Tämäntyylisiä aiheita riittää, mutta lisätään taas yksi joukkoon. Eli mitkä musiikkialbumit rankkaat korkeimmalle omalla all-of-time-listallasi? Tässä sitten haetaan levyjä kokonaisuuksina, eli ei mitään vastuksia tyyliin "Iron Maidenin Piece of Mind, koska siinä on The Trooper."

Vastauksia saa sitten olla myös useampiakin, eli hyvällä omallatunnolla voit rankata parikin albumia. Oma listani menee kutakuinkin näin :

Jethro Tull - Aqualung (1971) (Tästä löytyisi hyviä singlejäkin vaikka muille jakaa, mutta kokonaisuutena tämä on vieläkin parempi. Levyn teemat keskittyvät laitapuolen eläjiin ja uskontoon. Monta loistavaa kitarasooloa ja -riffiä.)

Pink Floyd - Dark side of the moon (1973) (Myöskin konseptialbumi, joka käsittelee ihmisen elämisen paineita, kuten aikaa, rahaa, sotaa, psykoosia ja kuolemaa. Levystä ei löydy yhtään heikkoa lenkkiä, täydellinen kokonaisuus ja mainioita yksittäisiäkin kappaleita löytyy. Eräs universuumimme parhaista albumeista, todellinen mestariteos.)

Pink Floyd - The Wall (1979) (Tätä tuskin tarvitsee pahemmin esitellä. Populaarikulttuurin merkkipaalu, eräs kaikkien aikojen suurimmista teoksista. Myös tämä on konseptialbumi, eräs mielenkiintoisimmista teemoista levylle. Uskomaton psykologinen kuvaelma miehen sulkeutumisesta ulkomaailmalle.)

Faith No More - Angel Dust
Mike Patton osallistui biisien tekoon aktiivisemmin, ja jälki näkyy. Miehen äänenkäyttö on monipuolisempaa kuin edeltävällä albumilla. Koko bändin saundi muuttunut omaleimaisemmaksi

Mr. Bungle - California
Omantakeisia sovituksia omituisilla äänimaailmoilla. Hieman "rauhoittuneempi" tyyli verrattuna kahteen edeltäjäänsä.

Graveland - Necromanteion (1991)

Siinä on jotain omaperäistä, ei mitään tusinaheviä

Rammstein - Sehnsucht

Erittäin omaperäistä musiikkia,Välillä erittäin sairaat sanoitukset.
hyvät riffit.
Huomautan tässä huvikseen(saksarasisteille)että Rammstein ei liity mitenkään natsismiin.

Lainaus:03.01.2006 FockeWulf_ kirjoitti:

Huomautan tässä huvikseen(saksarasisteille)että Rammstein ei liity mitenkään natsismiin.

Jokainen joka liittää Saksan suoraan natsismiin saa täältä täyden ämpärillisen ulostetta niskaansa, oli sitten vasta 10-vuotias tai ei. Järkeä saa olla päässä.
Voisin toki luetella muutaman levyn ettei tulisi pelkkää offtopikkia, mutten jaksa. Ehkä myöhemmin lisään tähän parit levyt perustelujen kera.

Edit: muutama levy, perustelut uupuu vielä:

The Distillers - Sing Sing Death House
On A Solid Rock - Steal It Back
Rancid - "2000"
Lars Frederiksen and the Bastards - s/t
Stiff Little Fingers - Inflammable Material
Raised Fist - Dedication (vaikea päättää tämän ja Ignoring the Guidelinesin väliltä kumpi on parempi kun ovat niin identtisiä, mutta heitin nyt Dedicationin)
Anti-Flag - The Terror State

Osaa noista en ole edes kuunnellut pitkään aikaan, kun välillä on kausia milloin joku ei vain uppoa. Joka tapauksessa loistavia kaikki. Suosikkibändiltäni Bad Religionilta on todella vaikeaa luetella parhaita levyjä, mutta heitetään nyt kaksi:

Bad Religion - No Control
Bad Religion - The Gray Race

Ps. outovalolla on kunnioitettavan monipuolinen musamaku

Oman levykokoelman suurimmat helmet (tällä hetkellä) ovat ainakin nämä:

Mobb Deep - The Infamous

Todella tasainen ja hyvä levy, jonka voi kuunnella läpi skippaamatta yhtään biisiä. Hyvät biitit ja tykkään Deepin poikien flowsta. Sisältäähän levy myös klassikkobiisit kuten Shook Ones Pt.II, Up North Trip ja Survival Of The Fittest. Jos ajattelit joskus Mobb Deep:iä ostaa, niin osta tämä äläkä edes ajattele myöhempiä julkaisuja.

Method Man - Tical

Tämän kun ostin niin aluksi en tykännyt yhtään. Muutama kuuntelukerta lisää, ja levy kolahti kuin tequila päähän konsanaan. Nyt kysynkin itseltäni miten en ole voinut joskus tästä tykätä? Todella kova levy kokonaisuutena ja Methodin flow sopii kuin nenä päähän.

Plus monia muita joita en jaksa tässä nyt luetella.

Metallica - Master Of Puppets

Paras albumi ikinä. Paras Metallican albumi. Paras thrashalbumi. Koko levy täyttä rautaa.

Seuraavaksi saatte kuulla järkyttävästi ylistyssanoja lempilevyistäni. Varmaan lista menisi jotenkin näin (ei järjestyksessä)

Running Wild - Port Royal.
Parasta RW:tä kulta-ajalta. Vaikka soundit eivät kaikkia miellytäkään, ne toimivat levyllä erinomaisesti. Piraattimeininki pysyy koko ajan yllä ja meno & tunnelma mahtavaa. Kaiken muun hienouden lisäksi Rolf laulaa Death or Glory -levyn ohella paremmin kuin ikinä. Lempikappaleet Blown to Kingdom Come, Raging Fire, Port Royal sekä Uaschitschun. Running Wildin paras levy IMHO.

Running Wild - Death Or Glory.
Piraattihevien kuninkaiden luultavasti ylistetyin albumi Black Hand Innin ohella. Täynnä RW-klassikoita ja bändin soitto pelaa loistavasti, kuten aina. Lempikappaleita The Battle of Waterloo, Death or Glory, Riding the Storm ja Running Blood.

Iron Maiden - Somewhere In Time.
Paras. Paras. Paras. Ikinä. Ikinä. Ikinä. Vaikka tätä edeltäneet albumit olivatkin kaikessa loistavuudessaan legendoja, vasta tämä albumi on se todellinen mestariteos minulle Seventh Sonin ohella. Kappaleet ovat bändin kaikista parhaimpia ja Smith on levyn sankari. Caught Somewhere In Time -kappale on muutenkin jo se kaikkien aikojen lempikappaleeni, mutta mukana on myös Maidenin toiseksi ultramahtavin kappale Alexander the Great sekä mm. Smithin ilmiömäisen soolon sisältävä Stranger in a Strange Land. Sitä paitsi Brucen laulu on parempaa kuin ikinä. Klassikkolevy. Vahinko ettei kukaan ymmärrä tätä.

Iron Maiden - Seventh Son of a Seventh Son.
SITin jälkeen Maidenin toiseksi hienoin albumi. Vaikka yleensä nuo Maidenin tavanomaiset hitit (mm. RTH, TNOTB, Trooper, HBTN) eivät niin minulle paljoa merkitse ja ovat tavattoman yliarvostettuja bändin muuhun tuotantoon nähden, The Evil That Men Do on kuitenkin se jonkinasteinen legenda itselleni, ja tulee varmaan aina olemaan. Sitä paitsi Adrianin soolo (joka kestää btw vain 23 sek...) on jokseenkin ikimuistoinen itselleni, en sitten tiedä miksi. Infinite Dreamsista samat sanat, uskomaton kappale. Perushitti Can I Play With Madnessia lukuun ottamatta loputkin kappaleet ovat täyttä rautaa!

Stratovarius - Visions.
Visions on edelleenkin straton paras tuotos, eikä bändi tätä ennen (eikä varsinkaan jälkeen) saanut mitään näin hienoa aikaiseksi.
Tämä on kai itselleni Maidenin SIT:in lisäksi "SE" albumi suosikkilistallani. Soitto pelaa, Tolkin sävellykset osuvat aivan h*lvetin hyvin nappiin ja soolot vievät loputkin epäilykset straton huonoudesta unholaan. Levyssä ei kerta kaikkiaan löydy mitään valitettavaa. Lempikappaleet ovat The Kiss of Judas (mielestäni straton paras kappale eikä syyttä, ja btw Tolkin soolot ovat jumalalliset), Coming Home, Visions sekä The Abyss of Your Eyes. Visions tosin kuulostaa Visions of Europe -livellä vieläkin paremmalta.

Stratovarius - Episode (japsipainos jossa mukana When the Night Meets the Day)
Vaikka Visions onkin ehkä straton paras ja iskevin albumi, tämä puolestaan onkin sitten tunnelmointiin ja eräänlaiseen raskauteen keskittynyt levy. Kaikki on parhautta ja soundit ovat Destinyn ohella straton uran hienoimmat. Lempikappaleeni ovat Season of Change (TSIISUS MIKÄ KLASSIKKO), Night Time Eclipse, Speed of Light sekä uskomattoman tunnelmallinen When the Night Meets the Day.

John Williams - Jurassic Park Soundtrack.
Paras soundtrack ikinä Spielbergin parhaaseen leffaan Jawsin ja Schindlerin Listan ohella. Kaikki osuu täydellisesti nappiin. Hienointa mitä Williams on säveltänyt, jopa Empire Strikes Backin soundtrackia mahtavampi.

Wintersun - Wintersun.
Jari Mäenpään "soolobändi" Wintersun tarjoaa jotain sellaista, jota en odottanut kun tämän ostin. TÄYDELLINEN, suosittelen lämpimästi vaikka heräteostokseksi. Parhaat kipaleet ovat Starchild, Battle Against Time sekä Death and the Healing.

1. John Frusciante - Niandra LaDes & Usually Just A T-shirt (1994)

loput:

Minor Threat - Complete Discography (biisit: 1981-1983?)
Bad Brains - Bad Brains/Rock For Light/I Against I (1982/1983/1986)
Neutral Milk Hotel - In The Aeroplane Over The Sea (1998 )
The Meters - The Meters (1969)
Envy - All The Footprints You've Ever Left And the Fear Expecting Ahead (2001)
State Craft - To Celebrate The Forlorn Seasons (2003)
Van der Graaf Generator - Godbluff/Pawn Hearts/The Aerosol Grey Machine (1968/1971/1975)


Jos on aikaa niin selitän.

Uriah Heep - Demons And Wizards (1972)
ja
Deep Purple - Machine Head (1972)

Molemmat ovat täydellisiä albumeita.

Rammstein - Mutter

Paras rammstein levy, ehkä hieman arveluttavat sanat, mutta täyttä rautaa koko lätty.

The Darkness - Permission To Land

Uskomaton debyyttialbumi!

Paras on The Clashin London Calling (1979)

Se on 1970-luvun tuon populäärikulttuurin kultaisen aikakauden huipentuma, Grande Finale.

Andre 3000:n The Love Below


Sama juttu kuin Homerilla eli en aluksi tykännyt ja nyt kuuntelen sitä suunnileen 24/7. Loistavaa musiikkia Benjamin Andrelta. Sopivan jazzahtavaa ja lyriikat ovat hyvät.
Biisejä jotka kolahtavat: She Lives In My Lap, Spread, Roses, My Favourite Things ja A Life In The Day Of Andre Benjamin. Loistava albumi, ostakaa.

kingston wall: the real live thing on tällä hetkellä aika kova paketti, mahtavat livevedot ja muutenki mahtavaa kuuneltavaa

Lainaus:

Iron Maiden - Somewhere In Time.
Paras. Paras. Paras. Ikinä. Ikinä. Ikinä. Vaikka tätä edeltäneet albumit olivatkin kaikessa loistavuudessaan legendoja, vasta tämä albumi on se todellinen mestariteos minulle Seventh Sonin ohella. Kappaleet ovat bändin kaikista parhaimpia ja Smith on levyn sankari. Caught Somewhere In Time -kappale on muutenkin jo se kaikkien aikojen lempikappaleeni, mutta mukana on myös Maidenin toiseksi ultramahtavin kappale Alexander the Great sekä mm. Smithin ilmiömäisen soolon sisältävä Stranger in a Strange Land. Sitä paitsi Brucen laulu on parempaa kuin ikinä. Klassikkolevy. Vahinko ettei kukaan ymmärrä tätä.

Et ole ainut joka tuosta tykkää. Aivan mahtava levy.

Edit:Kirjotus virhe.

Noh... pistetäänpäs kiekkoja järjestykseen:

1. Judas Priest - Painkiller
Kyllä on saanut Priest tehtyä tolkuttoman levyn, kertakaikkiaan. Biisimateriaali on silkkaa täydellisyyttä ja levy jyllää alusta loppuun teräsmiehen tavoin. Parhaat biisit mielestäni legendaarinen nimikkobiisi Painkiller, yhden maailman parhaista kertosäkeistä omaava Metal Meltdown ja ikisuosikkini Leather Rebel. Kuitenkin, jos täytyisi tehdä kokoelma Priestin parhaimmista biiseistä, olisi varmaankin jokainen tämän rieskan jyräys tuolla kokoelmalla. Se kertoo jo paljon. Täydellisen metallinen albumi.

2. Rainbow - Rising
Tämä helkkarinmoisella kokoonpanolla työstetty heavy/hardrock levy on aivan täydellinen kokonaisuus, mitäpä muutakaan tosin voi odottaa, kun vivun varressa on miehet kuten Ritchie Blackmore ja Cozy Powell. Tämä yhdistettynä maailman kovimman heviäänen, Ronnie James Dion vokaleihin on silkkaa parhautta. Biisejä levyllä ei ole kuin kuusi, mutta tarvitseeko enempää jos jokainen näistä on lähes täydellinen? Ei makiaa mahan täydeltä. Kaiken hyvän lisäksi levyllä on kenties maailman paras biisi(omasta mielestäni tietenkin), eli Stargazer. Legendakamaa ehdottomasti.

3. King Diamond - Abigail
Kun puhutaan King Diamondin albumeista, ei voida olla ottamatta huomioon tarinoita, joita King kertoo lyriikoissaan. Tällä levyllä kaikki on kohdallaan, hienoa musiikkia(pari aivan killeribiisiä), upeasti kerrottu tarina ja king diamondin laulu, joka joko ihastuttaa tai vihastuttaa. Itseäni se ihastuttaa, miehellä on nimittäin todella hieno ääniala. Musiikki ja tarina(varsinkin jos seuraa samalla lyriikoita) luovat levylle uskomattoman tunnelman, jollaista en ole kokenut ehkä Pink Floydia lukuunottamatta millään levyllä. Parhaat biisit ovat Black Horsemen ja Arrival. Näiden kahden timantin jälkeen biisimateriaali on hyvin tasainen. Kokemisen arvoinen levy.

4. Dio - Holy Diver
Huonoa musiikkia herralta R.J. Dio on äärimmäisen vaikea löytää, sen olen aikoinani todennut. Kahta timanttia on Dio ollut uransa aikana vääntämässä, ja tämä on toinen niistä(Rainbown Rising tietenkin se toinen). Lähes kaikki ovat varmasti kuulleet levyn nimibiisin, sen kuultuani minäkin tämän levyn ostin ja katua ei ole missään nimessä tarvinnut. Biisimateriaali on jälleen äärimmäisen vahva, kuten toki maailman neloskiekolla kuuluukin olla. Rainbow in the Dark, Don't Talk to Strangers, Caught in the Middle ja Holy Diver ovat ehdottomasti levyn legendavedot. Muut biisit muodostavat näiden kanssa hienon kokonaisuuden ja loistavat myös yksilötasolla. Maininta myös levyn hienosta äänimaailmasta. Kaiken kruunaa kuitenkin ja ehdottomasti Ronnie James Dion mahtava ja vahva ääni. Heviklassikko joka tulisi olla jokaisen hevistä pitävän hyllyssä.

5. Metallica - Ride the Lightning
Suosikkibändini toinen levy parantaa joka osa-alueella edelliseen nähden. The Mighty Hetfieldin laulu on paljon parempaa, biisimateriaali on legendaarinen ja heikkoa vetoa tämä(kään) levy ei tunne. Joku tosin voisi väittää Escapea(ehkäpä myös Trapped Under Icea) täytebiisiksi. Minä en sitä tee. Levyn epäparhaat(huonojahan ne eivät ole) biisit tuosta kaksikosta kuitenkin löytyvät. Biisit kuten Creeping Death, Fight Fire With Fire(oma suosikkini Metallican tuotannosta), For Whom The Bell Tolls ja Fade to Black saavat jokaisen hevimiehen pään liikkeelle. Koko Metallican 80-luvun tuotanto on tottakai tolkutonta, Kill 'em All, Puppez ja Justice häviävät vain hieman Ride The Lightningille, häviävät kuitenkin. 80-luvun kovimpia julkaisuja.

Nämä viisi ovat siis viiden tähden levyjä kaikki, siitä ei ole epäilystä. Lähellä näitä on muutamia levyjä, siispä...

kunniamainintoja:
Koko Deathin tuotanto. Maailman kovin levytysputki(kattaa siis koko tuotannon) joka ei myöskään sisällä yhtäkään huonoa riffiä. Schuldiner oli nero. R.I.P.
Slayer - Reign in Blood
Exodus - Bonded by Blood
Testament - The New Order
Anthrax - Among the Living & Spreading the Disease
Annihilator - Never Neverland
Cynic - Focus
Helloween - Keeper of the seven keys Pt. 2
Iron Maiden - Seventh Son..., Somewhere In Time sekä Iron Maiden
Megadeth - Rust In Peace
Ozzy Osbourne - Blizzard of Ozz
Pink Floyd - Dark Side of The Moon
Pantera - Vulgar Display of Power

Faith No More-King for a Day, Fool for a lifetime
Melko vähän huomiota saanut varsinkin Amerikoissa aikoinaan, mutta mielestäni yhtyeen mielenkiintoisin levy. Mukana ei ole suuria hittejä, mutta kokonaisuus ja erilaiset ja vaihtelevat biisit muokkaavat mainion levyn.
Cuckoo for Caca mahtavasta rääkymisestä Just a Manin hienoon ja tunnelmalliseen lopetukseen menevät kohokohdiksi tällä hetkellä. Myös Take this bottle ja Gentle art of making enemies ovat loistavia.
Mahtava levy ja yksi 90-luvun parhaista rock-albumeista.

Guns n Roses-Appetite for Destruction
Kaikkien aikojen rock debyyttialbumi räjäyttää mielen mukaan raaoilla ja tunnelmallisilla biiseillään. Mukana suuret hitit kuten Welcome to the Jungle, Paradise City ja Sweet Child O' Mine. Jokaisen alkuintrot saavat heti rockifiiliksen ja nappaavat otteeseen. Levy ei jää pelkästään noiden kolmen biisin varaan vaan kaikki biisit sopivat tähän rockaavaan pakettiin ja jaksavat nostattaa fiilistä koko ajan.
Loistavia sooloja, riffejä, hittejä ja kokonaisuus. Täydellinen hard rock levy, joka kaikkien rockfanien kuuluisi omistaa.

Lisää tulee joskus.

Hmm, vasta yhteen hyvään musiikkilevyyn eläessäni törmännyt jossa jokainen piisi "rokkaa", tai täydentää edellistä. Taistelutoverien Soundtrack, useimmissa muissa levyissä piisit on yleensä "3 hyvää, loput keskivertoja tai kehnoja".

Mötley Crüe - Red, White & Crüe

Hyvä "läpileikkaus" tähän mennessä parhaasta Glam Rock yhtyeestä minun mielestäni. Kun kuuntelee levyn läpi ymmärtää sen että kuinka paljon he ovat musiikillisesti kehittyneet kasarien tukkahevistä. Kuunelkaapa esimerkiksi ansin Liwe Wire tai Looks That Kill ja niiden jälkeen Beauty, Bitter Pill tai Sick Love Song, niin ymmärrätte mitä tarkoitan.

AC/DC - Ballbreaker

Paras AC/DC:n myöhempien aikojen albumi, jolta ei löydy tällä kertaa yhtään huonoa biisiä, ei kylläkään yhtään huippuhittiä kuten aiemmalta The Razors Edgeltä esim. Thuderstruck. Perus hard rock soundi kuuluu läpi koko levyn ja siitä minä pidän.

Lainaus:05.01.2006 Repo kirjoitti:
Faith No More-King for a Day, Fool for a lifetime
Melko vähän huomiota saanut varsinkin Amerikoissa aikoinaan, mutta mielestäni yhtyeen mielenkiintoisin levy. Mukana ei ole suuria hittejä, mutta kokonaisuus ja erilaiset ja vaihtelevat biisit muokkaavat mainion levyn.
Cuckoo for Caca mahtavasta rääkymisestä Just a Manin hienoon ja tunnelmalliseen lopetukseen menevät kohokohdiksi tällä hetkellä. Myös Take this bottle ja Gentle art of making enemies ovat loistavia.
Mahtava levy ja yksi 90-luvun parhaista rock-albumeista.

Albumilta toki löytyy yhtyeen paras biisi, Digging the Grave, mutta muuten se ei kaikessa omaperäisyydessään mulle täysin vielä ole auennut.

Lainaus:03.01.2006 kepe-5 kirjoitti:

2. Pink Floyd - Dark side of the moon (1973) (Tämän voisi rankata ykköseksikin, mutta kun Jethro tahtoo olla omaa sydäntäni vieläkin lähempänä. Tämäkin on konseptialbumi, joka käsittelee mm. aikaa, rahaa, sotaa, psykoosia ja kuolemaa. Mikään kappaleista ei sinänsä ole kuuluisa, mutta yhdessä nämä kappaleet luovat erään kaikkien aikojen parhaista albumeista.)

(2.) Pink Floyd - The Wall (1979) (Tätä tuskin tarvitsee pahemmin esitellä. Jakaa kakkossijan Dark side of the moonin kanssa. Populaarikulttuurin merkkipaalu, eräs kaikkien aikojen suurimmista teoksista. Myös tämä on konseptialbumi, eräs mielenkiintoisimmista teemoista levylle. Uskomaton psykologinen kuvaelma miehen sulkeutumisesta ulkomaailmalle.)

Komppaan, mutta Dark Side of the Moon ensimmäisenä ja The Wall toisena.

Kolmanneksi voisin lisätä The Clashin London Calling levyn, jonka Junco_Partner jo mainitsikin.

Se on "(of) all time".

1. Scooter - The Stadium Techno Experience
- Loistavat biisit, jotka sekä sopivat täydellisesti yhteen, että ovat myöskin oikeassa järjestyksessä levyllä

2. Fischerspooner - Odyssey
- Samat perusteet kuin tuolla TSTE:llä. Vaikka onkin aikalailla puhdasta poppia koko levy, niin ne ei-popahtavat elementit saa biisit kuulostamaan todella hyviltä. Voisin melkein sanoa, että olisi jaetulla ykkössijalla muuten, mutta kun albumin tehnyt bändi ei ole Scooter.

Ainoa parhaimmistoon kuuluva levy, jota en (vielä) omista. Ei oo näkyny kaupoissa...

3. Scooter - Mind The Gap
- Osa biiseistä parempia (kuin ykkösenä olevalla levyllä), toiset taas eivät niin upeita, albumi muutenkin hitusen tyylirikkonainen. Mutta silti niin loistava.

4. Scooter - Who's Got The Last Laugh Now?
- Muuten aika lailla MTG:n tasoinen levy, mutta välillä vähän liian poppimainen fiilis. Lopetusbiisi oli parempi kuin Mind The Gapissa, mutta toisaalta Apache olisi voitu coveroida hieman vauhdikkaammalla tyylillä.

5. 2 Unlimited - No Limits
- 90-luvun alkupuolen dancee, josta niin pidän. Vaikka levyä ei kovin montaa kertaa vuoden aikana tulekaan hyllystä poimittua, niin jokaisella kuuntelukerralla tulee soitettua useamman kerran kokonaan läpi. Häviää tuolle yläpuolella olevalle levylle sen takia, että tätä ei tosiaan tule soitettua kovin tiheällä aikavälillä, koska muutaman renkutuskerran jälkeen levyyn kyllästyy pahasti.

Kokoelmalevyt ei oikein istu niin hyvin, että ne lähelle kärkeä pääsisivät.

Ylös tämmöset, näitä tarvitaan.

Metallican Ride the Lightning, toki levyistä parhain. Täyttä pullataikinaa.
Finntrollin Midnattens widunder oli peikon kynsin kiinni ensimmäisessä paikassa, mutta tässä nyt kävi näin.
Finntrollin Jaktens Tid on myös aivan eksklusiivinen julkaisu.
Led Zeppelin Remasters, vaikka ne kyllä masteroi aina.
Metallican Master of Puppets on parhaimmillaan viilennettynä kuunneltuna hyvässä seurassa.

1. Stratovarius - Infinite
2. Sentenced - Funeral Album
3. Stratovarius - Elements PT 2+Demo