Minkälaisia kokemuksia teillä on paniikkikohtauksista. Iselläni alkoi paniikkokohtaukst noin 2 vuotta sitten kun olin kaverini syntymäpäivillä. Ihan rauhassa katsottiin leffaa ja yhtäkkiä alkoi tuntuman, että en saa henkeä. Oli se silloin aika shokki. Nykyään kohtaukset eivät enään tunnu missään. Jos kohtaus on alkamassa niin saan sen heti lopetettua itse.

------------------------------------------------------------------------------------

Paniikkikohtaukset (paniikkihäiriö)

Paniikkikohtaus on varsin yleinen vaiva, jossa olennainen piirre ovat lyhytkestoiset toistuvat vaikeat ahdistuskohtaukset (pakokauhu). Kohtaukset eivät rajoitu mihinkään eritystilanteeseen tai tiettyihin olosuhteisiin ja ovat siksi ennustamattomia. Tällaiseen kohtaukseen liittyy usein ruumiillisia oireita, kuten hengityksen katkonaisuutta, sydämen tykytystä, rintakipua, hikoilua, huimausta, tärinää ja vapinaa. Paniikkikohtaus on sinänsä vaaraton vaiva, mutta saattaa jättää voimakkaan pelon uusiutumisesta.

Kannabis voi laukaista näitä jos on siihen taipumusta (esimerkiksi jos suvussa on skitsofreniaa ja on taipuvainen siihen, kannabis voi senkin laukaista).

Veljellä on näitä kohtauksia joskus.

itellä oli kerran pienimuotoinen kohtaus.....tulin vklopun jälkeen kämpille. Menin normaalisti koneen äärelle ja painoin käynnistysnappia mutta mitään ei tapahtunut rämppäsin sitä monta kertaa mutta kone ei sanonut mitään sitten siinä paniikissa mitetin et mitä v....ttuu, kunnes tajusin et johto oli irti.

nojoo.....ei oo ollut pahemmin mitään..onneksi

On ollut silloin kun on pitänyt esiintyä jossain. Myös armeijassa ollessa tuli jokunen.

Ikävää kylläkin, en ole oppinut vielä hallitsemaan...

kerran meinasin tukehtua ja hirveä ahistus.

Ei onneksi mulla ole ollut, ainakaan vielä.

Joskus tulee kauhea paniikki CS :ää pelatessa, kun on viimeisenä hengissä ja terrolauma juoksee kohti. Yritän lähteä karkuun, mutta aina joku pwnaa minut.

Lainaus:21.01.2006 Ozwaldo91 kirjoitti:
Joskus tulee kauhea paniikki CS :ää pelatessa, kun on viimeisenä hengissä ja terrolauma juoksee kohti. Yritän lähteä karkuun, mutta aina joku pwnaa minut.

Eipä ne paniikkikohtaukset ihan tuollaisia ole..

Lainaus:21.01.2006 Ozwaldo91 kirjoitti:
Joskus tulee kauhea paniikki CS :ää pelatessa, kun on viimeisenä hengissä ja terrolauma juoksee kohti. Yritän lähteä karkuun, mutta aina joku pwnaa minut.

Tässä tarkoitettiin vähän erilaista paniikkia

Lainaus:21.01.2006 Zobrah kirjoitti:

Lainaus:21.01.2006 Ozwaldo91 kirjoitti:
Joskus tulee kauhea paniikki CS :ää pelatessa, kun on viimeisenä hengissä ja terrolauma juoksee kohti. Yritän lähteä karkuun, mutta aina joku pwnaa minut.

Tässä tarkoitettiin vähän erilaista paniikkia

Joo aivan erilaista

Jaahas, että tämmönen aihe tällä kertaa. :|

Lainaus:21.01.2006 Defiler kirjoitti:
esimerkiksi jos suvussa on skitsofreniaa

En tiennyt että sellaista voi oikeasti olla...

Kerran sain paniikkikohtauksen -> sairaalaan.

Paniikkikohtauksia ei taida olla juuri kenelläkään perheestä (tai suvusta. Kukaan ei ole ainakaan kertonut.)

Äidilläni toisin on/oli paniikkihäiriöitä (hän ei kyllä oireile.) Hän kertoi tehneensä nuorempana jotain puhetta isolle ryhmälle ja iski paniikki. Piti päästä pois sieltä.

Lainaus:21.01.2006 MacDuck kirjoitti:

Lainaus:21.01.2006 Defiler kirjoitti:
esimerkiksi jos suvussa on skitsofreniaa

En tiennyt että sellaista voi oikeasti olla...

Kerran sain paniikkikohtauksen -> sairaalaan.

Minäkin ensimmäisellä kerralla lääkäriin ja siitä sairaalaan tarkkailuun 2 päiväksi. Olen kuullut että noin joka 3 suomalaisista saa paniikkikohtauksia ja niitä on erilaisia. Jotkut esim voivat saada niitä jos jännittää liikaa jotain asiaa ja toiset taas saavat ihan satunnaisesti.

Lainaus:21.01.2006 Ozwaldo91 kirjoitti:
Joskus tulee kauhea paniikki CS :ää pelatessa, kun on viimeisenä hengissä ja terrolauma juoksee kohti. Yritän lähteä karkuun, mutta aina joku pwnaa minut.

Hajoon.

Ei pahemmin paniikkikohtauksia ole tullut.

Seitsemän vuotiaana tuli paniikki kohtaus, kun meinasin tukehtua omena remmiin.

Lainaus:21.01.2006 Jackass_ kirjoitti:
Paniikkikohtauksia ei taida olla juuri kenelläkään perheestä (tai suvusta. Kukaan ei ole ainakaan kertonut.)

Äidilläni toisin on/oli paniikkihäiriöitä (hän ei kyllä oireile.) Hän kertoi tehneensä nuorempana jotain puhetta isolle ryhmälle ja iski paniikki. Piti päästä pois sieltä.

ramppikuume?

Luulisin että tässä nyt ei tarkoiteta ihan semmosia tyyliin *kone meni rikki* ja *iih, kuolen kynärissä* juttuja.

Lainaus:22.01.2006 Talihintti kirjoitti:

Lainaus:21.01.2006 Jackass_ kirjoitti:
Paniikkikohtauksia ei taida olla juuri kenelläkään perheestä (tai suvusta. Kukaan ei ole ainakaan kertonut.)

Äidilläni toisin on/oli paniikkihäiriöitä (hän ei kyllä oireile.) Hän kertoi tehneensä nuorempana jotain puhetta isolle ryhmälle ja iski paniikki. Piti päästä pois sieltä.

ramppikuume?

Luulisin että tässä nyt ei tarkoiteta ihan semmosia tyyliin *kone meni rikki* ja *iih, kuolen kynärissä* juttuja.

Joo ei tarkoteta. Lukekaa se esimmäinen viesti niin tiedätte mistä on kyse.

Ensimmäinen paniikkihäiriökohtaus tuli ATP:n tunnilla (ATK:n peruskurssi.) Tunsin outoa painetta takaraivossa ja kun rupesin ajattelemaan painetta enemmän niin tuli aivan kauhea sekoamisen ja kuolemisen tunne, menin heti terkkarille ja syke oli 140, nyt olen jo jotenkuten oppinut näitäkin hallitsemaan, mutta välillä ei auta vaikka miten yrittäisi, tästä seuraa ahdistusta ja masennusta, tänään itkinkin ensimmäisen kerran (miksi täytyy olla tälläinen "sairaus", mutta itku auttoi, mieli tuntuu paljon selkeämmältä ja pystyn elämään eteenpäin. Pahin noista oireista on ehkä epätodellisuuden tunne. Luulin aluksi että se johtuu kun olen pelannut tietokoneella paljon, mutta rupesi kummastuttamaan etten tuntenut mitään näistä oireista kun en vaan ajatellut sitä(?) Nyt on kyllä ahdistusta olla äidin lähellä, koska paniikkihäiriökohtaukset tuntuvat herkimmillään laukeavan äidin läheisyydessä(tälle on omat syynsä ensimmäisten kohtauksien perukoilta.) No, maanantaina saan kaiketi lääkkeitä ja terapiaa. Elämä jatkuu.

Pikkusiskolla on monesti tämmöisiä paniikkikohtauksia. Samoin veljeni vaimolla. Pikkusisko saattaa herätä joskus kolmen aikaan yöllä ihan hysteerisenä, eikä se saa kunnolla happea.

---------------------------------------------------------------------------------------

Apu on lähellä! Varmasti jokaisen talosta löytyy jonkinnäköinen paperipussi. Sen ei ole välttämättä pakko olla paperipussi, vaan se voi olla myös jokin muu, kuten muovipussi (ei kuitenkaan mikään jätesäkki). Työntää pussin pakokauhussa olevan suun eteen ja käskee henkilön hengittää rauhallisesti. Hätä on hetkessä ohi.

Tyttöystävälläni oli kerran joku vastaava kohtaus. Olin kerran kaverin luona ja me siinä juotiin pari kaljaa. Minä join 6 pulloa keskiolutta ja lähdin sitten tyttöystävälleni. Hän oli yksin kotona. Kun sitten pääsin ovesta sisään, tämä makasi sohvalla aivan hysteerisenä, heti kuin olisi aaveen nähnyt. Se selitti jotain, enkä tiennyt mitä tehdä. Päätin sitten pikaisesti, että soitanpa ambulanssin. No ambulanssi tuli vähän ajan päästä paikalle ja homma oli pian hoidettu. Se akka vain sanoi, että pitää pitää paperipussia aina jossain kaapissa, jos tämmöisiä kohtauksia sattuu tulemaan. Ennen hänelle ei ollut kyseisiä kohtauksia tullut.

Mutta kerran koneella tuli jokin.. yht äkkiä, tuntu siltä kun mun takana ois ollu joku mörökölli, tai joku.. Olin asiasta 100% ainakin vaistojeni mielestä.. Istuin ihan hädissäni jotkut 10min tuijottaen seinää ja hikoillen, sit se meni ohi.

rupesin ajattelemaan yhellä peltotiellä, että mitä olisi jos ei olisi elämää. siis tiedätte kai, jos meitä ei olisi, jos ei mitään olisi. sitä rupesin siinä ******* isolla pellolla, 2km pitkällä peltotiellä ajattelemaan.. kävelin sitä, ja iski.. noh.. paniikki. en tiedä kui. mä jähmetyin siihen enkä pystyny ajattelemaan mitään muuta kun sitä, että jossei elämää olis. sitte katoin ympärilleni.. peltoa eteen ja taa joku 2km, sivuille enemmän. siinä sitten jähmettyneenä olin, mut onneks luokka tuli perässä. oltiin nääs matkailees. ne tuli kyl vasta joskus 10min päästä ja paniikki oli menny jo ohi se oli kumma kokemus.. hikoilin ja pyörrytti, kauhee paniikki.. :/
ja sitte joskus mun tusinoista leikkauksista.. yhen kerran menin ihan paniikkiin siinä leikkaussalissa kun muistin yhen dokumentin, jossa kerrottiin siitä, että 1:10 000 joku herää leikkauksen aikana muttei pysty puhumaan tai kiljumaan, eikä liikkumaan koska se nukutusaine vaikuttaa, mut silti on hereillä.. :/

Itselläni tai meidän suvussa ei tällasta oo ollu.

Eipä mulle oo tullu mitään paniikkikohtauksia.
Mutta pari kertaa on tullu sellanen outo säikähtänyt olo, kun mä ajattelin, että kun kuolee, niin on ikuisesti vaan pimeydessä, ei kuule, näe, haista, tai tunne mitään. IKUISESTI pelkkää pimeyttä... =/