Oletko aina halunnut Nnirviksi Nirvin paikalle? Oletko kyllästynyt lukemaan toinen toistaan tylsempiä ja kuivempia peliarvosteluita, jotka eivät kerro juuri niitä olennaisia asioita? "Tepolle kenkää ja minä tilalle, niin saadaan Peliplaneetta sellaiseen kukoistukseen että oksat pois." Tuntuuko tutulta?

Jos, niin nyt sinulla on elämäsi mahdollisuus päästä pätemään ja toteuttamaan itseäsi. Näytä kyntesi kynänvarressa, ja rustaa paras peliarvostelu ikinä, niin saatat olla parin viikon kuluttua helmen pelipalkinnon onnellinen omistaja.

Arvostelu kirjoitetaan jostain tänä- tai viimevuonna ilmestyneestä pelistä, joten mistään muinaismuistosta ei kannata alkaa raapustaa. Liitä arvostelusi TÄHÄN THREADIIN. Ei muuta pölinää tänne, kiitos. Aihetta käsittelevää keskustelua varten voi vapaasti kuitenkin aloittaa vaikka uuden aiheen.

(Jos arvostelemastasi pelistä löytyy arvostelu myös täältä Peliplaneetasta, liitä toki kritiikkisi tämän threadin lisäksi kyseisen geimin lukija-arvostelu-osioon.)

Arvostelun pituus tulee olla maksimissaan 400 sanaa. Loppuun hyvää ja huonoa -listat, tiivistelmä sekä pistemäärä. Muistakaa osuvat otsikot ja selventävät väliotsikot.

Omaperäisyyttä(!!!), objektiivisuutta, hauskuutta, lennokkuutta, selkeyttä ja helppolukuisuutta tullaan pitämään arvossa. Myös oikeinkirjoitus otetaan huomioon, mutta eivät ne muutamat pikku pilkkuvirheet silti maailmaa kaada.

Aikaa tuotoksen kirjoittamiseen on kaksi viikkoa, eli 10.4 asti. Yksi arvostelu / osanottaja. Onnea matkaan ja ylittäkää itsenne!

[Teppolaht muokkasi tätä viestiä 27.03.2002 klo 15:10]

EMPIRE EARTH (PC)

Ensimmäisiä minuutteja kun pelasin, huomasin että nyt on näpeissä hyvä peli. 2 päivää pelasin ensimmäistä sessiota, ja joka päivä noin 10h putkeen. No miksi? Siksi, että siinä on niin paljon kaikkea, että se on uskomaton. Loistava. Vihollinen on taktinen, joukkoja on eniten mitä olen strategiapeleissä nähnyt. Joukkoja on kyllä niin paljon, että tuskin niihin kaikkiin parilla ensimmäisellä kerralla täysin tutustuu. Kuitenkin paljon valinnanvaraa. Vain lentokoneet ovat ehkä hieman epäonnistuneet, ja ovat jossain määrin turhia pelissä, mutta kenties välttämättömiä genren puolesta. Yleisesti ottaen pelissä on tavallisen sotapelin yksiköt, mutta joistain hieman eri mallit.

Grafiikka menettelee kaukaa, mutta läheltä tietenkin hahmot on epätarkkoja. Tämä ilmenee kätevän zoom toiminnon avulla. Hiiren rullaa veivaamalla voi tarkentaa näkymää maahan, mutta varsinaista hyötyä tästä ei ole. On kuitenkin jännää puikkelehtia tankkien ja metsien seassa, mutta siinä se. Grafiikka on hahmoissa aivan kökköä. Peli kuitenkin vaatii koneelta muutenkin enemmän, joten tämä on ihan hyvä paikka nipistää tehoja koneesta. Pääasia että se pyörii hyvin. Testikokoonpanolla peli pyöri suurimmalla kartalla, ja enimmillä vihollisilla yms. härpäkkeillä ihan hyvin. FPS oli suunnilleen 30:n kuvan sekuntivauhdissa, eli riittävä. 500MHz ja sitä luokkaa olevien koneiden kohdalla ei varsinaista ongelmaa pitäisi olla, sillä nuo mega-asetukset ovat poikkeuksia, ja pelissä pystyy hyvin säätämään grafiikkadetaileja alemmas.

Empire Earthissa on jotain todella hyviä ominaisuuksia jo mainittujen lisäksi. Pelissä voi kesken taistelun ampua "hätäraketin", jolloin joku ystävällisistä sivilisaatioista lähettää joukkojaan apuun, tosin pitkällä viiveellä. Ehkä tärkein uudistus on kuitenkin tyhjäntoimittajien etsiminen. Nappia painamalla voi selata työläisiä, jotka eivät tee mitään, vaan jostain syystä tai toisesta seisovat toimettomina. Näin ne on helppo valita ja määrätä töihin.

Musiikki on todella mukavaa kuunneltavaa pitkästä aikaa ja se muistuttaa Settlers peleistä tunnettua musiikkia, eli laatua on. Ääniefekteistä ei löydä mitään huonoa sanottavaa. Pyssyt paukkuu komeasti ja yksiköt puhelee muiden strategiapelien tahtiin.

Kontrollit on hyvät ja kartta pysyy hallussa tavallisen strategiapelin tyyliin, tosin zoom toiminto on uusi ja hauska lisä.
Monet todellakin kehuvat pelin nykivän hetken pelaamisen jälkeen. Itse kokeilin Suurinta karttaa, eniten vihollisia ja kaikki mahdolliset mitä saa, mutta juuri tämän 20h session jälkeen se ei nykinyt. Kone on 1,4GHz TB jossa GF3. Parempiakin koneita siis on. Käyttöjärjestelmänä toimi Windows XP, jolla peli toimi moitteetta, eikä se ei kertaakaan kaatunut.

Outo asia tietokoneen ohjastamissa sivilisaatioissa on se, että se ei hakkaa kultaa ja muita mineraalia sitä tahtia että se pystyisi tuottamaan yksiköitä sellaisen määrän kuin se niitä tuottaa. Tässä herääkin päilys, onko ohjelmoijilta loppunut viimeistelemisen into, jolloin pienellä huijauksella saadaan tietokoneesta parempi vastus. Jos näin on niin ärrh, sillä on sanomattakin selvää, että se on törkeää. Kuitenkin viholliselle pärjää, eli siltä kantilta siitä ei varsinaisesti ole haittaa. Voihan olla että olen väärässä, sillä onhan tietokonepelaajat ennenkin tehnyt aivan outoja asioita.

Pelissä on siis monta tasoa, kivikaudesta nanokaudelle, joilla on jokaisella omat joukkonsa ja niin edelleen. Alussa ei tietenkään ole mitään hienoja pyssyjä tai hevosia, sillä joukot ovat suunnilleen muinaiskreikkalaisia, jolloin peli on ehkä parhaimmillaan. Nano ajalla on sitten hienot tankit ja laserit yms. Harmi vaan että atomipommia on lähes mahdoton estää, joten pelissä on hyvien ja huonojen pelaajien välillä valtava kuilu. Pelin eri vastustajat voivat kehittyä eri tahtiin kuin pelaaja, joka on pelkkää plussaa. Helpolla vaikeustasolla niiden voittaminen ei ole kovakaan haaste, mutta pelaaja yleensä kehittyy tietokoneen kanssa samaa tahtia. Kun pelaaja on rakentanut tarvittavat rakennukset ja ihmeet, voi päämajasta käsin "ostaa" uuden aikakauden. Alussa tulee tältä osin kiire, sillä ensimmäiset tussarit ovat tehokkaita alkeellisempia kansoja vastaan.

Joukkojen komennus on kovin mallikelpoista, ja se ei paljoa ole vanhemmista strategiapeleistä poikkeavaa. Pelissä on sotilaiden lisäksi tietenkin työläiset, jotka hakkaa kultaa, kiveä, rautaa ja ruokaa, sekä osaavat leikata vehnää, jolloin voi ruokita joukkoja.

Kaikenkaikkiaan Empire Earth on todella mielenkiintoinen ja riippuvuutta aiheuttava paketti, jota pelaa pitkään...

Hyvää:
-Todella laaja
-Massasta poikkeava
-Musiikki ja ääniefektit
-Tunnelma

Huonoa:
-Viimeistelemätön
-Syventyminen kestää kauan
-Keskinkertainen grafiikka

Testikokoonpano:
1,4GHz TB
GeForce3 64MB
512Mt muisti.


[Latuman muokkasi tätä viestiä 27.03.2002 klo 17:31]

- Vekkulia rällästystä majavien luvatusta maasta


Jos sinä et ole pelannut GTA:ta, et ole mitään. Sarjan kolmas osa sai hiukan hellempää otetta medioihin haluavat tutisemaan tukisukkahousuissaan ja heikkosydämisemmillä saattoi olla hengessä haukkomista. Jos olet ikinä halunnut olla PikkuPahis® tarjoaa GTA III siihen mahdollisuuden. Nitrot kielen alle ja pelaamaan.


Nasta lautaan, mummot hautaan...

DMA, tai DAM näin tuttavallisemmin, on unohtanut kaikki jäljellä olleet moraalin rippeensä pelin kohdalla. Vanhemman ikäpolven immeiset voit listiä flamerilla, naisia hakata baseball-mailalla ja "halvemmat naiset" vaikkapa uzilla. Mitään ei hävetä, väkivalta on sairasta ja päivän päätteeksi voi vaikka mennä harjoittamaan aviorikosta rahaa vastaan, josta btw saa mukavasti lisäenergiaa.

Työ tekijänsä palkitsee

Alussa et ole mitään. Vankikarkurina joudut aloittamaan pohjalta, mutta töitä riittää kovin monivivahteisessa Liberty Cityssä. Töitä voi tehdä mafian kovasti murtaen puhuville sälleille, LC:n palolaitokselle tai vaikka Jakuzan tyttöjen väliseen rakkauteen taipuvalle Asuka-hempukalle. Rahaa virtaa sisään sitä enemmän mitä suuremmissa määrin innostut tehtäviä tekemään. Joku ryökäle ei ehkä tee kuin pakolliset tehtävät, mutta parhaat "potkut" saa jakamalla asiantuntemustaan useammalle työnantajalle. Pelistä löytää jumalattomasti piilotettua sälää että heikkohermoisempaa pelottaisi. Esimerkiksi etsimällä 100 ympäri kaupunkia piilotettua "Hidden Packagea" saa aseita ja rahaa tai tekemällä vihulaisten listimiseen mitä kieroimmilla tavoille keskittyviä "Rampage"-tehtäviä, joista hyvän mielen lisäksi saa rahaa.


Revipä tästä, Xbox!

Peli on upea. Keinomaailma on häikäisevä. Sitä voi rellestää Bitchin' Dog Foodsin pihalla, kierrellä AMCOn päämajan ympärillä, sniputtaa Sex Club Sevenin katolta, tai vaikkapa ihastella Cochranen patoa. Realistinenkin peli on, joten grafiikan täytyy olla hyvää. Todella hyvää. Ei taida olla mitään coolimpaa kuin lentää lentokoneella ja nähdä pilvenpiirtäjien nousevan horisontista samalla kun ihmiset kirmaavat allasi olevassa puistossa.


Ahh... Laatutavaraa

Juoni on kirjoitettu suorastaan nerokkaasti ja henkilöhahmot saavat naaman korviin lukemattomia kertoja. Se ehkä ampuu välillä hiukan yli kun kaikki "pomot" tuppaavat kääntämään selkänsä ja kuin salama kirkkaalta taivaalta oletkin ajamassa vielä äsken niin mahdottoman mukavan työnantajan yli. Ja ne radioäänet. Voi sitä fiilistä kun listii Chinatownin kalamarkkinoilla ilkeitä Triadeja ja taustalla soi "Non Piu Andrai Farfallone Amoroso". Radiokanavia löytyy puolisenkymmentä ja kaikki ovat toisistaan poikkeavia.


Hyvää:
+ Liberty City
+ Realismi
+ GTA
+ Sairas

Huonoa:
- Kökkö ampumissysteemi
- Sairas
- Jotkut tehtävät todella vaikeita

PlayStation 2:n paras peli.

94



Aiheeseen liittyviä sivuja:

http://www.rockstargames.com/grandtheftauto
http://www.rockstarstudios.com (ent. DMA)



Sanoja 400, btw.






[Ant-Ti muokkasi tätä viestiä 01.04.2002 klo 15:43]

Gran Turismo 3 (PSX)

YLEISTIETOA PELISTÄ:


Julkaisija: SCEE
Kehittäjä: Polyphony Digital
Lajityyppi: Ajopeli
Julkaisupäivä: 20.7.2001

Pelaajia: 1-2
Muistikortti: Min. 260 KB
Värähtely: Yhteensopiva
Analogisuus: Kaikki napit
Multitap: Ei

Widescreen: Kyllä
50/60 Hz: 50 Hz
CD/DVD: DVD
Muuta: i.LINK - yhteensopiva (1-6 pelaajaa). Tuki, Logitch Force feedback ratille.


Gran Turismo ja Gran Turismo 2 ovat niitä pelejä, joita on myyty maailmanlaajuisesti yli 15 miljoonaa kappaletta. GT valloitti aikoinaan maailman ollen ensimmäisi pelejä, joissa oli analogisen ohjaimen tärinätuki. Molemmat pelit ovat yksinkertaisesti uskomattoman hienoja ja todentuntuisiaja peleissä on muutakin, kuin "vain" kilpaa ajamista. GT kolmonen eili GT 2000 jatkaa samaa linjaa tarjoten kilpa-ajopelien ystäville haastetta ja uusia ulottovuuksia. Graafisesti peli on upeaa katsottavaa, auringonsäteiden heijastuessa tuulilasista ei voi muuta kuin ihmtellä. Peli on kuitenkin edeltäjänsä lailla varsin haastava. Se, joka ei ole kilpa-ajoja paljon pelannut ja haluaa päästä actioniin heti kiinni, ei ehkä kuitenkaan GT:stä tykkää.

1 tai 2 pelaajaa, Memory Card (muistikortti) (8MB) (playstation2:sta varten): minimi 260kb, i.LINK-yhteensopiva:1-6 pelaajalle, Yhteensopiva Analogisen Ohjaimen kanssa:kaikki painikkeet, Yhteensopiva värähtelytoiminnon kanssa.

Hyvää:
+Mittaristo
+"Aidot" autot
+Todellisen tuntuoinen
+Haastava
+Autojen pesu YmYm

Huonoa:
-samanlainen kuin kaikki muut GT:eet
-käytetyt autot ovat hävinneet

Pisteet: 97

[Teppolaht muokkasi tätä viestiä 01.04.2002 klo 10:42]

Öhh... Jonkin arvostelun voisi tähän kehittää...


Microsoft Train Simulator


Microsoft on tunnettu simulaattoreistaan, mutta katsotaanpa miten microsoft selviytyy junien kanssa leikkimisestä.

Ai, eikös tämä ollutkaan totta?

Tämä peli on varsinaisille realistisuusfriikeille tarkoitettu. Kaikki vipstaakit ovat niin kuin oikeassakin junassa, jokaista nappulaa myöten. Jos aikoo ajaa 200km, niin siinä todella kestää se kaksi tuntia. Peliin pääsee nopeasti mukaan tutoriaalien avulla, mutta jos kunnon veturinkuljettajaksi halajaa sen eteen täytyy tehdä töitä toden teolla. Realistisuusasetuksia voi kyllä vaihtaa, jos kaikki nippelivipstaakit eivät kiinnosta. Peli on kuin unelma vähänkin junista kiinnostuneille. Halutessaan voi vaikkapa lukea junien historiaa ja niiden mekaniikkaa pelin mukana tulevasta pienestä Adobe Acrobatilla käytettävästä opuksesta. Mukana on myös suomenkielinen opus.
Myöskään yksityiskohdissa ei ole tingitty. Jos on höyryveturin venttiili jäänyt auki sen myös huomaa ulkopuolelta veturista tulevana valkoisena höyrynä. Kaikkien veturien ohjaamot on mallinnettu todella tarkasti. Vaikka yksityiskohtia löytyy grafiikka ei silti ole mitään henkeä salpaavaa. Yksityiskohdissa jäi tosin haittaamaan se, että koko paikka on autio. Junassa ei ole väkeä, asemoille tultaessa ei kuule sitä yleistä hälyä ja ihmisten kiirehtimistä junaan, eikä sysipimeässä talvessa näe mökkien valoja.


Mitä ideaa?

Pelin ideana on se, että pysytään aikatauluissa ja pidetään juna radalla. Satojen tonnien painoisen junan pysäyttäminen noin suurinpiirtein oikealle kohdalle asemaa osouttautuukin melkoiseksi haasteeksi. Eli kuljetaan niin nopeaa kuin pystytään junaa kuitenkaan kaatamatta. Kun ajaa junalla pitää osata myös noudattaa tiettyjä sääntöjä. Yleensä radan vieressä olevista kylteistä tai pendoliinoissa olevasta vilkkuvalosysteemistä näkee mitä sääntöä pitää noudattaa. Mitä kyltit tarkoittavat näkee pienestä lappusesta, joka tulee pelin mukanana. Samassa lappusessa lukee myös kaikkien vipstaakien pikanappulat. Junia löytyy riittämiin, vaikka niitä ei paljon olekkaan. Pelistä löytyy yhteensä kymmenen veturia höyryllä käyttöisistä pendoliinoihin.

HöyryHöröttäjät:
Flying Scotsman
Göldsdorf 380

PetrooliPetet:
Dash 9
GP38-2
Kiha-31
Kiha-31 Ishaburo/Shinpei

SähköSällit:
Acela HHP-8
Acela Express
Series 2000
Series 7000 LSE




Tehtäviä moneen junaan

Jos ei innosta ihmisten kuljettaminen paikasta toiseen tietyssä ajassa, on myös olemassa tusina poikkeustilanne tehtäviä. Nämä tehtävät tuottavat tuskia kokeneemmallekkin virtuaaliveturinkuljettajalle, kun tapahtuu maanjärjistys tai junassa tapetaan joku.
Noin 600 mailin taittamisessa kestää parisen kuukautta, mutta jos peli vielä jaksaa innostaa monet ovat varmasti pistäneet netin pullolleen erilaisia skenaarioita ja vetureita.

Eli siis...

Peli on helmi junafriikeille, joiden ei enää täydy täyttää olohuoneen lattiaa junaradoillaan, tosin heidän on uhrattava kovalevystään 2 gigaa. Meille tavallisille pulliaisille Train Simulator on vain todella huolellisesti näperrelty simulaattori muiden joukossa. Jos kuitenkin päässä napsahtaa, kun kuulet kiskojen kolinaa, niin MS TR on pakkohankinta.



Hyvää

• Realistisuus ja yksityiskohdat.
• Vetureita on höyryjunista pendoliinoihin.

Huonoa

• Ympärillä ei ole elämää.
• Pidemmän päälle puuduttava.

Pisteet:

Junafriikeille 90

Tavallisille pulliaisille 84


"Se ei ole peli, se on junasimulaattori."

Kuvia pelistä voit katsella tämän arvostelun kuvagalleriasta.

Suomalaista kalustoa peliin voit imuroida täältä.

...Ottakaa muuten se huomioon, että olen tehnyt arvostelun vain parin tunnin pelikokemuksella.

Ehh... 401 sanaa... Teppo, löytyykös sulta ollenkaan joustovaraa?

edit//Pientä asiavirheiden korjailua... Mm. vetureissa...


[KaRhU muokkasi tätä viestiä 01.04.2002 klo 11:28]

Black & White Creature Isle

Laatua EAlta sekä Lionheadilta

Heti kun sain pelin käsiini asensin sen koneelle ja eikun peli käyntiin. Tässä pelissä on haastetta kerrakseen jonka voin todeta esim. Ensin menin keilaamaan lehmän kanssa ja huomasin että: No pentele! Toi lehmän kuvatus päihittää minut aina. Yritin huijata heittelemällä kivillä lehmää, laittaa keilapallon tielle tavaraa mutta ei onnistu. Plääh. Kokeilen toista tehtävää joka onkin mieluisempi: Haen munan puusta laitan sen muhimaan ja *poks* kohtahan siinä onkin jo tipu ja sitten sitä ruvettiin kasvattamaan tipua opettamalla ihmeitä yms. Siinä menikin tovi. Joten tehtävät ovat haasteellisia (omalla kokemuksella).

Entäs grafiikkapuoli?

Omasta mielestäni grafiikkapuoli on hyvin toteutettu jossain mielessä liian kulmikasta. Pehmennys tekisi terää, niin ettei apinan päässä olisi miljoonaakahtasataa kulmaa vaan pehmeät reunat. Ihmisillä on kyllä mielestäni älyttömän isot jalat .

Yksityiskohtia?

Hmm... No tehtäviä riittää, eläimet jossain mielessä jopa älykkäitä, ihmiset osaavat joskus olla todella ärsyttäviä (tulet varmaan itsekin huomaamaan jos ostat pelin)...

Hyvää: (no tuossa ylhäällähän niitä mainitaan no anyway.)

• Toteutus
• Joskus elukat jopa älykkäitä
• Tarpeeksi eläimiä jolla pelata
• Pitkäkestoisuus

Huonoa:

• Ihmiset ärsyttäviä.
• Kulmikkaat grafiikat

Arvosana: 8+




[Rikishi muokkasi tätä viestiä 27.03.2002 klo 21:32]

Medal of Honor: Allied Assault (PC)

Medal of Honor kertoo Amerikkalaisten sodasta
Saksaa vastaan.Pelissä on 6 tehtävää ja jokaisessa tehtävässä noin 6 jaksoa.Pelissä on 15 asetta,3 Pistoolia,4 Kivääriä,2 Konepistoolia,2 Raskasta Konekivääriä,2 Panssarintorjunta tykkiä,Haulikko ja 2 Kranaattia.Pelissä on yksinpeli moodi ja moninpeli moodi myös.MoHAA:ssa on myös mukana tuttu Overlord tehtävä ,eli Omaha Beach,joka on onnistuttu toteuttamaan aika hyvin.Pelissä pelaat Amerikkalaisella Mike Power nimsellä hahmolla.Tämä peli on hienoa ja hyvin onnistunesti toteutettu vanha sota peli,vastustajat kuolemat parista konepistoolin panoksesta ja 1-3 kiväärin panoksesta.Pelin kulkua AI:n kohdalta et voi muuttaa ja peli kulkee yhtä reittiä, joka on selvästi tehty.Joten siis turha yrittää etsiä toista reittiä kulkea.Pelistä puuttuu veri ,mutta voit downloadata netistä MoHAA:seen veri patchin.Suosittelen peliä kaikille sodasta kiinnostuneille.Peliin
voi myös hakea modifikaatioita netistä.Peli
vie kovalevyltäsi 1.23 gigaa tilaa.

Tiivistelmä:

+realistinen
+tunnelma
+moninpeli
+tukee game spy:tä
+vaikeusasteita 3
+äänet
+grafiikka
+modit

-liian lyhyt
-ei verta (voi hakea veri patchin netistä)

Pisteet: 94

Kotisivut: http://www.mohaa.ea.com




[dark-dog muokkasi tätä viestiä 27.03.2002 klo 21:38]

Banjo-Tooie(N64)

Tyyppi: Pääasiassa tasohyppely
Kehittäjä: Rareware
Julkaisija: Nintendo
Ikäraja: 3+, eli tästä loistopelistä saa kaikki kolme vuotta elämäänsä viettäneet nauttia.

2 vuotta on kulunut siitä, kun Banjo ja Kazooie ajoivat ilkeän Gruntildan kirjaimellisesti maan rakoon...


...ja 3 vuotta on kulunut siitä, kun Rare julkaisi loisteliaan Banjo-Kazooien. Tämä jatko-osa on enemmänkin kuin peli. Se on mahtava peli, itse asiassa tähän mennessä maailman paras tasoloikka, jos minulta kysytään. Pelissä on ideana hypellä karhulla nimeltä Banjo, joka pitää selkärepussaan Kazooie-nimistä lintua. Kaksikko osaa tehdä vaikka mitä, yksinään tai kahdestaan. Ja nyt asiaan...


"Ilmojen halki käy lentäjän tie..."

Pelin yleisominaisuudet

Grafiikka on yksi Nintendo64:n parhaimmista. Banjo-Tooie käyttää samaa grafiikkamoottoria kuin Banjo-Kazooie, tosin hieman paranneltuna. Ruudunpäivitys on paikoin todella hidasta, joka on suuri miinus grafiikkaan. Suurimmassa osassa peliä fps on n. 15 ja pomppii vähän väliä lukemiin 25-30. Harvoina hetkinä, kuten räiskintäminipelissä ruudunpäivityslukema on huomattavan nopea, n. 45-60. Hahmot ovat loistavasti mallinnettu ja animoitu. Effektit ovat historian parhaimmistoa. Varjot ovat tehty mestarillisesti. Ne reagoivat aina valon suuntaan, vaihtaen paikkaa ja suurentuen. Äänissä on todellakin onnistuttu, yhdetkään äänet eivät vaikuta väärin paikoitetuilta. Äänenlaatu on loistavaa, tämän paremmaksi se ei N64:llä tule. Koomisia ne ovat, ja hahmojen puhe on jonkinlaista sopivaa ääntä toistuvasti. Pelattavuuden laatu riippuu pelaajasta. Kamera on ollut Banjoissa suurikin ongelma aloittelijoille. Minä painan automaattisesti C-näppäimiä, kun kuvakulma täytyy vaihtaa. En edes huomaa tekeväni tätä. Ohjattavuus hipoo täydellisyyttä. Hahmo tottelee aivan täysin analogitikun toimintaa ja liikkeille asetetut näppäimet eivät vaikuta mitenkään vääriltä. Pelin kulku on loistava. Täytyy keräillä palapelin palasia uusia kenttiä saadakseen, nuotteja uusia liikkeitä varten, ekstrahunajakennoja ekstraenergian varalta ja vielä Banjo-Kazooien lopussa kerrottuja salaisuuksia jotta saa bonuksia. Jokaiselle salaisuudelle on käyttötarkoitus 'Tooiessa. Kun kaikkia tavaroita on kerännyt vähän aikaa, tapahtuu Pokémon-ilmiö; täytyy saada ne kaikki.


"...ylitse maan..."

Isot tasot, isot bossit

Banjo-Tooien tasot ovat järkyttömän suuret. Ensisilmäyksellä lähes jokainen taso näyttää naurettavan pieneltä, mutta kun paikkaa tutkii, niin huomaa kuluttaneensa tunnin pelkkään hämmästelyyn. Jotkut tasot ovat hieman outoja, koska parhaat ideat tasoihin käytettiin jo pelin edeltäjässä. Rarelta on niin tuttua laittaa minut ihmettelemään, että "tällä kasetillako muka vain 64 megatavua"? Tasot ovat myös yhdistettynä toisiinsa, eli jos esim. tiputat jääkuution taivasmaailmasta laavamaailman uima-altaaseen, vesi jäähtyy. Tasoista löytyy myös pelihistorian yksiä suurimpia bosseja, kuten ilmapallodinosaurussirkuskummajainen Mr. Patch, jolta pitää puhkoa ilmapallomaisen kehon ympärillä olevat paikkaukset saadakseen sen aluksi pienenemään ja sitten lopulta tyhjentämään ilmansa lopullisesti. Pelissä on pelattavaa pelaajasta riippuen 15-50 tuntia.


"...ja alitse veen!"

Piileviä kykyjä

Kaikki Banjo-Kazooieta pelanneet muistavat Bottlesin, joka opetti kaksikolle uusia temppuja. No, sattuupi käymään niin, että pelin alkuesityksessä kiven alta ryöminyt Gruntilda tekee Bottlesista selvää ilkeällä loitsulla. Mutta ei hätää, Bottlesin veli Jamjars tulee hänen tilalleen. Ja mikä parasta, Jamjarsin temput laittavat Bottlesin vastaavat näyttämään roskalta. Miltäs kuulostaa tuli-, jää-, kranaatti- ja aikapommimunat niiden tavallisten ja tylsien peruskananmunien rinnalla? Kuitenkin kaikista merkittävin uusi kyky lienee hahmojen erottamiskyky, joka mahdollistaa Kazooielta poistumisen Banjon hikisestä repusta. Hahmot osaavat itsekin tehdä kaikenlaisia temppuja, kunhan saavat ne Jamjarsilta. Ärsyttävää on, että Jamjarsin myyränkoloja löytyy aina mitä ihmeellisimmistä paikoista, kuten maksullisen yöpymispaikan lattiasta. Tasosta toiseen pomppiminen on joskus häiritsevää, kun aina johonkin tehtävään tarvitaan joku erikoiskyky, joka täytyy oppia toisessa kentässä Jamjarsilta. Pelin pistää eroamaan edeltäjästään myös se, että tällä kertaa muodonmuutokset kaksikolle taikoo intiaanityttö Humba Wumba. Mutta missäs Mumbo sitten on? No, hänellä pystyy tässä seikkailussa pelaamaan, ja hän osaa muitakin taikoja kuin muodonmuutoksia päästessään Mumbo-alustalle. Auringonvalo, levitaatio ja elektromagneettinen pulssi ovat vain pari esimerkkiä Mumbon kattavasta taikavalikoimasta.


Vetovoimaa pelistä ei ainakaan puutu.

Tasohyppely? Sitäkin...

Pelistä löytyy joka tuutista minipelejä. Jotkut minipelit ovat niinkin loisteliaita, että nautin niiden pelaamisesta enemmän kuin kyseisiin genreihin pääasiassa keskittyvien pelien. Mm. Kickball Challenge on IMHO parempi kuin mikään varsinainen jalkapallopeli. Minipelit tekevät tästä enemmänkin kuin tasohyppelyn.


"Mihis mää jätin sen mun kinkkuvoileipäni?"

Kimppakivaa!

Peli on loistava, siinä on paljon pelattavaa. Mutta mitä kokonaisuudesta puuttuu että peli hipoisi täydellisyyttä? Moninpeli! Tasohyppelyitä on lähes aina vaivannut sama ongelma, ei moninpeliä. Mutta Banjo-Tooie korjaa tämänkin. Moninpelit ovat pelissä nähtyjä minipelejä, joihin voi osallistua myös 1-3 kaveriasi. Moninpelit eivät ole mitään nopeasti hutaistuja käännöksiä pelin sisältämistä minipeleistä, vaan huolella moninpeliystävällisiksi tehty. Tämä on todella hauskaa ja lisää pelin elinikää todella paljon.


Räiskintäpeli kavereita vastaan on auskempaa kuin Goldeneyen vastaava. Vähän rajaa Rare!

Loppusanat

Banjo-Tooie on tasohyppelyfanin unelma. Niin paljon pelattavaa ja niin paljon etsittävää. Tasot ja päävastukset ovat massiivisia. Tähän peliin jää koukkuun. Pelattavuus on loisteliasta ja pelin kulku on nerokkaasti suunniteltu. Minipeleihin törmää lähes joka käänteessä. Rarelta tuttu huumori on myös mukana. Missään et säily nerokkaasti suunnitellulta vitsirykelmältä ja piloilta. Grafiikka on todella hyvää, paitsi että ruudunpäivitys on usein hidasta. Tämä ei kuitenkaan kuolemanvakavasti häiritse. Äänet ovat loistavia laadultaan ja mikään ääni ei kuulosta väärin paikoitetulta. Pelissä on myös elinikää lisäävä moninpeli. Jos pidät Banjo-Kazooiesta, hanki tämä peli. Jos pidät Mario 64:stä, hanki tämä peli. Jos pidät yleensä mistään N64:n tasohyppelystä, hanki tämä peli.

+ Grafiikka
+ Äänet
+ Pelin kulku
+ Huumori
+ Moninpeli
+ Paljon tutkittavaa
+ Bottles kuoli vihdoinkin, jes!!
+ Isot tasot ja pomot
+ Yli 40 eri liikettä
+ Paljon aivoja kehittävää puzzletusta
+ Pelaa Mumbona, pesukoneena, T-Rexinä, sukellusveneenä ja monena muuna
+ Minipelit

-Ruudunpäivitys usein hidasta
-Kamerakulmien vaihto aloittelijoille hankalaa
-Unettomat yöt
-Bottles saadaan takaisin henkiin pelin lopussa, damn!

97%

[E-Razor muokkasi tätä viestiä 12.04.2002 klo 17:03]

Operation Flashpoint

Pelityyppi: Taktinen taistelusimulaattori.
Julkaisia: Codemasters
Suositusikäraja: 15
Lisäosat: Ofp: Red Hammer



Kipinöitä munissa
Pelin käsiini saatuani en meinannut ensin pysyä housuissani. Olin odottanut peliä heti ensimmäisen PCGamerin demon peluun jälkeen, joten paineet olivat kasvaneet hirveiksi.
Sitten kun peli kiilteli käsissäni, avasin sen ja asensin koneelleni. Asennuksen aikana soiva Neuvostoliiton kansallishymni sekä Kennedyn Reaganin ja Mikhail Gorbachevin puheet antoivat aavistaa mitä tulevan pitää. Eli luvassa oli konflikteja Neuvostojoukkojen ja Jenkkien välillä jossain päin maailmaa.


kait sitä vissiin tuosta pitää painaa..

Pelin valikkoihin tutustuessani pistin merkille omaperäisyyden. En ollut ennen nähnyt niin toimivia mutta omaperäisiä valikkoja. Toki on näitä laser_piupau -rävellyksiä nähty, mutta harva niistä on ollut toimiva kokonaisuus. Ylin valikkotoiminto heittää sinut suoraan pelin kampanjaan, toinen yksittäisiin tehtäviin, kolmas moninpeliin, neljäs tehtäväeditoriin ja viimeinen asetuksiin. Peli määrittää ensimmäisellä käynnistyskerralla kaikki tekniset asetukset automaattisesti, mikä on sinänsä ihan kätevää ajan säästöä!

Ok maggots let's move out!

Pelin kampanja alkaa pienellä harjoitusleirillä. Pelaaja istutetaan korpraali David Armstrongin saappaisiin, jota seuraillaan pitkälle melkein pelin loppuun saakka. Välillä pelaajahahmo vaihtuu, esimerkiksi kommandoksi tai tankin komentajaksi. Pelaaja on alussa siis pelkkä alokas, rivisotilas joka ei pieraisekkaan ilman ylempiarvoisten sotilaiden lupaa. Häntä kuritetaan rikkeistä aluksi pienin juoksurangaistuksin, jonka jälkeen lähdetäänkin harjoituskentille. Harjoituskentille, niin kuin muuallekkaan, ei vain siirrytä tuosta vain hyppäämällä, vaan pelaaja joutuu siirtymään esim. rekkaan, joka kuljettaa joukkueen tiettyyn paikkaan, ja siellä sitten kaikki lasketaan ulos ja harjoittelu voi alkaa. Aluksi harjoitellaan hyödyllisimmät tekniikat, kuten juokseminen ja ryömiminen sekä pieni esterata. Sitten siirrytään ampumaradalle, ja harjoitellaan osumista maalitauluun.
Harjoittelun jälkeen pelaaja saa kiitosta johtajalta ja hänet lähetetään sotakentille...


Ei mikään yhden illan ihme

Pelin kampanja on todella laaja ja monipuolinen. Se heittelee pelaajaa ympäriinsä, rivisotilaasta kommandoksi, autonkuljettajasta helikopterin puikkoihin.
Tehtävät ovat todella mielenkiintoisia ja loogisia. Tehtävästä toiseen siirtyminen onnistuu täysin saumattomasti hienojen välinäytösten ja odotuskohtien ansiosta.
Tehtäviä on yhteensä parisenkymmentä ja niiden läpipeluuseen voi hyvinkin mennä kuukausi. Joitakin tehtäviä voi selvittää eri tavoin, mutta aina se vaikein palkitaan parhaiten. Tehtävien myötä pelaajan vastuu nousee, ja hän joutuu yhä enemmän ja enemmän paineen alaiseksi ja joutuu organisoimaan isojakin joukkoja nopeasti. Tehtävät ovat todella monipuolisia ja pelin kiinnostus säilyy loppuun asti yhtä kiihkeänä kuin alussakin.
Pientä marinaa aiheuttaa talojen sisällä liikkuminen, joka on aika tuskallista. Myyntiversiossa on myös vähän bugeja, jotka ilmenevät liikkuessa. Nämä korjaantuvat päivityksin.
Sotaa käydään saarilla niin päiväs- kuin yöaikaankin. Yöllä suoritettavissa tehtävissä tunnelma on käsin kosketeltavissa, se on sanoinkuvaamatonta, se täytyy itse kokea.



Missä sitä oltiinkaan.. ?

Pelin tehtävät sijoittuvat kolmelle saarelle, Kolgujev, Malden ja Everon. Saarten pinta-ala on todella suuri, ja merien kokoa en uskalla mennä edes arvailemaan. Saariin on ahdettu kyliä, puita, peltoja sekä aivan käsittämättöman hienoja metsiä. Metsät ovat realistisimmat mitä tietokonepeleissä on koskaan nähty. Niihin voi piiloutua ilkeiltä ryssiltä. Kaikkea kasvistoa, puita ja pensaita, voi käyttää piiloutumiseen ja väijymiseen. Kuten oikeassakin elämässä, vihollinen ei näe jos kökötät pöpelikössa tai puun takana. Nämä ovat todella hyvin suunniteltu ja ne lisäävät pelin taktisia ominaisuuksia.
Kylistä löytyy kampanjassa myös elämää, nimittäin siviilejä, joita on scriptattu tekemään pieniä tapahtumia kylissä ja maanteillä, kuten ajelemaan autolla tai traktorilla tai käveleskelemään pitkin pitäjää.


Nytkö se jo loppu?....

Operation Flashpointin tehtävä editori on todella laaja ja monipuolinen. Sillä voi tehdä periaatteessa kaikkea mitä itse pelissä voi nähdä. Editori vaatii aikamoista opettelua, johon voisinkin suositella Uber editoria, joka kattaa vähän päälle 300 sivua joista saa kaiken tarvittavan tiedon tehtävien tekemiseen. Tehtävien tekeminen on todella luovaa puuhaa, jos on hyvä idea ja osaa tehdä niitä. Jos jaksaa vähän syventyä aiheeseen niin kyllä aika nopeasti pääsee tehtäviä väsäämään. Tehtäviin voi lisätä yksitellen kaikkia pelissä nähtyjä yksiköitä, ja lisäksi internetistä voi ladata lisäyksiköitä, karttoja, aseita, ajoneuvoja, lähes kaikkea mahdollista krääsää, jota voi sitten käyttää omissa tehtävissään.

Leluja? Niitä löytyy!

Aseita pelissä on todella kiitettävästi. Pelaaja saa tutustua alussa Jenkkien Colt M16A2 ja Neukkujen AK-74:een. Pelin varrella nähdään paljon erilaisia torrakoita, kuten vaimennettu H&K MP5 sekä AKSU, Erilaisia kranaatteja, sinkoja, konekivääreitä, sekä kasapanokset eli Satchel charget. Jokainen ase on todella realistinen ja rekyyli on asianmukainen. Aseita voi pölliä myös raadoilta, jos omasta loppuu patit tai haluaa muuten vain tutustua muuhun pyssyyn.
Ajoneuvoihin asennetut aseet, kuten panssarien tykit ja helikoptereiden ohjukset toimivat myös realistisesti. Tankin kudin lataamisessa vierähtää tovi, ja tämän takia antaa mahdollisuuden tuhota tankin myös jalkaväellä. Tankit ja helikopterit eivät ole mitään pelin kuninkaita, ainakaan jos ei osaa käyttää niitä taitavasti. Tankki on helppo nakki sinkomiehelle, jos ei osaa ennakoida ja suojautua tulevia tilanteita varten. Pelin tankit ja lentovehkeet eivät ole mitää täysin simulaattorimaisia vekottimia, vaan sopivan realistisia, ettei peli into pääsisi lakkaamaan siihen, ettei tiedä oikeasti miten helikopteri saadaan pidettyä ilmassa.
Pelissä on myös erilaisia autoja, joilla pelaaja pääsee myös huristelemaan. Autoja löytyy jeepistä rekkoihin, ja nämä ovat myös mallinnettu hienosti.


Ei mikään grafiikan riemuvoitto..

Grafiikka voi tuntua aluksi aika ankealta, mutta lopulta siitä löytää sellaisen kauniin harmonian. Karut ja harmaat tekstuurit luovat tunnelmaa. Grafiikka on aika terävää, mutta vaatii koneelta aikalailla suorituskykyä sujuvaan pelaamiseen. Esimerkiksi näytöllä voi yhtäaikaa vilistä kymmeniä eri yksiköitä ja heikommalla koneella voi jäädä aika pahasti punakoneen jalkoihin. Toki resoluutiota ja tekstuurien laatua pienentämällä voi vaikuttaa pelin pyörittämiseen ratkaisevasti, joten kyllä heikommallakin koneella pärjää. Itselläni on tämä rupuinen 550mhz intel p3 ja nvidia riva tnt2 kortti niin peli pyörii ihan pelattavasti 800x600 resoluutiolla. Pelistä löytyy ihan kiitettävästi nippelinvääntöä, joten peliä voi kustomoida hyvin omalle koneelle sopivaksi.


Minä vastaan naapurin Pate

Pelin moninpeli on todella hyvä ja laaja. Taistelukentillä voidaan nähdä yli 30 pelaajaa yhtäaikaa, mutta se vaatii yleensä hyvän nettiyhteyden sekä tehokkaan koneen. Itse kokeilin moninpeliä modeemilla, mutta sen vain sanon, että jos sinulla on modeemi ja haluat ostaa Flashpointin moninpeliä ajatellen, uusi nettiyhteytesi!
Servereitä löytyy nykyään kiitettävästi, peli näyttää olevan suosittu nettipeli.
Nettikoodikin toimii moitteettomasti, ja kaikinpuolin verkkopeli on hyvä, paitsi se on aika laginen.


Titityy ,päng päng! Roger that HQ!..

Pelin äänimaailma on todella fantastinen. Ensimmäisenä korviin tunkeutuu tunnelmallinen musiikki, sitten ääninäytteliät ja aseet, viimeisenä pelin hienot taustaäänet. Pelin dialogit ovat aika pitkiä puhejaksoja, mutta ne on tehty hyvien ääninäytteliöiden toimesta ja niitä jaksaa seurata. Taistelukentillä alkaa välillä oikeasti pelottamaan kaukana kuuluvat räjähdykset, lähestyvän tankin ketjujen kitinä, ohi ja lähimaastoon sinkoilevat luodit,.. Ääniin on todella panostettu, ja se on hyvä sillä hyvä äänimaailma on tärkeimpiä tunnelmanluojia pelin tiimellyksessä. Parhaan tunnelman saa äänistä irti sijoittelemalla kaijuttimet oikein. Oikealta tulevat äänet kuuluvat oikeasta kaijuttimesta ja päinvastoin. Itselläni on 4 kaijutinta, lattialla 2kpl 120 watin kaijutinta ja pöydällä sellaiset perus kajarit ja subbari. Kyllä noista kiitettävästi ääntä sai lähtemään ja laukaukset kajahtavat komeasti.


"War. It's phhantastic!"

Lopuksi yhteenvetona voisin sanoa että tämä peli ei ole peli, se on sotasimulaattori, joka sisältää pelillisiä ominaisuuksia. Realismi on hiottu huippuunsa ja "peliin" syventyy viikkokausiksi. Tässä pelissä sodan simulointi on tehty rakkaudella ja asiantuntemuksella, peliä pelatessa monesti miettii, että kuinka ihmeessä joku on tehnyt näin realistisen ja hyvän pelin! Peli on todellakin ostamisen arvoinen ja minusta tuntuu, että tällä pelillä tulee olemaan arvoa joskus parinkymmenen vuoden kuluttua, sen verran merkittävä tapaus tämä on pelimaailmalle. Toivottavasti sotilassimut tehdään jatkossakin yhtä auliisti kuin tämäkin, ja toivottavasti näemme laadukkaita kilpailioita tällä saralla.


-Antti



Operation Flashpoint

Hyvää


• Käsinkosketeltava tunnelma.
• Vaihtelevat ja monipuoliset tehtävät.
• Kaikinpuolin realistinen.
• Tehtäväeditori
• Äänimaailma
• Pelille sopiva grafiikka.
• Yksiköt ovat hyvin mallinnetut
• Laajat kentät
• Paljon lisäkrääsää saatavana
• Metsät saavat kunniamaininnan.

Huonoa


• Välillä aika raskas
• Grafiikka(riippuu pelaajasta)
• Myyntiversio on aika buginen. (korjaantuvat päivityksin)
• Tehosyöppö

Pisteet: 93


lyhyesti:
Maailman paras sotilassimulaattori, ehdottomasti ostamisen arvoinen.



Aiheeseen liittyviä sivuja: http://www.ofpeditingcenter.com
http://www.flashpoint1985.com












[Papa_Bear muokkasi tätä viestiä 27.03.2002 klo 23:35]

Pasianssi PC

KORTIT 2D:ssä

Ensisilmäykset pelin ulkoasuun paljastavat karun totuuden vuosikymmenen odotetuimmasta ja hypetetyimmästä pelistä: karkeaa 2d grafiikkaa ja käyttöliittymäkin tuottaa aloittelijalle hankaluukasia, mutta korttien takapuolta voi sentään vaihtaa! (luojan kiitos)

SIIS HÄ?

Ideana on raahata jokainen ruudulla lilluva kortti takaisin oman ässänsä päälle, kinkkisyyttä peliin tuo kuitenkin se, että pakasta voi selata vain yhtä (1)! korttia kerrallaan. ja kortit täytyy latoa ässien päälle JÄRJESTYKSESSÄ pienimmästä suurimpaan!

NAKS NAKS

Outoon hiiren ja näppiksen yhteiskäyttöön tottuu pian, ja korttia jaksaa lätkiä vielä vähän pitempäänkin, kiitos hauskojen animaatioiden korttien takapuolella.
Pientä harmia tuottavat piinalliset pattitilanteet, joissa korttien siirtäminen on mahdotonta, silloin voi kuitenkin kätevästi napsauttaa jaa-painiketta, mutta tuntien uurastus valuu auttamatta hukkaan.

HEI JÄTKÄT...

Jos yksin on turhan tylsä lätkiä virtuaalikortteja, voi pyytä kaverin tai vaikka useamman pelaamaan hienosti toteutettua moninpeliä: Otsasuonet tykyttävät ja syke nousee kun kaverin huippuaikaa yrittää tuskissaan alittaa.

HEI ME LENNETÄÄN

Noin 20 pelitunnin jälkeen viimeisetkin karkuteillä olleet kuninkaat on saatu omille paikoileen, sitä seuraa järisyttävä loppudemo, jossa kortit suorastaan pompsahtavat ruudulle.
Räjähtävän humoristinen loppuhuipennus täydellistää pelinautinnon.
Peli saattaa kuitenkin vaarantaa sosiaalisen elämän, koska siitä puuttuu tallennusmahdollisuus sekä pause, 20 tuntia putkeen pasianssia ei ole kuitenkaan vaikea tehtävä.
hyviä hetkiä pasianssin parissa!



+ moninpeli
+ loppudemo ja animaatiot
+ hyvä saatavuus

- ei tallennusmahdollisuutta
- karu ulkoasu
- pattitilanteet

Pisteet: 92
Micro$oft suosittelee

Operation flashpoint (PC)

Vuosi 2001 oli todella antoisa vuosi räiskintäpeleille. Kauppojen hyllyille maihinnousi valtavasti laadukkaita pelejä. Mutta mieleenpainuvin niistä oli ehkä Operation Flashpoint. Se ei ole mikään tylsä ammukaikkijotkajuoksevatpäättömänäeteesi räiskintä, vaan realistinen, taktinen, ja kaikin puolin lähes täydellinen. Mutta eihän täydellistä peliä ole, vai onko? Ei flashpoint täydellinen ole, mutta sillä ei ole väliä, kun peli on niin hauska, syvä, realistinen, realistinen ja vielä kerran realistinen. Aihekin on harvinaisen hyvä, vaikka ei pohjaudukkaaan tositapahtumiin.

Puskajussi

Pelin suurimpia pointteja on vapaus. Pelin saaret ovat valtavia, satojen neliökilometrejen kokoisia saaria, jota pääsee koluamaan kaikella mahdollisella omista jaloista aina lentokoneisiin ja traktoreihin. Pelin mittakaava on täydellinen helikopterilla lentelemiseen ja turpa nurmessa ryömimiseen. Ryömimiseen tarkoitettu maastokin on hyvin tehty, tosin puskat eivät ole kovin hienoja. Sitä vastoin metsät ovat parhaita koskaan. Ne on tehty yksittäisistä puista, mutta metsä on kuitenkin tiheätä.

Jaa muka realistinen?

Puhuin jo pelin realismista. Realismi ei ole mitään MOHAA-realismia. Realismi on valovuoden päässä muista. Ei realismi kuitenkaan täydellistä ole, koska pelattavuus on paljon tärkeämpää. Mutta voiko peli olla samaan aikaan realistinen ja pelattava? Kyllä flashpointin tapauksessa.

Aseita, aseita, aseita

Ja niitä löytyy. M16, AK74, AK47, HK, M60 muutamia mainitakseni. Samoin ajoneuvolista on mittava. Ajoneuvot on tehty hyvin, mutta nr eivät kuitenkaan ole mitään maailman parhaita. Tankkeja löytyy paljon. Abrams, M60, T72, T80. Kuitenkin lentokoneita olisi kaivannut enemmän. Amerikkalaisilla on vain yksi, A10 thunderbolt ja venäläiset saa lentokoneen vasta päivityksen jälkeen. Helikopterit korjaavat tämän asian kuitenkin. Ilmatorjuntavehkeitäkin on vain yksi. Venäläisten Shilka. Toki NATO saa päivityksen jälkeen oman ilmatorjunta-aseen, Vulcanin.
Ajoneuvoja ei ohjata yksi. Siviilivehkeitä voi tietenkin ohjata ilman kavereita, mutta esimerkiksi tankeissa on kuljettaja, ampuja ja komentaja.

Yksinpelistä löytyy

Yksinpeliä riittää vain kahdeksan yksittäisen tehtävän verran ja vain yksi kampanja. Mutta se kampanja on sitäkin mittavampi. Sitten kun kampanja ja yksittäiset tehtävät on kaluttu, voi netistä etsiä lisää tehtäviä ja kampanjoita, joista myöhemmin.

Entä moninpeli?

Flashpointin moninpeli on hyvä. Nettikoodissa on kyllä toivomisen varaa ja sisäänrakennettua serverinhakuohjelmaa jäin kaipaamaan. Pelipaikkojakin saisi olla enemmän. Kuitenkin nettipeli on hauskaa. Pelimuotoja löytyy ainakin deathmatchia, lipunryöstöä tiimeillä tai ilman ja co-oppia. Tosin yksinpelitehtäviä ja kampanjaa ei pääse netissä pelaamaan mikä on sääli.

Omia tehtäviä ja vielä helposti

Flashpointissa on mukana mahtava tehtäväeditori. Sen ansiosta netistä saa valtavasti kampanjoita ja yksinpeli, sekä moninpelitehtäviä. Editori on suhteellisen helppo oppia ja sillä voi tehdä periaatteessa mitä vain.

Lisäosat

Edellämainitun editorin ansiosta lisäosia on valtavasti. Netistä saa myös valtavasti uusia yksiköitä, ajoneuvoja ja aseita. Flashpointiin on ilmestynyt yksi virallinen lisäosa, Red Hammer, joka tuo mukanaan päivitykset versioon 1.3 asti ja 20 tehtävän pituisen kampanjan venäläisten puolella. Tulossa on toinen virallinen lisäri, Resistance.

Hyvää:
+realismi
+pelattavuus
+tunnelma
+monipuolisuus
+pitkäikäisyys
+yksinpeli
+moninpeli
+laajuus
+paljon lisäkrääsää
+grafiikka
+toteutus
+panostettu yksinpeliin

Huonoa:
-huono nettikoodi
-ei serverinhakuohjelmaa
-hieman buginen
-panostettu yksinpeliin

Pisteet: 97

Tiivistelmä:
Tajuttoman realistinen ja hauska sotilassimu. Paras PC-peli aikoihin.

Linkkejä: http://www.flashpoint1985.com http://www.codemasters.com/flashpoint http://www.3dactionplanet.com/flashpoint http://www.ofp.jolt.co.uk







[ale muokkasi tätä viestiä 28.03.2002 klo 08:13]

Pistetäänpäs tähän sekaan ei-kaupallisen pelin arvostelu...

Little Fighter 2

Monet varmaan muistavat ne vanhat beat 'em up-pelit NESeillä ja SNESeillä. Double Dragonit, Battle Toadsit ja monet muut. Nykyään kyseisen tyylisiä pelejä on todella harvassa, mutta onneksi laatu korvaa määrän. Little Fighter 2 on eittämättä paras ilmainen tappelupeli vuosiin.

Kaunis, kauniimpi, kaunein

Ensimmäisenä Little Fighter 2:ssa huomio kiinnittyy todella komeaan grafiikkaan. Etenkin hahmot ja niiden animoinnit on toteutettu ammattimaisesti. Myös erilaiset taiat ovat komeaa katseltavaa; vihulaiset jäätyvät ja lentävät ilmaan, kun Freeze loihtii jäämyrskyn kormuuttamaan hänen tielleen tulevia, ja Firenin sylkiessä tulta kovanaamaisimmillekkin kavereille tulee hiki pintaan.

Valinnanvaraa

Varsinaisia pelaajahahmoja on kymmenen erilaista, joilla kaikilla on omat erikoisliikkeensä, ja sivuhahmoja (joista jotkin toimivat myös vastustajina stage-moodissa) on seitsemän. Pelimoodeja ovat VS mode, jossa taistelee maksimissaan 8 hahmoa kerralla kaikki kaikkia vastaan tai tiimeissä. Stage mode, jossa pelaajat taistelevat yhdessä kenttien läpi heikompia, mutta lukumäärältään suurempia tietokoneita vastaan. 1 on 1 ja 2 on 2 Championship moodit, joissa tapellaan areenalla toisia tappelijoita, ja jokaisen taistelun voittaja pääsee seuraavalle kierrokselle, kunnes viimeisessä taistelussa selviää koko mestaruuskisan voittaja.

Pelattavuus kohdallaan

Napit koostuvat liikkumisen lisäksi kolmesta eri toiminnosta: lyönti, hyppy ja blokkaus. Erikoisliikkeet ovat melko helppoja tehdä, esim. blokki->eteenpäin->lyönti on nopea tehdä taistelunkin tiimellyksessä. Pitää muistaa, että erikoisliikkeet kuluttavat manaa, joka kylläkin regeneroituu ajan myötä itsekseen. Kannattaa myöskin vilkaista pelin mukana tuleva readme.txt, jossa kerrotaan kaikkien hahmojen erikoisliikkeet.

Taivaalta satelee laatikoita! Ei, nyt ei ole kyseessä Worms.

Kesken kahakoiden taivaalta saattaa tipahtaa jos jonkinmoista tavaraa. Pesismailoja, viikateita, puukkoja, pesäpalloja, laatikoita, isoja kivenmurikoita... Pesismailat ja viikateet toimivat hyvin lähitaisteluissa, kun taas puukoilla ja pesäpalloilla voi vihulaiset hoidella vähän kauempaa. Laatikot ja kivenmurikat soveltuvat hyvin isojen pahismassojen kellistämiseen. Joskus taivaalta tippuu myös maito- ja viinipulloja. (Niiltä ne ainakin näyttävät?) Maitoa juodessa haavoittunut pelaaja saa energiaa ja manaa, kun taas viiniä juodessa ainoastaan mana nousee, mutta se nouseekin sitten nopeammin kuin maidosta.

Mikään peli ei ole täydellinen...

...ei edes Little Fighter 2, vaikka hyvin lähellä onkin. Ensimmäinen huono puoli on nettipelin huono nettikoodi. Vaikka pelin pykääjä olisi ADSL:llä, ja siellä pelaava henkilö kaapeliyhteydellä, peli pätkii melkoisesti. Vaikkei se nyt pelaamista täysin kelvottomaksi teekkään, ärsyttävää se siltikin on. Ja toinen huono puoli on Stage modessa esiintyvät hostaget. Kyseessä siis ovat pelaajan puolella olevat tietokoneet, jotka ovat aluksi köysissä, mutta jos niihin vahingossakin huitaisee tai ampuu, ne vapautuvat ja rupeavat auttamaan pelaajaa. Mikäs siinä muuten olisi, mutta kun kaikki hostaget tuntuvat olevan innokkaita ammuskelemaan jos jonkin sorttisia tulipalloja jne, mikä tekee pelistä joskus todella tylsää, kun tietokoneet hoitelevat kaikki viholliset, eikä pelaajalle jää muuta tekemistä kuin vierestä katsominen.

+ Grafiikat
+ Pelattavuus
+ Hahmojen määrä
+ Pelimoodit
+ Tavarat

- Nettikoodi
- Hostaget

Pisteet: 93

Testikokoonpano:
Pentium II 400mhz
128mt RAM
ATI Radeon 7500
Windows 2000 Professional

www.littlefighter.com

Do diin alotetaan...

Championship Manager 01/02

Ylivoimainen kukkulan herra ei kaadu millään.
Eli kun tulee puheeks futismanageri pelit niin on yksi joka on hallinut markkinoita yli 10 vuotta. Sen oma kauneus ja yksinkertaisuus on riittäänyt tähän.


The Beginning

Itse kun kokeilin ensimmäistä osaa Amigalla jäin koukkuun kuin kala rapalaan. Peliä tuli tahkottua kavereiden kanssa parhaimmillaan 3 viikkoa yötä päivää.Tuli myös koulusta ja kesäduunista lintsattua yhden pelin takia.
Huono puoli oli kyllä että lataamisajat ottivat joskus turhan paljon aikaa meidän hitaalla koneella.

The Game

Itse peli "käyttis" on tehty todella helposti ymmärrettäväksi. Helppo navigoida ympäriinsä. Verrattuna toisiin managereihin niin tämä on yksinkertasuudeltaan loistava. Ei turhia ekonomia,sponsori tai stadionin väsäämisiä. Heti toimintaa!

Kehitä omat taktiikat. Toimiiko se koko kauden vai iskeekö vastustaja? Saanko staran pelityylin toimimaan oman taktiikan kanssa?

Pelaajasiirrot ovat tietystä isointa herkkua tässä pelissä. Kaikki pelaajat eivät vain halua tulla tiimisi vaikka kuinka yrität.Saatko omalle pelaajalle uuden sopimuksen vai onko hän kyllästynyt joukkueesseen jostain syystä?

Ottelut ovat jännäreitä, tilastoja löytyy joka mieheen runsaasti. Jännää on myös miten väärältä se tuntuu kun Beckham iskee pallon ylämummoon yliajalla. Vaikka vastustaja on ollut parempi koko ottelun ajan. Kyllä itsellä on sydän pumpannut kauheeta tahtia ottelut edetessä.

Kauden lopussa jos voitat liigan tai cupin niin kyllä elämä on nannaa sen jälkeen. Silloin sitä odottaa jo kesän vapaita pelaaja siirtoja ja tulevaa kautta eli toimintaa ei oikein puutu tässä pelissä.

Verkkopelinä tämä on LOISTAVA!!! Mikään ei ole jännempää kuin työkaverin voitto! Voit isotella seuraavan kohtaamiseen asti. Peli ei takkuille turhia verkossakaan sen enempää kuin yksinpelissä.


The End

Tästä pelistä vois kirjotella vaikka kuinka paljon mutta kun ei aika tahdo nyt riittää niin ei voi mittään. Lyhyesti King Of The Hill! OSTA SE!


-PitkiZ


+Yksinkertaisuus
+Verkkopeli
+Pelaajaeditori
+Pelaajapäivitykset
+Vaihtuvat taustakuvat
+Dataa löytyy vaikka kuinka paljon
+Ei kyllästy

-Kohtalaisen hidas välillä
-Riippuvuus
-Sosiaalinen elämä jää pois
-Äänet ovat ihan b-luokkaa

POJOT: 92




[PitkiZ muokkasi tätä viestiä 02.04.2002 klo 13:50]

Shenmue2 (DC)



Dreamcast tekee viimeiset pelinsä tyylillä.
Osoituksena siitä on Shenmue2. Peli imee pelaajansa mukaan ihan alkumetreillä. Sen takia sitä on vaikea lopettaa.


Peli alkaa kun Ryo lähtee Hong Kongiin jahtaamaan Lan Ditä (isänsä murhaajaa). Ryo joutuu hankaluuksiin Heavens nimisen jengin kanssa...


Juonenkäänteitä tapahtuu ja tappeluita on useammin kuin edeltävässä osassa. Peli ei silti ole pelkkää toimintaa. Peli on täynnä sivupelejä. Segan klassikko Out Run on mukana. Välillä joutuu turvautumaan salapoliisin ominausuuksiinsa ja udella tietoa vastaantulijoilta.


Grafiikka on kaunista ja värikästä. Ääniäkään ei ole unohdettu. Ääni näyttelijöitä on erittäin paljon. Tunnelissa kaikuu ja jne.



Pisteet 95

WWF Smackdown! Just Bring It!

SMACKDOWN-SARJA SAA JATKOA, TÄLLÄ KERTAA PS2:LLE!

Smackdown pelejä on tehty paljon eri pelikonsoleille mm. N64, PSone ynm...
Smackdown on ensimmäistä kertaa isommalla ja paremmalla koneella kuin koskaan ennen, ja THQ saa mahdollisuuden ottaa kaikki irti PS2:sta. Smackdown:JBI:tä saattoi löytää kaupoista jo ennen joulua, mutta virallisesti peli rantautui Suomeen vasta Tammikuussa.

EI MITÄÄN SHOW-PAINIA...

Smackdown on amerikkalaista show-painia, kuten kaikki tietävät, mutta pelissä väkivalta näyttää olevan vähän liiankin mätkintäpelien tapaista.
Tuttuja liikkeitä kuten DDT:n ja Rock Bottomin voi pelissä tehdä, ja niin kaikkia muitakin oikeita liikkeitä, joita on satoja, ellei tuhansia. Painijoita on reilusti, peliin on laitettu mm. The Rock, Steve Austin, Undertaker, Kane ja Kurt Angle.
Pelissä voi tehdä myös oman painijan. Jos joku jää kaipaamaan esim. RVD:tä, jota pelissä ei valitettavasti ole vakiona, voi sen tehdä itse. Create a superstar, eli tee oma painija-tilassa, on paljon erilaisia hiuksia, partoja, vaatteita ja muita hyvin tarpeellisia osia. Jos oikein hyvin kaikki ruumiinosat valitsee, voi saada aivan itsensä näköisen!

SISÄÄNTULOT MAHTAVIA!

Sisääntulot ovat taas yksi iso plussa!
Kaikki sisääntulot ovat erilaisia, ja niistä on koitettu tehdä oikean ja aidon näköisiä, kuten erinomaisena esimerkkinä on Undertakerin sisääntulo, jossa hän tulee prätkällään ringin viereen, myös Limp Bizkitin Rollin`-biisin voi pelistä bongata, joka on Undertakerin sisääntulo-musiikki.
Katsomo ei ole sitä ihan parhainta, mutta eipäs siinä matsin tuoksinnassa katsomoon paljon vilkaise.

MISSÄ SE PAINIJA ON...? AI TUOLLA SE ONKIN!

Smackdown: Just Bring It:ssä on paljon erilaisia pelimahdollisuuksia, mm. Story mode, Hardcore match, Royal Rumble ja Tag.
Joissain, etenkin Tag ja Six man tag matchissa kamera kuvaa matsia liian kaukaa. Jos painija lähtee tappelemaan jonnekin, esim. katsomon sekaan, kamera kuvaa liian kaukaa eikä silloin painijoita juurikaan näe. Hiddeneitä voi myös kerätä voittamalla Story mooden, yhdestä wwf championship voitosta voi saada enintään viisi hiddeniä, jotka sisältää mm. uusia vaatteita create a superstar-modeen, uusia areenoita ja trailereita tulevista THQ:n peleistä ja aiempien smackdown pelien mainoksia ynm. bonus materiaalia.

SELOSTAJAN SANAVARASTO SAISI OLLA SUUREMPI...

Smackdown otteluista tutut Žselostajat, jotka ovat välillä Smackdown tv-ohjelmassa jopa hauskoja, mutta pelissä selostaja sano useimmiten "i wanna see Undertaker...
THE LAST RIDE!! THE LAST RIDE!!", eli ei ole yhtään ihmeellistä jos selostaja puhuu ensin ihan rauhallisesti, ja yhtäkkiä huutaa jonkun liikkeen nimen kahdesti.
Michael Cole ei tunnu Michael Colelta, vaikka joskus Smackdown: JBI:n selostajat riitelevät toistensa kanssa, kuten he tv-ohjelmassakin riitelevät joistain liikkeistä tai tyhmistä kommenteista.

YHTEENVETO

Smackdown: Just Bring It! on hyvä pelipakkaus lajin faneille, ja niille jotka ovat Smackdownista kiinnostuneet, on se niillekin pienen totuttelun jälkeen liikkeet ja painijat jäävät päähän.
Smackdown: Just Bring It:ssä pelattavuus on hyvä, lukuunottamatta muutamia peli-modeja.
Grafiikka olisi voinut olla parempaakin, sahalaitaisia reunoja pelistä löytyy mielinmäärin, mutta niitä ei silmät jää kauhistelemaan, liikkeet ja tuuleukset ovat sulavia, peli ei pätki, kontrollit ovat helppo oppia, x:stä painija lyö/potkaisee, ja o:stä painija tekee heiton tai selätyksen, riippuen siitä mitä suuntanäppäintä painat.
Kaksinpelit ovat hauskoja, eikä peliä ihan heti jätetä hyllylle pölyttymään.
Odotan innolla mahdollista seuraavaa Smackdown-peliä!

Hyvää:
-Mahtava Smackdown tunnelma
-paljon erilaisia liikkeitä
-lähes kaikki painijat ovat mukana
-sisääntulot
-paljon erilaisia pelimahdollisuuksia
-aiheuttaa riippuvuutta
-pelattavuus on hyvää...

Huonoa
-...ja toisinaan taas tag otteluissa sekavaa
-joissakin kohdissa grafiikka on epäselvää
-aiheuttaa riippuvuutta
-selostajat mokailee
-

86
lyhyesti: Paras wrestling peli PS2:lla, mutta bugeja löytyy.


[TIMMY muokkasi tätä viestiä 31.03.2002 klo 20:49]

Return to Castle Wolfenstein
Wolfensteinin linnakkeessa jälleen tärisee

========================================

Ensivaikutelma vaikuttaa ihan mukiinmenevältä...

Ja hienolta se tosissaan vaikuttaakin.
Alkuanimaatio on alkuun hiukka hämmentävä , mutta kun toiminta alkaa, se tosissaan alkaa. "HALT!" ja sakemannit kumoon.

...mutta sitten...

Meininki alkoi noin puolessa välissä lipsumaan aika pahasti. Pari viimeistä kenttää suorastaan tihkuivat tylsyyttä, ja loppupahiskin oli osastoa worst boss ever. Paketissa oli kuitenkin ihan tarpeeksi pelattavaa yksinpeliin puhumattakaan moninpelistä.

Realistisiä zombejako...

...tuskin. Vaan eipä realistisuus aina kaikkea takaa. Pelissä on yhtä hauska tappaa zombeja kuin saksalaisiakin, ja kun zombiet vielä mossahtavat niin kauniisti, mitä muuta kaipaatkaan?

Mitenkäs se graafinen puoli?

Grafiikka oli sisätiloissa jopa täydellistä, mutta ne pari kenttää jossa vierailtiin ulkotiloissa näyttivät keskivertoa alemmalta tasolta. Varsinkin Wolfensteinin linnake oli henkeäsalpaavan hieno.

RATTATTATTATTATTATT , ja pistooli raikaa...

...tai ei sittenkään, ainoa hieman vaikuttavampi ase oli Venomi eli minigun eikä sekään teholla vaikuttanut.

Nettipeli on hauskaa...

...ainakin viikon kunnes sitten huomaa että serverit eivät käytä uusia kenttiä. Ovathan ne kentät hauskoja, mutta täytyyhän serverin ylläpitäjienkin tajuta, että vaihtelu virkistää. Välillä ajatteli kylläkin , että oliko pelaajille potkuoikeuksien antaminen mitenkään hyvästä pelille.

Tähän päälle lopuksi...

Hieman laginen nettikoodi ja pitkähköt lataustauot tekivät servereille pääsystä tuskallisen kokemuksen. Sen jälkeen kun serverille pääsi, ei ongelmia enään sen jälkeen ollut.


Eli siis...

Voin vain sanoa että paketti on hyvä, muttei mitenkään ihmeellinen. Että seuraavaksi vain Quake 4:sta odottamaan. Toivottavasti se vain lunastaa odotukseni, kun tämä paketti ei lähellekkään kaikkia odotuksia lunastanut.

Äänet: 79%
Grafiikka: 91%
Pelattavuus: 84%
Omaperäisyys: 65%
Koko paketti: 80%



+ grafiikka
+ mukiinmenevä pelattavuus
+ moninpeliservereiden määrä
+ tarpeeksi pelattavaa
- äänien laatu
- moninpelin balanssi
- päävastustaja


[eing muokkasi tätä viestiä 28.03.2002 klo 16:48]

1NSANE


Hmmmm...

CD sisään, installointi päälle ja lopuksi Launch Game. Ekaksi ajattelin että eihän tämä ole edes hieno peli. Pelailin siinä hieman ja alkoi samantien kyllästyttää. Menin takaisin alkuvalikkoon ja sieltä Options. Säädin grafiikka asteuksia niin ylös kuin vaan on mahdollista. Menin takaisin pelaamaan ja BOF, peli on ihan erilainen kuin aluksi.

Grafiikka, hajoaminen

Grafiikka puoli on pelissä kohtuulista. Pienet sahalaidat sakoittavat grafiikkapuolta aika paljon. Muuten peli on lähes täydellinen. Kolarit ja auton hajoaminen on parasta mitä siihen aikaan sai odottaa. Auto saattoi muuttua lähes palloksi kun tarpeeksi lujaa ajaa talon seinään tai korkealta vuorelta alas. Ärsyttämään jäi se, että moottori ei sammunnut ja että vaikka kuinka paljon hajoaisi auto, niin se jatkaa matkaa kunhan renkaat ovat paikalla.

Autot ja radat

Autoja pelissä on enemmän kuin runsaasti. Voit valita n.25:stä eri autosta parhaan ja lähteä cruisailemaan pitkin metsää. Autoja on isoista 8 - renkaisesta pieneen "hämähäkki jeeppiin". Parhaiten käsissä pysyy normaalit jeepit. Auton ohjattavuus on kuitenkin todella huonoa ja auto lähtee luisuun kahva edellä vaikka ois kuinka etuveto tai takaveto. Auto ei pysy kunnolla käsissä. Iso miinus = Autot eivät erikoisesti poikkea ohjattavuudelta.

Ratoja löytyy myös monta erillaista aavikosta japanin metsiin. Radat ovat hyvin tehdyt ja niissä on ihan kiva ajella ja etsiä uusia paikkoja. Radat ovat tavallaan loputtomia, koska voit ajaa niitä ympäri. ne ovat tavallaan pieniä palloja, joita pitkin menään ja aina ollaan samassa paikassa.

Championship ja yms.

Aluksi sinulla ei ole kuin kolme autoa ja kolme maata. Championshipiä ajamalla sinulle avautuu uusia talviratoja ja uusia autoja. Pelissä on autoilla omat kategoriat jonne jokainen kuuluu. Championship on aika helppo ja ei tarvi kuin 20 kisaa ajaa niin sinulla on jo monta autoa.

Kisoja on valittavana erillaisia esim. Lipunryöstö tai nopeaa ajmista porteista läpi. Minusta kisat on aika kyllästyttäviä ja niistä ei hirveitä nauruja saa.

Pelissä on myös muita toimintoja kuten Quick Race tai Free Roaming.

Yhteenveto

Peliä pelaa kunnes tulee vastaan aika nopeasti kyllästyminen. Pelistä ei saa irti kuin alkumetreillä ja autojen linkuttaminen alkaa käydä hermoille. Kolarit ovat hienoja mutta niitäkään ei jaksa katella 2vk. pidempään. Grafiikka on jees, jos säätää asetuksia hieman.

1nsane 2 - voisi olla jo kova sana.



Hyvää:

- Autoja ja ratoja riittää.
- Kolarit ovat hienon näköisiä.
- Valkiot selkeät.
- Äänet ovat kohtuullisen hyvät.
- Idea toimii jotenkin. (Vaatii hieman hienosäätöä)

Huonoa

- Kyllästyminen alkaa painaa.
- Auton ohjattavuus.
- Autot ei poikkea ajettavuudeltaan.
- Auton kestävyys.
- Kilpailijoitten tekoäly.

Arvosana: 84 p.

Asianomaisia linkkejä : Insaneheat , Insaneworld

Medal of honor:Allied assault(pc)

Alun tiukkaa jännitystä


Heti alussa ekana pistää silmään kannen hieno Omaha maisema. Mutta kun pelin alottaa saattaa pieni pettymys ilmestyä kun ei heti alussa pääsekkään juoksentelemaan omahan rannoilla. Mutta sehän ei menoa haittaa. Kun peli alkaa hienon alku demon jälkeen niin oikeasti jännitys alkoi tiivistymään kun yhtŽäkkiä eivät rättipäät hyväksyneet papereita tiesulussa. Eikun autosta ulos ja oikeutta jakamaan garandilla. Kyllähän siinä se fiilis nousee huippuunsa mutta vasta sillon kun vihollis väijytys kaupungissa iskee päälle niin alkaa pullssikin nousemaan.

Mutta mitä tapahtui omahalle?

Jo parin tunnin latomisen jälkeen kyllä se Omaha sieltä sitten tuli ja kyllä siinä sitä tunnelmaa oli. Pillit soivat ja maihinnousu aluksen portit avautivat niin kyllä siinä oikeasti tunsi olevansa kuin sätkynukke jonkun isomman yhteydessä. Mutta noin puolen tunnin räiskimisen ja yrittämisen jälkeen jäi kummiskin vielä pilke silmäkulmaan että jotain nyt jäi puuttumaan mutta kyllähän se täytti melkeen kaikki odotukset.

Mitä ei toi voinu kuolla!

Myös ärsyttäviin asioihin kuuluu se että verta ei pelistä löytynyt yhtään mutta ymmärettäväähän se sillä oli että ikä luokitus meni mahdollisimman alas ja ahneet peli yhtiöt tuottavat sillä enemmän rahaa. Mutta(onneksi) veri päivitys on saatavilla netissä ja EA itse on selittänyt asian siltä kuvakulmalta että natseilla on sen verran paksut takit että niistä ei veri tule läpi(bah!)mutta loppua kohden peli yksin kertaisesti muuttuu tylsäksi vaikka maisemissa on tarpeeksi vaihtelua niin silti tuntuu että tehtävät ovat vain ison vihollis porukan lahtausta ja etenemistä mutta kyllä niitä tehtäviäkin löytyy mutta joskus tuntuu että nekin ovat vain vihollisien kaatamista ja ne tuntuvat vain aivan liian yksinkertaisilta.
Ja kyllähän sekin alkaa päähän ottaa kun vihollisiin joutuu törsäämään puol lipasta ammuksia ennen kun ne suostuvat kaatumaan muuten homma on hoidettu hyvin kotiin.


nuhapumpun painajainen

MoHAAN suurin ongelma piilee sen kone vaatimuksissa. Allekirjoittaneen "keskiverto" kone nyki kun viimeistä päivää vähänkin isoimmissa tiloissa. Muuten erittäin nättiä grafiikkaa sisätiloissa ainakin. Mutta ottakaa hyvät ihmiset ne minimi vaatimukset tosissaan ennen kun ostatte pelin nimittäin mielummin 50e kukkarossa kun nykivä peli koneessa.

Nyt lähti sano Annikki tähti


yleisesti "MOHAA" on perus kamaa elikkä ei mitään mullistavaa mutta kyllä sitä pelaa kun on teho mylly alla nimittäin "MOHAA" ei millä tahansa nuhapumpulla toimi harmi kun en ehtinyt käsitellä moninpeliä mutta ilman uusinta päivitystä se on laginen ja se nykii selvästi liikaa

minimi vaatimukset:windows 95/98/2000/me/xp,openGL yhteen sopiva näytönohjain,450mhz pentium2,128 mb ram:ii, kovalevy tilaa 1.2 gb,cd asema 8 speed,16mb 3d kortti,directx 8.0,näppis ja hiiri

hyvää
-Omaha
-aseissa munaa
-grafiikka
-äänet
huonoa
-ajoittainen tökkiminen
-moninpelin lagisuus
-tekoäly
-veren puute
pisteet:80

Olisi sen voinut tehdä huonomminkin mutta myös paljon paljon paremmin.

[Scan muokkasi tätä viestiä 04.04.2002 klo 14:30]

Tom Clancy's: Rainbow 6

Laitteistovaatimukset:

CPU:

166MHz (minimi)
200MHz (suositus)

Ram:

16 MB (minimi)
32 MB (suositus)

Hard Disk:

100Mb free

Audio:

Soundblaster 16 or better


Käynnistäessäni Rainbow Six:iä ajattelin että mitä tästä tulee. Päästessäni alkuvalikkoon huomasin heti että kaikki pelivalikot oli tehty selkeiksi ja helppokäyttöisiksi. Kun hetken olin tutkiskellut pelivalikkoa, päätin ruveta pelaamaan. Hahmojen valinnassa meni aikaa koska niitä oli aika paljon ja kaikille piti erikseen valita aseet ja uniformu. Hahmo- valinnan jälkeen ne piti sijoittaa neljään eri joukkueeseen: punaisiin,sinisiin, vihreisiin ja keltaisiin. Seuraavaksi tehtäväksi tuli tehdä joukkueille ns. Checkpoint-viivat joita pitkin ne kulkevat tehtäväkartassa. Tämä olikin pelin miinuspuolia, pitemmälle päästessä rupeaa kyllästyttämään ainainen Checkpoint-naputtelu ja niitä ei enää jaksa huolella tehdä. Ongelmana tässä on se että jos laitat viivoja sikinsokin, eri tiimit voivat törmätä matkalla toisiinsa ja jäädä jumiin. Itse missionit ovat mielenkiintoisia ja huolella tehtyjä.

Grafiikka tunnetusti tämän ajan peleissä ei ole mitään huippuluokkaa, jonka takia eri objektiivit ovat neliömäisiä, ja kulmikkaita. Tunnelmaa tämä silti ei pilaa. Mielestäni pelattavuus on kohtuullista ja pommien räjähdykset, sekä konepistoolejen rätinät kaikuvat pitkään pelaajan korvissa. Loistava kokonaisuus.

Fart

Hyvää
*Pelattavuus
*Valikkojen selkeys
*Äänimaailma

Huonoa
*Checkpoint-viivat
*Äänimaailma
*Tiimien tekoäly

Ps. Teppo, en valinnut peliä teidän arvosteluista, mutta toivottavasti se ei haittaa.

RUMBLE RACING(Ps2)
Kuten nimestä voi jo kuulla, tiedossa on TODELLA hurjaa rallia. Törmäilyä, renkaat tulessa...


Lusikka pohjaan!
Aluksi valitaan tottakai auto. Kaikki autot ei ole vielä valittavissa, ja ne saadankin vasta sitten kun on voitettu pari kisaa. Heti ensimmäinen rata oli tylsä, ja jotenkin yksinkertainen grafiikaltaan. Radalla on "poweruppeja", joista saa esimerkiksi lisää spiidiä, voi aiheutta näkyvyys- tai moottori-ongelmia muille kuskeille. Ja radalla on myös hyppyreitä jonka avulla voi tehdä stuntteja, ja niistä saa extra pojoja.
Aah... New York city
Radoista vielä puheenollen, on pakko sanoa, että ensimmäinen rata oli tylsä. Siinä ajeltiin maaseudulla, ja rakennukset näyttivät pahvilaatikoille, joihin oli maalattu ikkunat. Mutta toinen rata alkoi näyttää jo upealle. Kaahailtiin siinä Torinon näköisessä ympäristössä. Ja New-York rata näytti upealle. Olivat tekijät panneet yömaiseman, ja se näytti todella hienolle.

Kenenhän pohatan auto tuokin on?!
Autot ovat upeita. Pelissä on jenkkiläisiä muskelikaaroja, on urheilu autoja, jotka ovat kirkasvärisiä. Pelissä on vain pari häpeällisen näköistä autoa...







Mutta....
Rumble racing olisi voinut olla hurjempi. Autot eivät vaurioidu, eikä osat lentele. Vauhti on kyllä salamannopeaa, mutta kolhimista ei kyllä ole, joten ne jotka odottivat Destruction Derbyn- tapaista peliä joutuvat pettymään. Mutta muuten Rumble Racing on hyvä ajopeli parilla puutteella.

Kehittäjä: Electronic arts
Julkaisu: Myynnissä



Hyvää:
-Vauhti
-Autot
-Jotkin radat upeita
Huonoa:
-Autot eivät vaurioidu
-Grafiikka
78
Yleisesti: Kelvollinen ajopeli









[Antoni muokkasi tätä viestiä 02.04.2002 klo 15:37]

Rambo tulevaisuudessa

Gunman Chronicles

Olipa kerran menestys nimeltä Half-life. Half-lifeen pystyivät kaikki halukkaat ja osaavat ihmiset tekemään omia karttoja ja modeja. Sitten ryhmä nimeltä Rewolf, jonka jäsenet asuvat eri puolella maailmaa, päättävät tehdä modin nimeltä Gunman. Esiteltyään modiaan Valvelle, tämän suuren Half-lifen tekijälle, on riemu rajaton. Valve suostuttelee Sierran julkaisemaan Gunmanin omana pelinään, jotta sen potentiaali saataisiin kokonaan käyttöön.

Ollakko innovaatinen tarina vai eikö olla..

Potentiaaliahan pelin tarinasta löytyy. Gunmanit ovat sotilaita, jotka menevät ottamaan selvää, miksi erään planeetan kolonisaatiolla ei radioyhteys enää pelannut. Perille saavuttuaan koko planeettaa näyttää autiolta. Ihmisten rakennukset ovat tyhjillään, eikä heitä näy ympäristössäkään. Gunmanit ovat levittäytyneet etsintöihin, kun planeetan suuret matomaiset örvelöt hyökkäävät pahaa-aavistamattomien sotilaiden kimppuun. Taka-alalla operaatiota johtanut kenraali hyppää alukseensa ja pörhältää apuun yrittäen ampua näitä suuria lapamatoja heikoin tuloksin. Lopulta eräs madoista nappaa kenraalin aluksen miehistöineen leukojensa väliin ja vetää mukanaan maan alle. Eloonjääneet Gunmanit ravaavat aluksilleen ja lähtevät planeetalta. Viisi vuotta myöhemmin eräs mukana ollut Gunman on ylentynyt majuriksi ja yllättäen eräältä erämaaplaneetalta on löytynyt samanlaisia Xenomeiksi kutsuttuja ötököitä, mitä oli planeetalla missä sankarin maineeseen kohonnut kenraali menetettiin. Mutta autiomaaplaneetan Xenomet ovatkin geenimuunneltuja, eikä tekijää tiedetä. Gunmanit lähetetään ötökkäjahtiin, jossa he saisivat ammuskella Xenomeja sydämensä kyllyydestä. Saavuttuaan planeetalle, huomataan, ettei asiat olekaan aivan kuten oli oletettu. Muut gunmanit kuolevat tai häviävät jonnekin ja pelaaja jätetään yksin ja pian selviääkin, että kuolleeksi luultu kenraali olikin kaiken takana. Mutta eihän asia ole suurelle aseettomana taistelutantereelle saapuvalle majurillemme ongelma. Hän nappaa kuolleilta kavereiltaan plasmapistoolit ja ramboilee kahdella planeetalla selvitäkseen takaisin omiensa pariin.
Tarinan lähtökohdat kuulostavat hyviltä, mutta toteutuksessa on pahasti mokailtu. Half-life tunnelmaa ei kerta kaikkiaan tule. Peli on yksinäistä sooloilua alusta loppuun epämääräisillä höpöhöpö-aseilla. Peliä pelatessa tuleekin mieleen Quake Half-lifen sijasta, mutta Quakentyylinen tekoälytön ammuskelu on jo aikansa elänyt.

Kadonnutta graafikkoa etsimässä

Pelin mielekkyyden pettäessä, tulee yleensä pelin kehittynyt tekniikka apuun. Toisin tässä. Gunman on tehty Half-life moottorille sitä juurikaan muuttamatta. Half-life on jo kolmisen vuotta vanha. Ja kun vielä muistetaan, että Half-life perustuukin Quake II moottoriin, joka on vielä Half-lifeakin vanhempi. Tekstuurit eivät missään nimessä vedä vertoja esimerkiksi Unreal Tournamentin tekstuureille, mutta häviävät myös useimmille Half-lifen tekstuureille. Myös modelien tekstuurit ovat ala-arvoisia Half-lifen vastaaviin verrattuna, Goosemanin modeleista puhumattakaan. Nämä olisivat vielä ihan ymmärrettäviä, jos Gunman olisi ollut ilmainen modi, tai edes vain lisälevy. Mutta kun tehdään kokonaan uutta peliä, niin ei voi kuin ihmetellä että siinä voi olla tekstuureja, jotka häviävät esikuvallensa näin pahasti. Mutta olisipa modelien tekstuurit vain vähän suttuisia, mutta ihmetystä herättää, kun koko gunmanien armeija on saman näköinen. Toki sen vielä ymmärtäisi, että gunmanit ovat määrätty plastiikkakirurgille, jotta yhteishenki nousisi, tai ketään ei jätettäisi kuolemaan vain pärstänsä takia, mutta kun kaikilla näyttää vielä olevan sama alikersantin arvo. Jopa herra majurimme käyttää alikersantin univormua, kun häntä lopussa ulkoa päin näytetään. Olisi se syvyyttä peliin tuonut, jos gunmanit olisi erottanut edes jostakin toisistaan, mutta eipä sitä toisaalta usein murehdikaan, kun ei heitä kovin usein näy.
Pelin aseet ovat varsin tavallisia plasmahöpöhöpöjä. Mukana on tietenkin myös tusinaräiskintäpelien tapaan haulikko ja konekivääri korotettuna kolmanteen potenssiin. Aseita on mahdollisuus päästä konfiguroimaan tilannetta vastaavaksi. Haulikossa saa säädettyä samanaikaisesti ammuttavien panosten määrää normaalista varsin tehottomasta yhden panoksen laukaisusta eteenpäin aina neljän panoksen samanaikaiseen suoltamiseen samasta piipusta. Pieneen haulikkoon myös mahtuu harvinaisen paljon hauleja sisään. En olisi ikinä arvannut, että 90 haulia, vie niin vähän tilaa. Aseiden konfigurointi luonnistuu alkukankeuden jälkeen varsin hyvin, mutta en uskalla kuvitellakaan, miltä tuntuisi tehdä perusteellisia konfigurointeja kesken kiivaimman deathmatchin, mihin suurin osa aseista tuntui sopivan paremmin, kuin yksinpeliin.
Kaiken muun lisäksi, peli on vielä aivan liian helppo. Parantavia taikalaatikoita on joka nurkan takana. Kukahan niitä on viemäreihin ja metsiin kiikuttanut. Monet ovat myös katsoneet tarpeelliseksi riisua panssarinsa minne sattuu, että pelaaja sen sitten saisi käydä hakemassa. Missään vaiheessa ei tule Half-lifesta tuttua jännitystä energian vähyydestä. Myös panoksia löytyy enemmän kuin tarpeeksi ja niidenkin puute on vain kaunis muisto pelin esikuvasta.

Gunman ei ole täydellinen, ei edes mokaamisessa

Toki pelistä löytyy myös jotain hyvääkin. Skriptatut tapahtumat ovat usein loistavia. Ne saivat melkein adrenaliininkin pariin kertaan liikkeelle. Myös hupia tuottaa kenraalin tukikohdan kostonhimoinen tekoälytietokone, joka yllättäen rakensi itselleen fyysisen hahmon johdoista ja muutamasta metallilevystä. Lisää iloa tuovat virnistelevät skorpionit, jotka ilmeisesti nauttivat, kun pääsevät näykkimään pelaajaa. Grafiikan puolesta voi vielä sanoa, että eräs suurehko dinosaurus, jonka puremat hieman kutittavat pelaajaa, on hienosti mallinnettu. Jopa sen tekstuurit näyttävät hienolta. Sääli, että sitä pääsee tapaamaan vain pelin alkuvaiheilla. Lopussa tämän dinosauruksen virkaa täyttää suurin ja vaarallisin Xenome, jonka katse näyttää enemmänkin hämmentyneeltä, kuin vaaralliselta, mutta ehkä se on vain saalistusvaltti.

Romurallia

Pelissä pääsee myös huristelemaan panssarivaunulla, jota kuvataan kolmannen persoonan näkökulmasta. Peliin ilmeisesti haluttiin jotain uutta, ja siihen päätettiin lisätä pieni pätkä autopeliä. Kyllähän se vaihtelua tuo, mutta ajelualue olisi voitu suunnitella paremmin. Nyt se käsittää pääasiassa vain kapeaa solaa.
Ei Gunman toki huonoimpia ammuskelupelejä ole. Se ei vain Half-lifen rinnalla ole juuri mitään. Mutta jos joku ei pidä Half-lifen jännityksestä ja haluaa vain purkaa paineita, niin siinä tapauksessa Gunman sopii, mikäli on kone ei jaksa pyörittää uusimpia grafiikkamoottoreita.

Hyvää
- Taustajuoni on viihdyttävä, vaikkakin useasti nähty
- Skriptatut tapahtumat paikoitellen onnistuneita

Huonoa
- Aseet
- Helppous
- Grafiikka

Useasti nähtyä avaruusramboilua: 69

Medal of Honor on niittänyt mainetta ja mammonaa konsoleilla. Nyt siitä saatiin uusi osa PC:lle, Medal of Honor allied assault ja odotukset olivat korkealla.

Tämäkö ase?
Medal of Honorin grafiikka ei ole mitään päätähuimaavaa, joka luultavasti johtuu allekirjoittaneen koneesta. Aseet ovat jopa rumia, ja todella ohuita, eivätkä näytä kovinkaan realistiselta, mutta enhän voi sitä tietää, koska itse en ole nähnyt kyseisiä kapistuksia . Taustat ja rakennukset sentään ovat hienoja ja uskottavan näköisiä.

Älä lähre sinne
Yksin peli on ihan hyvä, ja omaha beachin bunkkereissä on hauska juoskennella ase iloisesti lauleskellen mp40:sten kanssa. Tunnelma on loistava ja täytyy oikeasti miettiä minne pitäisi mennä. Jos omaha beachin rannalla lähtee liian pitkälle reissulle suojaan yrittäessään, on homma pian ohi ja ruudussa lukee mission failed(tjsp.). Mutta, itselläni lopahti kiinnostus heti maihin nousun jälkeen, ja vain vaivoin jaksoin pelata, enkä edes kovin pitkään.

Aseita on, monen näköisiä ja kuuloisia
Äänet on toteutettu hyvin. aseiden äänet erottuvat toisistaan hyvin ja aina välillä joutui kuullostelemaan olikos tuo oma, vaiko vihu joka siellä ammuskeli. Ase valikoimakin on hyvä mutta niiden realistisuudest voidaan olla montaa mieltä. Aseissa on turhan iso rekyyli, jolloin ei osu oikeen minnekkään kovalla sarjatulella. Ja ne tuntuvat olevan hiukan tehottomia, sillä voit ampua puoli lippaallista yhteen heeboon, ja kaikki osuisivat, ja silti tämä huutelee Hilfe tai jotain tuollaista...

Panzerfaust on kova sana
Moninpeli ei ole sitä parasta luokkaa. Vaikka hiukan samanlainen onkin RtCW:n moninpeliin nähden, se jää siitä kauas taakse. Se lagittaa, se bugittaa, se on tylsä eikä räjähdykset loista. Ne nimittäin näyttävät lähinnä 25W hehkulampulta joka on laitettu 40W tarkoitettuun lamppuun. Aseita on jonkin verran, mutta panzeri osoittautuu lähinnä super aseeksi quaken tyyliin. Lyhyt lataus aika ja tehokas kuti ei ole hyvä yhdistelmä jos haetaan realismia.

Onhan peli loppujen lopuksi ihan mukava, ei vain minun makuuni. Yksinpeli on kyllä valovuosia edellä RtCW:n mutta silti homma pissii pahasti. Ihan mukava yksinpeli, mutta jos moninpeliä haluat, hanki mielummin RtCW.

Hyvää:

• Omaha beach
• muutamat muut yksinpelin tehtävät
• tekstuurit.
• tunnelma

Huonoa:

• moninpeli kusee
• grafiikka ei ole sieltä parhaasta päästä
• skriptatut tapahtumat
• kyllästys iskee maihinnousun jälkeen
• arvostelijan kone
• itse arvostelu

arvosana: 75


[eme muokkasi tätä viestiä 03.04.2002 klo 08:36]

MAX PAYNE

Juoni
Max Payne, mies jolla ei ole mitään menetettävää. Max Paynen vaimo ja lapsi murhattiin 3 vuotta sitten. Nyt Max on lavastettuna pomonsa murhasta. Alamailma ja poliisit perässä. Juoni kulkee hienosti sarjakuvana (kun tulee näytöt).

"Wau! Onpa hienot..."
Max Payne on grafiikaltaan todella hyvä peli. Eikä se ole mikään ihme olekkaan, huhkihan Remedy projektin kimpussa noin 4-7 vuotta! (idiootilla arvostelijalla ei ole hajuakaan!)
ukoillakin on hyvät ellei jopa hienot kasvot.
Peli ei siis ole mitään "pikselimössöä"

Aseet
Pelissä aseet näyttelevät todella tärkeätä osaa(kuten varmaan jo tiesitkin). Mm. näillä aseilla pääset näyttämään roistoille närhen munat: Pancor Jackhammer, Beretta, Desert Eagle ja pumppu-haulikko. Aseet toimivat hienosti ja aidosti. Ei valittamista.

Äänet
Tässä kyseisessä pelissä äänet on osattu asetella oikeisiin paikkoihin. Meinaan vaan sitä että kun räiskitään roistoja, niin musiikkikin vastaa sitä. Ääninäyttelijät osaavat hommansa. Voit tuntea olevasi osa tätä peliä. Aseitten äänet ovat tosi hyvät.

Yhteenveto
Max Payne on loistopeli joka jytää täysillä sydämmeesi. Slow motion/Bullet Time auttavat huonojakin pelaajia pääsemään pelin läpi. Suosittelen. Kannattaa ostaa. Et varmasti kadu. Vaatii aika hyvän koneen mutta kyllä se on sen arvoista. Arvosana: 98

Hyvää
+grafiikka
+tunnelma
+Slow motion/bullet time
+aseet

Huonoa
-LIIAN LYHYT!
-Räjhdyksen jäljet (ukoissa, samat asennot)



[Spax muokkasi tätä viestiä 02.04.2002 klo 17:59]

Commandos 2 Men Of Courage

Puskissa ryömijät palaavat!
Yksi suosituimmista peleistä saa räjähtävän jatko-osan.Mennään asiaan eli Commandos on taktinen toisenmaailman sodan peli jossa ei liikutella järkyttäviä kolonnoita, vaan sen sijaan ryömitään puskissa parilla kolmella kommandolla (Yleensä) vihollisten linjojen takana.
Hahmot
Hahmoja löytyy monia erillaisia tark'ampujasta vihreään barettiin ja varkaasta sukeltajaan.Hahmot ovat nätisti animoituja ja liikkeet hienoja.Commandot voivat ryömiä ja juosta, hiipiä, kävellä,hyppiä ikkunoista sisään ja kurkistella ikkunoista ym.Ainoa ehkä mikä on mennyt metsään on se että hahmoilla ei ole nimiä esim.Vihreä Baretti on vihreä baretti (Kas kummaa?) ja samoin sukeltaja on sukeltaja (yllättävää eikö?).Monia erikoisuuksia löytyy kuten vihreä baretti voi kaivautua maahan ja näin olla näkymätön.Kaikki hahmot voivat viedä tapetulta/sidotulta viholliselta vaatteet ja näin hämätä vihollista, ja jos satut saamaan upseerin asun voit komennella alempia saksalaisia sotilaita mutta varo etteivät ss-sotilaat huomaa sinua sillä he tunnistavat sinut todella helposti myös valepuvun läpi.uutena erikoisuutena nyt commandot voivat vaihdella tavaroitaan keskenään.
Onko tuo lintu?Onko tuo lentokone?ei,se on NATSI
Vihollistyyppejä on monia erilaisia on tavallista sotamiestä,upseereita,SS-sotilaita ja siitä aina ylöspäin kenraaleihin saakka!Viholliset ovat umpi kuuroja sa puoli sokeita joten niitä voi helposti harhauttaa tämä olkoon suotavaa tälläsiessä pelissä.
Tehtävät
Tehtävät ovat todella erilaisia ja mukavan vaihtelevia ja haastavia.Osa tehtävistä on rutiini keikkoja mutta osa taaas hermoja raastavan vaikeita.Tehtävissä matkataan aina Ranskasta Japaniin ja vielä Saksaan jossa loppu huipennus onkin Colditzin linna siitä en enempää kerrokkaan.Yleensä tehtävissä varastetaan jotain tapetaan joku tai muuten aiheutetaan yleistä tuhoa ja sekasortoa.Mutta kannattaa varoa kun hälytys tulee kannattaa piiloutua hyvin sillä jos joku näkee sinut voi käytännöllisesti katsoen sanoa että olet mennyttä.
Tuomio
Suosittelen peliä kaikille strategiasta kiinnostuneille ja taktikoinnista kiinnostuneille pelistä ei paljon vikoja löydy mutta yhden voisin mainita nimittäin satunnainen kaatuilu mutta sen annan anteeksi sillä näin hyvää peliä näin pieneltä porukalta ei osaisi odottaa.Tuomio (0-100)
89%
Plussat
+hieno Grafiikka
+Hyvät äänet
+Loistavat tehtävät
+Sodan tunnelma on tavoitettu hienosti
+Uudet hahmot Kuten koira.(Jes!Noniin pysytään asiassa)
Miinukset
-Satunnainen kaatuilu (vaikkei usein)
-Viholliset umpisokeita ja kuuroja (vaikka se hieman sallittakoon)

-









[late24 muokkasi tätä viestiä 10.04.2002 klo 19:07]

WipeOut Fusion


WipeOut oli aikoinaan erikoinen tapaus. Siinä kaahattiin neljää sataa futuristisissa maisemissa teknomusiikin tahdissa. Musiikista vastasivat oikeat yhtyeet, minkä takia muutkin ihmiset uskalsivat kokeilla sitä sen katu-uskottavan asenteensa takia. Fusion on sarjan neljäs osa, ja se tarjoilee lähinnä uutta musiikkiraitaa ja nättiä grafiikkapäivitystä. Edelleen ajetaan kaasu pohjassa ja kiusataan vastustajia aseilla.

Hullunkyytiä

Radat ovat menneet astetta mielikuvitusellisempaan suuntaan hurjine korkkiruuveineen ja kieppeineen. Kaahailemaan pääsee niin vedenalaisten tunneleiden kuin viidakonkin läpi. Myös vauhtia kertyy astetta enemmän kuin aikaisemmissa osissa, ja vielä kun päivittää aluksensa huippukuntoon, alkaa vaudintunne olla parhaimmillaan/pahimmillaan lähes sietämätön.

Ei amatööreille

Mukana kivasti eri pelimuotoja. Challenge-tilassa suorittaa erilaisia tavoitteita, kuten tuhota tietty määrä kilpailijoita. Onnistumiset palkitaan. Zone-tilassa on tarkoitus ajaa mahdollisimman lujaa ajokilla, jossa ei ole jarruja. Vauhti kiihtyy tietyin väliajoin kovemmaksi. Perinteiset Arcadet ja Time Trialit löytyvät nekin paketista. Valitsi minkä pelitilan tahansa, vaikeustaso on aina kova. Ensimmäisillä pelikerroilla on jo haaste päästä ehjänä maaliin. Varikko tulee siis varsin tutuksi.

Ilo silmälle

WipeOut on nätti. Teksturointi ihan passelia ja partikkeliefektitkit savupilvineen lumisateineen ovat kauniita. Radalla kiitää 16 alusta ja näkyvyyttä riittää horisonttiin asti. Laajakuvatukikin löytyy. Peli hiukan nykäisee, jos ruudulla on paljon tehosteita ja muuta rihkamaa. Muutoin ruudunpäivitys on 60 fps/s. Äänipuolikaan ei petä, vaan kuulostaa jopa paremmalta kuin ennen. Pelattavuus jatkaa samalla laatulinjalla. Alus tottelee hyvin, ja kolareista saa syyttää itseään. Aseista löytyy niin lämpöohjusta kuin liekkariakin.

Faneille

WipeOut on edelleen toimiva konsepti, vaikka Fusion ei hirveästi mitään uutta tarjoakaan. Peli miellyttää näkö- ja kuuloaistia kivasti, ja pelattavuuskin toimii paremmin kuin hyvin. Pikku miinuksina ruudunpäivitys tahmaa joskus ja vaikeustaso on alussa korkea. Hyvät puolet kuitenkin tässä tapauksessa peittoavat huonot sen verran kevyesti, että WipeOut Fusion on hyvä hankinta ainakin sarjan faneille.

Hyvää:
- Yleinen WipeOut-fiilis
- ratasuunittelu
- sulava kontrolli
- ulkoasu ja soundi

Huonoa:
- nykii joskus
- vaikea alussa

Yhteenveto:

Toimiva kilpa-ajo, jota hiukan pilaa satunnainen nykiminen.

90 pistettä