Antoine Dufour & Tommy Gauthier - Catherine

Vaikka minuun ei tuo klassinen musiikki juurikaan iske, oli tuo aika kuunneltava. Tai no mihin tuo nyt ikinä pitäisi luetellakaan? Ehkä hieman yksitoikkoinen musiikkitottumuksiini verrattuna, mutta tämä oli ihmeen hyvä teos. Soittaminen kuulostaa aivan täydelliseltä ja aivan kympin arvoinen teos. Taitavia soittajia. Rauhallista minun makuun, mutta on kappaleessa nopeitakin kohtia.

Nyt kun pari kertaa biisin kuunteli, kuulosti se vielä paljon paremmalta kuin ekalla kerralla, ja on sitä kyllä hitaampitempoistakin musiikkia kuultu.

Metallimusiikki on enemmän minun makuun, ja vaadin siltä useimmiten nopeatempoisuutta, mutta poikkeuksiakin on jonkin verran. Välillä vähän rauhallisempikin musiikki menee. Ehkä tämmöistä jossain kylpylän saunassa jaksaisi kuunnella löylyjen ohella, kun siellä ei pahemmin metallia soiteta.

5/5

Sonata Arctica - Tallulah.

-edit- arvosana

Sonata Arctica - Tallulah

Päätin masokistisuudessani kasvattaa jo kertynyttä vitutustani ja klikata kyseisen kappaleen päälle. Kaikessa siirappisuudessaan biisi kuitenkin käänsi mielialani päälaelleen onnistuen huvittamaan koko kestonsa ajan. Varsinkin kohta "I see you walking hand in hand with long-haired drummer of the band" aiheutti suurta hilpeyttä. Sanoitukset oli tietty laulettu sillä perus junttienglannilla, joka toimii ei-huumoritarkoituksessa vain yhdessä suomalaisbändissä. Mukana tietty vielä pakollinen emotiaalinen kitarasoolo.

5/5 (hyvällä tuulella ollessani biisi olisi varmasti tuhonnut loppuviikon, ja saanut arvosanaksi 0)

Don Dokken tekee tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä.

Dokken - Dream Warriors

Tästä ei enään kasarimmaksi mennä. Vaikka Dokken onkin itselleni täysin tuntematon nimi, voisi tämä hyvinkin olla minkä tahansa 80-luvun heavyrock-bändin biisi. Laulajan ääni oli melkoista tusinatavaraa, ja pakolliset typerät kiljaisutkin oli kappaleeseen saatu tungettua. Kitarointikin oli sooloja myöten vedetty 80-luvun kaavan mukaan. Kipaleen rakennekin oli ällistyttävän ennalta-arvattava, lopun kertsi-fiilistelyjä myöten. En oikein mitään löytänyt kappaleesta, mikä jotenkin erottaisi sen muista genreensä edustajista. Kyllähän tämä taustamusiikkina menevyytensä ansiosta menee...

1/5



pala kakkua

Kingston wall - Another piece of cake

Biisi alkoi mukavalla kitaran luikutuksella, mutta eniten joka pisti heti videon avatessani oli laulajalla suhteellisen suuri yhdennäköisyys Billy Idol: in kanssa.
Itse tyylilajina tälläinen psykedeellinen tai progressiivinen rock musiikki iske, vaikka en ole genreen tutustunutkaan. Laulajan ääni oli siinäänsä kuunneltavaa. En löytänyt biisistä oikeastaan mitään menevia tai hyviä kohtia, jotka olisivat saanut menemään musiikin mukana, vaan se oli öhh... tylsä.

kokonaisuutena 2/5


Soittakaa palokunta.

Nopsajalka ft Raappana - Tuli Talos.

Aika läppä biisi. Kappaleessa toistetaan turhan paljon samaa ja lisäksi laulajalla on vielä todella surkea lauluääni - hyvä kun jaksoi loppuun asti kuunnella. Meinasi migreeni tulla. Kappale on yhtä samaa jauhantaa alusta loppuun, eikä se jaksa kiinnostaa sitten tipan vertaa. Ei tuommoisesta minun musiikkitottumuksillani voi löytää mitään hyvää. Turha teos. Jos joku kaverini alkaisi tuommoista soittamaan, vaihtuisi biisi aika nopeaa, mutta onnekseni kukaan ei tuommoista kuuntele.

Voisi pistää seuraavaksi esimerkin räpistä, jota siedän ja pidän jopa hyvänä.

50 Cent - Ayo Technology ft. Justin Timberlake

Mitähän tuosta voisi sanoa. Isolla rahalla tuotettua, varman päälle otettua mainstream -musiikkia. Lyriikoissa ei ole mitään hienoa, vaan kaikki uhoaminen ja itsensä kehuskelu on jo kuultu miljuuna kertaa. Biittikin on tehty liian montaa kertaa ennenkin. Tuli ensimmäistä kertaa vastaan kappale, josta on vaikea keksiä mitään sanottavaa, koska on niin neutraalia. Ja tämä onkin biiisin kaikista huonoin puoli. Musiikin pitää herättää tunteita.

0/5

Paras versionti, jonka olen ikinä kuullut.

Dave Matthews Band - All Along The Watchtower

En nyt parhaaksi versioksi sanoisi, mutta ovat pojat ainakin saaneet aikaan persoonallisen ja hienon versioinnin klassikosta. Voiko toisaalta näin hyvästä biisistä saadakkaan huonoa versiointia aikaan? Lisää plussaa vielä version progressiosta. Ehkä kuitenkin laulajan vääntää ääntään hieman liikaa biisin alkupuoliskolla, mutta ääni kuitenkin paranee läpi biisin. Ei kyllä aivan yllä alkuperäisen tai Jimin version tasolle, mutta todella kova silti.

5-/5


Laitetaan nyt sen perinteisen raskaamman musiikin sijaan jotain vähän erilaista.

Oz- Turn The Cross Upside Down Tossa teillä suomalaista laatu metallia

Immortal Technique - Harlem Streets

Yksi kaveri kyseistä poppoota on hehkuttanut, joten ei Immortal Technique ole tuntematon nimi itselleni. En ole kuitenkaan biisejä ikinä ole tullut kuunnelleeksi, kun en mikään räpin ystävä ole. Biisi alkaa ihan tyylikkäästi kitaroinnilla ja rummuttelukin oli ihan mukava eikä mitenkään kuluneen kuuloista. Lyriikatkin olivat pääosin ihan toimivat, vaikkakin paikoitellen typerää angstaamista oli havaittavissa. Biisi kärsii kuitenkin samasta, kuin kaikki muukin räppi: aivan tolkuttomosta toistosta. Kun sen 3 minuuttia yhtä ja samaa kuuntelee, niin alun hohto katoaa ja alkaa odottamaan jotain erilaista, jota ei kuitenkaan ikinä tule.

1.5/5

höö

Kingston Wall - Time

Alku kuulosti hieman erilaiselta Kingston Wallilta, kuin tähän mennessä kuulemani kappaleet. Mukavaa rentoilua, josta tuli mieleen Red Hot Chili Peppers. Sitten lähdettiinkin kunnolla liikkeelle ja mukaan tulevat tutummat Kingston Wall-elementit. Kertosäe oli hieno ja ajatuksiaherättävä. Jotain jäi ehkä kumminkin puuttumaan..
4/5

Next

Iron Maiden - Strange World
Alussa kun näin Iron Maidenin nimen, eivät odotukset olleet erityisen korkealla sillä yhtyeen musiikista en pahemmin välitä. Kun intro oli hetken soinut ja pääsi tunnelmaan alkoi kappale kuulostaa ihan kohtuulliselta. Kappaleeseen olisin kaivannut hieman aggessiivisemman kuuloista laulua, mutta ei kuitenkaan mitään kovin paljoa raskaampaa. Instrumenttien käyttö oli kohdallaan, sen huomasi jo introsta. Kappaleessa oli tunnelma kohdallaan.
3.5/5

R.A.V.A.G.E. - On They Slay

R.A.V.A.G.E-On They Slay

Jeah. Kunnon old school-meininkiä. Infosta päätellen bändi oli Atheistin alkumuoto. Ei mitään turhaa hienostelua, vaan kappaleen tyyli on nimensä veroista tappoa. Se ei kuitenkaan käy missään vaiheessa tylsäksi tykytykseksi, vaan pitään mielenkiinnon yllä alusta loppuun. Hyvinkin maittavaa vanhan liiton mättöä.
4,5/5

Next

Deicide -- Sacrificial Suicide

Täytyy ensimmäiseksi todeta, että en ole missään mielessä kyseisen genren ystävä, mutta silti kappale jaksaa yllättää -- nimittäin huonoudellaan. Kappaleen ainoa tavoite lienee mättäminen, en kykene löytämään siitä musikaalisesti oikeastaan mitään hyvää. Onhan siinä keksitty pari perusriffiä variaatioineen, mutta eivät ne mitenkään loista. Soolon tynkä on täysin turhaa ja sielutonta tilua. Kaiken pahan lisäksi örisijä on aivan luokaton.

Arvosanaksi tämän perusteella 0/5.

Seuraavana arvosteltavaksi Blackmoren uusimman projektin antia:
Blackmore's Night -- Greensleeves

Blackmore's Night - Greensleeves

Täytyy myöntää, että koskaan ennen en ole yhtyeestä kuullut. Itse en yleensä kuuntele musiikkia joka on näin melodista, mutta kyllä tämäkin menettelee, jos on oikea mieliala. Kappale lähtee käyntiin jonkinlaisella kitaran soitolla, ja mukaan liittyy melko pian myös laulaja. Naisella, joka tässä laulaa, on kaunis ääni, ja se yhdistettynä kappaleessa käytettyihin instumentteihin sai mielestäni aikaan rauhallisen ja kauniin melodian. Raskaamman musiikin ystävänä voin todeta, että kuuntelemisen arvoista musiikkia, jos tällaisesta pitää.

3/5

seuraavana Bolt Thrower - The IVth Crusade

Bolt Thrower - The IVth Crusade

Biisi alkaa hyvin Slayermäisellä riffillä, johon rummut basarin paukuttelun jälkeen yhtyvät. Kappale etenee melko maltillisesti välillä lähtien vauhtiin, mutta sitten taas rauhoittuen. Vokalistin ääni oli melko keskinkertainen ja olisin ehkä kaivannut hieman rääkyvämpää ulosantia, vaikka toisaalta sopikin hyvin yhteen kappaleen lujalle miksatun basson kanssa. Rummuttelussa olisin kaivannut hieman enemmän kikkailuja, nyt oli menty aikalailla sieltä mistä aita oli matalin. Riffit olivat ihan jees-kamaa, soolo taas aika hirveän kuuloinen. Kaiken kaikkiaan kuitenkin ihan mukavaa perusmättöä.

2/5.

http://www.youtube.com/watch?v=jM6y6qPLh8s

King Crimson - 21st Century Schizoid Man

Aivan totaalista legendaa. Biisi on ikäisekseen yllättävän raskas ja Greg Laken raaka laulu yhdistettynä apokalyptisiin sanoituksiin tuo oman lisänsä kappaleen omintakeisen synkkään ilmaisuun. Yltäkylläisestä progeilusta huolimatta turhalta haahuilulta on vältytty. Plussaa myös Gilesin hienosta rummuttelusta, kuin myös McDonaldin soittamista puhaltimista. Pääteemaan palattaessa tunnelma on huipussaan.
5/5

Next

Absoluuttinen Nollapiste - Voiko lämmin kesäyö olla muuta kuin levoton?
En ole nyt oikein varma pitääkö tästä biisistä vai ei... Ihan rennon kuuloista kitarointia ja muutenkaan biisistä ei löydy oikein mitään valittamisen aihetta. En vain löytänyt sitä tiettyä koukkua, minkä yleensä toivon tämän tyyppisissä kappaleissa olevan, joten kuuntelukokemus jäi valitettavan "koruttomaksi". (En keksinyt parempaa adjektiivia. :P) Luulen silti, että vaikka tämä ei nyt niin iskenytkään, niin saattaisin alkaa pitämään tästä, jos jaksaisin kuunnella enemmän.
3/5

Melodisen death metallin ystävät, huomio!

Be'lakor - Neither Shape Nor Shadow

Kappale alkaa ainakin hienon kuuloisilla melodioilla. Hmm..piano, kuinka yllättävää. Sitä seuraava örinä ukkis-äitis-kompilla oli aika hauska/mukava. Vokalistissa ei ole valittamista, ihan pätevää örinää. Eipä kyllä toisaalta muuten biisi kuitenkaan säväytä, ei suuntaan eikä toiseen. Enpä tiedä, jotenkin ei iske meikäläiseen tällainen kama, muttei kyllä aiheuta inhoreaktiotakaan..
2,5/5


Next

edit: vaihoin biisiä..

King Diamond - Arrival

Kappaletta voisi kuvailla oopperamusiikin ja heavymetallin sekoitukseksi. Erilaisia osia tuntui olevan vaikka muille jakaa. Kitaraa vinguteltiin vähän väliä ja vokalisti heitteli mitä erilaisimpia tulkintoja sekaan. Biisi ei useiden erilaisten osien takia tuntunut oikeen ikinä pääsevän lentoon vaan eteni jyräävästi kuin juna. Loppua kohden sooloilut alkoivat puuduttamaan: "jaa taas sooloilua..", vaikka kitaran vinguttelusta pidänkin. Ainoa yhdistävä tekijä tuon 5min aikana oli tunnelma, muuten kappale oli aivan liian rikkinäinen meikäläisen makuun.

1.5/5

päivää.

The Beatles - A Day in the Life

Mulle tuntematon biisi noilta. Joku joka beatlejä kuuntelee enemmän varmasti tajuaa tän biisin hyvinkin paremmin, mutta näin ekoilla kuuntelemilla aika outo biisi musta. Mua häiritsee, se että alussa ja joissain muissakin kohissa laulu on niin hiljaisella. Aika psykedeelistä paikoin, ei oikein iske, mutta tossa 2:20 kohassa on jo enemmän kuunneltavaa. Oon aikasemminkin tykänny noista Ringo Starrin "simppeleistä" rumpujutuista. Ja aina jännä kuunnella tollasia vanhempia biisejä, joiden äänityksissä tekniikka ei ollut vielä niin kehittynyttä. Video oli hyvin tehty. Tykkään enemmän Beatlesien poppiskappaleista kuten Hello Goodbye, Penny Lane, Maxwell's Silver Hammer.

Laitan arvosteltavaksi MGMT'n Electric Feelin liveversion, mutta soitto on tosi tarkkaa ja paljon mielenkiintoisempi video minusta, ku näkee tyypit soittamassa

http://www.youtube.com/watch?v=TZjmwgRmoYU

Lainaus:16.01.2010 Una kirjoitti:
The Beatles - A Day in the Life

Mulle tuntematon biisi noilta. Joku joka beatlejä kuuntelee enemmän varmasti tajuaa tän biisin hyvinkin paremmin, mutta näin ekoilla kuuntelemilla aika outo biisi musta. Mua häiritsee, se että alussa ja joissain muissakin kohissa laulu on niin hiljaisella. Aika psykedeelistä paikoin, ei oikein iske, mutta tossa 2:20 kohassa on jo enemmän kuunneltavaa. Oon aikasemminkin tykänny noista Ringo Starrin "simppeleistä" rumpujutuista. Ja aina jännä kuunnella tollasia vanhempia biisejä, joiden äänityksissä tekniikka ei ollut vielä niin kehittynyttä. Video oli hyvin tehty. Tykkään enemmän Beatlesien poppiskappaleista kuten Hello Goodbye, Penny Lane, Maxwell's Silver Hammer.

Laitan arvosteltavaksi MGMT'n Electric Feelin liveversion, mutta soitto on tosi tarkkaa ja paljon mielenkiintoisempi video minusta, ku näkee tyypit soittamassa

http://www.youtube.com/watch?v=TZjmwgRmoYU

Jaa mitähän tästä nyt sanoisi.. Musiikkityyli on ihan ihmeellistä vemppausta kun ei tuommosta tule kuunneltua. Laulaja voisi kasvattaa hieman ''pallejaan''. Itse biisi oli tylsää kuunneltavaa ja soittokin yksinkertaista jankkausta. Itseeni ei biisi iskenyt yhtään joten menee melkein nollille.
Arvosana 0,5/5

Vähän raskaampaa musiikkia.
http://www.youtube.com/watch?v=SmxNl6oYmn0

Ööh? Vähintään neljän rivin arvosteluja?

MGMT - Electric Feel
Jopas oli letkeää menoa. :P Bassolinja oli sen verran maukas, että siitä mojovat plussat. Instrumentaalipuoli oli muutenkin loistava ja tykkäsin siitä paljon, vaikka toistoa olikin aika paljon, mutta laulaja kuulosti tosiaan aika laimealta ja se vähän pilasi tunnelmaa. Vähän enemmän kun olisi ollut instrumentaaliosioita, ehkä vähän vaihtelua ja paljon parempi laulaja, niin tästä tulisi loistava biisi. Tällaisenaan aika 'meh' -tasoa.
3+/5

Ayreon - 2084

Ayreon - 2084

Kappaleessa on todella painostava tunnelma, jota luovat niin kitarat, koneäänet kuin naisäänen etäinen lauleskelu. Hieman liian painostava meikäläisen makuun. Melodiat olivat ehdottomasti kappaleen parasta antia. Niin laulu-, kone- kuin kitaramelodiatkin olivat hienoa kuunneltavaa. Laulua olisi voinut miksata hieman pinnempaan tietyissä kohdissa, sillä siinä missä bändi pääsi vauhtiin, jarrutti laulu hieman menoa, vaikka äänessä ei moitittavaa ollutkaan. Äänen etäisyys teki osaltaan kappaleesta myös melko tasapaksua fiilistelyä. Jonkinlaista repäisyä jäin hieman kaipaamaan.

2/5.

http://www.youtube.com/watch?v=A7F2X3rSSCU&feature=related

Yellow Submarine (elokuva) - Lucy in the Sky with Diamonds

Alussa lähti intro soimaan, jossa oli lyhyitä korkeita ääniä, jotka lähinnä ärsyttivät. Onneksi intro ei ollu turhan pitkä, ja pian alkoikin laulu. Mitään erikoista instrumenttien käyttöä en tässä havainnut, eikä laulajan äänikään mielestäni mikään kovin erikoinen ollut, jos muihin yhtyeisiin tai artisteihin vertaa. Kertosäe oli ehkä hieman tylsähkö, mutta kenties elokuvassa se kertoo oman tarinansa.

2/5

seuraavaksi Crossfade - Starless