Pidän koirista, kun olin pieni niin meillä oli vilkas mäyräkoira, sen nimi oli tatu Naapurin kolumnisti (kirjoitti lehrteen artikkeleita) Kuvasi sitä Riehaantuvaksi mäyräkoiraksi lehdessä Kun se teki juttua naapurustosta, se oli hauska koira, lievää ylipainoa ja siltä loppu aina välillä "bensa" kun äiti talutti sitä niin se hyyty siihen tielle ja sitä piti raahata maata pitkin =D

Sitten kun katoin töllöä 7v, niin se tuli siihen viereen kerjäämään, annoin sille keksiä kun se yritti hypätä ottamaan sitä, niin sen selkäranka tais katketa Se uikutti kamalasti ja raahas ruhonsa mun sängyn alle, äiti vei sen lopetettavaksi Se oli pienessä paperikorissa äiti varotti että se saattaa purra, mutta kun menin itkien sen viereen, se nuolas mua naamasta ja heilutti hiljaa häntää, sitten en nähny sitä enää koskaan, tuli kyl nyt muistot mieleen, kaikesta muusta pienestä pääsen yli, mutta tämä pistää surulliseksi, kun vaan ajattelen miten se viimeisinä hetkinä lohdutti mua =(


Oon ajatellu taas koiran hankkimista, mutta kestänkö kun sekin kuolee ? :I

Edit : Surullisien hetkien jälkeen lollasin : katsokaa nämä typot, en halua korjata niitä "katsoin töllöä 7v" =P

Vanha jackrusselini: http://irc-galleria.net/view.php?nick=MrSomebody&image_id=66046721 ;(

Lainaus:10.02.2008 MrSomebody kirjoitti:
Vanha jackrusselini: http://irc-galleria.net/view.php?nick=MrSomebody&image_id=66046721 ;(

Voiei Näytti aika kiltiltä ja leikkisältä

Lainaus:10.02.2008 X007 kirjoitti:
Pidän koirista, kun olin pieni niin meillä oli vilkas mäyräkoira, sen nimi oli tatu Naapurin kolumnisti (kirjoitti lehrteen artikkeleita) Kuvasi sitä Riehaantuvaksi mäyräkoiraksi lehdessä Kun se teki juttua naapurustosta, se oli hauska koira, lievää ylipainoa ja siltä loppu aina välillä "bensa" kun äiti talutti sitä niin se hyyty siihen tielle ja sitä piti raahata maata pitkin =D

Sitten kun katoin töllöä 7v, niin se tuli siihen viereen kerjäämään, annoin sille keksiä kun se yritti hypätä ottamaan sitä, niin sen selkäranka tais katketa Se uikutti kamalasti ja raahas ruhonsa mun sängyn alle, äiti vei sen lopetettavaksi Se oli pienessä paperikorissa äiti varotti että se saattaa purra, mutta kun menin itkien sen viereen, se nuolas mua naamasta ja heilutti hiljaa häntää, sitten en nähny sitä enää koskaan, tuli kyl nyt muistot mieleen, kaikesta muusta pienestä pääsen yli, mutta tämä pistää surulliseksi, kun vaan ajattelen miten se viimeisinä hetkinä lohdutti mua =(


Oon ajatellu taas koiran hankkimista, mutta kestänkö kun sekin kuolee ? :I

Edit : Surullisien hetkien jälkeen lollasin : katsokaa nämä typot, en halua korjata niitä "katsoin töllöä 7v" =P

Kauheen surullinen tarina

Meilläki tollanen ~puol vuotta vanha Tiibetinspanieli, Ruffe. Pentuna oli kauhean säikky, nykyään aika villi. :)

Meillä on sekarotuinen koira, muistuttaa kovasti saksanpaimenkoiraa. Nyt 1.5 vuotta vanha. Pentuna oli tosi villi, koko ajan oli vaatteita repimässä, vähän näykki leikkisästi, mikään ei näyttänyt auttavan, kerran huusin täysillä mitä kurkusta lähtee ja se vaan innostu kahta enemmän Kaikenlaisia keinoja kokeiltiin ja koirat.com foorumeilta kyseltiin eikä näyttänyt niistä mikään kunnolla toimia. Mutta leikkiä se vain oli, vaikka itse siitä leikistä en kyllä aina pitänyt. Nyt se on vähä jo rauhottunu eikä niin villi enää, mutta yhtä leikkisä silti, mutta tämä vaatteiden repiminen ja näykkiminen on jääny vähemmälle. Tässä kuva siitä pentuna kuva1 kuva2
Miltä rodulta Tessu (on sen nimi) teidän mielestä näyttää?

Juuh kyl meiänki koirat rauhottu ku ne leikattiin ei voi enää vaa saada pentui Mut parempi näin eipähä enää pikku kakarat pelkää kävellä talon ohi ku koirat juoksee lenkeissä kohti.
Vieläkun koirat on mustii niin tietenki pikkulapset pelkää.
Mua nyt ei koirat oo muutenkaa koskaa purru pikkuveljeltä kerran huulen halki ku työnsi päänsä liian lähelle ku koirat leikki keskenää.(urpo)
Sit meiän koirat viel pelkää kissoja ja on sääli ku olis kiva päästä meiän kissoist eroo mut minkäs voi.
Niin ja meiän koirat on sekarotusii ja molemmat narttui ja mustii samasta pesueesta 7 v. vanhoi. Ja tulee hyvin toimeen keskenää mut pentui ei oo saatu hankittuu ja nyt on myöhästä ku ne on leikattu.

Siinä meiä koirista

Mitenhän apaattinen tuosta labbiksesta tulee leikkauksen jälkeen?

Ittelläni on koira, Ruskee, musta ja valkosen värinen Suomen Lapinkoira, uros.
Mukava kaveri, mutta se haukkuu hiton kovaa...
vähän päälle vuoden ikänen.

Erkki: Söötti koira (

Lainaus:09.02.2008 tasusan kirjoitti:

Lainaus:09.02.2008 Xecute kirjoitti:

Lainaus:09.02.2008 Arctic_Fox kirjoitti:

Lainaus:09.02.2008 juustonaattori kirjoitti:
Mun naapurilla oli sellainen kultainennoutaja,niin ku yks päivä meen silittään sitä,niin se pirulainen puree kädestä palan irti.Tuo on eräs syy miksi inhoan ja pelkään koiria.Ja ne välillä yrittää jyystää jalkaa.Siitä nimestä vielä,että kyllä toi Ulla on sopiva nimi.

Ei tainnut olla omistaja vieressä kun menit sitä silittelee? Eihän koirat kyllä saisi purra tolleen, mutta jos se suojeli omaa reviiriään tms?

Kyllä pitäisi koira tollaisesta lopettaa.

Miksi ihmeessä koira pitäisi lopettaa, kun se vahtii omistajan reviiriä? Jos juustonaattori hymyilit niin, että hampaat paistaa, ja katsonut suoraan silmiin sitä koiraa, niin ihmekkö tuo jos purra yritti.

Kuule hei,yksi juttu vaan tuli mieleen tässä ja se asia on nyt näin,että koira puri silloin kun omistaja oli lähellä, ja se raateli minun kaverini ja sen isän.Enkä"hymyillyt niin että hampaat paistaa" enkä "katsonut sitä suoraan silmiin".By the way,se koira on tällä hetkellä jossain paikassa, en tiedä onko edes elossa, mutta jossain päin Suomea koska se lähetettiin pois.

...