Herätelläänpä tätä threadia, ettei vaipuisi täysin unholaan.

Tilasin Sonic Age:lta Hour of 13:n debyytin. On muistaakseni joskus hehkutettu tässäkin threadissa. Vasta yksi kuuntelu takana, mutta toimii mielestäni melko hyvin. Etenkin avausbiisi jäänyt nyt mieleen päälimmäisenä. "-- from the abyss hear thy call, lord and master ruler of all... --".

Voipi olla, että lähtee Svartin kautta myös tuo The Ritualist tilaukseen. Tulin aikoinaan ostaneeksi Possession/Darknes-sinkulan, mutta jostain syystä ei ole ollut aikaa laittaa tuota kertaakaan pyörimään...

Doomin puolelta myös Ruotsin Count Raven ollut kuuntelussa melko paljon viimeaikoina ostettuani High on Infinityn. Ei pääse kyseinen levy kyllä Storm Warningin tai Destruction of the Vvoidin tasolle, mutta enpä tätä odottanutkaan. Ihan hyvä levy mielestäni, ja etenkin nimikkobiisi ja Children of Holocaust jääneet päällimmäisinä mieleen toimivina kipaleina.

Nyt vain odottelemaan Orne/Blizaro-splitin saapumista (vaikkei varsinaisesti aiheeseen liitykkään)...

Oho, vihdoin uusi, vähän enemmän metalliin perehtenyt käyttäjä, missäs kiven alla olet piileksinyt, kun muutama viestikin näyttäisi olevan alla? No rohkeamminen vaan messiin, niin saadaan taas Peliplaneetan metallikeskustelut jaloilleen.

Mainitsemasi Hour of 13 olikin itselleni ihan ennenkuulumaton bändi, mutta kun M-A:sta kurkkasin, niin lyriikoiden aiheet sekä debyytin kansi vaikutti aika lupaavilta. Juuri parasta aikaa testailen ko. bändiä (ns. Call of Satan).

Count Raven on tietty tuttu juttu. Hyvä bändi ja Storm Warning on CR:n paras levy. Kumminkaan en mikää suurempi doom-intoilija ole, sillä en niin paljoa välitä tällaisesta hidastelu doomista, sen sijaan suosikkeja ovat vanhan liiton legendabändit, eli ne vähän nopeampi tempoisemmat, à la Black Sabbath, Pentagram Witchfinder, Trouble etc. Sitten usimmista yrittäjistä tai ainakin yksi parhaimmista doom-bändeistä on The Gates of Slumber (olettaisin, että on sulle myös tuttu?), juurikin niiden hevi-vaikutteiden ansiosta.

Joo, GoS on tuttu. Viime kuuntelusta tosin on jo aikaa (Qonqueroria kuunnellut viimemmä).

Itse tutustuin Hour of 13:een juurikin Svartin kautta. Single tuli tilattua ilmestyessään parin muun levyn lisukkeekksi, mutten tullut koskaan kuunnelleeksi. Muutama päivä sitten Hellriderin foorumeilla iski bändi silmään The Ritualist - threadin muodossa ja paria biisia YouTubesta kuunneltuani päädyin tilamaan tuon debyytin. Ja mainitsemasi kansi on todella onnistunut.

Itse lukeudun mielestäni "doom-intoilijaksi", sillä kaikki "perinteinen" doomi maistuu aina Sabbathista Bizarreen ja Electric Wizardiin.

Olekto Pagana Altaria (veikkaisin, että olet) tai Dark Quartereria kuunnellut? Etenkin tuo PA on todella hyvä NWOBHM-henkinen doom-bändi, jonka debyytti ja Mythical & Magical - lätyt ovat pysyneet omalla top-20-listalla ostosta saakka. Jälkimmäistä vaikeampi löytää Suomesta (itse tilasin aikoinaan Shadowkingdom Recordsilta jenkeistä), mutta debyyti Dark Quarterer - s/t on sen luokan tekele, että oksat pois. Etenkin biisit Entity, Colossus of Argil ja nimikkobiisi ovat omia lemppareita. Joitain häiritsee mahdollisesti italialainen aksetti sekä sanoitusten kielioppi, mutta näistä yli päästyä aukeaa ihan oma maailmansa, jossa kannattaa ainakin käväistä.

Mites brittilän Warning? Watching from a distance omasta mielestäni parhaita "henkilökohtaisempia" levyjä So Long Suckersin kanssa. Tosin nämä lienee juuri sitä hidastelua.

Revelationin Release hyvä esimerkki "kevyemmästä" doomista. Mukava välipala kesähelteille. Myös Solsticen New Dark Age kannattaa tarkistaa, jos ei ole entuudestaan tuttu (tosin uskoisin, että ainakin nimeltä on).

Takaisin töiden pariin...

/edit

Voisi vielä sellaisen kysymyksen heittää, että onko joku nähnyt viimeaikoina Saint Vituksen debyyttiä vinyylinä (ei taida ainakaan virallista cd:tä ollakkaan? vai oliko se Hallow's Victimim) myynnissä? Mielellään "uutena". En viitsisi maksaa käytetystä montaa kymppiä, ja todeta että gatefoldi on huonossa kunnossa ja kiekolla naarmu.

Samaten, jos joku keksii, mistä saisi "järkevään" hintaan EW:n vinyylejä, hihkaiskoon. Etenkin Witchcult Today ja Dopethrone kiinnostavat, mutta periaatteessa muistakin voi vinkkejä heittää. Rise Abovilta loppuneet jo ajat sitten ja ebayssa pyörii hinnat ihan liian korkealla (useampia satasia). Joskus arimanin vinyylikaupassa oli listoilla about 50€ hintaan noita, mutta enpä sitten tullut tilanneeksi. En sitten tiedä, oliko lista edes ajan tasalla.

Pagan Altar taitaa olla suosikki doom-bändi ever, ja miten vitussa jätin sen tuohon listaamatta? Dark Quarterer on uusimmista doom-tuttaviiksista paras, vaikka en ole toisteseksi kuullut kuin sen debyytin.

Warningin WFaD on yksi 2000-luvun tähän mennessä parhaista julkaistuista levyistä. Revolationia olen jopa yhden biisin verran kuunnellut. No Solsticea sentään vähän enemmän, johtuen edelleen siitä etten oikein diggaile tämän tyyppisestä doomista, ja koko dm on vähiten kiinnostavin genre näistä perinteisistä metalligenreistä.

Hallow's Victimiä ei löydy virallisena CD:nä, mutta Vituksen debyyttiä saa sieltä Sonic Agelta. Electric Wizardista en sitten tiedä, kun bändi ei itseäni juurikaan kiinnosta.

Ns. Gotham City. Heavy Loadin ohella Ruozin kovin bändi, kandee tutustua mikäli ei ole tiedossa.

GH hehkutteluista tulikin mielee, että miten sulle perinteinen heavy metal (oma suosikkigenreni) maittaa?

Joo, noin päinhän se tietty oli. Sonicilla on vain cd:llä, sen takia ei ole tullut tilattua. Tosin hintahan ei ole paha, joten voisi tuon cd:n myös hommata (säästyypähän vaivaa rippauksessa kun kuitenkin haluaa noita myös reissun päällä kuunnella).

Kyllähän se ihan perinteinen heavy metalkin maistuu. Tosin ei ole kuitenkaan se kaikkein lähinnä sydäntä oleva genre. Bändeistä nämä perinteiset brittibändit, jenkkilän Manilla Road ja Brocas Helm sekä tietty Running Wild. Varmaan ne omat lempparilätyt olisivat Sad Wings of Destiny, Painkiller, Gates to Purgatory/Branded and Exiled sekä Crystal Logic unohtamatta Maidenin kolmea ekaa.

Myönnettäköön, että tämän genren tuntemus ei ole vielä hirveän syvällisellä tasolla. Meneekin nuo mainitsemasi Ruåtsin poppoon tarkastukseen.

/edit

Mites muuten Cirith Ungol? Suosittelen jostain kaivelemaan biisejä koekuunteluun. Olettaisin, että voisi maistua. Cathedral varmaan tuttu, mutta tulee aina mainittua kun on yksi suosikeista.

Jex Thoth kanssa sellainen, johon kannattaa tutustua (ellet jo sitten ole). Heillähän on yksi splitti PA:n kanssa. Taisi olla tosin silloin nimellä Totem. Tämäkin pitäisi hommata, kunhan löytäisi jostakin.

/edit2

Kun nyt Ruotsista on ollut puhetta, pitääpi vielä kysäistä mielipiteitä Candlemassin ja Witchcraftin suunnalta? Molempien debyytit omia kestosuosikkeja.

Mitä tulee heavyyn/heavy metalliin, voisi tietty lisätä Rainbown, jolta Rising ehkäpä se oma suosikki (unohtamatta myöskään Deep Purplea, miten sen nyt kukin sitten luokitteleekaan).

/edit3

Sonicilla näyttäisi olevan myynnisä GOTHAM CITY - The Legend of Gotham, joka on lienee hankkimisen arvoinen kokoelma (ilmeisesti sisältää koko tuotannon). Täytyypi käydä läpi ostoslistaa, ja pistää tilaus tuonne kun palkkakin se pärähti tilille. Kyrpii vain tuo UPS, jonka kanssa on vähän niin ja näin... (toimittavat tuotteen arkena random-kellonaikaan päivällä (ihmiset töissä) tai sitten noutona sieltä keskusvarastolta, joka sijaitsee aivan perheessä).

Hyviä bändejä ja levyjä kaikki, joista oikeastaan jokainen kuuluu suosikkeihini.

No totta vitussa Cirith Ungol maittaa, tosin ei kumminkaan ihan mikään suurin suosikkini. CU:n muuten liittyen tällänen pieni knoppi, tiedätkö mikä tarkalleen ottaen se kärpänen siinä One Foot in Hell -levyn kannessa on? No kieltämättä aika huonosti muotoiltu kysymys, mutta jos tiedät sen, niin varmasti osaat selittää. Jos on lukenut erään kirjan ja oivaltanut sen idiksen, niin siinä tapauksessa pitäisi tieto olla hallussa tai muuten vaan on perehtynyt ko. asiaan. Cathedral on nimenä ollut pitkään tuttu, mutta en ole saanut aikaseksi kuunneltua nuottiakaan, kun on niin paljon muutakin matskua testattavana. Jex Thothia onkin sitten tullut jopa ihan kuunneltuakin, mutta ei tälläinen kama edelleenkään oikein toimi, poikkeuksia lukuunottamatta. Plussaa tietty muijavokalistista, joka tuo pienen tuulahduksen doom-skeneen.

Candlemassin debyytti on tosiaan yksi omiakin dm-suosikkeja, oikeassa mielentilassa kun tuota kuuntelee niin siinä alkaa varmasti jo asetta hamuilemaan... Witchcraft on myöskin sekin vain nimenä tuttu, heh.

Rainbow ja Purple tottakai kovia. Näin kesäisin erityisesti DP on kovassa huudossa, ja Blackmore varmaan maailman toisiksi paras kitaristi, sekä rumpalina tulee ihailtua kovasti Paicen soittoa. Eritoten Burnissa lähtee sellaset fillit, että siinä ei ole mitään sanomista nykyajan rokkihomoilla, tyyliin vaikka joku Sami Kuoppamäki.

Ei tossa ihan koko diskoa ole, vaan Black Writs EP, The Unknown -kokopitkä sekä Gotham City -sinkku, eli demot puuttuu. No en tiedä kannattaako kumminkaan tota kokoelmaa hommata, aika käppäistä heviähän toi loppujen lopuksi on (joka ei ole välttämättä huono asia, ei tietenkään). GH nyt niiin kova bändi ole, mutta kannattaa siinä tapauksessa ehdottomasti ostaa, jos bändistä diggasit, kun ei ole edes suolainen hinta, ja saa kaiken mitä bändiltä tarvitsee. Voisin muuten yrittää suositella jotain "kunnon" (heh) heviä, mikäli sulle kelpaa, sano vaan minkä tyylistä kaipaisit, niin yritän keksiä jotain.

Liittynee Moorecockin teoksiin? Täytyy myöntää, etten ole näihin perehtynyt juuri äijän nimeä enempää.

Cathedralin eka levy In the Forest of Equilibrium on moderni doom-klassikko (ainakin omasta mielestäni), jota jaksaa kuunnella kerta toisensa jälkeen. Kyseessä on tosin todella hidas levy. Myöhemmät levyt menevät groovimpaan suuntaan, ja on niitä joskus haukuttu disco-metalliksikin. Eipä tosin ihme jos on katsonut Midnight Mountainin musiikkivideon. Debyytin lisäksi kannattaa katsastaa Carnival Bizarre ja Ethreal Mirror.

Witchcraftista tykkään itse todella paljon. Debyytti Witchcraft - s/t ehdottomasti kokeilemisen arvoinen.

Minkähänlaista heviä tässä sitten kaipaisi... Running Wildiä Suomesta Cast Ironin muodossa tuli talvella kokeiltua Leather & Metal EP:n muodossa, ja hyvinhän se toimi. Periaatteessa RW:n kaltaisia bändejä ois kiva tietää lisää (ainakin nyt alkupään tuotannon kaltaisia). Toi jenkkiskene muutamaa bändiä lukuunottamatta aika tuntematon vielä, joten sieltä voi ehdottaa mitä mieleen tulee. Enpä nyt osaa sen kummempia teemoja sen tarkemmin laittaa.

Pagan Altar - Judgement of the Dead pyörii... Ei se cd-versio vaan kuulosta yhtä hyvältä.

Nyt kipin kapin Svartissa käymään! Jex Thotin Witness -EP valkosella vinylillä hintaan 15€. Muutama vissiin enää jäljellä.

Jex Thoth - Witness

/edit

Laitetaas tähän samaan viestiin, ettei tule turhan paljon "spämmäiltyä".

Onko PP:n käyttäjillä kokemuksia bändistä nimeltä Blood Ceremony? Pitäisi olla ilmeisesti kunnon retroilua 70-luvun Black Sabbathin hengessä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Beelzebub

Tämähän se, elikkä mestari itse.

No en itseasissa tältä istumalta osaa suosittelella mitään tasan tarkkaan Running Wildin varhaisten kaltaisia bändejä, paitsi se Cast Iron, jonka tiesitkin jo. Sellaisia joista Running Wildin ekoista diggaavaa saattaisi pitää on ihan vitusti, mutta nimenomaan RW:n ensimmäisiltä kuulostavilta en tiedä kuin tuon Cast Ironin. Jos joku on ihan pakko yrittää mainita, niin mainitaan nyt Stormwitch, joka voisi käydäkkin aika lähellä. Stormwitchilta kannattaa tsekata ainakin kaksi ensimmäistä levyä, ja Saksassa on muuten toisiksi kovin heviskene, USAn ohella, näin kuriositeettina...

Kun ei oikein tuo RW-homma onnistunut, niin sen sijaan voisin yrittää suositella joitain hyviä jenkkihevibändejä, ja sieltähän niitä kovia bändejä tuleekin roppakaupalla. Oma suosikki koko jenkkilästä on hevi/power -bändi, Warlord, joka on huomattavasti "kikkelimäisempi", kuin mainitsemasi Brocas Helm sekä Manilla Road. Warlord handlaa todella tyylikästä kitarointia, erityisesti tuplakitarat ovat silkkkaa eargasmia, myös vokalisti ja rumpali ovat jenkkihevi-skaalalla todella hyviä. Jos kuvailut herätti kiinnostusta, niin kannattaa tarkastaa levyt ...And the Cannons of Destruction Have Begun ja Deliver Us EP.

Sitten toisiksi paras on Omen (kumma kun tämä ei ole tuttu tai sitten jätit sen vaan jostain syystä mainitsematta). Samaan kastiin menee kolmen viimeksimainitun bändin kanssa (vaikkakin kaikki kolme kuulostavat suht erilaisilta), Sanoituksissa liikutan jossain Conan Barbaarin maailmoissa, mutta musiikillisesti voimakasta hevipoweria, hyvillä laululla sekä kitaroilla.

Kolmantena tulee Crimson Glory, jonka laulaja valitettavasti tässä hiljaittain kuoli, joka kuulosta muuten paikoittain erittäin paljon 'rÿchen Geoff Tatelta. No kaikkien mainitsemani bändien tapaan bändillä on todella hienot kitarat (ehkä parhaimmat näistä kolmesta). Bändiltä en ole toistaiseksi kuullut kuin kaksi ensimmäistä täyspitkää, jotka molemmat luonnollisesti todella kovia, mutta tottakai paras on nimikkodebyytti, jossa on muuten aika tyylikäs kansi.

Tossa _tämän hetken_ kolme suosikkia, siis todellakin tämän hetken, koska kuten sanoin, tuolta tulee erittäin paljon tasaväkisiä ja hyviä bändejä, eli tonne voisi moni muukin päästä, ja oikeastaan mikä tahansa noista kolmeasta voisi olla eka, sekä näin jälkeenpäin Crimson Glory tuntuukin parhaimmalta, heh...

Sitten voisin vaan heittää pari nimeä näin kyöhästi, joista en jaksa kirjoitella enempää, eli Helstar, Jag Panzer, Savage Grace (speed metal), Griffin, Medieval Steel, Heir Apparent, Queensÿche(!) Satan's Host ja vaikka Titan Force, toki noita löytyy vielä ihan vitusti, mutta näillä pääsee alkuun.

Pitää mainita vielä ihan erikseen Savatage, jonka olisin voinut heittää neljänneksi noiden perään, mutta en muistanut. Siltä kannattaa kuunnella loistava Hall of the Mountain King.

No Beelzebubihan se tietysti on. Jotenkin en ite mieltänyt tota edes kärpäseksi, vaikka niin toki kuvailitkin sitä. Ajattelin vissiin jonakin hyönteisen ja sammakon ristisiitoksena ilman siipiä. Noh, taas oppi jotain uutta!

Warlord ja Omen ovatkin jo entuudestaan tuttuja samoin tietty Queensrÿche ja Jag Panzer, mutta koska genre ei ole tosiaan se kaikkein lähin itselle, en tullut mainninneeksi (muistanut) kaikkia. Myös Savatagen In the halls... on nimenä tuttu. Joku kaveri joskus hehkuttanut, mutta jäänyt tsekkaamatta.

Crimson Glory lähtee ainakin kokeiluun. Vaikutti nopean MA-tsekkauksen perusteella mielenkiintoiselta.

/edit

Tuossa kun tuli Saksan skene puheeksi, niin tuomion puolelta hunnien Mirror of Deception on tarkistamisen arvoinen bändi. Etenkin Foregone on hyvin mielenkiintoinen levy, joka toimii ainakin pieninä annoksina. Tällä en tarkoita sitä, että levy olisi epätasainen vaan pikemminkin sitä, että ehkäpä pikkuriikkisen mielikuvitukseton.

/edit2

Pitääpä mainita vielä nousevan auringon maan tuomiotulokas (vaikka onkin perustettu 1995, "suuren" yleisön tietoisuuten bändi tuli vasta viime vuonna) Church of Misery. Kannattavinta olisi ehkä ensi tarkistaa Houses of the Unholy. jolla bändi tosiaan nousi ug-piireistä laajempaan tietoisuuteen. Rockkaavaa ja punanishkahtavaa sarjamurhaaja-duumia huutolaululla (unohtamatta lieviä blues vaikutteita). Seuraavat biisit ainakin omasta mielestäni koekuuntelun arvoisia: Shotgun Boogie, Grey Man ja Born to Raise Hell.

Vielä vähemmät jotkut stonerit nappailee, mutta kiitokset yrityksestä ja muutenkin keskustelun ylläpitämisestä, vaikka ei tainnut olla edes mulle erityisesti suunnattu(?)

Nyt kun japseista tuli puhe niin voisinkin laittaa Metaluciferia soimaan. Tämä voisi olla aika kova juttu livenä, ja olisi tavallaan mahiskin ollut nähdä Metalucifer livenä, KISSin "jatkoilla", mutta eipä ollut vastikseen ikää ja vielä vähemmän rahaa.

Stoneria toi Church of Misery (mikäli edes tähän bändiin viittasit)? Ehei... ripaus vain syvän etelän limaisuutta. Ei siis mitään Sleeppiä mutta ei myöskään EyeHateGodiakaan.

Tolta Cathedralilta kannattaa myös uudempaa matskua tarkistaa. Esimerkiksi Garden of Unearthly Delights tarjoaa sellaisia loistobiisejä kuin Tree of Life & Death, North Berwick Witch Trials ja Corpsecycle, joista etenkin viimeinen on hyvinkin rockaava jos ei hidastelusta välitä (tosin omasta mielestäni siihenkin kannattaa tutustua).

Xysman First & Magical LP:tä odotellessa... (vaikka ei aiheeseen kuulukkaan)

/edit

Joo, MA on laittanut ton stoner/doomiksi. Jaa-a, kaikkeen heidän matskuun en ole tutustunut, mutta kaipa tämä on enemmänkin määrittely kysymys. Lähempänä tuo on minusta sludgea. Toisaalta, nämä alagenret vois heivata mun puolesta heIvettiin.

Puhutte Deep Purplesta ja ette mainitse maailman kovinta heavy kiipparistia Jon Lordia. Hävetkää!

Lainaus:09.07.2010 SerpentHelm kirjoitti:
Puhutte Deep Purplesta ja ette mainitse maailman kovinta heavy kiipparistia Jon Lordia. Hävetkää!

No eipä tuossa nyt varsinaisesti DP:stä puhuttu, heavystä yleensä. Voithan toki itsekin kertoa hänestä.

Viime päivinä soinut tuo Hour of 13:n debyytti aika paljon, samoin Wicthcraftin saman niminen. Tulipahan tilattua myös tommosen "torture doom" bändin kuin Wormpleghm demo.

Linkki Svarttiin

Doommetal.com:in profiili

MA voi katella arvioita, en saanut suoraa linkkiä bändiin niin jätin linkkaamatta.

Lainaus:09.07.2010 SerpentHelm kirjoitti:
Puhutte Deep Purplesta ja ette mainitse maailman kovinta heavy kiipparistia Jon Lordia. Hävetkää!

Vaikka hyvä kiippari onkin, niin kumminkin ehkä se vähiten mainittavin soittaja SIITÄ Deep Purple -kokooonpanosta, eli Blackmore, Paice, Gillan, Glover ja Lord. Kyllä ne Purplen kovimmat jätkät on Paice sekä Blackmore.

Nyt kun Deep Purple on sitten otettu puheeksi, mikä on teidän mielstänne yhtyeen kovin levy? Mulla se aina vähän vaihtelee, mutta tällä hetkellä täytyy sanoa Fireball.

Joko In Rock, Burn tai Machine Head, no varmaan In Rock.

The Platinum Collection. Hohohoo

Onhan nuo pitänyt ostaa cd:nä jo pitemmän aikaa, kun ei toimivaa vinyylisoitinta enää löydy.

Oma suosikkini on Deep Purple in Rock tuon kokoelman lisäksi.

Periaatteessa mulle noi kolme In Rock, Fireball ja Machine Head ovat ne lempparit. Muita ei juuri tule edes kuunneltua. En sitten tiedä, miksi...

Mites sun levysoittimelle on käynyt? Ois ollu tossa yksi vanha soitin vielä joku aika sitten myynnissä.

Lainaus:09.07.2010 DoomyBlues kirjoitti:
Periaatteessa mulle noi kolme In Rock, Fireball ja Machine Head ovat ne lempparit. Muita ei juuri tule edes kuunneltua. En sitten tiedä, miksi...

Fireball on jep hyvä levy, ja sen kannessa oleva Paice muistuttaa muuten pelottavan paljon erästä (Imperiumin) Harria...

Kaikki tässä yhteydessä mainitut levyt (paitsi sitä Platinum -kokista en ole kuullut) on todella hyviä. Kannattaa myös tsekata levyt: Stormbringer, joka ei varmaa toimi kaikille, sillä siinä on erittain paljon blues-vaikutteita sekä rauhallisia biisejä, enkä itsekkään niin kauheesti välitä, vaikka löytyykin pari todella kovaa tärppiä, ja sitten vielä reunionin aikaan saama, Perfect Strangers, jonka bonarina on ihan VITUN hyvä intsrumentaali Blackmorelta, Son of Alerik, sekä Made in Japan -live, jossa biisejä on venytetty huomattavasti studio versioon verrattuna.

Svartilla olisi nyt tarjolla Pakana Alttarin Tekopyhyyden Herrat ja Witchfinder Generalin Death Penalty/Friends of Hell - vinyyliherkut ennakkotilauksessa. Kyseessä ei siis kuitenkaan ole Svartin omat painokset. Eli, jos joltain nuo vinyyli-muodossa puuttuvat, äkkiä tilaamaan.

Onkos täällä muuten Ramesseksen kuuntelijoita? Kyseessähän on EW:n basistin ja rumpalin oma bändi, jolta olen itse toistaiseksi tutustunut vain Misantrophic Alchemy - täyspitkään. Samaan syssyyn voisin kysellä, onko joku täällä tietoinen, mistä saisi suomalaisen Dark Buddha Rising - yhtyeen levyjä?

/edit

Tässä vielä linkki, jos joku ei tiedä, mikä pulju on kyseessä. (Samalla kannattaa tsekata Steve von Tillin keskimmäisen täyspitkän lp-versio.)

Svart Records

/edit2

Eipä sitten osunut silmään heti... Dark Buddhaa on Streakilla.

Oikein synkkää kesäpäivää kaikille!

Laitetaanpas vähän kokemuksia viimeisimmistä hankinnoista:

Ensinäkin tulin ostaneeksi Classic Albums - sarjan Paranoid-osan blueraylla. Olin aikaisemmin nähnyt jo kyseisen osan tv-version, joka oli jotakuinkin puolisentuntia lyhyempi kuin braylla oleva (+ bonukset). Kuvan ja äänen laatu olivat molemmat huippuluokkaa, ja dokumentti on varmasti katsomisen arvoinen, jos Black Sabbath ei ole entuudestaan tuttu (tai vaikka olisikin). Dokkari käy läpi Paranoid-albumin kappale kappaleelta höystettynä bändin jäsenten, tuottajan ym. vieraiden kommenteilla. Bonusmateriaalit normaalista poiketen ovat samaa tasoa varsinaisen dokumentin kanssa (1080p-kuvanlaatu jne.), ja ovat itseasiassa osia tästä dokumentista, jotka on vain leikattu pois (esim. Rat Saladin puinti). Hintahan tällä oli tosin vähän suolainen. Maksoin tästä 21€ Äxässä.

5/5

Toinen aihepiirin dvd-ostos oli Cathedralin Our God Has Landed - dvd. Kyseessä oli 7€ pläjäys 90-luvun keikkamateriaalia ekan levyn materiaalilla sekä kourallinen bändin tekemiä promo-videoita. Kaikenkaikkiaan petyin tähän aika pahasti: keikkamateriaalia on vajaata (ei ole koko keikkaa, pelkkiä pätkiä biiseistä) eikä promovideoitakaan ainakaan normaalissa mielentilassa viitsi muutamaa kertaa useammin katsoa. Myöskään bändin haastatteluja ei juuri ollut muutamaa muutaman minuutin mittaista juttutuokiota lukuunottamatta. Toisaalta Hopkinssin kaltaisen "klassikon" hölmöä videota katsellessa naurunpurskahdus jos toinenkin tuli päästettyä (tosin olihan nämä jo entuudestaan tuttuja). Äänenlaadussa ei ollut mitään varsinaista vikaa. En varsinaisesti odottanut levyltä mitään, joten tavallaan tuo pettyminenkin oli suhteellista: en odottanut kiekolta mitään, mutta odotin kuitenkin katsottavaa materiaalia yhdeltä oudoimmista bändeistä ja yhdeltä omalta genren lempibändeistä.

2 + puoli / 5

Seuraava onkin sitten vähän aiheesta sivuun, eli Orne/Blizaro-split, jonka vihdoin toissapäivänä sain käsiini. Pari kertaa olen ehtinyt kuunnella, ja hyvältähän se kuulostaa. Lyhyesti niille, jotka eivät Ornea tunne, niin kyseessä on Kimi Kärjen (Lord Vicar, Reverend Biazrre) aloittama tummanpuhuvaa progerokkia soittava bändi, jolla on jo yksi täyspitkä (Conjuration by the Fire) alla ja uusi tulossa. Vokalistina toimii varmaan kaikille tuttu Hynnisen Sami.

Ensimmäinen täyspitkä oli omalla kohdallani rakkautta ensi kuulemalla, ja levy soikin itselläni viikottain (ainakin parin lempibiisin verran). Splitille oli valittu tulevalta Tree of Life - levyltä kappale Return of the Sorcerer. Kappale ilmeisesti perustuu sellaiseen vanhaan tv-sarjaan, kuin The Night Gallery. Sen enempää en aihetta pysty kommentoimaan, kun kyseinen ohjelma ei ole minulle entuudestaan tuttu. Mutta mites se tärkein eli itse biisi? Hyvähän se on, ja siis nimenomaan hyvä. Sävellys, laulu ja soitto toimii, mutta jokin jää mielestäni uupumaan. Kappale ei pääse ainakaan omasta mielestäni ekan täyspitkän sellaisten loistokappaleiden kuin Frontline Dreams, Island of Joy ja Opening by Watchtower tasolle. Myös Hynnisen laulu kertosäkeen ensimmäisessä osassa kulkee jotenkin oudosti - itse olisi laulanut hieman eri tavalla. Biisi kuitenkin lupaa hyvää, ja jos biisien nimiin on uskominen, on Elämän Puusta tulossa kanssa loistava suomalainen progelevy.

Levyn toinen puoli sisälsi Blizaron biisin Step into Oblivion, joka perustuu ilmeisesti samaiseen tv-sarjaan kuin Ornenkin kappale. Kyseinen bändi ei ole millä tavalla entuudestaan tuttu, ja ilmeisesti heidän ensimmäinen täyspitkänsä ilmestyy vasta syksyllä/keväällä 2011. Biisi on erittäinen kosminen, ja siinä on havaittavissa italodoomille tyypillisiä piirteitä (en sitten tiedä, vaikka yhteys olisikin). Tällä viittaan lähinnä Paul Chainin melko kosmiseen äänimaailmaan. Myös laulutyyli muistutti minua Dark Quartererin Gianni Nepistä. Tästä en nyt sen enempää viitsi kirjoittaa, mutta sanotaanko näin, että bändi menee lähempään tarkkailuun.

Jos tällekkin lätylle antaisi pisteet kuvaamaan ostamissuositusta, antaisin tälle täydet 5/5. Tämä tosin johtuu siitä, että fanitan häpeilemättä Hynnisen ja kumppanien projekteja, joten pisteet voi siinä mielessä jättää omaan arvoonsa.

Tällaista tällä kertaa. Laittelen uusia kokemuksia varmaan heinäkuun loppupuolella kun seuraava satsi musiikkia saapuu.

Lainaus:16.07.2010 DoomyBlues kirjoitti:
Laitetaanpas vähän kokemuksia viimeisimmistä hankinnoista:...

Vaikka mainitsemistasi levyistä en suuremmin väliltä, niin silti peukut pystyyn keskustelun ylläpitämisen yrittämisestä, jatka samaan malliin, niin saadaan taas oikeasti jaloilleen nämä metalli-keskustelut. Harmi vaan, että täällä keskustelee vain se pieni, alle kymmenen käyttäjän porukka, ja välillä jotain satunnaisia, sekä harvempi nykyään enää noista "vaki-käyttäjistä" edes aloittaa keskustelua.

Tota Paranoid-dokkaria en ole muuten nähnyt, ja tekisi vähän mieli nähdä kys. dokumentti, ellei se sitten ole jotain ihan perustietoa, plus vielä vähän "JIMitetty" sitä.

Lainaus:17.07.2010 Ratsumies kirjoitti:
Tota Paranoid-dokkaria en ole muuten nähnyt, ja tekisi vähän mieli nähdä kys. dokumentti, ellei se sitten ole jotain ihan perustietoa, plus vielä vähän "JIMitetty" sitä.

Ainakin nuo muut Classic Albums -sarjan dokumentit ovat olleet laadukkaita: Black Album, Dark Side of the Moon, Number of the Beast, British Steel, Ace of Spades, Machine Head, A Night at the Opera. Lähes poikkeuksetta jokaista bändin (levyllä esiintynyttä) jäsentä haastateltu, ja sisältävät rutkasti kaikkea hauskaa nippelitietoa.

Kyllä tuo Paranoidkin varmasti kelpaisi nähdä, niinkuin myös Who's Next, Led Zeppelin IV sekä 2112 ja Moving Pictures.

Eivittu. Jotain niiin absurdia, Aria perui keikkansa Sonispheressa ja tilalle otettiin Negative...

Ns.

Kovien jätkien musaa.