Noh, Priest on yksi kovimmista bändeistä ikinä. Heti Maidenin jälkeen ehkä mulle se kakkosbändi. Täytyy korostaa sanaa ehkä, koska on niin paljon muitakin jotka pääsevät samoille sijoituksille.

Halford on yksi kovimmista laulajista ja kaksikko K.K Downing/Glen Tipton on aivan ******* kova kitaraduo...

Tim "Ripper" Owensin ajoista Priestissä en pitänyt jostain syystä ollenkaan. Rob on ainut oikea tyyppi Priestin laulajaksi... Vaikka Owens hyvä laulaja onkin ja ICED EARTH:ssa nykyään laulaa, ja hyvin.

Levyhyllystä löytyy Priestin studiolevyistä kaikki lukuunottamatta Demolitionia ja Stained Classia... DVD:nä löytyy Elecric Eye, joka onkin erittäin kattava kokonaisuus yhden levyn paketiksi ja hintaansa nähden (n. 10€)

Priestillä on hyviä biisejä niin tuhottomasti, että niiden listaaminen olisi vähintäänkin turhauttavaa, mutta tässä viisi parasta levyä mielestäni...

1. Painkiller Mielestäni 90-luvun paras levy ja ylivoimaisesti, onhan kyseessä muutenkin yksi maailman parhaista albumeista. Ainoastaan biisit All Guns Blazin ja Metal Meltdown eivät ole aivan parasta mahdollista, mutta eivät huonoja nekään, todellakaan. Muu Painkiller onkin täyttä timanttia aivan alusta loppuun, vaikka avaus/nimikkobiisi ei olekaan koskaan kuulunut suosikkeihini...

2. Defenders Of The Faith Kävin tiukkaa kamppailua laitanko kakkoseksi tämän vai Angel Of Retributionin... Tämä vei voiton. Priestin levyillä yleensä tyypillistä on biisien "huonontuminen" levyn loppua kohden, niin myös tällä levyllä. Kuusi ensimmäistä ovat sen verran kovia biisejä että nostavat tämän levyn toiseksi vaikka neljä viimeistä biisiä eivät kauhean mainittavia olekaan. Freewheel Burning, Jawbreaker, Rock Hard, Ride Free ja etenkin mahtava The Sentinel edustavat mulle sitä Priestiä mistä eniten pidän.

3. Angel Of Retribution Noh, kolmanneksi tämä oli pakko laittaa ja sen paikan myös ansaitsee. Painkillerin jälkeen toiseksi paras kokonaisuus Priestin levyistä. Priest näytti v. 2005 olevansa huippuvedossa kaikin puolin. Ja mielestäni jopa livenä Halforin ääni on suhteessa kovemmassa vedossa kuin jopa Dickinsonin nykypäivänä. Tämän levyn kokonaisvahvuudesta kertoo aika paljon jo se, että huonoja biisejä ei mielestäni ole yhtään. Ehkä viimeisessä biisissä Loch Ness on havaittavissa pientä taantumusta, mutta biisit kuten Judas Rising, Deal With The Devil, Worth Fighting For, Wheels Of Fire, Angel ja Hellrider osoittavat tämän levyn paikan mun levyhyllyssä, kunniapaikan.

4. British Steel Jotkut ovat haukkuneet jopa poppimaiseksi tätä klassikkojulkaisua. Sama se, mulle toimii todella hyvin. Kuitenkin hieman vetelämpää Priestiä kuin kolme paremmaksi mainitsemaani levyä, mutta omalla tyylillään puree aika hyvin. Perusrockerit Breaking The Law ja Living After Midnight ovat vuosien mittaan "loppuunsoitettuja" mutta aina jaksavat ilahduttaa esim. radiosta tullessaan. Täysin erilaiset biisit Rapid Fire, Metal Gods ja Steeler ovat törkeän hyviä biisejä, näin.

5. Turbo Tämäkin levy ristiriitaisesti saanut aina arvosteluja. Ei parasta mahdollista musiikkia, mutta parempaa keskitasoa kuitenkin. Syntikkaahan tällä levyllä käytettiin ja vei aikansa kun alkoi omaan korvaan kuullostaa hyvältä, mutta lopula kuitenkin. Mielestäni albumin tunnetuin biisi ja samalla avausbiisi Turbo on jotenkin laimea ja omituinen, en pidä hirveästi. Kuitenkin biisit kuten Locked In, Private Property, Rock You All Around The World ja Out in the Cold ovat kasarirockia "kasareillimmillaan" ja toimivat todella hyvin myös livenä tuolla 1986 julkaistulla Priest...Live!:lla jota olen tuosta Electric Eyelta paljon katsonut.

Hyviä levyjähän Priestillä on lisääkin, mutta tuossa hätäisesti viisi parasta.

Kovasti odotellaan Priestiä saapuvaksi Suomeen, vaikka Teatrialle, olisi oikein kiva juttu. Oulussahan tuo kävi siis jäähallilla, eikä Teatrialla...

Priestistä voisi kirjoittaa vielä paljon lisääkin, sen verran maineikas ja pitkä ura takana... Jos jatkavat vielä vuoden-pari voivatkin viettää 40-vuotis-synttäreitään! Todella kunnioitettavaa, todella.

Jos jollain on vielä sellainen suuri aukko sivistyksessä, eli Priestiin ei ole tutustunut, kannattaa nuo kolme ensimmäistä levyä hankkia aivan ensitilassa. Ja loput sen jälkeen...

Ei kai tässä tämän kummenpia tällä kertaa...

No kaipa sitä itsekkin voisi suosikkilevylistan kirjoittaa...

1. Sad Wings of Destiny

Täyttä timanttia alusta loppuun, ehkä toiseksi paras levy ikinä. Kokonaisuutena aivan uskomattoman vahva. Jokainen kappale on täydellinen klassikko, mutta alusta loppuun kuunneltuna levy on paljon enemmän kuin osiensa summa. Halford on niin iskussa ettei mitään järkeä, ja The Kitarakaksikko tekee niin uskomatonta jälkeä, ettei voi edes käsittää. Dreamer Deceiver / Deceiver -kaksikko on eräs parhaista levynlopetuksista ikinä. Heavy Fucking Metal.

2. Stained Class

Tämä häviää Sad Wingsille ainoastaan sen takia, ettei ole kokonaisuutena yhtä vahva. Biisimateriaali on kuitenkin aivan murhaavan hyvää, alkaen speedmetallisesta Exciterista ("Fall to your knees and repent if you please!") ja päättyen riipaisevan mahtavaan Beyond the Realms of Deathiin ja sitä seuraavaan loistavaan Heroes Endiin. Lisäksi levyllä on biisi, joka aivan yksinään sai kaksi teinipoikaa ampumaan itseään naamaan. Täyttä parhautta alusta loppuun, 11/10.

3. Sin After Sin

Kolmospaikan valinta oli vaikeaa, mutta taidan päätyä Sin After Siniin. Jostakin syystä se on jäänyt jotenkin "unohdetuksi Priest-albumiksi", mitä en voi ymmärtää. Starbreaker on vähän tylsä ja Last Rose of Summer aivan kamala, mutta voi luoja että levy muuten potkii. Sinner, Let us Prey / Call for the Priest, maailman metallisimman intron omaava Dissident Aggressor... Levy on aika kokeileva, mikä myös tekee siitä niin mielenkiintoisen, ja osoittaa, että bändi ei halunnut jäädä paikoilleen missään vaiheessa.

4. Painkiller

Kymmenen timanttista biisiä (tai yhdeksän, riippuen siitä, että lasketaanko Battle Hymn), mitä muuta voi toivoa? Painkillerin ainoa heikkous on se, että se on "vain" osiensa summa. Se ei tarjoa elämää suurempia kokemuksia, kuten vaikkapa Sad Wings ja Stained Class. Siltikin se on timanttinen levy, jonka voi milloin tahansa pyöräyttää soittimessa ilomielin.

5. Defenders of the Faith

Priestin paras 80-luvun tuotos. Ei lähelläkään neljän parhaan levyn loistavuutta, mutta silti erittäin vahva tekele. Loppupuolella meno vähän hyytyy verrattuna vaikkapa Jawbreakerin ja Sentinelin takuuvarmoja orgasmeja antavaan tykitykseen, vaikka ainoa oikeasti heikko biisi taitaakin olla Love Bites. Vaikka levy ei kokonaan klassikkokamaa olekaan, niin harva bändi pääsee ikinä samalle tasolle, tai edes pystyy säveltämään yhtään niin hyvää biisiä kuin levyn avausnelikko on.

Yhen kappaleen oon kuullu, Turbo Loverin.

Nojoo, ihan hyvähän kappale se on. Muuta en osaa sanoo.

Lainaus:07.04.2007 Pappafrank kirjoitti:
Yhen kappaleen oon kuullu, Turbo Loverin.

Nyt korjaamaan asia ja vähän äkkiä.

edit: Tästä on hyvä aloittaa. Maailman heteroin homobiisi.

edit2: Ja seuraavaksi tämä. Victim of changeeeeeeeeeeeeeeeesssssssss!

edit3: METAL.

edit4: BEWARE THE BEAST IN BLACK!

edit5: THE SEEEEENTINEEL!

edit6: THE RIPPAH! (aika kesy versio, mutta... NEVER TURN YOUR BACK ON THE RIPPER!)

Pe*keleen hyvä bändi!!!

Itse omistan vain Defenders Of The Faithin joka on ihan loistava albumi, lisää on kyllä pakko hankkia.
Kuusi ekaa biisiä meneävät yli arvosteluasteikosta mutta loput eivät ole ihan niin hyviä.

Kelpo bändi.
Omistan Rocka Rolla- levyn sekä British Steel- levyn. Lisää hankinnassa.

Painkiller kova speed- rykäsy : )

Muutenkin ihan kivaa musaa niiQsta =)=)

Halford on jumala.

Sanokaapas, otanko Defenders of Faithin vai Sad Wings of Destinyn?

Lainaus:25.06.2007 MuSu-_- kirjoitti:
Halford on jumala.

Sanokaapas, otanko Defenders of Faithin vai Sad Wings of Destinyn?

No mitäpä lottoot?

Lainaus:25.06.2007 MuSu-_- kirjoitti:
Halford on jumala.

Sanokaapas, otanko Defenders of Faithin vai Sad Wings of Destinyn?

Sad Wings of Destiny, ehdottomasti. Levy alusta loppuun kultaa.

Lainaus:25.06.2007 MuSu-_- kirjoitti:
Sanokaapas, otanko Defenders of Faithin vai Sad Wings of Destinyn?

Defenders of The Faith on hyvä, mutta Sad Wings on perinteisen HEAVY METALin historian huippuhetki. Se saattaa vaatia vähän kuuntelua auetakseen, mutta kun sitä on tarpeeksi pyöritellyt soittimessa, ei enää muuta haluakaan kuunnella. Yksi niistä levyistä, joihin ei voi kyllästyä.

Beyond Realms of Death on vaan jotenkin niin helvetin rauhoittava kipale. Kitara on rauhallisen kuuloinen.. Orgasmi korville.

Freewheel Burning ja Painkiller on tuttuja... Pitäis hankkia pari levyä kun kerta tästä pidän.

Sad Wings Of Destiny tuli hankittua. En ole paljon ehtinyt kuunnella, mutta Tyrant on ainakin täyttä kultaa.

Mistäköhän tuota Sad Wings of Destinyn cd-versiota saisi suht halvalla? Kyseinen levy ei kuulu Remasters-sarjaan, joten sitä on hivenen vaikempi löytää. Älkää ehdottako CDONia.

Oles hyvä.

Lainaus:22.07.2007 Jone kirjoitti:
Mistäköhän tuota Sad Wings of Destinyn cd-versiota saisi suht halvalla? Kyseinen levy ei kuulu Remasters-sarjaan, joten sitä on hivenen vaikempi löytää. Älkää ehdottako CDONia.

Noissa CD-versioissa on sitten A- ja B-puolet yleensä sekaisin ja biisijärjestys voi muutenkin vaihdella miten sattuu, eli suosittelisin mieluummin vinyyliä (kansikin pääsee oikeuksiinsa). Oikeastihan se levy alkaa Preludesta eikä Victim of Changesista.

Alkuperäinen järjestys:

1. Prelude
2. Tyrant
3. Genocide
4. Epitaph
5. Island Of Domination
6. Victim Of Changes
7. The Ripper
8. Dreamer Deceiver
9. Deceiver

CD-versio:

1. Victim of Changes
2. The Ripper
3. Dreamer Deceiver
4. Deceiver
5. Prelude
6. Tyrant
7. Genocide
8. Epitaph
9. Island Of Domination

Ja siis vinyylillähän Victim Of Changes on B-puolen avauskappale. :I

Oishan toi vinyyliversiokin kiva saada, mutta meidän levari on jo heitetty mäkeen ajat sitten, kun se meni rikki. (Vanhemmathan sen siis sinne heitti :/)

Eipä meidänkään levari enää toimi, joten cd-version meinaan hommata. Ei tuolla biisijärjestyksellä oikeastaan ole väliä, Victim of Changesilla alkava versio on ainoa, jonka olen muutenkin saanut käsiini.

Biisijärjestyksellä tarkoitan siis tuota A- ja B-puolen vaihdosta, en mitään ihan sekajärjestyksessä olevaa levyä halua.

British Steelin omistan, ja todella hyvältä kuulostaa. Sad Wings of Destiny löytyy myös, mutta se ei ole vielä auennut, lukuunottamatta The Ripperiä ja muutamaa muuta kappaletta. Enpä tuota ole kyllä paria kertaa useammin kuunnellut, ne jo-auenneet-levyt kun ovat olleet tällä hetkellä useammin pyörimässä.

Ihan ookoo bändi. Hieman liian mieto minun makuuni.

Siis eihän tämä ole mahdollista.
Sad Wings Of Destiny on paras albumi, jonka olen IKINÄ kuullut. Siis aivan uskomaton levy.
Olen sanaton.
Halford ,,/

British Steel löytyy. Ihan hieno levy, vaikka ei minkäänlaiseksi suosikiksi oo koskaan noussu.

Ottaen Judas Priestin legendaarisen aseman huomioon niin olen onnistunut välttämään bändin tuotannon lähes kokonaan tuota yhtä albumia ja paria hittibiisiä lukuunottamatta. Vois varmaan harkita ainakin Painkillerin hankkimista. Ja sitten jos kolahtaa niin noita 70-luvun klassikkoja, niin pienenisi taas hiukan tämä yleissivistyksen reikä päässä.

Judas Priest on kyllä täydellisimmillään pikku huppelissa kuunneltuna. Toimii!