Sama juttu, Sabbathin viisi ensimmäistä on myös itsellenikin hankala rankata järjestykseen, ja ykköspaikka vaihtelee aika tiuhaan - nytkin ihmettelen miksi laitoin debyytin ekaksi tuohon listaan, kun nyt se tuntuu viidestä ensimmäisestä huonoimmalta. No varmaan siksi, että tein ko. listan ihan muistipohjalta hätäisesti, enkä jaksanut verestää muistia sen enempää.

Kuten jo sanoinkin: alustavasti ei ollut tarkoitus ruveta suoranaisesti vertailemaan Black Sabbathia ja Electric Wizardia, mutta se vaan lähti ns. lapasesta, kun yritin havainnollistaa sitä vitun "pörinää", ja aika paha lähteä vertailemaan jos ei ole kuullut EW:n tuotantoa...

Makuasia (no varmaan ihan itsestäänselvyys, mutta kunhan jankkaan ja varmistan). Black Sabbath vei bluesia parempaan suuntaan ja Electric Wizard doomia huonompaan, heheh...

Hyviä listoja oli teillä tuossa aikaisemmin, Dark Quarterer pisti sieltä silmään kun ei ollut tuttu nimi ja myspace kokeilujen perusteella vaikuttaa kovalta bändiltä. Mistäköhän (mielellään Suomesta) näiden musiikkia saisi cd-muodossa?

Lainaus:22.08.2010 Adahn kirjoitti:
Hyviä listoja oli teillä tuossa aikaisemmin, Dark Quarterer pisti sieltä silmään kun ei ollut tuttu nimi ja myspace kokeilujen perusteella vaikuttaa kovalta bändiltä. Mistäköhän (mielellään Suomesta) näiden musiikkia saisi cd-muodossa?

En tiedä, saako Suomesta mistään. Voipi olla, että joku suomalainen myy e-bayssa.

Jos ei pelota jenkeistä tilata, Shadow Kingdom Recordsilla olisi hyvä valikoima DQ:n levyjä.

Myös eurooppalaiselta Sonic Age Recordsilta löytyy...

/edit: toinen linkki lisätty

Kiitokset linkeistä, pitää varmaan jossain vaiheessa uskaltautua tilaamaan noista sitten.

Nyt kaikilla (no ei varmaan ihan kaikilla) Warningin faneilla on mahdollisuus tilata ihan kotimaisen Äxän kautta Bridges - EP, joka sisältää Bridges kappaleen akustisen ja live-version.

Jos Blizaro ei ole vielä tuttu, suosittelen tarkistamaan tämän saitin. Sieltä on "laillisesti" ladattavissa koko Horror Rock - levy.

Kyseessä on siis melko kokeellista kauhu-doomia soittava John Gallon (Orodruin) bändi. Aikaisemmin mainitsinkin tämän bändin heidän Ornen kanssa tekemän splitin yhteydessä.

Lisätäänpä vielä sen verran, että tuo kyseinen materiaali on hyvin Mike Oldfieldin tuotannon kaltaista. Eli mitään perinteistä on turha odottaa. Tuo splitillä ollut biisi onkin sitten jonkin verran erilaista, vaikkakin ne Oldfield/Paul Chain vaikutteet sielläkin kuuluvat.

Jäipä sitten kouluduunin ja flunssan vuoksi välistä tän päivänen Ufomammut. Noh... tullut kuunneltua taas vaihteeks Vituksen debyyttiä, ja nyt jos tekisin ton listan, menisi varmaan Hallow'sin ohi.

"Neptune please help me
Don't want no burial at sea!"

/edit: lisätty juttua
/edit: lisätty juttua

@DoomyBlues:

Mielellään kuulisin, millä artistilla tai bändillä on sinun henk.koht. suosikki lyriikat.

Ainakaan itse en ole kuullut miltään doom -bändiltä ihan oikeasti varteenotettavaa lyriikkaa; siis jotain sen tapaisia, jotka ihan oikeasti saattaisi avartaa tiettyjä näkemyksiä - kuten vaikkapa monella black metal -bändillä on.

Ns. Command

Aikas monotonista, mutta kun vaan toimii...

VIESTI KIRJOITETTU WORDILLA, JONKA VUOKSI KAIKKI KOHDAT, JOISSA LAINAUSMERKIT, NÄKYVÄT TUOLLAISENA KOODINPÄTKÄNÄ. (pahoittelut tästä)

Doom ja BM eroavat aika lailla lyriikoittensa osalta juurikin siksi, että BM on hyvin ideologista siinä missä doom voi periaatteessa olla mitä vain. Pääasiassa se doom tulee oman näkemykseni perusteella vahvasta tunnelmasta ja erittäin tunnelmallisista lyriikoista, eikä niinkään sanomasta. Tuomion voi yksinkertaisesti kuulla joka ikisessä soinnussa. Toki monia hyviä lyyrikoita (siis ihan vain musiikillisessa mielessä) löytyy doomin puoleltakin, mutta näitä ”näkemyksiä avartavia” on harvemmassa. ”Näkemyksiä avartavuus” ei kuitenkaan johdu siitä, että ne ovat doomia, vaan siitä, millainen henkilö ne on sanoittanut (ylläri). Tästä omasta mielestäni paras esimerkki on Hynnisen tuotanto. (Toki ne näkemykset saattavat olla eri osa-alueelta kuin BM:ssä.)

Kun tutustuu tarkemmin Hynniseen, huomaa kuinka upeita suurin osa hänen sävellyksistään ovat. Toki sekaan mahtuu ”pinnallisempaakin” kamaa, mutta pääsin ollaan reilun matkan päässä keskiverto metalli-(tai oikeastaan minkä tahansa genren)säveltäjästä kuin säveltäjästä. Vaikka sanoitukset niissä vaikuttavimmissa kappaleissa ovatkin usein hyvin henkilökohtaisia, ovat ne samaan aikaan ainakin itselleni olleet erittäin avartavia. Olen esimerkiksi ruvennut näkemään ”tuonpuoleisen” aivan uudessa valossa. Toiset kappaleet ovat taas muuten erittäin oivaltavia ja naureskelevat esimerkiksi kristinuskon skitsofreenisuudelle (The Wandering Jew).

Otetaan tähän väliin esimerkit lyriikoista:

The Wandering Jew: perustuu myyttiin juutalaisesta, joka kieltäytyi antamasta Jeesuksen levätä liikkeensä edustalla tämän kulkiessa Golgatalle. Jeesus sitten kirosi (tuomitsi) tämän vaeltamaan maan päällä kunnes tämä palaisi. Variaatioita on useita, mutta myytin uskotaan juontavan juurensa Cainin tarinaan. Netistä löytyy toki lisää tietoa. Idea tarinassa kuitenkin on nähdä Jeesus ”kostonhimoisena” eikä Raamatun kuvaamana toisen posken kääntäjänä.

Kappaleessa ei siis ole mitään ”omaa”, mutta kun lähde on näin kutkuttava, ei metsään voida mennä. Huomaa sanoitusten vahva sarkasmi.

”He was dragging the cross to the Place of Skulls,
through a crowd that mocked him with all different ways.
Under the heavy burden he cried for help.
He looked at my eyes. I spat on his face.

He was said to be the saviour, the Son of God.
Somehow he failed to save even his own ass.
Or was it just a question of being a martyr
- an example of justness for the lower class.

I said, "Keep on moving" as he tried to rest.
He said, "You keep moving too, until I return."
With these words he cursed me, this Nazarene.
And now I am just waiting for this world to burn!

Forever I wander, forever alone.
Until the Judgment Day I must walk here,
on this piece of shit you call earth.
But I don't fucking care, because the end is near. Ha!

Oh yeah! Jesus cast the spell.
No sign of grace of God; he condemned me to this Hell.
Until the end of the world I have to walk alone.
Dear Lord, I'm asking from you, did you cast the first stone?

Praise Jesus, and his forgiveness!"

Seuraavat esimerkit ovat tätä henkilökohtaisempaa matskua, joka vaatii jonkin verran Hynnisen taustojen tuntemusta. Etenkin hänen ”rakkauslaulunsa” ovat erittäin voimakkaita tunnemielessä, mutta toisaalta käsitykset ”ikuisesta ja kuolemattomasta” rakkaudesta ovat omalla tavallaan avartavia. Suosittelen tutustumaan hänen epäonniseen avioliittoonsa googlen avulla.

Näitä rakkauslauluja on yksi jokaisella pitkäsoitolla sekä Harbinger of Metal –EP:llä. Lisäksi erikseen You Shall Suffer – demolla, ja myöhemmin Death is Glory…Now – kokoelmalla, julkaistu ”Deamons Annoying Me” voidaan lukea näihin. Nuo neljä muuta ovat julkaisun mukaan kronologisessa järjestyksessä ”Hour of Death”, ”Strange Horizon”, ”Eternal Forest” ja ”Anywhere Out of This World”. Kuriositeettina ”Hour of Death” oli jo aikaisemmin ”julkaistu” KLV:n aikoina nimellä L.R., joka on siis suomenkielinen. Toki RB:n sävellys eroaa tuosta, eikä sanoituskaan ole suora käännös, mutta saman tarinan se kertoo.

Valitsin näistä omasta mielestäni kaksi parasta:

Strage Horizon: parhaita RB-sävellyksiä mielestäni. Ja siis juurikin tämä Harbinger…-versio, eikä se Slice of Doomilla ollut (tosin tuskin kukaan nyt näin olisi varmaan ajatellutkaan kun miettii tuota Siivun harvinaisuutta. Tällä levyllähän tämä biisi on soitettu nopeammassa temmossa, eikä ainakaan omasta mielestäni toimi samalla tavalla.) Biisi kertoo shakespearelaisen rakkaustarinan (kumpuaa tietenkin Hynnisen omista kokemuksistaan), jossa uusi, tuskaton elämä alkaa tuolla kumman horisontin tuolla puolen.

”Baby don't be afraid, even though it's late.
I can lead our path - there's no time to lose!
Hand in hand we'll go into the land below,
where we can be free - there's no time to lose!

Run by my side in search of distant light,
pointing our way - soon the dreams will come!
In the eyes of child fear towards the night.
Long way to the sun - soon the dreams will come!
Beyond the Strange Horizon!

Walk the road of Death. Try to save your breath,
'cause soon we'll face Our Lord - we leave this world behind!
Free among the dead from sins we once plead.
Eternal is our love - we leave this world behind.

All right!

Blessed be those within grief.
I invite you to relief.
Leave your pain to the earth.
Under the tombstone is birth.

You just gotta believe!!!

Baby don't be afraid, even though it's late.
I can lead our path - there's no time to lose!

There's no time to lose!
Baby, no time!”

Se millä antaumuksella tuon "Blessed be those within grief..." - kohdan Hynninen laulaa, on jotain, mitä monet vokalistit ei yksinkertaisesti saa ilmaistua (vastaavia esimerkkejä löytyy muualtakin RB:n tuotannosta, esim. Burn in Hell!). Johtunee varmaan siitä, että harvoin se materiaali on näin henkilökohtaista.

Katos perkeIe, YouTubessa oli tuo Slicen versio kanssa: linkki


Toinen olisi sitten se…

Anywhere Out of This World: Ensimmäisen kerran kun biisin kuulin, olin ällikällä lyöty: samaan aikaan todella raskas, synkkä ja surullinen ja taas toisaalta todella kaunis ja herkkä. Yksi RB-ajan parhaita sävellyksiä omasta mielestäni. Biisi on periaatteessa ”sama” kuin ”Strange Horizon”, mutta majesteettisempana, eeppisempänä ja musertavampana. Biisi on pakko kuunnella, jotta sen hienous avautuu tosissaan, mutta en suosittele tekemään tätä ”ohi mennen”. Vaikka voi tuntua kornilta verrata Hynnistä Kubriciin, ei Avaruusseikkailu: 2001:kään voi katsoa noin vain, vaan siihen tulee paneutua, jotta se todella avaa itsensä. Sama tämän kanssa. Tässä kuitenkin lyriikat luettavaksi:

”A knife to cut the skin
A cave to hide in
I open myself to you
Counting the scars I bear
I know I should be there
But soon the day will come - when we leave

I think I found my place
I found the truth in you
We stood among the ruins
No more I fear the night
Your eyes bring the light
The door is opening into the shrine of sleep

Deep in the woods stands an abandoned house
Its windows face the night
Behind the green door, we have the suicide shrine
The flowers of Orient cover the bed

To be anywhere out of this world, in peace
To leave these cruel woods behind. Release!

When I open my eyes, clouds are dancing in the sky
High in the air, strange birds fly
Warm wind brings luxurious scent of unknown flowers
On this perfect grass, we make love for a thousand hours
I kiss your wounds, and in our eyes they disappear
The valley below has a veil of gentle rain
Never again will we have to feel the pain
The purple mist conceals a giant mountain
All its streams run to the shining fountain
Once, in a dream, I have been here,
but now, when with you, I have no fear

And when night falls upon the horizon, there is a blaze
Our hearts rejoice
The old world has reached its dying days
I kiss your wounds, and in our eyes they disappear
You hold me tight, and our minds, once distraught, now crystal clear”


Voisin kirjoittaa vaikka kuinka lyriikoista, ja voin sen tehdäkin jos kiinnostaa (muiden bändien näkökulmasta), mutta tässä nyt alkupaloja. Käsittelin tässä nyt vain RB:n aikaista tuotantoa, mutta etenkin The Puritan ja Opium Warlords ovat erittäin näkemyksiä herättäviä ja avartavia kokemuksia. Etenkin jos samalla löytää niiden innoitusten lähteet ja esikuvat.

Halusin ottaa nyt vain Hynnisen tähän alkuun esimerkiksi, koska hän on mielestäni niitä harvoja todellisia taiteilijoita, joita Suomessa, tai koko maailmassa, on jäljellä.

Laitetaas tähän nyt sitten vielä esimerkki enemmän yhteiskunnallisesta sanomasta. Biisi on Suomalaisen Fall of the Idolsin An Age Comes to its End. Orwelliahan tuo on, mutta kukapa ei jotain suurta lainailisi tavalla tai toisella:

"From the times of in arcadia ego
Folk mesmerized by the wonders of ratio
But some foresaw the pathway to power
The ancient philosophers stone
The bells of hierarchies
As an age comes to its end...

The law of as above, so below
The shepherds herding man's fears
Strings attached into shadows
Calling the hives to unveil the plague
Ordo ab chao
As an aeon comes to its end...

Assimilation of the volition
Gullible eyes turned into glass
As habeas corpus is sacrificed
And global panopticon is forged

Imagine a boot
Stamping on a human face - forever...

No jesters to hold the mirror
No mirth left to share
All bent down before the pyramid
For lions have come to feast

The beacon, the saviour
Has robbed the human of its will"

Ei millään pahalla (ei siis oikeasti), mutta tuon olisi voinut tiivistää vähän lyhyemmäksi. Sekä muutenkin suurin osa aika itsestäänselvyyksiä, mutta ihan hyvä, että saatiin taas jonkinlaista säpinää tähänkin aiheeseen.

Aiempi viestini oli kieltämättä huonosti muotoiltu...

Oishan tuohon voinut heittää listan bändejä ja biisien nimiä, mutta eipä siinäkään juuri olisi ollut järkeä.

Ja kuten sanottu, omasta mielestöni doomia ei voi tulkita samalla tavalla kuin BM:ää, joka lähtökohtaisesti on ideologista ja useasti pyrkii ainakin jollain tasolla vaikuttamaan kuulijansa mielipiteeseen.

Mitä täällä ollaan mieltä Winterin Into Darknessista?

Ihan kova levy Autopsy- ja Hellhammer-viboineen, vaikka tyylisuunta itsessään ei hirveästi nappaakaan. Edellisestä kuuntelukerrasta taitaa tosin olla jo muutama vuosi, joten ei tuo levy mikään henkilökohtainen kestosuosikki ole...

Lainaus:12.09.2010 Raat0 kirjoitti:
Ihan kova levy Autopsy- ja Hellhammer-viboineen, vaikka tyylisuunta itsessään ei hirveästi nappaakaan. Edellisestä kuuntelukerrasta taitaa tosin olla jo muutama vuosi, joten ei tuo levy mikään henkilökohtainen kestosuosikki ole...

Jotkuthan tuota ovat sanoneet likaisemmaksi Celtic Frostiksi (alkuajat), mikä on mielestäni kohtuullinen vertaus. Itselleni Into Darkness on yksi parhaimmista doom - levyistä.

Omasta mielestä tuo likaisemmaksi - olkoot sitten alkuajan - Celtic Frostiksi kutsuminen on aika kaukaa haettua, mutta selkeät Autopsy -vibat ovat kyllä havaittavissa. Enkä Hellhammer -assosiaatioistakaan oikein tiedä. Almanin vokalisointi on muuten aika selvää Reifert ripoffia.

Periaatteessa varmaan ihan ok, mutta eipä mulle tällaiset kamat oikein putoile.

P.S. Slaughterin Tortured Souls -demokokis >> Strappado.

Ovatko herrat kuulleet Witchsorrowin samannimistä?

Lainaus:17.09.2010 Eetumanne kirjoitti:
Ovatko herrat kuulleet Witchsorrowin samannimistä?

Lähti itseasiassa tilaukseen muutama päivä sitten RA-recordsin sivuja selaillessa. Kommenttia antanen kunhan levyn olen saanut kuunneltua.

Viime perjantaina saapui varmaan yli kuukauden odottelun jälkeen Death SS:n Black Mass, joka on ollut nyt saapumisestaan asti tiuhassa kuuntelussa. Koko levyn kauttaaltaan valtaama okkultistinen fiilis on "käsin kosketeltavaa", ja sekä urku-introt ja kirkkokuorot tuovat jollain tavalla mukaan sellaista tabu-fiilistä (vaikea purkaa sanoiksi, itelle toimii tuo). Ei myöskään pidä unohtaa avausraidan saksofonia! Loisto levy, täytyy myöntää.

mistä näitä örisijöitä sikiää? öriröri mur mur

Lainaus:22.09.2010 valv3 kirjoitti:
mistä näitä örisijöitä sikiää? öriröri mur mur

Siitä huolimatta, että et ole (mitä todennäköisemmin) tosissasi, voin vastata, ettei perinteisessä doom-metallissa ole "örinää" ollenkaan. Sen sijaan "teatraalisuutta" saattaa esiintyä, ja muutenkin komentava tai saarnaava laulutyyli on yleistä genrelle.

Lainaus:22.09.2010 DoomyBlues kirjoitti:

Lainaus:22.09.2010 valv3 kirjoitti:
mistä näitä örisijöitä sikiää? öriröri mur mur

Siitä huolimatta, että et ole (mitä todennäköisemmin) tosissasi, voin vastata, ettei perinteisessä doom-metallissa ole "örinää" ollenkaan. Sen sijaan "teatraalisuutta" saattaa esiintyä, ja muutenkin komentava tai saarnaava laulutyyli on yleistä genrelle.

Varmaan kuullut ensimmäisen funeral doom biisinsä.

Marraskuussa (alustavasti ensimmäisenä päivänä) olisi tarkoitus ilmestyä Electric Wizardin uusi täyspitkä Black Masses. Levy jatkaa edellisen Witchcult Todayn jalanjäljissä, ja sanovat sen olevan "extremely heavy".

Uutisen voitte lukaista vaikkapa Doommantiasta ellei ole jo entuudestaan tuttu.



Alustava biisilista:
1. Black Masses
2. Venus In Furs
3. Night Child
4. Patterns Of Evil
5. Satyr IX
6. Turn Off Your Mind
7. Scorpio Curse
8. Crypt of Drugula

Biisien nimet vaikuttavat mielenkiintoisilta, ja itse pidän kansitaiteesta. Lähtenee samantien tilaukseen kun Rise Abovelle saapuvat.

^Kansi on kyllä mukavan retro ja bändin 2000-luvun julkaisut ovat olleet ihan terävintä kärkeä, eli eiköhän tuo kanssa löydä tiensä tähän osoitteeseen aika vikkelää.

Äxässä tuota näyttää jo olevan ennakkomyynnissä niin vinyylinä kuin cd:näkin.

Jostain syystä en ole Rise Abovella tuota vielä nähnyt. Ihan mielenkiinnosta odottelen, tuleeko tuostakin myyntiin näitä 50 kpl:n erikoispainoksia ala Dopethrone, joita myydään ebayssa sitten usean satasen, jopa tuhannen euron hintaan.

Laitetaanpas vielä tännekkin, mikäli PP:läiset eivät ole vielä kuulleet.

Eli Hynnisen sooloprojekti Opium Warlords on parhaillaa nanuhoittamassa uutta levyään, joka kantaa ylevää nimeä Taste My Sword of Understanding.
Seuraavassa uutinen Cobrarecordsilta:

Lainaus:OPIUM WARLORDS NAUHOITTAA PARHAILLAAN TOISTA ALBUMIAAN
Suomalainen Occult Ambient Rockin edelläkävijä Opium Warlords nauhoittaa parhaillaan toista albumiaan TASTE MY SWORD OF UNDERSTANDING. Äänitykset aloitettiin maaliskuussa ja suoritetaan Lohjalla Jouni Leppikankaan toimesta. Albumi julkaistaan loppuvuodesta 2010. Opium Warlordsin debyyttialbumi "Live at Colonia Dignidad" ilmestyi vuonna 2009. Albumi on saanut hitaasti aukeavan materiaalinsa ansiosta loistavan vastaanoton lehdistössä ja sitä on ylistetty mm. laatusanoilla "introvertti", "painostava", "raskas" ja "laahaava".

Lue maineikkaan Stereogum-blogin syväluotaava haastattelu Opium Warlordsin Sami Albert Hynnisestä.

Tietopaketti tulevasta levystä:

Artisti: Opium Warlords
Levyn nimi: TASTE MY SWORD OF UNDERSTANDING
Levy-yhtiö: Cobra
Ääniteknikko: Jouni Leppikangas
Äänityspaikka: Lohja
Levylle tulevia kappaleita: The Sadness Of Vultures, In Melancholy Moonless Acheron, The Self-Made Man, Manisolas From Misandria, Slippy.

Ornen toisen täyspitkän ohella omia "odotetuimpia" albumeita tälle vuodelle. (No, kyllähän tuo uus EW:kin pitäis laskea mukaan.)

/edit: OW-uutinen lisätty

Tänään saapui myös vihdoin oma Warningin Bridges-EP postista, ja täytyy taas todeta, että Warningin WFAD on parhaita levyjä koskaan - oikeasti. Tuolla EP:llä oleva akustinen versio Bridges-kappaleesta palautti taas uskon siihen, että vielä nykyäänkin on oikeita taiteilijoita jäljellä. Olipahan vaan sen verran hieno kokemus.

EP:llä oleva live-versio samaisesta kappaleesta, kaikessa komeudessaan, jäi tosin hieman ontoksi. Ei pääse mielestäni albumi-version tasolle, ja taas toisaalta akustinen versio on vain tunnelmaltaan ihan toisesta maailmasta.

/edit2: Bridges

Nyt kyllä hellitään, ensin oli Ufomammut, kohta Hebosagil ja siitä viikko niin Jex Thoth ja nyt lyöty päälle vielä lyhyen ajan sisään Electric Wizard ja Pentagram (+Blood Ceremony). Unohtamatta tietenkään Triptykonia FME:ssä. Menee koko loppuvuosi tukevasti jumittaessa, eikä ensi vuosikaan huonolta vaikuta.

Vielä kun joku tajuis tuoda sen Toner Low:n Suomeen....

Harmi ettei em. bändit, Pentagrammia lukuunottamatta maistu... Mutta joo, pääsiäisenä _ehkä_ mestoilla.

Lainaus:20.10.2010 The-Getaway kirjoitti:
Nyt kyllä hellitään, ensin oli Ufomammut, kohta Hebosagil ja siitä viikko niin Jex Thoth ja nyt lyöty päälle vielä lyhyen ajan sisään Electric Wizard ja Pentagram (+Blood Ceremony). Unohtamatta tietenkään Triptykonia FME:ssä. Menee koko loppuvuosi tukevasti jumittaessa, eikä ensi vuosikaan huonolta vaikuta.

Vielä kun joku tajuis tuoda sen Toner Low:n Suomeen....

Totta, paljon on kiinnostavia keikkoja tulossa. Noiden lisäksi vielä Grand Magus, Portrait ja Speedtrap 12.11. Harmi ettei ole rahaa kaikkiin keikkoihin. Jex Thothin ja Pentagrammin keikoille nyt ainakin oon menossa.