Bugit

Okei, tästä lähtee:

EX: -Jatkuvasti paraneva grafiikka (Tämän takia siirryin konsolipelaajaksi)
EX: -Huonot Pc -käännökset (Tämänkin takia siirryin konsolipelaajaksi)

- Kovat hinnat pelien kestävyyteen nähden
- Liika putkimaisuus (GOW), esimerkiksi Vegasissa on edes muutamia vaihtoehtoisia reittejä, mutta GOW:issä on alennuttu näkymättömiin seiniinkin
-Vapaan saven puuttuminen olisi periaatteessa ok, jos vain olisi vähän tiheämpään checkpointteja useimmissa peleissä
-360:llä liika liveriippuvuuvaisuus peleillä, miksei "achievementit" voisi vaikka varastoitua jonnekkin, josta sitten myöhemmin updatettaisiin liveen?
-Hyvin useissa peleissä tussut äänet (HL2 hyvänä esimerkkinä), jos aseissa olisit munakkaat äänet, käyttäisi niitä mielummin, jolloin peli-intokin lisääntyisi.
-Keinotekoiset pitkitykset (liian kovat pomovastukset yms.), seikkailupeleissä sokkelot.
-Kehnot juonet suuressa osassa pelejä, juoni saa toki olla kehno jos se palvelee peliä (Serious Sam)
ADD:
-Ylemmästä viestistä tuli mieleen: Bugisuus monissa peleissä on liian suuri

Lainaus:02.01.2007 AnttiError kirjoitti:

Lainaus:02.01.2007 bugittaja kirjoitti:
Se että ostaa pelin kaupasta ja sitten se ei toimikaan laitteistovaatimukset täyttävällä koneellani. Kävi nimittäin justiinsa niin HL2:n kanssa.

Jos ei lähde edes lataamaan dvd:tä niin on vika dvd-asemassa.
Muuten kannattaa kääntyä Steamin tukipalveluihin.

Kyllä se nyt toimii, mitä nyt kaatuilee semmoiset kymmenen kertaa päivässä. Pikkujuttu, sen verran hyvä peli se on.

Normaali peleissä:
Huonot grafiikat ja liiallinen helppous/vaikeus.

Nettipeleissä (esimerkkinä tämä kaikkien vihaama Runescape):
Pelaajat.

Lainaus:03.01.2007 perato kirjoitti:
Tällä hetkellä potuttaa kaikista eniten se että tekoälyssä ei olla edetty mihinkään viimiseen viiteen vuoteen. Olis kyllä nautintoa vihdoin pelata vastustajaa vastaan, joka pystyy antamaan kovan vastuksen, ilman huijaamista(hitpointtien määrä isompi, enemmän ammuksia, enemmän resursseja ja rahaa jne. jne.)

Muistan, kun pelasin ensimmäisen kerran Half-Lifea ja ihmettelin, miten sotilaat voivat käyttäytyä niin viisaasti: heittelivät kranaatteja sinne, missä olettivat pelaajan olevan (vaikka tämä olisi todellisuudessa hiipinyt huomaamatta huoneen toiseen päähän), osasivat suojautua ja toimia jollakin tapaa ryhmässäkin. Vielä nykyäänkin HL:n tekoäly kestää täysin vertailun useimpiin räiskintäpeleihin. Nykyään tekoäly tuntuu rajoittuvan siihen, että viholliset osaavat ampua nurkan takaa ja heittää kuperkeikan (joissakin peleissä myös ryömiä). Olisi hienoa, jos nurkkaan ahdistettu vihollinen voisi kutsua radiolla apua tai joku vihollisryhmästä voisi antaa suojatulta tiimikaverien juostessa parempiin asemiin.

Lainaus:03.01.2007 Wilsu kirjoitti:
Quicksaven puuttuminen tai tallennuspaikkojen pihtailu(esim. RS:Vegas, GeoW).

Riippuu pelistä. Äkkikuolemapaikkoja vilisevässä raideräiskinnässä tuo saattaa repiä hermot riekaleiksi, mutta vaikkapa Rainbow Sixeihin tai Flashpointiin joku quick save -mahdollisuus ei sopisi yhtää. Tallennusmahdollisuuden puuttuminen tekee usein pelistä kihelmöivän jännittävän, mutta monesti myös uskomattoman turhauttavan. Esimerkiksi Project IGI oli "realistisessa" ja uniikissa lähestymistavassaan todella nautittava kokemus (iso alue, vihollistukikohtia, muutama tehtävätavoite, reitin valinta vapaa, ei tallennusmahdollisuutta), kunnes loppumattomat viholliset muuttivat koko homman jännittävästä rasittavaksi. Hirveästi ei minulla huumorintaju riitä, kun puolen tunnin hiippailun jälkeen kauan ja hartaasti hiottu suunnitelma kaatuu siihen, että vihollisvartija sattuu ilmaantumaan samasta huoneesta, jonka pelaaja kaksi sekuntia sitten tyhjensi vihollisista, ja lasauttaa agentistamme ilmat pihalle.

Eniten potuttaa ne kohdat joita saa pelata monta tuntia!

GTA-MAN, monesti tuollaiset kohdat ovat omaa osaamattomuuttasi.

Itseäni viimeaikoina on alkanut ärsyttämään yleisesti nykyinen seikkailupelitarjonta. Monet hyvät sarjat, kuten Jak & Daxterit ja Ratchet & Clankit ovat jo kuolleita ja kuopattuja. Toki löytyy monta kyseisen genren peliä, mutta yleisesti ne ovat säälittäviä räpellyksiä. Ainakaan omalle kohdalle ei ole sattunut noiden yllämainitsemieni pelien jälkeen yhtäkään noiden tasolle yltävää seikkailu- hack & slashia.

Toinen seikka peleissä liittyy grafiikkaan ja juoneen. Grafiikka alkaa tosiaan olemaan nykyajan peleissä jo erinomaista tasoa ihan yleisesti. Monasti käy kuitenkin niin, että grafiikka on jumalaista, mutta juoni on helvetillistä sontaa. Miksi tälläisiä pelejä edes tehdään, kun hyvin useasti ne eivät edes menesty alalla? Saattaa johtua siitä, että uuden konsolisukupolven myötä keskitytään vain repimään kaikki saatava irti koneesta piittaamatta itse tarinaan. Toivottavasti tälläiset pelit jäävät vain ensimmäisen aallon vangeiksi.

Kolmas asia koskee pelien ikää. Kaupoista löytyy monen monta mahtavaa peliä, mutta pelikokemus jää kuitenkin näiden osalta hyvin useasti 10 tunnin mittaiseksi, jopa alle. Joillekkin peleille toki sopii, ettei tarinaa venytetä yhtään, vaan se kerrotaan sellaisena kuin se on.Esimerkiksi FPS- pelit ovat tälläisiä. Ei sitä räiskintää montaa kymmentä tuntia jaksa. Sitten on taas monia pelejä, joilta olisi löytynyt resursseja vielä useammaksi pelitunniksi. Toinen murehdittava seikka on uudelleenpelaamisarvo. Kyllä peleistä ekstroja löytyy joka lähtöön, mutta toinen pelikerta alkaa tuntumaan monesti puulta. Pientä ekstraa ja enemmän sisältöä, niin hyvää tulee.

Asioden onttous on vaivannut. Pelkkää kuorta pitkin poikin.
Missä on realistiset esineiden rikkomiset ja "aidosti" roiskuvat nesteet(pöydälle kaatuu vettä kupillinen johon jää jälki kun hahmo pistää siihen kätensä ja joka tarpeeksi levitessään norisee reunan ohi lattialle muodostaen lammikon)?
Myös hahmon haavoittumiseen voitaisiin pikkuhiljaa lisätä lisää särmää.
Eikö olisi siistiä menettää kiivaan taistelun lopuksi jalka elder scroll 7, sitoa se ja
hoippua keppiin nojaten lähellä olevaan kylän porteille juuri ennen pyörtymistä ja ostaa toipumisen jälkeen itselleen tekojalka/mekaaninen proteesi/raaja nekromancyllä/jokin vastaava? Entäpä vaivalloinen ampuminen pahasti haavoittuneena jossain "honestly next gen" pelissä?

Odotan innolla pelien todellista kehitys askelta

Eniten peleissä pännii niiden tarinoiden heikko taso. Oikeasti hyvän juonen sisältävät pelit on nimittäin laskettavissa yhden käden sormilla. Juuri nämä muutamat mestariteokset ovat kuitenkin osoittaneet, että pelit voisivat olla ainutlaatuinen tapa kertoa tarinoita, jos niitä vain älyttäisiin hyödyntää kunnolla. Ihmetyttää todella, miksi tällä tällä tärkeällä osa-alueella ei sitten tapahdu peleissä minkäänlaista kehitystä. Grafiikka kyllä kaunistuu, mutta edelleen joudutaan sietämään pökkelösankareita pelastamassa ihmiskuntaa ufojen hyökkäykseltä ja muuta yhtä yllätyksetöntä sontaa.

Myös tarinankerrontaan liittyvät vaivat jaksavat ärsyttää suunnattomasti. Pelien dialogi esimerkiksi on pääsääntöisesti kuin kuusivuotiaan suunnittelemaa. Päälle vielä karmeat ääninäyttelijät ja huulisynkkä vähän sinnepäin niin avot. Ja missä ovat ne unohtumattomat pelihahmot, jotka jäisivät mieleen muutenkin kuin sen takia, että ovat sattuneet eksymään hyvään peliin pelaajan käskytettäväksi.

Tarinankerronnan lisäksi peleissä raivostuttaa jo monen täällä mainitsema huono tekoäly. Ei luulisi olevan kovin vaikeaa ohjelmoida vaihtelevasti käyttäytyvä, arvaamaton, mutta silti virheitä tekevä tekoälyvastustaja tai -kumppani, jonka kanssa olisi ilo pelata. Oikeaa ihmismäisyyttä lienee mahdoton saavuttaa, mutta voisi niillä tietokoneen ohjaamilla paskiaisilla sentään jonkinlaisia vaihtoehtoisia käyttäytymismalleja olla kuin paikoillaan kököttäminen tai päälle ryntääminen. Myös kaikkein ilmiselvimmät tekoälymokat jaksavat hermostuttaa. Tästä hyvänä esimerkkinä tänään juuri pelaamani Silent Hill 2, jossa mukana kulkeva naikkonen ei edes älyä rynnätä poispäin hirviöistä. Ei, minun haulikkoni ja mörön väliin on kaikkein viisainta ängätä, tuumaa hän. Ja tietysti kyseistä akkaa täytyy suojella tai se on game over, sori vain. Olipas siinä sitten riemua kerrassaan ladata ja jatkaa peliä uudelleen jostain hevontakamuksesta asti. (Muuten peli on kyllä mainio, älkää käsittäkö minua väärin.)

Ja tästä pääsemmekin pienen aasinsillan kautta konsolipelien suurimpaan ongelmaan eli tallennuspisteiden pihtaamiseen. Mikä perkele siinä on, ettei vielä vuonna 2007:kään konsolipeleissä ole mahdollisuutta tallentaa silloin kun lystää? Jos tallentamista on ihan, aivan pakko jotenkin rajoittaa, ottaisivat mallia Hitmaneista, jossa tallennuskerrat on rajoitettu tiettyyn määrään.

Kaikenlainen keinotekoinen vaikeuttaminen ylipäänsäkin ottaa peleissä päähän. Tekoälylle hyvittäminen on näistä ehkäpä kaikkein ärsyttävintä sorttia. Autopelit, joissa kuminauha venyy ja paukkuu, tulisi tästedes kieltää lailla. Samoin NHL:issä esiintyvät fuskumolarit ja monista räiskintäpeleistä tutut "huomaan sinut puskankin takaa ja osun joka laukauksella" -vastustajat. Myös se, että pelaaja pakotetaan opettelemaan ulkoa jokin kohta, ennen kuin se on mahdollista läpäistä, on syvältä.

Joskos tässä olisi ollut jo jonkusen verran valitusta. Jatkan sitten huomenna, jos jotain putkahtaa mieleen.

E: Lisätäänpä vielä, että erityisesti konsolipeleissä minua häiritsee, jos pelin ruudunpäivitysnopeus on alhainen, koska sitä ei voi mitenkään korjata. Typerää, että tehdään hienoa grafiikkaa sulavuuden kustannuksella, sillä mielestäni juuri jälkimmäinen on noista kahdesta se tärkeämpi. Turhauttavaa, kun joutuu sitten koko pelin ajan tuijottamaan rasittavan näköistä nykimistä ja hidastelua.

Lainaus:03.01.2007 Lord_Juhalius kirjoitti:
Asioden onttous on vaivannut. Pelkkää kuorta pitkin poikin.
Missä on realistiset esineiden rikkomiset ja "aidosti" roiskuvat nesteet(pöydälle kaatuu vettä kupillinen johon jää jälki kun hahmo pistää siihen kätensä ja joka tarpeeksi levitessään norisee reunan ohi lattialle muodostaen lammikon)?

En edes uskalla arvailla tuollaisten pelien laitevaatimuksia. Realistisesti mallinnetut ja fysiikan lakeja noudattaen ympäriinsä lentelevät sisäelimet tosin toisivat räiskintöihin mukavasti uutta puhtia (puukolla maha auki ja suolet solmuun; EMP-kranaatti sekoittamaan vihollisen sydämentahdistajan; luoti posken läpi hampaaseen ja siitä aivoihin).

Lainaus:03.01.2007 Lord_Juhalius kirjoitti:
Eikö olisi siistiä menettää kiivaan taistelun lopuksi jalka elder scroll 7, sitoa se ja
hoippua keppiin nojaten lähellä olevaan kylän porteille juuri ennen pyörtymistä ja ostaa toipumisen jälkeen itselleen tekojalka/mekaaninen proteesi/raaja nekromancyllä/jokin vastaava?

Olisi, mutta olisiko kivaa menettää molemmat jalat keskellä autiomaata, ryömiä etanavauhdilla pari tuntia lähintä kylää kohti vain huomatakseen, että rahat eivät riitäkään proteesin ostoon? Käytännön seikat tulevat vastaan, koska pidemmän päälle saattaisi alkaa ottamaan päähän palloilla ympäri pelimaailmaa itseään parantamassa jokaisen taistelun välissä. Toisaalta sotapeleissä tuo voisi toimiakin, jos mukana olisi lääkintämies (ekassa kentässä osuma jalkaan, kenttäamputaatio, sotainvalidina kotiin ja peli läpi).

- bugit
- lyhyys
- Räiskintäpeleissä kaivattaisiin vaihtelua
- jne. jne.

Se että monet painostaa nykyään enemmän krafiikkaan kuin pelin sisältöön. Sitten on ne mitkä on mainittu jo eli bugit, putkimaisuus, lyhyys jne.

Pelit olisivat hyviä jos suurin osa edes keskittyis myös pelin sisältöön eikä pelkästään krafiikkaan.

täs o tullu pelattuu gta:ta vice city storiesii ja santtuu.. rupee pikkuhiljaa v!tuttaan ne n33k3rit peli hahmot

Lainaus:03.01.2007 Raat0 kirjoitti:

Lainaus:03.01.2007 perato kirjoitti:
Tällä hetkellä potuttaa kaikista eniten se että tekoälyssä ei olla edetty mihinkään viimiseen viiteen vuoteen. Olis kyllä nautintoa vihdoin pelata vastustajaa vastaan, joka pystyy antamaan kovan vastuksen, ilman huijaamista(hitpointtien määrä isompi, enemmän ammuksia, enemmän resursseja ja rahaa jne. jne.)

Muistan, kun pelasin ensimmäisen kerran Half-Lifea ja ihmettelin, miten sotilaat voivat käyttäytyä niin viisaasti: heittelivät kranaatteja sinne, missä olettivat pelaajan olevan (vaikka tämä olisi todellisuudessa hiipinyt huomaamatta huoneen toiseen päähän), osasivat suojautua ja toimia jollakin tapaa ryhmässäkin. Vielä nykyäänkin HL:n tekoäly kestää täysin vertailun useimpiin räiskintäpeleihin. Nykyään tekoäly tuntuu rajoittuvan siihen, että viholliset osaavat ampua nurkan takaa ja heittää kuperkeikan (joissakin peleissä myös ryömiä). Olisi hienoa, jos nurkkaan ahdistettu vihollinen voisi kutsua radiolla apua tai joku vihollisryhmästä voisi antaa suojatulta tiimikaverien juostessa parempiin asemiin.

Tässä on just se ongelma nykyään että ne on tuollaisia "nurkantakaa ampujia" ja kuperkeikkailijoita, joita sitten pidetään oikein mahtavana tekoälynä. Tuollasen ku laittais johonki vähänki laajempaan peliin, nii aika keskelle peltoa se jäis ihmettelemää, et eipä olekkaa suojaa jonka takaa ampua. Jo 2001 ilmestyneessä pelissä Nolf vastustaja osas ampua nurkan takaa, kieriä ja paeta taemmaksi mikäli otti liikaa osumaa. Mihin tästä on edetty? Eipä juuri mihinkään.

Lainaus:

Lainaus:03.01.2007 Wilsu kirjoitti:
Quicksaven puuttuminen tai tallennuspaikkojen pihtailu(esim. RS:Vegas, GeoW).

Riippuu pelistä. Äkkikuolemapaikkoja vilisevässä raideräiskinnässä tuo saattaa repiä hermot riekaleiksi, mutta vaikkapa Rainbow Sixeihin tai Flashpointiin joku quick save -mahdollisuus ei sopisi yhtää. Tallennusmahdollisuuden puuttuminen tekee usein pelistä kihelmöivän jännittävän, mutta monesti myös uskomattoman turhauttavan. Esimerkiksi Project IGI oli "realistisessa" ja uniikissa lähestymistavassaan todella nautittava kokemus (iso alue, vihollistukikohtia, muutama tehtävätavoite, reitin valinta vapaa, ei tallennusmahdollisuutta), kunnes loppumattomat viholliset muuttivat koko homman jännittävästä rasittavaksi. Hirveästi ei minulla huumorintaju riitä, kun puolen tunnin hiippailun jälkeen kauan ja hartaasti hiottu suunnitelma kaatuu siihen, että vihollisvartija sattuu ilmaantumaan samasta huoneesta, jonka pelaaja kaksi sekuntia sitten tyhjensi vihollisista, ja lasauttaa agentistamme ilmat pihalle.

Sepä se hyvinki. Lyödään enemmän vapautta, nii checkpointit ei haittaa, mutta jos peli on putki, ja se siitä yhdestä kohdasta ei pääse läpi kiitos saven puuttumisen, nii siinäpä sit itket ku et voi kiertää tahi mitää. Flashissahan se oli juuri, että jos joku kohta tuntuu vaikealta, nii kierrä vähän pitempää mettän kautta ja vältät tilanteen ja savejen tuhlailun. CoD2sessa ei paljoa myöskää naurattanut muutamaan kertaan kun sai taas ite olla joka paikasa yhtäaikaa omien antaessa suojatulta ja edellisen checkpointin ollessa jossain helkatin perseessä.

Sellasta oon myös huomannut, että pelifirmat ei tosiaan tee näitä pelejä enää itelle ja se näkyy laadussa. Vertaa jotain Creative assemblya ja Tripwireä keskenään. Toinen tekee jatkuvasti päivityksiä, kuuntelee faneja ja pelaa ite koko ajan peliä, kun taas toinen julkaisee bugipäivityksiä bugeihin joihin kukaan ei ole törmännyt ja sen jälkeen vanhat bugit on korvattu pussillisilla uusia tai niille ei ole tehty mitään. Eli pelit tehdään sille nimettömälle äänettömälle kuluttajalle, eikä oikeille ihmisille.

Mutta tekoälynkö sais peleihin. RTSien tekoäly on yleensä sitä, että se on hyvä vain sen takia, että se pystyy tekemään montaa asiaa yhtäaikaa = nopea. Ei mitään taktista syvyyttä yleensä näissäkään. CoHissa oon huomannu tekoälyltä joitain temppuja joita ei normaalisti näe, mutta siinäpä se. 1998 ilmestynyt Starcraft sisältää ihan samat jipot mitä nykypäivänki RTSt.

Loputtomat viholliset, bugit, huono tekoäly, ylivaikeat kohdat, lyhyys, huonot ääninäyttelijät, jne. Näitä tuskin tarvitsee perustella.

lyhyys

Ylivaikeat kohat joita pitää takoa niin kauan että hermot menee ja ohjaimet lentelee, ei vaan voi lopettaa ajoissa.

Bugit, näkymättömät seinät ja useissa peleissä on huono tarina. Freedom Fightersissa on muuten tajuttoman hyvä tarina

Se että pelistä yritetään tehdä mahdollisemman erilainen ja lopussa grafiikat näyttävät sienen syönnin jälkeisestä jälkivaikutukselta, aseina ovat purkkapallokranaattiheitin ja vihollisina ovat skeittaavat neliöt, joilla 20 jalkaa ja 20 silmää.

yks asia mun pikku veli ku se koko aja haluu pelata !!!