Pelkään verta. Ainakun näen sitä, tuntuu pahalle ja nyt poispois silmistä.
Kauhean huohottava tunne tulee vuodan kuiviin jotenkin.

En sinäänsä pelkää verta(esim evil deadissa se oli kesyä). Mutta sitten kun siitä aletaan puhumaan koulussa, niin sitten alkaa vatsa heittämään volttia .

Tais olla viime kesänä kun lueskelin kaikilta foorumeilta spiritismi juttuja, sitte testattiin sitä (ihan humpuukia), silti en saanu 2 viikkoo illalla ikinä unta. Pelotti ihan sikana, illalla ei uskaltanu kattoo peiliin tai mitään, joku pienikin tuulenvire nii olin ihan paniikissa.

Jostain syystä kuvotti aina ennen pistäminen käsivarteen. Jotenkin se tuntui niin aralta paikalta että rupesi aina ahdistamaan ajatus. Kävin sitten verenluovutuksessa niin pääsin siitäkin eroon.

No muistan sen kuin eilisen päivän ,kun olin tenttimässä metsästys korttia about 5vuotta sitte.Ja ammuimme savikiekkoja, sitten tentin pitäjä antoi mulle jotain ikivanhoja Venäläisä panoksia haulikkoon. Seurauksena oli pieni haulikolla ampumisen kammo.

(toivottasti tajusitte mitä selitin)

Ukkosesta on tullu trauma mulle joskus lapsuudessa. En tiedä mutta aina kun ukostaa niin oon ihan vauhkona ja ryntäilen pistorasioiden kimppuun.....

Redident Evil 3 pimputukset saa aina kylmät väreet. Katsoin 7.v paljon kauhuleffoja ja nykyään säikähdän todella helposti
Ja esim. jos näen pimeässä henkilön enkä näe kasvoja tulee semmoinen tunne se voi olla vaikka joku murhaaja

Lainaus:26.01.2006 VJT kirjoitti:
Sain trauman naapurin äijäst joka uhkas tappaa mut ja nyt se menee koht vankilaan onneks.

Mulle kävi melkein samalla lailla, menin virpomaan siskon kans jonku vanhan papan luokse, luultiinhan että pappa on kiltti ja antaa karkkia mutta toisin kävi. Tämä aukasee oven ja me ruetaa virpomaan, luultiin et se lähti hakee karkkia ni tämä tulee haulikon kanssa ja huutaa "Nyt ******* *****un täältä kersat" ja tietenki siitä jäi aseisiin ja vanhoihin ukkeihin joilla on asekaappi jossain, esim meidän ukilla on asekaappi ja pelkään sitä ukkia et millonkahan se ottaa sen hulikon siitä ja pamauttaa aivot pellolle.

Lainaus:11.06.2006 vanska kirjoitti:
En sinäänsä pelkää verta(esim evil deadissa se oli kesyä). Mutta sitten kun siitä aletaan puhumaan koulussa, niin sitten alkaa vatsa heittämään volttia .

Sama juttu. Mutta jos mulla on joku pikkuhaava niin tykkään "leikkiä" sillä verellä siinä.

Pahan luokan kammo piikkejä/rokotteita kohtaa. Pienempnä eli joskus 3-5 vuotiaana otettiin verikoe ja kokeen otti sitten vielä harjoittelija joka oli vieläpä sukua kummisedälleni. No sehän kokemattomana otti hiukan liian isolla terällä sen, (sillon oli käytössä vielä semmoset jännät giljotiinityyppiset elikkäs sim-kotrin kokonen muovikotelo jossa oli pieni terä sisällä ja se sitten pistettiin sormeen.) Sormeen piti tulla pieni viilto ja siitä sitten otettiin. Mutta se tampio käytti väärää terää ja meinas leikata koko *******n sormen pään irti. Juoksin hulluna ympäri huonetta ja veri lensi sormesta. Onneksi sormi saatiin nopiasti paikattua.

**POISTETTU**

mull jäi trauma doomin cabodemonista
(trauma loppu heti kun katoin minkä näkönen se oli olin muistanut väärin)

Pienena pelkasin sita vampyyriohjelmaa joka tuli aina kakkoselta veturin yhteydessa. Siita on jaany hurjat traumat.

Kerran yhtenä pimeänä iltana kun luin noita yliluoonnollinen-aiheen juttuja, niin pikkusen alko pelottaa pilkkopimeessä talossa.

Suurimmat traumat varmasti pimeästä metsästä. Joskus mentiin tuikkista kaverin luona, kun joku pulsu lähti metsän laidasta meitä jahtaamaan. Kaikki ihan paniikissa pakoon.

Jäi aika helkutinmoiset traumat, kun oltiin kaverin mökillä ja me mentiin yhteen aika isoon metsään pomimaan sieniä ja tietysti eksyttiin sinne. Luulin oikeasti hetken, ettei löydettäsi pois. ;(

E: Jeeh, 300.viesti

Lainaus:11.06.2006 TerraX kirjoitti:
Pelkään amiksia.

Sietääkin pelätä. Tullaan ja lyödään sua Toyotalla.

Ihan pentuna katsoin "vahingossa" manaajan ja se oli silloin pelottava. Myös Muumilaakson mörkö aiheutti pientä pelkoa, kun pimeän aikaan metsässä leikittiin.

Sitten eräs läheinen kuoli, kun olin vielä todella nuori. Silloin aloin pelkäämään jatkuvasti, että muillekin sukulaisille tai kavereille tapahtuisi jotain, joten olin koko ajan huolissani. Onneks olen siitä kasvanu ohi.