MP2 ja Garry's mod ei toimi.
Ei MP2 = Ei elämää. :I

Joo joo...

Ehkä silloin kun Karvinen kuoli tai silloin kun Laku tippui parvekkeelta.
Seuraavana päivänä sitte mentii eläinlääkärii ja luulin kokoajan että Laku saa piikin, mutta ei. Jouduin sitä sitte yhen päivän hoitelemaan ku sisko lähti kavereitten kaa jonnekki. :I Piti aina välillä tökkiä Lakun häntää, ja katsoa liikkuuko se.

Mikä eläin tuo laku oikein on.

Lainaus:30.07.2006 Randall kirjoitti:
Mikä eläin tuo laku oikein on.

Todennäköisesti kissa. Karvinen viittaa jo kissaan ja yksi kissa taas kissaihmiseen.

Lainaus:30.07.2006 Randall kirjoitti:
Mikä eläin tuo laku oikein on.

Musta kissa, epäonnen kissa. :I

Lainaus:30.07.2006 Jazt kirjoitti:

Lainaus:30.07.2006 VJT kirjoitti:

Lainaus:30.07.2006 Miglu kirjoitti:

Lainaus:30.07.2006 VJT kirjoitti:
2 luokalla kun pikkuveljeni syntyi ja lääkäri sanoi että pikkuveljelläni on paha sydän vika ja se pisti itkettämään koska vasta 1 päivän ikäsenä hänet leikattiin hän joutui olemaan sairaalassa 2kk kun tuli rytmihäiriökin. Mutta nyt kaikki on hyvin ja äsken kävi pöllimässä mun sipsit!

Minkä ikäinen velhesi on nyt?

Se syntyi Keväällä joten 5 vuotta kun kerran menen 8 luokalle jos oikein laskin

Terve se on mutta minä en oo kauaa kun se aina lyö mua palikoilla päähä :D
Pienenä kun tajusin että kuolen joskus aloin itkemään hillittömästi, oli uusivuosi silloin.

Joo sai kyllä nauraa ku se tli niillä palikoilla sun kimppuun. :D

Murruin kun toinen muisti kampa hajosi

Vitsi vitsi, en kyllä muista milloin olisin murtunut.

Kun sain tietää saavani seiskan kuvaamataidosta viime keväänä. Taivas romahti niskaani. Surun muututtua pännimiseksi mieliala palasi ennalleen saatuani tietää erään hyvin piirtävän ystäväni saaneen myös seiskan.

Varmaankin sillon kun sisko kuoli

Lainaus:30.07.2006 Randall kirjoitti:
Mikä eläin tuo laku oikein on.

Ettei vain mikään Lakupekka olisi sieltä parvekkeelta pudonnut?

Lainaus:30.07.2006 willie kirjoitti:
Varmaankin sillon kun sisko kuoli

Otan osaa,milloin hän kuoli?,jos saan kysyä.¨

Sry tuplat.

No siitä on noin 5 vuotta

Lainaus:30.07.2006 VJT kirjoitti:
2 luokalla kun pikkuveljeni syntyi ja lääkäri sanoi että pikkuveljelläni on paha sydän vika ja se pisti itkettämään koska vasta 1 päivän ikäsenä hänet leikattiin hän joutui olemaan sairaalassa 2kk kun tuli rytmihäiriökin. Mutta nyt kaikki on hyvin ja äsken kävi pöllimässä mun sipsit!

Minullakin oli syntyessä sydänvika, ja jossain happikaapissa joudúin pari viikkoa asustelemaan. Ei kyllä mitään leikkauksia taidettu suorittaa.

Joskus 5-6 vuotiaana ''murruin'' melko pahasti kun eksyin lähipaikkakauntien suurimpaan Supermarkettiin. Itkin ja etsin vanhempiani eikä kukaan vaivautunut edes auttamaan. Kyllä ne sitten pienen haapuilemisen jälkeen löytyvät(tai he löysivät minut meteliltä).

Ja pappani kuolema aiheutti tiettyjä henkisiä paineita, kuten myös muutaman kuukauden ikäisen koiranpentumme hukkuminen. Surettaa vieläkin kun muistelee tapausta yksityiskohtaisesti.

Lainaus:30.07.2006 Jackass_ kirjoitti:

Lainaus:30.07.2006 Randall kirjoitti:
Mikä eläin tuo laku oikein on.

Ettei vain mikään Lakupekka olisi sieltä parvekkeelta pudonnut?

Olipas hauskaa. -____-

Lainaus:Minullakin oli syntyessä sydänvika, ja jossain happikaapissa joudúin pari viikkoa asustelemaan. Ei kyllä mitään leikkauksia taidettu suorittaa.

Sori repesin tolle

Hmm.. Isoisäni kuoli -03 keväällä, ja vaikka siitä onkin vain 3 vuotta, se tuntuu äärettömän, äärettömän pitkältä ajalta. Isoisä oli mulle kun paras ystävä.. Tai oikeastaan oli. Pelattiin shakkia yhdessä, voittaja (eli lähes aina minä ) sai aina markan.. Olin monesti hoidossa "Isolassa" (=mummolassa), ja aina tehtiin jotain kivaa.. Viimeiset vuodet (tai oikeastaan viimeiset 10 vuotta) isoisäni ei jaksanut kävellä pitkiä matkoja eikä käydä kaupassa.. Paistettiin ja keitettiin aina kananmunia ja saatoin syödä epäterveellisesti jopa 5-8 kananmunaa päivässä . Hän myös antoi minulle kaikkea pientä sälää, usein arvokastakin sälää. Tykkäsin niistä, vaikka mitättömiä olivat.. Tosin nyt ne eivät ole mitättömiä minulle..
Isoisäni rupesi menemään huonoon kuntoon joskus -01. Sairaalassa hän oleskelikin sitten oikeastaan kokoajan.. -03 hän sitten kuoli, ja ikävää oli.. Todella ikävää.. Ja kuten sanoin, jos vuosilukuja ei otettaisi huomioon, sanoisin, että hänen kuolemastaan on jo n. 10 vuotta..

Joskus aina öisin rupeaa miettimään niitä kaikkia hauskoja hetkiä.. Ikävä tulee, ja tämmöiseltä kovisnuoreltakin pari kyyneltä aina tippuu.. Silloin ajattelee, että voi kun ihmisen ei tarvitsisi kuolla.. Mutta kun ihminen kuolee, häntä ei enää koskaan nää.. Ei koskaan


Lapsena sain myös oman kissan. Siis ihan oman, ei mikään perheen yhteinen 1/5. Sillä oli kummallinen tapa: se imi mun napaani Ja teki tassuillaan semmoista leipomaliikettä, tiiätte kai. Luuli varmaan että sieltä irtois maitoa Pidin siitä hemmetisti. Leikein sen kanssa todella usein. Sitten yhtenä yönä.. Äitini kuuli hirveän kissan karjaisun ulkoa; ilves nappasi kissani. Sama ilves oli monta muutakin kissaa vienyt, jopa saunan katolta vei yhden. Tämän minun kissani siskonkin se sama ilves vei.. Heti seuraavana yönä ensimmäisen jälkeen.. Silloin kyllä oli kaameat paikat.. Vaikka te ajattelettekin että se oli vain eläin.. Elämä on hyttyselläkin, jonka litistätte sen pistäessänne jalkaanne. Mutta samanniminen asia on myös teilläkin.. Ainakin luulisin.

Murruin täysin kun noin 2-5 viikkoa sitten katottiin jotain leffaa. Päästettiin koirat ulos (Lepke 10v ja Niilo 13v). Sitten vain yksi koirista tuli sisälle, mutta huomasimme asian vasta aamulla ja murruin täysin kun 6-vuotiaasta asti ollut Niilomme oli kadonnut. Äiti epäili että jalat olisivat pettäneet alta. Aattelin että Niilo on siellä jossain metsikössä jumissa/kitumassa. Myöhemmin selvisi että rakas koiramme olikin lähtenyt jäniksen perään jä päätynyt jonnekkin 10-30 km päähän. Lopulta isosisko haki koiran takaisin kotiin

Joo silloin, kun sain englannin kokeesta 5½ ja oli eka kerta enkkua ja olin harjoitellut hirveesti. Harmitti, mutta pääsin yli, koska sain seuraavasta 8-.
On niitä justiinsa, kun vanhemmat tappelevelat tai riitelevät. Oikea isäni asuu muuaalla, mutta tuo ''puolisä'' on todella väkivaltainen ja riitele, kun pienessäkin humalassa.

Lainaus:30.07.2006 willie kirjoitti:
No siitä on noin 5 vuotta

Minkä ikäinen hän oli?
Ja sinä?
E: Nonii saatana tuli bannia rasistisuudesta. Prkl.. Mähä kerroin vaa, mitä sillä tarkotettii.

Asia triidi, ei perseillä.
Turhat kommentit voi jättää pois ja sellaiset vastaukset kuten "sillon murruin kun maitolasi kaatui"
ja "en murru"

Lainaus:30.07.2006 Tazz kirjoitti:

Lainaus:Minullakin oli syntyessä sydänvika, ja jossain happikaapissa joudúin pari viikkoa asustelemaan. Ei kyllä mitään leikkauksia taidettu suorittaa.

Sori repesin tolle

Pidä vaan ne repeämiset omana tietonasi.

Kun ystäväni joutui pahaan kolariin ja kaikki luut hänen kehostaan murtuivat.

Tai hänhän siinä murtui täysin. :d:D:D,.afsigaogash

Lainaus:30.07.2006 Antti_91 kirjoitti:

Lainaus:30.07.2006 Jackass_ kirjoitti:
Eli minkälaisissa tilanteissa olette murtuneet henkisesti täysin? Läheisen kuolema, tyttöystävä jätti, tai jotain muuta suurta, jonka takia olette stressanneet ja jopa itkeneet paljon, eli olette murtuneet? Elämänne on tuntunut tyhjäksi ja merkityksettömäksi lyhyen tai pitkän aikaa. Mitä seurauksia murtumisestasi on tullut? Voinut jopa joutua lääkitykselle masennuksestasi, tai selvisit itse kaiken sen ylitse, minkä jouduit kestämään.

Itse murruin täysin, kun 7-vuotiaana vanhempani erosivat suurten riitojen takia. Noin pieni lapsi on vielä todella herkkä kaikelle, joten olihan siinä paljon surua. Kaikkea pahenti se, ettei isäni ollut halukas eroamaan, joten siitä olikin luvassa paljon vihaa ja surua jota hän kanavoi meihin. Ne oli toidella rankkoja vuosia silloin. Se on myös osannut kasvattaa minua tavalla tai toisella.

Kiitos asiallisille postauksille!

Mutta muistakaa, elämässä ei pidä jäädä seisomaan paikalle tai repimään haavoja auki. Menetetty täytyy unohtaa ja siitä täytyy päästää irti lopullisesti. Puhu ystävillesi, jos et kenellekkään muulle voi avautua. Minunkin hyvä ystävä on auttanut minua asioissa joissa olen tarvinnut hänen apuansa.

"And these scars remind me, that the past is real"

Läheisen kuolemasta ei pääse ylitse ikinä.. Itse murruin täysin n 2 vuotta sitten mummuni kuoleman takia. Itkin joka yö yhden vuoden ajan.. Enkä todellakaan häpeä sitä että itkin.. Mummini oli minulle kuin äiti. Olin joka kesä siellä n.2-3kk ja muut lomat aina mummilla joka asui n.800km päässä meistä.. Edelleen suren tätä todella paljon koska mummilla olisi voinut olla vielä elämää edessä todella paljon nimittäin hän lähti 56 vuotiaana aivoveren vuodon takia.. Voisin nyttenki päästää pari kyynneltä ja kaiken lisäksi jos alkaa häntä miettimään.. No mennyt on mennytä ja pitää ajatella eteenpäin.. Kestäkää tekin jotka menetitte tärkeän ihmisen..
Olen kavereille puhunut näistä ja se auttaa.. nyt vain tovotaan ettei tuu muita onnettomuuksia..

Synnytetäänpä teidän suvussa nuorina. :o

:Korjaan SUVUSSA :

No noita tapauksia on mulle sattunu aika useasti.

1.Paras kaverini ei selvinny konginkankaan bussiturmasta hengissä.
2.Sain mustan silmän isältäni nimipäivälahjaksi.
3.Koirani jäi auton alle kun olin 8.v

Ei tule mieleen lähes mitään, sukulaisiakaan ei ole yhtään kuollut.

Mutta ehkä elämäni suurin murtumani koskaan saattaa tulla pian, koska pieni, ihana koirani, paras ystäväni (Jackrusselin terrieri) on jo 12 v. ja todella vanha eikä mikään erikoisemmin yhtä hyväkuntoinen kuin pentuna - ja suurimman osan päivistä vain makailee hänen "tyynyllään." Surettaa kun pelkään sen kuolevan koko ajan, kun se näyttää vaan niin raukalta siinä.

Ei ******* ku jollain on hauskaa..."En murru koskaan" tjsp...

ihmettelen sitä että minua ei sureta vaikka kuulin wttä pappa kuoli, tai että kaveri jäi auton alle (paras kaverini...onneksi selvisi)
Mutta sit koirani (oli kans tosi hyvä kaveri) kuoli ja sitä itkin...
Ei mulla muuta muistu...