Oletteko ikinä miettiny strategiapelejen vaikeusasteita. Minusta on jännää, kun Hoi2 ja Civ aiheissa kaikki hoilottavat miten he pelaavat melkein vaikeimmilla ja minä tuskin pärjän helpoimmalla. Sitten monissa nettipeleissä on jännä, kun osa porukoista niittä porukka kuin heinää ja osa taas ovat "noboja" ja heidät jyrätään heti.

Itse olen aina raskaissa strategioissa heikoilla ja pelaan aina melkein helpoimmalla tasolla. Sitten taas comman qonquereissa on ollut aika vaikeaa(Varsinkin vanhemmissa.). Kerran taas olin koko kesän warcraftissa ja loppukesästä olin aika kova pelaaja ja voitin melkein joka matsin tiimissä. Minusta vaikeusasteen pitäisi olla sekä vaativa muttei kuitenkaan niin, että repii hiuksiaan tuskansyövereissä.

Mitä mieltä te olette?

Yleensä tulee pelattuu pelit ens normaali vaikeustasolla ja sitten kovimmalla. Tarpeeks kun tahkoo niin vaikeinkin taso yleensä alkaa tuntumaan liian helpolta. Joka pelissä saisi se vaikein taso olla viimesenpäälle haastava, juuri sellainen hiustenrepimis taso. Mikäs sen mukavampaa kuin esm. puollusta jotain kylää vaikka 15 min niin lopussa itsellä on hikinen ryhmä jäljellä mutta tehtävä menee läpi.Tuota Company of Heroes demoa nyt pelaillu viimeks ja siinä pelkkä easy taso, ei siinä haastetta oikeen ole mutta mukavaa. Toivottavasti siinäkin se vaikein taso vie hermot

Juu itellä on vähän sama ongelma. Strategioissa tuntuu ettei etes uskalla kokeilla sitä vaikeampaa, koska se on joko,
a) liian vaikeaa ja sitten joutu sen kampanjan keskeyttämään siellä yhdeksännen tehtävän korvilla
tai
b) siinä on asioita jotka tekee pelaamisen tuskastuttavaksi.

Varsinkin Romeissa ois pitänyt uskaltaa kokeilla enemmänki niitä vaikeampia vaikeusasteita, mutta jotenki on vaan jäänyt päälle se etten halua siitä strategiasta mitää tuskastuttavan vaikeaa, vaan enemmänki sellasta lepposta rakentamista. Välillä on vähän hankaluuksia ylipäätään löytää sitä kultaista keskitietä.

CiV4sessa uskalsin nostaa vaikeusastetta aina pykälällä, ja huomasin ettei se Prince nyt sitten lopulta ollut edes kovin vaikea.

Useimmat räiskinnöistä sitten tosiaan menee sillä mediumilla tai vaikeimmalla. Niitäkin on tosin inhottava sitten pelata uudestaan jos jumittuu johonkin hullun vaikeaan kohtaan(mm. Far Cryn Trigenit).

Red Alert 2sta en esim. mediumilla läpi pääse. Se vaan tyssää kokonaan.

RTS:issä pelaan yleensä aina normaaleilla asetuksilla, vasta jos on oppinut kunnolla pelaan, niin voi sitä vähän hilata sinne vaikeamman suuntaan.

HoI:ssa taasen voi laittaa lähes poikkeuksetta very hardin, tekoäly kuitenkin pitää huolen siitä ettei siinä oikein voi hävitä. Tietysti nuo IC penaltyt tekee siitä välillä melko tuskastuttavaa, mutta pelistä tulee sillä tavalla mielenkiintoisempi.

Räiskintöjä pelaan usein netissä, joten yksinpelejä tulee harvoin tahkottua, ja nekin tulee pelattua normaalilla.

Alan nopeasti kyllästymään peleihin jos niistä tulee liian helppoja, joten mielestäni on parempi ensin "repiä hiuksiaan tuskansyövereissä" ja sitten olla iloinen, kun joskus sen AI:n saat voitettua. Lähinnä se vain useasti niin, ettei AI:sta saa vastusta ilman sen selvää huijaamista tai pelaajan heikentämistä miinuksilla.

Netissä/laneissa taasen on mukavaa saada sellainen tasapainoinen tiimi, jolla sitten voi pelailla vähän jokaista peliä, ilman että joku on täysin 1337 jokaisessa.

nettistrategioissa (esim. WarCraft III) kaatuu välillä siihen, että pelaamisesta ei koiteta tehdä hauskaa vaan voitto on niin hlvetin tärkeää. Sitten siellä on niitä valittajia jotka jo matsin alussa kiljuu että n00b lähe pois mä voitan sut kuitenkin ja lopussa meikä voittaa useimmiten.

En kyllä tykkää liian vaikeista strategioista. Romeakin pelaan Hard/Mediumina, mutta kaikkein parasta olisi Romen tapaisissa 'realistisissa' strategioissa, että taisteluissa joukot olisi kaikki realistisen tasoisia, ettei jousimiehet voita miekkamiehiä lähitaistelussa ym.

Toi Praetorians on silleen hyvä peli että siinä nousee vaikeustaso oikeen taivaisiin asti jos vaan haluaa.Siinä tosin on huono puoli ,että pitää koko ajan tarkkailla sitä ruutua ja jos 5 sekuntia kattoo muualle,nii heti on koko armeija tuhoutunu.Onhan se hauskaa mut en oo jaksanu pelaa ku ei saa hetkenkään rauhaa viholliselta,joka yhtäkkiä syöksyy esiin metsästä tai nousee esiin heinikosta.Onneks voi tarkistaa kaikki paikat tiedustelijoilla ja vaikka tuikata nurmikon tuleen jos näkyy vihulaisia.Paha vaan,että vihollinen tekee niin myös jo mediumilla.Se on kyllä ihan hyvä peli,koska siinä on oikeesti hävinnyt vasta kun viimesetkin joukot on tuhottu.Ihan hiuksianostattavan taktinen peli

Lainaus:01.09.2006 Talihintti kirjoitti:
Kerrontaa jostain asioista...

Niinpä sillä tuossa warcraftissa se on ärsyttävää ettäesim pelaat bottei vastaan niin niillä on jo parin minsan jälkeen kauhee armeija ja ne jyrää sut.

Romeakin on mukavampi pelata kun on jotain haastetta. Joutuu miettimään todellakin mitä kannatta tehdä ja mitä ei.

Jotkut on sanonut, että Homeworld 1 ja 2 olisivat vaikeita. Itse pelasin kummatkin suht. helposti läpi, kun taas jotkut eivät pääse joitakin kenttiä niin millään läpi.

Warhammeriakin on mukavaa kokeilla aina vain vaikeammalla tosin tulee todellakin kiire rakentaa, puolustaa ja samalla hyökätä. Silloinkin kun pärjäsin Hardille helposti, muistin kaikki kommennot näppiksestä, ja muistin kuinka kauan menee, että saa tietyn yksikön etc.

Mutta nakertaahan noi uber vaikeat pelit peli intoa, mutta itse taidan kuulua siihen kastiin, joka pelaa pelin vaikka väkisin läpi.

Tuo Joint Task Forcen demo tuntu hankalalta jopa sillä ekalla vaikeustasteella. Esim. toista tehtävää pelasin 3 päivää. o_o

Strategioiden tekoäly on suoraan sanottuna syvältä.
Se on ennalta-arvattavaa, pohjaa massa on paras-strategiaan ja parhaimmillaan huijaa vaikeimmilla tasoilla.
Esim. Warcraftit ja Dawn of Warit, tosin jälkimmäisessä tuntuu olevan vähän kuminauhaäly, sillä välillä standard tuntuu vaikeammalta kuin kaikkein vaikein insane...

Muista strategioista kuin kevareista ei ole suurempaa kokemusta.

Kun sain Age of Empiresin nii pelailin aluksi vain Easiestilla tai Easylla. Niissä riittää ku tekee pikkupuolustuksen omaan tukikohtaan ja keräilee mineraaleja tekee ja kehityksiä. Mutta sitte yhtenä kauniina päivänä päätin kokeillä vähän vaikeammalla ja tein aivan kuten ennenkin ja sitten kun viholliset hyökkäsivät, huomasin että tällainen pikkupuolustus ei riitä. Hävisin taistelun, mutta aloitin uuden pelin ja varauduin paremmin.

Itselläni on useimmiten medium/hard. Toisaalta mediumkin voi olla joissain peleissä jo hiton rassaava taso. Varovasti tulee siis aina aloitettua strategioissa. Näissä on just se että jos 10 tunnin pelaamisen jälkeen toteaa tason liian vaikeaksi ja pelin menetetyksi, niin ei voi vaan ottaa siitä lähintä quicksavea kuten fps-peleissä. Nuo tappiot ovat usein pitkiä tapahtumaketjuja.
Puhun nyt siis tällaisista strategioista joissa on yhtenäinen ja pitkä kampanja, ei erillisiä tehtäviä. Total War-sarjan peleistä on kertynyt kokemusta aika kivasti ja ne menee ihan hard/hard tasolla, very hardia en ole vielä rohjennut, mutta pitänee uskaltaa jossain välissä :)

Medium tai hard, noilla pelailen. Tosin AoE2:sta tulee pelattua hardilla yksin ja lanittaessa hardestilla. Usein easy on aivan liian helppo.