No voi dämn! Tuli vähä väärään aiheeseen, mutta nyt kun täällä ollaan niin ei ole kyllä tullut vuosiin itkettyä.

Sillonku synnyin itkin viimeks, sen jälkee en oo enää itkenny.

Lainaus:29.12.2005 Defiler kirjoitti:
TMN, tee jotain..

No mitäpä tässä tehdä..

en kyllä muista... olisikohan 3-4 vuotta sitten.

Itkin viimeksi kissamme kuoltua lokakuussa 2002.

Itse itkin jouluaattona, sisko iski munille

Lainaus:29.12.2005 MacDuck kirjoitti:
Itse itkin jouluaattona, sisko iski munille

sama se tuntu,vieläki on kipeet

Lainaus:29.12.2005 Fautum kirjoitti:
äh, mä itken tosi herkästi, viimeks varmaa vko sitten ku oli maha niin kipee. itken kyl helposti kivusta ja itken leffoissa, tiettyjä kappaleita kuunnellessani ja pelatessani. mä oon karsean herkkä, mut onneks myös hymykin on herkässä

Minäkin olen aika herkkä, mutta tunteellinen, jonka pitäisi olla hyvä asia.

Saatan itkeä eläinten kuolemista, leffoista tai muista surullisista. En oikein muista millon viimeksi olisin itkenyt... varmaan joskus, kun on ottanut joku asia oikein päähän, esim. vaikka tämä. että 200gt kovalevy meni roskaksi eikä sitä saatu korjattua.
Kun olin 6 luokalla, niin itkin yhden tytön kuolemasta, syöpä.
Ja kivusta saattaa ehkä pieni itku tulla, riippuu mihin koskee, esim. polviin tai arikoihin paikkoihin. Mutta eism. kun potkitaan jalkapallo päähän tai tönästään, niin en tollasesta lähinnä välitä yhtään. Jatkan elämääni eteenpäin.
Suuri tuskan tunne saattaa aiheuttaa pientä itkua, joka on minun tapauksessani..aika normaalia :I

No joo tossa tuli lähinnä mainittua, mitkä asiat minua itkettään.. Voisi sanoa, että joka vuosi olen itkenyt ainakin vähän jostain asiasta.

Lainaus:29.12.2005 Old_T0niC kirjoitti:
Mutta eism. kun potkitaan jalkapallo päähän tai tönästään, niin en tollasesta lähinnä välitä yhtään.

Et ole tainnut pelata kunnolla jalkapalloa, se nimittäin sattuu aivan *******esti, kun naamaan tulee jalkapallo 70-90 km/h. Siinä tulee itku varmasti. Kun 7-vuotiaana aloitin harrastamaan jalkapalloa, niin sen jälkeen on tullut lättyyn useasti, melkein joka kerta itku. Lopetin futiksen 11-vuotiaana, sen jälkeen ei ole tullut naamaan futista.
Nimimerkillä - Kokemusta on

Lainaus:29.12.2005 MacDuck kirjoitti:

Lainaus:29.12.2005 Old_T0niC kirjoitti:
Mutta eism. kun potkitaan jalkapallo päähän tai tönästään, niin en tollasesta lähinnä välitä yhtään.

Et ole tainnut pelata kunnolla jalkapalloa, se nimittäin sattuu aivan *******esti, kun naamaan tulee jalkapallo 70-90 km/h. Siinä tulee itku varmasti. Kun 7-vuotiaana aloitin harrastamaan jalkapalloa, niin sen jälkeen on tullut lättyyn useasti, melkein joka kerta itku. Lopetin futiksen 11-vuotiaana, sen jälkeen ei ole tullut naamaan futista.
Nimimerkillä - Kokemusta on

En minä ainakaan itkenyt, vaikka pari vuotta sitten koulussa jalkapalloa pelatessa olin vastustajan maalin lähettyvillä, kun ope potkaisee keskityksen jälkitilanteesta pallon päähäni, vaikka tarkoitus oli varmaan purkaa pallo toiselle maalille.

Viimeksi taisin itkeä vähän ukin hautajaisissa muutama vuosi sitten.

Lainaus:29.12.2005 MacDuck kirjoitti:
Et ole tainnut pelata kunnolla jalkapalloa, se nimittäin sattuu aivan *******esti, kun naamaan tulee jalkapallo 70-90 km/h. Siinä tulee itku varmasti. Kun 7-vuotiaana aloitin harrastamaan jalkapalloa, niin sen jälkeen on tullut lättyyn useasti, melkein joka kerta itku. Lopetin futiksen 11-vuotiaana, sen jälkeen ei ole tullut naamaan futista.
Nimimerkillä - Kokemusta on

Tuon ikäisenä monet varmaan ovat itkeneet jo siitä jos joku aivastaa kohti. Ei sitten nahkakuulan päähän pamahtamisesta..

Lainaus:29.12.2005 TMN kirjoitti:

Lainaus:29.12.2005 Defiler kirjoitti:
TMN, tee jotain..

No mitäpä tässä tehdä..

Hep! Jos sinä itket kotona naisasioita etkä muualle mene niin silloin voisit itkun sijasta kokeilla jotain muuta..

Joskus vuosia sitten. Ite en itke kivusta, vaan nauran.

23 päivä, kun kaikki toivo oli menetetty.

Viimeks itkin ku nauroin liikaa.Meiän suvul on joku sukuvika et välillä nauretaa nii paljo et alkaa itkettää.

Lainaus:29.12.2005 Arkham kirjoitti:
23 päivä, kun kaikki toivo oli menetetty.

Saanko kysyä toivo mistä?

Lainaus:29.12.2005 BlueStorm kirjoitti:
Joskus vuosia sitten. Ite en itke kivusta, vaan nauran.

Sama homma Jalka murtu nelosella nii nilkutin nauraen luokkaan
Varmaan viimeksi itkin syyslomalla isomummon hautajaisissa...
Seuraavaksi itken meidän kissan takia,joka on ollu pari viikkoa syömättä jostain syystä Ei ikääkään kuin neljä vuotta...

Lainaus:29.12.2005 Defiler kirjoitti:
Hep! Jos sinä itket kotona naisasioita etkä muualle mene niin silloin voisit itkun sijasta kokeilla jotain muuta..

Mitä muuta? Tästä asiasta en näköjään pääse/halua päästä eroonkaan..

Lainaus:29.12.2005 TMN kirjoitti:

Lainaus:29.12.2005 Defiler kirjoitti:
Hep! Jos sinä itket kotona naisasioita etkä muualle mene niin silloin voisit itkun sijasta kokeilla jotain muuta..

Mitä muuta? Tästä asiasta en näköjään pääse/halua päästä eroonkaan..

Sosiaalisia kontakteja olisi hyvä hankkia?

Lainaus:29.12.2005 Defiler kirjoitti:
Sosiaalisia kontakteja olisi hyvä hankkia?

No kyllähän niitä on. En minä koko ajan kotona ole, tosin lomalla on tullut vähän laiskoteltua..

Lainaus:29.12.2005 Defiler kirjoitti:

Lainaus:29.12.2005 Arkham kirjoitti:
23 päivä, kun kaikki toivo oli menetetty.

Saanko kysyä toivo mistä?

Hyvästä Joulusta.

Tuli itku kun katoin Sotamies Ryanin loppuun ja sillon kun oli äidin hautajaiset, kyllä tekisi mieli palata aikaan jolloin äitini oli elossa. :'(

Lainaus:29.12.2005 Spede_man kirjoitti:
Sama homma Jalka murtu nelosella nii nilkutin nauraen luokkaan
Varmaan viimeksi itkin syyslomalla isomummon hautajaisissa...
Seuraavaksi itken meidän kissan takia,joka on ollu pari viikkoa syömättä jostain syystä Ei ikääkään kuin neljä vuotta...

Nauroit isomummosi hautajaisissa?

Aina kun joku asia vituttaa ihan kamalasti, itken :0. Aika outoa sinänsä.
Kivusta en ole itkenyt moneen vuoteen, jos oikein muistan

Tänään kuuden aikoihin.

Itse itkin joskus varhaisessa murrosiässä viimeksi kun oli hirveitä erimielisyyksiä vanhempien kanssa, en kyllä muista milloin se tarkalleen oli. Viimeksi itku oli melko lähellä Torniossa viime kesänä kun pelasin warhammeria turnauksessa. Se oli ihan kohtuullisen merkitsevä tilaisuus, palkinnot ja kaikki. Olin voittanut muutaman pelin, ja pärjäsin oikein hyvin yhden massamurhatappion jälkeisissä peleissä ja sijoituin 7/~35. Yksi peli vampyyrikreivin epäkuollutta armeijaa vastaan örkkihordellani oli se joka tiputti minut kärkisijahaaveilusta. Se oli farssi!
Meidän tuli valita hyökkäyskuvio, jonka enemmän kebabiin keskittyneenä tyrin täysin. Valitsin keskelle kenttää pienen neliön jonka toinen pää oli metsässä. Ajattelin että saisin joitain erikoisjoukkoja metsän läpi kätevästi. Siinä sitten sijoittelimme pelin aluksi kaikki yksiköt vuorotellen pöydälle ja vastustajani ilme kummeni joka vuoron jälkeen. Jalkaväkirykmentit eivät saaneet metsässä mitään aikaan, puhumattakaan ratsuväestä. Lopulta minun piti oikein ahtaa armeijani pieneen neliöön keskelle pöytää eliminoiden sen järkevät etenemis mahdollisuudet. Sitten peli alkoi. Surkeasti valutin joukkoja järkevämmille paikoille ja ratsuväki oli hyödyttömästi kaiken keskellä. Jättiläinen kuitenkin hiippaili metsän läpi ihan ketterästi ja hiiden seurasivat. Siinä meni ensimmäinen vuoroni, taikuutta johon olin armeijassani panostanut oli kehno käyttää sillä velhot olivat ties missä sekamelskassa ja vastustajalla oli kova taikapuollustus. Minulla oli ampumistakin vain pari keihäänheitintä jotka näkivät vain omien joukkojen selkiä ja kylkiä. Sitten seuraakin täysi murtuminen, metsään tulee vaivatta haamuja joita typerä jättiläiseni jää hakkaamaan saamatta mitään aikaan kun iskut soljuvat läpi. Hiidet kuolevat miltei kauhusta kun haamut huutavat niille. Lisäksi metsään asettuvat vastustajan taikurit joten siellä ei ole mitenkään turvallista enää kenelläkään. Siinä vaiheessa kun saan jalkaväkeni suunnilleen järkeviin asemiin on vastustajan loputtomat luuranko joukot jo ihan lihalla. Sitten vastustaja vain pyyhkäisee armeijani yli enkä mahtanut mitään kun sekaantuneet joukkoni juoksevat kauhuissaan pelottavia epäkuolleita karkuun. Meinasi kyynel tippua mutta pidin pintani kuin mies