1. Olen.
2. Kirjoitin kitaran kielet kämmenselkääni, mutta kokeessa oli matalimmasta korkeimpaan ja laitoin päinvastoin, eli aika huono luntti .
3. En.

1. En tunnusta mitään...(No tietenkin olen!!)

2. Helppoa. Esim tänä koetta palauttaessa kattelin vaan muiden ruksaamia kohtia (kymppi-oppilaiden siis)... Tietty sitä pikkulappu-trikkiäkin oon käyttänyt joskus.. Ja sitten muuten vaan tarkkaa näkokykyäni ^^

3. En ole jäänyt kiinni.

En muistaakseni.

:

)

e

1. Kyllä.
2. Katsoin kaverilta ja kyselin. Koko luokka huuteli ja katsoi kysymyksiä silloin. Opettaja oli vähän tollo...
3. En jäänyt kiinni.

Kysymys 1. Olen
Kysymys 2., piti tehdä matikan koe. menin välitunnilla sisälle ja katoin opettajan kirjasta vastaukset ja kirjoitin puhelimeen. menin kokeen aikana vessaan ja katsoin vastaukset.
3.En

1: Joo, aina välillä ruotsin sanakokeissa.
2: Kysyn siltä joka sattuu istumaan vieressä.
3: En tietenkään, siellä nyt kukaan kuule oikein mitään..

1.Olen
2.Olin välituntijärjestäjä ja tein välitunnin aikana esseetä katsomalla kirjasta vastaukset.
3.En

Huh kaverini jäivät tänään kiinni lunttauksesta. Ne oli kattonu toisiltaan vastauksia ja jäivät kiinni koska molemmilla oli parissa (matikan) tehtävässä täsmälleen samat vastaukset.Onneks ope oli armollinen ja pisti arvosanaks 5-

1.Olen
2.Vastauksia piirrettynä jättimäiseen kumiin
3.En jäänyt kiinni.

Lainaus:28.02.2006 HokkeFIN kirjoitti:
Tuosta kännykkään kirjoittamisesta hyödyin todella paljon. Olin poissa viralliseta koe tunnilta ja sitten pääsin tekemään sen varastohuoneeseen ilman minkäänlaista valvontaa.

Mulla oli samalla tavalla, paitsi ilman kännykkää. Mulla oli kaverin jo tarkastettu koe vaan mukana.

Eli olen luntannut.

Kaverille kävi paha homma täs joku aika sitte ruotsin kokeessa. Oli kirjoittanut käsivarteen ruotsin sanoja. Sitten opettaja tuli vaan viereen ja sanoi "näytäppä käsivarttas, maailman huonoin lunttausyritys". Sitten jäi sinne opettajan puhutteluun välitunniksi ja 2 tuntiahan siitä rapsahti.

Itse olen joskus ala-asteella kertotaululaskuja pistänyt käteen. En jäänyt kiinni.

1. Olen
2. Lappusesta, joka oli penaalissa.
3. En ole koskaan jäänyt kiinni.

Onhan sitä tullut aika paljon luntattua. Yleensä lueskelen kokeisiin, joita minulla on. En pahemmin lunttaile, ja jos lunttaan, niin lunttaan sen takia, jotta numero nousisi siitä kasista ylemmäs. Huonoin numero todistuksessani on tällä hetkellä kasi.

1 Olen.
2 Kemian kokeessa vierustoverilta... Ja uskonnon kokeessa oma koe kaverin pulpetilla ja siinä rauhassa kyselin vastauksia. Opettaja kun sattuu olemaan "puolikuuro" ja "puolisokea"

1. En
2. -
3. -

Eipä ole ollut tarvetta.

ruotsin sanakoe (muuta ei tuu mieleen mutta kyllä) oli:
1: kyllä ruotsin sanakokeessa
2: kirjotin pulpettiin kaikki sanat ja sitten kirjat päälle.
3: ei se puusilmä mitään huomaa

Kerran. Englannin sanakokeessa vaihdettiin vaivihkaa vihot kesken kaiken ja kirjotettiin toistemme tyhjät kohdat Kukaan ei huomannu mitään onneks.

En lunttaile

1. Kyllä vaan.

2. Aika mielenkiintoinen juttu. Olen luntannut tasan kerran koko kapisen elämäni aikana; juttu sattui osumaan ala-asteen viidennelle luokalle. Näinhän se tapahtui: Oli historian koe. Aiheena sillä kertaa oli Euroopan ihmeellistäkin ihmeellisempi historia. (Aika helkkarinmoinen ylläri, eikö totta?) Osasin asiat muuten melko kelvollisesti, mutta oli pari ongelmaa: koska Jerusalem vallattiin ja parin kauppakaupungin nimet ja sijainnit olivat päässeet unohtumaan

-

sydämellinen opettajamme oli lisännyt kokeeseen maantiedon tehtävän: sijoita ja nimeä Euroopan suurimmat kaupungit vuonna 1000jkr. Pohdin, mutten keksinyt vastauksia

-

eivät olleet edes kielen päällä. Siispä, käännyin pokkana ympäri tuolissani, otin historiankirjan repustani ja tarkastin siitä kyseiset kohdat. Pätevänä tekosyynä repun tonkimiselle toimi penaalin onneton putoaminen sinne. Aika nokkelaa.

3. En. Kokeesta sain numeroksi 9-. Aika päätöntä. Kerrottakoon vielä, että työpisteeni sijaitsi onnellisesti luokan perällä, joskin selkäni (ja reppuni) todella oli opettajanpöytään päin ja selvästi näkyvissä; melkoista tuuria.

En ole joutunut turvautumaan lunttaamiseen enää mokoman sattuman jälkeen. Syytä ehkä olisi ollut eräitä kokeita silmällä pitäen, mutta lopetin huonon tavan alkuunsa. En edelleenkään voi suositella lunttaamista kenellekään.

Enklannin verbikokeessa on hyvä luntata, en tiedä miksi, mutta en ole kertaakaan kiinni jäännyt. Lunttausmahdollisuudet supistaa nollaan se, että luokallamme on näkövammainen, ja tällä liiankin tarkka ja tiukka avustaja. Ärsyttävä tyyppi kun tunkee nenänsä joka asiaan...
Yleensä ei ole syytä luntata, enkä lunttaa ikinä suuremmissa kokeissa. Tuollaiset pienet testit ovat sitten eri asia. Niissä ei ole niin paljon väliä.
Ala-asteella sattui sellainen tapaus, että yksi antihetero vilkuili minuun päin kesken kokeen, niin sille rapsahti huono numero...

Maolin väliin laitan jotain jos laitan. Ei muuten.

1. En hitossa.
2. -
3. -

Lainaus:28.02.2006 Zephiroth kirjoitti:
1. En.

Avitin itseäni hieman matematiikan kokeessa.

Piirsin muutaman kaavan graahvisen laskimeni näytölle.

1. Olen (kerran)
2. Kun sanakkokeesta suurin osa lähti niin katsoin puuttuvan sanan naapurilta.
3. En ole.

Tästä tuli mileen että tänää oli engöannissa pistokkaat ja ope sano et nyt ne alkaa nii eiköhä kamu lukenu sanoja 10 minaa sen jälkee ja meni mun kamun luo ja sano mitä sinä teet ja se sai nelosen vaikka se ei ees hokannu että oli sanikset