Ohoh, tänne on tullut jonkin verran postausta sitten viimekäynnin. En ole kerinnyt käymään. Mutta teitä kaikkia saan kiittää siitä, että rupesin kirjoittamaan uutta tarinaa. innostus syttyi taas. Saatte sen luettavaksi lähipäivinä.

Elä viitti pelleila. BCRich, arvosteluja?
EDIT: Ei mitään, BCRich, kiitos itsellesi, että aloitit tehdä tarinoita! BRAVOOO!

Lainaus:15.07.2007 GTA-F4N1 kirjoitti:
EDIT: Ei mitään, BCRich, kiitos itsellesi, että aloitit tehdä tarinoita! BRAVOOO!

Sitä samaa.

Edellinen tarinasi oli jälleen kerran kohtuullisen hyvä. Mutta ideoita ei kannata sitten minulta pyytää, ne ovat jo lopussa. Joka tapauksessa, arvosanaksi tulee 8.

*Poistettu*

Lainaus:15.07.2007 GTA-F4N1 kirjoitti:
What about mine, SD73??

Sinun tarinaasi kyllä tarkoitinkin...

ai, mä luulin, että annoit BCRichille 8:n. No, teen seuraavan tarinan huomenna.

Tässäpä esimakua. Tälle ei tarvitse antaa arvostelua, koska tämä on johdanto ja siitä syystä lyhyt. Voitte vain arvailla, että mitä on tulossa.


JOHDANTO

Oli utuinen keskiviikkoaamu Grove streetillä kuuden aikoihin. Carl oli noussut aikaisin unenpuutteen takia. Hän selaili lehteä kahvia juoden ruokapöydässä. Työpaikka olisi ollut aivan mainio, mutta mihinkä Carl sellaista tarvitsisi, koska hänellähän oli rahaa kuin roskaa. Carl taitteli lehden, asetteli sen pöydälle ja vei kahvikuppinsa tiskialtaaseen likoamaan. Sitten hän lähti kipuamaan portaita ylös vaatteita vaihtamaan. Kun Carl oli ottanut ensimmäisen askeleen portaikossa, hän pysähtyi. "Näinköhän oikein?" carl tuumi. Hän kääntyi katsomaan televisiota kohti, mutta ei nähnyt mitään. Carl totesi: "Harhoja tietysti" ja hän jatkoi matkaansa yläkertaan.

Carl vaihtoi vaatteensa, sieppasi kameran ja käveli portaat alas olohuoneeseen. Hänen oli tarkoitus lähteä ajelemaan ja ottamaan kuvia kiinostavista kohteista. Mutta kun Carl oli aikeissa avata oven, hän pysähtyi taas. Uudestaan hän vilkaisi televisioon päin, aivan kuin olisi nähnyt siellä jotain. Carl unohti typerän jutun mielestään ja painui ulos. Ilma oli vieläkin utuinen ja kolea, mutta se ei haitannut Carlia. Hän otti tallista viininpunaisen Stallioninsa ja lähti ajamaan kohti Bluffsia. Carl valitsi Bluffsin, koska sieltä oli hyvät näkymät kaupungille ja merelle. Sitä paitsi, siellä oli vielä luontopolku, jossa oli mukava kävellä.

Carl saapui suuren rakennuksen luo joka sijaitsi Bluffsin kukkulan päällä. Hän jätti autonsa siihen parkkipaikalle ja kiipesi rakennuksen päälle. Carl katseli ympärilleen etsien jotain kiintoisaa kuvattavaa, mutta usva haittasi näkyvyyttä. "Ääh! Miksei tuo usva jo häviä?!" Carl hermosi ääneen ja vilkaisi samalla kelloaan, joka näytti jo puolta kahdeksaa. Oli perin omituista, että niin korkealla ja niin pitkään usvaa oli ollut. Aivan kuin se olisi jäädäkseen. Carl luopui kuvausideastaan ja päätti painua kotiin pelailemaan mainiota avaruuspeliään.

Carl saapui Grove streetille ja pysäköi Stallionin talliinsa. Hän kipusi ulkoportaat ylös ja oli juuri avaamassa ovea, kunnes kuuli voimakasta moottorin ääntä. Kolme kappaletta viritettyjä autoja kurvasi Grove streetille Carlin talon eteen. Viritetyn Sultanin kyydistä nousi mies ja kysyi: "Oletteko te Carl Johnson?" Carl vastasi epäröiden: "Kyllä, olen minä." Muistakin autoista nousi henkilöitä, jotka olivat pukeutuneet kuin olisivat jossakin jengissä. Sultanista noussut mies jatkoi: "Olemme Venturas Speed ja kostamme John B. Burnoutin puolesta hänen kuolemansa" "Mutta eihän jengin nimi ollut Venturas Speed, jossa John oli." Carl tokaisi ihmeissään. "Nimi vaihtui. Kostamme sinulle Johnin kuoleman. Varoitamme sinua etukäteen. Sinulla on vuorokausi aikaa miettiä mitä teet, koska etsimme sinut käsiimme seuraavana päivänä tähän samaan aikaan." mies sultanissa sanoi ja meni takaisin autoon. Muutkin kipusivat autoihinsa ja he kaikki lähtivät moottorit huutaen pois Grove streetiltä. Carl katsoi ihmeissään jengin perään ja hymähti: "Unohdin jo koko jutun. Tämä tietää pakoreissua, eikä minulla ole edes aseita. Videopeli saa odottaa, on tärkeämpääkin tekemistä." Sitten hän astui sisään läimäyttäen oven perässään.

Lainaus:15.07.2007 GTA-F4N1 kirjoitti:
No tulihan se vihdoinkin...

HUOMIO!!! Saattaa olla melko lyhyt, mutta sisältö ratkaisee. BCRichin tunnelmasta otin kyllä, joten tarinassa pitäisi olla tunnelmaa.

GTA-F4N1N Tarinat
Kuudes tarina, 18. Kertomus!!!
Tsunamin hyökkäys, osa 3

tarinaa tarinaa...

No juu... Tarinassa sattui ja tapahtui suurinpiirtein koko ajan. Kiroilua tuntui löytyvän turhankin paljon, mutta kun otti huomioon, että kyseessä on San Andreas, niin ei asiassa ole mitään vikaa. Tarinan aikamuoto tuntui vaihtuvan vähän väliä ja uudestaan preesensin ja imperfektin välillä. Se kyllä hiukan haittasi. Sitten oli myös paljon käytetty Caps lockia. Juoni tuntui myös hyppivän välillä, mutta kellonajat selvensivät asiaa paljolti. Sitten lyhyesti hyvät ja huonot puolet:

+Vauhdikas
+Hyvin laajalti käytetty mielikuvitus (Tsunami)
+Tunnelma ihan hyvä
+Kirjoitusasu...

-...Voisi olla hiukan parempi
-Caps lockin käyttö
-Vaihteleva aikamuoto
-paikoitellen hyppivä juoni.

Lyhyesti: Ei puutu toimintaa eikä mielikuvitusta, mutta kirjoitusasussa ja aikamuodoissa olisi vielä paranneltavaa.

TUOMIO:

8-

Unohdin tommosen "ärsyttävän" jutun tarinassa, ensi tarinassa otan huomioon nämä. BCRichin johdantoon arvosanaks kuitenkin 8+

Noh, keneltäkään tulossa vielä tänään?

Lainaus:15.07.2007 GTA-F4N1 kirjoitti:



GTA-F4N1N Tarinat
Kuudes tarina, 18. Kertomus!!!
Tsunamin hyökkäys, osa 3

Kohtuullisen viihdyttävä tarina, mutta ei paras tekemäsi. Mielikuvitusta tuossa tosiaankin oli, mutta loppu oli varsinkin hyvin sekava, ja muutenkin juoni oli hitusen liian hyppelehtivä. Kirjoitusvirheitä sun muita oli kanssa melko paljon.

+ Ihan kivasti mielikuvitusta käytetty juonessa
+ Toiminnallinen

- Sekava ja hyppelehtivä paikoin
- Kirjoitusvirheet yms

8

Ensimmäinen ja hyvin lyhyt luku. Pahoittelen toiminnan puutetta. Mutta eihän joka tarinassa tarvitse toimintaa ollakkaan.

LUKU 1: Tästä se lähtee


Carl istui keittiöpöydän ääressä paperi edessään ja kynä kädessään. Hän oli päättänyt miettiä kaiken perusteellisesti, mutta hänellä oli yksi ongelma... "En keksi yhtikäs mitään!" Carl kiljaisi itku kurkussa repien samalla paperia ja purren kynää. Hän nousi pöydän äärestä ja vilkaisi ulos. Siellä oli vieläkin sumuista vaikka kello oli jo lähes kymmenen. Carl tuumasi: "Ehkä jokin suunitelma tulisi mieleen, jos hiukan katsoisin televisiota." Hän meni olohuoneeseen ja istuuntui sohvalle. Hän otti kaukosäätimen pöydältä ja painoi sytytysnappia... Mitään ei tapahtunut. Carl kokeili uudestaan ja uudestaan, mutta televisio pysyi hiljaisena. Carl päätyi siihen tulokseen, että kaukosäätimen patterit olisivat jo loppuun kuluneet ja kokeili sytyttää virran televisiosta itsestään. Ei vieläkään mitään. Carl tarkisti piuhat, että olivatko ne paikoillaan ja ne olivat. Hän potkaisi toosaa ja tapahtui jotain aivan ihmeellistä...

Televisio syttyi, mutta kuvaruudussa ei näkynyt kuin lumisadetta. Carl ajatteli: "En jaksa kiivetä katolle antennia katsomaan. olkoonsa." Mutta juuri silloin alkoi näkymään kuva. Kuva näkyi mustavalkeana, mutta siinä oli näkymä Arco Del Destellä olevan puurampin päästä suoraan veteen. Sitten kamera kääntyi ja kuvasi lava-autoa, joka peruutti rampin reunalle. Kaksi isoa vaaleaa miestä otti auton lavalta jonkinlaisen säkin, ja heittivät sen rampin reunalta alas veteen. Ennen heittoa, olivat miehet kiinittäneet kiviä säkkiin, jotta se uppoaisi. Kun miehet olivat heittäneet säkin veteen, kävelivät he takaisin autolle ja ajoivat pois. Kamera kuvasi auton rekisterikilpeä, jossa luki "Killers". Sitten kuva katosi ja alkoi taas näkymään lumisadetta... Carl katsoi televisiota silmät pyöreinä ajatellen: "Olipa huono leffa."

Käyttäen hetken aikaa pieniä aivojaan, Carl tajusi, että kyseessä ei ollut ohjelma. Häntä kiinosti tuo salaperäinen tapahtuma jonka ajankohdasta hänellä ei ollut tietoa. Carl päätteli, että tapahtuma oli kuitenkin vanha, koska kuva oli mustavalkea. Televisio sammui itsekseen, kuin noiduttuna. Carl tokaisi: "Se on varma, että tuo televisio ei pysy enää sekuntiakaan tässä taloudessa." Mutta Carl jätti television sikseen ja rupesi pohtimaan edelleen sitä kummallista tapahtumaa. Häntä olisi huvittanut lähteä kyseiselle tapahtumapaikalle, mutta matka oli melko pitkä. Kello oli puoli yksitoista ja usvaa oli vieläkin. Sitä tuntui olevan koko ajan vain enemmän. "Ääh! No onhan minulla aikaa. täältä tullaan Arco Del Deste!" Carl huudahti, nousi sohvalta, ja poistui talosta lukiten oven perässään.

Carl avasi autotallinsa oven. Vaihtoehtona oli tasan kaksi autoa, joko viininpunainen rättikattoinen Stallion tai musta viritetty Elegant, jota Carl käytti mafia-autonaan. Carl valitsi Stallionin, koska hän voisi tarvita Elegantia vielä. Hän ei olisi varma, että selviääkö Stallion matkasta, Carlista itsestään puhumattakaan. Hän hyppäsi autoon ja painoi kaasun pohjaan. Siitä alkoi hänen matkansa kohti Arco Del Desteä.

Carl ajeli pitkin itäistä kantatietä Northstar rockissa. Hän ajatteli pysähtyä Palomino Creekissä matkan varrella lounastauolla. Pelkästään sinne ajaminen kestäisi tunnin ajan joten silloin olisi jo pieni tauko paikallaan. Kello oli vajaa yksi, kun Carl saapui Palomino Creekiin. Hän pysähtyi syömään Pizza Stackiin, hänen lempi ruokapaikkaansa. Pari pitsaa syötyään, hän jatkoi matkaansa edelleenkin utuisessa ja kosteassa ilmassa. Ilma hiukan haittasi ajamista, mutta eteenpäin päästiin. Seuraavana kohteena olisi Fort Carson.

Kello neljän aikaan Carl oli Fort Carsonissa. Toisin kuin Los Santosin alueella, oli ilma siellä pilvinen ja tihkutti hiukan vettä. Hän pysähtyi eräälle motellille, jossa hän nukkuisi yön yli. Loppupäivän hän tutkisi kaupunkia ja katselisi ympärilleen, ja tutkisi vasta salaperäisen tapahtumapaikan seuraavana päivänä.

Sen iltapäivän ja illan ajan Carl käveli ympäri Fort Carsonia tutustumismielessä. Sää oli jo parantunut ja ilta oli rauhallinen ja viileä. Kahdeksan aikoihin Carl meni Cluckin' Belliin syömään hampurilaisaterian. Hän söi rauhassa ateriaansa kunnes kuuli hänen takanaan olevasta pöydästä keskustelua. "Carl voi olla missä tahansa" yksi miehistä sanoi. "Mistä tiedämme etsiä häntä?" hän jatkoi. Toinen miehistä vastasi: "Löydämme hänet helposti. Gollegojamme on ympäri San Andreasta. Hän jää vielä kiinni joku päivä." Carl meinasi tukehtua ruokaansa kuullessaan tuon lauseen. Kolmas miehistä kääntyi yskivän Carlin puoleen. Hän taputti Carlia olkapäähän ja sanoi: "Älä nyt pullaas tukehu." Sitten koko jengi lähti pois nauraen. Carl vain istui katsellen hampurilaistaan, jonka välistä tursusi jotain epäilyttävän näköistä ainetta. Hän oli unohtanut koko jengin taas kerran. Se saattoi olla uhka Carlille. Hän rupesi laskemaan, että kuinka paljon aikaa hänellä olisi ennen kuin jengi alkaisi vainota häntä. Sitten Carl tokaisi: "Perk*le, eihän minulla ole enää edes kahtatoista tuntia armonaikaa." Hän juoksi ulos ravintolasta niin, että hampurilaiset lentelivät ympäriinsä. Carl juoksi motelliin huoneeseensa lukiten oven kiinni perässään. Hän päätti ruveta nukkumaan, jotta hän kerkiäisi pakoon ennen kuin kello löisi kahdeksan. Nyt hän olisi liemessä...

Hienoa, tarinasi parenevat ja parenevat. +/- lista

+ Onnistunut tunnelma ja kuviointi
+ Juoni, oikeinkirjoitus
+ Sanotaan, että sulla onnistui melkein kaikki.

- Ei toimintaa, häiritsi vähän.
- Ei hyvin lyhyt, vaan lyhyt

Arvosana: 9

Mitäs kirjoitusvinkkejä antaisit mulle?

Lainaus:16.07.2007 GTA-F4N1 kirjoitti:
Hienoa, tarinasi parenevat ja parenevat. +/- lista

+ Onnistunut tunnelma ja kuviointi
+ Juoni, oikeinkirjoitus
+ Sanotaan, että sulla onnistui melkein kaikki.

- Ei toimintaa, häiritsi vähän.
- Ei hyvin lyhyt, vaan lyhyt

Arvosana: 9

Mitäs kirjoitusvinkkejä antaisit mulle?

jaa-a. voisit kuvailla enemmän paikkoja, ihmisiä ja muita asioita. Sitten huomasin tuossa viime tarinassasi, että suurinpiirtein jokaisen vuoropuhelukommentin alussa tai lopussa oli "( joku henkilö ) sanoo". Se voisi vaihdella, niin että siinä lukisi esim. "( joku henkilö ) tokaisi". Että vaihtelisit tuota sanoa-verbiä joksikin toiseksi verbiksi. Toivottavasti ymmärsit mitä tarkoitin.

Siinä pari vinkkiä, joita voisit kokeilla. Ei tullut näin äkikseltään mieleen niitä kaikkia asioita, mutta kun arvostelen niitä tarinoitasi niin niihinhän tulee sitä kritiikkiä, jos tulee. Jos siis tulee kritiikkiä, niin siitä on hyvä yrittää korjata asioita.

Vähän sekavaa tekstiä, mutta toivottavasti saat selvää

hyvä. Pahoittelen vielä, koska en ehdinnyt tehdä jatko-osaa. Teen sen huomenna, jos ehdin. Tape, SD73 ja Solid_CJ näyttävät taas kuolleen.

Lainaus:16.07.2007 GTA-F4N1 kirjoitti:
hyvä. Pahoittelen vielä, koska en ehdinnyt tehdä jatko-osaa. Teen sen huomenna, jos ehdin. Tape, SD73 ja Solid_CJ näyttävät taas kuolleen.

Niinpä. Harmillista, muttei nyt vaan taida tulla jatkoa ennen huomista.

Tänään minulta jatkoa. Ja Solidhan on siellä Amerikassa, joten ei hän tänne paljoa pysty kirjoittelemaan, kun näppäimistökään ei omista kaikkia kirjaimia, mitä täällä on.

BCRich, tarinasi oli mestarillisesti ja yksityiskohtaisesti kerrottu, mutta ikävä kyllä myös liian lyhyt, eikä siinä oikein tapahtunut mitään. Toimintaa ei ollut, mutta eihän sitä joka tarinassa pidä ollakaan.

+ Tunnelma loistaa
+ Mestarillinen juonenkerronta
+ Helppo ja selkeä lukea

- Liian lyhyt
- Ei oikein tapahtunut mitään erikoista

Ansaitset kuitenkin erittäin vahvan 8:n.

Erittäin vahva 8... onko se 8puol ja 9- :n välissä vai lähellä 8+?

Lainaus:17.07.2007 GTA-F4N1 kirjoitti:
Erittäin vahva 8... onko se 8puol ja 9- :n välissä vai lähellä 8+?

Se on vain todella vahva kasi, mutta ei sen kummempaa. Ei tuolle tarinalle vain oikein voi antaa parempia pisteitä, kun se oli niin lyhyt, eikä siinä paljoa tapahtunut mitään.

Juu, okei sitten.

Erittäin suuri uutinen, tämän tarinan jälkeen lähestyy 20. kertomus, eli KUNINGAS tarina. Sitä täytyy tehdä noin viikko tai vähintään, jossa hiotaan ja niitä. Otan kyllä BCRichistä jotain mallia, kunhan se ei sitten haita sua.

Teen 19. Kertomuksen, kunhan mulla on aikaa.

Lainaus:17.07.2007 GTA-F4N1 kirjoitti:
Juu, okei sitten.

Erittäin suuri uutinen, tämän tarinan jälkeen lähestyy 20. kertomus, eli KUNINGAS tarina. Sitä täytyy tehdä noin viikko tai vähintään, jossa hiotaan ja niitä. Otan kyllä BCRichistä jotain mallia, kunhan se ei sitten haita sua.

Teen 19. Kertomuksen, kunhan mulla on aikaa.

No otappa vain mallia jos siltä tuntuu. Ottakaa vaikka kaikki mallia jos siltä tuntuu. Kunhan ette kopioi suoraan tarinoitani No tuskin kopioisittekaan, mutta piloillani sanoin. Jatkakaa toki tarinoitanne.

Lainaus:17.07.2007 BCRich kirjoitti:

Lainaus:17.07.2007 GTA-F4N1 kirjoitti:
Juu, okei sitten.

Erittäin suuri uutinen, tämän tarinan jälkeen lähestyy 20. kertomus, eli KUNINGAS tarina. Sitä täytyy tehdä noin viikko tai vähintään, jossa hiotaan ja niitä. Otan kyllä BCRichistä jotain mallia, kunhan se ei sitten haita sua.

Teen 19. Kertomuksen, kunhan mulla on aikaa.

No otappa vain mallia jos siltä tuntuu. Ottakaa vaikka kaikki mallia jos siltä tuntuu. Kunhan ette kopioi suoraan tarinoitani No tuskin kopioisittekaan, mutta piloillani sanoin. Jatkakaa toki tarinoitanne.

Juu tosiaan, tänään tulossa jatkoa.

Tapen tarinat:


Carl Johnson's & Friends Adventures - A Ghost ship part 8


Kello on 01.00. Kolme hahmoa hiipii hämärällä käytävällä kohti oviaukkoa, josta tunkee kirkasta valoa. Äkkiä valon eteen tulee varjo ja Carl Johnson ryntää pois konehuoneelta haulikon ja laivan kartan kanssa. Miehet tulevat esiin varjoista ja avaavat tulen edessä juoksevaa Carlia kohti, joka kompuroi vahingossa kumoon yrittäessään väistellä luoteja ja hauleja. Hän nousee kuitenkin silmänräpäyksessä ylös ja katoaa nurkan taakse ottamatta ainuttakaan osumaa. "V*ttu! Ettekö enää osaa tähdätä? Otetaan se kiinni!" käskee yksi vihoissaan. Siitä alkaa kiivas kissa ja hiiri -leikki ympäri vaarallisen, lahonneen aavelaivan.

Kello on 01.05. Laivan ulkopuolella ei sade ole vieläkään lakannut., ja mikä kaikkein pahinta - äsken niin tyyni, mutta sateinen sää, on muuttunut jälleen myrskyksi. Arctic Swordin kapteeni yrittää etsiä määrätietoisesti sisäänpääsyä laivan kannen alle kovan myskytuulen puhaltaessa ympärillä. Kansi on arvaamaton ja petollisen liukas, ja kun mukaan vielä lisätään todella navakka tuuli, on laivalla olo eritäin vaarallista, niin sisä- kuin ulkopuolellakin. "Uuh!" ähkäisee kapteeni liukastuessaan kumoon. "Äähkh! Pakko jaksaa! Muut on löydettävä!" hän ähkii turhautuneena. Hän nousee uudestaan ylös ja alkaa taas kaiteesta kiinni pitäen taivaltaa hitaasti kohti edessä näkyvää ovea. Kapteenin vihdoin ovelle päästyään, saa hän huomata, ettei ovea saa auki. "Perhana! Se on jumissa!" Silloin laiva keinahtaa suuren aallokon siihen osuessa niin, että kapteeni-parka luiskahtaa karjuen yli laidan suoraan hyytävään aallokkoon, vieden samalla mukanaan kasan kannella olevaa rojua.

Carl ja sukeltajat tuntevat kömmähdyksen kannen alta myös varsin hyvin. Carl kaatuu portaikossa ja muut kompuroivat pahoin lahonneella käytävällä.
Kaksi sukeltajista rikkoo lattian kaatuessaan ja putoaa roippeitten mukana suoraan kahden kerroksen läpi veteen. "Voi luoja! Laiva on jo näin pullollaan vettä!" huudahtaa jäljelle jäänyt sukeltaja. Carl melkein mursi nenänsä portaisiin, mutta sai onneksi kuitenkin tilaisuuden ampua. Ikävä kyllä myös toinen mies tajusi tämän tilaisuuden. Molemmat ampuivat toisiaan, toinen M4:lla ja toinen katkaistulla kaksipiippuisella haulikolla. Sulketajan ampuma sarja osui melkein portaikossa selällään makaavaa Carlia nivusiin, mutta tämä sai kuitenkin kokonaista neljä haulia hänen vasempaan ranteeseensa, joka repeytyi irti. "AAARGH!!" sukeltaja huusi korvia särkevästi. "Ahheh heh! Siinäpä sitä taas nähtiin, että kuka on paras ampuja!" huusi Carl takaisin vahingoniloisesti nauraen. Hän ei kuitenkaan jäänyt siihen käkättämään, vaan jatkoi matkaansa portaita ylös laivan keikkuessa samalla inhottavasti.

Kaksi muuta sukeltajaa joutuivat siis kaksi kerrosta alemmas kaveristaan, jolta juuri ammuttiin vasemman käden ranne kappaleiksi. "Allan! Allan! Oletko kunnossa?" sukeltajat huutavat kaverilleen alhaalta. "En! Nerku ampui ranteeni p*skaksi! Entä te?!" "Meillä ei ole vielä ihmeempää hätää, mutta vesi alkaa pian täyttää koko paikan! Täällä on niin pimeää, ettemme edes kunnolla näe, mihin uimme! Voitko mitenkään auttaa meidät pois?!" "Olen pahoillani, jätkät, mutta en voi! Minun on saatava se nerku kiinni! Koettakaa pärjätä jonkin aikaa, niin minä katson, mitä voin tehdä!" Sen kerrottuaan, Allan katosi näkyvistä. "Damn! Yritetään päästä jotenkin pois! Onko sinulla asetta?" "Ei. Spasini putosi kai pohjaan! Mutta emmehän me näe täällä juuri mitään!" "Emme niin, mut..." Yhtäkkiä laivan rakenteistä alkoi kuulua rutinaa ja natinaa. Keikkuminenkin vain yltyi entisestään.
"Mikä tuo nyt sitten on?" kysyi toinen. "En osaa sanoa, mutta ei kuulosta yhtään hyvältä! Yritetään päästä jonnekin muualle!" Heidän lähtiessään sattumanvaraiseen suuntaan uimaan, alkoi rutina ja natina vain yltyä yltymistään.

Kello on 01.19. Kapteeni tuntee, kuinka lämpö alkaa kaikota hänen ruumiistaan... Hän roikkuu tällä hetkellä kiinni laatikossa, joka putosi hänen mukanaan alas mereen. Laiva näkyy jo melkoisen matkan päässä edessä, eikä sitä enää voi kuvitellakaan saavansa kiinni. "Ei...tämä ei voi päättyä näin..." , hän mutisee haikeana. Aallokot tuntuvat välillä vain voimistuvan ja voimistuvan. Äkkiä kapteenin eteen puskee valtavan kokoinen aalto, jonka korkeudeksi hän arvioi jopa kymmene metriä. "E-ei voi olla totta! Noin suuri... Jään pakosti alle!" Hän yrittää liikkua pois laatikon päältä, mutta kylmyys on kangistanut hänet lähes kokonaan, joten pakoon ei pääse. "Selvä on sitten. Kuolempahan ainakin merellä, niin kuin olin toivonut!" , hän ajatteli rohkaistuaan mielensä, ja oli nyt valmis kohtaamaan kuoleman.
Sitten... Sitten se tapahtui - aallokko iski täydellä voimalla päin kohtalonsa hyväksynyttä kapteenia. Hän ei nähnyt, eikä edes tuntenut juuri mitään. Hän vain tunsi jäävänsä alle ja liikkuvansa aaltojen mukana...

Äkkiä... Kapteeni tunsi kovan tömähdyksen. Hän oli tajuissaan ja tiesi, ettei ollut kuollut...ainakaan vielä. Hän avasi silmänsä, ja pian tajusi pelastuneensa - aallokko oli nimittäin paiskannut hänet läheiselle karille, johon oli joutunut myös joukko monenmoista romua, muun muassa VESISKOOTTERI. "Ihme...Tämä on ihme! Olen pelastunut, vaikken enää koskaan uskonut näkeväni merta ja elämää!" , kapteeni iloitsi. Hän oli yhä pahasti kylmissään, muttei enää kankea kuin lumiukko. "Tuolla pääsen takaisin laivaan", tajusi kapteeni, ja katsahti laivan sijainnin. "Matkaa ei ole kuin vain ehkä parisataa mertiä korkeintaan! Nyt menoksi!" Hän kapusi suhteellisen uudelta näyttävän skootterin kyytiin, ja käynnisti sen. "Hienoa! Tämähän toimii kuin unelma!" Hän lähti kaasuttamaan pois karikolta kohti aavelaivaa, samalla miettien, että miten skootteri edes enää toimi.

Kello on 01.32. Carlkin on alkanut huomaamaan outoa rutinaa, ratinaa ja natinaa. Hän ei kuitenkaan huomioi sitä mitenkään kummemmin, vaan rynnii pitkin käytäviä kohti kantta. Vihdoin hän saavutti päämääränsä. Hän potkaisi auki sen samaisen oven, jota kapteeni oli aiemmin koettanut avata. Carl liukasteli tappavan liukkaalla kannella huutaen: "Kapu! Kapu! Missä olet?!" Hän ei saanut vastausta, vaikka kuinka huusi. Kohta hän alkoi kuulla moottorin pärinää avomereltä. Hän yritti kääntyä katsomaan myrskyiselle ja pelottavan näköiselle merelle, mutta luiskahtikin naamalleen maahan. "Auts! Onneksi ei sattunut tämän pahemmin!" Hän otti kaiteesta tukea, ja katsoi samalla merelle äänen suuntaan. "Vesiskootteri! Mitä vit...?" Carlin puhe katkesi, kun joku kolkkasi hänet takaa päin takaisin maahan. "Kuka julkeaa?!" hän huusi vihaisena kiskoessaan haulikon esille. "Minä...Sally Tenessee!" , kuului ääni, ja Carl tunsi pian aseen niskallaan. "Mitä?! Et voi! Tai siis...Oletko se todella sinä?! Hei! Minä tässä, Carl! Carl Johnson! Älä ammu!" Carl huusi sydän pomppien kurkkuun ja takaisin. Hän laski haulikon kannelle ja laittoi kädet kiltisti pään päälle, vaikkei niin edes kehotettu. "Mitäh? Carl! Ai sinäkö se olitkin?! Anteeksi kovasti! En huomannut!" Sally huudahti todella hämmästyneenä. Hän nosti Carlin käsistä ylös, ja laittoi pistoolinsa sen jälkeen vyölleen. Hänellä oli musta juhlamekko yllään, mustat nahkasaappaat ja asevyö. Lisäksi hänen hiuksensa olivat poninhännällä. Carl katsoi häntä silmiin noustessaan, ja oli pyörtyä... "O-olet niin jumalaisen kaunis! Mutta miten olet täällä? Luulin sinun kuolleen!" Sally naurahti äkkiä, ja sanoi sitten: "En ole kertonut sinulle yhtä tärkeää juttua. Tule, mennään sisälle täältä sateesta ja tuulesta, ennen kuin huuhtoudumme itsekin mereen." Carl nyökkäsi ja he lähtivät sisälle hitusen kompuroiden.

Kello on 01.42. Kapteeni kiilaa laivan vierelle ja sammuttaa moottorin vesiskootterista. Hän tarttuu ankkurinköydestä kiinni ja alkaa kivuta ylös. Pitkältä tuntuneen kiipeämisen jälkeen hän on vihdoin jälleen kannella. Hän liukastuu kuitenkin heti itstualleen kaidetta vasten, ja huomaa vierellään olevat ruumiit. "Voi hyvä taivas! Nuo ovat meidän matkustajiamme! Se kammottava aave varmaan tappoi heidät, ja kenties myös muutkin! Pakko kiirehtiä!"

Samaan aikaan laivan sisäpuolella, ja kolme kerrosta Carlia ja Sallya alempana...
Kaksi kaveristaan eroon joutunutta sukeltajaa harhailee yhä pitkin veden täyttämiä käytäviä, mutta ulospääsyä ei tunnu löytyvän. Pian laivan raju heilahdus heittää heidät kuitenkin oikeille jäljille. He alkavat peloissaan uida suoraan eteenpäin, niin nopeasti kuin mahdollista, etteivät he vain satuttaisi itseään seuraavassa "töyssyssä". Heidän onnekseen pakoreitti kuitenkin löytyy. He nousevat rappusille vedestä kuivattelemaan ja lepäämään hetkeksi. "Pääsimme sittenkin itse pois! Nyt etsitään Allan!" , he päättivät, ja läksivät portaita ylös toiseen käytävään.

Kello on 02.00. Sally ja Carl nojaavat seinää vasten oven vieressä. "No...Joko kerrot asiasi?" kysyi Carl hetken hiljaisen tauon jälkeen. "Selvä. En ole vain pelkkä kampaaja, vaan myöskin CIA:n agentti, joka lähetettiin tälle risteilylle pysäyttämään jo ennestään tiedossa ollut terrori-isku. Sen jälkeen, kun tapasimme ensimmäistä kertaa täällä laivalla, läksin hytiini, jossa puin tämän mekon ylleni ja otin aseeni mukaani. Sen jälkeen menin kenenkään huomaamatta laivan varastolle, josta nappasin itselleni vesiskootterin. Sillä sitten läksin pois laivasta edelleenkään kenenkään huomaamatta (kumma kyllä) etsimään tätä laivaa, jossa me nyt olemme. Kesti noin reilun tunnin verran, ennen kuin pääsin tänne. Tämä laivahan oli alunperin 70-80-luvuilla matkustaja-alus, kuten Arctic Swordkin. Jostain kumman syystä laiva vain katosi jälkiä tai mitään jättämättä vuonna 84 ollessaan jo viidennellä loistoristeilyllään. Kukaan ei kuullut laivasta tähän päivään saakka... Siis kukaan muu kuin terroristit, jotka etsivät monien muiden toiveikkaiden ohella laivaa. He jotenkin onnistuivat löytämään sen, ja ottivat sen haltuunsa. Ja kuten merilaissa sanotaan, se, joka löytää mereltä ajelehtivan laivan tai meren pohjasta hylyn, se on hänen. Terroristit ottivat laivan itselleen ja suunnittelivat koko tämä homman alusta asti. Heidän tarkoituksenaan oli asettaa laiva Arctic Swordin reitille, että tämä törmäisi siihen. He myös tiesivät jotenkin myrskyn olevan tulossa juuri silloin.
Tarkoituksenaan oli sitten upottaa laiva, jotta he saisivat sen ja sen arvoesineet sun muut itselleen. Jokin kuitenkin meni vikaan, kun he laskivat meren syvyyden väärin, eivätkä he ilmeisesti enää saaneet laivaa ylös. Noh, sitten kun minä saavuin laivaan, oli jo liian myöhäistä, enkä saanut enää heitä pysäytettyä. Nyt sitten olemme tässä." Carl näytti todella hämmästyneeltä, ja tuijotti vain Sallya suu auki kuolaten. "Hei, komistus! Muistahan myös nielaista", Sally muistutti ja antoi suukon Carlin poskelle. Tämä vingahti kuin villakoira ja lensi selälleen lattialle. "Oi, anteeksi kovasti, senkin hanipöö", Sally kiusoitteli kikattaen ja nosti Carlin ystävällisesti ylös. "Ööhm... Tuotah, mites selität nämä haamuhomma? Olemme kaikki muut eloonjäänet nähneet täällä laivassa jotain aivan ihmeellisiä asioita ja haistaneet inhottavia hajuja." Sally nauroi taas vähän, ja vastasi: "Se on niiden idioottien tekosia. Terroristit nimittäin halusivat laivan näyttävän ja tuntuvan oikealta aavelaivalta. He maskeerasivat toisensa ja asettivat niitä nuotioita joka puolelle, vaikka oikeasti laivalla on sähköt, vaikkeivat ne nyt toimikaan ihan joka paikassa. Se hajukin oli vain sellaista kaasua, joka aiheuttaa hallusinaatioita. Ei täällä ole mitään yliluonnollista tai paranormaalia, jos niin luulitte. Mutta siltihän matkustajien kohtalo on yhä arvoitus." Carl nielaisi ja avasi sitten suunsa: "Saako laivan siis yhä liikkeelle? Meinaan siis, että sehän uppoaa pian." "Kyllä sen saa, mutta meidän olisi melkein saatava joku niistä teroista avuksemme", Sally vastasi. Samassa ovi aukesi ja kapteeni ryntäsi siitä sisään. "Luojan kiitos, olette yhä hengissä! Onko muita eloonjääneitä Arctic Swordilta?" "Ei ikävä kyllä ole", Carl ja Sally vastasivat yhteen ääneen. "Mennään käynnistämään tämä säälittävä purkki ja seilataan kotiin Los Santosiin!" Carl huusi muille, ja he lähtivät kohti komentosiltaa innokkaina.

Kello on 02.35. Vasemman ranteensa menettänyt mies oli aivan lopussa. Hän konttasi aseettomana kerroksen komentosillan alapuolella. Verihukka oli niin suuri, ettei puhti enää meinannut riittää. Hän käpertyi lattialle odottamaan väistämätöntä kuolemaa. Hän vain tuijotti kattoa kohti ja tunsi laivan keikkuvan yhä välillä raivokkaasti aallokossa. Hän sulki silmänsä joksikin aikaa...

Kohta hän kuitenkin heräsi, kun joku läpsi häntä kasvoihin ja huusi: "Herää, Allan, herää!" "Mitäh...?" "Me tässä! Tulehan, kaveri! Me viemme sinut turvaan ohjaamoon. Sieltä saat lääkkeitä ja hoitoa." Erillään olleet kolme sukeltajaa olivat nyt kaikki jälleen yhdessä, mutta ainoastaan yhdellä heistä oli ase.

Samaan aikaan Carl, Sally ja kapteeni lähestyvät komentosiltaa, jonne sukeltajatkin pyrkivät myös.



JATKUU...

Ei voi olla.......Yritin äsken kirjoittaa, mutta siitä tuli niin huono tarina että kesken jätin ja pyyhin pois.

Lainaus:17.07.2007 Tape kirjoitti:

Tapen tarinat:


Carl Johnson's & Friends Adventures - A Ghost ship part 8

Tekstiä...

Loistavasti kuvailtu tarina, vaikkakin hieman sekava parista kohtaa. Sekavuuteen tietysti vaikuttaa myös se, etten ole lukenut kaikkia edellisiä tarinoitasi. Kuitenkin, välillä oli vaikea ottaa selkoa siitä, että kuka henkilöistä puhuu, mutta juoni on mielenkiintoinen ja sanavarastosi on suuri. Ja tämä on vähän erilaista aavelaiva-tarinaa, mitä elokuvissa yleensä näkee. Ja hyvin löytyi tarinalta pituuttakin.
Hyvät ja huonot puolet:

+Pituus
+Kuvailu
+Tunnelma
+Juoni

-Välillä puhujasta selvän ottaminen
-joidenkin välimerkkien puutteet

TUOMIO:

9