Nykyään ihmiset valehtelevat paljon, jopa häpeämättä, tai ilman omantunnon kipuja. Jos henkilö, jolle on valehdeltu, ei koskaan saa tietää, että hänelle syötettiin valetta, elämä voikin varmaan jatkua sitten normaalisti, vai onko näin? Jos taas valhe myöhemmässä vaiheessa selviää, tilanteesta riippuen, voi luottamus mennä, osittain tai kokonaan, onko sitä helppo sitten takaisin saada? Tärkeät ihmissuhteet voivat rikkoutua, korjaaminen, se voi olla joillekin helppoa, joillekin taas todella vaikeata. Voiko valehtelemista käyttää avaimena ongelmien ratkaisuun? Riippuu sekin, keltä asiaa kysyy. Valehtelun avulla voi saada aikaan pahaa, mutta myös hyvääkin. Tällöin puhumme niin sanotusti valkoisesta valheesta. Mutta mitä seurauksia voi olla, vaikka olisikin valheellaan tarkoittanut vain hyvää? Sitä voi miettiä pitkään.

Niin, mitä mieltä te muut olette tästä asiasta? Onko teillä kokemuksia vaikeista (ja miksei myös helpoista) tilanteista, jotka olette korjanneet, tai jättäneet asiat niin kuin ovat? Pitäisikö valehtelu olla rajoitettua ja vakavasti otettua, vai voiko mielestänne sitä käyttää rajattomasti, jos siitä vain jotain hyötyä saa irti?

Tietenkin se on paha asia. Valheet tulevat aina joskus selville. Itselläni ei ole pahemmin kokemusta valheista, koska suuria valheita en yleensä suustani päästä.

Paha asia. Paitsi jos itse joutuisi liriin, mutta jos valehtelee, kukaan ei kärsi.

Ei se aina oo paha asia.

Kusetus ei kannata, yleensä vain kusettaa itseään. jos et kuseta niin saat tietää vaik esim kaveriporukas asioista enemmän... Rehellisyys maan perii, ole rehellinen ja sanojesi mittainen mies.

Riippuu tilanteesta, mutta paha tapa se useimmiten on.. =/

Valehtelu on hyväksyttävää ainoastaan silloin, kun seurauksena on pelkästään hyvyyttä kaikille mahdollisille osapuolille.

Lainaus:15.10.2006 Warper kirjoitti:
Valehtelu on hyväksyttävää ainoastaan silloin, kun seurauksena on pelkästään hyvyyttä kaikille mahdollisille osapuolille.

Aivan. Mutta tietenkin asiat pitäisi aina yrittää hoitaa siten, ettei tarvitsisi valehdella.

Normaali ihminen valehtelee keskimäärin 200 kertaa päivässä. En siis tarkoita mitään isoja valheita, vaan tyyliin "En juossut käytävällä" vaikka juoksin. Eli siis pieniä, mitättömiä valheita. Pieni valkoinen valhe on joskus hyväksi, mutta suuri kusettaminen ei ole kenestäkään kivaa. Huono tapa pääasiassa.

Warper kuvasi oikein hyvin asian.

Lainaus:15.10.2006 Warper kirjoitti:
Valehtelu on hyväksyttävää ainoastaan silloin, kun seurauksena on pelkästään hyvyyttä kaikille mahdollisille osapuolille.

Samaa mieltä, mut tollasia tilanteita on aika harvassa, yleensä siitä väistämättä jotain pahaa seuraa jollekin.

Lainaus:15.10.2006 SeriousMursu kirjoitti:

Lainaus:15.10.2006 Warper kirjoitti:
Valehtelu on hyväksyttävää ainoastaan silloin, kun seurauksena on pelkästään hyvyyttä kaikille mahdollisille osapuolille.

Samaa mieltä, mut tollasia tilanteita on aika harvassa, yleensä siitä väistämättä jotain pahaa seuraa jollekin.

Täällä myös samaa mieltä. Vaikka jos mummoni tekee jotain páskaa ruokaa, ja kysyy että oliko hyvää, niin ei sitä kehtaa sanoa, että perséestä oli.

Lainaus:15.10.2006 Warper kirjoitti:
Valehtelu on hyväksyttävää ainoastaan silloin, kun seurauksena on pelkästään hyvyyttä kaikille mahdollisille osapuolille.

Samoilla linjoilla, mutta sitten aina jää pelottamaan, että entä jos valhe joskus paljastuu? Inhoan niitä tilanteita "mikset sä vaan voinut kertoa totuutta?" tuntuu niin pahalta pettää jonkun luottamus. Itse tulee välillä vähän valehdeltua tai jätettyä kertomatta asioita, mutta tulee kyllä nykyään pelättyä että menetän vielä rakkaan ihmisen luottamuksen, joten kaikin tavoin pyrin olemaan valehtelematta. Täytyy oppia vain olemaan rehellinen kaikessa ettei tulisi tilannetta "mikset sä kertonut mulle? etkö sä luota muhun?"

Lainaus:15.10.2006 Jaroslave kirjoitti:
Ei se aina oo paha asia.

Lainaus:15.10.2006 Fautum kirjoitti:

Lainaus:15.10.2006 Warper kirjoitti:
Valehtelu on hyväksyttävää ainoastaan silloin, kun seurauksena on pelkästään hyvyyttä kaikille mahdollisille osapuolille.

Samoilla linjoilla, mutta sitten aina jää pelottamaan, että entä jos valhe joskus paljastuu? Inhoan niitä tilanteita "mikset sä vaan voinut kertoa totuutta?" tuntuu niin pahalta pettää jonkun luottamus. Itse tulee välillä vähän valehdeltua tai jätettyä kertomatta asioita, mutta tulee kyllä nykyään pelättyä että menetän vielä rakkaan ihmisen luottamuksen, joten kaikin tavoin pyrin olemaan valehtelematta. Täytyy oppia vain olemaan rehellinen kaikessa ettei tulisi tilannetta "mikset sä kertonut mulle? etkö sä luota muhun?"

Joo samoilla kannoilla oon.

Lainaus:15.10.2006 Behemoth7 kirjoitti:

Lainaus:15.10.2006 SeriousMursu kirjoitti:

Lainaus:15.10.2006 Warper kirjoitti:
Valehtelu on hyväksyttävää ainoastaan silloin, kun seurauksena on pelkästään hyvyyttä kaikille mahdollisille osapuolille.

Samaa mieltä, mut tollasia tilanteita on aika harvassa, yleensä siitä väistämättä jotain pahaa seuraa jollekin.

Täällä myös samaa mieltä. Vaikka jos mummoni tekee jotain páskaa ruokaa, ja kysyy että oliko hyvää, niin ei sitä kehtaa sanoa, että perséestä oli.

Tossa on myös pahaa... mummosi tekee sitä ruokaa sitten aina uudestaan ja jos kukaan ei sano, et se maistuu pahalle, ni mummo raukka ei opi koskaan kokkaamaan sitä ruokaa.

Lainaus:15.10.2006 SeriousMursu kirjoitti:
Tossa on myös pahaa... mummosi tekee sitä ruokaa sitten aina uudestaan ja jos kukaan ei sano, et se maistuu pahalle, ni mummo raukka ei opi koskaan kokkaamaan sitä ruokaa.

Näinpä - erittäin hyvä havainto. Sitten joutuisi vielä itse kärsimään pahasta ruuasta :P.

Miten siis sanoa pahaa ruokaa tekevälle mummolle, että se ei ole hyvää - kenenkään pahoittamatta mieltään? Kyllä se rehellisyys toimii tuollaisessa tilanteessa.

- Mummo sun ruokas maistuu p***kalta

vai

- Mummo kiltti, voisitko tehdä ensi kerralla erilaista ruokaa, sillä tämä ei tyydytä makuhermojani ehkä oletetulla tavalla?

No menipäs offtopiciksi....

Reps Warper! Se nyt riippuu ihan valheesta.

"- Mummo sun ruokas maistuu p***kalta

vai

- Mummo kiltti, voisitko tehdä ensi kerralla erilaista ruokaa, sillä tämä ei tyydytä makuhermojani ehkä oletetulla tavalla?"

Ei hlvetti, nyt repes. :DDD

Njoo, kuten on aiemmin muutaman kymmentä kertaa sanottu, riippuu ihan valheesta. Ei pienissä valheissa mtn vikaa ole, kuten jos vanhemmat kysyvät oletko tehnyt läksyt ja vastaat kyllä, ei se niin paljon haittaa.

Mummo, sun ruokas maistuu paskalta on paras vaihtoehto, luo uusia ulottuvuuksia sun elämääs. Suosittelen kaikille

En oikeesti

Käytänks mä liikaa tätä teiän mielestä? Ei saa valehdella

Riippuu tilanteesta, mutta yleensä se on paha tapa. Pienenä kun valehtelin vanhemmille niin paljon niin minua ei nykyään koskaan uskota. Vaikken koulussa valehtele paljon yhtään niin kaverit ei ikinä usko minua.

Mielestäni valehtelu on hyväksyttävää silloin kun se voi auttaa sinua ja ei satuta ketään muuta. Itse olen valehdellut hieman työtä hakiessani ja niin tekevät monet muutkin. Koulussa sanottiin, että kannattaakin pientä totuuden muuntelua harrastaa.

Puhun totta VAIN, jos totuus on positiivinen. Jos totuus on negatiivinen, valehtelen sen hyväksi asiaksi. :)

pienet valkoset valheet helpottaa kummasti elämää. isot valheet (oon käyny japanissa siel oli hassua) ei oo kivoja.

Ala-asteella muistaakseni kaveripiirissä tuli syötettyä välillä pajunköyttä, mutta yleensä itse joutui suodattamaan vielä suurempaa määrää påskaa. Yleensä se kusetus vielä oli pelkkää oman egon buustimista, eli ihan turhaa, ja monesti erotti totuuden valheesta.

Oottekos muuten koskaan miettiny kuinka paljon kaverit kusettaa? Sitä ei nimittäin huomaa päältäpäin jos kaveri on hyvä valehtelija. Yleisesti valehteleminen on perseestä, mutta hätätilanteessa(pitää määritellä itse) siihen voi turvautua

Valehtelu on yksi maailman tukipilareista.