Ja näin alkuun taas tietoa Wikipedian tarjoamana: Wikipedia:
"Progressiivinen rock, puhekielessä proge, on 1960- ja 1970-luvun taitteessa syntynyt rockin suuntaus, jolle luonteenomaista on musiikillinen kokeellisuus, joka näkyy esimerkiksi erilaisten instrumenttien, totutusta poikkeavien äänimaailmojen ja monimutkaisten kappalerakenteiden kohdalla. Usein inspiraatio on haettu klassisesta musiikista."

Progella (kuten kaikilla muillakin musiikkityyleillä) on useita alalajeja, mm. spaceproge, folkproge, heviproge eli "lottohevi", fuusioproge ja sinfooninen proge. Henk. koht. suosikkini yllämainituista ovat kaksi ensimmäistä, molemmista esimerkkibändeinä Pink Floyd ja Jethro Tull. Tullista olen pitänyt niin kauan kuin vaan muistan, ja Floydiäkin olen kuunnellut vuoden jos toisenkin.

Eli kaikennäköistä keskustelua progeen liittyen. Suositusbändejä, -levyjä, mitä vaan aiheeseen liittyvää.

Muutettu yleiseksi progeaiheeksi.

-

Raat0

Mitä on "lottohevi"?

Vihdoinkin aihe kunnon musiikista. Progea on tullut kuunneltua nyt jotain 4-5 vuotta. Kaikki taisi lähteä siitä, kun joskus kaverilta satuin kuulemaan Kingston Wallin biisin. Siitä lähtien olen kyseisestä musiikista pitänyt.

Lempi bändeihin kuuluu mm. Pink Floyd, King Crimson, Kingston Wall ja uusimmista bändeistä voi mainita Toolin.

Lottohevillä tarkotetaan varmaan Dream Theateria. Paras bändi koskaan.

Lainaus:11.06.2006 Black-Sabbath kirjoitti:
Noita musiikki lajejahan on tuhansia.Ei niitä osaa ulkoa.

Siinäpä fiksu kommentti. Black Sabbath ei ole progea. Black Label Society ei ole progea. Kuunteletko vielä muita bändejä?

Lainaus:11.06.2006 Hsu kirjoitti:
Mitä on "lottohevi"?

No, Dream Theater on hyvä esimerkki. Eli progeillaan progeilun takia.

Meikäläinen tykkää Deathin myöhemmistä levyistä, progeilusta huolimatta. Muuten proge ei hirveästi meikäläiselle toimi, vaikka jonkun Pink Floydin hyvyyttä en kiistäkään.

Kepe kuoma, jopas pyöräytitkin mainion topicin ilmoille! Proge kai se on se musiikki mitä tulee eniten kuunneltua. Bändejä tulee kuunneltua useitakin, mutta yritetäänpäs muistella tähän useimmat. (kronologisessa järjestyksessä tottakai.) Elikkäs:

Tasavallan Presidentti
Pink Floyd
Camel
The Mars Volta
Genesis
Van Der Graaf Generator
King Crimson
Jethro Tull
Porcupine Tree
Yes
Rush
Gentle Giant
Opeth
Tool
Beatles
Frank Zappa
Kuolleet Intiaanit
Mahavishnu Orchestra
Wigwam
Kingston Wall

Tummennetut suurimmat suosikit. Täytyy lisätä sitten listaan, kun lisää keksii.

Lainaus:11.06.2006 HanginTree kirjoitti:
Lempi bändeihin kuuluu mm. Pink Floyd, King Crimson, Kingston Wall ja uusimmista bändeistä voi mainita Toolin.

Unohdinpa tosiaankin mainita mainion Kingston Wallin! Sitä suorastaan tuntee kuuntelevansa progea kun Kingston Wallin "trilogian" ensimmäinen CD on pesässä ja kaiuttimista raikaa useita kappaleita käsittävä eepos, joka kertoo sienistä.

Pitihän sitä jotain aiheentynkää kehittää tylsähkölle kesäillalle

Lainaus:11.06.2006 kepe-5 kirjoitti:

Lainaus:11.06.2006 HanginTree kirjoitti:
Lempi bändeihin kuuluu mm. Pink Floyd, King Crimson, Kingston Wall ja uusimmista bändeistä voi mainita Toolin.

Unohdinpa tosiaankin mainita mainion Kingston Wallin! Sitä suorastaan tuntee kuuntelevansa progea kun Kingston Wallin "trilogian" ensimmäinen CD on pesässä ja kaiuttimista raikaa useita kappaleita käsittävä eepos, joka kertoo sienistä.

Näinpä. Tri-logy on ehkä Kingston Wallin eniten proge ja synkin levy. (Näin ei mitenkään mihinkään liittyen. :D )

Stam1na on lemilkäinen suomeksi laulava progressiivisvaikutteista thrash metalia soittava yhtye.

Lainaus:11.06.2006 kepe-5 kirjoitti:

Lainaus:11.06.2006 HanginTree kirjoitti:
Lempi bändeihin kuuluu mm. Pink Floyd, King Crimson, Kingston Wall ja uusimmista bändeistä voi mainita Toolin.

Unohdinpa tosiaankin mainita mainion Kingston Wallin! Sitä suorastaan tuntee kuuntelevansa progea kun Kingston Wallin "trilogian" ensimmäinen CD on pesässä ja kaiuttimista raikaa useita kappaleita käsittävä eepos, joka kertoo sienistä.

EDIT. Pitihän sitä jotain aiheentynkää kehittää tylsähkölle kesäillalle, Jorma hyvä

I can't sing and I can't dance,
but still I know how to clap my hands"

"Something strange in my head
There must be mushrooms in my head

Siinä on sitä jotain

EDIT : Täytyypä lisätä tuohon listaan vielä Queens Of The Stone Ages, tämän voisi jonkinlaiseksi progeksi laskea.

Itse kuuntelen Pain Of Salvation:a. Kerrankin jotain hyvää naapurimaasta. Dream Theater on toinen hyvä proge-bändi

http://www.peliplaneetta.net/keskustelut/aihe?fid=40&tid=115742

Erittäin hyvä musiikkityyli, jota tulee kuunneltua aika usein.

Voisinpahan itsekin tähän väliin jonkinnäköistä listaa kerätä.

Pari poimintaa:

Kingston Wall - You
Lähes 20-minuuttinen, maaginen sellainen. Kuoppamäki ja Walli loistavat soittimissaan, tunnelma on kappaleen läpi ainutlaatuinen. Mainio fiilistelykappale.

Jethro Tull - Aqualung
Legendaarinen riffi sekä soolo. Martin Barren kitarointi äärimmäisen tärkeässä osassa koko kappaleen ajan, kaiken kukkuraksi onnistuen maksimaalisesti! Rivohkot sanat, jotka kertovat alkoholisoituneesta pedofiilistä. Tull-klassikko klassikkoalbumilta, ennen folkproge-aikoja.

Pink Floyd - Time
Mainiot filosofiset sanat, toimiva kitarasoolo ja Gilmour ja Wright loistavat vokaaleissa. Kappaleen sanoitukset pistävät aina miettimään ajan merkitystä, kuinka nopeaa se kuluu ja onko sitä kulutettu liikaa jo turhan takia. Äärimmäisen toimiva.

Ja taas nostellaan, kuin kaniineita kolosta.

Nyt olen vihdoinkin päässyt maistelemaan Erajorman minulle suosittelemaa Genesistä, Selling England By The Pound-levyä. En ole vielä päässyt kunnolla levyä sisäistämään, mutta tällä hetkellä eniten mieleeni ovat The Cinema Show ja The Battle of Epping Forrest-kappaleet, jotka tuovat jonkin verran mieleen Jethro Tullin, kuitenkin lisäten jonkin verran omalaatuista hieman jopa popahtavaa soundia sekaan. Kovasti olen tästä levystä kehuja kuullut, ja kunhan levyyn pääsen sisälle, niin saattaa olla että miestä viedään.

Kantapään kautta on tullut opittua antamaan aikaa joillekkin levyille, aluksi kun ei Dark Side of the Moonkaan minulle auennut. Eilen yöllä päätinkin kuunnella maratoonina Dsotm:ää, ja pakko myöntää, että meikäläiseen kolahtaa mainiosti koko levy. Ei vältämättä konseptiltaan piekse The Wallin ylivertaista yksinäisyyttä, mutta niin viimeisen päälle hiottu kuin timantti konsanaan.

Notuota, Genesis ja King Crimson ovat sellaisia mitä tulee sillointällöin kuunneltua. Tuolta hevimmältä puolelta sitten Tool ja eritoten Opeth, joka kuuluu muutenkin ykkösbändeihini.

hyvähyvä kepe! Jos Genesiksestä enemmänkin innostut, niin Foxtrot on myös hyvä lätty.

Tällä hetkellä tehokuuntelussa The Mars Voltan De-Loused in the Comatorium. Televators! :)

Yes on myös hyvin suositeltava progebändi. Yhtyeen 80-luvun popmusiikki ei kyllä pahemmin kiinnosta, mutta suurin osa 70-luvun levyistä on progen merkittävimpiä teoksia. Helpoimmin kuunneltavia levyjä ovat ehkä The Yes Album, Fragile ja Close to the Edge, kun taas Relayer ja Tales from Topographic Oceans ovat vaikeammasta päästä kuunneltavia. Siksi Tales saikin huonot arvostelut sekä kriitikoilta etää yleisöltä, koska se oli liian hankala sisäistää ensimmäisillä kuuntelukerroilla.

Uuden suosikin Yesin kappaleiden joukosta olen löytänyt Awaken-kappaleen. Steve Howen kitaransoitto on mielipuolisen hienoa, kuten Close to the Edgessä.
Seuraavaksi pitänee löytää jostain Yesin Relayer ja Genesiksen Lamb Lies Down on Broadway, mutta enpä usko, että niitä löytyy Suomen kaupoista.

Lainaus:15.06.2006 Erajorma kirjoitti:
hyvähyvä kepe! Jos Genesiksestä enemmänkin innostut, niin Foxtrot on myös hyvä lätty.

Hmm.. pitää pistää korvan taakse

Oletkos itse kokeillut Jethro Tullin tuotantoa? Varauksetta voisin sinulle suositella Aqualungia (olet tosin voinut jo kuulla..) ja Benefit-levyä, molemmilla mainioita kitarasooloja, -riffejä ja muutenkin Martin Barren sähkökitara tärkeämmässä osassa.

Pink Floidi on paras ofc.

Lainaus:17.06.2006 kepe-5 kirjoitti:

Lainaus:15.06.2006 Erajorma kirjoitti:
hyvähyvä kepe! Jos Genesiksestä enemmänkin innostut, niin Foxtrot on myös hyvä lätty.

Hmm.. pitää pistää korvan taakse

Oletkos itse kokeillut Jethro Tullin tuotantoa? Varauksetta voisin sinulle suositella Aqualungia (olet tosin voinut jo kuulla..) ja Benefit-levyä, molemmilla mainioita kitarasooloja, -riffejä ja muutenkin Martin Barren sähkökitara tärkeämmässä osassa.

Aqualung löytyy ja Benefit oli kirjastosta lainassa jokunen kuukausi sitten. Hienoja levyjä. Enempää en ole sitten bändiä kuullutkaan. Mihinköhän levyyn
kannattaisi seuraavaksi tutustua? Thick As A Brick? Aqualung on enemmän mieleen, kuin Benefit.

Lainaus:18.06.2006 Erajorma kirjoitti:
Aqualung löytyy ja Benefit oli kirjastosta lainassa jokunen kuukausi sitten. Hienoja levyjä. Enempää en ole sitten bändiä kuullutkaan. Mihinköhän levyyn
kannattaisi seuraavaksi tutustua? Thick As A Brick? Aqualung on enemmän mieleen, kuin Benefit.

Jotenkin vähän arvelin, että jomman kumman noista levyistä omistaisit . Itsekään en Benefitistä niin paljoa pidä kuin Aqualungista, liian rosoinen äänimaailma meikäläiselle.

Thick as a Brick on mestariteos, hanki ihmeessä. Tullia eniten progena. Levyn molemmat kaksi osaa muuttavat tahtia ja soittimia tiuhaan kuin kameleontti konsanaan. Kansilehtiset ovat varmaankin jopa kautta aikain kekseliäimmät, etulehtinen kun on fiktiivisen sanomalehti St. Cleve Chronichlen yksi painos, johon on upotettu kaikkia mainioita yksityiskohtia, kuten levyn ykköspuolen sanat ja uutinen 8-vuotiaasta lapsinerosta, joka "sanoitti levyn"

Tänä vuonnahan taitaa muuten olla Aqualungin 35-vuotispäivä, joten ties monennettako juhlajulkaisua odotettavissa. Itse toivon hartaasti, että jonkinsorttinen säätö tulisi, niin pääsisi vähän tuhlailemaan rahojaan.

Dream theater, Liquid tension experiment ja John Petruccin soolo levyt on parasta progressiivista musiikkia mitä on

Olin kans noin puoli vuotta sitten vannoutunut dreamtheater fani, mutta jotenkin sen kuuntelu vain loppui ja siirtyi tähän wigwam linjaan

Ei anneta tippua!!!