Mulla ei nyt oikeastaan ole mikään masennus, mutta pari vuotta sitte mun yhen tosi hyvän ystävän kanssa tuli pahat riidat ja mie en ole sen kanssa ollu sen jälkeen tekemisissä. Se yks vuosi oli jotenki yksinäistä, kun ei pahemmin muita ystäviä ollutkaan. Nykyään oon kuitenki jo tottunu vaan löhöilemään kotona, eikä se enään masenna. Ollaan kuitenki samalla luokalla, mutta ei koskaan puhuta toisille. Oltiin kuitenki ystäviä 5 vuotiaasta 12 vuotiaaksi. Nyyh, tuli muistoja mieleen. Turhapa niitä nyt on enään murehtia, eteenpäin on mentävä sano mummo lumessa.

Lainaus:01.12.2007 JohnCracker kirjoitti:
Mutta kun tämä elo sattuu nyt olemaan pelkästään tuota edellä mainitsemaani oleskelua. Päivä vaihtuu toiseen, jokainen on samanlainen, koulussa menee suhteellisen hyvin.. Tahtoo vaihtelua!

- Rakkaudeton hippi

No hommaa vaihtelua, se on vaan itsestä kiinni. Harrastatko mitään? Jos et, aloita.

Lainaus:01.12.2007 Wiba89 kirjoitti:

Lainaus:01.12.2007 Stene kirjoitti:

On muuten maanantain historian tunnille mukana aito vanha neuvostoliiton kenraalin hattu,

Miksi?

Siksi että sellasella saa aika hyvin open yllätettyä ku marssii luokkaan tollanen koristeellinen hattu päässä Ja tietenki siitä saattaa plussaa saada ku on ihan asiaan liittyvää kamaa mukana.

Lainaus:01.12.2007 Stene kirjoitti:

Lainaus:01.12.2007 Wiba89 kirjoitti:

Lainaus:01.12.2007 Stene kirjoitti:

On muuten maanantain historian tunnille mukana aito vanha neuvostoliiton kenraalin hattu,

Miksi?

Siksi että sellasella saa aika hyvin open yllätettyä ku marssii luokkaan tollanen koristeellinen hattu päässä Ja tietenki siitä saattaa plussaa saada ku on ihan asiaan liittyvää kamaa mukana.

Että näin.

Lainaus:01.12.2007 Stene kirjoitti:
Siksi että sellasella saa aika hyvin open yllätettyä ku marssii luokkaan tollanen koristeellinen hattu päässä --.

Eipä tässä oikein voi muuta sanoa kuin että tukeudu omaan allekirjoitukseesi.

Palataan aiheeseen.

Ennen kun sain tämänhetkisen tyttöystäväni hän oli toisen kanssa... Olin silloinkin iskenyt silmäni häneen ja masenti aivan vitusti. Nyt sain kuitenkin hänet ja masentuminen ei sovi kanssani edes samaan lauseeseen.

Lainaus:02.12.2007 Aapelus kirjoitti:

Eipä tainnut olla ihan masentuneisuutta.

Lainaus:02.12.2007 slowcheetah kirjoitti:

Lainaus:02.12.2007 Aapelus kirjoitti:

Eipä tainnut olla ihan masentuneisuutta.

Se todellaki oli masentuneisuutta... Olin nimittään sitä ennenkin sen kanssa ihan hyvissä väleissä... Sit ku hän alkokin seukkaamaan sen *****pään kanssa olin ihan maassa... Enpä haluu muistella sitä enää, nykyään menee paljon paremmin

Täytyy toki erottaa, ettei huono mieliala ole masentuneisuutta.

Tehdäänpä tähän laajempi avautuminen&analyysi&paeskanjauhanta omasta masennuksesta.

Tiedän, että tämä depressio olisi parhaiten voitettavissa aktivoitumalla, hankkimalla sosiaalisia harrastuksia jne. Mutta ei siihen oikeasti ole niin paljon resursseja ja mahdollisuuksia, kuin haluaisin, ja haluaisin paljon. Kesäisin tulee tuonne kirkonkylälle ajeltua pyörällä pelaamaan tennistä, eikä se 11 kilometriä sinne ja takaisin silloin tunnu missään. Mutta talvella ei mitenkään pääse. Äiti ei pääse kuskaamaan paljon koskaan, kun hänellä on töitä aamuvarhaisesta iltapimeään. Ja jos vaikka jäisin koulusta salille pelaamaan jotain kaverien kanssa, saisin odottaa sitä kyytiä myöhään. "Kaikki syyt, jotka estävät meitä liikkumasta, ovat tekosyitä" pätenee tässäkin, vaikkei täydellä painollaan. Kyllä vikaa löytyy minustakin. Olen vain niin passivoitunut, sisäänpäinsuuntaunut, epäsosiaalinen ja kyllästynyt persoona, etten saa mitään aikaan. Käskekää ihmeessä vain ottamaan itseäni niskasta kiinni, moni on niin tehnyt, mutta ei se minua aktivoi. Ei minua oikein aktivoi enää mikään. Toivottavasti kevät ja valo tekevät sen, muuten ei enää jaksa.
Eikä ole tullut koettua onnellisuutta vuosiin. Pelkkää keskinkertaisen ja huonon olon välillä hyppimistä. Tuntuu melko merkityksettömältä elää, vaikkei mitään itsetuhoisia ajatuksia juuri nyt ole. Lisäksi kaiken maailman minimaaliset, elämääni kummemmin vaikuttamattomat asiat pistävät minut ärsyyntymään, víttuuntumaan ja stressaantumaan. Oikeastaan aika neuroottista, että esim. koko viikko menee pilalle, jos saan tietää, että loppuviikosta sataa vettä ja tulee loskakakkakelit. Ja kaikkea tuollaista.

Lainaus:02.12.2007 JohnCracker kirjoitti:
Tehdäänpä tähän laajempi avautuminen&analyysi&paeskanjauhanta omasta masennuksesta. *tekstiä*

Melko vaikuttavaa. Kirjota kirja.

Kehusi eivät vakuuta minua!

Välimatkat pitkiä? Bussit ei kulje?

Lainaus:02.12.2007 Kollipoika kirjoitti:
Välimatkat pitkiä? Bussit ei kulje?

Napakymppi.

Lainaus:02.12.2007 JohnCracker kirjoitti:
Tehdäänpä tähän laajempi avautuminen&analyysi&paeskanjauhanta omasta masennuksesta.

Tiedän, että tämä depressio olisi parhaiten voitettavissa aktivoitumalla, hankkimalla sosiaalisia harrastuksia jne. Mutta ei siihen oikeasti ole niin paljon resursseja ja mahdollisuuksia, kuin haluaisin, ja haluaisin paljon. Kesäisin tulee tuonne kirkonkylälle ajeltua pyörällä pelaamaan tennistä, eikä se 11 kilometriä sinne ja takaisin silloin tunnu missään. Mutta talvella ei mitenkään pääse. Äiti ei pääse kuskaamaan paljon koskaan, kun hänellä on töitä aamuvarhaisesta iltapimeään. Ja jos vaikka jäisin koulusta salille pelaamaan jotain kaverien kanssa, saisin odottaa sitä kyytiä myöhään. "Kaikki syyt, jotka estävät meitä liikkumasta, ovat tekosyitä" pätenee tässäkin, vaikkei täydellä painollaan. Kyllä vikaa löytyy minustakin. Olen vain niin passivoitunut, sisäänpäinsuuntaunut, epäsosiaalinen ja kyllästynyt persoona, etten saa mitään aikaan. Käskekää ihmeessä vain ottamaan itseäni niskasta kiinni, moni on niin tehnyt, mutta ei se minua aktivoi. Ei minua oikein aktivoi enää mikään. Toivottavasti kevät ja valo tekevät sen, muuten ei enää jaksa.
Eikä ole tullut koettua onnellisuutta vuosiin. Pelkkää keskinkertaisen ja huonon olon välillä hyppimistä. Tuntuu melko merkityksettömältä elää, vaikkei mitään itsetuhoisia ajatuksia juuri nyt ole. Lisäksi kaiken maailman minimaaliset, elämääni kummemmin vaikuttamattomat asiat pistävät minut ärsyyntymään, víttuuntumaan ja stressaantumaan. Oikeastaan aika neuroottista, että esim. koko viikko menee pilalle, jos saan tietää, että loppuviikosta sataa vettä ja tulee loskakakkakelit. Ja kaikkea tuollaista.

Hmh? Et oo ollu onnellinen pitkään aikaan? NO : jos joku k*sipää kiusaa sua oikeen rankasti, mene yöllä sen talolle ja pistä p*skaks joku sille tärkeä esine, vaikka mopo tai auto,, kyllä se hymy tulee todella herkästi

Lainaus:02.12.2007 JohnCracker kirjoitti:
Eikä ole tullut koettua onnellisuutta vuosiin. Pelkkää keskinkertaisen ja huonon olon välillä hyppimistä. Tuntuu melko merkityksettömältä elää, vaikkei mitään itsetuhoisia ajatuksia juuri nyt ole. Lisäksi kaiken maailman minimaaliset, elämääni kummemmin vaikuttamattomat asiat pistävät minut ärsyyntymään, víttuuntumaan ja stressaantumaan.

Tuo on varmasti monille tuttua. itselleni ainakin! Tulee ihan selvästi välillä sellainen kausi, kun tuntuu, ettei voi sanoa olleensa oikeasti iloinen tai onnellinen pitkiin aikoihin. Itselläni siihen liittyy aamuisin se tunne, ettei oikein tajua mitä varten täytyisi nousta, kun ei mitään kuitenkaan tapahdu/ole mitään tekemistä.
Se voi ihan hyvin olla jotain kausluontoista lievähköä masennusta (syksy?, stressi?, mikä vain pikkujuttu aiheuttanut), siihenhän liittyy usein myös ärtyneisyys ja herkkyys.
Menee ihan varmasti ohi, kun vain jaksaa sinnitellä ajatellen, että 100% varmasti tulee vielä superhauskoja päiviä, ja niitähän tulee!
Joulu, uusvuosi, kevät, kesä.... tulevaisuus.

Lainaus:01.12.2007 Kollipoika kirjoitti:
Toshio ja JohnCracker, voipi johtua pimeydestä. Käsittääkseni syksyllä ja talvella suomalaisissa pimeyden takia on enemmän esim. huonoa mielialaa ja väsymystä, kuin vaikkapa kesällä. Ja ainakin minuun se pätee.

Tuskin. Itse asiassa talvi on lempivuodenaikani ja pidän pimeästä. En pidä yhtään jatkuvasta kuumuudesta tai valoisuudesta.

Lainaus:02.12.2007 Toshio kirjoitti:
Tuskin. Itse asiassa talvi on lempivuodenaikani ja pidän pimeästä. En pidä yhtään jatkuvasta kuumuudesta tai valoisuudesta.

Sitten syy on muualla. Kaamosmasennus on kuitenkin yleinen ''ongelma'' Suomessa.

Elämän haikeus on diagnisoimani olotila. Ei masennusta vaan äärimmäisen miellyttävää ajoittaista elämäntuskassa piehtaroimista. Erittäin luova ja eksistentiaalinen kokemus.

Lainaus:02.12.2007 X007 kirjoitti:

Lainaus:02.12.2007 JohnCracker kirjoitti:
Tehdäänpä tähän laajempi avautuminen&analyysi&paeskanjauhanta omasta masennuksesta.

Hmh? Et oo ollu onnellinen pitkään aikaan? NO : jos joku k*sipää kiusaa sua oikeen rankasti, mene yöllä sen talolle ja pistä p*skaks joku sille tärkeä esine, vaikka mopo tai auto,, kyllä se hymy tulee todella herkästi

Kaikille ei toisten omaisuuden tuhoaminen tuo niin suurta mielihyvää kuin ehkä itsellesi.

Eipä kyllä minullakaan ole mitään vaikutusta kaamoksella. Ihan normaali meno päällä. Mitä nyt välillä harvoin saattaa olla pienoinen veetutus hetken tai stressiä koulun (tai lähinnä jonkin tietyn koulutyön) takia, mutta ei mitään sen kummempaa.

Njaha, jätetäämpä ne avautumiset vähemmälle.

No se on hyvä että kiinnostaa.

Lainaus:16.12.2007 NAKKIJASKA kirjoitti:
Tämä tarina riipaisi sydämestä meitä kaikkia. Syvennymme pieneen muistohetkeen.

Mikä yllättävintä, peeloilusi on niin ala-arvoista, kuin arvata saattaa.