Vähän alkaa jo vanhaksi käymään, mutta: Brocas Helm Stadiin, ja K18, kuten arvata saattoi. Varmasti olisi ollut oikein kivat iltamat, mutta NÄMÄKIN kinkerit lipuu ohi juurikin sen K18-lätkän, kuten hammeritkin ja vaikka blackmassit sun muut. Mitä sitä K18-leimaa tarvitsee joka paikkaan tunkea, teinithän on kumminkin vastuussa monista ikimuistoisista metallilevyistä... Joojoo, ymmärrän, että siihen on ihan pätevät syyt, mutta ei edellinen virke ollutkaan ihan-niin-antaumuksella sanottu, vaikka pitääkin osittain paikkaansa...

Parempi vain, tarvitse katella ketään 16-vuotiaita niillä keikoilla.

Lainaus:16.11.2010 DoomyBlues kirjoitti:
"Hear me Lucifer
Black mass, black mass
Take me higher, higher
Black mass, black mass."

Tämä kohta juuri soinut päässä koko päivän!

Lainaus:16.11.2010 Ratsumies kirjoitti:
Vähän alkaa jo vanhaksi käymään, mutta: Brocas Helm Stadiin, ja K18, kuten arvata saattoi. Varmasti olisi ollut oikein kivat iltamat, mutta NÄMÄKIN kinkerit lipuu ohi juurikin sen K18-lätkän, kuten hammeritkin ja vaikka blackmassit sun muut. Mitä sitä K18-leimaa tarvitsee joka paikkaan tunkea, teinithän on kumminkin vastuussa monista ikimuistoisista metallilevyistä... Joojoo, ymmärrän, että siihen on ihan pätevät syyt, mutta ei edellinen virke ollutkaan ihan-niin-antaumuksella sanottu, vaikka pitääkin osittain paikkaansa...

K18 leima on ihan asiallinen, jottei kaltaisesi perheen pienimmät satuttaisi itseään.

Lainaus:16.11.2010 Eetumanne kirjoitti:
Parempi vain, tarvitse katella ketään 16-vuotiaita niillä keikoilla.

Kuten ylempänä totesin: ymmärrän kyllä järkkäilyjen sun muiden takia, että on varmaan ihan ok, että ikarajaksi laitetaan 18-vuotta, mutta niin moni nyt ja ennen, metallin kuuntelijoista on kumminkin alle 18 vuotiata, ja kuinkakohan moni 'hevijätkä' esim. jonkun Brocas Helmin keikalle eksyy, sekä haittaako se tosiaan noin paljon jos vähän joku epämäärisempi kaveri suhailee siellä seassa, eikö mestoille yleensä hivuta lähinnä bändien perässä jne.

Ei sillä, että oikeasti ajaisin sitä, että pitäisi laskea klubi tai -vastaaville keikoille ikärajoja, kunhan vaan totesin ääneen tai jotain...

Ei tartte eristää anniskelualuetta kun on k-18.

Tosin kaukaa viisaat on jo tehneet vakituiset aitaukset baaritiskin ympärille että switchi sujuisi nopiaan, silloin ainoa pelko on joku Tero 15-wee tulee tallotuksi pitissä ja kukkahattutädin toimesta tulee taas jos jonkinlaista vaadetta.

Mielestäni kalja-alue on ihan hyvä ratkaisu keikkapaikoille, kunhan sieltä näkee lavalle myös. Monesti vaan tuppaa olemaan niin, ettei anniskelualueelta näe keikkaa sitten oikeastaan yhtään, että on pakko lähteä pois sieltä.

Juuri viime perjantaina Rytmikorjaamolla ollessani muistin miten hyvä se on keikkapaikkana lopulta, koska anniskelualueelta voi todella hyvin seurata keikkaa ja tarjoilu on suht nopeaa.

Sanokaapas jotain Iron Angelin Hellish Crossfiren tapaisia levyjä muilta bändeiltä.

Osaisiko kukaan sanoa mistä Pagan Altar - Pagan Altar tämän biisin alku on peräisin? "Samael, I call you.." jne..

E: ja tuo melodia, mukana myös The Black Mass - biisin alussa.. Mistä helvetistä se on peräisin?

Lainaus:02.12.2010 Eetumanne kirjoitti:
Sanokaapas jotain Iron Angelin Hellish Crossfiren tapaisia levyjä muilta bändeiltä.

No näitähän tuli Saksasta vaikka mitä, äkkiseltään mieleen tulee Angel Dustin Into The Dark Past, Warrantin The Enforcer ja Scannerin Hypertrace saattaa napata kans.

Lainaus:16.11.2010 Eetumanne kirjoitti:
Parempi vain, tarvitse katella ketään 16-vuotiaita niillä keikoilla.

Mitä vikaa niissä on, ite ainaki kattelen keikoilla bändejä enkä jonneja. Saa nekin hyvää musiikkia kuunnella :o

Kukaan muu lähdössä huomenna Brocas Helmia väijymään Tavastian naapuriin?

Hell's Whip
Cry of the Banshee
Time of the Dark
Skullfucker

Nyt kaikki pääkaupunkiseudulta (ja miksei kauempaakin) mukaan, niin ei tarvitse USAn poikain tyhjälle salille soitella.

Oho, juttua olikin jo ylempänä. No tulipa elvytettyä aihetta.

Herätellääs tätäkin kalmoa vähäsen ja puhalletaan uutta henkeä tähän ketjuun suosittelemalla uuden Warningin eli 40 watt sunin ainokaista levyä The Inside Roomia.

YouTube-maistiaisena Carry Me Home

Itselläni on nyt yksi kuuntelu takana, ja kyllähän tämä toimii. Walkerin laulu on mielestäni selvästi kehittyneet edellisestä levystä. Mielestäni se on piristävällä tavalla monisävyisempää. Mikäli Warningista diggailee, etenkin WFTD:sta, ei mene tämän levyn kanssa eurot hukkaan.

Levyä saa sekä viinyli että cd-muodossa esimerkiksi äxästä.

Onkos kellään muilla ollut viime aikoina tuomion puolella mainitsemisen arvoisia kokemuksia?

Lainaus:26.04.2011 DoomyBlues kirjoitti:
Onkos kellään muilla ollut viime aikoina tuomion puolella mainitsemisen arvoisia kokemuksia?

Jep, 40 Watt Sun on erittäin hyvä.

Onhan tuota jotai settiä tullu löydettyy:

Oktober - There Was None

Männeeltä vuodelta Procession - Destroyers of the faith.

Itse odottelen Lord Vicarin ja Revelationin splittiä sekä tietty Opium Warlordsin (jos nyt survotaan tämäkin bändi tähän aiheeseen) uutta LP:tä, Taste My Sword of Uderstandingia.

Viimeaikoina on tullut myös fiilisteltyä Bizarren Return to the Rectoryn parissa kun siitä Svartin toimesta ilmestyi uusi (tai pikemminkin ensimmäinen) vinyylijulkaisu. Samoin Blood Ceremonyn uusinta on tullut kuunneltua.

O'Brienin nätti lauluääni ja rennompi 70-luvun hippifiilis piristää tummemman ja raskaamman musiikin vastapainona mukavasti. Haters gonna hate, mutta vaikkei BC:tä voidakaan COTD:n piiriin laskea, on bändi kahden julkaisemansa LP:n avulla osoittanut tekevänsä jotain kunnolla sillä itse palaan aina silloin tällöin heidän biisejään kuuntelemaan. Siltikään bändi ei musta saavuta Jexin lumoavuutta.

Lyyään nyt tähän aiheeseen tämä.

Kuuntelen tässä ukrainalaisen Ethereal Riffianin debyyttialbumia Shaman's Visionia ensimmäistä kertaa. Lätty ei pitkä ole, hieman päälle 30 minuuttia ja tarjoaa uskomatonta fiilistelyä nimensä mukaisesti. Puolessä välissä mennään ja tähän asti on ollut kyllä *******en hyvä.

Bändi soittaa siis stoner/doom/psychedelic rockia ja välillä liipataan metallinkin maastoa ihan growlinkin kautta.

No tuolta voinee kukin tarkastaa (ja ostaakin lätyn digitaalisesti 5 dollarilla):
http://etherealriffian.bandcamp.com/

Tämä säie näyttää vaativan jatkuvaa tekohengitystä pysyäkseen elossa...

Viikonloppu mennyt nyt Jex Thothin Totem-EP:n ja Paul Chainin parissa. Jälkimmäiseltä kuuntelussa ovat olleet Violet Theatren Detaching from Satan - ja Higway to Hell - EP:t.

Lisäksi viimeaikoina on tullut kuunneltua paljonkin Internal Voidin kahta viimeisintä täyspitkää. Bändi yhdistelee mielestäni onnistuneesti tuomiota ja bluesia luoden sellaisen omalaatuisen heavy blues - fiiliksen. Ei kuitenkaan samalla tavalla kuin vaikkapa RB:n Teutonic Witch - biisissä, vaan "hilpeämmän", jos tossa on edes mitään järkeä bluesin tai doomin kohdalla.

Kertokaapa muuten jos tiedätte paikan, josta saa ostettua Internal Voidin ekan täyspitkän.

OT: Tulipahan uutta eloa vanhoihin levyihin, kun tuli hommattua uusi äänirasia levysoittimeen. Uusi on Ortofonin 2M Red MM, joka tuli hommattua tutun suosituksesta. Aikasemmin on tullut kuuneltua levysoittimen vakioäänirasialla. Levysoittimen virkaa hoitaa varmasti monelle tuttu, hyvä mutta edullinen (opiskelijabudjetin näkökulmasta), Pro-jectin Debut III.

Aiheen, taikka ylipäätänsä kaikkien muiden lähes ekvivalenttien topikkien keskutelijoiden hatkaus sivustolla taitaa johtua siitä, että tietyt kirjoittajat eivät enää koe niin mielekkääksi (varmaan loppupeleissä hyvin marginaali ryhmä, esim. minä...) keskustella kuinka "tiukka" bändi X on & minkä bändin levyt ovat viime aikoina grammarrissa ravanneet, tai muuten vaan ei koeta Peliplaneetan keskuteluympäristöä toimivaksi, ja niille jotka vielä jaksaa, löytyy varmaan omat, vähän validimmat saitit. Jossa keskutelun käynti on paljon vilkkaampaa sekä uusimmat bändijutut ehditään jo käännellä toisaalla, kun täällä saatetaan vasta mainita asiasta.

Enkä esittänyt tätä tietenkään missään elitistisessä mielessä vaan, jos aihe ei kertakaikkiaan jaksa pysyä ensimäisellä sivulla, niin turha sitä on väen vängällä piiskata, jos aito intentio puuttuu. Enkä myöskään tarkoittanut, että yläpuolella kirjoittama viesti tai suurin osa muistakaan olisi välttämättä vastaavanlaisesti tehty.

Sen sijaan bändien ympärillä pyörivistä asioista, ideoista sekä vaikkapa bändien lyyrisistä konteksteista saattaisi syntyä ihan hedelmällistä keskustelua, jonka takia henk. koht. aiheen parasta antia taitavat olla tietyt "offarit", noin niin kuin muiden muassa.

@Ratsumies

Tottahan tuo on. Onhan se selvää, ettei Peliplaneetan kaltaisesta yhteisöstä löydy niitä keskustelijoita marginaaligenreistä juttelemaan, mutta yhtälailla, kun keskustelu muiden samanhenkisten kanssa on antoisaa, koen tällaiset threadit tärkeiksi myös niiden genreen orientoivan vaikutuksen vuoksi.

Melko varmasti tämänkin threadin ansiosta joku jamppa on kuunnellut jonkun St. Vituksen biisin tubesta ja päättänyt jopa ihan levynkin tilata, ja näissä tapauksissa tämä tekohengittely on, ainakin omasta mielestäni, kannattanut.

Tänään tullut piiiitkästä aikaa fiilisteltyä Sabbath Bloody Sabbathia, joten voisi ottaa vaihteeksi gallupin siitä, mikä on bändin ekasta kuudesta levystä se kaikista kovin.

Master of Reality kiilaa minulla varmaan ykköseksi. Tunnelmaltaan ylivertainen ja käsittämättömän raskas, ja melkein jokainen biisi on omalla tavallaan hittikamaa. Harvoja Ozzy-ajan Sabbath-levyjä, jonka biisit oikeasti muistan ulkoa. Ensimmäinen hankintani bändiltä ja edelleen se rakkain.

Vol. 4, Sabbath Bloody Sabbath ja Sabotage lienevät ne kolme seuraavaa, vaikka niitä on aika hankala laittaa järjestykseen. Vol. 4 on ehkä kuitenkin se toiseksi kovin Sabbath-levy eeppisyytensä vuoksi. Nämä kolme levyä ovat siitä erikoisia, että ne ovat täynnä ihan järjettömän kovia biisejä, jotka eivät varsinaisesti ole edes mitään hittejä tai kuolemattomia klassikoita. Esim. joku Wheels of Confusion tai Under the Sun, huh huh! Vähän sama juttu kuin Priestin 70-luvun levyjen kanssa siis.

Kaksi ekaa levyä taitavat tässä listauksessa jäädä häntäpäähän, vaikka varsinkin Paranoid onkin jo alusta loppuun melko timanttinen levy. Samat elementit kuitenkin hiottiin jossakin määrin huippuunsa Master of Realityllä, ja seuraavat levyt uivat ehkä vähän eri vesissä.

Eli listaukseni olisi jotain tällaista:

1. Master of Reality
2. Vol. 4
3. Sabotage
4. Sabbath Bloody Sabbath
5. Paranoid
6. Black Sabbath

Jos joku haluaa lisätä Technical Ecstasyn, Never Say Dien ja vaikka Dio-ajan levytkin mukaan soppaan, niin siitä vaan! Heittäkää Tony Martinkin vielä mukaan, jos siltä tuntuu. Itse en kuitenkaan osaa oikein vertailla noita levyjä keskenään.

Hmm, aika pahan pistit. Tällä hetkellä listaus näyttää luultavasti tältä:

1. Master of Reality
2. Paranoid
3. Sabbath Bloody Sabbath
4. Sabotage
5. Vol.4
6. Black Sabbath

Sitten varmaan jotain perusteluja kaipaatte. Kyllä se niin on, että Master of Reality on Black Sabbathin ylivoimaisesti paras levy. Aivan käsittämättömän hyviä kappaleita joka ikinen, eritoten Children of the Grave ja Into the Void, jotka ovat mun lempikappaleita bändiltä.

Seuraavaksi pistin Paranoidin, joka on sekin huippu levy, varsinkin 6 ensimmäistä kipaletta. Jostain syystä Rat Salad eikä Fairies Wear Boots ole kolahtanut niin hyvin. Siis ovat nekin hyviä, mutta eivät ihan nouse esim War Pigsin tai Electric Funeralin tasolle. Nousee toiselle sijalle ehkä myös ihan klassikko-maineensa ansiosta.

Kaikista vaikeinta minulle oli päättää kummin päin tulevat Sabbath Bloody Sabbath ja Sabotage. Päätin nyt kuitenkin näin, mutta olisivat hyvin voineet olla toisinkin päin. SBS:n nimikkokappale, A National Acrobat ja Killing Yourself to Live ovat varmaan aika ratkaisevassa osassa. Varsinkin viimeiseksi mainitun soolo on todellakin mainitsemisen arvoinen. Who Are You vie kyllä levyltä paljon pisteitä, ei minusta todellakaan sovi levylle, ja skippaan sen melkein aina levyä kuunnellessani. Biisin keskikohta, jossa ei ole niitä efektejä niin paljoa, on ihan hyvä, mutta muuten ei.

Eli siis neljäntenä on Sabotage. Sekin on hyvä levy, mutta olen kuunnelut sitä vähän vähemmän kuin edellisiä levyjä, joten jotkut biisit ovat vähän hukassa mulla. Pakko tunnustaa, että mielestäni levyn paras biisi on Supertzar :D. Hyviä riffeja ja kuoro sopii siihen hyvin. Muita hyviä biisejä on mm. levyn kenties tunnetuimmat, eli Hole in the Sky ja Symptom of the Universe.

Toiseksi viimeiseksi pistin Vol.4:n. Jaa-a, mielestäni tämä levy on ehkä vähän liian "proge", tai jotenkin. Ei vain ole avautunut minulle kauhean paljon. Mutta pakko kyllä hehkuttaa Under the Sunia. Sinäpä sen sanoit, huh huh! Varsinkin jälkimmäinen osa "Every Day Comes and Goes". Varmasti yksi parhaimpia riffejä ikinä, kuten myös se soolo. Nostaisin toisena huippubiisinä kenties Snowblindin.

Viimeiseksi laitoimme saman, eli debyyttilevyn. Hmm, jotenkin levy tuntuu aika sekavalta. Nimikkobiisi, N.I.B. ja Wicked World ovat hyviä kappaleita, muut vähän luokkaa meh... Tämäkin levy jäänyt vähemmälle kuuntelulle.

Kuuden ekan levyn lisäksi omistan Black Sabbathilta Technical Ecstacyn, Heaven and Hellin, Dehumanizerin sekä live-levyn Past Lives. Techinical Ecstasyn sijoittaisin Black Sabbath-levyn jommalle kummalle puolelle. Kappaleet eivät vain ole tarpeeksi hyviä. Levyn huonoin puoli onkin se, ettei siltä oikein voi nostaa mitään kappaletta ylitse muiden. Heaven and Hell on ehdottomasti Black Sabbathin parhaimpia levyjä. Nostettakoon vaikka nimikkobiisi ja Die Young erinomaisina biiseinä. Kiilaa todella korkealle, ehkä toiseksi tai kolmanneksi. Dehumanizeria en ole ehtinyt kuunnella vielä yhtään, joten en voi sijoittaa sitä mihinkään. Ehkä tässä kesällä päivittelen...

E: typoja

Oma (Ozzy) Sabbath-lista näyttäisi varmaan tältä:

1. Master of Reality
2. Paranoid
3. Vol. 4 / Sabbath Bloody Sabbath
5. Black Sabbath

Master of Realityn / Paranoidin maailmanlopunfiilistä ei tavoita yksikään toinen Sabbathin, eikä liion mikään toinenkaan* bändin, levy. Nämä levy sisältävät itselle ne kaikkein mieluisimmat biisit, joista nyt voisi mainita vaikkapa seuraavat: Into the Void, Solitude, Electric Funeral ja Hand of Doom. Ehdottomasti Sabbathin parasta materiaalia, ja mulle koko Black Sabbath tiivistyy näihin kahteen levyyn.

Kolmannen sijan jakavat minulla Vol. 4 ja Bloody Sabbath. Kaksi erinomaista, joskin erilaista levyä. Kuten Raat0 jo mainitsikin, ei Vol. 4 sisällä varsinaisesti mitään "hittibiisejä", mutta levy tuo kokonaisuutena minulle silti mieleen MoR:in Etenkin aloitus ja päätösbiisi ovat jotain todella upeaa, eikä pidä unohtaa Supernautin letkeyttä ja "stonerimpaa" Cornucopiaa. Totta kait myös "nimikkobiisi" Snowblind on jees. Vol. 4 kansigrafiikka on parasta Sabbathia ja varmasti yksi "legendaarisimipia" metallilevyjen kansia.

Sabbath Bloody Sabbath, toisin kuin manitsemani kolme aiempaa levyä, edustaa sitä erilaisempaa alkuajan Sababthia. Omia lemppareita ovat ne perinteiset Sabbath Bloody Sabbath, National Acrobat ja Killing Yourself to Live. Komea levy kaikin puolin, joskin hieman epätasaisempi kuin MoR tai Paranoid. Ite muuten pidän Who are You? - biisistä. Onhan se erilainen, ja varmasti jakaa mielipiteitä, mutta mulle toimii.

Viidentenä listalla mulla on Sabbathin debyytti. Levy on kaikin puolen hyvä levy, ei siinä mitään, mutta jostain syystä sitä vain tulee kuunneltua vähemmän kuin edellä mainittuja. Itseasiassa jos tarkkoja ollaan, tuli tätä levyä kuunneltua aikaisemmin enemmän, mutta "herättyäni" Vol. 4:een,jäi sen kuuntelu vähemmälle. Yhden lempiyhtyeeni loistava debyyttilevy, joka ei pelkästään ole loistava debyytti, vaan loi myös uuden musagenren. Levy, jolla tulee olemaan aina oma paikka sydämmessäni.


Muista Sabbath-levyistä voisi mainita vaikkapa Dio-klassikot Heaven and Hell ja Mob Rules, sekä muulta ajalta Eternal Idol ja Headless Cross. Mulle kuitenkin Black Sabbath tarkoittaa noita ekoja Ozzy-ajan levyjä, ja näitä muita ei oikein tule edes mielettyä saman bändin tuotoksiksi.

Sabotagen ongelma mulle on Superstarz, joka on yksinkertaisesti ärsyttävän heikko biisi.

*Dopethrone on samaa kaliiberia, mutta EW:n ja Sabbathin vertaaminen laskettanee jonkin sortin pyhäinhäväistykseksi joidenkin osapuolten osalta, joten ei mennä nyt sinne.

Kummallista, jos reilun kolmen minuutin instrumentaali voi pilata levyn... Minusta Supertzar on hyvä biisi, enkä ole oikeastaan koskaan pitänyt sitä mitenkään poikkeavana levyn muusta materiaalista. Who Are You? on hyvä biisi minunkin mielestäni.

Myös Dehumanizer ja Tyr ovat mielestäni loistolevyjä.

Lainaus:06.06.2011 Raat0 kirjoitti:
Kummallista, jos reilun kolmen minuutin instrumentaali voi pilata levyn... --

Eipä se varsinaisesti pilaa levyä (tai poikkea levyn muusta materiaalista); ja voihan sen olla aina kuuntelematta. Se nais(?)kuoro, joka siellä taustalla soi, ei vaan musta toimi. Lisäksi koska noilla muilla levyillä ei ole yhtään vastaavaa ärsyttävää vetoa, ratkaisee se järjestyksen noiden muiden levyjen eduksi.

Eli siis kyllä itse tosta Sabotagesta pidän, hetin vain lähinnä syyksi ton, miksei levy päässyt top5:een kun kuitenkin kyseessä on "tärkeämpi" Sabbath-levy.

Tyr on tosiaan ihan jees levy kanssa. Dehumnizer on jotenkin tullut "ohitettua". Tuotahan saa melko edullisesti, joten voipi olla, että tulee hommattua.

Blood Ceremonylta uus lätty... Oh boy. Mielestäni hieman heikompi kuin depyytti, mutta ehkä tämäkin kasvaa suuremmaksi.