Terveppä taas. Ensinnäkin sanon että jossei kiinnosta aihe ei tarvitse vastata
Ranza on alkanut pohdiskelemaan eri sairauksia ja niiden hoitoa lähipäivinä.
Siksi päätinkin tehdä aiheen peliplaneettaan.

Itse kysymys
Onko sinulla ollut koskaan/tai on edelleen jotakin vakavaa sairautta? Jos on niin mikä ja miten sinua hoidettiin? Huomasiko kotiväki sairauden vai ihanko itse totesit/huomasit että mikä sairaus se on?

Itseäni kiinnostaa sairaus...
Kerro toki mikä sairaus sinua on kiinnostanut jo pidemmän aikaa? Itseäni kiinnostaa kovasti Aivokalvon tulehdus ja sen hoito. ELi jos joku sattuu tietämään jotain kyseisestä sairaudesta niin kerro kaikki.

Omat vastaukset:
Onko sinulla ranza puppeliini ollut vakavia sairauksia?
Noh ei nyt varsinaisesti kovin vakavia. Marraskuussa kyllä lähdettiin yömyöhään sairaalaan ooppelin renkaat vinkuen kun en vain saanut kunnolla henkeä. Keuhkoihin pisti niin pirusti ja oli aika tuskainen olo. No kun tulin sieltä niin alkoi olemaan joitakin kovia pistoksia varsinkin vasemman keuhkopuoliskon tuntuvilla. Myöhemmin kävin kouluterveydenhoitajalla ja siitä terppari passitti minut suoraan lääkäriin. Noh keuhkoissa oli nestettä jonkun verran ja ne sitten otettiin poijes. Ikävää maata yötä sairaalassa. Varsinkin yöllä. Ei tuo mitään vakavaa ole mutta jonkunlainen ns sairaus piti laittaa. No eihän tuo edes ole mikään sairaus. Juu ja ihan itse huomasin nuo oireet ja itse hakeuduin terveydenhoitajalle. No niin riittää tämä älämölö joten heitän pallon teille


No joo. Tämä voi olla aika turha topic mutta tulipahan tehtyä. Vähän samantapainen aihe on tässä
http://peliplaneetta.net/keskustelut/aihe?fid=37&tid=97125

http://www.peliplaneetta.com/keskustelut/aihe?fid=37&tid=94491

Toinen mutta ei ole täysin samallainen joten joku ylempi tahto päättää, että jääkö aihe vai pysyykö. Ite oisin sitä mieltä että tämä jäis, sillä tässä on paljon selvempi alotusviesti

Mulla on bantintauti. Se ei ole vakava, mutta sen verran vakava, että sitä tarkkailtiin tiuhaan tahtiin. Sairaus on minulla synnynnäinen.
Vähän sairaudestani:
Maksaan menenvä verisuoni minulla on tukossa, joten sitä kautta veri ei maksaan pääse. Kehoni pystyy korjaamaan lievästi tämän, tekemällä pieniä verisuonia maksaan. Veri siis kulkee hitaammin sinne. Kun näin tapahtuu, niin pernaan menenvä suoni on aina todella vauhdissa. Tämän takia pernani paisui pituudeltaan 16 cm:n. Pernani oli siis herkkä repeämään, joten jouduin rajoittamaan liikuntaani.

Kun näitä pieniä verisuonia meni maksaan, niin niitä kasvoi myös ruokatorveeni. Tästä ei tiedetty ennen 10 vuoden ikää. Joskus kauniina päivänä sitten satuin syömään näkkileipää. Yksi (tai useampi) terävä murunen näkkileivästä viilsi näitä suonia sitten. Noin 10 tunnin päästä sitten oksensin verta.

Sairautta hoidettiin tähystyksellä. Ruokatorveni suoniini ruiskutettiin jotain alkoholi pitoista liuosta, joka tuhosi nämä. Jouduin käymään tähystyksessä joka puolen vuoden välein.
Sairausta hoidettiin myös ohitusleikkauksella. Reisistäni otettiin suonia, jotka ommeltiin isoksi ja paksuksi suoneksi. Suoni kiinnitettiin maksaan, joten nyt sinne menee hyvin verta. Pernakin on kutistunut nyt pituudeltaan 11cm. Reisissäni on yhteensä viisi pientä arpea, sekä mahassa 20cm pituinen arpi. Nyt pystyn urheilemaan normaalisti. Tarkastuksissa kyllä joudun vielä käymään œ/1 vuoden välein.

Lainaus:16.01.2006 Jonez90 kirjoitti:
Kirjoitusta

Aikas paha. Itselleni ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä.

En nyt tiedä onko vakava mutta keuhkokuume ollut viikko sitten.

Jonez90, Eikös perna voida poistaa ilman että tulisi mitään mittavia vammoja?

Lainaus:16.01.2006 Defiler kirjoitti:
Jonez90, Eikös perna voida poistaa ilman että tulisi mitään mittavia vammoja?

Näin minäkin olen kuullut. Ei itselläni mitään vakavia sairauksia ole, mutta pienempänä oli kyllä paha astma.

Lainaus:16.01.2006 doomi kirjoitti:
En nyt tiedä onko vakava mutta keuhkokuume ollut viikko sitten.

Voihan siihen kuolla, jos sitä ei hoideta. Itellä ollu kans.

Itellä oli joskus neljännellä luokalla hillitön kurkunpään tulehdus. En varmaan kuukauteen voinut niellä kunnolla ja hieman pänni kun oli hyvää ruokaa. Eräänä yönä heräsin kun henki vinkui kuin bansheen ääni. Pikkupojalla pääsi itku ja isän kanssa kiruhdettiin sairaalaan jossa minulle annettiin kortisoonia hengitettäväksi. Siitä se sitten parani kerrallaan.

Lisäksi minulla on ikuinen poskiontelon tulehdus. Joka syksy ja kevät se ärtyy ja aina uhataan punkteerauksella, mutta jotenkin se rauhoittuu. Toinen sierain on koko ajan tukossa, mutta ne nesteet onteloissa jotenkin kummallisesti vaihtaa puolta kun menen vaikka makaamaan toiselle kyljelle Että jee.

Onkohan sitä sitten muuta? Jotain kuumeen ennätyksiä olen kokeillut 40 celsius asteessa, mutta eipä kummempia.

Lainaus:16.01.2006 Omenapoika kirjoitti:
Toinen sierain on koko ajan tukossa, mutta ne nesteet onteloissa jotenkin kummallisesti vaihtaa puolta kun menen vaikka makaamaan toiselle kyljelle Että jee.

Minulla on ihan sama..Toinen sierain tukossa ja aina vaihtaa kun käännän kylkeä.

Lainaus:16.01.2006 Defiler kirjoitti:
Jonez90, Eikös perna voida poistaa ilman että tulisi mitään mittavia vammoja?

Joo kyllä tuotakin vaihtoehtoa mietittiin. Mutta onneksi sain suntin. Sain pitää pernani. Suntti on siis tämä "koottu" suoni. Pernan poisto ei hyödytä verisuonien loppumiseen ruokatorvessa

Se että tulee ns kohtaus että ei saa henkeä ja sattuu niin *******sta ole mitään ihmeellistä...Hetken hengittää rauhallisemmin niin auttaa, tulee välillä kun kattelee esim telkkaria eli ei tee mitään raskasta.

Joskus pienenä (taisin olla puolivuotias ja sitten toisella kertaa alle kolme) oli kuumekouristuksia. Sairaalassa ilmeisesti jotain hoitoa sain sillon. Sen jälkeen oli vielä ala-asteikäisenä about kerran vuodessa yli 39 asteen kuumeita, muttei koskaan tarvinnu mitään muuta hoitoa, kuin että yhen päivän nukku suurin piirtein tunnin parin pätkissä ja valvo siinä välissä muutaman minuutin.

Sitten joskus vanhempana, ehkä kakkos- tai kolmosluokalla, kesämökillä ollessa sattu kova sairaus, oli kuumetta ja paha yskä. No yöllä heräsin sellaseen kovaan yskään, ja ukki pisti hemmetin pahan makusia auringonkukansiementippoja kurkusta alas, ja sillä parani. Ei aamulla enään ollu mitään yskää.

No ei tässä ole kummempia ollut. Aika paha keuhkokuume oli vuosi sitten syksyllä. Jätti luultavasti ns. arvet keuhkoihin kun vieläkin liikunta ottaa aika vahvasti keuhkoista. N. Kolmen vanhana oli tosi paha mahatauti ja sen johdosta nestehukka. Eivät meinanneet ottaa vastaanotolla sisään, joten lähdimme suoraan TYKS:iin. Siellä kauhistuttiin. Nestehukka oli aika paha, siellä olin sitten tiputuksessa. Jos olisin kuivunut liikaa, olisimme kai voineet vaatia paikalliselta vastaanotolta hoitovirheestä korvauksia. Sanovat vaan ettei ripulista ja oksentelusta tarvitse tänne tulla. Juu selvä...

Noh ala-asteella puhkesi umpisuoli ja olisin luultavasti mennyttä, jollei vanhemmat olisi tajunneet kuskata minua sairaalaan. Olo oli kyllä varsin etäinen ennen leikkausta, olo ei tuntunut ns. "kuolemanvakavalta", päällä oli vain suuri ja mahtava kuumehoure. Jos olisin kuollut tuolloin, niin olisin varmaan ajatellut "ihan sama"...

Jälkeenpäin ajateltuna en todellakaan ymmärtänyt kuinka vakava tilanne oli, vaikka suurin osa selviääkin umpisuolen leikkauksesta hengissä (tosin puhjennut umppari heikentää melkoisesti selviämismahdollisuuksia). Toivuttuani en ollut koskaan sama ihminen, sillä nykyäänkin olen hieman luulotautinen. Ei sinänsä että kävisin joka päivä vapaaehtoisesti lääkärintarkastuksissa jne, mutta kuolemanpelko on läsnä.

Tiedä sitten lasketaanko sairaukseksi, mutta pahinta mitä on käynnyt on ollut kallon murtuma.

Astma. Osaa muuten olla todella veemäinen, jos ei ole lääkettä saatavilla nopeasti. Tosin nykyään astmani on todella harvoin esiintyvä.

Minä nyt olen vain hiukan erikoinen potilas useimpien lääkäreiden ja hoitajien mielestä.

Diabetes:
Lääkärit ihmettelivät, että itse kävelin sairaalaan, sillä useimmiten heidät kannetaan sairaalaan.
Mummini huomasi oireet ja passitti minut lääkäriin, jossa olin sitten viikon verran sänkypotilaana, tiputus kummassa kädessä.

Rautainen veri:
Eli veressäni on rautapitoisuus hälyttävän korkea.
Vereni oli todella tumman punaista ja mahlamaista, joten lääkärini epäili, että jaksaako sydämeni pumpata sitä.
Homma hoitui väliaikaisella ruokavaliolla ja nykyään vereni alkaa olemaan normaali.

Sekavuus ja huono olo:
Sokeriarvot olivat liian pitkään alhaalla ja siitä tuli ongelmia.
Minulta katosi ajantaju, enkä saannut edes vettä pysymään sisälläni, joten ei kun sairaalaan.

Energian poltto lihaksista:
Tuli harrastettua liikaa fyysistä rasitusta, joten elimistöni alkoin matalan verensokerin takia polttaa lihaksista energiaa.
Tämä johti koviin kramppeihin ja suonenvetoihin.
Paikalle kutsuttiin ambulanssi, joka hoiti minut kuntoon ja käskivät juomaan sokeri- ja suolavettä.
En pystynyt kävelemään enään sinä päivänä.

Virusinfektio:
Sain virusinfektion suolistoon keskellä yötä ja sairaalaan sitä täytyi lähteä.
Minut kuvattiin ja tutkittiin, joka jälkeen todettiin, että se sama infektio, jota on ollut liikkeellä.
En ollut ainoa potilas joka sairasti sitä ja huonetoverit olivat samasta syystä sairaalasta.
Pääsin seuraavana iltana pois sairaalasta ja kaikki oli hyvin.

Erikoisia kokeita ja lääkäreiden kokeilut:
-Hermostotesti, eli hermostojani pitkin johdettiin sähköä ja se ei ollut mukavan tuntoista.
-Lääkäreiden mielenkiinnosta sydänrasitustesti, koska he huomasivat, että pystyn jonkun verran vaikuttamaan sydämeni lyöntiehin ja sykkeeseen.
-Silmänpohjankuvaukset, tässä on moni hoitaja ja lääkäri ihmetellyt minua.
Reakoin silmänlaajennustippoihin lähes heti ja silmäni pupillit ovat muutenkin laajat, joten en pidä kovin kirkkaista valoista ja näen muka hyvin pimeässä......Kuten Hanzq totesi, "Uhh! Kissan silmät!"
-Sydänkäyräfilmi, tätä ei normaalisti oteta mieheltä kuin vasta 50-vuotiaana ja tämä toimenpide vaati nuoren hoitajan, partavaahtoa ja höylän.
Lähdin labrasta ranteet, nilkat ja rintakehä karvoista ajeltuna, mutta muuten kaikki oli hyvin.
-Terapeutti, pisti minut alkuaikoina tekemään kerran "palikkatestejä", mutta pieksin siinä hänenkin tulokset.
Jonka jälkeen hän kysyi, että miksi yleensä kävin hänen luonaan?
Koska minun muka piti puhua sairastumisestani diabetekseen ja sen vaikutuksesta elämääni, se oli viimeinen kerta, kun jouduin käymään siellä.
-Kokeelliset lääkkeet, näitä on tullut kokeiltua monesti ja nytkin on kokeilu meneillä.

Olen lääkäreiden koekani ja nuorien hoitajien kauhu .

Yhdessä vaiheessa minulla oli vasemmassa nilkassa paha turvotus ja se punotti pahasti. Kävin lääkärissä joka patisti OYS:iin tutkimuksiin. Vaiva diagnosoitiin ruusuksi ja jouduin sairaalaan. Joka päivä sain reilun annoksen antibioottia suoraan suoneen ja lisäksi jalkaa voideltiin jollain hoitovoiteella (antibioottista ?) joka päivä. Vaiva ei vain meinannut helpottaa ja jouduin olemaan KOLME VIIKKOA sairaalassa. Vasta kun antibiootti vaihdettiin toiseen (ilmeisesti tujumpaan) alkoi jalka parantua.

En tiedä sitten oliko tuo oikeasti ruusu vai jotain muuta, mutta paha tapaus se oli. Verikokeissa joita otettiin kai suunnilleen joka päivä oli senkka muistaakseni päälle 40:n ja tulehdusarvo (CRP muistaakseni) huiteli päälle 200:ssa. Hemoglobiinikin taisi tippua jonnekin 130:n paikkeille (itselläni yleensä 160:n luokkaa tai yli). Kamala kokemus, en suosittele.

Lisäksi toisella kerralla oli polvet pahasti turvoksissa ja kipeinä. Lääkärin mukaan polvissa oli vettä ja jouduin taas sairaalaan. Molemmat polvet punkteerattiin (ei kiva, ei ollenkaan) ja taidettiin pistää vielä jotain lääkettä perään.

Noiden rinnalla se kerta kun pyörähaaverissa mursin vasemman kyynärpään ja oikean olkapään oli pikku juttu vaikka haittasikin hieman normaalia elämää kun vasen käsi oli kipsissä ja oikean kanssa piti olla varovainen. Nuo tosin olivat kaiketi hiusmurtumia, mutta silti...

J.

Lasketaanko vakavaksi sairaudeksi kasvain? Sillä pienenä sairastin niin sanotun wilmsin tuumorin, eli munuaissyövän. Syövän hoitona käytettiin leikkaus-, säde- ja sytostaattihoitoa. Eli ensin leikattiin munuainen, sitten sädetettiin leikkausalue ja sytostaatteja käytettiin kokoajan.

Selvennykseksi sanottakoon, että sytostaatit ovat solunsalpaajia, jotka syöpäsolujen lisäksi tappavat myös terveitä soluja. Tämän vuoksi sytostaatit eivät kuulu minun suosikkilääkkeisiin. Tulee muuten ihan mukavan huono olo noista solunsalpaajista.

Pari kolme vuotta sairastumisen jälkeen minut todettiin terveeksi. Tosin kuntoutuksessa ja sairaaloissa sain ravata vielä monen monta vuotta. Sädehoidon sivuvaikutuksista saan nauttia tänäkin päivänä. Se nimittäin vähän muokkasi selkääni uuteen uskoon. Tätä ilmiötä kutsutaan skolioosiksi eli suomeksi selkärangan vääristymäksi. Mutta kuntosalilla käynti on alkanut parantamaan tilannetta, lähinnä selkälihasten osalta. Aikaisemmin sai kärsiä lähes päivittäisistä selkäkivuista, mutta nyt ne ovat historiaa isolla H:lla.

Lainaus:17.01.2006 Visric kirjoitti:
Sädehoidon sivuvaikutuksista saan nauttia tänäkin päivänä. Se nimittäin vähän muokkasi selkääni uuteen uskoon. Tätä ilmiötä kutsutaan skolioosiksi eli suomeksi selkärangan vääristymäksi. Mutta kuntosalilla käynti on alkanut parantamaan tilannetta, lähinnä selkälihasten osalta. Aikaisemmin sai kärsiä lähes päivittäisistä selkäkivuista, mutta nyt ne ovat historiaa isolla H:lla.

Sädehoito on tehokasta hoitoa, ei ehkä kovin, mutta sillä saadaan syöpää pois suhteellisesti hyvin.
Skolioosi nyt ei paha ole, ellei se ole sellainen että joutuu käyttämään tukiliiviä, itsellä on pieni skoliiosi. Uskon kuitenkin että skolioosi on "nautittavampi" kuin kasvain.

Sädehoito on hyvin raskasta potilaalle.

No mul ei oo ollu mitään vakavaa sairautta mutta mun pikkuveljeltä puuuttu sydämestä vasen kammio ja se jouduttii leikkkaa 3 kertaa et silleen.

Lainaus:17.01.2006 JohnDoe kirjoitti:
Minä nyt olen vain hiukan erikoinen potilas useimpien lääkäreiden ja hoitajien mielestä.

Diabetes:
Lääkärit ihmettelivät, että itse kävelin sairaalaan, sillä useimmiten heidät kannetaan sairaalaan.
Mummini huomasi oireet ja passitti minut lääkäriin, jossa olin sitten viikon verran sänkypotilaana, tiputus kummassa kädessä.

Rautainen veri:
Eli veressäni on rautapitoisuus hälyttävän korkea.
Vereni oli todella tumman punaista ja mahlamaista, joten lääkärini epäili, että jaksaako sydämeni pumpata sitä.
Homma hoitui väliaikaisella ruokavaliolla ja nykyään vereni alkaa olemaan normaali.

Sekavuus ja huono olo:
Sokeriarvot olivat liian pitkään alhaalla ja siitä tuli ongelmia.
Minulta katosi ajantaju, enkä saannut edes vettä pysymään sisälläni, joten ei kun sairaalaan.

Energian poltto lihaksista:
Tuli harrastettua liikaa fyysistä rasitusta, joten elimistöni alkoin matalan verensokerin takia polttaa lihaksista energiaa.
Tämä johti koviin kramppeihin ja suonenvetoihin.
Paikalle kutsuttiin ambulanssi, joka hoiti minut kuntoon ja käskivät juomaan sokeri- ja suolavettä.
En pystynyt kävelemään enään sinä päivänä.

Virusinfektio:
Sain virusinfektion suolistoon keskellä yötä ja sairaalaan sitä täytyi lähteä.
Minut kuvattiin ja tutkittiin, joka jälkeen todettiin, että se sama infektio, jota on ollut liikkeellä.
En ollut ainoa potilas joka sairasti sitä ja huonetoverit olivat samasta syystä sairaalasta.
Pääsin seuraavana iltana pois sairaalasta ja kaikki oli hyvin.

Erikoisia kokeita ja lääkäreiden kokeilut:
-Hermostotesti, eli hermostojani pitkin johdettiin sähköä ja se ei ollut mukavan tuntoista.
-Lääkäreiden mielenkiinnosta sydänrasitustesti, koska he huomasivat, että pystyn jonkun verran vaikuttamaan sydämeni lyöntiehin ja sykkeeseen.
-Silmänpohjankuvaukset, tässä on moni hoitaja ja lääkäri ihmetellyt minua.
Reakoin silmänlaajennustippoihin lähes heti ja silmäni pupillit ovat muutenkin laajat, joten en pidä kovin kirkkaista valoista ja näen muka hyvin pimeässä......Kuten Hanzq totesi, "Uhh! Kissan silmät!"
-Sydänkäyräfilmi, tätä ei normaalisti oteta mieheltä kuin vasta 50-vuotiaana ja tämä toimenpide vaati nuoren hoitajan, partavaahtoa ja höylän.
Lähdin labrasta ranteet, nilkat ja rintakehä karvoista ajeltuna, mutta muuten kaikki oli hyvin.
-Terapeutti, pisti minut alkuaikoina tekemään kerran "palikkatestejä", mutta pieksin siinä hänenkin tulokset.
Jonka jälkeen hän kysyi, että miksi yleensä kävin hänen luonaan?
Koska minun muka piti puhua sairastumisestani diabetekseen ja sen vaikutuksesta elämääni, se oli viimeinen kerta, kun jouduin käymään siellä.
-Kokeelliset lääkkeet, näitä on tullut kokeiltua monesti ja nytkin on kokeilu meneillä.

Olen lääkäreiden koekani ja nuorien hoitajien kauhu .

"Uhh! Kissan silmät!" näytä kuvas että näen sun simmut

No, jos nyt muutamakymmenen allergiaa ja astma lasketaan.