Lainaus:08.08.2010 Cross kirjoitti:

Lainaus:08.08.2010 pepe4 kirjoitti:
kuunnelkaa Asaa, Julmaa henkkaa ja erityisesti pyhimystä. siinä teille lyyristä neroutta

Nokitan Tommi Liimatalla..

hyvä seki

Taas oli tylsää niin rustasin tälläsen pienen

A hard day and pain
I feel like going insane
This night and i want to die
I'm depressed but don't know why
There is nothing
I just want to cry

Omat runot on yleensä aika maseentavia. Kyl joskus tulee jotain iloistakin, mut pidän enenmmän tälläsistä

Ilmeisesti tässä ketjussa voi myös keskustella runoudesta yleensä, eikä vain noista itse väkertämistä ajatuksenjuoksuista?

Itse kiinnostuin runoudesta vasta pari vuotta sitten. Kirjallisuus on aina ollut lähellä sydäntäni (kirjoitain myös itse), mutta jostain syystä runouteen en ole uppoutunut, kuin vast juurikin pari vuotta sitten. Syy tähän oikeastaan löytyy isoäidistä, joka runonlausujana ja runoharrastajana sai minut suorastaan, jos ei nyt vihaamaan, niin ainakin "kyllästymään" runouteen jo nuoressa iässä.

Kiinnostusta runoutta kohtaan on toki ollut aikaisemminkin musiikin muodossa, mutta vasta tutustuttani Edgar Allan Poen runouteen (novellit olivat jo toki aikaisemmin tuttuja ja moneen kertaan luettuja) innostuin tästäkin taiteenlajista. Muita lempirunoilijoita ovat Goethe ja Leino pari mainitakseni.

Jotta ei ihan henkilökuvaksi menisi, laitanpa tähän Yrjö Jylhän todella hienon käännöksen E. A. Poen eeppisesti Conqueror Worm - runosta:

Valloittaja mato

Kas! näyttämöllä juhlitaan,
on vuotten murheet poissa!
Taas enkelparvi hunnuissaan
on katsomon aitioissa
ja näkee lävitse kyynelten,
miten vaihtuu toiveet ja surut,
ja säveltä outoa huokuen
soi sfäärien urut.

Isän Jumalan näköiset nuket vain
mumisten kuiskivat siellä
ja kiitävät eestaas kiiruhtain
toinen toisensa tiellä, -
vain hahmo muodoton käskijänään,
jonka kulissit vaihtaa salaa
ja mustista kondorinsiivistään
alas tuskia valaa.

Kovin sekva draama! - milloinkaan
ei unohtaa voida tätä!
Iankaikkinen ympyrän kiertoaan
väki jatkaa, mielessä hätä,
mut aina alkuun palata saa,
on aaveenajo turhaa.
On draama kauhua katkeraa
ja hulluutta ja murhaa!

Vaan katso! kesken näytelmää
joku hirviö esiin mataa!
Verenkarvaisena se liekehtää,
ja sen suusta myrkkyä sataa!
Ei säästy sen hampailta yksikään,
se näyttämön tyhjäksi pyyhii;
mut verta ihmisen nähdessään
vavisten enkelit nyyhkii.

Valot sammuvat - myrskynä yllättäin
pimeys näyttämön peittää
ja verhoks sydänten väriseväin
sysimustan viittansa heittää -
mut enkelit todistaa kalveten:
on julma kuolematon sato,
se on murhenäytelmä "Ihminen"
ja sen sankari: Voittaja Mato.

Jokainen toki voi tulkita runon omalla tavallaan, mutta Poen elämä on hyvä olla jollain tasolla hallussa.

Sitten ihan vinkkinä (ei kettuiluna) näille, jotka haluavat englanniksi kirjoittaa runoja: kirjoittakaa suomeksi. En usko, että näillä foorumeillä on yhtäkään niin hyvää englanninkielen osaajaa, että kannattaa englanniksi kirjoittaa (se ei ole coolimpaa). Kielestä tulee paljon rikkaampaa, ja niitä sanojakin on helpompi taivuttaa runomittaan omalla äidinkielellään.

Tällaista tällä kertaa. Toivottavasti herää taas vähän tämän keskustelu.

Lainaus:18.08.2010 BoomBaard kirjoitti:
Taas oli tylsää niin rustasin tälläsen pienen

A hard day and pain
I feel like going insane
This night and i want to die
I'm depressed but don't know why
There is nothing
I just want to cry

Omat runot on yleensä aika maseentavia. Kyl joskus tulee jotain iloistakin, mut pidän enenmmän tälläsistä

Toi kuulostaa aikaslailla laulun sanoilta, kätevämpi vois säveltää tosta biisin.

Lainaus:09.09.2010 kakara kirjoitti:

Lainaus:18.08.2010 BoomBaard kirjoitti:
Taas oli tylsää niin rustasin tälläsen pienen

A hard day and pain
I feel like going insane
This night and i want to die
I'm depressed but don't know why
There is nothing
I just want to cry

Omat runot on yleensä aika maseentavia. Kyl joskus tulee jotain iloistakin, mut pidän enenmmän tälläsistä

Toi kuulostaa aikaslailla laulun sanoilta, kätevämpi vois säveltää tosta biisin.

Kuullostaa erittäin angstiselta.

Lainaus:

Lainaus:
A hard day and pain
I feel like going insane
This night and i want to die
I'm depressed but don't know why
There is nothing
I just want to cry

Omat runot on yleensä aika maseentavia. Kyl joskus tulee jotain iloistakin, mut pidän enenmmän tälläsistä

Toi kuulostaa aikaslailla laulun sanoilta, kätevämpi vois säveltää tosta biisin.

No jos joku haluaa niin sanat on vapaasti käytettävissä

Lainaus:Kuullostaa erittäin angstiselta.

Joo tiedän ton. Näin synkillä ilmoilla ei vaan oikein tule mitään ja sitten jos alkaa runoilemaan kun jokin menee hieman pieleen, niin tällästä tulee. Mutta kaipa jonkun hienon voin tähän kirjoitella ikään kuin vastapainoksi

E: Koitin, mutta ei tullut mitään. Ei kahta riviä enempää. Ehkä toiste

Onhan näitä tullut väsättyä.

Unettomat yöt

Valvon mä monia öitä,
mä pahan olon eteen teen töitä
on mua monet yrittäny auttaa,
kaivan mä itelleni vain syvää hautaa,
ihmisille mä vain hymyilen,
yksin mä kadulla kävelen,
pimeä kutsuu luokseen,
valosta mä aina haaveilen,
ei aurinko mua hymyilytä,
ei kukaan enää mua ilostuttaa yritä,
oon mä yksin tässä maailmassa,
näkyy yksinäisyys mun kasvoissa,
viha ja suru ja katkeruus yhtäaikaa,
mä en kavereita nyt kaipaa,
enkä myöskään rakkauta tahdo tuntea,
kun paha mun mieleen yrittää tunkea,
mun askeleet on raskaat,
näkyvillä on tunteiden ja kropan haavat,
kauas ne haavat näkyy,
valo mun kasvoilta aina pois häipyy,
tartten mä uuden sydämen ja mielen,
elää tällaistä elämää tahdo mä en,
uusi mieli tahtoisi tuottaa oloa hyvää,
uusi sielu parempaa oloa pyytää

I want to be with you
To the end of time
I want hold you
'Cos to me you are prime
I want kiss you
'Cos then everything is fine
I want love you
'Cos I want, you'll be mine


Tälläisen lyhyehkön rustasin tässä taas tyttöystävä mielessäni.

Olin kerran
kävellut vetisellä nurmella
en nähnyt yhtäkään
elävää sielua ei
vain veden pintaa

madellen
sumu kietoutui
minuun kiinni
olin paikassa
rajalla

en nähnyt eteen
vain sivuille nuo kurkottavat kämmenet
tarttuneet kylmät
kierrellen
kaaduin
haistoin kevään
tuon kiiman, kaihon..

Ilmeisemmin Tommy Tabermannin runo:


Älä sano ehkä, jos voit sanoa kyllä.
Älä sano katsotaan huomenna,
jos voit jo tänään sanoa ei.
Älä sano lintu kuin lintu,
sano pääskynen tai haukka.
Älä sano kukka kuin kukka,
sano keltavuokko, anemone, ranunculoides ja kissankello.
Älä sano, no olkoon, jos voikukista
aletaan keittää heikoille keittoa
ja kissankelloilla halutaan soittaa
muurahaisillekin sapeli kouraan.
Älä sano samapa tuo,
silläkin uhalla että sinut heitetään
vailla vettä ja paitaa pimeään, kylmään.
Älä pelkää yksinäisyyttä,
ehkä se on pelkkä tauko
ennen loppusoiton pitkää, kiivasta syleilyä.
Älä huokaa, jos sinun on huudettava.
Älä huuda, jos kuiskauskin
rikkoisi kurkiaurat matkalla rinnasta rintaan,
särkisi ikuisesti aran astiamme.
Älä, älä koskaan suutele otsalle
jos voit suudella suoraan suulle.

Kynä paperilla makaa
Paperilla tyhjällä
Mieli lapsen haihtunut
Mukanaan ilme innostunut
Yrittääkö liikaa
Lienee jo katumanpäällä
Perääni jätin ystävän
ystävän mielikuvituksen

Pitäis mun mielestä runoista löytyä jotain vähä syvempää, pelkkä kieli ja yksinkertanen sanaleikki kun on niin kovin simppeli. Ja toinen juttu mikä on on riimien yksinkertaisuus suurimmassa osassa runoista, löytyy vaan ne pelkät loppusoinnut joka rivin lopussa.

Senniminen artisti ku Sage Francis osaa riimitellä tosi monitasosesti ja lisäks hienoja vertauskuvia ja teemoja sanotuksissa. Sen lisäks tietty biisit on täyttä kultaa mut ei täs aiheessa siitä sen enempää. Francisin sanotukset ei kuulosta siltä et niissä pitäis olla mitään selkeetä rytmiä tai riimiä mut ku tarpeeks tarkkaan kuuntelee ni niitä alkaa erottaa sieltä ja ne toimii ihan eri tavalla ku perinteiset runot. Suosittelen kuuntelee tai vaikka lukee lyriikoita sen biiseistä.

Viimeset rivit biisistä Sage Francis - Crack Pipes:
Meet me-- on Christmas Eve, we can fight but make up before you leave
Make peace with the rest of those that rest in pieces on my dreams
Meet me at the fork in the road where lost souls get decisive
Meet me at the crossroads so I can have someone to walk into the light with

Video, jossa käsitellään riimejä laajemmin, suosittelen aiheesta kiinnostuneille.

Faktahan on se, että suomen kielellä on vaikea riimitellä (vrt. ruotsi tai englanti), koska ääntämissoinnut ovat harvinaisia.

Lainaus:26.07.2011 Kosk3lo kirjoitti:
Faktahan on se, että suomen kielellä on vaikea riimitellä (vrt. ruotsi tai englanti), koska ääntämissoinnut ovat harvinaisia.

Se on vaikeeta, mutta siinäki voi onnistua. Esimerkkinä (tuon taas musiikkia mut samapa tuo) paleface osaa tän aika hyvin:

Haluut perheen elättää, käy selättämään toiset
On Suomineito selällään ja levällään sen koivet.

Löytyykös jostain runoilijoita jotka kirjottaa rytmisiä, "luettavia" runoja?

Lainaus:26.07.2011 Parsis kirjoitti:
-- Löytyykös jostain runoilijoita jotka kirjottaa rytmisiä, "luettavia" runoja?

No voi herranjestas! Tutustuppa nyt vaikkapa alkajaisiksi Eino Leinon runoihin (pari esimerkkiä).

Hänen tekeleissään ei tosin tuo runoratsu laukkaa ihan esimerkkisi riehakkuudella, mutta muuten liikutaan ihan eri sfääreissä niin sisällön kuin rytmityksenkin osalta (mielipide).

Muutenkin kannattaa tutustua klassiseen runouteen, vaikka se peruskoulun äikänmaikka kaikkensa tekikin, yrittäessään saada mukuloita vihaamaan kotimaista runoutta ja kirjallisuutta.

Tuomaan kaa vaaranmailla,
hämärillä vaellen.
Ruislinnun ääni kevät illassa,
taas kaikuu korvissain.
En ma enää sure, huokaa, aja virvatulta.
Kun kaskisavun laaksost,
tähkäpäät metsän verhost ilmestyy.
Tuomas hämärälle tielle siirtyy.

Ma silmiäin uskonut en,
kesäheinä neitokaisen,
kun elon oikein suoritti,
etuperäisen Olavin.
Pohjoisen tuulet, kauneuden voimaton kaipuu
etuperäisen Olavin.

Tuomas ja ma, ei enää pilvilöistä piirretä.
Ei enää ilmoita, vuoria meidän siirtää.
Ain pohdin ja toivon,
vie voitais Lapin tuntureille,
syämmein sykkiväin päästää.
Mut Tuomaan ei liiku,
sydän kukat kasvaa jäähän.

Ma silmiäin uskonut en,
kesäheinä neitokaisen
kun elon oikein suoritti,
etuperäisen Olavin.
Pohjoisen tuulet, kauneuden voimaton kaipuu
etuperäisen Olavin.

Ajan ikuisen olevaisen jälkeen,
vieno impi Tuomaan unhoittaa.
Vaan Tuomaan vanhemmalle oman,
nyt mun sydän sykkii kultaa.

Ma silmiäin uskonut en,
kesäheinä neitokaisen,
kun elon oikein suoritti,
etuperäisen Olavin.
Pohjoisen tuulet, kauneuden voimaton kaipuu
etuperäisen Olavin.

Jos luulet olevasi valkoinen
vertaa itseäsi väriin puhtaan lumen
jos se totta on
ota askel kohti päivänvaloo.

Heko hek Greative.

Yöjunainspis

Aitoudeltaan harmaa,
skeidaa varpaiden väleissä,
rehottava sisus silti huoliteltu väreiltään.
Käsi kädes itsenään
silpoen se sitoo itseään,
Jankuttaa toistamatta,
se hohtaa loistamatta.

Kuin pienen, äärettömän tyhjyyden
ja hiljaisen rauhallisen yksinäisyyden
sen ote lipsuen vahvistuu,
tiukentuen kun kauhua räpiköit.
Se rakastelee värisi ylleen
sokeutuakseen kauneudestaan.

Mikä rimmaa kuoleman kanssa?
Silminnäkijä joka ei nähnyt sitä,
peilinsä kasvot on vahaa,
ei enää kerro mit on tulevan

Nähdään rannassa