Lainaus:30.04.2009 ylijumala kirjoitti:
Noniin peliplaneetta on taas jotenkin ollu sekaisin. lisäsin itse kyseisen biisivalikoiman( the whip - trash) njerpezin jälkeen ja katsoin että viesti oli lähetetty mutta ei sitä sivustolla näkyny o_O kuitenkin hetken venailun jälkeen dakota ilmeisesti näki sen jollain tavalla.

Ilmeisesti arvostelusi oli niin huono, että joku mode poisti sen, mutta Dakota ehti kuitenkin arvostella sen ennen sitä.

Tuskinpa. kun se viesti ei näkynyt edes mulle ku viestin lähetin.

Parempi varmaankin jatkaa Dakotan laittamasta veisusta.

En tiedä missä mennään, mutta tein arvostelut Njerpezin ja Pelimies0:n biiseistä, ettei kenellekään tule paha mieli.

The Offspring - Dammit, I Changed Again

Offspringin Conspiracy of One -levyä tuli kuunneltua ala-asteella hyvinkin paljon. Musiikki on samanlaista kuin kaikilla The Offspringin levyillä (vanhemmilla ja uudemmilla). Onhan tätäkin biisiä ihan mukava kuunnella vaikkapa autossa huvin vuoksi tai pienoisessa tuubassa. Mutta muuten en jaksaisi kuunnella helppoa jenkkiteineille suunnattua musiikkia. Mitään hienouksia kappaleesta ei löydy. Soitanta ei ole ihmeellistä, tätä voisi aloittelevakin muusikko ilman vaikeuksia soittaa. Eikä laulu melodialtaan tai laulajan äänikään korvia hivele.

2/5

Megaherz - An Deinem Grab

Muutaman ensimmäisen sekunnin jälkeen odotin elektronista musiikkia, mutta kipale paljastuikin Rammstein -kopioksi. Laulajalla todella ärsyttävä tapa vedellä sanoja, luultavasti yrittää tulkita. Soittimien tullessa kehiin, biisi muuttuu geneeriseksi ja jos kieli muutettaisiin englanniksi, voisi kappale olla jonkun suuren budjetin leffan soundtrackilla. Tuotantoarvot kohdillaan, mutta mitään ihmeellistä tässä siis ei ole. Tunteita kyllä herättää mahtipontiset kitarat ja sävelkulku. Mutta saksa ja laulajan ääni pudottaa arvosanaa hieman alas.

2.5/5

Ei loistavaan musiikkiin tarvita kuin laulaja ja basisti kera läskibasson.

Edit: Biisi vaihdettu. Jos ehdit aloittaa edellisen biisin arvostelun, postaa se.

Kurt Elling - The Walking ( Live At Later...)

Ei oikein nyt iskenyt tämäkään. Jazzinhan kuulemma pitäisi olla jotenkin rentouttavaa musiikkia, mutta itseäni jazz ei onnistu millään tavalla rentouttamaan tai muutenkaan miellyttämään. Kappaleessa juuri mikään ei miellyttänyt: ei laulaja, ei laulutyyli, ei bassopimputtelu, ei niin yhtään mikään. Tai ehkä jazz on vain liian monimutkaista jotta sitä tajuaisin.

Ymmärrän toki jos joitain tällainen musiikki jollain tavalla rentouttaa, mutta itsessäni ei kappale herätä minkäänlaisia tunteita, eikä varsinkaan rentoutta.

0/5




Shadow - The Arrival At The Last Quarter

Shadow - The Arrival At The Last Quarter
Melodeath ei ole pitkään aikaan iskenyt harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, mutta tämä ei kuulostanut ollenkaan pahalta. Melodiat kuulostivat paljon paremmilta, kuin ne jööttepori kliseet, joita olen jo tottunut kuulemaan tämäntyylisissä bändeissä. Ikävä kyllä rytmikitarat ja rummut eivät olleet kovinkaan kummoisia, eikä vokalistikaan mitenkään loistanut. Biisi kävi välillä hyvinkin puuduttavaksi, mutta melodiat onnistuivat onneksi pitämään mielenkiinnon yllä kappaleen loppuun asti.

Hyvä biisi, mutta ei tarjonnut mitään kovin omaperäistä, vaikka poikkesikin jonkun verran jööttiporimassasta. Kuuntelihan tätä mielellään silti.
4/5

Celesty - Prelude For Vendetta/Euphoric Dream

Celesty - Prelude For Vendetta + Euphoric Dream

Alku lähti loistavasti käyntiin, tun komeet saundit ja melodia. Vähän kylmänväreitäki tuli, sen verran hieno alku. Torvet sopii aivan mainiosti. Kitarat liki parhaat mahdolliset mitä voi olla tämäntyyppisessä.
1.30 kohdalla biisi lähtikin oikein käyntiin, pitää sanoa että kuoromainen huuto kuullostaa oikeelta mun korvaan.
Sitten jos jotain miinusta tulee, niin laulajan ääni on vähän tyhmänkuuloinen tähän biisiin, ei mahda mitään mutta vain on.
Soolo todella hyvä, peruskauraa.

Kokonaisuutena todella hyvä biisi joka piti otteessa koko kuuden ja puolen minuutin ajan, taidanpa tsekkailla artistia jos ite alkaisi myös kuuntelemaan tätä.

5-/5

Seuraavaksi Rhytmn & Beat musiikkia

Maino Ft. T-Pain - All The Above

Heti biisin alusta tuli dejá vu -tunne. Heti, kun kaveri alussa totesi "Tässä minun tarinani", tiesin että tulee taas yksi ryysyistä rikkauksiin tarina. Ja niinhän sieltä tuli. Vieläpä samalla yksitoikkoisella, mutta silti hyvällä, biitillä. Samaa on ollut miljoonassa muussa biisissä. Myös autotune tuntuu olevan nykyräppäreiden suosima efekti. Tosiaan biisissä räpättiin siitä, kuinka elämä on ollut kovaa ghettossa ja miten sieltä noustiin "lahjojen" siivittämänä maailman huipulle - ei siis mitään uutta. Ihan selvästi rahaa on pistetty biisin ihan kunnolla kiinni, ja niinpä on menty varmaa reittiä. Näitä biisejä on nykyään 13 tusinassa ja lyriikoissa on menty ihan liian helpolla. Ilmeisesti tämä uppoaa räppäreiden alkuihin.

1/5

Tällaista ei näe joka päivä...

Tal Wilkenfeld - Serendipity

Täytyy sanoa että ei näe jokapäivä ei.
Okei, alkuun meni aivan liian turhan paljon aikaa. Turhauttavaa,, no sitten biisi lähti liikkeelle.
Ja kappas, osaahan tää tyttö bassoa soittaa, biisi oli alusta loppuun vähän tylsähköä mun makuun. Tollasta aika perusjammailumusiikkia.
Melodiat ei ollut kummosempia, mutta toimi tollasessa hyvin.

Mutta, kaikesta huolimatt rummut + basso yhdistetty hienoksi instrumentaalimusiikiksi. Mun makuun oli tosiaan hitusen liian "väsynyttä" musiikkia, josta vaan ei saa fiilistä.

3.5/5

Seuraavaksi tuoretta rankempaa kalustoa

DJ Paul - I'm Drunk

Biisin nimestä päättelin että voi eih. Mutta mutta, vaikka lyriikat ovatkin aika rivot, biisissä on (imo) hyvä biitti. Kuuntelin kaksi kertaa ja olen jo koukussa, harvinaisen kiinnostava biisi, vaikka onkin vähän erikoinen omaan musiikkimakuun. "Elektroskittat" tuolla kuulostaa ihan hyviltä
Suosittelen kaikille, jopa epäilijöille.

Plussat
- Biitti
- Lyriikat (ylläri)
- Basso!

Miinukset
- Lyriikat (rivous, ehkä ei paras niille "heikkohermoisille"


Don Johnson Big Band - L.L.H
Vähän suomalaista.

Don Johnson Big Band - L.L.H.

Olen aina tykannyt Don Johnson Big Bandin musiikista. Ja tämäkin biisi vetää syvälle syövereihinsä heti ensi tahdeista alkaen. Lindegrenin räpäytys ja laulu on jo tuttua, eikä siinä ole mitään valitettavaa. Mutta kertosäe on DJBB:n biisiksi melko raskas, ei taida olla missään heidän biisissään näin kova tykitystä. Säkeistöjen riffit ja rytmittely on kuitenkin biisin paras osa - rumpukomppi ja basson sekä urkujen työskentely saa heilumaan rytmin mukana. Säkeistöistä tulee todella vahvasti myös Deep Purplen biisit mieleen, eikä vähiten urkusaundin takia.

Videota on pakko kommentoida sen verran, että on paras moneen vuoteen. Tanssija/koreografi on tehnyt todella hienon tanssin, tosin sen yhteyttä biisin en ymmärrä - voinee johtua siitä, etten osaa tulkita tanssia kovinkaan hyvin.

5/5 ja uusi levy meni ostoslistalle...

THE laulu

Bill Withers - Ain't No Sunshine

Mukavaa melankolista tunnelmointia. Laulajan ääni sopii hÿvin kappaleeseen, mutta olisiko tuon "i know, i know"-toiston tilalle voinut kirjoittaa pari riviä tekstiä lisää? Eipä tuo paljoa häirinnyt, mutta silti. Rumpali veti kyllä ilmeellä Kappale oli juuri sopivan pituinen, ei ehtinyt käydä tylsäksi. Ah kultaista 70-lukua....kaikki oli silloin paremmin...
4/5

Next
(huomatkaa Pedro Hietasen urkusoolo)

Voihan nenä, ensireaktio oli se "ei H... oletko tosissas, 10min?"
Seuraavaksi tulikin mieleen että jos deep purple ja pink floyd olisivat tehneet lapsen, niin se olisi aika lähellä tätä.
Urkusoolo oli eeeerittäin näyttävä ja suomi-englanti lausunta oli yllättävän hyvä, se tosiaan oli -76 joten odotin aika pahaa kuravelliä vaikka suurimman osan puhumisesta tekivätkin soittimet.
Tämä oli kyllä sen verran hyvä että pitää tutustua tarkemmin, kiitos tästä!
Annan sen 4/5, mutta niinkuin aina progen kanssa tullut huomattua niin useampi kuuntelukerta avaa biisiä enemmän joten voisimpa väittää että huomenna voisin jo antaa sen 5/5.


Kesäbiisiä!
http://www.youtube.com/watch?v=VWLA4GvhlOg

^Laulajana oli brittiläinen Jim Pembroke, joten lausunta oli siitä johtuen autenttista.

Big White Monkees - Wherever

Tämä tosiaan oli kesäbiisi niin hyvässä kuin pahassa. Kappaleen melodia ja tausta muistuttaa keskimääräistä kesäpäivää, joka on iloinen, kepeä ja yksinkertainen, eikä siitä jää oikein mitään mieleen. Mutta silti antaa uutta energiaa. Sanat eivät kuitenkaan ihan sovi taustan keveään kitaran rämpyttelyyn, koska niissä on tiettyä melankoliaa mukana. Mutta ei kuitenkaan tarpeeksi sanomaa, jotta niidenkään takia tätä keskinkertaista kappaletta jaksaisi muutamaa kertaa ihan ajatuksen kanssa kuunnella. Varmasti taustalla muutaman kaverin ja bissen kera oikein mukava biisi.

3/5

Wigwamin innoittaman lisää suomalaista progea. Ja tuosta Hietasen synasoolosta on pakko kommentoida sen verran, että noihin vanhoihin syntetisaattoreihin pitää olla melkeinpä maisterin tutkinto, jos niitä haluaa soittaa. Sen verran on nappulaa ja vipua. :S

Kingston Wall - You

Kingston Wall on yksi niistä monista suuruuksista, joihin pitäisi jossain vaiheessa tutustua. Biisi alkaa itämaisissa tunnelmissa eksoottisen "ulinan" saattelemani ja lähtee pian rullaamaan täydellä tehollaan. Rumputyöskentely kuulostaa erityisen hyvältä. Meno rauhoittuu taas pian ja korvani saavat kuulla hienon kitarasoolon. Tiesin kyllä Kuoppamäen nimeltä hyväksi rumpaliksi, mutta huh huh silti mitä settiä. Laulua ei ole paljoakaan, mikä on harmi, sillä tykkäsin laulajasta. Kaiken kaikkiaan loistava kappale. Pure progressive greatness!
5/5

Jatketaan progressiivisella linjalla:
Next

CMX - Kaikkivaltiaan peili

Loistavaa, loistavaa. Koskaan en ole kauhean paljoa CMX:ää kuunnellut mutta kaikki biisit joita olen esim. radiossakin kuullut ovat täyttä rautaa. Kuten on myös tämä. Proge on meikäläisellä lähellä sydäntä ja tämä ei jätä kylmäksi. Biisi on mukavan vaihteleva ja laulajan ääni on täydellinen biisiin ja bändille. Soolo toimii hyvin ja on tunnelmallinen. Ennen ajattelin että suomenkieli ei sovi metallimusiikkiin mutta CMX ja Kotiteollisuus muuttivat mieleni. Upeat sanat tässä biisissä, kertakaikkiaan. Kiitos tästä, Cross, päiväni on pelastettu.

5/5

Seuraavaa

Steve Vai - The Animal

Steve Vai on yksi niistä harvoista kitarasankareista, joita jaksan kuunnella herkeämättä enemmän kuin kaksi minuuttia. Todennäköisesti johtuu siitä, että Vailla on erinomaisen tekniikan lisäksi nuottikorvaa. Suurella osalla näistä isoista kitaristeistä kaikki biisit tuppaa menemään hirveäksi tilutteluksi, mutta Vain kipaleissa on selkeä rakenne ja rytmi, joka ei pääse hajoamaan soolojenkaan aikana. Tämä biisi hyvänä esimerkkinä siitä. Vaikka mukana oli nopeaa, teknistä tilutusta, silti jokainen soolo oli erilainen eikä se biisi perusta levinnyt käsiin. Bassosoolosta tietysti plussaa, varsinkin kun kyseessä oli Billy Sheehan - ainut kaveri tähän mennessä, joka saa bassotiluttelun kuulostamaan joltain.

4,5/5

Rauhallista musiikkia väliin.

Edit: Heh, kumpi oli ensin... Molemmilla sama aika.

Steve Vai - The Animal

Maestro herätti alkuun hieman hilpeyttä olemuksellaan ja tanssiliikkeillään ( "wish i could moonwalk!" ), mutta biisihän paljastuikin todella hyväksi. Ajattelin alkuun, että tässä taas joku kitarasankari tiluttaa sen 10 min, mutta onneksi olin väärässä. Koko bähdi oli hyvin menossa mukana, vaikka herra Vai olikin pääosassa. Mukavan raskasta riffittelyä ja hienoja sooloja.
4,5/5

Next

edit: hoho, nyt vasta huomasin....no, se istuutuu joka ehtii....

Lainaus:06.05.2009 potakka kirjoitti:
tässä mun mielestä hyvä rock klassikko
http://www.youtube.com/watch?v=lN4CeJd-SfA

ok

Lainaus:06.05.2009 Cross kirjoitti:
Steve Vai - The Animal

Maestro herätti alkuun hieman hilpeyttä olemuksellaan ja tanssiliikkeillään ( "wish i could moonwalk!" ), mutta biisihän paljastuikin todella hyväksi. Ajattelin alkuun, että tässä taas joku kitarasankari tiluttaa sen 10 min, mutta onneksi olin väärässä. Koko bähdi oli hyvin menossa mukana, vaikka herra Vai olikin pääosassa. Mukavan raskasta riffittelyä ja hienoja sooloja.
4,5/5

Next

Arvostan pirusti The Cats musikaali olen sen katsonut tuolta tuubista. Tämä biisi kuitenkaan ei ole minun suosikkini. Mielestäni tuon katin ääni kuitenkin on hyvä joissain kohissa biisi on minun makuuni mahtipontisissa äänissä. Tuon naisen ääni on kyllä aika hyvä joka tuo plussaa tähän biisiin. Kuoro ääni on taas toinen ääni joka on pirun hyvä. Rauhallista, mutta ei liian tylsää.

4/5

Rajumpaa tähän väliin

Fear Factory - Archetype

Kyseisen bändin samanniminen levy tuli ostettua monta vuotta sitten. Moneen vuoteen en olekaan Fear Factorya aktiivisesti kuunnellut, mutta tämä biisi on silti edelleen todella hyvä. Mukavan energinen, mutta silti niin melodinen kipale. Erityisesti kappaleessa miellyttää laulaja, ja varsinkin puhtaat lauluosuudet. Laulajan ääni sopii kipaleeseen täydellisesti. Kertosäe on uskomattoman upean kuuloinen noilla vokaaleilla. Ainoa miinus kappaleesta tulee tuosta lopetuksesta: Tuo "Open Your Eyes"-hoilaus kesti hieman liian pitkään, ja saattaa joitakuita puuduttaa. Itseäni se ei kuitenkaan kokonaisuuteen katsottuna. Oikein nautittava kappale, oli mukava kuunnella pitkästä aikaa, pitääpä katsoa jos vaikka jaksaisi alkaa taas tarkemmin tutustua joskus.

9/10

Falkenbach - ...Of Forests Unknown...

Falkenbach - ...of Forests Unknown...

Jaahas jaahas...
Let's break it down.
Rummut olivat erittäin puuduttavat ja jäinkin ihmettelemään että onko rumpalilla lainkaan mielikuvitusta.
Kitara oli vain tasaista *****a rämpytystä.
Basso oli basso.
Laulajalla tasaisen huono "bläckkis" ääni, missä ei ollut mitään omaperäistä, ehkä siksi en koskaan ole tajunnut mikä tässä on hienoa.
Ainoat bändit mitä koneelta löytyy ja kuulostaa edes kaukaisesti läheltä ovat venom ja lamb of god, joten siitäkin voi vetää omat johtopäätöksensä.

Loppukädessä päähän jäivät ainoastaan jatkuvat tuplat ja selvästikkin liian vähän juonut tai polttanut mieslaulaja että ääni kuulostaisi edes hiukan mielyttävämmästi enemmän raa'alta (tiedän tiedän, deepthroat on laulamista mitä saa opetella kunnolla että on siinä hyvä, mutta massasta saa erottua)

Toivottavasti en tähän enää törmää
tyhjä arpa/lottovoitto annan arvosanaksi.
Toivottavasti enää tuohon törmää, muute oli ihan jees.


http://www.youtube.com/watch?v=M0ZdzthYCvY

The Rifles - The Great Escape

Yleensä en tämmöisestä perusrockista niinkään välitä, mutta tämä kuulosti keskimääräistä paremmalta. Korvakuulolta sanoisin, että lyriikat olivat hyvät. Laulaja oli aika tavanomainen, tämäntyylisiä on aika monessa bändissä nykyään. Biisiin olisin kaivannut hiukkasen lisää vaihtelua, kitarasoolo esimerkiksi olisis ollut poikaa muuten hiukan puuduttavaan rämpytykseen. Ihan kiva kappale.
3,5/5

Next

Nile - Maat Re (En tiedä onko noin, vähän jäi epäselväksi kappaleen nimi)

Okei, alku oli loistava; Egyptiläistä tunnelmaa vajaa minuutin, sitten lähti kitarat jotka tässä vaiheessa olivat vielä lupaavat. Tämän jälkeen helvett1 pääsi irti kun laulu alkoi. Siis käsittämättömän huonoa karjuntaa, diggaan hyvästä karjunnasta (Killswitch engaget ym), ei siinä mitään. Mutta tää vaan oli niin järkyttävän kuullosta, että ei voinut kun alkaa paheksumaan.

Biisi oli loppuun asti melko ykspuolista, ja sanoitukset käsittelevät Faaraoita, Egyptin mytologiaa (?) mutta selväähän niistä ei tietenkään saa. Tällanen Tekninen/Brutaalinen death ei millään uponnut kyllä mun puolelle.

0.5/5

Soul Comes Next