Lainaus:14.05.2006 eh3571 kirjoitti:
Voisi tähän paikkaan sanoa, että voisitte keksiä jotain muutakin sanottavaa, kuin hokea sitä samaa "melodia ja sanat"-juttua.

Mistä muusta kappale koostuu? "Uih! Ihqi miehii, kantsii kuunel!!"

Tyypillinen musiikin kuuntelija kuuntelee päällimmäisenä melodiaa, joka usein on laulua, jota muut äänet säestävät. Musiikkia harrastamaton tiedostamattaan kiinnittää silti huomion sointuun ja rytmiin. Tarttuva melodia ja sopiva kohderyhmä on usein tarpeeksi musiikin kuuntelijalle, jotta biisistä voidaan pitää.

Kun mennään vaikka rokkiin tai metalliin, soundi muuttuu raskaammaksi ja mukaan tulee tyypillisesti särökitarat ja aggressiiviset syntikat ja laulu. Hyvät biisit voivat taas olla täysin erilaisia, kun kohderyhmäksi otetaan esimerkiksi
a) mainstream (esim. Rammstein)
b) musikaalisemmat kuuntelijat (Dream Theater)

Näissä voima, korkeus, kesto, sointi, tempo, dynamiikka, melodia ja rytmi muodostavat kaikki yhtenäisen kokonaisuuden, joka iskee eri ihmisiin hyvin erilaisin tavoin, erilaisissa tilanteissa. Toinen haluaa kuunnella yksinkertaista taustamusiikkia yksinkertaisilla sävelillä, kun toinen haluaa miettiä, ovatko biisin rytmit alussa 7/8 ja myöhemmin 3/3 tai miten ja mistä skaalasta kitarasoolo koostuu.

Onneksi olemassa ei ole hyvän biisin kaavaa, joka sopisi kaikille kuuntelijoille, niin kilpailu säilyy.

Yksinkertaisesti sanottuna Pink Floyd. Eli pitkät introt, loppua kohden kasvava äänivalli, filosofiset sanoitukset, soitinten loistava harmonia, erinomainen kertosäe ja mikä parasta, Gilmourin kitarariffit.

Eikä toki pidä unohtaa Jethro Tullia, eli lyhyet introt, jonkin soittimen soolosoinnut alussa, jonka jälkeen muut soittimet tulevat mukaan, erinomaiset sanat, Andersonin loistava lauluääni, Barren maalailu kitaralla, ja mikä parasta, Andersonin harmoniset huilusoinnut.

Hyvä bändi tekee yleensäkin hyvän biisinkin.

Lainaus:13.05.2006 Jone kirjoitti:

Lainaus:13.05.2006 Kane10 kirjoitti:
Sanat, melodia ja muutenkin musiikki. Biisi on yleensä hyvä jos se jää päähä soimaan.

Ei välttämättä. Yleensä mulle jää just ne kaikkein ärsyttävimmät biisit soimaan päähän, Britnit ja Hullut sammakot ja sen semmoset.

Se on yksilöllistä mikä jää soimaan.

Kingit skrätsit, kingi biitti, kingit räpit, kingi flow.

Hyvät kitarasoolot.

Lyhyesti tiivistettynä:Hyvä biitti, flow ja tarina.

Taustojen osalta ns.vinkunabiitit kolahtaa täydellisesti. Kuten vaikkapa Brotha Lynchin Rest In Piss, Dr.Dren Let Me Ride tai ehdoton kunkku NWAn Alwayz into Something. Näillä on aina yhtä mukavaa piinata automatkalla kanssamatkustajia.

Myöskin näin kevään/kesän kynnyksellä sellaiset rennot ja 'freshit' toimii enemmän kuin hyvin. Esimerkkinä vaikkapa De La Soulin A Roller Skating Jam Called Saturdays tai MF Doomin Rapp Snitch Knishes. Myös Keramickin instrumentaalista hiphoppia sisältävä Got Luv sopii tähän kategoriaan enemmän kuin hyvin.

Myös vihaiset ja 'uhkaavat' biitit iskevät. Esimerkkinä vaikkapa Necron Beautiful Music For You To Die To, JMT:n Death March jne.. Myös gangsta-räpissä taustojen synkkyys ja vihaisuus tuo minulta pojoja.

Sanoituksissa olen tarinavetoisten kappaleiden ystävä. Tämä onkin yksi erittäin hyvä syy mikä räpissä kiehtoo, taustojen ja yleisen asenteen lisäksi. Räpissä näitä tarinoita ja kohtaloita riittää. Tarinoiden ykköspaikalle olen nostanut Immortal Techniquen Dance With Devilin. Myös Ice-T:n That's How I'm Livin', Scarfacen I Seen A Man Die jne..

--------------------------------------

Ja yksinkertaisesti vastaus "Mikä tekee hyvän biisin?"- kysymykseen on, että Eazy-E. Tämän herran lähes jokainen kappale on ennenkaikkea viihdyttävä ja klassikko.

And girls ain't nothin but female dogs to me
Bitches! I'm sorry for that verse
It's in my nature, I gotta curse

Yksinkertaisesti jos biisissä on jotain hienoa ja ennenkaikkea erillaista. Tavallinen renkutus kyllä kuullostaa sekin hyvältä, mutta jos siinä ei ole mitään erikoista, ei se ole ostamisen arvoista. Muutamia esimerkkejä bändeistä, ihan idean selventämiseksi:

Endstille: Hyvin yksinkertaiset riffit, mutta soundi ja hakkaavuus luo mahtavan tunnelman. Bändin ideologia on ainoa syy miksen ole ostanut koko bändin tuotantoa.

Aaskereia: Yleisesti ottaen en tykkää melodisesta metallista. Aaskereia osaa kuitenkin osaa tehdä nämä melodiat jotenkin niin hyvin, että minuunkin uppoaa. Myös laulajan laulu poikkeaa normaalista laulusta, semmoista hyvinkin korkeaa rääkymistä, en ole missään muualla törmännyt moiseen (Burzumin laulu on kenties hieman samanlaista).

Necrofrost: Jotain hyvin erikoista. Biisien rakenteet ovat jotenkin 'heikkoja'. Musiikin soundi ja laulu luovat tunnelman, joka ei tunnu olevan maan päältä. Muutenkin biiseissä käytetään aivan ihmeellisiä ääniä, näitä ei ole tullut vastaan muualla. Tämänkin bändin levyn olisin ostanut, mutta kun sitä ei löydy kertakaikkiaan mistään.

Darkspace: Taas tunnelma. Aivan ainutlaatuiset kitarasoundit yhdistettyinä kohtalaisen yksinkertaisiin, toistaviin riffeihin ja jatkuvasti hakkaavaan rumpukomppiin. Hypnoottista.

Lainaus:14.05.2006 Kane10 kirjoitti:

Lainaus:13.05.2006 Jone kirjoitti:

Lainaus:13.05.2006 Kane10 kirjoitti:
Sanat, melodia ja muutenkin musiikki. Biisi on yleensä hyvä jos se jää päähä soimaan.

Ei välttämättä. Yleensä mulle jää just ne kaikkein ärsyttävimmät biisit soimaan päähän, Britnit ja Hullut sammakot ja sen semmoset.

Se on yksilöllistä mikä jää soimaan.

Kyllä se on hyvä biisi, mikä jää päähän soimaan. Sitä ei vain voi tunnustaa, jos se sotii musamakua vastaan.

Lainaus:17.05.2006 Phobia kirjoitti:
Kyllä se on hyvä biisi, mikä jää päähän soimaan. Sitä ei vain voi tunnustaa, jos se sotii musamakua vastaan.

Skenaario: Joku laittaa sinulle linkin johonkin älyttömän sairaaseen törkyyn -> Ehdit nähdä kuvan, joten se jää mieleesi, koska se todellakin on mitä kammottavinta ja sairainta, mitä olet nähnyt (lue: ei lähde pois mielestä, vaikka kuinka rukoilisit)

--> todellisuudessa sinä pidät siitä kuvasta, ja paljastut sairaaksi pervoilijaksi? Et vain voi myöntää sitä, koska se sotii identiteettiäsi ja seksuaalisuuttasi vastaan. Ok.

Lainaus:17.05.2006 Phobia kirjoitti:
Kyllä se on hyvä biisi, mikä jää päähän soimaan. Sitä ei vain voi tunnustaa, jos se sotii musamakua vastaan.

Eipä kyllä pidä mun kohdalla paikkaansa.
Esimerkiksi Crazy Frogin biisit ovat kauheaa raiskausta, jonka alkaessa soimaan, tekee samantien mieli sammuttaa radio ja alkaa viiltemään itseään. Kuitenkin ne jäävät päähän soimaan ja kiduttamaan vielä vähän lisää.
Monet ovat kuulleet myös Kauniaisten Lapsikuoron "Olen Omena"-biisin. Tämäkin "olen omena, olen omena, olen punainen omena, olen omena, olen omena, olen punainen omena, olen omena, olen omena..." jää päähän soimaan, vaikka biisi itsessään on niin kauhea, ettei saitä voi musiikiksi kutsuakaan.

Toisinaan tietenkin on positiivisiakin poikkeuksia...

Lainaus:17.05.2006 Asenath kirjoitti:

Lainaus:17.05.2006 Phobia kirjoitti:
Kyllä se on hyvä biisi, mikä jää päähän soimaan. Sitä ei vain voi tunnustaa, jos se sotii musamakua vastaan.

Skenaario: Joku laittaa sinulle linkin johonkin älyttömän sairaaseen törkyyn -> Ehdit nähdä kuvan, joten se jää mieleesi, koska se todellakin on mitä kammottavinta ja sairainta, mitä olet nähnyt (lue: ei lähde pois mielestä, vaikka kuinka rukoilisit)

--> todellisuudessa sinä pidät siitä kuvasta, ja paljastut sairaaksi pervoilijaksi? Et vain voi myöntää sitä, koska se sotii identiteettiäsi ja seksuaalisuuttasi vastaan. Ok.

No eri juttu tietysti, jos joku musiikki on oikeasti kuvottavan sairasta törkyä, mutta yleensä biisi soi päässä huomaamatta ja vasta kun tajuaa päänsä soittavan taas tuota, tulee tuo kuvottava ja sairas ja törkyinen olo.

Tuommoinen kuva taas aiheuttaa shokkitilan heti kun alitajunta sitä alkaa pyörittämään. Tavallinen purkkapoppi tuskin sitä voi aiheuttaa, oli miten huonoa tahansa. Se soi päässä koska saattaa kuulostaa hauskalta (=nautittavalta)

Tämä on tietysti vain minun teoria.. olit jo lähellä tuhota sen. Piti miettiä vähän aikaa

Edit: Kyllä minullakin soi aikoinaan Grazy Frog usein päässä (normaalisti kuuntelen rankempaa kitaratilutusta ja vihaan tanssipoppia), ja tuo pisti ärsyttämään mutta kun rupesin ajattelemaan asiaa toiselta kannalta niin tähän kantaani minä olen päätynyt.

Rehellisesti sanottuna, reilu tuplabasari pienellä kitaranvingutuksella alkuun nappaa lähes aina, vaikka onkin lähes klisee...
Mutta eniten tekee biisistä kuin biisistä hyvän, on laulaja!
Hyvä laulaja heittäytyy mukaan biisiin kuin biisiin tunteella ja sydänjuuriaan myöten...

Katsoin nimittäin eilen Walk the Linen leffoissa ja odotuksista huolimatta (luulin sen olevan täyttä kakkelia ja tiesin Cashin vain nimeltä) leffa oli loistava ja musiikkikohdatkin täyttä rautaa. Eikä siihen tarvittu muuta kuin tunteella laulava laulaja.

Tunnelma

Myös omaperäisyys tuo mukavaa plussaa. Esim. Machinae Supremacyn Atari-syntsa on mukavan tai enemmänkin kiehtovan kuuloinen.

Lainaus:13.05.2006 Berokka kirjoitti:
Sen tuntee niskassa kun löytää hyvän biisin/yhtyeen