Koska peliplaneetassa kaikkien GBA ja DS pelien arvostelut on kirjoitettu artikkelimuodossa, ei niiden loppuun pääse enää lisäämään omia pisteytyksiään ja arvostelujaan. Näin ollen perustan tänne Nintendo alueella aiheen, jossa voit kirjoittaa mitä tahansa, pitkiä tai lyhyitä, arvosteluja GBA:n (ja muidenkin GameBoy -laitteiden) sekä Nintendo DS:n peleistä. Lue säännöt, ennen kuin kirjoitat arvostelun!

Lainaus:
Säännöt arvostelun kirjoittamista varten:

-Arvostelut pitää olla hyvällä kielellä. Yritä saada pilkut, pisteet ja isot kirjaimet kohdalleen. Yhdyssanatkin mielellään oikein.

-Arvostelu saa olla pitkä tai lyhyt, mutta enemmän kuin muutama lause. Pelkkä "hyvä peli" tai "roska" ei riitä, näitä arvosteluja joku saattaa oikeasti käyttää miettiessään pelinsä hankintaa, joten perustele sanojasi.

-Loppuun voi halutessaan pistää pisteytyksen. Käyttäkää mieluiten pisteytysmenetelmiä 1/5, 1/10 tai 1/100. Lisäksi pelin plussat ja miinukset saisi myös mainita.

-Muiden arvosteluja ei mielellään kommentoida, koska mielipideasiat ovat OMIA mielipiteitä. Jos joku pitää peliä maailman parhaana ja toinen ei, niin minkäs sille voi. Mikäli jonkun arvostelu on mielestäsi väärässä, niin kirjoita ihmeessä omasi!

-Mieti pisteytystäsi, tuskin mikään peli on 0/100 tai 100/100 arvoinen.

-ÄLÄ ARVOSTELE PELIÄ, mikäli et ole sitä pelannut tai olet pelannut vain niin pienen hetken, ettet voi sanoa täysin rehellistä mielipidettäsi pelistä.
------------------------------------------------------------
ARVOSTELUIHIN TOTTAKAI PÄTEE PELIPLANEETAN KÄVIJÄARVOSTELUIDENKIN SÄÄNNÖT:

1. Älä tee arvostelua jos sinulla ei ole mitään järkevää sanottavaa tai et ole pelannut peliä.

2. Älä tee arvostelusta pelkkää +/- listaa. Kerro pelistä jotain konkreettista.

3. Perustele mielipiteesi. Peli voi olla hyvä, huono tai täysin surkea, mutta kerro toki miksi.

4. Pisteytä arvostelusi järkevästi. Käytettävä skaala on 40-100.

5. Älä yritä aloittaa lukija-arvosteluissa keskustelua kysymällä esimerkiksi laitteistovaatimuksia tai koodeja. Peliplaneetan keskustelualueet ovat erikseen.

TARKOITUS TOSIAAN ON KIRJOITTAA OMIA ARVOSTELUJA, EI KOPIOIDA MUILTA SIVUILTA. SE ON RIKOS. JOS ET OSAA KIRJOITTAA ITSE OMAA LUKIJA-ARVOSTELUASI, ÄLÄ MYÖSKÄÄN KOPIOI SITÄ MUUALTA.

Kirjoitan omat, ensimmäiset arvosteluni hetken päästä seuraavaan viestiin. Tulee vähän liian pitkä postaus, jos pistän arvostelut vielä tähän jatkeeksi ja lisäksi pitää vähän miettiä niiden kirjoitusta.

Doom (GBA)

Ensimmäinen kokemus pelistä on selvä pettymys. Vanhaan tietokoneen legendaan verrattuna Doom GBA on visuaalisesti hyvin paljon karsittu versio. Kenttien arkkitehtuuria on osaksi muutettu, ruumiit häviävät sekunneissa ja veri on vihreää. Vihasin hirveällä fontilla kirjoitettuja tekstejä sekä etenkin sitä suurta virhettä, että kenttien musiikit on muutettu! Alkuperäisiä tunnelmanluojia ei siis päästä kuulemaan.

Muilta osin peli onkin sitä samaa PC:n tappamista ja avainkorttien etsintää. Peli osaa viihdyttää aikansa, mutta runsaat karsimiset tekstuureissa sekä musiikkien vaihtaminen ovat minulle shokki. Jos haluat hyvän Doomin GBA:lle, osta kakkonen.

Pisteet: 2/5 (+1, mikäli et ole ennen Doomia pelannut)

Doom 2 (GBA)

Tässä on sitä itua!

Doom 2 ei sorru ensimmäisen Doomin kaltaisiin kenttien muunteluihin ja musiikinpoistoihin, vaan kentät ovat täsmälleen samat kuin wanhassa kunnon tietokoneversiossa. Ainoastaan häviävät ruumiit ja vihreänä lentävä veri hieman haittaavat, mutta ne antaa suht helposti anteeksi.

Peli on oivaa ajanvietettä. Tallentaa voi aina kenttien lopussa, joka on omiaan hieman nostamaan pelin vaikeustasoa. Näppäimet on portattu GBA:lle suht hyvin. Itse käytän näppäinvaihtoehto B:tä, joissa liipasimista ottaa sivuaskeleet, B:stä ampuu ja A:sta juoksee ja painaa nappeja. A pohjassa + liipasin vaihtaa asetta. Tämä kuitenkin vaatii totuttelemista, jos ei ole GBA:lla muita räiskintöjä pelannut, eikä pelin vaikeustaso ole mikään äärettömän helppo.

Peli on kuitenkin upea porttaus GBA:lle ja loistavaa ajanvietettä juuri GBA:lla sopiviin hetkiin. Pelin tunnelma ja maisemat ovat kuitenkin niin tummat, että voin suoraan käskeä sinua unohtamaan pelaamisen, mikäli et omista taustavalomodifoitua GBA:ta, GBA SP:,tä, Microa tai DS:ää jolla pelata.

Hyvää:
+Alkuperäiset musiikit ja kentät
+Loistavaa ajanvietettä
Huonoa:
-Näppäimiin totuttelu, joka aiheuttaa vaikeutta peliin
-Häviävät ruumiit ja vihreä veri

Pisteet: 4/5

::Lisää arvosteluja (mm. Mario Kart Super Circuit) illemmalla::
^Jää muiden arvostelujen kirjoittelu sittenkin myöhempään, pahoittelen.

Yleisesti ottaen kaikki GBA:lle julkaistut klassikkopelit on pilattu. Joko ihan muuten vain, pienen näytön, äänipiirin, tai musiikin tekijänoikeuksien, tms vuoksi grafiikoita ja musiikkeja on mielivaltaisesti muutettu, sekä "bonuksena" lisätty jotain kenttiä yms, joista ei kuitenkaan välttämättä ole mitään iloa
Toivottavasti Wiille saa ladattua täsmälleen ne aidot Snes pelit, eikä mitään muuteltuja pelejä. Luultavasti Wiillä pelejä pyöritetään emulaattorilla, jolloin pohjana on alkuperäiset romit.

ANIMAL CROSSING DS

Yksi pelin tärkeimmistä ominaisuuksista on moninpelaaminen. Pelaajat voivat matkustaa ystäviensä kaupunkeihin Nintendo DS:n lähiverkossa tai Nintendo Wi-Fi Connection -palvelun kautta. Molemmat vaihtoehdot tarjoavat mahdollisuuden tavata uusia hahmoja ja vaihtaa harvinaisia esineitä. Ystävyyssuhteita muodostamalla pelaajat voivat houkutella uusia eläinhahmoja muuttamaan kaupunkiinsa.

Nämä kaksi moninpelivaihtoehtoa antavat pelaajille mahdollisuuden valita miten ja keiden kanssa he haluavat pelata Animal Crossing: Wild World -peliä. Langattomassa lähiverkossa pelaajat voivat vierailla toisten pelaajien kaupungeissa ilman kaverikoodeja tai internetiä, mutta kutsuttujen pelaajien täytyy tällöin olla lähettyvillä. Vaihtamalla kaverikoodeja keskenään pelaajat voivat pelata yhdessä Nintendo Wi-Fi connection -palvelun kautta ympäri maailmaa. Pelaajat voivat muodostaa yhteyden Nintendo Wi-Fi connection -palveluun joko omassa kodissa olevan langattoman yhteyden kautta, Nintendon download station -pisteiden luona, tai minkä tahansa Nintendon Wi-Fi-hotspotin luona.

Peli noudattaa Nintendo DS:n sisäistä kelloa, joten pelin päivä- ja vuodenaika -rytmi kulkee käsi kädessä todellisen maailman kanssa. Pelaajat voivat osallistua erilaisiin tapahtumiin kuten kirpputoripäivään ja myydä ja ostaa käytettyjä esineitä naapureiltaan. Eläimet järjestävät myös erityisiä kisoja kuten kalastusturnauksia, joihin pelaajat voivat osallistua. Hyönteistenpyydystyskisoja ja aarteiden metsästystä sisältävä Animal Crossing: Wild World on peli, josta pelaajat voivat nauttia ympäri vuoden.

Suosittelen kaikille AC:Faneille ja muillekkin

4/5

+Huone kalut ovat monipuliset.
+Ystävät puhuvat joka päivä eri asioista.
+Pelin toteutus on loistava!
+Paljon tapahtumia...


-...mutta aina samoja vanhoja sellaisia

Hyvä topic, vaikka äidinkieli on minulla vähän niin ja näin(kohta huomaatte mistä puhun).. ;D

Castlevania Dawn of Sorrow DS

Dawn of Sorrow on mielestäni ehdottomasti DS:n paras yksinpeli! Pelattavuus on loistava, pelin musiikit ovat aivan saamarin loistavat ja pelin grafiikka on hemmetin hyvää 2D:tä.. Joskus voi myös huomata taustalla hienoja 3D rakennuksia jne. Soman(päähahmo) liikkeet ovat todella sulavat, ainakin verrattuna Aria of Sorrow GBA:n(edellinen osa).

Erillaisia vihollisia pelissä on yli sata, joista ainakin kymmenen ovat bosseja. Jokaiselta viholliselta voi saada sielun(kyvyn), paitsi viimeiseltä bossilta. 1 tähtiset sielut irtoavat vihollisista helposti, 2 tähtiset vähän vaikeammin ja 3 tähtiset ei melkein millään. Sieluja on neljä erillaista tyyppiä: Punaiset, Siniset, keltaiset ja harmaat. Suurin osa sieluista on varmaankin punaisia, koska ne ovat yleensä hyökkäyksiä vain, esim. heittäviä esineitä, kuten luu tai keihäs. Sinisiä sieluja on kanssa todella paljon, niitä käytetään sillain, että pidetään R -nappulaa pohjassa ja siitä tulee esim. joku pyörremyrsky ja pysyy siinä niin kauan kuin sitä ärrää pohjassa pitää tai sitten siniset sielut voivat myös olla "apureita", eli painat R -näppäintä ja viereesi ilmestyy esim. jonkulainen lepakko tai jotn, joka sitten auttaa taisteluissa. Keltaiset sielut vaikuttavat yleensä vain statukseen ja sellaisiin, esim. sinuun ei voi tulla poisonia tai MP parantuu nopeampaa jne. Harmaita sieluja harvoin vihollisilta saa, vaan ne löytää aina jostakin muualta, ne ovat yleensäkkin uusia liikkeitä, kuten kaksoishyppy.

Kaikella hyvällä on kuitenkin aina loppunsa, nimittäin peli ei ole kovinkaan pitkä. Paitsi jos päätät kerätä joka ikisen sielun ja aseen, joissa sitten kestää varmaankin yli 20 tuntia(minulla tosin kestää paljon kauemmin ). Moninpelikin tästä pelistä löytyy, tosin todella köyhä sellainen. Ensin asetellaan vain hirviöitä viiteen huoneeseen ja yritetään selvittää ne nopeammin kuin vastustaja.

Kaikin puolin olen pelistä tyytyväinen, enkä luovu siitä vaikka pääsisin monta kertaa pelin 100% läpi. Jos ette ole Castlevanioita ennen pelanneet, niin tämä on aivan mainio osa mistä aloittaa. Suosittelen tätä kaikille DS:n omistajille!

Pisteet: 94/100

Edit: Mainitsen vielä tämän: Pelissä on paljon erillaisia aseita (mm. pistooli ja kirves), joka on mielestäni todella, TODELLA hyvä juttu :>

Mario Kart Super Circuit

Mario päristelee taas mikroautollaan.

Kuten kaikki varmaan jo tietävätkin, Mario Kartissa ajellaan Nintendon suosituimmilla Mario sarjan hahmoilla mikroautokisoja. Ratojen varrelta löytyy poweruppeja ja aseita, joilla saa muut hahmot hetkeksi aikaa pois tieltään, sekä tietenkin radan omia pikku jippoja, joilla rata hidastaa sinun menoasi.

Pelin koukku on selvästi moninpelissä, koska ainakaan minua yksinpeli ei jaksa aivan äärettömästi kiinnostaa. Radoissa ei ole korkeuseroja ja ne ovat liian samanlaisia innostaakseen aivan runsaasti yksinpelaamaan ja hiomaan aikojaan. Autopelifriikeille tottakai kelpaa hieman paremmin. Hyvä puoli taas on ratojen määrässä - ratoja kun löytyy todella paljon. Harmittavasti Mario Kart DS:n ratojen monipuolisuuden jälkeen Super Circuitin radat vaan ovat hieman liian yksitoikkoisia.

Mario Kart Super Circuitin koukku on hieman enemmän moninpelissä, mutta on kompakti paketti myös yksinpelaajalle. Erityisesti lyhyemmissä erissä pelattavaa riittää ja peliä jaksaa. Hieman enemmän autopeleistä kiinnostuneet jaksavat hioa huippuaikojaan ja oppia kaikki pelin salat. Jos omistat DS:n, osta ihmeessä mieluummin paljon monipuolisempi Mario kart DS, mutta GBA:n omistajalle Super Circuit ei surkea ole.

Pisteet 3/5

Hyvää:
+Ratojen runsaus
+Moninpeli
+Mukava pelata

Huonoa:
-Ratojen samanlaisuus, koska korkeuseroja ei ole
-Yksinpeli kyllästyttää nopeasti

*Ensi kerralla sitten varmaankin Mario Party Advance, Splinter Cell tai kenties jokin DS peleistä arvostelussa.*

Trauma center under the knife

Sinusta voi tulla seuraava sairaalan supertähti omaksumalla aloittelevan lääkärin, Derek Stilesin roolin. Kun pelaajat pääsevät mukaan pelin dramaattiseen ja jännittävään tarinaan, heidän tehtävänään on ohjata Dr Stilesia ja suorittaa useita erilaisia toimenpiteitä. Pelin edetessä pelaajat oppivat uusia leikkausmenetelmiä ja taitoja.

Pelin tapahtumat sijoittuvat Hope Hospital -sairaalaan. Pelaajan ohjaaman Dr Stilesin täytyy oppia työskentelemään paineen alla opetellessaan kirurgin arkipäivän rutiineja. Kun Dr Stiles on suorittanut muutaman leikkauksen, hänen opettajansa huomaavat, ettei hän ole mikään tavallinen lääkäri. Dr Stiles omaa lahjan, Parantavana Kosketuksen taito, jonka ainoastaan harvat huippulääkärit hallitsevat. Tämän erikoiskyvyn avulla voi hidastaa aikaa ja tehdä ihmeitä. Pelaajien täytyy olla nopeita ja keskittyneitä voidakseen hallita Stilesin loistavaa kykyä pelastaa ihmishenkiä.

Kun huhut tästä arvokkaasta taidosta leviävät, Dr Stiles saa ylennyksen Caduceukselta. Caduceus on Maailman Terveysjärjestön haara, joka on nykylääketieteen ja taudin estäjien edelläkävijä.

Jos kaipaat monipuolisuutta, Trauma Center: Under the Knife ei petä odotuksiasi. Pelin Tarinatilassa pelaajien täytyy selvittää useita toimenpiteitä hyödyntäen erilaisia leikkaus- ja hoitovälineitä ja osoittaa samalla, että he ovat ihmelääkäreitä. Pelaajat voivat myös avata monia salatehtäviä suorittamalla leikkaukset riittävällä nopeudella ja tarkkuudella. Kaikki Trauma Center -pelin toimenpiteet tulee suorittaa tiukan aikarajoituksen sisällä ja samalla täytyy muistaa tarkkailla potilaan yleistilaa.

Tarinatila ei ole ainoa pelin sisältämä pelivaihtoehto, sillä pelaajat voivat valita myös Haastetilan. Valitsemalla Haastetilan voit suorittaa uudelleen minkä tahansa aiemmin selvittämäsi leikkauksen ja yrittää rikkoa aiemman ennätyksesi ja ansaita paremman arvosanan.

Nintendo DS:n ainutlaatuisen kosketusnäytön ansiosta pelaajat pääsevät keskelle toimintaa. Leikkaustoimenpiteet suoritetaan käyttämällä Nintendo DS:n stylus-kynää. Kosketusnäyttö osoittaa leikkausalueen sekä kaikki leikkauksessa tarvittavat välineet kuten leikkausveitset, lääkeruiskut, laserit ja paljon muuta. Tämän helppokäyttöisen valikon avulla pelaajat voivat nopeasti valita tarvittavan.


3/5

+ todella aidon näköinen
+ helpot valikot
+ voit leikata uudestaan ja parantaa RANK:asi
+ hastetta on pelissä paljon...

-...paikotellen turhankin paljon
- tarvitsee osata kieli taito

HUH HUH !!

Super mario 64 ds

Loistava yksin peli, jota jaksaa pelata todella pitkään. Tehtäviin ei kyllästy koska ne ovat erilaisia, ja jos kyllästyt tarina modiin niin aina voit pelata minipelejä(36 erilaista). Monin peli on melko tylsä. Itse suosittelen peliä kaikille vanhan super mario 64 omistajille ja myös vasta alkaville mario faneille.

4/5

+ monta mini peliä
+ pelattava ei lopu kesken
+ 4 eri hahmoa jolla jokaisella on eri erikoisuudet
+ ei liian helppo (niinkuin useat mario pelit)...

- ... jotkut tehtävät jopa liian vaikeita
- tylsähkö monin peli

Mario Kart DS (Nintendo DS)

Loistava peli. Mielestäni loistavat hahmot, ja radat olivat hyviä. Vaikeustasokin oli aikalailla kohdallaan, mutta siitä ei ole vastusta hyvälle DS pelurille. Pelissä oli suunnilleen Kaikki mario hahmot mukana, mutta Diddy Kong olisi voinut olla mukana. Pelissä on myös mukana hahmoja/autoja, joita ei alussa ole. Spoilereissa hahmot, joita alussa ei ole. SPOILERIVAARA!
Pelissä hahmot, jotka saa voittamalla Cuppeja: Daisy, Dry Bones, ja Waluigi.

Mario Kart DS on mielestäni todella hyvä peli, hahmotkin ovat hyviä. Ainoa asia on, joka ihmetytti: Luulin vaikeustason olevan vaikeampi. Musiikki on myös hyvää, sekä autot.

Hyvää:
+ Radat
+ Hahmot
+ Musiikki
+ Autot

Huonoa:
- Saisi olla hiukan vaikeampi.

Arvosana: 9/10
Pisteet: 92/100


<Edit> Tähän voisi myös lisätä nämä PeliPlaneetan kävijäarvostelusäännöt:

1. Älä tee arvostelua jos sinulla ei ole mitään järkevää sanottavaa tai et ole pelannut peliä.

2. Älä tee arvostelusta pelkkää +/- listaa. Kerro pelistä jotain konkreettista.

3. Perustele mielipiteesi. Peli voi olla hyvä, huono tai täysin surkea, mutta kerro toki miksi.

4. Pisteytä arvostelusi järkevästi. Käytettävä skaala on 40-100.

5. Älä yritä aloittaa lukija-arvosteluissa keskustelua kysymällä esimerkiksi laitteistovaatimuksia tai koodeja. Peliplaneetan keskustelualueet ovat erikseen.

Nämä ovat siis lainattu PP:n kävijäarvostelun säännöistä, nämä voisivat päteä tähänkin?

Lainaus:12.06.2006 midnight3 kirjoitti:
Trauma center under the knife

Sinusta voi tulla seuraava sairaalan supertähti omaksumalla aloittelevan lääkärin, Derek Stilesin roolin. Kun pelaajat pääsevät mukaan pelin dramaattiseen ja jännittävään tarinaan, heidän tehtävänään on ohjata Dr Stilesia ja suorittaa useita erilaisia toimenpiteitä. Pelin edetessä pelaajat oppivat uusia leikkausmenetelmiä ja taitoja.

Pelin tapahtumat sijoittuvat Hope Hospital -sairaalaan. Pelaajan ohjaaman Dr Stilesin täytyy oppia työskentelemään paineen alla opetellessaan kirurgin arkipäivän rutiineja. Kun Dr Stiles on suorittanut muutaman leikkauksen, hänen opettajansa huomaavat, ettei hän ole mikään tavallinen lääkäri. Dr Stiles omaa lahjan, Parantavana Kosketuksen taito, jonka ainoastaan harvat huippulääkärit hallitsevat. Tämän erikoiskyvyn avulla voi hidastaa aikaa ja tehdä ihmeitä. Pelaajien täytyy olla nopeita ja keskittyneitä voidakseen hallita Stilesin loistavaa kykyä pelastaa ihmishenkiä.

Kun huhut tästä arvokkaasta taidosta leviävät, Dr Stiles saa ylennyksen Caduceukselta. Caduceus on Maailman Terveysjärjestön haara, joka on nykylääketieteen ja taudin estäjien edelläkävijä.

Jos kaipaat monipuolisuutta, Trauma Center: Under the Knife ei petä odotuksiasi. Pelin Tarinatilassa pelaajien täytyy selvittää useita toimenpiteitä hyödyntäen erilaisia leikkaus- ja hoitovälineitä ja osoittaa samalla, että he ovat ihmelääkäreitä. Pelaajat voivat myös avata monia salatehtäviä suorittamalla leikkaukset riittävällä nopeudella ja tarkkuudella. Kaikki Trauma Center -pelin toimenpiteet tulee suorittaa tiukan aikarajoituksen sisällä ja samalla täytyy muistaa tarkkailla potilaan yleistilaa.

Tarinatila ei ole ainoa pelin sisältämä pelivaihtoehto, sillä pelaajat voivat valita myös Haastetilan. Valitsemalla Haastetilan voit suorittaa uudelleen minkä tahansa aiemmin selvittämäsi leikkauksen ja yrittää rikkoa aiemman ennätyksesi ja ansaita paremman arvosanan.

Nintendo DS:n ainutlaatuisen kosketusnäytön ansiosta pelaajat pääsevät keskelle toimintaa. Leikkaustoimenpiteet suoritetaan käyttämällä Nintendo DS:n stylus-kynää. Kosketusnäyttö osoittaa leikkausalueen sekä kaikki leikkauksessa tarvittavat välineet kuten leikkausveitset, lääkeruiskut, laserit ja paljon muuta. Tämän helppokäyttöisen valikon avulla pelaajat voivat nopeasti valita tarvittavan.


3/5

+ todella aidon näköinen
+ helpot valikot
+ voit leikata uudestaan ja parantaa RANK:asi
+ hastetta on pelissä paljon...

-...paikotellen turhankin paljon
- tarvitsee osata kieli taito

HUH HUH !!

Tarkoituksena ei ole kopioida jostain arvostelu ja lisätä omat plussat. Kirjoitusasustasi huomaa, ettet ole kirjoittanut itse tekstejä. Ne kun ovat sujuvaa suomea, sitten näissä plussissa on näitä "tosi moni puolista" "muista kieli taito" jne.

Tetris DS


+addictoiva.
+ Hauskaa pelata pikku pätkinä. esim bussimatka tai jotain.
+ puzleja on paljon ja ne on haastavia.
+Wi-fi tuki.
+kosketus näyttöä hyödynnetään....



-mutta liian vähän.
-ei jaksa tahkoa monia tunteja.

pisteet: 84/100

Ja näin nostakaamme tämäkin aihe suosta taas yhden loistavan pelin arvostelulla. Lisäsin lisäksi nuo PP:n kävijäarvosteluiden säännöt aloitusviestiin, kiitokset Crocodile.


Wario Ware Inc.

Wario Ware Inc. on loistava mininpelipakkaus esimerkiksi matkojen ajaksi tai pieneksi hauskuuttajaksi tylsään hetkeen. Pelissä on tarkoitus voittaa Warion sekä hänen ystäviensä tekemiä minipelejä. Yhdellä pelikerralla täytyy yleensä voittaa 15-30 minipeliä ja virheitä saa enintään tehdä 4 kappaletta. Minipelit kestävät yleensä vain 3-5 sekuntia, joten nopeutta ja tarkkuutta sekä hyviä refleksejä vaaditaan.

Minipelit ovat suorastaan hullunkurisia. Niistä räkä takaisin nenää, ota tuoppi kiinni baaritiskiltä sekä pompi trampoliinilla - eli oikeastaan kaikkea, mitä voit kuvitella tekeväsi muutaman näppäimen avulla. Lisäksi peli on ottanut pieniä pätkiä Nintendon klassikkopeleistä, kuten Mariosta, Zeldasta ja Metroidista. Nämä istuvat muuhun peliin erittäin hyvin.

Wario Waressa on muutama ongelma. Pelistä pelasin puolet läpi lähes yhdeltä istumalta muutamassa tunnissa, joten pelattavaa ei tunnu olevan juuri yhtään. Toisaalta samojakin tehtäviä jaksaa vetää uudestaankin, koska minipelit eivät ole aina samat eivätkä tule samassa järjestyksessä. Puolessa välissä vaikeustaso toisaalta muuttuu suhteellisen rajusti, kun virheitä tulee tehtyä koko ajan ja 30 minipelin voittaminen putkeen tuntuu mahdottomalta. Vaikka virheitä tulee, peli ei osaa olla ärsyttävä, vaan addiktoi suunnattomasti ja näin syntyy "vielä kerran" -reaktio. Pelissä on silti vielä yksi ongelma: Vaikka GBA:ssa näppäimiä on runsaasti, peli hyödyntää ainoastaan A:ta sekä ristiohjainta. Näin pelit alkavat liikaa toistella samoja kuvioita, kun vaihtelua ei hirveästi saada, eikä kovin monimutkaisia näppäin komboja pidä laukoa. Muutama moninpelattava minipeli myös löytyy, joissa pelaajat käyttävät molemmat yhtä liipasinta.

Vioistaan huolimatta Wario Ware Inc. on älyttömän hauska ja addiktiivinen minipelipläjäys, joka on parhaimmillaan automatkoilla ja välitunneilla.

Pisteet: 4/5

Hyvää:
-Addiktoiva
-Runsaasti minipelejä
Huonoa:
-Minipelit liian samanlaisia, koska vain muutamia näppäimiä käytetään
-Minipelien runsaudesta huolimatta suht lyhyt

Sonic Rush
Sonic the Hedgehoc on eräs pelimaailman rakastetuimmista tähdistä. Sonic 2 on edelleen mielestäni eräs maailman parhaista tasolikista! Kolmiulotteisuus toimi uusissa peleissä juuri niin kuin sen luulisikin toimivan, vauhti katosi ja tunnelma kärsi. Nintendo DS:n Sonic Rush on kuitenkin toista maata! Se on 2D tasoloikka, jossa tuntee ensimmäisten Sonicien erinomaisen rentoa tunnelmaa!

Pelissä pelataan kahdella eri hahmolla. Maailmankuulu sininen vauhtisiili on itsestäänselvyys, mutta toinen hahmo onkin upo-uusi violetti kissa, Blaze. Erot eivät ole suuria, Sonic on kenties aavistuksen nopeampi, mutta Blazella pelaamisesta tekee hauskaa sen uskomattoman korkealle ulottuvat hypyt, jolla ylettyy paikkoihin, joista sininen luonnonoikku voi vain uneksia. Hahmovalinnasta riippumatta vauhti on poikkeuksetta kaikkien aikojen nopeinta, mitä tasoloikissa on nähty. Aluksi meno on jopa niin vauhdikasta, että hahmoa on haastavaa seurata sen sinkoillessa kahvia juoneen murmelin tavoin ruudulta toiselle, mutta pian siihen tottuu.

Pelattavuus on hyvin toimivaa päätähuimaavasta vauhdista huolimatta. Käytännössä tarvitaan vain hyppyä ja ristiohjainta. Uutuutena pelissä on mahdollisuus tehdä ilmalentojen aikana erilaisia temppuja, joilla tienataan lisäpisteitä ja Rush-energiaa. Rush-energialla hahmo voi tehdä nopeita spurtteja ilman ja maan halki tuhoten kaikki viholliset joihin osuu. Taitava pelaaja voi mennä kentät läpi koko ajan Rush päällä ja temppuilemalla jatkuvasti ja teurastamalla paljon vihuja. Kentissä on entistä enemmän vaihtoehtoisia reittejä, mutta myös inhottavia äkkikuolemapaikkoja. Kosketusnäyttöä tuoetaan bonuskentissä, joka on kuin suoraan Sonic the Hedgehoc 2:sta mutta hahmon liikkeitä ohjataan Styluksella. Nämä Minipelit ovat erittäin hauskoja, mutta kuten vanhoissakin peleissä, on lopussa haastetta jo aivan naurettavuuksiin asti. Pomovastukset on toteutettu kolmiulotteisesti, mutta pelattavuus on niissäkin (onneksi) 2D:tä. Vastukset ovat yllättävän helppoja lukuunottamatta viimeistä bossia, jolla on energiaa kuin Jumalalla ja Hyökkäysvoimaa kuin Pirulla.

Grafiikoiltaan peli on herkullinen! Värikäs grafiikka muistuttaa tyyliltään vanhoja Soniceja mutta paljon tarkempana. Hahmot, vihut ja muut objektit ovat Cel-Shadingia, mikä toimii erittäin hyvin ensi ihmetyksen jälkeen. Animaatio on luonnollisesti parempaa kuin ennen. Äänimaailma puolestaan saa minut huokaisemaan turhautumisesta. Siinä missä MegaDriven Sonicit sisälsivät eräitä kaikkien aikojen parhaista taustabiiseistä, ovat Rushin musiikit pahimmillaan kuin nopeutettuna soitettua Crazy Frogia! Ei tietenkään kaikissa kentissä mutta silti! Ottaa päähän, että näin laadukas peli sisältää näin ärsyttävää musiikkia. Hahmot huutelevat pelin tiimellyksessä jotain yksitoikkoisia kiljahduksia, mikä ei innosta minua suurempiin ylisanoihin...

Sonic Rush on New Super Mario Bros.in ohella DS:n paras 2D tasolikka, joka on taatusti paras Sonic pitkiin, pitkiin aikoihin. Näillä peleillä on muutakin yhteistä, kumpaakin vaivaa nimittäin sinänsä viihdyttävän seikkailun lyhyys. Rushin seitsemän maailmaa (14 kenttää) tuntuvat kiitävän ohitse liian nopeasti. Onneksi vanhoihin suosikkimaailmoihin voi aina palata takaisin paremman pistesaaliin ja lisäelämien toivossa. Ja yllätyksenä mukana on myös yhden kortin moninpeli, jossa voi kisailla kaverin kanssa yksinpelissä avattujen kenttien läpipeluusta. Jos löydät samantasoisen kilpakumppanin tulee se olemaan hauskaa.

Pisteet: 90/100
Hyvää:
-Grafiikka loistaa
-Pelattavuus rokkaa
-Vauhia riitTTÄÄÄÄÄäää!!!!......
-Kentät ownaa

Huonoa:
-Musiikit suolesta
-Liian lyhyt

EDIT: Lisää arvosteluja vaan tulemaan muutkin! Teen pian vielä lisää.

New super mario bros

Kaikki me muistamme kauan sitten ilmestyneen mario brossin jossa Mario seikkaili pikselimössö muodossa erillaisissa maailmoissa. Nyt Mario palaa uudessa versiossa ainoastaan nintendo ds:lle.

New super Mario bros on 2D tasoloikka jossa Mario seikkailee 8 eri maailman kautta pelastaakseen prinsessa Peachin, jonka Bowser (tässä uudessa versiossa Bowser Jr) on siepannut. Juoni on siis sama, mutta prinsessan sieppaaja on eri.

Pelin 8:lla maailmalla on jokaisella eri teemansa esim. sieni, aavikko ja lumi maailma jnep. Mario joutuu siis selvittämään maailmat ja niiden kentät hyppimällä, kiipeämällä, keräämällä kolikot ja tähtikolikot ja tuhoamalla maailmojen tiellä olevat viholliset. Jokaisen maailman lopussa Mario kohtaa jonkinlaisen vastuksen. Matkallaan Mario löytää tuttuja esineitä brossista, jotka auttavat häntä matkan varrella. Esim. tulikukan, joka avulla Marion pystyy heittelemään tulipalloja ja sienen joka muuttaa hänet tavallisesta mariosta Super Marioksi. Uusia esineitä ovat pienennys sieni, koopa kuori ja pelin hauskin esine mega sieni, joka muuttaa Marion jättimäiseksi.

Peli sisältää myös sopivan määrän minipelejä joista osa on tuttuja mario 64 ds:stä. Kyseisiä minipelejä voi pelata 2-4 pelaajaa. Lisäksi on Mario vs Lugi moninpeli jossa kaksi pelaajaa kilpailee kumpi saa ennemmin kerättyä tietyn määrän tähtiä.

New super Mario bros on loistava ds peli, jossa on vain 2 huonoa asiaa.LYHYYS ja viimeinen maailma!!!

Pisteet 91/100
Hyvää
-Minipelit
-Kaikki maailmat ovat hauskoja paitsi...


Huonoa
-...viimeinen maailma
-Lyhyys

Lainaus:01.06.2006 Sanjuro kirjoitti:
1. Yleisesti ottaen kaikki GBA:lle julkaistut klassikkopelit on pilattu. 2. Toivottavasti Wiille saa ladattua täsmälleen ne aidot Snes pelit, eikä mitään muuteltuja pelejä. Luultavasti Wiillä pelejä pyöritetään emulaattorilla, jolloin pohjana on alkuperäiset romit.

1. Itse en aio koskaan ostaa käsikonsolille väänneltyjä klassikkopelejä (paitsi poikkeus, Tales of Phantasia).
2. Ainoastaan näppäimet eivät ole ihan samat. Muuten kyllä. Kuten Ocarina ja Majora GC:lle.

Laitan sitten kun olen tahkonut läpi yhden Advance-pelini arvostelun.

Siis tänne kerätään omia arvosteluja, eikä muualta kopioituja? Ainakin midnight3:n arvostelu on suoraan Nintendon sivuilta kopioitu. Jos arvostelu ei ole itse kirjoitettu, sen kopiomiseen tarvitaan kirjoittajan lupa, sekä linkki lähdesivulle. Tätä voisi selventää noissa ylläolevissa säännöissä.

Lainaus:26.07.2006 Sosumi kirjoitti:
Siis tänne kerätään omia arvosteluja, eikä muualta kopioituja?

Joo, tosissaan on tarkoitus kirjoittaa OMIA, ei kopioida arvosteluja muualta, niin kuin tuo yksi järjen jättiläinen meni jo tekemään. Selvensin asiaa vielä tuohon aloitusviestiin, mutta ikävän harvoin porukat edes jaksavat lukea niitä.

Super Mario 64 DS

Jotain muuta...

Joskus tuntuu, että Nintendon kaltaiselta yhtiöltä voisi odottaa jotain muutakin kuin aina vain uusintaversioita vanhoista klassikoista, mutta jälleen kerran Nintendo on luonut klassikosta uuden, parannellun version. Tällä kertaa kyseessä on Nintendo 64:n Super Mario 64, ensimmäinen 3D-Mario.

...jotain uutta!

Tietenkään peli ei ole täysi kopio alkuperäisestä. Tässä pelissä on kolmekymmentä tehtävää (ja myös tähtiä, tietenkin) enemmän, kaikenkaikkiaan 150, joten pelattavaa kyllä riittää. Lisäksi peliin on lisätty kolme uutta hahmoa, Yoshi, Luigi ja Wario. Tällä kertaa peli aloitetaan Yoshilta, joka lähtee pelastamaan prinsessan luokse lähtenyttä kolmikkoa. Tarinan edetessä kaikki hahmot saadaan lopulta pelastettua. Jokaisen hahmon kyvyt poikkeavat jonkinverran toisistaan. Luigi esimerkiksi on loistava hyppäämään, mutta hän on kevyen sarjan miehiä painonnostossa. Wario taas on huono juoksija, mutta pystyy hajottamaan vaikka kasan mustia tiiliä.

Mutta täydellisinkään peli ei ole ikinä täydellinen

Peli on loistava kokonaisuutena, muttei kuitenkaan täydellinen. Yksi epäkohta on moninpeli. Moninpelissä neljä DS-pelaajaa voivat langattomasti aloittaa kilpailun, jossa tietyn aikarajan sisällä moninpeliä varten tehdystä minimaailmasta on tarkoituksena kerätä eniten tähtiä. Kuulostaa mukavalta? Entäpä tämä: Aikarajan ja tähtien määrää ei voi mitenkään muuttaa, vaan tähtiä ja aikaa on joka pelissä saman verran. Huono juttu. Tästä pitkä miinus. Toinen miinus tuleekin sitten ohjaustavoista. Nintendo 64:n tattiohjaus on yritetty ontuvasti paikata kosketusohjauksella, jota löytyy sekä vasen-, että oikeakätisille. Stylus sijoitetaan näytön keskellä ja liikutetaan sinne, minne hahmon halutaan liikkuvan. Tämä on kuitenkin erittäin epätarkka ohjaustapa ja stylus luiskahtaa helposti näytön reunaan, jolloin sitä pitää siirtää keskemmäs. Tähän ei kuitenkaan välttämättä ole aikaa.

Tasaisia pintoja ja pelottavaa musiikkia!

Plussaa taas tuo pelin kiehtova ja vaihteleva äänimaailma. Äänensävyjä on käytetty juuri oikein, mikä saa muutaman maailmat tuntumaan jopa todella pelottavilta, vaikka äänet onkin 99,9% samat kuin 64:n Super Mariossa. Toinen mainittava asia on graafisen tason parantuminen. 64-versiossa oli hirveästi teräviä reunoja ja vauvamaisia Marion ilmeitä. Tässä pelissä Mario ja muut hahmot näyttävät omalta itseltään enemmän kuin vauvaversioiltaan. Lisäksi pyöreitä reunoja on pelissä ihan laittoman paljon! Myös minipelit tuovat piristystä päivään. Peliin on sijoitettu pieniä tarinasta kerättäviä minipelejä, joita on jokaisella hahmolla yhdeksän, eli yhteensä 36. Kun minipelihuoneen saa auki, saa alussa jokaiselle hahmolle kaksi peliä. Pelin edetessä jokaisella hahmolla tulee vastaan hahmon värisiä jäniksiä, jotka kiinniottamalla saa avattua uusia minipelejä. Minipelejä on mm. kuvapokeri, pommien lajittelu [PARAS!] ja äänimuistipeli.

Hyvää:
+ Pitkäikäisyys
+ Pyöreät kulmat
+ Taitava äänimaailma
+ Minipelit
+ 30 "uutta" tähteä

Huonoa:
- Huono stylusohjaus
- Moninpelin kustomointiominaisuudet olemattomat

Arvosana:
90 (0-100)