Kirjoitettu: keskiviikko, 28. kesäkuuta 2006 klo 12.12
Unreal Championship (Xbox)
XboxFin.
Epätodellisuuden turnajaiset
Epicin Unreal-pelisarja starttasi vuonna 1998 PC:lle ilmestyneellä Unreal-pelillä. Se oli yksinpeliin keskittynyt teos, joka sai kohtalaisen vastaanoton peliväen keskuudessa. Sitä seurasi seuraavana vuonna Quake III:n kanssa kovaa kahinaa käynyt moninpelipainotteinen Unreal Tournament, joka kääntyi myös PS2:lle ja Dreamcastille. Menestys oli sen verran hyvää, että Epic tuskin kahta kertaa mietti, kannattaisiko Unreal-pelien tuottoa jatkaa vai ei. Viime vuoden lopulla kauppoihin saapuikin kauan kaivattua jatkoa Unreal Tournamentille peräti kahden pelin voimin. Toinen näistä kehitettiin vartavasten Xboxille ja se ilmestyi Unreal Championship -nimellä. Vaikka suunnitelmat muuttuivatkin kehityksen edetessä esimerkiksi ajoneuvojen osalta, sai Digital Extremes, Epic Gamesin tytäryhtiö, ihan hyvän räiskintäpelin aikaiseksi.
Unreal Championship, Unreal Tournament 2003:n Xbox-versio, jatkaa edeltäjiensä perinteitä kunnioittaen nopeatempoista paukuttelua. Yksinpelikampanjassa, jos sitä sellaiseksi voi kutsua, pelaajan tulee kasata oma joukkue lukuisista ihmis-, mutantti- ja alien-hahmoista, joilla jokaisella on hieman eri vahvuudet. Jotkut ovat erittäin tarkkoja, jotkut nopeita, jotkut vastaavasti kestäviä. Sen jälkeen joukkueella osallistutaan turnaukseen, joka on rakennettu neljän portaan varaan. Jokainen porras keskittyy yhteen pelimuotoon ja jokaisessa pelataan seitsemän ottelua muita joukkueita vastaan. Kaikki portaat eivät ole kuitenkaan heti auki, vaan seuraavaan portaaseen pääsee käsiksi kaksi ensimmäistä ottelua sitä edeltävästä portaasta voittamalla.
Turnauksessa pelattavat pelimuodot ovat Team Deathmatch, Capture the Flag, Double Domination ja Bombing Run. Team Deathmatch ja Capture the Flag, tai näin suomalaisittain lipunryöstö, ovat tuttua huttua FPS-konkareille. Yksinkertaisuudessaan TDM on joukkuepohjaista räiskintää ilman sen suurempaa päämäärää, kun taas lipunryöstössä pyritään hakemaan vastustajan lippu tämän tukikohdasta ja tuomaan se omaan tukikohtaan. Oman lipun on kuitenkin oltava paikallaan, jotta ryöstöstä saa pisteet kotiin. Sen sijaan Double Domination ja Bombing Run ovat harvinaisempia pelimuotoja FPS-peleissä. Double Dominationin idea on pitää kahta pistettä oman joukkueen hallussa 10 sekunnin ajan. Bombing Runissa vastaavasti tarkoitus on noutaa kentän keskeltä eräänlainen pallo, joka pitää kuskata vastustajan tukikohdassa olevaan maaliin. Pallon, jota kannetaan sille tarkoitetussa aseen tapaisessa vempelessä, voi myös ampua maaliin, mutta tällöin pisteitä saa vähemmän. Lisäksi pallon voi syöttää joukkuekaverille, mikäli katsoo tällä olevan paremmat edellytykset maalin tekemiseen. Pelimuodosta tekee erityisen kiinnostavan se, että pallonkantaja ei voi käyttää aseita. Jotta homma ei menisi mahdottomaksi, kantajan energia palautuu kohtalaisen rivakasti osumien jälkeen.
Kun jokaisessa portaassa jokainen vastaan asettunut joukkue on päihitetty, on jäljellä enää yksi haaste: todellisen mestarin ratkaiseminen. Tämä tapahtuu Survivor-pelimoodissa, jossa pelataan ”yksi vastaan yksi” -periaatteella omia joukkuetovereita vastaan. Lopulliseksi, juhlituksi mestariksi päästäkseen pelaajan on luonnollisesti voitettava kaikki muut.
Tekoäly haastaa ihmisaivot
Unreal Championshipin tekoäly on hyvä. Tietokoneohjatut hahmot osaavat pistää ihan tosissaan hanttiin, mikäli ei tyydy kaikkein helpoimpiin vaikeustasoihin. Tekoälyn lahjat eivät rajoitu raakaan osumatarkkuuteen, vaan ne osaavat pelata myös taktisesti oikein. Esimerkiksi lipunryöstössä osa tekoälyhahmoista osaa jäädä vartioimaan omaa lippua osan lähtiessä hyökkäykseen. Ja jos tekoälyn kuviot eivät miellytä, niitä voi komentaa parilla yksinkertaisella käskyllä. Lisäksi kampanjan aikana oman joukkueen edustajat kehittyvät pelien edetessä, joten vastustajien vaikeutuessa myös oman tiimin suoritustaso paranee. Kaikkein positiivisinta on kuitenkin se, että tekoälyhahmoja eli botteja saa myös moninpeliin. Tämän ansiosta suurimmatkaan moninpelikartat eivät tunnu liian väljiltä, vaikka pelaisikin vain yhden ihmisvastustajan kanssa.
Moninpeliä pääsee harrastamaan samalla koneella maksimissaan neljän pelaajan kesken sekä System Linkin tai Liven välityksellä 15 kaverin kanssa. Moninpelissä mukana on vielä perinteinen kaikki vastaan kaikki Deathmatch-pelimuoto, joka kampanjasta uupuu. Sitä voi kuitenkin pelata Instant Action -pelimuodossa yksikseenkin botteja vastaan, mikäli todella kiivasta toimintaa kaipaa eikä pelikaveria ole paikalla. Unreal Championship on moninpeliin painottunut painottunut peli, joten odotukset varsinkin Live-tukea kohtaan olivat suuret. Valitettavasti on kuitenkin todettava, että Unreal Championship omaa todennäköisesti tämän hetkisistä Live-peleistä huonoimman nettikoodin. Pelattavasti toimivan serverin löytäminen on työlästä ja täysin lagittomasta pelikokemuksesta pääsee nauttimaan kerran tuhannessa pelikerrassa. Osasyynä tähän tosin on se, että peliä pelaamasta ei juurikaan löydy pohjoismaalaisia pelaajia. Toivottavasti Liven virallinen lanseeraus Suomessa tuo lisää kotimaista peliseuraa Unreal Championshipin pariin, sillä olisi sääli, jos näinkin hyvä moninpeliräiskintä jäisi lagin takia nurkkaan pölyttymään.
Sihti kohdallaan
Konsoliräiskintöjen yleinen ongelma on epätarkka ohjaus. Varsinkin Unreal Championshipin kaltaisen nopeatempoisen pelin kanssa ennakkoon hieman hirvittää, miten padi soveltuu pelaamiseen. Digital Extremes on kuitenkin tehnyt hyvää työtä sovittaessaan peliä Xboxin ohjaimelle. Kontrollit ovat loogiset, helposti omaksuttavat ja tähtäilykin on riittävän tarkkaa. Valitettavasti aivan Halon tasoon ei tässäkään pelissä ylletä, mutta ohjausherkkyyden reilu säätövara takaa sen, että omaan makuun sopiva balanssi tarkkuuden ja nopeuden väliltä pitäisi löytyä pienellä viilaamisella. Automaattitähtäys on olemassa, mutta sen käyttö on melko hillittyä, eikä se onneksi helpota peliä liikaa. Automaattitähtäystä karsastavat hardcore-pelaajat voivat kuitenkin halutessaan kääntää sen pois päältä, jos haluaa luottaa vain omiin kykyihinsä.
Pelistä löytyy runsas asevalikoima erilaisia aseita aina heikkotehoisesta konekivääristä raketinheittimeen ja zoomilla varustettuun sähkökivääriin. Aseissa on aina kaksi toimintoa: ensisijainen ja toissijainen tuli. Ensisijainen on useimmissa aseissa nopeampi ampua, mutta se aiheuttaa myös vähemmän vahinkoa. Aseiden tasapainottaminen ei ole ihan onnistunutta, sillä jotkut aseet ovat huomattavasti hyödyllisempiä kuin toiset. Parempia aseita ja lisäammuksia saa kerättyä mukaansa pitkin kenttiä. Se ei kuitenkaan ole välttämätöntä, sillä pelaajilla on oletusaseena varsin tulivoimainen, joskin kauas ammuttaessa epätarkka raketinheitin.
Mukavaa vaihtelua pelkkään juoksenteluun ja muiden räiskintään tuovat hahmojen hallitsemat kaksoishypyt ja eräänlainen teleporttiase, jolla voi ampua teleportin lähiympäristöön, jonne pelaaja haluaa siirtyä. Tämä on hyödyllinen varsinkin korkeisiin paikkoihin yltämiseksi tai muuten saavuttamattomissa olevien Power-Uppien saamiseksi. Erilaisia Power-Uppeja pelissä on muutamia: kolme eri vahvuista lisäenergiaa, kaksi eri vahvuista suojapakettia, aseen tuhovoiman tuplaava Double Damage ja adrenaliini. Näistä viimeinen, jota saa myös vastustajien listimisestä, on mielenkiintoinen lisä peliin, koska adrenaliinimittarin täyttyessä pelaaja voi aktivoida jonkin lukuisista erikoisominaisuuksista näpyttelemällä pienen näppäinyhdistelmän ristiohjaimella. Erikoisominaisuuksiin lukeutuu muun muassa näkymättömyys, energian ja suojien täyteenlataaminen ja nopeus, joka on hyödyllinen esimerkiksi lipunryöstössä, kun pitäisi vastustajan lippu saada mahdollisimman pian omaan tukikohtaan.
Namia silmille
Unreal Championship sisältää 30 taisteluareenaa, jotka sijoittuvat viiteen eri maailmaan. Kentät ovat mukavan vaihtelevia ja tuettuja pelimuotoja silmälläpitäen suunniteltuja. Esimerkiksi lipunryöstössä hyökkäyksen voi suorittaa useita eri reittejä käyttämällä. Yhteistä jokaiselle kartalle on se, että niistä löytyy paljon korkeuseroja. Pelaaja saakin olla jatkuvasti varuillaan, sillä vaara voi vaania missä suunnassa tahansa. Vaikuttavin seikka kartoissa on kuitenkin niiden visuaalinen näyttävyys. Unreal Championship on yksi nykykonsoleiden upeimmista peleistä. Yksikään kartta ei jää teknisessä mielessä valjun tuntuiseksi, vaan pieniä yksityiskohtia, hienoja valaistustehosteista ja metallipintojen heijastuksia on yllin kyllin. Lisäksi pelissä käytetty autenttinen fysiikkamoottori saa vastustajat lentämään esimerkiksi raketin voimasta realistisesti. Valitettavasti tälläkin on hintansa. Ruudunpäivitys vaihtelee täysin sulavasta lähes pelikelvottomaan. Ongelma korostuu varsinkin jaetun ruudun moninpelissä, jossa kolmen tai neljän pelaajan mäiskiessä samalla koneella peli puuroutuu niin pahasti, että pelitapahtumia on vaikea enää seurata.
Dolby Digital 5.1 -tuella ryhditetyt äänet ovat sitä tuttua peruskamaa; toimivia, mutta eivät herätä mitään riemunkiljahduksiakaan. Efektit aseiden paukkeesta metallilattian töminään ovat kelvollisia ja tilaääni on kohtalainen. Ääninäyttely, se vähä mitä pelissä sitä kuulee, on hoidettu ihan mallikkaasti, ja ”Head shotin” kajahtaminen kaiuttimista on aina yhtä mieltä lämmittävän kuuloista. Erilaisesta teknohumpasta koostuvat musiikitkin menevät siellä taustalla sutjakasti ilman, että ne alkaisivat ärsyttää. Omia musiikkeja ei peliin saa laitettua, joten turha odottaa uusimpien muovihittien soittamista taustalla tunnelmaa pilaamassa.
Hyvä peli, mutta ei sen enempää
Unreal Championship tarjoaa pelattavaa yhdestä iltapäivästä lähes loputtomiin. Yksinpelin antimet on nopeasti nähty, mutta pientä piristystä siihen tuovat vielä niin sanotut mutatorit ja mahdollisuus säätää pelinopeutta hieman normaalia hitaammaksi tai nopeammaksi. Mutatoreilla voi muuttaa pelin asetuksia esimerkiksi niin, että adrenaliini on poistettu, painovoimaa vähennetty tai sitten asevalikoima on rajoitettu yhteen. Mukana on myös hieman hullunkurisempia mutatoreja tyyliin tappojen mukana kasvavat hahmojen päät. Näistä pienistä lisämausteista huolimatta pelkästään yksinpeliksi Unreal Championship on varsin lyhyt.
Sen sijaan Livessä Digital Extremesin Xbox-yksinoikeus pääsee todellisiin oikeuksiinsa – niin, jos vain löytää pelattavan serverin. Jos lagiongelmia ei huomioida, peli on erittäin railakasta mättöä pelityypin ystäville, jossa riittää pelimuotojen ja karttojen määrän, sekä pelimekaniikan erikoisuuksien ansiosta vaihtelua pitämään mielenkiintoa yllä melko pitkään. Unreal Championship on hyvä osoitus siitä, että perinteiset Quake-sukupolven palvomat paukuttelut toimivat myös konsoliympäristössä.
Pienellä lisäviimeistelyllä peli olisi voinut nousta Xboxin räiskintäpelien kirkkaimpaan kärkeen. Tällaisenaan Unreal Championshippiä voi suositella pienellä varauksella kaikille tämän tyylisistä räiskinnöistä kiinnostuneille, mikäli yksinpeli ei ole se ainoa tapa, jolla peliä aikoo pelata, eikä säikähdä ruudunpäivityksen notkahtelua tai monilla servereillä esiintyvää enemmän tai vähemmän häiritsevää lagia.
Kirjoitettu: keskiviikko, 28. kesäkuuta 2006 klo 16.51
Muokattu: 28.06.2006 klo 16.52
Eikös tästä 2 osa ole paljon parempi? Unreal 2007 kyllä pitää hankkia. Sehän tulee PC:lle, Pleikka3:lle ja Xbox360:lle? Ainakin kuvien perusteella toooooodella hieno. Varsinkin Ps3:lla ja Boxilla.
Epicin Unreal-pelisarja starttasi vuonna 1998 PC:lle ilmestyneellä Unreal-pelillä. Se oli yksinpeliin keskittynyt teos, joka sai kohtalaisen vastaanoton peliväen keskuudessa. Sitä seurasi seuraavana vuonna Quake III:n kanssa kovaa kahinaa käynyt moninpelipainotteinen Unreal Tournament, joka kääntyi myös PS2:lle ja Dreamcastille. Menestys oli sen verran hyvää, että Epic tuskin kahta kertaa mietti, kannattaisiko Unreal-pelien tuottoa jatkaa vai ei. Viime vuoden lopulla kauppoihin saapuikin kauan kaivattua jatkoa Unreal Tournamentille peräti kahden pelin voimin. Toinen näistä kehitettiin vartavasten Xboxille ja se ilmestyi Unreal Championship -nimellä. Vaikka suunnitelmat muuttuivatkin kehityksen edetessä esimerkiksi ajoneuvojen osalta, sai Digital Extremes, Epic Gamesin tytäryhtiö, ihan hyvän räiskintäpelin aikaiseksi.
Unreal Championship, Unreal Tournament 2003:n Xbox-versio, jatkaa edeltäjiensä perinteitä kunnioittaen nopeatempoista paukuttelua. Yksinpelikampanjassa, jos sitä sellaiseksi voi kutsua, pelaajan tulee kasata oma joukkue lukuisista ihmis-, mutantti- ja alien-hahmoista, joilla jokaisella on hieman eri vahvuudet. Jotkut ovat erittäin tarkkoja, jotkut nopeita, jotkut vastaavasti kestäviä. Sen jälkeen joukkueella osallistutaan turnaukseen, joka on rakennettu neljän portaan varaan. Jokainen porras keskittyy yhteen pelimuotoon ja jokaisessa pelataan seitsemän ottelua muita joukkueita vastaan. Kaikki portaat eivät ole kuitenkaan heti auki, vaan seuraavaan portaaseen pääsee käsiksi kaksi ensimmäistä ottelua sitä edeltävästä portaasta voittamalla.
Turnauksessa pelattavat pelimuodot ovat Team Deathmatch, Capture the Flag, Double Domination ja Bombing Run. Team Deathmatch ja Capture the Flag, tai näin suomalaisittain lipunryöstö, ovat tuttua huttua FPS-konkareille. Yksinkertaisuudessaan TDM on joukkuepohjaista räiskintää ilman sen suurempaa päämäärää, kun taas lipunryöstössä pyritään hakemaan vastustajan lippu tämän tukikohdasta ja tuomaan se omaan tukikohtaan. Oman lipun on kuitenkin oltava paikallaan, jotta ryöstöstä saa pisteet kotiin. Sen sijaan Double Domination ja Bombing Run ovat harvinaisempia pelimuotoja FPS-peleissä. Double Dominationin idea on pitää kahta pistettä oman joukkueen hallussa 10 sekunnin ajan. Bombing Runissa vastaavasti tarkoitus on noutaa kentän keskeltä eräänlainen pallo, joka pitää kuskata vastustajan tukikohdassa olevaan maaliin. Pallon, jota kannetaan sille tarkoitetussa aseen tapaisessa vempelessä, voi myös ampua maaliin, mutta tällöin pisteitä saa vähemmän. Lisäksi pallon voi syöttää joukkuekaverille, mikäli katsoo tällä olevan paremmat edellytykset maalin tekemiseen. Pelimuodosta tekee erityisen kiinnostavan se, että pallonkantaja ei voi käyttää aseita. Jotta homma ei menisi mahdottomaksi, kantajan energia palautuu kohtalaisen rivakasti osumien jälkeen.
Kun jokaisessa portaassa jokainen vastaan asettunut joukkue on päihitetty, on jäljellä enää yksi haaste: todellisen mestarin ratkaiseminen. Tämä tapahtuu Survivor-pelimoodissa, jossa pelataan ”yksi vastaan yksi” -periaatteella omia joukkuetovereita vastaan. Lopulliseksi, juhlituksi mestariksi päästäkseen pelaajan on luonnollisesti voitettava kaikki muut.
Tekoäly haastaa ihmisaivot
Unreal Championshipin tekoäly on hyvä. Tietokoneohjatut hahmot osaavat pistää ihan tosissaan hanttiin, mikäli ei tyydy kaikkein helpoimpiin vaikeustasoihin. Tekoälyn lahjat eivät rajoitu raakaan osumatarkkuuteen, vaan ne osaavat pelata myös taktisesti oikein. Esimerkiksi lipunryöstössä osa tekoälyhahmoista osaa jäädä vartioimaan omaa lippua osan lähtiessä hyökkäykseen. Ja jos tekoälyn kuviot eivät miellytä, niitä voi komentaa parilla yksinkertaisella käskyllä. Lisäksi kampanjan aikana oman joukkueen edustajat kehittyvät pelien edetessä, joten vastustajien vaikeutuessa myös oman tiimin suoritustaso paranee. Kaikkein positiivisinta on kuitenkin se, että tekoälyhahmoja eli botteja saa myös moninpeliin. Tämän ansiosta suurimmatkaan moninpelikartat eivät tunnu liian väljiltä, vaikka pelaisikin vain yhden ihmisvastustajan kanssa.
Moninpeliä pääsee harrastamaan samalla koneella maksimissaan neljän pelaajan kesken sekä System Linkin tai Liven välityksellä 15 kaverin kanssa. Moninpelissä mukana on vielä perinteinen kaikki vastaan kaikki Deathmatch-pelimuoto, joka kampanjasta uupuu. Sitä voi kuitenkin pelata Instant Action -pelimuodossa yksikseenkin botteja vastaan, mikäli todella kiivasta toimintaa kaipaa eikä pelikaveria ole paikalla. Unreal Championship on moninpeliin painottunut painottunut peli, joten odotukset varsinkin Live-tukea kohtaan olivat suuret. Valitettavasti on kuitenkin todettava, että Unreal Championship omaa todennäköisesti tämän hetkisistä Live-peleistä huonoimman nettikoodin. Pelattavasti toimivan serverin löytäminen on työlästä ja täysin lagittomasta pelikokemuksesta pääsee nauttimaan kerran tuhannessa pelikerrassa. Osasyynä tähän tosin on se, että peliä pelaamasta ei juurikaan löydy pohjoismaalaisia pelaajia. Toivottavasti Liven virallinen lanseeraus Suomessa tuo lisää kotimaista peliseuraa Unreal Championshipin pariin, sillä olisi sääli, jos näinkin hyvä moninpeliräiskintä jäisi lagin takia nurkkaan pölyttymään.
Sihti kohdallaan
Konsoliräiskintöjen yleinen ongelma on epätarkka ohjaus. Varsinkin Unreal Championshipin kaltaisen nopeatempoisen pelin kanssa ennakkoon hieman hirvittää, miten padi soveltuu pelaamiseen. Digital Extremes on kuitenkin tehnyt hyvää työtä sovittaessaan peliä Xboxin ohjaimelle. Kontrollit ovat loogiset, helposti omaksuttavat ja tähtäilykin on riittävän tarkkaa. Valitettavasti aivan Halon tasoon ei tässäkään pelissä ylletä, mutta ohjausherkkyyden reilu säätövara takaa sen, että omaan makuun sopiva balanssi tarkkuuden ja nopeuden väliltä pitäisi löytyä pienellä viilaamisella. Automaattitähtäys on olemassa, mutta sen käyttö on melko hillittyä, eikä se onneksi helpota peliä liikaa. Automaattitähtäystä karsastavat hardcore-pelaajat voivat kuitenkin halutessaan kääntää sen pois päältä, jos haluaa luottaa vain omiin kykyihinsä.
Pelistä löytyy runsas asevalikoima erilaisia aseita aina heikkotehoisesta konekivääristä raketinheittimeen ja zoomilla varustettuun sähkökivääriin. Aseissa on aina kaksi toimintoa: ensisijainen ja toissijainen tuli. Ensisijainen on useimmissa aseissa nopeampi ampua, mutta se aiheuttaa myös vähemmän vahinkoa. Aseiden tasapainottaminen ei ole ihan onnistunutta, sillä jotkut aseet ovat huomattavasti hyödyllisempiä kuin toiset. Parempia aseita ja lisäammuksia saa kerättyä mukaansa pitkin kenttiä. Se ei kuitenkaan ole välttämätöntä, sillä pelaajilla on oletusaseena varsin tulivoimainen, joskin kauas ammuttaessa epätarkka raketinheitin.
Mukavaa vaihtelua pelkkään juoksenteluun ja muiden räiskintään tuovat hahmojen hallitsemat kaksoishypyt ja eräänlainen teleporttiase, jolla voi ampua teleportin lähiympäristöön, jonne pelaaja haluaa siirtyä. Tämä on hyödyllinen varsinkin korkeisiin paikkoihin yltämiseksi tai muuten saavuttamattomissa olevien Power-Uppien saamiseksi. Erilaisia Power-Uppeja pelissä on muutamia: kolme eri vahvuista lisäenergiaa, kaksi eri vahvuista suojapakettia, aseen tuhovoiman tuplaava Double Damage ja adrenaliini. Näistä viimeinen, jota saa myös vastustajien listimisestä, on mielenkiintoinen lisä peliin, koska adrenaliinimittarin täyttyessä pelaaja voi aktivoida jonkin lukuisista erikoisominaisuuksista näpyttelemällä pienen näppäinyhdistelmän ristiohjaimella. Erikoisominaisuuksiin lukeutuu muun muassa näkymättömyys, energian ja suojien täyteenlataaminen ja nopeus, joka on hyödyllinen esimerkiksi lipunryöstössä, kun pitäisi vastustajan lippu saada mahdollisimman pian omaan tukikohtaan.
Namia silmille
Unreal Championship sisältää 30 taisteluareenaa, jotka sijoittuvat viiteen eri maailmaan. Kentät ovat mukavan vaihtelevia ja tuettuja pelimuotoja silmälläpitäen suunniteltuja. Esimerkiksi lipunryöstössä hyökkäyksen voi suorittaa useita eri reittejä käyttämällä. Yhteistä jokaiselle kartalle on se, että niistä löytyy paljon korkeuseroja. Pelaaja saakin olla jatkuvasti varuillaan, sillä vaara voi vaania missä suunnassa tahansa. Vaikuttavin seikka kartoissa on kuitenkin niiden visuaalinen näyttävyys. Unreal Championship on yksi nykykonsoleiden upeimmista peleistä. Yksikään kartta ei jää teknisessä mielessä valjun tuntuiseksi, vaan pieniä yksityiskohtia, hienoja valaistustehosteista ja metallipintojen heijastuksia on yllin kyllin. Lisäksi pelissä käytetty autenttinen fysiikkamoottori saa vastustajat lentämään esimerkiksi raketin voimasta realistisesti. Valitettavasti tälläkin on hintansa. Ruudunpäivitys vaihtelee täysin sulavasta lähes pelikelvottomaan. Ongelma korostuu varsinkin jaetun ruudun moninpelissä, jossa kolmen tai neljän pelaajan mäiskiessä samalla koneella peli puuroutuu niin pahasti, että pelitapahtumia on vaikea enää seurata.
Dolby Digital 5.1 -tuella ryhditetyt äänet ovat sitä tuttua peruskamaa; toimivia, mutta eivät herätä mitään riemunkiljahduksiakaan. Efektit aseiden paukkeesta metallilattian töminään ovat kelvollisia ja tilaääni on kohtalainen. Ääninäyttely, se vähä mitä pelissä sitä kuulee, on hoidettu ihan mallikkaasti, ja ”Head shotin” kajahtaminen kaiuttimista on aina yhtä mieltä lämmittävän kuuloista. Erilaisesta teknohumpasta koostuvat musiikitkin menevät siellä taustalla sutjakasti ilman, että ne alkaisivat ärsyttää. Omia musiikkeja ei peliin saa laitettua, joten turha odottaa uusimpien muovihittien soittamista taustalla tunnelmaa pilaamassa.
Hyvä peli, mutta ei sen enempää
Unreal Championship tarjoaa pelattavaa yhdestä iltapäivästä lähes loputtomiin. Yksinpelin antimet on nopeasti nähty, mutta pientä piristystä siihen tuovat vielä niin sanotut mutatorit ja mahdollisuus säätää pelinopeutta hieman normaalia hitaammaksi tai nopeammaksi. Mutatoreilla voi muuttaa pelin asetuksia esimerkiksi niin, että adrenaliini on poistettu, painovoimaa vähennetty tai sitten asevalikoima on rajoitettu yhteen. Mukana on myös hieman hullunkurisempia mutatoreja tyyliin tappojen mukana kasvavat hahmojen päät. Näistä pienistä lisämausteista huolimatta pelkästään yksinpeliksi Unreal Championship on varsin lyhyt.
Sen sijaan Livessä Digital Extremesin Xbox-yksinoikeus pääsee todellisiin oikeuksiinsa – niin, jos vain löytää pelattavan serverin. Jos lagiongelmia ei huomioida, peli on erittäin railakasta mättöä pelityypin ystäville, jossa riittää pelimuotojen ja karttojen määrän, sekä pelimekaniikan erikoisuuksien ansiosta vaihtelua pitämään mielenkiintoa yllä melko pitkään. Unreal Championship on hyvä osoitus siitä, että perinteiset Quake-sukupolven palvomat paukuttelut toimivat myös konsoliympäristössä.
Pienellä lisäviimeistelyllä peli olisi voinut nousta Xboxin räiskintäpelien kirkkaimpaan kärkeen. Tällaisenaan Unreal Championshippiä voi suositella pienellä varauksella kaikille tämän tyylisistä räiskinnöistä kiinnostuneille, mikäli yksinpeli ei ole se ainoa tapa, jolla peliä aikoo pelata, eikä säikähdä ruudunpäivityksen notkahtelua tai monilla servereillä esiintyvää enemmän tai vähemmän häiritsevää lagia.
Mutta jos olet pelannut pc versiota ja päätät hankia tämän xboxille niin se on kyllä iso virhe. Nimittäin se on kyllä pc versiota paljon huonompi. Petyin kyllä todella paljon koska hyvä peli sarjahan tämä on pc puolella ja siellä se saisikin pysyä.
Kirjoitettu: torstai, 29. kesäkuuta 2006 klo 13.10
Lainaus:29.06.2006 GenuineDark kirjoitti:
Lainaus:
Mutta jos olet pelannut pc versiota ja päätät hankia tämän xboxille niin se on kyllä iso virhe. Nimittäin se on kyllä pc versiota paljon huonompi. Petyin kyllä todella paljon koska hyvä peli sarjahan tämä on pc puolella ja siellä se saisikin pysyä.
