Lainaus:02.07.2007 Napsu kirjoitti:

Lainaus:01.07.2007 pinhead-player kirjoitti:
Dm ownaa homo-black metallin. BM:ää ei tueta!
entäs Grindcore vs. Death metal?

DM veisi tilin ainakin minun osalta, mutta Thrash metal Vs. Death Metal olisi jo mielenkiintoisempi.

Entä Goregrind vai Deathgrind?

pornogrind vs. noisegrind?? porno.

Lainaus:02.07.2007 Behemoth7 kirjoitti:

Lainaus:02.07.2007 Napsu kirjoitti:

Lainaus:01.07.2007 pinhead-player kirjoitti:
Dm ownaa homo-black metallin. BM:ää ei tueta!
entäs Grindcore vs. Death metal?

DM veisi tilin ainakin minun osalta, mutta Thrash metal Vs. Death Metal olisi jo mielenkiintoisempi.

Entä Goregrind vai Deathgrind?

PP täyttyisi aiheista jos alagenrejen vertailuihin tulisi omat osuteensa.

Death Metal on lähempänä sydäntäni.
Ei vaan iske Black Metal ideologia ja Norja-hevi.
Mercyful Fate on varmaan ainoa BM-bändi jota kuuntelen.
DM:n puolelta sitten löytyy mm. Opeth, Nile, Celtic Frost, Death...

Death Metal.

Lainaus:30.06.2007 Raat0 kirjoitti:

Lainaus:30.06.2007 easter kirjoitti:
Black Metal voittaa ehdottomasti. Vaikka sekin on päässyt osittain paskottumaan bändien kuten Dimmu Borgir ja Cradle of Filthin takia. Ihme nu-kamaa, sitä ei tulisi Black Metalliin sekoittaa.

Entäs Graveworm? Tai Shade Empire? Mietinpähän vaan...

Voisin tuohon death metal -listaankin puuttua, mutta ei jaksa olla koko ajan valittamassa.

Grawevorm on tosiaan vähän paskottunutta, mutta lähinnä sen musiikin takia listasin tuohon listaan. Tykkään melodioista + uber hyvistä cover-biiseistä.
Shade Empire kuulostaa tosiaan taas vähän tekemällä tehdyltä, eikä niin luonnolliselta kuten esim. Satanic Warmaster tai Burzum.

Mutta sano ihmeessä se DM-juttusi, kun tuo "mutta ei jaksa olla koko ajan valittamassa." jäi päätä vaivaamaan.

Lainaus:04.07.2007 easter kirjoitti:
Mutta sano ihmeessä se DM-juttusi, kun tuo "mutta ei jaksa olla koko ajan valittamassa." jäi päätä vaivaamaan.

Meidän Raat0-setämme on sitä mieltä että melodeath ei ole death metallia, asiassa on totuudensiemen sillä luettelemasi bändit eivät ole mitenkään perinteistä death metallia.
Kalmah on power/speediä kovilla vokaaleilla, ok, sekoitus melodeathiin mahdollinen.
Amon Amarth on melodisella otteella tehtyä death metallia, itse ainakin lasken tämän DM-kastiin.
Amorphiksen vanhimmat levyt ovat death metallia, uudempi ei.
Before the Dawn ei tietääkseni vastaa ollenkaan death metallin kriitereitä.
Diablo on melodeathia, eli ei sitä varsinaista death metallia.
Eternal Tears of Sorrowin kohdalla sama kuin ylempi.
Insomniumissa samoin.
Vader onkin sitten ehdottomasti oikea death metal-bändi listastasi.

Lainaus:04.07.2007 easter kirjoitti:
Mutta sano ihmeessä se DM-juttusi, kun tuo "mutta ei jaksa olla koko ajan valittamassa." jäi päätä vaivaamaan.

No kuten Heimdall sanoi, niin minun mielestäni listalla on tasan kolme death metal -bändiä, joista Amon Amarth ja Amorphis ovat vielä vähän tulkinnanvaraisia.

Olen selvästi Death Metalliin perehtynyt

Njoo.. Myönnän, ettei Before The Dawn ole ainakaan sitä true DMää, kuten ei myöskään Amorphiksen uudemmat levyt. Lähinnä örinä-vokalisoinnin takia "Death Metalliksi" olen luetellut.

Mutta yksi asia mihin en yhdy listallanne:
Melodinen Death Metal on aivan yhtä DMää, kuin ei melodinen. Samalla tavalla Black Metallia on melodista ja ei melodista, mutta Blackiksi se silti luetellaan.
Melodinen Death Metal ei kyllä ole perinteistä, mutta silti pysyy varsin hyvin DMän rajojen sisällä.

Mulle ei ole paljoa väliä onko joku bändi sitä "TRUE DEATH METALLIA!!111" vai melodeathia.

Turha valittaa jos muusikot haluavat tehdä omanlaista musaansa. Itse tykkään esim. Amon Amarthista tosi paljon mutta niin tykkään myös esim. Deathistä tai Death Breathista ("troo death metallia!!!11") kuten myös Dimmu Borgirista (paitsi uudesta) kuten myös Burzumista tai muusta sellasesta ("TROOO BLACKIAA!!111")


Täysin naurettavaa *****a nuo genreviisastelut. Jos Raat0 ei tykkää musiikista jossa melodiat ovat esillä sanotaan nyt hienovaraisemmin (en parempaa keksi nyt kiireessä) niin ei voi mittää.

Lainaus:05.07.2007 Morik kirjoitti:
Täysin naurettavaa *****a nuo genreviisastelut. Jos Raat0 ei tykkää musiikista jossa melodiat ovat esillä sanotaan nyt hienovaraisemmin (en parempaa keksi nyt kiireessä) niin ei voi mittää.

Tässä vaiheessa voisin kysyä että "mitä helvettiä". Jos nyt lyhyesti sanotaan, niin minä ainakin teen eron melodisen death metalin ja melodeathin välille. Ensin mainittuun ryhmään kuuluvista bändeistä ja levyistä voisi mainita vaikka Demigodin ja Darkthronen debyyttilevyt ja vaikka tuon Amon Amarthin. Death metalia, jossa on melodioita, yksinkertaista. Melodeath puolestaan on niin kaukana death metalin juurilta, ettei sitä voi enää death metaliksi luokitella. Yleensä lähin death metalia muistuttava elementti on laulutyyli, eli siellä täällä voi olla jotain vähän örinään viittaavaa äännähtelyä. Tähän ryhmään lasken muun muassa Göteborg-kaman. Ei tällä ole mitään tekemistä sen kanssa, että en kyseisestä musiikkityylistä pidä. Ei minua haittaa, jos joku haluaa välttämättä kutsua melodeathia death metaliksi, mutta tällaisessa genretappeluaiheessa nuo asiat vaan pistävät silmään.

Sanoisin, että melodeath on jokseenkin power metallia "örinälaululla".

Paitsi sitten nämä Amon amarthin tapaiset, jotka ovat ihan melodista death metallia. Koska mitä nyt olen Amon Amarthia kuunellut, niin siinä ei ainakaan ole siinä soundissa sitä power metallin nopeutta.

Melodeath ja Melodinen Death Metal on eriasia, Melodinen Death Metal on lähellä Death Metallia, Melodeath taas ***** kaukana, simppeliä.

Njooh. Voidaan sanoa, että In Flames on melodeathiä ja Amon Amarth melodista death metallia. In Flames ei ole death metallia nähnytkään, mutta Amon Amarth liippaa jo läheltä

Ennen tietysti kallistuin jossain mielessä enemmän death metallin puolelle, mutta nykyään alkaa blackikin maistumaan. Death metal-puolelta tulee kuunneltua pääasiallisesti Hypocrisyä, Pain Confessoria ja At the Gatesia, blackista taas Satyriconia, Mardukia, Barathrumia, Impaled Nazarenea ja ...and Oceansia (ja kyllä, viimeisestä voi olla montaa mieltä).

Lainaus:06.07.2007 MuSu-_- kirjoitti:
Death metal-puolelta tulee kuunneltua pääasiallisesti Hypocrisyä, Pain Confessoria ja At the Gatesia,

Nää kaikki kolme on kyllä verrattain aivan yhtä puhdasta MELOdeathia kuin 90-luvun In Flames.

Lainaus:06.07.2007 Heimdall kirjoitti:

Lainaus:06.07.2007 MuSu-_- kirjoitti:
Death metal-puolelta tulee kuunneltua pääasiallisesti Hypocrisyä, Pain Confessoria ja At the Gatesia,

Nää kaikki kolme on kyllä verrattain aivan yhtä puhdasta MELOdeathia kuin 90-luvun In Flames.

Puhuinkin lähinnä nyky-In Flamesista, arvelin, että se tajuttaisiin.. Ja sitäpaitsi Pain Confessor on deathrashia, oli se tagitty last.fm:ään kuinka monesti melodiseksi death metallikssi ikinä. Ei mitään melodeathiä. Ja At the Gates vaikutti göötteborg-genren syntyyn, ei todellakaan vetänyt samanlaista musaa kuten me tunnemme tuon genren nykypäivänä. Death metallia se on.

Lainaus:06.07.2007 MuSu-_- kirjoitti:

Lainaus:06.07.2007 Heimdall kirjoitti:

Lainaus:06.07.2007 MuSu-_- kirjoitti:
Death metal-puolelta tulee kuunneltua pääasiallisesti Hypocrisyä, Pain Confessoria ja At the Gatesia,

Nää kaikki kolme on kyllä verrattain aivan yhtä puhdasta MELOdeathia kuin 90-luvun In Flames.

Puhuinkin lähinnä nyky-In Flamesista, arvelin, että se tajuttaisiin.. Ja sitäpaitsi Pain Confessor on deathrashia, oli se tagitty last.fm:ään kuinka monesti melodiseksi death metallikssi ikinä. Ei mitään melodeathiä. Ja At the Gates vaikutti göötteborg-genren syntyyn, ei todellakaan vetänyt samanlaista musaa kuten me tunnemme tuon genren nykypäivänä. Death metallia se on.

Arvaas mitä lukee Pain Confessorista Metal Archivesissa? Melodic Death/Metalcore. En täysin yhdy tuohon metalcore-käsitteeseen, mutta hei, deathrashia se ei ole. Ja At the Gates on melodeathia, göteborgin pioneereina luonnollisesti.

At the Gatesin vetämä "melodeath" on niin kaukana siitä, mitä tänä päivänä tuohon genreen luokitellaan, ja niin paljon lähempänä rässähtävää deathiä, että minä luokittelen sen deathiksi kivutta ja säryttä. Metal-archivessa voi lukea mikä genre tahansa, ei se ole mikään raamattu, mutta hyvä on, Pain Confessorissa on koskettimet - mutta ei se melodeathiksi tee. Rässähtävää se on, miksei deathrashia muka olisi olemassa?

Hahaa, nämä "hevarit" saavat musiikilliset orgasminsa luultavasti siitä että keksivät bändilleen uuden "melodicthrascoremetal" genretyksen. Ei sillä että tämä olisi mitenkään ihmeellistä kun miettii paljonko jollain metallimusiikilla on annettavaa.

Lainaus:06.07.2007 F4lken kirjoitti:
Hahaa, nämä "hevarit" saavat musiikilliset orgasminsa luultavasti siitä että keksivät bändilleen uuden "melodicthrascoremetal" genretyksen. Ei sillä että tämä olisi mitenkään ihmeellistä kun miettii paljonko jollain metallimusiikilla on annettavaa.

Oot erehtynyt, core ja metalli ei liity toisiinsa.

Lainaus:06.07.2007 F4lken kirjoitti:

"En halua kuulua metallimassaan, nyyh ;<"
"Tärkeintä on pysyä vähemmistössä"

Lainaus:06.07.2007 MuSu-_- kirjoitti:
At the Gatesin vetämä "melodeath" on niin kaukana siitä, mitä tänä päivänä tuohon genreen luokitellaan, ja niin paljon lähempänä rässähtävää deathiä, että minä luokittelen sen deathiksi kivutta ja säryttä. Metal-archivessa voi lukea mikä genre tahansa, ei se ole mikään raamattu, mutta hyvä on, Pain Confessorissa on koskettimet - mutta ei se melodeathiksi tee. Rässähtävää se on, miksei deathrashia muka olisi olemassa?

Voi, toki deathrashia on olemassa. Hyvänä esimerkkinä Deathchain, mutta Pain Confessor on liian leutoa ollakseen deathia tahi thrashia. Ok, myönnän, ensimmäinen levy oli melodeathia thrash-mausteilla. 2. levy oli imelää melodeathia, kolmas on välillä jopa kiitettävää runttausta, mutta erittäin melodista edelleen. Ja At the Gatesiin palaan vielä. Se voi olla kaukana siitä melodeathista mitä tänä päivänä ilmeentyy, mutta ainoan johtopäätöksen jonka siitä voi vetää, on se, että nykypäivän melodeath on leudompaa. Mutta kun tehdään eroa melodeathille ja melodiselle death metallille, niin voisin minäkin At the Gatesin tuohon jälkimmäiseen ahtaa.

Kirka on krieg.

Black metal taitaa olla se parempi, en tiedä miksi. Sitä "oikea" black metallia en pahemmin ole kuunnellut, mitä nyt harvoja levyjä, kuten Transilvanian Hunger ja Hvis Lyset Tar Oss tulee kuunneltua. Enemmän ehkä pidän tällaisesta modernimmasta ja ripeämmästä otteesta, johon on konemaisuutta tai melodiaa saatettu lisätä mausteeksi. Death metallin puolella ihan tämä brutaalein pauke ei toimi, vaan teknisyyttä suosin, tosin Necrophagist-tyylinen teknisyys menee jo vähän yli.

Kovia BM-bändejä:
1349
Anaal Nathrakh
Agathodaimon
Belphegor
Dark Funeral
Darkthrone
Dimmu Borgir
Funeris Nocturnum
Gorgoroth
Immortal
Limbonic Art
Marduk
Old Man's Child
Shade Empire
Tsjuder

Death metallin puolelta kuuntelen:
Aborted
Behemoth
Death
Decapitated
Krisiun
Panzerchrist
Vader
Zyklon

Toki sitten melodistakin deathia tulee kuunneltua, mutta jätän nyt eripuran välttämiseksi mainitsematta yhtyeitä.