Arvostelun minimipituus on neljä riviä. Lisätty myös otsikkoon, jos joku ei osaa sitä aloitusviestiä lukea.

Carl Sagan - 'A Glorious Dawn' ft Stephen Hawking (Cosmos Remixed)

Remix-biisi kahden tiedemiehen aivoituksista hienolla biitillä ja pianosoitannolla säestettynä. Sanoitus koostuu lähinnä universumin sekä luonnon monimutkaisen kauneuden kuvailusta mahtipontisin tiedesanoin. Jo introspiikistä alkaen kappale tempaa mukaansa, tosin "laulajien" elektroninen ääni käy loppua kohden latteaksi.

4,5/5

Seuraava.

Van Der Graaf Generator - Godbluff - 01 - The Undercover Man

Kappale alkaa melko hitaasti ja rauhallisesti tylsähköllä musiikilla ja puhe-tyylisellä laululla, mutta parin minuutin kohdalla se muuttuu nopeammaksi ja rummut sekä huilu tulevat hienosti mukaan. Rauhallinen kappale, mutta laulu on tylsää, eikä iske minuun. Vähän yli puolen välin kitaraakin kuulee, ja kappale lähtee kunnolla käyntiin. Loppua kohden taitaa pianonsoittoakin kuulua. Lopetus on tehty hyvin. Eli siis rauhallinen biisi joka lähtee hitaasti käyntiin, mutta ei kuitenkaan iske minuun missään vaiheessa, joten arvosanakin on sen mukainen.

2/5

Laitetaan seuraavaksi vaikkapa In Flames - Only for the Weak. Ei liian raskasta.

In Flames - Only For The Weak


Helevetin kova.
Silkkaa hittiaineista koko biisi.
Biisin alku on todella mahtava, suoraan asiaan, mukavan raskasta mättöä.
Kitara riffittely oli hienoa kuunneltavaa, jäi soimaan päähän p*rkele.
Se miten laulutyyli muuttuu biisin aikana on todella vaikuttavaa, mukava sekoitus ettei koko biisiä vedetä samalla äänellä.
Soolo oli aika mitäänsanomaton, muttei takerruta siihen kun biisi on muuten todella hienoa kuunneltavaa.
Ei mitään huonoa sanottavaa, paitsi soolo.

Lyhyesti : HITTI

5/5

Mad Sin - Houdinis Pool

Mad Sin - Houdinis Pool

Jo ensimmäisestä kuvasta arvasin, että biisin on hirvittävää kuraa, mutta en olisi uskonut että näin hirveää. En ole ikinä ymmärtänyt psychobillyn viehätystä. Jos haluaa kuunnella paskoja lyriikoita, hevi on olemassa, jos taas haluaa kuunnella raiskaamatonta musiikkia kannattaa katse kääntää rockabillyn puoleen. Kuten sanottu, sanoituksista ei jäänyt mitään käteen eikä musiikki iskenyt lähinnä "laulajan" ja särön takia. Muutenhan komppi ja bassolinja oli oiken mukavan letkeää. Pianosoolosta puhumattakaan.

1/5

Pakkohan se on jatkaa autotune -linjalla.

Pakko vielä kommentoida tuota Mad Sin -viedota. Repesin ihan totaalisesti 2 minuutin kohdalla.

Martin Luther King Sings

....? Huono "kappale". En käsitä kuka on voinut saada idean tehdä tuollaista. Jollakin tainnut olla semi tylsää tätä tehdessään, sillä eihän tällaista voi vakavalla naamalla kuunnella. Positiivista biisissä oli kuitenkin melodia ja hauskuus, mutta siihen se taitaa sitten jäädäkin. Ajanhukkaa tuollaisen kuunteleminen, mutta sainpahan ainakin pienoiset naurut.

2/5

Marty Friedman - Elixir

Marty Friedman - Elixir

Biisin alku/säkeistö/mikälie on oikein toimivaa, vaikkei mitenkään erityisemmin säväyttävää soittoa. Onneksi kappale ei turvaudu instrumentaalina pelkkään osien toistoon, ABAB....soolokohdat ovatkin todella hienoja ja herran taidot tulevat selkeästi esille. Ehkä loppupeleissä kuitenkin aavistuksen liian tasainen kappale. Hienoista sooloista plussaa.
4/5

Next

Absoluuttinen nollapiste - Loppuun katseltu kukkanen

Olen aina luullut Absoluuttista nollapistettä hieman sellaisena tusinakamaksi. Tämä biisi (sekä muutkin jotai tämän ansiosta tsekkasin) todistivat kyllä ennakoluuloni vääriksi. Melodiat olivat läpi kappaleen todella hienoa kuunneltavaa, kitaramelodioista laulu -ja kosketinmelodioihin, ja tunnelma oli muutenkin kohdillaan. Rummuttelu oli myöskin hienon kuuloista. Laulajan ääni oli hyvä ja miellytti korvaa, Lyriikat sensijaan jättivät hieman toivomisen varaa, sillä ne eivät aivan täydellisesti sopineet itse musiikkiin. Kaikin puolin kuitenkin todella hyvä erinomaisella tunnelmalla varustettu kappale.

4.5/5.

jeps

Coldplay - White Shadows

Okei, tähän alkuun pitää mainita jo että Coldplayta kuunnellu oon jonkun verran ja tykkään kovasti.
Ite biisi lähtee mukavasti käyntiin, Martinin ääni kajahtaa tuttuun tapaan. Kertsiä päin mentäessä fiilikset vain nousee, ja kertsi onkin tuttua Coldplay-kamaa. Itelle toimii. Kitaroista tykkään myös kyseisessä biisissä.

En ollu tosiaa ennen kuullu kyseistä kappaletta yhtyeeltä, mutta hyvä kipale, tosin ei yhtyeen parhaimpia.

4/5

Nimeni on Lincoln

E: Korjattu toi coldplayn biisin nimi

My name is Lincoln

Joo.. kun biisi lähti käyntiin niin ensimmäiset mietteet oli, että mitähän ambient maalailua tämäkin on mutta sitten pärähti varsinainen orkestraalinen juna käyntiin.
Lueskelin samalla vähän tietoo tosta biisistä ja on ilmeisesti jonkun elokuvan loppukohtauksessa noh.. melodia on tommonen loppu hyvin, kaikki hyvin -tyylinen.Elokuvasta en tiiä mitään liekö onnellinen loppu.
Mutta joo selvästi kyllä tunnistaa että elokuvamusiikkia on ja kyllä tota mielellään semmosena kuunteli, mutta eipähän tommosta varsinaisesti kuuntelemalla kuuntelis.

3/5

minäpä laitan nyt tämmösen
http://www.youtube.com/watch?v=B1jpcldOe3c

For The Fallen Dreams - In Sincerity

Kappale alkaa suhteellisen mitäänsanomattomasti, ja pian mukaan tulevatkin kaikki tämän päivän metallisekasotkun piirteet. Riffien mukaan nakuttavat basarit ovat ihan hauska tehokeino, mutta koko kappaleen ajan toistuva tykytys alkaa hiukan puuduttaa. Laulussa eivät sentään puhdas ja mörinä vuorotelleet, nehän olikin laitettu päällekkäin. Plussaa lyhyydestä.
2/5

Saint-Säens- Agnus Dei (Requiem)

Saint-Saens: Requiem - Angus

Biisi alkaa hienon kuuloisesti jousilla. Mukaan tulee puhallinsoitinta ja lauluakin, mutta jouset ovat silti se mikä kappaleessa päällimäisenä kuuluu. Kappale etenee rauhallisesti, ehkä liiankin rauhallisesti, sillä jo ennen puoltaväliä alkoi haukotuttamaan. Hienoista melankolisista melodioista huolimatta biisi oli auttamatta muutaman minuutin liian pitkä. Siistin kuuloinen kappale kuitenkin, menee ihan hyvin taustamusiikkina.

2.5/5

Babybird - 45&Fat

45&Fat

Juu... Tuota, itseasiassa ennen kuin linkkasin linkkiä tuli
olo, että varmaankin taas niitä "Joulupukille heviletti!" biisejä. Toista tuli.
Rauhaisa alku, muttei mitenkään iskevä, kunnes kertosäkeenaika koitti.
Se iski! Suoraan sydämmen läpi. Ei huonompaa olla kuultu, jos noita
Joulupukin hevilettejä lasketa. Kyllä meni enemmänkin huudahduksiksi, kuin lauluksi. Mutta hyviäkin pätkiä oli. Ja loppu oli sontaa, -0.5 pojoa.

1/5

Billy Idolia

Billy Idol - White Wedding

Tämän biisin kuunteleminen on aina yhtä tuskaa. Yksinkertaisuus on joskus hyvä asia, mutta liiallisuuksiin senkään kanssa ei pitäisi mennä. Soittajat ainakin hallitsevat kahdeksasosanuotit melko taidokkaasti. Säkeistöissä ei ole edes mitään kuljettelua, vaan perusnuotin pompottelua. Ei vaan pysty ymmärtämään, miksi tämä on niinkin suosittu biisi kuin on. Kun melodiastakaan ei löydy mitään mistä ottaisi kiinni, on biisistä melko vaikea sanoa yhtään mitään. Ns. yliarvostettua *****a.

0/5

Britniä

Oon kuullu alkuperäsen biisin ehkä kerran, enkä niin välttämättä osais tunnistaa tota coveriks paria kohtaa lukuunottamatta, mutta toi oli ylivoimasen parempi ainakin! Siinä oli kunnon taiteellista meininkiä mukana eikä mitään silkkaa rämpytystä. Älyttömän hyvin kasattu kokonaisuus, mutten tota kuuntelis ajanvietteeks niinkun normaalia biisiä.

4/5

Heitä televisiosi menemään

Red Hot Chilli Peppers - Throw Away Your Television

En ole ikinä oikein RHCP:stä tykännyt, eikä tämäkään biisi tehnyt poikkeusta. Vaikka kaikki jäsenet hoitavatkin hommansa todella tyylikkäästi, niin silti tuo ärsyttävä ja ylikorostettu basson lätkytys, laulajan epämiellyttävä ääni ja biisin yleinen fiilis ei iske. Myös kitaraefektit ärsyttivät eivätkä sopineet biisiin. Kertosäe oli kyllä yllättävän hyvä, mutta ei kyennyt silti pelastamaan tarpeeksi. Plussaa myös biisin sanomasta.

1.5/5

ja seuraava

Overhead - A Captain On The Shore

Oikein mukava biisi tähän aamuun. Tykkäsin biisin alusta kaikista eniten - huilu on aina hienon kuuloinen. Solistin ääni jotekin ihmeellisellä tavalla rauhoittava, vaikka kaveri teknisesti onkin kaukana laulajasta. Biisissä on mukavan rauhallinen tempo ja soittimissa lämmin soundi. Mitään turhaa ei ole lähdetty kikkailemaan soitossa - edes soolossa. Ja tämä onkin biisin huonoin puoli. Vaikka kappale toimii, on se silti hieman liian tylsä oikeuttaakseen kymmenen minuutin kestoa. Vaikka kertosäkeessä onkin ihan mahtava sävelkulku, olisi niitä voinut silti jättää muutaman välistä. Ja lopun huilusooloakin olisi voinut kaikessa ihanuudessaan lyhentää. Huilusta, kuten aina, plussaa. Aluksi meinasin mainita, että solisti ja huilu on miksattuu liian hiljaiselle, mutta toisella kuuntelukerralla tuota ongelmaa ei enää ollut - kummallista.

Lisähuomautuksena vielä, että kitaristin asento ja esiintyminen aiheutti hilpeyttä.

3,5/5

http://www.youtube.com/watch?v=AXlSWrdUNjA

Funk Fusion Band - Can You Feel It

Heti ekoilla soundilla huomaa tyylistä, että ei ole ihan minun juttua. Jazzia on joskus tullut kuunneltua ja on kyllä tuttua musaa. Jotenkin vain biisit ovat niin samanlaisia ja käyvät pitemmän päälle tylsiksi.

Tämä luritus kuitenkin ihan mukavan rennosti potkaisee heti alkuun. :) Hauskan kuuloista kikkailua ja kivoja voksuja tuolla välissä. Nopeasti käy kuitenkin tylsäksi kun tottumattomalle kuulostaa koko ajan saman veivaukselta. Ja aika pitkä viisu, jaksoin nyt tuon kahdeksanminuuttisen juuri ja juuri taustalla kuunnella.

Ihan kiva, mutta ei jätä mitään käteen.

2/5.

watch?v=Sw9bz5cvnB0

Eino Antiwäkki - Kaipaus

Olen aina vihannut räppiä, jä tämä biisi tiivistääkin vihani syyt erittäin hyvin. En voi suoraan sanottuna tajuta miksi joku haluaa kuunnella tällaista omasta tahdostaan, ja vielä mielellään. Biisissä ei ole yhtikäs mitään, minkä houkuttelisi kuuntelemaan uudelleen tai saisi hyvälle mielelle,saati sitten poistaisi vitutuksen, päinvastoin. Sanatkin ovat sellaista tusinakamaa, että maestro Antiwäkki varmaankin sai nämä syvälliset säkeet puserrettua itsestään ulos noin viidessä minuutissa. Ei sillä, tuskin itse kappalekaan vaati sen kummoisempia säveltäjän taitoja. Biisissä kun räpille ominaisesti soi pari samaa biittiä koko kappaleen ajan. Tylsää ja vitutusta nostattavaa, sanoituksellisesti köyhää ja typerää.

0/5

Summoning - Farewell

Summoning - Farewell

Kirkkomusiikkia. Ei tästäkään kovin iloiseksi tule? Raskaat, lähes puuromaiset kitarat, viikinki-tyyliset synat taustalla ja päällä merkityksetöntä (joskin kivan kuuloista) laulua karjumista, miten sanottekaan, joka on miksattu valitettavan hiljaiselle.

Biisissä on kumminkin sankarifiilistä. Hiljaisemmissa kohdissa kertoja manailee kuuntelijan *******in, kunnes nostaa hänet marttyyriksi Jeesuksen rinnalle.

Vaikea kumminkaan samaistua henkilöön, joka kappaleesta voisi kostua jotain. Se on synkkä, eikä kerro mistään normaalisti tärkeäksi koettavasta asiasta. Se ei ole musiikillisesti mikään saavutus.

Vaihteluakin olisi ehkä voinut olla enemmän, jotain erilaista, normaalista poikkeavaa. Eihän se nytkään toki samaa kaavaa toista, mutta osat sulautuvat liian hyvin yhteen, eikä varsinaisia kohokohtia ole.

Lopuksi voisin sanoa, ettei kappale ei edusta normaalia musiikinkuuntelutottumuksiani. Se ei ole huono, mutta se on minulle merkityksetön. Koska kappaleen arvosana annetaan henkilökohtaisten mieltymysten perusteella:

0/5

Miksi? Jos radiossa sattuisi soimaan, vaihtaisin kanavaa.

Joe Bataan - Young, gifted and brown

Joe Bataan - Young, Gifted, & Brown
Eipä juuri osu omaan musiikkimakuuni, vaikka täytyykin sanoa, että biisi on erittäin menevä ja laulajalla on loistava ääni. Biisi ei kuitenkaan herätä minkäänlaisia tuntemuksia ja on muutenkin todella väritön ja hajuton. Kappale oli hyvin lyhyt, mikä sai itsessäni aikaan lievästi hölmstyneen olon. "Tässäkö tämä nyt oli?"

Taustamusiikkina tämä saattaisi tosin mennä melko hyvin. Osaan esimerkiksi kuvitella rennon pokeri-illan kavereiden kanssa tämän soidessa taustalla. :P Biisi ei ollut huono tai muutenkaan mitenkään ärsyttävä tms, mutta en vain tykännyt.
2/5

Respect the Wind

E: Pisteet.

Van Halenit - Respect The Winds

Oli kyllä somat kitarat! Mulla ainakin taiteen tunnistaa siitä jos se herättää jotain tunteita, ja kyllä tolla oli aika rauhottava vaikutus muhun ainakin. (Lasketaanko rauhottaminen tunteeks??? no anyways.) En tosta paljon mitään huonoakaan keksi, no, ei ainakaa mulla hirveen monta kertaa tulis kuunneltua, mutta harvakseltaan tommosen kuuntelu tekee ihan hyvää..

4/5.

John Frusciante - Omission

Omission(Demo Version)-John Frusciante & Josh Klinghoffer

Biisi alkaa heti todella kliseisellä sointukierrolla joka särähtää pahasti korvaan ja ajattelinkin että nyt tulee jotain todella huonoa. Laulun tulo mukaan kuitenkin pelasti paljon ja vei huomion sointukierrosta. Laulut oli toteutettu todella hyvin ja laulajilla oli todella hyvä ääni. Laulumelodiat ja lyriikat toimivat. Biisin kaikkien instrumenttejen soundit olivat sanalla sanoen erinomaiset. Etenkin rumpujen soundi oli hieno. Ensimmäisiä kertoja itselleni kun rumpujen soundiin kiinnitän sen enempää huomiota, vaikka itse rummuttelu ei kauhean erikoista ollutkaan.

Ilman sitä yhtä kliseistä kiertoa biisi olisi ollut monin verroin parempi, vaikka loistava on nytkin.

4/5.

For All Mankind

Kingston Wall - For all mankind

Taattua Kigston Wall-laatua. Mysteerinen alku aukeaa vähitellen totutuksi progekikkailuksi, jota todella on nautinto kuunnella. Varsinki kutittelukupit tuntuvat "puhuvan" kuuntelijalle koko ajan. Vaan eipä se ole ihmekään, onhan puikoissa sentään kunnon ammattimies. Laulu oli hyvinki jännän ja hienon kuuloista, ja kappaleessa oli muutenkin tuollainen profetia/maailma muuttuu-tunnelma. Oikein oikein hyvä.
5/5

Next

Absoluuttinen Nollapiste - Valtani Viimeinen Päivä

Jep, jep. Tällaista syntyy, kun taiteilija saavuttaa "huippunsa" - ylipitkä biisi, josta ei saa mitään otetta. Esitys kuulostaa siltä, kuin joku yläasteen musiikkiesitys olisi sattunut onnistumaan. Tempo on uskomattoman laahaava ja soitanta liian yksinkertaista näin pitkään biisiin. "Laulajan" ääni kuulostaa ihan siltä kuin hänellä olisi ollut juuri äskettäin äänenmurros - varovaisen monotoniselta hönkäilyltä. Kuten sanottu, biisi ihan liian pitkä siihen nähden, mitä siinä tapahtuu. Sanat tuntuu olevan vaan liimattu yhteen, niistä ei saa mitään tolkkua.

0/5

Antoine Dufour & Tommy Gauthier - Catherine