Itelläni ei oo tapahtunu paljo mitää erityisen surullista.Entä teilllä?

Onhan sitä tapahtunut vaikka mitä surullista, mutta ei nyt vähään aikaan mitään erityisen surullista. No ehkä se, kun vanhemmat eros viime talvena. Tosin, hekin ovat taas yhdessä

Erään läheisen kuolema oli aika inhottavaa. Nyt osaan ajatella häntä lämmöllä ja rakkaudella.

koulu on taas huomenna

Varmaan kun iskä kerto yks päivä että mun 11 vuotias koira (olen itse 12 sain 1 vuotis synttärilahjaksi) pitää lopettaa...sitten mentiin kyynel silmässä
eläinlääkärille :cry:

Yksi hymiö olisi riittänyt ilmaisemaan tunteitasi.

Tällä hetkellä ei tuu oikeen muuta mieleen, kun lähesein kuolema sekin oli aika kaun sitten.

Alkuperäni kuolema. Kuoli ennen kuin synnyin...

Virtsasin rahapeli koneeseen 15e......
(saamarin tuplapotit)

tää on ikävää...ei si tarvi viisastella

Lainaus:19.02.2006 Riberdtsi kirjoitti:
Yksi hymiö olisi riittänyt ilmaisemaan tunteitasi.

Tällä hetkellä ei tuu oikeen muuta mieleen, kun lähesein kuolema sekin oli aika kaun sitten.

Ai niin sit hokasin vielä yhen jutun...jouduin samalle foorumille maailman idiooteimman whineejän kanssa....
LAitetaan nyt taas 2 niin sillä on lisää whineemistä...

Riberdtsillä taitaa virtuaalipippeli kasvaa kun on edes netissä munaa valittaa toisille.

Lainaus:19.02.2006 kojamo7 kirjoitti:
Virtsasin rahapeli koneeseen 15e......
(saamarin tuplapotit)

tää on ikävää...ei si tarvi viisastella

offtopic ei se viel mitää ite törsösin 90€
aiheeseen varmaa meijän koirijen kuolemat

Ollaan tyttöystävän kanssa käymässä mun takia ihan hirveetä juttuu, josta en edes viiti puhua. Tää on tosi surullista tällä hetkellä.

hehz

En osaa sanoa, ja kun kukaan kovin läheinen ei ole vielä kuollut. Siis vaarihan kuoli just äskettäin mutten kyllä koskaan häntä tavannutkaan joten vähän huono ruveta nyt jälkeenpäin suremaan.

Sain matikan kokeesta 4 :/

Sain ruotsinkokeesta 4+ eikä se akka päästänyt es mua läpi PLÄÄÄÄH...

Kun sain tietää ettei sitä joulupukkia olekaan...
Ehkäpä läheisten kuolemat.

Äidin veli kuoli pari viikkoo sitten, perjantaina oli hautajaiset.


Koirien lopettaminen(3 kertaa jo.)

Mietin minkälaista tulee olemaan äidin kuolema jos äidin veljen kuolemakin otti aika koville.. isästä ei nyt väliä. <- offtopic.

Kissani katoaminen.

Ei mitään kauhean surullista tule mieleen.. No äidin veli kuoli pari vuotta sitten, mutta en tuntenut tätä edes hyvin. Vanhemmat ovat eronneet, mutta se ei ole surullista.. ei jaksaisi kuunnella niiden riitelyä. yhy.

Mummo ja pappa on kuollut. Myös tyttöystävä jätti...

Poika kietoo hänet käsivarsiinsa. Yö on tullut. He istuvat sylikkäin katselemassa tähtiä. Romanttinen hetki? Voiko edes paremmaksi muuttua? Ei?
Poika saattaa hänet kotiin. He katsovat toisiaan vielä hetken. Hän juoksee takaisin pojan luokse, painaa huulensa pojan huulille. Pitkän ajan he ovat niin. Suutelevat. Hän ryntää takaisin kadun ylin.
Auto tulee ja osuu! Tyttö lentää kiljahtaen maahan! Auto kaasuttaa tiehensä. Tyttö huomaa, kuolevan on helppo tunnustaa rakkauttaan. Hän ei pystynyt siihen illalla.
Poika kiroaa! Hän katsahtaa tyttöön. Tyttö makaa, hiljaa paikoillaan. Kuolema kaappasi hänet. Jätti pojan itkemään.
Kyyneleet viiltävät polttavia haavoja poskille. Yön Yksinäinen Ritari katoaa pimeyteen... Se valo, jonka tyttö toi hänen elämäänsä on poissa.

Surullisinta on tietenkin ollut läheisen kuoleminen, kuten isovanhempien kuolemat, ja n.4.5 vuotta sitten tapahtunut luokkakaverini kuolema, jolloin hän oli täyttämässä vasta 13v...niin mukavan ja hyvän ihmisen olisi kyllä toivonut saavan elää pidemmän elämän.

Lainaus:20.02.2006 nevalju kirjoitti:

Based in real life?
Jos se on tositapahtuma, niin otan vilpittömästi osaa suruusi.
Tapahtuneesta on varmasti vaikea päästä yli, ja niin vaikea tajuta ja ymmärtää, että rakas ihminen on todella poissa...ja niin raskasta hyväksyä tosiasiat ja jatkaa eteenpäin elämässä ilman häntä...

Serkun isä kuoli lauantaina. Myös muita tuttuja sun muita kuollut ja ainahan se jossain tuntuu. Mitään melkein ylipääsemätöntä ei oikeastaan ole tapahtunut.

Lainaus:20.02.2006 nevalju kirjoitti:
Poika kietoo hänet käsivarsiinsa...

Jos tuo on jotain, mitä sulle on tapahtunut, niin otan osaa. En voi kuvitellakaan miltä se voi tuntua. Tiedän miltä tuntuu olla siinä lentävänä osapuolena, joten osaan olla toivomatta sitä kenellekään. Onneksi en ole itse joutunut näkemään tuollaista kuitenkaan vierestä.

Lainaus:20.02.2006 nevalju kirjoitti:
Poika kietoo hänet käsivarsiinsa. Yö on tullut. He istuvat sylikkäin katselemassa tähtiä. Romanttinen hetki? Voiko edes paremmaksi muuttua? Ei?
Poika saattaa hänet kotiin. He katsovat toisiaan vielä hetken. Hän juoksee takaisin pojan luokse, painaa huulensa pojan huulille. Pitkän ajan he ovat niin. Suutelevat. Hän ryntää takaisin kadun ylin.
Auto tulee ja osuu! Tyttö lentää kiljahtaen maahan! Auto kaasuttaa tiehensä. Tyttö huomaa, kuolevan on helppo tunnustaa rakkauttaan. Hän ei pystynyt siihen illalla.
Poika kiroaa! Hän katsahtaa tyttöön. Tyttö makaa, hiljaa paikoillaan. Kuolema kaappasi hänet. Jätti pojan itkemään.
Kyyneleet viiltävät polttavia haavoja poskille. Yön Yksinäinen Ritari katoaa pimeyteen... Se valo, jonka tyttö toi hänen elämäänsä on poissa.

Hieno tarina. Ainoo vaan että leffasta tahi kirjasta pastettu...
Sori vaan, mutta kukahan uskoo tota?

Sitten omiin kokemuksiin... Surullisinta on se, että ymmärrän, että en koskaan voi saavuttaa unelmiani tai kokea kaikkia asioita, mitkä voisivat olla mielenkiintoisia.

Lainaus:19.02.2006 hack-man kirjoitti:
Sain ruotsinkokeesta 4+ eikä se akka päästänyt es mua läpi PLÄÄÄÄH...

Ihan oikein. En olisi minäkään päästänyt.