Refused - The Shape Of Punk To Come

Alku ei luvannut mitään kovin erikoista, kappale oli mukavan aggressiivinen, muttei nostattanut minkäänlaista "Jeah!"-tunnetta. Onneksi mukaan tuli myös vaihtelua tuohon samaan riffiin ja muuhun biisin rakenteeseen, vaikkei sitä tämäntyylisessä biisissä välttämättä odottaisikaan. Joka tapauksessa kappale oli kuitenkin loppujen lopuksi hieman liian tasapaksu makuuni.
3/5

Next

Bach, Toccata and Fugue in D minor, organ
Loistobiisi kyllä. Melodiat olivat hienoja ja kappaleen kuunteleminen aiheutti unenomaisen, melkein hypnoottisen tilan. Biisissä oli hienoja ideoita ja koko biisi tuntui menevän hyvin "sulavasti" läpi. Liian pitkä oli kyllä ja alkoi tuon urun piipitys ärsyttää loppupuolella, mutta ei siinä mitään. Plussaa siitä, että tästä biisistä oli saatu hyvin eeppinen, vaikka käytettiinkin vain yhtä soitinta. Erityisesti loppusointu oli niin mahtipontinen, että ihokarvat nousivat pystyyn.
4/5

Keldian - Redshift

Keldian - Redshift
Ohhoh, eka odotin jotain sankari heviä ja pääsi yllättämään positiivisesti.
Hyvä tunnelmallinen biisi taustalla kun samalla selailin nettiä.
Vokaalit kuulostivat siisteiltä ja...hetkinen.
Wikitin ja nähtävästi power metallia toi sittenkin oli
Nähtävästi ns. levyn herkimpiän biisejä oletan
Niin vokaalit kuulostivat ehkä jopa siistemmiltä kun bändinä on power metallia rämpyttävä ja tunnelmoivat pehmein äänin.
Kuivin asia biisissä on varmaan soolo, mikä sekään kuitenkaan ei ihan huono ole, mutta varmasti olisivat pystyneet vääntämään biisiin paremman lopetuksen.
Biisi oli myös voinut ihan yhtä hyvin alkaa siinä 50sec kohdilla eikä lykätä kuorolaulua siihen alkuun.
Biisi on loppujen lopuksi aika tunnelmallinen mistä kuitenkin tuntuisi uupuvan vielä se jokin loppullinen elementti.
Oli mukava kuunnella ennen kuin lyön pääni tyynyyn.
3/5

http://www.youtube.com/watch?v=7oQkuCC4Vcg

EDITEDIT eri biisiä kehiin

Bob Dylan - Changing Of The Guards

Tällaista popimpaa rokkia ei tule ollenkaan kuunneltua, mutta nyt on kyllä pakko myöntää, että kappale oli itse asiassa hyvä. Ei olisi uskonut. Laulajan ääni miellytti paljon. Sopii tuohon kappaleeseen aika hyvin. Myös saksofonilla soitetut osuudet kuulostivat hyvältä. Onhan tämä kuitenkin tällainen kappale, että voi silloin tällöin kuunnella, mutta en todellakaan aio alkaa Bob Dylaniin tarkemmin tutustumaan. Ei tällainen musiikki ole niin lähellä sydäntä kuitenkaan. Mutta ehdottomasti lyö nämä nykyajan mukaherkät pop-kappaleet. Tämä oli oikeasti aika tunnelmallinen kappale. Mielummin tätä kuuntelen kun jotain discoa tai normipoppia.

3/5



Entwine - Losing The Ground

Entwine- Losing The Ground

Kappaleen alku rokkasi ihan mukavasti, mutta jatko oli hiukan latteaa laulun tullessa mukaan...laulaja ei oikein tuntunut eläytyvän biisiin, jotenkin tuli mieleen Ville Valon huonompi versio. Ja kun oikein kuuntelee, tulee mieleen, että tämä on kuin The Rasmuksen, Amorphiksen ja Himin sekasikiö, mikä ei ainakaan ole positiivista. Alku lupasi parempaa, mutta melkoisen yhdentekeväksi jäi.
2/5

Next

Queensryche "Suite Sister Mary"
En ole ennen Queensrycheä kuunellut ja tämä oli ensimmäinen biisi kyseiseltä bändiltä. Alku sekunneilla olin jo luulla, että kyseessä olisi power metal biisi, johtuen mahtipontisesta kuorosta...mutta eipäs näin ollutkaan. Suite sister maryssä on vahvaa progressiivistä makua ja sanat ovat kuin tarina. Biisi sai sen verran minut kiinostumaan Operation:Mind crime-levystä, jossa siis kyseinen biisi on, että piti käydä tietoa hakemassa. Ilmeisesti levyn sanoitukset ovat kokonaisuudessaan kuin suuri tarina, sellaista sanoitustapaa en ole ennen kohdannut ja tämä on ehdottomasti hieno tyyli. Sanoituksen ymmärtämiseen meni hiukan aikaa, mutta käsittääkseni biisi kertoo miehestä, kun hän tappaa nunnan, joka on hänen rakkautensa myös. Hienot sanat ja laulaja osaa laulaa todellakin hyvin (hyvin korkealta). Koko biisin ajan on suhteellisen rauhallinen tempo, paitsi n.puolessa välissä biisiä pistetään vähän reippaampi tempo pystyyn. Samaa kitara ja rumpu kuviota toistetaan, melkeinpä koko biisinajan, eikä se ole huono asia, sillä se pitää biisille yleisen ilmeen ja järjen. Se myös sopii biisin herkään ja tunteikkaan henkeen. Ehkäpä kärsimätön kuuntelia voisi valittaa biisin pituudesta, mikä siis on 10minuuttia, mutta minä itse jaksoin kärsivällisesti kuunella biisin, eikä käynyt tylsäksi. Sitä paitsi, tämä on progressiivinen kappale, eli pitkä biisin pituus on genreen kuuluvaa. Mitä sitä sitten numeroa pudottamaan? Sama kuin sanoisi, että on huonoa kun death metal biisissä karjutaan/öristään tai Thrash biisi on liian riffaileva.

Tulipa sitten kirjoitettua "pieni" arvostelu...

Arvosana:10/10

Oma biisini: Slayer "Criminally Insane"

Slayer - Criminally Insane

Reign In Blood on levynä ehdoton klassikko, vaikkei mielestäni olekaan Slayerin paras. Tämä biisi, Criminally Insane, ei ole levyn parhaita tai tunnetuimpia biisejä, mutta levyn kokonaisuuteen istuu vallan mainiosti. Lyhyehkö ja todella vihainen rykäisy, varsinkin Arayan huuto kuulostaa aidosti raivokkaalta tässä biisissä. Killeririffejä ei tästä biisistä tosin löydy, eikä soolokaan ole kummoinen, mutta biisi on kuitenkin puhdasta 80-luvun Slayeria. Ja se jos mikä toimii.
3,5 / 5

Gojira - Vacuity

Gojira - Vacuity

Kappale kulkee koko kappaleen ajan sinäänsä ihan mukavankuuloisella groovaavalla meiningillä, vaikka jossain välissä kuullaan hieman vaihtelevuuttakin. Valitettavasti kuitenkin liian vähän. Laulajalta lähtee myös ihan mukavat murinat, mutta kuitenkin liian tälle genrelle tyypilliset, että olisivat mitenkään erityisesti onnistuneet säväyttämäät. Biisi on muutenkin melko tasapaksu ja tylsä. Mitään mullistavia riffinpoikasiakaan ei biisi omaa.

Nuo groove metal-vaikutteet ovat oikeastaan ainoa asia, mikä biisissä edes vähän miellyttää, mutta nekin on toteutettu melko tylsällä tavalla. Tässä olisi ainesta parempaan. "Vacuity" Ei onnistu muuttamaan mielipidettäni siitä, että Gojiran kappaleet ovat mielestäni melko tylsiä.

2/5

Destruction - Dictators Of Cruelty

Destruction - Dictators of Cruelty

Uudempaa Destructionia - tästä kyseisestä biisistä ei ollut juuri muistikuvaa ennen kuuntelua mitä nyt ihmettelen suuresti, sillä tämä oli ehdottomasti yksi parhaista Destructionin biiseistä 2000-luvulta! Mahtavan tiukka kappale, kovia riffejä eikä Schirmeriltäkään ole koskaan asennetta puuttunut vokaaleissa : ) The Antichristillä on monia muitakin erittäin kovia biisejä, vaikka eiväthän ne todellakaan debyytille pärjää!

Saxon - Princess of the Night

Saxon - Princess of the Night

Ah, vanha kunnon NWOBHM...genren ja ajankohdan tunnistaa jo introsta. Laulaja kuulosti hiukan köyhän miehen Rob Halfordilta, ei huono kumminkaan, muttei ehkä tarpeeksi iskevä ääni miehellä omaan makuuni. Muutenhan kappale olikin ehtaa vanhan ajan heavy metallia. Kertosäe oli hiukan laimea, johtuen varmaankin laulajasta. Muuten ihan oiva biisi.
3,5/5

Next

Schubert - Der Erlkönig
Ei hitto kun aluksi repesin liitoksistani, Cross kyllä osaa okeasti virkistää tätä ketjua kunnolla
Toivottavasti en ole ainoa ketä arvostaa tätä, sillä täällä on aivan liian bläkkistä ja sekasorto heviä
Tätä on todella vaikea lähteä arvostelemaan koska kappaleen säestyksen hoiti piano, samalla kun oopperoitiin saksalaisittain.
En lukenut lyriikoita ja vedän näppituntumalla.
Kappale kuulosti selvästikkin käsittelevän jotain surullista tai kauheaa.
Oopperointi oli mukavan kuuloista eikä mene yli tajunnan niinkuin arvostetuimpien oopperoiden lasia rikkovat kuukautishuudot.
Ääneltään homma hoidettiin pehmeän tasaisesti ja painostaen tietyissä hetkillä äänen vetämisellä korkeammalle.
Piano ei tee mitään yllätyksen omaista vaan säestää joten siitä nyt en osaa sanoa mitään vaikka yrittäiskin arvostella kipaletta purkamalle sen eri osiin.
Empä muuta sanottavaa keksi kun en tämmöistä oikeastaan osaa arvostella.
3/5 pidin lievästi mutta tämmöinen vaatii enemmän sulattelua ennenkuin innostuisin koko oopperoinnista.

Tässä kuunnellut pari päivää Frank ja Nancy Sinatraa joten pistetään kiertoon.
http://www.youtube.com/watch?v=yRkovnss7sg

^Kappale perustuu Goethen runoon, jossa isä ratsastaa houraileva poika sylissään hakemaan pojalle apua, ja poika kuvittelee näkevänsä keijujen kuninkaan (erlkönig), joka kutsuu häntä mukaansa. Kun viimein päästään perille, poika on kuollut..


Nancy Sinatra - These Boots Are Made For Walking

Tämä tyttöhän osaa laulaa! Amerikka-iskelmä ei yleensäkään iske, mutta tämä kappale oli kieltämättä hyvä. Kertosäe oli erityisen hauska, "One of these days these boots are gonna walk all over you", ja perää basson(?) hauska laskeva melodia... Mukavaa kuunneltavaa ajalta, jolloin maailma oli erilainen. Tykkäsin kovasti, vaikken itse uskonutkaan siihen..
4,5/5

Next

Mielenkiintoisen kappaleen lykkäsit. Ainakaan omalta osalta ei tule tällaista musiikkia paljoa kuunneltua, joten mukavaa vaihtelua. Kappaleessa tunnelmaa toivat korkeusvaihtelut ja välillä musiikki ja laulu hiljeni niin, että luuli jo kappaleen loppuneen, mutta sitten se kumminkin ikäänkuin nousi uuteen vauhtiin. Sanat olivat kivat ja niistä oli mukava seurata kappaleen kulkua. Mukavaa vaihtelua tottumuksiini.

Seuraava

Täytyy tunnustaa että yllätyin vähän=D Kappale oli iloinen ja eksoottinen, ja paikoitellen oikeasti hyvän kuuloinen:o ei kauttaaltaan, mutta varsinkin alku oli ihan hyvä. Omaperäisyys on aina plussaa ja kappaleessa oli itseasiassa paljonkin koukkuja. Häiritsemään jäivät vain kamalan kuuloinen japanin kieli ja bändin ulkonäkö=D Mutta mielenkiintonen paketti silti.

Voisin jatkaa tätä klassista linjaa Sibeliuksella, vaikka tää onkin marssi=)
Jääkärimarssi

Jääkärimarssi

Ei niitä Sibeliuksen parhaita omasta mielestäni, vaikka herättää kyllä tiettyä kansallistunnetta, kuten tietysti on ollut säveltäjän ja sanoittajan tarkoituksenakin. Vähän hankala arvostella tätä, kun kumminkin joku kohta valittaa epäisänmaalliseksi...Sibeliuksella ei tosin tainnut juuri absoluuttista musiikkia olla, mutta pidän enemmän hänen muista teoksistaan.
3/5

Next

Frederic Chopin - Funeral March (Played by Andrei Nikolsky)

Rauhallinen, voimakas, ja ehkä vähän masentavakin kappale, mutta hienoja sävellyksiä ja soitantoa. Kappaleen alku on tasaista pianon pimpusta, ja vähän myöhemmin se vaihtuu osittain voimakkaammaksi. Hampaankoloon jäi vain muiden instrumenttien puute, vaikka en ole varma tarvitseeko tämä kipale niitä. Elikkäs ihan mukava kokonaisuus, jolle numeroksi:
3/5

http://www.youtube.com/watch?v=9Xs9OQHpwDE

Näin tyhmänä sällinä kysyn, että miten tuon linkin tilalle saisi esimerkiksi biisin nimen?

^Paina tuota maapallon kuvaa.

Lainaus:30.05.2009 Martial4rtist kirjoitti:


http://www.youtube.com/watch?v=9Xs9OQHpwDE

Näin tyhmänä sällinä kysyn, että miten tuon linkin tilalle saisi esimerkiksi biisin nimen?

Näin:
Michael Jackson - Thriller

Muokkaa tätä viestiä niin näet että miten.

Michael Jackson - Thriller
Jacksonin musiikkin en ole koskaan perehtynyt ja tämän pätkän perusteella en ole menettänyt paljoakaan... Toki tyypillä on erittäin mahtava ääni, mutta itse musiikki oli lähinnä ärsyttävää. Taustalla soi kokoajan tuo ärsyttävä bassolinja ja nuo ärsyttävät rummut. Videokin oli ärsyttävä! :D Pituus oli myös jotain aivan uskomatonta etenkin, kun tässä ei ollut juuri minkäänlaista vaihtelua. Jaksonin miellyttävä ääni teki tästä kuitenkin lähes siedettävän kappaleen.
1,5/5

Death Notee

Death Note Theme - Low of Solipsism

Olipas kohtalokas soundi. Tuosta rytmistä tuli mieleen jonkun komedian soundtracki (älköö naurako). Biisi oli hieman yksitoikkoinen. Siitä ei ns. "saanut oikein mitään irti". Tykkäsin tosin, miten suunnilleen puolivälissä 'nakutus' hidastui ja hiljeni. Musiikkimakuni on erittäin laaja, mutta tämänkaltaiseen musiikkiin en ole kyllä ikinä mieltynyt.
2/5

Joe Bonamassa - Stop!

Joe Bonamassa - Stop!

Varsin mukavaa tunnelmointia. Laulajalla on miellyttävä ääni ja sopii hyvin kappaleeseen. Bändi soittaa todella hyvin, ja kitaratyöskentely oli kertakaikkisen loistavaa, aivan mahtavia sooloja mies soittelee. Positiivista oli myös se, ettei kappaleen tunnelmaa rikottu millään nopeammilla kohdilla, vaan tempo pysyi koko ajan suht rauhallisena. Erinomainen biisi.
5/5

Next

La Valse d'Amelie
No olipas surumielistä tunnelmointia... Todella mukava oli kyllä kuunnella. Kappaleessa oli tuon surumielisyyden lisäksi vielä tuollainen "mysteerinen" tunnelma, josta pidän todella paljon. Hirveästi sisältöä ei biisillä ollut, mutta tuskinpa tätä olisi hirveän pitkäksi voinut venyttääkään pelkällä pianolla ilman, tästä olisi tullut pitkäveteinen. En tuosta ota pisteitä kuitenkaan pois, sillä tämä kappale oli oikeastaan aivan täydellinen näin. Minua ei olisi haitannut ylimääräiset klassiset soittimetkaan kyllä, mutta on se piano hieno soitin yksinäänkin. :]
5/5

Eternal Tears of Sorrow - Diary of Demonic Dreams

Lainaus:03.06.2009 Scarab kirjoitti:
La Valse d'Amelie
No olipas surumielistä tunnelmointia... Todella mukava oli kyllä kuunnella. Kappaleessa oli tuon surumielisyyden lisäksi vielä tuollainen "mysteerinen" tunnelma, josta pidän todella paljon. Hirveästi sisältöä ei biisillä ollut, mutta tuskinpa tätä olisi hirveän pitkäksi voinut venyttääkään pelkällä pianolla ilman, tästä olisi tullut pitkäveteinen. En tuosta ota pisteitä kuitenkaan pois, sillä tämä kappale oli oikeastaan aivan täydellinen näin. Minua ei olisi haitannut ylimääräiset klassiset soittimetkaan kyllä, mutta on se piano hieno soitin yksinäänkin. :]
5/5

Eternal Tears of Sorrow - Diary of Demonic Dreams

Kannattaa kuunnella kappaleesta myös orkesteriversio, löytyy tuon videon relatedeista........tosin tuubi jumittaa kuin viimeistä päivää tällä hetkellä..

Eternal Tears Of Sorrow - Diary Of Demonic Dreams

Sinfoniselle metallille melko tyypillinen kappale, mutta silti ihan toimiva. Sinfoniset kuviot ovat mielenkiintoisen kuuloisia, ja lauluakin kuullaan monipuolisesti: On puhdasta laulua sekä miehen että naisen kurkusta sekä murinavokaaleita, joista jälkimmäinen on melko tasapaksun kuuloista. Ei mitään mullistavaa. Ja vaikka kappale on omassa lajissaan edustuskelpoinen, ei se silti ainakaan omaa kiinnostustani uutta EToS-albumia kohtaan. Kappale kun on melko tylsähkö muutaman kuuntelukerran jälkeen.

7/10

Falkenbach - Havamal

Falkenbach - Havamal

Viikinkimetallia! En ole koskaan pahemmin tämäntyyliseen musaan perehtynyt, mutta välillä menee taustamusiikkina. Mukavaa tunnelmointia tässä kappalessa. Melodiat eivät ole mitään maata järisyttäviä, mutta tunnelmahan tässä on tärkeintä. Voin kuvitella vaeltavani jossain sumuisilla vuorilla kuunnellessani tätä. Laulu kuulosti aluksi joltain aivan tuntemattomalta kieleltä, mutta kun kurkistelin Metal Archivesiin, huomasinkin että tässä biisissä lauletaan kuin lauletaankin englantia. Summa summarum: Tunnelmallista, eikä onneksi liian tekoraskasta musiikkia. En kuuntelisi koko levyä kerralla, mutta yksi biisi tällaista silloin tällöin toimii ihan hyvin.
2,5 / 5


In Mourning - The Art of a Mourning Kind