käytävään, juoksi kymmeniä kyttiä pakoon ja vettä takana. Miten Carl ja muut selviävät, se selviää seuraavassa tarinassa!

No huhhuh, oli ehkä sittenkin huono.

Ok oli.. Mutta pinkkejä pallasei? DD