Örr, tuli hankittua Octavarium. Kevyempää, muttei yhtään huonompaa. o/

Oon nähny 2 kertaa livenä jäähallis. en kuitenkaa tosi paljon fanita enää

Dream theater on minulle ehdoton ykkönen. Omistan joka ikisen levyn, mutta en vielä dvd keikkoja. Olen kuunnellut dream theateria nyt 6kk taas putkeen eikä siihen ikinä kyllästy, kun välillä vaihtaa levyä. Nyt soi change of seasons.

en ole koskaan kuullutkaan tämän bändin musiikkia

Koneelta löytyy (shh... ) Systematic Chaos -levy ja ihan mukiinmenevää tavaraahan se on-

Tähänastinen mielikuva on vain tekotaiteellista wänkkiä keskinkertaisella laulajalla, mutta tilasinpa silti tuon uuden kokoelmalevyn, katsotaan jos mieli muuttuu.

Lainaus:28.04.2008 NakkiJaMaito kirjoitti:
Tähänastinen mielikuva on vain tekotaiteellista wänkkiä keskinkertaisella laulajalla, mutta tilasinpa silti tuon uuden kokoelmalevyn, katsotaan jos mieli muuttuu.

Omasta mielestäni kokoelma levy ei ollut kovin kummoinen, dream theater on ehdottomasti parasta aina kun kuuntelee tietyn levyn kerralla. Sitä pitää myöskin hiukan enemmän soittaa että siitä alkaa tykätä, semmoista se proge on. Laulaja on muuten yksi maailman parhaista, usko tai älä ;)

Lainaus:29.04.2008 wau kirjoitti:

Lainaus:28.04.2008 NakkiJaMaito kirjoitti:
Tähänastinen mielikuva on vain tekotaiteellista wänkkiä keskinkertaisella laulajalla, mutta tilasinpa silti tuon uuden kokoelmalevyn, katsotaan jos mieli muuttuu.

Omasta mielestäni kokoelma levy ei ollut kovin kummoinen, dream theater on ehdottomasti parasta aina kun kuuntelee tietyn levyn kerralla. Sitä pitää myöskin hiukan enemmän soittaa että siitä alkaa tykätä, semmoista se proge on. Laulaja on muuten yksi maailman parhaista, usko tai älä

En ole paljoa DT:tä kuunnellut, mutta äsken kuuntelin Under A Glass Moonia, ja siinä laulaja veti ihan hyvin mutta korkeissa kohdissa vähän ärsyttävä ehkä... Ja ei ehkä ihan sopivin ääni. Ei tod. maailman parhaimmistoa mutta taitava.

LaBriellä on tosiaan aika omalaatuinen ääni varsinkin korkeissa sävelissä. Kyllä se rupeaa hyvältä kuulostamaan kun siihen tottuu

Kylllä LaBrie minun mielestäni parhaimmistoa on, kun katson teknistä osaamista. Hän kuitenkin pysyy korkella todella kauan ilman vibraamista tai säröä äänessä. Toki on omalaatuinen mutta niinkuin jo kerran sanoin, DT:tä pitää vähän enemmän kuunnella että siitä alkaa tykätä / tajuta.

Lainaus:30.04.2008 wau kirjoitti:
Kylllä LaBrie minun mielestäni parhaimmistoa on, kun katson teknistä osaamista. Hän kuitenkin pysyy korkella todella kauan ilman vibraamista tai säröä äänessä. Toki on omalaatuinen mutta niinkuin jo kerran sanoin, DT:tä pitää vähän enemmän kuunnella että siitä alkaa tykätä / tajuta.

Joo no LaBrien tapauksessa se "omalaatuisuus" taitaa olla kyllä lähinnä synonyymi skeidalle. Vieläkin menee kylmät väreet kun muistelee Jamesin esiintymistä Jäähallilla viime syksynä, miten kukaan voikaan laulaa niin päin persettä niitä korkeita ääniä, kuulostivat aivan järkyttäviltä. Lähinnä tuli teurastettavan kanan ääni mieleen, sitä vastoin Symphony Xn Russel Allen lauloi aivan jumalattoman upeesti. DT toimii levyllä loistavasti, mutta livenä touhu kaatuu James LaBrien suoritukseen.

Kyllä noilla DT:n DVD:illä ainakin tyyppi vetää aika tarkasti. DVD:llä tosin voi xiitata joissakin kohissa jos ääni menee aivan päin hèlvettiä.

Menee ylikikkailuksi välillä, mutta muuten todella mainio yhtye. Albumi Awake on parhautta.

Lainaus:30.04.2008 The-Getaway kirjoitti:

Lainaus:30.04.2008 wau kirjoitti:
Kylllä LaBrie minun mielestäni parhaimmistoa on, kun katson teknistä osaamista. Hän kuitenkin pysyy korkella todella kauan ilman vibraamista tai säröä äänessä. Toki on omalaatuinen mutta niinkuin jo kerran sanoin, DT:tä pitää vähän enemmän kuunnella että siitä alkaa tykätä / tajuta.

Joo no LaBrien tapauksessa se "omalaatuisuus" taitaa olla kyllä lähinnä synonyymi skeidalle. Vieläkin menee kylmät väreet kun muistelee Jamesin esiintymistä Jäähallilla viime syksynä, miten kukaan voikaan laulaa niin päin persettä niitä korkeita ääniä, kuulostivat aivan järkyttäviltä. Lähinnä tuli teurastettavan kanan ääni mieleen, sitä vastoin Symphony Xn Russel Allen lauloi aivan jumalattoman upeesti. DT toimii levyllä loistavasti, mutta livenä touhu kaatuu James LaBrien suoritukseen.

Jeah, kyllä noissa live albumeilla se todellakin siltä välillä kuulostaa, ihanku kana kiekuis välistä korkealta :D

^ Niinpä, olin revetä kun James lauloi Beyond This Lifeä Budokan-liveltä "A witness heard a horrifiying sound" sillä kanaäänellä :D

Ihmeellistä teknistä kikkailua tää, mut mä sanoisin että ihan ok musaa. Proge on jännää, mutta usein hyvää imo

Mistä saisi listaa kaikista Theaterin esittämistä cover-biiseistä? Jossain tommosta oon joskus lukenu, nyt en löytänyt ku yritin ettiä. :|

http://en.wikipedia.org/wiki/Dream_Theater

Tuolla on cover songs -osio. Varmaan siellä on about kaikki mainittu.

Noi cover "bootlegit" (Number of The Beast,Master Of Puppets ja Dark Side of the Moon) on aika jänniä.
MoP on noista heikoin, ei vaan sovi LaBrien ääni Metallican kappaleisiin ja kitarasooloja on korvattu veneestä maalit tiputtavilla synasooloilla. Paras cover on Orion, sattuneesta syystä.
Dark Side ja Number on sitten ihan jees.

Eipä meikäläiseen oikein iskenyt Dream Theater sillä lailla kun Symphony X iski.
Russel Allen on laulaja kovempi ja muutenkin Symphony X:n biisit vie 100-0 voiton.

Ööh en oikein ymmärrä miten näitä bändejä voi ees ruveta vertaamaan?

Lainaus:09.06.2008 wisec kirjoitti:
Eipä meikäläiseen oikein iskenyt Dream Theater sillä lailla kun Symphony X iski.
Russel Allen on laulaja kovempi ja muutenkin Symphony X:n biisit vie 100-0 voiton.

Samaa mieltä. Mutta kuten Uro sanoi, näitä ei voi verrata toisiinsa.

Onko toi Systematic Chaos ainoo raskaampi levy?

Train of Thought on muistaakseni kans aika raskas?

Lainaus:09.06.2008 Dark_Guardian kirjoitti:
Noi cover "bootlegit" (Number of The Beast,Master Of Puppets ja Dark Side of the Moon) on aika jänniä.
MoP on noista heikoin, ei vaan sovi LaBrien ääni Metallican kappaleisiin ja kitarasooloja on korvattu veneestä maalit tiputtavilla synasooloilla. Paras cover on Orion, sattuneesta syystä.
Dark Side ja Number on sitten ihan jees.

Hyvinhän ne soittaa nuo mutta lopulta melko sieluttomia vetoja, poislukien muutama hiukan omanlainen sovitusratkaisu kuten Maidenin Invaders muistaakseni. Sieluttomuudella tarkoitan sitä ettei ehkä kuitenkaan tehdä tarpeeksi omanlaista jälkeä vaan coveri soitetaan turhankin paljon alkuperäisen sovituksen mukaan. Siis teknisesti hyvin vetävät, bändin laulaja tosin melko heikko ja ilmiselvästi tämän kokoonpanon heikoin lenkki. Kitaristina jonkin verran arvostan Petruccia mutta ei silti pärjää Gilmourilli, Smithille tai Murraylle jotka siis ovat aivan omaa luokkaansa. Tää ei oo sitten provo!!

En oo tosin pitkään aikaan kuullut noita, vois ottaa kuunteluun taas joku päivä.

Niin paljon kuullut eri versioita esim. Maidenin piiseistä että nykyään jo osaa vaatia pikkasen että edes tuntuu jossain