Ei oo mun muistaakseni ikinä olli paniikkikohtauksia.

Lainaus:19.04.2006 WunderBaum kirjoitti:
Ensimmäinen paniikkihäiriökohtaus tuli ATP:n tunnilla (ATK:n peruskurssi.) Tunsin outoa painetta takaraivossa ja kun rupesin ajattelemaan painetta enemmän niin tuli aivan kauhea sekoamisen ja kuolemisen tunne, menin heti terkkarille ja syke oli 140, nyt olen jo jotenkuten oppinut näitäkin hallitsemaan, mutta välillä ei auta vaikka miten yrittäisi, tästä seuraa ahdistusta ja masennusta, tänään itkinkin ensimmäisen kerran (miksi täytyy olla tälläinen "sairaus", mutta itku auttoi, mieli tuntuu paljon selkeämmältä ja pystyn elämään eteenpäin. Pahin noista oireista on ehkä epätodellisuuden tunne. Luulin aluksi että se johtuu kun olen pelannut tietokoneella paljon, mutta rupesi kummastuttamaan etten tuntenut mitään näistä oireista kun en vaan ajatellut sitä(?) Nyt on kyllä ahdistusta olla äidin lähellä, koska paniikkihäiriökohtaukset tuntuvat herkimmillään laukeavan äidin läheisyydessä(tälle on omat syynsä ensimmäisten kohtauksien perukoilta.) No, maanantaina saan kaiketi lääkkeitä ja terapiaa. Elämä jatkuu.

Mikä toi epätodellisuuden tunne on?? Mulle tulee joskus semmonen ihan ihmeellinen olo, sitä on vaikee selittää. Jos vaikka kaks henkilöö juttelee keskenään ja on siinä vieressä, niin yhtäkkiä niinkun "havahtuu" ja on semmonen ihme olo vähän aikaa ja sit taas muuttuu normaaliks.

Se tunne voi olla esim. kuin mieli irtoais kehosta tai ois jotenkin irrallaan. Huimauksen kaltaista tilaa.

Paniikkihäiriö on kuitenkin voitettavissa, mutta lääkkeiden kanssa kannattaa varoa ettei jää niihin koukkuun. Pitää vain ottaa itseä niskasta kiinni ja myöntää oireet itselleen, eikä saa pelätä oireita etukäteen (muuten oirealueet vain leviävät ja lopulta sitä sulkeutuu neljän seinän sisään). Eli hissukseen vain rajoja koettelemaan tutuissa ympäristöissä. Toki syy pitäisi näille löytyä, silloin asia on helpompi myös itselle käsitellä ja selvittää.

edit:

Lääkkeisiin koukkuunjäämisellä tarkoitan, että kun niistä pitää alkaa hoidon loppuvaiheessa irttottautumaan niin oireet alkavatkin ilmaantua uudelleen. Lääkkeet tulee siis jättää pois hitaasti, eikä yhtäkkiä kun kuvittelee olevansa terve.

Ikävä kyllä ennen. Onneksi ei enää, se tuntuu käsittämättömän hirveältä kun yhtäkkiä ei saa happea ja huimaa sekä muita oireita.

Ei nyt taida olla ilmennyt kovinkaan monesti. Mitä nyt kun minut herätettiin siihen että saunan pukuhone jossa nukuin oli syttyä palamaan minä hetkenä hyvänsä. Joskus tulee sellainen aivan ihmeellinen tunne jotenkin näin: 'Siis ihan kun tää ois tapahtunu aikasemminkin, muistan kyllä kun oli just näin kun...' tai jotain vastaavaa. Muilla tuntunu koskaan mitään tollasta?

Lainaus:20.04.2006 eizei2k5 kirjoitti:
Ei nyt taida olla ilmennyt kovinkaan monesti. Mitä nyt kun minut herätettiin siihen että saunan pukuhone jossa nukuin oli syttyä palamaan minä hetkenä hyvänsä. Joskus tulee sellainen aivan ihmeellinen tunne jotenkin näin: 'Siis ihan kun tää ois tapahtunu aikasemminkin, muistan kyllä kun oli just näin kun...' tai jotain vastaavaa. Muilla tuntunu koskaan mitään tollasta?

Mulla on ihan samaa!! Kerran yks meiään luokkalainen hakkas toista ja tuli sellanen tunne. Mutta oli 100% varma etten ole ikinä ennen nähnyt sellaista. Silti olin 100% varma että oln nähnyt sen jossain.

Lainaus:20.04.2006 Rapi kirjoitti:

Lainaus:20.04.2006 eizei2k5 kirjoitti:
Ei nyt taida olla ilmennyt kovinkaan monesti. Mitä nyt kun minut herätettiin siihen että saunan pukuhone jossa nukuin oli syttyä palamaan minä hetkenä hyvänsä. Joskus tulee sellainen aivan ihmeellinen tunne jotenkin näin: 'Siis ihan kun tää ois tapahtunu aikasemminkin, muistan kyllä kun oli just näin kun...' tai jotain vastaavaa. Muilla tuntunu koskaan mitään tollasta?

Mulla on ihan samaa!! Kerran yks meiään luokkalainen hakkas toista ja tuli sellanen tunne. Mutta oli 100% varma etten ole ikinä ennen nähnyt sellaista. Silti olin 100% varma että oln nähnyt sen jossain.

Juu on tosi hämmentävä tunne kun tietää ettei ole tapahtunut mutta kuitenkin muistaa nähneensä juuri saman.

Nyt on paniikki päällä, enkä tarkoita sodassa O_o.
Ranskan koe huomenna (en päässyt koeviikolla tekemään koetta)
Kaiken oon mie unohtanut ja nyt ei jää päähän.

Kyllähän mä sen läpi pääsen, mutta jos ei 7 vähintään tule, rikkoo mutsi pc:n ja ps2 ja tuhoaa kaiken atk-kaman muutenkin mun roomista.

Ei sen pahempia paineita :p.

Kerran olin koneella ja kotona yksin. Yhtäkkiä rupesin miettimään kuolemaa ja pelkäsin sitten ihan kohta kuolevani, ei kulkenut henki ja huimasi muutaman minuutin, aktin jälkeen oli ehkä hiukkaset tärinät ja soitin sitten siinä kaverille ja kerroin, että mitä oli tapahtunut.

Viime vuonna oli sellaisia ihan lyhyitä kohtauksia joka päivä, kesti noin 10 sekuntia ja aina yksi lause auttoi "En minä tähän kuole!". Mietin vain sitä ja ahdistus hävisi nopeasti. Nuo pienet kohtaukset loppuivat ennen kuin tuli tämä iso tuossa yläpuolella.

EDIT: Tuo uudelleenkokemisen tunne on ihan normaalia sitä kutsutaan "deja vuksi", ei ihan kirjoiteta noin, mutta tuo johtuu yleensä siitä, että joko toinen aivopuoli reagoi hitaammin taikka nopeammin ja silloin tulee sellainen olo, että tämähän ollaan jossain nähty.

Joskus mä oon saanu nukkuessani jonkinlaisen paniikkikohtauksen.
Oon heränny ihan kauhuissani ja kiljunu, joskus hysteerisenä olen juossu isän luo ja sen piti vakuutella mulle jonkin aikaa että mitään pahaa ei ole tapahtunu ja kaikki hyvin. Viime kesänä mulla oli niitä pari ja sitten syksyllä, mutta nyt on paniikkikohtaukset loppuneet.
En tiedä, miks niitä tuli ja miks ne vaan lähti pois, mutta onneks lähti. Niissä oli niin totaalisen kauhistunut olo, sitä on hankala kuvailla mutta en oo koskaan pelänny niin paljon mitä niitten kohtausten aikana.
E: Oikeastaan oli hyvä, että ne kohtaukset tuli yöllä, niin että heräsin. Ei se herääminen kivaa ollut, mutta heti kun pahin shokki oli ohi, nukahti uudestaan ja aamulla oli unohtanut sen. Se oli hyvä, ei jäänyt niin voimakkaasti sitä kauhuntunnetta mieleen, mitä se olis ehkä muuten jäänyt, mutta kyllä sen ahdistuksen muistan silti valitettavan hyvin :/
Inhottavaa on myös se, että tunsi itsensä jotenkin hulluksi. Tuosta vaan alkaa huutaa paniikissa, ei se ole normaalia, joten isoveli sano että olen hullu. Jäänyt vaivaamaan, vaikkei niitä enää olekaan. Olenko mä oikeasti jotenkin hullu kun mulla oli näitä kohtauksia?

empä tiiä onko ollu kunnollisia "paniikkikohtauksia", mutta vähän syke nousi ja alko vähä mietityttää et "ei ***** mitä mää ny teen" ku otin liian ison lihapalan suuhun, sitku luulin et se oli "katki" nielasin osan, mut se ei ollukkaa katki ja juuttu kurkkuu..Siitä siis meni semmone ns. lihasuikale toisesta palasta toisee (eli siis henkitorvi pysy kiinni ku "söin" ).

Siinä sit ei oikee keksiny mitä tehä mutta ei käyny sen pahemmi sitte ku lähti poies...

Tuskin Fautumn hullu olet. Aika monella ihmisellä on varmaan erilaisia tuntemuksia tai ajatuksia, mutta miksi ne niistä kertoisivat? Minäkin kuvittelen välillä tulevani hulluksi tai olevani hullu.

-

Onneksi en moneen kuukauteen ole kohtausta saanut ja jos sellainen olisikin tulossa niin pystyn kyllä tuhduttamaan sen alkuunsa.

On ollut viimeset 3-vuotta. Ennen tuli useasti ja nyt harvoin.

Lainaus:20.04.2006 eizei2k5 kirjoitti:
Joskus tulee sellainen aivan ihmeellinen tunne jotenkin näin: 'Siis ihan kun tää ois tapahtunu aikasemminkin, muistan kyllä kun oli just näin kun...' tai jotain vastaavaa. Muilla tuntunu koskaan mitään tollasta?

Näitä on tapahtunut minulle useasti. Esim. Jutellaan kavereiden kanssa jotain, niin tietyn sanan tai lauseen kohdalla tulee fiilis että tämä kyllä on tapahtunut ennenkin. Samanlaisia kokemuksia on sattunut useita eri tilanteissa.

Tietääkö joku mistä tämmönen johtuu. Joskus "herätessäni" en saa silmiäni auki, liikutettua mitään lihastani tai sanottua mitään. Makaan siinä vain hereillä, kuulen kaiken jne, mutta en voi tehdä mitään. Kauheita kokemuksia. Onneksi ei ole sattunut enää pitkään aikaan.

Lainaus:29.04.2006 HanginTree kirjoitti:

Lainaus:20.04.2006 eizei2k5 kirjoitti:
Joskus tulee sellainen aivan ihmeellinen tunne jotenkin näin: 'Siis ihan kun tää ois tapahtunu aikasemminkin, muistan kyllä kun oli just näin kun...' tai jotain vastaavaa. Muilla tuntunu koskaan mitään tollasta?

Näitä on tapahtunut minulle useasti. Esim. Jutellaan kavereiden kanssa jotain, niin tietyn sanan tai lauseen kohdalla tulee fiilis että tämä kyllä on tapahtunut ennenkin. Samanlaisia kokemuksia on sattunut useita eri tilanteissa.

Tietääkö joku mistä tämmönen johtuu. Joskus "herätessäni" en saa silmiäni auki, liikutettua mitään lihastani tai sanottua mitään. Makaan siinä vain hereillä, kuulen kaiken jne, mutta en voi tehdä mitään. Kauheita kokemuksia. Onneksi ei ole sattunut enää pitkään aikaan.

Tuota ilmiötä kutsutaan nimellä Déjà vu. Itselläkin melko yleinen.

Viimeaikaisissa tutkimuksissa on myös todistettu déjà vu -ilmiön johtuvan muusta aivotoiminnasta. Kun toinen aivolohko on toista hetkellisesti edellä, syntyy tunne, että on kokenut saman aikaisemminkin. Eli ensin toinen aivolohko kokee jonkin asian ja toinen puolisko tulee perässä kokien saman asian hieman jäljessä.

Lähde: Wikipedia

Artikkeli wikipediassa

Ei ole tullut koettua.

Olin kerran nukkumassa päivällä, ja yhtäkkiä saan ******* pahan jonkun kohtauksen ja herään yllättäen toisesta päästä huonetta ihan sekaisin ja siinä tuli jopa nähtyä kaikkia hassuja asioita, jotka eivät todellakaan olleet mitään mukavia asioita, olin aivan sekaisin enkä tajunnut mistään mitään..

Lainaus:29.04.2006 HanginTree kirjoitti:

Lainaus:20.04.2006 eizei2k5 kirjoitti:
Joskus tulee sellainen aivan ihmeellinen tunne jotenkin näin: 'Siis ihan kun tää ois tapahtunu aikasemminkin, muistan kyllä kun oli just näin kun...' tai jotain vastaavaa. Muilla tuntunu koskaan mitään tollasta?

Tietääkö joku mistä tämmönen johtuu. Joskus "herätessäni" en saa silmiäni auki, liikutettua mitään lihastani tai sanottua mitään. Makaan siinä vain hereillä, kuulen kaiken jne, mutta en voi tehdä mitään. Kauheita kokemuksia. Onneksi ei ole sattunut enää pitkään aikaan.

Tuo on unihalvaus tietääkseni.

Lainaus:30.04.2006 TerraX kirjoitti:

Lainaus:29.04.2006 HanginTree kirjoitti:

Lainaus:20.04.2006 eizei2k5 kirjoitti:
Joskus tulee sellainen aivan ihmeellinen tunne jotenkin näin: 'Siis ihan kun tää ois tapahtunu aikasemminkin, muistan kyllä kun oli just näin kun...' tai jotain vastaavaa. Muilla tuntunu koskaan mitään tollasta?

Tietääkö joku mistä tämmönen johtuu. Joskus "herätessäni" en saa silmiäni auki, liikutettua mitään lihastani tai sanottua mitään. Makaan siinä vain hereillä, kuulen kaiken jne, mutta en voi tehdä mitään. Kauheita kokemuksia. Onneksi ei ole sattunut enää pitkään aikaan.

Tuo on unihalvaus tietääkseni.

Joo se on aika jännä juttu, mutta itse en ole sitä kokenut. Paljon olen siitä kyllä kuullut.

Lainaus:20.04.2006 eizei2k5 kirjoitti:

Lainaus:20.04.2006 Rapi kirjoitti:

Lainaus:20.04.2006 eizei2k5 kirjoitti:
Ei nyt taida olla ilmennyt kovinkaan monesti. Mitä nyt kun minut herätettiin siihen että saunan pukuhone jossa nukuin oli syttyä palamaan minä hetkenä hyvänsä. Joskus tulee sellainen aivan ihmeellinen tunne jotenkin näin: 'Siis ihan kun tää ois tapahtunu aikasemminkin, muistan kyllä kun oli just näin kun...' tai jotain vastaavaa. Muilla tuntunu koskaan mitään tollasta?

Mulla on ihan samaa!! Kerran yks meiään luokkalainen hakkas toista ja tuli sellanen tunne. Mutta oli 100% varma etten ole ikinä ennen nähnyt sellaista. Silti olin 100% varma että oln nähnyt sen jossain.

Juu on tosi hämmentävä tunne kun tietää ettei ole tapahtunut mutta kuitenkin muistaa nähneensä juuri saman.

Itselläni tulee joka päivä tuollaisia. Niitä kutsutaan deja vúksi.

JOOO AHHAHAHAHAHAHAHAHAHAHHAHA DEJAVU

Lainaus:30.04.2006 Adi2 kirjoitti:
JOOO AHHAHAHAHAHAHAHAHAHAHHAHA DEJAVU

mitäs toi oli?

Nostan tän nyt ylös. Itellä on ollu kaks paniikkikohtausta, jotka kummatkin johtuu unesta, esim, näin unta että olin rikas, sitten heräsin ja huomasin, että rahaa oli niin paljon, että meinasin hukkua niihin, silloin menin aivan hysteeriseksi ja aloin huutamaan ja potkimaan peitto päältä. Kesti kyllä kauan, että olin taas rauhallinen.. Toisessa unessa iso telkkari meinas jyrätä mut