Lainaus:17.08.2010 DoomyBlues kirjoitti:
Pagan Altar

PA-RAS. Syksyn tehdessä taas tuloaan tämä on jälleen nk. maailman paras bändi. Koko disko yhtä kovuuden leksaa (EP:t tosin vielä kuulematta), ja self-titled luonnollisesti oma suosikki.

Mitkäs on teidän vakiovieraita soittimessa näin iltojen pimentyessä?

Lainaus:18.08.2010 Ratsumies kirjoitti:

Mitkäs on teidän vakiovieraita soittimessa näin iltojen pimentyessä?

Eiköhän se ole doom-genre yleensä sen tunnelman vuoksi. Ja nyt siis nimenomaan perinteisempi puoli (tosin enpä voi sille mitään, että toi kokeellisempi/stonerimpi puoli uppoaa aina vaan enemmän).

Pagan Altarin Lords of Hypocrisy - LP saapunee postissa huomenna, joten pääsee ko. lättyynkin tutustumaan vihdoin vinyylimuodossa. Aikaisemmin on löytynyt vain cd:nä debyyttiä lukuunottamatta, jos tuli aikoinaan hommattua sellanen kovakantinen Judgement of the Dead - versio.

Pentagramin kolme ekaa täyspitkää tulevat löytymään varmasti soittolistalta, samoin koko Saint Vituksen tuotanto. Menee toisteluksi, mutta totta kait sinne menevät myös Reverend Bizarre, Count Raven, Candlemass ja Cathedral Warningia ja Witchfinderia unohtamatta.

Tossa olikin jo aikaisemmin puhetta The Puritanista. Lithium Gates - kokoelma (sisältää bändin kaiken julkaistun materiaalin) on omiaan kuunneltavaksi yksin pimeässä, lumen sataessa ulkona hiljalleen maahan ja hallan tehdessä kukkasiaan ikkunoihin. Hyvin raskas kokemus, mutta jokaisen tässä threadissa tulisi tuo mielestäni kokea. Jatkaa voi sitten Opium Warlordsin Live At Colonia Dignidad - levyllä.

Tähän tullee päivittelyä jahka kerkeän enemmän tunnelmoimaan...

Lainaus:18.08.2010 DoomyBlues kirjoitti:
...

On toki joo, mutta tunnelman osilta liikutaan ihan erilaisilla vesillä, vrt. nyt esmes Pentagrammia ja juurikin Pagan Altaria. PA:lla on nimenomaan sitä tunnelmaa, jota pimeät syysillat täydentävät.

Ainakaan itselläni ei soi talvisin tai syksyisin tavallista enemmän mikään mainitsemasi bändi, ihan hyviä bändejä toki suurinosa, mutta omasta mielestäni niissä ei vaan välty mitenkään erityisesti talvinen tunnelma tjv...

Lainaus:18.08.2010 Ratsumies kirjoitti:

Ainakaan itselläni ei soi talvisin tai syksyisin tavallista enemmän mikään mainitsemasi bändi, ihan hyviä bändejä toki suurinosa, mutta omasta mielestäni niissä ei vaan välty mitenkään erityisesti talvinen tunnelma tjv...

Onhan se toki niin, että pohjoismaisessa black metallissa toki tämä talvisuus on enemmän läsnä (esimerkkinä vaikkapa se perinteinen Burzumin Burzum). En jaksanut näistä kirjoittaa, kun eivät tähän threadiin kuulu.

Mulle "talvisuutta" edustaa sielun (mielen) talvi, ja tämä tulee etenkin Hynnisen tuotannossa esille. Seuraavassa Kiven runoa siteeraen, mitä tuolla edellisellä kauseella haen:

"Syntyi lapsi syksyllä
Tuulet niin vinhasti vinkui
Tuult' oli koko elämä,
Nähnyt ei kesää, ei kevättä.
Eli vain syksystä jouluun.

Syksyn lapsilla kiire on -
päre pihdissä sammuu -
aatos lentävi, aivot takoo,
veri paksuna päähän sakoo,
ovella Sylvester uottaa."

Tuo runohan kertoo siis Aleksis Kivestä itsestään.

Lainaus:18.08.2010 DoomyBlues kirjoitti:
...

No en mene täysin takuuseen tästä, mutta; veikkaan että meillä on vaan suhteellisen erilaiset mielikuvat musiikin tekemistä äänimaisemista, näin lyhyesti ja huonosti ilmaistuna...

Ja ihan protestina moderaattoreita vastaan, jotka eivät suostu nitomaan näitä aiheita yhdeksi niin; itselleni "talvisuutta" musiikissa parhaillan edustaa Darkthronen klassiokot. Sekä voisi myös hyvänä yksittäisenä esimerkkinä heittää vaikkapa Satanic Warmasterin Hold on to Your Dreams.

Ns. Moonblood - tässäkin helvetin hyvä esimerkki "talvisesta" black metallista, bestness...

Lainaus:18.08.2010 Ratsumies kirjoitti:

Lainaus:18.08.2010 DoomyBlues kirjoitti:
...

No en mene täysin takuuseen tästä, mutta; veikkaan että meillä on vaan suhteellisen erilaiset mielikuvat musiikin tekemistä äänimaisemista, näin lyhyesti ja huonosti ilmaistuna...

Ja ihan protestina moderaattoreita vastaan, jotka eivät suostu nitomaan näitä aiheita yhdeksi niin; itselleni "talvisuutta" musiikissa parhaillan edustaa Darkthronen klassiokot. Sekä voisi myös hyvänä yksittäisenä esimerkkinä heittää vaikkapa Satanic Warmasterin Hold on to Your Dreams.

Ns. Moonblood - tässäkin helvetin hyvä esimerkki "talvisesta" black metallista, bestness...

Kuultu ja luettu maailma koostuu mielipiteistä. Veikkaisin, että ero voi olla tämän 'talven' käsittämisessä äänimaailmassa (kuten sanoitkin): Esimerkiksi Darkthronen tuotannossa talvisuus tulee konkreettisemmin ilmi kolkossa ja kylmässä (= talvi ) soundissa. Musiikin ei tarvitse siis välttämättä kertoa talvesta (etkä tätä varmastikaan tarkoittanut). Toisaalta tämä samainen kolkkous/kylmyys voidaan nähdä tuolla tavoin kuin edellisessä viestissäni kuvailin, kuten minä sen koen.

Jeps, oishan se mukavaa, kun aiheet olisivat yhdessä. Keskustelu olisi helpompaa, kun ei tarvitsisi hyppiä threadista toiseen, ja teemat ovat kuitenkin melko samoja (aktiivisempia keskustelijoitakaan kun ei ole montaa).

Saapuihan vihdoin saksanmaalta Caskets Open But You Rule ja pari Dark Buddha Risingin levyä. Saattaapi jäädä viikonloppuun kuuntelu, kun ois tossa vielä yks tentti ennen varsinaisten opintojen jatkumista.

Lainaus:18.08.2010 DoomyBlues kirjoitti:

Veikkaisin, että ero voi olla tämän 'talven' käsittämisessä äänimaailmassa (kuten sanoitkin): Esimerkiksi Darkthronen tuotannossa talvisuus tulee konkreettisemmin ilmi kolkossa ja kylmässä (= talvi ) soundissa. Musiikin ei tarvitse siis välttämättä kertoa talvesta (etkä tätä varmastikaan tarkoittanut). Toisaalta tämä samainen kolkkous/kylmyys voidaan nähdä tuolla tavoin kuin edellisessä viestissäni kuvailin, kuten minä sen koen.

Joo, just jotain tällaista ajoin takaa.

Olitko muuten tsiikamassa Pagan Altaria, missä ikinä se nyt täällä kävikään? Ja jos kävit, niin mieluusti kuulisin jotain analyysiä näistä.

Lainaus:18.08.2010 Ratsumies kirjoitti:

Olitko muuten tsiikamassa Pagan Altaria, missä ikinä se nyt täällä kävikään? Ja jos kävit, niin mieluusti kuulisin jotain analyysiä näistä.

Tulihan sitä Helsingissä käytyä kun pk-seudulla asun. Mitäpä tuosta sanoisi, ihan heIvetin kova keikkahan se oli! Täytyy toivoa, että olisi vielä koto-Suomessa mahdollisuus joskus toiste tuo kokea.

Keikka kesti sellasen parisen tuntia ja sisälsi matskua kaikilta levyiltä. Kaikki ukot olivat loistovedossa, ja vaikka joiltain napinaa kuuluukin laulusta, johtunee se enemmänkin siitä, etteivät ole Terryn nasaaliin tottuneet.

Enpä nyt keksi, mitä muuta sanoisi. Netistähän löytyy sitten pari pitempääkin raporttia, jos oikein muistan.

Tossa kuriositeettina netistä kaivettu biisilista (en ole tosta ihan satavarma, mutta näyttää oikealta):

01 - The Cry of the Banshee
02 - The Sentinels of Hate
03 - Dorian Grey
04 - Samhein
05 - Flight of the Witch Queen
06 - March of the Dead
07 - Judgement of the Dead
08 - Lords of Hypocrisy
09 - Dance of the Druids
10 - The Witches Pathway
11 - Armageddon
12 - The Aftermath
13 - Satan's Henchmen
14 - Sharnie
15 - Dance of the Druids (reprise)

Omia kuvia ei tullut otettua, kun harvemmin kehtaa kameraa raahata mukaan keikoille (vaikka varmaan pitäisi...).

Oikein hyvännäköinen setti, ja (onneksi) eivät soittaneet juurikaan ensimmäisen levyn biisejä.

Entä Jex Thothtia menossa katsomaan?

Vasta hiljattain itsekin alkanut diggailemaan vähän kys. bändistä. Ei JT mitään maailmoja mullistavaa kamaa ole, mutta ainakin sen verran, että mahdollisesti levyn hommaan joskus tulevaisuudessa. Erityisesti ne psychedelic rock -biisit toimii paremmin kuin ne stoner doom vaikutteiset kappaleet, sekä Jessica ei ole hot - no ei, en tiedä, joten näyttäkää siitä hyvä kuva...!

e: Töytyy korjata: Jex Thoth on nk. työn alla, eli pitää nyt kuulustella diggaanko oikeasti tästä bändistä, että levyn joskus ostaisin, sillä ne rauhallisemmat psychedelic rock -biisit on varmaan ihan jees ja erityisesti Jeisscan vokaalit viehättää, mutta niitä perinteisempiä doom-biisejä ei sitten taas oikein jaksa.

Jessica

Ihan hyvä kuva hänestä.

Joo, alustavasti ois tarkoitus mennä katsomaan. Kannattaa tohon Witness-EP:n matskuun kanssa tutustua. Se on juurikin sitä rauhallisempaa (ja itse tykkäsin siitä Mr. Rainbow - coverista).

Lainaus:20.08.2010 DoomyBlues kirjoitti:
Jessica

No okei, uskotaan sitten.

Ns. Blind Guardian - Run for the Night

Yksi parhaista speed/power/hevi/mikälie -levyistä!

e: Hups, unohdin vastata varsinaiseen asiaasi. Eli juuri tuon Witness -EP kamat iski parhaiten, joista erityisesti kaksi ensimmäistä biisiä. Toivon mukaan uuden levyn(?) biisit ovat juuri tuon kaltaisia.

Ihan mielenkiinnosta, ja jos saisin jonkinlaista tipsiä - kun ainakin olet antanut ymmärtää - sekä muutenkin oikein hyvältä hepulta vaikutat, että olet jonkin sortin doom-guru, niin mitkä ovat omat suosikkilevysi. Joku top-viis-kymmen vaikka, kommentteja ei todellakaan tarvitse laittaa.

Muutkin voi heittää jotain listaa.

Oma nopea kyhäelmä näyttäisi joltain tältä:

Pagan Altar - Volume 1
Warning - WFaD
Vitus - Die Healing
Dark Quarterer - s/t
Solstice - Lamentations
Sabbath - s/t
Coven - Worship New Gods
Witchfinder - Death Penalty

Aika classicz

e: Warningin WFaD uupui ja sen voisi lätkäistä jonnekkin Die Healingin sekä Pagan Altarin väliin.

e2: Sekoitin neämmä Pagan Altar -demon ja Volume 1:n, ja listaa paranneltu.

Jaa-a, tuo listaaminen voipi olla vähän hankalaa, mutta koitetaan. Laitan tuohon vaikkapa pari kymmenen levyn listaa, "perinteiset" ja sitten vähän muuta.

Perinteiset (numerot ei edusta mitään järjestystä):
(Black Sabbath - Black Sabbath): Alku... Kait se pitää tämä mainita ihan periaatteessa.

1. Black Sabbath - Master of Reality: Ehkäpä se oma Sabbath-suosikki
2. Pentagram - Relentless: Pentagramin paras täyspitkä, Day of Reconing on lähellä.
3. Saint Vitus - Hallow's Victim: Taas bändi, jonka levyjä mahdoton laittaa mihinkään järjestykseen.
4. Pagan Altar - Volume 1 (Judgement of the Dead): Taas bändi, jonka teos on mainittava, kun doomista puhutaan. Ensimmäinen ehkäpä se oma suosikki, tosin taas kerran aika vaikea noista kolmesta täyspitkästä valita.
5. Candlemass - Epicus Doomicus Metallicus: Candlemassin ehdottomasti paras levy, tosin Nightfall pääsee lähelle.
6. Cathedral - Forest of Equilibrium: Cathedralin ainoa varsinainen puhdas doom-albumi ja moderni klassikko
7.Witchfinder General - Death Penalty: Klassikko - pidän tästä hieman Friends of Helliä enemmän
8. Warning - Watching From a Distance: Todella upea levy. Muutenkin tämä "henkilökohtaisempi" kama uppoaa itseeni paremmin.
9. Reverend Bizarre - So Long Suckers: Mulle koko RB:n tuotanto on täyttä timanttia, mutta jos joku levy pitää valita, se olisi SLS samasta syystä kuin Warningin levy. Tällä levyllä tulee juuri hyvin esille se, että doomia ei soiteta, vaan se kumpuaa syvältä ihmisen tuntemuksista bluesin tavoin.
10. Electric Wizard - Dopethrone: EW:n paras levy, tosin kolmikko Come My Fanatics, DT ja Witchcult Today ovat kaikki maininnan arvoisia. Oikeastaan Let Us Prey on ainoa "heikompi" EW levy, tosin tämä siis vain EW:n mittapuulla.

Muuta (uusia tulokkaita, kokeilevampaa/stoneria yms.):

1. Caskets Open - But You Rule: Heti aloitusbiisita alkaen kuulee Saint Vitus ja RB vaikutteet. Todella kova levy. Tällä hetkellä saatavilla vain vinyylinä eikä cd-julkaisusta ole tietoa. Löytyy esim. Streak Recordsilta (prässi). Kotimainen
2. Dark Buddha Rising - Ritual IX: Tässä toinen todella kova kotimainen. Electric Wizard - vaikutteet paistaa läpi, mutta ei liikaa, että tuntuisi kopiolta. Ufomammutin lailla enemmän instrumentaalinen levy. Maailmanlopun maalailua erittäin hienossa muodossa.
3. Cathedral - The Carnival Bizarre: Cathedralin happoisemmalta jaksolta (noh, siis ekan levyn jälkeiseltä ajalta) oma lemppari.
4. Count Raven - Storm Warning: Olisi melkein voinut olla tolla toisellakin listalla - kestosuosikki.
5. Dark Quarterer - s/t: Sama homma Count Ravenin kanssa.
6. Fall of the Idols - molemmat: Tässä uudehko suomalainen tulokas, tutustumisen arvoisia ovat molemmat pitkäsoitot.
7. Obsessed - Lunar Womb: Tässä kanssa yksi potentiaalinen tuonne ekalle listalle.
8. Ufomammut - yleensä: Tähän olen itse vasta hiljattain tutustunut. Levyjä olen kuullut vasta pari hieman huonohkon saatavuuden vuoksi, joten en lähde mitään tiettyä levyä ehdottamaan. Mainitsekin lähinnä nimeltä.
9. Witchcraft - s/t: Ruotsin Black Sabbath
10. The Wounded Kings - The Shadow Over Atlantis: Perinteistä ja konstailematonta uuden polven tuomiota.

Sitten vielä tuolle jo hehkutetulle Blood Ceremonylle maininta.

Jälkimmäisen listan kanssa kannattaa pitää mielessä, ettei kaikki todellakaan oli doomia perinteisessä (tai edes välttämättä missään) mielessä, jos käytetään tuota RB:n kohdalla mainittua määritelmää. Etenkin The Puritanin musiikkia voisi kanssa olla tuolla, mutta onko se doomia? Ei ainakaan Hynnisen mukaan. Eli tämä on aina vähän tällaista tämä listailu.

Kyllähän näitä voisi vielä lisäillä vaikka kuinka, ja monia hyviä bändejäkin jäi mainitsematta. Kysele ihmeessä tarkemmin, jos kiinnostaa. Nämä nyt tulivat heittämällä mieleen.

Lainaus:20.08.2010 Ratsumies kirjoitti:

Aika classicz

Doom-metal (siis nyt se ihan "oikea") on genrenä sen verran pieni, että ne parhaat ovat usein kaikilla ne samat. Yleensäkin, onko huonoa doomia? Ei - jos se on pas'kaa, se ei ole doomia...

/edit: lisätty quote

Hyviä bändejä ja levyjä!

Lainaus:20.08.2010 DoomyBlues kirjoitti:
Dark Quarterer - s/t

Aijai, tämänkin olisi voinut myös tunkea johonkin väliin.

Ja nyt tuli taas mieleen kolmas jonka olisi voinut heittää tonne väliin, nimittäin Covenin Worship New Gods. Menee ehkä jotenkin samaan kastiin Dark Quartererin kanssa.

Tossa yks ilta laitoin Dopethronen soimaan ja jumalauta. Onpa kova levy. Ovatko nuo kaikki Electric Wizardin levyt samantapaisia? Tai siis, etsin lähinnä juuri tämmöstä stoner doomia. Esim. Reverend Bizarren In the Rectory (...) ei iskenyt niin kovaa kuin tämä. Tiedän, että listasitte tuohon tuon listan, ja varsinkin tuo alempi lista, jossa stoneria etc kiinnostaa.

Doomista jos puhutaan yleensä, totta kai myös Black Sabbathin Master of Reality on jotain aivan käsittämättömän hienoa.

e: Ja kyllä, jos ihan stoner stonerista puhutaan, niin Kyuss iskee ainakin aika kovaa. Sekava viesti, mutta toivottavasti saatte jotain irti tästä : d

Lainaus:21.08.2010 Dealeos kirjoitti:
Tossa yks ilta laitoin Dopethronen soimaan ja jumalauta. Onpa kova levy. Ovatko nuo kaikki Electric Wizardin levyt samantapaisia?

EW:n paras levy on mun mielestä Witchcult Today(yksi vuosikymmenen parhaista levyistä). Samassa hengessä mennään ku Dopethrone, mutta onhan se paljon letkeämpää ja rokkaavampaa.

Lähinnä Dopethrone on varmasti Come My Fanatics... Eka s/t-levy enemmän Black Sabbathin suuntaan kumartelevaa (tätä nyt tosin voisi sanoa melkein kaikista bändin levyistä), ja muutenkin koko levy on melkoinen outolintu noihin muihin verrattuna.

Toi Witchcult Today ei nyt ihan Dopethronen tapaista mun mielestäni ole. Silti toki bändin yksi kovimmista levyistä. Onhan se aineisuus toki kuultavissa sellaisissa kappaleissa kuin Satanic Rites of Drugula ja Saturnine, mutta tästäkin huolimatta ei ton Dopethronen huuruisuuteen päästä. Tämä toki tieyllä tapaa ihan hyvä asia, sillä WCT on erilainen levy, hieman erilaisella aihepiirillä (okkultistisempaa/saatanampaa).

Lainaus:20.08.2010 DoomyBlues kirjoitti:
Black Sabbath - Master of Reality

Ihan huvikseen pitää kommentoida tätä:

Master of Reality on toki hyvä levy, mutta se vitun "pörinä" - joka myöhemmin kehittyi stoner doomin merkkitavaraksi - rokottaa levyä niin, että se tippuu "huonoimmaksi" classic-Sabbath -levyksi. Ja paras Sabbath-lättyhän on Sabotage - sitä en laittanut tuohon listaani, koska se ei taida olla ihan niin doom.

e: Viestissäni taitaa olla pieni paradoksi, ja jos joku tarttuu siihen, niin oikaistaan vasta sitten...

Mikä pörinä?

Lainaus:21.08.2010 Raat0 kirjoitti:
Mikä pörinä?

No pörinää... Vähän nopeasti sekä ajattelemattomasti taas kirjoitin viestini ja valitsin sanani väärin, mutta tarkoitin vaikka nyt Electric Wizardille ominaista paksua kitaroiden äänimattoa - surinaa-pörinää, mitä se nyt ikinä onkaan. Tuosta sanavalinnastani saattaa kyllä heti tulla mieleen jotkut drone metalli -bändit.

Lainaus:21.08.2010 Ratsumies kirjoitti:

No pörinää... Vähän nopeasti sekä ajattelemattomasti taas kirjoitin viestini ja valitsin sanani väärin, mutta tarkoitin vaikka nyt Electric Wizardille ominaista paksua kitaroiden äänimattoa - surinaa-pörinää, mitä se nyt ikinä onkaan.

Nyt menee kyllä iteltä vähän ohi. Haluatko mainita jonkun biisin, missä tällaista on levyllä? Itse en nyt oikein keksi, miten Master of Realityn äänimaailma eroaisi juurikaan debyytin, Paranoidin tai Vol. 4:n vastaavasta. Voipi tietenkin olla jonkinlainen makukysymys taas. Jos biisien aihepiirejä tuijotetaan, on esim. Paranoid paljon huuruisempi.

Asiasta hieman toiseen: Täytyy kyllä sanoa, että tuon Caskets Openin debyyttilevy iskee perkeIeen kovaa! Etenkin biiseissä Jonestown (kertoo siitä surullisenkuuluisasta kulttijoukkoitsemurhasta), SWBD? ja You Die on sitä todellista tuomion tunnelmaa. Levyn päätöskappaleessa, Whore!:ssa, taas mennään nunnaluostarin syntiseen maailmaan... tarviiko kertoa enempää?

Lainaus:21.08.2010 DoomyBlues kirjoitti:
Nyt menee kyllä iteltä vähän ohi. Haluatko mainita jonkun biisin, missä tällaista on levyllä? Itse en nyt oikein keksi, miten Master of Realityn äänimaailma eroaisi juurikaan debyytin, Paranoidin tai Vol. 4:n vastaavasta. Voipi tietenkin olla jonkinlainen makukysymys taas. Jos biisien aihepiirejä tuijotetaan, on esim. Paranoid paljon huuruisempi.

Lord of this Worldin, Sweet Leafin, Children of the Graven sekä Into the Voidin se erittäin bassokas(?) saundi, josta mm. Electric Wizard on luonnolliseti vaikutteensa ottanut, toki se "pörinä" ihan vitusti voimakkaampaa.

e: Ihme säätöä taas, en ole täysin varma itsekään mitä oikein puhun...

virhe edit nro. neljätuhattakolmesataaviisi...........

Kuinka rangaistavaa se sitten lopulta on, jos 20+ vuotta myöhemmin joku bändi vie samankaltaisia ideoita vähän huonompaan suuntaan...? Minusta Master of Realityn äänimaailma on täydellisen tyly ja apokalyptinen, ja se "pörinä" varmaankin tulee tuomiopäivän koneista.

"Rocket engines burning fuel so fast
Up into the night sky they blast
Through the universe the engines whine
Could it be the end of man and time?"

Enhän minä mitään sellaista tarkoittanutkaan, ja en suuremmin Electric Wizardin kamoista välitäkkään, sekä yritin vaan kehnosti havainnollistaa mitä tarkoitin sillä "pörinällä", mutta homma neämmä lähtikin ihan omille raiteilleen.

Ja Master of Reality jää auttamatta Sabotagen ja Sabbath Bloody Sabbathin jalkoihin, vaikka toki todella hyvä levy se onkin. Black Sabbathin klassikkolevyjen mittapuulla MoR on "huono", tai paremminkin "huonoin" - ainakin tällä hetkellä, tai ehkä päihittää vola nelosen...

Mulle noi Sabbathin viisi ekaa on aika vaikea laittaa järjestykseen, kun pidän niistä kaikista. Ainoastaan Vol. 4 saa vähemmän kuunteluja, muttei sekään heikko ole.

Se, mikä noista neljästä on sitten aina se ykkönen, riippuu aika pitkälti omasta tunnetilasta jne. Sabbath Bloody Sabbath olisi varmaan ollut tällä hetkellä se toinen vaihtoehto tuolle listalle.

Mitä tulee tuohon BS:n a EW:n väliseen vertailuun äänimailman suhteen, en tiedä, kuulisiko tuota "pörinää" Master of Realityssä, ellei olisi kuullut EW:n tuotantoa (ehkäpä juuri Dopethronea?), ja tekisi sitten alitajuntaista vertailua noiden kahden välillä.

Mitä tulee kommenttiin huonompaan suuntaan viemisestä, sanoisin vain, että musiikin kehittyminen on aina hieno asia. Eipä olisi tätäkään keskustelua, ellei muuan jätkät olisivat vieneet bluesia 70-luvulla "huonompaan" suuntaan. Stoner-vaikutteisiin BS:n ja EW:n vertailussa on mielestäni turha puuttua, sillä BS:n alku on vähintään (ei välttämättä debyytti, mutta sitä seuranneet) aivan yhtä huumeista.

Ihan mukavaa, että alkaa sitä todellista keskusteluakin tänne tulemaan.